Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rintamasotilaseläkelakia. Ehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitos voisi luovuttaa rintamalisää saavien henkilöiden nimet ja henkilötunnukset heidän kotikunnalleen. Esitetyn muutoksen tarkoituksena on edistää kunnan mahdollisuuksia järjestää rintamaveteraanien kuntoutusta ja parantaa rintamaveteraanien mahdollisuuksia saada nykyistä paremmin tietoa mahdollisuuksistaan kuntoutukseen.

Rintamaveteraanien kuntoutus maksetaan valtion varoista ja siihen on varattu määrärahaa 34,6 miljoonaa euroa vuonna 2014. Tästä määrärahasta on yleensä aina jokin osa — tänä vuonna se osa on 6,6 miljoonaa — ohjattu vuodesta 2011 alkaen käytettäväksi avopalveluihin rintamaveteraanien kodinhoitoapuun, ateriapalveluun, pyykkipalveluun, siivouspalveluun sekä kuljetuspalveluihin. Näin on voitu tarjota palveluja myös niille rintamaveteraaneille, jotka eivät ole jaksaneet tai halunneet lähteä kuntoutukseen kotinsa ulkopuolelle.

Valtiokonttori maksaa rintamaveteraanien kuntoutukseen varatun määrärahan kunnille niissä asuvien rintamaveteraanien henkilömäärän mukaan. Rintamaveteraanien kuntoutukseen tarkoitettua määrärahaa on jäänyt kunnissa kuitenkin vuosittain käyttämättä, ja sitä on palautettu vuosittain: varsinaisen kuntoutuksen osalta vuosittain noin 270 000 euroa vuosina 2011 ja 2012 — tällainen tieto meillä on — ja sitten kotiin vietävien avopalvelujen määrärahoista on palautettu vuodelta 2011 noin 427 000 euroa ja vuodelta 2012 noin 443 000 euroa. Ja jokainen nyt ymmärtää sen, että jos nämä ovat palautettuja rahoja, niin sehän on kyllä todella, voi sanoa, häpeällistä, koska rahaa on vähän ja ne pitäisi kyllä kaikki käyttää sitten niiden veteraanien hyväksi. Se on tietysti hyvä puoli, että ne voidaan palauttaa heille sitten seuraavana vuonna, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että palautuksia ei saa tulla.

Yhtenä syynä myönnettyjen määrärahojen käyttämättä jättämiseen ja palauttamiseen on ollut se, että kuntien on ollut vaikea kohdistaa palveluja iäkkäille rintamaveteraaneille heitä koskevien henkilötietojen puuttumisen vuoksi. Rintamaveteraanit ovat myös jo hyvin iäkkäitä, ja he eivät välttämättä ole reagoineet kunnan lähettämään tiedotekirjeeseen, jossa on kerrottu eri kuntoutumisvaihtoehdoista ja kotiin saatavista avopalvelumahdollisuuksista.

Hallituksen esityksessä ehdotetun muutoksen tarkoituksena on, ettei tätä rintamaveteraanien kuntoutukseen myönnettyä määrärahaa jäisi kunnissa käyttämättä sen vuoksi, että kunta ei ole tavoittanut alueellaan asuvaa rintamaveteraania. Tärkeintä tässä lakimuutoksessa on se, että nyt korjataan monien rintamaveteraanien ja heidän omaistensa joskus kohtuuttomaksikin kokema tilanne, joka on joissakin tilanteissa estänyt heitä saamasta heille tarkoitettuja ja tarpeellisia kuntoutuspalveluja.

Esityksessä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitos luovuttaisi rintamalisää saavien nimet ja henkilötunnukset maksutta kunnalle kerran kalenterivuodessa, jolloin nykyinen Kansaneläkelaitoksen kuntien pyynnöstä tekemä tiedotekirjeiden lähettäminen päättyisi. Nythän Kansaneläkelaitos on ollut ystävällinen siinä mielessä, että kun Kansaneläkelaitoksella on nämä tiedot, niin he ovat pystyneet lähettämään ne kirjeet, mutta nyt kun saadaan kunnille ne tiedot, on paljon helpompi toimia, koska sitten voidaan ihan lähestyä sitä veteraania ja räätälöidä palveluja.

Ehdotetun lain olisi tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian eduskuntakäsittelyn jälkeen.

Vielä muutama sananen, arvoisa puhemies: Esitetyn muutoksen toimeenpanon nopeuttamiseksi Kela ja Valtiokonttori tekevät yhteistyötä, ja rintamaveteraanien tietojen lähettämisessä kunnalle hyödynnettäisiin Valtiokonttorin käyttämää menettelyä. Valtiokonttori on siis lähettänyt sotainvalidien etuuksien täytäntöönpanoon liittyviä tietoja postitse suoraan tietylle, nimetylle henkilölle, joka hoitaa veteraaniasioita kunnassa. Tarkoituksena olisi, että Valtiokonttori lähettäisi tämän saman kunnan henkilöitä sisältävän postituslistan Kelalle. Näin pyritään varmistamaan, että lähetettävien arkaluonteisten tietojen käsittely olisi turvattu.

