Täysistunnon pöytäkirja 207/2002 vp

PTK 207/2002 vp

207. PERJANTAINA 14. HELMIKUUTA 2003 kello 12.15

Tarkistettu versio 2.0

3) Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna 2000 Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna 2001

 

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! En aio kovin pitkää puheenvuoroa tästä nyt käyttää enkä esitellä tätä perustuslakivaliokunnan hyvin lyhyttä kertomusta sen perusteellisemmin siitä syystä, että joudun toteamaan, että meille jäi loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika käsitellä tätä muitten erittäin suurten, laajakantoisten ja kiireellistäkin käsittelyä vaativien asioitten vuoksi. Minusta on oikeastaan sääli, että tämä jäi niin vähälle käsittelylle tässä vaiheessa, koska eduskunnan oikeusasiamiehen samoin kuin oikeuskanslerin toimet ovat yhä tärkeämpiä tässä todellisuudessa, jossa itse asiassa oikeudenkäyntimahdollisuus on jotakuinkin luisunut tavallisten ihmisten ulottumattomiin kalleutensa vuoksi. Nämä molemmat instituutiot ovat hyvin tärkeitä tavallisten ihmisten perusoikeuksien valvonnassa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kansanedustaja Kokkonen sanoi hyvin merkittävän lauseen, että oikeudenkäyntimahdollisuudet ovat paljolti luisuneet tavallisten kansalaisten ulottumattomiin, ja tämä hyvin pitkälti kuvastaa sitä todellisuutta, mikä, ikävä kyllä, tänä aikana on monien kansalaisten kokemaa todellisuutta. Korostan juuri tätä, että moni nimenomaan kokee näin, ja se, minkä ihminen kokee subjektiivisesti, on se hänen todellisuutensa, jossa hän elää. Siksi juuri niin eduskunnan oikeusasiamiehen kuin seuraavassa kohdassa käsiteltävän valtioneuvoston oikeuskanslerinkin tehtävä on entistäkin tärkeämpi. Kansalaiset kokevat, korostan jälleen verbiä kokevat, että näistäkään instansseista, joihin he haluavat oikeudenpyyntönsä esittää, he eivät oikeutta saa, vaan että niissä pyritään eri tavoin vain osoittamaan, kuinka kansalainen on väärässä. Tällä tavalla monet kansalaiset eivät koe saavansa oikeutta.

En pysty, kun en riittävästi tunne asioita, sanomaan, mikä on todellinen totuus asioissa. Onko niin, että juridisen virkakielen kautta ja käytännön kautta muodostuu se linja, että löytyvät aina ne pykälät, joilla voidaan osoittaa kansalaisen olevan väärässä, ilman että mennään itse asian syvimpään sisältöön ja tarkoitukseen, mitä kansalainen etsii? Toivoisin kuitenkin, että tähän voitaisiin kaiken kanteluruuhkan keskellä myöskin aidosti päästä, jotta kansalaiset voisivat tuntea, että Suomi on oikeusvaltio. Tällä hetkellä, vaikka me olemme kansainvälisesti ehdottomasti oikeusvaltio, hyvin monet kansalaiset kokevat subjektiivisesti tilanteen toisin. Siksi olisi toivottavaa, että he voisivat saada sellaista tietoisuutta niin selkeästi, että ei-juristi myös ymmärtäisi, mitä hänelle vastataan, ja että hän voisi tuntea sen, että tässä maassa on instanssit, joissa halutaan pyrkiä aidosti toteuttamaan oikeusturvaa.

Arvoisa rouva puhemies! Käytän tällaisen hyvin yleisluontoisen puheenvuoron, koska erittäin paljon kansalaiset kääntyvät meidän kansanedustajien puoleen näissä kysymyksissä, ja osaltaan me emme näihin asioihin voi vaikuttaa, mutta me toivomme, että se virasto, joka on eduskunnan oikeusasiamies tässä talossa, voisi löytää selkeät, kansalaisten tajuttavat vastaukset heidän kanteluihinsa.

Keskustelu päättyy.