Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos näistä sanoista.

Hallituksen yritys pakottaa kansalaisia pysymään työelämässä pitempään ei toteutunut pääministerin ja hallituksen toivomalla tavalla. Ihmeellistä oli, että pääministeri ei eilisessä vastauksessaan pystynyt edes myöntämään omaa ja hallituksen virhettä eläkeiän nostopäätösasiassa. Vasta sitten, kun ay-liike, kansalaiset ja oppositio vahvasti vastustivat yksipuolisesti ilmoitettua eläkkeiden leikkauspäätöstä, alkoi asian uudelleenarviointi. Tämä aiheutti vipinää Kesärannassa ja sen, että hallitus veti pois lakiehdotuksensa yleisen eläkeiän korotuksesta.

Nyt haetaan ratkaisua, jolla työuria pystyttäisiin pidentämään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Pääasia tässä kuitenkin on se, että nyt ratkaisuun päästiin yhteisymmärryksessä sopimusperiaatteella yhdessä palkansaajajärjestöjen kanssa eikä pääministerin tai hallituksen yksipuolisella ilmoituksella. Siinä mielessä tämä uusi päätös on voitto tai pelastus sopimusyhteiskunnan periaatteille. Tässä ratkaisussa palkansaajajärjestöt, aktiiviset Suomen kansalaiset sekä voimakas oppositiopolitiikka ovat tehneet ratkaisevan työn.

On kuitenkin selvää, että hallitus alkuperäisellä menettelyllään on vaarantanut suhteet työmarkkinaosapuoliin ja vielä aikana, jolloin tarvitsemme kaikki voimamme työllisyystilanteen ja työelämän parantamiseksi. Tämä on vastuutonta politiikkaa, jossa voidaan todeta hallituksen logiikan ontuneen pahemman kerran, pääministeri kun oli ajatellut ensin kertoa lopputuloksen ja vasta sitten neuvotella. Suomalainen yhteiskunta ei ansaitse tällaista kohtelua. Suomalaista yhteiskuntaa on kehitettävä yhdessä sopimalla, ei sanelemalla tai pakottamalla. Vai onko hallitus sitä mieltä, että vastakkainasettelun aika ei olekaan ohi? (Ed. Manninen: Tuloksia pitää tulla ja tuli!)

Hallitusohjelmassa on sovittu palkansaajia koskevien asioiden valmistelusta kolmikantayhteistyössä yhdessä ay-liikkeen ja työnantajien kanssa. Myös vuoden 2005 eläkeuudistusta valmisteltiin tällä yhteistyöllä pitkään ja perusteellisesti. Jo nyt on nähty tuloksia eläkeiän noususta. Tavallaan vuonna 2005 tehtyjen ratkaisujen seurannassa ollaan vielä alkutaipaleella. Siinäkin mielessä tämä nyt pois vedetty korotusesitys olisi ollut erittäin huonosti ajateltu. Paitsi sisällöstä, on kyse myös tietenkin toimintatavasta. Hyvään valmistelutapaan kuuluu päätöksenteon kohteiden kanssa keskustelu, ajatusten kartoittaminen sekä kompromissin etsintä. Nyt kyse oli päähänpistosta, hiihtoretken ajatuksesta, saneluratkaisusta, joka kertoo lähinnä tekijöidensä irtautumisesta todellisuudesta.

Arvoisa puhemies! Jos ihmisten johonkin pitäisi voida luottaa, on se eläkkeisiin ja eläkejärjestelmään. Mutta mitä jää luottamuksesta jäljelle, jos nyt nähdyn eläkepäätöksen kaltaisia, jokaisen ihmisen elämään perustavanlaatuisesti vaikuttavia päätöksiä tehdään ilman kunnollista valmistelua, osallisten kuulemista tai huolellista perehtymistä? Suomalainen kolmikantajärjestelmä on palvellut yhteiskuntaa hyvin. Palkansaajajärjestöt edustavat yli kaksi miljoonaa suomalaista. Heidän ääntään tulee kuunnella. Epävarmuuden tie on nyt avattu, kansalaisten luottamusta on vaikea palauttaa. Sopimusyhteiskuntaa on rakennettava uudelleen. Miten luottamus palautetaan, miten lähdetään rakentamaan työelämään oikeasti paremmaksi, ovat hyviä kysymyksiä, jotka vaativat hyviä vastauksia. Nyt on sovittu, että linjaukset laaditaan tämän vuoden loppuun mennessä eläkeneuvotteluryhmässä. Lisäksi keskeiset työmarkkinajärjestöt perustavat työryhmän kohentamaan työhyvinvointia ja työssäjaksamista. Onko tämä kaikki, mitä aiotaan tehdä? Riittääkö tämä?

Arvoisa puhemies! Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä Suomessa oli 59,4 vuotta vuonna 2008. Eläkkeellesiirtymisikä on noussut viime vuosina erityisesti julkisilla aloilla. Työuran pidentämiselle on kuitenkin edelleen tarvetta. Ongelma ei ole kuitenkaan liian alhainen lakisääteinen eläkeikä, vaan se, minkä ikäisenä eläkkeelle tosiasiallisesti jäädään. Nykyiset luvut kertovat lähinnä siitä, etteivät ihmisten terveys, työolot tai työmarkkina-asema mahdollista valtaosalla työuran jatkamista edes nykyiseen alaikärajaan asti. Ihmisten on voitava luottaa vanhuuden turvaansa ja kaikki sidosryhmät on pyrittävä sitouttamaan ratkaisuun. Eläkeiän nostamisen sijaan tulisi keskittyä työssäjaksamisen tukemiseen ja työurien pidentämiseen työelämää kehittämällä. (Ed. Heinonen: Siitä tässä on juuri kysymys!) Ilman työelämän laadussa tapahtuvia muutoksia ja kehittämistä hallituksen tavoittelema työurien pidentäminen ei onnistu käytännössä. Toiseksi, työantajien pitäisi myös pitää ihmiset työssä keskimäärin 65-vuotiaiksi, eikä innostaa heitä irtosanomisilla.

Nyt saavutettu yhteisymmärrys korostaa sopimusyhteiskunnan toimivuutta ja varmistaa kolmikantaisen valmistelun. Ratkaisu kertoo myös siitä voimasta ja vahvuudesta, joka oppositiolla, kansalla ja työmarkkinajärjestöillä on, kun toimeen tartutaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Peltonen väitti, että tämä hallituksen eläkeratkaisu olisi ollut päähänpisto ja hiihtoretkellä syntynyt ajatus. Tiedätte varmasti ihan yhtä hyvin kuin minäkin, että näin ei ole, vaan se perustuu perusteelliseen harkintaan ja vakavaan huoleen siitä, että suomalaiset jäävät liian aikaisin eläkkeelle. On erinomainen asia, että tästä asiasta löytyi yhteisymmärrys hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken, ja tuon yhteisymmärryksen keskeinen osa on juuri se, että ollaan yhtä mieltä tavoitteesta pidentää tosiasiallista eläkkeellejäämisikää. Nyt sovittiin yhdessä etsittävän kahdessakin eri työryhmässä ratkaisuja tämän tavoitteen saavuttamiseksi jopa niin kunnianhimoisella tavoitteella, että kolmen vuoden tosiasiallinen eläköitymisiän nostaminen pystyttäisiin saavuttamaan vuoteen 2025 mennessä.

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen ylisti puheenvuorossaan sopimusyhteiskuntaa ja kolmikantaa, hyvä niin. Sitä oudommalta tässä valossa näyttää se, että SDP oli täällä hylkäämässä niin sanottua sosiaalitupoa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen oli oikeassa, että nyt tarvitaan luottamusta. Tarvitaan luottamusta siihen, että Suomi selviytyy tästä kriisistä, ja sitä varten tarvitaan toimenpiteitä, sitä varten tarvitaan työtä, jolla Suomi selviytyy tästä kriisistä. Hallitus oli tässä suhteessa aivan oikeassa toimenpiteissään, että työuria pitää ehdottomasti pidentää. On sääli, että tässä salissa ei tahdo löytyä yhteisymmärrystä keinoista, vaan täällä on räksytystä. SDP:kin yleensä tällä hetkellä vastustaa kaikkia niitä toimenpiteitä, joita se on tähän asti aikaisemmin tehnyt hallituksessa ollessaan.

65 vuotta ei ole mikään yllätys. 2006 alusta alennettiin 65:stä 63:een ikävuoteen. Siihen asti työeläkkeissä oli järjestelmän perustamisesta asti raja 65 vuotta. Kansaneläkkeissä on edelleen 65 vuotta ikäraja. Jos me katsomme, mikä on kansainvälinen kehitys: Saksassa nostetaan juuri 67:ään, Tanska seuraa kohta perässä, ja tosiasiassa 65 tulee olemaan vain välipysäkki, kun seuraavan kerran jossakin vaiheessa sitten aikanaan eläkeikää nostetaan 67:ään. Kaikki tiedämme, että tarvitaan pidempiä työuria, kun ihmisten työssäoloaika (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja ikä pitenee. (Ed. Rajamäki: Siinähän se kokoomuksen vaalijulistus tuli julki!)

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Luulen olevani aika pätevä puhumaan tästä asiasta, koska olen tehnyt yli 40 vuotta töitä. Sillä tavalla olen hyvin tyypillinen suurten ikäluokkien suomalainen, joka on kasvatettu tekemään työtä, joka on nuoresta lähtien tehnyt työtä, maksanut opintolainansa tekemällä työtä. Me olemme tehneet yli 40 vuotta työtä, mutta en minäkään nyt tässä ole kovasti eläkkeelle hinkumassa siksi, että olen saanut tehdä mielekkäitä töitä — tästä en ole ihan varma, mutta tähän mennessä, ennen tänne tuloa, jolloin on voinut sisältöä ja aikaa säädellä. Soisin, että kaikki suomalaiset saisivat enemmän vaikutusvaltaa oman työnsä sisältöön ja sen ajan käyttöön, koska se on se, joka tekee siitä työurasta pidemmän.

Mutta se toinen asia: Kun on kuunnellut tätä keskustelua, se, joka minua on hämmentänyt, on, että mikä on sellainen armeija, onko se voittoisa armeija, joka panee nostoväen ja vaivaiset eturintamaan ja jolla on varaa makuuttaa parhaassa taisteluiässä olevia joukkoja kotirintamalla juoden olutta tai maaten.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme siitä, että suomalaiset pitää saada jäämään työelämään pidempään, niin toivottavasti me emme tarkoita ainoastaan sitä, että he ovat siis ikääntyneinä pidempään töissä, vaan muitakin toimia. Nimittäin eurooppalaisessa vertailussa Suomi sijoittuu aika hyvin. Eläketurvakeskuksen tuoreen tilaston mukaan suomalaiset jäävät eläkkeelle 61,9-vuotiaana, noin puoli vuotta vanhempana kuin norjalaiset ja noin vuoden verran nuorempana kuin ruotsalaiset. Euroopan mittakaavassa me olemme aivan kärkipäässä. EU:n 27 maan vertailussa on keskimääräinen eläköitymisikä tai eläkkeellejäämisikä 61,2 vuotta ja meillä siis tuo 61,9 vuotta. Nämä ovat ihan faktoja, Eläketurvakeskuksen. Itse asiassa eilen Aamulehdessä julkistetussa jutussa nämä myöskin esitettiin, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) mutta jatkan sitten toisessa otteessa.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on puhuttu vähän aidanseipäästä sillä tavalla, että puhutaan eläköitymisiästä, joka on 59,4 vuotta tällä hetkellä. Työmarkkinaratkaisussa, joka pitää sisällään suuren eläkeratkaisun 2005, sovittiin siitä, että eläköitymisikää nostetaan erilaisilla toimenpiteillä, muun muassa sillä, että yksilöllinen varhaiseläke poistuu vuonna 1944 ja sen jälkeen syntyneiltä, työttömyyseläke poistui vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiltä, niin sanotun eläkeputken ikärajaa nostettiin kahdella vuodella, varhennetun vanhuuseläkkeen ikärajaa nostettiin kahdella vuodella, osa-aikaeläkkeen ikärajaa nostettiin kahdella vuodella jnp. jnp.

Elikkä pyrittiin näillä toimenpiteillä, mitkä tähän laajaan eläkeratkaisuun liittyivät, nostamaan nimenomaan eläköitymisikää. Hallitus teki sen — ei pelkästään Vanhanen, vaan ministeri Katainen eilen illalla sanoi sen, että yhdessä sovittiin — että eläkeikää, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) alinta eläkeikää, nostettiin 63:sta 65 vuoteen, mikä toimii täysin vastoin sitä, mitä kolmikantaisesti aikaisemmin on tässä eläkesopimuksessa (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) sovittu ja jota nyt tämä sopimus, mikä, ed. Zyskowicz, tehtiin, vahvistaa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Se sopimus, mikä nyt syntyi tämän keskustelun jälkeen työmarkkinajärjestöjen kesken ja hallituksen kesken, vahvistaa sitä, mitä 2005 sovittiin. Tästä on kysymys.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tabermann, kyllä haaste työurien pidentämisestä on meidän kaikkien yhteinen, jos haluamme turvata lapsilisät, eläkkeet ja peruspalvelut tulevaisuudessakin. Tässä on, ed. Tabermann, taakkaa kaikille, niin ikääntyville kuin nuorillekin. Tarvitaan kaikki työkuntoiset tekemään työtä, ja tästä on nimenomaan nyt kyse, eli tarvitaan toimenpiteitä siihen, että nuoret opiskelijat saadaan nopeammin työelämään. Se tarkoittaa mahdollisuutta täysipäiväiseen opiskeluun ja nopeampaan opiskelemaan pääsemiseen, mutta se tarkoittaa myös ennen muuta työolosuhteiden parantamista niin, että työkuntoisina säilytään pidempään ja voidaan näin antaa tuo panos kummastakin päästä yhteiseksi hyväksi. Tätä suomalainen yhteiskunta ennen muuta tarvitsee.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huolta on syytä olla, vaikka tilastot näyttäisivät jotain muuta, mitä EU:ssa on. Mutta fakta on se, että Suomi tulee ikääntymään vauhdikkaimmin koko Euroopassa ja jotain meidän on tehtävä. Hirveän hienoa on se, että sieltä vasemmalta puolelta tulee, että yhteisessä rintamassa tehdään, ja toivottavasti näin me pystymme myös tekemään.

Otan yhden esimerkin — en tiedä, oliko ed. Tabermann tarkoittanut näitä kotijoukkoja: Meillä on 257 000 henkilöä työkyvyttömyyseläkkeellä. Herää kysymys, mikä potentiaali, mahdollisuus, meillä siellä on. 30 000 henkilöä heistä haluaisi palata työelämään, mikä tarkoittaa rahassa noin 200 miljoonaa euroa säästyviä eläkevaroja. Tämä järjestelmä, jossa meillä on tämä 257 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa, maksaa vuodessa 3 miljardia euroa. Kysymys on siitä, voimmeko me esimerkiksi muuntokouluttaa näitä henkilöitä toisiin työtehtäviin, joissa he (Puhemies: Minuutti!) pystyvät paremmin ...

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen eilisessä puheenvuorossa toi esille sitä, miten työelämän kehittämiseen ja erityisesti ikääntyneiden työssä jaksamiseen on panostettu eri tavoin ja nimenomaan aikaisemmin kolmikantaisella yhteistyöllä. Tavoitteena on ollut, että vahvistetaan tätä työelämässä jaksamista.

Tämän välikysymyksen perusta oli tämä menettelytapa, millä tavalla nyt mukaan otettiin kolmikantainen yhteistyö. Näen erittäin hyvänä, että nyt on hallitus perääntynyt tässä. Mutta edelleenkään kaikki ne keskustelut ja ne vastaukset, mitä eilisessäkin keskustelussa oli, eivät itseäni tyydytä siinä, millainen oli tämä menettelytapa ja millä tavalla hallitus kuitenkin tästä kantaa vastuuta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että miten tässä toimittiin tätä eläkeikää nostettaessa.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä eläkeuudistus on kokonaisuudessaan hyvä ja kannatettava ja työelämää pitää kehittää hyvinkin kokonaisvaltaisesti hyvinkin monenlaisin keinoin. Ongelmana on, niin kuin muussakin yhteiskunnassa, että meillä on ihmisiä, joiden on pakko jaksaa työssä pitkään hyvinkin pienellä, kohtuuttoman pienellä, palkalla, ja aika usein — ministeri Hyssälä tietää tämän hyvin — he ovat naisia. Ja samanaikaisesti, kun he jäävät sitten eläkkeelle, tämä pieni palkka kostautuu sinne eläkkeeseen. Mitä hallitus aikoo tarjota tähän pakettiin ja myöskin niille ihmisille, jotka ovat pienellä kansaneläkkeellä? Mitkä ovat ne lääkkeet? Meillä kannatetaan sitä, että pärjätään myöskin eläkeiässä, että ei turhaan jakauduta myös rikkaisiin eläkeläisiin ja köyhiin eläkeläisiin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime päivien keskustelusta on ainakin voinut tulla siihen johtopäätökseen, ja pitänytkin tulla siihen johtopäätökseen, että työ on edelleenkin parasta sosiaaliturvaa, mitä meillä Suomessa on. Siihen meidän on pyrittävä, että kaikille työ mahdollistuisi sen näköisenä, että siinä voisi työskennellä ja olla mahdollisimman pitkään.

Ainoa ongelma ei ole mielestäni tämä työeläkeikä tai eläkkeellesiirtymisikä, vaan yhtä iso ongelma on se, kuinka monta työvuotta jokaisen suomalaisen elämään sisältyy. Tässä on mielestäni se tulevaisuuden haaste, että me saamme myöskin nuorison aktivoitua niin, että heidänkin työhistoriansa tulee mahdollisimman pitkäksi, jolloin vältymme tältä mahdolliselta taloudelliselta kasautumalta, joka heidän päällensä sitten aikanansa kertyy. Tässä toivoisin yhteisiä talkoita koko Suomen kansan edestä.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä olen edelleenkin yhä enemmän vakuuttunut siitä, että vaikka täällä toisella laidalla on näitä kuulevia korvia aivan sananmukaisesti, niin itselläni on kyllä enemmän ja paremmin kuulevat korvat. Nimittäin olen kyllä kuullut pääministeri Vanhasen suusta ihan selkeästi sen, että kysymys oli nimenomaan hänen ideastaan, josta hän otti sitten yhteyttä hallitukseen, ja tällä tavalla päätös tästä eläkeiän nostosta tehtiin. (Ed. Zyskowicz: Höpö höpö!) Tällä tavalla en ymmärrä tätä ed. Zyskowiczin viittausta täällä.

Samaten tästä kelamaksun poistosta täällä on useampaan kertaan todettu, että miksi on vetäydytty pois sosiaalituposta ja miksi ei olla mukana tässä uudistuksessa. Me haluamme kuitenkin varmistaa veropohjaa, että meillä on tässä yhteiskunnassa riittävä veropohja. Me emme ole valmiita elvyttämään sillä tavalla, että me murennamme meidän veropohjaa. (Ed. Zyskowicz: Mieluummin murennatte kolmikannan ja sosiaalitupon!) Hallituksella on ollut selkeästi se linja, että sieltä murennetaan pois veropohjaa, ja se jos mikä on virhe, ja vielä velkarahalla.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on varmaan syytä todeta, että kaikki olemme yksimielisiä, että jos hallitus ei olisi tätä aloitetta tehnyt, niin eilen tehtyä sopimusta ja siihen sitoutumista ei olisi syntynyt. Eli tässä mielessä se oli erinomaisen hyvä asia.

Toinen asia on sitten se, että ihmettelen, miksi demarit vastustavat kansaneläkeiän alentamista samaan 63:een. (Ed. Paatero: Emme!) — Te olette äänestäneet vastaan täällä, kun on yritetty alentaa. Te vastustatte. — Ja on syytä kysyä, miksi te haluatte pitää kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pieneläkeläiset niin, että heidän on pakko jatkaa 65:een, että he saisivat edes siedettävän eläkkeen, mutta muille olette sitä mieltä, että sitä ei saa panna.

Ja kolmanneksi voi myöskin todeta sen, että iäkkäiden irtisanominen on jo kalliimpaa työnantajille eläkeseuraamusten vuoksi tällä hetkellä (Puhemies: Minuutti!) ja se on asia, joka maksaa enemmän työnantajille, ja jos työmarkkinajärjestöt tekevät tällaisen esityksen hallitukselle, että ikääntyvien irtisanominen maksaa vielä enemmän, minä olen varma, että hallitus tulee sen hyväksymään.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä kelamaksusta sen verran, että tuossa kyselytunnin aikana ministeri Katainen sanoi, että ympäristöverot kohdistetaan edunsaajille eli työnantajille. Työnantajathan ovat vastustaneet tätä asiaa, mutta aika näyttää sitten, miten se tulee tapahtumaan.

Mutta sitten tähän toiseen asiaan eli eläkkeellejäämisikään. Tällä hetkellä työnantajat tarjoavat 1952 syntyneille työkykyisille ihmisille tämmöisen hyvän paketin, missä sanotaan, että voitte olla kuusi kuukautta kotona täydellä palkalla, sen jälkeen siirrytte ansiosidonnaiselle ja sieltä suoraan eläkeputkeen. Tämä ei todellakaan pitkitä kenenkään työuraa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Manninen tuossa aloitti hyvän keskustelun. Odotan, milloin hallitus tuo sen kansaneläkeiän alentamisen 63:een. Olen valmis heti kannattamaan sitä. Toivon mukaan se tulee tänne nyt nopeasti. (Ed. Manninen: Teidän vastustuksen vuoksi se on jäänyt tekemättä!)