Esitetyn muutoksen jälkeen kunnalla olisi tiedossaan kunnan alueella asuvat rintamaveteraanit. Kunta voisi sitten kartoittaa rintamaveteraanien kuntoutus- ja palvelutarpeen nykyistä kattavammin. Ehdotetulla muutoksella varmistettaisiin, että kuntoutukseen varattu määräraha ei jäisi käyttämättä siitä syystä, että rintamaveteraania ei tavoiteta. Tämä on tietysti nyt se pyrkimys, ja ennen kaikkea: kaikkein suurin ja vahvin tarkoitus tällä on, että veteraanit saisivat palveluja, räätälöityjä, heille tarkoitettuja palveluja. — Kiitos.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on laki rintamasotilaseläkelain muuttamisesta. Nykyinen lainsäädäntö kieltää arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn, ja arkaluonteisina tietoina pidetään muun muassa henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia ja henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia. Tämä on estänyt kuntia tiedottamasta rintamaveteraaneille tarkoitetusta valtion korvaamasta kuntoutuksesta. Osa rintamaveteraanien kuntoutukseen tarkoitetusta määrärahasta on palautunut Valtiokonttoriin vuosittain. Vuonna 2012 summa oli 437 000 euroa.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen kesäkuussa 2012. Se ei kuitenkaan johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Tein lakialoitteen henkilötietolain muuttamisesta 19. marraskuuta 2013. Aloitteessani ehdotin lakia muutettavaksi niin, että Kansaneläkelaitos voisi luovuttaa kunnille rintamaveteraaneja koskevia henkilötietoja, jotta kunnat voisivat tiedottaa etuuteen oikeutetuille veteraaneille asiasta. Tämä lakialoite makaa tällä hetkellä valiokunnassa, kuten oppositioon kuuluvien kansanedustajien aloitteille tahtoo käydä, vaikka allekirjoittajina oli noin 70 kansanedustajaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti 6.3. eli viime viikolla, että Kansaneläkelaitokselle esitetään oikeutta luovuttaa tieto rintamalisää saavista henkilöistä heidän kotikunnalleen. Tarkoituksena on parantaa sekä kunnan mahdollisuuksia järjestää rintamaveteraanien kuntoutusta että veteraanien mahdollisuuksia saada tietoa kuntoutuksesta ja muista palveluista. Samalla varmistettiin, että kuntoutukseen ja muihin rintamaveteraanien palveluihin varattua määrärahaa ei jää käyttämättä sen takia, että kuntoutukseen oikeutettuja veteraaneja ei tavoiteta. Hallitus antoi asiaa koskevan esityksen eduskunnalle torstaina 6. maaliskuuta, ja lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. Pääasia on, että tämä asia saadaan kuntoon tavalla tai toisella, vielä kun näihin etuuksiin oikeutettuja sotien veteraaneja on joukossamme. Arvoisa puhemies! Oikeus voitti, ja ministeri Risikko tuli asialinjalle. Kiitos siitä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Esityksessä rintamasotilaseläkelain muuttamisesta kyseessä on toisaalta pieni muutos, mutta rintamaveteraaneille ja kunnille tämä on merkittävä muutosesitys ja myönteinen.

Rintamalisän saajista Kelalla ei ole ollut oikeutta luovuttaa rekisterissään olevia tietoja kunnille, niin kuin täällä on jo sanottukin, mutta vuodesta 2005 lähtien kunta on voinut tehdä Kelalle pyynnön kunnan tekemän tiedotteen lähettämisestä kyseisille rintamalisän saajille, ja näin on tapahtunutkin. Pienillä kunnilla ei ole koskaan ollut vaikeuksia tietää, ketkä kunnassa ovat näitä rintamaveteraaneja, mutta suuremmilla kaupungeilla ei ole välttämättä ollut oikeanlaista rekisteriä rintamalisän saajista, ja näin on monta kertaa kuntoutus jäänyt toteuttamatta. Mutta nyt tilanteeseen tulee tosiaan parannusta. Nyt automaattisesti Kansaneläkelaitos luovuttaa rintamalisien saajien nimet ja henkilötunnukset vuosittain kunnille.

Niin kuin täällä ministerikin mainitsi, ne ovat aika suuria määrärahoja, mitä on jäänyt käyttämättä, ja tavoitteena on, että sitten kun tämä laki nyt toivottavasti toukokuulla tulee voimaan — niin kuin on mainittu — niin kaikki veteraanit, jotka ovat oikeutettuja kuntoutukseen tai muihin palveluihin ja jotka haluavat päästä kuntoutukseen, sinne pääsisivät. Se heille suotakoon.

Kuntoutukseen oikeutettuja veteraaneja on tällä hetkellä vielä 28 000, ja oliko se vuonna 2012, kun Valtiokonttoriin palautui lähelle 500 000 euroa rahaa. Eli esitys on kerta kaikkiaan tervetullut, ja kiitoksen ansaitsee ministeri, mutta kyllä annan kiitoksen myös edustaja Mölsälle, joka on sitkeästi tehnyt näitä lakialoitteita ja kirjallisia kysymyksiä. Mutta pääasia on, että tämä menee tällä lailla hyvin eteenpäin.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan tässä heti tämän keskustelun alussa sanoa, että kiitoksia kaikille teille, jotka olette tässä vuosien varrella tehneet näitä lakialoitteita, koska kyllä te voitte aivan hyvin sanoa, että tämä on teidän ansiotanne yhtä lailla. Vain totean, että kun me sitä selvitimme sitten, että mihin lakiin tämä kuuluu, niin se kuuluu tähän lakiin eikä sitten niihin lakeihin, mitä te olette esittäneet, mutta sillähän ei ole merkitystä, missä laissa se on, vaan sillä, miten se menee eteenpäin. Haluan teitä kiittää siitä, että te olette evästäneet, ja voitte ihan todella olla ylpeitä tästä laista yhdessä kanssani.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässähän täytyisi sitten melkein todeta, että kiitoksia kovasti. Olinhan siellä minäkin, voisin sanoa, kun nimeni laitoin siihen aloitteeseen. Kiitoksia palautteesta. — En nyt kyllä osaa ottaa kohdalleni kiitoksia tästä asiasta, mutta haluan kiittää tätä erityisen tärkeätä lakialoitetta. Kahdesta syystä, joita ollaan tässä hieman sivuttu, tämä on erityisen tärkeä.

