Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus ehdottaa laitosmaksuihin alennuksia tietylle rajatulle ryhmälle. Hyödyn saa vain silloin, jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan nettotulot ovat suuremmat kuin kotona olevan tulot. Hallituksen esitys koskee perustelujen mukaan 2 700:aa henkilöä. Voidaan sanoa, että se on vuosisadan suurin kertapuhallus hyvätuloisten taskuun. Onnittelen hallituksen porvarivoimia, jos tämä hallituksen esitys lopulta menee läpi.

Valiokunnan käsittelyssä tämä hallituksen esitys aivan ensimmäisessä kuulemisessa nosti suunnattoman vastamyrskyn ja kielteisten lausuntojen suman. Jouduttiin täysin poikkeukselliseen menettelytapaan heti alusta lähtien, koska kuulemista ei tavallaan voitu ajatellakaan jatkaa näin kielteisen ensivaikutelman jälkeen, josta syystä valiokunta päätti hetimmiten lähettää nämä ensimmäisen kierroksen asiantuntijakommentit ministeriöön kommentoitaviksi. Näin siis asiantuntijakuuleminen katkaistiin siksi ajaksi. Sitten tuli syksy ja budjettisuma, ja kun tämä ei ollut budjettilaki, se on nyt sitten otettu käsittelyyn tämän vuoden puolella.

Arvoisa puhemies! Sanoin jo alussa, että tämä esitys koskee vain niitä tapauksia, joissa pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan nettotulot ovat suuremmat kuin kotona olevan tulot. Tällaisessa tapauksessa tapahtuu muutoksia nykyiseen verrattuna. Näin ollen esimerkiksi kenenkään yksinäisen tai yksinhuoltajan laitosmaksu ei tämän esityksen seurauksena alene.

Hallituksen esityksellä pyritään turvaamaan eläkeläispariskunnille aiempi elintaso siinäkin tapauksessa, että toinen puoliso, tässä tapauksessa suurempituloinen puoliso nimenomaan, siirtyy laitoshoitoon. Tämä on mielenkiintoinen esitys laajemmin sosiaalipoliittisesti ajatellen. Nimittäin varmasti joudumme muissakin yhteyksissä miettimään, miten pitkälle yhteiskunnan tuella lähdetään takaamaan sitä aikaisempaa elintasoa, mihin asteeseen saakka, ja pitääkö sitä tukea riippumatta siitä, miten korkeista tuloista on kysymys. On huomioitava vielä, että tämä hallituksen esitys siis ei paranna ollenkaan sellaisten pariskuntien tilannetta, jossa molemmilla on pelkkä kansaneläke ja kotona oleva puoliso joutuu tulemaan nyt ja jatkossa toimeen pelkällä kansaneläkkeellä. On nähty, että hänen kanssasisarensa tarvitsee paremman tuen kuin tämä pelkällä kansaneläkkeellä siellä kotona oleva henkilö tällaisessa tilanteessa, että suurempituloinen puoliso on laitoksessa.

Hallitus toivoo, että tämä maksualennus koituisi kotona olevan puolison hyväksi. Se voikin vain toivoa tätä, sillä hallitus ei esitä mitään konkreettista keinoa, millä tämä tavoite voidaan toteuttaa. Asia jää kokonaan perheen sisäiseksi kysymykseksi. Suurten lisätulojen saanti yhdellä kerralla — voidaan puhua jopa tuhansista vanhoista markoista kuukautta kohti — voi myös synnyttää riitoja eri perheenjäsenten kesken.

Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista hakee enimmät perustelunsa suurempituloisten pitkäaikaisen laitoshoidon maksujen alentamiselle sellaisista tilanteista, joissa kysymys on välittömästi ennen laitoshoitoa yhdessä eläneestä avoparista. Hallituksen esityksen maksualennuksesta koituu suurin hyöty todellakin silloin, jos suurempituloinen avopuoliso on pitkäaikaisessa laitoshoidossa ja pienempituloinen kotona. Näin siksi, että avopuolisoiden kesken ei ole olemassa elatusvelvollisuutta, kuten aviopuolisoiden kesken on pelkästään avioliittolain nojalla.

Arvoisa puhemies! Otan ensin tämän avopuolisot-problematiikan. Sen seikan selvittäminen, kuinka kauan avoliitto on puolison laitokseen joutumisen jälkeen voimassa, on viranomaiselle mahdotonta. Tästä syystä tarkoitus ei olekaan kiinnittää siihen mitään huomiota hallituksen esityksessä. Ei ole tietenkään kummankaan avopuolison intressissä ilmoittaa, jos olosuhteissa tapahtuu muutosta. Kotona asuvalla avopuolisolla voi jo olla uusi avopuoliso vaikkapa, jolloin nyt ehdotettu maksualennus saa jo farssin piirteitä.

Laitoshoidossa oleva dementoitunut vanhus ei ehkä tiedä edes kotona muuttuneesta tilanteesta ja voi näin joutua tosiasiallisesti vasten tahtoaan elättämään entistä avopuolisoaan. Vain laitoshoidossa oleva voi olla ilmoittamisvastuussa muuttuneista olosuhteista. Siis muuttuneista olosuhteista voidaan tietysti oma-aloitteisesti ilmoittaa, mutta siihen ei ole velvollisuutta eikä varsinkaan kotona olevalla avopuolisolla ole tätä velvollisuutta. Hallituksen esityksen pykälät on kirjoitettu niin, että maksuale ja siis epävirallinen elatus on voimassa laitoksessa hoidettavan kuolemaan saakka, jos muutosilmoitusta ei tehdä, vaikka avoliitto päättyisi jo heti seuraavana päivänä puolison laitokseen joutumisesta ja vaikka kotona olevalla olisi siis uusi avopuoliso tosiasiallisesti.

Sitten avioparin kysymyksiin. Avioparien tilanne tämän uudistuksen osalta on selkeämpi. Avioliittolaki vuodelta 29 säätää aviopuolison velvollisuudesta maksaa elatusapua toiselle puolisolle joko kunnan sosiaaliviranomaisen vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen perustuen. Asia on siis aviopuolisoiden kesken jo ennestään lainmukaisessa kunnossa. Hallituksen esityksen synnyn perimmäiset syyt näyttävät olevan siinä, ettei edellä mainittuja sopimuksia haluta hyväksyä tulosidonnaisten maksujen määräytymisen perusteeksi. Ei mielestäni ole sosiaali- ja terveysministeriön asia arvostella sosiaaliviranomaisen vahvistamia tai tuomioistuimen päättämiä elatussopimuksia. Näiden sopimusten hyvä puoli muuten on siinä, että elätettävällä puolisolla on paitsi laillinen oikeus myös käytännössä oikeus kyseiseen tuloon. Puolison näin saama lisätulo luetaan hänen henkilökohtaiseksi tulokseen kaikissa viranomaisyhteyksissä. Sitä paitsi huomautan siitä, että elatussopimuksen käyttöala on laajempi kuin vain laitosmaksujen määräämiseen liittyvä.

Hallituksen esityksessä aiotaan siis mitätöidä laillisen elatussopimuksen voimassaolon merkitys pitkäaikaisen laitoshoidon maksuja määrättäessä, vaikka tämä sopimus yhtä aikaa vastaa tosiasiallisia olosuhteita ja täyttää virallisuuden vaatimukset. Miten hallitus perustelee sen, että tällaista mallia sovelletaan vain silloin, kun laitoshoidossa oleva on aviopuolisoista suurituloisempi? Mielestäni tässä loukataan laitoshoidossa olevan itsemääräämisoikeutta päättää yhdessä aviopuolisonsa kanssa ja laillisesti siitä, miten suurella määrällä hän osallistuu tämän elättämiseen. Jos elatussopimus on tehty ennen hallituksen esityksen voimaantuloa eikä sitä pureta, siitä voi koitua taloudellista menetystä kotona olevalle puolisolle monissa muissa yhteyksissä kuin pelkästään aviopuolison pitkäaikaisen laitoshoidon maksuista päätettäessä. Elatussopimus voidaan purkaa, mutta se ei ole mitenkään läpihuutojuttu välttämättä.

Arvoisa puhemies! Sitten siirryn katsomaan puolisolle siirtyviä tuloja siltä kannalta, että ne eivät tämän esityksen mukaan ole hänen laillisia tulojaan. Jos hallituksen esitys toteutuu, kotona asuvan puolison ennen lainmuutosta saama asumistuki pysyy entisellä tasolla suuristakin lisätuloista huolimatta, koska kotiin jäävän avopuolisoltaan saamat lisätulot eivät ole virallisia vaan ovat edelleenkin laitoksessa olevan henkilökohtaisia tuloja ja koska laitosmaksu ei muutoinkaan vaikuta kotona asuvan puolison asumistuen määrään.

Otan esimerkin. Sellaisessa perheessä, jossa laitoshoidossa hoidettavan nettotulot ovat noin 1 000 euroa ja kotona olevan kansaneläke on 420 euroa — tyypillinen keskipalkkainen tapaus — tämän hallituksen esityksen, pitkäaikaishoidon maksun huojennuksen, vuosivaikutus perheen nettotuloissa on plus 18 000 vanhaa markkaa, siis plus 18 000 vanhaa markkaa keskituloilla tämä hallituksen esitys merkitsee. Siinäkään tapauksessa, että tämä plus tulee sinne kotona asuvalle, hänen asumistukensa ei pääty vaan hän voi sitä nostaa tyynesti niin kuin tähän saakka ja niin kuin silloin, kun hänen piti tulla toimeen pelkällä kansaneläkkeellä ja sitten pienellä lisukkeella, joka sieltä oli muutoin tullut.

Hallituksen esityksessä esitetty perheen sisäisten tulojen sondeeraus näyttää siis olevan vailla kaikkea virallista ulottuvuutta. Ei voi olla oikeudenmukaista, että puolison saama ehkä tuhansienkin vanhojen markkojen lisäelanto ei vaikuta hänen asumistukeensa. Miksi taas, jos molemmat puolisot ovat pitkäaikaisessa laitoshoidossa, palataan maksujen perimiseen yksilökohtaisten tulojen perusteella? Näyttääkin siltä, että hallitus haluaa poimia pullasta rusinoita aina niinpäin, mikä tuottaa asiakkaalle parhaan tuloksen. Se on tietysti positiivinen ajatus, jos löytyy maksaja kaikille näille kalaaseille. Jos ilmassa liikkuu todella niin paljon rahaa, että voidaan näitä rusinapullia leipoa enemmänkin, tämähän on oikein hauska leikki.

Arvoisa puhemies! Jos taas toinen puoliso on laitoksessa ja toinen pitkäaikaisessa kotihoidossa, minkä perusteiden mukaan maksut silloin peritään? Näyttää siltä, ettei nykytilanne muutu, vaikka hallitus ei tähän vastausta perusteluissaan annakaan, eli puolisoita pidetään avohoidon maksuja määrättäessä yksinäisinä henkilöinä, koska heidän ei katsota asuvan samassa kotitaloudessa. Siis laitoshoitoon mennyt henkilö ratkaisee sen, että avohoidossa maksuja määrättäessä ei käytetä yhteisiä tuloja. Koska kotona olevan avopuolison saama lisätulo on vain epävirallista, se ei tule koskaan vaikuttamaan hänen avopalvelumaksuihinsa, vaikka lisätulo olisi huomattava. Jos taas kotona asuvat puolisot asuvat tosiasiallisesti yhdessä, heidän tulonsa lasketaan aina yhteen ennen toisen tai molempien puolisoiden pitkäaikaisen avohoidon maksun määräämistä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laitosmaksujen alentamiseksi vain niiltä pariskunnilta, joiden parempituloinen puoliso on pitkäaikaisessa laitoshoidossa, olisi sosiaalisten tulonsiirtojen historiassa suurin kertapuhallus parempituloisten eduksi.

Valiokunta ei hyväksynyt hallituksen muotoilemaa esitystä, koska se piti esitystä sosiaalipoliittisesti vääränä signaalina. Esitystä ei olisi tässä tarpeen arvostella, jos puolisoiden tulot aina laskettaisiin yhteen laitoshoitomaksuja määrättäessä. On turha problematisoida tätä kysymystä avopuolisokysymyksellä, sillä voitaisiinhan aivan hyvin todeta, että tällaisissa tapauksissa katsotaan heidät yhdessä asuviksi. Tämä koko keskustelu on viety ikään kuin elatuksen puolelle, mutta se voidaan ratkaista myöskin sillä, mikä on asumismuoto, asutaanko yhdessä vai erikseen.

Hallituksen vaatima uusi tapa periä hoitomaksu hyödyttäisi pariskuntia sitä enemmän, mitä suuremmat tulot laitoshoidossa olevalla on toiseen puolisoon verrattuna. Jos ehdotus toteutuisi, maksut alenisivat tulojen kasvaessa vauhdikkaasti. Esimerkiksi, jos parempituloinen on pitkäaikaisessa laitoshoidossa saaden 2 520 euron nettoeläkettä ja puoliso 750 euron eläkettä, laitosmaksu alenisi 8 500 euroa vuodessa. Kysymyksessä on aika hyvätuloinen pariskunta. Jos molemmat ovat kansaneläkeläisiä, maksu ei siis muuttuisi lainkaan ja kotona oleva saisi tyytyä kansaneläkkeeseensä.

