Täysistunnon pöytäkirja 20/2004 vp

PTK 20/2004 vp

20. TORSTAINA 4. MAALISKUUTA 2004 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

2) Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 5 §:n muuttamisesta

 

Leena Rauhala  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee lakia terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Muutosesitys, jota olen esittämässä lakialoitteessani, koskee tutkintonimikkeen, uuden tutkinnon, ottamista tähän rekisteriin.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon ammattien sääntelyn tarkoituksena on potilasturvallisuuden ja terveyspalvelujen laadun sekä terveydenhuollon ammatin harjoittamisen vastuun ja toimivuuden takaaminen. Tämä edellyttää myös toimivaa valvontajärjestelmää terveyden- ja sairaanhoidossa.

Meillä ammatinharjoittamislainsäädännön nykyinen muoto perustuu pitkälti 1990-luvun alussa tapahtuneeseen valmistelutyöhön, silloisen ammatinharjoittamistoimikunnan mietintöön, ja myös silloin on erilaisia työryhmiä ollut valmistelemassa tätä. Tällä hetkellä voimassa oleva terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskeva lainsäädäntö on pääasiassa vuodelta 1994. Laista on ollut pääsääntöisesti myönteisiä kokemuksia, mutta voi sanoa, että jo viime eduskuntakaudellakin me keskustelimme tästä ammattihenkilöistä annetusta laista nimenomaan siinä mielessä, mitä kaikkia tutkintoja tämä koskee. Puutteena siinä nimenomaan on se, että käytännössä on ilmennyt muutostarpeita nimenomaan, mitä tulee terveydenhuollon ammattinimikkeiden määrään ja rekisteröintiin, ja tämä seuraa siitä, että työelämässä tapahtuu muutoksia ja myös koulutusjärjestelmissä on tapahtunut muutoksia. Näin tämä tulisi ottaa huomioon tässä laissa.

Siis lakialoitteessani ehdotan nimenomaan nyt tällä hetkellä, että geronomintutkinnon suorittaneille myönnettäisiin oikeus harjoittaa ammattia laillistettuina ammattihenkilöinä eli heidät otettaisiin tähän rekisteriin. Geronomintutkinto tarkoittaa vanhustyön tutkintoa. Ongelma on ollut, että näissä työryhmissä, jotka ovat valmistelleet tätä lakia ja olleet kehittämässä tätä terveydenhuollon ammattihenkilöstöä koskevaa lainsäädäntöä, ei haluttaisi kovin paljon ottaa uusia tutkintoja tähän. Toinen ongelma on, että tämä geronomintutkinto ei ole puhtaasti terveysalan tutkinto, mutta ei myöskään puhtaasti sosiaalialan tutkinto, vaan nimenomaan sen oppisisällöt, sen osaamisalueet, joita tutkinnossa saavutetaan, koskettavat sekä sosiaali- että terveysalaa. Sillä tavalla voi ajatella, että kun se on hyvin laaja-alainen, se on tähän nykyaikaan liittyvää sikäli, että me emme tuota kapea-alaisia tutkintoja, vaan tähän aikaan kuuluu, että ihmiset joustavasti olisivat päteviä antamaan kokonaisvaltaista hoitoa ihmisten tarpeisiin.

Tämän terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain olennainen sisältö on, että siinä tarkoitetulla henkilöllä on oikeus harjoittaa tiettyä terveydenhuollon ammattia tai käyttää terveydenhuollossa vakiintunutta ammattinimikettä. Ammatinharjoittamisoikeus ja nimikesuoja määräytyvät henkilön saaman koulutuksen perusteella. Ne ovat henkilöön sidottuja ja oikeuttavat hänet harjoittamaan ammattia tai käyttämään ammattinimikettä riippumatta siitä, kenen työnantajan palveluksessa hän kulloinkin työskentelee tai toimiiko hän itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Eräs ongelma, mikä tässä geronomintutkinnon rekisteröimättömyydessä on, on noussut nimenomaan siitä, miten tasaveroisesti he voivat toimia niin sanottuina itsenäisinä ammatinharjoittajina. Kun tiedämme, että tänä päivänä vanhustyön puolella nousee yhä uusia ja uusia tarpeita erilaisille toimintamuodoille ja hoitomuodoille, niin jos meillä tällä hetkellä on jo vakiintunut koulutus olemassa ja sitä on jo pitkään annettu ammattikorkeakoulututkintona, näkisin, että tälle ryhmälle tulisi antaa mahdollisuus, niin kuin sairaanhoitajilla ja joillakin muilla on, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Arvoisa puhemies! Rekisteröinnin merkitys nähdään myös tärkeänä yleensä terveydenhuollossa. Se toimii niin sanottuna tasomäärittelynä, ja voi sanoa, että niihin ammatteihin, jotka jäävät tämän rekisterin ulkopuolelle, saatetaan osin tietysti tietämättömyyden vuoksi suhtautua ikään kuin ne ammatit eivät olisi niin korkeaa tasoa kuin ammattikorkeakoulututkintoa edellyttävät ammatit yleensä ovat.