Ehkä suurin, joka ei ole se pieni asia, on nimenomaan se, että tällä lakialoitteella otetaan pieni askel siihen, että viranomaisten välisen tietojenvaihdon tabu murretaan. (Ben Zyskowicz: Hyvä!) Tämä on erittäin tärkeä askel siihen, että me voisimme jatkossa järkevöittää, sujuvoittaa viranomaisten tiedonvaihtoa. Meillä on erilaisia ongelmia siinä varsinkin sosiaaliavun puolella. Meillä on osaltaan sitä tässä maassa, että meillä puutteellisen viranomaisten tiedonvaihdon johdosta vuotaa perälauta ja toisaalta meillä jää paljon etuuksia myös saamatta, toisin kuin jos meillä olisi avoimempi tiedonvaihto. Ei ole pitkä aika, kun saimme kuulla, että potilasta ei voisi nimeltä kutsua lääkärin vastaanotolle. Meillä on paljon käytäntöjä, joissa tämä avoimuuden kriteeristö tai, sanotaanko, yksilön suoja ahdistaa meitä ja uuvuttaa meitä ja on meille kallista. Vaikkapa taksilla Nakkilasta Turkuun voisi mennä kaksi asiakasta samalla kertaa.

Mutta toinen asia, minkä kyllä ministeri Risikko kutakuinkin otti jo esille, on se, että nyt on tietoa eikä jää tiedon puutteesta kiinni, kohtaantuuko hoito vai ei. Mutta vieläkin tärkeämpää on todeta se, että jokainen säästynyt euro tarkoittaa sitä, että joku rintamamiesveteraani on jäänyt vaille sitä kuntoutuspalvelua, mikä olisi hänelle ollut mahdollista, mikä tarkoittaa sitä, että hän on varmasti nopeammin sänkyyn sidottu, kalliimpi yhteiskunnalle kuin tämän kuntoutuksen mahdollistama tuki olisi.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös osaltani kiittää ministeriä lakiesityksestä. Tämä lakiesitys parantaa rintamaveteraanien asemaa eri kunnissa ja tuo yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta heidän välilleen.

Arvoisa puhemies! Rintamasotilaseläkelakiin tehtävä muutos antaa Kelalle oikeuden luovuttaa kunnalle sen alueella asuvien rintamaveteraanien nimitiedot. Näin kunta voi nykyistä paremmin kartoittaa rintamaveteraanien kuntoutus- ja palvelutarpeen ja veteraanit saavat yhdenvertaisesti tiedon kuntoutusmahdollisuuksistaan.

Tähän saakka kunnat ovat tavoittaneet alueellaan asuvia rintamaveteraaneja hyvin vaihtelevasti. Pienissä kunnissa ihmiset tunnetaan paremmin ja tavoitetaan helpommin palveluiden piiriin. Sen sijaan isoissa kunnissa tietoa veteraaneista ei välttämättä ole. Kunnilla on ollut mahdollisuus Kelan kautta välittää viestiä veteraaneille, mutta se ei ole kaikkien osalta toteutunut. Heidän tavoittamisessaan on ollut vaikeuksia. Tämä uudistus tuo siis kaikki kunnat ja kaikki veteraanit tässä suhteessa samalle viivalle. On erittäin hyvä asia, että Kelalle annetaan oikeus luovuttaa tieto rintamalisää saavista henkilöistä heidän kotikunnalleen. Paitsi että voimme parantaa kunnan mahdollisuuksia järjestää kuntoutusta ja tiedottaa siitä, me ennen kaikkea saamme veteraanit entistä paremmin palveluiden ja kuntoutuksen piiriin.

Kuten hyvin tiedämme, rintamaveteraanien kuntoutukseen tarkoitettua määrärahaa on jäänyt kunnissa vuosittain käyttämättä. Tällä muutoksella voidaan myös varmistaa se, ettei kuntoutukseen varattua määrärahaa tarvitse palauttaa siksi, että rintamaveteraania ei tavoiteta. Kuntoutus ja sitä tukevat avopalvelut säilyisivät edelleen määrärahasidonnaisina. Myönteisenä asiana haluan kertoa esimerkin meiltä Etelä-Karjalasta ja Lappeenrannasta. Etelä-Karjalassa kaikki kuntoutukseen tarkoitettu määräraha on käytetty. Lappeenranta on jopa lisännyt määrärahoja, jotta kaikki rintamaveteraanit saisivat sen kuntoutuksen, joka heille myös kuuluu. Tästä työstä ovat vastanneet ohjaajat. Kunta on myös tiedottanut palveluista, jotta rintamaveteraaneja tavoitettaisiin mahdollisimman hyvin ja kaikki tulisivat palveluiden piiriin.