Edellä olevat esimerkit osoittavat, että hallituksen esityksessä liikutellaan perhetasolla epävirallisesti parhaimmillaan ennennäkemättömän suuria nettosummia. Koska maksun alennus koskee henkilökohtaisesti pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaa, mikään ei takaa, että tämä säästö tulee puolison eduksi. Hallitus antaisi hyödyn mieluummin siis avopuolisolle mutta ei esimerkiksi yksinhuoltajalle, jolla on kotona huollettavia lapsia.

Kotiin jäävän puolison pärjäämiseen vaikuttavat eniten asumiskustannukset, jotka tunnetusti vaihtelevat erittäin paljon maan eri osissa. Hallituksen esittämä kaavamainen laskentamalli ohittaa tämän ongelman eli turvaa kotiin jäävän asumista sitä heikommin, mitä korkeammat asumiskustannukset paikkakunnalla ovat.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta näkee nykyisessä maksupolitiikassa suuria ongelmia ja edellyttää maksupolitiikan korjaamista nopeasti niin, että pitkäaikaisessa avo- ja laitoshoidossa käytetään samaa tulokäsitettä ja että myös pitkäaikaisessa avohoidossa olevalle turvataan käyttövarat.

Valiokunnan näkemyksen mukaan nykyinen käytäntö muuttuisi olennaisesti paremmaksi, jos toteutetaan valiokunnan ehdottama maksulain 11 §:n muutos, jossa kunnat velvoitettaisiin täysin sitovalla tavalla alentamaan maksu tai jättämään se perimättä, jos maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentuloedellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. On turha leikkiä tämmöisillä ajatuksilla, että kunta hoitaa tämän homman euron alennuksella. Asiakkailla on mahdollisuus valittaa näistä päätöksistä, ja ennen kaikkea haluan alleviivata sitä, että ei meidän hallintomme nyt sentään näin epäluotettava ole. Tätä kannattaisi kokeilla, ja tällä mallilla pärjättäisiin, kunnes kokonaisuudistus on tehty. Jos kunnat sidottaisiin näin ottamaan huomioon kotona olevan asumiskustannukset tosiasiallisen tilanteen mukaan, tämä ehdotus on tältäkin osin parempi kuin hallituksen kaavamainen laskentamalli.

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin on siis odotettu kokonaisvaltaista uudistusta jo pitkään. Hintojen noustessa maksuhelpotuksia on kaivattu ensisijaisesti avohoitoon eikä laitoshoitoon, herra entinen ministeri Soininvaara, ja sen takia ihmetyttää, että tämä esitys on tuotu. On pelättävissä, että jos hallituksen esitys toteutetaan, johtaa laitosmaksutulojen vähentyminen henkilökunnan vähenemiseen laitoksissa eikä hoidon äskettäin julistettuja laatutavoitteita kyetä mitenkään saavuttamaan.

Sosiaalipolitiikkamme tehtävänä ei ole tähän mennessä ollut tukea ennen saavutettua elintasoa tähän määrään saakka, ja siinä mielessä tämä on melkoinen pelinavaus. On vaikea kuvitella, että pärjäämme tällaisen ratkaisun kanssa tulevaisuudessa, kun eläkeläisten tulot kasvavat nykyisestä. Jokaisen kansanedustajan tulee olla tietoinen siitä, että tukiessaan hallituksen esittämää muotoilua 7 c §:ssä hän antaa tukensa vuosikymmenien suurimmalle kertapuhallukselle suurituloisten taskuun.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö on osoittanut asiantuntemusta ja ehdottaa hallituksen esityksestä poikkeavaa parempaa ratkaisua tämän ongelman hoitamiseksi.

Mietintöön liittyy vastalause.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Regeringens proposition om en ändring av lagen om klientavgifter har avgetts för att avlägsna en stor orättvisa i Välfärds-Finland. I vår närhistoria har den finska kvinnan speciellt på landsbygden utfört sitt livsverk genom arbete i hemmet och på lantgården. Kvinnan har därför inte fått någon rätt till arbetspension. När och om maken kommer in på långvården tas 80 procent av hans arbetspension ut i vårdavgift. Den hemmaboende kvinnan kan därför få stora svårigheter att bo kvar i hemmet.

Genom bestämmelser i klientavgiftsförordningen har det varit möjligt att efterskänka eller nedsätta långvårdsavgifterna så att den betalningsskydligas försörjningsplikt skall kunna uppfyllas. Makar har också ingått vårdavtal som kommunen kunnat fastställa. I majoriteten av våra kommuner har en värdig tillvaro kunnat tryggas för den hemmaboende. Vi har tyvärr ändå många exempel på motsatsen och trots att tingsrätten fastställt vårdavtalet har kommunerna inte sänkt vårdavgiften på önskat och behövligt sätt.

Högsta förvaltningsdomstolen har också förklarat vårdavtal giltiga men kommunerna har ändå inte iakttagit deras innehåll. Nu krävs alltså bestämmelser på lagnivå för att korrigera detta missförhållande.

Puhemies! Pitkäaikaishoidon laitosmaksut on nykyisin järjestetty tavalla, joka johtaa ongelmiin perheiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Mikäli laitoshoitoon joutuu paremmin ansaitseva, määritetään maksut hänen tulojensa mukaan. Tällöin kotiin jäävä pienempituloinen joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen. Edellä mainitut tilanteet syntyvät usein niin, että perheessä nainen on hoitanut lapsia pitkään eikä ole hankkinut ansiotuloja, vaan perheen toimeentulo on perustunut miehen työtuloihin. Eriarvoisuutta lisää myös se, että lain nykyään mahdollistama maksujen kohtuullistaminen toteutuu kuntakohtaisesti hyvin eri tavoin.

Talman! I regeringens propositions 7 c § 2 mom. stadgas att vårdavgiften kan uppgå till högst 40 procent av den sammanlagda pensionen om den som har den större pensionen hamnar in för långvård. Denna skrivning i paragrafen skulle avskaffa just den orättvisa som nu finns mellan olika familjetyper. Under behandlingen i utskottet tillfogade vi dessutom en 11 § som förpliktigar kommunen att i övrigt undvika att ta ut en avgift om den hotar personens eller familjens utkomst. På det här sättet kan man trygga dennas situation om den inte korrigeras genom bestämmelserna i 7 c §.

Det här är ändå inte tillräckligt tydligt sagt för att trygga de hemmaboendes livssituation i många fall. Det är obegripligt att majoriteten i utskottet inte kan godkänna en reform som innebär avlägsnandet av en klar orättvisa. Vi kan ju inte avlägsna alla problem gällande patientavgifter, avgifterna i vården, genom denna reform. Utskottet har godkänt en kläm för att denna del av processen skall kunna gå vidare i regeringen.

Tämän takia, arvoisa puhemies, ehdotan, että lain sisältö saa sen muodon kuin on esitetty vastalauseessa 1. Se vastaa sisällöltään hallituksen alkuperäistä esitystä. (Ed. Vehkaoja: 11 § poisko? — Ed. Stenius-Kaukonen: Ei se ole sama kuin hallituksen esitys!)

Värderade talman! Jag föreslår att lagen får sitt innehåll enligt reservationen nummer 1. Den motsvarar regeringens ursprungliga proposition.

Kyllä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Tekisi mieli aloittaa toteamalla, että toivottavasti keltään ei jää huomaamatta, että kokoomus on pitkäaikaissairaiden ja eläkeläisten asialla. Katsotaan sitten, ketkä muut ovat.

Kyseessä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttaminen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että nykyiset asetustasoiset säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävistä maksuista sisällytetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin. Näin pitkäaikaisen laitoshoidon maksusta säädettäisiin lailla, jonka perusteena olisivat hoidossa olevan henkilön käytettävissä olevat tulot.

Hallituksen esitys oli yksimielinen. Valiokuntakäsittely kesti lähes vuoden. Suurimmaksi osaksi lakiesitys makasi eri tahoilla, muun muassa sosiaali- ja terveysministeriössä tarkistettavana erilaisten muutosehdotusten takia. Mukana oli koko ajan selkeä viivyttelyn maksu. Valiokunnan puheenjohtajalle lakiesitys tuntui olevan kovasti vaikea. Siksi asiaa selvitettiinkin eri tahoilla pitkään ja hartaasti. Toki on myönnettävä, että valiokunnassa esiintyneillä niin sanotuilla asiantuntijoilla oli erilaisia näkemyksiä. (Ed. Vehkaoja: Niin sanotuilla, aika mielenkiintoista!)

Suurin moite lakia kohtaan oli, että tämä laitoshoidon asiakasmaksulaki ei pitänyt sisällään kaikkea asiakasmaksuproblematiikkaa, vaan laitoshoidon yksinomaan. Tähän voi sanoa, että asiakasmaksuista on valmisteilla ministeriössä esitys, jota ei ole nyt ehditty antaa, vaan se tulee myöhemmin. Tämä esitys poistaa vaan rajuimman puutteen asiassa.

Toinen moite oli, että kuntien tulot pienenevät. Tähän voi vain sanoa, että mieluummin kuntien tulot kuin eläkeläisen toimeentulo. (Ed. Vehkaoja: Se on totta!)

Kolmas moite oli, että laki suosii enemmän varakkaita kuin varattomampia, vaikka laissa kenenkään asema ei huonone.

Neljäs moite tuli valiokunnan käsittelyn loppuvaiheessa, kun kerrottiin, että oli esiintynyt turhautumista eräissä valiokunnan jäsenissä, kun ei kaikkiin hallituksen esityksiin eikä lähes joka pykälään ollut saatu omaa puumerkkiä.

Valiokunnan ensimmäisessä käsittelyssä kaikki hallituspuolueiden edustajat olivat samaa mieltä ja hallitusrintama vei lain läpi hallituksen esittämässä muodossa. Mutta toisessa käsittelyssä menivät paikalla olleet SDP:n ja vasemmistoliiton edustajat aivan yllättäen etukäteen varoittamatta mukaan opposition ehdotukseen 7 c §:n muutokseksi, joka pykälä sai aivan toisen muodon kuin hallituksen esityksessä muuttaen lakia pitkäaikaissairaiden etujen vastaiseksi. (Ed. Vehkaoja: Eipäs, vaan nykytila olisi säilynyt!) Syyt tähän pelisääntöjen vastaiseen käyttäytymiseen jäivät hämäriksi. Käyttäytymisen muutosta ei etukäteen selitetty eikä siitä varoitettu, vaan likimain lapsellinen temppu tehtiin. (Ed. Vahasalo: Näin juuri!) Käyttäytyminen hallituskumppania kohtaan ei ollut reilua. Se ei ollut pelisääntöjen mukaista, ja tapahtunutta nyt yritetään selitellä parhaansa mukaan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Käymmekö läpi kokoomuksen käyttäytymisen valiokunnassa näiden neljän vuoden aikana?)

Tällä hetkellä pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuvalta peritään 80 prosenttia tuloista hoitomaksuina, olivatpa tulot millaiset tahansa. Vierekkäisillä vuoteilla voi maata kaksi potilasta, joista toinen ei maksa varattomuuden takia juuri mitään, mutta toinen tuo 80 prosenttia tuloistaan tai eläkkeestään. (Ed. Vehkaoja: Sen nimi on hyvinvointiyhteiskunta!) Viimeksi mainitussa tapauksessa 80 prosenttia saattaa joskus olla järkevääkin, eihän laitoshoidossa olevalla useinkaan ole hoidon ja lääkityksen lisäksi kovin paljon muita menoja, mutta pääsääntöisesti voi sanoa, että 80 prosentin vieminen on yhteiskunnan taholta laillistettu ryöstö, joka nyt haluttiin korjata. (Ed. Stenius-Kaukonen: Se voidaan viedä kaikilta muilta?)

80 prosentin sääntö on ongelmallinen silloin, kun puolisoista vain toinen, yleensä mies, on ollut työssä ja nauttii kohtuullista eläkettä. Sen sijaan vaimo on saattanut olla koko ikänsä kotirouvana ja lastenhoitajana ja nauttii pienintä mahdollista kansaneläkettä. Jos mies joutuu pitkäaikaisen laitoshoidon potilaaksi, hänen eläkkeestään pidätetään 80 prosenttia ja vaimo jää kitkuttelemaan pelkällä kansaneläkkeellä. Hän elää pariskunnan yhteisessä asunnossa, maksaa vuokran ja yhtiövastikkeen. Kansaneläkkeestä rahaa riittää ehkä ruokaan, mutta lääkkeitä tai vaatteita tai esimerkiksi talon huoltoa ja kunnostusta ei rahalla saa. Pahimmassa tapauksessa vaimo joutuu toimeentuloluukulle. (Ed. Stenius-Kaukonen: Tämä on pienituloisten arkipäivää!)

