Tarja Cronberg /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan suurin paradoksi tällä hetkellä on seuraava: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, Sitra ja nyt hallituskin peräänkuuluttavat luovuutta. Puhumme samalla työvoimapulasta, koska suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Samanaikaisesti satojatuhansia ihmisiä on työttöminä, kymmenettuhannet virkamiehet kontrolloivat heidän työttömyyttään ja sadat, ehkä tuhannet, poliitikot miettivät, mitä tehdä. Suomalaista energiaa sitoutuu tuottamattomaan työhön, jossa toinen osapuoli päivä toisensa jälkeen kirjoittaa kaavakkeisiin "työtön", "työtön", "työtön" ja toinen osapuoli kontrolloi näitä samoja kaavakkeita. Luova talous edellyttäisi, että vapauttaisimme niin vartijat kuin vartioidut tuottavaan työhön suomalaisen yhteiskunnan puolesta.

Mitä tekee hallitus tässä tilanteessa? Luo järjestelmää, jossa paikka tulee paikan päälle tavalla, jossa kenelläkään ei ole enää yleiskuvaa tilanteesta. Nyt ehdotettu työttömien aktivointi 500 työttömyyspäivän jälkeen on vain yksi esimerkki tästä paikkausjärjestelmästä. Työttömälle toimenpide edustaa kaksoisnöyryytystä. Työtönhän on työtön siksi, että työtä ei ole.

Suomen Akatemian tutkimus on osoittanut, että työttömät ovat halukkaita työntekoon. Tutkimuksen mukaan 63 prosenttia työttömistä olisi valmis vastaanottamaan koulutustaan vastaamatontakin työtä. Nyt he joutuvat työttöminä tekemään työtä, joka ei ole oikeaa työtä ja josta ei saa oikeaa palkkaa. Jos tarjottua epätyötä ei ota vastaan, seuraa rankaisu. Työmarkkinatuki putoaa pois. Työvoimakoulutuskaan ei varsinaisesti lisää valmiuksia, joita työelämä edellyttää. Järkyttävintä tutkimuksessa oli se, että 40 prosenttia työttömistä tuntee itsensä tarpeettomiksi ja elämäntilanteensa työttömyyden takia vaikeaksi. Työttömyys luo negatiivista energiaa, joka tuottaa mielenterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia.

Tässä tilanteessa ei mielestäni ole muita vaihtoehtoja kuin löytää radikaalisti uusia lähtökohtia, sellaisia, joiden tavoitteena on vapauttaa kaikkien suomalaisten energia tuottavaan työhön. Meidän tulee luoda toimintatapoja, jotka eivät nöyryytä työtöntä, vaan kohtelevat häntä kansalaisena, tapoja, joissa työnteko on aina kannattavaa ja siksi kannustavaa.

Ensimmäinen vaihe tässä radikaalissa uudistamisprosessissa on perustoimeentulomallin kokeilu Pohjois-Karjalassa. Maakunnan työttömyysaste on 18,5, kun keskiarvo vuonna 2003 oli 16,8. Koko maan vastaavat luvut ovat 11,8 ja 11,1. Pohjois-Karjalassa oli työttömiä kuluvan vuoden tammikuun lopussa 13 516. Ainoastaan muutamalla sadalla 3 414 pitkäaikaistyöttömästä on mahdollisuus päästä Taipaleen mallin mukaiselle eläkkeelle. Sosiaalisista yrityksistä ei ole apua. Niitä ei tällä hetkellä Pohjois-Karjalassa ole yhtään. Pohjoiskarjalainen työtön on myös eriarvoisessa asemassa kuin työtön Pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulla on sentään mahdollisuus löytää työtä. Pohjois-Karjalassa näin ei ole. Jos joissain harvoissa tapauksissa onkin, työtä on tarjolla niin pitkien etäisyyksien takana, että matkakustannukset syövät lisätulon.

Ehdottamani kokeilu on yksinkertaisuudessaan seuraava: Pitkäaikaistyötön voi omasta aloitteestaan hakeutua kokeiluun, kun työttömyys on kestänyt vuoden. Viisivuotisen kokeilun aikana hänelle maksetaan työmarkkinatukea vastaava korvaus 677 euroa kuukaudessa ja indeksikorotukset huomioiden. Tämä summa on verotettavaa tuloa. Tämän 677 euron suuruisen perustoimeentulon lisäksi on mahdollisuus tienata oma-aloitteisesti hankitulla työllä 250 euroa menettämättä perustoimeentuloturvaansa. Lisätulon ylittäessä 250 euroa vähenee perustoimeentulo asteittain siten, että lisätulon saavuttaessa työehtosopimusten mukaisen vastaavan ansiotulon perustoimeentulo poistuu. Tämän tulotason saavutettuaan työtön osallistuu työelämään normaalien ehtojen puitteissa. Kaikki tulo on verollista. Ehtojen täyttyminen tarkistetaan vuosittain veroilmoituksen yhteydessä aivan kuten muillakin kansalaisilla.

Kokeilun edut yhteiskunnalle ovat ilmiselvät. Ensiksi, kokeilu on kustannusneutraali. Työmarkkinatukea vastaava toimeentulo maksetaan työttömälle joka tapauksessa. On myös todennäköistä, että työttömän saamansa tuen lisäksi tekemä työ siirtyy harmaasta taloudesta verotettavan, virallisen työn piiriin. Sekin on valtiolle tuottavaa. Lisäksi kokeilu tuottaa tietoa siitä, miten työtön omaehtoisesti pystyy aktivoimaan itsensä tilanteessa, jossa virallista työtä ei ole tarjolla, mutta ympäristössä kyllä paljon tekemätöntä työtä.

