Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimpia haasteita. Koko maailmanyhteisö ymmärtää tänään, että hiilidioksiditaakan kasvun ja ilmaston lämpenemisen hillinnälle ei ole vaihtoehtoja. Seuraukset nykymenolla jälkeemme tuleville olisivat katastrofaaliset. Sellaisen perinnön jättämiseen meillä ei ole oikeutta.

Rion, Kioton, Balin ja monen muunkin koko maailman koonneen suurtapahtuman velvoittamana useat maat ovat jo nyt työssä uuden suunnan hyväksi, EU koko joukon kärjessä. Mutta nyt EU on ottamassa uutta ja entistä vahvempaa vastuuta tässä valtavassa haasteessa. Viime maaliskuussa EU:n johtajat hyväksyivät yksimielisesti suuntaviivat muun muassa päästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian lisäämiseksi Euroopan unionin alueella. Tuon päätöksen konkretisoimiseksi Euroopan komissio julkisti 23. päivä tammikuuta tänä vuonna kunnianhimoisen paketin. Se on lajissaan ainutlaatuinen ja mittava koko maailman mitassa. Silti käsissämme nyt oleva paketti on vasta alkusoittoa sille, mikä pitemmän päälle on välttämätöntä, mihin on nopeasti saatava Euroopan unionin ohella mukaan koko muu maailma.

Kaikista kasvihuonekaasupäästöistä energiasektori aiheuttaa noin 80 prosenttia. Ilmastokysymys on siten valtaosaltaan energiakysymys. Niinpä komission laajan paketin nimi onkin "ilmasto- ja energiapaketti". Se esittää vuoteen 2020 mennessä EU:n yhteisiksi tavoitteiksi seuraavia: kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosentilla, muun maailman mukaan tullen 30:lla, uusiutuvan energian osuus nostetaan 20 prosenttiin nykyisestä noin 8,5:sta ja liikenteen biopolttoaineiden osuus joka maassa vähintään 10 prosenttiin. Paketin niin sanottu res-direktiiviehdotus sisältää uusiutuvan energian maakohtaiset määrälliset velvoitteet, biopolttoaineiden kestävyyskriteerit ja linjaukset niin sanotuksi alkuperätakuujärjestelmäksi. Paketti sisältää myös ehdotuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiksi, päästökauppajärjestelmän kehittämiseksi vuodesta 2013 alkaen ja tiedonannon hiilidioksidin varastoinnista ja talteenotosta.

Komissio haluaa ilmasto- ja energiapakettia käsiteltävän kokonaisuutena. Näin tekee myös Suomi oman ilmasto- ja energiastrategiamme valmistelussa. Ministeri Tiilikainen esittelee myöhemmin tarkemmin vastuullaan olevat asiat.

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomi onnistuikin neuvotteluissa komission kanssa paketin sisällöstä mielestäni aika hyvin, komission Suomelle esittämät velvoitteet sekä päästöjen vähentämiseksi että uusiutuvan energian lisäämiseksi ovat erittäin kovat. Ainakin ensimmäisen, mutta kenties vain ensimmäisen, toteutusvuosikymmenen aikana ne merkitsevät kansantuotteen kasvun hidastumista ja työttömyyden lisääntymistä. Tästä huolimatta hallitus katsoo, että Suomen on kannettava, komission esitystä vähän tarkistaen, oma oikeudenmukainen osuutensa koko maailman yhteisestä taakasta. Ellei nyt toimita, lasku jatkossa on vieläkin suurempi.

Komissio esittää, että Suomen on nostettava uusiutuvan energian osuus nykyisestä 28,5 prosentista 38 prosenttiin. Sen saavuttaminen edellyttää kokonaan uutta suuntaa Suomen energiapolitiikassa. Se merkitsee uusiutuvan energian ja energian säästön vallankumousta Suomessa. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet täyttäen välitavoitteet vuosina 2012, 2014 ja 2016. Toimiin uusiutuvan energian lisäämiseksi on siten ryhdyttävä heti. Jäsenmaiden onkin laadittava kansallinen uusiutuvan energian toimeenpanosuunnitelma. Näin tekee myös Suomi. Suomi valmistelee myös energiatehokkuuden tehokasta, näyttävää ohjelmaa.

Kaikki maat eivät pysty omin raaka-ainevaroin täyttämään velvoitteitaan. Muun muassa tästä syystä esitys pyrkii luomaan niin sanotun alkuperätakuujärjestelmän uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle, lämmölle ja jäähdytykselle. Alkuperätakuita voitaisiin siirtää tietyin edellytyksin Suomen hallituksen mielestä vain jäsenmaiden, ei yksittäisten yritysten, välillä.

Direktiivissä ehdotetaan liikenteen biopolttoaineille ja muille bionesteille ympäristökestävyyskriteereitä. Kestävyys edellyttää polttoaineilta muun ohessa vähintään 35 prosentin päästösäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Suomen hallitus pitää tärkeänä sertifioidun ja sanotun 35 prosentin ehdon täyttävän turpeen saamista niiden polttoaineiden piiriin, joilla liikenteen uusiutuvan polttoaineen 10 prosentin velvoite voidaan täyttää. Uusin tieteellinen tutkimus tukee tätä hanketta.

Arvoisa puhemies! Palaan ensiarvioihin Suomen edellytyksistä täyttää uusiutuvan energian lisäysvelvoitteet.

Sekä päästöjen vähentämisen että uusiutuvan energian lisäyksen tarve puhuvat mielestäni siis uuden energiapolitiikan suunnan välttämättömyydestä. Energian yli 300 terawattitunnin suuruisen loppukulutuksen ja sähkön runsaan 90 terawattitunnin suuruisen kulutuksen jatkuva kasvu on voitava pysäyttää vielä ensi vuosikymmenellä. Tämä puolestaan edellyttää šokkihoitoa energian säästöön ja energiatehokkuuteen. Tähän meitä toki patistaa jo unionikin ja sinne jo aikaisemmin antamamme sitoumukset. Mutta vielä pitemmälle on mentävä, jotta energiatehokkuuden noin 20 prosentin säästöt saataisiin aikaiseksi ja kulutuksen kasvu pysäytetyksi. Tämä merkitse uusia toimia, porkkanoita, keppejä, ohjeita ja kahleita sähköntuotannossa, lämmityksessä, muussa asumisessa, liikenteessä, teollisuudessa ja maataloudessa. Käytettävän energialähteen osalta tämä merkitsee hiilen ja öljyn käytön likipitäen lopettamista sähkön ja lämmön tuotannossa.

Jos saamme tehotoimin energian kulutuksen kuriin, uusiutuvan energian lisäysvelvollisuudeksemme jää todennäköisesti runsaat 30 terawattituntia. Jos kuri ei onnistu, uusiutuvan velvoite kasvaa ja karkaa käsistä.

Hallitus määrittelee ilmasto- ja energiastrategiassaan, millä uusiutuvilla energialähteillä velvoite hoidetaan kestävästi ja edullisimmin ja miten tarvittava kapasiteetti synnytetään maahan: tukitoimin tarjontaa lisäten vai kysyntää tukien vaiko molempia keinoja käyttäen.

Selvää mielestäni kuitenkin on, että ylivoimaisesti suurin potentiaali meillä on metsä- ja peltoenergiassa. Energiapuun nykyinen noin 4 miljoonan kuution käyttö on moninkertaistettava, ehkä kolminkertaistettava, mutta ilman tukitoimia, logistiikan kohentamista ja työvoiman saannin parantamista se ei onnistu. Enimmilläänkin puu riittänee vain kahteen kolmasosaan tuosta lisäysvelvoitteesta.

Tästäkin syystä meidän on nostettava nykyinen vähäinen, noin 100 megawatin tuulienergian käyttö useamman terawattitunnin suuruiseksi heikoista tuuliolosuhteistamme huolimatta. Siinä energian tarvitsijoiden maksettavaksi tuleva tukitarve on vieläkin reilusti suurempi kuin puun kohdalla riippumatta siitä, käytetäänkö tuen muotona syöttötariffeja, sertifikaatteja vai investointitukia.

Energiankäyttäjille ylivoimaisesti edullisin ja lisä- ja säästöenergialähde on vesivoima. Hallitus lupaa ohjelmassaan lisätä sitä "tuntuvasti".

Tavoitteiden toteuttamisessa yksi avainsana on Venäjä. Lähes 70 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta tuotetaan metsäteollisuuden jäteliemillä ja muilla puuperäisillä teollisuuden sivujakeilla. Jalostuksessa käytetystä puusta taas yli neljännes on tullut Venäjältä. Mikäli tuonti loppuu, Suomi joutuisi nykynäkymillä tukeutumaan niin sanotun ylivoimaisen esteen poikkeussääntöön ja hakemaan Euroopan unionilta kevennystä velvoitteeseensa.

Arvoisa puhemies! Suomi on siis valmis vastaamaan vahvasti globaaliin ilmasto- ja energiahaasteeseen. Näissä vastauksissa on myös suuria mahdollisuuksia Suomelle ja suomalaisille. Edistämällä kotimaisen energian käyttöä vähennämme energiariippuvuuttamme ja parannamme nykyistä noin 30 prosentin heikkoa energiaomavaraisuutta, työllistämme tuhansia, kenties kymmeniätuhansia suomalaisia, parannamme työn ja toimeentulon mahdollisuuksia monesti juuri kaikista heikoimmilla alueilla. Aivan erityiset mahdollisuudet edelläkävijän rooli uusiutuvan energian käytössä tarjoaa energia- ja ympäristöteknologialle, alan tutkimukselle, tuotekehitykselle ja viime kädessä alan teollisuudelle ja sen työpaikoille. Tämän alan maailmanmarkkinat kasvavat ylivoimaisesti nopeimmin koko maailmassa.

Arvoisa puhemies! Siinä on Suomen sauma. Hyvä työ hyvän asian puolesta voi muuttaa velvoitteet suuriksi mahdollisuuksiksi!

Erkki Tuomioja /sd:

Herra puhemies! Haluan ensiksi kiittää puhemiesneuvostoa siitä, että se on ottanut vaarin suuressa valiokunnassa esitetystä toiveesta, että eduskunta kokonaisuudessaan pääsisi nyt jo tässä vaiheessa, kun nämä EU:n ilmasto- ja energiapaketin ensimmäiset U-asiat ovat tulleet eduskuntaan, käymään asiasta keskustelun. Kyllähän näitä keskustelumahdollisuuksia tulee myöhemminkin, mutta tämä on nyt se varmasti oikea paikka käydä tätä keskustelua semminkin, kun tiedossa on, että hallituksen lupaama ilmasto- ja energiapoliittinen selonteko tulee mahdollisesti siirtymään jopa syksyyn, mutta aikaisintaan on kevätistuntokauden lopulla meidän edessämme.

Ilmastonmuutos ei ole pelkkää ympäristöpolitiikkaa, se on lakannut olemasta sitä jo kauan sitten. Se on yhtä lailla talouspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, teollisuuspolitiikkaa. Se vaikuttaa kaikkeen politiikkaan, jokaiseen politiikkalohkoon, ja yhä enemmän sitä ymmärretään myöskin tarkastella turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Eikä ole sattuma, että tällä viikolla kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle EU:n korkea edustaja Solana tuo esityksensä ilmastonmuutoksen turvallisuuspoliittisista ulottuvuuksista, ja tätäkin ryhdytään myös EU-tasolla yhdessä käsittelemään.

Ruotsissa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja kannanotoissa on identifioitu ilmastonmuutos suurimmaksi turvallisuuspoliittiseksi uhaksi. Näin se on nähtävä tietysti myös meillä, joskin meillä helpommin sanotaan, että kun kyseessä ei ole poliittisen toimijan jotain toista poliittista toimijaa vastaan käyttämä instrumentti, niin tämä ei kuulu perinteisen turvallisuuspolitiikan piirin, ja se on tietysti totta. Mutta ilmastonmuutoksella on jo nyt erittäin kouriintuntuvia poliittisia ja turvallisuuspoliittisia seurauksia ja sillä on myös sotilaalliseen turvallisuuteen vaikuttavia seurauksia jo nyt. Darfurin kriisi, sota, on ehkä aikamme ensimmäisiä laajempia ympäristökonflikteja, joissa erittäin keskeisenä taustatekijänä on ilmastonmuutoksen vauhdittama aavikoituminen.

Tänään ilmastopolitiikasta puhutaan kaikissa maissa ykköskysymyksenä. Voi vain kysyä, mikä olisi tilanne, jos tähän olisi päästy jo 25 vuotta aikaisemmin. Tämä kuulostaa näin maailmanhistoriallisessa katsannossa hyvin yhdentekevältä, 25 vuotta sinne tai tänne, mutta me elämme sellaista aikaa ja sellaisen haasteen edessä, jollaista ihmiskunta ei ole koskaan ennen kokenut. Yksinomaan toisen maailmansodan jälkeen maailman väkiluku on noussut 2,3 miljardista 6,3 miljardiin, ja nousu jatkuu ainakin siksi, kunnes meitä on 9 tai 10 miljardia. Ja tuntuu usein siltä, ettemme ole vieläkään kunnolla tiedostaneet ja ymmärtäneet sitä, kuinka suurta ja peruuttamatonta muutosta tämä merkitsee siihen, miten ihmisyhteisöt, valtio ja kansakunnat järjestävät keskinäisen kanssakäymisensä, ja minkälaista haastetta se merkitsee ihmisen ja luonnon ympäristön suhteissa. Sen vuoksi meillä ei ole mitään historiallista, ei myöskään luonnonhistoriallista pohjaa arvioida tilannetta.

Ja tämä 25 vuotta voi olla siinäkin suhteessa hyvin ratkaiseva, että tämän päivän näkökulmasta saattaa olla, että meillä kaiken kaikkiaan on parhaimmillaankin ehkä vain muutamia vuosikymmeniä aikaa sopeuttaa ihmisen toiminnot maapallolla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin. On tärkeää mainita nämä kolme aina yhdessä. Tietysti se ekologinen perusta ja ilmastonmuutos osana sitä on sillä tavoin ratkaiseva, että jos siinä epäonnistumme, ei näillä muillakaan enää ole pitkän päälle merkitystä. Mutta toisaalta on myöskin niin, että ilman sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä me tuskin pystymme ekologisesti kestävää kehitystä saavuttamaan, ja tämä ilmastonmuutoshaaste ja siihen vastaaminen on tässä suhteessa ratkaiseva haaste, ratkaiseva esimerkki.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli voi olla kansainvälisestikin, maailmanlaajuisestikin, hyvin käyttökelpoinen esimerkki siitä, millä tavoin ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys voidaan yhdistää, mutta myös meillä tämä tulee merkitsemään erittäin suurta uutta sopeutumista. On ihan ymmärrettävää ja välttämätöntä, että näiden esitysten käsittelyssä tulee esiin korostetusti kansallinen näkökulma, se, mitä näiden direktiivien toteuttaminen merkitsee Suomessa, mitenkä niitä tulee arvioida meidän kannaltamme, millaisiin muutoksiin mahdollisesti pyrimme, jotta nämä olisivat oikeudenmukaisia suhteessa yhteiseen niin sanottuun taakanjakoon. Ja samoin on ihan selvää, että meidän täytyy tämä näkökulma käydä lävitse, koska jos emme me sitä tee, niin ei sitä tietysti meidän puolestamme tee kukaan muukaan, ja näin tietysti tapahtuu kaikissa muissakin EU-jäsenmaissa.

Mutta haluaisin myös korostaa sitä, että on yhtä tärkeätä, että mekin käymme läpi näitä esityksiä globaalisesta näkökulmasta. Ovatko ne riittäviä, ovatko ne toimivia sille, että EU pystyy maailmanlaajuisesti vaikuttamaan riittäviin, sitoviin ja toimiviin ratkaisuihin ilmastonmuutoksen etenemisen hidastamiseksi? Siitähän muuten on kysymys, ilmastonmuutos on jo peruuttamaton asia, ja joka tapauksessa siihen joudutaan sopeutumaan ja sillä sopeutumisella on kustannuksensa. Mutta niin kuin ministeri Pekkarinen aivan oikein totesi, jos me emme nyt ryhdy toimenpiteisiin, lasku tulee olemaan vain suurempi tulevaisuudessa.

Näitä tavoitteita on usein nimitetty sanalla kunnianhimoiset, ja niitä voi yhtä lailla nimittää välttämättömiksi. Mutta kunnianhimoisuus ja tietynlainen välttämättömyys koskee myöskin sitä tapaa ja aikataulua, jolla me täällä eduskunnassa näitä esityksiä käsittelemme. Tavoitteenahan on, että Ranskan puheenjohtajakaudella, siis tämän vuoden loppupuolella, nämä saataisiin jo käsitellyiksi ja hyväksytyiksi, jotta meillä olisi sitten vuonna 2009 ilmastoneuvotteluissa EU:n valmiit päätökset ja pohja olemassa, jotta näissä voitaisiin vuorostaan edetä.

Ja jotta tämä olisi mahdollista ja jotta eduskunnan vaikutusvalta näihin esityksiin ja hallituksen ja Suomen linjaan säilyisi, pitää eduskunnankin olla valmis noin huhtikuun kuluessa muodostamaan kantansa näihin esityksiin. Tietenkään prosessi ei siihen pääty, vaan se tulee olemaan myöskin hallituksen ja eduskunnan välillä jatkuvaa vuorovaikutusta sitä myöten kuin käsittely ja neuvottelut etenevät, mutta meidän täytyy heti ryhtyä tässä suhteessa töihin. Ja tämä keskustelu, jonka eduskunta nyt tänään käy, antaa kaikille tähän työhön jokseenkin kaikissa valiokunnissa osallistuville erittäin hyvän pohjan.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen maailmanlaajuinen ongelma voidaan ratkaista ainoastaan maailmanlaajuisella, kattavalla sopimuksella. Joulun alla Balilla YK:n ilmastosopimusneuvotteluissa sovittiin tiekartasta, jolla tähdätään kansainväliseen sopimukseen kahden vuoden kuluessa joulukuuhun 2009 mennessä. Tuossa sopimuksessa täytyy ratkoa päästöjen vähentämiseen liittyvät tavoitteet, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä asioita, jotka koskettavat erityisesti kehitysmaita, päästöjen vähentämiseen tähtäävän teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevat kysymykset sekä rahoitus niin päästövähennysten, sopeutumistoimien kuin teknologian siirron toimenpiteille.

Päästöjen vähentäminen maailmanlaajuisesti edellyttää yksityisten investointien ohjaamista ilmastoystävälliseen suuntaan. Minkään valtakunnan ja maitten budjettirahat eivät tule riittämään ilmastonmuutoksen torjumiseksi, saati hillitsemiseksi. Sen takia yksityisten investointien ohjaamisella on niin keskeinen merkitys. Nyt käsitteillä oleva EU:n ilmasto- ja energiapaketti pyrkii juuri luomaan sen kaltaisen toimintaympäristön EU:n sisälle, että yksityinen raha alkaisi ohjautua päästöjä vähentävään suuntaan ja sillä tavalla EU:n sisällä ikään kuin edelläkävijänä lähdettäisiin toteuttamaan näitä laajemmissa kansainvälisissä puitteissa ehdottoman välttämättömiä toimenpiteitä.

Ministeri Pekkarinen esitteli tavoitteita energiapolitiikassa, uusiutuvien energianlähteiden lisäämisen, energiatehokkuuden parantamisen ja biopolttoaineitten osuuden lisäämisen liikenteessä. Nämä ovat juuri niitä konkreettisia, merkittäviä keinoja päästövähennysten aikaansaamiseksi.

Ympäristöministeriön vastuulla käynnissä olevissa valmisteluissa ja jatkokeskusteluissa komission pakettiin liittyen on EU:n päästökauppadirektiivin muuttaminen, ehdotus taakanjaosta jäsenmaiden kesken päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten päästöjen osalta sekä ehdotus hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeviksi säädöksiksi. Edelleen tähän ilmasto- ja energiapakettiin liittyy lukuisia liikenteen päästövähennyksiin tähtääviä lakiesityksiä.

Arvoisa puhemies! Päästökauppadirektiivin muutosta rakennettaessa EU on pyrkinyt löytämään mahdollisimman kustannustehokkaan ja markkinapohjaisen ratkaisun päästöjen vähentämiseksi. Päästökaupan piiriinhän kuuluvat karkeasti sanoen sähkön tuotanto ja teollisuus. Nämä alat tuottavat noin puolet EU:n hiilidioksidipäästöistä. Nyt käsitteillä olevat uudistukset on tarkoitettu tulemaan voimaan vuonna 2013 EU:n päästökaupan kolmannen kauden alkaessa — nyt eletään siis toista päästökauppakautta.

Uutuutena aikaisempaan verrattuna tässä paketissa on se, että kansallisista kiintiöistä luovutaan. Meillä tulee olemaan yksi yhteinen, unionin laajuinen päästökatto, ja se päästökatto on lineaarisesti aleneva alkaen siitä vuodesta 2013 kohti vuotta 2020, jolloin tarkoituksena on päästökaupan puolella olla 21 prosenttia pienemmissä päästöissä kuin vuoden 2005 tasosta laskien. Uudistuksessa päästöoikeudet ensisijaisesti tullaan huutokauppaamaan eli huutokauppa on päästöoikeuksien keskeinen jakomenetelmä. Sähkön tuotannossa tämä on varmasti kustannustehokas ja aivan oikeudenmukainen menetelmä.

Sen sijaan teollisuuden puolella huutokauppaan liittyy ongelmia, joihin Suomi on pyrkinyt jo etukäteen vaikuttamaan ja joita myös komission paketissa kiitettävällä tavalla otetaan huomioon. Nimittäin päästökaupan sisällä toimiva teollisuus, joka toimii globaaleilla markkinoilla, voi joutua kilpailukykyongelmiin, mikäli kaikki päästöoikeudet pistettäisiin ykskaks huutokaupan pariin ja muualla maailmassa näin ei olisi. Sen takia komissio määrittelee vuoteen 2010 mennessä, mitkä sektorit kuuluvat tämän kaltaisen niin sanotun hiilivuodolle alttiin teollisuuden kategoriaan, ja vuonna 2011, sen jälkeen kun nähdään, minkälainen kansainvälinen sopimus meille on vuonna 2009 onnistuttu rakentamaan, tehdään ne konkreettiset toimenpiteet, millä varmistetaan energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky EU:n sisällä suhteessa muuhun maailmaan.

Arvoisa puhemies! Päästökauppajärjestelmän ulkopuolisella sektorilla rakennetaan kansallisia päästövähennysvelvoitteita. Päästökaupan ulkopuolella aiheutuu noin puolet kasvihuonekaasupäästöistä, ja täällä EU tavoittelee yhteensä 10 prosentin alenemaa vuodesta 2005 vuoteen 2020. Pääosin näistä toimenpiteistä voidaan päättää kansallisesti, velvoitteet tulevat kuitenkin EU-tason sopimuksella, ja Suomessa tavoitellaan siis 16 prosentin päästövähennyksiä. Päästökaupan ulkopuoliset vähennykset on saatava aikaan rakentamisen, rakennusten lämmityksen, asumisen, liikenteen, maatalouden ja jätehuollon aloilla. Myös työkoneisiin ja joihinkin teollisuuskaasuihin toimenpiteitä suuntaamalla pystytään pieneltä osin tavoitteita saavuttamaan.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on tärkeä tulevaisuuden teknologia, ja siihen luodaan nyt lainsäädännöllinen pohja. Hiilidioksidin talteenoton varaan ei voi kuitenkaan liikaa tuudittautua eli ei voida rakentaa päästövähennyksiä sille uskolle, että meillä tulevaisuudessa joskus on joku teknologia, millä hiilidioksidi saadaan talteen, vaan se on rinnalla muitten toimenpiteiden kanssa kulkeva tärkeä osa tätä pakettia.

Arvoisa puhemies! EU on kansainvälisesti vahva toimija ilmastopolitiikassa, ja tällä paketilla halutaan säilyttää se vahvan toimijan rooli ja antaa muulle maailmalle signaali, että täällä toimitaan, seuratkaa perästä. Kaikkien sektoreitten ja toimijoitten on osallistuttava päästövähennystavoitteisiin, niitä ei voida siis sälyttää pelkästään energian tuotannon ja teollisuuden varaan, vaan myös päästökaupan ulkopuolisilla elämänalueilla on merkittävä rooli.

Kuten ministeri Pekkarinen totesi, ne konkreettiset toimenpiteet, miten Suomi näihin velvoitteisiin itse sopeutuu ja mihin toimenpiteisiin tarttuu, määritellään ilmasto- ja energiastrategian valmistelun yhteydessä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä energia- ja ilmastopolitiikka on erittäin iso kysymys koko Euroopan kannalta, mutta myöskin maailmanlaajuisesti. Millä tavalla EU:n johtajat ovat arvioineet tämän vaikutusta EU:n kilpailukykyyn? Millä tavalla EU tulee näitten päästövähennysten jälkeen sitten pärjäämään kilpailussa Yhdysvalloille ja Aasian maille? Ja millä tavalla Suomen puolella on arvioitu Suomen suhteellista kilpailukykyä EU:n sisällä? Kun me olemme olleet hyvin vahva uusiutuvan energian tuottaja jo tässä vaiheessa ja meidän tavoitteemme on erittäin kova tulevaisuudessakin, niin minkälainen tulee olemaan Suomen kilpailukyky näitten tavoitteitten saavuttamisen jälkeen? Tämä on mielestäni tärkeä kysymys, joka pitäisi tuoda tässä yhteydessä myöskin esille.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tuomassa oman energiastrategiansa ensi syksynä. Se piti tulla jo tänä keväänä, mutta onneksi se tulee ensi syksynä. Mutta nämä kansalliset ohjauskeinot, joita tässä ollaan päättämässä, miksi hallitus ei odota niitä EU-tasoisia päätöksiä, joista nyt ilmeisesti päästään aikaisintaan ensi keväänä yhteisymmärrykseen? Tässä on Ranskan puheenjohtajuuskausi tulossa, jossa esimerkiksi ydinenergian kohtalosta ja sen päästöttömyydestä päästään jonkin tyyppiseen keskusteluun. Samoin avoimia kysymyksiä on, niin kuin ministerikin sanoi, hiilidioksidin talteenotto jne. Miksi emme odota näitä EU-tasoisia ajatuksia?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun teemme ilmaston lämpenemistä hidastavia toimia, niin tärkeätä on muistaa kestävä kehitys, joka pitää sisällään ympäristön talouden ja sosiaalisenkin ulottuvuuden. Ja sanon, että meille sosialidemokraateille on tärkeää se, miten kustannukset, joiden joka paikassa ennustetaan nousevan, jakaantuvat. Energian hinnalla on siis väliä suomalaisille työpaikoille ja suomalaisille perheille.

Me esitimme jo syksyllä lakialoitteen — nyt siitä on keskusteltu lisää — windfall-voittojen keräämisestä. Ministeri Pekkarinen, olette siihen aikaisemmin positiivisesti suhtautunut. Odotamme sitä, koska sillä voitaisiin, esimerkiksi meidän mallillamme, kerätä yli 300 miljoonaa euroa vuosittain, joka voitaisiin käyttää tähän kalliiseen uusiutuvaan energiaan. Tämmöistä rahoitusmekanismia tarjoamme tarjottimella. Hallitukselta odotamme toimia, että voitte toimeenpanna sen keräämisen ja rahoitusmallin. Vai onko teillä esittää jotain parempaa?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! EU:n asettamaa 20 prosentin päästövähennystavoitetta on pidetty yleisesti Suomessa kovana, myös ministereiden puheenvuoroissa. Al Gore sai Nobelin rauhanpalkinnon elokuvasta Epämiellyttävä totuus. Ja epämiellyttävä totuus on se, että tämä 20 prosenttia ei ole edes hyvä alku. Vielä 2007 maaliskuussa Eurooppa-neuvostossa Euroopan johtajat itse linjasivat, että vähintään 30 prosenttia pitää vuoteen 2020 mennessä päästöjä vähentää.

Kysynkin pääministeri Vanhaselta, joka on profiloitunut Suomen ilmastopolitiikan ykkösnimenä: Oletteko te pettynyt nyt tähän vain 20 prosentin tavoitteeseen, kun te itse olette ollut vaatimassa vähintään 30 prosentin päästöleikkauksia Eurooppa-neuvostossa vielä maaliskuussa 2007?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerit kuvasivat edellä hyvin sitä, että nämä edessä olevat tavoitteet ovat haastavia, mutta mahdollisia. Allekirjoitan täysin myös valiokunnan puheenjohtajan ed. Tuomiojan näkemykset, että nämä tavoitteet ovat samalla välttämättömiä. Me tarvitsemme niitä, jotta ilmastonmuutos voidaan saada kuriin.

Suomen kansallisia huolia ymmärrettiin kohtuullisen hyvin Brysselissä, ja se näkyy nyt näissä Suomelle esitetyissä tavoitteissa. Esimerkiksi tämä uusiutuvan energian lisäysvelvoite on Suomelle alhaisempi kuin EU:lle keskimäärin. Näkisinkin, että on myös Suomen etu, että paketti saadaan käsiteltyä ripeässä aikataulussa ja että 27 EU:n jäsenmaata eivät lähde raatelemaan nyt tätä ehdotusta auki kukin omista itsekkäistä syistä, vaan että paketti saadaan ripeässä aikataulussa eteenpäin ja siihen ei yritetäkään tehdä mitään radikaaleja muutoksia. Pieniä parannuksia tarvitaan ja niitä voidaan tehdä.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Talman! Puhemies! Kansainvälisen energiajärjestön arvioiden mukaan monissa maissa esimerkiksi uudet talot voisivat olla energiakäytöltään jopa 70 prosenttia nykyistä tehokkaampia. Suomessa suurin potentiaali löytyy korjausrakentamisessa. Suomessa onkin tuettu omakotitalojen tietyn tyyppisiin energiaratkaisuihin siirtymistä. Entäs tämän jälkeen? Tuleeko uusia tukimuotoja, esimerkiksi korjausrakentamiseen liittyviä tukimuotoja, ja miten tullaan tiukentamaan näitä rakentamismääräyksiä Suomessa?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Päiväjärjestyksen keskustelun aiheena on Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikka. Yllätyin aika lailla, kun eräästä lehdestä luin pari päivää sitten, että komissaari Benita Ferrero-Waldner ja Javier Solana ovat lähettäneet varoitusraportin kaikille EU:n jäsenmaille. Siinä todetaan, että ilmastonmuutos on uuden kylmän sodan kasvualusta. Hyvin yksityiskohtaisesti kerrotaan, minkälaisia riskejä tähän ilmastonmuutokseen liittyy. Kun Ruotsi nosti ilmastonmuutoksen kaikkein suurimmaksi turvallisuusuhaksi, niin en oikein sitä ymmärtänyt, mutta nyt jo EU-tasolla korkeassa asemassa olevat henkilöt (Puhemies: Minuutti on kulunut ed. Kallis!) nostavat tämän esille ja siihen palataan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä suomalaisilla puolueilla on aika laaja yhteisymmärrys siitä suunnasta ja niistä periaatteista, joilla me vastaamme näihin velvoitteisiin, mikä ei ollut tavanomaista vielä muutama vuosi sitten. Kun hallitus eilen teki kehyspäätöksen ja päätti niin sanotusta Ahon työryhmän raportista ja esityksestä, niin kysynkin: Palveleeko tämä päätös, jonka hallitus teki, näitä päämääriä, ja viekö se Suomea ilmastoystävällisempään suuntaan ja lisää myöskin kansallista energiapolitiikan omavaraisuutta?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen omassa puheenvuorossaan käsitteli tätä res-direktiiviehdotusta biopolttoaineita ja bionesteitten ympäristökestävyyskriteereitten näkökulmasta ja nosti esille sitten tämän suomalaisen turpeen mahdollisen hyväksikäytön ja mainitsi myöskin puheenvuorossaan, että uusin tieteellinen tutkimus tukee sitä, että tämä sertifioitu turve saataisiin näitten luvallisten raaka-aineitten listalle. Kysymys kuuluu: Miten tämä Suomen pyrkimys on tällä hetkellä edistymässä, vai onko se edistymässä?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntakaudella eduskunta valiokuntien hyvän työn pohjalta päätti kahdeksan erilaista kohtaa yksimielisesti tässä salissa, joista ensimmäinen kohta oli se, että kaikkien maanosien ja kaikkien maitten pitää lähteä tähän ilmasto—energia-asiaan mukaan. Toivon, että hallitus ja myös sitten eduskunta ja sen suuri valiokunta, jossa tämä asia on — tämä asia on tällä hetkellä eduskunnan käsissä — pystyisivät tähän samaan. Siihen liittyy esimerkiksi se, että pääministeri eilen totesi Venäjän puutullien osalta vähän niin kuin sillä tavoin, että niille ei ole enää mitään tehtävissä. Kuitenkin täällä puhutaan myös ylivoimaisesta esteestä ja siitä, että jos tämä ylivoimainen este toteutuu, sillä olisi vaikutusta siihen, millä tavoin tämä uusiutuvien osuus Suomessa olisi. Tätä pääministerilausuntoa tässä suhteessa ihmettelen.

Toinen asia, mitä myös ihmettelen, on tämä vesivoiman osuus nyt näissä perusteluissa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On selvää, että tarvitaan rajat ylittäviä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja sen lisäksi pitäisi myös muistaa, että säästäminen on se kaikkein halvin ja tehokkain keino energian käytössä. Meillä tahdotaan vaan nähdä aina tämä energian säästäminen peikkona, sen sijaan se pitäisi nähdä uutena mahdollisuutena. Mielestäni tämä ydinenergian mahdollisuuden esillä pitäminen vaikuttaa hyvin negatiivisesti tähän säästämisintoon, ja kun saadaan paljon halpaa ja edullista energiaa, tämä säästäminen unohdetaan. Tässä pakko on se, jota tarvitaan ja myös rajoitukset — pelkät suositukset eivät riitä. Näitä toimia olisin hallitukselta toivonut ja uusia silmälaseja uusien energiamuotojen ja uusiutuvien energiamuotojen lisätukemiseksi. Ne puuttuvat tästä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Arhinmäelle: Eurooppa-neuvosto päätti vuosi sitten maaliskuussa, että EU ja sen jäsenmaat ovat valmiita 20 prosentin päästöjen alentamiseen yksipuolisena toimena. Tämä 30 prosenttia tulee siitä, että mikäli saadaan kansainvälisesti kattava sopimus, siinä yhteydessä unioni on valmis 30 prosentin tavoitteeseen. Se, mikä tarvitaan, minä arvelen ja pelkään, että se on 60—80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Jos me haluamme pitoisuuksien kasvun ensin taittuvan, saati lähtevän alentumaan, tullaan puhumaan erittäin kunnianhimoisista tavoitteista, joiden saavuttamiseksi ei ole vielä edes teknologiaa olemassa. Eli tavoitteet ovat hyvin suuret.

EU:n korkea edustaja Solana on valmistellut huomiseen Eurooppa-neuvostoon tämän ilmastomuutoksen turvallisuusvaikutuksista raportin. Siihen myös ed. Tuomioja äsken viittasi. On helppo kuvitella, että jos ilmastonmuutoksen takia sadat miljoonat ihmiset menettävät asuinseutunsa ja lähtevät liikkeelle, sillä on turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Tuomioja hyvin kuvasi Darfurin kriisiä. Sillä on minusta selvästi ympäristöperusteista taustaa myös olemassa, ja tähänkin osioon ilmastonmuutoksesta pitää kiinnittää kasvavaa huolta. Suomen ja unionin ehdoton kanta on se, että kaikkien maiden pitää lähteä mukaan. Mukaan lähdössä on erilaisia tasoja maan talouden kehitysasteesta riippuen, mutta kaikki pitää saada tähän mukaan, muutoin mahdollisuuksia ei ole.

Venäjän puuta koskeva kysymys: Maaliskuu on otollisin aika ratkaista se. Huhtikuun alussa tulevat uudet tullit voimaan, mutta me otamme jo täydestä todesta sen, että Venäjä pitää sen kaksi vuotta sitten tekemänsä päätöksen, joka nostaisi tullin ensi vuoden alussa 50 euroon kuutiolta. Eli tulli maksaisi enemmän kuin puutavara itsessään täällä kotimaassa. Ja me otamme todesta tämän ja toimimme, että saamme kotimaan metsistä puuta tarpeeksi, ja samalla yhdessä unionin kanssa teemme kaikkemme, jotta se huono päätös muutettaisiin niin, että puuta saataisiin. Tällä on se kytkentä meidän tavoitteisiimme, että merkittävä osa, niin kuin ministeri Pekkarisen puheenvuorosta kävi ilmi, meidän energiastamme tulee sen puutavaran mukana, joka Venäjältä Suomeen tuodaan.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, miten Euroopan kilpailukyvyn ja Suomen kilpailukyvyn käy? Karkeasti voisi sanoa, että lyhyellä tähtäyksellä näyttäisi siltä, että Euroopan kilpailukyky vähän heikkenee. Suurin piirtein sama on tilanne Suomen suhteessa kolmansiin maihin, ei Euroopan unioniin. Suomen kohdalta, Suomi versus muu Euroopan unioni, varmaan tässä suhteessa Suomelle ei käy ollenkaan huonosti. Uskon, että aika lailla tasapuolisesti kohtelu sattuu meihin kuin muihinkin Euroopan unionin maihin.

Silloin, kun puhutaan pitemmästä tähtäyksestä ja erityisesti siitä, minkälainen on teknologinen ja tutkimuksellinen ja tuotannollinen valmius tuottaa sellaisia vempaimia, joilla vastataan tähän ilmasto- ja ympäristöhaasteeseen, niin mitä aikaisemmin kehitämme tätä teknologiaa, mitä nopeammin panemme tämän tuotannon pystyyn, sitä parempia menestyjiä olemme silloin, kun koko maailman pitää yhteisin toimin vastata tähän globaaliin haasteeseen. Meidän on, myös sen maailman, joka nyt nukkuu vielä osittain, ennen pitkää herättävä ja oltava mukana vastaamassa tähän haasteeseen.

Ed. Matikainen-Kallströmin kysymys oli ihan aiheellinen, kuitenkin niin, että jokainen maa joutuu nyt jo laatimaan tällaista uusiutuvan energian toimeenpanosuunnitelmaa ja siinä eri maiden pitää määritellä, millä keinoin, millä raaka-aineilla, minkälaisin tuin tai erilaisin insentiivein me aiomme toteuttaa sen tempun, sen velvoitteen hoitaa. Nyt pääasiassa nämä ohjauskeinot jäävät kuitenkin eri jäsenmaiden omaan rooteliin yhtä ainoata poikkeusta lukuun ottamatta. Nyt on meneillään sellainen pyrkimys, että ennen kaikkea tämän syöttötariffijärjestelmän osalta unionin maat pyrkisivät yhtenäistämään, minkälaista syöttötariffia käytettäisiin, jos käytettäisiin. Kahdeksassatoista maassa on jo joko käytössä tai ollaan suunnittelemassa, ja esille on noussut kysymys, voitaisiinko tätä yhtenäistää. Mutta ensimmäinen keskustelu osoitti kyllä, että eipä taida tulla siitä pullasta minkäänlaista leivosta, se on paljon mahdollista. Voi olla, että nämä ohjauskeinot jäävät kansalliseen valtaan.

Ed. Kumpula-Natri, yhdyn täysin teidän näkemykseenne siitä, että samalla, kun Suomi velvoitteensa hoitaa, sen pitää yrittää tehdä se paitsi kestävästi myös taloudellisesti tehokkaalla ja hyvällä tavalla. Tähän Suomi pyrkii ja pyritään yhdessä, hallitus ja eduskunta varmastikin. Mikä rooli siinä silloin on windfall-voittojen ikään kuin verottamisella, se mielestäni on rajallinen. Voi olla, että se pienen roolin siitä hoitaa, mutta kovin ratkaiseva rooli sillä ei ole. Olen edelleen samaa mieltä kuin muutama viikko sitten, se kannattaa selvittää ja selvitetään. Se kerran selvitettiin edellisellä hallituskaudella, mutta se silloin uinahti jonnekin, en käy sitä keskustelua enemmän käymään. Periaatteessa positiivinen asenne on tämän keinon uudelleen herättämiseen.

Mitä tulee vielä tähän, kuinka nopeasti Euroopan pitää lähteä päästöjä vähentämään, kannattaa pitää huolta siitä, meidän kaikkien unionilaisten, että ei tapahdu hiilivuotoa. Meidän pitää mitoittaa omat toimet ja muun maailman mukaan saaminen sillä tavalla, että jos esimerkiksi Outokummun terästehdas, joka tekee jaloterästonnin ylivoimaisesti maailman pienimmillä päästöillä, jos se terästuotanto siirtyy täältä jonnekin, jossa päästöt ovat moninkertaisesti suuremmat, mitä tapahtuu. Yhteinen ilmastomme menettää siinä kisassa.

Arvoisa puhemies! Vielä turpeeseen, jos aika riittää, lyhyesti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ratkaisevaa on se, että fossiilisten energianlähteitten käytöstä luovutaan mahdollisimman pian. Se on se ratkaiseva askel. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ne fossiiliset energianlähteet korvataan uusiutuvilla energianlähteillä, sekin on selvä asia. Tässä suhteessa, niin kuin arvoisa ministeri, ministereistä Pekkarinen, totesi, että Suomi on ilmiselvästi Euroopassa, koko Euroopassa, ainoalaatuisen myönteisessä asemassa. Ja jotta me pystyisimme tässä mahdollisimman tehokkaasti toimimaan, me tarvitsemme eräänlaisen valtakunnankaavan, johonka merkitään tuulipuistot jnp., ettei niissä tarvitse enää sen jälkeen kaavaprosessia jnp. käydä. Toivoisin, että tämä otettaisiin, vaikkei sitä hallitusohjelmassa olekaan, agendalle.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä kotimaisista keinoista. Tässä ministeri Pekkarinen viittasi syöttötariffeihin, ja tässä olen kyllä ja varmaan moni muukin odottanut, että saisimme ratkaisuja aikaan tuulivoiman syöttötariffeista. Se ei varmasti ratkaise tätä koko ongelmaa, mutta voi olla osa sitä, tämä tuulivoima, nimittäin kun kyse on kuitenkin kiistatta päästöttömästä energialähteestä. Meillä on paljon tuulivoimaosaamista, mutta itse käytämme vain pienen osan siitä potentiaalista, joka meillä tuulivoiman suhteen on.

