Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ruoka- ja elintarviketurvallisuus on erittäin tärkeä ja laaja-alainen asia. Tätä osoittavat myöskin ne laaja-alaiset ja hyvät lausunnot, joita maa- ja metsätalousvaliokunta sai sivistysvaliokunnalta, sosiaali- ja terveysvaliokunnalta ja ympäristövaliokunnalta. Jo tässä vaiheessa niistä parhaat kiitokset. Ne on sisällytetty tähän valiokunnan mietintöön. Samoin kiitos ministerille ja ministeriölle hyvin tehdystä pohjatyöstä tämän osalta.

Suomessa elintarviketurvallisuus on korkealla tasolla, ja meidän on syytä olla siitä ylpeitä ja tietysti samalla huolehtia jatkuvasti ruokaturvamme tason säilyttämisestä.

Puhemies! Valtioneuvoston elintarviketurvallisuusselonteko on kokonaisuudessaan kattava katsaus elintarviketurvallisuuden nykytilanteeseen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin sekä uhkiin. Tarkastelu on aiempiin selontekoihin verrattuna laajennettu ravitsemukseen ja uuden teknologian aiheuttamiin terveysvaaroihin. Valiokunta pitää tarkastelunäkökulman laajentamista tarpeellisena.

Elintarvikealan suurimmat haasteet liittyvät alan lisääntyvään globalisaatioon, kotimaisen tuotannon turvaamiseen, lainsäädännön kehitykseen ja kansainväliseen rikollisuuteen. Raaka-aineet ja elintarvikkeet liikkuvat kiihtyvällä vauhdilla maasta toiseen nopeasti monimutkaistuvassa kansainvälisessä kaupassa. Suomalaisten ruoka on edelleen pääosin kotimaista, mutta tuonnin osuus on kaiken aikaa kasvamassa. Myös elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä kotimaista tuotantoa on edistettävä. Kotimainen elintarviketurvallisuuden hyvin korkea taso tulee turvata jatkossakin, samalla kun sitä kautta tulee myös vahvistaa tuotteidemme vientiä. Suomessa elintarvikeala on yksi tulevaisuuden erittäin merkittävistä ja selkeistä potentiaalisista kasvualoista.

Puhemies! Valiokunta korostaa, että koko elintarvikeketjun turvallisuus on tällä hetkellä Suomessa maailman huippuluokkaa. Nykyinen erittäin korkea elintarviketurvallisuuden taso on saavutettu pitkäjänteisellä ja laaja-alaisella yhteistyöllä, johon ovat osallistuneet niin elintarvikeketjun toimijat, viranomaiset kuin alan tutkijatkin. Suomalainen elintarvikeketjun läpi menevä laatuajattelu, jossa ennakoidaan tulevaa ja jossa elintarvikkeen turvallisuus on korkealle priorisoitu läpi elintarvikeketjun, on suomalaisen elintarviketuotannon keskeinen menestystekijä. Korkean elintarviketurvallisuuden ylläpito aiheuttaa toisaalta myös merkittäviä kustannuksia hyvin laajasti koko ketjussa.

Selonteossa tuodaan esiin nykyinen lähtökohta siitä, että lainsäädäntötyön painopiste on siirtynyt elintarviketurvallisuudessa EU:lle. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että selonteosta puuttuu arvio EU:n elintarvikelainsäädännön nykyisistä ongelmista ja korjausta vaativista asioista. Valiokunta korostaa, että Suomen keskeiset elintarviketurvallisuutta koskevat EU-tavoitteet tulee jatkossa määritellä pitkällä aikavälillä ja kirjata nämä tavoitteet myös selkeästi esille. Suomen tulee ajaa näiden tavoitteiden toteuttamista tehokkaan ennakkovaikuttamisen kautta.

Alkutuotannossa yrittäjälle aiheutuu elintarviketurvallisuuden korkean tason ylläpitämisestä jatkuvasti kasvavia kustannuksia, mikä hankaloittaa kilpailua tuontiruuan kanssa. Tuottajat joutuvat kilpailemaan kotimaan markkinoilla myös sellaisten tuontituotteiden kanssa, jotka eivät täytä kotimaiselle tuotannolle asetettuja korkeita standardeja. Alkutuotannon kannattavuudesta huolehtiminen mahdollistaa osaltaan panostamisen elintarviketurvallisuuteen jatkossakin. Korkeita kustannuksia on erittäin vaikeata siirtää ketjun läpi lopputuotteen hintaan, vaikka kuluttajat selkeästi hyötyvät korkeasta elintarviketurvallisuuden tasosta. Valiokunta korostaa, että kasvun saavuttaminen elintarvikealalla vaatii ehdottomasti koko ruokaketjun menestymistä. Tällä hetkellä erityisesti alkutuotannon kannattavuudessa on suuria ongelmia, ja ne tulee ratkaista.

Valiokunta korostaa myös, että pienen ja keskisuuren yritystoiminnan elintarviketuotantoa ja -jalostusta tulee helpottaa ja joustavoittaa elintarviketurvallisuutta vaarantamatta kansallisten viranomaisten joustoilla ja EU:n lainsäädännön puitteissa tietenkin. Samalla Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa siihen, että myös EU-lainsäädäntöä muutetaan pikaisesti. Tällä hetkellä elintarvikehygieniaa koskeva lainsäädäntö on pitkälti valmisteltu suurten toimijoiden näkökulmasta.

Herra puhemies! Elintarvikkeet, raaka-aineet, eläimet ja tuotantopanokset liikkuvat kiihtyvällä vauhdilla maasta ja maanosasta toiseen. Kansainvälisen kaupan vapautuminen on tuonut valtavia haasteita elintarviketurvallisuuden varmistamiseen. Muuttuneet globalisoituneet elintarvikemarkkinat niin rehu- ja lannoitekaupassa kuin raaka-aineiden ja valmiiden tuotteidenkin kaupassa ovat lisäämässä näitä uhkia. Globaalin kaupan keskeisenä ongelmana on tautien ja taudinaiheuttajien leviäminen erittäin nopeasti maasta toiseen. Ruokajärjestelmän muutokset heijastuvat suoraan myös Suomen sisämarkkinoille. Ruokaan liittyvien petoksien ja väärennösten määrä on kasvanut nopeasti. Myös harmaan talouden markkinoilla myytävien elintarvikkeiden ja kasvinsuojeluaineiden myynti on lisääntynyt.

Elintarvikkeiden verkottunut tuotanto, raaka-aineiden kasvava kansainvälinen kauppa, elintarvikkeiden muuttuminen koostumukseltaan yhä useammasta aineesta koostuviksi vaikeuttavat huomattavasti elintarviketurvallisuuden valvontaa. Valiokunta toteaa, että osa elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun valvonnasta on jo osin siirtynyt EU:n rajojen ulkopuolelle. Valiokunta korostaakin, että EU:n rajavalvonnan tasoa tulee ehdottomasti nostaa. EU:n sisämarkkinoille saapumisen jälkeen elintarvikkeet liikkuvat varsin vapaasti maasta toiseen, ja myös tätä valvontaa täytyy tehostaa.

Selonteossa on myös yleisellä tasolla tarkasteltu ilmastonmuutoksen vaikutuksia ruokaturvallisuuteen. Valiokunta toteaa, että ilmaston lämpenemisellä on laajoja heijastusvaikutuksia koko maapallon elintarviketurvallisuuteen. Satotasot voivat maailmalla monin paikoin laskea ja sadon laatu heiketä nykyisestä. Ilmastonmuutoksen tarkempia vaikutuksia elintarviketurvallisuuteen Suomessa on erittäin vaikea ennakoida. Valiokunta toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista elintarviketurvallisuuteen tarvitaan riittävästi tutkimustietoa. Samalla tarvitaan myös sopeutumistoimia erityisesti alkutuotannossa.

Puhemies! Ruokahävikki on asia, johon valiokunta aivan erityisesti kiinnittää huomiota. Ruokaketjussa haaskataan maassamme keskimäärin 330—460 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuosittain, ja tämä vastaa noin 10—15:tä prosenttia koko kulutetusta ruuasta. Eniten ruokahävikkiä syntyy kotitalouksissa, joissa hävikin vähentämismahdollisuudet ovat huomattavat. Valiokunta pitää hyvänä viimeaikaista suuntausta, jossa ylijäävän ruuan jakamista edelleen on pyritty helpottamaan elintarviketurvallisuutta vaarantamatta. Moni kunta on tehnyt esimerkiksi avauksia koulujen ylijäämäruuan tarjoamisesta pientä korvausta vastaan tai ilmaiseksi. Valiokunta pitää tätä erittäin hyvänä toimintana ja haluaa sitä edistettävän ja sen vakiintuvan.

Puhemies! Tutkimusten mukaan alkuperä- ja tuotantotapamerkinnät ovat erittäin tärkeitä ja yhä tärkeämpiä kuluttajille. Kuluttajat haluavat luotettavaa ja kattavaa tietoa elintarvikkeiden alkuperästä. Valiokunta pitää myös tärkeänä, ettei tuotteen alkuperää hämärretä kauppojen omien tuotemerkkien käytön kautta. Elintarvikkeesta annettavia tietoja koskeva lainsäädäntö on nykyään lähes täysin harmonisoitu EU-lainsäädäntö, joka on uusittu muutama vuosi sitten. Elintarviketietoasetuksen yleisen vaatimuksen mukaan elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Valiokunta pitää nykyistä alkuperämerkintöjen ilmoitusvelvollisuutta edelleen riittämättömänä erityisesti jalostettujen tuotteiden osalta ja katsoo, että jatkossa on kansallisesti, EU-tasolla ja kansainvälisesti huomattavasti laajennettava, parannettava sekä selvennettävä elintarvikkeiden alkuperämerkintöjä. Valiokunta pitää välttämättömänä esimerkiksi ainesosana käytettävän lihan alkuperämerkintöjen säätämistä pakolliseksi nopealla aikataululla, jotta kuluttaja voi varmuudella tietää, missä maassa ja minkälaisissa olosuhteissa ruoka on tuotettu.

Puhemies! Pitkäjänteinen vuosikymmeniä jatkunut työ alkutuotannon turvallisuuden eteen on tuottanut Suomessa erinomaista tulosta. Eläinten terveydenhuolto paneutuu tautien ennaltaehkäisyyn, ja antibioottien käyttö tuotantoeläintä kohti on Euroopan alhaisimpia. Samoin on laita kasvinsuojeluaineiden osalta. Myös ruokamyrkytysten esiintyminen on toistaiseksi varsin alhaisella tasolla. Ruokamyrkytyksistä valtaosa johtuu elintarvikkeiden virheellisestä kuljetuslämpötilasta, käsittelystä tai säilytyksestä kotitaloudessa.

Valiokunta toteaa, että Suomessa antibioottien resistenssiongelma on toistaiseksi vielä hyvin vähäinen verrattuna muihin EU:n jäsenvaltioihin, mutta tilannetta on tarpeen seurata. Mikrobilääkeresistenssi elintarviketurvallisuusuhkana on kasvava ja vakava globalisaation aiheuttama ongelma. Yhtenä potentiaalisena riskitekijänä alkutuotannossa voidaan pitää Suomen ja koko Euroopan heikkoa valkuaisomavaraisuutta.

Puhemies! Ravitsemuksesta muutama sana:

Maailman terveysjärjestön mukaan epäterveelliseen ruokavalioon, vähäiseen liikuntaan, tupakointiin ja elintapoihin ylipäänsä liittyvät sairaudet muodostavat suurimman taloudellisen uhan teollistuneissa maissa. Ylipäänsä selonteossa todetaan, että elintasosta johtuvien hoitokustannusten on arvioitu olevan noin 2 miljardin euron vuosiluokkaa. Tämän lisäksi tulevat vielä muut terveydenhuollon ulkopuolella aiheutuneet kustannukset sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden vuoksi.

Väestön ylipainoisuus ja erityisesti lasten ylipaino on myöskin huolestuttavalla tavalla lisääntynyt. Valiokunta pitää tärkeinä selonteon tavoitteita muun muassa terveyttä edistävän ravinnon huomioimisessa kaikissa ruokapoliittisissa päätöksenteoissa.

Puhemies! Elintavat, joihin kouluruokailu myöskin kuuluu, ovat keskeinen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja hyvinvointipalvelua. Maksuton kouluruokailu on säilytettävä, ja sitä on edelleen kehitettävä. Se on keskeinen osa myös niitä kasvatustavoitteita, joita sillä halutaan vahvistaa. Tärkeää on myös, että koko ruuantuotantoa tehdään kouluissa tutuksi. Varhaiskasvatuksella ja siitä lähtien voidaan puuttua terveellisen ruokavalion oppimiseen myös kaikissa perheissä ja tukea kasvatustyötä.

Puhemies! Lopuksi valiokunta huomauttaa, että valtioneuvoston selonteossa ei ole määritelty näille tässä selonteossa esitellyille toimenpiteille aikatauluja ja vastuutahoja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että toimenpiteiden toteuttamiselle asetetaan aikataulut ja asetetaan vastuutahot ja niitä seurataan.

Ja ihan lopuksi neljä kappaletta kannanottoja, jotka valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäviksi:

Hallitus huolehtii alkutuotannon kannattavuudesta elintarviketuotannon ja -turvallisuuden perustana.

Hallitus huolehtii elintarvikkeiden alkuperämerkintöjen sisällyttämisestä kaikkiin elintarviketuotteisiin.

Hallitus edistää sitä, että tuontielintarvikkeilta vaaditaan samoja standardeja ja niiden täyttämistä kuin kotimaisilta tuotteilta.

Hallitus edistää elintarvikevalvonnan sekä Tullin yhteistyön tiivistämistä ja turvaa riittävät resurssit näille toiminnoille.

Puhemies! Haluan kiittää erinomaisesta käsittelystä kaikkia niitä tahoja, jotka ovat tähän käsittelyyn osallistuneet. — Kiitoksia.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Kiitokset maa- ja metsätalousvaliokunnalle hyvästä mietinnöstä. Se on erittäin kattava ja tuo lisäarvoa tähän elintarviketurvallisuusselonteon käsittelyyn. Voi sanoa, että valiokuntamietintö on jälleen kerran hyvin valmisteltu. Kun katsoin tuota mietintöä, niin siinähän on nämä neljä ehdotusta, mitkä valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Leppä äsken luetteli. Muutama kommentti niiden pohjalta:

Ensinnäkin elintarviketurvallisuus on Suomessa huipputasolla, ja hyvän tilanteen säilyttäminen edellyttää yhteistyötä elintarvikeketjun toimijoiden, viranomaisten ja tutkijoiden välillä myös jatkossa. Elintarviketurvallisuuden korkea taso tietysti maksaa. Etenkin alkutuotannon kannattavuuden edistäminen on ehdottoman tärkeää, jotta korkea elintarviketurvallisuuden taso säilyy. Koska juuri lainsäädäntö koetaan toimijoiden puolelta raskaaksi, voisi ensiapu kannattavuuden korjaamiseksi olla, että Evira panostaisi nykyistä enemmän myös toimijoiden neuvontaan.

Maa- ja metsätalousministeriö aikoo osana hallinnollisen taakan vähentämistä vielä istuvan eduskunnan aikana arvioida elintarvikelain toimivuutta. Arvioinnissa tullaan erityisesti tarkistamaan, missä määrin elintarvikelaissa voitaisiin nykyistä enemmän velvoittaa Eviraa ohjeistamaan EU:n hygieniapaketin toimeenpanossa, jolloin tuplasääntelyksi koetuista kansallisista asetuksista voitaisiin suurelta osin luopua. Kansallisten asetusten valmistelun vähentämisessä vapautuvat voimavarat tulisi siirtää EU-lainsäädännön valmisteluun, joka tällöin muuttuisi nykyistä strategisemmaksi ja vaikuttavammaksi.

Elintarviketurvallisuuden valmiustason on jatkossakin oltava korkealla, sillä alan luonteeseen kuuluvat säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvat erilaiset riskit ja kriisit. Koska kulloinkin esiin nousevia vaaroja on mahdoton ennustaa, on myös yksityiskohtainen kriiseihin valmistautuminen hyvin vaikeaa. Tärkeää valmistautumisessa on varmistaa, että elintarvikealan jäljitettävyys toimii ja että toiminta on mahdollisimman läpinäkyvää, jolloin osaava elintarvikevalvonta yhdessä epidemiologien kanssa ja asiantuntijoiden kanssa voi rajoittaa terveysriskiä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jos jotain sattuu.

