Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman hyvinvointipolitiikkaosio on kunnianhimoinen. Olen erittäin tyytyväinen kirjauksesta, jossa lapsiperheiden kotipalvelua ja matalan kynnyksen palveluja kehitetään ja lisätään. Vihdoin on myös ymmärretty, että lasten hyvinvointia turvataksemme tarvitsemme kattavat ja tavoitettavat palvelut vanhemmuuden ja vanhempien parisuhteen tukemiselle. Katse pitääkin kääntää yksilön hyvinvoinnista perheen hyvinvointiin. Tällöin saadaan parhaat tulokset aikaan myös yksilölle. Monta tärkeää kirjausta voisi hallitusohjelmasta nostaa esiin. Keskityn kuitenkin hyvinvointipolitiikan kirjauksista lähinnä kattavaan ja kannustavaan toimeentuloturvaan, koska se on saanut jo ennakkoon eniten huomiota. Kritiikki on tosin osoittanut lähinnä riittämättömät tiedot toimeentulotukilaista. Sen vuoksi on syytä tuoda esiin todellisuus.

Hallitusohjelma on nimittäin siitä poikkeuksellinen, että säästötarpeista huolimatta siinä on puututtu köyhyyden ja taloudellisen eriarvoisuuden ongelmiin merkittävillä parannuksilla. Yksi sellainen parannus on työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottaminen 100 eurolla kuukaudessa. Tämä hyvä parannus vaikuttaa eri lailla erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Yksi asia on kuitenkin varmaa: se vaikuttaa. Eroavaisuus syntyy esimerkiksi siitä, että osa edellä mainittuja etuuksia saavista elää tukiviidakossa, jossa yksi asia vaikuttaa toiseen. Jos siis henkilö saa muiden etuuksien lisäksi toimeentulotukea, emme voi unohtaa toimeentulotukilainsäädäntöä. Lain mukaan henkilön tuloista vähennetään toimeentulotukilaissa huomioitavat menot. Jos erotus jää pakkasen puolelle, on henkilö oikeutettu sen suuruiseen toimeentulotukeen.

Emme voi kuitenkaan yksioikoisesti sanoa, että työttömyysturvan nostamisen vuoksi jatkossa toimeentulotukea saadaan 100 euroa vähemmän. Hallitusohjelman toimeentuloturvakirjaukset eivät jää vain näin pinnalliselle tasolle, vaan sitä tehtäessä on ymmärretty katsoa kokonaisuutta. Ohjelman toimeentuloturvaosiosta voikin nostaa esiin neljä oleellista, köyhien asemaa parantavaa kohtaa, joiden kautta vasta voidaan arvioida summamääräistä kokonaisvaikutusta ihmisen talouteen.

100 euron korotuksen lisäksi toinen aivan yhtä oleellinen asia on asumistukeen tulevat parannukset. Asumistukeen tehtävän parannuksen rahallinen vaikutus yksilötasolla vaihtelee asumismenoista, asunnon koosta ja muista asumistukilain määrittämistä tekijöistä riippuen. Asumistukilaki ohjaa myös kuntien toimeentulotuessa huomioon ottamia kohtuullisia asumiskuluja. Parannuksia asumistukilakiin ei toimenpiteenä tule sivuttaa, sillä asumiskulut ovat yksi merkittävä menoerä pienituloisen taloudessa.

Kolmantena asiana hallitusohjelmassa puututaan vihdoin ja viimein aivan liian alhaisella tasolla olevaan toimeentulotuen perusosaan. Kun perusosa on nyt 419 euroa 11 senttiä ja sillä tulee kattaa kuukaudessa muun muassa ruoka-, hygienia-, viestintä- ja harrastuskulut, voi meistä jokainen ymmärtää, että korotukseen on todella tarvetta. Luvassa on nyt 6 prosentin korotus, ja lisäksi yksinhuoltajien toimeentulotuen korottamiseen kohdennetaan 5 miljoonaa euroa. 6 prosentin korotus tuo yksinasuvalle 25 euroa ja 15 senttiä lisää kuukausittaisten menojen kattamiseen. Kertakorotus on vuosittaiseen indeksikorotukseen verrattuna kuitenkin tuntuvampi.

Neljänneksi asiaksi nostaisin esiin tavoitteen tarkistaa toimeentulotukiohjeita. Ennalta ehkäisevää ja harkinnanvaraista toimeentulotukiohjeistusta tulee myös päivittää. Ohjeita järkevöittämällä voidaan vielä vaikuttaa köyhimmän väestön taloudelliseen tilanteeseen positiivisesti ja pyrkiä ehkäisemään köyhyyden ja syrjäytymisen periytyminen.

Näistä kaikista toimista siis muodostuu kokonaisuus, jonka tavoitteena on auttaa taloudellisesti myös toimeentulotuen varassa eläviä. Summa voi jonkun kohdalla olla alle 100 euroa, kun taas toisen kohdalla se voi olla yli 100 euroa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole kaikille samansuuruinen korotus, vaan selkeä suunta taloudellisen eriarvoisuuden pienentämiseen ja köyhyydessä elävien ihmisten tilanteen parantamiseen.

Hallitusohjelman kirjauksilla on yksilölle myös muita kuin taloudellisia vaikutuksia. Toimeentulotukityötä tehdessäni olen itse tuntenut asiakkaan puolesta turhautumista etuusjärjestelmämme monimutkaisuudesta. Olen usein ajatellut, että jos työmarkkinatuki tai asumistuki olisi suurempi, asiakkaan ei tarvitsisi hakea toimeentulotukea. Se ei vielä muuttaisi hänen taloudellista tilannettaan, mutta olisi tukea tarvitsevalle ihmiselle inhimillisempi toimintamalli. Se myös järkevöittäisi valtion ja kuntien työnjakoa. Kunnat voisivat entistä enemmän keskittyä auttamaan myös sosiaalityötä tarvitsevia toimeentulotukiasiakkaitaan.

Hallitusohjelmassa olevaa etuusnostoa on julkisuudessa käsitelty nyt osatotuutena, ei kokonaisuutena. Se aiheuttaa ihmisille harmia tilanteessa, jossa oikeasti voitaisiin olla tyytyväisiä uudesta suunnasta. Nykyisellään pienempien etuuksien taso on jäänyt jälkeen yleisestä elinkustannusten nousuvauhdista. Koska riittävä toimeentulo haalitaan kasaan useista etuuksista ja eri tahoilta, jää ihmisten todellinen tilanne ja tukien liian alhainen taso meiltä päättäjiltäkin helposti huomaamatta.