Arvoisa puhemies! Miten hallitus aikoo nyt edistää tuulivoimaa? Onko odotettavissa päätös syöttötariffeista, vai joudummeko tyytymään näihin vanhoihin keinoihin?

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Kaikkonen täällä totesi, on aivan selvä asia, että myös tuulivoimaa pitää lisätä runsaasti, jotta Suomi pystyy täyttämään tämän Euroopan unionin 38 prosentin uusiutuvan energiavelvoitteensa. Ja tuulivoima on kallista. Sen voimakkaan lisäämisen kustannukset lasketaan miljardeissa euroissa. On ehdottoman tärkeää, että nämä ohjauskeinot valitaan siten, että ne ovat kustannustehokkaita ja markkinaehtoisia, jotta tämä lasku kuluttajalle tai veronmaksajalle ei olisi kohtuuton.

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin ministeri Pekkariselta, miten näistä ohjauskeinoista, esimerkiksi syöttötariffista tai jostain muusta, voidaan luoda mahdollisimman markkinaehtoinen järjestelmä. Ja miten taataan se, että tämä tuulivoiman lisäys hoidetaan kokonaistaloudellisesti tehokkaimmalla mahdollisella tavalla?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä EU:n ilmasto- ja energiapaketti on mielestäni hyvä alku ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta kuten täällä on useaan otteeseen jo tuotu esille, niin se, mitä me EU:ssa teemme, ei yksin riitä. Tarvitaan globaaleja toimia ja tässä sitä herätyskelloa, johon ministeri Pekkarinenkin tuossa omassa puheenvuorossaan viittasi.

Viime vaalikaudella käynnistettiin mielestäni hyvin ansiokkaasti ilmastodialogi Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä, ja olisinkin halunnut tietää, onko tämä sinivihreä hallitus myös sitoutunut tuon ilmastodialogin jatkamiseen ja onko odotettavissa myös tuloksia siltä saralta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tavoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, ovat välttämättömiä, ja kannatamme niitä. Mutta niihin pääsemiseksi tarvitaan kyllä todella monipuolista palettia sekä säästön tehokkuuden lisäämisen että sitten näiden uusien tuotantomuotojen osalta, ja tietysti uusiutuviin on nyt pakko panostaa. Sen tähden kyllä katson, että tässä salissa meidän kaikkien pitää olla nyt avoimia siihen, että tarkastelemme kaikkia mahdollisuuksia hyvin objektiivisesti. Joku vastustaa vesivoiman rakentamista, joku ydinvoiman, joku tuulta, joku turvetta. Nämä asenteet on kerta kaikkiaan heitettävä nyt romukoppaan ja katsottava tätä tilannetta ihan uudelta pohjalta ilman vanhoja rasitteita ja sitten valittava ne keinot, jotka ovat järkeviä sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta. Siinä on kova haaste, mutta muuta vaihtoehtoa meillä ei ole. Kiinassa valmistuu kuulemma yksi hiilivoimala joka viikko. Kiina pitäisi saada mukaan niin kuin muutkin maailman maat, ja tällä tiellä vasta voidaan tämä ilmastonmuutos saada hallintaan.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla toteamatta, kun ympäristövaliokunta oli Kiinassa, niin kuulimme, että Kiinassa rakennetaan 60 ydinvoimalaa vuoteen 2020 mennessä sen lisäksi, että hiilivoimaloita avataan. Mutta, ministeri Pekkarinen, te esittelypuheenvuoronne huipennuksena totesitte, että maailmanmarkkinat kasvavat ympäristöteknologian alalla huikeasti ja Suomella on tässä hyvät haasteet ja mahdollisuudet olemassa. Kuitenkin tiedämme, että energiateollisuudessa tämä tutkimus ja tuotekehitystoiminta on ollut aika vaisua, panostukset pieniä, eli minä kysyn nyt hallitukselta, kuinka kansalliset talkoot saadaan aikaan niin, että tähän panostetaan entistä enempi, että päästään sinne eturiviin. Mikä on sitten valtion ja hallituksen, meidän yhteiskuntamme vastuu tässä?

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on varsin laaja ja harvaanasuttu maa. Vastineeksi meillä on kuitenkin varsin mittavasti luonnonvaroja ja potentiaalia hyödyntää niitä. Nyt kuitenkin ilmastonmuutoskeskustelussa usein keskustellaan myöskin yhdyskuntarakenteesta ja tarpeesta tiivistää sitä kaavoituksen ja asumisen muotojen kautta. Kysyisinkin, millä tavalla nämä kaksi tavoitetta ovat yhteensovitettavissa, tämä meidän maamme laajuus, luonnonvarojen käyttö, uusiutuvan energian lisäämisen käyttö ja sitten tämä mahdollinen asumisen tiivistäminen. Minkälaisia ongelmia se kenties aiheuttaa?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hieman skeptisempi tämän kilpailukyvyn osalta ja ihmettelen kyllä suuresti, kuinka kauan EU:n kilpailukyky kestää nämä kunnianhimoiset tavoitteet, jollei muu maailma lähde mukaan toteuttamaan niitä. Mutta myös Suomen kilpailukykyyn vaikuttavat suuresti nämä tavoitteet ja myöskin lentokonepäästöjen rajoittaminen. Ja juuri niin kuin edellisissä puheenvuoroissa todettiin, Suomi on harvaanasuttu maa ja varsinkin maan pohjoisimman osan saavutettavuus joutuu vaakalaudalle. Kohtuutonta on, että Lapissa panostetaan voimakkaasti matkailuelinkeinon kehittämiseen, mutta saavutettavuutta ei pystytä kohtuudella takaamaan. Onko jossakin kartoitettu tätä tilannetta?

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Useassa puheenvuorossa ed. Rantakankaasta alkaen lähdettiin kiinnittämään huomiota tähän kilpailukykyyn, Suomen suhteessa muuhun Euroopan unioniin, EU:n suhteessa muuhun maailmaan. Päästökauppadirektiivin uusiminen takaa sen, että EU:n sisällä kilpailuedellytykset toimialasta riippumatta toimiville teollisuudenaloille ja energiantuotannolle ovat samat, koska luovutaan kansallisista kiintiöistä, siirrytään EU:n laajuiseen yhteiseen päästökauppaan. Sen sijaan tämä huoli, EU suhteessa muuhun maailmaan, on aivan aiheellinen, mutta sitä ei pystytä ratkaisemaan sillä, että lähdetään niin kuin itse vesittämään tätä pakettia, vaan se ratkeaa ainoastaan sillä, että saadaan se muu maailma mukaan, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu ja vedottu.

Tärkeintä tässä on se, että muut teollistuneet maat ovat jokseenkin samanlaisilla päästövähennysvelvoitteilla mukana. Sen lisäksi nämä kasvavat maailman maat, Kiina, Intia, Brasilia, tämän tyyppiset, niille tarvitaan oman kaltaiset sitoumuksensa, ei välttämättä ihan prikulleen ne samanlaiset, mihin jo teollistuneet maat sitoutuvat, ja sen lisäksi vielä sitten omia toimenpiteitä kaikkein köyhimmille maille. Eli tämä kansainvälinen sopimus tulee olemaan monenlainen kudelma, missä on erilaisia velvoitteita. Tärkeintä on, että kaikilla on jonkunlaisia velvoitteita.

Tuosta toimeenpanon nopeudesta. Miksei odoteta EU:n päätöksiä? Myös ed. Tynkkynen viittasi tähän, miten nyt sitten ripeästi saadaan tämä paketti eteenpäin. Suomen tavoite on ilman muuta, että mahdollisimman nopeasti edetään tässä, ja se on myös varmasti laajasti jaettu tavoite EU:ssa. Nimittäin meillä on hyvä olla nämä omat ratkaisut olemassa, keskinäiset kiistat ratkottu, jos uskotaan, että vuonna 2009 saadaan se kansainvälinen sopimus. Siihen neuvotteluun EU:n on lähdettävä yhtenäisenä, ja tämän oman sisäisen paketin on oltava sitä ennen valmis.

Ed. Nylander kysyi näistä energiatehokkuustavoitteista. Konkreettisia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi määritellään ympäristöministeriössä, työ- ja elinkeinoministeriössä, maa- ja metsätalousministeriössä, liikenne- ja viestintäministeriössä, ja ministeri Vapaavuori vastaa näistä sitten ympäristöministeriön puolella. Niihin varmasti palataan myöhemmin ja tarkemmin. Tämä yhdyskuntarakenne, sen tiivistäminen ja ohjaus, minkä ed. Kaunisto otti esille, on relevantti asia siellä, missä on tiheässä ihmisiä, ja Suomessa näitä paikkoja ei kovin monta ole, Pääkaupunkiseutu, muutama muu suuri kaupunki. Muualla maassa yhdyskuntarakenne itse asiassa tiivistyy koko ajan eli syrjäkyliltä kuntakeskukseen, kuntakeskuksista maakuntakeskukseen ja sitten muuttoliike (Puhemies: Nyt alkaa olla aika täynnä!) kohti tiiviitä seutuja. Tiheästi asutuilla alueilla yhdyskuntarakennetta kehittämällä voidaan (Puhemies: Se aika täyttyi jo!) pieni osa päästöistä pystyä leikkaamaan. Muualla maassa täytyy huolehtia, että on ihmisiä, jotka korjaavat uudistuvaa energiaa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy todeta, että on hyvä, että Euroopan unioni on aktiivinen ilmastopolitiikassa, ja tämä on juuri se, mihin unionia tarvitaan. Jos yrittäisimme yksin jokainen tätä hoitaa, niin tästä ei tulisi mitään, että tässä on kyllä Euroopan unioni omimmillaan.

Mutta pyysin puheenvuoron näistä ilmastomuutoksen ja turvallisuuden kytkennöistä, joihin täällä on viitattu. On viitattu Pohjois-Afrikkaan, jossa aavikoituminen puskee uusia heimoja karjoineen toisille alueille, konflikteja tulee, ympäristöpakolaisuus on kasvava, ja Eurooppaan suuntautuu jo paljon pakolaisvirtoja Afrikasta, jossa ympäristöpakolaisuus on osa tätä pakolaisuuden syytä. Bangladesh uhkaa jäädä veden alle, mikäli vedenpinta nousee ja näin poispäin. Mielestäni nämä turvallisuuspolitiikan asiat pitäisi myös vakavasti ottaa keskusteluun Suomessa ja saada tavallaan lisämotivaatiota myös tähän ilmastonsuojeluun näistä näkökohdista.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallinen itsekkyys johtaa kyllä tämän planeetan tuhoutumiseen. Yhdysvalloista, Kiinasta, kaikkialta löytyy väkeä, joka selittää, että meidän taloutemme ei mahdollista ilmastonmuutoksen hillitsemistä, me emme voi astua askelta, koska muut jäävät jälkeen, ja me menetämme kilpailukykyä. Tämä on tuhon tie, arvoisat eduskunnan jäsenet.

Suomi osana EU:ta on ollut kuitenkin eturivissä, ja yksi Euroopan unionin olemassaolon oikeutuksia on se, että se on kansainvälisessä ilmastonmuutoskeskustelussa ja päätöksenteossa ollut ajamassa nimenomaan niitä vaatimuksia, jotka ovat ihan ehdottomia koko luonnolle, ihmiskunnalle, kaikille lajeille, jotta tämä planeetta säilyisi.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaikki energiatuotanto on haitallista. Olipa se sitten mitä muotoa tahansa, siitä on haittoja ympäristölle ja luonnolle. Ihmetyttää sen vuoksi, miksi niin vähän puhutaan säästämisestä. On arvioitu professoritason laskelmissa, että pelkästään kotitaloudet Suomessa pystyisivät säästämään lähes ydinvoimalan verran, jos riittäviin toimenpiteisiin ryhdytään. Miksi tätä säästämistä ei pidetä näkyvämmin esillä tässä strategiassa ja näissä teidän ministerien puheenvuoroissa? Sitä toivoisin.

Sitten täällä on viitattu siihen, että kaikki nämä vanhat asiat ja arvot voitaisiin heittää romukoppaan. Ei voida. On sellaisia arvoja, joita ei voida heittää romukoppaan, ja ne ovat sellaisia, että meidän luontomme arvokkaimmat kohteet ovat niin suuren haasteen edessä täällä tänä päivänä, että edes tälle alttarille niitä ei pidä altistaa.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Tiilikainen puhui useampaan otteeseen päästökauppajärjestelmän uudistamisesta. Vähän peruutuspeiliin katsoen, vaikka näissä ilmasto- ja energiapoliittisissa asioissa ei niinkään kannattaisi sitä peruutuspeiliä katsoa, mutta kuitenkin komissio on antanut meille jäsenmaille huutokauppaan nämä päästöosuudet, ja ne perustuvat vuoden 2005 päästötietoihin, kysyisinkin: Olemmeko me Suomessa olleet aktiivisia siinä, että nämä laskentaperusteet perustuisivat useamman vuoden tietoihin? Kyselen niistä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä sinänsä kyllä uskon ministeri Pekkarisen vilpittömään haluun selvitellä tätä windfall-veroa, mutta kun pitäisi niitä päätöksiäkin jo tulla. Olen vähän ollut aistivinani, että taitaa olla nyt tämä viime aikoina vähän antiympäristömäisesti käyttäytynyt kokoomus ehkä tässä yhtenä syypäänä siihen, koska sieltä rivistöstä on paljon tullut vastustusta tälle windfall-verolle. Toivoisin kovasti, että voisitte harkita nyt tätä vaihtoehtoa. Sieltä tulee paljon rahaa näiden uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen. Sieltä voisi saada myös joukkoliikenteeseen lisää rahoitusta. Mehän olemme sosialidemokraatteina esittäneet muun muassa, että matkalippujen hintoja alennettaisiin, tämä työsuhdematkalippu tulisi verovapaaksi ja alle 16-vuotiaat pääsisivät kokonaan maksutta joukkoliikenteessä matkustamaan, ja myös nämä joukkoliikennepanostukset, kunnianhimoiset sellaiset, ovat tässä tilanteessa hyvin tarpeellisia. Täällä ei siitä vielä paljon ole keskusteltu, mutta toivon, että ministeri voisi jossain vastauspuheenvuorossaan analysoida myöskin näiden kehyksien näkymiä tämän osalta.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me toivomme, että tällä energiapaketilla olisi työllistävää vaikutusta. Kuitenkin paketti vähentää bruttokansantuotteen kasvua ja työpaikkoja sitä kautta vähenee, mutta toisaalta sitten joillakin harvoilla toimialoilla tulee lisää työpaikkoja. Kysyisinkin ministeri Pekkariselta: Mihin nämä suuret työllistämisluvut teillä oikein perustuvat, kun eivät kansantaloustieteilijät oikein anna niille tieteellistä pohjaa?

Mitä tulee sitten tähän windfall-keskusteluun, kannustan SDP:ltä uusia avauksia. Tämä windfall-asia on aika hyvin tutkittu, ja kun ministeri Pekkarinen tähän asiaan paremmin perehtyy, niin hänkin tulee tälle kokoomuksen linjalle, että se on mahdotonta toteuttaa ja se on ilmastopolitiikan vastaista. Sitten vielä sähkön hinta itse asiassa pitkässä juoksussa tulee putoamaan, ja tämän harmin ja huolenaiheen ikään kuin aika hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Energian säästö päästöjen vähentämiseksi on yksi keskeinen tavoite. Siinä mielessä toivoisikin, että hallitukselta tulisi esimerkiksi asuntopolitiikkaan paljon enemmän tukea niille hankkeille, millä energiaa säästetään. Kaavoituksella on suuri merkitys muun muassa liikennepäästöjen syntyyn. Nythän on kehitys se, että esimerkiksi palvelut, suuret kauppakeskukset rakennetaan yhä kauemmaksi asutuksesta. Tähän ei ole kaavoituksella puututtu, vaan päinvastoin tuntuu, että sitä innostetaan yhä enemmän. Tämä synnyttää yhä enemmän ja enemmän säästöjä. Nyt vielä lopuksi, kun myöskin puun poltto on tullut tämmöiseksi päästöjen suureksi aiheuttajaksi, niin toivoisin kuitenkin, että kun siellä EU:ssa neuvottelette, niin suomalaiset saisivat sen saunansa lämmittää puilla vielä joka lauantai silloin, kun he tarvitsevat sitä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ministeri Pekkarista siitä, että hän hyvin systemaattisesti on tuonut esiin tätä kaikkein keskeisintä tavoitetta, energiankulutuksen kasvun taittamista. Se on lopulta avain sekä päästöjen vähentämiseen että siihen, että voimme toteuttaa velvoitteemme uusiutuvan energian osalta. Ja silloin nimenomaan energian tehokkuus ja energian säästö, niiden poliittiset ohjauskeinot pitää saada viritettyä paljon paremmalle tasolle, kuin mitä ne tähän mennessä ovat olleet. Eduskunnan käsittelyssä, samoin kun hallituksen ilmasto- ja energiastrategian valmistelussa on myös syytä jo tässä vaiheessa varautua siihen, että EU:n päätös itse asiassa hyvinkin todennäköisesti koskee 30 prosentin päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä, koska Balin jälkeen meillä ei ole syytä olettaa, etteivätkö muut maat olisi tulossa mukaan.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvo jo tuossa kyseli eikä saanut vielä vastausta, miten Euroopan unioni ja Suomi ovat valmiita ponnistelemaan, jotta Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ja merenkulkujärjestö löytäisivät maailmanlaajuisen ratkaisun ilmailu- ja meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi.

Sitten toinen kysymys, arvoisa puhemies. Sota-ajan mummot ja papat eivät tiedä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, mutta ymmärtävät, miten energiaa säästetään. Nuoret aikuiset ymmärtävät, mitä on ilmastonmuutos, mutta eivät säästä energiaa. Miten säästämistä yksilötasolla voitaisiin pitää paremmin esillä, ja mitä porkkanoita ja keppiä, ministeri Pekkarinen, esitätte, että me saisimme nimenomaan yksilötasolla vastuuta entistä enemmän?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen on ahkerasti pitänyt esillä turpeen hyötykäyttöä energiaraaka-aineena. Olisin kysynyt ministeri Pekkariselta: Miten näette Euroopan unionissa olevan mahdollisuuksia saada nopeassa aikataulussa turve uusiutuvien energiaraaka-aineiden joukkoon.

Toinen kysymys koskee jätteiden hyötykäyttöä myös energiaraaka-aineena. Millä aikavälillä näette, että jätettä todella ruvettaisiin käyttämään energiaraaka-aineena Suomessa todella tehokkaasti, koska jos sen annetaan mädäntyä kaatopaikoille, syntyy negatiivinen ilmiö metaanin muodossa, joka on itse asiassa kaikista pahin kasvihuonekaasu, mitä tiedetään?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Sanoin puheenvuorossani, että Suomi tarvitsee uusiutuvan energian ja energiansäästön vallankumouksen suorastaan. Meillä on erittäin hyvä energiatehokkuusjärjestelmä, mutta se ei riitä; pitää saada paljon pitemmälle meneviä tuloksia; arvio on, että noin 50 terawattituntia tästä päivästä vuoteen 2020 mennessä. Se on enemmän kuin kaikki ydinvoimalat yhteensä kokonaisenergiana laskettuna. Se on erittäin kova juttu. Siihen tarvitaan monia keinoja, eivät riitä enää tämmöiset perinteiset ohjauskeinot: siinä tulee kieltoja, tulee veroja, tulee erilaisia ohjausmenettelyjä. Osa niistä tulee EU:sta. EU:n päätöslistalla on esimerkiksi viisitoista tällaista tuoteryhmää, joissa erilaisille laitteille asetetaan erilaiset ikään kuin merkit, mikä on hyvä, mikä on huono, noin pelkistäen sanottuna.

Mitä tulee sitten tähän työllistävyyteen tai ei-työllistävyyteen, energiateollisuuden piirissä arvio on, että kymmeniätuhansia työpaikkoja voi parhaimmillaan tulla lisää, mutta muualla on vaara menettää, niin että se kokonaistase näitten laskelmien mukaan on vähän miinuksen puolella.

Turpeen osalta: Professori Laineen tutkimusryhmä osoitti, että turpeen todelliset päästöt ovat vain noin 20—80 prosenttia siitä, mikä nyt on turpeen päästökerroin. Tästä syystä me painamme tässä asiassa eteenpäin.

Mitä tulee dialogiin USA:n ja Suomen välillä, minulla oli tilaisuus johtaa puhetta Suomen puheenjohtajakaudella sekä EU:n ympäristö- että energianeuvostossa. Toinen kokous oli Suomessa, toinen Yhdysvalloissa. Viime viikolla oli jatkotapaaminen ministeri Bodmanin kanssa, olin USA:ssa. En uskalla sanoa, että näillä tapaamisilla me saamme Yhdysvaltoja mukaan päästöjä vähentämään, mutta mihin me saamme, niin erittäin aktiiviseen teknologiatyöhön. Siinä USA tekee nyt kovasti työtä. Se myös asettaa kovia tavoitteita erityisesti liikenteessä: 36 miljardia gallonaa vuoteen 2022 mennessä uusiutuvaa liikenteen biopolttoainetta. Se on tosi kova tavoite se.

Mitä tulee, ed. Hiltunen, siihen tutkimukseen, teknologiatyöhön, mitä Suomessa tehdään: Noin viisi kuusi vuotta sitten parikymmentä miljoonaa vuodessa oli tavanomainen taso. Viime vuonna Suomessa käytettiin 156 miljoonaa euroa energia- ja ympäristöteknologian tutkimukseen. Yhdysvaltain julkinen panos viime vuonna oli 1,6 miljardia euroa. Jos vertaatte Suomen ja Yhdysvaltain taloutta, Yhdysvaltain talous on 80 kertaa suurempi kuin Suomen. Siellä kuitenkaan panostukset tähän, julkiset panostukset, eivät olleet kuin noin kymmenkertaiset Suomen tilanteeseen verrattuna. Me olemme tällä hyvällä tiellä, ja Suomen kannattaa sillä tiellä kulkea, koska se luo meille clean tech -alueelle kilpailukykyä ja se antaa työtä, uskon näin, tänne Suomeen.

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Lapintielle: Ydinvoima ei ole tässä mikään sellainen kysymys, joka jollakin tavalla vähentäisi tai lisäisi uusiutuvan energian lisäämisvelvollisuutta. Ne ovat täysin toisistaan riippumattomia asioita. Riippumatta siitä, kuinka paljon Suomessa tai jossain muussa maassa käytetään ydinvoimaa, (Puhemies: Aika!) nämä velvoitteet, mitkä meille on määritelty, ovat ja pysyvät.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomainen keskustelu, ja tässä on myös tosiasiat sanottu erittäin hyvin. Tämä aiheuttaa merkittävän laskun myös suomalaisille. Muutokset ovat välttämättömiä, laskukin joudutaan hyväksymään. Mutta sitten joutuu toteamaan, että hallitus ei kyllä näissä esityksissään sanallakaan kiinnittänyt siihen huomiota, miten tämä lasku jakaantuu, ketkä tämän joutuvat maksamaan, mitkä ovat tämän sosiaaliset vaikutukset tavallisten kotitalouksien kannalta ja mikä on tässä yritysten osuus tai niiden osuus, joiden maksuvara on paljon suurempi. Hyväksymmekö me sen, että meillä aluepolitiikkaan tulee erittäin kielteisiä ratkaisuja muun muassa puuhuollon vaikeutumisen tuloksena? Miksi hallitus ei uskalla tätä windfall-veroa ottaa käyttöön? Minulla on mennyt jo usko ministeri Pekkariseen. Tähän saakka olen aina johdonmukaisesti kehunut häntä; nyt on ensimmäinen kerta, että en enää usko näihin selityksiin, kun kohta tulee hallituksen yksivuotispäivä ja mitään ei ole tapahtunut. Miksi ei voida tehdä myös positiivisia ratkaisuja ihmisten kannalta eli esimerkiksi työsuhdematkalippua kokonaan verottomaksi?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma, te olitte ja me olimme viime vaalikaudella tätä asiaa valmistelemassa. Me valmistelimme silloisessa hallituksessa minun johdollani esityksen siitä, miten pitäisi menetellä, ja sen toimeenpano jäi teidän tehtäväksenne. Siitä ei koskaan tullut mitään viime vaalikauden aikaan, me molemmat muistamme sen. Tämä hallitus on periaatteessa valmis tämän asian käsittelemään. Minä en voi luvata, että hallituksesta ilman muuta tulee tällainen esitys. Minä pidän sitä henkilökohtaisesti mahdollisena ja toivottavanakin, mutta on väärin antaa se kuva, että windfall-voittojen leikkaus olisi joku radikaali, merkittävä ratkaisija esimerkiksi sille taakalle, mikä tämän ilmastokysymyksen hoitamisessa meillä edessä on.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt puhua loppuun saakka. Nimittäin viime syksynä, ministeri Pekkarinen, te lupasitte, että tämä ehdotus tulee eduskuntaan. Nyt me kuulemme, että kokoomus vastustaa, ja te ryhdytte sanomaan, että te ette voikaan enää luvata tätä. 300 miljoonaa euroa on aika merkittävä summa rahoittamaan kaikkia niitä tarpeellisia hankkeita, mitkä tässä tarvitaan. Jos te ette ole sitä valmis toteuttamaan, niin sittenhän tämä lasku tulee joillekin muille, ja minulle alkaa tulla epäilys, että tämä lasku osoitetaan tavallisille kotitalouksille, aika monelle semmoiselle ihmiselle, jolla on hyvin vähän varaa maksaa tätä laskua. Miksi te ette ole valmis puuttumaan näihin ylivoittoihin?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ei kokoomus eikä kukaan muukaan ole ilmoittanut, että he nimenomaisesti vastustavat. Joku yksittäinen puheenvuoro täällä on voinut olla, mutta hallituksen sisällä ei tällaisia ratkaisuja vielä ole tehty. Tämä on selvittämisen arvoinen asia ja varmaankin toteuttamisenkin arvoinen asia. Koko unionissa ollaan kuitenkin rakentamassa jatkoa silmällä pitäen uutta järjestelmää. Pidän tätä agendalla. On paljon mahdollista, että esitys tästä tänne tulee. Mutta vielä kertaalleen: Kun te puhutte, ed. Heinäluoma, 300 miljoonasta, muistanette sen valmistelun, ei se kaikki siirry suoraan ikään kuin valtion pussiin. Jos me otamme sen 300 miljoonaa energiateollisuudelta, jos siihen keino löytyy, osa siitä kanavoituu hintojen nousuun. Te muistatte, jos olitte mukana niissä kokouksissa, että myöskin asiantuntijat todistivat asian tällaiseksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n ilmastotavoite on aivan oikea, mutta EU:n markkinahenkinen politiikka johtaa usein aivan toisenlaisiin lopputuloksiin. Näin tekee myös EU:n palveluasetussopimus, asetus, joka kieltää linjaliikenneluvat bussiliikenteessä. Se on johtamassa siihen, että tulee kermankuorintaa ja vain parhaat reitit ajetaan ja pahimmillaan maaseutualueilta lähivuosina loppuu linja-autoliikenne kokonaan eli yksityisautoilu lisääntyykin. Arvoisa ministeri, ei siellä EU:ssa pidä kuitata tämmöisiä sosiaalisesti ja ekologisesti vääriä päätöksiä, mutta niin vain tässäkin tapauksessa on tehty. Kaipa se on tärkeintä, että on siinä hyväksytyssä joukossa siellä EU:ssa.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä EU:n ilmasto- ja energiapaketti on todella kunnianhimoinen, erityisesti, jos ajattelemme, että pyrkimyksenä tulisi olla tuo 30 prosentin vähentäminen. Varsin vaikeaksi tilanteen tekee tietysti se, kuten tiedämme, että vaikka Suomi suoriutuisi omista velvoitteistaan, vaikka EU suoriutuisi näistä yhteisistä velvoitteista, niin maailmanlaajuisesti tällä ei juurikaan ole vaikutusta ilmastomuutoksen hillitsemiseen. Se tekee tästä erittäin vaikean kysymyksen, koska meidän olisi saatava todella muun muassa Kiina, Intia, USA ja Venäjä myös osapuoliksi tähän sopimukseen.

Suomessa helposti intohimot kohdistuvat juuri näihin uusiutuvien ohjauskeinoihin, mutta sen sijasta haluaisin kyllä paljon voimakkaammin nostaa esiin juuri energiatehokkuutta ja energiansäästöä, mikä täällä on tullut esiin. Tuntuu, että nykyään sitä ei tarvitse juurikaan ajatella, vaan kuluttajat ottavat itsestäänselvyytenä sen, että energiaa ja sähköä riittää eikä kenenkään tarvitse kiinnittää huomiota siihen omaan kulutukseensa. Tämän tulisi olla paljon suuremmalla painoarvolla nyt (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) mukana keskustelussa, sen että kannustetaan ihmisiä tekemään ympäristöystävällisiä valintoja.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU-maidenhan piti tehdä tällainen kansallinen toimintaohjelma nimenomaan energiatehokkuuden lisäämiseksi, ja tähän suunnitelmaan kuuluu hyvin monta vapaaehtoista tointa, muun muassa koulutus ja valistus. Ne ovat sinänsä tärkeitä asioita, mutta itse en myöskään henkilökohtaisesti usko, että ne ovat vielä riittävän vahvoja aseita siihen, että todellakin ihmisten vastuuntunto ylittäisi mukavuudenhalun. Siksi kysyisinkin ministeri Pekkariselta: Onko teillä aikomus entistä vahvemmin ottaa käyttöön järeämpiä aseita, esimerkiksi verotusta ja säädöksiä, energiatehokkuuden lisäämiseksi?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toiseksi uusimmassa Suomen Kuvalehdessä pääministerimme viittaa energiakeskusteluun Euroopassa, missä "tähdätään eurooppalaiseen omavaraisuuteen ja vähennetään päästöjä". Edelleen siinä todetaan, että raha on ollut vasta kolmannella sijalla, ja suora lainaus: "Tämä tärkeysjärjestyksen muutos pitäisi myös meillä hyväksyä." Arvoisat ministerit, kysyn: Oletteko samaa mieltä siitä, että tavoitteeseen pyritään hinnalla millä hyvänsä välittämättä kansalaisten ostovoimasta, teollisuuden kilpailukyvystä? Täällä on myös viitannut ministeri Pekkarinen tuulienergian voimakkaaseen lisäämiseen. Nimittäin henkilökohtaisesti en usko siihen, että kaikki maat saadaan välittömästi näihin talkoisiin mukaan.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ilmastopolitiikka on nyt sen tyyppisessä pattitilanteessa, että poliittinen järjestelmä on selkeästi kyvytön muuttumaan tämäntyyppisen ja tämän mittakaavan haasteen ratkaisijaksi. Haluaisinkin kysyä ministereiltä sitä, eikö nyt olisi mahdollista käyttää hyväksi sitä tietoisuutta, joka kansalaisissa on viimeisten parin vuoden aikana levinnyt siitä, että jotain on tehtävä ja toimenpiteiden lykkääminen tulee ainoastaan kasvattamaan laskuja. Eikö tässä nyt tarvittaisi uutta poliittista strategiaa?

Uskon, että me voimme ihan pelkästään Suomen päätöksenteossa ottaa käyttöön monia erilaisia keinoja, joilla ihmiset saadaan, niin kuin esimerkiksi edustajat Karpela ja Kärkkäinen täällä toivat esiin, tekemään vastuullisempia ratkaisuja. Monissa maissa esimerkiksi aiotaan panna ankarasti verolle tai kieltää tällaiset niin kuin turhien muovipussien käyttäminen. Kaikella tällä tulee olemaan vaikutusta siihen, että ihmiset miettivät arjen valintojaan. Valitettavasti ministeri Cronberg ei ole enää paikalla, koska hänhän on kuluttajaministeri, hänkin voisi osallistua tähän keskusteluun, mutta ehkä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) muut ministerit vastaavat.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa kovasti kannatetaan tuulivoiman rakentamista ilman mitään perustietoa, mutta uskon, että ministeri Pekkarinen tästä tietää. Tuulivoimalathan pitäisi rakentaa tuonne rannikolle tai sitten Lapin tuntureille, ja vaikka me rakentaisimme tällaisia jättikorkeita 5 megawatin voimaloita, niin yksi voimala tuottaa vain 0,015 terawattituntia vuodessa, joten jotta edes 1 terawattitunti saataisiin aikaan, pitää rakentaa 67 jättisuurta voimalaa. Ja jos me koko tämän energiantarpeen, minkä verran pitää olla päästötöntä, korvaamme tuulella, niin pitää rakentaa tuhat tuulivoimalaa. Eli kuinka paljon on meillä varaa rakentaa näitä tuulivoimaloita, ja kuinka monta terawattituntia vuodessa me rakennamme tuulivoimaa?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme suuren haasteen edessä, velvoite on vaativa. Tiedämme, että Suomella on tekemistä kaikilla sektoreilla, muun muassa liikenteessä. Nyt kun hyvä hallitus on tekemässä päätöksiä Kehäradasta ja Länsimetrosta, tietullien käyttöönotto on entistä ajankohtaisempi. Mielestäni siinä pitäisi edetä nopeasti.

Kysyn ministeriltä asumisesta — kaikki eivät aja autoa, mutta kaikki asuvat: Eikö asumisen sektorilla olisi paljon tehtävää energiatehokkuudessa, eristämisessä, rakennusmääräyksissä, kuten täällä todettiin, ja uusien energiajärjestelmien käyttöönotossa? Olisiko tästä kestävän kehityksen mukaisesta teknologiasta ja innovaatioista löydettävissä jopa Suomen uusia nokioita? Voidaanko täällä edetä huomattavasti nykyistä nopeammin?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä EU-tavoitteet ovat aivan välttämättömiä, ja aivan erityisesti tulee todella painottaa energiansäästöä, kuten ed. Salolainen täällä toi esiin. Siinä on suuria mahdollisuuksia. Toivon hallitukselta huomattavasti voimakkaampia toimia energiansäästön edistämisestä. Sehän on paitsi ekologista myös taloudellisesti järkevää. Ministeri Pekkarinen äsken puhuikin hienosti energian säästämisen tärkeydestä, mutta millä aikataululla ja mitä konkreettisesti hallitus aikoo tämän kokonaisuuden osalta tehdä? Aikooko esimerkiksi hallitus koota hajanaiset energiansäästödirektiivit yhteen energiansäästölaiksi, missä yhteydessä olisi mahdollista asettaa myös kansallisesti tiukempia tavoitteita energiansäästölle, sekä porkkanoita että velvoitteita näiden ratkaisujen edistämiseksi? Tämä energiansäästö on kaikkein keskeisin asia tässä kokonaisuudessa.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurin vastuu näistä ilmasto-ongelmista kuuluu Suomen kaltaisille kehittyneille teollisuusmaille. Kulutuksen kiihtyvään kasvuun perustuva elämäntapamme tuottaa yhä suurempia hiilidioksidipäästöjä. Päästöjä ei saada riittävän nopeasti vapaaehtoisesti kuriin, vaan tarvitaan määrätietoista ohjausta, energiansäästöä ja vaihtoehtoista energiaa suosivia ratkaisuja sekä rajoitteita ja rangaistuksia niille, jotka tästä huolimatta jatkavat saastuttamista. Onko hallituksella mitään tämäntyyppistä lainsäädäntöä suunnitteilla?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä tulee siihen prioriteettiin, millä näihin haasteisiin vastataan, määrällisesti ylivoimaisesti suurin keino on energiasäästö, energiatehokkuus ilman muuta, ja sen jälkeen mahdollisuuksista seuraava on ilman muuta puun ja peltoenergian käytön lisääminen, myös edullisuudessaan sitten seuraava, tai itse asiassa edullisin on vesi tämän säästön jälkeen, mutta sitten näistä suurista energialähteistä puu on selvästikin se edullisin ja sen jälkeen tulee kiistatta näistä merkittävistä tuuli. Tänään meillä on noin 100 megawattia, ja me joudumme ainakin kaksi—kolmikymmenkertaistamaan tuulen käyttöä, koska puu ei riitä emmekä me voi ainespuuta alkaa polttaa. Se on selvä. Me tarvitsemme myöskin siinä tilanteessa tuulivoimaa.

Tuulivoima tarvitsee säätövoimaa. Viime vuonna Suomessa tuuliolosuhteiden viikkofrekvenssi kertoi, että eniten tuulleen viikon ja vähiten tuulleen viikon välillä oli noin seitsemänkertainen ero. Jos koko energiahuolto rakentuu erittäin paljon nimenomaan tuulivoiman varaan, niin vaikka tämä ero vähän kapeneekin, kun kapasiteettia tulee enemmän, niin se kuitenkin on erittäin suuri eniten tuulevien ja vähiten tuulevien aikojen kuluessa. Me tarvitsemme säätövoimaa, ja jokainen tietää, että siinä on erilaisia vaihtoehtoja, millä säätövoima tuotetaan. Siinä tietysti ydinvoimakin on tietynlainen säätövoima, mutta ei kyllä kovin hyvä säätövoima.

Mitä tulee vielä tähän syöttötariffiin ja sen käyttökelpoisuuteen tuulivoiman edistämisessä, me emme ole lopullista ratkaisua vielä tehneet hallituksen sisällä, mutta pidän tällä hetkellä todennäköisenä, että se on tämä syöttötariffi. Laajennetaanko sitä koskemaan myöskin puuperäisten energialähteitten käyttöä, se arvioidaan hallituksen sisällä. En uskalla sitä vielä sanoa.

Vihreän sertifikaatin ongelma on tällä hetkellä siinä, että kun joku yritys määrätään hankkimaan vihreitä sertifikaatteja, meillä ei ole välttämättä keinoja estää sitä hankkimasta niitä Suomen ulkopuolelta, ja sitten jos hankkisi sieltä ulkopuolelta, niin se laskettaisiin sen kyseisen maan kiintiöihin.

Vielä linja-autoliikenteestä sanoisin vaan sen, että, ed. Tennilä, on rakennettava järjestelmä, että jos on harvaanasuttu alue ja jos siellä henkilöauto riittää sen väen kuljettamiseen, niin käytetään sitä henkilöautoa, älkäämme silloin ajako siellä linja-autolla. Näin mielestäni pitää olla.

Mitä tulee asetelmaan rikkaat—köyhät, kyllä esimerkiksi autoverotuksessa ne ratkaisut, mitä on tehty, tai monet muut tällaisten vempaimien käyttöön liittyvät veroratkaisut, joista myöskin ed. Karpela kysyi, ovat sellaisia, että voidaan niitä varioida tai manipuloida juuri siten, että niille kaikista kalleimmille, eniten ympäristöä saastuttaville voidaan ja niille pitää panna veroa tai muuta rasitetta enemmän. Se paitsi koituu säästöjen tehokkaaksi hoidoksi myöskin sitten kohdistuu sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tähän suuntaan mielestäni on toimittava.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu säästön mahdollisuudesta ja sitten yksittäisten kansalaisten mahdollisuuksista.

Itse asiassa nuo päästökauppasektorin ulkopuoliset päästövähennykset tulevat siitä arkielämästä. Ne tulevat asumisesta, ne tulevat liikenteestä, ne tulevat jätehuollosta, rakentamisesta, tämän kaltaisista asioista. Jokainen meistä niillä omilla kulutusvalinnoillaan päättää, kuinka paljon tämä tulee maksamaan vai tuleeko tämä maksamaan mitään. Eli se säästö on siitä hieno keino, että se ei maksa lisää, vaan se jättää sinne lompakkoon enemmän. Jokainen säästetty kilowattitunti sähköä tai säästetty litra polttoainetta tuolla mittarilla jää sinne kuluttajan pussin pohjalle. Senpä takia siihen kannattaa satsata.

Itse asiassa, mikä on se motiivi? Joka tapauksessa lienee aika selvää, että energian hinta kaikissa muodoissaan on tulevaisuudessa nouseva. Niinpä kannattaa myös yksittäisten ihmisten miettiä, miten investoi sillä tavalla, että energiaa kuluu vähemmän.

Jos konkretisoi sitä, mitä tuo 6 miljoonan tonnin säästö tai päästövähennysvelvoite päästökaupan ulkopuolella tarkoittaa, niin se tarkoittaa siis noin tonnia per asukas Suomessa. Esimerkiksi kun henkilö vaihtaa autonsa bensasta dieseliin, saman verran kuluttavan auton, siinä se tuli. Perhe, joka vaihtaa öljylämmityskattilan pellettiin, säästää oman perheensä kohdalta sen tonnin per henkilö ja vielä naapurinkin kohdalta. Eli nämä ovat tämän kaltaisia ratkaisuja. Siellä, missä kaukolämpö on mahdollinen, siihen kannattaa liittyä, konkreettisia toimia.

Jätehuollossa, mistä ed. Hoskonen puhui, on saatavissa myös päästövähennyksiä, ja ne tietenkin on lainsäädännöllisillä ohjauksilla saatava sillä tavalla, että hyödynnetään se jätteitten energiasisältö ja samalla ehkäistään kaatopaikkasijoituksesta tulevat metaanipäästöt, aivan kuten edustaja täällä kysyi tai itse asiassa meitä valisti.

Lentoliikennepäästöt ovat nousseet parissa puheenvuorossa esiin. Niissä EU ajaa kansainvälisiä sopimuksia, aivan kuten täällä on peräänkuulutettu.

