Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen antamisen perusteena on EU:n lääketutkimusdirektiivin toimeenpano, joka edellyttää muutoksia sekä lääketieteellisestä tutkimuksesta annettuun lakiin että lääkelakiimme. Lisäksi esityksellä ehdotetaan tehtäväksi joitakin tarkistuksia lääkkeiden markkinointia koskeviin lääkelain säännöksiin. Tämä on varmasti sellainen asia, joka jonkin verran herättää keskustelua.

Lääketutkimusdirektiivin toimeenpano ei edellytä mitään periaatteellisesti merkittäviä muutoksia Suomessa jo voimassa oleviin säännöksiin. Kliinisten lääketutkimusten edellytyksenä on niin direktiivin kuin myös voimassa olevan lainsäädännön mukaan eettisen toimikunnan antama myönteinen lausunto tutkimuksesta, Lääkelaitoksen tekemä arvio tutkimuksen hyväksyttävyydestä sekä tutkimukseen osallistuvien henkilöiden ennalta antama suostumus tutkimukseen osallistumisesta.

Direktiivin johdosta lainsäädäntöön ehdotetaan kuitenkin tehtäväksi joukko muutoksia, joista keskeiset ovat eettisen toimikunnan käsittelylle asetettavat määräajat, alaikäisen ja vajaavaltaisen tutkittavan suojelua koskevien säännösten tarkentaminen, heidän mahdollisuutensa kieltäytyä tutkimukseen osallistumisesta, sitä täsmennetään. Lisäksi eettisen toimikunnan lausunnon antamisen edellytyksiä täsmennetään tällaisten tutkimusten osalta. Edellytyksenä on muun muassa pediatrian tai muun asianomaisen alan asiantuntijan kuuleminen ennen lausunnon antamista. Täysivaltaisten henkilöiden osalta edellytetään aina ennakollista suostumusta. Tämä muutos koskee niin sanottua hätätilatutkimusta, joka tehdään tiedottomana hoitopaikkaan tuotavalle henkilölle. Tällaisessa tilanteessa edellytetään omaisen tai laillisen edustajan suostumusta. Siis lääketutkimusta ei saa aloittaa, jos ei ole tällaista suostumusta olemassa. Edelleen tehostetaan kliinisten lääketutkimusten viranomaisvalvontaa, perustetaan eurooppalainen tietokanta valvonnan tehostamiseksi ja kliinisessä lääketutkimuksessa käytettäviä lääkkeitä koskevia säännöksiä tarkennetaan.

Sitten lääkkeiden markkinointia koskevien säännösten tarkistaminen: Tämä perustuu muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen noin puolitoista vuotta sitten antamaan lausuntoon. Markkinointia koskevia säännöksiä tarkistetaan siten, että markkinoinnin yhteydessä sallitun vieraanvaraisuuden määritelmää täsmennetään ottamalla aikaisempaa tarkemmin huomioon EU:n lääkedirektiivin säännökset. Lisäksi markkinoinnin valvontaa koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi ja myös markkinointiin liittyvät rangaistussäännökset ehdotetaan otettavaksi lääkelakiin.

Uudessa ehdotetussa pykälässä todetaan, että terveydenhuoltohenkilöstöön ja eläinlääkäreihin kohdistuvan lääkkeiden myynninedistämistoiminnan, kuten erilaisten etuuksien ja lahjojen, tulee olla taloudelliselta merkitykseltään vähäisiä ja liittyä heidän ammatilliseen toimintaansa. Myynninedistämistoiminta ei saa olla epäasiallista eikä sen laatuista, että sen voidaan katsoa vaarantavan väestön luottamusta lääkkeiden määräämisen, käytön tai luovutuksen riippumattomuuteen. Puhtaasti ammatillisessa tai tieteellisessä tarkoituksessa järjestetyissä tapahtumissa tarjottavan vieraanvaraisuuden on aina oltava kohtuullisella tasolla ja pysyttävä toissijaisena kokouksen tieteelliseen päätarkoitukseen nähden, eikä sitä saa ulottaa muihin kuin terveydenhuollon ammattihenkilöihin. Henkilöt, joilla on oikeus määrätä tai toimittaa lääkkeitä, eivät saa pyytää tai hyväksyä mitään kannustimia, etuuksia tai lahjoja, jotka on kielletty 1 momentissa tai jotka ovat muutoin siinä säädetyn vastaisia.