Mutta ihan isompaan kokonaisuuteen. Minä olen taas tullut yhä enemmän vakuuttuneeksi siitä, jotta tässä heitettiin kyllä nyt koko yhteiskunnalle ja kansanedustajille luu kaluttavaksi. Kalutkaa sitä luuta, unohtuu nämä muut jutut, koska tässä on paljon isommasta kyse. Nimittäin maan talous on menossa ihan hunningolle kokonaan, jos meidän valtionvelka yli kaksinkertaistuu. Sitten sanotaan, että tällä pelastetaan se juttu, niin onhan tämä ihan huuhaapuhetta, ihan oikeasti. Sen takia tässä yritetään, että me puuhastelemme tämmöisen asian parissa, joka joka tapauksessa jo 2005 vuoden tavoitteissa oli, mitä tullaan tekemään. Se on näkynyt nyt jo eläkkeellejäämisiän nousuna.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2005 eläkeuudistus oli hyvä uudistus. Se oli iso kokonaisuus, ja kuten ed. Laitinen täällä selosti, siinä oli monta yksittäistä tärkeätä elementtiä.

Mutta mihin on tultu? On tultu 59,4 vuoteen, ja tämä ei riitä. Tämä ei riitä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja nykyisen muotoisten tulonsiirtojen ja palvelujen rahoittamiseen nyt syntyvästä isosta valtionvelan lisääntymisestä puhumattakaan. Siksi hallitus nosti asian esiin, ja tavoitteena oli ja on työurien pidentäminen. Hallituksen esittämä keino ei kelvannut. Hyvä, että sen sijaan saatiin sopu, jossa tavoitteesta oltiin yhtä mieltä, asetettiin jopa kunnianhimoisempi tavoite ja jossa yhdessä työmarkkinajärjestöt sitoutuivat toimimaan tämän tavoitteen edistämiseksi. (Puhemies: Minuutti!) Tästä on nyt kyse.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tässä ed. Zyskowicz äsken totesi, eläköitymisikä on 59. Ed. Guzenina-Richardson totesi 61. Hänen lukunsa taas perustui siihen, että siinä oli tiettyjä rajauksia: vain ne, jotka ovat yli 30-vuotiaina (Ed. Guzenina-Richardsson: Yli kolmekymmentävuotiaat!) eläköityneet. Tältä osin täytyy sanoa, että olisi varmaan ihan hyvä, että työasiainvaliokunta eduskunnassa pyytäisi aika kattavan selvityksen silloin, kun tehdään vertailuja muihin maihin. Tämä 59 vuotta Suomen osalta pitää paikkansa, mutta vertailuissa varmaan niin, että se pohja on ihan sama ja mahdollisimman objektiivinen.

Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen aloite on johtanut hyvään lopputulokseen. Nyt aidosti etsitään hyviä keinoja työurien pidentämiseen. Täällä vasemmistoliitto hyökkäsi hyvin voimakkaasti työttömyyseläkeputkea vastaan, ja näinhän se on. Silloin kun 53-vuotiaana pääsi työttömyyseläkeputkeen, silloin yritykset laittoivat 53-vuotiaana. Nyt se on 57 vuotta. Se on noussut. Jos vasemmistoliitto vaatii työeläkeputken poistamista kokonaisuudessaan, niin kyllä varmaan työmarkkinaosapuolten pitää tarkkaan miettiä sitä, poistetaanko koko putki ja sillä tavalla nostetaan sitten eläköitymisikiä. Mutta mielestäni kuitenkin positiivinen porkkana on aina parempi ja tämän eläkekertymän, 4,5 prosenttia, pitäisi alkaa viimeistään (Puhemies: Minuutti!) 63-vuotiaana ja jatkua mahdollisimman pitkään.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ole ihan varma, ymmärsinkö minä vai kuulinko minä vai tajusinko minä oikein ed. Guzenina-Richardsonin sanan siitä, että me vanhat olemme liian pitkään siellä työelämässä. Toivottavasti tämä oli väärin ymmärretty sen takia, että kyllä me olemme voimavara, ed. Tabermann. (Ed. Guzenina-Richardson: Te kuulette niin oudosti, nyt täytyy sanoa!) Me olemme 65-, 67- ja 70-vuotiainakin vielä täällä. Minä haluan, että jokainen teistä nuorista ottaa tosissaan sen, että ei ikärasismia sallita sen enempää omassa ympäristössä kuin työelämässäkään. Työelämässä ikärasismi on niin ikävä piirre, että vaikka miten olisi terve, niin siellä ei silloin viihdy. Tämä on tosiasia.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola puhuu asiaa. Minäkin olen päättänyt olla täällä niin kauan kuin Tina Turner ja Mick Jagger ovat kiertueella. Se olkoon minun mittani. Se on loputon.

Mutta itse asiassa se varsinainen asia: Minua on jotenkin askarruttanut se, kun me päivästä toiseen puhumme täällä työssäjaksamisesta. En ole kuullut kenenkään vielä puhuvan työssäviihtymisestä, työstä nauttimisesta tai jopa työnsä rakastamisesta. Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka suorastaan rakastavat omaa työtään, melkein enemmän kuin lähimmäistään. Minusta se on ihan tervekin piirre monessa ihmisessä. Mutta miksi niin moni meistä aikuisista ihmisistä haluaa karata työn maailmasta? Minusta se vastaus on aika selvä: Niin kauan kuin kyykyttäminen on Suomen yleisin urheilulaji, niin kauan tämä pako tulee jatkumaan. Kyykyttäminen, kiusaaminen, kaikenlaiset rasismin muodot; ne meidän pitää saada pois sieltä työelämästä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Silloin Suomi nousee aivan toisella tavalla.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olin eilen aamulla hyvin iloinen, kun tuli tieto siitä, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat päässeet tällaiseen sopimukseen, jonka tavoitteeksi on asetettu kunnianhimoisesti nostaa tätä eläköitymisikää kolmella vuodella siihen 63:n tienoille. Tämä on hyvä tulos, ja toivon sille hankkeelle kyllä vahvaa menestystä, koska työurien pidentäminen on tärkeätä.

Mutta tässä keskustelussa tietysti sävyt muuttuvat ja on paljon liioittelevia puheenvuoroja. Nousee mieleen kaksi suomalaista unelmaa onnellisesta elämästä. Toinen on se, että kunpa voisi elää semmoisen elämän, että saa kuolla työnsä ääreen, ettei joudu minnekään sairaalan sänkyyn kitumaan ja moneksi vuodeksi olemaan heikossa tilassa. Että saisi kuolla työnsä ääreen, se on yksi suomalainen unelma. Toinen on se, että kunpa voisi elää semmoisen elämän, että kun siirtyy eläkkeelle, niin on sitten vielä terve ja voi nauttia eläkepäivistä. Nyt tätä keskustelua kuunnellessa on vähän herännyt se kysymys, olemmeko me siirtymässä ikään kuin siihen suuntaan, että me painotamme sitä unelmaa, jossa ihminen voi kuolla työnsä ääreen.

Täällä on käytetty puheenvuoroja, ed. Heinonen sanoi, että kaikkien niiden, jotka ovat työkykyisiä, pitäisi olla työssä. Ette varmaan tarkoittanut sitä, että kaikkien niiden, jotka ovat työkykyisiä, pitäisi olla työssä. Ehkä kuitenkin työkykynsä säilyttävälläkin tulee olla oikeus jossain vaiheessa siirtyä eläkkeelle (Puhemies: Minuutti täyttyy!) hyvällä omallatunnolla. Tämä on minusta aika tärkeää pitää mielessä, ettei liioitella näitä.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen saavutettu sopu ja tämä yhteinen tavoitteemme, jota nyt lähdetään viemään eteenpäin, ovat aivan erinomaisia asioita, ja toivottavasti ed. Guzenina-Richardson ei näillä tilastopuheenvuoroillaan jotenkin vähätellyt tätä tavoitetta vertaillessaan näitä meidän lukujamme toisiin EU-maihin.

Mutta joka tapauksessa näillä työryhmillä, jotka nyt on asetettu, on todella suuria haasteita edessään, että suomalainen työelämä todella paranee. Tarvitaan panoksia terveyden edistämiseen, johtamiseen ja yleisesti suomalaisen työnteon kulttuuriin ja sen uudelleenarviointiin. Joissakin vertailuissa on esitetty, että Ruotsissa johtamiskulttuuri on keskustelevampi ja kuuntelevampi kuin meillä Suomessa, ja siellähän ihmiset viihtyvät pitempään työelämässä. Itse yritys- ja kuntamaailmaa tuntevana olen sitä mieltä ja väitän, että suurimpia haasteitamme on johtajuuden ja esimiestyön kehittäminen, koska työyhteisöt tänä aikana muuttuvat hyvin nopeasti ja ovat jatkuvassa muutostilassa.

Mutta tämä, mitä ed. Tabermann sanoi, oli aivan loistavaa, että meidän kaikkien, (Puhemies: Minuutti!) työntekijöiden ja työnantajien, tulee suhtautua työhön toisella tavalla, se ei saa olla vankeustuomio, jonka pituudesta kiistellään.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin tässä alkaa tuntua siltä, että tämä kahden viikon hässäkkä oli siis tarkoituksella tehty, kun ainoastaan sen jälkeen saadaan näin hieno tulos. Vaikea kuvitella, että tämä epävarmuus, mitä ihmiset ovat kokeneet kaksi viikkoa, turhautuminen ja huoli, ei olisi ihan tarkoituksella hallituksen puolelta masinoitu asia. Toivottavasti niin ei kuitenkaan ole.

2005 tehty sopimus sisältää kaikki nämä kohdat, mitkä ovat nyt siinä eilen tehdyssä sopimuksessa; ainoa uusi asia on se, että hallitus ymmärsi, että kolmikannassa on neuvoteltava, se on ainoa uusi asia, mikä tuli eilen neuvottelujen tuloksena mediasta ulos. Siihen mennessä oli pääministeri sanonut, että ei neuvotella sellaisten kanssa, jotka eivät ole samaa mieltä, mutta eilen onneksi tämä asia tuli oivallettua.

Kansaneläkkeen alentamisen lisäksi haluaisin nähdä ja kuulla tässä salissa myöskin luopumiseläkkeen korotuksen ja ostoeläkkeiden muutokset. Missä ne ovat, tulevatko pikaisesti?

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Haluan nyt korjata muutamia vakavia virheitä teidän puheissanne, ed. Laitinen ja tässä äsken kuultu. (Ed. Laitinen: Minun puheessani ei kyllä ollut mitään vikaa!) Siis nyt puhutaan aivan eri asiasta kuin Puron paketin 3 vuodesta. Puron paketissahan 3 vuotta sovittiin niin, että vuoteen 2015 mennessä 1,5 vuotta ja vuoteen 2050 mennessä seuraavat 1,5 vuotta elikkä 3 vuotta siis vuoteen 2050 mennessä. Nyt hallitus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen tässä sopimuksessa: 3 vuotta vuoteen 2025 mennessä. Puhutaan aivan eri mittaluokan kysymyksistä. Tämä on todella kunnianhimoinen tavoite, ja tämä vaatii kyllä kovia keinoja, ei tähän helposti päästä. Niihin keinoihin on päätetty nyt tarttua tässä Rantalan ryhmässä, joka linjaa ne vuoden loppuun mennessä. Älkää nyt sotkeko tätä, että tästä olisi 2005 sovittu, puhutaan aivan eri asiasta.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on taitava kääntämään mustan valkoiseksi, ja hänelle (Ed. Pulliainen: Hän on mestari siinä!) vastaan, vaikka ei täällä salissa enää olekaan, että kyllä meidän puolueessamme — etenkin — arvostetaan ikääntyneitä ihmisiä. Katsokaa vaan meidän ikäjakaumaamme täällä puolueessa. Meillä osataan myöskin pitää voimavarana niitä ihmisiä, jotka ovat jo hieman ikääntyneempiä.

Mutta tästä varsinaisesta vetäytymisestä, jonka hallitus teki: Se oli erittäin hyvä, että hallitus vetäytyi tästä ikärajan nostosta 65 vuoteen, koska sillä ei olisi saavutettu niitä hienoja tavoitteita, jotka meillä täällä kaikilla on. Sillä ei olisi parannettu työssäjaksamista, ei — kovia keinoja tarvitaan, että ihmiset työpaikoilla jaksavat, mutta se ei voi olla ihmisten pakottamista, vaan se on työolosuhteiden kehittämistä. Ei olisi parannettu ikääntyvien irtisanottujen työllistymistä. Siihen tarvitaan kovia keinoja, siihen tarvitaan myös hallitusvallan puuttumista, joka ohjaa sitä työelämää niin, että ihmisiä ei irtisanota niin heppoisesti siinä vaiheessa, kun he täyttävät 50 tai 55.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mitä sanoin puheenvuorossani, pitää tasan tarkkaan paikkansa, ja ne tavoitteet ovat kirjattuna vuoden 2005 eläkeuudistukseen. Tavoite on ollut silloin eläköitymisiän nostaminen, ja kun sanoin, että tämä ratkaisu tukee vuonna 2005 tehtyä eläkeratkaisua, niin se pitää tasan tarkkaan paikkansa. On pikkuisen tietysti harhaanjohtavaa se, niin kuin monet edustajat ovat täällä todenneet, että puhutaan siitä 59,4 vuodesta. Jos katsotaan yli 50-vuotiaitten eläköitymistä, niin se ikä on todellakin, niin kuin täällä on todettu, 61 vuotta ja vähän päälle. Eläköitymisikä on noussut koko ajan, ja se on hyvä.

Jos tämmöinen pakkoratkaisu olisi toteutunut, se olisi tarkoittanut sitä, että eläkkeelle siirtyminen olisi ollut tavattoman voimakasta, mikä ei olisi missään tapauksessa palvellut sitä tavoitetta, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) mikä meillä yhteisesti on, että eläköitymisikää nostetaan. Siis hallitus teki tässä erittäin suuren mokan, ja se tulee poliittisesti näkymään sillä tavalla, että keskusta menettää (Puhemies: Minuutti on täysi!) kannatustaan. Kokoomushan hyräilee tässä ja kokee sillä tavalla, että heille tulee pisteitä siitä, mutta tosiasiassa käy niin, että demareitten kannatus tässä nousee.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtela pakeni täältä salista. Olisin hänen puheenvuoroansa kommentoinut, kun hän ihmetteli siihen tyyliin, että hallitus tuo tällaisia esityksiä tänne saliin. Totta kai hallitus tuo eläkejärjestelmän avauksia tänne, tietäen sen, että työmarkkinajärjestöt ovat kiinnostuneita ansiosidonnaisista turvista, jolloin hallituksen tehtäväksi jää tuoda tämä koko paketti, jossa erityisesti myös tuodaan julki se, mikä on meidän kansaneläkejärjestelmämme, mitkä ovat eläkeikärajat siellä. Hallituksen tehtävä on juuri kantaa huolta myös näistä asioista. Miksi hallitus ei voisi tehdä avauksia tästä sille ominaisesta roolista, kun kerran työmarkkinajärjestöt tekevät tästä toisesta roolista näitä omia avauksiaan? Tämä on erittäin tärkeää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme eläköitymisiästä ja keskimääräisestä iästä, niin huomio kiinnittyy siihen, että myöskin hyvin nuoria ihmisiä eläköityy pysyvästi. Silloin syynä ovat nimenomaan psyykkiset ongelmat hyvin usein, mielen sairaudet, ja nämä ovat sen tyyppisiä asioita, että niihin voi yhteiskunnallisesti puuttua, niitä ihmisiä voi tukea, ettei mene esimerkiksi mielenmasennus, depressio, niin syväksi, että se johtaa työkyvyn menettämiseen. Tämä olisi erittäin tärkeätä. Tämä vaikuttaisi siihen keskiarvoon myös.

Kuullun ymmärtämisestä on paljon puhuttu, ja ihmettelin kyllä, mikä kuulossani on vikana, kun kuulin ed. Kimmo Sasilta, että vasemmistoliitto vastustaa tätä niin kutsuttua työttömyysputkea. Ehkä olemme vastustaneet sitä siinä mielessä, etteivät sitä työnantajat saa väärinkäyttää.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua on seurannut nyt toista päivää täällä salissa ja sitten tuolla julkisuudessa, niin on vähän niin kuin vähättelemällä todettu, millä aineilla, millä vermeillä, tämä on lähtenyt liikkeelle, eli on naurettu ja hymyilty sille pääministerin hiihtämiselle siellä Rukalla. Tämä kertoo vain siitä, että meillä on todella vastuullinen pääministeri, joka myös lomalla miettii näitä asioita. Ja ilman tuota julkituloa ei tätä eilen aamulla syntynyttä historiallista sopimusta olisi ollut ollenkaan. (Ed. Guzenina-Richardson: Historiallista vetäytymistä!)

Suomihan on sukeltanut ja sukeltamassa hyvin voimakkaasti taloudelliseen lamaan, niin kuin koko maailman talous on sukeltamassa tällä hetkellä, ja meidän pitää miettiä kaikkia niitä vaihtoehtoja, jotka tulevat kysymykseen tässä tilanteessa. Jos ajatellaan sitä keski-iän nousua, niin kyllä työuran pidentäminen on yksi tällainen todella merkittävä asia, ja se on todettu täällä monissa puheenvuoroissa hallituspuolueen taholta, (Puhemies: Minuutti!) että kun se 3 miljardia euroa vuositasolla tekee rahassa elikkä 9 miljardia on tämä kokonaisuus, se on iso raha Suomen kansantaloudessa.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rantalan työryhmä nyt miettii tätä eläkeiän todellista nostoa, ja huoltosuhdetta parannetaan, toisaalta siten, että opiskelijat tulevat aikaisemmin töihin, mutta myös tässä työuran keskivaiheilla pitäisi pystyä tiivistämään tätä työuraa. Tässä tulee mieleen juuri tämä ed. Tabermannin ajatus työssä viihtymisestä mieluummin, ja sehän jakautuu kyllä vähän töiden mukaan. On todettu, että akateemisissa töissä ehkä viihdytään paremmin kuin taas sitten raskaassa ruumiillisessa työssä.

Tässä tulee suurena ongelmana myös nämä sairauspoissaolot. Nehän johtuvat monesti huonoista työoloista, ergonomiaongelmista tai ehkä jopa esimiesongelmasta. Mielenterveysongelmat aiheuttavat pitkiä sairauslomia, ja masentuneen työntekijän paluu on erittäin vaikea. Näihin tulisi saada helpotusta. On ehkä parempi, ettei masentunut jäisi kovin pitkälle sairauslomalle, jolloin paluukynnys nousee todella suureksi. Tässä vaaditaan myös työnantajilta ymmärtämystä, että räätälöidään se paluu mahdolliseksi (Puhemies: Minuutti täyttyi!) vähän kevyemmällä työtaakalla, että näin pääsisi takaisin työelämään. Tämä on yksi suuria ongelmia. Sieltä on vaikea tulla takaisin.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me olemme puhuneet täällä työelämän hyvinvoinnista, jaksamisesta ja viihtymisestä, mikä on ollut erittäin hyvä asia. Täällä on vähemmän puhuttu kuitenkin ihmisten terveydentilasta, joka on myös hyvin merkittävä edellytys sille, että ihmiset viihtyvät ja jaksavat työelämässä. Ihmisen mahdollisuus huolehtia omasta terveydestään ja jäädä siten eläkkeelle myös entistä myöhemmin on valitettavasti tänä päivänä entistä vaikeampaa, koska ihmisten on vaikea päästä terveyskeskuksiin ja palveluitten piiriin ja sitä kautta huolehtia omasta terveydestään. Tästä syystä eläköitymiskeskustelussa pitäisikin puhua koko elämänkaareen liittyvästä terveydenhuollosta, joka alkaa jo neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta. Ja me tiedämme, että esimerkiksi pienituloiset ja huonosti koulutetut ihmiset ovat sairaampia ja sitä kautta heidän mahdollisuutensa olla työelämässä pitempään ja kerryttää eläkettä on vaikeampaa. Kysyisin ministeriltä: Mitenkä hallitus aikoo huomioida Rantalan ryhmässä koko elämänkaarta koskevat kysymykset, jotka liittyvät myös lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä näihin palveluihin?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, eläkkeelle siirtymisen tavoiteiän nostaminen edellyttää, että huolehditaan työhyvinvoinnista. Siihen on olemassa monia erilaisia keinoja, ja niitä on täälläkin nostettu esille. Itse ottaisin esimerkiksi vuorotteluvapaajärjestelmän, joka on haluttu ja käytetty järjestelmä työntekijöiden keskuudessa. Tätä järjestelmää ei tule ajaa siihen suuntaan, että sillä toteutetaan omaishoitovastuuta. Osittain varmasti ihmiset toimivat näin, mutta sillä ei lisätä välttämättä työntekijän voimavaroja, ja se kuitenkin lienee tämä systeemin ja vuorottelun tarkoitus, ja toivottavasti se on sitä myös jatkossakin.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin hyvin tiedämme, Suomen ikääntymisvauhti on Euroopan nopeinta ja se vaatii jo tiukkoja toimenpiteitä, ja tämä talouden taantuma ei tätä tilannetta helpota yhtään. Sen takia tässä on nyt toimeen ryhdytty, ja hyvä, että laaja yhteinen tahto tämän asian eteenpäinviemiseksi on löytynyt.