Ed. Sinnemäki totesi tämän 30 prosentin todennäköisyyden, että se on myös otettava EU:ssa huomioon, jospa päästöjä täytyykin vähentää 30 prosenttia vuoteen 2020. Hyvin iso osa tästä hypystä 20 prosentin vähennystavoitteesta 30 prosenttiin on saavutettavissa näillä joustomekanismeilla eli sillä, että EU:n sisällä toimivat toimijat rahoittavat päästövähennyksiä esimerkiksi kehitysmaissa, mutta se ei yksin voi olla se ratkaisu, vaan oikeasti myös näitten konkreettisten päästöjen vähentämiseen on pystyttävä siinä tapauksessa EU:n sisällä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on maininta energiaomavaraisuuden lisäämisestä Suomessa. Samaan pyrkii myös EU. Käytössämme oleva keinovalikoima ja varsinkin sitä säätelevät ohjauskeinot ovat häkellyttävän moninaiset. Toisaalta luotettavaa, tutkittua tietoa erilaisten keinojen vaikutuksista ilmakehään koko niiden elinkaaren aikana on vaikea löytää ja ennen kaikkea tutkimustuloksia on vaikea verrata keskenään. Nyt tehtävien energiaratkaisujen on oltava kustannustehokkaita. Muussa tapauksessa huononnamme teollisuutemme globaalia kilpailukykyä. Koska energian säästäminen on ehdottomasti halvin keino päästöjen pienentämiseksi, olisi t&k-rahoitusta suunnattava tulevaisuudessa myös energian säästämisen kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Turpeen asema EU-neuvotteluissa jäi ristiriitaiseksi. Onneksemme sitä ei kuitenkaan rajattu biomassan määritelmästä kokonaan pois. Turpeen käyttö energialähteenä on merkityksellistä vain muutamalle pienelle pohjoiselle EU-maalle. Sillä on myös työllistävää merkitystä. Kokemuksesta tiedän, että keskisen Euroopan itseriittoisten edustajien päähän on vaikea takoa järkeä meidän olosuhteistamme. Espanjalainen meppi oli tuotava Saariselälle ällistelemään pikkukengissä toukokuista lumisadetta samaan aikaan, kun mansikat odottivat poimimista hänen kotipihallaan. Meillä ei ole samaa määrää aurinkoa, tuulta tai aaltoja kuin etelässä, mutta ojitettuja soita, siis turvepeltoja, joiden metaanipäästöt ovat suuria, meillä riittää. EU vaatii, että biodieselin hiilipäästöjen on oltava 35 prosenttia pienemmät kuin perinteisen dieselin. Tämä on Vapon tutkimusten mukaan saavutettavissa myös turvepeltojen turvetta käytettäessä. Siksi meille Suomessa on tärkeää, että turve vakiinnutetaan EU:n tasolla hyväksytyksi biopolttoaineen raaka-aineeksi.

Urakkaamme päästöttömämpään energiantuotantoon helpottaisi huomattavasti myös ydinenergian määrittäminen päästöttömäksi. Tämän asian kanssa emme ole yksin, vaan meillä on kumppaneita EU:ssa muitakin, erityisesti Ranska. Siksi meidän kannattaakin ennen ratkaisujen tekoa ehdottomasti odottaa Ranskan EU-puheenjohtajuuden kautta ensi syksynä. On täysin mahdollista, että silloin ydinenergia määritellään päästöttömäksi energialähteeksi.

Eräiden asiantuntijoiden mukaan ainut kestävä vaihtoehto bioenergiatuotannossa on fotosynteesi, joka on tietysti tehokkainta siellä, missä aurinko paistaa, eli lähellä päiväntasaajaa. Koska energiaongelmat ovat globaaleja, on ratkaisujakin haettava globaalisti. Meidän antimme tähän maailmanlaajuiseen ongelmanratkaisuun on teknologinen osaaminen, jota voimme viedä sekä tuotteina että osaamisena. Tämän ovat kyllä muutkin jo keksineet. Toinen tehokas bioenergian lähde on jätteet. Jos kaikki jäte hyödynnettäisiin, voitaisiin sillä tyydyttää suurin osa EU:n bioenergiatarpeesta. Siksi kaikki jätteenpolton esteet, kuten kaavoitusongelmat ja valitusmenettelyn raskassoutuisuus, pitäisi pikaisesti poistaa. Vihreiden eduskuntaryhmää en vaadi poistettavaksi. Toivon vain heillekin järkevämpää kokonaisnäkemystä näihin asioihin.

Arvoisa puhemies! Välillä sitä ihmettelee, tehdäänkö ilmastomme kustannuksella puoluepolitiikkaa, aluepolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa vai sittenkin sitä energiapolitiikkaa. Ilmaston lämpeneminen ja hiilidioksidipäästöjen vaikutus ilmakehään sekä ne toimet, joilla voimme näihin asioihin vaikuttaa, vaikuttavat ratkaisevasti tulevaisuuteemme. Jos nyt erehdytään hätäillen tekemään sirpaleisia ratkaisuja, joudutaan niitä varmasti katumaan. Odotellaan siis rauhassa. Nyt ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi, ja muistetaan myös, että suomalainen maksaa aina.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Ainoa tapa pysäyttää ilmaston lämpeneminen, ilmastonmuutos, on se, että me kaikki ryhdymme mukaan ilmastotalkoisiin. Tietysti sellaisilla mailla kuten Suomella, kehittyneimmillä mailla, teollistuneimmilla mailla, on kaikkein isoin rooli. Tässäkin keskustelussa, jota tässä salissa on käyty, on paistanut monista puheenvuoroista läpi se, että ilmastonmuutosta vastaan pitää taistella, kunhan se ei vain missään tapauksessa Suomen tai suomalaisten kukkarossa tuntuisi sentin senttiä. Kyllä pitää myöntää, että meidän pitää tehdä uhrauksia sen puolesta, että ilma ei tule lämpenemään 2:ta astetta enempää, niin että tulevillakin sukupolvilla on maapallo, jolla voi elää. Sen vuoksi nostinkin esille debatissa kysymyksen siitä, kuinka paljon kehittyneiden maiden pitää rajoittaa vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä, jotta estetään keskilämpötilan nouseminen yli 2 asteella.

Euroopan neuvostossa maaliskuussa 2007, missä pääministeri Matti Vanhanenkin oli mukana, todettiin, että se vaatii 30:tä prosenttia. Nyt tämä päätös eli 20 prosenttia ja 30:tä prosenttia siinä tapauksessa, että muut lähtevät mukaan, on siis vastoin sitä linjausta, jonka EU-johtajat itse tekivät, vaaditaan 30:tä prosenttia, eli nyt jo tavoite on sellainen, jolla ei päästä siihen, mihin itse on linjattu. Tätä yritin kysyä Vanhaselta. Tätä pääministeri Vanhanen ei ehkä tarkoituksella halunnut ymmärtää.

Pitää muistaa, että on kovempiakin tavoitteita. Balin ilmastokokouksessa nostettiin päästötavoitteeksi 25—40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Siksi Suomessa käytävä keskustelu siitä, onko 20 prosentin päästöjen leikkaus ylimitoitettu, on vähän erikoinen. Meidän pitää katsoa esimerkiksi Pohjanlahden toiselle puolelle Ruotsiin, naapuriin Ruotsiin, jossa käydään kovaa väittelyä ilmastotavoitteista. Siellä hallitus esittää 38 prosentin leikkauksia kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2020 mennessä ja oppositio vaatii 40:tä prosenttia, ja tämä toteutetaan ilman ydinvoimaa. Jos Suomi haluaa aidosti olla edelläkävijä, tämän tyyppisiä keskusteluja ja tavoitteita täälläkin tarvitaan.

Mutta, arvoisa puhemies, miten nämä sitten toteutetaan? Parasta energiaa ilmaston kannalta on se energia, jota ei koskaan edes tuoteta ja käytetä. Isoin kysymys on, että me pystymme pysäyttämään energiankulutuksen jatkuvan kasvun. Ei tarvitse tuottaa enää siinä määrin energiaa kuin tähän asti. Nyt iso kysymys on se, annammeko me ulospäin sellaisia viestejä, ettei energiankulutuksen kasvu voi jatkua holtittomasti. Kysymys on niin teollisuudesta kuin kotitalouksista.

Mielenkiintoinen luku on se, että vuosien 1995—2004 välillä, kymmenessä vuodessa, kotitalouksien sähkönkulutus Pohjoismaista Tanskassa nousi 6 prosentilla, Norjassa 5 prosentilla, Ruotsissa 0,5 prosentilla ja samaan aikaan Suomessa 28 prosentilla. Tämä kuvastaa sitä, että meillä on paljon tehtävää. Täällä on nostettu esiin energiatehokasta rakentamista, tiiviyttä, kaukolämpöä, pellettiä, maalämpöpumppua, ja tätä politiikkaa tarvitaan, jos aidosti haluamme vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Iso kysymys on myös se, mikä on meidän linjamme energiansäästön osalta. Minkä tyyppisten arvioiden pohjalta me lähdemme tulevaisuuden energiapolitiikkaa rakentamaan? Jos energiateollisuuden arvioita uskomme, sähkön tarve vuonna 2020 on 106,5 terawattituntia. VTT arvioi samaan aikaan sen olevan 92—93 terawattituntia. Ero näiden kahden arvion välillä on noin 3—4 Loviisan ydinreaktorin vuosituoton verran. Jokainen meistä, hyvät ystävät, ymmärtää, että sillä on iso merkitys, kumman politiikan linjan valitsemme.

Arvoisa puhemies! Energian säästön lisäksi pitää panostaa kestävään, kotimaiseen, uusiutuvaan energiantuotantoon. Ydinvoima ei ole ratkaisu. Vuotos tai Kollaja eivät ole ratkaisuja. Uusien jokien valjastaminen ei ole ratkaisu. Nykyisen vesivoiman tehostaminen, tuulivoima ja bioenergia ovat Suomen tie, ja sille tielle vasemmistoliitto haluaa energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjata.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unioni tarvitsee realistista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Suomi on tällä hetkellä jo Euroopan unionin yksi johtavia uusiutuvan energian käyttäjiä. Se ei täällä aiemmassa keskustelussa juurikaan esille tullut. Vuonna 2005 uusiutuvan energian osuus meillä oli 28,5 prosenttia ja Ruotsin jälkeen toiseksi korkein osuus. Ruotsissahan vesivoima on tunnetusti merkittävä tekijä. Noin puolet energian tuotannosta tulee siellä vesivoimalla. Monella Euroopan unionin maalla tuo taso on vain muutamia prosentteja ja joillakin jopa prosenttien kymmenyksiä. Tässä mielessä pitää suhtautua realistisesti, ja voisi sanoa, järkiperäisesti, niihin tavoitteisiin, joita Suomi tulee asettamaan uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi.

Meidän perustammehan on siinä, että metsäteollisuudella on ollut erittäin vahva asema Suomessa, ja sen kautta puun käyttöön liittyvät tekijät ovat merkinneet myöskin vahvaa energian tuotantoa. Puuperäisen energian osuus on noin 20 prosenttia kaikesta energian kulutuksestamme. Suomessa käytetystä puusta meni 46 prosenttia vuonna 2004 energian tuotantoon, 24 prosenttia paperin tuotantoon, 14 prosenttia sahatavaran tuotantoon, 4 prosenttia puulevyihin, 5 prosenttia vientimassaan ja 7 prosenttia muuhun käyttöön. Metsähakkeen käyttö on Suomessa viisinkertaistunut vuodesta 99 alkaen ja on nyt reilut 4 miljoonaa kuutiometriä, ja tämä on tietysti myönteinen asia.

EU:n Suomelle asettama 38 prosentin tavoite uusiutuvan energian osuudeksi on erittäin kova. Se on kova, vaikka suomalaiset neuvottelijat onnistuivatkin tätä tavoitetta hivenen pienemmäksi saamaan siitä, mikä oli Euroopan unionin yleinen taso ja keskimääräinen taso — tästä myönteinen palaute neuvottelijoille. Miten tähän tavoitteeseen päästään? Vuoteen 2020 mennessä mielestäni Suomen energiapolitiikassa tarvitaan monipuolisuutta ja pitkälle sen linjan noudattamista, mitä tähänkin asti on noudatettu, elikkä laajasti ottaen koko energiapaletin käyttämistä ehkä niin, että hiilivoiman osuutta joudutaan laskemaan ja pitää laskea tulevaisuudessa, mutta kaikkien muiden vaihtoehtojen pitää olla käytössä.

Tämä edellyttää voimakasta panostamista metsäenergiaan, peltojen biomassoihin, turpeen aseman turvaamista ja osittain vahvistamistakin, vesivoiman lisähyödyntämistä. Itse ennustan, että vuoteen 2020 mennessä jo rakennetuissa vesistöissä joudutaan hyväksymään ja pitää hyväksyä myöskin uusien tekoaltaitten rakentaminen. Me tarvitsemme tuulivoimaa, maalämpöä, aurinkoenergiaa ja tietenkin perusvoimana ydinvoimaa. Energiatehokkuutta pitää parantaa, ja siinähän on jo tehty toimenpiteitä. Myös eilinen kehyspäätös, jolla panostettiin erityisesti raideliikenteeseen, ja aiempi autoverouudistuspäätös sekä joukkoliikenteen tuki, kaikki nämä, vievät eteenpäin myöskin tätä ilmastotavoitetta.

Suomen kannalta suhteessa Euroopan unioniin on kaksi erityiskysymystä.

Täällä jo käsiteltiin tätä puutulliasiaa. Siinähän on selvää, että jos puutullit toteutuvat, niin Suomen pitää saada tätä uusiutuvan energian tavoitetta alemmaksi ja pitää toki lisätä niitä kansallisia toimia. Eilinen päätös Ahon työryhmän esitysten täytäntöönpanosta oli myönteinen asia meidän metsäsektorillemme. Toinen asia liittyy sitten turpeeseen. Täällä on laajaa yhteisymmärrystä siinä, että turve pitää voida luokitella nykyistä edullisemmin päästöjen osalta, turvetta pitää voida käyttää biodieselin raaka-aineena ja sitä kautta hyödyntää kansallista voimavaraa.

Uusiutuvan energian lisääminen edellyttää myöskin lisää rahoitusta, ja tulevan syksyn aikana pitää päättää myöskin selonteon yhteydessä, strategian yhteydessä, niistä resursseista, mitä me käytämme tähän energian tuotannon edistämiseen. Energiapolitiikka voi tuoda tuhansia työpaikkoja Suomeen ja maakuntiin, ja se mahdollisuus pitää hyödyntää.

Haluan lopuksi esittää pari kysymystä vihreille. Vihreitten energiapolitiikassa päällimmäiseksi on jäänyt sana "ei": "ei" ydinvoimalle, "ei" vesivoimalle, "ei" jätteenpoltolle, "ei" turpeelle, "ei" isoille tuulipuistoille kaupunkien läheisyyteen. Mutta mitä jää jäljelle, mitä jää jäljelle muuta kuin säästöä, säästöä, säästöä? Tähän olisi mielenkiintoista kuulla vastaus. Me tarvitsemme kuitenkin realistista vihreyttä ja energiapolitiikkaa, joka varmistaa Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin jatkossakin.

Oikeastaan tämän kysymyksen voi esittää myös vasemmistoliitolle tuon ed. Arhinmäen puheenvuoron jälkeen. Oikeastaan ed. Kangas näyttää ainoana edustavan realistista (Puhemies: 5 minuuttia!) energia- ja ympäristöpolitiikkaa vasemmistoliitossa. Eli oletteko te (Puhemies: 5 minuuttia!) kimpassa tässä epärealistisen politiikan tiellä?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, puhemies! En painanut edes nappia, kun ed. Oras Tynkkynen tässä edessä reagoi myös asiaan, mutta haluan nyt sanoa siitä, että vihreät eivät todellakaan ole mikään "ei"-puolue, vaan nimenomaan sanomme "kyllä" ympäristön kannalta hyville energiaratkaisuille. Kestävä energiatalous on monipuolinen kokonaisuus, ja siihen kuuluvat puuenergia, biokaasu, peltoenergia, tuulivoima, lämpöpumput, vesivoima, aurinkolämpö. Tämä on erittäin suuri "kyllä".

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! On erittäin hyvä asia, että EU:ssa on ryhdytty toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Euroopan toimet eivät muutosta pysäytä, mikäli ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tehdä globaalisti sitovaksi. EU:ssa paras ja nopein tapa torjua muutosta on panostaa päästöttömään energiaan, tehostaa energian käyttöä ja kehittää uusiutuvaa energiaa tuottavaa teknologiaa.

EU:ssa käytettävästä energiasta 20 prosentin pitää olla uusiutuvaa energiaa. Tänä päivänä luku on EU:ssa vain 8,5 prosenttiyksikköä. Uusiutuvan energian käytön tulee siis nousta kaksinkertaiseksi, ylikin tämän. Energiatehokkuutta pitää nostaa viidenneksellä. Hiilidioksidipäästöjä on alennettava 800 miljardia tonnia, ja biopolttoaineiden määrän tulee nousta 10 prosenttiyksikköä. Kovat ovat haasteet edessä.

Kritisoin tässä yhteydessä maakohtaista taakanjakoa. Suomi sai kovat vaatimukset täytettäväksi: 38 prosenttia. Vertailukohdaksi voi nostaa Ison-Britannian, joka tuottaa vain 2 prosenttia energiasta uusiutuvalla energialla, mutta joutuu nyt nostamaan osuuden 15 prosenttiin. Oikeudenmukaisuusajattelu kulkee EU:ssa siten, että vaaditaan tehostamista niiltä jäsenmailta, jotka ovat jo eniten tehostaneet. Se on sama kuin vaadittaisiin terveydenhuollon toiminnan tehostamista siellä, missä on jo tehty suurimmat säästöt. Haluan kuitenkin sanoa, että ministeri Pekkarinen on vaikuttanut myönteisesti Suomen taakanjakoon, vaikka taakka painavaksi muodostuikin. Olen pannut merkille myös ministeri Pekkarisen suhtautumisen, eli hän on ottanut hyvin realistisesti uusiutuvan energian tuotannon vaihtoehtoihin kantaa.

Vuosi sitten pidetyssä EU:n huippukokouksessa luotiin peruslinjat yhdistämällä energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka. Tuolloin luotiin kolme strategista tavoitetta: kilpailukyky, huoltovarmuus ja ilmastonsuojelu. Tämän ajatellaan merkitsevän Euroopan uutta talouden nousua ja moraalista johtajuutta. Asiaan liittyy monia mahdollisuuksia. Kansalaisten tulee kuitenkin tietää, että lyhyellä aikavälillä kansantalous ottaa takapakkia näiden päätösten seurauksena. Myös komission puheenjohtaja Barroso myöntää, että tietyillä teollisuudenaloilla velvoitteet voivat heikentää yritysten kilpailukykyä niihin yrityksiin verrattuna, joiden ei tarvitse tehdä mitään. Enin osa rikkaista maista, jotka ovat ratifioineet Kioton sopimuksen, ei edellytä tiukkoja rajoituksia teollisuudelleen.

Olen huolissani Suomen energiaintensiivisen teollisuuden kohtalosta, sillä se tuo niitä vientituloja tämän hyvinvointiyhteiskunnan pyörittämiseen. Suomessa metsäteollisuuden osuus uusiutuvan energian taakanjaosta on suuri. Meidän on huolehdittava siitä, että metsäteollisuus pysyy kilpailukykyisenä ja osallistuu myös tulevaisuudessa uusiutuvan energian tuotantoon. Tänään talousvaliokunnan istunnossa kuulimme tosiasian, että uudet ympäristöteknologian mahdollisuudet ja alat eivät täytä sitä vajetta, joka syntyy entisen teollisuuden poistumisen takia.

Suomi tuottaa 65,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Ruotsi tuottaa 53 miljoonaa tonnia. USA tuottaa 6 049 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Vuonna 2030 Kiinan päästöjen arvioidaan olevan 60 prosenttia suuremmat kuin Yhdysvalloissa. Intian ja Kiinan talouskasvulla ja energian kulutuksen kasvulla on peruuttamattomat seuraukset ilmastolle ja ympäristölle. Ilmastonmuutoksen torjunta on välttämätöntä. Jotta muutos todella torjuttaisiin, ilmastonmuutoksen torjunta on tehtävä globaalisti sitovaksi ja voimat on keskitettävä ensimmäisessä vaiheessa päästöttömän energian tuottamiseen.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään keskusteltavana oleva EU:n ilmasto- ja energiapaketti aiheuttaa suurimmat ympäristövaikutukset, mitä mikään EU:n politiikka on aiemmin aiheuttanut. Paketti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta voi myös lisätä huomattavasti muita haitallisia ympäristövaikutuksia. Vuosi sitten komissio julkisti energiatavoitteensa ja Eurooppa-neuvosto hyväksyi ne, mutta puutteellisin ympäristöselvityksin. Tavoitteiden julkistamisen jälkeen on julkaistu kriittisiä tutkimuksia esimerkiksi biopolttoaineista ja bioenergian riittävyydestä. Asetetut tavoitteet eivät osin ole tehokasta ilmastopolitiikkaa, ja osaltaan ne ovat ympäristö- ja ilmastovaikutuksiltaan jopa haitallisia. On pakko todeta, että EU:n valmistelussa ympäristövaikutukset jäivät kokonaisuudessaan liian vähälle huomiolle.

Aluksi on paikallaan kiittää ministeri Pekkarista, joka nyt ei ole enää paikalla, varsin kohtuullisesta neuvottelutuloksesta uusiutuvien osalta. Hallitus valmistelee parhaillaan pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa. Suomen valtion toimivallassa on päättää, miten Suomessa toteutetaan uusiutuvan energian ja päästökaupan ulkopuolisten alojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kansalliset tavoitteet. Mikään energiapaketin osa ei ole vailla ympäristövaikutuksia. Paketti pikemminkin muuttaa niiden luonnetta. Energiajärjestelmän muutos siirtää ympäristövaikutukset pistemäisistä vaikutuksista laajemmalle alueelle ja näkyvämmiksi. Yhä useampi suomalainen tulee huomaamaan energiapaketin ympäristövaikutukset henkilökohtaisesti.

Eniten Suomi tulee lisäämään puun käyttöä ja tuulivoimaa. Puun tehostettu korjuu heikentää metsien monimuotoisuutta. Käytännössä yhä useamman suomalaisen mökkitien metsämaisema muuttuu, kun hakkuita tullaan lisäämään. Ympäristövaikutusten laajuutta kuvaa se, että esimerkiksi suunniteltu 500 tuulivoimalan rakentaminen 100 metrin korkeuteen voisi tarkoittaa sitä, että jokaisesta länsirannikolla sijaitsevasta talosta näkyisi voimala, kun ne sijoitettaisiin rannikolle kilometrin välein, tai vaihtoehtoisesti kaikkein korkeimpien tuntureiden laelle rakennettaisiin usean sadan voimalan tuulipuisto. Tuulivoimalasta aiheutuu huomattavaa maisemahaittaa ja melua. Vesivoiman lisärakentaminen peittää alleen suoalueita ja muuttaa koskien ekosysteemiä. Kokonaisuudessaan uusiutuvan energian käyttötavoitteen saavuttaminen aiheuttaa mittavat haitalliset ympäristövaikutukset, mutta se tuo yllättävän vähäisen hyödyn hiilidioksidipäästöjen vähentämisenä.

Arvoisa puhemies! Energiatehokkuus on kaikkien ympäristövaikutusten ja talouden kannalta tehokkain tapa hillitä ilmastonmuutosta. Ympäristövaikutusten kannalta myös ydinvoimalla ja hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologialla on oma tärkeä osansa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Nämä vaihtoehdot eivät ole ympäristövaikutuksiltaan pahimmasta päästä, ja niitä pitää edistää. Uusiutuvan energian ja päästökaupan ulkopuolisten alojen taakanjaot ovat kauaskantoisimpia päätöksiä ilmasto- ja energiastrategiassamme. Suomen sisäistä taakanjakoa ja toimenpideohjelmia tulee ohjata ilmastotehokkuuden, taloudellisuuden ja haitallisten ympäristövaikutusten minimoinnin näkökulmasta. Ilmastopolitiikan avulla ei tule tehdä maatalouspolitiikkaa eikä aluepolitiikkaa. Ensisijaisena tavoitteena tulee olla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen.

Suomessa on laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista. Ympäristöarviointi on tehtävä viranomaisten suunnitelmista ja ohjelmista esimerkiksi energiahuollon, alueiden käytön sekä maa- ja metsätalouden toimialoilla. Vastaavan viranomaisen on huolehdittava siitä, että ympäristövaikutukset selvitetään ja arvioidaan riittävässä määrin valmistelun kuluessa. Tämä laki koskee myös hallituksen valmistelemaa ilmasto- ja energiastrategiaa.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Pekkarinen ja nyt Tiilikainenkin, joka ehti taas häipyä, kansallisia päätöksiä tehdessään Suomella tulee olla paras tieto käsillä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Suomi ei saa tehdä samoja virheitä kuin EU asettamalla tavoitteita ja käyttämällä keinoja, joiden ympäristövaikutuksista ei olla perillä. Ympäristövaikutukset on selvitettävä laajasti nyt ja niistä on keskusteltava. Arviointi ei synny yhden ihmisen eikä yhden ministeriön (Puhemies: Mutta 5 minuutti meni jo ajat sitten!) asiantuntemuksella. Arviointiin olisi perustettava riippumaton viisasten kerho.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas aika varhaisessa vaiheessa keskustelua kiinnitti huomiota aivan keskeiseen kysymykseen eli siihen haasteeseen, miten ilmastonsuojelu ja kilpailukyky voidaan sovittaa yhteen, ja tämä on todella meillekin myös melkoinen urakka tuleville vuosille. Ehkä lohduttavaa oli lukea hiljan lehdessä tutkimuslaitos Allianzin arviosta, jonka mukaan Euroopan unionin tiukat ympäristönsuojelutavoitteet eivät haittaa kilpailukykyä vaan päinvastoin vahvistavat sitä, koska tulevaisuudessa energiatehokkaat yhteiskunnat, energiatehokkaat yritykset, pärjäävät kilpailussa paremmin ja uusi teknologia luo myös paljon uusia mahdollisuuksia markkinoilla. Mutta huoli tästä kilpailukyvystä on silti sen verran aiheellinen, että ajattelin siihen hieman paneutua.

Hallitushan on koko ajan korostanut sitä, että pitää löytää ratkaisut, joilla kilpailukyky ja ilmastonsuojelu sovitetaan yhteen. Tässä komission muuten kokonaisuutena mainiossa esityksessä huolestuttavaa on se, että päätös energiaintensiivisten, globaaleilla markkinoilla kilpailtujen teollisuudenalojen kohtelusta lykätään aika kauas tulevaisuuteen, eli pitäisi odottaa vuoteen 2011 asti, ennen kuin tiedetään, miten Suomen energiaintensiivistä teollisuuttakin kohdellaan päästökaupassa. Tietysti teollisuuden toimintaympäristön ja vakauden kannalta olisi edullista, että linjaukset olisivat selvillä jo hyvän aikaa aikaisemmin.

Miten sitten kilpailukykyä ja päästötavoitteita voisi lähteä sovittamaan yhteen? Siihenhän on monia hyviä keinoja. Paras niistä tietysti on se, että jos saadaan houkuteltua mahdollisimman laaja joukko maita mukaan ilmastotalkoisiin, niin silloin kilpailukykyhaitta on vastaavasti pienempi. Tämähän on sekä Euroopan unionin että Suomen selkeä tavoite kansainvälisissä neuvotteluissa. Samoin pitäisi pyrkiä saamaan selvyys tästä teollisuuden kohtelusta jo ennen vuotta 2011, jos se suinkin vain on mahdollista.

Ratkaisut, joita tarvitaan eri teollisuusalojen kilpailukyvyn turvaamiseksi, pitäisi räätälöidä teollisuudenaloittain. Teollisuudenaloilla on huomattavia eroja, metsäteollisuudessa kilpailuasetelma on ihan toisenlainen kuin vaikka rakennusteollisuudella, ja sen takia myös nämä toimenpiteet pitää mitoittaa kunkin teollisuudenalan mukaan. Luonnikas tapa olisi ottaa huomioon nämä alat päästöoikeuksien jaossa. Kaikilla aloilla ei varmaankaan ole välttämätöntä mennä täyteen huutokauppaan edes tällä kolmannella päästökauppakaudella. Mutta kyllä meidän varmaan pitää olla valmiita pohtimaan myös uudenlaisia ratkaisuja, kuten niitä, joita EU-tason keskusteluissa on jo ollut esillä, esimerkiksi ilmastotullien asettamista niille tuotteille, joita tuodaan päästörajoitusten ulkopuolisista maista. En ole varma, onko tämä toimiva tai hyvä ratkaisu, mutta sitä kannattaa varmaan avoimin mielin pohtia.

Samoin meidän kannattaa täällä Suomen eduskunnassa pohtia, onko kansallisin toimin tehtävissä jotain, jotta teollisuuden kilpailukyky voidaan turvata näitten päästörajoitusten aikana. Tällaisia keinoja voi olla useammanlaisia. Teollisuushan on itse esittänyt, että teollisuuden sähköverosta luovuttaisiin kokonaan. Voiko se olla osa jotain pakettia, jossa esimerkiksi otetaan käyttöön syöttötariffit hyvin laajalti uusiutuville energianlähteille, tai voidaanko sitten, jos ja kun syöttötariffia otetaan käyttöön, porrastaa se tariffin lisähinta niin, että teollisuudelle tuleva kustannusvaikutus on vähäisempi, niin kuin Saksassa onkin tehty?

Ed. Rantakangas esitti varmaan hyväntahtoisen haasteen tärkeälle hallituskumppanille ja esitti kysymyksiä vihreiden energiapolitiikasta. Ed. Järvinen jo aika hyvin vastasi. Itse koen, että vihreät ovat energiapolitiikassa pikemminkin kyllä-puolue kuin ei-puolue, koska kannatamme niin laajaa joukkoa erilaisia kestäviä energianlähteitä.

Mutta hieman tarkemmin ehkä ed. Rantakankaalle näihin muutamiin erityiskysymyksiin, joita hän nosti omassa puheenvuorossaan esille.

Jätteenpoltosta: Vihreäthän eivät vastusta jätteenpolttoa; vihreät päinvastoin kannattavat syntypaikkalajitellun jätteen rinnakkaispolttoa energialaitoksissa. Silloin, kun jätteenpoltolla saadaan selviä energiahyötyjä, silloin, kun se on ympäristön kannalta kestävää, niin vihreät eivät sitä vastusta, vaan päinvastoin sitä kannattavat.

Vesivoiman suhteen vihreät ovat lämpimästi tukeneet nykyisten voimaloiden modernisointia ja sitä kautta saatavia lisätehoja. Niitä voidaan pitää tuntuvana lisäyksenä vesivoiman käyttöön.

Turpeenkin suhteen, ja tästä tuntuu vallitsevan aika yleisesti väärinkäsityksiä, turpeen käytön Suomessa vihreät ovat olleet hyvinkin valmiita hyväksymään tilanteessa, jossa turve, kotimainen turve ja ulkomailta tuotu kivihiili ovat vastakkain. Tällaisessa tilanteessa on aluepoliittisista ja työllisyyssyistä perusteltua käyttää turvetta myös vastaisuudessa siinä määrin kuin se näiden päästörajoitteiden alla on mahdollista. Sen sijaan tilanteessa, jossa turve ja kotimainen biopolttoaine, esimerkiksi metsähake tai ruokohelpi, ovat vastakkain, turvetta ei ole mitään erityistä syytä pönkittää, vaan silloin kannattaa valita tämä kotimainen uusiutuva, työllistävä, kestävä vaihtoehto.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! EU:n tasolla on ryhdytty mittaviin toimiin kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Suomen osuudeksi on päätetty 16 prosentin vähennysmäärä päästökaupan ulkopuolisille sektoreille. Näitä päästökaupan ulkopuolisia sektoreita ovat monet nimenomaan jokaisen kansalaisen arkeen vaikuttavia toimialoja kuten rakentaminen, jossa on 40 prosentin säästövaatimus, ja asuminen, liikenne, maatalous sekä jätehuolto. Kaiken numeraalisen tiedon ja kansainvälisten tavoitteiden rinnalla onkin hyvä, että ilmasto- ja energiakeskustelu on jalkautunut myös konkreettiselle tasolle. Niin pitääkin olla, sillä ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää sekä energiapolitiikan uudistamista että kulutus- ja tuotantotapojen sopeuttamista kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi.

Uusiutuvasta energiasta on puhuttu jo kauan Suomen mahdollisuutena. Nyt viimeistään uusiutuvat vaihtoehdot pitää ottaa täysimääräisesti käyttöön. Edelläkävijän asemasta eurooppalaisessa ja sitä laajemmassa vaikutuspiirissä on hyvä pitää kiinni.

Viime aikoina keskustelu on liikkunut vesi- ja tuulivoiman hyödyntämisen ja käyttömahdollisuuksien ympärillä. Julkinen keskustelu on syytä laajentaa taas muiden potentiaalisten vaihtoehtojen pariin. Esimerkiksi turpeen osuuden kasvattaminen energianlähteenä on myös mahdollisuus. Selvitysten mukaan hiilidioksidipäästöt alenevat, kun turpeen tuotanto kohdistetaan ojitetuille soille. Mielestäni turvetta on pidettävä hyvänä vaihtoehtona liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineeksi. Suomen pinta-alasta suota on noin kolmasosa, hehtaareina siis noin 10 miljoonaa yksikköä. Turvatuotannossa on ainoastaan 66 000 hehtaaria. Asiantuntijoiden laskelmien mukaan jo parin prosentin käytöllä soiden pinta-alasta turvetuotannon tarpeisiin voitaisiin turvata biodieselin tuotanto jopa vuosikymmeniksi. Soiden ja metsien käyttö energian tuottamisessa on Suomelle kansallisesti merkittävä kysymys. Myös työllisyyden ja maakuntien elinvoimaisuuden kannalta asia on tärkeä.

Uusiutuvan energian osuuden nostaminen Suomessa direktiiviehdotusten mukaisiksi nykyisestä 38 prosenttiin loppukulutuksesta 12 vuodessa on tavoitteena kova. Asia on alueellisesti ja maakuntienkin näkökulmasta todella tärkeä. Uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto tukee nimenomaan maaseudun työllisyyttä ja on jo senkin takia kannatettavaa. Suoran työllistävän vaikutuksensa lisäksi sillä on myös täysin realistiset mahdollisuudet vastata teollisuuden käyttövoimatarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle esitetyt päästövähennysten toimeenpanotavat ovat järkeviä. Seurantaa on kuitenkin harjoitettava sen osalta, että nimenomaan kuluttajien näkökulmasta esimerkiksi energiapoliittisesti järkevät lämmitysjärjestelmät ovat perustamisvaiheessa helppoja ja jopa houkuttelevia vaihtoehtoja. Esimerkiksi maalämpö kasvattaa jatkuvasti suosiotaan sekä uudisrakentajien että vanhojen talojen saneeraajien keskuudessa, eikä sitä ole erikseen noteerattu EU:n uusiutuvien energialähteiden luetteloon. Suomi on sitä sinne, aivan oikein, ajanut, ja sinne se pitääkin saada.

Elinkeinoministeri Pekkarisen allekirjoittamassa valtioneuvoston kirjelmässä listataan vesivoiman käytön lisääminen yhtenä toimenpiteenä uusiutuvan energian tavoitteisiin pääsemisessä. Koko valtioneuvoston kantana kirjelmässä kerrotaan vesivoiman hyvin suuri lisäys mainittujen tavoitteiden täyttämiseksi. Vesivoiman lisärakentaminen olisi myös työllistävyyden näkökulmasta merkittävä ratkaisu, mutta pelkästään rakentamisen ajan työllistävällä vaikutuksella siitä ei voida kuitenkaan päättää.

Edelleen on pidettävä mielessä myös vanhat ja niistä ainakin hyvät energianlähteet. Tällä hetkellä Suomen sähköntuotannosta neljännes tuotetaan ydinvoimalla. Loput tuotetaan vajaalla kymmenellä muulla energianlähteellä. Omavaraisuus ja monipuolisuus sähkön energiantuotannossa onkin hyvä asia, sillä se vähentää energian saatavuuteen liittyviä riskejä. Ydinvoiman turvallisuus on hyvällä tasolla. Se täytyy pitää mielessä myös lähitulevaisuudessa, kun vastataan trendien mukaan kasvavaan energiantarpeeseen. Tätä kasvavaa tarvetta on jo keskustan pitkäaikaisten linjausten mukaisesti pyritty hillitsemään muun muassa energiatehokkuussopimuksilla ja rakennusmääräyksillä. Luonnollisesti tätä energiaa säästävääkin linjaa on kehitettävä, mutta myös suomalaisten elinkeinojen kehittymiselle on oltava tilansa.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Den sittande regeringen har beträffande energipolitiken många verkligt viktiga beslut och linjedragningar framför sig. Ännu under den här våren ska regeringen behandla Finlands energi- och klimatpolitiska framtidsredogörelse och under 2008 ska det enligt regeringsprogrammet utarbetas ett åtstramat energisparprogram för att förbättra energisparandet och energieffektiviteten. Båda dessa dokument är oerhört viktiga för ett långsiktigt och mångsidigt beslutsfattande. Mångsidigheten är avgörande med tanke på att alla samhällsområden kommer att beröras av kraven som vår klimat- och energipolitik ställer. Klimatpolitik är dock mycket mer än enbart energipolitik.

Ett av vår sittande regerings främsta mål är att i Finland skapa världens bästa innovationsmiljö. Ett område där Finland har en enorm tillväxtpotential är inom miljö- och energiteknologins område. Den globala marknaden för de förnybara energikällorna och de energiintensiva teknologierna fortsätter att växa. Trots den stora kompetens som vi har på området har tillväxten av till exempel den export som hänför sig till energiteknologin i princip avstannat efter år 2000. Samtidigt som staten satsat mycket på produktutveckling och investeringsstöd har de verkliga succéhistorierna inte uppstått. Man kan med fog fråga sig varför. Exporten av energiteknologi utgör cirka 6 procent av Finlands hela export och är värd cirka 3,4 miljarder euro. Genom att i viss mån ändra på den politik som förs kan Finlands export av energiteknologi öka avsevärt.

Arvoisa puhemies! Samalla kun valtiovalta on panostanut paljon uusiutuviin energialähteisiin ja energian käytön tehostamiseen, kaupallisia menestystarinoita ei ole juurikaan syntynyt. Energiateknologian vienti on toki moninkertaistunut, mutta vuoden 2000 jälkeen vienti ei juuri ole kasvanut. Voidaan syystä kysyä, miksi näin on Suomen kaltaisessa korkean osaamisen omaavassa maassa? Energiateknologian vienti on tänä päivänä noin 6 prosenttia Suomen koko viennistä. Muun muassa Sitra on peräänkuuluttanut paremmin toimivia kotimarkkinoita, jotta yritykset, jotka tarjoavat puhdasta energiateknologiaa voisivat saada sitä, mitä kansainvälisillä markkinoilla vaaditaan, nimittäin referenssejä. Julkisia hankintoja pitäisi suunnata ratkaisuihin, jotka todella tukevat innovatiivisia ja ympäristömyönteisiä ratkaisuja kotimarkkinoilla. Sama Sitra on myös esittänyt, että julkisen rahoituksen ja muiden toimenpiteiden tulisi paremmin edistää markkinoiden vetoa.

Voidaan siis kysyä, pitäisikö meidän yhä enemmän tukea niitä prosesseja, jotka tuovat uusia tuotteita ja palveluita markkinoille. Yksi ongelma Suomessa on ilmeisesti ollut tuotteiden kaupallistamisessa ja tehokkaassa viemisessä kansainvälisille markkinoille. Jos haluamme luoda maailman parhaan innovaatioympäristön, niin meidän tulisi varmistua siitä, että koko ketju toimii, jotta se parhaalla mahdollisella tavalla tukee innovaatioita ja osaamista myös energiateknologian saralla. On tärkeätä muistaa, että samalla kun puhutaan ilmasto- ja energiapolitiikasta, meidän tulisi puhua innovaatiopolitiikasta ja tutkimuksesta ja kehityksestä. Ainoastaan tällä tavalla pystymme toimimaan kasvuympäristönä ympäristö- ja energiateknologiayrityksille.

Talman! För att kunna skapa en sådan tillväxtmiljö för våra företag som verkar inom miljö- och energiteknologisektorn måste vi alltså vara beredda att skapa en mera fungerande eller kanske bättre fungerande hemmamarknad för de företag som behöver referenser ute i världen. Vi bör kanske också i större utsträckning stöda processerna som leder till att produkter och service kommer ut på marknaden i stället för att stöda själva produkten och produktutvecklingen. Vi behöver en mera marknadsorienterad stöd- och finansieringspolitik.

Till slut ett exempel på tillväxtpotential. Enligt Teknologiindustrin rf:s vindenergiatlas skulle en genomsnittlig satsning på 15 miljoner euro per år skapa 18 000 exportrelaterade arbetsplatser, export för 1,4 miljarder euro och en minskning på 7 miljoner ton koldioxidutsläpp i Finland år 2020 — siffror som vi inte kan ignorera.

Mats Nylund /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Växthuseffekten och den globala uppvärmningen är frågor som ligger högt på den politiska agendan både i Finland och i EU. Den grundläggande tanken i vårt regeringsprogram tar fasta på klimatförändringen och globaliseringen och mot den bakgrunden ska vi, precis som statsrådet säger i sin preliminära ståndpunkt, välkomna EU:s direktivförslag som har samma mål som vi har i Finland, dvs. att på ett hållbart sätt trygga energiförsörjningen.

Direktivförslag om befrämjande av förnyelsebara energikällor kan med rätt utformning och god tillämpning ge Finland en möjlighet att förbättra sin svaga energisjälvförsörjning genom att öka användningen av olika typer av förnyelsebar energi. Det ger oss möjlighet att skapa nya bestående arbetsplatser på landsbygden, också i den riktiga glesbygden, och kan medföra nya oväntade innovationer på energi-, miljö- och besparingsteknologins område.