Hallituksen esityksen mukaan lakiin ehdotettiin muutosta, jonka mukaan silloin, kun perheen suurituloisempi joutuu pitkäaikaiseen hoitoon, omavastuuosuus laskettaisiin pariskunnan yhteisistä tuloista ja se olisi niistä 40 prosenttia. Tämä kohtuullistaisi kotiin jäävän puolison tilanteen, mutta ei kuitenkaan heikentäisi pienituloistenkaan tilannetta. (Ed. Vehkaoja: Lisäisi epäoikeudenmukaisuutta!) Kohtuullistaminen on voitu tehdä tähänkin asti, mutta se on ollut kunnasta kiinni ja on ollut tulkinnanvaraista. Uusi lakiesitys asettaisi kaikki samaan asemaan. Kuntien käytäntö maksujen alentamisessa ja asiakkailta edellytetty aktiivisuus ovat vaihdelleet eri kunnissa. Järjestelmä on johtanut käytännön ongelmiin sen vuoksi, että aviopuolisot ovat maksujen alentamisen tarkoituksessa laatineet enenevässä määrin keskinäisiä elatussopimuksia, joiden laatiminen ei muuten olisi ollut tarpeen ja joihin kunnissa on suhtauduttu eri tavalla.

Nykyään kukaan ei uskalla jäädä kotirouvaksi koko iäkseen. Muutamia vuosikymmeniä sitten se oli vielä mahdollista. Ongelma siis poistuu vähitellen. Yhteiskunta osoittaa arvostuksensa niille naisille, jotka ovat itse hoitaneet lapsensa kotona. Kun he eivät enää jaksa kotona hoitaa puolisoaan, heidät jätetään tyhjän päälle pelkän kansaneläkkeen varaan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Miksei nosteta kansaneläkettä?) Työeläkettähän lasten ja kodin hoidosta ei kertynyt aikaisemmin. Kateuden sijasta oppositionkin kannattaisi asettua näiden iäkkäiden naisten asemaan. (Ed. Vehkaoja: Koko sosiaalipolitiikka on kateutta!)

Vielä on mahdollisuus korjata valiokunnassa sattunut kömmähdys. (Ed. Vehkaoja: Ei ole!) Jo on aikoihin eletty: Hallituksen yksimielisen esityksen kannalla olleet kokoomus ja Rkp ovat joutuneet kirjoittamaan asiasta vastalauseen.

Kannatan ed. Lövin ehdotusta tässä asiassa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja puhui pelisäännöistä. Itse haluaisin tähän ainoan kerran todeta, että minun mielestäni tässä asiassa olikin niin, että pelisääntöjä ei tällaista tilannetta varten ole ollut olemassa, jossa tätä veto-asetta lähdettiin käyttämään itse asiassa jo ennen kuin ensimmäistäkään asiantuntijakuulemista oli suoritettu ja suhtauduttiin kaikkiin ehdotettuihin korjauksiin kielteisesti eikä suostuttu mistään keskustelemaan.

Tällainen menettely on mielestäni veto-oikeuden epä-älyllistä käyttöä, koska veto-oikeutta käyttävä ei tahdo perustella kantaansa millään muulla seikalla, vaan veto-oikeudella puolustaa hallituksen puutteellistakin esitystä. Näin ei voi jatkua. Toivon, että seuraavan eduskunnan aikana kiinnitetään huomiota siihen, että veto-oikeus ei ole se, mitä käytetään ensin, vaan vasta sen jälkeen, kun on aidot keskustelut ja pohdinnat voitu yhdessä käydä siitä, löytyisikö kuitenkin kompromissi.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ihamäki sanoi, että 80 prosentin maksu on laillistettu ryöstö. Miksi te hyväksytte 80 prosentin maksun kaikkien muiden kohdalla paitsi niiden 2 700 perheen kohdalla, jossa suurempituloinen on laitoshoidossa? Miksi te hyväksytte tämän kaikissa muissa tilanteissa?

Tänä iltana olen puhunut pitkään naisen kanssa, joka elää työmarkkinatuella. Hän on kuusi vuotta hakenut eläkettä. Hän on saanut hylyn. Hänen miehensä on kuollut. Hän itki koko keskustelun ajan.

Me olemme yrittäneet näihin kaikkiin asioihin saada korjausta. Te sanotte aina "ei". Te ette koskaan suostu keskustelemaan asioista, hakemaan kompromissia, kuten valiokunnan puheenjohtaja juuri totesi. Sitten te kehtaatte tulla tänne puhumaan ja arvostelemaan valiokunnan niitä jäseniä, jotka ovat yrittäneet vakavasti tehdä työtä ja auttaa ihmisiä, jotta heillä olisi toimeentulo, että voisivat niin köyhät kuin rikkaat elää kodissaan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kysyä näiltä edustajasisarilta vasemmalla: Onko sosiaalipolitiikan tehtävä tehdä ihmisistä vähävaraisia ja pitää heidät myös sellaisina?

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan laitoshoidon maksuista, haluan tässä todeta ed. Vahasalolle, että esimerkiksi varallisuus ei mitenkään vaikuta laitosmaksuihin. Näin ollen hankitun varallisuuden voi pitää, vaikka se olisi kuinka suuri, ja tämä laitoshoidon maksun kipukynnys ei välttämättä näissä tapauksissa ole edes mitenkään merkittävä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Ihamäki puhui ansiokkaasti oman vastalauseensa puolesta puhuen yleisesti, niin kuin hän aloitti, että toivottavasti ei jää huomaamatta, että kokoomus on sairaiden ja eläkeläisten puolella. Ed. Ihamäen kannattaisi lukea tämä erinomainen hallituksen esitys kokonaisuudessaan. Nimittäin eräs asia teiltä on unohtunut, aivan keskeinen asia: Tämä koskettaa 2 700:aa pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaa, joita tämän hallituksen esityksen perusteluiden mukaan kaiken kaikkiaan on yli 40 000 henkilöä. Eli kun te viestitätte, kenen asialla te olette, te olette hyvin pienen joukon asialla.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Vehkaojan puhetta veto-oikeuden käytöstä, koska tässä oli pohjalla hallituksen esitys ja siltä pohjaltahan tätä asiaa katsottiin eteenpäin. Tämä asioitten käsittely sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on ollut yhtä kärsimystä, ja ainoa toivomus, jonka näin jälkikäteen voi esittää, on, että ei pidä jatkuvasti esittää joka pykälään mahdottomia vaateita.

Ed. Stenius-Kaukoselle haluan todeta, että tämä oli räikein epäkohta asiakasmaksuproblematiikassa, ja toivon, että ensi kaudella korjataan sitten muita ongelmakohtia. Tämä koskettaa nyt tällä hetkellä 2 700:aa ihmistä, mutta entäs vuoden päästä?

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tämä esitys sattuu olemaan minun antamani, niin minulla on tiettyä lukkarinrakkautta tätä esitystä kohtaan. Tämä alkuperäinen esitys on nyt kuitenkin tullut täällä sen verran hyvin esitellyksi, että kommentoin ed. Vehkaojan puheenvuoroa.

Hän ensin kysyi, onko sosiaalipolitiikan tarkoituksena turvata puolisolle tämän entinen elintaso siinä vaiheessa, kun perheen elättäjä ei enää ole sitä turvaamassa. Meillä on perhe-eläkejärjestelmä, joka on lähtenyt tästä periaatteesta, että näin tapahtuu. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei se enää lähde siitä!)

Joka tapauksessa, nythän meillä syntyy semmoinen erikoinen tilanne, että jos on kysymys ilman omaa eläketurvaa olevasta puolisosta, niin kauan kuin tämä toinen, isommalla tulolla oleva puoliso on laitoshoidossa, hän joutuu olemaan pelkän kansaneläkkeen varassa, kansaneläkkeen, jota on myös alennettu sen takia, että puoliso saa eläkettä, mutta kun tämä yleensä miespuolinen henkilö sitten lopulta ottaa ja kuolee, tämän kotona olevan puolison tilanne taas paranee, koska sen jälkeen hän saa tämän perhe-eläkkeen. Minusta tämä nykyinen tilanne on sinänsä jo erittäin epälooginen. Tämä on myös erittäin merkittävä tasa-arvokysymys, koska varsinkin tuossa ikäluokassa näitä koti-isiä, jotka elävät vaimonsa eläkkeen turvin, on aika niukasti, mutta sen sijaan tässä on kysymys niitten naisten elämäntilanteesta, jotka ovat uhranneet oman elämänsä miehensä työuran eteen ja joilla sen takia ei ole omaa henkilökohtaista eläkettä.

Sitten ed. Vehkaoja kysyi, millä taataan se, tuleeko tämä alennus puolison hyväksi. Totta kai tämmöinen ongelma noin periaatteessa muodollisesti on olemassa, mutta tässä valiokunnan omassa 11 §:ssähän syntyy aivan sama tilanne: Jos sitä maksua pystytään kohtuullistamaan silloin, kun siihen on tarvetta, niin millä se taataan, että se tulee tämän puolison hyväksi? Aivan sama ongelma sisältyy tähän valiokunnan mietintöön kuin hallituksen alkuperäiseen esitykseen. Ymmärtääkseni tämä on myös kyllä aika elämälle vieras tilanne.

Elämälle vieras on myös se ongelma, että jos ennen laitoshoitoon joutumista on saatu asumistukea ja sen jälkeen se, että puolison heikompi eläke otetaan huomioon, se alentaa tätä maksua, näin syntynyt ikään kuin tulovirta ei sitten kuitenkaan alenna tätä asumistukea. Tämähän oli tämä argumentti. Jotta tämä tilanne pääsisi aktualisoitumaan, niin näitten puolisoittenhan on ensin pitänyt asua erillään ennen laitokseen joutumista, koska eihän kotona oleva puoliso muuten olisi ennen tätä päätöstä voinut saada sitä asumistukea. En tiedä, kuinka edustava tämmöinen tilanne on, ja edelleen minun täytyy sanoa, että valiokunnan omassa esityksessähän on sama puute, että asumistukeen ei vaikuta se 11 §:n kohtuullistaminen.

Se, että tämä tuli tänne lakiesityksenä, kun se alun perin oli tarkoitus tehdä asetuksena, johtui siitä, että oikeusministeriö katsoi, että tässä on kysymys perheen kannalta niin merkittävistä taloudellisista eduista, ettei sitä voi enää säätää asetuksilla — tosin aikaisemmat maksut on säädetty asetuksilla — vaan että tämä vaatii lainmuutoksen.

Mitä sitten päättää se eduskunta, jota haluttiin niin kunnioittaa, että se saa tästä pelisäännöstä päättää? Se päättää, ettei tarvita edes asetusta, ei tarvita kunnan sisäistä johtosääntöä, ei tarvita mitään muuta kuin yhden virkamiehen henkilökohtainen mielipide. Minusta on aika erikoista, jos oikeusministeriö katsoo, että tämä vaatii lain, ja eduskunta katsoo, että se voidaan delegoida yksittäisen virkamiehen mielivallan alaiseksi. Minusta tämä on kyllä aika erikoinen ratkaisu.

Kunnillahan ei, suurimmalla osalla kunnista, nytkään ole mitään sääntöä tähän kohtuullistamiseen. Niin kuin ed. Vehkaoja sanoi, valiokunnan tarkoituksena oli jättää tämä tilanne ennalleen. Kun tämä tarkoittaa, että mennään tämmöiseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan, niin mitään muuta tarkoituksenmukaisuusharkintanormiahan kunnilla ei ole kuin toimeentulotukinormi. Erittäin monet kunnat ovat ottaneet nyt periaatteeksi sen, että ne noudattavat toimeentulotukinormia siltä osin, missä määrin tämän kotiin jäävän puolison tilanne tulee ottaa huomioon.

Kun ed. Vehkaoja sanoi, että tässä ei oteta huomioon omaisuutta, niin tuossa 11 §:ssä kyllä otetaan huomioon omaisuus, koska siinä toimeentulotukinormissa on omaisuus ja 11 §:n sanamuoto saa aikaan sen, että voidaan ottaa huomioon tätä maksua kohtuullistettaessa myös omaisuus, elikkä toisin sanoen ennen kuin maksua ruvetaan kohtuullistamaan, niin metsäpalstat menevät kyllä myyntiin.

Sitten olen todella hämmästynyt, kun ensin sanottiin, että tämä on suuri puhallus hyväosaisten hyväksi, ja sitten valitettiin sitä, että nämä erittäin konstikkaat elatussopimukset, joilla päästään paljon pienempiin maksuihin ja voidaan puhaltaa paljon enemmän, tässä mitätöidään. Niillä elatussopimuksilla ne, joilla on varaa taitavaan juristiin — ne eivät ole niitä ihan köyhimpiä — pystyvät pääsemään koko maksuista lähes kokonaan eroon. Minusta se ei myöskään ole oikeudenmukaista. (Ed. Vehkaoja: Se on laillisuutta!) Minusta on sosiaalipoliittisena kysymyksenä kyllä aika erikoista, jos lähdetään siitä, että kaikki, joilla on varaa hyvään juristiin, pääsevät eroon maksuista. Minusta siinä ei ole kysymys mistään laillisuudesta. Se on laillisuuskysymys, kun me päätämme, että näitä sopimuksia ja näitä maksuja määrättäessä otetaan huomioon, että kun eduskunta on näin päättänyt, se on täysin laillinen ratkaisu.