Itsetunnon kohentuminen työelämään osallistumisen ja sitä kautta uudelleen yhteiskuntaan kiinnittymisen myötä puolestaan vähentää mielenterveydellisiä ja terveydellisiä ongelmia, ehkä myös alkoholiongelmia. Tätäkin kautta yhteiskuntaan syntyy säästöjä. Myös moni arvokas työtehtävä, joka muuten jäisi tekemättä, kuten halonhakkuu, maiseman- ja ympäristönhoitotyöt, vanhusten avustaminen ja viimein filosofienkin esiin nostama vanhuksista välittäminen, tulee nyt tehtyä.

Arvoisa puhemies! Entä kokeilun haittavaikutukset? Aikaisemmin Pohjois-Karjalaan on ehdotettu vastikkeellista perustoimeentulokokeilua Valtimon kunnan Sivakan ja Rasimäen kyliin. Tuolloin, joku vuosi sitten, ajatus torjuttiin perustuslain vastaisena: kansalaisia tulee kohdella yhdenvertaisina, ja kokeilu asettaisi ihmiset eriarvoiseen asemaan. Tästä ei kuitenkaan enää voi olla kyse, koska erilaisia alueellisesti rajattuja kokeiluja tehdään jo eri puolilla Suomea. Näin ollen ihmiset ovat jo eriarvoisessa asemassa.

Toinen usein esitetty haitta on, että työttömät tällaisessa järjestelmässä jäävät heitteille. Pohjoiskarjalaiset pitkäaikaistyöttömät ovat jo heitteillä. Kansalaisillahan on oikeus tehdä työtä. Näin ei ole pitkäaikaistyöttömillä Pohjois-Karjalassa. Tämän lisäksi heitä kontrolloidaan ja nöyryytetään.

Kolmas haittavaikutus, jonka uskon ed. Lahtelan varmaan vielä tuovan esille, on, että jos työttömälle tarjottaisiin 1 000 euron edestä palkallista työtä, niin hän kieltäytyisi siitä. Perustoimeentulo olisi helpompi vaihtoehto. Koska Pohjois-Karjalassa on rajoitetusti tällaisia työtilaisuuksia, ei tapaus ole kovin todennäköinen pitkäaikaistyöttömän kohdalla. Jos tällainen tilanne kuitenkin eteen tulisi, luotan pohjoiskarjalaisten ahkeruuteen ja työniloon. Uskon, että työtön vastaanottaisi ilomielin 1 000 euron työtilaisuuden. Kun ihminen elää köyhyyden uhkan alla jatkuvasti, on lisäansiomahdollisuus työnteon todellinen porkkana.

Perustoimeentulo Pohjois-Karjalassa on maantieteellisesti rajattu alueeseen, jossa työtä on tarjolla vähän. Tällaiseen kokeiluun on olemassa sosiaalinen tilaus. Keväällä 2004 tehty kysely työvoimatoimistojen johtajille osoitti, että työttömyyden hoitamiseksi tarvitaan kipeästi uutta otetta. Työvoimatoimistojen johtajat, jotka seuraavat työvoimapolitiikan toimeenpanoa käytännössä, arvioivat nykyisen työvoimapolitiikan epäonnistuneeksi ja olivat radikaalien kokeilujen kannalla etenkin pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä todettiin liian passivoivaksi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisella yhteiskunnalla pyrkiessään luovaan talouteen ei ole varaa jättää ehdotettua kokeilua toteuttamatta.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jo eilen välikysymyskeskustelun yhteydessä, kun täällä puhuttiin köyhyydestä ja eriarvoisuudesta, puffasin tätä ed. Cronbergin jättämää lakialoitetta perustoimeentulokokeilusta Pohjois-Karjalassa. Se on minun mielestäni malliesimerkki juuri sellaisesta sosiaalipoliittisesta luovuudesta, jota soisi meidän muidenkin kansanedustajien enemmän harrastavan, eli miettivän tällaisia käytännönläheisiä, uusia tapoja helpottaa ihmisten epävarmuutta ja tarjota aitoja työllistymismahdollisuuksia siellä, missä toivoa ja unelmoinnin paikkoja ei hirveästi nykytilanteessa ole. Kyllä meidän täytyy olla rehellisiä siinä, että meillä on Suomessa paljon sellaisia paikkoja, joissa on mahdotonta kuvitella, että tämän hetkiset pitkäaikaistyöttömät pääsisivät suurin joukoin, sankoin joukoin, kahdeksasta neljään -työn pariin, vaan työn ja palkka-ansioitten saamisen pitää antaa tapahtua jollakin muulla tavalla. Kyllä siis semmoisissa paikoissa, missä puhutaan parinkymmenen prosentin tai korkeammastakin työttömyysasteesta, on realismia lähteä miettimään tämän tyyppistä kokeilua kuin tämä ed. Cronbergin esittämä perustoimeentulokokeilu.

Suomessa, niin kuin tietenkin maailmallakin, on pitkään puhuttu erilaisista perusturva- tai kansalaispalkkamalleista. Just tämmöinen alueellinen kokeilu olisi semmoinen käytännöllinen tapa löytää semmoinen best practice -kuvio, mikä olisi sitten se todellinen, käytännöllinen tapa tämmöinen perustuloajattelu toteuttaa, niin että se olisi sekä kansantaloudellisesti mahdollista että myöskin sitten näitten ihmisten kannalta toivottavaa ja järkevää. Ikään kuin saman teeman puitteissahan on hirveän erityyppisiä ajatuksia ja malleja esitetty. Oikeistolaisimmillaan on tullut joku tämmöinen nusuvien piiristä, edesmenneitten nuorsuomalaisten piiristä esitetty parinsadan euron negatiivinen tulovero, jonka päälle ei olisi mitään muuta sosiaaliturvaa, ja sitten kaikenlaisia erilaisia summia ja muita eri tulonsiirtoja ja perustulon yhdistämisiä. Minä ainakin toivon, että olisi jossain vaiheessa mahdollisuus päästä semmoiseen keskusteluun, missä aika kiihkottomasti arvioitaisiin näitä eri malleja ja voitaisiin kokeilla, miten sitten eri summilla ja malleilla asumistuki ja toimeentulotuki tai mahdolliset lisäaktiivirahat ja nämä kaikki tai opintorahat sopisivat tähän ajatukseen, että on joku tietty perustulo, jonka kaikki periaatteessa saavat.