Enligt min uppfattning så förutsätter också en framgångsrik energipolitik att vi i allt större grad övergår till ett system med inmatningstariffer, alternativt gröna certifikat, för att på ett mer marknadsmässigt sätt möta det enligt statsrådets beräkningar fyrdubblade behovet av stöd till de nya energiformerna.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen tavoitteet tulisi pääosin pyrkiä täyttämään kotimaasta saatavista uusiutuvista raaka-aineista tuotetulla bioenergialla ja biopolttoaineilla. Tärkein uusiutuva energialähde Suomessa on tietenkin puu ja muu biomassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että bioenergian määrää parhaiten lisätään edistämällä puun ja biomassan tuloa markkinoille.

On kuitenkin tarkasti mietittävä sitä, miten uusiutuvan energian edistämistoimet mitoitetaan ja suunnataan siten, etteivät ne vaaranna teollisuuden tarvitseman raaka-aineen saatavuutta. Paras ja toimivin hierarkia raaka-aineen käytön priorisoinnissa on seuraavanlainen: ensin jalostus metsäteollisuudessa, sen jälkeen kierrätys ja lopuksi energiantuotanto. Tämä palvelee yhteiskuntaa parhaiten. Se edellyttää myös sitä, että teollisuudella on riittävän korkea maksukyky, jotta se pysyy raaka-aineen ostajana hierarkian huipulla.

Yksi suuri haaste on turpeen aseman parantaminen. Suomen on saatava turve luokiteltua uusiutuvaksi energialähteeksi. Valtioneuvoston on alustavassa kannassaan nostettava esille turpeen asema ja huomattavasti vahvemmin kuin tällä hetkellä.

Laajalla tutkimustoiminnalla on todistettu, että turve ei kuulu ainakaan siihen fossiilisten polttoaineiden kategoriaan, mihin se päästökaupan piirissä nyt on luokiteltu. Elinkaarilaskelmien perusteella on aivan selvää, että turpeen pitäisi olla uusiutuva energialähde. Jos otamme huomioon, että turve kasvaa vuodessa tuplasti enemmän, kuin mitä sitä käytetään, on kohtuutonta, että Suomen energia-ala maksaa liki 100 miljoonan euron lisälaskun päästöoikeuksista.

Eri tutkimusten mukaan Suomessa on, määritelmästä riippuen, luonnontilassa noin 3,8 miljoonaa hehtaaria suota ja ojitettuja turvemaita yli 5 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa on tällä hetkellä ainoastaan noin 0,06 miljoonaa hehtaaria. Jos Suomen turvetuotanto tuplattaisiin lisäämällä jo ojitettujen soiden käyttöä kaksinkertaiseksi, 0,12 miljoonaan hehtaariin, nostettu turvemäärä olisi sama kuin vuosittainen lisäkasvu. Tämä edellyttää tietenkin, että Suomi vaatii, että turve sisällytetään direktiivissä uusiutuviin polttoaineisiin riippumatta sen käyttötarkoituksesta.

En pidä menestyksellisenä valtioneuvoston nyt valitsemaa tietä, jossa turvetta nostetaan esille uusiutuvana polttoaineena vain silloin, kun se jalostetaan liikenteessä käytettäväksi polttoaineeksi. Päinvastoin! Se, että turvetta sen eri käyttötarkoituksissa kohdellaan eri tavoin, vaikka päästömäärä olisikin sama, ei perustu mihinkään tieteellisesti todistettuun faktaan. Tämä johtaa myös asiakkaiden eriarvoisuuteen käyttötavasta riippuen. Ei ole oikein, että eri toimialat maksaisivat turpeesta erilaista hintaa, vaikka päästörasitus olisi sama.

Värderade herr talman! För att uppnå en effektiv förbränning av hyggesrester, rörflen och annan biomassa krävs i de flesta av våra moderna kraftverk torvinblandning. Torven är ett oerhört viktigt element i den finländska strategin för förnyelsebar energi. Vi måste få torven klassad som förnyelsebar också i Ipcc. Det kommer inte att lyckas om inte Finland alltid och överallt för fram torven. Ingen annan gör det. Jag förutsätter att regeringen i sitt ställningstagande starkare än nu poängterar detta, också i utlåtandet till energi- och klimatdirektiven.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Eilen illalla kuuntelin radiosta meteorologin kertomana sen, mitä kahvipöydissä on arvosteltu ja arvioitu ja ihmetelty jo varsin pitkään. Tänä vuonna ei eteläiseen Suomeen ole talvi edes tullut eikä kunnon lumipeitettä ole edes luvassa. Kovin monena päivänä ei hiihtokelejä ole ollut kotona Oulun seudullakaan, ja vaikka räntäsade toki saattaa yllättää meidät vielä vaikka juhannusaattona, on kulunut talvi esimerkki ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista ääri-ilmiöistä.

Eurooppa-neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti ovat päättäneet yhdessä päästökaupan, uusiutuvan energian käytön, energiatehokkuuden ja ympäristönsuojelun tavoitteista. Suomelle tässä ilmastotalkookekoon kannettavaksi määrätyt korret ovat mitoiltaan varsin kohtuulliset, mutta nyt kysymys kuuluu: Mitä Suomessa asioille aiotaan tehdä?

Kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisessa yksi tehokkaimmista veitsenkäyttäjistä on kuluttaja, jokainen meistä itse. Jokainen tekee päivittäin monta monituista omaan ekologiseen jalanjälkeemme vaikuttavaa valintaa. Varsinkin jätehuollon ja liikenteen päästöjen vähentämisessä ihmisten ympäristötietoisuuden lisääminen on erittäin tärkeää. Pienistä puroista kasvaa voimakas virta -tyyppisen ajattelun edistämiseen, tiedottamiseen ja lapsesta lähtien valistamiseen on satsattava enemmän. Sama pätee energian säästämiseen. Pienellä vaivalla voimme saada paljon aikaa edes suuremmalti muuttamatta meidän elämäntapojamme, kunhan vain muistamme sammuttaa turhat valot ja sähkölaitteet kokonaan eikä vain valmiustilaan, hyödyntää jälkilämmöt saunassa ja ruuanlaitossa, pitää huonelämpötila kohtuullisena jne. Lista on lähes loputon, eikä sen mielessä pitäminen vaadi keneltäkään liikoja. Työpaikoilla ja yrityksissä tulisi noudattaa samoja periaatteita kuin kotitalouksissa.

Kuluttajan mahdollisuuksia valita ympäristön kannalta kestäviä tuotteita ja palveluja tulee kehittää luomalla yhdenmukaisia ympäristömerkkejä ja sertifiointijärjestelmiä. Tämän päivän Helsingin Sanomien kuvaus eri sähköyhtiöiden erilaisista ekosähkötuotteista kertoo tästä tarpeesta selkeyttää ympäristöystävällisyyttä mittaavia kriteerejä. Yhteiskunnan puolestaan on tarjottava valistuneelle kuluttajalle mahdollisuus toimia hyvin tarkoitusperiensä mukaisesti. Jälleen esimerkiksi liikkumisvalintoja tehdessämme riittävä julkisen liikenteen palvelutaso on olennainen tekijä. Eilinen valtiontalouden kehyspäätös on omiaan tukemaan joukkoliikenteen palvelujen kehittämistä. Infran rakentamisen ohella kuntien on panostettava tarkoituksenmukaiseen yhdyskuntasuunnitteluun.

Mutta totuus on, että sähkön ja energian kulutus maapallolla kasvaa, valitettavasti. Pelkillä säästötoimenpiteillä ei Euroopan laajuisiin energiaratkaisuihin päästä. Koko elinkaaren osalta kestävien uusiutuvien energiamuotojen löytyminen onkin sitten säästötavoitteisiin pääsemisessä se vaikein lenkki. Yksi parhaista uusista puhtaan energiantuotannon muodoista on tuulivoima, mutta on huomioitava, että puu, turve, vesivoima, jätteen energiakäyttö, biopohjaiset energialähteet ovat tulevaisuutta myöskin. Näiden lisäämiselle ei voida sanoa "ei" missään eduskuntaryhmässä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministerit! Kollegat! Yleisö! Tulee mieleen heti, kun kuuntelee, että onneksi kaskeaminen on ainakin jo lopetettu Suomessa. Vai harrastetaanko sitä jossain? Muutenhan EU kieltäisi sen ilman muuta, koska se on sen kaltainen puunkäyttömuoto, että partikkelit eli pienhiukkaset, joita sieltä dieselistäkin syljetään meidän naamalle, tulevat kuulemma nykyään. Suomalainen on tässä viisaudessaan, että polttaa puita ja lämmittää saunaa, pahimpia saastuttajia varmaan maailmassa. Mutta tosiaan, tämä alku oli vain tämmöinen kevennys.

Mitä tulee noin ilmastoon ja energiaan, niin minä tulen kohta vähän näitä taustoja valottamaan syvemmälti sillä lailla, että Suomessa jopa ilma ja energia ovat periaatteessa samasta lähdöstä, samasta lähteestä lähtöisin: Ukkosesta, Ukko ylijumalasta ja Ilmarisesta ja Tuuresta ja Taarasta ja siitä, miten ne ovat olleet vielä semmoinen periaatteessa koko Euroopalle ihmiskunnan lähiaikoina ensimmäisen tämmöisen katastrofinkin aiheuttaja, josta Eurooppa ei ole ilmeisesti ottamassa mallia ollenkaan. Mutta näin toteaisin tähän, että EU:n ohjelma noin yleensä kasvihuonepäästöjen, uusiutuvien energialähteiden ja energiakulutuksen vähentämisen suhteen on oikeansuuntainen. Asia on vakava, ja pahimmillaan meitä on tietysti peloteltu, ja minä olen sen verran vanhempi, mutta minä muistan elokuvat Mad Max 3 ja Kevin Costnerin Waterworldin ja tämmöiset Atlantis-tyyppiset visiot siitä, kuinka tulee suuri tulva ja peittää sitten maapallon, kun navat sulavat. Sitä on ihan tarpeeksi olemassa, että ei siihen tarvita mitään EU:ta ja valtioita. Kyllä nuoret ihmiset ovat nähneet nämä kaikki kauhukuvat. Ja jos on vähän uskonnollista taustaa, niin on kyllä harmageddonit ja muut ilmestyskirjat luettu.

Toinen asia on tietysti se, että nyt on aika paljon todisteita siitä, että Freud ja kumppanit ovat olleet yllättävän pitkälle oikeassa, että voidaan tulkita tavallaan tämmöisen Thanatoksen, kuoleman — niin kuin ajateltiin aina, että meillä on tämä libidaalinen elämää ylläpitävä energia ihmisissä, se, joka meitä ajaa kaikessa tässä psyykkisessä energeettisyydessäkin eteenpäin, ja nyt tämä selvästi nuorisossa Amerikassa ja maailmalla kulutuksen myötä on lisääntynyt — tämmöisen selkeän itsetuhoisuuden, voi sanoa kuolemanvietinkin ilmeneminen monin tasoin. Nettiäkin seuraamalla kuulemma monella kymmenellä prosentilla on havaittavissa tämmöisiä ilmiöitä, eli tulee vain mieleen, haluaako kukaan oikeastaan lopettaa tätä kehitystä, koska näitten katastrofielokuvien ja muiden koettelemusten taustallahan on se, että ihminen saavuttaa vähän paremman ja korkeamman tason ja vahvemmat sitten selviävät ja alkavat sitten rakentaa tästä pieleen menneestä yhteiskunnasta vähän toisenlaista.

Mutta tosiaan, se, mitä olin sanomassa tästä, että aikoinaan Lennart Meri, jo edesmennyt, todisti, ja se on nyt jo tiedemiestenkin todistama, että tuohon mössähti Saarenmaalle muutama tuhat vuotta sitten meteoriitti, joka sitten peitti taivaan Kalevalassakin. Noin 47-, 48-, 49-osassa on kertomus siitä, kuinka kuu ja aurinko häipyivät ja sitten meillä on tuommoinen savupilvi peittämässä. Jotkut ovat laskeneet, että se on se rautakauden alun noin 500 eKr, kun tyhjeni täältä asutusta vähäsen, ja kertovat sitten myös kaikennäköiset eddatkin tästä tapahtumasta. Niin, me olemme kokeneet tavallaan semmoisen ja selvitty siitä. Koko Eurooppa, Pohjois-Eurooppa, joka on tämän sivistyksen ja tässäkin nyt tiennäyttäjänä, on kokenut tietynlaisen tämmöisen vahvan energiakatastrofin mitään siitä oikeastaan oppimatta. Monissa myyteissä siis on näitä tulenpaisumuksia ja kaikkea, muissakin kuin Euroopan myyteissä, Kreikan, Siperian ja kaikkien, että voi ajatella, että tämä näky ikään kuin on maalattu. Minä sen takia puhun tästä asiasta, koska vaikka Suomi nyt tekisi miten paljon tahansa ja olisi esimerkkinä, minä uskon siihen, että me voimme olla esimerkkinä. Me olemme esimerkkinä. Kuuntelin ministeri Tiilikaistakin tässä, ihan ansiokasta ja hyvää juttua, mutta kun nämä Kiina ja Intia haluavat kaiken, niin me emme todellakaan voi oikein — oikeastaan samaan juttuun, että kun me emme voi sille mitään — me emme voi lähteä niitä kasvattamaan, koska aina on todettu se, että kun vähäosaiset pääsevät hyvän kulutuksen makuun, niin ne piutpaut välittävät mistään energioista, säästöistä tai siitä, mitä televisiosta tulee, kunhan se on koko ajan auki.

Nyt oli juuri Helsingin Sanomissa juttu siitä, että parissakymmenessä vuodessa me menemme Tukholman ohitse maahanmuuttajien kanssa. Eli kun suomalaiset ovat aina olleet niin viisaita, että me olemme, jollei meitä ole yritetty sukupuuttoon tappaa, pystyneet säätelemään tätä omaa määräämme täällä, niin nyt pelkästään, voisiko sanoa, vanhanaikaisen kapitalismin tai business-hengen mukaisesti Suomeen tuodaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka periaatteessa ovat aika pitkälle tämmöinen uusi hyvinkin pitkälle energiaa sillä lailla vielä kuluttavia, etteivät he (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) ymmärrä, kuinka meidän sitä pitäisi käyttää, asia, josta ei kukaan ilmeisesti uskalla keskustella edes. Eli kun meitä neuvotaan pääministeriä myöten siitä, että meidän pitäisi muuttaa omia tapojamme, niin on aika vaikeata kielitaidottomille, hyvän makuun päässeille ihmisille opettaa näitä asioita. Tai kun lukee joitakin kirjoja, niin ei sitä välttämättä pääministerikään osaa energiaa kuluttaa oikein hyvin, että tässä ennen kaikkea täytyy välttää sitä, että tavalliset kansalaiset syyllistetään, niin kuin täällä hyvin pitkälle tehdään. Tiedän hyvin paljon vanhempia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lähteneet tähän energiankulutusjuttuun mukaan.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on toteuttanut voimakkaasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä vuosien varrella. Tästä huolimatta EU lisäsi Suomen panostusta 38 prosenttiin, eli lisäystä tuli lähes 10 prosenttia. Aiemmalla panostuksella ei ollut ratkaisuun merkitystä. Suomen kilpailukyvyn kannalta velvoite on vähintäänkin haastava. Jotta Suomi selviää uusista velvoitteistaan, on kaikki mahdolliset keinot otettava harkintaan.

Ensinnäkin turpeen hyödyntäminen uusiutuvana energianlähteenä edellyttää luokituksen muutosta. Hitaasti uusiutuvana käsiteltävä turve ei auta velvoitteiden täyttämisessä, joten Suomen on pyrittävä kansainvälisellä tasolla vaikuttamaan luokituksen muutokseen. Turve on ainoa fossiilinen polttoaine, jossa Suomi on omavarainen, ja turpeen koko elinkaari huomioituna sen käytöllä voidaan vähentää kasvihuonepäästöjä.

Toinen iso kysymys on vesivoiman hyödyntäminen. Oli hallitusohjelmassa mikä kirjaus vesilakia koskevasta yksimielisyydestä tahansa, on vesivoiman lisärakentaminen selvitettävä. Tilanne on muuttunut sitten hallitusneuvotteluiden. Ei voida katsoa, ettei uusilla EU:n päästövähennystarpeilla olisi merkitystä tässä keskustelussa.

Hallitusohjelmassa on myös kirjaus vesivoiman lisäämisestä. Näiden ristikkäisten lausumien valossa on tarkasteltava Vuotoksen rakentamista. Jo rakennetun vesistön loppuunrakentamisen ei pitäisi olla suuri ongelma. Lisäksi on syytä tarkastella ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvatilanteisiin. Kemihaaran yläjuoksun tulva-altailla on ratkaiseva merkitys Rovaniemen turvallisuudelle.

Vuotoksen metaanipäästöt otetaan jatkuvasti esille. Vuotos ei todennäköisesti lisää metaania luonnontilaisiin verrattuna, koska ne luonnostaankin tuottavat metaania. Suomessa tarvitaan säätövoimaa, ja säätöominaisuuksiltaan vesivoima on ylivoimainen energianlähde.

Arvoisa puhemies! Suomi on harvaanasuttu ja pitkien välimatkojen maa, ja yksi Suomen kannalta vaikuttava ongelma syntyy lentokonepäästöjen rajoittamisesta. Varsinkin maan pohjoisimman osan saavutettavuus joutuu vaakalaudalle. Tässä yhteydessä olisi syytä tarkastella valtioenemmistöisen monopoliyhtiön strategiaa kotimaan lentoliikenteessä. Valtion toimenpiteillä voidaan myös edesauttaa kilpailun syntymistä alalle. Kohtuutonta on, että Lapissa panostetaan voimakkaasti matkailuelinkeinon kehittämiseen myös valtion varoilla, mutta saavutettavuutta ei pystytä kohtuudella takaamaan.

Kuten todettu, EU on sitoutunut kunnianhimoisiin ilmasto- ja energiatavoitteisiin. Kysymys on kuitenkin siitä, kuinka kauan EU:n kilpailukyky kestää asetettujen tavoitteiden toteuttamista, jollei muu maailma ryhdy samoihin toimenpiteisiin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvo edellä esitti, että olosuhteet hallitusohjelman kirjoittamisen jälkeen olisivat muuttuneet ratkaisevasti ja sen takia tarvetta muuttaa vesilakia pitäisi arvioida uudelleen. Silloin, kun me ministeri Pekkarisen kanssa istuimme Säätytalolla kirjoittamassa hallitusohjelman energiapoliittisia linjauksia, meillä oli täysin tiedossa, että Suomen on välttämätöntä vähentää päästöjä merkittävästi ja Suomen on välttämätöntä lisätä uusiutuvan energian käyttöä merkittävästi. Tässä alle vuodessa ei ole tullut esiin mitään sellaista uutta tietoa, joka antaisi tarvetta arvioida hallitusohjelmaa uudelleen. Hallitusohjelma laadittiin vakaassa harkinnassa tarkkaan punniten, ja siihen kyllä hallituksen on syytä edelleen sitoutua.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Karvon puheenvuoron johdosta totean vaan, että ihan totta, hallitus sanoo ohjelmassaan, että hallitus lisää vesivoiman käyttöä, ja sitten on adverbi "tuntuvasti". Ainakaan minulla ei ollut silloin vielä hallitusneuvottelujen aikaan tietoa siitä, kuinka suuri tulee olemaan tämä Suomen uusiutuvan energian velvoite. Kyllä se on, kuulkaa, kova, se 38 prosenttia, ja tällä tavalla. Miten sitten selvitään siitä? Minusta on erittäin tärkeää, että me pystymme rakentamaan tuulivoimaa erittäin merkittävästi. Puhuin äsken 2 000—3 000 megawatista, ja kyllä osin siihen liittyy joka tapauksessa velvoite, että me joudumme sitä säätövoimaa jollakin tavalla nyt lisää hankkimaan.

En halua enempää avata nyt keskustelua siitä, pitääkö ja missä määrin vettä ottaa jnp., mutta sanon kuitenkin sen, että se on ylivoimaisesti edullisin. Minä lasketin, mikä on kaasuturbiinilaitoksen sähkön hinta, joka on se lähin vertailukelpoinen säätöenergiahinta. Kun tällä hetkellä sähkön hinta on vähän yli 45 euroa kilowattitunnilta, niin tällaisen kaasuturbiinilaitoksessa tuotetun energian hinta on yli 300 euroa kilowattitunnilta, siis 7—8-kertainen verrattuna (Puhemies: Aika!) siihen, mikä on sähkön keskihinta tällä hetkellä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin siellä minäkin koko ajan, ja asia oli varsin perusteellisesti esillä, siitä mep Korhola piti huolen, että käytiin pohjamutia läpi, ja sitä käytiin myöskin julkisuudessa tavoista poiketen. Minä en halua sen enempää ruveta ottelemaan ministeri Pekkarisen kanssa, mutta ei ollut monta hetkeä sen jälkeen, kun oli siunattu se hallitusohjelman kirjaus, mitä se merkitsee, ja siitä ei ministeri Pekkarinen esittänyt eriävää mielipidettä. Ajastustariffilla pystytään hoitamaan ne tasaukset, mistä ministeri Pekkarinen tässä juuri puhui.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olin siellä, mutta olin sillä puolella, missä keskusteltiin työllisyydestä. Ja kyllä tämä kysymys siihenkin liittyy, että huomauttaisin vihreitten suuntaan, että kyllä me otamme vakavasti sen, että tätä uusiutuvaa energiaa tarvitaan lisää eri muodoissa, ja olemme valmiita menemään aika pitkälle tässä kysymyksessä, mutta emme me voi sellaiseen tilanteeseen mennä, että meidän kustannustasomme menee sellaiseksi, että meidän teollisuudeltamme menee kilpailukyky ja sitä kautta meidän hyvinvoinniltamme pohja. Sen takia me tarvitsemme edullista vesivoimaa sinne osaksi tätä ratkaisua, jossa on paljon muuta, siellä on tuulivoimaa, siellä on paljon muuta.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joskus ei tiedä, millä vuosikymmenellä täällä eduskunnassa keskustelua käydään. Tuntuu aina siltä, että rahaa on aina silloin, kun ydinvoimasta puhutaan. Kun puhutaan muista vaihtoehdoista, niin yhtäkkiä rahapussi onkin tyhjä. Erityisen takapajuiselta kuulostaa koskiensuojelulain avaaminen. Se tarkoittaisi suuria ekologisia muutoksia ja muutoksia paikallisen väestön elämään. Vaikka kaikki Suomen kosket ja joet, siis myös nykyisin käytössä olevat, olisi valjastettu energiakäyttöön, niiden energiavarat ovat noin kymmenes-, jopa vain kahdeskymmenesosa siitä, mikä on vastaava määrä merituulten energiavaroissa, ja vajaa kymmenesosa myöskin metsäenergian energiavaroista. Siksi, jos jokin on lillukanvartta ja piipertelyä, se on kyllä Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden rakentaminen ja siitä puhuminen. Paljon nopeammin, tehokkaammin ja ekologisemmin samoihin tuloksiin päästään satsaamalla tuulivoimaan ja metsäenergiaan, ja samalla satsataan suomalaisiin työpaikkoihin. Silti energiasäästö ja tehostaminen ovat ne kaikkein tärkeimmät asiat.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tuolla työhuoneessani kuulin tämän kokoomuksen kansanedustajan puheenvuoron. Siinä puheenvuorossa nyt on tietysti ehkä vahva lappilainen tausta, mutta sellainen väärä käsitys, että jollakin tavalla turvetta polttamalla voitaisiin hiilidioksiditasetta parantaa, ei pidä millään lailla paikkaansa. Ministeri Pekkarinen on tänään itse hyvin epämääräisesti todennut professori Laineen tutkimuksista. Tosiasiassa ainoastaan silloin, jos turve otetaan turvepelloilta, sen hiilidioksiditase on noin 10 prosenttia ehkä tuontikivihiileen nähden positiivisempi, siis 10 prosenttia, mutta silloin pitää katsoa tämä tarkasteluajanjakso noin 100 vuoden aikajänteellä, ja se on aivan liian pitkä, kun ajatellaan ilmastonmuutoksen tarvetta.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ollut läsnä hallitusneuvotteluissa, mutta uskon, että ministeri Pekkarisen sanoma tuossa oli se, että kellään ei varmasti ollut tietoa näistä EU:n tulevista vaatimuksista, kuinka suuret ne tulevat olemaan ja kuinka haastavat ne ovat.

Ed. Satonen viittasi tähän työllisyyskysymykseen, ja se on erittäin tärkeä kysymys etenkin tänä päivänä Itä-Lapin kannalta.

Ed. Järviselle voisin sanoa, että en ole puhunut koskiensuojelulain avaamisesta, en sanallakaan, elikkä kysymyksessä on Vuotoksen osalta vain se, että jo rakennettu vesistö rakennettaisiin loppuun.

Ed. Tiusaselle voisin lisätä turpeesta, että sekin on nyt selvitettävä tarkkaan, mikä sen asema on.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvon esille nostama huoli Lapin työllisyydestä on yhteisesti jaettu ja todella täytyy etsiä keinoja, joilla tähän vakavaan työttömyyteen joillakin niillä alueilla voidaan puuttua, mutta sitä ei varmaankaan kannata tehdä luonnonarvoja tärvelemällä.

Ed. Satonen nosti hyvin esille sen, että teollisuudelle pitää turvata kohtuuhintainen sähkö. Tässä viittaisin energiateollisuuden teettämään selvitykseen, jonka mukaan, jos Suomessa otettaisiin käyttöön syöttötariffit uusiutuvan energian käytön edistämiseksi, vuonna 2020 sen uusiutuvan energian edistämisen vaikutus sähkön hintaan voisi olla samaa suuruusluokkaa, kuin se on Saksassa nyt, eli se jäisi kohtuullisen pieneksi, puhutaan pikemminkin prosenteista kuin kymmenistä prosenteista, ja samalla edistettäisiin kotimaista teollisuutta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko ed. Tynkkynen edes käynyt siellä Itä-Lapissa (Ed. Tynkkynen: Olen käynyt!) Pelkosenniemen alueella, mihin tuo Vuotoksen allas olisi tullut? Siellä todellakaan ei ole kuin yksi ainut tönö sillä alueella ja linnut ovat uiveloita ja uikkuja, kyllä ne voivat elää jossakin muuallakin kuin Vuotoksen altaan alueella.

Toinen asia on se, että ei tässä mitään luontoarvoja tärvellä ihan oikeasti. Minä kerron semmoisen asian esimerkiksi, että kun Oulujoen kunnat saavat kiinteistöverotuloja vesivoimasta, niin Vaalan kunnan tuloista tämän kiinteistöveron osuus on yli 4 prosenttia ja Utajärvellä kaikista verotuloista jopa 16 prosenttia. Hyvänen aika, siellä on köyhiä kuntia, jotka tarvitsevat rahaa, ja sitä ne saisivat, jos Vuotoksen allas rakennettaisiin, ja sitä kautta ne saisivat vesivoimasta kiinteistöveroja. Me olemme tässä hallituksen panttivankeja emmekä voi tehdä sitä, mikä olisi järkevää ja myös ilmaston kannalta suotavaa toimintaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on vaalikaudet ja sukupolvet ylittävä haaste. EU:n Suomelle asettamat tavoitteet edellyttävät energiasäästön edistämistä, energian käytön tehostamista ja panostamista ympäristöystävälliseen energiatuotantoon.

Tänään uutisoitiin Euroopan komission valmistelemasta päästökauppadirektiivistä vuoden 2013 jälkeen, joka lisää Euroopan metsäteollisuuden vuotuisia kustannuksia 3,4—7,1 miljardilla eurolla vuodessa. Euroopan metsäteollisuuden pitäisi nostaa hintojaan 3—7 prosenttia pysyäkseen kisassa mukana. Koska Euroopan metsäteollisuus ei kovan kilpailun takia voi siirtää päästökaupan kustannuksia lopputuotteiden hintoihinsa, se menettää lähimain kaiken kilpailukykynsä. EU:n päästökaupan uudistusta on vaikea hyväksyä, kun metsäteollisuutemme on muutenkin vaikeuksissa.

Rakenteilla oleva ydinvoimala tulee vähentämään 8—10 miljoonalla tonnilla hiilidioksidipäästöjä vuodessa. Suomen on kuitenkin rakennettava seuraavien 12 vuoden aikana 2,5 kertaa uuden ydinvoimalan verran päästöttömiä voimalaitoksia. Vaikka kaikkea uusiutuvaa energiaa hyödynnetään huomattavasti nykyistä enemmän sekä energiansäästöä ja -käyttöä tehostetaan, tarvitaan Suomeen ainakin kuudes ydinvoimala tyydyttämään lisääntyvää energian ja sähkön tarvetta.

Arvoisa puhemies! Suomessa on noin 150 virallista kaatopaikkaa sekä satoja epävirallisia entisiä kaatopaikkoja. Kymmenen vuotta sitten kaatopaikkoja oli vielä 268 kappaletta. Kaatopaikkojen vaikutus ilmaan, maaperään ja pohjaveteen kestää vuosikymmeniä. Kaatopaikat ovat lisäksi rumia. Niissä on jatkuva hajuhaitta. Kaatopaikat mahdollistavat rottien ja jyrsijöiden leviämisen. Kaatopaikalta rotat ja linnut levittävät asutuskeskuksiin tauteja.

Vuonna 2005 meillä syntyi 2,5 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä, 460 kiloa yhtä suomalaista kohden. Jätteiden mukana haudataan satoja miljoonia kilowattitunteja energiaa. Nykyaikainen jätteenpoltto on erittäin kehittynyttä. Säätö- ja prosessimittaukset mahdollistavat parhaat palamisolosuhteet ja tuottavat pienet päästöt. Vtt:n mukaan kaatopaikkojen päästöistä 99 prosenttia voidaan poistaa jätteitä polttamalla. Kun kaatopaikan jätteiden päästöt ovat 100 prosenttia, jätteiden polttamisen päästöt olisivat siitä vain 1 prosentti. Päästöjen vähentämisen kannalta jätteenpoltto on erittäin vaikuttava keino. Jätteitä polttamalla voidaan myös korvata energian tuontia ulkomailta.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laxell polttaisi kaikki kotitalousjätteet. Minusta pitäisi katsoa se, jotta biohajoava aines otettaisiin tähän biokaasulaitokseen ja sitten semmoisesta jätteestä, mikä on poltettavaa, otettaisiin tämä energia talteen, koska on järjetöntä lähteä polttamaan semmoista ainesta, mistä saadaan kaasua talteen ja sitä kautta energiaa moneen tarkoitukseen, ja joissakin tapauksissa, kun mietitään sitä biohajoavaa jätettä, niin siinä on kosteutta paljon ja se lämpöarvo ei tule olemaan semmoinen kuin tuossa voisi kuvitella, jotta siitä tulee energiaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Maapallon historia ei ole oikeastaan mitään muuta kuin ilmastonmuutosten historiaa. Nyt vaan sattuu olemaan sillä tavalla, että yksi ainut eliölaji, meidän oma ihmislajimme, on keksinyt käyttää maapallon pintakerrokseen 500 miljoonan vuoden aikana varastoituneet fossiiliset energianlähteet 200 vuodessa. Ja kun tämä käyttö lisää ilmassa kasvihuonekaasuja, silloin ollaan tekemisissä niitten ilmiöitten kanssa, joista nyt tänä päivänä täällä keskustellaan.

Mielenkiintoista sinänsä otsikko "Ilmasto ja energiapolitiikka", siis toisin sanoen ne koplautuvat tällä tavalla yhteen. Tällaisia otsikkoja ei ollut 20 vuotta sitten, kun täällä käytiin energiapoliittista keskustelua. Elikkä keskustelu on nyt vasta saanut tulta tässä mielessä. Ensimmäisen kirjani kirjoitin tästä aiheesta vuonna 1980, mutta se ei ollut silloin mielenkiintoinen asia.

Arvoisa puhemies! Tässä on fossiilisissa energianlähteissä kaksi selvää ulottuvuutta, joilla on erinomaisen suuri merkitys. Ensimmäinen on se, että jos talous ja ihmisen toimeliaisuudet ylipäätään nojautuvat, tukeutuvat fossiilisiin energianlähteisiin, niin siinä ei ole mitään kestävää. Käytössä nämä varannot hiipuvat, ja kun ne hiipuvat ja jos niitä välttämättöminä pidetään, niin niitten yksikköhinnat kohoavat.

Erinomaisen hyvän näytön olemme saaneet viimeisen neljän kuukauden aikana. On jännittävää, että en ole kuullut kenenkään kiinnittävän tähän huomiota ottaen huomioon, että muutama vuosi sitten täällä oli välikysymyksiä pilvin pimein, kun muutama markka tuli lisää näihin kuvioihin. Nyt tällä hetkellä on tilanne se, että neljä kuukautta sitten raakaöljyn barrelihinta nousi yli 90:een US-dollariin, nyt se on 105 US-dollaria, siis tynnyrihinta. Toisin sanoen 16 prosentin nousu neljässä kuukaudessa. Välillä oli notkahdus, jonka sai aikaiseksi Bushin vierailu Saudi-Arabiaan, mutta Bushin valta jo näytettiin siinä, että se notkahdus heti korjautui takaisin voimakkaaksi nousutrendiksi. Siis toisin sanoen, näin käy sillä puolella ja toisella puolella käy sillä tavalla, että jos tätä polttoa jatketaan, jos sitä ei pysäytetä, niin siitä on seurauksena sitten kasvihuonepäästöjen siinä määrin merkittävä lisääntyminen, että siirrytään muutaman kriittisen pisteen yläpuolelle tässä ilman lämpötilassa.

Ja se olennainen pointsi, jota ei ole kukaan vielä tässä minun ymmärtääkseni muistanut tuoda esille, on se, että sillä aiheutetaan ikiroudan sulaminen, sen prosessin kiihtyminen jäätiköitten sulamisen ohella ja aivan erikoisesti merenpohjassa olevien klatraattien, metaanitaskujen, ympärillä olevan jään sulaminen, metaanin vapautuminen ilmakehään, ja siitä lähtee liikkeelle se vihdoin viimeinen ilmastonmuutos, josta täällä nyt sitten on hyvin paljon puhuttu. Siis toisin sanoen, näihin pitää pystyä puuttumaan.

Oli aika mielenkiintoista lukea Fortumin ex-toimitusjohtajan Heikki Marttisen kirjoitus, jossa hän äimisteli sitä, miksi ei kerta kaikkiaan tässäkään talossa, tässä kansan valitseman kahdensadan yhteisössä, kiinnitetä huomiota siihen, että halvan energian aika on kerta kaikkiaan ohi.

Tässäkin näin tuoreeltaan kuultiin ed. Karvon puheenvuoro jnp., jossa tämä oli täysin out kuvioista. Kerta kaikkiaan halpaa energiaa ei ole olemassakaan enää. Kaikki maksaa, ja kysymys on mekanismeista, millä tavalla tämä maksaminen jaetaan kuluttajien kesken, ja sitä varten meillä on mekanismit olemassa. Hallitus tuonee sitä koskevat esitykset eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! EU:n ilmasto- ja energiapaketissa komission Suomelle esittämä tavoite uusiutuvan energian osuudeksi vuonna 2020 on 38 prosenttia. Tämä 38 prosentin vaatimus on nyt käännettävä mahdollisuudeksi: kotimaista uusiutuvaa energiaa tulee lisätä rohkeasti. Kysymyksessä on myös mahdollisuus edistää ympäristöteknologian vientimahdollisuuksia, ja samalla se on myös energiaomavaraisuuskysymys. Eri arvioiden mukaan ympäristöteknologian markkina-arvo ja markkinat ovat tällä hetkellä luokkaa noin 550 miljardia euroa, joten tähän suuntaan kannattaa panostaa.

On selvää, että Suomen tulee tehdä oma oikeudenmukainen osansa ilmasto- ja energiapaketin tavoitteitten saavuttamiseksi, mutta kilpailukyvyn säilyttäminen on myös otettava huomioon. Toimia tarvitaan kaikilla toimialoilla niin päästökaupan piirissä kuin sen ulkopuolellakin, asumisessa, rakentamisessa, liikenteessä, jätehuollossa, maataloudessa ja pienteollisuudessa. Paketin jatkovalmistelussa on siten varmistettava päästövähennystoimien kustannustehokkuus.

Erittäin ongelmallista on se, että biomassan määritelmä kyseessä olevan direktiivin nykyisessä muodossa ei sisällä turvetta, joka saattaa kuitenkin tulevaisuudessa olla merkittävä raaka-aine esimerkiksi biopolttoaineitten tuotannossa. Bionesteitten ja biopolttoaineitten määritelmät perustuvat biomassan määritelmään, joten ehdotetun määritelmän mukaan turvetta ei voisi käyttää 10 prosentin sitovan tavoitteen saavuttamiseksi tuotettavien bionesteitten ja biopolttoaineitten raaka-aineena. Tähän on saatava muutos. Tälle muutokselle pohjaa antaa nyt jo muun muassa se, että Kansainvälinen ilmastopaneeli Ipcc on luokitellut turpeen ei-fossiiliseksi polttoaineeksi, siis se ei ole täysin uusiutuvaa mutta ei myöskään fossiilista. EU:n tavoite biopolttonesteitten 10 prosentin osuudesta vuonna 2020 on erittäin kova. Jos turvetta ei hyväksytä osaksi Suomen ratkaisua, on oletettavaa, että puun hinta nousee merkittävästi vaikeuttaen metsäteollisuuden puuhuoltoa. Monet EU-maat etsivät jo nyt joustavuutta tämän tavoitteen saavuttamiseen. Suomelle turve on siinä aivan keskeinen tekijä.

Suomen teknisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat yhtä suuret kuin Pohjanmeren tunnetut öljyvarat. Turpeen käyttö myös kiistatta lisää energiajärjestelmämme omavaraisuutta, joka nyt öljyn hinnan kohta tavoitellessa 110:tä dollaria, ei ole vähäpätöinen asia. Arvioiden mukaan 2 prosenttia Suomen suoalasta riittäisi tyydyttämään 50 vuodeksi puolet Suomen liikenteen polttonesteitten käytöstä. 100 prosentin omavaraisuus edellyttäisi vastaavasti, että käyttöön otettaisiin 4 prosenttia suoalasta.

Kestävän kehityksen kriteerit täyttävä turve on kustannustehokas ja energiatehokas ratkaisu biodieselin raaka-aineeksi. Se on myös kansantalouden näkökulmasta vahvasti työllistävää toimintaa. Työpaikkoja yksi biodieseltehdas selvitysten mukaan toisi yli 200, ja tehtaita Suomen tarpeisiin tarvittaneen koosta riippuen 4—6 kappaletta. Kaikissa niissä käytettäisiin myös energiapuuta, lähes puolet raaka-ainemäärästä tai niin paljon kuin sitä taloudellisesti on saatavilla. Turve ja puu ovat prosessissa synergisiä.

Turve ja muut biomassat eivät pysty vielä nykyisellään kilpailemaan hinnalla tavanomaisen öljyn kanssa, mutta EU:n liikenteen polttoaineitten ja bioenergian sekoituspakko avaa niille markkinat. Jos ja kun, ja kuten näyttää, öljyn hinta asettuu pitkäaikaisesti 90 dollarin yläpuolelle, paranee turve- ja puupohjaisen polttoaineen kilpailukyky olennaisesti.

Herra puhemies! On siis välttämätöntä, että turpeen energiaominaisuudet voidaan käyttää hyvin hyväksi. Sen vuoksi on myös välttämätöntä, että turpeen käytön edistämiseen tarvitaan kansallinen turveohjelma, kuten kansallinen metsäohjelma metsien osalta.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä turvekeskustelussa on syytä muistaa, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli Ipcc luokittelee ja laskee, että turpeen päästökerroin eli hiilidioksidin päästöt tuotettua energiamäärää kohden ovat noin 12 prosenttia korkeammat kuin kivihiilen. Toinen fakta on se, että kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittaman monivuotisen turvetutkimusprojektin tulokset ovat muuttuneet aiemmasta aivan päinvastaisiksi. Kun edellisessä raportissa metsäojitettujen soiden katsottiin sitovan hiiltä noin 9 miljoonan hiilidioksiditonnin verran, uuden tutkimuksen mukaan ne päästävät hiiltä 6,7 miljoonaa tonnia. Suomen suot ovat noin 10 miljoonan hiilidioksiditonnin tai noin 25 terawattitunnin päästölähde ilmakehään. Tämä on syytä muistaa tässä keskustelussa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ilmastomuutos on otettava vakavasti ja siihen on haettava globaaleja ratkaisuja. Tämän keskustelun yhteydessä on kumminkin aika vähän puhuttu vielä siitä, että tässä keskustellaan myöskin Euroopan unionin energiahuollosta ja sen omavaraisuudesta tai pikemminkin sen puutteesta. Tässä maailman energiamarkkinoilla on sillä tavalla varsin erikoinen tilanne, että jos me katsomme niitä maita, jotka tuottavat enemmän energiaa kuin itse käyttävät, niin valtaosa näistä maista on joko poliittisesti epävakaita tai niiden demokratiassa on hyvin suuria puutteita. Tästä pitäisi olla itsestäänselvä johtopäätös se, että omavaraisuusastetta pitää nostaa Suomessa, jossa me olemme vain 30 prosentissa, kuten ministeri Pekkarinen täällä aiemmin totesi, tai myöskin koko Euroopan unionin alueella.

Jos sitten ajatellaan niitä isoja ratkaisuita, niin ilman muuta yksi asia on ydinvoima. Ja kun täällä nyt on viitattu aiemmassa keskustelussa siihen, mitä on lähes vuosi sitten puhuttu hallitusneuvotteluissa, niin noin vuosi on siitäkin aikaa, kun entinen puhemies Paavo Lipponen piti Puolassa Varsovassa merkittävän ydinvoimapuheensa, jota olin myöskin itse kuuntelemassa. Kyllä se, kun Lipponen silloin sanoi, että uusia ydinvoimaloita pitää rakentaa poliittisesti vakaisiin ja turvallisiin ja teknisesti kehittyneisiin maihin, pitää edelleen paikkansa. Se on merkittävä keino koko Euroopan laajuudessa lisätä energiatuotannon omavaraisuutta. Suomessa me tarvitsemme kaikkia, monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja — niistä on täällä jo paljon puhuttu — niin bioenergiaa, vesivoimaa, jätteenpolttoa, tuulivoimaa, turvetta kuin kaikkia muitakin mahdollisia vaihtoehtoja, joista sitten pitää valita ne kustannustehokkaimmat.