Alkuperämerkinnät ovat erittäin tärkeä asia. Kuluttajat ovat hyvin kiinnostuneita siitä, mistä ruoka tulee, missä ja miten se on tuotettu ja tehty sekä minkälaisen reitin se on kulkenut kuluttajan ruokapöytään. On erittäin tärkeää kehittää elintarvikkeiden alkuperämerkintöjä koskevia vaatimuksia nimenomaan EU-lainsäädännössä. Siinä yhteydessä on otettava kantaa siihen, mitä elintarvikkeen alkuperämaalla todella tarkoitetaan ja mitä kaikkien elintarvikkeiden pakollinen alkuperämerkintävelvoite käytännössä tarkoittaisi myös suomalaisille elintarvikealan toimijoille.

Elintarvikkeista annettavia tietoja koskevaa, lähes täysin harmonisoitua EU-lainsäädäntöä on hiljattain uudistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla. Elintarviketietoasetuksella laajennetaan elintarvikkeen alkuperämerkintävelvoitetta asteittain vaikutusarviointien perusteella asetukseen kirjatun aikataulun mukaisesti. Suomi on tukenut voimakkaasti elintarvikkeiden alkuperämerkintöjä koskevien vaatimusten laajentamista ja selkeyttämistä elintarviketietoasetuksen mukaisella tavalla. On tärkeää, että alkuperämerkintöjä koskevien EU-säädösten ja -kertomusten valmistelu etenee aikataulussa. Vaatimusten on oltava sellaisia, että varmistetaan kuluttajien riittävä tiedonsaanti. Samaan aikaan vaatimusten on oltava toimijoiden toteutettavissa ja viranomaisten valvottavissa.

Parhaillaan lausunnoilla olevan asetusehdotuksen mukaan pakkaamattomista elintarvikkeista tulisi vähittäismyyntipaikassa ja tarjoilupaikassa ilmoittaa alkuperämaa samalla tavalla kuin pakatuista elintarvikkeista. Kuluttajan on voitava luottaa siihen, että elintarvikkeista annettavat tiedot ovat totuudenmukaisia. Alkuperämaan ilmoittaminen luotettavalla tavalla edellyttää toimivaa jäljitettävyysjärjestelmää. Suomi on esittänyt, että EU-lainsäädännön jäljitettävyyttä koskevien vaatimusten riittävyys arvioitaisiin uudelleen.

Elintarvikkeiden valvonta sekä tuonnin osalta kolmansista maista että EU:n sisämarkkina-alueella edellyttää valvontaviranomaisten riittävien resurssien turvaamista. Elintarvikekauppa internetissä tuo uusia valvontahaasteita, joihin meidän täytyy varautua. Toisaalta kaupan monimuotoistuminen ja verkkokauppa tuovat uusia mahdollisuuksia myös pk-yrittäjille. Verkkokaupan hyödyntäminen edellyttää viranomaisilta kattavaa ohjeistusta toimijoille.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö huomioi hallitukselle esitettyjen kohtien lisäksi myös ympäristön ja ravitsemuksen osana elintarviketurvallisuutta. Hyvää ruokaa tuotetaan ympäristölle kestävillä menetelmillä. Hyvä ruoka edistää kansanterveyttä ja hyvinvointia. On tärkeää, että kaikessa ruokapoliittisessa päätöksenteossa huomioidaan terveyttä edistävä ravitsemus ja pyritään ravintoon liittyvien terveyshaittojen vähentämiseen. Tämä työ tehdään yhdessä kaikkien toimijoiden kesken. Maa- ja metsätalousministeriö edistää hyvinvointia ruuan ja kestävän luonnonvarojen käytön kautta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että kaikista eduskuntaryhmistä sentään on paikalla täällä väkeä. Huomasin aluksi, että esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmää ei tuntunut edes koko elintarviketurvallisuus kiinnostavan, mutta hyvä, että täällä nyt on paikalla väkeä.

Suomalainen elintarvike on maailman turvallisin. Tämä tilanne ei ole itsestään selvä. Se on pitkäjänteisen työn tulos monella sektorilla ja koko elintarvikeketjussa. Se työ alkaa tilalta, ja jos ei se onnistu siellä maatilalla, muidenkin ketjun lenkkien toiminta on turhaa. Siksi meidän on syytä kohentaa vähän ryhtiä ja olla ylpeitä tästä tilanteesta, kaikkien meidän, jotka olemme sitä edesauttaneet.

Meillä Suomessa ei syötetä lihaksia kasvattavia hormoneita. Meillä ei käytetä antibioottisia kasvun edisteitä, niitä kasvun edisteitä, jotka tuovat mukanaan antibioottiresistenssiä jäämien myötä meille kuluttajille. Suomalainen tilamaito on laadukasta: siinä ei ole lääkejäämiä, ja sen bakteeri- ja solupitoisuus on alhaisin EU-maissa.

ETT tekee arvokasta työtä eläintautitilanteen seurannassa sekä kotimaassa että muualla. Se pitää yllä positiivilistaa salmonellasta ja kehittää sitä edelleen. Meidän salmonellatilanteemme onkin maailman parhaita, ellei paras Ruotsin ohella. On aika harvoja maita, missä lapsi voi turvallisesti nuolla kakkukulhon taikinaa ja ei tarvitse jännittää, saako siitä salmonellaa vai ei.

Suomessa viljoja ei pakkotuleennuteta. Meidän saamistamme kasvinsuojeluainejäämistä edellisen elintarviketurvallisuusselonteon mukaan tulee yli 90 prosenttia ulkomailta, lähinnä hedelmistä ja viljoista. Ajatelkaa, yli 90 prosenttia kasvinsuojeluainejäämistä.

Suomalainen elintarvike on jäljitettävää. Meidän koko ketjussa on läpinäkyvyys, ja meillä on alettu kiinnittää yhä kasvavaa huomiota turhiin lisäaineisiin. Se on syytä muistaa, että lisäaineita tarvitaan, jos haluamme pitää elintarvikkeitten turvallisuudesta huolta.

Meillä on tullut elintarviketoimijoille Oiva-merkintä. Se on hymynaamamerkintä, joka on tullut kuluttajille tutuksi ja edesauttaa juuri sitä oikean tyyppistä valistustyötä. Ei lainsäädännöllä pakottamalla vaan neuvomalla viedään asioita eteenpäin.

Keskusta halusi tähän elintarviketurvallisuusselontekoon viisi asiaa. Ne tulivat selkeästi ilmi jo lähetekeskustelussa. Neljä niistä näkyy aivan selkeästi lausumissa. Halusimme turvata elintarviketuotannon alkutuotannon kannattavuuden. Halusimme, että alkuperämerkinnät näkyvät. Sekin on huomioitu todella hyvin lausunnossa. Ihmettelen kuitenkin, että kun tämä sama asia oli jo hallitusohjelmassa selkeästi päätettynä, miksi ministeri jatkuvasti menee EU:n selän taakse. Me kaikki olemme saaneet kuulla valiokunnassa, että siellä EU:ssa ei pitkiin aikoihin tässä asiassa ole tapahtumassa yhtään mitään. Miksi emme voi Suomessa toimia ja olla edelläkävijöinä tässä asiassa? Tästä on myös noin 130 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite, jossa vaadimme alkuperämerkintöjä tuotteisiin. Samoin halusimme keskustassa, että aina kun tehdään julkisia kilpailutuksia, minimivaatimustaso on se, että täytetään Suomen lainsäädännön taso. Tämäkin tuli hienosti huomioitua. Halusimme Tullin yhteistyön tiivistämistä ja turvata resurssit sille, koska tiedämme, että esimerkiksi eläinperäisten tuotteitten valvonta ei oikeastaan tällä hetkellä Tullille suoranaisesti kuulu, kun sisämarkkinoille kolmansista maista tuote on kerran päässyt.

Mutta sen sijaan keskustan mielestä kotimaisten elintarvikeyritysten määräyksissä voidaan joustaa turvallisuutta vaarantamatta. Tämä ei tullut suorana lausumana sinne, ja ihmettelenkin sitä, miksi tämä hallitus ei poista sitä byrokratiaa, mikä turhana koetaan, mikä voidaan tehdä elintarviketurvallisuutta vaarantamatta. Meillä on lukuisia puheenvuoroja täällä istuntosalissakin siitä, miten tässä asiassa tulisi edetä, mutta aina kun tullaan tekojen tasolle, byrokratia jää tai sitä tulee vain lisää. Kaiken hyvän päälle se halutaan maksattaa vielä pienyrittäjillä.

Haluan tässä yhteydessä vielä korostaa sitä, että valiokunnassa halusimme nostaa voimakkaasti esille ruokahävikin vähentämisen. Jyväskylä on hyvä esimerkki siitä, miten ruokahävikkejä voidaan pienentää julkisissa keittiöissä (Puhemies koputtaa) hävittämällä ruoka syömällä. Tämä voidaan tehdä elintarviketurvallisuutta vaarantamatta, kun se tehdään välittömästi tai annetaan hakijoille kehotus siitä, että ruoka on hävitettävä neljän tunnin sisällä kuumentamisesta. (Puhemies koputtaa) Itse asiassa en tiedä yhtään tapausta, jossa sairastuminen olisi tapahtunut tästä syystä.

Meillä on puheoikeus, olen käynyt varaamassa puheenvuoron tuolta etukäteen.

Kiitos puhemies, olen juuri kaarrattelemassa loppuun. (Puhemies: No niin!)

Myös haluan tässä yhteydessä tuoda esille, kun ministeri on paikalla: voisimmeko edetä geenimuuntelusta vapaitten maakuntien osalta niin, että jos jotkut maakunnat haluavat tälle tielle lähteä, voisimme tehdä siitäkin bränditekijän ja saada näin elintarvikemarkkinoille uutta volyymia?

Mutta, arvoisa puhemies, vaikka meillä olisi miten turvallista ruokaa...

Kyllä lopetan, ihan tähän loppuvetoomukseen. (Hälinää)

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Epäterveellinen syöminen tulee Suomelle kalliiksi. Kuten valtioneuvoston selonteossa todetaan, elintavoista johtuvien sairauksien hoitokustannusten on arvioitu olevan yli 2 miljardia euroa vuodessa, mihin tulevat vielä työkyvyttömyys- ja sairauspoissaolokustannukset päälle. Vuoden 2012 FINRISKI-tutkimuksessa todettiin suomalaisten veren kolesterolipitoisuuden kääntyneen uuteen nousuun, mikä puolestaan ennustaa kasvua sydän- ja verisuonitaudeissa ja aikanaan kuolleisuudessa. Tällä menolla kustannukset eivät ainakaan pienene.

Erityisen huolestuttavaa ja kauaskantoista on lasten ja nuorten ylipainon lisääntyminen. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana lihavien ja ylipainoisten lasten osuus on väestössämme kaksinkertaistunut. Kahdeksannella luokalla lihavia tai ylipainoisia on jo kolmannes pojista ja neljännes tytöistä. Jo nuorena alkanut lihavuus kasvattaa entisestään riskiä sairastua siihen liittyviin sairauksiin. Selkeimmin lisääntynyt lihavuus näkyy alemmissa sosioekonomisissa väestöryhmissä. Tällä tavoin ravitsemus on kiinteä osa sitä mekanismia, joka tuottaa Suomelle kansainvälisesti poikkeuksellisen suuret väestöryhmien väliset terveyserot ja lyhentää heikommin toimeentulevien elinvuosia. Tarvitsemme parempia keinoja suolan, tyydyttyneen rasvan ja sokerin kulutuksen vähentämiseksi.

Selonteossa on otettu kriittinen näkökanta elintarvikkeisiin kohdistettuihin terveysvaikutteisiin veroihin. Siinä todetaan, että veroilla voi kyllä vaikuttaa tuotteen kulutukseen, mutta kuluttaja todennäköisesti korvaa verotettavan tuotteen toisella epäterveellisellä tuotteella. Näin varmasti käykin silloin, kun vero kohdistuu vain muutamaan yksittäiseen tuotteeseen. Tämän sijasta tulisi edelleen kehittää elintarvikkeiden terveysvaikutteisen verotuksen malleja, joissa veropohja saataisiin nykyistä laajemmaksi. Samalla kuluttajille tulee tarjota myös kannustimia. Onkin erinomaista, että selonteossa luvataan edistää hedelmien, marjojen ja kasvisten käyttöä taloudellisin ohjauskeinoin.

Arvoisa puhemies! Elintarvikepakkausten pakollisia ravintoarvo- ja alkuperätietoja laajennetaan vuonna 2015 EU-asetuksen mukaisesti, ja hyvä niin. Ravintoarvotietojen ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske ravintola-annoksia. Samaa ilmoitusvelvollisuutta tulisikin soveltaa ketjuravintoloihin, joiden annokset ovat usein erittäin rasva-, suola- ja energiapitoisia ja myös lasten ja nuorten suosiossa. Silloinkin kun tietoa annetaan, se tapahtuu joko ostotapahtuman jälkeen tai ainoastaan internetissä. Olennaista kuitenkin olisi, että tiedot ravintosisällöstä olisivat kuluttajan nähtävissä jo valintatilanteessa, ennen tuotteen ostamista. Ketjuravintoloiden ruokalistat ovat pääsääntöisesti pysyviä ja samansisältöisiä toimipisteeseen katsomatta, joten tämän ei luulisi olevan liian suuri panostus ravintolaketjuiltakaan. Sen sijaan ilmoitusvelvollisuudella voisi olla aterioiden terveellisyyden kannalta myönteisiä vaikutuksia ravintoloiden tuotekehittelyyn, kuten pakattujen elintarvikkeiden kohdalla on tapahtunut.

Tiedot elintarvikkeiden laajempiin pakkausmerkintöihin saadaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli-tietopankista. Finelin merkitys ajantasaisena ravitsemustiedon lähteenä tulee siis jatkossakin kasvamaan. Elintarvikemarkkinoiden muutokset edellyttävät myös tietopankin jatkuvaa päivittämistä, joka kärsii jo nyt resurssien niukkuudesta. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossakin todetaan, Finelin ylläpidon edellyttämien resurssien turvaaminen on välttämätöntä.

Lisäksi valtioneuvoston selonteossa korostetaan viranomaisviestinnän kehittämistä, selkeyttämistä ja parempaa kohdentamista ja painotetaan ravinnonkäyttötutkimuksen laajentamista ja väestöryhmäkohtaisen ravitsemustiedon keräämisen tärkeyttä. Nämä ovat hyviä tavoitteita, mutta ne herättävät jälleen kysymyksiä ja huolta THL:ään kaavailtujen säästöjen mielekkyydestä. Kuka näitä laajempia tutkimuksia ja viranomaistehtäviä oikein tekee, jos tutkimusrahoitusta tulevaisuudessa vain vähennetään?

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko käsittelee elintarviketurvallisuutta laaja-alaisesti, ja on hienoa, että kansanterveysnäkökulma on siinä vahvasti mukana. Pidän myös hyvänä, että siinä asetetaan tavoitteeksi terveyttä edistävän ravitsemuksen huomioiminen kaikessa ruokapoliittisessa päätöksenteossa. Elintarviketurvallisuuden kokonaisuudessa on jatkossakin erittäin tärkeää kohdentaa resursseja kansanterveyden kannalta merkittäviin tekijöihin ja etenkin ravitsemukseen liittyvien tautien ehkäisyyn. Sairauksien ennaltaehkäisy on sekä eettisesti että taloudellisesti kestävämpää kuin niiden hoitaminen.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa tarjolla olevat elintarvikkeet ovat viime vuosina yhä enemmän kansainvälistyneet. Kotimaisen ruuan osuus on tippunut tasaisesti. Lisäksi suomalaisena pidetty ruoka, kuten kala, on voinut käydä käsiteltävänä ensin Aasiassa ja palannut sitten Suomeen takaisin. Kotimainen raaka-aine matkustaa ennen päätymistään suomalaisten ruokapöytään välillä yli 10 000 kilometriä. Valmisruokia tulee kaikkialta maailmasta mitä eksoottisimmista raaka-aineista tehtynä, ja myös kotimaiset valmisruuat on monesti valmistettu ulkolaisista raaka-aineista.

Yksittäisen ihmisen on lähes mahdoton valvoa ruokansa alkuperää, laatua ja ravintosisältöjä. (Riitta Myller: Siksi tarvitaan EU:ta!) Tarjonnan monipuolistuminen on tuonut muita ongelmia. Koko ravintoketju on samassa ongelmassa. Tehoviljely vaatii suuria määriä torjunta-aineita, erikoiskäsitellyt siemenet ja samoin tehokkaan jatkokäsittelyketjun. Räikeintä on geenimuunneltu. Gmo-vilja-alat kasvavat myös EU:n alueella vauhdilla, ja eläimet syövät geenimuunneltua viljaa. Geenimuunteluun liittyy myös elintarvikeliiketoiminnan vääristymä. Siemenistä lähtien kaikki ostetaan samoilta toimijoilta. Viljelijöistä etenkin kehitysmaissa on tehty näiden suurten toimijoiden orjia.

