Leena  Rauhala  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessani on kysymys lääkemaksujen omavastuukaton alentamisesta. Me tiedämme, että suomalaisten potilaitten omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on Oecd-maiden huipputasoa. Kotitalouksien rahoitusosuus terveydenhuollon kustannuksista on tällä hetkellä noin 22 prosenttia, kun se vielä 1990-luvun alussa oli noin 15 prosenttia, eli se on noussut. Suomessa niin lääkkeille, asiakasmaksuille kuin matkakuluillekin on käytössä erilaiset maksukatot, joiden yhteenlaskettu taso nousee nykyisellään yli 1 300 euroon. Tiedämme, että muissa Pohjoismaissa Suomen korkeat lääkekustannukset sekä terveyskeskus- että sairaalamaksut ovat herättäneet jopa ihmetystä, olemmehan me pyrkimässä Pohjoismaissa vähän samanlaiseen tasa-arvoisuuteen erilaisissa asioissa. Kun suomalainen potilas maksaa lääkkeistään keskimäärin 52 prosenttia, Ruotsissa osuus on 29, Norjassa 21, ja maksukatot Norjassa ovat 200 euroa, Ruotsissa 100 vuositasolla, ja Tanskassa terveyspalvelut ovat tyystin maksuttomia.

Näihin lukuihin suhteutettuna näen, että jotakin pitäisi tehdä. Vaikka me olemme nyt varmasti monessa asiassa terveydenhuollossa etenemässäkin, niin kuitenkin nämä asiat, niin kuin tämä lääkemaksun omavastuuosuus, koskettavat pitkäaikaissairaita. Nimenomaan tiedämme, että köyhyydestä merkittävä osa keskittyy pitkäaikaissairaisiin, ja sairauden aiheuttama taloudellinen taakka tulisi nimenomaan nyt nostaa koko yhteiskunnan kannettavaksi. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista, ja siitä seuraa uusia ja uusia kustannuksia. Se pitäisi estää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olisin odottanut kyllä, että ed. Rauhala olisi tehnyt vielä vähän rohkeamman aloitteen siinä mielessä, että meillä, niin kuin aloitteessa todetaan, on kolme maksukattoa. Kun ihminen sairastuu ja sattuu vähän syrjemmässä asumaan, ne kaikki katot poksahtavat puhki elikkä kaikki täyttyvät. Siinä mielessä meidän pitäisi päästä järjestelmään, jossa olisi vaan sairastavuutta koskeva maksukatto ja sillä sipuli. Kaikki sen yli menevät sitten korvattaisiin.

Tässä aloitteessa hyvin näkyy myös se seikka, josta täällä käytiin hiljattain pitkä keskustelu: Ruotsin ja Suomen eläkeläisistä ja kannattaako Suomeen tulla. Tässä se näkyy selkeästi. Meidän pitäisi muuttaa monta muutakin asiaa, jos kilpaillaan Ruotsin kanssa, ei pelkästään joku verokohtelu. Ruotsin korvauskäytäntö on ihan toisen tyyppinen. Itse ainakin olen sattunut törmäämään moneen Tukholmassa asuvaan suomalaiseen, jotka olisivat muuten tulossa kyllä Suomeen ja ovatkin aika pitkään vuodesta Suomessa, mutta suurin syy, miksi eivät tule, sanovat, on se, jotta täällä Suomessa on paljon huonompi korvattavuus, jos sattuu olemaan ihminen sairas. Sen takia kannattaa ennen asua Tukholmassa ja vaikka Suomessa silloin tällöin käydäkin täällä entisillä kotimaillaan ja vaikka asuakin täällä pitempään, mutta Ruotsista saa huomattavasti paremmat edut. Sen takia meidän pitäisi pikkuhiljaa kuitenkin saada yhdenmukaistettua siten, jotta Suomi mahdollisesti menisi Ruotsin mallin mukaan tai sitten Ruotsi voisi tulla Suomen mallia lähemmäksi, koska tämän tyyppistä kilpailua ei toivoisi olevan, mikä tällä hetkellä maiden välillä on olemassa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitos, ed. Esa Lahtela. Tässä vaan nyt voisi toivoa, että hallituksen edustajana Esa Lahtela voisi ajatella siellä keskusteluttaa ja viedä näitä asioita eteenpäin. Totta kai, kun perusteluja tähän etsin, itsekin hain tätä kokonaisuutta, mutta tässä on tyypillinen, millä tavalla lakialoitteita tehdään, että se kohdistuu yhteen osa-alueeseen. Mutta ilman muuta ensisijainen olisi se, että tämä kokonaisuus arvioitaisiin ja lähdettäisiin koko järjestelmää tai mallia luomaan parhaalla mahdollisella tavalla, josta jo meillä on muista maista parempia malleja kuin meillä on. Toivoisin, että kun tämä nyt ainakin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan menee, niin jossakin muodossa nämä muut asiat kytkettäisiin tähän ja tämä toisi uutta ja muutosta.