Hallitusohjelmassa olevat toimenpiteet korjaavat nykyisiä vääristymiä ja kääntävät suuntaa kohti parempaa. Jokainen meistä ymmärtää, ettei ohjelmassa olevilla toimenpiteillä poisteta kokonaan köyhyyttä. Esitetyt toimenpiteet ovat kuitenkin merkittäviä. Näin suurta auttavan käden ojennusta heikompiosaisia kohtaan ei ole maassamme nähty aikoihin. Suunta on siis oikea. (Puhemies: Aika!) Työtä köyhyyden poistamiseksi tulee kuitenkin edelleen jatkaa tulevissakin hallitusohjelmissa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmasta huomaa nopeasti, että sitä ovat olleet laatimassa puolueet politiikan eri laidoilta, niin monitulkintainen ja epäselvä se on konkreettisten toimenpiteiden osalta. Se, että sanon 89-sivuisen ohjelman olevan monitulkintainen, ei ole loukkaus, vaan pikemminkin hyvän tahdon ele hallitukselle. Tämä on sitä rakentavaa oppositiopolitiikkaa, jota kansa mielestäni tässä maassa kaipaa.

Toinen tapa toimia on seuraava: Kun itse ensin harjoittaa kaksi vaalikautta hyvinkin samansuuntaista politiikkaa kuin mitä tämä hallitus nyt jatkaa muun muassa EU-politiikan ja kuntarakennepolitiikan osalta, haukutaan hallitusta ikään kuin muodon vuoksi. Mielestäni se on juuri sellaista pelleilyä, jolle kansa sanoi vaaleissa kiitos ei. Kyllä tavallinen kansalainen karttaa sellaista pelinpolitiikkaa, mitä täällä tänään on kuultu ja nähty. Toivotan keskustalle onnea valitsemallanne tiellä. Tehdään joka tapauksessa asiapohjalta yhteistyötä.

Ohjelman monitulkintaisuutta lisäsi se, että kirjoitettu teksti ja liitteenä olevat numerot ovat monilta osin kuin eri planeetoilta. Tekstissä puhutaan enkelten kielellä. Pahaa kuitenkin pelkään, että numerot ovat ne, jotka lopulta puhuvat. Esimerkkinä on vaikkapa vanhustenhuollon parantaminen lailla samaan aikaan, kun toisella kädellä viedään kunnilta 631 miljoonaa euroa. Tällainen yhtälö ei ratkea muuta kuin korvamerkitsemällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia.

Mutta tehdäänkö niin, vai lähteekö hallitus käytännössä pakkoliitosten tielle kuntakentällä? Vahva peruskunta on toki parempi kuin hallintohimmelit, jotka ovat mielestäni "viimeinen sammuttaa valot" -politiikkaa eli vievät etenkin pienemmät kunnat varmaan turmioon, koska valta ja vastuu eivät niissä kohtaa toisiaan. (Jouni Backman: Hallituksen linja!) Näin käy varsinkin silloin, kun maakuntakeskukset samanaikaisesti vahvistuvat ja niiden vetovoima kasvaa. Jos siis mielitään kehittää maakuntakeskuksia ympäröiviä alueita, ovat kuntaliitokset mielestäni oikea ratkaisu etenkin sen jälkeen, kun keskusta yhdessä demareiden kanssa ajoi palvelurakenteet Paras-hankkeen seurauksena kohti suurempia hallinnollisia ja jopa toiminnallisia yksiköitä. Jos mitään ei tehdä, vain maakuntakeskukset ja seutujensa keskukset tulevat pärjäämään, muut alueet ajelehtivat osana himmeleitä. Mielestäni toimivalta kuntarakenteen osalta tulee säilyttää kuitenkin kunnilla ja kuntalaisilla.

Arvoisa puhemies! Haluaisin todella antaa hallitukselle mahdollisuuden, mutta se on mahdotonta EU-politiikan, viherhumpan ja arvohömpän takia. Etenkin hallituksen valitsema EU-poliittinen linja vaikuttaa olevan betonoitu ja tulee lopullisesti tyhjentämään veronmaksajien eli Suomen valtion ja kuntien jo ennestäänkin tyhjät taskut. Uskonkin, että todellinen hallitusohjelma laaditaan vasta loppusyksystä, kun Suomi-paatti ottaa ensimmäiset pohjakosketukset osana euroaluetta. Eri euromaissa on muuten paljon hallituspuolueiden sisarpuolueita vallassa, eli perussuomalaisia on kyllä turha yhdistää tähän vastuuttomaan politiikkaan, mitä kaverinne ovat harjoittaneet. Ehkä syyt kriisiin ovat moninaiset, mutta pörssipelurit eivät ole ainoita syypäitä, vaan kyllä syynä on myös harjoitettu politiikka, EU- ja Emu-järjestelmät sekä mahdollisesti myös kulttuuriset tekijät.

Samoin on turha väittää, että perussuomalaisten verolinja olisi sama kuin hallituksella. Tässä 68-sivuisessa vaaliohjelmassamme kannatamme alkoholin ja tupakan verotuksen korottamista, mutta vastustamme polttoaineiden verotuksen korottamista toisin kuin hallitus. Niin ikään olisimme korostaneet enemmän maksukykyä verotuksen perusteena. Eli aika erikoisia puheita on täällä pari tänään kuultu, joissa on väitetty ihan muuta.

Arvolähtökohdista tarkasteltuna tuntuu, että tälle hallitukselle talouden realiteetit ja jopa perusturva ovat sittenkin toissijaisia asioita siihen nähden, mihin suuntaan tätä maata arvojen osalta halutaan viedä, niin kiihkeästi ohjelmassa julistetaan kansallista itsemääräämisoikeutta vähättelevää linjaa ja vapaamielisyyttä. Hallitusta voisi kutsua vasemmistoporvarilliseksi. Kulttuurivähemmistöt ja eliitti lyövät kättä tavallisen suomalaisen ja kansanvallan pään päällä. Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuksi nähdään kansanvaltaa kaventavat EU-rakenteet perussopimusmuutoksineen ja vakausrahastoineen sekä monikulttuurisuusideologian eteenpäin vienti. Kehitysapuun heitetään yhä yli miljardi euroa vuodessa ja hallitus kannattaa EU:lle yhteistä turvapaikkapolitiikkaa, joka toteutuessaan lisännee Suomen taakkaa.

Arvoisa puhemies! Millä hallitus sitten rahoittaa hyvät tekonsa, kuten perusturvan korottamisen? Velkarahalla tietenkin.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jo tämä keskustelu on osoittanut monella tavalla sen, että hallitusohjelmaa luetaan eri tavoin, ja on tietysti toivottavaa, että nyt hallituspuolueissa riittää herkkyyttä arvioida myös sitä, onko kaikki viisaus vain hallituspuolueissa vai voisiko ottaa myös joistain näkemyksistä täältä opposition puolelta vaarin.

Puhemies! Puutun lyhyesti ainoastaan kuntapolitiikkaan. Kuitenkin tuo kuntapolitiikka on yksi koko tämän hallitusohjelman yksi merkittävimpiä kokonaisuuksia.