Valvonnasta todetaan, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten tulee valvoa, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetut terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilla on oikeus määrätä tai toimittaa lääkkeitä, noudattavat tuossa pykälässä säädettyä kieltoa. Tämä on minusta hyvin selkeä täsmennys nykyisin voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja tuo valvontakin on tervetullutta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Aina silloin tällöin eduskunnassa on esillä hallituksen esitys, johon aika vähän kiinnitetään huomiota huolimatta sen merkityksestä. Yksi tällainen esimerkki oli muuten muutama vuosi sitten, kun eduskunta päätti dna:n, siis perimän, patentoinnista. Siinä käytettiin muistaakseni kaiken kaikkiaan kaksi puheenvuoroa. Toinen taisi olla ed. Vihriälä, joka käytti silloin. Vaikka arvoisa ministeri sanoi, että tämä hallituksen esitys 20 on aika tavalla vanhan kertaamista, niin kuitenkin täällä on merkittäviä uusia asioita. Kun direktiiviä sovelletaan, niin tietysti silloin pitää myös viitata siihen, että toivottavasti eduskunta on myös silloin, kun direktiiviä on täällä käsitelty aikaisemmin suuren valiokunnan kautta, ottanut sitten tarvittavat kannat erikoisvaliokunnan lausumin.

Mutta tähän asiaan, ensinnäkin tutkimukseen ja tutkimuksen tekoon, siis lakiin lääketieteellisestä tutkimuksesta. Siinähän on muutamia sellaisia kohtia, joista jo vuosia on keskusteltu. Toivon mukaan ministeri, joka on alan asiantuntija, varmasti voi vastata näihin asioihin nyt jo suoraan.

Yksi on suuret tutkimusvarantomme, mitä meillä on, Kansanterveyslaitoksella väestötutkimuksista otettuja näytteitä, aika tavalla kudos- ja verinäytteitä, joilla voidaan sitten esimerkiksi tutkia genomia, perimää, ja tehdä selvityksiä perimästä. Tässä on käynyt aika usein ilmi se, että tutkijat ovat nostaneet kysymyksen siitä, onko lainsäädäntöä tarpeellista muuttaa siltä osin, että voitaisiin näitä kokonaisia tutkimusmateriaaleja yhden päätöksen perusteella päästä selvittämään eikä niin, että jokaisen henkilön kohdalta, jonka näytettä on mukana näissä materiaaleissa, joudutaan hakemaan lupa tämän tutkimuksen tekemiseen. Eli tällainen keskustelu on ollut jo viime vaalikaudella. Sitä käytiin myös tulevaisuusvaliokunnassa, joka selvitti tätä asiaa, geenitutkimusta, ja näin ollen olisi hyvä kuulla ministerin käsitys, onko tähän asiaan tulossa tai jo tullut erityistä.

Toinen tärkeä asia on se, miten todellakin eettisesti tehdään oikein näitä tutkimuksia. Jos alaikäistä tai vajaakykyistä henkilöä käytetään näissä tutkimuksissa osallisena, sitä tämä laki täsmentää.

Eräs asia, jota tavallaan kaipaa, on se myös näissä tutkimuksen yksityiskohdissa, millä tavalla niihin liittyvät laajemmin sellaiset eettiset näkökulmat kuin eläinkokeet ja eläinkokeiden käyttö ja niihin liittyvät määritelmät. Siis toisaalta olisi hyvä myös niissä lain osissa, jotka käsittelevät lääketieteellistä tutkimusta ikään kuin tutkimuksen tekijän näkökulmasta, näitä asioita selvittää.

Lääkelain kohta, missä, niin kuin ministeri viittasi, käsitellään ammattihenkilöille kohdistettavaa markkinointia, on varmasti aika periaatteellinenkin kysymys. Lääketehtaathan ovat perinteisesti käyttäneet varsin paljon varoja tällaiseen toimintaan, jolla on haluttu edistää lääkkeiden markkinointia. Siitä on syntynyt varmasti etenkin aikaisemmin tietynlainen vahva sidekin lääketehtaiden edustajien ja lääkärikunnan välille, ja siinä on varmasti ollut ainakin ajoittain itse asia, mihin täällä viitataan, siis lääketieteellinen kysymys, aika paljon sivuseikkana ja sellainen yhteinen lystikäs ilonpito enemmänkin pääasia. Kun verotuskäytännöt ovat muuttuneet, niin tämäkin tilanne on muuttunut, ja tästähän todetaan laissakin, että ainoastaan ammattihenkilökunta voi tähän osallistua. Mutta haluaisin samalla todeta sen, että tämä tuskin viime vuosina ainakaan, vuosikymmeneen, on ollut mikään ongelma. Tässä ei varmasti sillä tavalla ole ongelmallisesta asiasta ollut kysymys, vaan varsin vähäprofiilisesta kysymyksestä, siis vähävaikutuksellisesta.