Toinen syy, joka hallituksen esityksessä mainitaan syynä määrärahojen käyttämättä jättämiseen ja palauttamiseen, on se, etteivät iäkkäät rintamaveteraanit ole välttämättä reagoineet kunnan lähettämään kuntoutusvaihtoehdoista ja kotiin saatavista avopalveluista kertovaan tiedotteeseen. Tähän ongelmaan hallituksen esitys ei anna valitettavasti ratkaisua. Ministeri Huovinen on äskettäin esittänyt, että huonokuntoisten veteraanien luokse tulisi tehdä kotikäynti ja arvioida yksilöllisesti kuntoutuksen tai kotiin tuotavien palveluiden tarve. Pidän tätä erittäin tärkeänä kannanottona ja viestinä kuntiin. Myös vanhuspalvelulain yksi keskeinen ajatus on ihmisten toimintakyvyn monipuolinen ylläpitäminen ja kotona selviytymisen tukeminen. Kuntoutuksen ja kuntouttavan työotteen merkitys on tärkeä niin veteraaneille kuin muillekin ikäihmisille. Kotiin vietävien tukipalveluiden tarve kasvaa, ja siihen tarpeeseen on kunnissa myös vastattava.

Arvoisa puhemies! Jatkossa kuntoutukseen ja palveluihin oikeutetut veteraanit siis voivat saada henkilökohtaisesti ajankohtaisemman tiedon palveluistaan ja oikeuksistaan suoraan omasta kotikunnastaan — hyvä niin. Tässä on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten järjestelmämme välillä toimivat nurinkurisesti. Kukaan ei ole halunnut eikä tarkoittanut, että syntyisi tällainen tilanne, jossa kunta ei tiedä, kenelle palvelut kuuluvat ja kenelle niitä pitäisi tarjota. Järjestelmät ovat eläneet omaa elämäänsä, ja asiakas on valitettavasti unohtunut sivurooliin.

Meidän pitäisikin järjestelmällisesti palveluiden ja etuuksien toimeenpanossa ja käytännön toimintatavoissa nostaa asiakas keskiöön, katsoa ja keskittyä siihen, miten hän saa oikean palvelun ja miten hän löytää palveluketjun seuraavalle etapille. Nyt salassapito ja viranomaisten välinen toimimaton yhteistyö aiheuttavat kohtuuttomia tilanteita niin asiakkaille kuin viranomaisillekin. Monesti myös kuulemme, että asiakas ei ole saanut riittävää neuvontaa tai ohjausta, vaikka lakiin on selkeästi kirjoitettu viranomaisen neuvontavelvollisuus. Jokaista ihmistä, myös rintamaveteraania, pitää palvella yksilönä ja ottaa hänen tilanteensa vakavasti. Ihmisillä on erilaiset valmiudet ymmärtää ja soveltaa saamaansa tietoa, ja myös vaikea elämäntilanne saattaa vaikuttaa siihen olennaisesti. Siksi jokaiseen palvelutilanteeseen ja neuvontaan ei voi käyttää samaa kaavaa, ja näin on rintamaveteraanien ja myös muiden ihmisten osalta.

Arvoisa puhemies! Ylihuomenna, torstaina, on talvisodan päättymisen muistopäivä. Yhä vähemmäksi käyvät ne ihmiset, jotka ovat sen päivän 74 vuotta sitten kokeneet rintamalla. Kun he vielä ovat keskuudessamme, haluan myös muistuttaa hallitusta kehysvalmisteluja varten: Tämän vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokunta totesi, että veteraanikuntoutuksen rahoituksen on oltava sellaisella tasolla, ettei sen riittävyyttä ole vuosittain tarpeen arvioida budjettikäsittelyn yhteydessä. Siksi eduskunta hyväksyi lausuman, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää kevään 2014 kehyspäätökseen mennessä, mikä on oikea ja riittävä määrärahataso veteraanipalveluiden turvaamiseen kehyskaudella 2015—2018.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Hallitus siis esittää Kansaneläkelaitokselle oikeutta luovuttaa tieto rintamalisää saavista henkilöistä heidän kotikunnalleen. Tarkoitus on parantaa sekä kunnan mahdollisuuksia järjestää rintamaveteraanien kuntoutusta että veteraanien mahdollisuuksia saada tietoa kuntoutuksesta ja muista palveluista. Edelleen hallituksen tiedotteessa asiasta todetaan, että erityisesti suurissa kunnissa palveluihin oikeutettujen rintamaveteraanien löytäminen on osoittautunut vaikeaksi, koska salassapitosäännökset estävät tällä hetkellä Kelaa luovuttamasta kunnille tietoa kunnan alueella asuvista veteraaneista.

Herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää ministeri Risikkoa ja kaikkia muita tätä asiaa edistäneitä siitä, että olemme saaneet tänne lainmuutoksen, jolla pyritään varmistamaan se, että maamme kunniakansalaiset eli rintamaveteraanit saavat kaiken sen mahdollisen avun ja tuen, mikä heille kuuluukin.

Tämä esitys kuitenkin herättää mielessäni kaksi kysymystä, joista yksi on eräs yksityiskohta ja toinen on yleisempi.