Ed. Kantola viittasi puheenvuorooni työkuntoisista. Tällä hetkellä valitettavasti tilanne on juuri niin — ed. Kantola viisaana edustajana ymmärsi puheeni oikein — että paljon on niitä, jotka eivät edes 50+-vuotiaana ole enää työkuntoisia, ja siinä on hyvin pitkälle juuri siitä kyse, mitä ed. Tiusanenkin omassa puheenvuorossaan toi esille, eli erilaisista sairauksista ja tällaisista. Ehkä osaksi voisi ed. Tabermanninkin puheenvuorosta nostaa sen esille, onko osittain kyse siitä, että työtä rakastetaan jo liikaa eli on pakkorakkautta työtä kohtaan. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Pitäisi työolosuhteisiin ja työviihtyvyyteen ennen muuta panostaa.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset naiset ja miehet ovat nyhtyreitä työpaikoillaan ja omassa työssään hyvin ahkeria ja osaavia. Kaikkein parhaiten omasta työstään tietää se työntekijä, ja nyt jatkossa pitää kiinnittää enemmän huomiota siihen, että sekä työnantaja että työntekijä voivat yhdessä katsoa sitä työtä ja kehittää sitä työhyvinvointia.

On erittäin tärkeää myös, että tässä Rantalan työryhmässä arvioidaan sitä, onko meillä lainsäädäntö mennyt liian jäykistäväksi, kun olemme tarkoittaneet hyvää ja olemme pyrkineet kehittämään työelämää kaikin tavoin vuosikymmenen saatossa, jäykistääkö se todellisuudessa sitten koko työelämän kehittämistä.

Rantalan työryhmän tulee myös tarkastella naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen työoloja myöskin erikseen, koska siellä on paljon sellaisia eroja, jotka vaikuttavat sitten näihin työoloihin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haapoja, te puhutte kauniita, mutta mitä te teette? Mitä tapahtuu kunnissa tällä hetkellä? Kunnat joutuvat supistamaan toimintojaan, kun valtio ei anna niille sitä valtionosuutta, jota siellä tarvittaisiin, ja nimenomaan naiset joutuvat kiristämään työtahtiaan, ei voida palkata sijaisia ja muita. Siis minusta on tosi noloa, että te puhutte täällä toista ja teette toista. Se ei ole rehellistä toimintaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus teki vakavat virheet tämän eläkeiän noston osalta. Se oli keinona väärä, se oli menettelytapana väärä, ajankohtana väärä. Sen lisäksi hallitus rikkoi omaa hallitusohjelmaansa, jossa oli kirjattu, että eläkeuudistuksia tehdään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Se rikkoi YK:n yleissopimusta, (Puhemies: Minuutti täyttyy nyt!) ja kolmanneksi hallitus halvensi törkeästi eilen parlamentarismia, kun se ei todennut täällä välikysymykseen, pitääkö se kiinni (Puhemies: Minuutti on täysi!) eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos kauniista sanoista. On mukavaa, että puheita pidetään kauniina. Kyllä siellä taustalla on jämeriä mielipiteitäkin, niin kuin hyvin me kaikki tiedämme.

Kunnissa on paljon työntekijöitä, se on aivan totta, ja heidän asemaansa pitää tarkastella tarkalla kädellä myöskin kuntien sisältäpäin. Se tarkoittaa sitä, että myöskin luottamushenkilöt kunnissa, joita me monet olemme, yhdessä viranhaltijoiden kanssa kiinnittävät siihen huomiota. Kyllä ministeri Kiviniemen johdolla tarkastellaan kuntien palvelurakennetta yhteistyössä ministerien Risikon ja Hyssälän kanssa niin, että me pystymme vastaamaan palvelurakenteisiin, ja työurien pidentäminen tulee myös tässä kohdin sillä tavalla vastaan, että palvelujen rahoittaminen on paremmalla tolalla ja näin ollen myöskin sitten sinne kuntiin asti, siihen työntekijään asti, menee se hyvä.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Järjestelmähän luotiin vuonna 1962. Kuka sen synnytti? Sosialidemokraattinen puolue, ammattiyhdistysliike, on tämän lapsen aivan ehdoton isä ja äiti. Näin se tapahtui. Laajalla konsensuksella on menty eteenpäin niin, että meidän eläkejärjestelmäämme ja sosiaaliturvaa on rakennettu yhdessä keskustapuolueen ja sosialidemokraattien kesken. Nyt on täysin käsittämätöntä se, että keskusta on lähtenyt kokoomuksen kelkkaan — ymmärrän hyvin sen, että tämmöinen uusoikeistolainen ajattelutapa on vallannut myöskin keskustan — ja lähtenyt murentamaan tätä sopimusyhteiskuntaa. Täällä puhutaan kauniisti nyt kolmikannasta, kauniisti kolmikannasta. Jokainen keskustan ja kokoomuksen kansanedustaja kolmikannasta puhuu kauniisti. Mitä te olette aikaisemmin kolmikannasta sanoneet? Lukekaa niitä puheita. Mitä on pääministeri Matti Vanhasen työreformi? (Puhemies: Nyt on mennyt se minuutti!) Ei sitä ole pudotettu sinne Atlantin aaltoihin, vaan se on kaivettu sieltä piirongin pöydän alta ja nyt sitä toteutetaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Vastaan näihin kysymyksiin.

Tässä oli ensin ed. Tiusanen, joka puhui tästä masennuksen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä, depression aiheuttamasta. Hän oli siitä huolestunut, ja todellakin, 4 600 henkeä nyt on jäänyt, vuosittain sitä luokkaa oleva, masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Me olemme tehneet tässä ison Masto-hankkeen, jota neljä vuotta nyt viedään eteenpäin, ja haluamme tässä ehdottomasti muutoksia.

Sitten ed. Haapoja täällä otti esille nämä pienipalkkaiset naiset, ja toden totta asia on niin, että pienipalkkainen nainen ei pysty suunnittelemaan sitä kovinkaan liukuvaksi, milloin jäisi eläkkeelle. Hänen on työskenneltävä tappiin saakka, jotta se pieni eläke nousisi joka kuukausi muutamalla eurolla, kun ei voi jäädä 63 vuotiaana, kun eläke olisi niin pieni. Nämä ovat usein kaupan työntekijöitä, monenlaisia pienipalkkaisissa töissä olevia naisia. Tästä on selkeästi myöskin tilastotieteellistä näyttöä.

Ed. Karvo täällä puhui tästä vuorotteluvapaasta. Meillähän on politiikkariihen kirjaus, että sitä kehitetään, mutta mitään tilastollista näyttöä siitä, että sen avulla työuria pidennettäisiin, ei sinänsä ole olemassa. Varmasti tarpeellinen järjestelmä, mutta tällainen tieto meiltä puuttuu, ja varmasti moni haluaa käyttää sitä esimerkiksi omaishoitoon.

Ed. Gustafssonille sanoisin, että nythän meillä tulivat kovemmiksi ne keinot kuin mitä Puron paketissa oli. Elikkä kun Puron paketissa oli, 2005 uudistuksessa, että 1,5 vuotta vuoteen 2015 mennessä ja lisäksi toinen 1,5 elikkä 3 vuotta vuoteen 2050 mennessä, niin tämä 3 vuotta, josta nyt sovittiin, on erittäin kunnianhimoinen tavoite. Vuoteen 2025 mennessä 3 vuotta lisää työuriin on tosi kova tavoite, ja sanon, että se tarvitsee ison keinovalikoiman. Tätä keinovalikoimaa lähdetään linjaamaan Rantalan ryhmässä. Olen ollut pahoillani, että Rantalan ryhmässä ei ole yhtään naista. (Ed. Kerola: Aivan! — Ed. Gustafsson: Kannattaisi jollekin ministerille puhua asiasta!) Kuitenkin tämä ryhmä linjaa tärkeitä naisvaltaisten alojen linjauksia. Kun STM saa nimetä sinne yhden, tulen esittämään naista.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille muistutus siitä, että eilen Akava sanoi, että tämä on vahvistanut entisestään kolmikantaa. Eikö se ole hyvä lopputulos? (Ed. Gustafsson: Ne ovat sanoja vain!) On hienoa nähdä, että meillä on oppositio mukana tässä yhteisessä talkoossa, jossa me pyrimme saamaan pari vuotta lisää työelämää, koska tässä vaaditaan meitä kaikkia mukaan. Se, että kinastelemme siitä, oliko nyt se alkuperäinen ajatus hyvä tai huono ja toteuttaako hallitus sitä, on minun mielestäni toisarvoista keskustelua. Kyse on kuitenkin Suomen selviytymisestä ehjin nahoin nyt tästä tilanteesta.

Meillä on eläkeaalto tulossa. Vuoteen 2050 mennessä meillä on 250 000 ihmistä vähemmän töissä. Valtionvelka tulee olemaan huima. 54 miljardia euroa on tällä hetkellä. Siitä edellisestä velasta, joka oli 70 miljardia, on vain 15 miljardia saatu aikoinaan pois, ja meille on tulossa lisää velkaa jopa niin paljon, että 100 miljardin yli tulee menemään pahimmassa tapauksessa. Kun vielä katsotaan, että valtion tulot ovat 41 miljardia, niin se kertoo sen, että summat ovat huimia. Siinä ei paljon vaihtoehtoja ole.

Samaan aikaan meille tuli tieto siitä, että meidän teollisuustuotantomme on mennyt hyvin voimakkaasti alaspäin, vielä enemmän kuin Euroopassa. Siinä on pohdittava sitä, että hintakilpailukykyä tulee vahvistaa myös Suomessa, muuten meillä ei ole niitä työpaikkoja täällä, joihin sitten töihin saadaan niitä ihmisiä, joita varten tätä päätöstä ollaan tekemässä. Meillä tulevat seuraavat vuodet olemaan hyvin voimakasta pudotuspeliä markkinoilla, joilla vain ne, jotka pystyvät hintakilpailukykyyn vastaamaan, pystyvät selviytymään.

Me voimme jokainen tietenkin kysyä sitä, mitä minä haluan tehdä tämän yhteiskunnan eteen, haluanko minä jättää lapsilleni valtavan velkataakan, mitä minä voin tehdä sen eteen. (Ed. Lahtelan: Se jää nyt!) — Ei, meidän tehtävämme on miettiä yhdessä se, miten sitä ei jää. — Harvempi meistä haluaa lähteä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita purkamaan, harvempi meistä haluaa lähteä lisäämään veroja ja eläkemaksuja, mutta se, jos voimme saada muutamia vuosia lisää työvuosia, on helpompi ratkaisu. Epäilen kuitenkin, että me joudumme nämä edeltävätkin keinot ottamaan käyttöön, jotta yleensä selviydymme.

Totta on se, että ei sitä eläkkeellesiirtymisikää hattutempuilla saada nostettua, sanomalla, että näin tehdään tänään. Se vaatii vaan pitkäjänteistä työtä, jossa työnantajilla on selkeä roolinsa. Tietenkin monesta tuntuu hirvittävän kornille se, että nyt puhutaan eläkeiän nostamisesta, kun samaan aikaan juuri kuusikymppisiä ajetaan liukuhihnalla töistä pois. On vain nähtävä tässäkin kohdassa suhdannevuosien ylitse eteenpäin, koska toivottavasti seuraavalla vuosikymmenellä, jos me pystymme pitämään suomalaisen kilpailukyvyn kunnossa, meillä on ihan erilainen tilanne eli me tarvitsemme jokainen kynnelle kykenevä töihin.

Täällä on useampaan kertaan puhuttu työssäjaksamisesta. Se on hirveän helppo viisastella tässä tilanteessa. Se on helppo sanoa. Henkilöt, jotka tänä päivänä ovat työpaikoilla, ovat yhä kiivaammassa työtahdissa. Yhä vähemmän ihmisiä tekee töitä, yhä useammat saavat potkuja, yhä useammat kohtaavat yt-kierroksia. Kaikki tehot otetaan irti. Millä tavalla me pystymme sitä työviihtyvyyttä saamaan aikaiseksi? Se vaatii esimiehiltä erityistä kykyä, millä tavalla tässä hankalassa tilanteessa pystytään saamaan tilanne, jossa henkilöstö ei uuvu. Miten me löydämme esimiehiä, jotka jaksavat olla hyviä ja motivoivia henkilöjohtajia, jotka saavat naurun aikaan työpaikalla, työilon? Voisikin sanoa, että seuraavien vuosien tehtävä on luoda iloliike, jossa saadaan naurulla voimaa työyhteisöihin, toivottavasti sitä kautta myöskin niitä työvuosia lisää.

Se, mistä on kysymys, on se, millä me saamme työuria pidentämällä vähennetyksi painetta nostaa eläkemaksuja ja näin myös vähennetyksi painetta nostaa työnantajien sivukuluja, jotka liittyvät meidän kilpailukykyymme. Se tarkoittaa pientä etua, mutta se kelamaksu, jota täällä on morkattu kovasti, sekin oli yksi toimi, jolla tätä suomalaista kilpailukykyä lisätään, suomalaista työtä pidetään Suomessa. Myös työntekijän maksamat lisäprosentit, jotka ovat uhkakuvia, ovat kaikki pois suomalaisesta kulutuksesta. Mitkä ovat ne meidän tapamme välttää, että me saamme pidettyä myöskin suomalaisen kulutuksen yllä? Suomi ei voi vain pysytellä kansainvälisen kilpailun ulkopuolella laittamalla päätä pensaaseen, kuten oppositio täällä yrittää kovasti pistää vahvasti. Toivottavasti otatte sen jonain päivänä pois sieltä.

Hintakilpailuun tarvitsemme myös joustoa työvoimakustannusten puolella. Eivät ole kaukaa haettuja nekään ajatukset, millä me saamme palkkakustannuksia alaspäin. Todennäköistä on, että meillä tulee yrityksillä olemaan konkursseja, uusia syntyy tilalle, ja ne palkkaavat ihmisiä halvemmalla. Kysymys on siitä, tehdäänkö hallitun vai hajottamisprosessin kautta. Vaikka kuinka haluaisimme täällä elää palvelemalla toisiamme, meidän on kuitenkin tuotava ulkomailta paljon tuotteita. Meidän on myös kyettävä viemään jotain toiseen suuntaan.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Työssäjaksaminen on keskeinen tekijä työuran pidentämisessä. 61-vuotias hoitaja kertoo: "Hoidan työkseni vanhuksia palvelutalossa ja koen työni sekä henkisesti että fyysisesti raskaaksi. Sijaisten saanti on vaikeaa, ja vakinaisen henkilöstön vastuu asukkaiden hyvinvoinnista kasvaa entisestään. Kaikenlaiset tietokonetyöt ja tilastoinnit vievät nyt suhteettomasti työaikaa. Yhä useammin tuntuu, että hoidettava vanhus on tässä työssä enää vain pienessä sivuosassa."

Kolme asiaa paistaa tästä hoitajan kokemuksesta: huoli omasta jaksamisesta, huoli työn laadusta sekä tässä tapauksessa huoli niistä vanhuksista, joita tämä ihminen työkseen hoitaa. Tämäkin kertomus osoittaa, että Suomessa on ainakin vielä toistaiseksi korkea työmoraali: työn tuloksista välitetään. Sen sijaan, että hallitus saa koko yhteiskunnan sekaisin ottamalla esille milloin mitäkin päätöntä, viimeiseksi eläkeiän pakonomaisen nostamisen, se ei ole täydellä vakavuudella paneutunut työurien pidentämiseen.

Minun ei tarvitse luetella, mitä pitäisi tehdä työssäjaksamisen edistämiseksi. Tästä on luettavissa metrikaupalla eri asiantuntijoiden tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Niitä on luettavissa myös SDP:n kannanotoista. Eilen täällä pääministeriä myöten väitettiin, ettei SDP ole esittänyt mitään parannusehdotuksia työssäjaksamisen edistämiseksi. Onneksi kaikki puheet rekisteröityvät tiedostoihin, jotka ovat kaiken kansan luettavissa, ja näin pystytään todistamaan, että tämäkään väite ei pidä paikkaansa.

Nyt syntynyttä tilannetta on pakko tarkastella kriittisesti. Ihmisten elämä on tällä hetkellä niin haasteellista, että päivästä toiseen selviytymiseen on käytettävä kaikki voimavarat. Nyt hallituksen nostaman eläkeikärevohkan vuoksi huoli ja hätä on vienyt voimista kohtuuttoman osan. Kaksi viimeistä viikkoa koko yhteiskunta on pyörinyt tämän asian ympärillä. Olisiko hallituksella anteeksipyynnön paikka?

Kansalaisia on myös hallituksen syytä kiittää, sillä he pelastivat yhdessä opposition ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa maan ajautumisen sopimuksettomaan tilaan. Tuota kiitosta en ole vielä kuullut.

Me haluamme äänestää hallituksen luottamuksesta. Hallituksen toiminta on arvaamatonta ja ryntäilevää. Me emme luota hallituksen haluun ja kykyyn tehdä yhteiskuntaa ja yhteiskuntarauhaa varmistavaa politiikkaa. (Ed. Vuolanne: Hallitus kaatuu aika pian!)

Arvoisa puhemies! Minä oon viime päivinä aatellu, että eduskunnassa työ on ajoittain varsin turhauttavvaa. Hallitus hyppii poluilta toisille kuin viidakkomies ja sytyttellöö pensaspaloja, milloin isompia, milloin pienempiä. Se pittää ihan itestään selevänä, että myö oppositiossa, ammattiyhdistysliikkeet, kansalaisjärjestöt ja jo-ka kynnelle kykenevä juoksoo perässä ja sammuttaa näitä tulipaloja. Totta ihmeessä myö juostaan ja sammutettaan, ku se on ainut keino estee se, että koko yhteiskunta pallaa karrelle.

Surullista on se, että näyttää siltä, että hallitus ei vieläkään ymmärrä, minkälaista hevosenleikkiä se harrastaa tavallisten suomalaisten ja Suomessa asuvien ihmisten kustannuksella. Kiitos teille kaikille, jotka olitte tässä yhteisessä vpk:ssa tätä eläkeikätulipaloa sammuttamassa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Eilen aamulla STT:n uutisten mukaan uskoimme hyväuskoisina, että hallitus on tunnustanut virheensä ja perunut yksipuolisesti suunnittelemansa eläkeiän noston. Hallituksen nöyrtyminen olisi eläkekiistassa voitto kaikille kansanliikkeeseen osallistuneille suomalaisille. Eilisen välikysymyskeskustelun aikana tilanne saikin uusia piirteitä, kun pääministeri ei useamman kerran tivaamisenkaan jälkeen suostunut vastaamaan opposition kysymykseen, vaan piiloutui työmarkkinajärjestöjen kanssa tekemän neuvottelutuloksen taakse ja sen muotoiluihin. Parlamentarismissa hallitus on kuitenkin vastuussa eduskunnalle eikä työmarkkinajärjestöille, samoin kun hallitus on vastuussa kansalle. Samalla tämä kahden viikon episodi on epäilemättä nakertanut suomalaisten luottamusta koko yhteiskuntaan ja eduskuntaan, saatikka varmaan eniten myöskin hallitukseen. Tämän rakentaminen takaisin ottaa varmaan aikaa.

Sovitussa paketissa työurien pidentämisestä ovat lähes samat tavoitteet kuin 2005 tehdyssä uudistuksessa. Ainoa asia, mikä uudistuksessa oli uutta, oli se, että hallitus ymmärsi, että näistä asioista on neuvoteltava työmarkkinajärjestöjen kanssa. Nyt tämä on kummallisesti haluttu kääntää historialliseksi uudistukseksi, että neuvotellaankin työmarkkinajärjestöjen kanssa, mikä on kirjattu myöskin hallitusohjelmaan useampaan eri kohtaan, muun muassa näin: "Työeläkkeitä koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa." Myös kahdessa muussa kohdassa tämä on kirjattu hallitusohjelmaan. Nyt painostuksen jälkeen hallitus oivalsi, että tämä on se uutuus, minkä nyt tarjoilemme eduskunnalle ja kansalle.

Suomalaiset eivät kiirehdi ennen aikojaan eläkkeelle, koska olisivat laiskoja tai työtä vieroksuvia. Ennenaikaiselle eläköitymiselle on syynä yleensä terveyden pettäminen tai työttömyys. Yli puolet eläkkeellä olevista 60-vuotiaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Tämä asia ei korjaannu eläkeikää nostamalla. Kotkalainen metallimies kirjoitti: "Olen eläkkeellä metallialalta, eikä tiedossani ole yhtään työtoveria, joka olisi jaksanut tehdä töitä nykyiseenkään eläkeikään asti." Telan kiertueella, jossa puhuttiin työeläkeotteista ja informoitiin niistä, ihmiset ilmoittivat, että heillä olisi halua jatkaa työuraa, vaikka kuntoakaan ei riittäisi, jos työ olisi kannustavaa. Mutta pakkokeinolla työuraa ei voida pidentää. Työelämässä jaksamiseen ja työhyvinvointiin on vakavasti panostettava, muun muassa työaikajärjestelyin, työvapain, fysikaalisin palveluin ja muina työterveyspalveluina ja ter-veyttä edistävinä palveluina työpaikoilla.