On tietysti paljon muita vaikutuskanavia, millä esimerkiksi lääketehtaat pyrkivät edistämään omien tuotteittensa menekkiä, ja tuolloin esimerkiksi sairaaloilla ja päätöksillä, mitä sairaalat tekevät siitä, minkä lääkkeen ne ottavat omiin valikkoihinsa, on merkitystä, ja nyt kun jälleen on tullut esimerkiksi geneerinen merkintä — käytännössä hyvä lainsäädäntö, siis se, että sitä todella noudatetaan — niin silloin tietyn lääkemerkin käyttäminen väistyy sivummalle ja geneerinen eli lääkkeen kemiallinen koostumus on se ensisijainen, ja tällä tavalla ehkä on myös siirrytty uuteen aikaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pari pientä kysymystä ministerille tässä lain käsittelyn alkuvaiheessa.

Ensimmäinen asia on tämä geenihoito, somaattinen soluhoito jne., joka usein on täysin perustieteellistä tutkimusta. Näillä tutkimusryhmillä saattaa olla aika vähän varoja, ja heillä ei ole sellaista lääketehtaiden tukea, mikä lääketutkimuksessa on, joten heille saattaa tulla aika kalliiksi tämä, että he tarvitsevat luvan Lääkelaitoksesta. Sen he ehkä vielä pystyvät maksamaan, mutta miten on sitten näitten vakuutusten laita? Eli perustutkijat ovat aika huolissaan siitä, että tämmöinen tutkimus saattaa loppua, kun tämä laki tai direktiivi hyväksytään.

Sitten toinen asia on tämä, mistä ed. Tiusanenkin jo puhui, nämä lääketehtaiden markkinointietuudet. Onko nyt tarkoitus, että siitä annetaan jonkunlaisia asetuksia, mikä se lahjus voi olla, koska lääkäreiden koulutuksesta tapahtuu vielä aika paljon lääketehtaiden kustannuksella sillä tavalla, että ne tarjoavat mahdollisuuden lääkärille matkustaa johonkin alan kongressiin. Meillä ei todellakaan ole rahaa sairaaloissa maksaa koko jatkokoulutusta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä 20 ehdotetaan muutoksia kahteen eri lakiin, kuten täällä on jo sanottu: lakiin lääketieteellisestä tutkimuksesta ja lisäksi lääkelakiin. Itse asiassa tulin tänne eteen miettimään tätä asiaa en niinkään tämän lääketieteellisen tutkimuksen lainsäädännön parantamisen osalta, vaan ehkä muutamia havaintoja lääkelain muuttamisesta lähinnä siitä näkökulmasta, onko tässä itse asiassa kysymys vaan direktiivin implementoinnista Suomen järjestelmään, niin kuin eräässä mielessä hallituksen esityksen pääsisältö sanoo, vai onko tässä vähän vakavampaakin uutta tietoa, ja viittaan esimerkiksi siihen kysymykseen, minkä ed. Asko-Seljavaara äsken kysyi, ja toivon, että ministeri siihen vastaa. On hienoa, että ministeri täällä on tänään paikalla.

Asiahan kulkee niin, että tätä lääketieteellistä tutkimusta ja lääkkeiden kliinistä tutkimusta Suomessa on aika pitkään jo säännelty. Ensimmäiset säännökset, ohjeet, minun käsittääkseni ovat tulleet vuonna 1965, ja sen jälkeen niitä on tarkasteltu ainakin vuosina 78 ja viimeksi 1999, ja siinä välissä vielä on annettu erillisiä ohjeita. Kun mietin ihan omaa tutkimustyötäni, jonka aloitin 70—80-lukujen vaihteessa, niin voin kyllä niin päin sanoa, että onneksi silloin kaikkea tätä byrokratiaa ei alkuunkaan ollut. Se kudoksiin liittyvä tutkimus, jota minä tein, käytännössä taitaa nykyään olla mahdotonta.