Eräästä asiasta olen ed. Vehkaojan kanssa samaa mieltä, ja se on, että tämän pitäisi olla symmetrinen niin, että otetaan ne puolison tulot molempiin suuntiin huomioon. Mutta se kaatui oikeusministeriön virkamiesten vastustuksiin, jotka katsoivat, että meillä avioliittolaissa oleva elatusvelvollisuus ei ole näin vahva. Olen tästä oikeusministeriön virkamiesten tulkinnasta erittäin hämmästynyt sen takia, että he eivät olleet sitä mieltä, että tällaista velvollisuutta ei olisi avohoidon maksuissa, joissa tämä symmetria toimii. Mutta joka tapauksessa, kun juristit ilmoittavat, että näin se on, niin sille ei sitten esittelevä ministeri mitään pysty tekemään.

Sitten viimeisenä, kun pelätään, että tämä on jollakin tavoin hyppy tuntemattomaan ja että tätä on huonosti valmisteltu ja että tämä saattaa aiheuttaa tavattoman suuria menetyksiä tai voi tulla tämmöisiä tai tuommoisia tai tuommoisia epäkohtia, tulee ikään kuin semmoinen tunne, että tätä ei olisi missään sovellettu aikaisemmin. Erittäin moni kunta on vapaaehtoisesti ottanut tämän menettelyn käyttöön. Sitä on käytetty vuosia. Juuri sen takia tähän päädyttiin, että tästä on kokemuksia ja tämä järjestely on toiminut. Kummallista kyllä, näissä kunnissa niitä ongelmia, mitä ed. Vehkaoja on täällä esittänyt, ei ole tullut esille. Ei ole ollut ongelmia siinä, että perilliset pitäisivät tämän rahan ja se kotiin jäävä puoliso jäisi puille paljaille, ei ole ongelmia siitä, että olisi keinoteltu asumistuen kanssa jne. (Ed. Vehkaoja: Ei se ole keinottelua!) Minusta nämä ed. Vehkaojan aika elämälle vieraat dubiot ovat täysin tuulesta temmattuja.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän se ole keinottelua, jos ihminen saa laillisin perustein asumistukea. Eihän siitä mitään meteliä pidä nostaa. Eihän se voi tulla missään edes esiin, jos ihmisen asumistuki jatkuu. Ei se ollut mikään hyvä perustelu.

Mutta tartun tähän symmetriaan, koska se minua tässä lainsäädännössä todella viehättäisi. Ihmettelen kyllä, miten vähällä silloinen ministeri Soininvaara antoi periksi tässä kysymyksessä. Mielestäni olisi pitänyt tarttua siihen ajatukseen, että lailla todetaan, että siinä tapauksessa, että toinen henkilö on laitoksessa ja toinen on avohoidossa, näiden katsotaan asuvan samassa taloudessa. On muuten merkillistä, miten muuten voidaan ajatella, että näiden tulot lasketaan yhteen. Silloinkin pitää ainakin korvien välissä ajatella, että he asuvat ikään kuin samassa taloudessa, siis kotitaloudessa. Muutenhan ollaan tällaisessa tilanteessa, että kahden vieraan ihmisen tulot ollaan laskemassa yhteen. Eli kyllä tämä perustelu olisi varmasti, jos siihen olisi tartuttu kunnolla, voitu myydä oikeusoppineille varsin hyvin ja olisi saavutettu tämä symmetria. Meille olisi täysin hyvin riittänyt se, että 7 c §:stä olisi poistettu vain sana "suurituloinen", mutta tämä ei kelvannut.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli tietysti erittäin valitettavaa, että nimenomaan sosialidemokraattiset ministerit vastustivat sitä ajatusta, että tämä voisi olla symmetrinen, mutta todettiin myös, että mitään kovin suurta taloudellista merkitystä tällä asialla ei ole, koska elämme edelleen sellaisessa yhteiskunnassa, jossa suurempituloinen varsinkin noissa ikäluokissa varsin usein on mies, ja me elämme sellaisessa yhteiskunnassa, jossa se mies on yleensä puolisoista vanhempi, edelleen yhteiskunnassa, jossa miehet vanhenevat nopeammin, jolloin on erittäin todennäköistä, että se ensin laitoshoitoon menevä on se perheestä suurituloisempi. Muu on hyvin harvinaista, joten silloin niitä tapauksia, joissa tämä symmetria olisi toiminut, on paljon vähemmän kuin nämä 2 700, joita hallituksen esitys koskee.

Niilo Keränen /kesk:

Herra puhemies! Ensiksi en malta olla sanomatta, että toivottavasti kaikki nyt huomaavat, että kokoomus on taas kerran suurituloisten asialla. Vihreätkin näyttävät nyt olevan. Rikkaat rikastuvat yhä vain.

Hieman taustaa: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat epäjohdonmukaisia. Viime vuosien aikana esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu lähes vuosittain ja korotukset ovat kohdistuneet tietysti niihin, jotka palveluja käyttävät. Palveluja taas käyttävät ne, jotka sairastavat, ja ne, jotka sairastavat, ovat tietysti ikääntyneitä ja eläkkeensaajia, niitä sairauksia kun tuppaa tulemaan iän lisääntyessä. Terveydenhuollon palvelumaksuissa on toki maksukatto, mutta sepä ei koskekaan kaikkia maksuja. Lääkekuluissa ja matkakustannuksissakin katot ovat olemassa, mutta tuollainen yli 500 euron yhteiskatto lohkaisee kansaneläkkeen saajalta yli kymmenyksen vuosituloista.

Toinen suuri ongelma maksuissa on pitkäaikaisen avohoidon ja laitoshoidon maksujen suhde. Tällä hetkellä ovat voimassa säännöt, joiden mukaan laitoshoidon maksu määräytyy laitoksessa olevien tulojen mukaan ja maksuissa turvataan käyttövara. Niin ikään kunnat ovat pääsääntöisesti harkinneet, että myös puolisolle tulee turvata käyttövara, jotta asuminen entisessä kodissa onnistuisi, jos sen kotiin jäävän puolison tulot ovat niin pienet, että se ei muutoin kävisi päinsä. Valitettavasti kaikissa kunnissa ei tätä harkintaa ole käytetty, ja muun muassa tähän ongelmakohtaan nyt käsittelyssä oleva lainmuutos liittyy. Sen sijaan pitkäaikaisessa avohoidossa olevan maksu määräytyy koko perheen tulojen mukaan eikä lain mukaan mitään käyttövaraa tarvitse turvata. Tällaista pitkäaikaista avohoitoa ovat esimerkiksi asuminen palvelutalossa, kodinhoitoapu ja kotipalvelut. Avo- ja laitoshoitomaksujen epäsuhta saattaa näin jopa kannustaa laitoshoitoon.

Arvoisa puhemies! Keskusta on vaatinut usean vuoden ajan asiakasmaksujärjestelmän kokonaisremonttia. Tätä remonttia vaatii nyt myös valiokunta lausumassaan. Hallitus lähti korjaamaan asiaa yhdestä pienestä osauudistuksesta eli siitä erityistilanteesta, että pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuu puolisoista suurempituloinen ja pienempituloinen jää asumaan kotiin. Itsekin olen puheenvuoroissani myös täällä eduskunnassa ollut sitä mieltä, että kyseessä on ongelma. Hallituksen esitys koskee perustelujen mukaan noin 2 700:aa ihmistä, kun pitkäaikaisessa laitoshoidossa on kaikkiaan nelisenkymmentätuhatta ihmistä. Hallituksen esitys siis ei koske yksinäisiä, ei niitä tilanteita, joissa suurempituloinen jää kotiin, eikä myöskään niitä tilanteita, joissa molemmat puolisot ovat pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Hallituksen esityksessähän ongelma ratkaistiin luomalla asiakasmaksulakiin kaava, jonka mukaan laitoshoidossa olevan maksu määräytyisi puolisojen yhteenlaskettujen tulojen perusteella niin, että maksu olisi 40 prosenttia yhteenlasketuista nettotuloista.

Arvoisa puhemies! Tällainen kaavamainen ratkaisu synnyttäisi kuitenkin lukuisia ongelmia.

Ensimmäinen ongelma: Nykyisin kunnat ovat pääsääntöisesti taanneet harkinnalla myös näissä tilanteissa kotiin jäävälle puolisolle jonkinlaisen käyttövaran. Sen mukaan puolisoille on yleensä taattu noin 860 euron eli 5 200 markan kuukausitulo. Kun puolisoiden maksuille nyt luodaan lakiin kaava, tästä harkinnasta luopuminen korottaisi selvästi laitoshoidon maksuja pienituloisten osalta, niiden pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien osalta, joiden nettotulo olisi suunnilleen tuollaisen 1 000 euroa per kuukausi -tason alle. Suuremmilla tuloilla hallituksen esitys taas selvästi alentaisi maksuja sitä enemmän, mitä suuremmat ovat tulot ja mitä suurempi on puolisoitten välinen tuloero. Tällaisilla kansanedustajan nettotuloilla alennus saattaisi suurimmillaan olla 3 000—4 000 markan luokkaa kuukaudessa. Tosiasia kuitenkin lienee, että kunnat käyttäisivät, mikäli hallituksen esitys hyväksyttäisiinkin, harkintaa edelleenkin, joten myös pienempituloisilla maksu olisi hallituksen esityksen mukaan alentunut muutamilla markoilla, joissakin tilanteissa jopa satasilla. Kokonaisuudessaan hallituksen esitys on kuitenkin erittäin vahva tulonsiirto pienelle hyvätuloiselle ryhmälle.

Toinen ongelma: Hallituksen esitys jättää laitokseen joutuneen omat lapset heikompaan asemaan kuin avopuolison. Avopuolisoksi esityksessä lasketaan se henkilö, jonka kanssa laitokseen joutunut asui juuri ennen laitokseen joutumistaan. Yhteisasumisen kestolta ei edellytetä mitään, mutta tämä senhetkinen avopuoliso tulisi saamaan pysyvän hyödyn laitokseen joutuneen mahdollisesti suuremmista tuloista eikä kunnalla olisi mitään harkintaa katkaista avoliittoa, vaikka kunnassa yleisesti tiedettäisiin, että avoliitto on päättynyt jo ajat sitten, vaikka avoliiton perinteistä yhteistä jääkaappia ei enää olekaan, kun toinen asuu pitkäaikaisesti laitoksessa. Tekee oikeastaan mieli kysyä, miksi kokoomus haluaa suosia tässä asiassa erityisesti avopuolisoita.

Kolmas ongelma: Avo- ja laitoshoidon maksujen epäsuhta vain korostuu tällä uudistuksella, ja tämä kannustaa suurituloisia hakeutumaan avohoidon sijasta nimenomaan julkiseen laitoshoitoon.

Hallituksen esitys ei toisi mitään muutosta siis yksinäisten laitosmaksuihin eikä silloin, kun kotiin jäävän puolison tulot ovat laitokseen joutunutta suuremmat, eikä silloin, kun molemmat puolisot ovat pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Esitys myöskin hylkää puolisoiden keskeiset elatussopimukset. Tästä asiastahan valiokunnan puheenjohtaja jo puhuikin.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla, erityisesti kokonaisuudistuksen tarpeella ja suurituloisten suosimisella, esitimme valiokunnassa toisenlaista ratkaisua. Valiokunnan enemmistö tuli meidän ehdotuksemme taakse. Valiokunta on tiukentanut asiakasmaksulain 11 §:ää siten, että kunnan on jätettävä maksu perimättä tai alennettava maksua siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Tämä on mielestäni selvästi parempi turva pienituloisille, tavallisille ihmisille kuin hallituksen esittämä kaava. Jos tämä laki menee läpi hallituksen kaavalla, ollaan kyllä melkoisessa suossa. Olen sitä mieltä, että ongelmaan tulee todellakin jatkossa kehittää jonkinlainen kaava, mutta sellainen, että se on oikeudenmukainen ja aukoton. Tämä kaava ei ainakaan sitä ole.

Arvoisa puhemies! Haluaisin ihan tässä painavasti huomauttaa parista asiasta, jotka näyttävät tässä julkisessa keskustelussa unohtuneen.

Ensinnäkin, sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdotus ei heikennä kenenkään asemaa nykyisestä. Se takaa kotiin jäävien toimeentulon ja 11 §:n muutoksen perusteella se parantaa suurin piirtein kaikkien pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien asemaa.

Toiseksi, valiokunnan valitsema ratkaisu ei todellakaan puutu kenenkään varallisuuteen, kuten olen myös kuullut väitettävän.