Teknisesti voidaan tuottaa ulkoisesti virheettömiä tuotteita, mutta niiden ravintoarvo on laskenut. Ruoka on köyhtynyttä. Prosessoituun ruokaan lisätään puuttuvaa elinvoimaa keinotekoisesti hivenaineita ja vitamiineja lisäämällä. Keinotekoinen on aina keinotekoinen, ja ruuan sisältämät ravinteet eivät imeydy elimistössä. Ollaan kierteessä: purkista lisää.

Elintarvikkeiden laadun heikentyminen on vakava asia. Ruoka täyttää, siitä saa kalorit mutta ei kaikkia kehon tarvitsemia ravintoaineita. Teolliset elintarvikkeet sisältävät piilosokereita, piilorasvoja ja paljon lisäaineita. Päiväkodit, koulut, sairaalat, vanhuspalveluyksiköt, työpaikkaruokalat käyttävät paljon eineksiä. Syynä on niiden hinta ja helppous. Laitoskeittiöt ostavat puolivalmisteita ja jalosteita entistä enemmän. Säästetään henkilökustannuksissa. Tämä kehitys tulee johtamaan entistä suurempiin ongelmiin. Kasvulle ja terveydelle yksi tärkeä osa on täysipainoinen, hyvistä raaka-aineista valmistettu ruoka.

Laitoskeittiöiden valintoihin on vaikea yksittäisen henkilön puuttua. Tarvittaisiin viranomaisten puuttumista. Jonkun vain olisi ensin uskallettava tunnustaa, että halpa ja pitkälle prosessoitu ruoka ei ole sama kuin perinteinen suomalainen ruoka on ollut.

Luomu on tutkitusti parasta. Se maksaa vähän enemmän ostettaessa. Luomuraaka-aineista voidaan myös tehdä laadukasta valmisruokaa, sitä lähiruokaa. Ruoka-aineallergiat ovat paljon tutkittu ja nopeasti lisääntyvä ilmiö. Onko niin, että elimistö hylkii itselleen haitallista, pitkälle prosessoitua? Luomutuotteille harvemmin ihmiset allergisoituvat.

Sivistysvaliokunta on oikein todennut kannanotossaan, että ruoka- ja liikuntatottumukset syntyvät lapsuudessa ja vanhempien esimerkillä on keskeinen vaikutus lasten tottumuksiin. Kouluruokailu voi olla ainoa lämmin ruoka monelle lapselle päivässä. Siksi sen laadusta ja koostumuksesta ei saisi koskaan tinkiä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on todettu, että valvonta ja elintarviketurvallisuus maksaa. Jokaista kansalaista kohden elintarviketurvallisuuden valvontaan ja varmistamiseen koko elintarviketuotannossa ja valvontakoneistossa Suomessa käytetään yli 32 euroa vuodessa. Elintarvikkeissa liikkuu rahaa noin 24 miljardia vuodessa. Elintarviketurvallisuuden kustannukset edustavat tästä noin 0,75:tä prosenttia. Silti elintarviketurvallisuus ei ole aukotonta, ja elintarvikkeiden aiheuttama terveyshaitta on jopa 1 miljardi vuodessa. Tässä luvussa lienevät jo liikalihavuudestakin aiheutuvat haitat.

On helppo mitata ruuasta bakteereja ja mikrobeja ja valvoa niiden määrää. Kuitenkin kansanterveyden kannalta olisi myös hyvin tärkeää valvoa, että syödään ravinteiltaan täysipainoista ruokaa. Kuten ennen sanottiin, ruoka on lääkettä. Suomen kansantalouden kannalta meidän jokaisen tulisi syödä vain ja ainoastaan luomulähiruokaa, sitä luontaista lääkettä. Säästäisimme satoja miljoonia lääkekuluissa ja terveyspalveluissa. Olisi terveellistä kieltää halvat roskaruuat ja suunnata tuet terveellisen, mielellään luomupohjaisen, kotimaisen ruuan tuotantoon.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Oma valiokuntani maa- ja metsätalousvaliokunta on käynyt elintarviketurvallisuusselonteon tiimoilta hyvän ja perinpohjaisen keskustelun. Valiokunnan mietintö kuvaa hyvin sitä ympäristöä, jossa suomalainen ruuantuotanto elää tänä päivänä. Elintarviketurvallisuuden suhteen Suomen tilanne on hyvä. Meillä on luotu lainsäädännöllä ja määräyksillä hyvät edellytykset sille, että koko elintarvikeketjussa toteutuu järkevän tasoinen hygienia. Hyvällä perustoiminnalla on kyetty vaikuttamaan myös antibioottien ja lääkkeiden tarpeeseen. Niitä joudutaan käyttämään Suomessa suhteellisesti erityisen vähän. Tätä kautta puhdas ruuantuotanto on myös kokonaistaloudellisesti ajateltuna edullista.

Globaali talous tuo kuitenkin haasteensa myös ruuantuotannolle. Korkean elintarviketurvallisuuden ylläpito aiheuttaa merkittäviä kustannuksia hyvin laajasti koko ketjussa, mikä hankaloittaa kilpailua tuontiruuan kanssa. Tuottajat joutuvat kilpailemaan kotimaan markkinoilla myös sellaisten tuontituotteiden kanssa, jotka eivät täytä kotimaiselle tuotannolle asetettuja korkeita standardeja. Tässä olisi muutoksen paikka. Meidän tulisi saattaa kotimaiset ja ulkomaiset elintarvikkeet samalle viivalle ja alkaa vaatia tuontielintarvikkeilta samojen standardien täyttämistä kuin kotimaisilta tuotteilta.

Ruuantuotannossa on erittäin merkittävä kasvupotentiaali. Sen hyödyntäminen edellyttää, että koko ruokaketju menestyy ja on kannattava. Lisäksi meidän on panostettava määrätietoisesti vientiin. Tällä hetkellä erityisesti alkutuotannon kannattavuudessa on suuria ongelmia, jotka tulee ratkaista. Tämä on kaiken lähtökohta. Kuten valiokunta edellyttää, hallituksen tulee huolehtia alkutuotannon kannattavuudesta, koska kaikki elintarviketuotanto ja elintarviketurvallisuus perustuvat loppujen lopuksi siihen.

Arvoisa herra puhemies! Osana kotimaisten elintarvikkeiden kilpailuedellytysten parantamista on meidän kyettävä purkamaan paisunutta byrokratiaa. Silloin on huolehdittava, ettei lapsi mene pesuveden mukana vaan että korkea elintarviketurvallisuustaso voidaan säilyttää. Esimerkiksi voisi ottaa elintarvikehygieniamääräykset, jotka on luotu ajatellen suuria tuotantoyksiköitä, joilla on jo volyyminsa perusteella melkoisen suuret riskit elintarviketurvallisuuden suhteen. Määräykset voivat käytännössä estää pienimuotoisemman toiminnan. Järjestelmään olisi kyettävä saamaan joustavuutta, jossa pienempien riskien pienemmät tuotantolaitokset voisivat toimia. Kaiken kaikkiaan valvontaa tulisi keskittää sinne, missä riskit ovat suurimmillaan.

Kuluttaja on avainasemassa ruuantuotannon ja elintarviketurvallisuuden suhteen. Ostopäätökset ohjaavat aidosti tuotantoa ja kauppaa. Tämähän on nähtävissä vaikkapa luomuruuan kohdalla. Kysynnän lisääntyessä myös tarjonta on lisääntynyt nopeasti. Tässä ajassa tehtävissä linjauksissa meidän tulisi nähdä kauas tulevaisuuteen ja miettiä, miten voisimme varmistaa nyt päätettävillä toimenpiteillä hyvän elintarviketurvallisuuden ja elinvoimaisen ruuantuotannon tulevien vuosikymmenten päähän. Lähtökohtana tulee pitää sitä, että nykykuluttaja on hyvin laatutietoinen. Hän tietää, mitä haluaa, osaa vaatia sitä ja on myös valmis maksamaan siitä. Meidän tulisikin panostaa siihen, että jatkossa kuluttajalla olisi yhä kattavammat tiedot elintarvikkeiden sisällöstä ja myös siitä tärkeästä alkuperästä.

Nykyinen EU-lainsäädäntö, joka määrittää alkuperämerkintöjen ilmoitusvelvollisuutta, on auttamattomasti riittämätön erityisesti jalostettujen tuotteiden osalta. EU:n lainsäädännön kehittäminen tältä osin on yksi erityisen tärkeä haaste, johon toivoisi huomiota näin EU-vaalien alla. Globaalissa mittakaavassa olemme menossa kohti kapenevia resursseja, ja suoranainen ruokapulakin häämöttää yhä laajemmilla alueilla. Tätä taustaa ajatellen on hätkähdyttävää todeta, että ruokaketjussa haaskataan maassamme syömäkelpoista ruokaa vuosittain keskimäärin 330—460 miljoonaa kiloa, mikä vastaa 10—15:tä prosenttia kulutetusta ruuasta. Tätä megaluokan määrää on kyettävä vähentämään. Moniin toimenpiteisiin on jo ryhdytty muun muassa julkisissa keittiöissä. Nyt sama asennemuutos tarvitaan myös kotitalouksissa.

Arvoisa herra puhemies! Ruuan kohdalla korostuu se, että ihmisiltä on tänä päivänä hukkunut käsitys kohtuudesta. Ylipaino ja elintasosairaudet lisääntyvät samalla kun syömishäiriötkin. Ääripäät erkanevat yhä kauemmas toisistaan, ja yhä harvempi syö terveellisesti ja kohtuullisesti. Myös trendinomaiset ruokavaliot tulevat ja menevät. Niille tunnusomaista on jonkun tietyn ruoka-aineen totaalinen välttäminen. Liikutaan siis äärilaidasta toiseen. Olen sanonut tämän joskus aiemminkin, mutta edelleen odottelen ja peräänkuulutan sellaista ruokatrendiä, joka nostaisi kunniaan terveelliset, tuoreet, kohtuulliset, kestävällä tavalla tuotetut ja hyvänmakuiset annokset, joista saa tasapainoisesti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet eli vatsansa täyteen ja sen tärkeän hyvän mielen. — Kiitos.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Viime viikolla kävimme ajankohtaiskeskustelun liikunnan edistämisestä. Siitä on nyt hyvä jatkaa puhumalla ravitsemuksesta. Elintarviketurvallisuusselonteossa käsitellään elintarviketurvallisuutta laajasti, mutta keskityn omassa puheenvuorossani kuitenkin terveyden edistämiseen.

Liikunta ja ravitsemus yhdessä ovat tärkeimpiä terveyden ja toimintakyvyn edellytyksiä. Elintavat, erityisesti ravinto- ja liikuntatottumukset, alkoholinkäyttö, tupakointi ja ylipaino, vaikuttavat monien sairauksien sairastumisriskiin. Riittämätön liikunta, ylipaino ja epäterveellinen ravitsemus ovat voimakkaasti yhteydessä myös toisiinsa. Edulliseen suuntaan muuttuessaan ne vähentävät muun muassa diabetesta, kohonnutta verenpainetta ja korkeita veren rasvapitoisuuksia.

Kysymys on kansanterveyden lisäksi myös kansantaloudesta. Elintavoista johtuvien hoitokustannusten on arvioitu olevan jopa 2 miljardia euroa vuosittain. Tämän lisäksi terveydenhuollon ulkopuolella aiheutuu suuria kustannuksia esimerkiksi lisääntyneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden vuoksi.

Ravitsemuksen sisällön suhteen viime vuosikymmeninä tapahtunut myönteinen kehitys tyydyttyneen rasvan ja suolan saannin osalta on kääntynyt valitettavasti huonompaan suuntaan. Tämä näkyy esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien merkittävien riskitekijöiden, kuten kolesterolitason ja verenpaineen, kohoamisena. Väestön ylipainoisuuden lisääntymisessä on erityisen huolestuttavaa lasten ja nuorten ylipainoisuuden kaksinkertaistuminen kolmen viime vuosikymmenen aikana.

Väestön eriarvoistuminen näkyy myös elintavoissa. Alemmissa sosiaalisissa asemissa olevien ruokailutottumukset ovat tutkimusten mukaan huonommat johtuen osittain siitä, että terveellinen ruoka on usein epäterveellistä ruokaa kalliimpaa. Meidän tulisikin löytää kriteerejä ja taloudellisia ohjauskeinoja siihen, että kaikilla olisi mahdollisuus ostaa terveellistä ruokaa. Taloudellisten ohjauskeinojen lisäksi on arvioitava mahdollisuuksia vaikuttaa terveellisen ravinnon saantiin markkinoinnin ja tuotekehityksen keinoin.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten kohdalla on erityisen tärkeää pitää huolta siitä, että heitä ohjataan terveelliseen ravitsemukseen kotona, päivähoidossa ja koulussa. Toisaalta olisi syytä miettiä tiettyjä rajoituksia, joilla lasten ja nuorten terveyttä suojellaan. Esimerkiksi energiajuomien myyntikielto alle 16-vuotiaille tai energianuuskan myyntikielto alle 18-vuotiaille tai niiden kieltäminen olisivat kenties perusteltuja. Näissä tuotteissa olevat aineosat eivät ole lapsille terveellisiä, ja lisäksi energiajuomat sisältävät runsaasti sokeria ja hampaita vahingoittavia aineita.

Nuorten parissa muoti-ilmiöksi noussut energianuuska on tupakkajäljitelmä, joka muistuttaa nuuskaa. Selvitysten mukaan jo 12-vuotiaat lapset käyttävät sekä energiajuomia että energianuuskaa. Haluankin vedota kauppiaisiin, että he vapaaehtoisesti kieltäytyvät myymästä näitä tuotteita lapsille ja nuorille, vaikka velvoittavaa lainsäädäntöä asiasta ei tällä hetkellä olekaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ja muistaakseni myös sivistysvaliokunta esittivät lausunnoissaan huolensa energiajuomien käytöstä.

Valtioneuvoston selonteossa on nostettu esille todella tärkeitä asioita kansanterveydenkin näkökulmasta. Siinä ei ole kuitenkaan määritelty esitetyille toimenpiteille aikatauluja ja vastuutahoja. Kyseenalaistan sellaisten selontekojen merkityksen, joissa ei ole päätetty samalla seurannasta ja tavoitteiden toteutumisen arvioinnista. — Kiitos.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! I Finland kan vi vara stolta över att våra livsmedel hör till de säkraste i världen. Smittämnen förekommer ytterst sällan i vår mat och i de flesta fall härrör sig smittan från utlandet. Av de 2 000—3 000 fall av salmonella som årligen anmäls i vårt land har endast 15 procent inhemskt ursprung och även i de fallen så härrör sig oftast smittan till importerade livsmedel.

Arvoisa puhemies! Korkean elintarviketurvallisuuden ylläpitäminen ei silti ole ilmaista. Tuottajille tämä on tarkoittanut yhä kasvavia kustannuksia. Samanaikaisesti kotimaiset tuottajamme joutuvat kilpailemaan ulkomaalaisten tuotteiden kanssa, joilla ei ole samoja vaatimuksia elintarviketurvallisuudelle. Tämä vääristää markkinoita.

Kotimaisten tuottajien kustannukset ovat korkeammat kuin ulkomaalaisten. Näiden kustannusten siirtäminen alkutuottajalta kuluttajalle on hyvin hankalaa. Kotimaisen ruuan hinta on jo nyt korkeampi kuin ulkomaalaisen, ja tämä ei ole suotava kehitys. Meidän tulisi yrittää vähentää epäkohtia ja täten parantaa maanviljelijöiden tuottavuutta ilman, että kuluttajien elintarviketurvallisuus vaarantuu.

Ärade talman! I livsmedelssäkerheten har det även stor betydelse att konsumenten vet produktens ursprung. Det är bra att denna punkt har tagits fram i redogörelsen. Genom ursprungsmärkningen kan konsumenten göra medvetna val och detta ökar även livsmedelssäkerheten. Därför borde det vara obligatoriskt att alla produkter har ursprungsmärkning. Ursprungsmärkningen löser inte alla problem, som vi fick se förra året då flera produkter var felmärkta. Det gemensamma för alla fallen av felmärkningar hittills har antingen varit utländskt ursprung eller utländska råvaror som förädlats i Finland.