Ensimmäinen kysymys liittyy siihen, että edelleen laissa estettäisiin kuntaa luovuttamasta näitä tietoja eteenpäin tai käyttämästä niitä muuhun tarkoitukseen kuin kuntoutukseen ja sitä tukevien muiden avopalvelujen järjestämiseen. Ensimmäinen kysymys kumpuaa siitä, että olen törmännyt eri puolilla maata yhdistyksiin, siis veteraaniyhdistyksiin, jotka haluaisivat tehdä työtä veteraanien hyväksi, mutta heillä ei ole tietoa kaikista kunnassa asuvista veteraaneista, jotka saattaisivat olla avun ja tuen tarpeessa. Eli, ministeri Risikko, ensimmäinen kysymykseni on se, että eikö voitaisi ajatella, että kunta saisi luovuttaa näitä tietoja sellaisille yhdistyksille, jotka toimivat näiden veteraanien hyväksi. Tähän varmasti liittyy erilaisia kysymyksiä, mutta eikö tämä kuitenkin voisi olla se pääsääntö, sikäli kuin tälle on, kuten olen ymmärtänyt, edelleen tarvetta?

Toinen kysymys on jo paljon yleisempi, ja sen voi esittää esimerkiksi näin: Miten on mahdollista, että meillä Suomessa lainsäädäntö on niin pöllöä, että Kansaneläkelaitos ei saa nyt puheena olevia tietoja luovuttaa kuntien sosiaaliviranomaisille, jotka nekin, aivan kuten Kansaneläkelaitoksen viranomaiset, ovat vaitiolovelvollisia? Miten meillä voi olla tällainen laki? Kun olen ollut täällä näin kauan, uskon, että olen ollut itse varmasti tätä lainsäädäntöä säätämässä. Mutta kysymys kuuluu: miten meillä valmistellaan lainsäädäntöä ja säädetään lainsäädäntöä, joka siis johtaa siihen, että vaitiolovelvollinen virkailija Kansaneläkelaitoksessa ei saa vaitiolovelvolliselle virkailijalle kunnassa antaa tietoa, jota tämä kunta ja kunnan sosiaalitoimi tarvitsisi, jotta veteraanien oikeudet toteutuisivat siten kuin on tarkoitettu? Meillä vaaditaan lainsäädäntöä, jota me nyt juuri olemme käsittelemässä, jotta Kansaneläkelaitos saa antaa vaitiolovelvolliselle kunnan sosiaalivirkailijalle sellaista tietoa, jota hän tarvitsee työssään voidakseen auttaa veteraaneja saavuttamaan ne oikeudet ja avut, jotka heille kuuluvat. Minun mielestäni tämä on aivan järjetöntä. (Jyrki Yrttiaho: Ehdottomasti!) Miten meidän lainsäädäntö on tällaista? Tässä viitataan siis salassapitosäädöksiin, joiden taustalla on tietosuoja, siis näiden ihmisten, asiakkaiden, tietosuoja.

Tähän samaan tietosuojaan ja salassapitovelvollisuuteen olemme törmänneet, kuten edustaja Myllykoski mielestäni myös viittasi, esimerkiksi silloin, kun on ollut kyse hyvin traagisista lastensuojelutilanteista, joissa on todettu, että joko lainsäädäntö on suorastaan estänyt tiedonkulkua tai asianomaiset virkamiehet ovat varmuuden vuoksi, kun nämä tietosuojasäädökset ovat niin tiukkoja, joka tapauksessa omassa työssään tulkinneet näitä tietosuojasäädöksiä hyvin tiukasti. Milloin tästä tietosuojasta on tullut tärkeämpi asia kuin esimerkiksi omien lastemme, vaikeuksissa olevien lasten auttamisesta tai veteraanien auttamisesta? Milloin tästä tietosuojasta on tullut sellainen pyhä asia, että vaitiolovelvolliset viranomaiset eivät keskenään saa vaihtaa tietoa, jota tämän avun tarpeessa olevan ihmisen palveleminen asianmukaisella tavalla edellyttää? Olen itse joskus käyttänyt täällä ilmaisua "tietosuojatalebanit", mutta kun pohdin, mihin tilanteeseen on jouduttu näiden tietosuojasäädösten vuoksi, niin kyllä mielestäni tuo termi saattaa olla ihan perusteltu, että jotkut tietosuojatalebanit, joiden mielestä tietosuoja on kaiken muun ylikäyvä, tärkeä oikeus, ovat olleet näitä lakeja valmistelemassa.

Haluan tuoda tähän liittyen tietosuojan ongelmista konkreettisen esimerkin, joka on riidanalaisempi, myönnän, kuin tämä nyt esillä oleva asia, josta varmasti olemme kaikki yhtä mieltä, mutta joka myös kertoo siitä, miten näitä asioita arvotetaan.

Helsingin kaupunki maksaa virolaisille enemmän toimeentulotukea kuin Tallinnan kaupunki. Miksi? Miten se on mahdollista, koska meillähän on olemassa oleva lainsäädäntö, että jos EU-kansalainen toistuvasti turvautuu Suomessa toimeentulotukeen, hän menettää oikeutensa olla Suomessa, hän joutuu palaamaan omaan kotimaahansa ja siellä turvautumaan oman kotimaansa sosiaaliturvajärjestelmään tarvittaessa? Miten on mahdollista, että jatkuvasti, joka päivä, esimerkiksi Helsingissä maksetaan toimeentulotukea sellaisille virolaisille, joilla ei olisi oikeutta olla Suomessa nostamassa toimeentulotukea? No, se on mahdollista siten, että nykyisen lainsäädännön mukaan se toimeentulotuen antava sosiaalityöntekijä tai sosiaalivirasto, joka näkee tämän tilanteen, ei ole oikeutettu kertomaan maahanmuuttoviranomaisille, että tässä meillä on tapaus, jossa henkilö turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen. Tässäkin tilanteessa tämän ulkomaalaisen, esimerkiksi virolaisen, oikeutta saada sellaista tukea, johon hänellä itse asiassa ei olisi oikeutta, pidetään tärkeämpänä oikeutena ja hänen tietosuojaansa niin sanotusti pidetään tärkeämpänä asiana kuin sitä, että sosiaalivirkailija saisi maahanmuuttoviranomaiselle kertoa tällaisesta henkilöstä, jotta maahanmuuttoviranomaiset voivat ryhtyä niihin toimiin, jotka taas heille kuuluvat. Tiedän, ministeri Risikko, että tämä asia kuuluu peruspalveluministeri Huovisen tontille, mutta toivon, että voisitte siellä ministeriössä yhdessä tästä asiasta vähän keskustella ja saada myös tässä asiassa edistystä aikaiseksi.