Lopuksi, herra puhemies, valiokunnan ehdottama lausuma on erittäin hyvä, ja toivon, että eduskunta hyväksyy edes sen.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Keräsen aloitukseen voi heittää tässä, että kokoomus ei ole suurituloisen asialla, koska puoltaa pitkäaikaisesti sairastuneen miehen kansaneläkkeen varassa kotiin jäävän vaimon asiaa.

Haluaisin kuitenkin todeta, että ed. Soininvaaran huomio oli aivan oikea. Lailla pitää säätää näistä maksuista, mutta kuntatasolla yksityinen virkamies pystyy ratkaisemaan, mikä maksu on oikea ja mikä ei.

Ed. Keränen puhuu tulonsiirrosta varakkaimmille, kun ei enää peritä 80 prosenttia eläkkeestä laitosmaksua. Täytyy vain kysyä, onko 80 prosenttia kohtuullinen.

Niilo Keränen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 2 700 ihmiseltä peritään tämän jälkeen vain 40 prosenttia yhteistuloista, 37 300:lta edelleen ryöstetään 80 prosenttia.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Aivan kuten ed. Keränen totesi, valtaosalle edelleen tehdään tämä ryöstö, jonka nimenomaan ed. Ihamäki nimesi ryöstöksi, 80 prosentin maksu. Nyt tämä muutosehdotus koskee vain todella pientä osaa niistä ongelmatilanteista, joissa ihmiset elävät.

Ed. Ihamäki, haluan sanoa teille ja muille myöskin, että mielestäni ihmisen pitää voida elää elämänsä kodissaan loppuun saakka, on hän köyhä tai rikas. Tämä lähtökohtaisesti kuuluu ihmisoikeuksiin. Mutta millä tavalla tämä turvataan, on toinen kysymys. Se pitäisi turvata tasapuolisesti erilaisissa tilanteissa eläville ihmisille. Tähän juuri sosiaali- ja terveysvaliokunta haki ratkaisua, ja keskustelut olivat erittäin rakentavia kaikkien muiden kanssa paitsi kokoomuksen kanssa, jonka kantaan sitten Rkp yhtyi. Tämä kuvastaa sitä valiokunnan toimintatapaa, että pystytään keskustelemaan asioista, hakemaan ratkaisua, miettimään, ottamaan huomioon erilaiset näkökulmat, mitä asioissa on.

Haluaisin tuoda tähän yhden näkökulman, tai pari sellaista, mitä ei vielä ole niinkään käsitelty. Ensinnäkin, entinen ministeri Soininvaara on mielestäni täysin vastuuton, kun hän väittää esimerkiksi julkisuudessa, että sitten kunnat antaisivat yhden sentin alennuksen, taikka kun hän sanoo, että valiokunta on halunnut tämän antaa yhden virkamiehen mielivallan varaan. Väittääkö entinen ministeri kansanedustaja Soininvaara, että kunnissa harjoitetaan yleisesti mielivaltaa? Kyllä minäkin olen monta kertaa väittänyt, että kunnissa ei noudateta lakia, mutta en minä nyt ole ihan rohjennut väittää, että mielivaltaa harrastetaan sillä tavalla kuin ed. Soininvaara tässä totesi.

Jos tehdään laki, niin normaalia on se, että annetaan asetus ja sen jälkeen tehdään vielä soveltamisohjeet ministeriön ja Kuntaliiton kanssa yhdessä. Se on se normaali tapa sen pohjalta, minkälainen laki on tullut hyväksytyksi. Kuinka ihmeessä tämän asian kohdalla olisi jotenkin toisin, että ei annettaisi sitten tarkempia ohjeita, miten on tätä lakia tarkoitus soveltaa, nimenomaan, että yhdenvertaisuus tulee turvatuksi?

Tästä avohoito—laitoshoito-problematiikasta haluaisin vielä puhua, koska juuri tämä on ongelma. Meillähän on nykyään sellainen tilanne, että kunnat ovat pyrkineet muuttamaan vanhainkoteja palvelutaloiksi. Riippuu aivan siitä, missä kunnassa satut asumaan, minkälaisessa hoitopaikassa saat palvelun. Kunto voi olla aivan sama. Toisessa paikassa ollaan palvelutalossa ja toisessa paikassa vanhainkodissa. Useimmitenhan on niin, että hoito tapahtuu samassa rakennuksessa: rakennuksen toinen pää on vanhainkoti, jossa annetaan laitoshoitoa, ja rakennuksen toinen pää on palvelutalo, jossa annetaan avohoitoa. Kun vanhainkotipaikkoja ei ole riittävästi, niin avohoidossa hoidetaan yhtä huonossa kunnossa olevia henkilöitä, ja mikä on ero?

Kunnathan ovat pyrkineet tähän avohoitopainotteisuuteen osittain toki sen takia, että se on ihmisten etu ja toive, varsinkin jos he voivat asua kotona. Myöskin palvelutaloa pidän yleensä, jos sellaisessa pärjää, parempana ratkaisuna, mutta ei voi olla niin, että laitoshoidon tasoa vaativa henkilö on palvelutalossa vain sen takia, että kunta haluaa siirtää nämä kustannukset Kelan piikkiin ja tämän perheen ja hoidettavan henkilön omaan piikkiin. Miten tämä tapahtuu? Tämä tapahtuu juuri siten, että avopalveluissa ei ole mitään kattoa maksuilla, siis on tälle pitkäaikaisen hoidon palvelumaksulle kyllä katto, mutta kun tämä henkilö maksaa kaikki muut kulut itse, hän maksaa lääkkeet itse, hän maksaa kaikki sairaalahoidot, vuodeosastohoidot, intervallihoidot itse ja sen lisäksi hän maksaa itse vuokran ja ruuan ja kaiken, mitä tarvitsee, tällaisessa tilanteessa todellisuudessa menot voivat olla 120 prosenttia eläkkeestä. Tämä ei ole lainkaan huolestuttanut. On täysin sattumanvaraista, miten eri kunnissa tämä tilanne on järjestetty. Juuri sen takia tätä asiaa pitäisi tarkastella kokonaisuudessaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan 11 §:ään tekemä muutosehdotus antaa juuri sen mahdollisuuden, että katsotaan perheen tilanteen kannalta eikä sen kannalta, minkälaisessa hoidossa henkilö on. Se on kuitenkin ehdottomasti kuntaa velvoittava, että maksua on alennettava. Tämä oli hyvä ratkaisu. Kaiken kaikkiaan tietysti näihin maksuihin tarvitaan vieläkin suuri remontti, mitä olemme tässä valiokunnan ponnessa esittäneet.

Otan vielä esimerkin. Tilannehan voi olla esimerkiksi näin, että toinen puoliso on dementiaosastolla ja toinen puoliso seinän takana palvelutalossa pyörätuolissa. Tämä on esimerkki aivan elävästä elämästä. Silloin nämä maksuasiat menevät aivan toisin, ja tämä ei hyödytä ollenkaan. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi, jotta he selviytyvät, on selvää, että kunnan on pakko käyttää sitä harkintavaltaa. Mutta nyt tässä on haluttu vaan hakea erittäin kaavamainen ratkaisu erittäin pienen joukon tilanteeseen.

Meillä on myöskin, ed. Ihamäki, suurituloisia ihmisiä palvelutaloissa, asuvat kotona ja saavat jatkuvaa kotihoitoa ja kotisairaanhoitoa. Miksi te ette kanna heistä huolta? Heidän tilanteensa voi olla paljon huonompi kuin nyt tässä tapauksessa on. Pitää katsoa asiaa kokonaisuudessaan, ottaa huomioon erilaiset tilanteet. Nyt puhutaan koko ajan kuin tässä olisi ikään kuin kysymys vain vanhoista ihmisistä. Ikävä kyllä, meillä on nuoria ihmisiä. Tyypillinen esimerkki: aivohalvaus nelikymppiselle — miehelle useimmiten, jolla on vaimo ja alaikäiset lapset. Nytkään näissä maksuissa esimerkiksi ei oteta lainkaan huomioon lasten osuutta. Ei teidän mallinne ole millään tavalla halunnut ottaa sitä huomioon. Sehän on pakko ottaa, ja juuri silloin joudutaan tämän perheen tilanne arvioimaan. Itse tunnen tapauksia, missä tällaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto on ollut se, että on otettu avioero.

Ed. Ihamäki, en todellakaan ole kannattamassa sellaista maksupolitiikkaa, joka pakottaa ihmiset eroamaan. Te olette antanut aivan väärän kuvan siitä, mitä me olemme valiokunnassa yrittäneet aikaansaada. Me olemme yrittäneet katsoa kokonaisuutta, ottaa huomioon sen, miten elävä elämä on moninaista, miten monenlaisiin tilanteisiin joudutaan ratkaisua hakemaan ja myöskin näitä maksupäätöksiä tekemään. Olen todella pahoillani, että meistä, jotka olemme tätä asiaa yrittäneet vastuullisesti pohtia ja etsiä tähän ratkaisua, on nyt tehty ryöstön kannattajia.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin muutama yleinen huomio tästä asiakasmaksukeskustelusta ja kroonisesta laitoshoidosta.

Kun täällä puhutaan vastuullisuudesta, niin näkyy sillä olevan kyllä hyvin monta ulottuvuutta ja aika outojakin ulottuvuuksia. Viittaan vain edelliseen täällä käytettyyn puheenvuoroon. Tässä salissa lopulta huomattiin, että tämä hallituksen esitys koskee tosiaan pientä ryhmää, mutta se koskee hyvin selvää ryhmää. Hallituksen esityksen mukaan niitä on 2 900 asiakasta vuoden 92 tilastojen perusteella laskettuna eikä 2 700 niin kuin esimerkiksi täällä keskustalaiset väittävät. Toivoisi, että nämä luvut edes referoitaisiin oikein. Hallituksen esityksessä on, puheenjohtaja Vehkaoja, 2 900. (Ed. Vehkaoja: Lukekaapa eteenpäin!) Se on arvio. Oli se sitten sinne tai tänne, niin halusinpa vain sanoa tämänkin, kun olette niin hirveän tarkkoja tässä asiassa.

Kommentti siitä, että rikkaat rikastuvat, minusta tuo esille hyvin mielenkiintoisella tavalla lopultakin jossain tämän salin keskustelussa ne ideologiset erot, mitä täällä aivan automaattisesti pitääkin olla. Minä en ymmärrä, kuinka tässä joku rikastuu tai joku köyhtyy. Tässä on kysymys avioparin nettotuloista, yhteenlasketuista nettotuloista, jotka perustuvat aikanaan tehtyyn työhön, siitä saatuun eläkkeeseen, mikä kaikkien täällä pitäisi tietää. Kysymys on siitä, kuinka paljon siitä otetaan laitoshoitoon tai jätetään tämän kotiin jäävän aviopuolison käyttöön. Sehän se perusongelma on. Semmoista ajattelua, että tämä laajennetaan jotenkin hyvätuloisten erityiseksi oikeudeksi ja että he saavat lisärahaa jostain, en kyllä itse ymmärrä muuten kuin niin, että se on hyvin tarkoitushakuista.

Täällä myös on väitetty, että hallituksen esityksen 7 c § mainitsisi sanan "suurituloinen". Ei siinä pykälässä semmoista sanaa ole. Pitäisi olla tarkka näissä, ed. Vehkaoja. Kukaan ei kai ole väittänyt, että hallituksen esitys heikentäisi jotain näistä asioista. Sitä, miten 11 §, jota valiokunnassa ehdotettiin, lain tulkintaan perustuen varmasti parantaisi kenenkään asioita, en ymmärrä. Samanlaista arviointia on harrastettu jo aikaisemminkin.

Mutta siirryn sitten varsinaiseen omaan valmisteltuun puheenvuorooni.

Nykyinen laki, siis ei se, mikä on hallituksen esitys, vaan nykyinen, voimassa oleva laki, antaa kunnille mahdollisuuden alentaa pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuneen henkilön asiakasmaksua, jos kunnat katsovat sen tarpeelliseksi. Se on kaikille kunnille Suomessa edelleen mahdollista. Tämä laki sosiaali- ja terveydenhuoltoalan asiakasmaksuista vuodelta 92 määrää 11 §:ssä: "Maksu voidaan jättää perimättä tai sitä voidaan alentaa, jos henkilön elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä." Lisäksi erillisessä, myöhemmin voimaan tulleessa laissa todetaan: "Maksu tulee tarvittaessa määrätä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusta annetun lain säännös huomioon ottaen myöskin 1 momentissa säädettyä alemmaksi."

Täysi mahdollisuus on olemassa. Ydinkysymys on se, miksi kunnat muuttivat tätä käytäntöä yksipuolisesti. Aikaisemmin kunnat tulkitsivat näin. 90-luvulla tapahtui muutos tässä asiassa. Se antoi ilmeisesti liikaa kunnille tulkinnan varaa, milloin nämä mainitut näkökohdat täyttyivät.