För oss nationellt är den största utmaningen stickprovskontrollerna av olika importpartier vid våra gränser. Kontrollerna sköts av Tullaboratoriet och eftersom man gör en riskbedömning innan man tar ut proverna så har antalet regelvidriga partier varierat mellan 12 och 14 procent. För att garantera säkerheten bör övervakningen förbättras och det internationella samarbetet förstärkas.

Arvoisa puhemies! Lyhentämällä ruuan toimitusketjua voimme parantaa elintarviketurvallisuutta. Tämän takia lähiruuan ja kotimaisen ruuan asemaa tulisi vahvistaa. Meidän tulisi vaatia, että ulkomaalaisten tuotteiden tulisi täyttää samat kriteerit kuin kotimaisten tuotteiden valtion ja kuntien tehdessä julkisia hankintoja. (Mikko Savola: Asiaa!) Täten parannamme turvallisuutta, kannatamme kotimaista tuotantoa sekä saamme maukkaampaa ruokaa kouluihimme, päiväkoteihimme ja vanhainkoteihin. — Kiitos.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus on meillä Suomessa maailman huippuluokkaa, mistä meidän on syytä olla ylpeitä. Hallitusohjelmassakin elintarvikeala nähdään yhtenä potentiaalisena tulevaisuuden kasvualana. Alan kehittymisen perusedellytys on kannattava kotimainen alkutuotanto ja jalostus. Nyt elintarvikelainsäädäntötyön vastuu on siirtynyt enenevässä määrin Euroopan unionille, ja meidän tulee vaikuttaa aktiivisemmin, jotta lainsäädännössä huomioitaisiin paremmin erityisesti pienten tuottajien harjoittama elintarviketuotanto ja elintarvikejalostus.

Kouluruoka on osalle lapsista päivän ainoa lämmin ateria. Maksuton kouluruokailumme on hyvinvointipalvelu, josta voimme olla ylpeitä myös kansainvälisesti. Kouluruokajärjestelmämme tulee turvata, ja sitä tulee edelleen kehittää vastaamaan muuttuvan yhteiskuntamme arvoja ja tarpeita ja vanhempien odotuksia. Lähi- ja luomuruuan käyttöä tulee edistää, ja lasten ja nuorten tasa-arvoinen mahdollisuus laadukkaaseen kouluruokaan on edelleen turvattava. Myöskään koulun roolia ruokakasvatuksessa ei tule väheksyä. Se on tärkeä kaikilla kouluasteilla ja kaikissa oppiaineissa. Samalla tuemme terveellisten ruokailutottumusten ja elämäntapojen omaksumista ja annamme esimerkkiä ruokailun yhteisöllisestä merkityksestä.

Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota ruokahävikkiin ruuantuotannon haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Me haaskaamme joka vuosi 400 miljoonaa kiloa eli 10—15 prosenttia ruuastamme roskiin. Siis roskiin! Suurimpia haaskaajia ovat kotitaloudet. Meillä jokaisella on siis mahdollisuus vaikuttaa asiaan henkilökohtaisellakin tasolla. Kunnat voivat edistää kestävää toimintamallia, jossa ylijäämäruokaa jaetaan eteenpäin, totta kai elintarviketurvallisuus huomioiden. Tätä toimintaa tulee edistää ja helpottaa.

Arvoisa puhemies! Epäterveellisten elintapojen aiheuttamat hoitokustannukset ovat arviolta 2 miljardia euroa vuodessa. Sairauspoissaolot ja elintavoista johtuva työkyvyttömyys kasvattavat pottia entisestään. Maailman terveysjärjestön mukaan epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi ja huonojen elintapojen aiheuttamat sairaudet ovat suurin terveydellinen uhkamme. Meidän tulee turvata ruuan puhtaus ja ruokapalvelujen laatu kaikissa väestöryhmissä. Ikääntyvien ravitsemispalveluiden on tuettava terveyttä ja toimintakykyä edistäviä ruokatottumuksia, ja kattavien henkilöstöruokapalveluiden avulla vältämme työntekijäryhmien terveyserojen kasvun.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä olemme antaneet punnitun ja perustellun oman vastineemme valtioneuvoston selonteolle elintarviketurvallisuudesta.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tarvittaisiin ruokaa pöytään. Nälkä on niin, että näköä haittaa. Toivottavasti tekstistä saadaan jotain selvää.

Valiokunta toteaa juuri oikein, miten se on alkuvaiheessa, että "valtioneuvoston selonteko on kokonaisuudessaan kattava katsaus elintarviketeollisuuden nykytilanteeseen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin sekä uhkiin". Juuri näin on. Selontekoa on siis tervehdittävä kiitoksin, sillä se tulee oikeassa hetkessä ja korostaa suomalaisen elintarvikeketjun alkutuotannon, elintarviketeollisuuden sekä kaupan vastuuta siitä, mitä meillä tässä maassa tulevina vuosina tulee tapahtumaan. Kuten valiokunta toteaa, tämä selonteko on kokonaisuudessaankin kattava. Kun me ajattelemme meitä suomalaisia ja meidän elintarviketurvallisuuttamme globaalissa kuvassa, voimme todeta, että Suomessa nämä asiat ovat hyvällä tolalla.

Liian usein olemme saaneet lukea uutisista siitä, minkälaisia elintarvike-, voisiko sanoa, onnettomuuksia ja kriisejä maailmalta kuuluukaan. Ehkä pahimpana ja koskettavimpana esimerkkinä on toistuvasti uutisoitu kiinalaisten lapsille, vauvoille suunnattu äidinmaidonvastike, joka on järkyttävä esimerkki ahneudesta ja siitä, että ei ole välineitä, joilla pystyttäisiin turvaamaan elintarviketurvallisuus. Varsinkin tässä tilanteessa se kauhistuttaa.

Takavuosina saimme lukea lehdistä, kuinka belgialaiset possut ruokittiin yhteiskuntajätteellä — siis: piip — ja niin edelleen. Nämä uutiset eivät lopu.

Yhtä lailla pidän elintarviketurvallisuusuutisena sitä, että me voimme — tietysti itse omana kansakuntanamme, mutta myös tuolta Pohjois-Amerikasta — katsoa, kuinka lihova kansa voi pahoin ja sairastaa. Yksi osa elintarviketurvallisuutta on se, että myös pakkauskokoihin pystyttäisiin vielä paremmin Suomessakin puuttumaan. Käynti kaupassa näyttää meille, kuinka meillä esimerkiksi makeisia myydään. Tai jos muistatte, kun sipsipusseja myytiin 15 vuotta sitten, minkälainen se kokoero on. Eli minun mielestäni tämän elintarviketurvallisuuden osalta meillä pitäisi olla välineitä myös tätä kautta tarttua markkinoinnin tuomiin ongelmiin. Turvallinen elintarvike liikaa annosteltuna aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.

Hevosenlihakohusta voisi todeta näin jälkeenpäin, että ehkä se oli hyvä, että se tuli nyt. Hevosenlihan kulutus on Suomessa kasvanut, ja hevonen on päässytkin lihoineen juuri sille arvostetulle paikalle, mikä ihan oikein on. Olisi suomalainen eläinsuojeluteko, jos söisimme enemmän suomalaista hevosenlihaa. Valitettavasti tuo ketju ei meillä toimi, ja niinpä joudumme tuomaan kuljetettuja keskieurooppalaisia hevosia pitkiä teurasmatkoja tai sitten olosuhteista, mistä emme voi olla sen lihan ja kasvattamisen alkuperästä millään lailla varmoja. Luodaan tähän maahan ketju, jotta pystymme saamaan hyvin hoidetun, terveellisesti ruokitun suomalaisen hevosenlihaa ihmisille käyttöön.

Alkuperämerkinnän osalta valiokunta on toistuvasti ollut erittäin yksimielinen siitä, että sitä pitää korostaa jatkuvasti. Väsymiseen asti on uskallettava toistaa, kuinka tärkeää se on, ja se on erityisen tärkeää juuri suomalaiselle elintarvikkeelle ja sen uusille vientimahdollisuuksille. Turvallisuuden ja tuotemerkintöjen kautta kuluttajille tulee mahdollisuus tehdä valintoja, millaisia tuotteita hän suuhunsa laittaa. Samalla on tärkeätä muistaa, että meidän pitää olla terveesti itsekkäitä omien elintarvikevalintojemme osalta. Hankinnoissa pitää pystyä huomioimaan, kuinka turvallisesti ja eettisesti tuote on tuotettu, kun se julkisilla hankinnoilla laitoksiin huolehditaan. — Kiitoksia.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Globalisaatio ja vapaakauppa luo haasteita suomalaiselle elintarviketeollisuudelle, alkutuotannolle ja maataloudelle. Olemme maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulemisissa laajasti kuulleet tähän elintarviketurvallisuuteen liittyen ja lausunnossamme toimme esiin monia näkökohtia. Mutta ehkä Suomen maatalouden säilyttämisen ja kilpailukyvyn kannalta yksi tärkeä, joka edellisen edustajan hevosenlihakohustakin tuli mieleen, on tämä rajavalvonnan lisääminen ja se, minkälaisia elintarvikkeita tuodaan EU:hun ja sitten minkälaiset elintarvikkeet liikkuvat EU:ssa maasta toiseen. Tähän valiokunta kiinnitti huomiota, ja valiokunta on lausuntoonsa laittanut muun muassa seuraavaa:

"Elintarvikkeiden verkottunut tuotanto, raaka-aineiden kasvava kansainvälinen kauppa ja elintarvikkeiden muuttuminen koostumukseltaan yhä useammasta aineesta koostuviksi vaikeuttavat huomattavasti elintarviketurvallisuuden valvontaa. Valiokunta toteaa, että osa elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun valvonnasta on jo osin siirtynyt EU:n rajojen ulkopuolelle. EU:n ulkopuolelta eli ns. kolmansista maista unionin alueelle tuotavien eläinperäisten elintarvikkeiden on täytettävä EU:n eläinlääkintälainsäädännössä kyseisille elintarvikkeille asetetut tuontivaatimukset. Niille on tehtävä eläinlääkinnällinen rajatarkastus unionin ulkorajalla sijaitsevalla hyväksyttävällä eläinlääkinnällisellä rajatarkastusasemalla silloin, kun ne tuodaan unionin alueelle. Eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen tarkoitus on varmistaa, että kolmansista maista EU:n alueelle tuotavat elintarvikkeet täyttävät niille asetettavat elintarvikehygieeniset vaatimukset ja että niistä ei aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa. Rajatarkastuksen jälkeen tarkastuksessa hyväksytty tuontierä voidaan toimittaa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta markkinoille koko EU:n alueella. Valiokunta korostaa, että edellä mainitun rajavalvonnan tasoa tulee ehdottomasti nostaa."

Tämä on tärkeää myöskin Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi jatkossa.

"Tuotaessa elintarvikkeita muista EU-jäsenmaista kyse on sisämarkkinakaupasta, jossa ovat voimassa eri tuontivaatimukset kuin EU:n ulkopuolisessa tuonnissa. Ensisaapumisvalvonta on elintarvikevalvontaa, joka kohdistuu muista EU:n jäsenmaista Suomeen toimitettaviin eläimistä saataviin elintarvikkeisiin."

Tämä ehkä on semmoista lisää, mitä myöskin hevosenlihan väärinkäytöstä annettuja ilmoituksia vastaan voisi tarkastella, ja valiokunta on halunnut korostaa sitä, ja se on hyvin tarpeellinen suomalaisten rehellisten tuottajien aseman turvaamiseksi.

Valiokunta toteaakin sitten vielä: "Ensisaapumisvalvonnan tarkoitus on turvata mainittujen elintarvikkeiden elintarvikehygieeninen laatu ja estää eläintautien leviäminen niiden välityksellä. Periaatteessa EU:n sisämarkkinoille saapumisen jälkeen elintarvikkeet liikkuvat varsin vapaasti maasta toiseen, ja myös tätä valvontaa tulee tehostaa."

Tietysti siihen voisi itse hyvin lisätä semmoisen toteamuksen, että varmaan EU:n ulkopuolelta elintarvikkeita tuovat etsivät sitä EU:n jäsenmaata, jossa tuotteet saa helpoiten tuotua EU:n alueelle matalammilla tarkastuksilla ja säännöillä, ja se luo epätervettä kilpailua ja jonkunasteista harmaatuontia.

Perussuomalaisten mielestä maaseudun palvelujen keskittämisestä on siirryttävä niiden hajauttamiseen. Palvelujen säilyttäminen syrjäkylillä on tehokkainta aluepolitiikkaa. Tämä vaikuttaa myös ratkaisevasti monien pien- ja perheviljelmien edellytyksiin jatkaa alalla. Tällä on taas vaikutusta maamme ruuantuotantoon ja huoltovarmuuteen.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on kaiken kaikkiaan hyvin kattava katsaus suomalaiseen elintarviketurvallisuuteen. Erityisen hienoa tässä on se, että selonteko kykenee hyvin vakuuttavasti nostamaan esille ja korostamaan sitä, että Suomessa elintarviketurvallisuus on erittäin korkealla tasolla, perustuu erityisesti kotimaiseen tuotantoon ja vahvaan suomalaiseen laatuajatteluun. Suomalaista ruokaketjua onkin myös täällä syytä kiittää hyvin pitkäjänteisestä ja tunnollisesta työstä ruokaturvallisuuden hyväksi. Tämän totuuden näyttää muun muassa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira todenneen omassa lausunnossaan arvioidessaan ruokaturvallisuutemme tilaa.

Tämän päivän elintarvikeala on hyvin laaja käsite. Elintarvikekauppa maailmalla laajenee monestakin eri syystä, ja riskit sitä myöten lisääntyvät kiistattomasti. Näin ollen myös elintarviketurvallisuuden näkökulmasta meidän on tehtävä kaikki mahdollinen mahdollisimman korkean elintarvikeomavaraisuuden pitämiseksi Suomessa. Kansantalouden näkökulmasta tämä tietysti on selviö. Onhan elintarviketalous Suomen suurin tuontia korvaava kotimarkkinasektori, joten jo vaihtotaseemme ja työllisyyden näkökulmasta suomalainen maatalous ja elintarvikejalostus on pidettävä toimintakykyisinä. Siksi onkin tärkeä huomata, että maa- ja metsätalousvaliokunta muun muassa mietinnössään toteaa, että tällä hetkellä erityisesti alkutuotannon kannattavuudessa on suuria ongelmia, jotka tulee ratkaista.

Tähän liittyy muun muassa se tosiasia, että turvallisuudesta, korkeasta laadusta, syntyy myös kustannuksia. Valitettavasti tuottajan on kohtuuttoman vaikea saada näitä kustannuksia pois elintarvikeketjussa, jossa raaka-aineen hinta on aivan liian usein jäännöshinta. Siksi hallitustenkin on mietittävä toimenpiteitä harkitessaan sitä, etteivät turvallisuuteenkin liittyvät säädökset ja määräykset kohdistu loppujen lopuksi vain viljelijöitten maksettaviksi. Olisikin hyvä, jos laajemminkin nousisi esille ymmärrys siitä, että me kuluttajina voimme syödä rauhallisin mielin turvallista suomalaista ruokaa mutta sille on ja sillä on hintansa. Nythän meillä on osin se tilanne, että elintarvikemarkkinoiden kansainvälistyessä kotimainen ruoka asetetaan hintakilpailuun sellaisten tuontituotteitten kanssa, joilta ei ole vaadittu suomalaisen normiston tasoisia tuotantovaatimuksia.

Aiempaa enemmän tämä selonteko joutuu siis huomioimaan kansainvälistymisen tuomat riskit. Erityisen ikävää on se, että kun ruoka on maailmalla valtavaa liiketoimintaa, niin yhdet suurimmista haasteista liittyvät sitten alan lisääntyvään kansainväliseen rikollisuuteen. Tätäkin myötä riittävän kuluttajatiedon turvaaminen on välttämätöntä koko EU-alueella, laajemmin kansainvälisesti ja totta kai myös Suomessa. Elintarvikealalle on saatava aikaiseksi toimiva, aukoton tuotteitten jäljitettävyysjärjestelmä. Kuluttajan on entistä paremmin voitava tietää myös jalostettujen tuotteitten osalta, missä maassa ja minkälaisissa olosuhteissa ruoka ja raaka-aine kaiken kaikkiaan tuotetaan. Eli elintarvikkeitten alkuperämerkinnät vaativat edelleen erittäin suurta kehittämistä etenkin kansainvälisessä kaupassa. Kansallisesti turvallisuus vaatii hyvää yhteistyötä kansainvälisesti ja riittävää tuonnin valvontaa. Valitettavasti näyttää tämän asian kuulemistenkin perusteella siltä, että valvojien, viranomaisten resurssit alkavat muodostumaan esteeksi esimerkiksi riittävälle tuonnin valvonnalle. Toisaalta me voimme Suomessa tehdä tästä ruuan jäljitettävyydestä ja alkuperämerkinnöistä entistä suuremman vahvuuden omalle tuotannollemme kotimaassa, mutta siitä saadaan pohjaa myös vientimarkkinoille.