Meillähän nyt on jo olemassa toimeentulotuki eli ajatus siitä, että kukaan suomalainen joka tapauksessa ei saisi jäädä vaille mitään, eli tämmöinen vastikkeeton, joka tapauksessa kaikille tuleva tavallaan perustulo on toimeentulotuen kautta ajateltu. Mutta kyllä meistä varmaan jokainen on kuullut lukuisia aika kafkalaisiakin esimerkkejä siitä, miten tämmöisten eri kategorioiden väliinputoajahahmot, kuten esimerkiksi joissakin tapauksissa yrittäjät tai opiskelijat, ovat jääneet tämän toimeentulotuen ulkopuolelle. Sen takia tämmöinen perustuloajattelu on myöskin sosiaalipoliittisen tilkkutäkin tilkkimistä.

Pari esimerkkiä siitä, miten minä olen huomannut, että toimeentulotuen perusturvan ulkopuolelle on voinut tippua: Minulla on yksi kaveri, joka lukion jälkeen perusti jäätelökiskan pieneen kotikuntaansa kesän ajaksi. Kesä kun loppui, hänellä ei ollut opiskelupaikkaa saatuna, ja hän ilmoittautui sitten työttömäksi. Mutta hänelle ilmoitettiin, että ei hän voi olla työtön, koska hän on yrittäjä. Hän yritti selittää, että tämä jäätelökioskin ylläpitäminen ympäri vuoden parintuhannen asukkaan paikkakunnalla on aika hopeless bisnes, mutta tämä ei auttanut. Hän jäi joksikin aikaa vaille mitään sosiaaliturvaa.

Itse olen kertaalleen — nyt pahoittelen, kohta tulee ruma sana, koska siteeraan täysin itseäni — itkien huutanut 18-vuotiaana puhelimessa Tampereen sosiaalitoimiston edustajalle, että "muuta itte Toasille, kusipää". Olin täysin vailla mitään rahaa. Minulla oli mennyt opintolainasta puolet vuokratakuiden maksamiseen, minkä takia olin aivan pennitön, kun kesä koitti, mutta minulle räknättiin eteen, että minulla on opintolainaa ja opiskelijoitten osalta vuokratakuuta ei oteta huomioon, koska opiskelijoilla on teoriassa mahdollisuus asua Toasilla, minne olin tietenkin jonottanut iäisyyden enkä ollut päässyt.

Tämmöisiä käytännöllisiä esimerkkejä on lukuisia varmasti meidän jokaisen elämänpiiristä, jotka vaivautuvat kuuntelemaan, ja monilla on omastakin elämästä, mikä kertoo siitä, että meillä on tämmöinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka on tehty sellaiseksi, että ihmiset jaetaan erilaisiin kategorioihin. Se epäonnistuu väistämättä ja aina sen takia, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät sovi mihinkään kategoriaan. Ihmisen elämä on aivan mielettömän monimuotoinen — onneksi sinänsä, sehän on ihanaa — mutta just sen takia pitäisi jossain vaiheessa tehdä uudelleen synteesi meidän sosiaaliturvajärjestelmästämme ja sen perusteista, koska tämmöinen paikkailu on synnyttänyt tosiaan semmoisen tilanteen, että tämän perusturvaverkon läpi on mahdollista tippua kylmälle asfaltille.

Tavallaan kun puhutaan tästä perustoimeentulokokeilusta tai perustuloajattelusta, siinä on kaksi erillistä tavoitetta, kaksi erillistä kysymystä. Se toinen on tämä sosiaaliturvajärjestelmän tilkkiminen ja toinen sitten se, miten käytännössä ne ihmiset, jotka eivät pysty työllistymään tämmöiseen kahdeksasta neljään vakituiseen työhön ainakaan välittömästi, muuten pääsisivät työelämään piiriin ja miten sitä valtion kautta tuettaisiin. Se on tämän ed. Cronbergin lakialoitteen suurin viisaus. Se ainakin minun silmääni näyttää äärettömän toteuttamiskelpoiselta ja kätsyltä ratkaisulta, paljon kätsymmältä kuin monet ne perustuloutopiat, joita minulla on ollut tapanani esittää. Että hyvä, Tarja!

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Varmaan ed. Cronberg on ajatuksissaan jotain ihan hyvää tässä tehnyt. Mutta missään lakialoitteessa ei ole ollut niin paljon puppua kuin tässä aloitteessa on olemassa. Täydellistä puppua. Tässä on vääriä väittämiä ensittäinkin, vääriä lukuja, jotka sinällään kaipaavat oikaisuja, ja käyn muutaman niistä läpi.