Eli näiden sinänsä hyväätarkoittavien pykälien seurauksena helposti käy myöskin niin, että byrokratia tulee esteeksi ainakin tietynlaisille tutkimuksille, ja tämä on kaiketi se näkökulma, mikä minut sai tänne eteen tulemaan ja miettimään tätä asiaa. Toivoisin, että ministeri voisi jotenkin vakuuttaa, että nämä asiat, joissa pykälämuutoksia, uusia momentteja, tehdään, itse asiassa turvaavat varmemmin sen, että meillä tieteellistä tutkimusta voidaan tässä maassa tehdä, eikä niin päin, että meillä byrokratia lisääntyy ja sen seurauksena sitten ei jakseta tehdä sitä tieteellistä tutkimusta, johon tutkijalla kuitenkin palava into olisi.

Nimittäin jos joku arvoisista kuulijoista malttaa ottaa hallituksen esityksestä sivun 52 esille, se on viimeinen aukeama, siellähän on tämä 92 §, joka koskee lääkelain muutosta. Menen ehkä suoraan siihen ajan voittamiseksi. Alkuosa tästä pykälästä on aivan samanlaista kuin entinen. Sitten siihen lisätään 1 momentin jatkoa, joka kuuluu: "Puhtaasti ammatillisissa tai tieteellisissä tarkoituksissa järjestetyissä tapahtumissa tarjottavan vieraanvaraisuuden on aina oltava kohtuullisella tasolla ja pysyttävä toissijaisena kokouksen tieteelliseen päätarkoitukseen nähden, eikä sitä saa ulottaa muihin kuin terveydenhuollon ammattihenkilöihin."

Näin varmaan periaatteessa on aivan oikein, mutta mielelläni olisin kyllä kuullut, minkä takia tämä otetaan lakiin asti. Minkälaisia niin sanottuja vääriä toimenpiteitä tässä asiassa Suomenmaassa on tapahtunut? Käsitykseni on nimittäin tästä vieraanvaraisuudesta kyllä aivan toisenlainen kuin mihin tässä vihjataan, ja haluan vähän nostaa kissaa pöydälle tässä asiassa, kun varsinkin 3 momentissa vielä halutaan sinänsä lainsäädäntönäkökulmasta aivan ymmärrettävästikin sekä Lääkelaitokselle että Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle lisää oikeuksia ja mahdollisuuksia valvoa näitä kieltoja, että ne toteutuvat, niin kuin laki sanoo. Totta kai oikeusvaltiossa näin pitää käyttäytyäkin. Mutta toivon, että ministeri ymmärtää, missä hengessä nämä asiat kysyin. En paheksu sitä, että tämmöisiä määräyksiä tulee, mutta seurausvaikutuksia hivenen itsekseni aprikoin.

Tähän loppuun kerron vaan muualta hankkimiani tietoja siitä, mitä voimavaroja yksi uusi lääke vaatii maailmassa, ennen kuin se pääsee markkinoille. Keskimäärin yhden lääkkeen kehityskustannukset ovat noin 900 miljoonaa euroa. Siinä on vähän arviota, mutta tätä hintaluokkaa se on, siis mahdoton summa rahaa. Kehitysaika on 8—12 vuotta. Toisin sanoen tätä hommaa ei tehdä muutamassa kuukaudessa. Se vaatii erittäin suurta pitkäjännitteisyyttä, ja byrokratian osuus jo nykyisellään tästä noin 12 vuodesta on 2—3 vuotta ainakin meillä Suomessa. Siitä, kun myyntilupa saadaan, siihen kun tämä uusi lääke, jos se on erityiskorvattava lääke, on täysin hyväksytty Suomessa, keskiarvo viime vuonna oli 4 vuotta ja 9 kuukautta, siis siitä, kun myyntilupa saatiin, siihen, kun lääke tuli erityiskorvattavaksi. Ehkä ihan tarpeeksi on byrokratiaa jo mukana näillä kaikilla kuvioilla.