Mutta lopuksi, rouva ministeri, siis kaksi kysymystä: ensimmäinen, täsmällisempi, liittyen tähän kunnan mahdollisuuteen luovuttaa näitä veteraanitietoja edelleen sellaisten järjestöjen käyttöön, jotka haluavat näiden veteraanien hyväksi toimia, ja toinen kysymys, rouva ministeri, yleisempi kysymys siitä, miten meillä voi olla näin pöllö tietosuojalainsäädäntö, joka estää vaitiolovelvollisia viranomaisia antamasta toisille vaitiolovelvollisille viranomaisille sellaista tietoa, jota nämä viranomaiset tarvitsisivat voidakseen, kuten tässä tapauksessa, auttaa veteraaneja saamaan ne edut ja palvelut, jotka heille kuuluvat.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkan edustaja Zyskowiczin ja edustaja Myllykosken viitoittamalla tiellä.

Aika usein sosiaali- ja terveyspalveluissa törmää tilanteeseen, jossa yksilön tietosuoja on nostettu tärkeimmäksi päämääräksi jopa silläkin seurauksella, että asiakkaan asia tulee vain osittain hoidetuksi. Tällaisesta yksi esimerkki oli tämä veteraanien nimilistan saaminen kunnalle, jotta se voisi tarjota veteraanipalveluita. Suurin osa kansasta hämmästelee sitä, että tällaisesta asiasta joudutaan edes puhumaan täällä. On nyt onni, että tällä lakimuutoksella jatkossa rintamaveteraanimme saavat heille kuuluvat palvelut. He toden totta sen ansaitsevat. Kiitos siis tästä järjen voitosta.

Haluaisin kuitenkin tässä samassa yhteydessä nostaa esiin kollegoideni tavoin tämän ongelman, joka ei tällä esityksellä nyt korjaannu, nimittäin tiedonkulun muualla sosiaali- ja terveyspalveluissa. Minusta yksilön suoja ei enää suojaa asiakasta, vaan on jo kääntynyt asiakasta itseään vastaan. Meidän olisikin rohjettava tarkastella laajasti kaikki vastaavat käytäntömme, joissa viranomaiset yksilön tietoturvaan vedoten käytännössä jättävät jakamatta tietoa, joka parantaisi asiakkaan tilannetta.

Toivon, että tämä esitys on nyt alku oikeaan suuntaan myös muualla sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rintamasotilaseläkelakia siten, että Kansaneläkelaitos voisi luovuttaa rintamalisää saavien henkilötiedot kunnalle. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on, ettei kunnalle rintamaveteraanien kuntoutukseen myönnettyä määrärahaa jäisi käyttämättä sen vuoksi, että kunnalla ei ole tiedossa rintamaveteraanien tietoja. Ehdotetun muutoksen arvioidaan parantavan kunnan mahdollisuuksia tavoittaa ja järjestää kunnassa asuville rintamaveteraaneille heidän tarvitsemaansa kuntoutusta.

Haluan kiittää ministeriä tästä lakiesityksestä ja myöskin edustaja Mölsää, joka teki aikaisemmin vastaavantyylisen ehdotuksen. Olisi ollut toivottavaa, että silloin kansanedustajien allekirjoittama lakiehdotus olisi tuotu eduskunnan käsittelyyn, vaikkei siinä ihan sataa nimeä ollutkaan. Tämä muutos on hyvänsuuntainen ja auttaa nyt tätä kyseistä asiaa, mutta tässä on turhan tiukasti rajattu se vain tähän kuntoutukseen tarvittavien tietojen luovuttamiseen.

Kuten tässä edustaja Zyskowiczin ja toistenkin puheissa on tullut esille, on muitakin epäkohtia, joissa on samanlaisia tietosuojavaikeuksia. Esimerkiksi seurakunnan diakoniatyön joulukassien luovuttaminen on vähän samanlainen. Jos haluttaisiin luovuttaa joulukassit rintamaveteraaneille taikka sitten jollekin lapsiperheelle, vähävaraisille haluttaisiin lahjakortit ruokatavaroiden ostamiseen jouluna luovuttaa, niin kunnat eivät saa seurakunnallekaan luovuttaa tietoja. Pienissä kunnissa jotenkin ehkä onnistuu, että saa jostain sosiaalivirastosta seurakunnalle listan, että nämä voisivat olla sopivia perheitä, joille sitten kunta, sosiaaliviranomainen, toimittaa ne kassit viime kädessä.