Kun täällä todetaan, jotta hyvin alueella on kypsytty ajatukseen tästä kokeilusta ja sitouduttu hyvin laajasti, niin tässä kun katsoo, niin ei ainakaan Pohjois-Karjalan kansanedustajista hirveän laajasti ole sitouduttu näihin allekirjoittajiin. Jostain ihmeen syystä luulisi, jotta tässä olisi, kun tämmöisiä väitteitä on, edustajat laittaneet nimiään, mutta ei täällä hirveän monta löydy niitä. En usko, että siinä mistään kateudesta on kyse, vaan katsotaan, mikä on järkevää, koska tässä on sisällä semmoisia elementtejä, jotka ensinnäkin tekevät semmoisen loukun, joka ei kannusta ainakaan ottamaan työtä. Ilmeisesti tällä pyritäänkin semmoiseen ajatteluun, että jotkut voisivat olla sillä tavalla elämäntaitelijoita jossakin ja eläisivät kohtuullista elämää.

Nimittäin tämä ensimmäinen, joka tässä on iso väittämä ja virhe, on se, jotta nythän meidän pitäisi nostaa työmarkkinatuki lähes 10 eurolla, sitten me olisimme siinä tasossa, mitä ed. Cronberg väittää työmarkkinatuen tasosta. Sitten kun täällä puhutaan, että tämä on ilmainen, siis tämä ei maksa mitään, niin ensinnäkin sehän maksaa joka tapauksessa, jos 10 euroa pitää maksaa lisää, koska joko tässä ei ole tiedetty tämänhetkistä sosiaaliturvan tasoa tai koko tätä, mikä vaikuttaa mihinkin.

Tässä on tämä esitys sillä tavalla, jotta kun työmarkkinatuki tällä hetkellä on himpun alle 500 euroa, niin tässä esitetään 677 euroa kuukaudessa maksettavaksi työmarkkinatukea. Mutta sitten siihen tulee tämmöinen elementti, joka sinällään on hyvä — tämä pitäisi ehdottomasti saada soviteltuun päivärahaan, me emme tarvitse mitään uutta tähän systeemiin, jonka toivon mukaan hallitus nyt saa ajoiksi; eilen täällä ministeri Mönkäre totesi, että se on ollut ongelma ja sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan harkitsemassa suojaosuutta soviteltuun päivärahaan — mutta tässä esitetään, että okei, 250 euroa voidaan hankkia, se ei vielä tätä kansalaispalkkaa — tämä on kansalaispalkka nimeltään, voidaan puhua siitä eikä hämätä — vähennä yhtään. Kun lasketaan yhteen 677 euroa ja 250 euroa, siitä tulee sattumalta lähes sama summa kuin tässä esitetään, niin että sitten kun ihminen tienaisi 930 euroa, niin tämä kansalaispalkka lähtee pois. Eli eihän ihmisen, joka saa kansalaispalkkaa ja tekee 250 euron edestä töitä kuukaudessa, kannata lähteä täysipäiväiseen työhön, vaikka tarjottaisiin, koska onhan paljon fiksumpi ottaa ja tehdä jotain puuhasteluja kotona. Miksi lähtisi kokopäiväiseen työhön, kun menettää sen kansalaispalkan? Tekee sen pienen siivun jossakin sivussa ja ottaa 677 euroa.

Sitten tässä tulee vielä isompi loukku, kun jatkaa tätä eteenpäin. Täällä todetaan, jotta perustulo ei vaikuta asumistuen perusteisiin. Kun tuntee ja jos ed. Cronberg tuntee asumistukiperusteita, mitkä vaikuttavat, niin palkka vaikuttaa. Eihän missään tapauksessa kannata mennä töihin ottamaan täysipäiväistä työtä tässä tilanteessa, tai sitten sen pitää olla niin hyväpalkkainen työ ennen kuin kannattaa mennä. Sillehän käy tosi köpelösti, joka ottaa tuommoisen pienipalkkaisen työn, jota täällä on peräänkuulutettu, että pitää ottaa matalan tuottavuuden töitä vastaan. Millä ihmeellä pärjää siinä, kun taloudellisesti ei voi mennä siihen työhön, kun tulee vielä loukku vastaan, että hänen asumistukensa sitten leikkautuu, kun hän menee työhön?

Tämähän on ihan mieletön yhtälö, joka tässä on. En tiedä, kuka tämän on kirjoittanut. Todennäköisesti ed. Cronberg itse ei ole tätä kirjoittanut, koska uskoisin, että hänellä on sen verran laskutaitoa ja ymmärrystä, ettei hän tämmöisiä voisi millään laittaa julki edes paperille. On hirveän helposti oivallettu, mitä tässä tulee loukkuja, jos tuntee sosiaaliturvaa yhtään, mutta jos ei tunne, niin voi tuntua näin, että tämmöisiä utopioita voi maalailla ajattelematta, miten se vaikuttaa koko tähän palettiin.

Sitten toisaalta, kun lähdetään siitä, jotta on kokeilu, mikä on kokeilun tarkoitus yleisesti ottaen? Eikö kokeilun pidä olla semmoinen, että jossakin pienellä alueella, niin kuin tässä tapauksessa Pohjois-Karjalassa, kokeillaan jotain mallia? Tarkoitushan on sitten sen kokeilun jälkeen ottaa se hyvä käytäntö, johon tässä oletetaan päästävän, se koko malli, käyttöön koko maassa. Ei kokeilua tehdä vain kokeilun vuoksi, että kokeillaan jossakin alueella ja tarkoitus onkin, että se on vaan kokeilu, se ei johda mihinkään. Ainakin minun ajatukseni aina on kokeilussa se, jotta sen pitää jo lähtökohtaisesti olla sellainen, että sillä odotetaan löydettävän jotain uutta, jolla saadaan työllisyyttä, uusia juttuja, mitkä koetaan koko yhteiskunnassa hyväksi.