Kuten tänään on monesti jo todettu, hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Samalla kuntien välisestä yhteistoiminnasta pyritään eroon. Paras-hanke tietyllä tavalla lopetetaan, siis Paras-hanke, joka monella tavalla kuitenkin on ollut erittäin myönteinen kuntahanke.

Tämän hallitusohjelman kuntaosion tavoitteen viesti kuntakentälle ja ennen kaikkea kuntalaisille, erilaisten kuntapalveluitten käyttäjille muun muassa terveyskeskuksissa ja kouluissa, on luvalla sanoen kyllä aikamoisen karu. Hallitus näkee kuntakentän ja kuntien palvelut vain rakennekysymyksenä keskittyen hallinnollisiin kuntarakennekuvioihin. Uusi hallitusohjelma ja hallitus eivät tarjoa juuri mitään kuntapalvelujen saatavuuden turvaamiseen eivätkä kuntapalvelujen uudistamiseen. Kuntaohjelman linja hallitusohjelmassa näyttää olevan kiteytettynä palvelujen, toimintojen ja asumisen hyvin voimakas keskittäminen.

Uusi hallitusohjelma näyttää unohtavan sen, että kunta on ihmisiä, asukkaitaan varten. Kuntien vastuulla on pääosa ihmisten tarvitsemista hyvinvointipalveluista, mutta kunnat ovat myös erittäin tärkeitä kansalaisten identiteetin kannalta, ja siksi kunnallinen itsehallinto on äärettömän tärkeä. Voidaan sanoa, että kunnallinen itsehallinto on perusta kansanvaltaiselle yhteiskunnalle. Oleellisinta kuntapolitiikassa on palveluitten järjestäminen, ja sen takia kuntasektorin uudistusten pääpaino pitäisi olla palveluitten, palvelurakenteitten ja palvelujen tuotantotapojen uudistamisessa. On ymmärrettävä, että kuntapalvelujen tuottavuus ei kasva automaattisesti kuntakoon kasvaessa.

Hallitus on lähtenyt kuntapolitiikassaan liikkeelle mielikuvien ja tunteitten perusteella hyvinkin vahvasti. Kun hallitusohjelman kuntalinjaus eli ylhäältä päin saneltu rakenneratkaisu työssäkäyntialuepohjaisista kunnista ei perustu vahvaan analyysiin, jonka perusteella näitä linjauksia voitaisiin perustella. Pidänkin hallitusohjelman linjaa työssäkäyntialuettaisesta kuntareformista nimenomaan koko maahan tässä tilanteessa vääränä, koska alueet ovat jo maantieteellisestikin hyvin erilaisia.

Hallituksen on määritellessään kuntauudistuksen tarkempia kriteereitä syytä perehtyä siihen, kuinka maan keskeisillä kaupunkiseuduilla päästään kunta- ja palvelurakenteen kehittämisessä eteenpäin. Tämä hallitusohjelman malli nimittäin soveltunee monelle kaupunkiseudulle, mutta pyrkimys koko maassa työssäkäyntialueittaisiin kuntiin aikaansaa monin paikoin itse asiassa kovin pieniäkin kuntia, jolloin suuri joukko kuntia jäisi oman onnensa varaan ja pakottaisi osaltaan myös edelleen ylläpitämään monimutkaisia, epädemokraattisia kuntien yhteistyöjärjestelmiä. Oleellista on löytää tietysti tässä kuntauudistuksessa keinot palvelujen tehostamiseen ennen kaikkea suurissa kaupungeissa.

Pidän siis hyvin välttämättömänä, että hallitus kuntapolitiikassaan muuttaa tarkastelukulmaa ja yksioikoisen peruskunnan hokemisen sijaan näkee, että maassa tulee voida olla erilaisia kuntarakenteita, joilla kuntalaisten tarvitsemat palvelut voidaan tuottaa tai järjestää tehokkaasti. Näiden yhteistyörakenteitten, totta kai, pitää olla hallinnon osalta avoimia demokraattisia rakenteita, muistaen koko ajan se, että palvelut ovat ihmisiä varten.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, tässä hallituksen mallissa ongelmana on myös se, että näissä suurissa peruskunnissa palvelut herkästi keskittyvät, päätöksenteko kasautuu entistä harvempien päättäjien harteille ja päätöksenteko etääntyy kansalaisista, eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että kunnat ovat pääsääntöisesti aika huikeita elinkeinopoliittisia kehittämisyksiköitä, mikä väistämättä on huomioitava kuntarakennetta uudistettaessa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen lähti kovin yksioikoisesti siitä, että tämä kuntaohjelma lähtee vain siitä, että ajettaisiin palveluita alas. Kyllä tässä nimenomaan lähdetään siitä, että luodaan kestäviä rakenteita, joilla palvelut pystytään turvaamaan.

Kun te puhuitte siitä, että meidän lähtökohtamme hallituksella on väärä, niin mielestäni teidän pitäisi perehtyä siihen, mitä tapahtuu Suomen ikärakenteelle tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Siitä syntyy se haaste, miksi meidän pitää muuttaa rakenteita ja miksi meidän pitää tehdä tätä uudistusta. Meillä on niin valtavat haasteet siinä, miten me pystymme jatkossa hoitamaan meidän vanhusväestömme ja samaan aikaan huolehtia peruskouluista jne., että kyllä me tarvitsemme myöskin hallintorakenteisiin uudistuksia. Hallinto on väline, jolla näitä asioita tehdään.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostamani edustaja Orpo otti äärettömän tärkeän asian esille, ja varsinkin lopussa aivan oikein sanoitte sen, että palvelujen järjestäminen on tärkeämpää kuin hallinto. Nyt ongelmana tässä hallitusohjelman kuntapolitiikassa on nimenomaan se, että siinä mennään hallintorakenteet edellä. Nyt kaikkein tärkeintä on se, että palvelujen tuottamistapoja ja tuottamisjärjestelmiä pystytään muuttamaan, ja valitettavasti minusta näyttää nyt siltä, että tämä hallituksen esitys toimii väärin päin, hallinto edellä.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyen viiden minuutin aikana oikeastaan ehtii keskittyä lähinnä yhteen teemaan, ja se on minun tapauksessani työ ja ennen kaikkea ne työpaikat, aidot työpaikat, ei tuetut työpaikat, jotka toivottavasti myöskin johtavat aitoihin työpaikkoihin. Yritän nähdä hallitusohjelman siltä näkökulmalta, löytyykö tästä hallitusohjelmasta niitä yhteiskunnan elementtejä, jotka ovat tietyllä tavalla innostavan ja innostuneen yhteiskunnan elementtejä, jotka innostavat kasvamaan, yrittämään, tekemään uusia asioita, löytämään niitä aitoja uusia työpaikkoja.