Arvoisa puhemies! Yksi huolestuttava piirre on se, että aina, kun tätä kotimaista energiatuotantoa ollaan edistämässä — tai jos ei aina, niin ainakin hyvin usein — nämä hankkeet ja prosessit ovat erittäin pitkiä, ja yksi asia, mikä niitä pitkittää, on näistä hankkeista valittaminen, joka on valitettavan usein tällaista ideologista valittamista, ettei hyväksytä jotain tuotantomuotoa ja johdonmukaisesti valitetaan läpi kaikki asteet ja saadaan hanketta pidennettyä. Toivon, että vihdoinkin päästäisiin siihen, mistä viime vaalikaudella muun muassa perustuslakivaliokunnassakin puhuttiin, että näissä lupaprosesseissa voitaisiin näitä hakemuksia niputtaa yhteen, niin että tämä prosessi kaikkineen nopeutuisi, vaikka sitten näitä valituksiakin tulisi, mutta yhteen mitattuna tämä prosessi olisi nopeampi kuin se on tällä hetkellä. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia varsinkin nyt, kun meillä on hyvin vähän aikaa reagoida, jotta me pääsemme eteenpäin tässä tavoitteessa, ja kotimaassa ei saa yhtään päästötöntä energiamuotoa unohtaa.

Arvoisa puhemies! Jos arvioidaan tämän prosessin työllisyysvaikutuksia, niin se on varsin vaikea yhtälö. Varmasti uusia työpaikkoja syntyy energiatuotantoon. Osa niistä on alueellisesti, esimerkiksi maaseudulla, hyvin tarpeen. Sen lisäksi se, jos näitä vesivoimahankkeita toteutetaan, auttaa ainakin Pohjois-Suomen työllisyystilannetta. Ja silloin kun tuontienergiaa kotimaisella korvataan, nämä työpaikat ovat aitoja lisäyksiä. Sitten tietysti tulee kysymys myöskin siitä, kuinka paljon mikäkin energiantuotantomuoto sitoo toisaalta työllisyyttä, kun me olemme menossa kohti työvoimapulaa, ja voitaisiinko osa siitä työvoimaresurssista, mikä nyt ollaan tähän käyttämässä, käyttää jossain muualla, mikä toisi talouteen vielä enemmän lisäarvoa. Eli tämä kysymys työllisyydestä on äärimmäisen hankala yhtälö, mutta se on ainakin avainasia, että jos me emme pysty niin tätä palettia ratkaisemaan, että suomalainen teollisuus tässä kilpailussa pärjää, niin silloin me olemme kyllä todella hukassa ja silloin meillä tulee paljon muitakin ongelmia tämän ilmastonmuutoksen lisäksi.

Täällä minun mielestäni aivan erinomaisesti ministeri Pekkarinen aiemmin totesi sen, että ei ole järjen hiventäkään siinä, jos maailman puhtain terästeollisuusyksikkö joutuisi siirtymään jonnekin muualle sen takia, että me hyväksyisimme sellaiset järjestelmät, että sen ei kannattaisi enää täällä toimia. Näin ei voida tehdä, ja se ei ole viisasta. Eli on toimittava järki vihreällä linjalla niin, että ilmastomuutos otetaan vakavasti mutta valitaan sellaiset keinot, jotka ovat kustannustehokkaita ja joista myöskin työllisyysvaikutukset huomioidaan ja joilla turvataan kotimaisen teollisuuden kilpailukyky ja siten kansalaisten hyvinvointi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tuulivoimaan ja sen mahdollisuuksiin tuottaa energiaa. Nimittäin kun Suomi on sitoutunut 9,5 prosenttiyksikön lisäykseen uusiutuvissa energiamuodoissa vuoteen 2020 mennessä, niin kun sähkönkulutus nyt on 90 terawattituntia vuodessa, niin se luultavasti 15 vuoden kuluttua on noin 110 terawattituntia. Tästä uusiutuvien osuuden siis tulisi olla 9 prosenttiyksikköä lisää eli yhteensä 38 prosenttia. Kaiken kaikkiaan lisää uusiutuville energiamuodoille tuotettavaa sähköä tarvittaisiin siis kaikkiaan 14 terawattituntia vuodessa. Tuulivoiman mahdollisuudet täyttää tämä aukko on erittäin pieni.

Kansalaisten keskuudessa on semmoinen uskomus, että tuulivoima on jotenkin hyvin helppoa ja jopa halpaa rakentaa. Olemme nähneet paljon tuulivoimaloita Ruotsissa ja Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa. Onneksi Suomessa ei ole rakennettu vielä paljon tuulivoimaa, koska nyt me voimme käyttää parempaa tekniikkaa hyväksemme, kun me lähdemme rakentamaan näitä voimaloita. Meidän ei tarvitse katsoa näitä vanhoja, huonosti toimivia kotteroita, joita näemme kaikkialla pelloilla muun muassa Saksassa.

Ilmatieteen laitoksen tuottamassa alustavassa tuuliatlaksessa todetaan, että tuulivoimalat tulisi sijoittaa joko merelle tai tuntureiden laeille. Vtt:n tutkimus kertoo, että 5 megawatin offshore-tuulivoimala, joka siis on jättiläismäisen suuri — ne, mitä me yleensä näemme, ovat 2 ja 3 megawatin voimaloita, ja tämmöinen 5 megawatin voimala on todella yli 100 metriä korkea ja erittäin suuri — voi tuottaa 15 000 megawattituntia eli siis 0,015 terawattituntia vuodessa. Yhden terawattitunnin tuottamiseen näitä isoja voimaloita tarvitaan 67 kappaletta. Koko 14 terawattitunnin tuottaminen, siis se, mihin me pyrimme, vaatisi noin tuhat uutta tuulivoimalaa. Näitä tuulivoimaloita ei voi myöskään sijoittaa aivan vierekkäin, koska toiset joutuvat toisten katveeseen, vaan meidän täytyy rakentaa tällaisia tuulivoimalapuistoja, jotka luultavasti sijoitetaan Selkämerelle tai Perämerelle tämmöisinä noin sadan tuulivoimalan puistoina. Sitten jos niitä voimaloita pitäisi olla tuhat, pitäisi olla kymmenen jättiläismäistä tuulivoimalapuistoa.

Tuuliolosuhteiltaan parhaita alueita ovat siis joko Lapin tunturit tai sitten Selkämeri ja Perämeri. Joitakin tuulivoimaloita voidaan sijoittaa Suomenlahteen, mutta myöskin pitää ottaa silloin huomioon ihmiset, laivaliikenne, eläimistö ja luonto. Lisäksi on varmistettava, kuten Pekkarinen, ministerimme, sanoi, säätövoima ja varavoima, sillä tuuliolot eivät aina ole ideaaliset.

Siis tuulivoima on erittäin haasteellinen energiamuoto, mutta se voi toimia pienenä osana uusiutuvasta energialähteestämme.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran laskelmissa oli kaksi heikkoa kohtaa. Ensinnäkin oli oletus siitä, että sähkönkulutus kasvaisi Suomessa 110 terawattituntiin. Määrätietoisella ja tässä suhteessa hallitusohjelman mukaisella politiikalla voidaan energiankulutuksen kasvua hillitä ja näin suureen kulutukseen ei päädytä. Toinen heikko oletus oli se, että koko tämä uusiutuvan lisäys tehtäisiin tuulivoimalla. Kukaan Suomessa ei minun tietääkseni ole tällaista esittänyt, vaan päinvastoin on esitetty, että tuulivoima voisi olla yksi osa uusiutuvan energian palettia, josta bioenergialla lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä olisi itse asiassa suurempi osuus.

Teknologiateollisuuden toimialatyöryhmä on esittänyt tavoitteeksi, että vuonna 2020 Suomessa tuulivoimakapasiteetti voisi olla 3 000 megawattia ja näin saataisiin noin 10 terawattituntia sähköä. Silloin saavutettaisiin noin 10 prosentin osuus sähköntuotannosta. Tämä tavoite on realistinen ja järkevä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Tynkkynen on aivan oikeassa siinä, että minä liioittelin sitä sanomalla, että se kaikki uusiutuva täytyisi korvata tuulivoimalla. Mutta se osoittaa sen, miten hirvittävän monta tuulivoimalaa tarvittaisiin, ja todellakin pieni määrä, niin kuin sanoin lopuksi, voidaan tuottaa tuulivoimalla. Me emme saa myydä Suomen kansalle sellaista uskoa, että tuulivoima olisi joku ratkaisu tässä energiaongelmassa. Ja se, että energiankulutus kasvaa, on kyllä aivan todistettu asia. Toivottavasti ei kasva. Kaikki me sammutamme valot ja säästämme energiaa niin paljon kuin mahdollista.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Kuten tässä on jo tänään moneen kertaan todistettu, me olemme erittäin haasteellisen tehtävän edessä tässä tulevina vuosina, kun pyrimme nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden 38 prosenttiin. Mutta samalla on kiinnitetty huomiota sitten siihen, että se on myöskin välttämätöntä tämän ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja kenties kääntämiseksi toiseen, parempaan suuntaan.

Muutamia kommentteja ensin tästä keskustelusta.

Kyllähän se varmasti on aivan oleellinen seikka, että saisimme Euroopan lisäksi koko muun maailman mukaan tähän hankkeeseen, vaikka se merkitsisikin sitä suurempia lupauksia Euroopan osalta. Muussa tapauksessa olemme esimerkkinä, mutta sanotaan, tilanne on vielä sen suhteen vajaa. Toivon, että tietysti Euroopan unionin puolelta pystytään tekemään sellaisia toimenpiteitä, että painostetaan myöskin muu maailma tähän hankkeeseen mukaan.

Hyvä asia oli myöskin se, että mikäli nähdään täysin ylipääsemättömiä esteitä esimerkiksi Suomen kohdalla — esimerkkinä nyt vaikka tämä puuntuonti Venäjältä tai joitain muita mahdollisia esteitä — niin voidaan myöskin neuvotella EU:n kanssa sitten näistä asioista. Onhan se tosiasia, että todellakin metsäteollisuuden sivutuotteena tai tuotantoprosessien yhteydessä tuotetaan nykyisin 80 prosenttia Suomen käyttämästä bioenergiasta, ja voitte hyvin kuvitella, että mikäli metsäteollisuus vähenisi Suomessa, mitä me emme varmaan kukaan toivo, niin samalla se vaikuttaa ratkaisevasti uusiutuvan energian tuotantoon.

Tietysti erittäin tärkeää olisi myöskin keskustella siitä mittausvuodesta, joka nyt tällä hetkellä on se 2005, että se saataisiin kenties 2006:een, koska todellakin Pohjoismaissa vuosi 2005 oli erittäin hyvä vesivuosi ja antaa ehkä vääristyneen kuvan sitten Suomen tilanteesta.

Todellakin kaikki kustannustehokkaat tavat kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi on otettava nyt todella käyttöön ja huomioon. Siinä suhteessa olen eri mieltä ed. Lapintien kanssa, joka puhui tänään aikaisemmin ja sanoi, että meidän kannattaisi katsoa enempi vaan säästöä eikä monipuolisia tuotantoratkaisuja, ja joka myöskin kritisoi ydinvoimaa, että sitä ei kannattaisi lisätä. Täytyy nyt ottaa kuitenkin huomioon, että Suomen tilanne on se, että mikäli meillä on kovimmilla talvipakkasilla 15 000 megawattia kulutus ja meidän oma tuotantomme on 12 000 megawattia, niin siinä tilanteessa sammutetaan aika monesta talosta sekä lämmitys että valot. Kyllä meidän pitää pitää omavaraisesta tuotannosta huolta.

Vesivoimaa varmasti on lisättävä näissä valjastetuissa vesistöissä ja sitten tietysti nämä luonnontilaiset vesistöt on jätettävä rauhaan, niin kun hallitusohjelmassa on puhuttu.

Jätteistä suuri osa voidaan käyttää uusiutuvana bioenergiana, ja se täytyy käyttää hyväksi tässä talkootyössä.

Varmasti myöskin tuulivoiman osuus on moninkertaistettava nykyisestä 0,2 prosentin osuudesta sähkön tuotannossa. Siinä on tietysti se hyvä puoli myöskin, että meillä on todella tällaista teollisuutta, joka pystyy viemään, ja hyvä näin.

Liikenteessä on menty jo oikeaan suuntaan. Kyllä tämä verojen porrastus ja dieselautojen lisääntyminen kuvaa sen hallituksen veropolitiikan oikeellisuuden. Asuntorakentaminen, tiivistäminen, on tässä kehysratkaisussa käytetty myöskin hyvin hyväksi ja joukkoliikenneratkaisuja ruvetaan myöskin entistä enempi tukemaan.

Säästetty energia on halvinta energiaa, ja siinä tietysti tärkeä asia ovat rakentamisessa tehdyt päätökset. Esimerkiksi ilmatiiviit talot ovat nykyisin aivan erilaisia kuin ilmatiiviit talot muutamia vuosikymmeniä sitten.

Teollisuuden poistokäytäntöjen täytyisi olla tukemassa sitä, että teollisuus rakentaa ja investoi energiaa säästäviin koneisiin.

Maalämpöpumppuihin ja ilmalämpöpumppuihin täytyisi saada investointiavustuksia omakotirakentamisen yhteydessä.

Lopuksi on tietysti tarkasti seurattava niitä kriteereitä, mitä EU antaa eli, sanotaan, mikä tulkitaan biopuoleksi. Siinä suhteessa esimerkiksi ydinvoima on ei-uusiutuva energian lähde, mutta se ei tuota hiilidioksidipäästöjä eikä ole terveydelle vaarallista. Pienhiukkasia täytyy miettiä myöskin merkittävänä asiana energian tuotantomuodoissa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viimeisten vuoden kahden aikana maailmanlaajuinen kriisitietoisuus ilmaston lämpenemisestä ja ongelmista on todella voimakkaasti herännyt, ja se on kasvamassa. Kioton ja Balin kokoukset ovat olleet tässä mielessä erittäin merkittäviä. Tämä ongelma, jonka edessä maapallomme on, on kuitenkin niin valtava, että pelkkä herääminen ei riitä, vaan on todella noustava ylös herättyämme ja ryhdyttävä toden teolla töihin.

On hienoa, että voimme tänään olla käsittelemässä täällä Euroopan unionin avausta. Se on valmis yksipuolisesti vähentämään kasvihuonepäästöjään ja lisäämään uusiutuvan energian käyttöä. EU on rikas ja kehittynyt maanosa, ja sillä on varaa näyttää esimerkkiä ja olla tienraivaajana. Uskon, että tällä toiminnalla, mitä EU tekee, on suomalaisten laaja hyväksyntä ja tuki, koska se tietoisuus, joka on maailmanlaajuisesti herännyt, on todella voimakasta Suomessa. Uskon, että me kaikki tiedämme kulkiessamme turuilla ja toreilla sen huolen, joka suomalaisia yhdistää tällä hetkellä meidän ilmastomme voimakkaasta muutoksesta.

Ne, jotka voivottelevat tämän paketin vaikutusta suomalaisten kilpailukykyyn tai joihinkin mahdollisesti nouseviin kustannuksiin, ovat tietenkin ehkä heräämässä oikeaan asiaan, mutta tämä asia on vaan kaiken kaikkiaan sellainen, että voivottelu ei tässä auta. Jos me todella haluamme tehdä jotain, niin tämän suuntaisia tekoja, joita nyt Euroopan unionin puitteissa ollaan tekemässä ja joita tuodaan suomalaiseen yhteiskuntaan, meidän on tehtävä, ja ilmaiseksi tästä hommasta ei selvitä. Se, miten tämä paketti Suomessa toteutetaan, määrittelee pitkälle sitten sen, miten nämä kustannukset jakautuvat, mikä osa on teollisuuden kannettavana ja mikä päätyy aina yksityisiin kotitalouksiin asti.

Jotta nämä tavoitteet saavutetaan Suomessa, on meidän todellakin otettava käyttöön kaikki keinot, jotka ovat kustannustehokkaita, mutta myös ekologisia ja kestäviä. Meidän ei pidä tehdä hätiköityjä ratkaisuja, vaan harkittava vakaasti, kuten me tällä hetkellä teemme, erilaisten vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ja löydettävä niistä meille sopiva yhdistelmä. Samalla meidän on pidettävä huolta tietenkin kilpailukyvystämme ja erityisesti meidän energiaintensiivisen teollisuutemme kilpailukyvystä, mutta kuitenkin kuljettava vakaasti kohti näitä yhteisiä tavoitteita.

Muutama huomio kotimaisista asioista.

Ensinnäkin ydinvoimaa meidän on järkevää lisätä. Onko se sitten vähintään yksi yksikkö tällä kaudella tai yksi tällä kaudella, ei ole merkityksellistä vaan se, että me kuitenkin kuljemme kohti ydinvoiman lisärakentamista. Pidän sitä ja yleisesti sitä tänä päivänä pidetään turvallisena ja hyvin ympäristöystävällisenä muotona länsimaisesti toteutettuna. Ydinvoiman lisärakentaminen on aikanaan saanut minut puolelleen sillä, että olen kokenut, että sillä voimme välttää esimerkiksi vesivoiman merkittävän lisäämisen, ja edelleenkin olen sitä mieltä, että tällä linjalla voisi mennä. En haluaisi nähdä enää yhdenkään uuden kosken valjastamista, mutta ilomielin tuen hankkeita, joissa nykyistä vesivoimaa tehostetaan ja parannetaan.

Suuri potentiaali ilmastonmuutoksen torjumisessa ja energian tuotannossa löytyy kaatopaikoilta. Suomessa viedään hävyttömän paljon jätettä suoraan kaatopaikkojen penkkoihin, ja niistä pääsee ilmakehään valtava määrä metaania, joka on vaarallisempaa kuin esimerkiksi liikenteen päästöt. Tähän nyt tarmokkaasti puuttumalla me voisimme todella paljon ja merkittävästi vaikuttaa meidän päästöihimme. Tämän takia pitäisi harkita ja tutkia, voiko jätelain kokonaisuudistusta kiirehtiä ja sitä kautta tehdä ohjauskeinoja, joilla jätettä ei ohjatakaan kaatopaikan penkkaan, vaan se otettaisiin hyötykäyttöön, energian tuotantoon ja kierrätykseen.

Tuulivoimalle "kyllä", mutta järkevästi, ja tietenkin tähän keskusteluun pitää viitata, että tuulivoima ottaa joka päivä harppauksia eteenpäin ja siitä tulee aina ja koko ajan tehokkaampi ja varteenotettavampi energiamuoto.

Olisin hieman huolissani siitä, onko meillä riittävät t&k-panokset ja suunnataanko niitä oikein. Meillä varmasti (Puhemies: Aika!) tällä hetkellä tapahtuu paljon, ja toivoisin, että kun vuonna 2013 siirrytään päästökaupan huutokauppamenettelyyn ja Suomi saa merkittäviä tuloja, näitä tuloja voitaisiin yksi yhteen ohjata t&k-panoksiin energiasektorilla.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Ensinnä on tärkeä asia nähdä, että maailmassa johtava ympäristö- ja energiaorganisaatio on Euroopan unioni ja että niistäkin kansanedustajista, täällä olevista ja aikaisemmista, jotka aikanaan vastustivat Euroopan unionia, on kyllä hyödyllistä nähdä nyt, että näissä asioissa, joissa on tärkeätä toiminta yli rajojen, globaalisti myös, ei ainoastaan Euroopassa, Euroopan unioni on juuri se organisaatio, joka esimerkillään pystyy näyttämään koko maailmalle, ja se on ollut hyvä asia.

Samaan aikaan on myös todettava se, että kyllä eduskunta pystyy vaikuttamaan. Nythän täällä on erityisesti puhuttu siitä, miten hallitus pystyy, ja kysytty hallitukselta, mitä hallitus tekee, vaikka tässähän on kysymys asiasta, joka on eduskunnan suuressa valiokunnassa ja asianomaisissa valiokunnissa.

Viime eduskuntakaudella pääsimme yhteistyössä hallituksen kanssa siihen, ja kiitos siitä muun muassa ministeri Mauri Pekkariselle ja muullekin hallitukselle, että eduskunta silloin yksimielisesti kesäkuussa 2006 hyväksyi tässä salissa kahdeksan pontta. Kun katsoin niitä, niin ne ovat sillä tavoin edelleen ajankohtaisia, että ne ovat oikeastaan vastauksia tähän keskusteluun.

Ensimmäinen kohta siinä oli se, että Suomen hallituksen pitäisi EU:n puheenjohtajakauden alkaessa, ja se oli silloin ovella, pyrkiä siihen, että Euroopan unioni omalta osaltaan hoitaisi sen, että maailman kaikki maanosat ja kaikki valtiot tulisivat mukaan tähän ympäristö- ja energiatavoitteistoon. Näin Balin kokouksessa päätettiin. Silloin joulukuussa 2006 kokouksessa, jossa puhemies Paavo Lipponen oli puheenjohtajana ja minä olin sen kokouksen energia- ja ilmasto-osuuden raportoijana, siinäkin yhtenä kohtana oli koko salin, 150 ihmisen, hyväksymänä se, että tämä olisi se yhteinen tavoite, jonka äsken tässä mainitsin.

Siinä yhteydessä tuli esille myös Euroopan unionin yksi tärkeä asia, joka meillä ei niinkään ole ollut keskustelussa, mutta on ihan paikallaan muun muassa eduskunnan käsittelyssä olevan valmiuslainsäädännön yhteydessä, eli se, mikä on energiasolidaarisuus ja ympäristösolidaarisuus Euroopan unionin alueella silloin, jos jollakin maalla esimerkiksi on puutetta energiasta. Tässähän haavoittuvin on pankkitoiminta, joka voi mennä täysin jumiin sillä tavoin, että sen jälkeen ei oikein enää kukaan tiedä, kuka on velkaa kenellekin.

Tässä keskustelussa on tullut esille minusta erittäin hyvin nekin asiat, jotka eduskunta on aikaisemminkin ottanut huomioon: niin maakuntakaavat kuin asuminen, uudisasuminen, mutta ennen kaikkea vanhempi asuntokanta, julkiset rakennukset, energian säästö ja energiatehokkuus ja myös uusista jätteen poltto ja hyödyntäminen, tuulivoima, lämpöpumput ja maalämpö, joista viimeksi mainittu ei vielä Suomessa ole saanut sellaista jalansijaa kuin se esimerkiksi on saanut Ruotsissa. Tämä on nyt se asia, jota yhdessä pitäisi miettiä, millä tavoin arkielämän toimenpiteitä pystytään sillä tavoin tekemään, että tässä lähdetään aktiivisesti Suomessa liikkeelle.

Tällaisia kiistanalaisia asioita näyttävät olevan vesivoiman lisääminen — siellä sanat Kollaja ja Vuotos ovat sellaisia — ja sitten turpeen asema. Nämä ovat ne, joihin eduskunta valiokunnissa joutuu ottamaan kantaa.

Puhemies! Lopetan tämän siihen tässä keskustelussa ehkä uutiseen, että sähkön hinta tulee laskemaan. Täällä ed. Sanna Perkiö toi tämän esille, ja hänen kanssaan siitä keskustelinkin. Toivon, että tulen saamaan sellaisen kaavion, jolla me saamme sähkön hinnan alas, koska se on varmasti yhteinen tavoitteemme, että Suomessa saamme sähköä, se on turvattu niin, että kaikissa tilanteissa sitä saadaan, ja se jopa kohtuuhintaista. Tämä on se tavoite, ja tässä varmasti voimme olla hallituksen ja sen edustajien kanssa yhtä mieltä.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Enpä käy nyt enempää ennustelemaan, miten sähkön hinnan käy. Lyhyesti totean vaan, että lähimpien vuosien aikana kuitenkin sähkön hinta on selvästi nousussa. Futuurit tästä eteenpäin vuoden päähän ovat 50:tä, vähän yli 50:tä euroa, ja on vaikea tällä hetkellä nähdä niitä syitä, jotka johtaisivat siihen, että vuoden kahden sisällä hinta tulisi alaspäin. Päästöoikeuksien hinta on tällä hetkellä noin 25 euroa, ja kaikki ennusteet kulkevat siihen suuntaan, että niiden hinta nousisi lähemmäksi 40:tä euroa, yli 25:n joka tapauksessa tässä muutaman edessä olevan vuoden aikana. Mutta en halua olla ennustelija yhtään enemmän.

Arvoisa puhemies! Minun sanomani liittyy enemmänkin asiaan, joka täällä on muutamissa puheenvuoroissa tullut esille, muun muassa ed. Tynkkysen ja ed. Rantakankaan puheenvuoroissa. Se liittyy siihen, onko sillä nyt sitten mitään väliä, miten ylipäänsä Suomi selviää. Onko sillä mitään väliä, minkä hintaista on se energia, jota meillä käytetään? Vaikuttaako se meidän suomalaisten menestykseen, työpaikkoihin ja työllisyyteen? Kyllä sillä on väliä. Ja tästä syystä on tavattoman tärkeää, että se kokonaisuus, se paketti, millä Suomi vastaa meille esitettyihin haasteisiin, rakennetaan niin, että se on ensinnäkin ympäristönäkökulmista kestävä, mutta se on taloudellisesti optimaalinen mahdollisimman turvallisesti, varma energiahuollon kannalta ja toisaalta hinnallisesti niin edullista kuin suinkin, koska kaikki merkit näyttävät kuitenkin selvästi sojottavan siihen suuntaan, että energian hinta uhkaa nousta. Ja jos se nousee kovin paljon, niin maassa — tämmöinen maa on Suomi —sillä nousulla on muuta Eurooppaa suurempi merkitys. Meillä energian käyttö per capita tällä hetkellä on Euroopan unionin jäsenmaista suurin, ja se johtuu yksinkertaisesti teollisesta rakenteesta, joka on niin energiaintensiivinen kuin se on.

Tähän liittyy myöskin sitten energiaintensiivisen teollisuuden rooli nyt sitten uudessa päästökauppajärjestelmässä. Viimeksi äsken katsoin televisiouutisia, suurin piirtein mielestäni ne olivat kohdallaan, mutta ehkä kannattaa kuitenkin pariin seikkaan siinä kiinnittää huomiota. Mikä siinä nyt on olennaista? EU:n tavoitteena on, että vuodesta 2013 lähtien siirrytään ei maakohtaisiin päästökauppajärjestelmiin vaan sektoraaliseen, koko unionin laajuiseen päästökauppajärjestelmään. Ja siellä päästökauppasektorilla tämä unionin laajuinen järjestelmä rakennetaan sillä tavalla, että osa tulisi näistä päästöoikeuksista, jotka myönnettäisiin normaalin huutokauppamenettelyn piirillä haettavaksi, ja toinen osa jaettaisiin kenties ilmaiseksi.

Kun komissio valmisteli esitystä, me teimme paljon hartiavoimin töitä sen eteen, että saataisiin Suomen elinkeinoelämän kannalta tärkeät energiaintensiiviset alat tämän ilmaisen päästöjen alkujaon piiriin. Me saimme tuohon komission päätökseen liitelistan, joka kertoo, että keskeinen metalliteollisuus, paperi ja selluloosa pääsevät tämän ilmaisen alkujaon piiriin.

Nyt olen hieman huolestunut. Olen huolestunut sen jälkeen, että viime viikkojen aikana Euroopan unionissa käydyissä keskusteluissa eräissä neuvostoissa, ei minun neuvostossani, mutta eräissä neuvostoissa käydyissä keskusteluissa on tullut sellainen ajatus, että näiden keskeisten, äsken kertomieni metalli-, metsä- ja selluloosateollisuuden lisäksi voitaisiin ottaa ilmaisen alkujaon piiriin tämä ja tämä ja tuo, melkein kaikki, energiateollisuus mukaan lukien, ja jos näin käy, se käytännössä tarkoittaa, ettei ilmaisesta alkujaosta, uskon, tulee yhtään mitään ja silloin se suhteellinen etu, mikä näytti tässä komission alkuperäisessä esityksessä olevan tarjolla meidän tärkeille toimialoillemme, se uhattaisiin menettää siinä tilanteessa.

Nyt on äärimmäisen tärkeää, että jo huippukokouksesta, huomisesta lähtien — siellä käsitellään aika yleisellä tasolla tätä asiaa — mutta sen jälkeen eri neuvostoissa tätä asiaa käsiteltäessä tunnustettaisiin se, että se hiilivuoto on tosiasia vain tietyillä elinkeinotoiminnan aloilla, Euroopan kannalta keskeisillä energiaintensiivisillä aloilla.

Olin erittäin iloinen, että ed. Tynkkysen huomasin olevan — jos oikein häntä ymmärsin — niin kuin aika lailla samaa mieltä tästä asiasta. Euroopan kannalta ja koko tämän yhteisen ilmastomme kannalta on tärkeää, että ei päästetä syntymään tällaista niin kuin hiilivuotoa, ja siinä mielessä on tärkeää, että eurooppalainen teollisuus — oli kysymys sitten keskeisestä metalliteollisuudesta, paperi- taikka selluloosateollisuudesta — todellakin pääsisi alusta lähtien ilmaisen alkujaon piiriin. Se on tärkeä asia. Toivon, että eduskunta omalta osaltaan meitä tukee tämän asian hoidossa.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näkemykseni sähkön hinnan laskusta perustuu keskusteluihin sähkömarkkinatutkijan kanssa. Kysymys on siitä, että sähkön hinnan lasku on mahdollinen, kun uusiutuvan energian tavoitteiden toteutuminen lisää päästöttömän sähkön tuotannon määrää siellä markkinoilla. Tästä on seurauksena, että pohjoismaisessa sähköpörssissä tämän päästökaupan vaikutus siihen sähkön hintaan vähenee. Ja millä aikataululla tämä sitten tapahtuu, siitä minulla ei ole tietoa, mutta kyllä kai se näitä investointiaikatauluja sitten noudattelee.

Mutta tähän asiaan kannattaa nyt myös vähän perehtyä varsinkin syöttötariffeja koskien, koska silloin se vaikuttaa nyt sitten niihin panostuksiin, siihen hintaeroon, millä sitä takuuhintaa annetaan. Tämä on tullut tuolta Vtt:n suunnalta, tällaista tietoa on annettu minulle.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kysymys ministerille: Onko Pohjoismailla tietyillä tasoilla yhteistyötä energia-asioissa?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ehkä kaksi syytä ylitse muiden, miksi Euroopan unionin jäsenyydestä tulee iloita. Yksi on Suomen valuutan vahvistuminen, ja vähintään yhtä tärkeitä ovat nimenomaan tämä yhteinen energiapolitiikka ja tavoitteet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Nämä tavoitteet toteutetaan ja niihin pyritään suurelta osin kansallisesti räätälöidyin keinoin. Päästökauppa on suuri yhteinen keino. Mitä muita tällaisia yhteiseurooppalaisia keinoja tulee tulevaisuudessa, ja mitä näköpiirissä on?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse aikanaan vastustin päästökauppaa muutamien edustajien kanssa tässä salissa, kun siitä äänestettiin. Ja minulle jäi vähän semmoinen mielikuva, jotta osin tällä järjestelmällä Suomessa aiheutetaan joidenkin teollisuudenalojen toiminnan vaikeutumista. En tiedä tarkkaan sitä, onko siitä tehty tutkimusta ja onko sillä perusteella jotkut alat hakeutumassa joihinkin muihin maihin, onko sillä niin iso merkitys.

Mutta iso juttu, mikä on tullut tässä eteeni, on niin kuin nyt ja tulevaisuudessa sitten tämä puuenergiakysymys ja siihen liittyvä eriarvoisuus siinä, että kun väitetään, että nämä isot voimalat saavat tässä päästökaupassa niin kuin huomattavaa etua, mutta pienemmät eivät saa. Minä en tiedä, onko tähän sitten hallitus jo jotain tekemässä, jotta tämmöinen ero poistuisi siitä, jotta eivät nämä pikkuvoimalat sitten joutuisi panemaan kilpailusyistä putiikkejaan kiinni ja kaikki jäisi näiden isojen massiivivoimaloiden varaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen puheenvuoro oli kyllä aika huolestuttava. Jos todella käy niin, että energiaintensiivinen teollisuus ei saa niitä luvattuja etuja, niin silloinhan me olemme kyllä tämän komission vaatimuksen kanssa aivan hukassa. Ottakaa nyt huomioon, että me tuotamme jo nyt energiatuotannostamme uusiutuvalla energialla 28,5 prosenttia, muut Euroopan maat keskimäärin 8,5.

Meidän osuutemme siitä, 9,5 prosenttia, pitäisi vielä saada kurotuksi jollakin konstilla umpeen, kun muut voivat lähteä paljon vaatimattomammalta tasolta ja 11 prosenttia on keskimäärin se, mitä niiden pitää tuottaa uusiutuvalla energialla. Jos me emme hyväksy sitä, että kaikki mahdollinen energia on käytettävissä, niin me kyllä joudumme ihan kertakaikkiseen kurimukseen. Ei voi enää jatkossa olla, että ei, ei, ei, ei tämä, ei turve, ei vesi, ei mikään, mikään ei kelpaa, (Puhemies: Aika!) ei ydinvoima. Me ajaudumme kaaokseen täällä Suomessa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On kiinnitettävä huomiota, ministeri Pekkarinen, kyllä tähän hallituksen tyytyväisyyteen päästökauppa-asiassa. Se on minusta kyllä uskomatonta, kun otetaan Suomelle määritellyt uusiutuvan energian tavoitteet huomioon. Ne eivät ole kyllä oikeudenmukaisia, ja kovassa myllerryksessä muutoinkin olevan metsäteollisuutemme kannattavuuteen aiheutuu nyt kyllä kohtuuttomia lisäpaineita. Kyllähän tämä komission linjaus luo myös paineita energiaintensiivisen ja puhtaan teollisuuden siirtymiseen maihin, joissa päästörajoituksia ei ole.

Miten te, herra ministeri, arvioitte nyt Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisen muun muassa meidän selviytymisemme näkökulmasta? Eikö siinä kiistatta tehty myös tulevia paineita ajatellen tältä osin hyvin hankala ratkaisu?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kerrottiin, että Vtt:n asiantuntijat ovat kertoneet, että sähkön hinta laskee Suomessa. No, se on iloinen uutinen. Tänään kävi talousvaliokunnassa Vtt:n asiantuntija kertomassa, että nyt tulee uusia työpaikkoja, kun uusia tuulivoima- ja muuta uusia tuotantoja avataan, mutta kertoi myös, että mitä vanhoja menee, niin se on paljon suurempi tappio kuin uusia tulee, ja tässä ed. Rajamäki kertoi juuri, että nyt ajetaan suomalainen teollisuus täältä pois.

Sitten puhutaan, että puuta pitäisi käyttää. No, puuta varmaan joudutaan käyttämäänkin, jos sanotaan ei kaikille uusille energiamuodoille. Mutta se on vaan puunkin kohdalla niin, että tällä hetkellä 450 miljoonaa kuutiometriä isompi kysyntä on EU:ssa kuin on tarjonta. Eli nyt kun sähkön hinta paljon nousee ja keskieurooppalaisella energiataloudella on mahdollisuus tulla täältä ostamaan puuta, se on sisämarkkina-alue, ne tulevat tänne ja ostavat puuta, kun ne joutuvat kivihiilestä luopumaan. Tämä on suomalaiselle metsäteollisuudelle suuri uhkakuva. Varmaan metsänomistajat voivat hyvin, kun he myyvät, mutta suomalainen metsäteollisuus nyt ajetaan kyllä alas ja Suomesta pois.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari otti puheenvuorossaan esiin maalämmön käytön paremman hyödyntämisen. Olisin kysynyt, mitä mieltä ministeri on siitä, että maalämpöä lisätään ja myös tuetaan taloudellisesti ja ohjataan myös uudisrakennuskohteisiin.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Toivottavasti muistan kysymykset. Mitä maalämpöön tulee, niin ilman muuta sen käyttöä tullaan tukemaan. Nytkin sitä voidaan tukea tietyissä tapauksissa. Mutta jatkossa, kun näitä tukitoimia katsotaan, käydään läpi, mihin kaikkeen voi joko perustamistukea saada tai jotain verotuksellista tukea. Uskon, että maalämpö on yksi niistä vaihtoehdoista, jotka silloin ovat tässä tarkastelussa mukana.

Mitä nyt tulee vielä tähän sähkön hintaan, niin itse asiassa pari kolme päivää sitten viimeksi, kun katsottiin, mikä on tällä hetkellä esimerkiksi laskennallinen tuulisähkön hinta, niin se on kai siellä 70—80:n, eikö niin, suurin piirtein, euron kilowattitunnin hinnassa; se on kaksinkertainen tällä hetkellä tähän sähkön markkinahintaan verrattuna. Jos sen osuus erittäin merkittävästi nousee, niin on vaikea nähdä, miten se samaan aikaan laskee keskimääräistä sähkön hintaa. Sitten joidenkin muiden sähkön ikään kuin energiaraaka-aineitten hinnan täytyy laskea tavattoman paljon. Voi olla, että vähän pitemmällä tähtäyksellä, siinä olen edustajan kanssa samaa mieltä, silloin voi tulla sellainen tilanne vastaan, mutta vielä minä en sellaista tilannetta tällä hetkellä näe.

Mitä tulee, ed. Rajamäki, tähän päästökauppajärjestelmään ja siihen tyytyväisyyteen, niin jos tämä EU:n uusi päästökauppajärjestelmä menisi niin, että ilmaisen alkujaon piiriin vielä tulisivat sen listan mukaan ne toimialat, mitkä komission esitykseen me saimme, niin minun mielestäni suoraan sanottuna se on edullisempi järjestelmä kuin nykyinen järjestelmä. En minä ole erityisen tyytyväinen ollut tähän nykyiseen järjestelmään, ja meitä on turha siitä syytellä, koska se taidettiin neuvotella alun perin silloin Vanhasen ykköstä edeltävällä kaudella, jos kohta se tuli voimaan silloin, kun lähti Vanhasen ykkönen liikkeelle. Se on nyt semantiikkaa.

Nyt tässä uudessa järjestelmässä on ilmainen alkujako ja se perustuu benchmarkkaukseen. Otetaan yksi esimerkki, esimerkiksi juuri tuo Outokummun tehdas tuolla Torniossa. Jos eurooppalaiset jaloteräksen valmistajat pannaan riviin ja katsotaan siinä päästöjen ilmaisessa alkujaossa se, kuka on sen tonnin tuottanut vähimmillä päästöillä, periaatteessa sen pitäisi saada eniten näitä päästöoikeuksia. Ainakin kaksi vuotta sitten vielä Tornion jaloterästehdas oli maailman paras tässä suhteessa, paras jaloteräksen valmistaja, ja jos niin on, niin silloinhan sen pitäisi saada aika paljon niitä päästöoikeuksia. Nyt myönnän, että tähän liittyy vissejä riskejä, saammeko tämän vietyä läpi.

Minä olin äsken vähän huolestunut, ja tämä vastauksena myöskin ed. Ukkolalle sen suhteen, että viime viikkojen aikaisessa keskustelussa EU:n sisällä kaikki jäsenmaat eivät tyytyneetkään siihen komission listaan, vaan siellä on lähdetty levittelemään, että jos näille ja näille, niin sitten kaikille muillekin pitää antaa ilmainen alkujako. Jos ilmaista alkujakoa aletaan kaikille jakaa, niin silloin käy huonosti. Se suhteellinen etu kyllä ilman muuta siinä tilanteessa sitten menetettäisiin.

Onko sitten yhteisiä eurooppalaisia unionin laajuisia muita toimia? Ed. Järvinen muistaakseni kysyi tästä, miten muutoin voitaisiin yhdessä toimia näitten yhteisten eurooppalaisten päämäärien hyväksi. Kyllä ne tärkeimmät toimet mielestäni liittyvät tällä hetkellä, tämmöiset, mitkä ihan konkreettisesti tulevat vaikuttamaan, näihin energian säästö- ja energiatehokkuushankkeisiin.

Äsken jo aikaisemmin täällä mainitsin, että esimerkiksi tällä hetkellä on 15 tällaista tuoteryhmää, jotka odottavat tulemistaan meidän yhteisille pöydillemme päätöksentekoa varten siitä, että tuoteryhmittäin tullaan merkitsemään, että tämä on syöppö tai juoppo ja tämä on tehokas laite jnp. Tämän tyyppisiä toimia ovat ne, joilla (Puhemies koputtaa) yhteistä normistoa haetaan läpi Euroopan unionin.

Sitten viimeinen kysymys on myöskin energiamarkkinoiden toimivuus. Keski-Euroopassa energiamarkkinat eivät toimi. Mitä enemmän meiltä rakennetaan sinne yhteyksiä, sitä enemmän se johtaa suomalaisen sähkön hinnan nousuun. On tärkeää, että Keski-Eurooppa hoitaa omat kotityönsä tässä mielessä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Jos tästä asiakokonaisuudesta ensin ottaa esille nämä positiiviset piirteet ja osat, niin voi todeta, että työllisyyden kannalta löytyy hieman positiivistakin. On aika selvää, että Suomessa menetetään tässä kokonaisuudessa työpaikkoja merkittävästi, mutta maaseudulle ja metsiin tulee uusia työpaikkoja tuonne maakuntiin. Toivottavasti siellä on vaan työvoimaa sitten jäljellä, ja tähän pitää kiinnittää huomiota, että pystytään tuota energiaa tuottamaan sieltä.