Kun terveydelliset vaarat ovat kiistattomasti moninkertaiset kasvavassa kansainvälisessä kaupassa, on elintarvikkeitten puhtauden tehokkaammalle kansainväliselle sääntelylle erittäin suuri tarve. Tähän samaan hengenvetoon voi todeta, että sääntelyn painopistettä olisi syytä siirtää kansalliselta tasolta kansainväliselle tasolle, jota kautta kansallista byrokratiaa elintarvikevalvonnassa voitaisiin keventää. Sitä voidaan keventää, kuten Evira toteaa. Ja samaan viittaa myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto, kun se toteaa lausunnossaan, että pienten yritysten valvonnassa saatetaan ylikorostaa turvallisuusvaatimuksia, kun arvioidaan luomu- ja lähiruokaa. Eli meidän on väistämättä pyrittävä siihen, että muun muassa elintarvikealan pk-yritysten valvontabyrokratiaa, turhaa byrokratiaa, pyritään myös karsimaan.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa elintarviketurvallisuudesta kuvataan nykytilaa, haasteita ja tavoitteita kattavasti. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että elintarviketurvallisuus on Suomessa turvallisissa käsissä.

Ruoka sinänsä on muuttunut kansainväliseksi liiketoiminnaksi: raaka-aineet ja elintarvikkeet liikkuvat maasta toiseen kansainvälistyvässä kaupassa. Samalla myös riskit lisääntyvät. Suomalaisten syömä ruoka on edelleen peräisin pääasiassa kotimaasta. Kuluttajien luottamus alalle onkin tärkeä. Tuonnin osuus on kuitenkin kasvussa.

Suomessa elintarvikeala on hallitusohjelmankin mukaan yksi tulevaisuuden potentiaalisista kasvualoista. Kasvua voidaan saavuttaa yritysten kansainvälistymisen, viennin kasvun ja kotimarkkinoilla tapahtuvan menestymisen kautta. Perusedellytyksenä on kannattava kotimainen alkutuotanto ja jalostus ja suomalaisen talonpojan menestyminen.

Elintarviketurvallisuus on Suomessa siis hoidettu hyvin. Korkea taso aiheuttaa myös kustannuksia, mikä hankaloittaa kilpailua sellaisen tuontiruuan kanssa, joka ei noudata samanlaisia standardeja. Kotimaan markkinoilla joudutaan kilpailemaan usein hieman epäreilussakin asetelmassa. Kustannustaakka kohdistuu erityisesti alkutuotantoon. Korkeita kustannuksia on kilpailussa vaikea siirtää lopputuotteen hintaan. Elintarvikealan lainsäädäntötyön painopistettä tulisikin siirtää kansallisilta areenoilta kansainvälisille kentille.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen kaupan yksi keskeinen riski on erilaisten tautien leviäminen. Ruokamyrkytykset, epidemiat ja kasvinsuojeluaineiden jäämien aiheuttamat ongelmat aiheutuvat usein elintarvikkeista, joiden alkuperää ei riittävästi tunneta. EU:n alueelle tulevat eläinperäiset elintarvikkeet ratsataan aina niiden saapuessa unionin alueelle. Ensisaapumisvalvonnan tasoa tulee kuitenkin nostaa, sillä EU:n sisämarkkinoilla elintarvikkeet liikkuvat sitten suhteellisen vapaasti.

Tutkimusten mukaan kuluttajat haluavat yhä kattavampaa tietoa siitä, mistä ruoka on kotoisin ja mitä se sisältää. Tarvitaankin toimivaa tuotteiden jäljitettävyysjärjestelmää. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta pitää joistakin parannuksista huolimatta alkuperämerkintöjen ilmoitusvelvollisuutta edelleen riittämättömänä. Ravintolan pihvistä ei aina tiedä, mistä päin maailmaa se on lautaselle matkannut. Viime vuosien elintarvikeskandaalien yhteydessä on käynyt ilmi, että valvonta ei ole helppoa ja esimerkiksi lihan hankintaan on liittynyt suorastaan väärennöksiä ja rikollisuutta. Ruokaturvallisuuden avainsanoja tulevaisuudessa ovatkin paikallisuus, lähiruoka ja lyhyet toimitusketjut.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Jos en väärin kuullut, niin edustaja Kalmari väitti omassa puheenvuorossaan, että kokoomusta ei kiinnosta elintarviketurvallisuus. En oikein tiedä, mihin tämä edustaja Kalmarin tölväisy perustui, ja ehkä tämä letkautus on syytä jättää omaan arvoonsa. Mielestäni elintarviketurvallisuus on yhteinen asiamme eikä sen ole tarve todellakaan olla mikään politiikan kiistakapula.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta antoi elintarviketurvallisuusselonteosta lausunnon maa- ja metsätalousvaliokunnalle viime syksynä, ja nostan siitä muutaman asian esille.

Suomessa on pitkään ollut hyvin ainutlaatuinen, lailla turvattu kouluruokailujärjestelmä. Perusopetuslain mukaan oppilaalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen ja maksuton kouluateria. Maksuton kouluruokailu on keskeinen hyvinvointipalvelu, jota myös kansainvälisesti arvostetaan. Laadukkaalla kouluruualla vaikutetaan omalta osaltaan myös huono-osaisuuden ehkäisemiseen.

Mielenkiintoista on, että Ruotsissa ollaan enenevässä määrin siirtymässä siihen, että kouluruoka valmistetaan koulujen lähikeittiöissä. Sivistysvaliokunta pitää tätä oikeana suuntauksena ja kannattaa vastaavaa Suomeenkin. Kustannuksetkaan eivät olisi loppujen lopuksi suurempia kuin keskuskeittiöissä valmistetuissa ruuissa. Tulisikin selvittää kokonaiskustannukset, kun otetaan huomioon ruuan laadun mahdollinen heikkeneminen ehkä pitkissäkin kuljetuksissa, kuljetuskustannukset sekä lähellä valmistetun ruuan vaikutukset ruokaan liittyvän kasvatustehtävän onnistumiseen.

Energiajuomista sivistysvaliokunta olikin todennut jo aiemmin, että erilaisten juomien osalta ei lainsäädännöllä pystytä selkeästi määrittämään tilannetta. Valiokunta piti tärkeänä, että maamme kouluissa olisi mahdollisimman yhteneväiset ohjeet ja käytännöt energiajuomien osalta. Koska käytännössä järjestyssäännöt suuresti vaihtelevat eri kunnissa ja kouluissa, valiokunta piti välttämättömänä, että Opetushallitus välittömästi ryhtyy valmistelemaan ohjeellista järjestyssääntömallia kuntia varten.

Valiokunta pitää myönteisenä myös sitä selonteossa mainittua asiaa, että kotitalousopetus voi luontevasti toimia siltana esimerkiksi biologian, kemian tai uskonnon opetuksen kanssa tehtävään yhteistyöhön, ja tämä koskee myös muita oppiaineita. Kotitalous, terveystieto ja liikunta antavat yhdessä tiedollisen, taidollisen ja asenteellisen perustan oppilaan ravitsemuksellisen terveyden, aktiivisen elämäntavan ja hyvän toimintakyvyn edistämiselle. Hyviä kokemuksia on saatu myös makukoulusta ja niin sanotusta Sapere-menetelmästä, jossa lapset saavat kokemuksia tutkimalla ruokaan liittyviä ilmiöitä ja valmistavat ruokaa leikin, liikunnan ja esimerkiksi retkeilyn yhteydessä.

Selonteossa on toimenpide-ehdotus siitä, että opettajien ja varhaiskasvatuksen ja ruokahuollon ravitsemusosaamista vahvistetaan oppimateriaalilla ja koulutuksella. Sivistysvaliokunta pitää tätä kirjausta erittäin tärkeänä, mutta ruokaosaamista olisi ollut tarpeellista käsitellä laajemminkin. Ruokakasvatus ei ole vain kognitiivista oppimista vaan myös taitojen hallitsemista. Arvostuksen ja ymmärryksen syntymiseksi lapset ja nuoret tarvitsevat sitä, että he pääsevät omin käsin kokemaan ja tekemään. Nimittäin mikään lakipykälä ei estä oppilaita pääsemästä koulun keittiöön, vaikka välillä niin väitetäänkin.

Arvoisa puhemies! Koulujen keittiöt eivät saa olla oppilailta kielletty vyöhyke.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikilla on varmasti vielä selkeästi mielessä, kuten täällä jo aikaisemmissakin puheenvuoroissa nostettiin, viimevuotinen hevoslihakohu. Tänä vuonna saman mittaluokan tapauksilta on vältytty, mutta yhä monimutkaisempien ja pidempien tuotantoketjujen sekä yhä kiristyvän kilpailun vuoksi hevosenlihakohu tuskin jää kuitenkaan ainoaksi tulevaisuudessakaan.

Puhdas ja eettisesti tuotettu ruoka onkin merkittävä kilpailuetu, kun ihmiset alkavat olla yhä tarkempia siitä, mitä suuhunsa pistävät. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on Euroopan puhtain ruoka. Suomalainen ruoka sisältää selkeästi vähemmän erilaisia jäämiä kuin Euroopassa keskimäärin. Maassamme on myös pitkäjänteisellä yhteistyöllä eri toimijoiden kesken vuosikymmenten aikana saavutettu erittäin korkea elintarviketurvallisuuden taso. Siitä on pidettävä kiinni jatkossakin. Me emme voi kilpailla tuotannon volyymilla, mutta me voimme kilpailla elintarvikkeiden puhtaudella, turvallisuudella, laadukkuudella ja eettisyydellä. Näistä suomalaisen ruuan pitää olla tunnettu, ja siihen kaikkien toimijoiden täytyy sitoutua.

Kuluttajien tietoisuutta on kuitenkin myös lisättävä. On varmistettava, että ihmiset todella tietävät, milloin he esimerkiksi syövät kotimaista ruokaa ja milloin muualta tuotua. Esimerkiksi lihaa kulutetaan Suomessa noin 405 miljoonaa kiloa vuodessa ja entistä enemmän syödään broileria, miltei 17 miljoonaa kiloa. Viime aikoina etenkin Thaimaa on noussut yhdeksi broilerinlihan tuottajamaaksemme. Esimerkiksi ravintolan broileriannoksen lintu voi hyvin olla peräisin Aasiasta. Tuontilihassa ei tietenkään lähtökohtaisesti ole mitään vikaa, mutta ihmisellä pitäisi olla nykyistä laajempi oikeus tietää vaivatta ruuan alkuperä. Sen jälkeen kuluttaja itse tekee päätöksen syömästään ruuasta. Tämän tiedon tulisi olla helposti saatavilla myös ravintola-annoksissa, ei ainoastaan kaupasta ostamassamme ruuassa.

Arvoisa puhemies! Itse Satakunnasta tulevana on toki myös puhuttava elintarviketeollisuudesta työpaikkojen ja hyvinvoinnin luojana. Satakunta on yksi merkittävimmistä suomalaisista ruokamaakunnista, missä on muun muassa Suomen ainoa sokeritehdas, maitoteollisuutta, liha- ja broilerijalostamot sekä noin 4 000 alkutuottajaa. Elintarviketeollisuus työllistää maakunnassa suoraan noin 2 000 henkilöä ja koko elintarvikeklusteri toistakymmentätuhatta henkeä. Suomalaisten ruuan ja elintarvikkeiden tuottajien ja jalostajien toimintaedellytykset on turvattava, jotta voimme tulevaisuudessakin syödä laadukasta kotimaista ruokaa ja säilyttää alan työpaikat. Suomi tarvitsee kipeästi lisää kasvualoja, ja elintarviketeollisuus voi hyvin olla yksi näistä aloista.

Kun ihmisten kulutustottumukset muuttuvat, muutokset on havaittava varhaisessa vaiheessa ja reagoitava niihin vikkelästi. Yksi tällaisista onnistuneista muutoksista löytyy esimerkiksi maitoteollisuudesta. Koko teollisuudenala on koko elinikänsä perustunut maidon hyödyntämiseen. Kuitenkin kun erilaiset allergiat, esimerkiksi maitoallergia ja laktoosi-intoleranssi, ovat länsimaissa lisääntyneet, maitoteollisuuden on täytynyt tähän reagoida. Nyt kaikissa kaupoissa on aina vain enemmän saatavilla niin vähälaktoosisia kuin jopa täysin laktoosittomiakin tuotteita. Tällaisia suomalaisia tuotteita viedään myös ulkomaille. Hyvin perinteinen teollisuudenala löysi siis uutta kasvua reagoimalla ihmisten kulutustottumuksen muutokseen ja tuomalla vaihtoehtoja. Tämä toi takaisin jo kertaalleen menetettyjä asiakkaita. Tällaista muutostietoisuutta ja ennakoivaa tuotekehittelyä tarvitaan muuallakin elintarviketeollisuudessa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa vielä esiin ruokahävikin merkityksen, mitä myös maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään korostanut. Ruokaketjussahan hukataan keskimäärin 300—500 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuosittain. Se vastaa 10—15:tä prosenttia kulutetusta ruuasta. On tärkeää, että me ihmiset itse kauppareissuillamme tekisimme harkittuja valintoja ja kiinnittäisimme huomiota siihen, että ostaisimme vain sen verran kuin kulutamme.

Ruoka on aivan jokaiselle suomalaiselle tärkeä asia. Meidän päättäjien on huolehdittava siitä, että suomalaisilla on mahdollisuus terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan jatkossakin. Hyvinvointi syntyy hyvästä ja terveellisestä ruokavaliosta.

Valiokunta on tehnyt mietinnössään hyvää työtä, ja tervehdin ilolla myös tätä keskustelua ruuasta istuntosalissa.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuudesta puhutaan ja nyt valtioneuvoston selonteosta tähän asiaan liittyen. Ruoka ja puhdas vesi, molemmat nämä ovat niitä asioita, mitä ilman ei tulla toimeen. Kaikki muu tässä maailmassa on sivuseikka, mutta jos meillä ei ole puhdasta vettä eikä meillä ole puhdasta ruokaa, niin ei meillä myöskään ole tässä maailmassa elämää. Sen takia olemme äärimmäisen tärkeän asian kanssa tekemisissä juuri nyt.

Se, että meillä on puhdasta ruokaa kaikille meidän kansalaisille, ei ole itsestäänselvyys sekään. Se tarvitsee tuottajia, jotka sitä pystyvät kannattavasti tuottamaan. Sen takia, kun puhutaan elintarviketurvallisuudesta, meidän peruslähtökohtamme pitää olla puhua kannattavasta elintarviketuotannosta. Suomessakin viljelijät ovat tietysti se, joka tämä kotimaisen puhtaan ruuan tuottaa, ja kaikki ne toimet, mitä kannattavan ruuantuotannon eteen voidaan tehdä, myös tässä salissa tulisi tehdä.

Valitettavasti monelta osin uutiset viljelijöille tältäkin vaalikaudelta ovat olleet tilipussin suhteen miinusmerkkisiä. Ne leikkaukset, mitkä ovat tulleet kansallisiin tukiin, ne, mitä on leikattu lomituksesta, ovat niitä valitettavia asioita, jotka vaikuttavat siihen kannattavaan elintarviketuotantoon. Se, että viljelijä jaksaa, on myös hyvin olennainen osa sitä, että meillä niitä tuottajia on. Jaksamiseen vaikuttaa hyvin paljon se kannattavuus. Kun on tilipussi tarpeeksi paksu, niin silloin myös muita murheita on paljon vähemmän ja sitä kautta myös sitten tuotanto toimii paremmin.

Herra puhemies! Tuotteesta saatava hinta on ilman muuta yksi lähtökohtainen tekijä siinä, että myös viljelijä pärjää. Sen takia tähän tulee mielestäni kiinnittää erityistä huomiota myös jatkossa. Kukaanhan ei tukia rakasta. Jos sen saman hinnan saa sieltä myytävän tuotteen kautta, niin aina on parempi näin, mutta meidän järjestelmämmehän toimii sillä tavalla, että tuilla on sitten korvattu sitä alhaista tuottajahintaa.