Vaalikampanjassahan lähes kaikki puolueet sanoivat, että nyt täytyy löytää uutta työtä, ja sehän on oikeastaan ihan synonyymi sille, että täytyy löytää työnantajia, jotka pystyvät omalla tavallaan luomaan näitä töitä.

Mietitään verotuksen kannalta: Täällä on monen suuntaisia elementtejä, on paljon hyvää mutta on muutamia haasteellisiakin elementtejä. Ihan pienimpien yritysten näkökulmasta todellakin yhteisöveron prosenttiyksikön aleneminen oli parannus, koska muut elementit eivät oikeastaan huonontuneetkaan. Kysymys on se, annettiinko viesti innostuneesta yhteiskunnasta: nyt kannattaa tehdä töitä. Sitä kannattaa kysyä näiltä pienyrittäjiltä.

Haasteellisempi kysymys kieltämättä ovat ne kasvuyrittäjät, jotka haluavat voimakkaasti kasvaa. Siellä meillä on aika paljon keskusteltavaa, ja siinä olikin se aikaisemman iltapäivän keskustelun avaus, jonka halusin tehdä, että mikäli näyttää, että verotulot, jotka ovat välttämättömiä tässä taloustilanteessa, eivät lähdekään nousemaan esimerkiksi osinkoverotuksen osalta tai pääomaverotuksen osalta, niin pitääkö meidän tehdä vähän rohkeamman yhteiskunnan instrumentteja, jotka luovat verotuloja tähän yhteiskuntaan. Ei ole aina niin, että korkeampi verotus tekisi sen, että ei tule enempää verotuloja. Voi olla itse asiassa, että sellaisten insentiivien luominen tuo enemmän verotuloja, luo aitoja työpaikkoja. Voisi olla joku välitarkastelu, mikäli todellakin näyttää siltä, että tällainen verotulojen kehitys, jota on ennakoitu, ei ole tulossakaan eikä näy tilastollisesti valtion kassassa. Silloin toivoisin avointa keskustelua siitä, löydämmekö me vielä innostavampia elementtejä.

Toinen haastava kysymys on kotitalousvähennyksen vähentäminen 2 000 euroon ja sen tiputtaminen 45 prosenttiin. Aika jännä, että toisella puolella hallitusohjelmassa puhutaan, että se on ollut erittäin toimiva harmaata taloutta vähentävä instrumentti, ja toisella vähennetään sitä, jolloin tullaankin kysymykseen, millä tavalla se itse asiassa on toiminut ja onko se luonut ne arvioiden mukaan 30 000—40 000 uutta työpaikkaa, mistä on keskusteltu. Mielestäni on toinen analysoinnin paikka, mitä tapahtuu tämän seurauksena, voidaanko jotain mitata, kun tapahtuu näitä muutoksia.

Täällä on paljon hyviä tavoitteita tähän aitojen työpaikkojen luomiseen. Luettelen niitä muutamia, ja niissä toivon, että pääsemme nopeasti eteenpäin. Hieno juttu on se, että työn verotusta ei todellakaan haluta nostaa. On pidettävä vaan huolta, että se kokonaisuudessaan mieluummin laskee. Myöskin halutaan selvittää t&k-verokannustin, joka olisi se motivoiva tekijä siihen, että halutaan kehittää uusia palveluita ja tuotteita, jotka menevät myöskin vientiin. Se on selvitysvaiheessa. Toivon, että se johtaisi nopeasti tulokseen.

Viennin rahoitusta halutaan kehittää kilpailukykyisemmäksi. Viime kaudella talousvaliokunnassa käytiin paljonkin keskustelua, että jossain Saksassa ja monissa muissa tärkeissä kilpailijamaissa viennin rahoituselementit ovat huomattavasti paremmalla tasolla ja se on ollut meille kilpailuhaitta.

Yritetään myöskin yrittäjän hallinnollista taakkaa lieventää. Se oli aikaisemminkin tavoitteena. Pääsisimmekö nyt siihen tilanteeseen, että todellakin päästäisiin tekemään varsinaisia töitä eikä raportoimaan hallinnolle asioita?

Hieno asia on myöskin se, että kun joissain tapauksissa myöskin yrittäminen epäonnistuu, niin on luvattu selvittää esimerkiksi yrittäjän velkajärjestelyyn liittyviä kysymyksiä, helpottaa sitä, koska aina ei vaan voi olla menestyjiä. Onneksi meillä, ja toivottavasti, on niitä ihmisiä, jotka haluavat yrittää vielä uudestaan.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministerin — jokaisen ministerin ja ammattipoliitikon, joka on oppinut puhumaan vaikka puhelinluettelosta tunnin sanomatta yhtään mitään — olisi tarpeellista olla edes jonkin aikaa Kehä kolmosen pohjoispuolella pienen ja keskikokoisen yrittäjän tai tehdastyöläisen housuissa. Vain sen kokemuksen myötä tulee oikea ymmärrys siitä, miten leipä tienataan Suomi-nimisessä valtiossa. Kataisen ykköshallituksen ohjelmaa lukiessa voi vain todeta, että arjen elämisen ymmärrys puuttui Säätytalosta, koska Säätytalon hallitusneuvottelijan tilille tulee kerran kuussa vähintään kolminkertainen euromäärä verrattuna perustyömiehen tai -naisen tiliin.

Minäpä kerron, mitä hallitusohjelma merkitsee viitasaarelaiselle yrittäjälle ja työntekijöille, ihan siitä kannon juurelta. Kun olemme saaneet neuvoteltua tilauksen, ostamme puut joltakin lähialueemme metsänomistajalta. Ensin menee palstan merkkaamaan metsätyönjohtaja. Seuraavaksi käynnistyy moto. Kone vie tukit tienvarteen, ja rekka tuo ne sahalle. Sahuri käynnistää sahan, trukki kuskaa laudat kuivaamoon ja sieltä taas rekan kyytiin, joka vie ne satojen kilometrien päässä olevaan satamaan.

Uusi hallitusohjelma rankaisee kovalla kädellä tätä koko tuotantoketjua sähkön, energian, bensan hintoja korottavilla valmisteviherveroilla sekä rikkisäännöksillä. Tuotantomme ketjun joka osaan Kataisen sixpack iskee muutaman prosentin korotuksen. Se merkitsee tuotteittemme todelliseen loppuhintaan 20—30 prosenttia lisäkustannuksia ennen kuin ne ovat Shanghain satamassa. Näin toimii reaalitaloudessa valmisteverojen kumulatiivinen vaikutus.