Toiseksi, Suomen korkean teknologian pohjalta on mahdollisuuksia energiateknologian kehittämiseen ja viennin saamiseen sillä alalla vauhtiin vielä paremmin kuin nyt on. Tässä on sellaisia mahdollisuuksia, jotka on todella hyödynnettävä, ja uskon, että elinkeinoministeriö panostaa näihin, niin kuin lupaukset on, että näin myös tulee tapahtumaan.

Herra puhemies! Tässä on noussut esille näitä isoja, hankalia kysymyksiä. Ensin totean, että meidän on välttämätöntä sitoutua niihin tavoitteisiin, jotka Euroopan unioni on lukkoon lyönyt, osaltaan hyväksynyt, vaikka ne aiheuttavat meille todella kovat haasteet ja vaatimukset jatkoa ajatellen.

Mutta tavattoman suuri huoli on siitä, että vain Euroopan unioni on sitoutunut näihin. Nyt, kun kuuntelimme ministeri Pekkarisen tällaista taustatietoa siitä, että jopa EU:ssa on sitten liikkeellä sellaista ajatusta, että päästökaupan ilmainen alkujako voisi levitä ikään kuin käsiin, niin se on todella huolestuttava asia.

Nämä kytkeytyvät yhteen sillä tavalla, että jos tämä pääsee tapahtumaan, niin meidän suhteellinen kilpailukykymme kyllä häviää, ja toisaalta, jos ja kun maailmasta löytyy varmasti näitä vapaamatkustajia edelleen ja EU vetää tiukalle linjat, niin silloin on suuri vaara, että teollisuus karkaa EU:sta niihin maihin, joissa rajoituksia ei ole ja nämä normit eivät ole sitovina vastassa. Kun Euroopassa raaka-aine- ja työvoimakustannuksetkaan eivät ole kilpailukykyisiä Kiinaan ja moniin muihin maihin nähden, niin kyllä on tavattoman tärkeää, että nämä kehitysmaat ja kehittyvät maat kaikkialta maailmasta saadaan tämän järjestelmän piiriin. Jos ei saada ja kun teollisuudella esimerkiksi ei ole kovin laajaa isänmaallisuutta tänä päivänä, niin suuri vaara on, että Euroopasta koko EU:n alueelta ja myös Suomesta karkaa teollisuutta noihin maihin, joissa rajoituksia ei ole eikä sitoumuksia noudateta. Silloin EU on tietysti suurissa vaikeuksissa, todella suurissa vaikeuksissa. Mallioppilaana on hieno olla, mutta kyllä se vaatii myös erittäin huolellista harkintaa ja tarkkaa eteenpäinmenon miettimistä.

Herra puhemies! Toinen kysymys on tämä puu, turve ja nimenomaan puun ja hakkeen, pelletin, kohtalo. Tiedämme, että Venäjän puutullit uhkaavat meitä voimakkaasti, ja tarvitsemme puuta tähän varsinaiseen käyttöön ja sitten polttoaineeksi entistä enemmän. Nyt on vaara, että esimerkiksi Saksa ja Keski-Euroopan maat, jotka ovat samassa EU:n uusiutuvan energian vaatimuskehässä mukana, vetävät meiltä puuraaka-ainetta poltettavaksi, hinta nousee, ja tätä kautta saattaa tulla suuria ongelmia.

Turpeen osalta pitäisi päästä siihen, että Ipcc ja EU hyväksyisivät sen polton ja näin päästäisiin hyödyntämään sitten näitä meidän turvesoitamme. Tänään kuulimme, että 60 000 hehtaaria on käytössä ja 1,7 miljoonaa hehtaaria olisi mahdollista saada. Ottamalla tuo turve vähennetään hiilidioksidipäästöjä, ja kun se alue, joka näin tulee toisenlaiseen käyttöön, otetaan energiakasvituotantoon, niin saadaan nieluja aikaiseksi. Tämä pitää nyt myös myöntää, että näin tässä käy monelta osin, ja siksi turpeen osalta on tavattoman tärkeää, että koko hallitus on sen puolella, että sen käyttöä lisätään.

Herra puhemies! Näihin muihin kohtiin en nyt ehdi tässä puuttua, mutta niistä olisi tietysti paljon tärkeää sanottavaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Suomi on mukana Euroopan unionin päästövähennystalkoissa. Me kaikki olemme huolissamme mahdollisesti rajuistakin ilmastonmuutoksista, mutta se vielä pitää myös todeta, että kaikki eivät kuitenkaan ole mukana näiden päästöjen vähentämisessä noin globaalisti ajatellen, ja sen seurauksena hiilivuoto on todellisuutta myös Suomessa silloin, kun asetamme omalle teollisuudelle kovat vaatimukset.

Muistutan siitä, että Suomen osuus päästöistä on 2—3 promillea, joten vaikka koko teollisuus täältä lopetettaisiin, niin ympäristötase ei heilahtaisi mihinkään. Suomen teollisuuden, sanoisiko, kiusana taikka huolena ovat, niin kuin täällä ed. Kankaanniemi totesi, Venäjän puutullit, päästökauppa ja pitkät kuljetusmatkat, eli kyllä täällä teollisuus joutuu kovan vaatimuksen eteen, ja niinpä teollisuus purjehtiikin nyt suurempien voittojen toivossa pois ja lähtee valmistamaan samaa tavaraa EU:n ulkopuolisiin maihin. Tämä ei ole minun mielestäni oikein, mutta varmasti tämä monen yrityksen pakottaa sinne lähtemään. Sitten tällaisia on myös maailman rikkain valtio USA vapaamatkustajana, voi sanoa, röyhkeästi Kioton sopimuksen ulkopuolella. Täällä on kerrottu jo päivällä, että siellä on jotain tapahtumassa, mutta eivät halua kumminkaan allekirjoittaa ja lähteä yhteisiin talkoisiin mukaan, maa, jolla todella varmaan olisi siihen varaa.

Nyt on syntynyt uusi veroparatiisin kaltainen yhteisen hyvän kustannuksella vapaamatkustava valtiomuoto. Sitä sanotaan hiiliparatiisiksi. Nämä hiiliparatiisit ovat suuryrityksiin nähden heikkoja valtioita, eivätkä ne saa aikaiseksi kunnollisia tai minkäänlaisia päästömääräyksiä. Päästömääräyksiä karannut tuotanto on myös kaukana hiiliparatiiseissa, ja sen valmistaman tavaran kuljetus kuluttaa fossiilisia polttoaineita ja tuottaa lisää hiilidioksidipäästöjä. Pahimmissa tapauksissa päästökaupalla aiheutetaan kasvihuonepäästöjen kasvamista, kun tupruttelu vain lisääntyy. Firmat vaihtavat maisemaa ja karkaavat säälimättä jo olemassa olevista päästövelvoitteista. Samalla menevät tärkeimmät eli työpaikat.

Ongelma päästökaupassa on selvä, mutta siihen olisi myös selvä ratkaisu. Kun yhä edelleen vahvistuvalla eurolla ostetaan Kiinassa ja muissa hiiliparatiiseissa päästelevien hiilivuotofirmojen tavaraa, niin otetaan aloite käsiimme ja hillitään tätä päästökamakauppaa. Hillintä onnistuu asettamalla tuontitavaralle hiilivero. Tällainen hiilivero olisi maksettava tuontitavarasta, joka on tuotettu ja kuljetettu kaikille yhteistä ilmastoa rasittaen. Suomen olisi nyt nostettava tämä asia korkealle asialistalla, kun maailmankaupasta neuvotellaan.

Wto:n ja muitten maailmankauppaa säätelevien ja siitä neuvottelevien länsivaltioitten politiikka on pitkään ollut maailmankaupan sääntelyn purkaminen. Nyt kuitenkin Eurooppa etunenässä ponnistelee toden teolla oman teollisuutensa hiilipäästöjen alentamiseksi. Tämä tarkoittaa niin sanotun vapaan kaupan puitteissa kuitenkin sitä, että todellista maailmanlaajuista päästökauppaa ei käydäkään. Päästökauppasopimuksessa olevat valtiot käyvät näennäistä päästökauppaa keskenään, mutta eivät aseta minkäänlaista hintaa päästökaupassa vapaamatkustaville hiiliparatiiseille. Tämä hinta hiiliparatiisissa olisi Euroopan unionin tasolla helppo asettaa normaalina kansainvälisen kaupan sääntelynä.

Arvoisa puhemies! Suomen energiapolitiikan osana on maksaa kallis hinta hallituksen sopimista Suomen osalle määräytyvistä hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä. Monesta suusta tarjoillaan vaihtoehtoja, joiden mukaan Suomi voisi nojata tuulimyllyihin ja aurinkovoimaan. Edullisesta energiasta on kuitenkin pidettävä kiinni, jotta teollisuuden työpaikkoja voitaisiin edes joltakin osin säilyttää. Kotimainen turve on yhä varteenotettava vaihtoehto muitten energiaa tuottavien mallien rinnalla. Mitään ei tule suoranaisesti hylätä. Kaikkia energiamahdollisuuksia ydinvoimasta tuulimyllyihin ja aurinkopaneeleihin tarvitaan. Olisi tarvittu jo ydinvoimaa edelleen. (Puhemies: Aika!) Ydinvoiman ratkaisu olisi pitänyt tehdä jo 90-luvun puolessavälissä, että nyt rakenteilla oleva mylly jauhaisi meille hyvinvointia.

Valtiovallan on kiireesti tartuttava ilmastonsuojeluun myös (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) yksityiskohtien likellä. On lopetettava arvonlisäveron kerääminen maa- ja ilmalämpöpumpuista. Mieluummin näitten hankintaa tukemaan olisi järjestettävä toimiva tukimuoto.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin komissio on lätkäissyt Suomelle melkoisen rätingin. Meidän on nostettava uusiutuvan energian osuutta nykyisestä 28,5 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja, uskokaa minua, tämä ei onnistu, ellei ei-ei-ei-puolue lopeta omaa narinaansa. Me emme voi, me emme voi pelkästään puulla ja tuulella täyttää tätä velvollisuutta etenkin, jos tilanne on se, mitä ministeri tässä äsken sanoi, että voi olla, että energiaintensiivinen teollisuus ei saa näitä kaikkia ilmaisia päästötavoitteitaan, elikkä tämä päästöoikeuksien jako laajenee kaikkialle ja silloinhan nämä teollisuudenalat ilman muuta siirtyvät muualle. Elikkä meidän täytyy hyväksyä se, että turve, puu, vesi ja säästö ovat ne keinot, joilla me tästä haasteesta selviämme. Jos kerta on tehty meidän hallitusneuvotteluissamme päätös, että vesivoimaa ei voida rakentaa, niin se täytyy kuitenkin sitten seuraaviin hallitusneuvotteluihin panna reserviksi, koska sinänsähän aikaa vuoteen 2020 on. Mutta mitään järkeä ei ole kieltää sellaista uusiutuvaa energiamuotoa, joka ei tule maksamaan valtiolle pennin penniä. Sen sijaan tuulivoiman lisääminen 3 prosenttiin maksaisi satoja, satoja miljoonia euroja, ja jos sen varaan rakennetaan koko tämä homma, niin sehän olisi miljardeja euroja. Joku järki, laskutaito täytyisi tietenkin tässä keskustelussakin olla.

Herra puhemies! Puutun tähän vesivoimaan ja siinä nimenomaan valjastettuun Oulujokeen. Aikanaan Oulujoen kunnat todella itkivät sitä, että joki valjastettiin 50-luvulla tuottamaan Suomelle sähköä ja teollistamaan Suomea. Nyt eivät itke enää. Näin sen takia, että lopultakin 80-luvulla Oulujoen kunnat saivat oikeuden periä kiinteistöveroja sähköstä, sähkön tuotannosta, ja tämä on ollut näille kunnille pelastus. Tämänhetkisen tiedon mukaan viime vuonna vesivoiman kiinteistöverotuotot esimerkiksi Vaalassa olivat yli miljoona euroa, ja se on pienelle kunnalle iso raha. Kunnan tuloista se merkitsee 4:ää prosenttia. Utajärven, joka on vielä pienempi väestöltään kuin Vaala, verotuloista tulee yli 1 300 000 euroa kiinteistöverosta, mikä on 16 prosenttia verotuloista, ei siis kaikista tuloista. Muhoksella kiinteistöveron tuotto on lähestulkoon kaikkein suurin näistä Oulujoen kunnista, elikkä 1,5 miljoonaa euroa. Kunnan tuloista se on lähes 4 prosenttia. Elikkä jos Vuotos rakennettaisiin, jos se sallittaisiin rakentaa Itä-Lappiin, niin paitsi että se olisi tulvasuojelun kannalta edullista, sähköntuotannon kannalta edullista, se myös auttaisi kuntia. Köyhät kunnat saisivat verotuloja. Miten osa hallituksesta voi todellakin olla sitä mieltä, että näitä kuntia ei tällä tavalla voi auttaa, kun tämä on ainut järkevä keino, ainut sellainen keino tuottaa uusiutuvaa energiaa, joka ei maksa meille mitään? Kaikki muut energiavaihtoehdot maksavat. Kaikkiin muihin tarvitaan valtion tukea ja rutkasti.

Sitten menisin turpeeseen ja tätäkin minä ihmettelen, että tähänkin sanotaan "ei", "ei", "ei". Suomessahan turve luokitellaan uusiutuvaksi polttoaineeksi, vaikka kansainvälisesti sitä pidetään kivihiileen verrattavana hiilidioksidipäästöjen lähteenä. Kuitenkin kun turpeen koko elinkaari ja erilaisten turvesoiden ominaisuudet otetaan huomioon, niin turpeen käytöllä on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Vaikka turpeen päästökerroin on korkea, sillä on monia etuja. Turve on ainoa fossiiliseksi luokiteltava polttoaine, jossa Suomi on omavarainen. Jo ojitetut turvesuot ovat tällä hetkellä kasvihuonekaasujen lähde, (Puhemies: Aika!) ja nämä suot voidaan käyttää energian tuotantoon ja sen jälkeen suot voidaan vesittää. En ymmärrä, että tätäkään ei hyväksytä energiantuotantomuodoksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis kyllä energiansäästölle, kyllä bioenergian lisäämiselle, kyllä vesivoiman lisäämiselle jo rakennetuissa voimaloissa, sen tehon lisäämiselle. Mutta tämä turve. Nyt näkökulma, jonka arvoisa ed. Ukkola otti esille, ei ole kyllä mikään positiivinen asia ja se ei pohjaudu tutkittuun tietoon. Ainoastaan niillä turvepelloilla, jotka on rakennettu vanhoille turvesoille, voidaan päästä lähelle kivihiilen hiilidioksidivaikutuksia, jos se turve sieltä otetaan ja poltetaan. Se johtuu vain siitä, että lasketaan pois tästä ominaispäästöstä vuosittain tapahtuva hiilen hapettuminen, joka on noin senttimetrin kerros joka vuosi. Mutta muuten luonnonsuot eivät ole hiilinielu, suot kokonaisuudessaan eivät ole hiilinieluja.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olisin vain sanonut, että sen jälkeen kun turvesuot on metsitetty, ne sitovat uudelleen hiilidioksidia ja sillä tavalla kompensoivat sitä, mikä hiilidioksidipäästöissä silloin aikanaan, kun turvetta käytetään ja nostetaan, aiheutuu, tulee. Eli minun mielestäni tämä on tämmöistä nollasummapeliä eikä se sillä tavalla säästä luontoa.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä EU:n ilmasto- ja energiapaketista käytävä keskustelu on todella tärkeä ja tarpeellinen. Paketin velvoitteet asettavat Suomelle vaativan haasteen päästöjen vähentämisessä, uusiutuvan energian lisäämisessä sekä energiatehokkuudessa.

Suomi on jo nyt kärkimaita uusiutuvien energialähteiden ja erityisesti bioenergian hyödyntämisessä. Esimerkiksi kotimaakunnassani Etelä-Savossa uusiutuvan energian osuus on jo jopa 43 prosenttia. Komission Suomelle asettama tavoite nostaa uusiutuvan energian osuuden nykyisestä 28,5 prosentista 38 prosenttiin on Suomelle erittäin haasteellinen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamista, sillä noin 80 prosenttia Suomen nykyisin käyttämästä bioenergiasta syntyy metsäteollisuuden tuotantoprosessien yhteydessä. Parhaat mahdollisuudet uusiutuvan energian lisäämiseen ovat metsäpohjaisessa bioenergiassa. Onkin tärkeää lisätä puuperäisen uusiutuvan energian, muun muassa metsähakkeen ja pellettien, käyttöä. Edellytyksenä ovat tehostetut toimet metsän kasvun lisäämiseksi kestävällä tavalla sekä korjuu- ja hankintaketjun kehittäminen ja ylläpito koko maassa.

Ministeri Pekkarinen, joka juuri äsken valitettavasti poistui, on todennut, että tämä 38 prosentin tavoite uusiutuvalle energialle käy mahdottomaksi, jos venäläisen puun tuonti tyrehtyy. Komission esitys onneksi kuitenkin lupaa, että tällainen ylitsepääsemätön este tullaan huomioimaan, ja toivottavasti näin myös tehdään. On kuitenkin hienoa, että hallitus eilen kehysriihessään päätti varautua Venäjän puutullien mahdolliseen nousuun panostamalla voimallisesti ja suurin euromäärin kotimaisen puun saatavuuteen.

Arvoisa puhemies! Puun käytön energianlähteenä on jatkossakin kuitenkin oltava maltillista. Puuta ei tulisi laittaa polttoon ylenmääräisesti, vaan se pitää nähdä myös hiilinieluna. Luonnon monimuotoisuutta tulee edelleen vaalia. Metsät ja maaperä sitovat ilmakehän hiilidioksidia, kuten myös puusta valmistetut tuotteet. Myös komissio on ottanut puutuotteiden hiilivarastoina toimimisen asialistalleen. Se selvittää asiaa osana hanketta, jossa pohditaan metsäteollisuuden kilpailukykyä.

Puun lisääntyvä energiakäyttö ei myöskään saa vaarantaa puun riittävyyttä metsäteollisuuden tarpeisiin. Suomen kansantalouden kannalta on järkevää käyttää teollisuuden käyttöön soveltuva puu vientituotteiden raaka-aineeksi, minkä lisäksi hyödynnetään kaikki prosessissa syntyvä jätepuu, jäteliemet, kuoret ja puru bioenergiana. Puutuoteteollisuuden edistäminen puun polton sijaan on kansantaloutemme kannalta viisasta ilmastopolitiikkaa. Vuonna 2006 puutuotteiden osuus viennistämme oli kuitenkin ainoastaan 1,7 prosenttia, joten lisäyspotentiaalia on paljon.

Suomelle oleellista on täyttää ilmastovelvoitteet talouttamme vahvistaen. Siksi meidän tuleekin avarin mielin ottaa käyttöön ja kehittää kaikki erilaiset kustannustehokkaat tavat tuottaa päästötöntä energiaa, ydinvoima mukaan lukien. Kilpailukyvystämme on pidettävä huolta.

Arvoisa puhemies! Turpeesta on täällä paljon puhuttu, mutta vielä muutama sana. Suomessa turve tosiaan luokitellaan hitaasti uusiutuvaksi polttoaineeksi, mutta kansainvälisesti turvetta pidetään kivihiileen verrattavana hiilidioksidipäästöjen lähteenä. On tärkeää kuitenkin, että Suomi saa lobattua turpeen hyväksytyksi biopolttoaineen raaka-aineeksi. Jatkan myöhemmin.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen haitat ovat yhä vakavampi riski sekä luonnolle että ihmisille ja taloudelle. On siis oikein, että EU pyrkii torjumaan ilmastonmuutosta. Tämä on kunnianhimoista, kun samalla on huolehdittava kestävästä, kilpailukykyisestä ja varmasta energiahuollosta.

Eurooppa-neuvosto päätti maaliskuussa 2007 tarkoista ja oikeudellisesti sitovista tavoitteista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tavoitteena on kuuluisat 20, 20 ja 20 vuoteen 2020 mennessä. Joku voi pitää tätä tunnettua ohjelmaa ylimitoitettuna, minä en. Miten voisimme selittää lapsillemme, jos emme olisi ryhtyneet mihinkään. Jokaisen maanosan on kannettava vastuunsa ilmastotalkoissa. Tammikuussa komissio antoikin sitten villoja näiden tavoitteitten saavuttamiseksi. Ehdotuksen mukaisesti päästökaupassa luovutaan kansallisista jakosuunnitelmista ja siirrytään jakamaan päästöoikeudet yhteisötasolla. Tietyt energiaintensiiviset sektorit saisivat päästöoikeudet edelleen ilmaiseksi tai niiden kansainvälistä kilpailukykyä tuettaisiin hiilivuodon estämiseksi muunlaisella järjestelyllä. Onkin ensiarvoisen tärkeää, miltei kohtalonkysymys, että metalli-, mineraali- sekä massa- ja paperiteollisuus huomioidaan tässä. Ei ole ilmaston kannaltakaan edullista, jos tuotanto siirtyy Euroopan ulkopuolisiin maihin, missä se aiheuttaa huomattavasti enemmän päästöjä kuin meillä. Esimerkiksi, kuten ministeriltä kuulimme, Outokumpu Oy:n energiatehokkuus on alallaan maailman huippuluokkaa.

Meillä tänäänkin täällä salissa on korostettu sitä kilpailuhaittaa, mikä ilmasto- ja energiapaketista syntyy. Aina ei muisteta kertoa, että jos mitään ei tehdä, menetämme kasvua vielä enemmän. Unohdettu on myös, että jäsenmaat saisivat päästöjen huutokaupan tulot. Tänään on ollut upeaa olla edistyksellinen keskustalainen. Meillä pääpaino ei keskity surkutteluun ja odotteluun. Suomi on mielestäni ihan onnistunut neuvotteluissaan. Kun esimerkiksi keskimääräinen uusiutuvan tavoite on 11,5, meillä se on 9,5. Nyt onkin syytä alkaa nopeisiin toimiin, sillä markkinoita niin tekniikalle kuin päästöttömälle energialle on jatkossa. Nopeat elävät. Näen monia myönteisiä asioita: työllisyys, innovaatiot, maaseudun elävöittäminen, vienti. Jäsenmaat asettavat itse sektorikohtaiset tavoitteet sekä säästöille että uusiutuvalle energialle. Meilläkin tavoitteita pitää asettaa niin tuulivoimaan, bioenergiaan, turpeeseen, aurinkoenergiaan, maalämpöön, vesivoimaan ja jätteiden hyötykäyttöön. Kaikki kivet, pienetkin, on käännettävä, että selviämme haasteista voittajina.

Ilmastonmuutoksen torjunta on taloudellisesti erittäin kannattavaa poliittisesti oikein toimittaessa. Esimerkkinä on Saksa, jonka uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetun sähkön syöttötariffi on yksi maailman suurimmista uusiutuvan energian politiikan menestystarinoista. Vuonna 91 säädetty eeg-laki on tuottanut 125 000 uutta työpaikkaa. Vuodesta 2000 vuoteen 2006 uusiutuvan energian sähkön osuus kaksinkertaistui aina 12 prosenttiin asti. Nykyvauhdilla ollaan menossa 27 prosentin tasolle vuonna 2020 ja 45 prosentin tasolle vuonna 2030. Vuonna 2006 eeg-lain kustannukset Saksassa olivat 3,3 miljardia euroa, aika huimat, mutta hyödyt 8,4 miljardia euroa. Eli politiikka tuo merkittävää kansantaloudellista hyötyä ja samalla vähennettiin hiilidioksidipäästöjä 45 miljoonaa tonnia.

Meillä puuenergia on uusiutuvien ykkönen. Jo nyt valtaosa uusiutuvasta tulee puusta. Jäteliemet kattavat koko energian tuotannosta kymmenisen prosenttia, ja määrän ei oleteta kasvavan. Tähdepuu, metsähake ja puun pienkäyttö muodostavat toisen 10 prosenttia. Metsäteollisuus ry:n mukaan jokainen prosentti lisää tarkoittaisi 2,5 miljoonaa kuutiota lisää puuta ja risua. Se on melkoinen kasa. Siksi minusta on upeaa, että esimerkiksi ensiharvennuspuun verovapaus on tulossa.

Uuden kehittely ja tutkimus on erittäin tärkeää, mutta joskus mietin, hukataanko siinä aikaa, kun perinteisilläkin menetelmillä, esimerkiksi lämpöyrittäjyydellä, voitaisiin polkaista hommaa nopeasti eteenpäin. (Puhemies: Aika!) Jos eduskunnalla olisi kova tahto ajaa asiaa, velvoitettaisiin aluksi esimerkiksi kaikki biokaukolämpöön kuulumattomat julkiset laitokset siirtymään nopealla aikataululla öljystä ja sähköstä bioenergiaan.

Janne  Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Huoli ilmastonmuutoksesta ja tarve toimista sen hillitsemiseksi ovat nousseet nopeasti jokapäiväiseen keskusteluun. Myös EU:ssa ilmasto- ja energiakysymykset ovat tänä päivänä sen poliittisen toimintaohjelman ytimessä. Euroopan unioni päätti 23.1.2008 jäsenmaiden velvoitteista energiatuotannossa. EU on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin nykyisestä 8,5 prosentista, liikenteen uusiutuvan biopolttoaineen osuuden 10 prosenttiin ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla tai globaalisti sopien jopa 30 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Lisäksi EU on esittänyt maailmanlaajuista sitoutumista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 60—80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Asetettuja tavoitteita voidaan pitää erittäin kunnianhimoisina.

Suomea koskevat kansalliset tavoitteet vuodelle 2020 ovat erittäin haastavat, ja niiden toteuttamisen hinta tulee olemaan kova. Uusiutuvien energialähteiden osuus on nostettava 38 prosenttiin nykyisestä 28,5 prosentista ja kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 16 prosenttia. Suomen saavuttamaa neuvottelutulosta voidaan pitää silti kokonaisuutta ajatellen tyydyttävänä.

Uusiutuvan energiantuotannon haaste on valtava ja koskettaa meitä kaikkia suomalaisia kotitalouksista yrityksiin. Suomen on otettava käyttöön monia uusia keinoja tuottaa energiaa ympäristöystävällisesti ja tehokkaasti. Kyseeseen tulevat vesivoiman lisärakentaminen, bioenergian osuuden kasvattaminen sekä tuulivoiman ja aurinkoenergian käytön merkittävä lisääminen. Myös ydinvoima kuuluu tähän energiapalettiin.

Suomen neuvottelutavoitteena on lisäksi saada turve luokitelluksi mukaan hitaasti uusiutuvan energian joukkoon. Tämä helpottaisi meitä kansallisen tavoitteen saavuttamisessa. Energiatehokkuutta ja energiansäästöä tulee lisätä ja se tulee ottaa huomioon aiempaa paljon vakavammin. Liikenteen päästöjä on vähennettävä, mihin vastikään päätetyllä autoverotuksen uudistuksella myös tähdätään. Kaiken taloudellisen toiminnan arviointiin tullaan liittämään jollain mittarilla energia- ja ilmastoulottuvuus. Uusiutuvan energian 9,5 prosenttiyksikön nostaminen merkitsee nykyisellä kulutuksella tarvetta yli 30 terawattitunnin lisäykselle uusiutuvan energian tuottamisessa. Tähän liittyy useita haasteita.

Yksi haaste on energiakulutuksen jatkuvan nousun taittaminen. Tässä motivoivimmaksi tavaksi tehdä ympäristötekoja on energian säästäminen ja energiatehokkuuden nostaminen. Tämä sopii kaikille meille yksilöistä yrityksiin.

Toinen haaste koskee Venäjän puuntuontia. Metsäteollisuus on suurin yksittäinen uusiutuvan energian käyttäjä, mutta myös sen tuottaja. Venäjän puutullikysymyksen myönteisellä ratkaisemisella on siten merkittävä rooli Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden täyttymisessä.

Kolmas haaste on ydinvoima. Uusiutumattomana energiana ydinvoiman lisärakentaminen toisaalta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta samalla kasvattaa entisestään tarvetta uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseen. Vesivoimaa lukuun ottamatta uusiutuvan energian lisäämisestä aiheutuu valtiolle ja kuluttajille huomattavia lisäkustannuksia. Onkin varmaa, että kuluttajille ilmasto- ja energiatavoitteiden täyttäminen merkitsee jatkossa sähkön ja lämmön reipasta hinnannousua.

Arvoisa puhemies! Suomen uusiutuvan energiatuotannon lisäämisen tukimuodot ovat vielä päättämättä. Valtion osallistuminen merkitsisi käytännössä uusiutuvien energiamuotojen investointitukia. Loppukäyttäjien kustannettavaksi menisivät puolestaan tuottajille riittävän korkean takuuhinnan takaavat syöttötariffit tai vihreästi tuotettu sertifikaattisähkö. Suomen linjanvedot uusiutuvan energian lisäämiseen tullaan tekemään ensi syksynä valmistuvassa kansallisessa energiastrategiassa. Jo nyt on kuitenkin selvää, että mitään energiatuotantotapaa ei meillä ole näillä velvoitteilla varaa vastustaa.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Alkuun muutama fakta. Suomessa on teollisuusmaiden energiaintensiivisin valmistava teollisuus. Suomessa päästöt sekä sähkön ja energian kulutus henkilöä kohden ovat Euroopan korkeimpia. Kotitaloussähkön hinta on Euroopan alhaisimpia, mutta Suomella on myös yksi maailman parhaita koulutus- ja innovaatiojärjestelmiä. Suomella on EU:n suurimmat uusiutuvien energialähteiden resurssit henkilöä kohden, kun huomioidaan käytössä olevat rahamäärät ja toisaalta käyttämättömät vaihtoehdot. Parasta on myös se, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan 3 euroa viikossa lisää ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Mitä sitten tarvitaan? On hyvä, että keskustelussa täällä tänään on päällimmäiseksi noussut nimenomaan energiankäytön tehostaminen ja säästäminen. Sen pitääkin olla energia- ja ilmastopolitiikan perusta. Tarvitaan myös laaja pohja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiselle: metsäenergia, erilaiset biomassamuodot, biokaasu, tuulivoima, aurinkolämpö, sähkö, maalämpö jne. Tarvitaan kustannustehokkaita ohjauskeinoja, jotka ovat markkinavetoisia, kannustavia ja innovatiivisia. Haluan nostaa yhden esimerkin esiin. Jo tällä hetkellä hallitus tarjoaa talonsa sähkö- tai öljylämmityksen uusiutuvaan energiaan vaihtaville porkkana-avustusta remonttiin. Viime hallitus sai tämän aikaan ja linja jatkuu, hyvä niin. Ongelmaksi jäävät silti uudet sähkölämmitteiset talot, joiden osuus esimerkiksi vuonna 2006 oli vielä puolet kaikista rakennetuista pien- ja omakotitaloista. Siis 8 000 omakotitaloa rakennettiin sähköllä lämmitettäväksi kaikista 16 000:sta. Rahasyistä rakentaja joutuu vieläkin liian usein valitsemaan perustamiskustannuksiltaan edullisimman sähkölämmityksen. Jottei maahan rakennettaisi enää yhtään uutta sähkölämmitystaloa, pitäisi pikaisesti saada aikaan joko valtion tukema lainajärjestelmä tai muu tukijärjestelmä, joka mahdollistaa talonrakentajalle aidosti ympäristöystävällisempien vaihtoehtojen käyttöön oton. Kuuntelin ministeri Pekkarista ja otin hänen kommenttinsa aiheesta hyvin myönteisenä vastaan. Hän lupaili tällaista tukea.

Energiansäästön kustannukset ovat lähes poikkeuksetta negatiiviset, eli rahaa säästyy. Joitakin esimerkkejä, joita pitää harkita: Vaihtamalla kaikki Suomen hehkulamput energiansäästölamppuihin, säästettäisiin jo Vuotoksen ja Kollajan tuottama energiamäärä. Rakentamismääräyksiä tulee tiukentaa. Energiaremonttien laina- ja tukijärjestelmiä tulee lisätä. Energiapiheihin sähkölaitteisiin tulee siirtyä ja joukkoliikennettä pitää tukea, esimerkiksi ruuhkamaksuilla.

Järviruoosta olisi paljonkin sanottavaa, mutta sanon nyt vain sen, että ruovikoiden hyödyntäminen hyvin suunniteltuna, oikeilla paikoilla, edistää vesien suojelua, luonnon monimuotoisuutta, ilmastonsuojelua ja alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Tuulivoimasta täällä on puhuttu tänään jo paljon. 10 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta on täysin mahdollista tuottaa tuulella ilman kalliita varavoimajärjestelyjä.

Kuten huomasitte, toivon mukaan, tässä puheessa ei ollut ainoatakaan ei-sanaa, sillä vihreät eivät suinkaan vastusta kaikkea, vaan sanomme "kyllä" ympäristön kannalta hyville energiaratkaisuille. (Ed. Tiusasen välihuuto) Kestävä energiatalous on monipuolinen kokonaisuus. — Arvoisa ed. Tiusanen, jätin tahallani ydinvoiman ja muun muassa turpeen pois tästä puheenvuorosta. — Kestävä energiatalous on monipuolinen kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa puuenergia, biokaasu, peltoenergia, tuulivoima, lämpöpumput, vesivoima ja aurinkolämpö. Suomessa on mahdollisuus tehostaa energiataloutta merkittävästi ja kattaa loppuenergiatarve uusiutuvilla. Uusiutuvat energialähteet työllistävät jopa kaksi tai viisi kertaa enemmän kuin fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että Euroopan unioni on ottanut tällaisen johtavan roolin kansainvälisesti tässä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvässä politiikassa ja sopinut varsin haastavasta ilmasto- ja energiapaketista, joka muuttuu entistä haastavammaksi myös meidän kohdaltamme, jos saamme kansainvälisen sopimuksen aikaan, kuten on toivottavaa.

On erityisen tärkeää, että EU:n sisällä tämä paketti pystyttäisiin käsittelemään nopeasti, jotta voisimme yhtenäisenä alueena edetä näihin kansainvälisiin neuvotteluihin. Suomella tässä on tietysti suuret haasteet edessään pohjoisena valtiona, jossa on pitkät etäisyydet, kylmät talvet ja erittäin energiaintensiivinen teollisuus. Tämä merkitsee meille suuria haasteita, päästöjen vähentäminen. Suurimmat potentiaalit Suomessa ovat kiinteistöissä ja liikenteessä, ja tähän liittyen liikennepoliittisella selonteolla sekä tällä omalla energia- ja ilmastostrategiallamme ja niissä esitettävillä toimenpiteillä on kyllä suuri merkitys. Tässä odotetaan sekä normiohjausta että toisaalta sitten porkkanaa myös kuluttajille ja kansalaisille, jotta jokainen voi osaltaan osallistua tähän ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvään politiikkaan.

Suuren keskustelun aihe on jatkuvasti ollut tämä uusiutuviin energianlähteisiin liittyvä politiikka ja direktiiviehdotus. Kuten täällä on tullut esiin, Suomi on jo nyt maailman johtavia maita uusiutuvien energianlähteiden, erityisesti bioenergian, hyödyntämisessä. Se, että tällä hetkellä jo yli 28 prosenttia Suomen energiasta tuotetaan uusiutuvilla lähteillä, on kyllä huomioitu tässä ehdotuksessa siinä mielessä, että meillä ei aivan niin korkea prosentuaalinen korottamistavoite ole kuin EU-valtioilla keskimäärin, mutta kyllä tuo 38 prosenttia on erittäin korkea tavoite ja meillä tulee olemaan työtä joka tapauksessa, että saamme tuon täytettyä.

Erityistä huomiota haluaisin kiinnittää siihen, että meidän tulisi painottaa tätä energiatehokkuuden ja energiansäästön osuutta, koska jos saamme energiankulutuksen kasvua leikattua, se tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että prosentuaalisesti tämä uusiutuvien osuus on helpompi toteuttaa. Joka tapauksessa meidän täytyy lisätä myös näitä uusiutuvia lähteitä, muun muassa jätteen käyttöä. Tarvitsemme lisää vesivoimaa, tuulienergiaa, mutta siitä huolimatta myös ydinenergiaa jatkossa, erityisesti teollisuuden perusenergiaksi.

Suomessa noin 80 prosenttia bioenergiasta syntyy nykyään jo metsäteollisuuden tuotantoprosessien yhteydessä ja suurimmat mahdollisuudet jatkossakin energian lisäämiseen tarjoaa juuri metsäpohjainen bioenergia. Kuitenkin on huomattava, että puun lisääntyvä energiakäyttö ei saa vaarantaa puun riittävyyttä metsäteollisuuden tarpeisiin. Siinä mielessä Suomen kansantalouden kannalta on järkevää käyttää teollisuuden käyttöön soveltuva puu vientituotteiden raaka-aineeksi, minkä lisäksi on hyödynnettävä kaikki prosessissa syntyvä jätepuu, jäteliemet, kuoret ja puru bioenergiana.

Myös jätteestä suuri osa voitaisiin käyttää nykyistä paremmin hyödyksi uusiutuvana bioenergiana. Siinä mielessä jätteiden energiahyötykäyttöä pitäisi moninkertaistaa nykyisestä. Nykyään kaatopaikoille joutuva biohajoava aine aiheuttaa metaanipäästöjä, ja metaani on hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu.

Täällä on voimakkaan keskustelun kohteena ollut myös turve. Mielestäni on hyvin järkevää, että nyt on käynnistetty tämä turvealueiden ja turvetuotannon sertifiointi Suomessa, ja näin voimme paremmin osoittaa sen, että nuo alueet, joilla turvetta tuotetaan, myös vaikuttavat oikeasti ilmastonmuutosta hillitsevästi. Turvetta on järkevää käyttää Suomessa, koska se on kuitenkin meille kotoperäinen raaka-aine, mutta tietenkin on huolehdittava siitä, että se tehdään ympäristöystävällisesti.

Ei pitäisi silti liian innokkaasti lähteä toteuttamaan kaikkia näitä tavoitteita, ilman että tarkasti tunnetaan koko energiatuotannon elinkaari. Varoittava esimerkki tästä EU-alueella on tämä biopolttoainehuuma, joka valtasi Euroopan, mikä välttämättä ei ollut aivan järkevää siinä mielessä, että biopolttoaineita ei välttämättä tuoteta tällä hetkellä koko elinkaareltaan kestävän kehityksen mukaisesti. Siinä mielessä on järkevää pitää nyt pää kylmänä myös näiden energiatuotantomuotojen kohdalla ja todella arvioida sitä kokonaisympäristövaikutusta ja sitä todellista ilmastovaikutusta, mikä eri energiamuodoilla on. Mutta ilman muuta suomalaisten on tehtävä tässä oma osuutensa, samoin kuin koko Euroopan unionin, ja on pyrittävä saamaan kansainvälinen sopimus myös aikaan.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteet 20 plus 20 plus 20 vuoteen 2020 mennessä ovat todella tärkeitä ja oikean suuntaisia. Jatkossa tarvitaan tätäkin kovempia tavoitteita, jotta oikeasti voitaisiin pitää huolta siitä, ettei maailman lämpötilan muutos nousisi yli kriittisen kahden asteen, millä jo silläkin on dramaattisia seurauksia maapallolla. Kyse on nyt ja tulevaisuudessa siitä, kuinka rajuksi päästämme muutoksen. Nämä toiveet ovat vasta muutamia askeleita; kovin monia askeleita ja vielä suurempia tarvitaan jatkossa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kansalaisjärjestöt ovat vaatineet 5 prosentin vuotuisia päästövähennyksiä Suomelle, jotta ilmastonmuutoksen seurauksien osalta voitaisiin välttää kriittiset muutokset. Tähän suuntaan tulisikin liikkua. Selvää on, että nämä toimet maksavat, mutta vielä selvempää on se, että vielä enemmän maksaa toimettomuus. Sternin raportista tämä kävi erinomaisen hyvin ilmi. EU:n komissio on arvioinut nyt käsittelyssä olevien toimien maksavan noin 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ryhtyminen mahdollisimman nopeasti on jo pelkästään kansantalouden kannalta järkevää. Välttämätöntä se on ihmisyyden ja planeettamme kannalta.

Tulee myös huomata, että ilmastonmuutoksen vastaiset toimet voivat myös vahvistaa työllistymistä ja toimia talouskasvua tukevasti. Ympäristö- ja energiateknologia ja uusiutuvien energialähteiden edistäminen voivat tuottaa Suomeen kestäviä työpaikkoja, tulevaisuuden aloja, joilla meillä jo nyt on huomattavan vahvaa osaamista. Tärkeää on myös näihin tavoitteisiin sisältyvä energiaomavaraisuuden vahvistuminen, kuten öljyriippuvuuden vähentäminen.

Aivan erityisesti tulisi satsata energiansäästöön ja energiatehokkuuteen nykyistä enemmän. Tässä toivonkin hallitukselta voimakkaampia toimia. Energiansäästö on paitsi ekologista myös pidemmällä aikavälillä taloudellisesti edullista. Sen eteen on tehtävä kaikki voitava. Hajanaiset energiansäästödirektiivit tulisi esimerkiksi koota yhteen energiasäästölaiksi, missä yhteydessä olisi mahdollista asettaa myös kansallisesti tiukempia tavoitteita energiansäästölle sekä porkkanoita ja velvoitteita näiden ratkaisujen edistämiseksi. Tarvitaan muun muassa ympäristö- ja energiateknologian edistämistä ja esimerkiksi rakennussektorille tiukempia energiansäästötavoitteita, mutta myös monia muita eri sektoreiden toimia, joilla energiasäästöä saataisiin aikaan.

Näitä EU-pakettiin sisältyviä ja sitovia päästövähennystavoitteita todella tarvitaan. Kioton sopimuksen jatko on tärkeä sekä se, että näihin tavoitteisiin saataisiin kaikki maailman maat mahdollisimman laajasti sitoutumaan, ennen kaikkea Aasian maat, kuten Kiina, sekä USA. Myös kehitysmaille tulisi tarjota tukea ja mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen.

Päästökauppajärjestelmä on keskeinen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Päästöoikeuksia on tarkoitus vähentää asteittain vuoteen 2020 mentäessä ja soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa, mikä on hyvä asia. Energiaintensiiviselle teollisuudelle on tulossa omat erityissäännöt hiilivuodon estämiseksi.