Jokaisen meistä on tietenkin myös kiinnitettävä huomiota omaan kuntoonsa ja vaikutettava terveyteensä ja hyvinvointiinsa henkilökohtaisilla ratkaisuilla ja valinnoilla, mutta huomiota on myös kiinnitettävä johtamiseen työpaikoilla. Näillä ratkaisuilla voidaan vähentää sairauslomia, parantaa työssä viihtymistä ja nostaa luontevasti eläköitymisikää. Tarvitsemme myös lisää järjestelmiä joustavilla työajoilla työskentelyyn erityisesti lähestyttäessä eläkeikää. Näihin tarvitaan kannustavia esityksiä. Työntekijöiden eläkkeellejäämisikä on siis kohonnut, niin kun 2005 eläkeuudistuksen jälkeen suunnitelmassa oli tavoitteena. Ongelmana tällä hetkellä onkin ennemminkin työttömyys, ja eräs kommentti, jonka sain palautteena, kiinnitti huomiota: "Miten meillä on varaa pitää työttömänä nuoria, keski-ikäisiä, työhaluisia kansalaisia? Työttömyys on meidänkin alueellamme ollut kaiken aikaa yli 10 prosenttia ja suurin osa näistä on pitkäaikaistyöttöminä. Nyt nuorisotyöttömyys on kasvanut yli 33 prosenttia. Tähän tulevat vielä liittymään nyt lomautettuna olevat, jotka kevään ja alkukesän aikana tulevat irtisanotuiksi."

Nuorisotyöttömyyden osalta SDP:n ryhmäpuheenvuorossa esitettiin yhteiskuntatakuun jatkamista 30 vuoteen. Tämä olisi pieni askel, jotta voisimme välttää nuorten syrjäytymisen täysin työelämästä, kun heille olisi tarjolla joko harjoittelu-, koulu- tai työpaikka. Työelämä on rankkaa, ja arkkiatri Pelkonen totesikin tästä hallituksen esityksestä muun muassa niin, että tämä koskettaa erityisesti raskasta työtä tekeviä ihmisiä, sillä heidän terveytensä ei tätä kestä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Vielä yksi lainaus: "Kun katsotaan, mihin tämä kepuvetoinen hallitus rahansa laittaa ja minkä me nuoret työllämme maksamme, paljastuu todella ikävä oikeistolainen politiikka: metsäveron alennuksiin, kaupan katteiden kasvattamiseen ja yksityisten eläkkeiden parantamiseen." Oli suora palaute kansalaisilta.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Totesin eilen käydyn debatin yhteydessä, että minun on vaikea ymmärtää, miksi tällainen yhteiskuntarauhaa järkyttävä tilanne maahan on synnytetty. Kaikki tiedämme ja toivottavasti myös tunnistamme, että valtiontalouden tila on hyvää vauhtia heikentymässä, ja kaikki olemme yhtä mieltä siitäkin, niin kuin eilen jo totesin, että työuria pitää voida pidentää. Kysynkin, miksi hallitus halusi järjestää tällaisen näytelmän, jota voisi leikillisesti kutsua poliittiseksi satiiriksikin?

Jos jotakin myönteistä tästä tilanteesta haluaa hakea, se voi liittyä eläketietouden lisääntymiseen, vaikka sisältökysymykset tässäkin keskustelussa ovat jääneet melko paljon taka-alalle.

Ihmettelin myös hallituksen puheenvuorojen sävyä siitä, että vuoden 2005 eläkeratkaisulla ei olisi riittävää merkitystä työeläkerahoituksen turvaamisessa. Yksi väittämä oli, että suuret ikäluokat siirtyvät kohta eläkkeelle ja työssä oleva väestö vähenee kovaa vauhtia, minkä johdosta huoltosuhde vääristyy. Voi olla, että väittämässä on perää, mutta ongelma ei parane sillä, mitä hallitus eläkeiän nostoesityksellään sanoi tavoittelevansa.

Haluan pöytäkirjaan merkittäväksi, kun huomasin tarkastusvaliokunnan mietintöä 6/2008 vp tutkiessani, että ennusteen mukaan työvoiman tarjonta vuosina 2005—2025 muuttuu seuraavasti — lähde on Työvoima 2025, Työvoimapoliittinen tutkimus 2007. Siinä sanotaan, että 15—24-vuotiaiden työvoiman tarjonta laskee 321 000 henkilöstä 277 000 henkilöön. Sen sijaan 55—64-vuotiaiden työvoiman tarjonta lisääntyy 395 000 henkilöstä 444 000 henkilöön ja että kokonaistarjonta työvoiman osalta laskee 2 597 000 henkilöstä 2 472 000 henkilöön. Tämä ei ole kovin järkyttävä, 125 000 näitten vuosien aikana. Kun tässä ei vielä ilmeisesti ole mukana maahanmuuttajia, joiden lukumäärä on nopeasti noussut ja jatkuu edelleen, tämän merkitys muuttuu siltäkin osin. Mitä tästä sitten voitaisiin päätellä?

On pidettävä ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan huolta, että he myös pysyvät ja viihtyvät työelämässä. Omaa osaansa työvoiman käytössä ja tarjonnassa näyttelevät irtisanomiset, joiden määrän arvellaan sysäävän työelämän ulkopuolelle useita kymmeniätuhansia työntekijöitä jo tänä vuonna. Toisaalta emme voi ummistaa silmiämme sille, että vanhenevan väestön määrä tulee tarvitsemaan nykyistä enemmän erilaisia hoiva- ja terveyspalveluita. On siis selvää, että ratkaisuksi tähän ongelmaan ei kelpaa pelkästään eläkeiän nostotavoite. Tarvitaan tilanteen kokonaisvaltaista uudelleenarviointia ja myös uusia käytännön toimia.

Kun viittasin vuoden 2005 työeläkeratkaisuun, haluan todeta vastaväitteistä huolimatta, että uudistuksen sisään on kirjoitettu varsin iso joukko toimenpiteitä, millä tavoitteisiin päästäisiin. Ne ovat vain jääneet hallitukselta käytännössä liian kevyelle hoidolle. Valitettavasti myös oppositiolta on unohtunut muistuttaa tästä asiasta hallitusta tarpeeksi usein. Nostan esiin muutaman esimerkin.

Kun työeläkejärjestelmä uudistettiin, siihen ei enää jäänyt eläkkeiden yhteensovitusta. Sanottakoon tässä yhteydessä sekin, että ainoa eläkejärjestelmä, jossa se on voimassa, on kansanedustajien eläkejärjestelmä, jossa yhteensovitus leikkaa parhaillaan 50 prosenttia eläkkeestä. Haluan tällä esimerkillä osoittaa, että moni työkykyinen kansalainen voisi halutessaan antaa panoksensa eläköitymisen jälkeenkin menettämättä entistä eläke-etuuttaan, ja kaiken lisäksi 63—68 vuoden välillä työuran jatkaminen vielä kartuttaa eläkettä. Tämä on mielestäni huomionarvoinen seikka, ja sen takia, kun puhutaan esimerkiksi vanhus- ja terveyspalveluista, nyt on korkea aika kiinnittää huomiota myös asiasta tiedottamiseen.

Arvoisa puhemies! Aika näyttää loppuvan. Haluan vain todeta vielä tästä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausumasta elinaikakertoimen, että se edellyttää kahdenlaisia toimenpiteitä. Ensinnäkin ministeriön Eläketurvakeskuksen pitäisi antaa eläkelaitoksille tarkemmat ohjeet elinaikakertoimen soveltamisesta, ja toiseksi sitten pitäisi tutkia, onko tälle elinaikakertoimelle enää käyttöä ja miettiä sitä, mitenkä tässä yhteydessä voitaisiin korjata ainakin yksi ongelma, joka koskee niitä ihmisiä, jotka elinaikakertoimen haittapuolena eivät voi työelämään osallistua, koska ovat työkyvyttömyyseläkkeellä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lopuksi huomauttaa olevani itse hyvä esimerkki työelämässä viihtyvästä, joka aloitti työuransa 15-vuotiaana ja porskuttaa täyttä hetkeä vielä 70-vuotiaana, ties vaikka 80-vuotiaanakin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys sisälsi selkeän kysymyksen hallitukselle: Aikooko hallitus perua ihmisten epävarmuutta lisäävän yhteiskunnan luottamusta syövän yksipuolisen päätöksen nostaa vanhuseläkkeen ikärajan 65 vuoteen?

Eilen uutiset kertoivat, että kyllä hallitus joutui perumaan päätöksensä. Kansanliike oli näyttänyt voimansa. Me sosialidemokraatit tuemme nykyistä eläkejärjestelmää, se on kannustava, joustava ja tuloksellinen. Eläketurvakeskuksen ensimmäisen yhteismitallisen pohjoismaisen eläkevertailun mukaan eläkkeellejäämisikä Suomessa on 61,9 vuotta. Suomalaiset jäävät eläkkeelle puoli vuotta vanhempana kuin norjalaiset, mutta noin vuoden verran nuorempana kuin ruotsalaiset. EU-maissa keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on 61,2 vuotta.

Joustava eläkeikä ja superkarttuma on tarjonnut ihmisille kannustavan tavan jatkaa työelämässä. Esimerkkejä on monia. Lääkäri on jäämässä eläkkeelle, mutta hän kertoo jatkavansa vielä kaksi vuotta osa-aikaisena työntekijänä. Taksinkuljettaja oli saanut Kelalta tiedotteen tulevasta eläkkeen määrästä, jos hän jatkaa työelämässä täytettyään 63 vuotta. Hän palasi työelämään ja aikoo tehdä töitä vielä usean vuoden, koska eläkekertymä on kannustava. Monet ter-veydenhuollon ammattilaiset tekevät mielellään sijaisuuksia eläkkeelle siirtymisen jälkeen, koska he voivat itse päättää työajasta oman työkykynsä puitteissa.

Arvoisa puhemies! On sanottu, että ihmiset eivät muka halua tehdä töitä. Työelämän tuntemus ja todellisuus on todella hukassa, jos ei ole tietoa siitä, että ikääntyviä työntekijöitä ohjataan yritysten säästötalkoissa eläkkeelle. Näin tapahtuu myös niissä yrityksissä, joissa valtio on osaomistajana. Työhyvinvointia tai työurien pituutta ei lisätä siten, että työpaikoilla käydään jatkuvaa pudotuspeliä ja ikääntyneitä työntekijöitä tuupataan työelämän ulkopuolelle. Monet ovat saaneet jo tiedon siitä, että määräaikaisia työsopimuksia ei enää jatketa, ja useissa työpaikoissa käydään yt-neuvotteluja, jotka johtavat irtisanomisiin, vaikka hallitus on esittänyt toiveen, että työnantajat eivät irtisanoisi työntekijöitään.

Suomalaiset ovat tunnetusti ahkeria ja työhön motivoituneita. Suurin osa haluaisi olla mukana työelämässä pitempään, mikäli työelämä antaisi siihen mahdollisuuden. Tällä hetkellä suurin ongelma on työriittävyydessä kaikilla ikäryhmillä. Useat nuoret eivät saa ensikosketusta työelämään, koska kesätyöpaikkoja ei ole tarjolla riittävästi. Hallitukselta odotetaan toimia, että nuorille olisi riittävästi kesätyöpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Nyt on kiinnitettävä huomiota ennen kaikkea työelämän laadun parantamiseen. Toivottavasti hallitus kaivaa nopeasti esiin hallitusohjelmaan sisältyvän työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman. Työelämän osalta tavoitteena tulee olla laaja-alainen työelämän kehittäminen. Hallitusohjelmassa on luvattu kiinnittää erityistä huomiota myös ikäjohtamiseen ja henkiseen työsuojeluun ja luoda vajaakykyisille ihmisille nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua kuntonsa mukaan työelämään.

Arvoisa puhemies! Me haastoimme hallituksen eläkeikäkysymyksessä ja haastamme sen nyt yhteistyöhön, jotta voimme kehittää yhdessä suomalaista työelämää, niin että se huomioi paremmin ihmisten mahdollisuudet päästä työelämään ja pysyä työelämässä. Ed. Sanna Perkiö totesi eilen illalla täällä istuntosalissa: "Suuri joukko suomalaisia joutuu tänä päivänä jäämään eläkkeelle työkyvyttömyyden takia. Meidän on työpaikoilla saatava aikaan muutos. Mielestäni ihmisillä on oikeus eläköityä terveenä." Näin sanoi Sanna Perkiö. Olen ed. Perkiön kanssa aivan samaa mieltä. Tavoitteena tulee olla, että ihmiset voivat kokea hyvinvointia ja onnistumisen sekä tyytyväisyyden tunnetta hyvin tehdystä työstä ja tuloksellisesta työstään. Ja työuran jälkeen kaikilla työntekijöillä pitää olla mahdollisuus nauttia ansaituista eläkepäivistä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen pari viikkoa sitten tehty äkkinäinen eläkeveto, päätös minimieläkerajan nostamisesta 65 ikävuoteen, oli monella tavalla pohjanoteeraus tähänastisessa poliittisessa keskustelussa. Ensinnäkin pääministerin yksipuolinen sanelu ilman kolmikantaneuvotteluja oli törkeä epäluottamuksen osoitus yli kahta miljoonaa palkansaajaa kohtaan.

Toiseksi, pääministerin hetkellinen lumisokeus ja sen tuloksena syntynyt hiihtoretki-idea on suuri loukkaus myös parlamentaarista päätöksentekoa kohtaan.

Kolmanneksi, hallituspuolueiden kansanedustajat ovat halunneet tietoisesti hämmentää käsitteitä koskien eläkkeellesiirtymisikää ja eläkeikää. Lisäksi päätöksen taustalla olevat faktat tuntuvat kovin valikoiduilta.

Ei voi kuin todeta, että hallitus on eläkepäätöstä perustellessaan ajautunut harhaanjohtavaan propagandaan. Aiottua eläkeiän korottamispäätöstä perusteltiin muun muassa sillä, että suomalaisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on 59,4 vuotta, ja että se on liian alhainen naapurimaihimme verrattuna. Huomiotta jäi seikka, ettei tämä luku ole täysin vertailukelpoinen, sillä 59,4 vuoden eläkkeellesiirtymisikä ei kerro koko totuutta. Nimittäin 59,4 vuoden eläkkeellesiirtymisikään on laskettu mukaan myös ne nuoret, jotka ovat jostakin syystä eläkkeellä. Siten eläkkeellesiirtymisen keskiarvo alenee merkittävästi. Jos taas tarkastellaan yli 50-vuotiaiden eläkkeellesiirtymisikää, silloin keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousee jo kahdella vuodella 61,4 vuoteen. Jos taas tarkastellaan pelkkää vanhuuseläkkeelle lähteneiden ikää, silloin keskimääräinen eläkkeellejäämisikä nousee entisestään. Esimerkiksi Eläketurvakeskuksen mukaan viime vuonna vanhuuseläkkeelle siirtyneiden keski-ikä oli jo 63,2 vuotta.

No, jatketaan. Jos taas vertailusta jätetään pois nuoresta asti työkyvyttömäksi siirtyneet vailla työelämää olleet ja aloitetaan vertailu Eläketurvakeskuksen tapaan vasta 30 vuotta täyttäneistä, saamme yhteismitalliseksi eläkkeellesiirtymisen keskiarvoksi jo 61,9 vuotta.

Euroopan unionin Eurostatin vertailun mukaan suomalaiset jättävät työmarkkinat 62,4 ikävuoden iässä esimerkiksi vuonna 2006, kun taas EU-maiden keskiarvo eläkkeellesiirtymiseen on noin 62 vuotta. Eurostatin tutkimuksessa työjättöikä sisältää muun muassa työtä tekeviä eläkeläisiä, sairauslomalaisia ja eläkeputkessa mukana olevia.

Keskustelussa on siis jäänyt myös kokonaan huomiotta, että eläkkeelle siirtyvien keski-ikä on Suomessa noussut muita Pohjoismaita nopeammin, ja yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on noussut muita EU-maita nopeammin, 2000-luvulla 14 prosenttiyksikköä. Erityisen nopeasti on noussut yli 60-vuotiaiden työllisyys. Suunta siis on jo vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen ylöspäin ja nykytahdillakin kahden kolmen vuoden pidennys tullee toteutumaan. Viime vuosi nimittäin oli ensimmäinen, jolloin yleisin työeläkkeelle siirtymisen ikä oli 63 vuotta. Valitettavasti, hyvät kansanedustajat, näitä näkökulmia ei ole riittävästi käsitelty, kun hallitus päätti esittää eläkeiän nostoa.

Arvoisa puhemies! Hallitus pyrkii laman varjolla palkansaajan ja työeläkeläisen aseman heikentämiseen sekä kalliiden veronkevennysten maksattamiseen tulevilla eläkeläisillä. Massiivista parin viikon vastarintaa ja kansan syvien rivien tuntoja kuvaa hyvin se, että isojen työmarkkinajärjestöjen nimienkeruukampanja ehti tuottaa lähes 173 000 allekirjoitusta. Opposition käynnistämä välikysymys päättyi eilen loistavaan vastaukseen välikysymykseemme, kun hallitus joutui luopumaan aiotusta eläkeiän nostosta työmarkkinajärjestöjen kanssa tehdyn sopimuksen tuloksena. Kiitos tästä voitosta kuuluu oppositiolle, kansalle ja palkansaajajärjestöille. Liekö tämä syy, että hallitusaitio ammottaa tyhjyyttään? Missä ovat tämän hallituksen ministerit vastaamassa välikysymykseen?

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä täällä salissa ja tiedotusvälineissä ovat puhuttaneet eläkeiän korottamiseen liittyvät asiat. Meidän on tässä keskustelussa hyvä muistaa, että edellinen eläkeremontti tehtiin vuonna 2005, eli neljä vuotta sitten. Se oli oikeutettua tuolloisen taloudellisen tilanteen perusteella. Nyt tilanne on aivan toinen. Suomi on muiden maiden mukana syöksynyt kohti taantumaa. On mietittävä keinoja, joilla vauriot pystytään minimoimaan.

Totta on, että väestö ikääntyy Suomessa nopeasti. 30 vuoden kuluttua Suomi on Euroopan kolmanneksi ikääntynein kansakunta. Vastaavasti ikääntymisen mukanaan tuomat terveydelliset ilmiöt lisääntyvät voimakkaasti. Tämä väestön ikääntyminen siivittää sosiaali- ja terveyssektorin uudistuksia tällä hallituskaudella entistä voimakkaammin. Muutosten nopeus pakottaa meidät tarkastelemaan järjestelmiä ja toimintoja yhä uudelleen ja uudelleen.

Hyvä esimerkki on eliniän pidentyminen. 1960-luvun alkupuolella työeläkejärjestelmän luomisen aikaan 15-vuotiailla miehillä tai pojilla oli edessään keskimäärin 52 vuotta eli he elivät keskimäärin 67-vuotiaiksi. Nykyisin 65 vuotta täyttäneillä miehillä on odotettavissaan elinaikaa keskimäärin vielä yli 15 vuotta, eli nykyään miehet elävät keskimäärin yli 80-vuotiaiksi. Eliniän piteneminen on merkittävä yhteiskuntapoliittinen saavutus, jota olemme tavoitelleet, mutta se on myös haaste julkisen talouden kestävyydelle. Väestön vanhenemisen myötä eläkemenot ja hoivamenot kasvavat, vastaavasti samaan aikaan sosiaaliturvan rahoitusmahdollisuudet heikkenevät. Onnistunut väestön ikääntymiseen varautuminen edellyttää, että julkisen sektorin ja eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys turvataan pitkällä tähtäimellä. Väestön ikärakenteen muutos on ollut nähtävissä jo pidempään, ja olemme varautuneet siihen paremmin kuin muut maat. Olemme rahastoineet merkittävän osan tulevaisuuden eläkemenoista sekä uudistaneet sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että ne kannustavat työntekoon. Hyvä esimerkki kauaskantoisesta varautumisesta on ollut työeläkejärjestelmän kokonaisuudistus.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen eläkepolitiikan tavoitteena on turvata eläkeläisten kohtuullinen kulutustaso nyt ja tulevaisuudessa. Eläkejärjestelmän suurimmaksi haasteeksi on noussut kestävän rahoituksen varmistaminen pitkällä tähtäimellä ja sitä myötä myös riittävän eläketurvan takaaminen tuleville sukupolville. Keskeinen keino eläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden varmistamisessa on työuran pidentäminen talouskasvun ja onnistuneen rahastoinnin lisäksi. Eläkejärjestelmän pitää toteuttaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, ja kansalaisten on voitava luottaa eläkejärjestelmän kestävyyteen. On tärkeää huolehtia siitä, että ikääntyvä väestö saa osansa maan taloudellisesta hyvinvoinnista, ja että he voivat osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen sosiaali- ja kulttuurielämään. Pidän tärkeänä sitä, että vanhuusköyhyys vähenee ja ikääntyneet voivat nauttia kohtuullisesta elintasosta.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi. Nykyisessä taloustilanteessa on kolme vaihtoehtoa: Ensinnä leikkaukset, jotka koskettavat kaikkein pienituloisimpia ihmisiä. Tämä ei ole oikein. Toinen on verojen korotukset. Sekään ei ole oikein, sillä kotimainen kysyntä tyrehtyy täysin. Viimeisenä vaihtoehtona jää jäljelle työurien pidentäminen eli eläkeiän jonkinasteinen korottaminen. Se on ainut vaihtoehto, jolla pystytään vastaamaan nykyiseen huutoon parhaiten.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut erinomaisen monipolvinen ja hyvä keskustelu. On ollut paljon erilaisia näkökohtia, joista ollaan eri mieltä ja jotka koskevat muun muassa sitä, oliko oikein näin huonolla valmistelulla tehdä tämä päätös. Samaten on ollut erimielisyyttä siitä, tuleeko paras tulos keppiä vai porkkanaa käyttämällä. Mutta kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, että on yksi asia, josta ilmeisesti eduskunta on kokonaisuudessaan yhtä mieltä: Se on se, että tämä joustava eläkeikä on oikea ratkaisu. Kun olen hyvin tarkasti kuunnellut täällä käytettyjä hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroja, niin huomaan, että ei täällä salissa ole kyllä yhtään henkilöä, joka kannattaisi 65 vuoden alaikärajaa työeläkkeisiin. Ei edes ed. Rehula, joka tunnetusti on hallituksen uskollinen soturi ja aina valmis viemään hallituksen esityksiä eteenpäin; edes hän ei ole kannattanut. Eduskunta on siis yksimielisesti tämän 63:n kannalla, kun tämän keskustelun yhteenveto aikanaan tehdään.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eiköhän nyt, ed. Ahonen, pitäisi mennä katsomaan totuutta silmiin eikä puhua sitä samaa höpinää, mitä täällä on kuultu päiväkausia siitä, jotta pelkästään tällä pitemmällä työuralla hoidetaan nyt nämä valtionvelat ja tulevat jutut, mihin ollaan menossa. Se nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan, koska ensinnäkään meillä ei ole semmoisia työpaikkoja olemassa. En usko ollenkaan, että on olemassa semmoista työtä, että saadaan vientituotteita, joilla tämä homma hoidetaan.