Tämä on semmoista turhaa byrokratiaa, sitä Suomessa on paljon, ja toivoisinkin, että tässä yhteydessä ministeriö aloittaisi tämmöisen avaamistyön näissä ongelmakohdissa myöskin muuhun lainsäädäntöön nähden ihan omatoimisesti. Tämä oli hyvä aloite.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin esitys on erittäin kannatettava ja kiitokset siitä. Minulla oli eilen ilo tavata tamperelainen 90-vuotias veteraani, joka ainakin kertoi olevansa ikään kuin tämän aloitteen isä. Hän on siitä ottanut yhteyttä monta kertaa muun muassa edustaja Mölsään ja oli kovin iloinen, että asia lähti eteenpäin, oli se sitten kenen ansiota hyvänsä — pääasia, että se on nyt edennyt näin pitkälle — ja hän oli todella iloinen, kun kerroin, että tänään siitä keskustellaan täällä. Eli nyt on yksi kynnys poistunut. Tampere on yksi niistä suurista kaupungeista, joissa on jäänyt tätä rahaa käyttämättä juuri tästä syystä.

Sitten toinen kynnys, jonka tämä veteraani halusi nostaa esille ja joka on se toinen este joissakin kunnissa tälle kuntoutukselle — tai jos ei este niin ainakin hidaste, mikä tosin ei ole lainsäädäntöasia, niin että se ei ole meidän täällä korjattavissamme — on se, että monet kunnat vaativat B-lausunnon joka vuosi uudelleen ennen kuin veteraani voi hakeutua sinne kuntoutukseen. Sehän on kai selvää, että kukaan tuskin paranee sen vuoden aikana niin, että se kuntoutus olisi tarpeetonta. Sitä eivät kaikki kunnat vaadi, mutta toiset vaativat, ja se on myös sellainen vähän, voi sanoa, ikään kuin kyykyttämistapa heitä kohtaan. Mutta hyvä, että tämä asia nyt tulee kuntoon.

Toinen tärkeä asia, joka tässä on noussut edellisissä puheenvuoroissa esille, on tämä tietosuoja. Siitähän paljon puhutaan, ja kaikki, ainakin me, jotka olemme sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, tiedämme, että se estää usein järkevää toimintaa, ja voin suoraan sanoa, että kyllä se potilas saattaa jopa joutua hengenvaaraan tämän kaiken yli menevän tietosuojan vuoksi, koska välttämättä meidän terveytemme kannalta välttämättömiä tietoja ei sen vuoksi voi saada. Eli se on erittäin tärkeä asia. Siihen on kyllä puututtava ja mietittävä, miten sitä voidaan järkiperäistää.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Sotaveteraanius on henkilötietoina erityistapaus eli sui generis. Elikkä sitä ei voi verrata yleensä ottaen arkaluontoisiin asioihin. Sotaveteraaniushan on muun muassa näissä veteraanimatrikkeleissa ja muissakin asioissa tuotu esille nykyaikana täysin kunnia-asiana. Elikkä tämä esitys on hyvä, onhan kyse todellakin meidän valtiovallan kunniavelasta ja sen hoitamisesta. Yksi askel jälleen saadaan eteenpäin tämän asian kanssa, elikkä järkevä tietojen luovuttaminen ei riko henkilötietojen tietosuoja-asiaa.

Mutta sitten tästä asiasta, mistä tässä salissa on aikaisemminkin keskusteltu, elikkä tästä henkilötietojen luovuttamisesta. Muitakin vastaavia hankkeita pitäisi saada liikkeelle, ja nyt kun meillä on tämä sote-uudistusasia keskustelussa hyvin laajasti, yhtenä isona asiana tässä sote-uudistuksessa tulisi tuoda esille se, että sosiaali- ja terveyspuolella tietojen luovuttamisen pitäisi olla ihan toisenlaista. Jos se luovuttaminen on helpompaa, niin se säästää myöskin huomattavasti voimavaroja, työpanoksia ja tuo suoraan sanottuna säästöjä aikaiseksi, ja tuloksia saamme paremmin aikaiseksi sillä asialla. Eli keskittyisimme näissä sote-uudistusasioissa ihan näihin käytännön asioihin, mitkä auttavat näiden tuloksien saavuttamisessa.

Sitten muista näistä sotaveteraanien, sotainvalidien asioista. Tämähän, mikä nyt on esittelyssä tänään, on hyvin pieni asia eteenpäin, mutta on myöskin muita asioita, mitkä pitäisi todella ottaa esille. Olen itse tuonut esityksiä näistä asioista, mutta haluaisin kerrata muutaman asian.

Ensinnäkin sotainvalidien haitta-asteen määrittäminen aikoinaan: Silloin sotien jälkeen kaikki ovat halunneet näyttää, että me kyllä jaksamme ja me pystymme, meistä on töihin, vaikka mihin vielä, koska heidän on pitänyt saada perheille tuloja aikaiseksi. Ei silloin ole voinut sanoa, että ai että minä olen kipeä, vaan on pitänyt yrittää näyttää jaksavalta. Nyt sitten täytyy ymmärtää se, että tämä haitta-aste on hyvin suhteellinen käsite, että kyllä jokainen, jolle on jonkinlainen invaliditeetti tullut sodasta, tulisi huomioida näissä asioissa. Kuitenkin jatkuvasti, mitä vanhemmaksi henkilöt tulevat, tämä haitta häiritsee heidän elämäänsä yhä enemmän ja enemmän. Ja kyllä meillä on näiden vanhusten asioista, jotka ovat aikoinaan meidän maamme puolesta taistelleet, oikeus ja kunnia ja varaa pitää huolta.