Ilmastonmuutoksen seuraukset kohtelevat köyhiä maita kaikista pahiten, ja niillä on kaikista heikoimmat mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Esimerkiksi maailman vesipula on vain pahenemassa. Ilmastonmuutos on siis vahvasti eriarvoistava. Me teollisuusmaissa käytämme kaikista eniten energiaa, joten meillä tulee olla myös vahva globaali vastuu sen seurauksista.

Arvoisa puhemies! Tarvitaan hyvin monia kansallisia toimia, kuten ekotehokasta yhdyskuntasuunnittelua ja -rakennetta, joka voisi nojata yhä vahvemmin joukkoliikenteeseen. Tarvitaan joukkoliikenteen edistämistä, kestävästi tuotettujen biopolttoaineiden käytön edistämistä, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä sekä ympäristötietoisuuden lisäämistä. Kerskakulutukselle on tultava loppu. Meidän on muutettava elämäntapamme tulevien sukupolvien hyväksi eikä tappioksi. Tähän tarvitaan erityyppisiä kannustimia sekä joissain asioissa keppiäkin.

Odotan hallitukselta voimakkaampia toimia. Muun muassa joukkoliikenteen edistäminen on valitettavasti pitkälti laiminlyöty. Meidän tulee toimia nyt rivakasti sekä rohkeasti. Aikapommi tikittää, hintana maailma.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmiset ovat muuttaneet kaupunkien seutukuntiin väljemmille ja edullisemmille asuinalueille. Muuton myötä työmatkaan käytetty aika on lisääntynyt. Se, mikä asunnon hinnassa on säästetty, kuluu helposti työmatkoihin. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi meidän on vähennettävä myös päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen määrää. Kullekin jäsenmaalle on laskettu osuus Euroopan unionin vähennystavoitteesta. Suomen osuus taakanjaosta on -16 prosenttia. Tavoitteen saavuttaminen vaatii päästöjen vähentämistä liikenteessä, rakentamisessa, maataloudessa ja jätehuollossa.

Suomessa liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on lähes 20 prosenttia. Ihmisten liikkuvuuden kasvu ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen ovat lisänneet autoilua. Kaupungeissa ja niiden lähikunnissa hyvin toimiva ja kilpailukykyinen joukkoliikenne on tärkein vaihtoehto autoilun vähentämiseksi. Älykkään liikenteen tarjoamia uusia innovaatioita pitää hyödyntää joukkoliikenteen kehittämisessä. Joukkoliikenteen parantamiseksi on rakennettava omat kaistat ja valoetuudet sekä parannettava tiedotusta. Liityntäpysäköinnin mahdollisuuksia tulee lisätä Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueilla, jotta ihmisillä on mahdollisuus siirtyä joukkoliikenteen käyttäjiksi. Lippujärjestelmien kehittäminen on tärkeätä. Pääperiaatteena tulee olla lippujärjestelmä, joka mahdollistaa asiakkaalle yhdellä lipulla edullisen matkan kuntarajoista ja liikennemuodoista riippumatta.

Arvoisa puhemies! Tutkimusvaroja tulee kohdistaa entistä enemmän ympäristöystävällisen liikenneteknologian kehittämiseen. Hyvänä esimerkkinä on muun muassa hybridiauto. Uusien tekniikoiden ja polttoaineiden käyttöönottoa tulee vauhdittaa verohelpotuksin.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on tärkeä osa ilmastonmuutoksen hillintää. Mikäli hajautumista ei saada pysäytettyä, niin suurena vaarana on se, että teknologian kehityksellä saatava päästöjen väheneminen valuu yhteiskuntarakenteen hajautumisen ja autoriippuvaisuuden myötä hukkaan. Yhdyskuntarakenteen tiivistämiseksi Helsingin seudun kunnat ovat yhteistuumin sitoutuneet lisäämään asuntotuotantoa. Tavoitteena on rakentaa seuraavan kymmenen vuoden aikana vuosittain noin 12 000 asuntoa hyvien joukkoliikenneyhteyksien läheisyyteen.

Länsimetro ja Kehärata ovat Helsingin seudun asukkaille ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi hyviä hankkeita. Myös Pääkaupunkiseudun neljäntoista kunnan liikenneongelmat tulee huomioida. Tällä hetkellä esimerkiksi pääradan kapasiteettiongelma vaikeuttaa lähiliikenteen toimivuutta ja kehittämistä. Lisäraide Keravalta Riihimäelle parantaisi huomattavasti lähiliikenteen toimintaedellytyksiä ja siten myös mahdollisuuksia käyttää radan läheisyydessä olevia maa-alueita asuntorakentamisen tarpeisiin. Hyvät yhteydet, toimintavarmuus ja yksityisautoilua edullisempi hinta tuovat lisää matkustajia julkisen liikenteen asiakkaiksi, ja siitä ilmasto kiittää.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme jo ihan selvästikin hyvin tiedostaneet sen, että ilmastonmuutosta emme pysty pysäyttämään, mutta erilaisilla toimilla voimme kyllä hidastaa sitä huomattavasti. Nykyisillä päästöillä lämmitämme ilmastoamme ikävä kyllä kauan, vaikka lopettaisimme uudet päästöt nyt kokonaan tälläkin hetkellä. Vaikka yksittäiset valtiot eivät voi vähentää päästöjä riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi, on valtioilla kuitenkin suuri rooli kokonaisuuden saavuttamisessa sekä kansalaistensa tapojen muuttamisessa. Onkin hyvä kysyä, miten meidän hallituksemme on huomioinut ilmastonmuutoksen haasteet esimerkiksi valtiontalouden kehyksissä.

Liikenneinvestointien osalta ei ole näkyvissä mielestäni vieläkään riittävän suuria satsauksia tässä mielessä. Suomessa liikenne tuottaa noin viidenneksen hiilidioksidipäästöistä. Henkilöautoilua pitää pystyä vähentämään erityisesti Pääkaupunkiseudulla ja joukkoliikenne tulisi tehdä entistä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi kaikkialla Suomessa. Myös haja-asutusalueiden kulkemisongelmia tulee tässä mielessä käsitellä. Joukkoliikenteen sujuvuuteen satsaaminen tulee nostaa erityiseksi tavoitteeksi. Raideliikenne on vähäpäästöistä ja nopeaa. Se kuljettaa suuria ihmis- ja tavaramääriä nopeasti. Kuitenkin meillä on edelleen ongelmana rataverkon huono kunto ja yksiraiteisuus. Onneksi edes muutamat ratahankkeet on koottu luvatun rahoituksen piiriin.

Arvoisa puhemies! Ilmastopolitiikan on koostuttava tavoitteista ja toimenpiteistä. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa etenemme YK:n ilmastosopimuksen pohjalta. Nyt käsittelyssä olevat Euroopan unionin toimenpiteet ovat jäsenvaltioiden muotoilema prosessi. Kaikkien valtioiden tulee toimia, toimenpiteiden tulee olla säänneltyjä, ja vapaaehtoisuutta ei enää tulisi sallia. On hyvä, että direktiivissä on kuitenkin huomioitu erilaiset kansalliset olosuhteet ja lähtökohdat. Tämä varmasti innostaa jäsenvaltioita paremmin kehittämään omia kansallisia ratkaisujaan.

EU:n uusi ilmasto- ja energiapaketti on merkittävä askel kohti kestävää ilmastopolitiikkaa. Mielestäni komission ehdotukset ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviksi toimiksi on hyvä alku, mutta mukaan on saatava muutkin maanosat, niin kuin täällä on jo todettu. On selvää, että 20 prosentin päästövähennykset EU:ssa eivät ole globaalisti riittäviä ja niin EU:n kuin Suomenkin tulisi varautua vähintään 30 prosentin kotimaisiin vähennyksiin jo tällä hetkellä. Unioni on laskenut näiden esittämiensä toimenpiteiden hinnaksi noin 60 miljardia euroa, joka on vain 0,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. Asiantuntija-arvioiden mukaan toimimattomuuden hinta voi kuitenkin olla jopa monikymmenkertainen. Mitä kauemmin viivytellään, sitä kalliimmaksi ilmastonmuutos meille tulee.

Arvoisa puhemies! Suomen tavoite nostaa uusiutuvien energioiden osuus 38 prosenttiin on nähtävä mahdollisuutena kasvattaa omaa osaamistamme tällä alueella. Tämä on myös työvoimapoliittinen kysymys. Näin varmistamme korkean teknologian työpaikat tulevaisuudessa. Sekä bioenergia-alan että tuulivoiman potentiaalinen kasvattaminen nousevat työllistämisessä hyvin merkityksellisiksi.

Myös kotitalouksille tulisi suunnata tukea ja tietoutta riittävästi energiankulutuksen vähentämiseksi. Tässä suureksi avuksi on uuden teknologian kehittäminen ja myös energianeuvonnan verkoston kasvattaminen. Muun muassa sähköinen viestintä tulee ottaa enemmän avuksi energiankäytön vertailussa perhekohtaisesti. Edelleen tulee kehittää vaihtoehtoja kulutushankinnoissa niin, että kotitaloudet voivat tulevaisuudessa helpommin valita energiapihimallisia laitteita.

Opettajana en voi olla sanomatta myöskään koulujen osuutta energiavalistuksessa. Sitä tulee reippaasti käyttää hyväksi. Onhan tärkeää, että tulevaisuuden energian tarvitsijat ovat myös kohtuullisia ja velvollisuudentuntoisia käyttäjiä. Lapset voidaan kasvattaa ihan pienestä asti ympäristö- ja ilmastoystävälliseen arkielämään, jos siihen tahtoa ja halua on.

Arvoisa puhemies! Päästövähennysten saavuttamiseksi päästökauppajärjestelmä on keskeinen. Esillä olevassa komission ehdotuksessa tähdätään siihen, että päästökauppaa vaivaavat ongelmat, kuten päästöoikeuksien yliallokoinnista johtuvat ylimääräiset windfall-voitot, saataisiin kuriin huutokauppaamalla pääosa päästöoikeuksista. Me sosialidemokraatit olemme esittäneet määräaikaista windfall-veroa, jonka tuottoja voitaisiin käyttää uusiutuvien tuotantomuotojen edistämiseen.

Arvoisa puhemies! Laki vuosittaisista päästövähennyksistä voisi olla yksi näitä innovatiivisia ilmastonmuutoksen torjunnan keinoja. Laki vuosittaisesta 5 prosentin päästövähennyksestä velvoittaisi hallitukset vuorollaan toteuttamaan oman osansa päästövähennyksistä. Lain avulla pystyttäisiin takaamaan se, etteivät hallitukset siirrä vastuuta päästövähennyksistä tulevaisuuteen, vaan tekisivät vuosittaisen suunnitelman. Tämän kaltaisella pitkäjänteisellä tavalla voidaan toteuttaa välttämättömiksi tulleet vähennykset.

Teollisuuden puolesta voisi todeta, että energiaintensiivinen teollisuus tarvitsee silti yhä erityistoimenpiteitä, jotta päästöjä ei vain siirretä maanosasta toiseen. Päästökaupassa perusperiaatteena tulee olla, ettei ilmaisia oikeuksia jaettaisi enää vuoden 2012 jälkeen. Joitain poikkeuksia voisi olla järkevä tehdä, kuten tietyille raskaan teollisuuden aloille, jottei tuotanto pakenisi EU:n ulkopuolelle.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa puhemies! Käymme tänään keskustelua aiheesta, joka on oleellisimpia asioita koko ihmiskunnan historiassa. Näin kai voidaan sanoa. Ilmastomuutos ja sen torjuminen raamittavat myös suomalaisen yhteiskunnan elämää nykyhetkestä pitkälle tulevaisuuteen.

Me poliitikot joudumme tekemään vaikeita ja joskus jopa tuskallisia ratkaisuja erilaisten tekijöiden ristivedossa. Miten me osana Euroopan unionia hidastamme ilmastonmuutosta kuitenkaan romuttamatta suomalaista hyvinvointia ja suomalaista yhteiskuntaa?

EU:n komissio on antanut Eurooppa-neuvoston päätöksen pohjalta konkreettisen toimenpidepaketin ilmastomuutoksen torjumiseksi. Se on Suomen osalta haastava, voidaan sanoa, jopa vaativa toteuttaa. Olemme historian saatossa joutuneet useita kertoja tilanteeseen, jossa uhkat on pitänyt pystyä kääntämään mahdollisuuksiksi ja haasteet onnistumisiksi. Näen, että olemme jälleen sellaisessa tilanteessa. Meillä on pakillinen erilaisia työkaluja, joita oikein käyttämällä saavutamme meille asetetut tavoitteet.

Energiatehokkuuden lisääminen ja energian säästäminen ovat peruslähtökohdat onnistumiselle. Energiakulutuksen vähentäminen on muiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta erittäin tärkeää, eikä tämä tarkoita siirtymistä takaisin pärevalaisun aikakauteen. Energiatehokkuuden parantaminen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla on mahdollista ja tarjoaa suomalaisille yrityksille myös kannattavia näkymiä. Meidän tulisi muutenkin panostaa ympäristöteknologian kehittämiseen. Sillä sektorilla voivat kasvaa Suomen seuraavat nokiat. Ilman tuntuvia tutkimus- ja kehityspanoksia olemme tosin tuomittuja häviämään maailmanlaajuisessa kamppailussa uusista innovaatioista. Tarvitsemmekin erilaisia ohjauskeinoja, joilla tuemme yhä tehokkaampaa teknologian käyttöä. Hyvien innovaatioiden kaupallistaminen ei ole mahdollista ilman toimivia kotimarkkinoita. Tässäkin on kehitettävää.

Asuminen on vain yksi esimerkki kohteista, joissa uusilla innovaatioilla on löydettävissä huomattavasti nykyistä tehokkaampia ratkaisuja.

Myös liikenne on tärkeä osa ilmastonmuutoksen kokonaisuutta. Eilen julkistetut liikenneinvestoinnit olivat erittäin mieluisaa kuultavaa varsinkin ratahankkeiden osalta. Meidän täytyy rohkaista ihmisiä käyttämään julkista liikennettä, ja paras keino tähän on tarjota toimivia yhteyksiä. Kun Kehärata ja Länsimetro täällä Pääkaupunkiseudulla valmistuvat, en näe mitään syytä lykätä tietullien käyttöönottoa.

Liikenteeseen kohdistuvat ympäristöverojen korotukset ovat niin ikään puhuttaneet ihmisiä. Tämä keskustelu tuskin tulee häviämään, sillä kansalaisia tulee edelleenkin kannustaa vähentämään liikenteen päästöjä. Polttoaineveron korotukset ovat helpommin hyväksyttävissä ja perusteltavissa, jos veroista saatavat rahat käytettäisiin määräaikaisten tierahojen, tierahastojen, kartuttamiseen. Näillä rahastoilla voitaisiin parantaa esimerkiksi perustienpidon tasoa entisestään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kommentti eri energiamuotojen käytöstä. Mielestäni ydinvoima olisi vain oikotie onneen. Se tarjoaa vain väliaikaisen ja ongelmallisen ratkaisun sähköntuotantoon. Me tarvitsemme kestäviä energiantuotantoratkaisuja, jotka ovat turvallisempia ja omavaraisempia kuin ydinvoima.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Jotta uusiutuvalle energialle ja päästöjen vähentämiselle asetetut tavoitteet saavutettaisiin Suomessa, kaikki keinot on otettava käyttöön. Päästöjä täytyy vähentää kaikilla myös päästösektorin ulkopuolisilla sektoreilla, kuten liikenne, rakentaminen, maatalous ja jätehuolto, ja kaikki uusiutuvien energialähteiden lisäämiskeinot on otettava käyttöön niin sähköntuotannossa, biopolttoaineissa ja lämmityksessä sekä jäähdytyksessä. Tämä merkitsee mittavia investointeja bioenergiaan, ja toki myös tuulivoimaa on lisättävä. Maalämmön ja metsäenergian käyttöä lisättäköön voimakkaasti ja jätteenpolton hyödyntämisen esteet poistettakoon.

Jos Venäjän puutullit nousevat, tilanne käy erittäin hankalaksi puunkäytön lisäämisen osalta energiantuotannossa. Metsäteollisuuden toimintaedellytykset on turvattava. Tukista ei pidä tehdä pellettejä. Myös vesivoimaloiden tuotantoa tulee nostaa niissä toteutettavien peruskorjauksien yhteydessä eikä ydinvoiman lisäämistä tule unohtaa. Sillä on merkittävä rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Uusilla voimalainvestoinneilla ei uhkaavaa sähköpulaa ja paineita sähkön hintaan pystytä kuitenkaan kuin osaksi poistamaan. EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka ja heikosti toimivat yhteispohjoismaiset sähkömarkkinat pitävät omalta osaltaan huolen siitä, että meidän on ostettava entistä kalliimpaa sähköä. Niin kuin aiemmassa debatissa täällä salissa viitattiin ja perusteltiin, niin on muistettava, että Keski-Euroopassa hinta on ihan erilainen ja varmasti kaikki johdot ovat käytössä siihen suuntaan.

Energiankäytön tehostamista ja energian säästämistä ei voida korostaa tarpeeksi. Erityisesti rakennuksissa energiankäytön tehostaminen ja energiaa säästävät ratkaisut ovat vasta tuloillaan. Rakentamisen kriteerit on tiukennettava niin, että kaikkien uusien rakennusten on oltava matalaenergiataloja tai muuten mahdollisimman tiiviitä ja energiaa vähän kuluttavia.

Ekotehokkaiden lämmitysratkaisujen käyttöönottoa omakotitaloissa täytyy tukea nykyistä enemmän ja varsinkin kaupungeissa suosia tiivistä yhdyskuntarakennetta.

Turve on luokiteltu hallitusten välisessä ilmastopaneelissa uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Rajaus on Suomelle erityisen ongelmallinen liikennepolttoaineille säädetyn vuotta 2020 koskevan tavoitteen osalta. Mielestäni turve pitää luokitella uusiutuvaksi kaikissa käyttötarkoituksissa ja päästölaskelmissa huomioon on otettava koko elinkaari. Siihen on myös vankat perusteet. Sitä puoltavat hyvin monet tutkimukset. Sen on kelvattava biodieselin raaka-aineeksi, jotta EU:n uusille polttoaineille asettama päästötavoite voidaan saavuttaa.

Hallitus on ilmoittanut, että Suomi lobbaa asiaa EU:n suuntaan ja toivottavasti yksimielisenä. Tämän illan keskustelu viestittää aivan toista, ja juuri vihreitten ryhmästä tulee näitä toisenlaisia perusteita.

Kaukolämpövoimaloissa puu tarvitsee rinnalleen turvetta, jotta palaminen on mahdollisimman tehokasta. Turve on myös merkittävä teollisuuden voimalaitospolttoaine, eikä meidän sovi unohtaa maamme huoltovarmuutta. On hölmöläisen hommaa se, että emme pysty yhdessä rintamassa esiintymään ulospäin turpeen luokituksen muuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenteen ratkaisut vaikuttavat lähinnä suuriin kaupunkeihin. Toki ei ole syytä vähätellä ostoliikenteen merkitystä pienemmille paikkakunnille ja haja-asutusalueille. Kutsuliikennettä tulisi kehittää ja turvata haja-asutusalueiden ihmisten tasavertainen oikeus ja mahdollisuus liikkumiseen. Usein yksityisautoilu on kuitenkin maaseudulla ainoa vaihtoehto palveluiden saamiseksi ja työmatkoihin. Niinpä hallituksen toteuttama keppilinja polttoaineverojen korotuksin ihmisten liikennetottumusten muuttamiseksi ei ole reilua eikä oikeudenmukaista muun muassa laajoilla alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvia ihmisiä kohtaan. Suomi on valtavien haasteiden edessä tehostaessaan tuotantoaan ja vähentäessään päästöjään. Olemme jo nyt uusiutuvan energian käytössä EU:n mallimaa ja energiatekniikan viejä ja kehittäjä.

Arvoisa puhemies! Yhteen hiileen puhaltamalla ja kaikkia tuotantotapoja yhdistelemällä haasteeseen voidaan kuitenkin vastata.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maailmanlaajuisesti voidaan todeta, että siellä missä köyhyys on poistettu, siellä metsät elpyvät. Eli poistamalla köyhyys, on mahdollista poistaa myös metsäkato. Euroopassa metsäpinta-ala laajenee hitaasti, mutta biomassa runsastuu nopeammin. Professori Pekka Kaupin mukaan vuosittainen hiilidioksidinielu EU:ssa voitaisiin nostaa 500:sta 700 miljoonaan hiilidioksiditonniin mahdollisesti vuoteen 2020 mennessä. Tämä määrä vastaa Suomen, Ruotsin ja Tanskan hiilidioksidipäästöjen nollaamista. Tämän aikaansaamiseksi tarvitaan hyvää metsänhoitoa, metsäluonnonsuojelua ja pitemmällä aikavälillä myös huonojen peltojen metsittämistä.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä jo yli puolet suomalaisista metsänomistajista on kaupunkilaisia. Monelle heistä metsäpalstan omistus on tullut perinnön kautta, ja valitettavan monen kohdalla metsänhoito on jäänyt retuperälle. Metsänhoitoyhdistykset ovat paikallistason asiantuntijaorganisaatioita. Niiden tehtävä on palvella metsän omistajia kaikissa metsänhoitoon ja -käyttöön liittyvissä asioissa. Toivoisinkin, että metsänhoitoyhdistyksille luotaisiin edellytykset toimia aloitteellisena osapuolena kaupunkilaismetsänomistajien aktivoinnissa metsänhoitoon. Mutta myös kannustetta tarvitaan. Siksi valtiovarainministeriön tulee selvittää pikaisesti mahdollisuudet metsien ensiharvennushakkuista saatujen tulojen verohelpotuksille. Samanaikaisesti voidaan lisätä metsäbiomassan energiakäyttöä ja muun muassa sellutehtaiden sähköntuotantoa. On arvioitu, että Suomen sellutehtaiden sähköntuotantoa voitaisiin pitemmällä aikajänteellä lisätä vielä yhden ydinvoimalan verran hyödyntämällä prosessin jäte lämpösähköksi.

Arvoisa puhemies! Suomen maatilat tarjoavat suuren biokaasuenergiapotentiaalin lannan ja orgaanisten jätteiden muodossa. Tilakokojen suurentuessa esimerkiksi lypsykarjatiloille rakennettavien tilakohtaisten bioenergian tuotantolaitosten kannattavuus on kasvanut. Erään arvion mukaan seuraavan 10 vuoden sisällä maataloudessa syntyvästä lannasta voitaisiin hyödyntää biokaasukäyttöön jopa yli puolet. Mikäli tähän lisätään vielä kesantopelloilta talteen kerättävä vihermassa, energiantuotantopotentiaali kasvaa entisestään. Lantojen mädätys vähentää myös maatalouden kasvihuonepäästöjä huomattavasti sekä suoraan lannan käsittelyn kautta että välillisesti sen vuoksi, että fossiilisten polttoaineiden tarve energiantuotannossa vähenee.

Valitettavasti monen tilakohtaisen biokaasulaitoksen kannattavuus perustuu tällä hetkellä tilan energiaomavaraisuuteen, sillä sähkönmyynti verkkoon ei ole kannattavaa, koska Suomessa niin sanotulle vihreälle sähkölle ei makseta korkeampaa tariffihintaa. Ongelmana sähkön hyödyntämisessä on se, että maatilan sähkönkulutus vaihtelee. Biokaasulaitos kuitenkin tuottaa sähköä jatkuvasti. Näin ollen osa sähköstä joudutaan myymään verkkoon, mikä suhteellisen alhaisen hinnan takia heikentää laitoksen kannattavuutta. Mikäli vihreälle sähkölle olisi tuettu tariffihinta, kaikki sähkö voitaisiin myydä kannattavasti sähköverkkoon. Toisaalta korkeitten alkuinvestointien takia biokaasulaitosten rakentamista tiloille edistäisi investointituki. Myös jätevesilaitokset ja jätteenpoltto ovat maassamme valitettavan alihyödynnettyjä bioenergian lähteitä. On ollut ja on edelleen sulaa hulluutta rahdata tonnikaupalla jätteitä mätänemään kaatopaikoille ja tuottamaan kasvihuonepäästöjä, kun samasta jätteestä voitaisiin tuottaa energiaa hyötykäyttöön. Onneksi suunnanmuutos tässäkin asiassa on jo näkyvissä.

Arvoisa puhemies! Tämän puheeni perusviestin voisi tiivistää siihen, että keskustelua EU:n energia- ja ilmastopolitiikasta tulee käydä myös ihmisten kielellä. Pelkät puheet maakohtaisista tavoitteista, kiintiöistä, prosenttiosuuksista ja päästökaupoista eivät riitä. Ne eivät puhuttele tavallista kansalaista. Jos haluamme ihmiset mukaan antamaan oman panoksensa, tulisi valtiovallan kiirehtiä sellaisia toimia, jotka kannustavat ja ylipäätänsä mahdollistavat yksilön aidon osallistumisen. Suurten linjausten rinnalle ja lihaksi luiden ympärille tarvitaan toimia, jotka tukevat yksilön ilmastoystävällisiä valintoja. Sellaisia ovat esimerkiksi verokannustimet metsien hoitoon ja puun myyntiin, vihreän sähkön tuettu tariffihinta ja investointituet uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitysjärjestelmien rakentamiseksi. Suuret virrat syntyvät pienistä puroista.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! EU:n komissio on määrittänyt Suomen uusiutuvan energian tavoitteeksi 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mikä on meille varsin realistinen ja hyvä tavoite. Nykyisin uusiutuva energia kattaa neljäsosan energiastamme. Yli puolet tästä syntyy massa- ja paperiteollisuuden sivutuotteena, ja myös vesivoiman osuus on suuri. Jossain määrin voimme lisätä puunkäyttöä. Puupelleteillä on hyvin pieni päästökerroin, ja niillä on hyvä korvata öljyn ja kivihiilen käyttöä sekä suoraa sähkölämmitystä. Maaseudulla voimme lisätä haketta polttavia pienvoimaloita. Haketustuki, investointituet ja pienyrittäjyyden tukeminen ovat tässä avaintoimia. Vesivoimaa ei voi enää kestävällä tavalla lisätä, sillä viimeiset vapaat kosket on säilytettävä. Sen sijaan nykyisten laitosten tehoja voi nostaa uudella tekniikalla. Jossain määrin voimme hyödyntää peltobioenergiaa, kunhan ei synny oleellista haittaa ravinnontuotannolle.

Mielestäni on järkevää, että uusiutuvan energian lisäys toteutetaan usealla eri energianlähteellä. Eniten potentiaalia näkisin näissä kolmessa: tuulivoima, lämpöpumppujen lisäys ja biokaasu. Biokaasua voidaan tuottaa biomassoista, kuten yhdyskuntajätteet ja maatalouden lietteet. Hallitusohjelmassa luvattua biokaasun syöttötariffia odotetaan jo kovasti. Kun tariffi saadaan valmistelusta käytäntöön, voi tulla investointiryntäys. Biokaasulaitokset toimivat tehokkaimmin sähköä ja lämpöä tuottavina yhdistelmälaitoksina, joten sijoittelussa on syytä huomioida, että tuotetulle lämpöenergialle löytyy käyttäjiä.

Suomessa on valtavasti potentiaalia tuulivoimassa, ja parhaimmat kohteet löytyvät, kun tuuliatlaksen päivitys valmistuu. Nyt Suomen sähköstä vain 0,2 prosenttia tuotetaan tuulivoimalla, mikä on todella vähän verrattuna muuhun Eurooppaan. Vihreät haluavat kolmikymmenkertaistaa Suomen tuulivoiman. Tuulivoimalle on saatava syöttötariffi, sillä se on kiistatta päästötön energianlähde. Myös aurinkoenergialla on mahdollisuuksia Suomessa. Kerääjät ovat kehittyneet. Esimerkiksi Kiinassa valmistetaan uudenlaisia, tyhjiöeristettyyn putkeen pakattuja ohutkalvoisia aurinkopaneeleja, jotka ovat halpoja ja tehokkaita.

Päätös lisätä uusiutuvan energian käyttöä Suomessa on kaikin puolin win-win-tilanne. Saamme jalansijaa voimakkaasti kasvavilla markkinoilla, työllisyys paranee, maaseutu säilyy elinvoimaisena, ja ympäristö voittaa. Energiansäästö ja energiatehokkuus on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Säästämällä energiaa, kuten suosimalla matalaenergian rakentamista, energiansäästölamppuja, säästämällä teollisuuden energiaa taajuusmuuntajilla, helpotamme oleellisesti Suomelle asetetun uusiutuvan energian lisäystavoitteen toteuttamista.

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esille biopolttoainekysymyksen. EU edellyttää liikennepolttoaineissa siirtymistä 10 prosentin osuuteen biopolttoaineissa. Tähän liittyy ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden osalta ympäristönsuojeluongelmia ja välillisesti myös elintarvikkeiden hinnannousua. Etelästä tuotettu palmuöljy tuhoaa sademetsiä, kun öljyplantaaseille raivataan tilaa. Siinä häviää valtava määrä luonnon monimuotoisuutta. Hiilinieluina toimivien sademetsien hävittäminen kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Siksi panostaminen toisen sukupolven biopolttoaineisiin on ensiarvoisen tärkeää. Toisen sukupolven biopolttoaineita valmistuu jätteistä. Esimerkiksi Uudessakaupungissa toimiva laitos valmistaa polttoainetta kalanperkeistä.

Lisäksi näkisin erittäin hyvänä ratkaisuna sen, että satsaisimme siirtymään polttomoottoreista kohti uusia tekniikoita. Oikeastaan ei ole kyse kovin uudesta tekniikasta, sillä sähköllä toimivia laitteita on jo käytetty yli sata vuotta. Liikenteessä on jo hybridejä, ja sähköautotkin vaikuttavat lupaavilta. Sähköautojen tekniikka ei ole erityisen monimutkaista, ja hyvin varaavia ohutkalvoakkuja on mahdollista valmistaa. On erittäin tärkeää, että fossiilisten energianlähteiden käytöstä luovutaan mahdollisimman pian. Miksei tämä koskisi myös autoilua? EU:ssa olisikin erityisesti syytä kiinnittää huomiota tekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tervehdin ilolla EU:n päästökauppauudistusta. Vuodesta 2013 lähtien tulee koko EU:n laajuinen päästökauppaoikeuksien huutokauppa ja päästökatto. Tiettyjä aloja voi olla perusteltua kohdella lempeämmin, kun on kyse kansainvälisestä kilpailukyvystä. Kaiken kaikkiaan on hienoa, että EU toimii etunenässä. Muun maailman on otettava meistä mallia ja tultava mukaan talkoisiin.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ilmastopolitiikassa monet tärkeät ratkaisut tehdään paikallisella ja seudullisella tasolla. Silti Euroopan unionin yhteiset tavoitteet ovat tärkeitä koko globaalin ongelman hillitsemiseksi. Ilmastonmuutoksen väistämättömiin muutoksiin on varauduttava yhteiskunnan kaikessa toiminnassa, mutta unionin vihreän kirjan painopiste on erityisesti kaupunkiseutujen ruuhkaongelmissa.

Suomessa liikennejärjestelmän suunnittelua on käytetty seudullisen liikenteen kehittämiseen. Valitettavasti sen avulla ei kuitenkaan ole riittävästi kyetty vaikuttamaan maankäytön suunnitteluun. On tärkeää, että tulevaisuudessa kaupunkiliikenteen kehittämisessä keskitytään selkeämmin maankäyttöä ohjaaviin ratkaisuihin ja siten painotetaan liikennepolitiikassa päästöjä vähentäviä ratkaisuja. Suurimmissa kaupungeissamme hyvin toimiva joukkoliikennejärjestelmä on ympäristön kannalta olennainen tekijä. Myös kevyen liikenteen sujuvuuteen ja houkuttelevuuteen on tärkeää panostaa, varsinkin lyhyempien asiointimatkojen liikennevaihtoehtona.

Arvoisa herra puhemies! Kehyspäätöksen raideliikennehankkeet sekä tieliikenteen sujuvoittamiseen tähtäävät toimenpiteet tukevat myös unionin tavoitetta merkittävällä tavalla. Erityisesti runsasväkisen Pääkaupunkiseudun raideliikenteen kehittäminen on ehdottomasti merkittävin kestävän kehityksen mukainen infrastruktuurimuoto. Voidaan siis sanoa, että Kehärata- ja Länsimetro-ratkaisut ovat asunto- ja elinkeinopolitiikan ohella merkittävässä määrin ympäristöpolitiikkaa. Raideliikenteen laajentamisella on ehdottomasti oltava selvä kytkentä maankäyttöön. Tehokkaalla kaavoituksella radanvarsista ja asemanseuduista saadaan suurin mahdollinen hyöty sekä ympäristön että koko yhteiskuntatalouden kannalta. Samalla on välttämätöntä kehittää eri liikennemuotojen integroimista joustavasti toisiinsa, esimerkiksi liityntäpysäköintiä kehittämällä ja aikatauluja sovittamalla.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudun kehyskuntien hajautunut yhdyskuntarakenne ei nykyisellään mahdollista riittävän tehokasta ja kilpailukykyistä joukkoliikennettä. Tässä on maankäytön suunnittelun yksi keskeisimmistä haasteista maassamme. Voidaankin sanoa, pitäisikö maakuntakaavan ohjaavaa vaikutusta lisätä merkittävästi. Koska asumme laajassa ja harvaan asutussa maassa, on yksityisautoilu joka tapauksessa osa liikennettämme. Siksi onkin välttämätöntä, että autoteknologia edistyy ilmasto- ja energiataloudellisesti merkittävällä tavalla jo lähitulevaisuudessa. Tätä kehityssuuntaa on kannustettava jatkossakin esimerkiksi liikenteen verotuksen suuntaamisella.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole Kioton päästövelvoitteiden tasolla. Se on valitettava tilanne. Kun tätä salikeskustelua tänään on kuullut, niin toisaalta voi olla hyvillään. Aika tavalla on ollut sellaisia puheenvuoroja, joita aikaisemmin, sanotaan nyt 4—6 vuotta sitten, pitivät lähinnä ympäristövaliokunnan jäsenet. Nyt tämä huoli ilmastonmuutoksesta on kaikkien valiokuntien yhteinen. Se, että tämä keskustelu käydään, on hieno asia, ja suuri valiokunta on tässä ollut aktiivinen.

Edustaja, puheenjohtaja Tuomiojan puheenvuoro oli hyvä. On hyvä palauttaa mieleen väestönräjähdys, johonka hän viittasi, että meitä ihmisiä on kohta sitten 9—10 miljardia, kun meitä on tällä hetkellä noin 6,3 miljardia. Tässä mielessä jokaisella kansalaisella, olkoon hän missä maassa tahansa, on tietysti oikeus hyvään elämään. Tällöin tulevat hiilidioksidipäästöt per henkilö ajankohtaisiksi tarkastella, ja Suomi tässä sarjassa on aivan siellä palkintosijoilla.

Kun olen kuunnellut lähinnä kokoomuksen puheenvuoroja viime aikoina ilmastonmuutoksesta, energiapolitiikasta, myös luonnonsuojelusta ja ympäristönsuojelusta, on tullut mieleeni, onko ed. Salolainen kokoomuksen ainut valkoinen lammas, mutta tänään kyllä muillakin kokoomuslaisilla on ollut mielenkiintoisia puheenvuoroja. Ed. Perkiön varsinainen puheenvuoro, ei siis debatti, vaan varsinainen puheenvuoro, oli kyllä ihan mielenkiintoinen.

Sitä vastoin se keskustelu, mikä on käyty turpeesta, on ollut aika kummallista, myös ministeri Pekkarisen puheenvuorot siitä tänäänkin, ja hänen viittauksensa professori Laineen tutkimukseen. Siitä kommenttina se, että tuo tutkimus eli professori Laineen materiaali pohjautuu Vtt:n professori Savolaisen tekemään tutkimukseen ja missään tapauksessa turvetta ei voi katsoa ilmastonmuutoksen kannalta paremmaksi energiaraaka-aineeksi kuin kivihiili, jos ei tätä turvetta oteta turvepelloilta. Nimenomaan tämä yksityiskohta siinä on. Ja se taas johtuu, miksi siinä kohdassa se on niin sanotusti kilpailukykyinen — ehkä sellainen 10—20 prosenttia parempi kuin muualta tuotu kivihiili — siitä, että tässä lasketaan tämän kotimaisen turpeen hyväksi se, että tästä turvepellon pinnalta noin senttimetri hiiltä hapettuu hiilidioksidiksi vuosittain. Tämä on se syy.

Ccs:stä ei olla puhuttu, mutta tuo hiilidioksidin talteenotto silloin, kun puhutaan kivihiilen puolesta, on usein esillä ja on todettava, että se ja on vasta tulevaisuuden asia. Muuten yleisesti ottaen ympäristöasiat eivät kovin hyvin voi. Tosin meidän toimijamme, esimerkiksi tasavallan presidentti, ovat olleet aktiivisia. Eilen oli tasavallan presidentin ympäristöfoorumi, missä edustajat Pulliainen ja Korkeaoja täällä paikalla olijoista olivat mukana. Siellä todella tuli esille Itämeri, joka oli tämä teema. Ilmastonmuutos on Itämerta vahvasti rehevöittävä tekijä. Eli kaikki, mikä tehdään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi globaalisti, on myös Itämeren puolesta.

Lopuksi, puhemies, täytyy todeta, että ympäristöministeriö on ollut viime aikoina aikamoisen tykityksen kohteena siinä mielessä, että sitä halutaan viedä maa- ja metsätalousministeriön kainaloon, jonkinlaiseen luonnonvarain resurssiministeriöön, vähän venäläiseen malliin tai kiinalaiseen malliin. (Ed. Korkeaoja: Tai brittiläiseen tai itävaltalaiseen!) Kiinassakin tosin pyritään nyt pääsemään pois tästä tilanteesta: Kiinassakin ollaan perustamassa nyt ympäristöministeriö. Kyllä nimenomaan Euroopan unionin, kun puhutaan EU-politiikasta, tilanteessa olisi varsin kummallista, jos meillä ei olisi omaa ympäristöministeriötä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselta kysyisin — tietysti vastaavia puheenvuoroja on aiemmin ollut — turpeeseen liittyen: kenen etu on vastustaa turpeen luokituksen muuttamista? Nimittäin myös toisenlaisia professoreitten ja tutkijoitten tuloksia on meille esitetty. Eli turpeen koko elinkaari tulisi ottaa huomioon, ja on todistettu se, että kun on istutettu sitten tälle turvesuolle puita, niin sen jälkeen se on hiilinielu. Monissa puheenvuoroissa — en käy tässä toistamaan — on todettu niitä etuja, joita kansantaloudelle olisi tästä turpeen käytöstä, ja niin kuin todettu, toivon kyllä, että pystyttäisiin ennen kaikkea valtioneuvoston taholta, kun EU:n suuntaan toimitaan, yhteinen näkemys juuri turpeen puolesta tuomaan esille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki kasvualustat ovat hiilinieluja. Jos sinne oikein kasvi laitetaan kasvamaan ja sitten se puu varastoidaan, niin kaikki kasvualustat ovat hiilinieluja. Tässä, arvoisa ed. Kähkönen, ongelma on se, että ei ole olemassa toistaiseksi sellaista tieteellistä tietoa, joka olisi kaikkiin tilanteisiin soveltuva tapa mitata hiilinielujärjestelmää, kun kaikissa se aika, jona lasketaan, on, niin kuin tässä tapauksessa, ei 100 vuotta vaan 300 vuotta. Nämä perusteet pitää saada ensin selväksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kähköselle kohteliaimmin toteaisin, kenen etu: se on ilmakehän etu ja planeetan etu. Todellakaan kumpaakaan energiaraaka-ainetta, kivihiiltä tai turvetta, ei pidä käyttää polttamiseen.

Sitten toinen asia on nimenomaan, niin kuin ed. Pulliainen totesi, tämä elinkaari. Puhutaan 300 vuodesta ja sillä tavalla koetetaan saada näitä prosenttilukuja muun muassa näillä turvepelloilla edullisiksi, sieltä kaavitun turpeen polttaminen edulliseksi. On ihan selvää, meille kaikille ymmärrettävää, että 300 vuoden kuluttua ei enää käydä kisaa siitä, nouseeko esimerkiksi planeetan lämpötila yli 2 astetta vai eikö.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähköselle toteaisin ehkä, että turpeen päästökerroinhan määritellään hallitustenvälisessä ilmastopaneelissa Ipcc:ssä, joka on tieteellinen elin, ja se päätöksenteko siellä pohjautuu tutkimusaineistoon. Siellä juurikaan valtiot eivät voi lopputuloksia sanella.

Päätös suhtautumisesta turpeen lukemiseen biopolttoaineisiin taas tehdään EU-tasolla, mutta kannattaa muistaa, että näistä EU:n 27 jäsenmaasta kyllä Suomi siellä aika lailla yksin tämän turpeen kanssa on. Eli oli turpeen roolista ja mahdollisuuksista mitä mieltä tahansa, niin kannattaa säilyttää tällainen realistinen ote Suomen mahdollisuuksiin muuttaa näitä kansainvälisiä sopimuksia ja päätöksiä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikasta on Suomen kannalta erittäin tärkeää. Kasvihuonekaasujen leikkaaminen lähivuosina on maailmanlaajuinen tehtävä, mutta emme saa kantaa osaamme suurempaa vastuuta Euroopan unionille kuuluvasta vastuusta.

Suomi on uusiutuvan energian mallimaa millä tahansa mittarilla mitattuna. Monesti julkisuudessa kuulee kommentteja, jotta olisimme hoitaneet asiamme huonosti. Suomella on paljon jo tehtyjä toimia ilmaston suojelemiseksi, ja meillä on paljon osaamista sekä raaka-aineita menestyksekkään työn jatkamiseksi. Sitoutuminen Euroopan unionin tavoitteisiin ei ole meille uhka vaan mahdollisuus.