Herra puhemies! Elintarvikkeitten alkuperämerkinnät ovat elintarviketurvallisuudessa yksi hyvin merkittävä osa. MTK on järjestänyt muun muassa kampanjoita, jakanut suurennuslaseja, ja kyllä kieltämättä täytyy sanoa, että monta kertaa kun tuolla kaupan hyllyn elintarvikkeita katsoo, niin kyllä sieltä saa hakea, että missäköhän ihmeessä tämäkin tuote on tuotettu. Sitä suurennuslasia todella siinä tarvitaan. Toki parannustakin on tullut. Itse ainakin huomasin Ähtärissä käydessäni paikallisessa kebabravintolassa, että siellä oli isolla seinällä, että tämä liha on Atrian lihaa, kotimaista lihaa. Siitä kyllä täytyy paikallisille pitseriayrittäjille pisteet antaa.

On siis todella tärkeä asia, että ne alkuperämerkinnät sieltä löytyvät, ja ne on myös tässä selonteossa hyvin kirjattu mukaan, mutta tämä täytyy myös huolehtia, että se konkretisoituu niin, että ne tulevat laajemmastikin olemaan jokaisessa elintarvikkeessa, niin ravintoloissa kuin myös kaupan hyllyltä ostettavissa, näkyvästi esillä.

Herra puhemies! Ruuan vienti on yksi keskeinen osa ja tärkeä osa myös suomalaista elintarviketuotantoa. Puhutaan ruokabisneksestä, ruuan vientituloista, mitä meille on saatavissa. Hieman huolestuneena nyt seuraan tätä maailman ja Euroopan tilannetta siinä mielessä, että kun Ukrainan kriisistä on puhuttu, on sanottu, että se vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Nyt jos sitten kaupallisia pakotteita tulee EU:n ja Venäjän välille, niin se on osaltaan myös vaikuttamassa tähän. Siinä kyllä olisi erittäin toivottavaa, että tämä kriisi saataisiin ratkaistua siten, että sillä ei tulisi olemaan vaikutuksia meidän ruuan vientiimme. Kuitenkin esimerkiksi Valiolle maitotuotteiden vienti, juustot, rahkat, jugurtit ynnä muut, on hyvin keskeinen osa.

Mitä ruokaturvallisuuteen muuten tulee, edustaja Myllykoski otti mielestäni erittäin hyvin esille, mitä siitä tulee, kun bisnes menee eettisyyden edelle. Kiinassa näitä varoittavia esimerkkejä on ollut, ja meidän tulee huolehtia täällä kaikkemme siitä, että tällaisia ei tule tapahtumaan. Siinä mielessä luotan kyllä täysin kotimaisiin tuottajiin, kotimaiseen ruuan jalostukseen ja ylipäätään kotimaiseen elintarviketurvallisuuteen.

Tämä selonteko on monelta osin erittäin hyvä ja kannatettava.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto teki selonteon elintarviketurvallisuudesta, ja siinä vuosiksi oli laitettu 2013—2017. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli tätä selontekoa pitkään, ja sen pohjalta tämä mietintö on valmistunut. Täällä useissa puheenvuoroissa on tätä mietintöä monisanaisesti kehuttu, ja yhdyn niiden kehujien joukkoon, koska tämä todellakin on hyvä ja tähtää tärkeään tavoitteeseen.

Täytyy kuitenkin todeta se, että yksi iso ongelma tässä selonteossa on, ja se on se, että tämä ei sisällä sellaisia sitoumuksia, jotka toisivat taloudellisia panostuksia elintarvikesektorille. Tiedetään se, että vuosittaiset budjetit ovat niitä, joilla taloudellisia panostuksia elintarvikesektorin kehittämiseen voidaan tuoda, mutta näyttää siltä, että valtion taloudellinen tilanne on sellainen, että kovin suuria odotuksia sieltä ei ole tulossa. Tämän johdosta, kun taloudellisia sitoumuksia ja panostuksia ei ole, moni hyvä asia saattaa jäädä tulevina vuosina tästä selonteosta toteutumatta.

Tämä selonteko käsittelee oikeastaan koko elintarvikesektorin niin sanotusti pellolta pöytään, niin kotimaisen elintarviketuotannon kuin myöskin ulkomaan viennin osalta. Eli siinäkin mielessä tämä on hyvin kattava.

Se, mikä on keskeisin asia koko elintarviketurvallisuudessa, on se, että tuotanto on kannattavaa, ja sen kannattavuuden on tapahduttava kaikilla elintarvikeketjun osa-alueilla. Erityisesti viime vuosina tuottajan osasta on kannettu huolta, ja se huolenkanto on ollut täysin aiheellinen. Tälläkin hetkellä kannattavuuskertoimet jäävät lähes poikkeuksetta alle 1:n tuotantosuunnasta riippumatta.

Silloin kun tuottaja saa palkitsevan hinnan tuotteestaan, se kannustaa panostamaan myöskin laatuun. Tämä käsite pätee kaikkiin elintarvikeketjun lenkkeihin. Silloin kun tuotannossa on nähtävissä kannattamattomuutta, se ajaa vilppiin. Niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on esille nostettu, ulkomailta löytyy monia esimerkkejä siitä, että sen jälkeen kun ahneus ja vilppi ovat astuneet kuvioon mukaan, on tullut elintarvikekriisejä, joilla on ollut suuriakin haittavaikutuksia — sellaistenkin maiden elintarviketuotantoon, jotka eivät ole millään tavoin näissä osallisina.

Elintarviketurvallisuuden osalta on huomionarvoista myös se, että perusmaatalouden tulee kehittyä. Maatalouden kehittymisessä olennaista on se, että siellä tehdään investointeja, niin että tuotantoteknologia menee eteenpäin, ja että tuotantosuunnista riippumatta me voimme kehittää kaikkia osa-alueita. Näiden investointien onnistumisessa on hyvin keskeistä se, että saadaan niihin rahoitus, koska pelkällä tulorahoituksella näitä perusmaatalouden investointeja ei kyetä kattamaan. Sen johdosta on äärimmäisen tärkeää, että vuosittaisessa budjetissa osoitettaisiin varoja investointien rahoittamiseen.

Elintarviketuotanto on kaiken kaikkiaan kasvava toimiala noin globaalistikin. Väestö lisääntyy, ja viljelykelpoinen pinta-ala vähenee. Sen johdosta kansainvälinen kauppa elintarvikesektorilla tulee lisääntymään. Sen johdosta on äärimmäisen tärkeää, että alkuperämerkinnät hoidetaan. Meiltä Suomesta löytyy muun muassa Atrian osalta hyviä esimerkkejä, joissa tuottajan nimi tai tilan nimi on suoraan painettu pakkaukseen, josta pystytään katsomaan, missä se on tuotettu. Eli jäljitettävyys on mahdollista silloin, kun alkuperämerkinnät on kunnolla laitettu.

Tämä elintarviketurvallisuusselonteko antaa hyvän pohjan nyt sitten tulevaisuuden osalta, mutta tärkeää on se, että tähän saataisiin myöskin taloudellisia voimavaroja.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö elintarviketurvallisuutta käsittelevästä selonteosta on monin osin ansiokas ja hyvin kattavakin. Se muun muassa mainitsee ensiarvoisen tärkeäksi turvata suomalaisen ruuantuotannon kannattavuus. Tilanne Suomen elintarviketuotannossa tällä hetkellä on se, ettemme pärjää ilman ulkomaista tuotantoa eikä koskaan maahamme ole tuotu niin paljon ruokaa ulkoa kuin nyt — sinänsä siis valitettava tilanne.

Omavaraisuutemme ei ole enää missään tuotteessa sataprosenttinen. Tähän vaikuttaa ilman muuta maataloustuottajien alati heikkenevä asema: tulot ovat alentuneet kannattavuuskriisiin saakka, ja kaupan hinnoista yhä pienempi osa jää tuottajalle.

EU-tukien alentuessa kansalliset tuet eivät ole pystyneet kompensoimaan alkutuottajien menetyksiä. Sitä kautta on vaarana, että tukahdutamme itse mahdollisuuksiamme tuottaa suomalaista puhdasta ja turvallista ruokaa. Omavaraisuus ruuantuotannossa on tae myöskin turvallisuudesta.

Valiokunta tuo mietinnössään hyvin esille sen huolestuttavan seikan, että suomalaista ruuantuotantoa valvotaan paljon enemmän kuin tuontiruokaa. Elintarviketurvallisuudesta on pidettävä huolta tietysti kotimaassa, mutta emme saa säädöksillämme kuristaa sitä hengiltä. Jo nyt suomalainen ruoka on turvallisuudessaan maailman ykkösluokkaa. Kannattavuuskriisi näivettää omaa tuotantoamme, joka ei enää pysty kilpailemaan heikommin valvotun tuontiruuan kanssa. Tämä ei kai voi missään nimessä olla tarkoitus. Panokset on suunnattava kotimaisen tuotannon ahdistamisesta ulkomaisen, myytävän ruuan alkuperän ja turvallisuuden takaamiseen.

Arvoisa puhemies! Lähiruoka ei ole vain trendisana ja muoti-ilmiö vaan ihan oikeasti järkevää ruuan käyttöä. Se on lähellä tuotettua, nopeasti kulutettua ja siksi puhtaana syötyä. Lähiruuan etu on sen vähäinen käsittely ja tuoreus. Sillä on toki myös kääntöpuolensa säilyvyyden kannalta. Tällä hetkellä lähiruuan suosimiseen ei laki anna aihetta käsittelyn ollessa niin tarkkaan säänneltyä, mutta siihen meillä, tässäkin talossa, olisi mahdollisuus puuttua.

Myös julkisissa hankinnoissa ja keittiöissä on syytä panostaa kotimaisuuteen ja lähiruokaan. Olen muuten iloinen huomatessani, että täällä eduskunnan ravintoloissakin on viime ja tällä viikolla käytetty vain kotimaisia raaka-aineita salaattipöydissä. Juuri tällaiseen onkin nyt syytä panostaa ja siirtyä kokeiluista pysyvyyteen ja ainakin lisätä kotimaisuuden ja lähiruuan astetta nykyisestä. Ruuan jakelun keskittymiskehitys pitää katkaista ja helpottaa lähiruuan pääsyä kauppoihin ja suurkeittiöihin, joissa valmistetaan merkittävä osa suomalaisten arkiruoka-aterioista.

Arvoisa puhemies! Lähiruoka on ylivertainen myös alkuperän tunnettavuudessa. Elintarviketurvallisuudesta puhuttaessa ensisijaisen tärkeää on tietää, mistä ruoka tulee, kuka sen on tuottanut, millä tavoin ja missä. Mielestäni tulisikin pyrkiä siihen, että ruuan alkuperämerkinnät olisivat pakollisia. Globaaleilla ruokamarkkinoilla ruuan puhtaus kiinnostaa ennennäkemättömällä tavalla, ja siinä on suomalaisen ruuan valtti ja kilpailukeino. Pakolliset alkuperämerkinnät palvelisivatkin sekä tuottajien että kuluttajien etua.

Asiaa on vielä laajennettava myös väärien merkintöjen sanktiointiin. Viime vuosina kuluttajat ovat olleet monta kertaa väärien tai harhaanjohtavien merkintöjen vuoksi ongelmissa, ja nämä ongelmat ovat heikentäneet luottamusta ruuan turvallisuuteen ja alkuperään.

Hinta ohjaa liikaakin monien kuluttajien valintoja varsinkin, jos alkuperämerkintä ei ole selkeästi vertailtavissa joka ikisessä pakkauksessa. Alkuperän ollessa tiedossa hinnan rinnalle nouseva kriteeri puhtaudesta ja turvallisuudesta vahvistuisi entisestään. Tämä ruuan alkuperämerkintäkeskustelu olisi laajennettava myös julkisiin hankintoihin. Julkisilla varoilla hankittujen elintarvikkeiden osalta laatuvaatimukset ovat jääneet liian voimakkaasti vain hintatavoitteiden jalkoihin.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä tähän hallituksen selontekoon on otettu kantaa muun muassa siihen, että tässä ei riittävästi arvioida sitä, miten EU:n elintarvikelainsäädäntö vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön, minkälaisia ongelmia mahdollisesti EU:n yhteisessä lainsäädännössä on tai minkälaisia puutteita tai aukkoja siinä on. Olisi erittäin tarpeellista, että meillä olisi tieto siitä, miten voisimme parantaa yhteistä eurooppalaista elintarviketurvallisuuslainsäädäntöä, koska se loisi nimenomaan sitä aktiivisuutta, mitä meillä pitäisi olla suhteessa Euroopan unionin päätöksentekoon.

Oli toki hyvä kuulla täällä muun muassa myöskin perussuomalaisten puheenvuorosta, että tässä ei nyt pelkkä vapaakauppa-alue tunnu olevan hyvä, vaan sielläkin edellytettiin sitä, että Euroopan yhteisöllä on yhteistä lainsäädäntöä, jolla valvotaan sitä, että elintarvikkeet, jotka ovat yhteisillä markkinoilla, ovat terveellisiä ja turvallisia. On hyvä huomata, että tästä nimenomaan on kysymys silloin, kun me puhumme yhteisestä eurooppalaisesta lainsäädännöstä, siitä, että vapaakaupalle asetetaan tietyt pelisäännöt siitä niin, että kansalaiset voivat luottaa niihin tuotteisiin, jotka liikkuvat yhteisillä markkinoilla.

Euroopan tasolla on tehty paljon lainsäädäntöä elintarviketurvallisuudesta, joka linkkaa hyvin pitkälle kansanterveyteen ja myöskin siihen, millä tavalla voi markkinoida elintarvikkeita. Tästä mielestäni hyvänä esimerkkinä ovat terveysväittämät. Aikaisemmin elintarvikkeita voitiin markkinoida terveellisinä, jos ne esimerkiksi sisälsivät vähän rasvaa mutta paljon sokeria tai jos niihin oli lisätty D-vitamiinia mutta ne olivat rasvaisia ja sokerisia. Voitiin sanoa, että tämä on terveellinen, kun siihen oli lisätty tätä ja tätä ainetta. Tällä hetkellä tilanne on se, että kun yhteistä lainsäädäntöä on tehty, nämä terveysväittämät pitää pystyä todistamaan, ja vain sellaisia tuotteita voi olla kaupan, joita sanotaan terveellisiksi, jotka on todistettu. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten me tällä yhteisellä sisämarkkinalla tarvitsemme yhteistä lainsäädäntöä.

On myöskin tärkeää se, miten me täällä kansallisesti mietimme näitä elintarvikekysymyksiä. Täällä on tullut esille ruokahävikki, ja onhan se tietysti aikalaista tuhlausta, jos me voimme tosiaankin hyviä elintarvikkeita heittää suoraan bioroskiin. Sen takia on erittäin hyvä, että monissa kunnissa, esimerkiksi omassa kotikaupungissani, on otettu nyt käyttöön se, että kouluista ja terveyskeskuksista voidaan ohjata sitten tätä hyvää ruokaa sitä tarvitseville. Tämä on erinomaisen hyvä asia.

On myöskin tärkeätä ymmärtää se, että meillä on elintarviketeollisuudessa hyvät mahdollisuudet myöskin vientiin. Itse haluaisin korostaa erityisesti sitä erityisyyttä, mikä meillä on kasvattaa elintarvikkeet kesäisessä valossa, auringossa, ja miten marjat, sekä metsämarjat että puutarhamarjat, tästä voivat hyötyä. Samoin myöskin voisimme erityisesti ryhtyä miettimään, miten voisimme saada yrteistä entistä paremman vientituotteen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selontekoon elintarviketurvallisuudesta 2013—17 on koottu paljon erittäin hyödyllistä tietoa. Itseäni kiinnostavat erityisesti nämä muovikemikaalit, bisfenolit ja ftalaatit, joista en ole juuri aikaisemmin lukenut. Selonteon mukaan näillä aineilla on paljon haittavaikutuksia, ja mikä pahinta, me emme vielä edes tiedä, mitä kaikkea nämä aineet aiheuttavat seuraavassa sukupolvessa. Nämä kemikaalit ovat erittäin vaarallisia raskaana oleville naisille, lapsille ja nuorille, mutta ennen kaikkea ne riskit, joita niissä piilee, ovat hyvin huolestuttavia.