Maailmanlaajuisesti uusia molekyylejä, siis uusia selkeitä lääkeaineita, on yleensä tullut 90-luvun loppuun mennessä noin 30—50 kappaletta vuodessa, mutta vuonna 2000 niitä tuli enää 29 kappaletta. Nyt tutkijat väittävät, että tämä suunta olisi pysyvän sorttinen. Molekyylien määrä ehkä ei nousekaan siitä eteenpäin. Sitä taustaa vasten tämä direktiivi varmasti yleisiltä määräyksiltään on hyvä. Mutta onko niin, että sen implimentoinnin sivuun on tarttunut mukaan vähän semmoista inhimillistä säätelyä, jota ehkä ei olisi ihan näin tarvinnut sanoa? Ainakaan se ei saisi jäädä näin tulkinnanvaraiseksi, mikä on kohtuullinen korvaus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä muisteli, milloinka tulivat nämä eettiset säännöt yliopistomaailmaan ja tutkimusmaailmaan. Siinä yliopistollisessa tiimissä, jossa olen toiminut varsin pitkään, on sekä ihmislääkäreitä että eläinlääkäreitä, ja muistan elävästi sen, mitenkä nämä uudet menettelyt ja säännöt tulivat kuvaan mukaan. Niillä oli ainakin yksi hyvin merkittävä myönteinen puolensa. Se oli sillä tavalla, että mietittiin kaksi kertaa, mitä tutkitaan ja millä tavalla tutkitaan. Ja nyt, kun se sitten lainsäädännöllä vielä eräällä tavalla kiinnitetään, niin minusta se on myönteistä kehitystä, ja myöskin menetelmät siinä varmasti sofistikoituvat ja eettisesti tulevat paremmiksi.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän vieraanvaraisuusasiaan. Viime aikoina on hyvin paljon puhuttu siitä, että lääkekustannuksia pitäisi alentaa, muun muassa apteekkimaksun kohdalla on puhuttu 7 prosentin lääkkeitten hintojen alenemisesta. Tulee vaan mieleen, että tämä ylenpalttinen vieraanvaraisuus maksetaan kyllä lääkkeitten hinnoissa. Ei niitä keneltäkään muulta oteta kuin lääkkeitten käyttäjiltä. Hyvä, jos tämmöisestä lainsäädännön avulla päästään eteenpäin ja sitten sitä paitsi verottaja myöskin kiinnittää silloin tähän asiaan asiaankuuluvaa huomiota.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kaksi asiaa tuotu esiin, joihin haluaisin lyhyesti kommentoida.

Ed. Akaan-Penttilä toi esille molekyylimäärät, uudet lääkkeet, miten niiden määrä vähenee. Totean tähän sen, että ihmiskunta syö tavallaan omaa jalkaansa ja katkaisee omaa tulevaisuuttaan jatkuvasti tuhoamalla biodiversiteettiä maapallolla. Me tiedämme, että suuri osa näistä molekyyleistä on kotoisin luonnosta ja nimenomaan sademetsistä. Niiden tuhoaminen on nimenomaan sen tyyppistä toimintaa, jolla viedään mahdollisuudet myös juuri lääketutkimukselta, koska sieltä lähtevät esimerkiksi sytostaattien kohdalla, solunsalpaajien kohdalla, nämä molekyylit. Ne ovat peräisin esimerkiksi sademetsäluonnosta, ja löydöksiä sieltä kehittämällä päästään eteenpäin.

Toinen tärkeä asia, minkä ed. Asko-Seljavaara toi esille, oli, kuka maksaa lääkäreiden jatkokoulutuksen tai kuka mahdollistaa sen. Sairaanhoitopiirit eivät sitä tee, arvoisa puhemies, kuka sen tekee? Terveyskeskukset eivät kunnolla ainakaan sitä tee. Arvoisa ministeri tietää varsin hyvin, mitkä ovat kuntien mahdollisuudet tässä. Se on osaltaan vaikuttamassa myöskin siihen, miksi meillä ei ole lääkäreitä julkisella sektorilla.

Sitten ovat lääketehtaat, jotka kohdistavat markkinointiaan tai toimintaansa nimenomaan erikoislääkäreihin hyvin paljon. Niillä on laajaa toimintaa, se on varmasti aika kallistakin. Siihen liittyy myös oheistapahtumia, mutta siihen liittyy lääketieteellistä koulutusta, erittäin tasokasta, aitoa. Tämä on, arvoisa puhemies, meidän ongelmamme: se tällä hetkellä on sysätty näille, yksityiselle sektorille. Siihen liittyy tietysti ongelmia, eettisiä ongelmia, sidonnaisuuksia, erilaista kytköstä, joka ei välttämättä ole niin hyvä.

