Janina Andersson /vihr:
Ärade talman! I samband med förra kärnkraftskampen
här i riksdagen var försäkringsansvaret
en väldigt viktig fråga. Vilket ansvar har bolaget
vid en eventuell olycka, eller bär vi skattebetalare hela
ansvaret?
Eli jo viisi vuotta sitten, kun täällä taisteltiin viimeksi
ydinvoimapäätöksistä, tuli ydinvastuulakiin
lainsäädäntö, jossa selvästi
korotettiin ydinvoimaloiden vastuuta vakuutusmaksuissa, eli ne kantaisivat
vähän enemmän vastuuta, jos tulisi mahdollinen
onnettomuus. Mutta tietääkseni vieläkään,
viiden vuoden jälkeen, tätä lakia ei ole
saatettu voimaan. Tein tästä kirjallisen kysymyksen
kaksi vuotta sitten, ja silloin ministeri Pekkarinen sanoi, että syy
on se, että ei löydy vakuutusyhtiöitä,
jotka olisivat valmiita antamaan riittävällä laajuudella
vakuutuksia ydinvoimayhtiöille. Haluaisin nyt kysyä:
Onko tässä edetty, ettei käy niin,
että se riski, jos oikein hullusti käy, on meidän
niskassamme eikä ydinvoimayhtiöillä?
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Jos lähtee tästä lopusta
liikkeelle. Viime kädessä käy kaikissa
oloissa niin, jos iso onnettomuus tapahtuu, että nämä yhtiöt
tuskin pystyvät kantamaan kaikkea sitä vastuuta,
ja viime kädessä kuitenkin se on yksityisten kansalaisten,
jotka joutuvat siitä kärsimään,
ja valtion yhteisesti tavalla taikka toisella maksama juttu.
Tällä hetkellä voimassa olevassa
lainsäädännössä, siinä ydinvastuulaissa,
joka hyväksyttiin vuonna 2005, lähdetään
siitä, että se yhtiön vastuu ulottuisi
700 miljoonaan euroon asti. Sen jälkeen 700 miljoonasta
eurosta 1 500 miljoonaan euroon asti yritys, siis se, jolla
on luvanhaltijan oikeudet, ja sitten valtio yhdessä maksavat
tämän, yritys 300 miljoonaa ja valtio 500 miljoonaa.
Ja sen 1 500 miljoonaa euroa ylittävältä osalta
sitten se palaisi uudelleen täydellisesti sen luvanhaltijan
vastuulle.
Mutta käytännössä on niin
kyllä, että parhaassakin tapauksessa — tämä ei
ole vielä edes voimassa näiltä osin,
siis Suomen laki on tätä, mutta kun eivät
muut Pariisin sopimuksen allekirjoittajat ole vielä ratifioineet
Pariisin sopimusta, me emme ole saaneet tätä käytännössä Suomessa voimaan — vaikka
tämä saadaan voimaan — niin kuin nyt
Belgia on ilmoittanut, että se tekee voitavansa, että se
saataisiin voimaan — sen jälkeenkin on ihan totta
se, että tietyn rajan jälkeen, jos onnettomuus
on riittävän suuri, valitettavan suuri, viime
kädessä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) yksilöt,
kansalaiset, ja valtio tavalla taikka toisella sitten kantavat sen
vastuun.
Tähän liittyy myöskin se kysymys
tietyllä tavalla, valmistetaanko meillä ydinsähköä muiden tarpeisiin
ja kannammeko täällä sen jätteen
ja siihen liittyvät riskit kaikkinensa.