Se sitten maksaa kyllä aika rajusti, jos edetään sillä tavalla. Tässä ei sitä sanota, millä tavalla rajataan ihmiset pois siitä, mutta vedetään sillä tavalla ajattelu, jotta kun koko maassa työmarkkinatuella olevat henkilöt hakeutuvat tähän, niin se maksaa lähes 400 miljoonaa euroa lisäkustannusta. Sen tuolta budjettikirjasta noin äkkiä laskin tässä. Kun ed. Cronbergin aloite taisi olla ekan kerran viime vuoden puolella joskus hoikotvat jo syksyllä valmiina ja budjettikirja tuli sitten, niin laskin, minkä verran se suurin piirtein maksaisi tämän ajattelun mukaan tulevaisuudessa ja näillä työttömyysluvuilla.

Kun tässä todetaan tämä mekaniikka sillä tavalla, jotta perustoimeentulokokeiluun haetaan sosiaalilautakunnan kautta ja työvoimatoimisto antaa lausunnon, voidaanko tämä ihminen siihen hyväksyä, niin ihmettelen, jotta millä perusteella voidaan rajata pois ihmiset, jotka ovat tähän hakeutuneet, koska jos kyse on siitä, että nyt tällä hetkellä 23 euroa 24 senttiä on työmarkkinatuki ja siintää ajatus, jotta se onkin 31 euroa 50 senttiä, niin totta ihmeessä työmarkkinatuella oleva henkilö hakeutuu tähän. Millä tavalla sosiaalitoimisto ja työvoimatoimisto sanovat, että ei sinulle voi antaa tätä isompaa etuutta? Millä tavalla ne ihmiset valkataan pois, kun on sattunut olemaan vuoden jo kuitenkin työttömänä, niin kuin tämä edellyttää? Sen takia tämä tekee hirveän paljon lisää byrokratiaa, vahtia. Ed. Cronberg perusteli, että tämä helpottaisi tilannetta, mutta tässähän tulee ihan älytön mylläkkä ja hakemuspaperien täyttö ja lausuntojen anto ja arviointi, jotta onko tämä ihminen nyt semmoinen elämäntapataitelija, jotta tämän voi laittaa nyt vähän korkeammalle työmarkkinatuelle sinne sivuun. Kyllä tässä niin kuin muutama semmoinen näköala on. Tuntuu, niin kuin sanoin, että tämä on ihan täysin sillä tavalla pöljä ajatus, että ei suomalaisessa yhteiskunnassa tämmöiseen missään tapauksessa pidä lähteä.

Sitten puhutaan, että tämä on kannustava luonteeltaan. Luen yhden kohdan: "Malli korostaa nimenomaan omaehtoista ja itseohjautuvaa, haluttaessa työvoimaviranomaisten tukemana tehtävää työnhakua, sen sijaan, että lähtökohta on asetelma, jossa työttömän on oltava työmarkkinoiden käytössä ja työvoimaviranomainen valvoo." Minusta se ajattelu, jotta ihminen ei olisi työmarkkinoiden käytössä, tuntuu kovin ihmeelliseltä, jos yhteiskunta kerran maksaa siitä. Tässä olisi ikään kuin työmarkkinoiden ulkopuolella, ei olisikaan pakko lähteä duuniin. Jos siellä todettaisiin, että sen alan ihmistä tarvitaan justiinsa, niin hän ei välttämättä olisikaan työmarkkinoiden käytössä, kun olisi elämäntapaintiaanina. Tämä tuntuu perin merkilliseltä ajatukselta. Uskon, että se on tämän päivän työvoimapolitiikalle hyvin vieras ja kaukainen eikä sovi semmoiseen ajatteluun, johon minä ymmärsin, että on pyritty koko ajan, että saataisiin ihmisille ihan oikeasti töitä ja aktivoitaisi eikä jätettäisi välttämättä sivuun yksin nyhjöttämään.

Minä en löytänyt tästä kyllä yhtään muuta hyvää kohtaa kuin tämän yhden kohdan, joka pitäisi saada sovitellun päivärahan suojaosuuteen.

Peruskysymys tässä on se, jotta meillä on olemassa tällä hetkellä kansalaispalkka. Sitä on useampaa lajia, mutta valitettavasti tämä hallitus tällä hetkellä on ilmeisesti sitä murentamassa. Suunta on toinen kuin tässä esitellään. Koska meillä on olemassa työmarkkinatuki, siitä on muodostunut tällä hetkellä monelle kansalaispalkka. Se on vastikkeellinen. Se ei ole niin kuin tässä, tämä on vastikkeetonta, mitä ed. Cronberg esittää, eli työmarkkinatuki on tälläkin hetkellä vastikkeellinen. Siinä ollaan työvoimana ja käytettävissä. Jos tulee käsky, että nyt on joku työ löytynyt, niin sinne pitää lähteä, ja minusta se on ihan oikein, jos näin on.

Eri asia on, miten sitten siellä on ongelmia ollut joissakin karensseissa, ja niitä käytäntöjä pitää kyllä tarkentaa. Itse juuri tein kirjallisen kysymyksen, jonka kohta lähden viemään kansliaan. Se koskee Enossa olevaa tapausta, jossa henkilölle annettiin paikka, missä käydä työhaastattelussa, ja kun se oli tämmöinen tukityö Joensuussa, niin sinne on matkaa kuitenkin kohtuullisen paljon ja bussikustannuksia tulee. Hän sattui siellä työhaastattelussa toteamaan, jotta kun palkka oli 1 100 euroa kuussa ja kun laskee kustannukset, mitä se maksaa, bussikulut ja muut ylimääräiset kulut, niin hän olisi saanut vähemmän kuin työmarkkinatuella ollessaan. Tämä henkilö sanoi, että hän ei panisi pahakseen, vaikka ette häntä valitsisi. Hän sai siitä sanonnastaan kahden kuukauden karenssin, vaikka hänelle ei koskaan sitä työtä tarjottu. Minusta siinä tilanteessa ei pitäisi antaa karenssia, jos ihmiselle ei ole osoitettu sitä työtä. Sitten jos hän olisi kieltäytynyt siitä osoitetusta työstä, niin sitten siitä pitää antaa kyllä karenssi. Minulta tuossa on kysely lähdössä siitä, eikö jotenkin pitäisi järkeistää nämä hommat, että ei jostakin sanonnasta rangaista, koska kohta ei uskalla työhaastattelussa sanoa mitään, siinä voi käydä köpelösti.