Arvoisa puhemies! Selonteossa kuvaillaan hyvin paljon ongelmia, mitä vääränlainen ravitsemus aiheuttaa. Lihavuus on yksi näistä ongelmista. Kaksi miestä kolmesta ja puolet naisista Suomessa on tällä hetkellä ylipainoisia, ja joka viides suomalainen on lihava. Selonteon mukaan tietoa lasten ja nuorten tilanteesta on huonosti saatavilla. Se on aika hämmästyttävää, koska lapsissa ja nuorissa on meidän tulevaisuutemme ja tietoa kyllä pitäisi olla riittävästi saatavilla siitä, mikä heidän tilanteensa on tällä hetkellä.

Lihavuus aiheuttaa 330 miljoonan kokonaiskustannukset terveydenhuollossa vuosittain, mutta sen lisäksi selonteossa luetellaan paljon näitä muitakin kustannuksia, joita yhteiskunnalle koituu. Esimerkiksi diabeteksen aiheuttamat kokonaiskustannukset ovat yli 4 miljardia euroa, ja tämä tilasto on vuodelta 2007, elikkä hyvin vanhaa tietoa, ja diabetes on edelleen yleistynyt meillä, joten nämä kustannuksetkin siitä sairaudesta ovat vastaavasti nousseet. Samaten aivoverenkiertohäiriöiden hoitokustannukset ovat arviolta noin 1,1 miljardia. Tämä on Sydänliiton arvio.

Eli kun syödään epäterveellisesti, kustannukset terveydenhuollolle ovat täysin kestämättömiä, ja tietenkin inhimilliset kärsimykset siihen päälle. Eli kyllä pitäisi kiinnittää enemmän yhteiskunnassa huomiota siihen, mitä syödään, ja erityisesti, mitä ruokia ja juomia annetaan lapsille.

Yksi asia on tietenkin se, että nykyään on hyvin paljon ristiriitaista uutisointia siitä, mikä on hyödyllistä ja mikä on haitallista terveydelle, ja sitten joskus nämä arviot heittävät häränpyllyä: eli se, mikä tänään on terveellistä, on huomenna jopa myrkyllistä tai erittäin haitallista. Kansalaiset, joilla ei ole syvempää tietoisuutta ravitsemuksesta, joutuvat elämään hyvin ristiriitaisen informaation varassa. Joskus tavallaan tuntuu, että on ikään kuin tämmöistä uskomusta: uskotaan johonkin asiaan tai sitten ei uskota.

Mielenkiintoista on se, että Suomesta viedään Japaniin terveystuotetta, joka on nimeltään mustikka. Viime elokuussa uutisoitiin, kuinka 90 prosenttia Lapin mustikan viennistä menee Japaniin. Nämä mustikat kiinnostavat japanilaisia sen takia, että niiden uskotaan vaikuttavan ehkäisevästi silmäsairauksiin (Kari Rajamäki: Senhän tietää jo vanha kansa Suomessa!) ja parantavan myös silmän hämäränäkökykyä. Se on sinänsä ihan kiinnostava tieto, ja mustikat ovat tietenkin sellaisia terveystuotteita, että niitä ei voi liikaa syödä. Uskoisin, että Suomen luonnosta löytyy paljon muitakin tuotteita, (Kari Rajamäki: Kaikki marjat!) joita voitaisiin hyödyntää vientitarkoituksissa, ja sitä kautta voitaisiin myös saada lisää työpaikkoja tänne Suomeen, jos osattaisiin nykyistä paremmin hyödyntää näitä meidän metsien aarteita.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos kannustavista sanoista ja pienen paineen asettamisesta. Yritän pysyä aikataulussa. — Käsittelemme maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöä valtioneuvoston selonteosta elintarviketurvallisuudesta. Muutamia huomioita.

Suomen kouluruokailujärjestelmä on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen. Se luotiin eduskunnan päätöksellä sotavuosina. Valitettavasti kansainvälisestä arvostuksestakin huolimatta järjestelmä on osittain kriisiytymässä. Yhä useampi koululainen jättää tarjotun mahdollisuuden käyttämättä. Kunnat ovat pyrkineet säästämään myös kouluruokailun kuluista, mutta ei asiasta pidä pelkästään kuntia moittia. Ruuan arvostus opitaan kotona tai sitten sitä ei opita.

Surullisena olen havainnut yhä yleistyvän tavan syödä lakki päässä. Lapset tekevät, mitä vanhemmat opettavat ja esimerkillään näyttävät. Tapakäyttäytyminen ja sen muutos ovat signaali tässä asiassa jostakin syvällisemmästä.

Ja takaisin kouluruokailuun: Suomen ja suomalaisten kuntien kannattaa pitää kiinni kouluruokailujärjestelmästään. Tämä on varmasti aivan viimeisiä säästökohteita kuntien talousarvioissa.

Elintarviketurvallisuuteen liittyy olennaisesti painonhallinta ja siihen liittyvät ilmiöt. Erilaisia ihmedieettejä tuodaan tiedotusvälineissä esille hengästyttävään tahtiin. Toki ne monia kiinnostavat, mutta huoli on dieettien rakenne ja turvallisuus. Joidenkin artikkelien yhteyteen täytyisi liittää varoitusteksti tupakka-askin esimerkkien mukaisesti. Niin epäilyttäviä joidenkin dieettien antamat ohjeet kerta kaikkiaan ovat.

Dieettiohjeiden lisäksi kriittistä tarkastelua tarvitaan urheilu- ja kuntoilusektorilla. Kuntoilusta innostuneille kaupataan jos jonkinlaisia ravintolisiä. Niillä voi olla oma merkityksensä huippu-urheilussa tai kilpakuntoilussa, mutta pari tuntia viikossa liikkuvalle ne ovat turhia ja merkityksettömiä. Normaaliruuan korvikkeina niitä ei tulisi käyttää.

Maataloudesta viimeinen ajatus, arvoisa herra puhemies: Kotimaisen maatalouden arvostuksen uskon kokevan renessanssin ilmastonmuutoksen ja ruokaskandaalien lisääntymisen myötä. Maailman väkiluku kasvaa, ja viljelyskelpoinen pinta-ala puolestaan pienenee. Nämä megatrendit luovat Suomelle uusia mahdollisuuksia maatalouden ja elintarviketuotannon saroilla.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ruoka koskettaa meitä kaikkia. Varhaisimmat muistot lapsuudesta liittyvät ruokaan ja niihin sosiaalisiin hetkiin, missä ollaan saatu läheisten ihmisten kanssa jakaa hyvä ruoka, hyvät ajatukset, lämpö ja kodin hellyys. Tämän päivän lapsille toivoisi samanlaisia mahdollisuuksia kuin moni meistä on saanut, ja muistetaan vielä ne ajat, kun tehtiin ruokaa yhdessä ja rauhoituttiin syömään. Tähän asiaan varmasti tulee satsata niin, että maltetaan, ettei niitä koneita ja puhelimia sinne ruokapöytään tuoda. Se on niin ainutlaatuinen tilaisuus, ja tähän tilaisuuteen on toki suomalaisissa kouluissa jo ajat sitten tartuttu. Kouluruokailu on muutakin kuin syömistä. Siinä opitaan sosiaalisia taitoja. Siinä opitaan huomioimaan toista, hyviä tapoja.

Suomalainen ruoka on maukasta, puhdasta ja turvallista. Sen tietää varsinkin, jos on viettänyt pitempiä aikoja ulkomailla — kylläpäs suomalaiset mansikat ja kurkut maistuvat todella hyviltä. Suomalaiset tuotantoeläimet ovat ehkä kaikkein vähiten lääkittyjä Euroopassa. Kasvit, kasvikset ovat välttyneet kasvitaudeilta. Tätä on syytä arvostaa. Suomalainen peruna on ehkä maailman puhtainta.

Vaikka tiukka valvonta lisää ruuantuotannon kustannuksia, takaa se kuitenkin osaltaan ruuan hyvän laadun. On kuitenkin syytä pohtia, kuinka tuottajia voitaisiin säästää turhalta työltä, mitä valvontaan liittyy, ja toki valvonta lisää näitä kustannuksia, jotka vaikuttavat sitten ruuan kalleuteen. Mutta puhdas ruoka, suomalainen puhdas ruoka, on kuitenkin tavaramerkki, ja vaikka valvonta lisää kustannuksia ja ruuantuotanto ei ole välttämättä maailman halvinta, niin tämä puhtaus, terveys, turvallisuus tulisi vielä paremmin hyödyntää elintarvikevientimme edistämisessä.

Moni meistä kiinnittää huomiota ruuan laatuun ja valmistamiseen, mutta monelle meistä ruoka on vain välttämätön polttoaine, jonka avulla jaksetaan eteenpäin. Tiedostava kuluttaja kiinnittää huomiota ruuan alkuperään. Hänelle merkitsee se, millä tavalla ruoka on tuotettu, missä olosuhteissa, kuka ruuan on tuottanut, kuinka ne eläimet ovat voineet, jos eläinperäisiä tuotteita käyttää. Erityisen kiinnostuneita ruuasta ovat pienten lasten vanhemmat, jotka vaativat päiväkodeilta ja kouluilta laadukasta ruokaa. Jossakin kulkee kuitenkin se raja, kuinka halvaksi kouluruoka voi mennä. Jos kouluruoka-annos maksaa alle euron, on syytä jo kysyä, saavatko lapset kaikki ne ravintoaineet, mitä he tarvitsevat.

Vanhusten ruokailu on edelleenkin ongelma. Kaikki omaiset eivät ehdi kiinnittää tai pysty kiinnittämään huomiota vanhustensa ruokailuun. Laitoshoidossa olevista vanhuksista ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista vanhuksista jopa yli puolet kärsii aliravitsemuksesta. Onkin syytä nostaa keskusteluun seikka, millä tavalla hyvä ruoka vaikuttaa myös vanhusten toimintakykyyn, heidän muistiinsa, heidän kykyynsä vielä huolehtia itsestään elämän viimeisinäkin vuosina.

Eläinten hyvinvoinnilla on tietysti selkeä yhteys ruuan laatuun. Samoin puhdas ympäristö takaa hyvän ruuan ja on sille ehdoton edellytys. Euroopassa eläinten hyvinvointi puhuttaa yhtä lailla kuin Suomessa. Eläinten ylipitkät kuljetukset lisäävät eläinten stressiä ja vaikuttavat ruuan laatuun. Siksi tuleva Euroopan parlamentti saisikin kyllä kiinnittää huomiota näihin ylipitkiin kuljetuksiin ja tehdä niihin rajoituksia ja kieltää liian pitkät kuljetukset.

Antibioottiresistenssi vaikuttaa ja on sellainen asia, joka puhuttaa kaikkialla maailmassa. On syytä Euroopan tasolla keskustella, miksi vielä tänä päivänä on mahdollista, että osa eläinlääkäreitten tuloista Keski-Euroopassa muodostuu lääkityksestä, niitten lääkkeitten määrästä, mitä he myöntävät eläimille.

Arvoisa puhemies! Haluan noudattaa aikarajoja ja omalta osaltani kiitän ja toivotan maukasta iltaa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minulla jäi muutama virke tuosta edellisestä puheenvuorosta käyttämättä, ja sen takia haluan käyttää vielä toisen puheenvuoron. Mutta kerron kuitenkin niille, jotka meistä eivät tiedä, miten tämä eläinperäisten tuotteitten valvonta toimii, sen taustan.

Eläinperäisten tuotteitten valvonta EU:n sisämarkkinoilla perustuu kunkin maan omaan valvontaan. Eläimiä ei hyväksytä teurastettavaksi ja ihmisravinnoksi käytettäväksi, jos ne tulevat alueelta, jolla on voimassa liikkumisrajoituksia, jos eläinlääkkeitä koskevia määräyksiä ei ole noudatettu tai on olemassa ihmisten tai eläinten terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä. Siis kukin maa valvoo omat eläinperäiset tuotteensa itse, niin Romania, Tanska, Saksa kuin Suomikin.

EU:n ulkopuolelta eläinperäisiä elintarvikkeita voidaan tuoda laitoksista, jotka täyttävät asiaankuuluvat yhteisön vaatimukset. Tämän varmistavat alkuperämaana olevan kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset. Tässä yhteydessä voisi toivottaa vaikkapa hyvää maaliskuuta kaikille. Meidän ehkä olisi syytä arvioida, onko viranomaistoiminnan luotettavuus kaikkialla muualla maailmassa Suomen tasolla.

Mihin katosivat hullun lehmän taudin kymmenettuhannet eläimet Englannista silloin, kun niitä ei kaikkia hävitettykään vaan ne jonnekin katosivat? Minne katoavat lääkityt ravihevoset, joita ei tiedetä haudatun minnekään? Moni asia on aika lailla selvittämätön, ja tiedämme, että business is business. Jos riski kiinni jäämisestä on erittäin pieni, niin elintarvikemarkkinoilla tapahtuu sellaisia asioita, joita emme toivo siellä tapahtuvan. Siksi on tärkeää, että huolehdimme siitä, että kuluttaja edes voi tehdä ostopäätöksensä tuntemalla elintarvikkeen alkuperän.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, ne muutamat viimeiset rivimme: Vaikka ruoka olisi miten turvallista, siitä voi olla ihmisille haittaa, mikäli kulutustottumukset ovat päin seiniä. Ravitsemuksella on todella tärkeä merkitys meidän kaikkien hyvinvoinnille. Tulevissa opetussuunnitelmissa pitää huolehtia siitä, että siellä säilyy kotitalouden ja terveystiedon opetus.

Arvoisa puhemies! Matemaattisilla yhtälöillä ei ratkaista kakkostyypin diabetesta.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Elintarviketurvallisuus on yksi kilpailuvaltti Suomen osalta. Muutama näkökohta:

Ensinnäkin Suomi ei tule pärjäämään bulkkituotannolla vaan laadulla. Tämä tulee tietysti myös maatalouspoliittisessa päätöksenteossa ja elintarviketaloudessa ottaa vahvasti huomioon. Kun SDP:n maaseutupoliittista ohjelmaa hyväksyttiin vuonna 2002, siinä linjattiin, että Suomessa on luotava tavanomaiselle ja luomutuotannolle kunnon laatutavoitteet, jotka tarvittaessa sertifioidaan. Tavoitteena pitää olla Suomen maataloustuotannon painopisteen siirtyminen luonnonmukaiseksi. Lisäksi non-food-tuotantoa on tuettava koulutuksella ja neuvonnalla. On myös tärkeää, että edistetään tuotekohtaisia strategioita. Ja nimenomaan korostettiin puhtaan ruuan ja poikkeuksellisten kasvu- ja ympäristöetujen hyödyntämistä niin, että kansallinen markkinointiprojekti ja -panostus tulisi tukemaan kotimaisen elintarviketeollisuuden työllisyyttä. Tämän nykyisen hallituksen ohjelmassahan tämä on vahvasti nyt kirjattu ylös, ja yli puoluerajojen myös maa- ja metsätalousvaliokunnassa näitä painotuksia pidetään esillä.

Samaan aikaan kun ympäristössä monet asiat kehittyvät huonoon suuntaan globaalilla puolella, nimenomaan elintarviketurvallisuudessa on monia riskejä, jotka ovat kasvaneet raaka-aineiden ja elintarvikkeiden liikkuessa rajusti kontrolloimatta jopa elintarvikerikollisuuden eri muotojen vaikuttaessa asioihin. Elintarvikeketjun osalta on tietysti tärkeätä, että meillä tätä kokonaisuutta pidetään kunnossa paitsi valvonnalla myöskin niin, että eettiset tuotantotavat lisäävät myös luottamusta maatalouteen. Tässä tulee tosiaan myöskin kysymys siitä, että tehomaatalous ei välttämättä ole myyvintä. Myöskin nämä eettiset kysymykset eläinten kuljettamisista ynnä muut: on myöskin oltava niin, että luottamus maatalouteen ja tuotantoon ja suomalaisiin elintarvikkeisiin säilyy huippuluokassa niin kuin nykyäänkin.

Se, mikä on tietysti hyvää meillä, on se, että meillä on antibioottien käyttö eläimillä Euroopan alhaisimpia. Tämä oli asia, johon jo aikoinaan 80—90-lukujen vaihteessa maa- ja metsätalousvaliokunnassa kiinnitimme vakavaa huomiota, että ei voi olla normaalia, että maatalouden pitää muuttua niin voimakkaasti teholliseksi sillä tavalla, että eläimiin käytetään ihmisille tarkoitettuja antibiootteja. Oli itsestään selvää, että tämä luonnoton tilanne johtaa resistenssibakteerien ja koko globaalin turvallisuuden vaarantumiseen. Nyt näin on käymässä. Massateurastukset linnuille tai siankasvatuksessa erityisesti Aasian puolella ovat merkkejä näistä riskeistä, jotka ovat valitettavasti entistä enemmän konkretisoitumassa.