Ei siinä mitään, jos voisimme toimia niin kuin K-kaupan Väiski: lisätään vaan hintalappuun kaikki, mitä tulee korotuksia hallitukselta. Me emme voi toimia siellä näin. Saadaksemme kauppoja syntymään joudumme tekemään vähintään vuoden mittaisia kiinteähintaisia runkosopimuksia. Palkkakustannukset tulevat nousemaan vuoden sisällä vähintään 10 prosenttia. Sahurit tarvitsevat palkankorotukset, jotta pystyvät tankkaamaan parin euron hintaista bensaa autoihinsa päästäkseen töihin sahalle. Viitasaarella ei ole metroa. Työmatkat voivat olla 50 kilometriä suuntaansa.

Myös työntekijämme jokapäiväisten ruokaostosten hinta nousee valmisteverojen myötä useita kymmeniä euroja viikossa. Yrittäjinä maksamme jokaisesta palkkaeurosta prosentuaaliset eläke-, sosiaali- ja työttömyysvakuutusmaksut. Tästä tulee yritystalouden laskurilla se noin 10 prosentin korotus kokonaistyövoimakustannuksiin. Varmaan ymmärrätte, ministerit Katainen ja Urpilainen, että hallitusohjelmanne tulee ruokkimaan harmaan talouden kasvua. Tulivatko nämä yrittäjien ja työntekijöitten arkipäivän todellisuudet mieleen Säätytalolla?

Arvoisa puhemies! Ministerit Katainen ja Urpilainen, hallitusohjelma tulee näillä valmisteveron korotuksilla ja energialinjauksilla sekä mahdollisella ilmastolain toteuttamisella vihertämään vientiteollisuutemme, mutta vain tehtaitten ja sahojen pihat, koska kahden vuoden päästä niissä kasvaa pitkä heinä. Yritykset ovat muuttaneet tuotantonsa rajojemme taakse, ja työntekijät ovat lähihoitajamuuntokoulutuksessa. Te olette huolissanne vääristelemällä ja hulttiomaisella toiminnalla taloutensa tuhonneitten maiden tulevaisuudesta. Suomalaisen yrittäjän, pienellä eläkkeellä kituuttavien ja muitten pienituloisten tulevaisuus ei teitä juuri kiinnosta.

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset emme hyväksy tällaista rehellisten suomalaisten yrittäjien ja työntekijöitten kyykyttämistä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Rajun rohkea hallitus", täytyy todeta, kun hallitusohjelman luki kannesta kanteen lävitse. Hallituksen valitsema keskittämisen tie on valittu tie.

Te löysitte hallituspuolueina varsin nopeasti kuntareformin uuden aallon. Ensiksi vähennetään valtionosuuksia ja pakotetaan kunnat mahdottoman eteen. Se yli 600 miljoonaa euroa, josta täällä on puhuttu, ei ole mikään pikkusumma. Sitä ei saada säästettyä vain hallintoa karsimalla tai rakenteita muuttamalla. Erityisesti haluan nähdä täällä Etelä-Suomessa, miten kokoomuslaiset ja myöskin demareiden kuntapäättäjät ottavat tämän kuntareformin vastaan. Keskusta ei ole nyt jarruna kuntaliitoksille ja tälle yhteistyölle, jota nyt haetaan, ja keskittämisen politiikalle.

Pohjois-Suomen puolesta puhuminen näyttää jäävän pelkästään meidän opposition edustajien varaan, niin Etelä-Suomi-painotteisia hallitus ja hallitusohjelma ovat. Mikä toimii täällä etelässä, ei välttämättä toimi samalla tavalla meillä pohjoisessa. Valtionosuuksien leikkaukset tulevat näkymään maakuntamme kuntien kurjistumisena, sillä Pohjois-Pohjanmaalla ainoastaan Oulussa ja Oulun seudun kunnissa verokertymä on riittävän suuri. Valtionosuuksien leikkauksien vastapainoksi uusi hallitus odottaa vielä kuntien selviävän yhä uusista, sinänsä kannatettavista tavoitteista ja lainsäädännön mukanaan tuomista velvoitteista, tästä esimerkkinä vanhuspalvelulaki. Miten tämä yhtälö tulee toimimaan?

Pohjois-Pohjanmaan vahvuus on nuori ikärakenne. Tämä on hallituksenkin hyvä huomioida. Meidän maakuntahallituksemme on jättänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle esityksen 790 uudesta ammatillisen ja ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikasta vuoteen 2016 mennessä. Tavoitteena on pidettävä sitä, että koulutuspaikkojen määrä maakunnassamme saadaan vastaamaan jokaisen ikäluokan määrää.

Hallituksen lanseeraamat yhteiskuntatakuu ja koulutustakuu ovat ansiokkaita tavoitteita, mutta valitettavasti liiteosan miinusmerkkiset luvut puhuvat puolestaan sitä, että opetustoimesta lähtevät lähes 300 miljoonan euron leikkaukset. Olen erityisen huolissani etenkin maakuntamme pienten lukioiden tulevaisuudesta.

Ammattikorkeakoulutus ja yliopisto-opetus eivät ole myöskään säästyneet leikkauksilta. Kylmää kyytiä on hallituksen koulutuspolitiikan linja. Ainoastaan opiskelijat on ostettu hiljaisiksi sitomalla opintotuki indeksiin, mutta tämä tehdään vasta puoli vuotta ennen oletettuja seuraavia eduskuntavaaleja.

Arvoisa puhemies! Kovien arvojen hallitus haluaa kotiäidit mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään. Näin voi päätellä kotihoidon tukea koskevasta kirjauksesta. Oma ja puolueemme tavoite on päinvastainen. Pienen lapsen paras paikka on koti, ja kotihoidon pitää olla taloudellisesti mahdollista.

Näyttääkin siltä, että hallituksen suunnittelemien leikkausten maksajiksi on laitettu varsinkin lapsiperheet. Usein lapsiperheissä tarvitaan auto tai kaksi, asuntolaina on vasta hankittu ja kuntapalveluja joudutaan käyttämään ahkerasti. Bensa- ja autovero nousevat, asuntolainan korkovähennysoikeus pienenee, ja kunnat joutuvat hyvin todennäköisesti nostamaan palvelumaksujaan, kunnallisveroaan ja karsimaan palveluista selvästi. Mihin unohtuivat puheet lapsiperheiden tukemisesta, kun ne laitetaan entistä ahtaammalle tässä hallitusohjelmassa?

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että aivan kylmäksi Pohjois-Suomea ei ole jätetty. Hallitusohjelmassa on kirjaus siitä, että Itä- ja Pohjois-Suomen asioita kehitetään kehittämisohjelmalla. Voin todeta sen, että pelkkä ohjelmatyö ei elätä eikä lämmitä Pohjois-Suomessa. On käärittävä hihat ja tartuttava töihin. Sitä tekemisen meininkiä, josta sanottiin tuosta ministeriaitiosta, tarvitaan siihen politiikkaohjelmaan.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Meidät, tämän salin 200 kansanedustajaa, valittiin hyvin poikkeuksellisena aikana johtamaan maan poliittista päätöksentekoa. Kuten kaikki tiedämme, suomalaiset joutuivat jo vaaliuurnilla pari kuukautta sitten pohtimaan, mille he antavat äänensä: avoimelle, kansainväliselle ja tulevaisuudenuskoiselle Suomelle vai Suomelle, joka haluaa vetäytyä, taantua ja sulkea rajansa. Onneksi vastaus oli Suomen kannalta positiivinen.