Arvoisa puhemies tuolla rykii takana. Menee vähän pitkään, mutta kohta tämä loppuu.

Toinen juttu. Äsken sanoin, että työmarkkinatuki on tietynoloinen kansalaispalkka, mitä hallitus on purkamassa. Toivon mukaan se ei tee sitä määräaikaiseksi. Toivon mukaan tässä nyt järki voittaa, mutta pahalta se näyttää, koska minä en näe siinä hommassa syntyvän mitään lisäarvoa.

Mutta viimesijainen toimeentulo on olemassa, toimeentulotuki, ja se on se viimesijainen niin sanottu kansalaispalkka. Elikkä meillä on olemassa järjestelmät tällä hetkellä. Ne ovat sillä tavalla tehokkaita, jotta siinä ei hukkaudu rahaa toimeentulotuessa sellaiselle, jolla on paljon omaisuutta, muuta tuloa, koska kuitenkin rahavarat ovat rajalliset, mitkä voidaan käyttää. Sen takia minusta semmoisiin malleihin meidän ei pidä mennäkään, jotta jos on pääomatuloja tai muita tuloja reippaasti, semmoiselle ihmiselle maksettaisiin kansalaispalkkaa, koska sinnehän hukkaantuu rahaa. Sen takia nämä meidän nykyiset systeemimme ovat aika hyvin pitkälle mietittyjä. Niissä on reivaamisen varaa ja tarkistamisen varaa ja pitää poistaa loukkuja, mutta ei missään tapauksessa lähteä tämmöiseen, jossa tehdään lisäloukkuja, työn vastaanottamiskynnyksiä. Tehdään yhteiskunnalle kallis systeemi, koska niin kuin totesin, kokeilun pitää lähteä siitä, jos lähdetään kokeiluun, että se on koko maata kattava myöhemmin. Mutta ei edes Pohjois-Karjalassa tällä tavalla.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kun luin tätä lakialoitetta ja lakialoitteen perusteluja, niin heräsi väkisten muutama kysymys. On tietenkin erinomaisen hyvä, että ihmiset ja kansanedustajat ovat huolestuneita työllisyyskehityksestä ja työttömyydestä ja työttömien toimeentulosta. Mutta tässä on mielestäni kyllä enemmän kuin selvityksen paikka, mistä saadaan tämmöinen työmarkkinatuen määrä kuin 21,5 x 31,5 euroa. Sellaista ei kerta kaikkiaan ole. 21,5 on se kertoja, mutta työmarkkinatuki täytenä on 23 euroa 24 senttiä ja se on tarveharkintainen. Se on se todellinen työmarkkinatuki, joka maksetaan. Se voi olla tätä pienempi, koska se on tarveharkintainen ja puolison tulot otetaan huomioon, mutta se ei ole tätä suurempi, paitsi lapsikorotusten osalta.

Elikkä tämä lähtökohta on tältä osin mielestäni ristiriidassa perusteluihin nähden, joissa todetaan, että "kokeilu on yhteiskunnalle ilmainen, koska perustoimeentulo vastaa sitä vähimmäistoimeentuloa, joka maksetaan työttömälle joka tapauksessa." Työttömälle joka tapauksessa ei makseta, tai sitten ne sadat työttömät tai jopa tuhannet, joitten kanssa olen keskustellut, ovat puhuneet puppua, koska he väittävät joka kerran, että enimmillään maksetaan 23 euroa 24 senttiä tällä hetkellä. Tämä korotushan oli vain 8 senttiä, joka tehtiin työmarkkinatukeen. Elikkä nämä perustelut ovat mielestäni ristiriitaiset.

Minä annan kyllä arvoa sille, että mietitään keinoja, millä voitaisiin työttömien olosuhteita parantaa. Se on arvokasta, ja niitä keinoja varmaan pitää hakea, mutta en näe, että se käy tällä tavalla ja ainakaan näillä luvuilla, koska nämä mielestäni eivät pidä yhtä totuuden kanssa.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvin selvä, että ed. Cronbergin lakialoite haastaa nykyisen työvoimapolitiikan. Tässähän on lähtökohtana se, että on tunnustettava, että kaikissa osissa Suomea, kaikilla seuduilla, työmarkkinat eivät toimi niin, että kaikki ihmiset voisivat työllistyä. Silloin esimerkiksi kysymykset, joita ed. Esa Lahtela esitti siitä, että eikö tällainen henkilö sitten olisi työmarkkinoiden käytettävissä, ovat absurdeja, jos sitä työtä sitten kuitenkin hänelle tarjottaisiin, kun lähtökohta on se, että esimerkiksi kuusikymppinen ilomantsilainen metsuri tuskin voi esimerkiksi muuntua sairaanhoitajaksi, jos sitten sattuisi olemaan niin, että tarjolla olisi sairaanhoitajan työtä.