Sitten toisaalta, eläkepolitiikka on pitkäjänteistä politiikkaa. Ei se voi olla sillä tavalla, että nyt joku suhdanne, niin kuin totesitte puheenne alussa, että suhdanteen takia pitää tämmöinen temppu tehdä, vaan tämä on siis pitkäjänteistä, vuosikymmenien aikaista politiikkaa, eikä jonkun matalasuhdanteen aikana tehdä sitä varten jotakin tämmöistä ratkaisua niin kuin ollaan tekemässä.

Sitten toisaalta, vielä elinikäkertoimesta. 2005, kun tehtiin tämä eläkelaki, niin siinä tämä keskimääräisen eliniän jatkuminen otettiin huomioon.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Historia toistaa itseään. Vuonna 1937 sosialidemokraattien myötävaikutuksella rakennettu kansaneläkejärjestelmä, joka oli kuitenkin säästämisperiaatteinen, ryöstettiin 1956 yleislakon tunnelmissa, erityisesti Maalaisliiton toimesta. Tuolloin laitettiin näpit taas palkansaajien eläkeoikeuksiin. Me tiedämme, miten sitten kävi, kun me tulimme hallitukseen. Hyvinvointivaltiota rakennettiin, ja nyt me tiedämme, että noin 100 miljardia euroa tulee velkaa valtiolle, ja siitä 90 miljardia tulee edellisen ja tämän porvarihallituksen toimesta. Minä kyllä ihmettelen, että näissä olosuhteissa te vielä kehtaatte tänne tuoda nämä eläkeleikkaukset. Kepillä kaksi vuotta lisää, kun me ehdotamme ja ammattiyhdistysliike tuossa sopimuksessa ehdottaa kolme vuotta lisää kannustamalla. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Kaksi vuotta kepillä vai kolme vuotta kannustamalla?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty tiukkaa sanaa, että mikä on se oikea vuosi ja mikä on keskiarvo. Ed. Kiuru kovin sanoin ruoti hallituksen esitystä. Jos kuitenkin lähdetään siitä, että keskiarvoa halutaan nostaa, niin kyllä sitten pitää työuraa pystyä pidentämään siellä yläpäässäkin. Ei se keskiarvo muuten oikein tehokkaasti nouse, jos vain pelkästään siellä keskellä pidennetään. Mutta niin kuin on monessa esityksessä kerrottu, niin myös siellä ihan alkupäässä pitää pystyä lähtemään aikaisemmin työelämään liikkeelle. Kyllä minusta tämä eläketyöryhmä, kun on nyt sovun saanut aikaiseksi, niin tässä on kaikki edellytykset saada hyvä sopimus aikaiseksi, ja pystytään Suomessa työelämässä olemaan pitempään ja näin ollen saadaan tämä keskiarvo nousemaan, mikä nyt on se 59,4. Ja kaikki olemme siitä samaa mieltä, että se on keskimäärin liian vähän.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuo eilen aamulla tehty sopimus oli todella historiallinen siinä mielessä, että siinä sovittiin työuran pidentämisestä kolmella vuodella. Ja mitä ed. Heinäluoma tuossa edellä totesi, niin kyllä tähän 59,4 vuoteen kun lisätään se kolme vuotta, niin minun laskuoppini mukaan se ei mene yli sen 63 vuoden. Se on tärkeää, että me pystymme lisäämään.

Ed. Lahtelalle toteaisin, että tämä on yksi osa sitä kansantalouden hoitoa sitä kautta, että me pystymme työuraa pidentämällä hankkimaan verotuloja ja pitämään ihmisiä. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat olla töissä jopa 68-vuotiaiksi. Tuossa oli eräs erittäin tuttu taksiyrittäjä, joka yritti saada lupaa jatkettua vielä 70-vuotiaana, koska hän oli erittäin hyvässä kunnossa, mutta lainsäädäntö ei sitä valitettavasti suonut ja sallinut.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma, uskollisuus sisältää käsittääkseni myös sanan luottamus. Kun on uskollinen ja on luottamusta, sen varaan on aika hyvä rakentaa vaikeissakin tilanteissa ja olosuhteissa. (Ed. Vuolanne: Kansa ei luota teihin!)

Me olemme eläkejärjestelmämme ytimistä, keskeisistä asioista, yhtä mieltä. On rakennettu yhteisymmärryksellä suuri eläkeuudistus valtiopäivien 2002 päätteeksi. 2003 vaalien alla lainsäädäntö syntyi. Se eläkeuudistus on hyvä. Se rakentui kestäville elementeille, mutta ajan muuttuessa pitää olla uskallusta uudelleenarviointiin. Siteerasin ed. Heinäluoma teitä eilen. Te sanoitte täällä eilen keskustelussa, että tämä on erikoinen tilaisuus. Tämä on erittäin erikoinen tilaisuus. Muun muassa ed. Vuolanteen puheenvuorossa, kun hän lopetti siihen, että päätökset — päätökset, kysyn, mitkä päätökset, nyt on sopimus — olisivat tarkoittaneet eläkeleikkauksia, ed. Vuolanne, eläkeleikkauksia.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten saama sopimus työurien jatkamiseksi on erinomaisen hyvää yhteiskuntapolitiikkaa. Tässä täytyy lausua kiitokset työmarkkinajärjestöille ja tämmöisille yhteiskunnallisille merkittäville toimijoille, jotka näkevät hallituksen kanssa yhdessä vastuun nykyisestä ja erityisesti tulevien sukupolvien hyvinvoinnista ja mahdollisuudesta selvitä tämän laman ja yhteiskunnan muista vaatimuksista.

Hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää vain tuottavan työn kautta. Tuottava työ edellyttää yrittäjyyttä, ja sitä kautta yhteiskunnalle tulee jaettavaa. Mitään jaettavaa ei ole, jos vaaditaan vaan, että täytyy ottaa velkaa ja satsata sillä tavalla hyvinvointipalveluihin. Ne täytyy myös joskus maksaa, ja sen takia vastuu näistä toimista ja näistä tulevista sukupolvista ja heidän mahdollisuuksistaan on meillä. Olisi ollut hyvä, jos tässä eläketyöryhmässä olisivat olleet myös kaikki maksajat paikalla. Täällä vasemmisto on kuuluttanut, että maksajat päättävät. Siitä huolimatta hyvin yleinen näkemys vasemmistossa on, että yrittäjät, jotka ovat itse maksajia ja työn ja hyvinvoinnin mahdollistajia, eivät saa siellä pöydässä olla.

Kaiken kaikkiaan työiän, työajan, jatkuminen edellyttää todellista työntekijän ja ihmisen kuulemista; ihmisen, jolla on muukin arvo kuin ihmisyysarvo. On arvo hänen osaamisestaan, arvostus siitä, että häntä tarvitaan työyhteisössä. Jokainen ihminen haluaa päteä, haluaa toteuttaa itseään, ja työyhteisö on sellainen, jossa ihmisen täytyy voida toteuttaa itseään. Sitä kautta työyhteisö, yritys ja yhteiskunta saavat tuottavaa työtä ja tulosta jaettavaksi verotuloina ja sitten hyvinvointipalveluna.

Keskeistä myöskin työyhteisössä jaksamiselle yksilön osalta on se, että työntekijä tietää, mitä työyhteisö odottaa koko työssä olevalta joukolta ja mitä työssä odotetaan tältä yksilöltä. Toisaalta motivaatioon ja työn mielekkyyteen vaikuttavat työolosuhteet ja myöskin työn palaute ja tietysti seuraaminen. Eläkeiän nostaminen tai työssäoloajan pidentäminen edellyttävät nykyistä parempaa ihmisten jaksamista työyhteisössä, hyvää esimiestyötä. Hyvä esimies kuuntelee alaista, arvostaa häntä. Hyvä työyhteisö arvostaa toista työntekijää, hyväksyy hänen mahdollisuutensa toteuttaa itseään työelämässä. Valitettavan usein työyhteisössä on erilaista kiusaamista, toisaalta myöskin esimiesten ja ... [Tästä kohtaa puheesta puuttuu 6 sekunnin osuus, koska mikrofoni suljettiin hetkeksi vahingossa.] ... tekijä saa sille kuuluvaa arvoa. — En tiedä, mitä nyt tapahtuu, koska puhetta ei ole keskeytetty, mutta en näe, että ainakaan kello kävisi.

Arvoisa puhemies! Sukupolvien ylittävä oikeudenmukaisuus ja vastuun kantaminen edellyttävät koko kansan valitsemalta eduskunnalta aitoa vastuun kantamista ja asettumista siihen rooliin, joka kansanedustajalla eduskunnassa on suhteessa tämän yhteiskunnan demokratian toteuttamiseen. Siksi on ollut hämmästyttävää, että täällä ei haluta sitoutua oppositiossa sosiaalitupoon, täällä ei haluta sitoutua nyt tehtyihin eläketyöryhmän tavoitteisiin, hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tavoitteisiin. Täällä vaaditaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta vastuun kantamisesta ei ole kyllä näkynyt minkäänlaista merkkiä. Jos tähän ei löydetä eduskunnassa yhteistä näkemystä, niin kovin vaikea on myöskään tavallisen ihmisen, tavallisen suomalaisen uskoa poliittiseen järjestelmään, koska luottamusta tämmöisiin poliittisiin toimiin täällä eduskunnassa heikennetään. Ymmärrän sen, että oppositiolla on oma roolinsa ja sen täytyy kyseenalaistaa hallituksen toimet, mutta tämmöinen suorastaan sirkustoiminta, mitä täällä on nähty, ei ole kyllä sen arvoista, että tämä tänne saliin kaikilta osin kuuluisi.

Laman maksajaksi eivät saa joutua tulevat sukupolvet, nyt työelämässä olevat tai työelämään tulevat. Heillä täytyy olla samanlainen mahdollisuus menestyä yhteiskunnassa kuin meillä vanhemmilla sukupolvilla on ollut. Siitä me edustajat kannamme vastuun ainakin viimeistään vaaleissa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Kaltiokumpu puhui sirkuksesta. Kyllä, sirkuksen olemme todellakin nähneet hallituksen toimesta. En olisi ikinä kuvitellut, että suomalaiseen poliittiseen historiaan mahtuu tällainen farssi, mikä alkoi pääministeri Vanhasen neuvotellessa demokraattisesti itse itsensä kanssa Rukan hangilla. Se oli sirkus vailla vertaa, ja on vähintään kohtuullista, että tästä nyt käydään vakavahenkinen keskustelu täällä eduskunnassa. Kysymyksiä ei ole esittänyt pelkästään oppositio vaan koko Suomen kansa, kun hallitus tällä tavalla yksipuolisesti päätti käydä kiinni Suomen kansan eläkkeisiin.

Kaiken kaikkiaan, puhemies, ed. Kaltiokumpu puhui vastuusta. Aivan. Mikä on esimerkiksi hallituksen vastuu tällä hetkellä käynnissä olevasta täysin virheellisestä talouspolitiikasta? 60 miljardia kenties velkaannumme tulevina vuosina, ja te teette holtittomia veronkevennyksiä. En ymmärrä tätä. Jos puhutte vastuusta, kertokaa, mikä on hallituspuolueiden vastuu ymmärtää taloustilanne tässä ja nyt.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä on kyllä mielenkiintoista kuulla. Kun te olitte hallituksessa silloin, kun oli viime lama, te leikkasitte kaikilta köyhimmiltä, te leikkasitte kaikista yrityksistä. Saitte aikaan suuren vyöryn yritysten konkurs-seja ja työttömyyttä, mistä me vieläkin maksamme laskuja, joita meidän työttömät perheemme ovat joutuneet maksamaan kymmeniä vuosia. Ei ole kovin harkittua antaa nyt neuvoja hallitukselle, kun hallitus nimenomaan haluaa pitää yritykset toiminnassa, ostovoiman kansalaisilla riittävän hyvänä, tukea sillä lailla yhteiskuntaa, että ihmiset eivät joudu työttömiksi. Mutta näyttää olevan, että demareilla on tämmöinen tarve ja polttava halua saada kaaos aikaan, mutta sitä hallitus ei tule teidän pettymykseksenne tekemään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienimuotoisesti on kyllä nähty koko suomalainen yhteiskunta, ja luottamus on horjunut vakavasti, kun hallitus tällaisia farsseja järjestelee. Mutta hivenen nyt toivoisin ed. Kaltiokummulta historian tajua. Nimittäin puhuitte näistä yritysten konkursseista ja jättimäisistä vaikeuksista. Niin, nimenomaan silloin oli viime laman aikana porvarihallitus, joka teki nämä traagiset talouspoliittiset virheet silloinkin.

Kun me sosialidemokraatit tulimme valtaan sen jälkeen, meillä meni hyvin paljon voimavaroja siihen, että me korjasimme edellisen hallituksen traagisia virheitä, loimme uusia työpaikkoja, viime kaudella 120 000 uutta työpaikkaa, taloudellinen kasvu vauhtiin. Toivottavasti nyt teidän aikananne jälleen kerran tämä käänne ei ole niin traaginen, että me todella kymmeniä vuosia vielä tästä kärsimme. Tällä talouspolitiikalla, näillä väärillä talouspoliittisilla valinnoilla, mitä teidän hallituksenne nyt on tekemässä, tämä uhka on todellinen.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisi esittää kysymyksen ed. Viitaselle, mitä te sitten tekisitte. Te olette täällä vastustanut, niin kuin totesin, sosiaalitupoa, te vastustatte työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen tekemää sopimusta ja sen tavoitteita. Kyllä te vastustatte. Kun te vastustatte tätä elvytysbudjettia ja te vastustatte kaikkia toimia, niin mitkä ovat ne toimet, millä sitten sosialidemokraatit toimisivat tässä tilanteessa? Kertokaa ne meille ja Suomen kansalle, jos teillä niitä on.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen hiihti Rukalla kaksi viikkoa sitten kohtalokkaan retkensä, jossa ilmeisesti jonkun eläkeläisen ohittamana sai älynväläyksen nostaa työeläkeiän alarajaa kahdella vuodella eli 63 vuodesta alarajan 65 vuoteen. Ajatuksen taustalla muhii tietysti meidän kaikkien tiedostama tosiasia siitä, että työuria tulee pidentää tulevaisuutta ajatellen. Ikärakenteen muutos, eläkeläisten määrän kasvu ja työllisten määrän vähentyminen aiheuttaa ongelman, johon pitää ratkaisua etsiä. Mutta tämä Ruka, niin kuin minunkin puheessani, on ollut aika paljon esillä, ja varmasti jatkossa — tämä hiihtokeskus on saanut niin paljon mainosta — Matti Vanhanen saa sieltä mökin loppuiäkseen ilmaiseksi. (Ed. Pulliainen: Ei, vaan ylellisyysvero laitetaan sille!)

Sanelemalla tehty vaatimus eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella oli kuitenkin oikoladun hakemista, jossa ajaudutaan ojasta allikkoon. Politiikkariihessä hallituksen yksimielinen päätös, jonka siis allekirjoittivat pääministeripuolueen lisäksi kokoomus, Rkp ja vihreät, eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen aiheutti valtavan kohun, jossa työmarkkinajärjestöt, kansalaiset ja oppositio nousivat vastarintaan. Paine tuli hallitukselle niin suureksi, että se joutui perääntymään ainakin hetkeksi, tulemaan neuvottelupöytään työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tässä palaverissa ovat kummatkin osapuolet päässeet sopimukseen, jossa työuraa pyritään pidentämään kahdesta kolmeen vuoteen.

Työmarkkinajärjestöt ovat ilmeisesti hallituksen painostuksen alla hyväksyneet tämän sopimuksen, jonka perusteella tehtyjä toimenpiteitä hallitus arvioi vuoden lopulla. Näissä neuvotteluissa on hallituksella ollut ilmeisesti sormet selän takana ristissä. Nimittäin eilen ja tänään käydyissä keskusteluissa on huomattu, että siitä tärkeimmistä pointista eli eläkeiän nostosta 65 vuoteen ei hallitus ole kuitenkaan todellisuudessa luopunut. Sitä on kysytty moneen kertaan, mutta pääministeri ei ole antanut yksiselitteistä vastausta siitä, luopuuko hallitus tästä vaateesta vai ei, eikä myöskään ole kokoomuksen Katainen tätä suoraan sanonut. Eli toisin sanoen ei.

Arvoisa puhemies! Tämä viittaa nyt vahvasti siihen, että hallitus tulee palaamaan vaatimukseensa eläkeiän alarajan nostosta myöhemmin tällä kaudella. Tämä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopimus edellyttää, että työssäpysymisikää korotetaan 2—3 vuodella vaihtoehtoisilla toimenpiteillä. Eli tämä tarkoittaisi sitä, että työmarkkinajärjestöjen on taattava toimillaan se, että ihmiset ovat terveempiä ja työkykyisempiä 2—3 vuotta kauemmin kuin nykyään. Työhyvinvointia on parannettava, se on välttämätöntä, mutta kun otetaan huomioon, että hallitus vaatii työuraan nimenomaan loppupään pidentämistä, on tavoite erittäin vaativa, ellei lähes mahdoton.

Toimenpiteet, joissa nuorten pääsyä työmarkkinoille, opinnoistaan valmistumista, nopeutettaisiin, eivät riitä hallitukselle. Se eilisessä pääministerin puheenvuorossa tuli julki. Jos opintojakin nopeutettaisiin, niin sehän lisää työuraa vielä tämän 2—3 vuoden päälle. Työura voi siis tällä teorialla kasvaa mahdollisesti viisi vuotta. Tässä aletaan siis tarvita jo muitakin lääkkeitä kuin nämä työmarkkinajärjestöjen pohtimat keinot. Aletaan tarvita nuoruuden lähteen eliksiiriä tai vanhenemisen estävää geeniterapiaa, jotta hallituksen tavoitteisiin päästäisiin.

Toivon sydämestäni, että työmarkkinajärjestöt onnistuvat tässä vaativassa työssään. Muussa tapauksessa epäilen vahvasti, että pääministeri käy jälleen Rukalla pahoittamassa jonkun ohimenevän eläkeläisen takia mielensä ja sanelee yhdessä kokoomuksen, vihreiden ja ruotsalaisten kanssa uudet, vielä rankemmat sävelet meidän työssä käyvälle kansallemme.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan alkuun kyllä haluan myös osaltani todeta, että onhan tämä tavatonta, että me keskustelemme täällä välikysymyksestä ja hallituksen aitiossa ei ole pitkään aikaan näkynyt yhtäkään ministeriä. Haluan tuoda esiin, että viime kaudella, kun sosialidemokraatit olivat hallituksessa, silloin kyllä oli kunnia-asia se, että jos on välikysymystasoinen keskustelu käynnissä, niin viimeiseen puheenvuoroon asti ministerit päivystivät aitiossa. Tämä on hivenen ikävä asia, että edustajilla ei ole mahdollisuutta käydä debattia ministerien kanssa välikysymyskeskustelussa.