Tätä keskustelua on käyty jo pitkään tämän nykyisen vuodelta 94 olevan lain voimaantulon jälkeen. Tiedän kyllä, että tästä on hyvin erilaisia näkemyksiä nimenomaan myös terveysalan asiantuntijoitten keskuudessakin, uskon, että niin kouluttajienkin keskuudessa kuin eri tahoilla, mutta perusteluni tälle nousee nimenomaan tätä tutkintoa antavan yksikön kouluttajien ja niitten henkilöitten, jotka ovat tämän koulutuksen käyneet, näkökulmasta ja myös siitä, kun sitten olen saanut palautetta näiden sijoittumisesta erilaisiin vanhustyön yksiköihin avopalvelussa.

Kun lähdetään arvioimaan ja selvittämään sitä, minkälainen tämä tutkinto suhteessa sairaanhoitajatutkintoihin ja näihin muihin rekisteröityihin tutkintoihin on, niin eräs kysymys on se, että kun meillä terveydenhuollossa on hyvin tärkeä esimerkiksi potilasvahinkolaki, nyt jossakin yhteydessä on noussut esille, miten sellaisissa tapauksissa, kun ei ole kyse rekisteröidyistä tutkinnoista, korvauskysymykset ratkaistaan. Niinpä jotkut työnantajat ovat asettaneet toisen tutkinnon omaavan ihmisen etusijalle valittaessa työntekijää, vaikka sisällöllisesti ja osaamisalueita ajatellen geronomintutkinnon suorittanut, vanhustyön koulutuksen saanut, olisi mahdollisesti kaikkein sopivin siihen tehtävään. Näin tämä on siis ihan käytännössä nousevia kysymyksiä, mitä tässä esiin nousee.

Geronomintutkinto on siis ammattikorkeakoulututkinto, 3,5-vuotinen, ja nyt me tiedämme, että ammattikorkeakouluissa on kehitetty jatkotutkintoja myöskin, joissa on vanhustyön osaamiseen liittyvää erityisosaamista tavoitteena. Tietenkin on myös se väylä, että sairaanhoitaja jatkaa erikoistumista vanhustyöhön ja jatkotutkintoina saa lisää osaamista vanhustyön alueelle. Se on varmasti erittäin tärkeää ajatellen koko tätä vanhustyön tarvetta, mutta siinä tie on paljon pidempi. Jos me ajattelemme sitä tarvetta, mikä tällä hetkellä vanhustyön kentässä sekä laitossairaala- että avopuolella on, niin tässä kysymys on 3,5 vuoden tutkinnosta, joka nimenomaan vastaa vanhustyössä dementiahoidon osaamiseen ja, voi sanoa, jonka suorittaneet ovat tällä hetkellä ehkä pisimmälle koulutettuja nimenomaan vanhustyön osaamisessa ja dementiahoidon osaamisessa.