Me voimme myös jatkossa asua avoimessa, kansainvälistä kauppaa käyvässä maassa sekä olla osa Eurooppaa, joka katsoo positiivisesti tulevaisuuteen kaikesta huolimatta. Kuuden puolueen yhteistyönä on löydetty paitsi vahva tahto, myös oikeat, kansalaisten arvoihin ankkuroidut keinot luoda hyvinvointia. Hallitusohjelmalla tavoiteltava Suomi on yhteiskunta, joka perustuu vastuunkannolle, ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle sekä mahdollisuuksien tasa-arvolle.

Arvot yksinään eivät kuitenkaan riitä. Niiden toteuttamista varten tarvitsemme vahvan talouden, emmehän halua, että Kreikan tie on myös Suomen tie. On erittäin tärkeää, että hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus tulee seuraamaan hyvin tarkasti valtiontalouden tavoitteiden toteutumista. Toimiin on ryhdyttävä, mikäli valtionvelan bruttokansantuoteosuus ei näytä kääntyvän laskuun ja mikäli valtiontalouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Arvoisa puhemies! Taloudellisen kasvun keskeisimmät lähteet ovat teknologian kehittäminen, tuottavuuden kasvu sekä innovaatiot ja uusiutuminen. On äärimmäisen tärkeätä ymmärtää nimenomaan valtion rooli ja politiikan keinot tutkimus- ja kehitystoiminnassa, ulkomaisen investointihalukkuuden lisäämisessä sekä innovaatiorahoituksessa. Hallitusohjelman päämäärätietoiset linjaukset, joissa panostetaan kansainvälisen kaupan kehittämiseen, ovat juuri niitä toimenpiteitä, jotka pystyvät luomaan ennusteita korkeampaa talouskasvua. Tästä esimerkkinä on innovaatioiden kaupallistamisen ottaminen hallitusohjelmaan sekä esimerkiksi Finnveran riskinottokyvyn vahvistaminen 18 miljoonalla eurolla vuodessa.

On myös erinomaista, että kokoomuksen linjan mukaisesti on huolehdittu, että yhteisöveroa alennetaan ja että huolehditaan siitä, ettei palkkatulojen verotus kiristy millään tasolla. Hyvät kansainväliset suhteet, näkyvä ja tiivis ylikansallinen yhteistyö sekä aktiivinen toiminta kansainvälisen vakauden, demokratian ja kehityksen eteen jatkuvat osana Suomen ulkopoliittista toimintaa. Taloudellisten ulkosuhteiden korostaminen ja erityisesti Venäjän nostaminen painopistealueeksi ovat erittäin onnistuneita linjauksia.

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että hallitusohjelma on myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ohjelma, koska köyhyyden poistaminen on ja sen tuleekin olla kaikkien puolueiden velvollisuus. Toimeentulotuen perusosaa korotetaan, opintotuki tullaan sitomaan indeksiin ja työttömyysturvaa korotetaan. Myös iäkkäät saavat vanhuspalvelulain. Lisäksi jatkossa haetaan toimintamalleja, joilla pienten lasten vanhemmat ja iäkästä tai sairasta läheistään hoitavat voivat nykyistä joustavammin tehdä lyhyempää työpäivää tai ottaa palkatonta vapaata työstä työnantajan kanssa yhdessä sopimalla.

Palveluiden kehittäminen nojaa vahvaan kunnalliseen hallintoon, ja sen muutokset kuntarakenteeseen ovat osa tärkeää uudistusta. Hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan vaalikaudella selvitetään tarve metropolialuetta koskevalle erilliselle laille. Evästyksenä selvityksen toteuttamiselle haluan tuoda esiin, että kehittämisen tulee aina lähteä kaupunkien omista tarpeista ja toiveista. Pakkoon perustuva polku on huono polku, koska se ei ota huomioon todellisia uudistustarpeita ja koska se toteutetaan yleensä aina sen isoimman kunnan, tässä tapauksessa Helsingin, ehdoilla.

Arvoisa puhemies! Metropolialuetta, niin kuin kaikkia muitakin Suomen alueita, tulee kehittää erityisesti vapaaehtoisen ja verkostomaisen yhteistyön pohjalta, jossa haetaan uusia ratkaisuja paitsi palvelujen tuottamiseen myös maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen. Silloin kunnat myös sitoutuvat näihin muutoksiin parhaiten.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena tänään esitelty kokoomusjohtoisen hallituksen ohjelma on aivan erinomainen alku kaikille niille hyville ja vastuullisille päätöksille, jotka tämä eduskunta yhdessä tulevalla vaalikaudella tulee tekemään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kevään muutosvaalien jälkeen olemme saaneet maahan hallituksen, joka on halunnut kuulla kansan ääntä ja on siten valmis tekemään muutoksia viime vuosien kehitykseen. Tämä linjamuutos näkyy monella tavalla hallituksen ohjelmassa. Ihmiset halusivat oikeudenmukaisuutta, ihmiset halusivat työtä ja turvaa tulevaisuuteen. Ihmisten selkeä viesti oli myös se, että valtion jatkuva velkaantuminen on pysäytettävä. Velkataakkaa ei voi jättää tuleville sukupolville. Meille ei saa syntyä Kreikan tie. Tähän tähtää myös tämä nyt keskustelussa oleva hallitusohjelma.