Arvoisa puhemies! Tähän itse asiaan. Harmi, että ed. Kaltiokumpu kerkisi jo lähteä salista. Olisin hänelle nimittäin kertonut, että se, mitä sosialidemokraatit itse asiassa vastustivat, oli se sama asia, mitä tuntui hyvin moni suomalainen, lähes koko Suomen kansa, vastustavan, eli hallituksen virheellistä yksipuolista päätöstä tehdä eläkeleikkaus eli käytännöllisesti katsoen siirtää tilipäivää parilla vuodella eteenpäin. Tätä me vastustimme.

Oli hieno asia, että myös Suomen kansa lähti terhakkaasti tässä liikkeelle. Oli hieno asia, että nettiadressit täyttyivät nimillä ja kansalaiset olivat valppaina. Se oli upea voitto demokratialle, ja tekisi mieli sanoa, että onneksi olkoon Suomen kansa tästä voitosta. Se oli kova juttu. Teimme historiaa siinä suhteessa, että hallitus kerta kaikkiaan joutui perääntymään omasta huonosta päätöksestään.

Se oli tietenkin vähän häkellyttävää eilen, kun tiesimme, että näin on käynyt, tekstiviestit sen meille kertoivat, ilouutisen, hallitus on perääntynyt virheellisestä päätöksestä. Minäkin kuvittelin, että hallitus sinänsä olisi tullut järkiinsä ja tunnustanut tämän suoraan, mutta kyllähän sekin sitten, farssin osa 2 oli, minkä näimme täällä keskustelussa, että ei ollut sitten mahdollista eduskunnan edessä, täällä parlamentin edessä sanoa suoraan, että kyllä vai ei, onko tämä päätös peruttu vai ei. Mutta me tietenkin tiedämme, että näin se tosiasiassa on ollut, ja hallitukseltakin olisi toivonut selkeän sanasen myös eduskunnan edessä tästä kyseisestä asiasta.

Se, mikä minua on kovasti askarruttanut tässä keskustelussa, on juuri se talouspoliittinen puoli tässä asiassa. Hallitus on kovasti toistellut, että tämä kyseinen ratkaisu, mikä onneksi nyt pois vedettiin, olisi muka ollut vaihtoehto leikkauksille tai veronkiristyksille. Hallitus itse on jo nyt valinnut leikkausten linjan. Kunnissa leikataan, ja hallituksen oma ratkaisu olisi käytännössä ollut nimenomaan palkansaajan eläkeleikkaus. Minä oikeastaan haluaisin tietää, ketä tässä nyt haetaan maksajaksi tälle virheelliselle talouspolitiikalle. Tulevia sukupolvia.

Minusta on suorastaan, ihan aidosti, todella huolestuttavaa se, että kun katselee televisiosta, että valtiovarainministeri Katainen kertoo, että tulemme mahdollisesti tulevien vuosien aikana 60 miljardia euroa velkaantumaan, niin samaan aikaan hallitus kuitenkin pitää hyvin tiukasti kiinni omista veronkevennyspäätöksistään. Se on täysin ristiriitaista, en voi sitä ymmärtää. Veronkevennyksiä annetaan hyväosaisille, metsänomistajille, peltomaan myyntivoiton verovapaus toteutetaan jnp. Tällaisia arvovalintoja tehdään tällaisina aikoina ja yritetään pistää suomalainen palkansaaja, se sairaanhoitaja, jolle lupailtiin tasa-arvotupoa, ja lähihoitaja ja opettaja ja metallimies, ja kaikki mahdolliset sitten tällaisten arvovalintojen maksajiksi. Tässä suhteessa tietenkin on hyvin iloista se, että tällainen pakkoratkaisu on vedetty pois.

Mutta hallitusta kehottaisin nyt kyllä, jos täällä nyt joku ministeri olisi kuulemassa, mikä mielestäni olisi kohtuullista, tosissaan miettimään näitä omia arvovalintojaan tässä tilanteessa. Nimittäin toisin, aivan toisin kuin tänään ministeri Katainenkin tuossa kyselytunnilla puhui, että nyt ei ole leikkausten aika ja nyt ei ole veronkorotusten aika, niin nimenomaan nythän se aika on. Kunnissa leikataan parhaillaan, olen äärimmäisen huolestunut niistä leikkauksista, kunnissa parhaillaan korotetaan veroja, jotka kohdistuvat kaikkein pienituloisimpiin, heidän verojaan kiristetään parhaillaan. Tämä on aivan nurinkurinen koko tämä kehitys, ja tästä minä toivoisin, että hallitus kantaisi vastuuta.

Täällä kyseltiin sosialidemokraattien vaihtoehtoja. Eilenkin annettiin ymmärtää, että niitä ei olisi. Esimerkiksi meillä oli tällainen keltainen lappu, minkä toivottavasti voisimme jakaa myös niille kyselijöille, jotka kyseenalaistivat sitä linjaa. Tässä on varmasti 15 esitystä esimerkiksi työhyvinvoinnin parantamiseksi, työelämän kehittämiseksi, niin että ihmiset jaksaisivat siellä töissä pidempään. Nimittäin näiden hallitusten päätösten tähden, tai kun tämä uhka oli päällä, kyllä minuun otti tosi moni kansalainen yhteyttä ja kertoi, että kun siellä työelämässä ei jaksa. Tässä on niitä meidän vaihtoehtojamme, niitä on täällä paljon, ja me olemme aina politiikassamme pyrkineet siihen, että meillä on oma rakentava vaihtoehtomme.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ei voi olla kuin ylpeä siitä tavasta, jolla Suomen kansa osoitti mielipiteensä ja sai myös tahtonsa läpi, ja oppositio on ollut tässä Suomen kansan nöyrä palvelija.

Me sosialidemokraatit rakastamme työtä. Siksi me haluamme, että myöskin kaikilla niillä, jotka työtä haluavat tehdä ja joilla kunto riittää, saavat mahdollisuuden tehdä työtä. Me haluamme myös, että työnteko kannattaa; että se kannattaa välittömästi palkan muodossa sekä sitten myöhemmin, kun jää eläkkeelle, että siitä omasta palkasta eläkkeeseen maksettu osuus, se säästöön laitettu vanhuudenturva, on myös riittävä. Me haluamme myöskin, että niillä ihmisillä, joiden työura ei ole ollut sellainen, että he olisivat saaneet työeläkettä itselleen kertymään, niillä, jotka elävät kansaneläkkeen varassa, olisi säällinen toimeentulo vanhuuden päivinä. Siksi meidän mielestämme poukkoileva eläkepolitiikka ei ole hyvää eläkepolitiikkaa. Hyvä eläkepolitiikka on ihmisen arvokkuuden tunnustavaa toimintaa; kun me kerran saamme mahdollisuuden elää tätä elämää, että myös elämän ehtoopuolella meidän arvokkuutemme tunnustetaan.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa, joka silloin astui voimaan ja lähti Lipposen kakkoshallituksesta liikkeelle, tavoitteeksi kirjattiin vuoden 1999 keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostaminen pitkällä aikavälillä 2—3 vuodella. Se oli hyvä tavoite. Hyvä tavoite on myös se tavoite, joka nyt on kirjattu hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteiseen paperiin: se, että me pyrimme työurien pidentämiseen. Silloin viime kierroksella työnantajien puolelta esitettiin eläkeikien nostoa ja eläke-etujen heikennyksiä. Ay-liike taas korosti, että työssäjaksamiseen voidaan vaikuttaa kestävimmin työelämää kehittämällä, ikääntyville räätälöidyillä työ- ja työaikajärjestelyillä, ammattitaidon ylläpitämisellä sekä laajentamalla ammatillista kuntoutusta. Tätä me sosialidemokraatit toivomme myöskin toteuttavan tässä uudessa eläkeuudistustyössä.

Edellisellä kierroksella eläkeuudistuksen valmistelussa keskeistä oli, miten eläkepolitiikan keinoin voitaisiin tukea nimenomaan eläkkeellesiirtymisiän nousua. Toisaalta haluttiin ottaa huomioon eri palkkatyöntekijäryhmien erilaiset työurat. Tämä on tarpeen, jos me haluamme toimia niin, että sillä uudistuksella on vaikuttavuutta myös tässä ajassa. Ratkaisuksi muotoutui innovaatio, että vanhuuseläkeikä muutettiin joustavaksi 63:sta 68:aan samalla laajentaen aikaa, jona työntekijä voi ansaita eläkettä sekä nostaa karttumaprosentteja iän mukaan. Tämä oli hyvä uudistus. Tätä ei varmasti ole tarpeen myöskään tässä nykyisessä uudistuksessa lähteä muuttamaan. Porkkana on aina parempi kuin keppi.

Suomalaisten 30 vuotta täyttäneiden keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä lähestyy tänä päivänä jo Ruotsia ja on jo ohittanut Norjan. Toki Islanti kulkee ihan omissa luvuissaan ja Tanska sitten tosin on hännänhuippuna. Suomalaiset jäävät Eläketurvakeskuksen tuoreen tilaston mukaan eläkkeelle 61,9-vuotiaina. Mutta kun me puhumme keskimääräisistä luvuista, niin se on vähän sama kuin Bill Gates astuisi Matinkylässä kapakkaan: Kertaheitolla siellä kapakassa olijoiden keskimääräinen varakkuus nousisi, vaikka todellisuudessa näiden kapakassa istujien varakkuus ei olekaan noussut. Siksi meidän pitää pystyä huomioimaan ne erityisryhmät, jotka aiheuttavat myöskin sen, että meillä tämä eläköitymisikä, todellinen eläkkeellejäämisikä, on sillä tasolla kuin se on.

Eli mitä pitäisi tehdä? No, tämä pääministeri Vanhasen esittämä nosto 63:sta 65:een ei olisi vaikuttanut juuri niihin kriittisiin kohtiin. Se ei olisi pystynyt nimenomaan siihen, että meillä työssäoloaika, työssäolourat, pitenisivät. Sillä, että olisi yksiselitteisesti nostettu eläkeikä 65:een, ei olisi parannettu työssäjaksamista, ei olisi parannettu ikääntyvien irtisanottujen työllistymistä, ei olisi saatu nuorisotyöttömyyttä talttumaan, ei olisi saatu opiskelijoita siirtymään työelämään nopeammin, ei olisi kehitetty välityömarkkinoita. Sillä ei olisi myöskään purettu työttömyysloukkuja. Nämä ovat sellaisia kriittisiä kohtia, joihin meidän pitää panostaa ja joita meidän pitää kehittää.

Esimerkiksi 55 vuotta täyttäneiden vuorotyöntekijöiden mahdollisuus jäädä pois yötöistä on varteenotettava, konkreettinen ehdotus, jonka puolueeni puheenjohtaja Jutta Urpilainen on julkisuudessa tehnyt. Sillä me mahdollistaisimme nimenomaan niiden ihmisten, jotka ovat koko elämänsä tehneet rakasta vuorotyötä, työssäjaksamisen (Puhemies: Kuusikin minuuttia on mennyt!) parantamisen.

Vielä, puhemies, työttömyysloukuista haluaisin puhua. Meillä on tänä päivänä sellaisia työttömyysloukuissa olevia ihmisiä, jotka pärjäävät tuilla paremmin kuin työnteolla. Silloin meidän pitää miettiä esimerkiksi verotuksellisia keinoja, joilla me teemme työnteon niin kannattavaksi, että ihmisen on aina kannattavampaa ottaa vastaan työtä. Siihen en halua missään tapauksessa lähteä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa lähdettäisiin heikentämään.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella lämmittävää kuulla sosialidemokraattisen puolueen varapuheenjohtajalta hänen kauniit sanansa siitä, miten kansaneläkkeellä olevalla pitää — tai hän käytti sanaa "olisi" — hänellä tulisi olla, säällinen toimeentulo. Kiitos näistä sanoista.

Te hehkutitte omassa puheenvuorossanne Lipposen kakkoshallituksen saavutuksena sitä, että maahan saatiin suuri eläkeuudistus, saatiin joustava eläkeikä. Ed. Guzenina-Richardson, mihin unohtui tuossa vaiheessa se, että kansaneläkeikä jäi 65:een, mistä seuraa muun muassa se, että jos kaupan myyjä tai perushoitaja jää eläkkeelle, varhennusvähennys toimii niin, että hänen kansaneläkettään leikataan?

Ja sitten yksi tämän keskustelun aivan ydinasioita opposition puolelta. Ed. Viitanen, suora lainaus teidän puheenvuorostanne: "hallituksen yksipuolinen virheellinen päätös tehdä eläkeleikkauksia." Ed. Viitanen, kertokaa minulle, mikä tämä eläkeleikkausasia oikein tässä yhteydessä on.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on juuri näin, niin kuin ed. Rehula sanoi, että jos nauttii kansaneläkettä ja siihen päälle pientä työeläkettä, niin on mahdollisuus siirtyä eläkkeelle jo 63-vuotiaana, mutta siihen tulevat ne leikkaukset päälle. Minä sekä henkilökohtaisesti että puolueeni varapuheenjohtajana en pidä tätä hyvänä asiana. Sitä syntiä, mitä on menneessä tapahtunut, minä en kantaisi tähän aikaan mukanani, vaan lähtisin katsomaan eteenpäin, millä tavalla me kaikki täällä parlamentissa yhteistyössä parantaisimme näiden kansaneläkeläisten asemaa. Esimerkiksi pääministerin esittämä takuueläke minun mielestäni ei ole riittävä, koska se jättää ulkopuolelle kansaneläkettä ja pientä työeläkettä nauttivat ihmiset. Minusta työlle pitää aina antaa arvonsa. Myös niiden ihmisten asemaa, jotka nauttivat kansaneläkettä ja pientä työeläkettä, täytyy parantaa. Toivottavasti ed. Rehula on samaa mieltä tästä minun kanssani.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä uskon, että ed. Rehula varmasti hyvin näitä järjestelmiä tuntevana tietää sen, että eläkkeet ovat palkansaajien itsensä maksamia ja hallitus yksipuolisella päätöksellään siirsi palkansaajan tilipäivää käytännössä katsoen kahdella vuodella eteenpäin. Eli kaksi vuotta lisää sitten, ennen kuin eläkeikä saavutetaan. Se on suomeksi sanottuna, ed. Rehula, eläkeleikkaus mitä suuremmassa määrin.

Mitä tulee sitten näihin päätöksiin, mistä kyselitte, niin uskoisin, että silloin yhdessä hallituksessa olimme ja yhdessä hyviä ratkaisuja teimme. Kun puhutaan tästä 2005 voimaan tulleesta eläkeuudistuksesta, niin siinä oli paljon myönteisiä ja hyviä puolia. Olisin todellakin toivonut, että tämä hallitus olisi malttanut odottaa sitä, miten sen uudistuksen hyvät puolet toteutuisivat pitenevinä työssäoloaikoina, ilman että oltaisiin lähdetty tällaiseen yksipuoliseen eläkeleikkaukseen. Eli tässä, ed. Rehula, (Puhemies: Minuutti kului!) te teitte eläkeleikkauksen.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eläkepolitiikkaa tehdään pitkällä aikajänteellä. Sen tulisi olla pitkäjänteistä, uskottavaa, ja sen tulisi perustua päätöksiin, (Sos.dem. ryhmästä: Nimenomaan!) joihin tavalliset ihmiset voivat luottaa.

Se, että meillä on ylipäätänsä tämä välikysymyskeskustelu, yksi osa tätä keskustelua on se, että työeläkejärjestelmällä on oma historiansa vuodelta 1961 ja perustat menevät vuoteen 1956; (Ed. Söderman: Kepulaiset varastivat eläkkeet!) historiallinen perusta, josta voi irtisanoutua tai olla mukana. On hyvä, että tulee uusia sukupolvia, tulee uusia ajatuksia ja uusia ideoita. Tervehdin todella lämmöllä sitä, että sosialidemokraattisen puolueen varapuheenjohtaja puhuu kansaneläkkeistä näin, kuin hän on täällä tänä iltana puhunut. Pitkä historiallinen perinne. Omalla kohdallani — historiaa eduskunnassa 12 vuotta — te olette ensimmäisiä edustajia, jotka puhuvat ylipäätänsä kansaneläkkeistä noin lämpimästi kuin täällä puhutaan.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tässä viime päivinä tapahtuneessa on monia hämmentäviä tekijöitä. Ensinnäkin hallituksen osalta tässä inhimillisessä, taloudellisessa ja vakavassa kriisissä on ollut vauhtisokeutta jos lumisokeuttakin.

Ensinnäkin eläkejärjestelmiin liittyen perusetuuksien rahoituksen osalta tammitauolla valtiovarainministeri keksi työnantajien kansaneläkemaksun poiston, joka tarkoittaa käytännössä perusetuuden jättämistä syöksyvän valtiontalouden kiristyvässä tilanteessa poliittisesta tahdosta riippuvaiseksi ja luo 1,1 miljardin euron valtionvelan lisän. Ja erittäin huolestuttavaa oli se, että hallitus tekee politiikkariihessään, olkoonkin taustalla sitten Rukan laskumäki tai muu, niin voimakkaita kolmikannan vastaisia ja kolmikannassa käymättömiä ratkaisuja kuin oli tämä eläkeiän alarajan nostamisratkaisu.

Kun on peräänkuulutettu kansallista eheyttä, kansallista yhteisvastuuta ja talvisodan henkeä, niin täytyy sanoa, että tässä unohtuivat kyllä alkeellisetkin talvisodan opetukset. Talvisotaanhan liittyi niin sanottu tammikuun kihlaus, jossa työnantajat ja työntekijät sopivat valtakunnallisesti ja luotiin myöskin yhteisiä käytäntöjä, joita on pidetty arvossa Suomessa. Kansalaisten voimakkaan reaktion ja myöskin poliittisen vastalausemyrskyn seurauksena hallitus vetäytyi nopeasti nyt sitten hakemaan työmarkkinajärjestöiltä yhteisymmärrystä päästäkseen tästä kriisistä eteenpäin. Kuitenkin on sanottava, että tämä yhteisymmärryksen kohta 6, kuten hallituksen esiintyminen täällä välikysymyskeskustelussa eilen osoitti, ei sisällä hallituksen ilmoitusta luopua tästä eläkeiän alarajan nostamisesta. Hallitus hakee vaihtoehtoja, vaihtoehtoisia malleja, tälle ratkaisulle. Tämä on tullut selvästi esille, ja välikysymys on enemmän kuin paikallaan tältä osin, samoin kuin siitä äänestäminen huomenna.

Minusta on myös vakavaa kansallisen eheyden näkökulmasta, myöskin tietysti koko Kansainvälisen työjärjestön Ilon kolmikantasopimuksen linjan näkökulmasta, että Suomessa tehtiin tällainen kyseisen järjestön koko ideologisen kivijalan murentamistoimi hallituksen taholta. En usko, että tämä ihan helpolla jää unhoon.

Vuonna 2005 SDP:n johdolla uudistettiin nimenomaan eläkejärjestelmiä kannustavaan, joustavaan systeemiin siirtymiseksi, ja siinä on keskeisenä tietysti porkkana ja positiivinen viritys. Kyllä tätä uudistusta pitää nyt tässä vaikeassa tilanteessa viedä eteenpäin; tilanteessa, jossa ihmisillä on aidosti pelko pärjäämisestä ja ylipäänsä siitä, että heillä olisi vielä huomenna työtä. Tässä tilanteessa pidän hyvin tärkeänä sitä, että todella jaksamista perhetekijöiden osalta ja ylipäänsä inhimillistä jaksamista käydään nyt paremmin läpi, mutta tämäkään ei tule onnistumaan, jollei panosteta nyt perusturvallisuuteen, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntien peruspalvelujärjestelmiin. On tuettava lapsiperheitä, on tuettava niitä, jotka kohtaavat tämän kansainvälisen kriisin pahimmat inhimilliset, sosiaaliset vaikutukset, kielteiset vaikutukset.

Puhemies! Kun on tuotu esille niin sanottu sosiaalipaketti, niin täytyy sanoa, että on harvinaista, että yli vaalikauden ulottuvissa asioissa oppositio jätetään ulkopuolelle. Maatalouspolitiikassa, turvallisuuspolitiikassa, monissa asioissa pidetään itsestäänselvänä, että hallitus ja oppositio yhdessä pohtivat kysymyksiä. Sata-komiteassa sosiaaliturvan uudistamisessa näin ei ole ollut, ja on annettava SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaiselle ja työmarkkinajärjestöille suuri tunnustus siitä, että muun muassa työttömyysturvan keston leikkaaminen pystyttiin torjumaan niissä neuvotteluissa, joita siellä käytiin. Myöskin pätkätyöntekijöiden aseman parantaminen. Nämä ovat todella niitä saavutuksia, joihin ammatillinen työväenliike on nyt pystynyt, kun poliittinen työväenliike ei kriisistä huolimatta ole joka pöytään kelvannut.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että meillä on myöskin käytävä yksilöllistä keskustelua tiettyjen vaativien ammattien eläkeiän liian korkeasta tasosta. Palomiesten 65 vuoden eläkeikä ei ole tästä maailmasta. Ja kysymys on myös pelastustehtävien suorituskyvystä, myös kansallisesta sisäisestä turvallisuudesta. Meidän täytyy realistisesti nähdä, että ei pelkästään ikääntymisen vaikutuksia voida palokuntien sisäisellä työnjaolla hoitaa, vahtimestarin paikkoja ei perusteta ylimääräisiä varmasti näinä aikoina. Meidän täytyy pystyä tältä osin myöskin tekemään nyt ratkaisuja eläkeiän alentamisesta pelastushenkilöstön työkykyä ja työssä selviytymistä paremmin huomioon ottavalla tavalla.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyskeskustelussa on monipuolisesti puhuttu työelämän kehittämisen tärkeydestä keinona myöhentää ihmisten eläkkeellesiirtymisikää. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että ihmisen terveys on kaiken a ja o. Ilman terveyttä ihmisellä ei ole mahdollisuutta osallistua täyspainoisesti työelämään. Vaikka meillä olisi maailman paras johtamisjärjestelmä, vaikka käytössä olisivat kaikki mahdolliset työntekijälähtöiset joustot ja vaikka työelämän kehittämiseen laitettaisiin joka kuukausi miljardeja euroja, ei meillä kuitenkaan olisi mitään ilman ihmisten terveyttä.