Näkisin, että tässä olisi yksi ratkaisu myös siihen, että tämä heidän tutkintonsa saisi sen arvostuksen, mitä jo koulutuksella on saavutettu, tässä yhteiskunnallisessa järjestelmässä, jossa meillä siis on olemassa laki terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekisteröinnistä, jolla on oma merkityksensä eri tutkintoja ajatellen. Näen tietenkin, että tätä rekisteröintikysymystä tulisi tarkastella ehkä vähän laajemminkin myös niitten muiden tutkintojen osalta, joista täällä jo aikaisemmin — ei nyt tämän eduskuntakauden aikana vaan jo aikaisemmin — on keskusteltu. Toivoisin, että tämä herättäisi myös sen, että kaiken kaikkiaan uudelleen arvioitaisiin, mitkä ovat ne tutkinnot, jotka tulisi tämän lain piiriin saada. Tässä yhteydessä nyt korostan tätä, koska se on ajatellen koko terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kenttää mielestäni hyvin ajankohtainen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Leena Rauhalan lakialoite on hiukan ongelmallinen. Sen osoitti jo hänen puheenvuoronsa pituuskin tässä hänen esitellessään tätä asiaa. Tämä laki ammattihenkilöistä, joka liittyy siis nimenomaan terveydenhuoltoon, on varmasti aina päivitettävä uudelleen, siitä olen ed. Leena Rauhalan kanssa täysin samaa mieltä. Se, mikä nimenomaan tähän yksityiskohtaan, joka nyt on esillä, geronomintutkintoon, liittyy, niin siinä on varmaan tämä kaksinaisuus, että se on sekä sosiaalipuolen tutkinto että terveydenhoidon tutkinto, ja sen yhteennivominen terveydenhuollon ammattien kanssa — kätilö, fysioterapeutti, laboratorionhoitaja, röntgenhoitaja, hammashuoltaja jne. — on tietysti ehkä tässä suhteessa hankalampaa. Toisaalta yhdyn täysin siihen ajatukseen, että vanhustyön määrä lisääntyy, vaatimukset kasvavat ja myös tuossa työssä on sosiaalialan osaaminen, lainsäädännön tunteminen esimerkiksi, erittäin tärkeä asia. Tässä mielessä periaatteessa kyllä yhdyn siihen ajatukseen, minkä tämä lakiesitys tuo, että tämä asia selvitetään ja katsotaan, onko tältä osin aihetta tuota luetteloa jatkaa tai sitten kaiken kaikkiaan katsoa tuon 5 §:n sisältö ikään kuin uudesta näkökulmasta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen totesi tuossa ne oleelliset seikat, joista tässä aloitteessa on kysymys ja jotka on syytä selvittää. On kyse siitä, jotta kun tulee näitä uusia tutkintoja ja nimikkeitä, niin minusta pitää tietysti kaikkia tarkastella siitä näkökulmasta, jotta jos on semmoinen tietyn tyyppinen pätevyys olemassa, niin onko niitä mitään syytä jättää ulkopuolellekaan tämän listan siinä mielessä, koska ihminen on vilpittömässä mielessä käynyt koulua ja sen pätevyyden hankkinut. Jos on tämä rajoite, niin kuin ed. Rauhala tässä totesi, että ei välttämättä sitä määrättyä statusta siinä ole olemassa, niin voi joutua jopa työhönotossa syrjityksi siinä mielessä. Minusta pitäisi tämä puoli kanssa tutkia tässä ja mahdollisesti ottaa tähän listoille. Tässä on pitkä litania näitä ammattinimikkeitä, jotka kuuluvat tähän rekisteröinnin piiriin, ja kun tässäkin on pätevyydestä kyse, niin en minä näe mitään estettä siihen, että käydään läpi tämä sekä monet muut terveydenhoidon ammattitutkinnot, mitkä vielä nytkään eivät tässä listassa tälläkään hetkellä ole.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Leena Rauhalan lakialoitteessa ehdotetaan, että geronomintutkinto lisätään niiden tutkintojen joukkoon, jotka suorittaneille Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa ammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Lakialoite on erittäin tärkeä, sillä geronomi on melko uusi koulutusammatti. Geronomin osaamisessa yhdistyvät laaja-alainen sosiaali- ja terveydenhuollon vanhustyön osaaminen, ja koulutuksen laajuus on ihan sama kuin sairaanhoitajan koulutus elikkä 140 opintoviikkoa. Mielestäni geronomin koulutus täyttää laillistetulle ammattihenkilölle asetetut vaatimukset ja sillä, että geronomi olisi laillistettu ammattihenkilö, olisi suuri merkitys näille ammatinharjoittajille, eli toivon, että ed. Rauhalan lakialoite menee eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla on semmoinen vaikutelma niin kuin minä olisin ollut aikaisemminkin tätä lakialoitetta koskevassa keskustelussa, tämä on niin tutunoloinen. Olisikohan niin, että ed. Rauhala teki tämän saman lakialoitteen edellisessä eduskunnassa; taitaapa olla niinkin asianlaita.

Arvoisa puhemies! Taisin sanoa silloin ja sanon sen ainakin nyt, että nyt on jossakin mätää ammattikorkeakouluinstituutiossa, jos tehdään tutkintoja, joista ei kuitenkaan seuraa sitten käytännön tasolla se, mitä tässä lakialoitteen perusteluissa todetaan. Elikkä nyt ensimmäinen tehtävä olisi kääntyä alan virkamiesten puoleen ja kysyä, mistä kenkä puristaa, ja sillä lailla. Jos tämä on kymmenen vuottakin ollut nyt vireillä, niin on tämä nyt aika toivoton tapaus sellaisenaan, eli osoittaa, että järjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalan aloite toteutuessaan toisi uudistuksen, joka mielestäni on varsin järkevä. Ikääntyneiden määrä lisääntyy. Ikääntyminen tuo yleensä mukanaan vaivoja tai asioita, joihin tarvitaan apua. Onkin syntynyt erilaisia neuvontapaikkoja ympäri Suomea, jotka palvelevat ikäihmisiä monella eri tavoin.

Uskon, että tämä laki mahdollistaisi uudenlaisten palvelualan yritysten syntymisen. Sitä kautta myös työpaikkojen määrä kääntyisi kasvuun ja kurottaisiin kiinni sitä kehitystä, mikä nyt on ollut siis negatiivinen, kohti niitä hallituksen hyviä tavoitteita, jotka työllistämisen suhteen ovat valitettavasti olleet viime aikoina vastatuulessa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen nosti sen kysymyksen, mikä jo viime kerrallakin, kun tästä keskusteltiin, oli olemassa. Voin sanoa, että olen pyrkinyt tästä asiasta saamaan tietoa, mistä sitten on kysymys, kun tämä ei mene eteenpäin. Tietysti tästä on eri tahot edelleenkin eri mieltä, ja tämä liittyy kahteen alaan, sosiaalialaan ja terveysalaan. Mutta en nyt tietysti tässä yhteydessä voi sanoa, mikä on sitten se polku, millä tavalla tätä voisi viedä eteenpäin. Olen sosiaali- ja terveysministeriön eri virkamiesten kanssa ollut keskusteluissa, ja kyllä siellä on semmoista tukea ja ajatusta, että tälle asialle tulee tehdä jotakin ja arvioida uudelleen.

Keskustelu päättyy.