Edellinen eli Kiviniemen hallitus jätti uudelle Kataisen hallitukselle perinnön, 8 miljardin alijäämän, joka on tasapainotettava tulevien vuosien aikana. Elämme kansallisesti sekä kansainvälisesti poikkeuksellisen epävarmoja aikoja, eikä Kiviniemen perintö tule sitä yhtään helpottamaan, pikemminkin päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Talouden tasapainottamisen edellytyksenä on vahva talouskasvu, joka syntyy työllä ja osaamisella. Hallitusohjelmassa näkyy vahva panostus työllistämiseen. Työllisyystavoitteet tulevat vaatimaan määrätietoista politiikkaa. Tavoitteena on 72 prosentin työllisyysaste ja 5 prosentin työttömyys, joka on paitsi kunnianhimoinen tavoite myös välttämätön linjaus, jotta maamme voi menestyä kestävästi ja voimme turvata jokaisen kansalaisen hyvinvoinnin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen, että nykyinen hallitus vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta on päättänyt käynnistää köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen poikkihallinnollisen toimenpideohjelman, joka läpileikkaa myös koko hallitusohjelman. Tämä oli myös sosialidemokraattien keskeinen tavoite hallitusohjelmaneuvotteluissa, joten emme voi olla muuta kuin tyytyväisiä lopputulokseen. Tavoitteena on paneutua monipuolisesti eriarvoisuuden ja köyhyyden syihin ja tehdä tämän jälkeen toimenpide-esityksiä köyhyyden vähentämiseksi. Tähän kokonaisuuteen on varattu yhteensä 800 miljoonaa euroa. Eriarvoisuuden vähentämisen kannalta tärkeitä linjauksia ovat työttömyysturvan tuntuva korottaminen ja pienituloisten verotuksen keventäminen. Myönteistä linjauksissa on myös se, että työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen korotus ei leikkaannu asumistuessa. Näin ihmisten toimeentulotukiriippuvuutta voidaan myös vähentää tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! On ehdottoman tärkeää, että olemme kiinnostuneita kuntiemme tilanteesta ja seuraamme sitä tiukasti. Meistä moni on myös kuntapäättäjä. Kuntien taloudellinen tilanne on ollut vaikea, minkä seurauksena kunnat ovat nostaneet verotustaan. Henkilöstömitoitus on minimissään. On ollut lomautuksia, ja henkilöstöä on jopa jouduttu irtisanomaan. On rehellistä todeta, että kuntien tiukka tilanne tulee myös tulevaisuudessa jatkumaan.

Nyt tulee kuitenkin todeta, että on virheellistä sanoa, että kuntien taloustilanne heikkenee 631 miljoonaa euroa. Tämän kompensoimiseksi kustannusten tarkistusten myötä kunnille tulee 430 miljoonaa. Tämän lisäksi indeksikorotukset tulevat täysimääräisinä sekä yhteisöveron jako-osuuskorotus 5 prosenttia vuosille 2012—2013 tuo kunnille arviolta noin 300 miljoonaa euroa. Lopputulos on siten plusmerkkinen.

Tavoitteena on, että kuntien taloudellinen tilanne paranee myös paremman työllisyyden myötä, kun omat verotulokertymät kunnissa kasvavat. Tältä osin kuntien taloudellinen tilanne on parempi kuin keskusta ja perussuomalaiset väittävät. Muun muassa Kuntaliiton laskelmien mukaan Etelä-Karjalassa, josta tulen, kaikki muut kunnat tulevat hyötymään tästä kokonaisuudesta, ainoastaan yksi kunta, Lemi, tulee saamaan noin 200 000 euron tappiot.

Tämän lisäksi on erittäin tärkeää seurata kuntien taloudellista tilannetta, koska kunnat vastaavat myös kuntalaisten erilaisista palveluista, jotka ovat heille myös erittäin tärkeitä. Peruspalvelut tuottavat tasa-arvoa ja hyvinvointia kuntalaisille sekä yhteiskuntaan, ja niiden vaikutus näkyy vahvasti ihmisen arkipäivässä ja elämässä. Ohjelman hyvinvointiosiossa on useita hyviä kirjauksia palveluiden parantamiseksi. Näihin kuuluu muun muassa vanhuspalvelulain säätäminen. Pelkkä laki ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös resurssit ja osaaminen.

Sama koskee myös omaishoidon kehittämistä. Me tarvitsemme kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman, vaikka sitä ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. Omaishoitoa on kehitettävä, jotta muun muassa vapaapäivät todella mahdollistuvat, tukipalvelut paranevat ja omaishoitajien säännölliset terveystarkastukset toteutuvat. Myönteistä on myös, että omaishoitajien verotusta arvioidaan nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Ohjelman kirjaukset... (Puhemies: Aika!) — Anteeksi, yksi asia. — Ohjelman kirjaukset myös lapsiperheiden osalta ovat lupaavia. Päivähoidossa huomioidaan paremmin lasten ja nuorten tarpeet. Lapsiperheiden kotipalveluita kehitetään, samoin oppilaitten oppilashuoltoa. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, monia muitakin vielä löytyy.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ohjelmassa hallituksen painopistealueet jo kohdassa 1.1., Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, ovat räikeässä ristiriidassa toteutuskeinojensa kanssa. Ei näytä hyvältä, että luetellaan ongelmia, kun niiden ratkaisuun esitettävät keinot näyttäytyvät ristiriitaisina. Nimittäin esimerkiksi polttoaineverot koskettavat kaikista kipeimmin juuri sellaisia ihmisryhmiä, joiden asuinseuduille ei kulje julkisia kulkuneuvoja. Polttonesteitä käyttävän kumipyöräliikenteen kustannukset nousevat. Jo nyt poltto- ja voiteluaineiden ja rahtien hinnat muodostavat huomattavan osuuden esimerkiksi maa- ja metsätalouden kustannuksista. Hinnannousu siirtyy elintarvikkeiden hintoihin. Aivan samalla tavoin vaikkapa pohjoisen poronhoidon kustannuksista huomattava osuus tulee juuri polttonesteiden hinnoista.

Tasaverotus ei helpota kaikista köyhimpien ihmisten elämää eikä maaseutuelinkeinoja. Kun tähän lisätään liikennemäärärahojen leikkaus, voidaan sanoa, että elämme totisesti käänteisen aluepolitiikan aikaa. Etelästä tuulee kylmästi pohjoiseen ja reuna-alueille. Sen sijaan kaavaillaan erityistä metropolilainsäädäntöä moneen otteeseen. Jo on aikoihin eletty. Kyllä Paras-hanke ja sen jatkotoimet ovat ihan riittävää metropolipolitiikkaa.

Onneksi sentään hankintalain kehittäminen, sen rajattu soveltaminen, on kirjattu hallitusohjelmaan. Siinä on kunnille jotain kättä pidempää, muutoin kun näyttää olevan keppiä tarjolla, hallitusohjelma kun yksiselitteisesti mahdollistaa kuntien pakkoliitokset.

Sellaista asiaa kuin "kuntien kykyä selvitä tehtävistään ja velvoitteistaan pääosin omalla verotulorahoituksellaan" ei tämän hallitusohjelman puitteissa ole mahdollista toteuttaa. Pääministeri Katainen kertoi meille päivällä suuren paradoksin ja kuntatalouden erään suurimmista kipupisteistä, kun hän rinnasti samassa lauseessa kuntalaisen joutumisen tehohoitoon ja kyläkoulun lakkauttamisen, joiden ei pitäisi kyllä olla missään yhteydessä toisiinsa. On perin juurin onnetonta ja hallitusohjelmalta ponnetonta, ettei terveydenhuollon lainsäädännön uudistamiselle niiltä osin luvata juuri uutta. Kuntatalouteen tarvitaan ennakoitavuutta juuri erikoissairaanhoidon kustannusten osalta. Ei kuntapäättäjien pidä miettiä yksittäisen kuntalaisen hengen pelastamisen ja kyläkoulun pelastamisen välistä yhteyttä.