Eläköitymiskeskustelussa on huomioitava ihmisen koko elämänkaari. Hyvinvointiin ja terveyteen voidaan vaikuttaa ja pitää vaikuttaa neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta alkaen. Me tiedämme, että terveyserot ovat maassamme jo nyt suuret ja ne ovat jatkuvasti kasvussa. Hallituksen politiikka on valitettavasti ollut omiaan lisäämään terveyden epätasa-arvoa, vaikka tavoite pitäisi olla päinvastoin.

Pienituloiset, huonommin koulutetut ihmiset ovat sairaampia. He myös pääsevät huonommin terveyspalveluiden piiriin kuin korkeasti koulutetut, hyvätuloiset ihmiset. Pienituloiset ihmiset saavat pienempää eläkettä, ja mitä varhemmin he joutuvat jäämään pois työstä, sitä pienempi eläke tulee myös olemaan.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriössä on tarkasteltu, mitä hyötyjä voitaisiin saavuttaa työelämän kannalta kaventamalla sosioekonomisia terveyseroja ja siten parantamalla ihmisten todellisia mahdollisuuksia jatkaa työelämässä mahdollisimman terveinä ja nykyistä pidempään.

Tulosten mukaan voitaisiin saavuttaa välittömästi ainakin noin 80 000 henkilötyövuotta, jos kuolleisuus ja sairauksien esiintyvyys koko väestössä olisivat parhaan suomalaisen sosioekonomisen ryhmän tasoa. Suorien terveydenhoitokustannusten säästöt olisivat noin 1,5—2 miljardia euroa tai 15 prosenttia terveydenhuollon menoista. Vähennys työkyvyttömyyseläkeläisten määrästä olisi noin 20 000 henkilöä ja sairauspäivärahapäivissä noin 1,3 miljoonaa päivää. Nämä ovat hurjia lukuja, jotka voitaisiin siis saavuttaa, jos terveyden tasa-arvo otettaisiin politiikan kärkiteemaksi, jos saataisiin terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen osaksi kaikkea politiikkaa ja jos hyvälaatuiset terveyspalvelut olisivat aidosti jokaisen suomalaisen saatavilla. Tämä kulminoituu jälleen kerran kuntien laadukkaisiin palveluihin.

Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus huolehtia hyvinvoinnistaan ja terveydestään niin neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa kuin terveyskeskuksissakin. Tosiasia valitettavasti on, etteivät ihmiset pääse terveyskeskukseen ajallaan eivätkä lapset ja nuoret saa riittävästi kouluterveydenhuollon palveluja. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ennalta ehkäisevään työhön ei jää terveyskeskuksissa mitään resursseja. Tämä on koko elämän kaartava projekti. Perustat elämälle ja elämäntavoille luodaan lapsuudessa. Se näkyy lopulta aikuisen terveydentilassa työkykynä tai työkyvyttömyytenä. Se näkyy myös työn tuottavuudessa ja eläkkeellesiirtymisiässä.

Uskoisin, että hallitus varmasti allekirjoittaa tavoitteet terveyden tasa-arvon lisäämiseksi ja terveyden edistämiseksi, mutta tosiasia on, että terveyspolitiikkaa ollaan jatkuvasti ajamassa yhä markkinaehtoisemmaksi, yhä enemmän eriytyväksi järjestelmäksi, jossa syrjäytyneiden joukko uhkaa jatkuvasti kasvaa. Tavoitteet hallituksella voivat olla hyvät, samoin puheet, mutta teot ratkaisevat, ja valitettavasti tähänastinen näyttö on ollut huonoa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko totesi juuri Toimiva terveyskeskus -seminaarissa, että mikäli kunnissa nyt talouden taantuman seurauksena säästetään ennalta ehkäisevästä työstä ja sosiaali- ja terveyspalveluista, maksetaan tästä iso lasku tulevina vuosina.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä, ja minusta se tarkoittaa myös sitä, että hallituksen tulevassa kehysriihessä on yksinkertaisesti saatava kuntien terveydenhuoltoon lisää rahaa. Se on välttämätöntä, jos hallitus aidosti tavoittelee ihmisten eläkeiän nostamista. Normitalkoiden nimissä ei terveydenhuollosta ole varaa nipistää senttiäkään. Terveyspolitiikan on aidosti tuettava eläkepolitiikan tavoitteita.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on hyviä puheenvuoroja useita ollut, ja muun muassa ed. Rajamäki nosti esille nämä muutamat erityiset alat mainiten muun muassa palomiehet, joista olen täysin samaa mieltä, että joudumme varmasti näitä tulevaisuudessa miettimään erityisen tarkasti. Tuo haaste näkyy monella muullakin alalla, myös vanhustenhoidossa ja sairaaloissa mutta erityisesti tällaisissa palomiesten tyyppisissä töissä.

Tämä on totta ja totta on myös se, että maamme ikääntymisvauhti on Euroopan nopeinta. Tilastokeskuksen uusimpien väestöennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä työikäinen väestö vähenee yli 250 000 hengellä ja samalla 65 vuotta täyttäneiden määrä tulee lisääntymään yli 700 000 hengellä. Jos huoltosuhde tänään on se, miten sadan työssä käyvän panoksella tavallaan elätetään 50 lasta ja toisaalta vanhusta, niin vuonna 2030 tuo huoltosuhde muuttuu niin, että sadan työssä käyvän harteilla tietyllä tavalla on 75 lasta ja vanhusta. Tämän kaltainen huoltosuhteen ja ikärakenteen muutos merkitsee sitä, että terveydenhoito- ja hyvinvointipalveluita tarvitaan yhä enemmän samalla, kun yhä pienempi työssä käyvien joukko joutuu siis rahoittamaan tätä yhteiskuntamme tarvitsemaa palvelutarjontaa. Eläkeläisten osuuden kasvaessa on tosiasia myös se, että työeläkemenot kasvavat palveluiden kysynnän kasvun lisäksi.

Mikäli mitään emme ole valmiita tekemään, Suomen julkinen talous uhkaa ajautua hallitsemattomaan velkakierteeseen. Näin tapahtuisi myös ilman tämänhetkisen taantuman vaikutusta, joka tietysti vielä erityisesti pahentaa tätä meidän tilannettamme. Kuten hyvin tiedämme, valtion velka nousi rajusti 1990-luvun laman myötä ja viime vuosien ennätyksellisen talouskasvun ansiosta velkaa on pystytty lyhentämään mutta kuitenkin vain noin 15 miljardilla eurolla. Tämän kun suhteuttaa siihen, mitä nyt on tuosta lisävelanottotarpeesta puhuttu, on puhuttu 30:stä, jopa 60 miljardista eurosta, niin voi vain laskea, miten pitkälle tuon velkataakan maksaminen lopulta venyy.

Suomi ei saa joutua siis hallitsemattomaan velkakierteeseen, mikä ensi vaiheessa tarkoittaisi lainanottajien luottamuksen heikentymistä ja korkeampia velan korkomenoja. Pahimmillaan velkakierre voi johtaa tilanteeseen, jossa talouspoliittinen itsenäisyys menetetään kokonaan, kuten on jo nyt käynyt Islannille. Talouspoliittinen itsenäisyys voidaan säilyttää vain, jos Suomen kykyyn hoitaa julkista taloutta luotetaan, ja tämä luottamus pitää pystyä säilyttämään. Julkinen talous on mahdollista saattaa kestävälle uralle ja nopea velkaantumiskehitys voidaan taittaa tai sen kanssa voidaan tulla toimeen näillä kolmella tavalla, jotka on esille nostettu, eli rajuilla menoleikkauksilla, huomattavilla veronkorotuksilla tai rakenneuudistuksilla. Näistä tietysti tuo kolmas eli rakenneuudistusten hakeminen on kaikista mieluisinta, mutta itse pelkään, että meillä vielä tulevaisuudessa on edessä myös näitä niin menoleikkauksia kuin veronkorotuksiakin. Niihin varmasti suomalaisen yhteiskunnan on syytä myös tulevaisuudessa varautua.

Rakenteellisia uudistuksia ovat työuran pidentäminen, josta nyt tänään ja eilen olemme erityisesti keskustelleet. Tyytyväinen täytyy olla siihen, että tuon puolivälin riihen jälkeen hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat sopineet sellaisten linjausten valmisteluista, joiden tavoitteena on nostaa uskottavasti keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tämä on kova tavoite, ja olen tyytyväinen ja iloinen siitä, että valtaosa puolueista ja myös työmarkkinajärjestöt ovat tähän nyt sitoutuneet.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jälleen kerran nyt palaamme tähän taloustilanteeseen. Ed. Heinonen siitä puhui ja puhui näistä mahdollisuuksista, mitä meillä on selvitä tästä tulevasta velkaantumisesta. Minä haluaisin nyt kysyä teiltä, kun edustatte valtiovarainministeripuoluetta, kuinka vakavasti te olette nyt miettinyt tätä teidän veropolitiikkaanne tässä ja nyt. Jos sitä tarkennettaisiin ja suunnattaisiin oikein ja mitoitettaisiin oikein, niin voitaisiin välttyä varmasti ihan hurjimmilta kauhukuvilta. Te teette nyt mielestäni väärää veropolitiikkaa. Te annatte höveleitä veronkevennyksiä, jotka eivät suuntaudu työllistävästi, kun nimenomaan tässä taloustilanteessa joka ikisen sentin, joka käytetään joko menonlisäyksiin tai tulonvähennyksiin, pitäisi työllistää ihmisiä. Teidän veropolitiikkanne ei työllistä. Samaan aikaan teidän veronkevennyksenne ovat pysyviä ja ne pysyväisluonteisesti vuosi vuodelta syövät suomalaisten hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Onko tämä oikea tie?

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli semmoinen tunne nyt ed. Heinosen puheenvuorosta, että ikääntyvä väestö on nyt pääsyyllinen eläkekriisille ja nimenomaan se, että väki vanhenee, niin se tarkoittaa sitä, että heti lisääntyy hoitotarve ja tulee hirvittäviä kustannuksia. Ensin minä olisin huo-mauttanut, että eläkeläiset maksavat veroa. Toiseksi olisin huomauttanut, että eläkeläiset nykyään saattavat elää 10—15 vuotta ilman, että heistä on ollenkaan kuluja sen enempää yhteiskunnalle kuin ed. Heinoselle. Kolmanneksi olisin huomauttanut, että kriisi, jossa me nyt elämme, ei ole eläkeläisten tai vanhojen viisaiden ihmisten aikaansaama vaan se on hänen ikäluokkansa, joka on tämän aiheuttanut ainakin Islannissa. Plus sanoisin vielä senkin, että on monta toimintaa tässä yhteiskunnassa, joka ei pyörisi ilman ikääntyvää väestöä, esimerkiksi kulttuuritarjonta. Jos te käytte joskus teatterissa tai konsertissa, niin näette, että teidän ikäpolvi ei ole siellä enemmistönä vaan meidän.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä veroratkaisusta olemme olleet syvästi eri mieltä ja näin olemme edelleen. Meidän mielestämme on tärkeää pitää talouden rattaat pyörimässä, ja tämä elvytyspaketti, joka Suomessa on tehty, on kerännyt kiitosta Euroopan laajuisestikin.

En ole missään tapauksessa, ed. Söderman, syyllistämässä ikäihmisiä taikka eläkeläisiä. Kerroin niitä tosiasioita, joita kuitenkin tiedämme. 75 vuoden iästä ylöspäin tulee tuo kustannustaso huomattavasti kasvamaan, ja toisaalta silloin, kun meidän ikäryhmä ja meistä hieman vanhemmatkaan eivät ole uusia lapsia tähän maahan tarvittavaa määrää tehneet, tuo huoltosuhde tulee kiistatta muuttumaan. Minä en etsi syyllisiä. Tämän keskustelun syy ei ole Islannissa taikka USA:ssa. Tämä työ ja haaste olisi ollut meillä edessä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ilman näitäkin tapahtumia. Tämä talouden taantuma vain pahentaa tätä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Södermanille sanoisin, että kiitoksia, että otitte tämän asian esille. Tämähän on oikeastaan hyvin ulkopuolella tämän varsinaisen keskustelun, mistä tämä kaikki välikysymys alkoi. Minä olen ihan samaa mieltä teidän kanssanne, ja itse asiassa, kun kuuntelin ed. Heinosen puhetta, niin kyllä hän sinänsä numeroissa ja muissa puhui ihan totta. Minä en ymmärtänyt ihan samalla tavalla sitä takana olevaa arvostusta kuin te puhuitte. Ydinhän tässä kaikessa kai meillä nyky-Suomessa, kun iät ovat pidentyneet, on jotain semmoista, että vanhuus alkaa vasta 80-vuotiaana keskimäärin ja viimeiset kaksi elinvuotta ovat ne raskaimmat. Jos ajatellaan, miten paljon terveydenhuoltokuluja silloin vanhusväestöön kohdistuu, niin se on kyllä siinä ajassa suuri. Mutta suurimman osan aikaa ennen he ovat olleet kyllä hyvässä kunnossa ja korkeintaan lapsena sairastaneet aika paljon. Tätä kun ajatellaan, niin tästä saa hyvin paljon positiivisia elementtejä. Eläkeläisväestö on sitä virkeätä osaa, joka aika paljon kulutusta myöskin harrastaa Suomessa. Sen takia heidän elämäänsä pitää tukea.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt ed. Heinonen väitti, että nämä hoitokulut tulevat erittäin korkeiksi, kun vanhenee, ja että siitä tulee kustannusta, joka on vanhusväestön syytä, niin minä olisin huo-mauttanut, että minä olen maksanut nyt veroja 50 vuotta. Kai se nyt sitten, kun on maksanut semmoisen valtavan pietin, pitää olla oikeus odottaa, kun vanhenee, että saa edes osan veroa takaisin. Ed. Heinonen on maksanut veroa aika lyhyen ajan. Jos hänelle tulee joku vakava sairaus, niin minä toivon, että yhteiskunta hoitaa hänetkin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän juuri onkin tämä pihvi, kun puhutaan elvytyksestä. Pyytäisin, että ed. Heinonen ehkä yhdessä valtiovarainministeri Kataisen kanssa jossain vaiheessa analysoisi, mitkä ovat teidän veronkevennyksienne elvytysvaikutukset.

Esimerkiksi ruuan arvonlisäveron alennuksesta me tiedämme, että sillä ei juurikaan elvyttävää vaikutusta ole. Esimerkiksi ministeri Katainen vuonna 2006 ollessaan vielä oppositiossa itse käytti sen suuntaisen puheenvuoron, että tällä ei ole työllisyysvaikutuksia, mieluumminkin voisi vaikka kunnalliseen perusvähennykseen satsata, joka taas ostovoimaa pienituloisilla ihmisillä parantaisi. Tämähän meidän sosialidemokraattien ehdotus on ollut.

Kuinka paljon te arvelette, että peltomaan myyntivoiton verovapaus elvyttää, tai kuinka paljon tässä tilanteessa metsänomistajan veronkevennykset elvyttävät? Minä en kerta kaikkiaan näe näillä sanottavan suuria elvyttäviä vaikutuksia. Tässä taloustilanteessa pitäisi olla tosi tiukka. Jokaisen sentin, joka käytetään, pitäisi aidosti elvyttää. Mikä on teidän arvionne teidän veronkevennyksenne elvytysvaikutuksista?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelen aika tavalla samalla tavalla kuin ed. Söderman, niin höystettynä kuin ed. Akaan-Penttilä tässä juuri totesi. Totean vaan, että yli 50 vuotta on tullut veroja maksettua ja lomaa on tullut pidettyä muutaman viikon verran tämän puolen vuosisadan aikana.

Mutta siinä yhtälössä, minkä ed. Heinonen esitti, on yksi semmoinen jännä pointsi, joka kannattaa ed. Heinosen ottaa huomioon — hän edustaa niin sanottua juppisukukuntaa ja -ikäluokkaa joka suhteessa — nimittäin se, että aikaisemmin tehtiin fyysistä työtä, joka kulutti erittäin varhaisessa vaiheessa ihmiset fyysisesti aika tavalla kurjaan kuntoon, mutta edelleen päti se sama, minkä ed. Söderman tässä totesi, että sitten pari vuotta siellä lopussa me olemme vähän kurjassa kunnossa, riippuen siitä, mitenkä me olemme itsemme joutuneet ajamaan piippuun. Tällä tavalla koko tämä järjestelmä siirtyy vaan. Silloin kun on hyvät ravitsemusolot ja ympäristöolot, me vaan elämme pitempään, säästymme paremmassa kunnossa, ja sitten kohtalo koittaa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä itseäni juppisukupolveen liittäisi. Olen luokanopettaja koulutukseltani, ja he tekevät varsin kovaa työtä. Kyllä te nyt valitettavasti lietsotte aivan turhaa vastakkainasettelua sukupolvien välille.

Ed. Söderman, ette varmasti pysty sitä osoittamaan, että meidän huoltosuhteemme muuttuminen ei vaikuttaisi jotenkin suomalaiseen yhteiskuntaan. Sillä on kiistaton vaikutus, ja siihen olemme vastaamassa.

Tällä viikolla itse Helsingin Sanomien haastattelussa totesin, että minä haluan kantaa vastuuta ikäihmisistä ja minä haluan kantaa vastuuta niin, että tuo piikki ei pelkästään jää meidän lapsillemme tai lapsenlapsillemme maksettavaksi. Tämä on oleellista, ja minä haluan tehdä tätä ennen muuta vastuullisella tavalla.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän samaan keskusteluun sanoisin vaan sen, että minä luin ed. Heinosen lausunnon Helsingin Sanomista ja olin kovin iloinen siitä, että nuori kaarti puhuu tällä lailla.

Mutta minä haluaisin heittää nyt tässä lyhyessä ajassa yhden lisätermin tähän mukaan, ja se on ikädiskriminaatio. Minä luulen, että ed. Söderman, ed. Pulliainen ja minä edustamme tätä kokemusta täältä parlamentista useilta vuosilta ja olemme nähneet, miten yhteiskunta koko ajan tahtoo olla kannalla, jossa ikädiskriminaatio on piilossa mukana. Tällä tavalla, millä ihmiset tässä maassa siirtyvät noin kuusikymppisinä eläkkeelle, menee paljon hiljaista tietoa pois, tavalla, jonka taustalla on myöskin se, että nuoremmat sukupolvet eivät halua sitä hiljaista tietoa enää työelämään. Siinä on hyvin paljon valtapoliittisia kuvioita ja muuta, mikä on täysin eri areenalle kuuluvaa, mutta minä haluaisin kuitenkin tämän tässä sanoa. Tämä ei ole poliittinen aspekti ollenkaan, vaan se on ihan toisenlainen aspekti, humanitäärinen jopa osin.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä käsite "huoltosuhde" on siltä ajalta, jolloin todella yksi työntekijä harteillaan kantoi muutaman ihmisen, ja silloin se oli tietysti hyvin merkittävä. Tällä hetkellä me tiedämme, että koneet ja laitteet ja ties mitkä tuottavat hirvittävän paljon enemmän kuin se yksi ihminen. Tämän huoltosuhteen merkitys ei ole ollenkaan niin dramaattinen kuin valtiovarainministeriö väittää, vaan se on heillä vaan tämmöinen tapa pelotella vanhenemisesta. Jos te luette näitä valtiovarainministeriön herrojen tekstejä, he sanovat, että on kaksi vakavaa uhkaa: yksi on ilmastonmuutos ja toinen on väestön vanheneminen. Minun ajatuksenani on vaan teille kertoa se, että se on hyvä asia, että väestö vanhenee, että me olemme päässeet siihen, kun sitä me touhusimme täällä koko 1970-luvun — viisauskin lisääntyy.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen eläkepolitiikan tavoitteena on 1990-luvun loppupuolelta lähtien ollut eläkkeellesiirtymisiän nostaminen 2—3 vuodella. Viime hallituskaudella vuonna 2005 astui voimaan eläkeuudistus, jossa pyrittiin työurien pidentämiseen uudella eläkejärjestelmällä. Yleinen vanhuuseläkkeen ikäraja laski 63 vuoteen, ja työssä voi jatkaa halutessaan aina 68-vuotiaaksi saakka. Työssä pysymiseen kannustetaan siten, että 63 ja 68 ikävuoden välillä työskentelevälle kertyy eläkettä enemmän. Seuranta on jo osoittanut, että eläkkeellesiirtymisiän pidentyminen on ollut sellaista kuin eläkeuudistusta tehtäessä ennakoitiin. Eläkkeellesiirtymisikä on siis noussut siten, että nykyisellä tahdilla saavutetaan 2—3 vuoden pidennys eläkkeellesiirtymisikään. Mutta ilmeisesti näistä tiedoista huolimatta hallitus tarvitsi oman suksimalla synnytetyn johtotähden, heurekansa, jolla suomalainen pystyisi työhön — ilmeisesti — siihen asti, kunnes kuolema hänet sorvin äärestä erottaa.