Ja sitten tämän kohdalla vielä muut henkilöt: Näistä sotainvalideista, sotaveteraaneista on keskusteltu. Sitten meillä on yhä muun muassa sotilaspoikia, jotka ovat osallistuneet rintamapalveluun rinnastettaviin tehtäviin, esimerkiksi erinäisiin huoltotehtäviin ja kaikkeen muuhun. Heidän kuntoutuksensa ynnä muut asiat eivät ole läheskään sitä luokkaa kuin niiden heidän osaltaan pitäisi olla.

Eli töitä ja tekemistä meillä tällä rintamalla yhä on, että hoidettaisiin nyt kuitenkin tämä meidän kunniavelka-asia ennen kuin on liian myöhäistä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Maijalan puheenvuoron alkuosan kanssa, miksei muunkin osan kanssa, haluan olla täysin samaa mieltä siitä, että en voi ymmärtää, että se olisi mikään arkaluontoinen tieto, että joku on sotaveteraani. Minun mielestäni se on ennemminkin tuommoinen kunniatieto.

Varsinainen asiani vielä tähän toiseen puheenvuoroon oli se, että minä kannustaisin ministeri Risikkoa ja hallitusta ihan konkreettisiin tekoihin tämän nykyisen ylimitoitetun tietosuojan purkamiseksi. Nyt täällä on kuultu alan ihmisten puheenvuoroja siitä, miten tietosuoja nykymuodossaan saattaa jopa vaarantaa asiakkaan tai potilaan turvallisuutta. Kyllä mielestäni tässä asiassa pitäisi asettaa joku työryhmä tai vaikkapa joku hyvin pätevä tietosuoja-asioita tunteva, mutta ei kuitenkaan näihin niin sanottuihin tietosuojatalebaneihin kuuluva henkilö, käymään läpi koko tämä sosiaali- ja terveyspuolen nykyinen tietosuojalainsäädäntö ja muuttamaan sitä sellaiseksi, että me emme tarvitsisi enää erillistä lakia siitä, että Kela saa antaa kunnan sosiaalitoimelle sellaisia tietoja, joita sosiaalitoimi tarvitsee.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia oikein paljon näistä kannustavista kommenteistanne. On hienoa olla tuomassa sellaista lakiesitystä eduskuntaan, joka on todella odotettu ja jonka eteen täällä on tehty työtä. Edustaja Mölsälle ja edustaja Kiljuselle, ja ketkä kaikki tässä ovat olleet tätä tekemässä, totean vain sen, että hyvään satoon tarvitaan aina kylväjä ja niittäjä. Joskus ne eivät ole sama henkilö, mutta hienoa yhteistyötä on tehty. Kiitos siitä teille.

Mitä tulee edustaja Zyskowiczin esille ottamiin salassapito- ja tietosuojaongelmiin, niin tässä tilanteessahan ei ollut kysymys tietosuojaongelmasta, vaan tässä oli kysymys salassapidosta. Me selvitimme tämän. Me ensin luulimme, että tässä pitää tehdä tietosuojalainsäädäntöön joku muutos, mutta se ei ollutkaan se, vaan kun tietosuojavaltuutetun kanssa käytiin neuvottelu, niin hän sanoi, että se ei ole heistä ja tietosuojalainsäädännöstä kiinni, vaan nimenomaan Kelan salassapitosäännöksistä. Siitä syystä tehtiin nyt rintamasotilaseläkelakiin se muutos.

Mitä tästä sitten seuraa? Tästä tietenkin seuraa se, että meidän on tarkasteltava tätä aina sekä salassapidon että tietosuojan näkökulmasta. Olen kyllä ihan samaa mieltä, mitä täällä on tullut esille, että kyllä varmasti tämä on tarkasteltava vielä uudelleenkin monesta eri näkökulmasta.

Mutta näihin veteraaneihin liittyen minä olen kyllä sitä mieltä, että jos kunnassa hyvin hoidetaan tämä asia, niin kyllä siellä yhteistyö sitten näiden järjestöjen kanssa pelaa. Minä kerron nyt omasta kotikunnastani: siellä kyllä meillä pelaa järjestöjen kanssa hyvä yhteistyö, ja se tulee sitä kautta, että siellä on pitkät perinteet tälle.

Vielä haluan todeta sen tähän edustaja Zyskowiczin kysymykseen siitä, miten me saisimme näitä tietoja liikkumaan, että nythän on käynnistymässä Suomessa kaksikin Hollannin mallin mukaista toimintamallia. Nuoria pyritään auttamaan, eli tulee tällainen niin sanottu (Ben Zyskowicz: Liputus!) — just niin — merkintä sinne, että no, nyt on joku hätä, että katsokaa. Tähän liittyvää lainsäädäntöä tullaan tekemään. Siinä yhteydessä varmasti sitten perataan näitä teidänkin toivomianne asioita. Mutta olen samaa mieltä kanssanne.

Sitten vielä ihan kaikeksi lopuksi: Hienoa, jos saadaan eteenpäin. Tämähän ei vielä riitä sitten, että nyt on tämä tieto, vaan meidän pitäisi käydä räätälöidysti joka ikinen veteraani läpi, että he saisivat juuri sitä, mitä he tarvitsevat. Kaikki eivät pysty lähtemään kuntoutukseen, kaikki eivät pysty ottamaan vastaan kuntoutusta, mutta he tarvitsevat kotiin vietäviä palveluja. Mielestäni on oikeus ja kohtuus räätälöidä sillä rahalla heille se, mitä he tarvitsevat. — Kiitos.