Minä kysyin tätä asiaa peruspalveluministeriltä keväällä 2000, ajatuksella ja kysymyksellä, aikooko hallitus antaa kunnille tarkemmat ja viralliset ohjeet kyseisen pitkäaikaislaitoshoitoa koskevan momentin käytöstä ja soveltamisesta. Tuolloin minulle vastattiin kirjallisesti, että kunnille ei ole annettu mitään ohjeita eikä kunnille aiotakaan antaa mitään ohjeita, joten kunnat voivat edelleen vapaasti tulkita lakia, miten haluavat, ja päättää itsenäisesti siitä, milloin edellytykset maksun alentamiselle täyttyvät. Tätä puolta ei ole kukaan täällä aikaisemmin korostanut. Tässä on kunnilla ollut täysi harkinta tähän nähden. Sen takia en ymmärrä, miten 11 §, jota uutena ehdotetaan, muka toisi täyden turvan. Se on pelkkää silmänlumetta ja toivetta.

Minusta liika tulkinnanvaraisuus menneinä vuosina on epäilemättä syynä siihen, etteivät kunnat ota riittävässä määrin huomioon tämän nykyisen lain voimassa ollessa varsinkaan kotiin jäävän puolison taloudellisen tilan muutosta, kun suurempituloinen puoliso joutuu pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Nykyisten eläkeläisten keskuudessa — tässä tapauksessa nämä 2 900 tai yhtä hyvin 2 700, jos niin haluatte — tilannehan on sellainen, että suurempituloinen aviopuoliso on tienannut esimerkiksi noin 10 000 markkaa vanhaa Suomen rahaa ja toisen tulot koostuvat samana aikana mahdollisesti kansaneläkkeestä. Tämä kutyymihän oli silloin kovin yleinen. Tämä johtui siitä, että kotiäitiys oli aiemmin huomattavasti yleisempää kuin nykyisin, normaali perhetilanne siis.

Näin ollen myös eläkkeellä ollessaan aviopuolisot rahoittivat menonsa pääosin miehen eläketuloilla. On siis luonnollista, että jos tuossa tilanteessa perheen kuukausituloista peritään yhtäkkiä lähes 80 prosenttia asiakasmaksuina, muodostuu vuosien varrella hankitun tavanomaisen omaisuuden kustannuksista huolehtiminen pian ylivoimaiseksi, omassa entisessä asunnossa asuminen ja siinä elinympäristössä eläminen, jota kaikissa kunnissa nykyään vanhustenhoidossa pidetään kaikista tärkeimpänä periaatteena.

Tämä on minusta ponnin siihen, minkä takia mielihyvin olen edelleenkin hallituksen esityksen kannalla. Tämä ohjaa tämän pienen kohderyhmän asiat aivan oikeaan suuntaan. Tämä ei poista niitä suuria puutteita, mitä koko asiakasmaksujärjestelmässä Suomessa on. Se on ainoa näkökohta, missä ymmärrän, että ne, jotka värkkäsivät koko tämän systeemin aivan uuteen muotoon, olivat oikeilla jäljillä. Mutta ikävä kyllä, monessa muussa laissa olen havainnut samanlaista tendenssiä, että kun yritetään asia a muuttaa, siihen halutaan lukemattomia muita yhtymäkohtia samaan lainsäädäntöön, ja kun niitä ei tietenkään aina siihen voida hyväksyä, niin sitten kyllästytään myöskin siihen, että asia a toteutuisi.

Tämä olisi ollut hyvin tärkeä pieni paikkaus, ja toivon, että äänestettäessä mahdollisimman moni edustaja miettisi asennettaan uudestaan ja voisi tukea vastalausetta, jonka täällä on ed. Löv esittänyt ja ed. Ihamäki kannattanut. Kannatan samaista vastalausetta ja toivon, että näin muotoutunut laki tulee eduskunnan lopulliseksi kannaksi tässä asiassa.

Lopuksi sanoisin vielä, että menettelytavat tämän lain yhteydessä saivat kyllä kiemuroita, jotka yllättivät ainoastaan siinä asiassa, että se viitsittiin viimeisen lain toteuttamisen yhteydessä tehdä. Tämä oli aistittavissa sen vajaan kahden vuoden aikana, mitä tämän lain eteenpäinmenoa jarrutettiin, vaikka kohderyhmänä oli alle 3 000 suomalaista.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä oman puheenvuoronsa aluksi peräsi totuudessa pysymistä edes lukujen osalta ja viittasi siihen, kuinka suurta joukkoa tässä asiassa kosketellaan.

Ensiksikin se viesti, jota kokoomuksen suunnalta kuluneen viikon aikana on viestitetty ja joka on mennyt onnistuneesti myös tiedotusvälineissä läpi, on se, että tämä koskee kaikkia pitkäaikaissairaanhoidon ja pitkäaikaislaitoshoidon piirissä olevia henkilöitä. Siitä olen ed. Akaan-Penttilän kanssa samaa mieltä, että on hyvä, että tämä asia tulisi edes tässä keskustelussa esiin, että se määrä on alle 3 000:n tänä päivänä meillä olevien tietojen valossa.

Ed. Akaan-Penttilä peräsi totuudessa pysymistä näissä luvuissa. Siteeraan suoraan hallituksen esityksen sivulta 8 kohdasta Esityksen vaikutukset. Ainakin siinä kappaleessa, joka itselläni on, lukee: "Vuoden 1998 tulonjakotilaston perusteella on arvioitu, kuinka monen pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan tulot ovat suuremmat kuin puolison tulot. Arvion mukaan tällaisia henkilöitä on noin 2 900." Jätän yhden virkkeen väliin, ja jatkan: "Tosiasiassa ehdotettu muutos vaikuttaisi arviolta enintään 2 700 laitoshoidossa olevan maksuun." Tämä keskustelu näistä luvuista osoittaa, ja ed. Akaan-Penttilänkin viittaukset, sen, mistä suuruusluokasta edes puhumme, ja sen, kuinka vaikeaa tämä kaiken kaikkiaankin näyttää olevan, että tällaisessa lopputuloksessa ollaan.

Toisekseen kommentoin ed. Ihamäen puheenvuoroa. Hän aloitti oman puheenvuoronsa jokseenkin näin: "Toivottavasti ei jää huomaamatta keneltäkään, että kokoomus on sairaiden ja eläkeläisten asialla." (Ed. Ihamäki: Ei jäänyt, ei jäänyt!) Tämä on painavasti sanottu. Voin tietysti todeta näin keskustaopposition näkövinkkelistä, että on se hienoa, kun vaalikauden 1999—2003 aikana kokoomus heräsi sosiaalipoliittisesti. Se tapahtui viimeinkin nyt tavalla, jossa te otatte selkeän kannan asiaan ja linjaan, ja toisin päin meidän näkövinkkelistämme asiaa tarkastellen voi todeta, että tämä paljastaa sen todellisuuden, jossa te olette tämän vaalikauden eläneet ja päätöksiä ja ratkaisuja tehneet ja ajaneet silloin, kun on ollut kysymys lääkkeiden omavastuista tai matkakulujen omavastuista tai kun on tuotu terveydenhuoltoon uusia maksuja.

Keskusta on johdonmukaisesti näissä yhteyksissä niillä keinoilla, mitkä meillä on, eli tässä tapauksessa lausumien kautta, pyrkinyt esittämään ja tuomaan keskusteluun tarvetta kokonaisvaltaiselle uudistukselle maksupolitiikkaan, sairausvakuutusmaksukorvauksien tasoon jne. Mutta ne sosiaalipoliittiset uudistukset, jotka tällä vaalikaudella on tehty, on lähes poikkeuksetta rahoitettu milloin lääkkeiden omavastuiden korotuksilla, milloin matkakulujen omavastuiden korotuksilla, milloin uusilla terveydenhuollon maksuilla. Tämäkin on tosiasia, jota ei voi jättää unholaan tilanteessa, missä nyt taitetaan peistä siitä, mikä on oikein. Tämän ryhmän kohdalla puhutaan noin 2 700 suomalaisesta.

Emme me keskustassa väheksy tätä joukkoa, mutta se, että on pystytty luomaan tämä julkisuudessa oleva mielikuva siitä, että nyt olisi kysymys koko pitkäaikaislaitoshoidon maksupolitiikasta, on jokseenkin käsittämätön asia, kun samanaikaisesti on kyse siis liki 40 000 ihmisestä, 37 000—38 000:sta joko yksinäisestä ihmisestä tai sellaisesta henkilöstä, jolla toinen puoliso, jonka tulot ovat pienemmät, joutuu laitoshoitoon, jolloin häneltä peritään edelleenkin se 80 prosentin taso. Jos tämä myrsky olisi näitten ihmisten puolesta, niin tuskin minä täällä seisoisin puhumassa ainakaan tästä näkökulmasta, mutta kyllä tämä on käsittämätön, tämä on hämmästyttävä asia.

Toisekseen, sen ymmärtää, arvoisa puhemies, että ed. Soininvaara, silloinen ministeri, jonka esitys tämä on, puolustaa omaa esitystään, mutta sitä ei, että hän saattoi julkisuuteen valiokunnan käsittelyn jälkeen viestin, jossa hän on pöllämystynyt: Jos tilanne jää ennalleen, se johtaa kohtuuttomuuksiin. Samoin hän on STT:n tiedotteen mukaan todennut: "Minusta tämä on törkeästi tehty."

Ed. Soininvaara, jos olisitte tässä salissa, kysyisin teiltä, mitä tässä meidän esittämässämme vaihtoehdossa ja mallissa, josta tuli valiokunnan enemmistön kanta, on heikennystä siihen tilanteeseen, joka meillä vallitsee ilman tätä lakia. Kun te väitätte julkisuudessa, että jos tilanne jää ennalleen, se johtaa kohtuuttomuuksiin, kysyisin, jos olisitte täällä salissa, mitä tapahtuisi nykytilanteeseen heikennystä, jos tämä meidän mallimme hyväksyttäisiin. Minä ihmettelen tätä. Voisi jopa sanoa, että on aika törkeää henkilöltä, jonka tiedän asiantuntemuksellaan osaavan nämä asiat, että hän on julkisuuteen tuonut tällaisen mielikuvan ja antanut tällaiset kommentit.

Arvoisa herra puhemies! Toinen asia, johon ed. Soininvaara on täällä kiinnittänyt myös huomiota ja josta ansiokkaasti myös kokoomuslaiset ovat julkisuudessa meteliä pitäneet, on se, miten omaisuutta käsitellään tässä tilanteessa, jos tämä laki ja kun tämä laki tulee voimaan. Tämän 11 §:n perusteluissa, joka on uusi pykälä, jonka valiokunta avasi, lukee mietinnössä seuraavaa: "Valiokunta ehdottaa 11 §:n 1 momentin muuttamista siten, että kunnalle säädetään ehdoton velvollisuus maksun perimättä jättämiseen tai alentamiseen siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon taikka henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamisen. Muutoksen tarkoituksena on yhtenäistää kuntien käytäntöjä ja turvata erityisesti vähätuloisten maksurasituksen pysyminen kohtuullisena."

Ed. Soininvaara väitti, että näillä perusteluilla varustettuna tämä pykälä sisältää sen, että omaisuuteen päästään. Kyllä meilläkin tätä muotoilua tehtäessä on ollut jonkin verran asiantuntemusta takana. Toisekseen tämä muotoiluhan oli lähtökohtana kompromissihaulle tilanteessa, missä yksimielisyyteen valiokunnassa pyrittiin. Tämä teksti ei ole edes opposition keksimä, vaan tämä on tullut kyllä sellaisilta henkilöiltä, jotka lainsäädäntöä osaavat huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi keskustan sosiaali- ja terveysvaliokuntavastaava.

Miksi keskusta esitti, mitä esitti? Me olemme olleet koko vaalikauden vaatimassa kokonaisuudistusta maksupolitiikkaan. Me tiedämme, että ministeri Perhon, kokoomuslaisen ministeri Perhon, johdolla on ollut työryhmä, jossa maksupolitiikan uudistamista on valmisteltu. Se valmistelutyö on jäänyt jollekin matkalle. Sen valmistelutyön lopputulemana meillä on nyt tämä esitys, joka siis koskee 2 700:aa suomalaista. Tämä vaatimus maksupolitiikan uudistamisesta on edelleenkin meidän tavoitteemme, ja siihen sitten, kuka vastuussa tulevalla vaalikaudella onkaan, vääjäämättä joudutaan, jos tavoitteena on se, että oikeudenmukaisuudesta pyritään edes jollakin tasolla pitämään kiinni.

Keskusta edellyttää oikeudenmukaista kohtelua laitoshoidossa olevien välille. Tässähän ei tule niin tapahtumaan. Toisekseen me uskomme ihan aidosti kuntien harkintavaltaan, semminkin kun tuo hallituksen esityksestä poikkeava 11 §:n muotoilu ja 11 §:n avaaminen on saatu aikaan. Kuntien harkintavelvoitetta on tiukennettu. Sitä on 1 ja 2 kohdilla vielä erikseen täsmennetty. Tältä osin ed. Soininvaara on kysynyt, että kun 7 c §:n laskentakaavamuotoilu poistettiin, millä ohjeella jatkossa toimitaan. Tässä maassa lainsäädäntö järjestellään muutenkin niin, että on asetuksia ja on ministeriön ohjeita. Miksi niitä ei voitaisi tässä yhteydessä käyttää?