On todettu, että tämä aloite ei ole perustuslain vastainen, kun on jo olemassa tämmöisiä alueellisia, rajattuja kokeiluja. Ja onhan niitä monenlaisia, myös Kainuun-malli on eräänlainen alueellisesti rajattu kokeilu. Nyt olisi hyvä tilaisuus katsoa sitä, miten aivan toisesta lähtökohdasta voitaisiin saada ihmiset tekemään yhteiskunnassa hyödyllistä työtä ja säilyttämään ihmisarvonsa tilanteessa, jossa tunnetusti tämä kuuluisa aktivoimispolitiikka, joka liittyy nykyiseen työvoimapolitiikkaan, usein ei lainkaan vastaa sitä tarkoitusta, joka sille on asetettu.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan antaa arvon ed. Cronbergin aloitteellisuudelle sinänsä, etenkin, jos se on tehty todellakin työttömien kanssa yhteistyössä. Ed. Meriläinen kertoi tänään, että hän eilen kehui tätä jo täällä köyhyyskeskustelun yhteydessä. Tässä nyt ehkä on tilanne, että kaksi pääluottamusmiestä on jo lausunut, ed. Esa Lahtela ja ed. Mikko Kuoppa, tästä käytännöstä ja sisäisistä ristiriidoista.

Kyllä ymmärrän sen ja pidän sitä myös tärkeänä, että ymmärrämme, että alueilla, esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja monilla muillakin alueilla Suomessa, myös varmaan Helsingissä, on paljon ihmisiä, jotka eivät tule koskaan työllistymään, mutta heidän kohdallaan on tietysti etsittävä muita keinoja elämäntilanteen parantamiseksi kuin se, että heitä pidetään työvoimatoimiston kirjoissa. Toisaalta sieltä pois pääseminen esimerkiksi henkilöillä, jotka ovat menettäneet fyysistä ja psyykkistä terveydentilaansa, pois pääseminen työttömyyseläkkeelle on edelleenkin vaikea asia. Siitä joka päivä huomaamme esimerkkejä, ainakin me, jotka teemme B-lausuntoja ihmisille.

Lopuksi, puhemies, työmarkkinatuen korottaminen on ainakin asia, joka tuli monta kertaa eilen esille. Sen tasokorotus on hyvin tärkeä asia. Mutta edelleenkin siinä mielessä yhdyn ed. Meriläisen puheeseen, että on hyvä, että kansanedustajat pyrkivät tuomaan omia esityksiään tällä tavalla myös innovatiivisesti.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Yritän tässä vastata muutamiin kysymyksiin.

Ensinnäkin kysymys kansalaispalkasta, siitä, onko tämä kansalaispalkka. Kansalaispalkkahan on palkka tai negatiivinen tulovero, kuinka halutaan, joka maksetaan kaikille. Tässä on kyse siitä, että ihminen itse hakeutuu ja täyttää tietyt edellytykset, jolloin voi hakeutua. Kyse on pitkäaikaistyöttömistä, jotka muussa tapauksessa eivät työllisty. Uskon, että työvoimatoimisto ja sosiaalilautakunta pystyvät arvioimaan sen, koska tämmöinen tilanne on olemassa.

Toinen ero ed. E. Lahtelan ja minun välillä koskee sitä, miten käsitämme työttömän halun tehdä työtä. Ed. Lahtela katsoi, että työtön etsii kaikin tavoin mahdollisuutta olla tekemättä työtä. Nyt esimerkiksi Akatemian tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita tekemään työtä ja ovat nimenomaan valmiita tekemään vieläpä koulutustaan vastaamatonta työtä. Mutta siitä täytyy olla jotain hyötyä. Lähtökotani on, että ihmiset haluavat tehdä työtä ja että he todella ovat valmiita näin tekemään.

Tässä luodaan kannustin, joka on 250 euroa, jonka voi ansaita ilman, että se vaikuttaa perustuloon. Se tarkoittaa sitä, että voi ottaa vastaan tilapäistä työtä, vaikka halonhakkuuta, jota ehkä paikkakunnalla on. Ed. Esa Lahtela on Kiteeltä, ja kun Kiteen työttömien kanssa tätä ehdotusta käytiin läpi, niin siellä eräs työtön totesi: tässä vihdoinkin ehdotus, jossa työtön herää.

Kolmas kysymys koskee lukuja. En lähde puolustamaan lukuja, olen valmis niistä keskustelemaan. Toivon, että ne eivät ole ratkaisevassa asemassa tätä mahdollisesti kaadettaessa. Mutta toteaisin vain sen, että kävin keskusteluja työministeriön kanssa ja siellä totesivat, että työmarkkinatuki sellaisena, kuin se tänä päivänä maksetaan, ei vastaa tavallaan pitkäaikaistyöttömän kustannuksia, vaan työministeriö arvioi, että keskimäärin pitkäaikaistyötön maksaa yhteiskunnalle 900 euroa kuussa. Perustoimeentulo on sitten katsottu välimuotona. Siihen liittyvät nämä indeksikorotukset, joita ei ole tehty, jotka on tavallaan jäädytetty, ja ne on silloin huomioitu, ja tältä pohjalta on saatu tämä luku 677. Olen tietoinen siitä, että työmarkkinatuki on tarveharkintainen, ja tässä voidaan keskustella, miten se vaikuttaa tähän. Lähtökohtani oli se, että olisi tietty perustoimeentulo, jonka päälle (Puhemies koputtaa) voidaan tehdä työtä.