Sen takia Suomella on mahdollisuus tehdä omaan tuotekehitykseen ja markkinointiin liittyen juuri pienemmän elintarvikealan yrityksille kasvupohjaa. Nyt on tärkeätä vain, että meidän kansalliset viranomaiset osaavat olla myös kansallisten etujen näkökulmasta riittävän joustavia eivätkä liian kolkkapoika-asenteella Euroopan unioninkaan ohjeistuksiin nähden. Eli elintarvikehygieniaa koskevan lainsäädännön pitää myöskin olla sellaista, että se ottaa huomioon esimerkiksi meidän tuotannon, jalostuksen ja muut tarpeet. Se, että meillä byrokratia on EU:n ja tsaarin hallinnon yhdistelmä, johtaa siihen, että täällä saatetaan vuosikaupalla käsitellä jotain investointilupaa ympäristö- tai muista syistä. Ei meillä ole varaa tällaiseen. Tältä osin maa- ja metsätalousvaliokunta on ollut erittäin määrätietoinen ja toivon mukaan jatkaa painetta tältä osin niin Eviraan kuin muihin toimijoihin nähden. Suomenkin osalta on tietysti syytä olla tässä tilanteessa tarkkana. Erityisesti ehec-bakteeri on silloin tällöin myös muistuttanut olemassaolostaan, ja sitten tietysti tämä resistenssiongelma ihan globaalisti on koko ajan pidettävä esillä.

Haluan tässä yhteydessä nyt korostaa lopuksi tätä alkuperämerkintöjen ilmoitusvelvollisuuden parempaa hoitoa. Tämä on sellainen asia, jossa kansalaisten luottamus tähän suomalaiseen lähiruokaan voi kasvaa. Valitettavasti vain, kun käsiteltiin kaupan keskittymistä, samassa yhteydessä unohdettiin, että ehkä suurempi ongelma meille alkaa olla elintarviketeollisuuden keskittyminen ja tällaisten suurten yksiköiden, massayksiköiden, syntyminen. Jos sianliharaaka-aine käsitellään kolmessa neljässä maassa, niin vaikea siihen suomalaisen pakkaajan on merkitä enää lihan alkuperää, vaikka se olisi suomalaistakin lihaa ensimmäisessä vaiheessa ollut. Nämä havainnot vievät luottamusta myöskin suomalaisesta elintarviketeollisuudesta. Eli tältä osin me tarvitsemme voimakkaampia toimenpiteitä lähiruuan jalostuksen ja markkinoinnin puolelle. Meillä on esimerkkejä siitä, että tällä tavalla on tuettu sitä lähituotantoa, myös elinkeinopoliittisesti aluetaloutta ja tuottajia.

Maataloustuottajien jaksaminen on myös pidettävä esillä, eli tässä suhteessa on myöskin tuettava ei eläköityviä bonuksilla vaan aktiiviviljelijöitä myös maatalouspoliittisin ratkaisuin. Tältä osin ei valitettavasti ole lisämaan tarpeen ynnä muun osalta riittävästi toimittu.

Parhaillaan käsitellään myös EU:n asetusta uuselintarvikkeista. Tässä on nyt jälleen esimerkki siitä, ettei toivon mukaan mennä nyt sitten kovin vaikeisiin tulkintoihin. Meillä on perinteisesti tiedossa, että meidän marjojen ohella myös villikasvit ovat potentiaalisia vientituotteita puhtauden ja aromikkuuden vuoksi. Tältä osin maa- ja metsätalousvaliokunta toivottavasti myös seuraa tällä puolella, että luonnonkasvien kaupallistaminen ja monipuolinen yritystoiminnan mahdollisuus otetaan paremmin huomioon.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puheenjohtaja! Oikeastaan on hyvä jatkaa tuosta edustaja Rajamäen tuomasta tuotemerkinnästä, alkuperämerkinnästä. Meidän on syytä ottaa vakavasti se, että meillä ulkolaisia tuotteita kotoutetaan Suomen elintarviketeollisuuden kautta. Meillä on isolla kirjoitettuna, että pakattu siellä ja siellä, ja meitä johdetaan harhaan määrätietoisesti. Samalla lailla sisämarkkinoilta tullut liha tulee EU:n lipun alla aivan kuin se lähetettäisiin puolivalmisteena — Saksassa valmistettu mutta Argentiinasta ehkä tullut. Eli kyllä meidän pitää EU:n alueella tuoda selkeästi esille oma tahtotilamme siitä, että alkuperämerkinnän pitää olla ehdoton, ja se on meidän kansallisen elintarviketuotantomme viennin yksi mahdollisuus, siitä tulee erityisesti pitää kiinni.

Byrokratiasta jäi vielä sanomatta tuossa ensimmäisellä kierroksella, että meillä se on toimijoiden jaksamisen kannalta erityisen suuri riski. Me suojelemme eläimiä, meillä on ankara normisto, mutta me uuvutamme nuoria alan yrittäjiä sen byrokratian alle ja samalla luomme erityisiä esteitä alalle tulevien elintarvikeyrittäjien osalle. Omalla byrokratiallamme emme ole edistämässä paljon hallitusohjelmassakin olevan lähiruuan menekkiä. Tähän meidän byrokratiaan, joka on tietysti pitkän ajan kuluessa kehittynyt tällaiseksi, pitää ponnekkaasti pystyä puuttumaan ja sitä kautta saada meille tervettä, uutta, monipuolista lähiruokatuotantoa, joka tuo suomalaisia makuja pöytään.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme nuorillemme, tuleville aikuisille, vaikuttajillemme, ehdottomasti lisää tietoa kotimaisesta turvallisesta elintarvikeketjusta, -tuotannosta ja sen käyttämisestä.

Kouluissa on kotitaloutta, mutta aivan liian vähän. Siellä on maataloudesta liian vähän tietoa ja asioita. Siellä, jos jossakin, pitäisi opetella tietämään, miten suomalainen turvallinen elintarvike tuotetaan, ja sitten opetella kunnolla käsittelemään, yksinkertaisesti, perusasioina, miten tehdään hyvää, turvallista, kotimaista ruokaa, ja sitten opetella lukemaan myöskin ne merkit, että tietää, mistä on kyse.

Tämän vuoksi esitänkin nyt sitten haasteen: tehdään vuodesta 2014 kotimaisen ruuan vuosi. Haastan kaikki ostamaan joka viikko 10 eurolla enemmän kotimaista ruokaa kuin aikaisemmin. Tämä ei tarkoita, että ostoksemme olisivat välttämättä kalliimpia, vaan jätämme rahat Suomeen. Työllistämme suomalaisia ja tiedämme, mitä syömme. Eli mennään tarkasti tutkimaan tuotteiden merkintöjä ja kysytään rohkeasti, jos emme saa kotimaisuutta selville. On muuten yllättävän vaikea saada selville niistä, että mitä niissä lukeepi. Mutta no, sen takia voi vaikka netin kautta kysyä kaupalta, missä ne on tehty.

Suomeen tuodaan ruokaa 2,7 miljardin euron edestä enemmän kuin viedään. Luulemme ostavamme suomalaista, mutta liian usein petymme. Eli kotimaisuuden merkinnät tulee selkeyttää ja yksinkertaistaa. Usein yritämme, luulemme ja uskomme ostavamme kotimaista ruokaa, mutta tarkemman perehtymisen jälkeen voimmekin huomata, että meidät on saatu ymmärtämään väärin. Monista merkinnöistä ja tuotemerkeistä saamme vääriä mielikuvia. Ostamme ulkomailla tuotettua ruokaa... — Voi että tätä iPadia: tässä aina karkaa tekstit, missä kohtaa on menossa. (Naurua) — Elikkä juustoista tulee nykyään jo yli puolet ulkomailta. Eduskunnan istunnossa ministeri vastasi ulkomaisten juustojen käyttöön, että suomalaiset näemmä haluavat ostaa ulkomaisia juustoja. Omat kyselyni ihmisiltä ovat kuitenkin osoittaneet, että ihmiset haluaisivat ostaa kotimaisia juustoja, mutta juustojen, kuten muidenkin maitotuotteiden, kotimaisuuden selvittäminen on erittäin vaikeaa. Jo pelkästä maidon ja voin kotimaisuudesta en minäkään saa kaupassa aina selvää. Yrittäkääpä muuten muutkin ottaa selvää, mistä ne tuotteet oikeasti ovat.

Suomeen siis tuodaan ruokaa 2,7 miljardin euron edestä enemmän kuin viedään. Suomeen tuotiin vuonna 2012 ruokaa 4,3 miljardin edestä, kun vientimme oli 1,6 miljardia. Työllistäisimme suomalaisia ja saisimme kurottua umpeen alijäämäistä vientiämme ostamalla kotimaista. Voimme vaikuttaa tähän jokainen, vähän kerrallaan.

Kotimainen ruoka on lähellä tuotettua, maukasta ja turvallista. Suomalainen ruoka on tuotettu vastuullisesti, eettisesti ja ekologisesti. Ostamalla kotimaista säästämme luontoa ja tiedämme, mitä syömme. Kyse ei ole vain suomalaisesta maataloudesta, vaan koko ketjusta.

Suomalainen ruokaketju työllistää 300 000 henkilöä eli joka viidennen suomalaisen. Alkutuotannossa eli maanviljelijöinä on vain muutama prosentti Suomen työvoimasta, mutta joka viides suomalainen työllistyy ruokaketjun muissa osissa, kuten kuljetus, kauppa ja jalostus. Onneksi sitten kuitenkin 80 prosenttia syötävästä ruuasta tuotetaan Suomessa.

Arvoisa puhemies! Me jokainen itse päätämme, pidämmekö nuo työpaikat Suomessa. Niitä voidaan jopa lisätä, jos lähdemme kaikki mukaan kotimaisuustalkoisiin. Ostamalla ja vaatimalla kotimaisia tuotteita varmistamme hyvin monen suomalaisen työpaikan.

Hyvää kotimaisen ruuan vuotta!

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On hyvä ja tärkeää, että eduskunta käy laaja-alaista keskustelua ruuasta. Ruoka ei saa olla itsestäänselvyys. Se ei ole itsestäänselvyys miljardeille ihmisille maailmassa joka päivä. Siksi on oleellisen tärkeää, että me Suomessa kannamme oman myöskin globaalin vastuun sen lisäksi, että me ennen kaikkea kannamme vastuuta oman kansan ruokkimisesta omalla kotimaisella ruualla. Se on sitä ruokaturvaa ja ruokaturvallisuutta, jota suomalaiset tarvitsevat ja myöskin haluavat. Ilman tätä kotimaista tuotantoa sitä ruokaturvaa ei ole, ja ilman suomalaista viljelijää ei ole kotimaista ruokaa. Siksi on oleellisen tärkeää, että meillä alkutuotanto, viljelijöiden osuus tuosta ruokaketjusta, pysyy sellaisella tasolla, että se takaa tuotannon kannattavuuden, takaa sen, että me saamme uusia investointeja maatalouteen, alkutuotantoon, ja takaa sen, että me saamme uusia nuoria tälle alalle, elintärkeälle alalle, ja jatkajia tiloille.

Puhemies! Myöskin se, miten me suhtaudumme vaihtotaseeseemme ja kauppataseeseemme ja sen kehitykseen, on oleellisen tärkeää, ja ruoka tarjoaa siihen erittäin isot mahdollisuudet. Meillä tällä hetkellä ruokaa tuodaan 4,5 miljardin euron arvosta ja viedään 1,5 miljardin euron arvosta, ja meille kaikille varmasti tärkeää olisi se, että nämä luvut voitaisiin kääntää toisinpäin eli toisimme paljon vähemmän ja veisimme enemmän. Tähän meillä on mahdollisuus, ja siihen me yhdessä varmasti töitä teemme.

Puhemies! Lopuksi hallinnollisesta taakasta, joka viljelijöitä ja koko elintarvikeketjua kohtaa. Siinä meillä on iso työ, yhteinen työ, että me pystymme sitä taakkaa, byrokratiaa, vähentämään. Valiokunta järjesti pari viikkoa sitten tämän asian ympärille seminaarin, joka toi esille käytännön tasolla ne ongelmat, joita tähän hallinnollisen taakan kaiken aikaa lisääntymiseen tulee, ja se on nyt aika purkaa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on elintarvikeketjussa, ruuantuotannossa, hyvä lainsäädäntö, jolla turvataan huippuluokan elintarvikeketju. Se on myös turvallinen, ja sillä tuotetaan ruokaterveyttä, sillä niinhän se on, että terveys tuotetaan eri rakenteissa kuin siellä sosiaali- ja terveyspalveluissa, toki sielläkin, mutta ennaltaehkäisyssä ruoka on varmasti yksi tärkeä tekijä. Meillä on myös raskasta lainsäädäntöä, kuten on todettu, joka tuottaa hallinnollista taakkaa ja, kuten edustaja Myllykoski sanoi, viljelijöille aivan uuvuksiin saakka. Meillä on myös raskas EU-byrokratia. Me implementoimme direktiivit aivan liian tarkasti ja liian etupainotteisesti, jolloin siitä syntyy koko kansantaloudelle kohtuutonta taakkaa. Hallinnon tulee olla osa tuotosta. Maa- ja metsätalousvaliokunta on muun muassa EU-selonteon yhteydessä todennut, että sääntelyn tulee tuottaa selkeää lisäarvoa maa- ja metsätalouteen, myös elintarviketuotantoon.

Haluan tässä ottaa esimerkin kotimaisesta kalasta — sitä on alle 10 prosenttia tällä hetkellä ruokapöydässämme — ja siinä erityisesti kalanviljelylaitoksista ja niitten pakenemisesta Ruotsiin. Ruotsissa on kevyempi ja sidosryhmät huomioon ottavampi ympäristölainsäädäntö, ja kuitenkin suojelemme samaa rajajokea pohjoisessa, samaa Itämerta, samaa Perämerta. Me emme ole luonnonsuojelun kannalta muuttaneet yhtään mitään mutta oman elinkeinoelämämme kannalta olemme aiheuttaneet yhden tuotantomuodon siirtymisen vain toiseen maahan, ja se on meidän kansantaloudestamme pois. Meidän tulisi myös kiinnittää entistä enemmän huomiota hoitokalastukseen, ja haluan puhua nimenomaan hoitokalastuksesta ja sen merkityksestä sisävesien kunnostamisessa ja kotitarvekalastuksen edellytysten turvaamisesta, sillä kotitarvekalastus on monelle tärkeä osa jokapäiväistä ateriaa. Se on leivän jatke.

Aivan kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja totesi, ruokakaupan tase on tällä hetkellä miljardeja negatiivinen ja se kehitys ei saa jatkua. Olemme tuonnin suhteen saareke. Meille elintarviketuonti tulee merikuljetuksina. Jos esimerkiksi rikkidirektiivin kustannukset vyörytetään sitten elintarvikkeiden hintoihin, meillä on paljon eettisempää, siis itseämmekin kohtaan, hoitaa oma elintarviketuotantomme huolellisesti.

Sitten julkisista hankinnoista on todettava, että siellä on edelleen kapasiteettia toteuttaa kotimaisten hankintojen lisäämistä aivan selkeästi. Jos ajatellaan, että Oulun kokoinen kaupunki, Oulun Serviisi, tuottaa 32 000 ruoka-annosta päivässä, niin jos siellä tehdään tarkat hankintakriteerit sille, että peruna tulee 30 kilometrin säteeltä ja liha 50 kilometrin säteeltä, on aivan varma, että silloin Oulussa saadaan lähiruokaa ja se tukee kotimaista elintarvikeketjua.

No, lopuksi globaaleista haasteista on todettava se, että perussuomalaiset ovat maaseutupoliittisessa ohjelmassaan suhtautuneet hyvin kriittisesti geenimuunteluun. Se on globaali haaste, ja se voi muodostua hyvinkin herkästi rajat ylittäväksi haasteeksi tai haitaksi niin, että me emme pysty estämään sitä, mitä tuolla ilmassa liikkuu. Geenimuuntelulla ei välttämättä pelasteta maailman ruokatilannetta, aliravitsemusta. Ennemminkin se on logistiikasta kiinni. On huomattava, että gmo ei myöskään torju maan eroosiota, sitä ei estetä gmo:lla vaan on kiinnitettävä huomiota siihen, miten muutoin hoidamme maatamme. Siksi mielestäni erityisesti ainakin olisi harkittava sitä, että Suomikin merkitsee hyvin tarkkaan ne tilanteet, jolloin esimerkiksi eläinten kasvatukseen on käytetty geenimuunneltua rehua, puhumattakaan muusta geenimuuntelusta.