Vielä aivan loppuun yksi asia: Tämä lakiesitys hallituksen esityksen muotoisena tullessaan hyväksytyksi toisi meille avoliittoon aivan uuden käsitteen, jota keskusta ei ole voinut olla hyväksymässä. Meillä on ilmankin sosiaaliturvaa koskevassa lainsäädännössämme aivan riittävästi erilaisia perhe-käsitteitä. Tämä olisi tuonut yhden uuden lisää.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaksi asiaa ed. Rehulalle.

Toinen on se, että mikäli hallituksen alkuperäinen esitys ei tule hyväksyttyä, silloin katson, että ainakin minä tulen tekemään voitavani siinä, että näille vajaalle 3 000 ihmiselle annetaan neuvo, että he tekevät semmoisen elatussopimuksen, joka vahvistetaan suoraan käräjäoikeudessa ja johon kunnalla ei ole purkumahdollisuutta. Tämä on hurjaa, jos tämmöistä neuvoa täytyy kentälle antaa.

Toinen koskee tasa-arvo-käsitettä. On aika mielenkiintoista, että tässä salissa on useita ihmisiä, jotka katsovat, että on oikein, että saman tasoisessa laitoshoidossa viereisissä sängyissä toinen maksaa 80 prosenttia omista tuloistaan päästäkseen siihen ja toinen vieressä ei ehkä maksa penniäkään. En ymmärrä semmoista tasa-arvoajattelua ollenkaan, arvoisat vasemmistolaiset, teidän suustanne.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hirveän ihmeellistä — nyt se oikeastaan rupeaa paljastumaankin — että mystifioidaan elatussopimus tällä tavalla, laillinen, avioliittolakiin perustuva elatussopimus. Sanoisin näin, että se on täysin arkipäiväistä kamaa. Siitä pitäisi sellainen tehdä. Myöskin arkipäiväistä kamaa on se, että jos ei elatussopimusta haluta viedä käräjäoikeuden päätettäväksi, se vahvistetaan sosiaaliviranomaisen luona. Sanon, että tässä viime mainitussa ei ole suurikaan ero siihen, että kun maksut yleensä määritellään, joudutaan menemään sosiaalityöntekijän luokse neuvottelemaan, katsomaan, kuinka löytyvät kaikki ne tiedot, joiden perusteella maksut määrätään. Eli tämä on kummallista mystifiointia. Tämä liittyy tähän yhtä luukkua, yhtä kaavaa, kaikkea tällaista. Tämä on elämälle vierasta. Elämää ei voi panna yhteen luukkuun eikä yhteen kaavaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vehkaojalle sanoisin, että se oli päinvastoin täyttä realisointia. Aikanaan elatussopimukset olivat voimassa semmoisenaan. Kunnat uskoivat sitä ääntä. Sitten tuli uusi aika. Kunnat eivät uskoneet. Siihen haluttiin käräjäoikeudet mukaan. Tätä on edelleen jatkettava. Luulin, että edustaja tämän tiesi, mutta se olikin näköjään uusi asia.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle toteaisin, kun hän korostaa tätä tavallaan etuudensaajien määrää, että valiokunnassa olen useita kertoja ihmetellyt sitä, että sitten toiseen ääripäähän ei ole halua tehdä vastaavanlaisia parannuksia, kohennuksia, koska perusteena käytetään sitä, että määrä on niin vähäinen, tähän ei kannata ryhtyä. Sen sijaan tässä lakiesityksessä tämä määrä ei ole niin vähäinen, että tähän ehdotukseen ei kannattaisi yhtyä. Tätä olen ihmetellyt koko ajan.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilä tämän lain voimaan tullessa neuvoo 3 000:ta tekemään elatussopimuksen. Tämän lain voimaan tullessa te voisitte myös yrittää neuvoa niitä kuntia, joihin te ette näytä luottavan, joihin me luotamme, että ne voivat tarvittaessa soveltaa tällaista mallia, jos kohtuuttomuuksiin kerran ajaudutaan. Se on täysin mahdollista, ja minulle on kerrottu teidän puolueenne edustajien suulla, että tällaisia malleja on jopa käytössä.

Toisekseen, mitä tasa-arvoon tulee, ed. Akaan-Penttilä, tämä on keskustalle tasa-arvokysymys. Tämä on tasa-arvokysymys yksinäisten ihmisten ja erilaisissa perhetilanteissa olevien ihmisten välillä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys pitkäaikaisen laitoshoidon maksujen muuttamisesta on ollut todella odotettu, todella kaivattu. Ongelma on ollut se, että pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuneen suurempituloisen kotiin jäävä puoliso joutuu aivan kohtuuttomuuksien eteen eikä hänen elintasonsa ole ollut turvattu. Tätä ongelmaa ovat monet sosiaalijohtajatkin valitelleet. Tälle ongelmalle hallitus valmistelikin korjauksen.

Mutta miten kävi? Valiokunnassa vasemmistopuolen ja opposition edustajat halusivat lain varjolla viedä köyhät kotirouvat perikatoon. (Ed. Vehkaoja: Köyhät?) Tämäkö on teidän mielestänne oikeudenmukaista? Te haluatte vaikeuttaa naisten elämää ja asemaa, koska lakiesitys koskettaa useimmiten niitä naisia, jotka ovat hoitaneet lapsia pitkään kotona eivätkä ole hankkineet ansiotuloja, vaan perheen toimeentulo on perustunut miehen työtuloihin. Onko nykyiseen, kestämättömään tilanteeseen palaaminen oikeudenmukaista? Onko se oikeudenmukaista sosiaalipolitiikkaa, että te saatatte ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon? Onko sosiaalipolitiikan tehtävä tehdä ihmisistä vähävaraisia ja pitää heidät sellaisina?

Jos valiokunnan mietintö hyväksytään, mielivalta ja eriarvoisuus jatkuvat maan eri osissa. Toisissa kunnissa kohtuullistetaan maksuja, useimmissa kuitenkaan ei. Tunnen Helsingin, Kauniaisen ja Espoon, jotka ovat oma-aloitteisesti havainneet tämän sosiaalipoliittisen ongelman ja korjanneet sen. Hallituksen alkuperäinen esitys olisi vähentänyt eriarvoisuutta. Vasemmistosiipi ja keskustapuolue ovat aina omien puheittensa mukaan kantaneet huolta eriarvoisuuden poistamisesta, mutta tosiasiallisesti te vain lisäätte eriarvoisuutta. Kannatte vain huolta kuntataloudesta, kun huolta pitäisi kantaa asukkaista. Ed. Vehkaoja moitti puheessaan sitä, että hallitus on ajatellut asiakkaan parasta. Ei paljon auta mietinnön hurskas lause: "Hoitoa saavalla on aina oikeus hakea muutosta hänelle määrättyyn maksuun." Alkaa varsinainen valitusten suma, ja tokkopa valitukset läpi menevät. Tiedän sen, kun olen ollut sosiaalilautakunnan puheenjohtajana.

Mietinnössä pelätään, että hallituksen esitys olisi ohjannut valitsemaan laitoshoidon avopalvelujen kustannuksella. Tätä väitettä en lainkaan ymmärrä. Laitoshoitoon pääsemiseen on tiukat kriteerit, ja vain laitoshoitoa todella tarvitsevat pääsevät sinne, jos pääsevät. Se pelko, että tungosta laitoksiin tulisi, on turha. Kukaan ei halua asua laitoksessa ylimääräisiä aikoja.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu, mutta juuri tämän lain kohdalla avopalveluiden asiakasmaksuongelmat nousivat hämmästyttävästi esille, jopa niin, että suuri osa mietinnöstä kosketti juuri tätä ongelmaa. Puhuttiin siis aidanseipäistä eikä aidasta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmä yhdessä ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa on tehnyt vastalauseen. Vastalauseessa esitetään palaamista hallituksen alkuperäiseen esitykseen. Tällä tavalla korjataan monia puutteita, joita nykykäytännössä esiintyy ja joita hallituksen perusteluosassa laajasti selostetaan.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten asiaa käsitellään eduskunnassa, ja paikalla on kahdeksan kansanedustajaa. Ei vaikuta oikein hyvältä.

Kun itse toimin muissa valiokunnissa kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, niin ei ehkä saisi olla tässä asiassa liian nokkela. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että valiokunta on tehnyt huonomman esityksen kuin on hallituksen esitys. Pieni esimerkki: Kun toisella puolisolla on 7 000 markan nettoeläke ja toisella 3 000 markan nettoeläke eli yhteensä 10 000 markan tulot kuukaudessa, niin voimassa olevan lain mukaan parempiosainen, joka joutuu laitoshoitoon, menettää eläkkeestä lähes 80 prosenttia ja hänelle jää 2 300 markkaa eli kotiin jäävälle yhteensä 5 300 markkaa. Tuo noin 80 prosentin vähennys johtuu suojaosuuden huomioimisesta. Kun samasta 10 000 markan yhteiseläkkeestä menee hallituksen esityksen mukaan enintään 40 prosenttia eli 4 000 markkaa pois, niin kotiin jääneellä on käytössä 6 000 markkaa kuukaudessa. Voittoa, jos tämmöistä sanontaa tässä nyt voi käyttää, on eläkeläisen eduksi noin 700 markkaa kuukaudessa. Kun eläkkeiden määrät lähenevät toisiaan, "voitto" tietenkin pienenee, mutta jos parempituloisen eläke nousee, niin "voitto" nousee nopeastikin. Jos tämä sitten suosii niitä eläkeläisiä, joilla on hyvätuloinen aviomies, niin kannattaako siitä olla kateellinen? Kun toinen on laitoshoidossa ja toinenkin varmaan jo vanha ja sairaalloinen, niin miksi luokitella ihmisiä vielä tässäkin vaiheessa, varsinkin kun se hyötyjä on todella pientä eläkettä saava eläkeläinen?

On väitetty, että lain 11 § korjaa asian paremmin kuin 40 prosentin sääntö. Tätä en voi uskoa, kun sen seikan päättäminen, koska maksu jätetään perimättä — lain mukaan maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon — on kunnan virkamiehen asia. Kyllä kunta omansa perii. Olen kuitenkin ollut myös parisenkymmentä vuotta kunnassa, ja ei se nyt välttämättä ole sillä tavalla, että siellä ajatellaan aina ensisijaisesti sen kuntalaisen etua, vaan katsotaan, että kunta saa omansa pois, rikkomatta tietenkään lakia siitä huolimatta.

On väitetty, että tässä arviointitilanteessa ei saisi ottaa huomioon kyseisten henkilöitten varallisuutta. Tätä en voi uskoa, mutta voin olla tietenkin väärässäkin. Kun omaisuus otetaan kuitenkin huomioon muun muassa toimeentulohakemuksien yhteydessä, niin miksei sitä huomioida tässä asiassa, kun ruvetaan ratkomaan, onko oikein jättää perimättä tämä maksu vai ei.

Vielä epävarmemmaksi asian tekee se, että Kuntaliitto on huolissaan kuntien menetyksistä. Kuntaliitto sanoo, että jos hallituksen esitys hyväksytään, niin kuntien menetykset olisivat jopa 2—4 miljoonaa euroa vuositasolla, aika suuri summa kyllä. Tästä summasta valitettavasti en voi olla varma, kun pitkin käytävää sitä piti metsästää, mutta kuitenkin Kuntaliitto väittää, että menetykset olisivat merkittäviä. Jos kunnat tämän summan ovat menettämässä, menee raha eläkeläisille. Olisikohan tuokaan aivan väärin?

Ihmettelen, kun keskusta on vuosikausia puhunut, kuinka kotona lapsia hoitavat perheenäidit eivät ole saaneet kunnon eläkettä, että nyt ollaankin jatkamassa tätä syrjintää, jolloin paremmin ansaitsevalta puolisolta saataisiin periä lähes 80 prosenttia eläkkeestä laitoshoitoon ja kotiin jäävä saisi tulla toimeen pienellä eläkkeellään. Kuntaliitto kehtaa vielä esittää esityksen, jonka mukaan paremmin ansaitseva puoliso, joka on laitoshoidossa, ei antaisikaan puolisolle enemmän käyttöön rahaa, jos tätä muutettaisiin, kuten hallituksen esitys on. Kummallista ajatuksenjuoksua.

Vielä ihmeellisempää, ed. Vehkaoja — siis valiokunnan puheenjohtaja — on teettänyt vielä hassumpia esimerkkejä, anteeksi tämä hassumpi-sana. Ensimmäinen esimerkki on suoraan lainattu Kuntaliitolta, jonka äsken esitin, mutta toinen esimerkki kertoo vanhuksista, jotka asuvat avoparina palvelutalossa: hallituksen esitys tekisi toisesta äveriään. En kyllä pystynyt siitä saamaan selkoa, mitä se tarkoittaa koko esimerkki, mutta sain semmoisen käsityksen, että siinä joku hyötyy liian paljon. Aivan outo esimerkki.