Jos pitkäaikaistyöttömät myöhemmin hakeutuvat tähän koko maassa, niin tässä saadaan tietoa ja sen perusteella voidaan sitten arvioida, mitä tehdä myöhemmin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin olen aika paljon työttömien kanssa jutellut tässä kyseisestä aloitteesta ja aiheesta. Ensin totean, että se on aika vastuutonta puhua sellaisista asioista, kun tiedetään, että näitä rahoja ei tähän löydy. Jos kyse on siitä, että on 500 euroa tai 677 euroa kuukaudessa, niin totta kai työtön ihminen sanoo, että sehän on hirveän hyvä asia. Millä tavalla, ed. Cronberg, rajataan pois ne, joita ei tähän kelpuuteta, koska takaan, että Pohjois-Karjalasta kertaheitolla tulee varmaan vähintään 10 000 hakeutumaan tähän. Ketkä tähän eivät pääse sitten? Minusta lakien pitää olla tasa-arvoisia, ettei ole mielivaltaa. Onko tässä ajatuskin, että sitten lähdetään valkkaamaan semmoista, jotta nuo heitetään sivuun tuossa?

En ole missään vaiheessa todennut, että ihmiset kiertäisivät ja niin kuin luistelisivat työstä. Missään en puheissani ole semmoista todennut, enkä tule sitä koskaan toteamaan, koska minä olen nähnyt sen, jotta kun joku oikea paikka aukeaa, mistä maksetaan vielä palkkaakin, niin Pohjois-Karjalassa hakeutuu töihin jopa satoja ihmisiä yhteen paikkaan ja yksi vain valitaan siihen. Se kuvaa sitä, miten halutaan töihin. Mutta tässähän heitetään tavallaan ihmiset sillä tavalla — ed. Hautalalle voisi todeta, täällä sivulla 3 todetaan — jotta lähtökohtana onkin se, jotta ihmiset eivät ole työmarkkinoiden käytettävissä, vaan he voivat valita semmoisen mallin, jotta ne ovat niin kuin vapaita taiteilijoita. Kyllä minä sen takaan, jotta osa ihmisistä on semmoisia, jotta jos se raha maksetaan ilman mitään vastiketta, siis kotiin, niin miksi lähtisi johonkin täyspäiväiseen työhön sitten ihan oikeasti. Osa on semmoisia varmasti.

Sitten täällä todetaan kolmannen sivun alalaidassa, että tällä myös vaikutettaisiin siihen, että työvoimapoliittista koulutusta ei harrastettaisi tai ei siirrettäisi ihmisiä niin kuin väkisin koulutukseen. Minä pidän työvoimapoliittista koulutusta erittäin hyvänä, nimittäin minä olen itse käynyt kolme työllisyyskurssia ja nyt olen eduskunnassa teille (Puhemies koputtaa) julistamassa niitä hyviä asioita. (Puhemies: Aika!)

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Vielä ihan lyhyesti haluan todeta, että tämä ed. Cronbergin esitys merkitsisi sitä, että työmarkkinatukea pitäisi korottaa 8 euroa 26 senttiä, joka olisi tietenkin aivan hyvä, koska tällä nykyisellä työmarkkinatuella ei kerta kaikkiaan tule toimeen, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos ei valtiovarainministeri eroa, niin hän eroaisi varmasti tämän jälkeen, jos tämä toteutettaisiin. Sinänsä minua ei harmittaisi se ero, jos työttömät saisivat rahaa, mutta tämä on täysin sillä tavalla epärealistinen lähtökohta. Siinä mielessä, kun puhutaan, että tämä on kustannusneutraali, niin se ei pidä paikkaansa. Se tässä on kaikista huonoin puoli.

Yleensä näissä työllisyysratkaisuissa, mitä esitetään erilaisissa työllisyysmalleissa, on se yksi paha puoli, että ne kaikki yritetään tehdä niin, että ne on ilmaisia. Jos me haluamme parantaa olennaisesti työllisyyttä ja kunnollisia työpaikkoja ihmisille luoda, niin siihen pitää varata rahaa. Ilman rahaa ei synny. Se on nähty jo aikaisemminkin ja se tullaan näkemään varmasti jatkossakin. Jos työllistämisvelvoite tehdään, se edellyttää rahaa. Ja ihmiset haluavat tehdä työtä. Sen on osoittanut se, että jos jossain on esimerkiksi Tampereen seudulla joku työpaikka auki, ilmoitetaan lehdessä, niin siellä on jopa satoja hakijoita siihen, ja sinne valitaan vaan tietenkin se yksi tai kaksi työntekijää. Näin ollen työhalusta ei ole kysymys, mutta se vaatii rahaa. Ilmaiseksi, taikatempuilla, tämä työllisyyden hoito ei onnistu.

Tarja Cronberg /vihr:

Tässä muutama vastaus vielä, kun ed. Lahtela sanoi, että 10 000 työtöntä Pohjois-Karjalasta hakisi tätä, niin kysehän on siitä, että Pohjois-Karjalassa on 3 500 pitkäaikaistyötöntä. Jos niistä ehkä 500 hakeutuu tähän, niin tilanne on hyvä.

Tässähän ei puhuta työmarkkinatuesta vaan työmarkkinatukea vastaavasta summasta. Ei ole tarkoitus korottaa työmarkkinatukea vaan laskea tavallaan taso, jota verrataan siihen, mitä työtön saa kokonaisuudessaan tänään. Siksi se on nimenomaan kustannusneutraali. Mitä ihan tarkkaan ottaen nämä luvut ovat, niin siitä voidaan varmasti tulevaisuudessa keskustella.

Työtön ei ole tässä kokeilussa koko kokeilun ajan. Kokeilu on viisivuotinen, sinä voit tulla sieltä myös pois, jos haluat. Kokeilun aikana ei ole työmarkkinoiden käytettävissä siinä mielessä kun tänä päivänä, mutta on työmarkkinoiden käytettävissä siinä mielessä, että voi tehdä työtä ja voi siirtyä työuralle, joka sitten ehkä takaa myös sen, että tulevaisuudessa on töitä.