Herra puhemies! Energiapuun käyttöä on lisättävä moninkertaiseksi nykyisestä noin 4 miljoonasta motista. Hallitus teki eilen ratkaisut tämän vaalikauden liikenneinvestoinneista. Nämä investoinnit tukevat hyvin vahvasti metsien ja bioenergian käyttöä. Yhtenä perustana investoinneille oli puunkäytön lisääminen, mikä palvelee sekä perinteistä metsäteollisuutta että biovoimaloiden rakentamista. Unohtaa ei sovi myöskään energiapuun käyttöä kotitalouksissa.

Metsien 100 miljoonan motin vuotuinen kasvu mahdollistaa 15 miljoonan motin vuotuiset lisähakkuut. Tässä puumäärässä ei ole vielä huomioitu pelkästään energiapuuksi korjatun puutavaran määriä. Pitämällä metsäteollisuuden pyörät pyörimässä tuemme parhaiten kotimaisen energian käyttöä. Hakkuiden yhteydessä on helppo korjata talteen myös varsinaista energiapuuta. Viime vuosina metsien käyttöä on pyritty rajoittamaan perusteettomilla suojeluhankkeilla, joilla ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Metsien järkevä käyttö ei ole luonnon tuhoamista, ja se tukee hyvin yhteistä ilmastopolitiikkaa.

Herra puhemies! Turpeen saaminen uusiutuvien energiaraaka-aineiden joukkoon on Suomelle todella iso asia. Ministeri Mauri Pekkarinen on ansiokkaasti ajanut asiaa Euroopan unionissa, ja työtä on jatkettava eduskunnan tuella edelleen. Turvevarat ovat meidän tulevaisuutemme raaka-ainevarastoja, joita pitää järkevästi hyödyntää niin biodieselin kuin voimalaitospolttoaineen muodossa. Jos puuta halutaan polttaa lisää, kuten tavoitteemme on, vaatii se seospolttoaineeksi turpeen käyttöä polttoteknisistä syistä. Turpeesta on Suomessa tehty melkein kirosana. En ymmärrä vihreiden tunteenomaista suhtautumista turpeeseen. Tunteista olisi syytä päästä irti ja tunnustaa tosiasiat, onhan turpeessa parhaimmillaan lähes 10 prosenttia puuta, ja sitä syntyy vuosittain paljon enemmän kuin sitä käytämme.

Jotta voisimme täyttää uusiutuvien energioiden uudet vaatimukset, on vesivoimaa rakennettava lisää. Vuotoksen altaan ympärillä käyty keskustelu osoittaa parhaiten, miten järkeviäkään toimia ei Suomessa voi tehdä, kun tosiasioita ei tunnusteta. Vuotoksen tarjoama kokonaisteho on lähes 300 megawattia, vaikka hyvinkin arvovaltaiselta taholta on esillä pidetty pelkän padon yhteyteen rakennettavan voimalan tehoa. Koko Kemijoen vesivoiman käyttö tehostuu, jos pato rakennetaan, ja nimenomaan säätövoiman takia sillä olisi käyttöä, jos kerran tuulivoimaakin halutaan rakentaa lisää.

Herra puhemies! Myös jätteiden hyötykäyttö on otettava vihdoinkin harkintaan ja ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin. Kaatopaikalle ajettu jäte tuottaa ilmakehään erittäin haitallista kasvihuonekaasua metaania, jota nimenomaan halutaan oikealla ilmastopolitiikalla estää. Rakentamalla jätettä hyödyntäviä voimalaitoksia maahan saadaan talteen niin sähkö- kuin lämpöenergiaakin, joita kipeästi tarvitaan tänä päivänä. Kalliiden kaatopaikkojen rakentamis- ja ylläpitokulut samalla säästyvät muuhun käyttöön. Tukholma hyödyntää nyt jätteensä energiana, ja samaan pitää pyrkiä Suomessakin. Jätteiden keskitetty keruu on jo meillä kunnossa, joten iso osa jätteen hyötykäytöstä on tehty jo valmiiksi.

Herra puhemies! Haluttuun päämäärään pääsemiseksi tulee Suomessa ottaa käyttöön tehokkaammat investointituet. Erikoisesti pienikokoisten voimaloiden mahdollisuudet pientaajamissa pitää ottaa vakavasti. Ne käyttävät polttoaineenaan paikallista raaka-ainetta: metsän, suon ja pellon tuotteita, mikä on ekologisesti paras mahdollinen yhdistelmä.

Kotitalouksien bioenergian käyttöä voidaan lisätä veroporkkanoin. Maalämmön lisääminen järkevissä kohteissa on perusteltua, ja tulisijojen rakentamiseen kannustaminen pitää ottaa vakavasti uudisrakennuksissa ja lämmitysjärjestelmien uudistamisen yhteydessä tehtävissä remonteissa. Paikallisen energiatuotannon tukeminen tukee myös työllisyyttä ja tehostaa metsien talouskäyttöä.

Herra puhemies! Meidän tulee ottaa vakavasti myös taloustieteilijöiden varoitukset kotimaisen teollisuuden kilpailukyvystä, kun toteutetaan yhteistä ilmastopolitiikkaa. Ei ole mitään järkeä heikentää kotimaista teollisuutta yltiöpäisillä, kirkasotsaisilla rajoituksilla. Sen sijaan suomalaista ympäristöteknologiaa ja -osaamista pitää myydä sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan. Jos haluamme maailmaa parantaa, on meidän osamme siinä työssä lääkärin eikä tuomarin rooli. Hyvin hoidettu ympäristömme on siitä paras todiste myös näin ilmastokeskustelun aikana.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jo tapahtuneet ilmastonmuutokset näkyvät muun muassa arktisen alueen merijään vetäytymisenä ja ohenemisena, ikiroudan sulamisena, rannikoiden eroosiona, jäätiköiden muutoksina ja eliölajien elinalueiden ja lukumäärien muutoksina. Ilmastonmuutos onkin suurin ympäristöpoliittinen haasteemme. Se ulottuu maailman jokaiseen kolkkaan ja saa aikaan kasvavaa huolestumista kansalaisten keskuudessa. Ilmastonmuutosta ei hidasteta muuten kuin kansainvälisesti sitovalla yhteistyöllä sekä kuluttajien ja teollisuuden tietoisuuden kasvamisella ilmastonmuutoksen pysäyttämisen keinoista.

Energiaintensiivisen teollisuuden osuus Suomen kansantaloudesta on edelleen merkittävä. Suomessa kulutetusta sähköstä teollisuus käyttää yli puolet. Sähköä tarvitaan jatkossakin, kun halutaan huolehtia kilpailukykyisestä toimintaympäristöstä. Siten ilmastonmuutoksen torjunnassa käytettävät keinot eivät saa liian voimakkaasti heikentää Suomelle tärkeän energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä ja toimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi Outokummun jaloterästehdas on Suomen suurin sähkölaskun maksaja.

Lapin kansanedustajien kesken vierailimme vastikään tehtaalla, ja kyllä tehtaan johdon selkeä viesti oli, että jos sähkön hinta jatkaa nousuaan nykyisellä tahdilla, kaventuvat toimintamahdollisuudet Suomessa. Tehtaat ja työpaikat tällöin karkaavat kauas Suomesta, ellei riittävän edullisen sähkön saantia turvata teollisuuden tarpeisiin.

Energiantuotannon ohella liikenteellä ja muilla tavallisten ihmisten valinnoilla on ilmastonmuutoksen torjunnassa suuri merkitys. Tähän on sinivihreän hallituksen toimesta jo aiemmin pyritty polttoaineiden ja kotitalouksien sähkön verojen korotuksilla. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta toimet ovatkin olleet perusteltuja, mutta eivät oikeudenmukaisia. Verojen korotukset tuntuvat erityisesti Lapissa, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja talvet kylmiä, eikä joukkoliikenne useimmille Lapissa asuville ja liikkuville ole todellinen vaihtoehto. Väen vähyys yhdistettynä pitkiin välimatkoihin ei mahdollista kannattavaa ja toimivaa joukkoliikennettä muutamia kaupunkeja lukuun ottamatta. Sen vuoksi tulisikin selvittää ja vakavasti harkita polttoaineverojen ja sähköveron alueellista porrastamista.

Suomi on uusiutuvan energian tuotannon kärkimaita Euroopassa. Silti tällä sektorilla on vielä paljon kehityspotentiaalia. Tähän meitä velvoittaa myös Euroopan unionin tuore energia- ja ilmastopaketti, jossa Suomelle on asetettu kova 38 prosentin tasovaatimus uusiutuvan energian käytössä. Uusiutuvan energian osalta keinovalikoima on pidettävä laajana ja siihen on sisällytettävä niin aurinko-, tuuli-, vesi- kuin bioenergia.

Vaatimus uusiutuvien energiamuotojen osuuden selväksi kasvattamiseksi koskee Suomen ohella myös kaikkia muita EU-jäsenmaita. Euroopan ekoteollisuus on nopeasti kasvava osa Euroopan unionin alueen taloutta. Siten ratkaisu on Suomelle myös suuri mahdollisuus; meillä kun on jo pitkään ollut korkeatasoista osaamista uusiutuvien energiamuotojen alalla. Suomessa ympäristöteknologian liikevaihto on kasvanut 16 prosenttia 90-luvun lopun jälkeen. Myös jatkossa on tärkeätä, että Suomi on edelläkävijämaana mukana kehittämässä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta lisääviä innovaatioita. Sen avuksi tarvitaan todelliset omat kotimarkkinat sekä valmius kasvattaa ja laajentaa uusiutuvan energian käyttöä kotimaassa.

Suomen tuulivoimapotentiaalia ei tähän mennessä ole hyödynnetty tarpeeksi, vaikka Suomesta löytyy korkeatasoista tietotaitoa juuri tuulivoimaan liittyen. Suomen korkeilla tuotantokustannuksilla ja muita Pohjoismaita alhaisemmilla tukijärjestelmillä on ollut vaikutuksensa. Tämän vuoksi voinkin lappilaisena olla ylpeä Kemin Ajokseen rakennettavasta isosta tuulipuistosta. Vaikka tuulimyllyistä on pystyssä vasta puolet, puisto on jo nyt tuotteliain koko maassa. Erikoista hankkeessa on myös se, että tuulivoimaloita rakennettiin ensimmäistä kertaa avomerelle perustetuille keinosaarille. Näin saavutetaan paremmat tuuliolosuhteet, ja valittu ratkaisu on jo nyt osoittautunut toimivaksi.

Rakentamatonta vesivoimaa meillä on vähän ja lisärakentaminen on hankalaa vastustuksen vuoksi, mutta tätäkään vaihtoehtoa ei tule sulkea pois pyrkiessämme vastaamaan tavoitteeseen. Lappilaisena surettaa se, että teollisuuden toimesta ollaan sulkemassa bioenergiaa tuottavaa Kemijärven sellutehdasta.

Uusiutuvan energian käyttö Suomessa vuonna 2006 oli 356 petajoulea. Kemijärven sellutehtaan osuus uusiutuvasta energiasta oli 1,36 prosenttia vuonna 2006. Totean vain, että tämäkin olisi ollut tarpeen rikkana rokassa vastatessamme uusiutuvan energian koviin tavoitteisiin. EU:n on jatkettava vahvaa roolia ilmastopolitiikassa, vaikka se todennäköisesti maksaakin lyhyellä aikavälillä osan sen kansantalouksien kasvupotentiaalista. Tämä on kuitenkin pieni hinta maksettavaksi siitä, että tulevatkin sukupolvet saavat elää ja nauttia maailmasta, joka on meille arkipäivää tänään.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! EU:n komission tammikuussa julkistama ilmasto- ja energiapaketti on tärkeä torjuessamme ilmastonmuutosta. Paketin keskeiset lainsäädäntöehdotukset ovat ensinnäkin EU:n päästökauppajärjestelmän uudistaminen, toiseksi päätös kasvihuonekaasujen päästötavoitteista päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla sekä kolmantena tärkeänä asiana uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskeva direktiiviehdotus.

Pakettiin sisältyvä velvoite uusiutuvan energian lisäämiseksi on Suomelle vaativa, niin kuin täällä tänään on moneen kertaan jo aiemmin todettu. Meidän lisäysvelvoitteemme on 9,5 prosenttiyksikköä vuoden 2005 tilanteeseen nähden. Todettakoon, että koko EU-alueella tämä lisäystarve on keskimäärin 11,5 prosenttiyksikköä, eli Suomen velvoite on jonkun verran alhaisempi, mutta kun ottaa huomioon meidän korkean lähtötasomme, niin tämä on todellakin kova tavoite.

Kasvihuonekaasupäästöjä Suomen tulee vähentää 16 prosenttia päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasosta. Mielestäni tämänkin tavoitteen saavuttaminen on vaativa ja edellyttää merkittävien päästövähennysten aikaansaamista niin asumisessa, rakentamisessa, liikenteessä, jätehuollossa kuin maataloudessakin.

Mielestäni ilmastonmuutoksen torjunnan ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tulee olla niin Suomen kuin koko EU:nkin ensisijainen tavoite, jota uusiutuvan energian käytön edistäminen osaltaan tukee. Mutta haluan korostaa sitä, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä energiasektorilla uusiutuva energia on vain yksi keino. Tarvitaan kaikkia keinoja eli uusiutuvan energian lisäämistä, energiatehokkuuden parantamista, ydinvoiman hyödyntämistä sekä uusia tekniikkoja ja energiaratkaisuja, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia.

Viime vuosina tehtyjen kotimaisten selvitysten mukaan uusiutuvan energian hyödyntämistä voidaan kasvattaa merkittävästi Suomessa. Tästä huolimatta velvoitteemme on erittäin kova, kuten aiemmin jo totesin. Suurimmat lisäyspotentiaalit liittyvät tuulivoimaan, metsäenergiaan ja vesivoimaan. Mahdollista on myös lisätä peltoenergiaa, biokaasua, maalämpöä ja kierrätyspolttoaineita. Arviot näistä hyödyntämispotentiaaleista vaihtelevat kovasti, ja joka tapauksessa osa edellä mainituista edellyttää varsin huomattavia tukia.

Mielestäni uusiutuvan energian lisääminen edellyttää mittavia investointeja. Keskeinen keino edistää uusiutuvaa energiaa on investointiympäristön kehittäminen suotuisammaksi. Investointien käynnistymisen edellytyksenä onkin pitkäjänteinen, ymmärrettävä ja läpinäkyvä energiapolitiikka, jossa toimijoille luodaan ennustettava ja vakaa investointi- ja toimintaympäristö.

Jos sitten mietitään energialähdekohtaisia edellytyksiä, niin vesivoiman lisääminen meillä edellyttää vesirakentamiseen ja säännöstelyyn liittyvän lainsäädännön kehittämistä, bioenergia puolestaan panostuksia puupolttoaineen saatavuuden varmistamiseen ja toimitusketjuun, kierrätyspolttoaineet lupaprosessien kehittämistä ja tuulivoima myöskin lupaprosessien kehittämistä ja tukea investoinneille. Tuulivoiman osalta voi todeta vielä sen, että tuulivoimalle meidän on kyettävä osoittamaan riittävästi rakentamispaikkoja, joilla on hyvät tuotantoedellytykset. Tässä mielessä valmisteilla oleva tuuliatlas on varmaan käyttökelpoinen työkalu.

Meillä julkinen keskustelu uusiutuvan energian edistämisestä on keskittynyt paljolti sähkön syöttötariffeihin. Mielestäni syöttötariffit soveltuvat kuitenkin huonosti avoimille sähkömarkkinoille, ja niiden käyttö on johtanut kustannustehottoman tuotantokapasiteetin syntyyn muualla Euroopassa. Itse lähdenkin siitä, että investointitukien avulla uusiutuvan energian tuotantoa voidaan edistää kaikkein kustannustehokkaimmin. Mielestäni kannattaakin panostaa tukijärjestelmän kehittämiseen ja rahoituksen lisäämiseen.

Arvoisa puhemies! Jos kuitenkaan investointitukien rahoituksen nostaminen riittävälle tasolle ei ole mahdollista, niin meidän tulee vakavasti harkita myös olosuhteisiimme sopivan sertifikaattijärjestelmän käyttöönottoa. Se olisi markkinalähtöinen tapa edistää uusiutuvan energian tuotantoa. Se olisi myöskin mahdollisuus edistää uutta teknologiaa ja vähentää mahdollisesti ongelmaksi muodostuvaa kilpailua puupolttoaineista.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen uusiutuva energiapolitiikka saa tänään pitkän askeleen eteenpäin, mikä on erittäin ilahduttavaa. Siitä voimme kiittää Euroopan unionia, että myös Suomessa suhtaudutaan näihin asioihin nyt aivan toisella vakavuudella kuin joitakin vuosia sitten. 9,5 prosentin lisäämishaaste ei mielestäni ole kohtuuton, vaikka se kokonaisuudessaan tarkoittaa 38:aa prosenttia energiantuotannosta. Meidän on muistettava, että Suomessa, vaikka olemme todella pieni, marginaalinen, koko maailman laajuisesti päästöjen tuottajana, on meillä kuitenkin tässä historiassa vuosikymmenten tausta, jolloin olemme tuottaneet varsin paljon päästöjä verrattuna sitten muihin maihin, jotka ovat kehityksessä vasta tulossa. Näin ollen ajattelen, että meillä on sen lisäksi, että meillä on suuri velvollisuus osallistua, myöskin tällä hetkellä tähän varaa.

Tiedämme kaikki, ja tänäänkin valiokunnassa kuultuna olleiden asiantuntijoiden mielestä on niin, että energian hinta, puhutaan sitten polttoaineista, sähköstä tai muusta, tulee näin ollen nousemaan, jotenka meidän tämän salin edustajien on sitten huolehdittava, miten tämä lisääntyvä kustannus jakautuu eri väestöryhmille, ettei se kohtuuttomasti heikennä jo nykyisin heikommin toimeen tulevien elämää.

Tämä paletti, johon uusiutuvien haasteeseen on mahdollista vastata, ei voi jäädä pelkkään bioenergian tuotantoon, vaan uusiutuvien kategoria on nähtävä niin, että siinä ovat myöskin mukana maalämpö, tuulivoima, aurinkovoima ja vesivoima. Samalla tavalla kuin teimme energiaselontekoa, jossa ajattelimme, että meillä on laaja kirjo energiantuotantomuotoja ja kaikki ovat käytössä, samalla tavalla tulee ajatella myöskin tässä uusiutuvien lisäämisessä. Mitään näistä ei voida unohtaa, vaikka toiset ovat huomattavasti marginaalisempia. Samalla tulee huomioida myöskin jätteiden osuus. On eroteltavissa myöskin biopohjaista jätettä, jota on mahdollista hyödyntää, vaikka biopolttoaineiden tuotannossa, tai voidaanko jätteistä myöskin tuottaa lämmön ja sähkön yhteistuotannolla energiaa.

Emme voi myöskään unohtaa sähköenergian säästötavoitteita. Tuntuu, että teollisuuden puolelta keskusteltaessa tämä puoli jää aina silloin tällöin hieman turhankin vähäiselle ja puhutaan vaan siitä jatkuvasta lisäkapasiteetista, vaikka hyvin tiedämme, että naapurimaissa, muun muassa Ruotsissa, on pystytty energiankulutuksen kasvu jo taittamaan. Miksi emme pystyisi siihen myös täällä Suomessa?

Toisena on myöskin tämä energiatehokkuus, jossa 20 prosentin tavoite on itse asiassa parasta ja tehokkainta ilmastopolitiikkaa. Esimerkiksi pelkästään nykyiset jo voimassa olevat lainsäädännöt muun muassa energiatehokkuudesta rakennuksissa olisivat huomattava parannus, jos nämä kaikki olisivat käytännössä jo voimassa.

Kun uusiutuvien määrää toteutetaan, on tärkeätä, että siinä huomioidaan täälläkin jo mainitut metsäteollisuuden laitokset, joissa biomassan tuottaminen on yksi suurimmista mahdollisuuksista. Samalla, kun tuotetaan tätä massaa, on huolehdittava siitä, että metsäteollisuuden raaka-aineet myös muuhun tuotantoon on turvattu, erityisesti nyt, kun meillä puun saanti on heikkenemässä ja on jo nyt heikentynyt hälyttävästi. Tänään kuultuna työ- ja elinkeinoministeriön lausuntona oli myös toteamus, että ilman Venäjän tuontipuuta meillä ei ole mahdollisuutta tähän uusiutuvien lisäämiseen, mikä nyt on tavoitteena.

Toinen näkökulma on, että Suomen on toimittava myös vastuullisesti suhteessa kehitysmaihin. Kehitysmaissa on hyvä mahdollisuus päästä tuottamaan hyvää energiakasvillisuutta, mutta ostajamaiden puolelta on tähän suhtauduttava vastuullisesti ja on myös huomioitava, että kun Euroopan alueella meillä on olemassa tämmöiset ympäristökestävyyskriteerit, niin miksi näitä ei voisi myöskin laajentaa kattavammin kehitysmaiden energiakasvien tuotantoon, sademetsien hakkaamiseen ja muuhun. Luulen, että tässä Suomi on myöskin aktiivisesti mukana, ja toivon, että kaikki Suomessa energiakasveja muualta tuovat tuotantolaitokset ovat aktiivisesti jo itse vastuullisia myös tässä asiassa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pitkään on tänään keskusteltu, mutta en ole huomannut, että kukaan puhuja olisi kiinnittänyt huomiota yhteen komission paketin kohtaan, joka on itse asiassa sieltä ratkaisevimmasta ja vaikuttavimmasta päästä. Komissiohan esittää, että osa päästöoikeuksien huutokaupan tuloista voitaisiin käyttää ilmastohankkeisiin. Suomessahan valtiovarainministeriö on vastustanut tätä tutuin argumentein: ei haluta korvamerkitä valtion rahoja, ei haluta rajoittaa eduskunnan budjettivaltaa. Ja ymmärrän nämä valtiovarainministeriön argumentit, mutta kuitenkin kehottaisin ehkä harkitsemaan tätä asiaa toisen kerran.

Jos lähdetään siitä perustellusta kannasta, että ilmastonmuutos on todennäköisesti suurin uhka ihmiskunnalle tällä vuosisadalla, siitä muun muassa Sir Nicholas Sternin esittämästä ajatuksesta, että ilmastonmuutos on samalla kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö, niin silloin pitää hyväksyä, että me tarvitsemme kohtuullisen suuria muutoksia nykymenoon, jotta suuntaa saadaan korjattua. Jotta saisimme riittävän suuren joukon maita mukaan tulevaan kansainväliseen Kiotoa jatkavaan sopimukseen ja ennen kaikkea saataisiin keskeiset kehitysmaat näihin talkoisiin mukaan, siihen tarvitaan aika huomattavia määriä lisärahoitusta. Puhutaan maailman mittakaavassa kymmenistä ellei sadoista miljardeista euroista. Silloin kysymys tietysti kuuluu, mistä näin suuria rahavirtoja voitaisiin saada käyttöön. Komissio on arvioinut, että päästöoikeuksien huutokauppa voisi EU:n alueella tuottaa 30—50 miljardia euroa vuodessa vuonna 2020, ja tämä on sen verran mittava uusi rahavirta, että ei kannattaisi ihan kevyesti ohittaa sitä mahdollisuutta, että osa siitä voitaisiin käyttää nimenomaan ilmastonsuojeluhankkeisiin sekä EU:n alueella että kehitysmaissa.

Aika monessa puheenvuorossa on sivuttu sitä myöskin aivan keskeistä kysymystä, onko EU jäämässä yksin, miten saadaan kansainvälinen yhteisö kokonaisuutena näihin talkoisiin mukaan. Ja on ehkä hyvä katsoa, minkälaisia signaaleja ihan viimeksi kuluneen vuoden aikana on maailmalta kantautunut. Ensinnäkin YK:n ilmastokokouksessa Balissa joulukuussa viime vuonna kaikki maat sitoutuivat neuvottelemaan Kiotoa jatkavasta kansainvälisestä sopimuksesta, siis kaikki maat mukaan lukien Yhdysvallat, Kiina, Intia ja muut.

Yhdysvalloissa kaikki presidentinvaalien kolmesta pääehdokkaasta ovat sitoutuneet rajuihin päästövähennyksiin. Demokraattien pääehdokkaat ovat esittäneet 80 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050, republikaanien pääehdokas 65 prosentin päästövähennyksiä samassa ajassa Yhdysvalloissa. Presidentinvaalien jälkeen on ihan selvä, että Yhdysvaltojen ilmastopolitiikan linja tulee muuttumaan ja Yhdysvallat tulee tavalla tai toisella vahvemmin mukaan tähän yhteiseen työhön ilmastonmuutosta vastaan.

Samoin Suomessa on jäänyt aika vähälle huomiolle se, että Yhdysvalloissa jo päätetyt tai vireillä olevat osavaltioiden tai alueelliset päästökauppajärjestelmät tulevat kattamaan yli puolet Yhdysvaltain väestöstä. Eli kun puhutaan siitä, että Yhdysvallat on jättäytynyt Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle, se on merkittävä harmi, se on iso ongelma, mutta Yhdysvalloissa jo nykyisellään ja nykyisen liittovaltion johdon alla tapahtuu yllättävän paljon ja sielläkin päästörajoitukset tulevat koskemaan isoa osaa maata näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

Muita myönteisiä signaaleja: Australia ratifioi joulukuussa Kioton pöytäkirjan. Yhdysvallat jäi ainoaksi teollisuusmaaksi Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle. Kiina hyväksyi viime vuonna kansallisen ilmasto-ohjelman, joka olosuhteet huomioon ottaen on kunnianhimoinen. Sen kunnianhimon astetta voi verrata monien teollisuusmaiden ilmasto-ohjelmiin. Ja vaikka se ei tietenkään ole vielä riittävää, niin se on kyllä aika vahva osoitus Kiinan suunnalta siitä, että myös Kiinassa ilmastonmuutoksen torjuminen otetaan vakavasti. Nähdäkseni kaikki olennaiset kansainväliset merkit viimeksi kuluneen vuoden ajalta viittaavat siihen, että Euroopan unioni ei ole jäämässä yksin, vaan on löytymässä kansainvälinen kattava koalitio ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tästä taas seuraa yksi kiinnostava asia liittyen komission ilmasto- ja energiapakettiin.

Suomessahan nyt on lähdetty siitä oletuksesta, että EU:n tavoitteena on vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020, mutta on unohdettu, että komission esityksessä on liipaisinmekanismi, joka sanoo, että jos kansainvälinen kattava sopimus saadaan aikaan, niin silloin Euroopan unioni on valmis vähentämään päästöjä 30 prosenttia. Tämähän tietysti pistää myös nämä jäsenmaiden tavoitteet uusiksi. Siinä, missä nyt komissio esittää päästökaupan ulkopuoliselle sektorille Suomessa 16 prosentin vähennystä, jos tämä 30 prosentin vähennys koko EU:n alueella toteutuu, niin silloin vastaavasti Suomessa tämä tavoite tiukkenee selvästi. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun valmistellaan ilmasto- ja energiastrategiaa ja muutenkin kansallista ilmastopolitiikkaa. On todennäköistä ja ennen kaikkea toivottavaa, että saadaan aikaan kansainvälinen sopimus ja sen seurauksena myös nämä EU:n ja Suomen tavoitteet tulevat vielä tiukkenemaan.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme tänään käsitelleet pitkään keskeistä asiaa, tärkeätä kaikille suomalaisille ja kaikille kansalaisille maapallolla. Oma näkökulmani tässä keskustelussa liittyy maatalouden ja maataloustuotannon ilmastonmuutoksen keskinäiseen suhteeseen. Maa- ja metsätaloudella on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja toisaalta ilmastonmuutos tulee muuttamaan maapallon ja myös meidän maataloustuotantomme ja metsätaloutemme toimintaedellytyksiä. Muutama sana tästä ensin mainitusta eli maatalouden roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa, josta täällä on jo todettu.

Maataloudella ja metsätaloudella Suomen oloissa on keskeinen rooli uusiutuvan energian tuottajana. Maatalouden osalta on keskustelu käynyt sen suhteen, kuinka paljon meillä on peltopinta-alassa sellaista, jota elintarviketuotannon häiriintymättä voitaisiin käyttää energiatuotantoon, ja arvio liikkuu noin puolen miljoonan hehtaarin, 500 000 hehtaarin tietämillä, siis merkittävä potentiaali. Millä tavalla toimittaisiin energiatehokkaimmalla, kustannustehokkaimmalla ja hiilidioksiditaseen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla ja parhaalla tavalla? Meillä muutama vuosi sitten oli esillä eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen esimerkin mukaan etanolin valmistaminen viljasta. Tässä tuotantoketjussa on epäilemättä monia ongelmakohtia, ja tuotannon perustelu voi olla vain se, että samalla tuotetaan kotieläinten rehua ja ikään kuin sivutuotteena otetaan talteen energiaa, jolloin tätä tuotantomuotoa voidaan pitää perusteltuna.

Maatalouden osalta todennäköisesti paras bioenergian tuottamistapa on biokaasun tuottaminen, joka palvelee ei vain energiatuotannon tarvetta, vaan sillä voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla maatalouden aiheuttaman vesistö- ja ravinnekuormituksen alentamiseen. Otan esimerkin Varsinais-Suomen alueesta. Varsinais-Suomessa kotieläinten lantaan sisältyvä fosforimäärä on niin suuri, että se riittäisi tyydyttämään koko maakunnan peltoviljelyn fosforitarpeen. Jotta tämä fosfori voitaisiin palauttaa kiertoon pelloille, sille lannalle pitää tehdä jotakin lietteen muodossa. Sen levittäminen koko peltoalalle tulee käytännössä mahdottomaksi. Jos lanta käytetään biokaasulaitoksessa ja sen jälkeen otetaan siitä siis irti energia biokaasun muodossa, tuotetaan sillä sähköä, voidaan tämä jäljelle jäänyt liete separoida, jolloin typpi ja fosfori tulevat eri osioon: typpi nestemäiseen osioon, ja fosfori jää tähän kiinteään lietteeseen. Ja kun jätelämmöllä, joka tästä sähköntuotannosta tulee, kuivataan tätä lietettä, se saadaan paremmin levitettävään muotoon. Näin voidaan huomattavasti helpommin tämä ravinne palauttaa tähän kiertoon, mihin se kuuluu ja mihin se pitää palauttaa, eli uudelleen kasvinviljelyn käyttöön. Yksi tällainen laitos on olemassa, Biovakka Vehmaalla, joka on muutaman vuoden toiminut ja jossa nyt tätä jälkimmäistä osaa eli ravinteiden palautusta kehitetään. Tavoitteena on, että tässä päästään merkittäviä askeleita eteenpäin. Siis tällaiset laitokset ja menetelmät, joissa erilaiset hyödyt yhdistyvät, ovat mielestäni kaikkein kannatettavimpia. Tässä suhteessa ed. Kallion täällä moittima syöttötariffijärjestelmä mielestäni kuitenkin tulee hyvään tarpeeseen ja voi olla kannustimena tämän tapaisten laitosten lisääntymiselle Suomessa. Saksassahan näitä on paljon. Tiedetään, että ed. Kallion mainitsemaa tehottomuutta ehkä on näitten yhteydessä syntynyt, mutta eivät investointituetkaan ole ongelmattomia tehokkuuden näkökulmasta, joten jos syöttötariffijärjestelmä tehdään tarkoituksenmukaisella, hyvällä tavalla, niin mielestäni se voi edistää muun muassa biokaasun tuotantoa erittäin hyödyllisellä tavalla. Järjestelmähän joka tapauksessa on ongelmallinen, jos verotuksen kautta joudutaan näitä investointitukia kierrättämään. Syöttötariffijärjestelmän etu on se, että se nämä kustannukset ohjaa kuluttajalle, joka viime kädessä kuitenkin, niin kuin pitää, maksaa laskun.

Metsäpuolelta toteaisin jo täällä äskettäin esille tulleen tosiseikan, että Suomen mahdollisuus saavuttaa tämä bioenergiatavoite riippuu aivan oleellisesti siitä, voimmeko saada Venäjältä suurin piirtein sen määrän puuraaka-ainetta kuin tähän asti olemme saaneet. Jos se merkittävästi alenee, emme missään tapauksessa pääse niihin tavoitteisiin, jotka nyt on asetettu. Tätä vartenhan tuossa sopimuksessa on tämä force majeure -klausuuli.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan sanoa muutaman sanan tästä maatalouden toisesta puolesta eli tuotantomahdollisuuksien muutoksesta ilmastonmuutoksen osalta, jonka haluan sanoa sen takia, että mielestäni meidän velvollisuutemme on huolehtia siitä, että tuotantokapasiteetistamme, osaamisestamme ja alan kehityksestä pidetään huolta.

Ilmastonmuutos tapahtunee. Kaikki ennusteet ovat sellaisia, että erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla ilmasto lämpenee ja maatalouden tuotannon edellytykset todennäköisesti tulevat paranemaan. Mahdollisia kielteisiä vaikutuksia on varmasti tulossa metsäsektorille, epäilemättä, vaikka kasvu voikin nopeutua. Mutta joka tapauksessa iso kuva on se, että pohjoisen pallonpuoliskon pohjoiset osat hyötyvät maatalouden näkökulmasta ajatellen ilmastonmuutoksesta. Sen sijaan eteläinen Eurooppa, Väli-Amerikka, Etelä-Amerikka tulevat kärsimään kuivuudesta ja tuotantoedellytykset heikkenevät. Tämä mielestäni on vahva perustelu sille, että pohjoisen Euroopan tuotantopotentiaali tulee säilyttää hyvässä kunnossa, jotta voimme sitten vastata siihen haasteeseen, joka meillä on sekä ehkä uusiutuvan energian tuottajana, mutta myöskin elintarvikkeiden tuottajina lähitulevaisuudessa, lähivuosikymmenien päästä, kun tilanne on sellainen, että meidän olosuhteemme ovat ehkä parhaita maataloustuotantoa ajatellen koko Euroopassa. Näin on arvioitu, että 50 vuoden päästä tilanne voisi tällainen olla. Eli en tällä halua missään tapauksessa sanoa, että ilmastonmuutos olisi positiivinen asia, mutta sillä on erilaisia vaikutuksia, jotka johtavat myös sellaiseen johtopäätökseen, että tuotantokapasiteetista, ei vain Suomessa, vaan kaikkialla muuallakin maapallolla, on pidettävä mahdollisimman hyvää huolta, niin että koko maapallon maatalouden ja biomassan tuotannon tuotantokapasiteetti säilyy mahdollisimman hyvänä, että tämä tavoite saavutetaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymys ilmastonmuutoksesta on kaikilta osin hyvin ongelmallinen. Äsken uutislähetyksessä todettiin, että kahdensadan vuoden ajan on Kaisaniemessä voitu mitata lämpötiloja ja tämä talvi — jos oikein muistan uutisista, mitä todettiin — on 4 astetta lämpimämpi kuin on ollut aiemmin ja normaalisti. Meteorologi arveli, että aste tuosta 4:stä tänä vuonna johtuu mahdollisesti ilmastonmuutoksesta ja sitten tuo 3 asteen muutos aiheutuu siitä, että meillä on tänä vuonna ollut jostakin syystä poikkeuksellisesti lounaasta ja etelästä tulevia ilmavirtauksia, jotka ovat tuoneet lämpömassoja tähän maahan.

Kysymys ilmastonmuutoksesta on hyvin ongelmallinen kaikilta ulottuvuuksiltaan. Ed. Korkeaoja täällä toi niitä näköaloja esille, mitä ilmaston lämpeneminen saattaisi maataloudelle merkitä, positiivisia näköaloja. Ne ovat mahdollisia. Mutta kaikkein pelottavinta on se, jos ilmastonmuutos tuleekin mahdollisen lämpenemisjakson jälkeen kääntymään hyvin nopeasti kylmenemiseen. Se, että meillä Suomessa on nämä elämän mahdollisuudet, perustuu hyvin paljon Golfvirtaan, ja tosiasia havaintojen mukaan on ollut Golfvirran heikkeneminen johtuen siitä, että jäätiköt sulavat ja makean veden osuus on meressä lisääntynyt Golfvirran pohjoisen pumpun, niin kuin tutkijat sitä kutsuvat, kohdalla ja pumppu ei silloin oikein toimi, ja näin ollen, jos Golfvirran vaikutus käy heikkenemään, sillä voi olla hyvinkin merkittäviä ja kohtalokkaita vaikutuksia. Mitkä ovat sitten maapallolla ne syyt, että meille on tullut näitä lounaisia ja eteläisiä ilmavirtauksia? Ovatko tutkijat niitä selvittäneet, en osaa sanoa.

Elikkä kysymys on hyvin vakava, ja kysymys on hyvin vakava myös siltä osin, miten voidaan vaikuttaa tähän kohtalonkysymykseen, mitä ilmasto merkitsee. Lyhyesti tarkasteltuna meillä on hyvin vakava huoli siitä, mitä tapahtuu kansantaloudelle. Äsken uutislähetyksessä Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen Pasi Holm esitti, että vaarana saattaa olla 5—10 miljardin euron lisälasku, jonka vuoksi Suomen kilpailukyky heikkenisi kansainvälisesti, tulisi työttömyyttä ja monia muita haittavaikutuksia, ellei Suomi saa tärkeitä metsä- ja metalliteollisuuden sektoreita päästökaupan helpotusten ja vapautusten pariin. Silloin ehkä kaksi kolmattaosaa tuosta laskusta voitaisiin vähentää.

Eläkeläiset meihin kansanedustajiin, varmasti jokaiseen, ottavat yhteyttä siksi, että sähkölaskut nousevat ja sinne ne eläkkeitten korotukset, erilaisten maksujen korotuksiin, sitten hupenevatkin. Meillä tulee vakava huoli hinnannoususta, ja meillä on oltava edullista energiaa, ja niin paljon kuin sitä halutaankin säästää, energiaa silti tarvitaan. Tämä on perusasia, jossa kaikki hyvät keinot ovat tarpeen.

Edelleen näkisin pienenä yksityiskohtana sen, että meillä on liikenteessä turvattava joukkoliikenne. Näkisin, että junavuorot on säilytettävä, bussiliikenne on säilytettävä. Palvelusopimusasetuksesta ei saa tulla sellaista tekijää, joka heikentäisi bussiliikennettä maakunnissa ja lisäisi yksityisautoliikennettä. Mutta samalla katson, kun olen paneutunut näihin kiskobussikysymyksiin, että meidän on pidettävä huoli siitä, että myös junaliikenne säilyy maaseudulla ja harvaanasutuillakin alueilla joukkoliikenteen muotona.

Arvoisa puhemies! Toivon, että Suomi onnistuu nyt näissä neuvotteluissa, jotta liiallisilta rasituksilta voitaisiin välttyä, ja että meillä olisi avoimuutta etsiä eri ratkaisuja kotimaisen energian tuottamiseksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti. Alkaa olla päivä pitkällä, ja meitä on täällä muutama kansanedustaja.

Mutta päästökaupasta: Tässä U-kirjelmä 8:ssa on mielestäni aika tärkeä asia, nimittäin kysymys myöskin cdm:stä eli tästä kestävän kehityksen joustomekanismeista. Nyt viimeisten tietojen mukaan maapallon laajuisesti päästökauppa on noin 40 miljardia euroa ja joustomekanismeja siitä on 12 miljardia. Nyt nämä joustomekanismit ovat sikäli mielenkiintoinen aihe, että jos ne nousevat kovin suureksi osuudeltaan, niin ne Euroopan unionissa esimerkiksi tukkeavat halua tehdä paikallisesti EU:n sisällä teknologiakehitystä ja sovellutusta, joka aikaansaisi kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen. Eli ikään kuin rikas ostaa päästöoikeuksia muualta cdm:n kautta näitä cerrejä, cer-lyhenteisiä päästöyksiköitä ja sillä tavalla voi sitten ikään kuin edelleen päästellä entiseen tapaan kasvihuonekaasujaan. Tämä on siinäkin mielessä tietysti ongelmallinen tilanne, että on tällainen tasapainoasia, että cdm:stä taas siirtyy varallisuutta kehittyviin maihin. Jos taas cdm:ää rajoitetaan, niin se puoli ontuu. Eli asia ei ole millään lailla yksinkertainen.

Sitten tuohon sosiaaliseen näkökulmaan vielä, joka täällä on tullut hyvin muutamassa puheenvuorossa esille. On aivan selvää, että meidän tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen sosiaalinen näkökulma ja se nimenomaan, että köyhät eivät kärsisi näin valtakunnan sisällä maksuissaan enemmän kuin mitä on kohtuus. Eli tämäkin niin, niin kuin maankin verotus on, että sinne tulisi progressiotoimia, eli ne, joilla on varallisuutta, osallistuvat päästötalkoisiin suhteellisestikin enemmän, absoluuttisesti luonnollisesti, kuin ne, joilla ei ole, mistä ottaa. Tämä on asia, jota ei sovi unohtaa.

Mutta joka tapauksessa, arvoisa puhemies, haluaisin lopuksi ikään kuin kevennyksenä todeta myös sen, että kun, niin kuin täällä tänään todettiin, ympäristövaliokunta kävi vastikään Kiinassa, niin olimme Hangzhoun provinssissa ja sen pääkaupungissa Hangzhoussa, ja siellä tuli ilmi, että Suomen merkittävin energiatuottaja on Pori Energia Osakeyhtiö. Tämä oli kiinalaisten käsitys. Me tietysti pyrimme hiukan oikaisemaan sitä. Mutta oleellista oli, että Pori Energia oli ollut liikkeellä Hangzhoussa nimenomaan cdm-hankkeiden näkökulmasta. Pori Energia on hankkinut osuuden tällaisesta cdm-osuuksia hankkivasta osakeyhtiöstä, ja siinä oli jälleen tämä asia, joka voi olla win-win ja planeetan kannalta hyvä asia, mutta älkäämme unohtako sitä omaa erityisvelvollisuuttamme itse vähentää omia päästöjämme omin toimin — ei niin, että ostamme päästöoikeuksia vain.