Mutta, arvoisa puhemies, samalla meidän pitäisi sitten osoittaa, kuka sen tekee, ja tässä vetoan ministeriin.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä valiokunnan sitten perehtyä juuri näihin kysymyksiin, joita täällä on esille nostettu.

Lyhyesti totean vielä, että tämän esityksen antamisen pohjana oli se, että EU:n lääketutkimusdirektiivi edellytti meiltä joitakin muutoksia. Mutta lääketieteellisen tutkimuksen, kliinisen lääketutkimuksen osalta tässä nyt ei tehdä mitään uusia periaatteellisia muutoksia jo voimassa olevaan lainsäädäntöön esimerkiksi eettisen toimikunnan lausunnon osalta, eli tämä on jo nyt voimassa olevaa.

Ne muutokset, jotka tässä esitetään lääketutkimukseen, ovat eettistä toimikuntaa koskevat määräajat ja erityisesti alaikäisen ja vajaavaltaisen tutkittavan suojeluun liittyviä asioita. Tästä me keskustelimme ministeriössä hyvin paljon, ennakollisesta suostumuksesta siis, kun tajuton potilas tuodaan poliklinikalle ja siellä on säädökset tai ohjeet, että kun sellainen ja sellainen potilas tulee, hänet sitten otetaan tähän ja tähän lääketutkimukseen mukaan. Nyt me vaadimme, että siitä pitäisi olla etukäteinen suostumus tai sitten omaisen suostumus.

Tämä lähtee siitä ajattelusta, että on pienempi paha se, että siihen sarjaan ei tule nyt riittävästi näitä tutkittavia juuri sillä hetkellä, kuin se, että potilas myöhemmin tajuissa ollessaan vastustaisi tutkimuksessa mukanaoloa. Tämän tyyppisiä asioita tässä nyt tuodaan esille, ei sitä varsinaista lääketutkimusta sen tutkimuksentekijän kannalta hankaloittavia asioita. Tämän toivottavasti valiokunta käy sitten vielä läpi.

Miksi vieraanvaraisuudesta säädetään nyt tässä laissa? Se perustuu eduskunnan oikeusasiamiehen noin puolitoista vuotta sitten antamaan lausuntoon, ja se kannattaa myös sitten valiokunnassa käydä läpi, miksi näin on. Tavallaan tässä nyt otetaan vähän tarkemmin huomioon EU:n lääkedirektiivin säädökset näiltä osin. Kyllä minunkin kokemukseni on se, että ei meillä mitään erityistä syytä tämän tyyppiseen lainsäädäntöön ole, mutta katsotaan, mitä oikeusasiamies on aikanaan asiasta lausunut.

Sitten mitä tulee siihen, kuka koulutusta maksaa, niin tämän vuoden alussahan osana Kansallista terveyshanketta säädettiin jo täydennyskoulutusvelvoitteesta. Kyllä meidän täytyy huolehtia siitä, että työnantaja on varannut riittävästi rahaa koulutukseen. Koulutuksen järjestämisessä minusta sitten pitää yhteistyötä kaikkien osaajien kanssa harjoittaa.

Periaatteista tässä nyt todetaan, että vieraanvaraisuuden on oltava kohtuullisella tasolla ja pysyttävä toissijaisena kokouksen tieteelliseen päätarkoitukseen nähden. Minusta tuntuu, että meillä on kyllä Suomessa riittävästi tervettä järkeä näitten rajojen löytämiseen. Kyllä niihin voi sitten joitakin ihan konkreettisiakin esimerkkejä lainsäätäjä miettiä mielessään, mutta minusta on ihan hyvä, että sanotaan, että henkilö, jolla on oikeus määrätä lääkkeitä, ei saa pyytää tai hyväksyä kannustimia. Nostetaan sekin esille, että ei saa pyytää, ja sitten laissa sanotaan, kenen kuuluu valvoa. Sitä meillä ei ole ennen lainsäädännössä sanottu.

Uskon, että valiokunta kyllä löytää näille kysymyksille selkeät vastaukset, ja keskustellaan sitten yhdessä, jos on jotakin epäselvää.