Aluepoliittisesti on ihan hyvä, että Tornionjoki ja Simojoki nostetaan esiin luonnonlohien varteenotettavina nousupaikkoina, kunhan ne vain hylkeiltä sinne ehtivät.

Ilmeisesti jokainen tiedämme, mitä talouskehityksellemme pitäisi tehdä, mutta lukiessani hallitusohjelmaa olen entistä epävarmempi, miten tällä ohjelmalla päästään asetettuihin tavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Vastikään saimme kuulla energiapolitiikan saralta, miten vihreään energiantuotantoon käytettäviksi tarkoitetut 200 miljoonaa euroa joutuivat tarkastajien mielenkiinnon ja kritiikin kohteiksi. Tarkastajien havainto osoittaa, että meidän hallintomme on tehoton, vaikka se asukaslukuumme nähden on erittäin raskas ja kallis eikä se ole kyennyt ohjaamaan varoja maata hyödyttävällä tavalla.

Hyvä, että hallitusohjelmaan on kirjattu kuntatuottavuuden kehittäminen ja että keinoja olisi muitakin kuin keppiä. Sisäistä yrittäjyyttä todella tarvitaan.

Energiapolitiikkaamme vaivaa poukkoilevuus ja näköalattomuus, kun hallitusohjelma huiskii edellistä korville. Tuulelta ei vastausta saa, ja öljyä rahdataan tankkereilla valtamerten yli huomaamatta, että meillä on kotimaista energiaa, joka on mahdollista tuottaa lähellä. Täältä ja sieltä, hyvät kollegat, sieltä me saamme kaivattua pontta elinkeinoelämään ja kaivattuja verotuloja kuntiin.

Olemme sitoutuneet uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseen, mutta energiapolitiikasta vastaava ministeri Häkämies totesi ensi töikseen, että puuta ei saa polttaa. Edellisen hallituksen ministeri Pekkarinen toteutti suuryhtiöiden edunvalvontaa chp-energiatuotannossa hankkien 100 kilowattitunnin syöttötariffin rajan, joka vaikeuttaa pienten energiantuottajien toimintaa haja-asutusalueiden taajamissa. Energiajohtaja Esa Härmälä esiintyy näköjään metsäyhtiöiden asianajajana vakuuttaessaan pienten energiaa tuottavien yhtiöiden hallinnoinnin tulevan liian kalliiksi.

Sitoutuminen EU:n ongelmamaiden rahoituspaketteihin johtaa suoraan liittovaltiokehitykseen. Mitä enemmän sitoudumme, sitä mahdottomampi liittovaltiokehitystä on vastustaa. Suomella ei ole varaa ostaa itseään irti takuista, eivätkä toiset valtiot hyväksy vapaamatkustajia, jolloin liittovaltio on suora jatke.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskittämisen ja kymmenien kompromissien hallitusohjelma: paljon tekstiä, sisältö on kauniita, monimutkaisia korulauseita, paljon lupauksia. Mitä enemmän tätä hallitusohjelmaa käy lävitse, sitä linjattomammalta se vaikuttaa. Tekstiosan ja liitteenä olevan numero-osan välillä on suuria ristiriitaisuuksia. Hallitusohjelmasta huomaa, että hallitus on unohtanut Suomen ulottuvan myös Kehä kolmosen ja vain muutaman suuremman kaupungin ulkopuolellekin.

Hallitus kurittaa kuntia rajulla kädellä. 631 miljoonan euron leikkaukset tuovat kunnille ja kuntapäättäjille tuskaisia ilmeitä leikkauksia etsittäessä. Leikkaukset kohdistuvat todennäköisesti suoraan peruspalvelujen tuottamiseen. Kunnat joutuvat nostamaan kunnallisverotustaan rajusti turvatakseen palvelunsa, vaikka hallitus on sitoutunut siihen, että tuloverotusta ei nosteta.

Hallitus haluaa muuttaa kuntarakenteita rajusti. Kuten vastaava ministeri aiemmin tänään sanoi, ennen on edetty muutoksessa kuntajohtoisesti, nyt valtiojohtoisesti. Kuntia ajetaan pakkoliitoksiin säästöillä perustellen. Hallitus tulee kuntaliitoksiin ajavalla politiikallaan vähentämään kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia ja palveluja samalla rajulla kädellä. Liikenneministeriä, vaikka hän ei olekaan täällä paikalla, haluan onnitella painavasta ja vastuullisesta, mutta todennäköisesti tyhjästä salkusta. Ministerin kädet ovat hallitusohjelmalla sidotut. Painotukset perusradanpitoon tarkoittavat perustieverkon huononemista ja maaseutujen asukkaille yhä huononevia asuinolosuhteita. Rahoitus on perustienpidossa jo nyt niukanlaista, mutta uuden hallituksen toimilla joudutaan niukkuudestakin karsimaan.

Hallitusohjelmassa mainitaan, että hallitus varmistaa Suomen hyvät liikenneyhteydet Venäjän suuntaan ja että tärkeitä ovat suuria liikennemääriä palvelevat, maakunnallista merkitystä omaavat hankkeet. Valtatie 6 Taavetti—Lappeenranta ja kaksoisraide Luumäki—Imatra täyttävät kaikki kriteerit, ja siksi niiden tulee olla eräinä liikennepoliittisen selonteon kärkihankkeina, kun hallitus linjaa syksyllä valtioneuvoston selonteolla liikennepolitiikan hankkeet ja varaa niille rahoituksen.

Rakentaminen ja asuminen tulevat kallistumaan tämän hallituksen aikana. Polttoaineverotus nostaa kuljetusten ja tavaroiden hintoja. Pakkaus- ja maa-ainesverojen mahdollinen käyttöönotto nostaa myös rakentamisen hintaa. Asuntovelan korkovähennyksen pienentäminen nostaa suoraan asumisen hintaa. Kotitalousvähennyksen laskeminen huonontaa työllisyyttä ja vähentää myös sen käyttöä. Hissi- ja korjausrakentamista edistetään tekstiosiossa, mutta rahapuolella siellä liitteissä sen varoja ollaan kuitenkin vähentämässä. Miksi siis hallitus tässä taloustilanteessa haluaa nostaa asumisen hintaa ja samalla myös vaarantaa rakennusalan työllisyyttä?

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui ansiokkaasti vaikeista ajoista ja vastuullisuudesta. Hallitusohjelmakokonaisuus ja kauniit puheet ovat kuitenkin suuresti ristiriidassa toisiinsa nähden. Hallitusohjelma on linjaton sillisalaatti, jonka ainekset elikkä suomeksi lupaukset ja varat eivät sovi yhteen. En siis voi millään puolustaa uuden hallituksen ohjelmaa ja tulen äänestämään aikanaan sitä vastaan.