Kolmas esimerkki kertoo tilanteesta, kuinka puoliso ilmoittaa tulonsa tahallaan väärin. Jos tämän tyyppisiä aivan keksittyjä esimerkkejä tuodaan esiin, niin eihän niihin mikään laki pysty. Raastupaanhan siinä joudutaan. Oli kyllä hämmästyttäviä perusteluja, jos niillä aiotaan saada muuttumaan jonkun ajatuksenjuoksu. En ole kyllä nähnyt tuon tyyppisiä perusteluja aikaisemmin.

Neljäs esimerkki oli nuoresta avoparista, jotka ovat asuneet muutaman kuukauden yhdessä, esimerkki saman laatuinen, otettu aivan ilmasta, ei tästä maailmasta. Voi tapahtua tietenkin, mutta ei tässä yhteydessä kannattaisi tuon tyyppisellä esimerkillä tätä asiaa ainakaan ajaa eteenpäin. Eiköhän tavallisessa elämässä pariskunta ole tiiviisti naimisissa ja toinen saa huomattavasti parempaa eläkettä kuin toinen ja useimmiten mies joutuu ensiksi laitoshoitoon ja tilanne ajautuu siihen, mistä puheeni alussa kerroin. Sanotaan, että tämä koskee vain niitä 2 900:aa henkilöä. Jokainen vanhus, tässä itse kukin, uskoo, että juuri meitä se asia koskee. Sen vuoksi tämä on varmasti hyvin tärkeä asia eläkeläisille.

Kovasti kunnioitan oman puolueeni asiantuntijoita ja valiokuntaryhmän jäseniä näissä asioissa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että valiokunta on nyt väärillä urilla. Jos ed. Vehkaojan mainitsemat tapaukset pitävät paikkansa, niin ne pitää kiireesti korjata, mutta ei sen vuoksi saa rangaista suurinta osaa eläkeläisiä. Jos en saa parempaa tietoa, niin en tule kannattamaan valiokunnan mietintöä. Tässä toisaalta käy niin, että vastalause tulee hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä ja sitten se menee suureen valiokuntaan, joka yhtyy eduskunnan päätökseen, ja ensimmäinen käsittely päättyy siihen, kun se tulee saliin uudestaan, jossa ei enää voida asiasta äänestää. On valitettavaa, että joudun viime tingassa olemaan vielä omaa puoluettani vastaan, mutta jonkinlainen suojanokitus tässä vaiheessa on pakko pitää.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Toisen puheenvuoron meinasin kyllä ensin pitää paikaltani, mutta kommentoitavaa tuli siinä määrin paljon, että tulin vielä tänne.

Ensinnäkin toteaisin äskeiselle puhujalle, että hän ilmeisesti siteerasi Kuntaliiton paperia. Minä en ole lukenut sitä paperia täältä puhujakorokkeelta, joten voitte rauhoittua.

Tämän keskustelun kuluessa on mielestäni käynyt ilmi, että kansanedustajakollegat eivät pysty hahmottamaan sitä eroa, mikä on esimerkiksi elatussopimuksen tuoman oikeuden ja tällaisen kuvitteellisen rahansiirron välillä. Sanoisin oikeastaan niin, että tämän hallituksen esityksen kaikkein heikoin lenkki on juuri se, että tällä maksualennuksella kuvitteellisesti siirretään tuloja toiselle puolisolle, jotka kuitenkaan eivät näy missään tuloina, kun puhutaan jostain muusta kuin juuri tämän laitoshoidossa olevan henkilön laitosmaksuista. Näin ei mielestäni pitäisi tehdä lainsäädäntöä.

Täällä on tuotu monia probleemeja esille, mutta sanoisin, että jos laki on hyvin kirjoitettu, sen tulee lähtökohtaisesti kyetä kyllä kattamaan edes pääosa näistä ongelmatilanteista, joita täälläkin on tänä iltana tuotu esille. Tämä tärkeä tavoite lakiesitys 7 c §:n johdosta ei toteudu. Olen moneen kertaan sanonut sen, että jos tämä lakiesitys olisi tehty näiden puolisoiden yhteenlaskettavien tulojen osalta symmetriseksi, minulla ei olisi ollut vähäisintäkään syytä olla tätä esitystä vastaan. Ed. Soininvaaran puolustukset tässä asiassa ovat minusta olleet yllättävän heikkoja. Hänen olisi pitänyt ilman muuta panna alamaisensa selvittämään ja epäilemään oikeusoppineiden väitteitä, etteikö tätä kohtaa olisi voinut vielä silloin muuttaa.

Minusta oli erikoista, että ed. Vahasalo rupesi puhumaan kesken kaiken köyhistä kotirouvista. Kuitenkin perheen kohdalla on aina kysymys paitsi yhteisistä tuloista myöskin siitä varallisuudesta, enkä voi kuvitella, että nämä tapaukset, joihin hän viittasi, kuitenkaan kuuluisivat samaan ryhmään kuin esimerkiksi pelkällä kansaneläkkeellä kotona pärjäämään joutuvat henkilöt.

Arvoisa puhemies! Kommentti 11 §:n muotoilusta: Se ei ole kirjoitettu niin, että se olisi toimeentulotukinormi.

Viimeiseksi otan esille ponsikysymyksen. Nimittäin minusta oli aika mielenkiintoista havaita, että kun kokoomus ja Rkp tekivät ehdotuksen pohjan muutoksesta, niin huomasin, että heidän vastalauseeseensa ei ole kelpuutettu sitä pontta, jonka valiokunnan enemmistö muotoili mietintönsä loppuun. Minusta on vähintäänkin välttämätöntä saada vielä tämän illan aikana vastaus siihen, tarkoittaako tämä, että kokoomus ja Rkp ovat tässä asiassa eri linjoilla kuin valiokunnan enemmistö.

Kysynkin, vastustatteko tätä lausumaehdotusta, jonka valiokunta on tehnyt ja joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusäännösten kokonaisuudistukseen sekä laitoshoidon että avopalveluiden osalta ryhdytään pikaisesti ja sen yhteydessä yhtenäistetään avo- ja laitoshoidon tulokäsite ja turvataan myös pitkäaikaisessa avohoidossa olevalle käyttövara. Eduskunta edellyttää lisäksi, että uudistuksessa huolehditaan koko perheen toimeentulon turvaamisesta perheenjäsenen/perheenjäsenten pitkäaikaisen avo- tai laitoshoidon aikana."

Onko nyt niin, että te olette tarkoituksella jättäneet tämän ponsiosan omasta vastalauseestanne pois esimerkiksi siitä syystä, että suoraan haluatte vastustaa sitä, että myös avohoidossa oleville määriteltäisiin käyttövara, vai haluatteko vastustaa sitä, että olisi tällainen symmetrinen malli? Sekö on todella teidän aito kantanne?

Todella toivon, että täällä vielä läsnäolevat eduskuntaryhmienne edustajat voisivat valaista, mitkä ovat teidän syvimmät mietteenne tältä kohdin ja onko todellakin niin, että tässä täytyy ryhtyä varustautumaan äänestämään tästä ponnesta siinä tapauksessa, että vastalause tulee käsittelyn pohjaksi, niin kuin olette ehdottaneet, ja ilman pontta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut aika mielenkiintoista kuulla ja nimenomaan näin vaalikauden aivan lopussa.

Uskon, että ed. Stenius-Kaukonen tuon äskeisen puheensa jälkeen lähtee hyvillä mielin eläkkeelle näistä hommista, kun sai hehkutella sydämensä kyllyydestä.

On ollut liikuttavaa seurata, kuinka demarikin voi tuntea olevansa sosiaalinen ja oikeudenmukainen, kerrankin vaalikauden aikana, ja on kerrankin voinut havaita, kuinka pienen ryhmän etujen ajaminen, jos näin voidaan sanoa, vielä ottaen huomioon, minkälaisesta elämäntilanteesta kuitenkin on kysymys, on vaikeata. Se on äärimmäisen vaikeata sen takia, että on sellainen perusajatus, että kyllä ihmisellä täytyy, jos on ollut joskus hyvää, joskus olla oikein kurjaakin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle voin kertoa, että olen kirjoittanut ja kysyttäessä vastannut, että en voi sanoa lähteväni hyvillä mielin eduskunnasta. Suurin syy siihen on se, että koen, että siitä huolimatta, mitä hallitusohjelmaan kirjattiin köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisestä ja kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantamisesta, niiden ihmisten, joille kaikki ongelmat kasaantuvat, niiden ihmisten tilannetta ei ole parannettu hallitusohjelman mukaisesti. Se on mielestäni todella kohtuuton tilanne ja saa minut tuntemaan kyllä, että muiden mukana olen ollut mukana tekemässä huonoa politiikkaa.

Ed. Pulliainen, sosiaali- ja terveysvaliokunta on korjannut lakeja, joissa 1 700 on saanut työttömyyseläkkeen 1. elokuuta alkaen, koska he olivat joutuneet kohtuuttomaan väliinputoajatilanteeseen. (Puhemies koputtaa) Minun mielestäni pitää pitää huolta kaikista. Koskaan perustelu, onko yksi tai monta, ei ole se, miksi joku pitää jättää pois.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että keskustelu on ollut mielenkiintoista. Mielestäni vahvat naiset, edustajat Vehkaoja ja Stenius-Kaukonen, ovat kyllä hyvin perustelleet puheenvuoroissaan samoin kuin myös keskustan miehet sen, että tämä heidän tekemänsä mietintö, siis valiokunnan enemmistön mietintö, on laajempi. Se koskettaa laajempaa joukkoa ihmisiä saman tyyppisessä ongelmassa kuin nämä 2 900. Kun tiedämme, että yleensäkin joutuminen esimerkiksi vaikkapa kuukaudeksi sairaalaan vuodeosastolle ja maksamaan vuodeosastomaksua aiheuttaa jo sellaisenaan suuren ongelman monille ihmisille, tämä ei todellakaan ole mikään pienen joukon ongelma vaan yleinen. Tuo huomio esimerkiksi palveluasumisesta, siitä, millä tavalla kunnat ovat siirtäneet maksuja ikään kuin Kelan korvattaviksi, on tärkeä huomio.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän asian käsittely — näin hieman sivusta seuraten tuolla huoneessa kuuntelin — on antanut kyllä erittäin sekavan kuvan asiasta. Vaikuttaa siltä, että valitaan kumpi tahansa, pikaisesti on koko järjestelmä uudistettava, jolloin tämän mietinnön paras anti ja sisältö on tässä ponnessa, jonka ed. Vehkaoja tuossa äsken luki, (Ed. Vehkaoja: Se ei ole kelvannut porvareille!) ja sen kohtalo ratkaistaan tietysti joka tapauksessa toisessa käsittelyssä, ja silloin on syytä siihen panostaa. On tavattoman häpeällistä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on tässä asiassa saanut näin sekavan sopan aikaiseksi. Olisi pitänyt toimia niin, että tämän ponnen hengessä olisi luotu tämä järjestelmä jo tässä yhteydessä, mutta on selvää, että aika ei siihen ole ehkä antanut mahdollisuuksia.

Nyt kun yön yli joutuu miettimään omaa äänestyskäyttäytymistään, niin se on aika rasittava yö. En halua olla jakamassa etuuksia suurituloisille, mutta toisaalta tiedän, että tämä järjestelmä, mikä meillä nyt on, ei ole hyvä, päinvastoin, ja tässä mietinnössäkin on epäkohtia. Valitettavasti tilanne on tällainen, mutta ilmeisesti tämän mietinnön mukaan on mentävä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Näin lopputoteamuksena tähän keskusteluun voin todeta, että tämän asian, lakiehdotuksen, pohjana on hallituksen yksimielinen ehdotus. Se ratkaisee tässä asiakasmaksupolitiikassa kaikkein räikeimmän ongelman. Myönnän, että on muita ongelmia, ja niitä selvitetään ja siitä tulee ehdotus myöhemmin.

Mitä tulee tähän puolisoiden yhteenlaskettavien tulojen symmetriaan, niin minusta se pitää ottaa jatkossa huomioon. Symmetrinen ratkaisu olisi ollut jo nyt paikallaan, kuten silloinen ministeri edustaja Soininvaara totesi ja asiaa valaisi, mutta silloin kuulemma oikeusministeriö kaatoi sen mahdollisuuden.

Totean vielä, että valiokunta käytti paljon aikaa tämän lakiesityksen vehtaamiseen. Meillä olisi ollut paljon aikaa sitä korjailla monilta osin, mitä tänäänkin on tuotu esiin, muun muassa 11 §:n kohdalta. Olisiko meidän kuitenkin pitänyt käsitellä tätä asiaa niin, että olisi yritetty sorvata jotakin parempaa kuin 11 §?