Hyvän puheenjohtajan ja hyvän firmanjohtajan ominaisuuksiin mielestäni kuuluu kuunnella alaisiaan, alamaisiaan, ja myös myöntää, korja- ta tekemänsä virheet. Jostain syystä pääministe- ri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen näyttävät nostaneen itsensä jalustalle, josta ei ole enää näköyhteyttä tavalliseen kansaan ja sen arkiseen elämään. (Ed. Lahtela: Kuulokin on hävinnyt!) Nykyisin voimassa oleva niin sanottu superkertymä työeläkkeeseen pitkään työelämässä pysyville on jo itsessään kannustin pysyä pidempään työelämässä. Se sallittakoon niille, jotka haluavat olla ja kykenevät ja terveytensä puolesta pystyvät olemaan pidempään töissä ja näin voivat myös kerryttää itselleen paremman eläkkeen.

Vaikka ihmisten odotettu elinikä onkin pidentynyt, on työelämä nykyisin huomattavan paljon kuluttavampaa, stressaavampaa ja asenteiltaan kovempaa kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Ikärasismi on työpaikoilla ja työnhaussa arkitodellisuutta, vaikka se kielletään ja siitä vaietaan. Eläkkeelle siirtymisessä tulisi ottaa huomioon ei pelkästään ikä vaan myös se, kuinka monta vuotta on ollut mukana työelämässä, jolloin voisi siirtyä työeläkkeelle jo ennen työeläkeikää työvuosien perusteella. Ei pidä unohtaa myöskään elinaikakerrointa, joka leikkaa kertyneitä eläkkeitä reilusti ja näin alentaa maksettavien eläkkeiden määrää. Sekin on todella suora leikkaus työuran aikana kerrytettyihin eläkkeisiin.

Hallituksen tulisi mielestäni keskittyä työttömyyden hoitoon ja pyrkiä eri tahojen kanssa yhteistyössä luomaan uusia työpaikkoja entiset työpaikat säilyttäen sekä auttamaan työttömiä kouluttautumaan uusille aloille, esim. rekrytointikoulutusta voimakkaammin tukemalla. Samoin oppisopimuskoulutuksen kautta uuteen ammattiin hakeutumista pitäisi tukea nykyistä paremmin. Kun tulevina vuosina työelämästä poistuu enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin nuoria tulee työelämään, on meillä työttömien suuri reservi, josta voimme ottaa ihmisiä takaisin työelämään.

Kaikki suomalaiset työttömät eivät suinkaan ole työtä vieroksuvia tai työkyvyttömiä, niin kuin monessa yhteydessä on annettu ymmärtää. Usein hyvinkin koulutetut nuoret ovat työttöminä yksinkertaisesti siksi, että eivät saa sitä ensimmäistäkään paikkaa valmistumisensa jälkeen. Siinä vielä kysytään, miksi masennutaan, käytetään alkoholia ja syrjäydytään. Ensimmäinen tienestipaikka on elintärkeä nuorelle, omaa elämäänsä aloittelevalle. Kuka tahansa turhautuu kuukausia kestävään etsintään, haentaan, turhaan kiertämiseen, jonka palkinnoksi ei tule edes lämmintä kättä, 25—30-vuotiaalla kun ei millään lihaksilla voi olla valmiiksi 40 vuoden työkokemusta varmistamaan pärjäämistään työmarkkinoilla olevassa kilpailussa. Samaan aikaan tässä kilpailussa tämän 40 työvuoden kokemuksen omaavat heitetään laidan yli ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen, jottei vain tarvitse kokemuksesta liikaa maksaa palkkaa. Hiukan ristiriitainen on tämä suomalainen systeemi!

Pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen kertoivat sovun eläkekiistassa olevan syntymässä. Tässä salissa sitä ei kuitenkaan ole voitu myöntää. Pääministeri ei ole suostunut myöntämään hallituksen kärsineen tappiota vaan totesi, että välillä täytyy käydä kovaakin poliittista keskustelua, jotta päästään tuloksiin. Keskustelua voidaan ja pitääkin käydä, mutta yleensä demokratiakäsityksen mukaan ensin keskustellaan ja sitten tehdään kauaskantoisia päätöksiä, mikäli keskustelu on siihen lopputulemaan johtanut.

Jos Suomen kansa äänestää jo tänä päivänä jaloillaan olemalla pois äänestyspaikoilta, niin mitä luulette tapahtuvan jatkossa, kun ihmiset menettävät viimeisenkin uskonsa valtiovaltaan? Nyt jos koskaan kannattaa kaivaa se hallitusmopo porukalla pois sieltä vatukosta ja ruveta luomaan aidosti inhimillisiä työelämäpelisääntöjä, joilla jokaisen suomalaisen olisi mahdollista luoda työuransa, jaksaa työelämässä ilman pakkotahtisuutta ja kiusaamista, sekä mahdollistaa jokaiselle kansalaiselle osallistuminen tämän yhteiskunnan kehittämiseen demokratian pelisääntöjä kunnioittaen. Ehkei se "juokse sinä, humma, ravaa kovempaa, hyppää korkeammalle, jaksa laukata 24 tuntia" -politiikka olekaan se oikea ratkaisu, vaan tarvitsemme todella laajaa arvokeskustelua siitä kokonaisuudesta, mihin suuntaan me haluamme tätä maata kehittää niin työelämän kuin muidenkin toimien suhteen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin käyttää tästä eläkejärjestelmästä vähän ehkä erilaisen puheenvuoron, mitä täällä yleensä on käytetty. En enää puutu tähän välikysymykseen enkä tähän sopimuksen sisältöön enkä siellä mainittuihin asioihin, vaan vähän eri näkökulmasta kaikkinensa.

Nimittäin koen tämän keskustelun kyllä erittäin tärkeäksi. Koko meidän eläkejärjestelmämme, työeläkejärjestelmämme, senhän pitäisi olla niin vahvoilla jaloilla, että kansalaiset voisivat siihen aina luottaa. Kaikki annetut lupaukset pitäisi pystyä aina täyttämään, ja se uusi, mitä rakennetaan, pitäisi olla niin luotettavaa, että nuori, 20—30-vuotias suomalainen, ilman muuta voisi valita siitä semmoisen tien, jota pitkin hän voi kokea sitten turvaa, kun aikanaan työelämästä jää pois. Tämä keskustelu, mitä täällä kaksi päivää nyt on käyty, ei kyllä pönkitä minusta tätä ajatusta, vaan pikemminkin on tuonut hyvin paljon korkeaprofiilista, aivan erilaista mielipidettä tähän ilmastoon. Keskustelu on aina hyväksi mutta kyllä meillä eduskunnassa tietysti voisi olla vähän toisen tyylinenkin tapa toimia.

Tässä oikeastaan sanonkin sen, mikä vasta lopussa oli tarkoitus sanoa, mutta se sopii tähän niin hyvin. Nimittäin Sixten Korkman julkisuudessa toissapäivänä taisi esittää, että eduskunnassa olisi syytä jonkinlainen neuvottelukunta tai muu vastaava perustaa, mahdollisesti samaan tapaan kuin turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa, parlamentaariselta pohjalta, jossa olisi kaikkien puolueiden edustus mukana. Siinä varmasti on kyllä viisautta sikäli, että silloin koko tämän eläkejärjestelmän salat tulisivat toisella lailla käsiteltäväksi. Miten se sitten kytketään ehkä johonkin Rantalan toimikuntaan ja kolmikantaan ja muihin, se on sitten haasteen paikka, mutta näen, että tämä ryöpsähtää välillä tässä isossa salissa, ja me näemme kaikki, jotka täällä pitempään olemme olleet, mihin se johtaa, ja ei välttämättä ihan kivaan suuntaan.

Minä vain ajattelen vähän toisella lailla, mikä pitäisi olla tavoiteasettelu koko tässä eläkejärjestelmässä. Tavoitteenahan on tietysti ikääntyvän väestöryhmän kansantuotteen parantaminen. Toisena tavoitteena on ikääntyvän kansanosan terveyden ja työkuntoisuuden parantaminen, josta äsken vähän jo puhuimmekin. Näiden tavoitteiden summana ainakin hallituksen kautta, kuka tahansa hallituksessa onkin, on kansantalouden kasvattaminen. Silloin vastaavasti valtion kannalta lähtökohtana on se, että eläkeiän saavuttaminen ja jääminen eläkkeelle ja sitä myöten palkkaverotulojen loppuminen valtiolta ja sen myötä huomattavan kansanosan kansantaloudellinen tuottamattomuus aiheuttaa siis — mitä? — se aiheuttaa valtiolle tappiota. Lisäksi lisääntyneiden sosiaalimenojen kasvu ikääntyneiden ikäluokkien lisääntyneiden sairaus- ja kuntoutuskulujen muodossa aiheuttaa sen, että valtion kaikenlaiset menot kasvavat itse asiassa kahdella eri tavalla. Tästä tulee silloin ongelmia, muun muassa, jos tätä eläkeikää olisi nostettu. Ne minä sivuutan, koska niistä on tässä salissa aika paljon jo puhuttu, mutta jatkan sillä lailla, että koko tätä noin 60 vuoden iässä olevien ihmisten tilannetta, jotka ovat työelämässä ja siirtymässä tai eivät ole vielä siirtymässä eläkkeelle, voitaisiin käsitellä myöskin ihan toisella tavalla, mitä en ole kuullut tässä salissa vielä mietittävän ollenkaan.

Nimittäin palkkaveroa voisi radikaalisti muuttaa. Sen käytäntöä voisi muuttaa siten, että eläkeiän, on se nyt sitten mikä tahansa sovittu, joko nykyinen tai joku muu, saavuttaneiden henkilöiden palkkavero sen jälkeisestä työstä pudotetaan alaspäin ihan selvästi, vaikkapa nollaan, niin johan tulisi iso porkkana. Se on merkillistä, että sitä ei täällä edes ajatustasolla ole mietitty. Henkilö maksaa silloin veroa vain nykyisen kaltaisesti eläkkeestään, siis ei mitään muuta, siis mikään muu ei muutu. Mutta jos hän eläkeiän täyttymisen jälkeen jossakin palkallisessa työssä on, niin siitä ei siis häntä verotettaisi. Ehkä siitä maksettaisiin sosiaaliturvamaksut ja työeläkemaksu, ehkä sitäkin pitäisi miettiä, mutta toisin sanoen siitä lisäpalkasta, jota hän saa, siitä ei ainakaan veroa menisi. Tämä aika voidaan säätää ihan sovitun pituiseksi, se voidaan missä tahansa sopia, joko paikallisesti tai täällä tai lakisääteisesti. Sehän voisi olla esimerkiksi yksi vuosi tai kolme vuotta eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Jotkut selvät säännöt. Kyllä niihin nyt pitäisi Suomessakin puuttua. Esimerkiksi jos henkilön eläkeikä on 63 vuotta ja hän haluaa jatkaa jotain työtä, verottomuus koskisi 66 ikävuoteen asti.

Arvon puhemies! Tämä ei ole minun ideani ollenkaan. Ensimmäinen paikka, missä minä tämän kuulin, oli näillä suuren valiokunnan matkoilla Brysselissä, jossa jossain vaiheessa selvisi, että Ranskan presidentti Sarkozy oli jotain tämän suuntaista ehdottanut koko Ranskan eläköityvälle väestölle. Olen seurannut sitä siellä näillä erilaisilla suuren valiokunnan matkoilla ja ymmärtänyt niin, että se on Ranskassakin jotenkin hankalassa tilanteessa, ja olen parempien asiantuntijoiden kautta yrittänyt saada selville, missä jamassa se Ranskassa on. Enpä tiedä, missä jamassa on. Mutta tämä olisi erittäin rakentava tapa meillä Suomessa mennä eteenpäin. Siinä monenlaiset asiat selvästi siirtyisivät. Koko nykyinen järjestelmä voitaisiin pitää just semmoisena kuin se on, ei mitään muutoksia tarvitsisi. Eikö se ole aika jännä. Tätä ei ole mitenkään meillä täällä sormella osoitettu, että tässä olisi yksi tie ulos.

Itse asiassa, arvoisa puhemies, kun aika loppuu — kiitoksia, että sain näin puhua — tässä on koko villakoiran ydin minusta meidän eläkejärjestelmämme sisällä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Akaan-Penttilän ajatus oli erittäin mielenkiintoinen ja tutkittava, se, että "harmaissa panttereissa" on paljon voimavaroja ja vielä sellaisia vuosia, joina he pystyvät tekemään työtä, muun muassa vanhustyötä, mutta he eivät menettäisi eläkkeidensä ansiota, ja sitten toisaalta voitaisiin jo soveltaa ehkä lyhennettyä työviikkoa, että voisi tehdä vähemmän.

Mutta palataan tähän hämmentävään prosessiin, mikä tässä on nyt meneillään koskien tätä eläkeiän alarajan nostoa. "He toimivat öisin. Autojen valot paljastavat hetkeksi pimeyden kätkemän pääministerin virka-asunnon. Mustiin pukeutuneet miehet astuvat sisään ja ilmoittavat pääministerille, mikä valtakunnassa on sallittua, mikä ei. Cosa nostra, meidän asiamme, kivikasvot ilmoittavat julkisuuteen aamun valjetessa. Heidän tunnuslauseensa on: hallitusvaltaa Suomessa käyttää valtioneuvosto, jonka tulee nauttia työmarkkinajärjestöjen luottamusta." Tämä on kolumnisti Taneli Heikan kirjoitus. Vaikka en allekirjoitakaan oheista kirjoitusta, niin monille kansalaisille tämä näytelmä valitettavasti näyttää tältä.

Eräs pienyrittäjä soitti minulle ja kysyi, eikö pääministeri tosiaan saa esittää eläkepoliittisia aloitteita kysymättä työmarkkinapomoilta. No, minä olen sen verran vanha ihminen, että olen nähnyt jo Korpilammet ja kaikki nämä konsensuksen alkuvaiheet, kun niitä runnattiin Kekkosen toimesta. Eli kunnioitan kolmikantaa tietysti pyhästi ja syvästi kumarran sitä ja olen sitä mieltä, että kaikki pitää sopia kolmikannassa, mutta en allekirjoita sitä, etteikö hallitus voisi esittää myös aloitteita.

Täällä on naureskeltu näille Rukan lumihangille ja laduille. Jos vähänkään etsii, katsoo vaikka Salon Seudun Sanomien kirjoitusta tänään, niin siellä käy ihan hyvin ilmi se, että tammikuussa tehtiin paketti, jossa on 636 sivua selvityksiä väestön ikääntymiseen varautumisesta. Siis pääministerihän antoi marraskuussa 2007 jo talousneuvoston sihteerille sen selvitystehtävän, mitä ikääntyminen aiheuttaa, miten nykyinen varautuminen riittää, mitä poliittisesti pitää tehdä. Ja todellakin tähän ikääntymisselvitykseen osallistui yli 70 asiantuntijaa ministeriöistä, yliopistoista, tutkimuslaitoksista. Viime tammikuun lopulla työ oli valmis. Julkaisu ohitettiin valitettavasti uutisoinnissa, mutta tässä raportissa esitettiin nimenomaan kymmenkunta keskeistä tehtävää, jotka on pantava vireille. Niistä selvityskeinoja oli kolme: verotuksen kiristäminen, palveluiden heikennys tai työuran pidentäminen.

Hyvä, että tämän kaiken keskustelun jälkeen ja välikysymysten jälkeen on saatu nyt sitten ratkaisuja. Tosiaankin nyt sitten Jukka Rantalan työryhmä lähtee miettimään näitä asioita, kuinka työuraa pidennetään. Tästä on nyt niin paljon puhuttu, että kohta ei enää pysty lisää puhumaankaan. Jotenkin vain paradoksaalista, että kun täällä käsiteltiin Lex Nokiaa, niin meitä syytettiin siitä, että me kuuntelemme liikaa työmarkkinajärjestöjä, ja nyt tosiaan sitten, kun pääministeri esittää jotakin, niin sekin on kritiikin paikka, tai sanotaan vaikka koko sosiaalitupo, jonka oikeastaan periaatteessa työnantajat ja työntekijät sopivat.

Minä olen sitä mieltä, että eläkekeskustelu pitää siirtää pohdintaan, miten ihmiset jaksavat työssään. Miksi esimerkiksi julkisella sektorilla voidaan niin huonosti, että voidaan puhua joissakin tapauksissa työpaikkakiusaamisesta? Miksi meillä tosiaan jäädään aikaisemmin eläkkeelle kuin muissa Pohjoismaissa, ja miksi suomalaisessa johtamiskulttuurissa ei ole kehumisen aihetta? Ei keskustella, ei kuunnella lattiatason työntekijää. Työssä viihtymistä ei ole. Miksi on vedetty niin tiukalle kertakaikkisesti tämä työntekijöiden ruuvi? Mielekkyyttä pitää työhön saada.

Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, että työuran jatkaminen hyödyttää osaa kansalaisista, osaa taas ei. Työ toimii virikkeenä lähinnä paremmin koulutetuille, mutta ei niille ihmisille, jotka tekevät raskaimpia töitä. Nämä ovat niitä olennaisia keinoja ja hyvä, että Rantalan työryhmä nyt lähtee näitä tekemään. Minä kunnioitan kyllä kolmikantaa, mutta kerroin vain äsken tässä sen, miltä joillekin ihmisille tämä näytelmä oli näyttänyt.

Haluaisin kiinnittää myös huomiota siihen, käytinkin repliikkipuheenvuoron siitä, miten masentuneiden ihmisten työhön palaaminen pitäisi tehdä helpommaksi, ehkä räätälöiden ja vähän pienemmällä työmäärällä, koska se kynnys saattaa nousta niin kovaksi, kun palaat pitkän ajan jälkeen työpaikalle, että se on todellakin hankalaa sieltä tulla enää työelämään. Hyvä, että nyt työmarkkinajärjestöt ja hallitus ja työryhmä voivat yhdessä pohtia tätä asiaa, miten työuria pidennetään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin ed. Alatalon puhetta työhuoneessani ja oli suorastaan pakko tulla tänne saliin vastaamaan hänelle, kun hän kertoi, ettei suinkaan Rukan hangilla tämä oivallus sinänsä syntynyt. Ei niin. Pääministeri Vanhanenhan totesi, että poliittinen tahto syntyi Rukan hangilla, heureka. Mutta se, mikä tässä onkin se vakava asia, on se, että tässähän on nimenomaan keskustapuolueen toimesta jo pitempään ehkä ideologisin perustein haluttu tuoda tämän tyyppistä järjestelmää, että nostettaisiin eläkeikää esimerkiksi. Tämähän oli mukana Vanhasen yksipuolisesti tilaamassa globalisaatioraportissa viime hallituskauden lopulla tämä ajatus, ja silloinhan sosialidemokraatit välittömästi tyrmäsivät sen ja sanoivat, että meille tämä raportti ei kelpaa seuraavien hallitusneuvottelujen pohjaksi.

Mainitsitte tämän tammikuun ikääntymisraportin. Siellä oli todella huolestuttavia ajatuksia sisällä. Siellä oli muun muassa sisällä ajatus kansaneläkejärjestelmän ja työeläkejärjestelmän yhteenliittämisistä. Eli palataanko me nyt vanhaan aikaan ja siihen, onko teillä jonkinlaisia ideologisia tarkoitusperiä näillä kummallisilla operaatioilla? Onko tässä nyt lopulta tarkoitus sitten jollakin tavalla murtaa koko työeläkejärjestelmä vai mistä tässä on kysymys? Tätä minä pelkään. Kyllä minä vähän niitä Rukan hankiakin pelkään, mutta (Puhemies: Minuutti menikin jo!) pelkään myös tätä ideologista puolta.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalo korosti, että hän kunnioittaa kolmikantaa. Luin tässä, sattui tämmöinen kuin työreformi, joka on painettu 96, ja tässä on tämä keskustan työreformi. Täällä todetaan sillä tavalla, jotta tämän Lipposen hallituksen aikana korporaatio kolmikanta se on vähän vanhanaikainen, mutta sitten todetaan, että tämän tilalle pitää luoda uudistuksiin kykenevä uusi kolmikanta työttömän, yrittäjän ja työssä käyvän yhteisten etujen pohjalta, niin mahtoikohan nyt tämä menettely, mitä tässä ollaan nähty, olla sitä uutta kolmikantaa, jotta enstään pääministeri sanelee jonkun ja valtioneuvosto jopa tekee päätöksiä. Sitten käydään niin kuin neuvottelemaan vasta sen jälkeen. Tämä varmaan on sitä uutta.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vastata tässä edustajille, että itse asiassa minä haluaisin, että se olisi nelikanta. Minä kuulun itse Suomen Yrittäjiin, ja nämä pienyrittäjät ovat jääneet ulkopuolelle koko tästä keskustelusta. Yleensä vaan EK ja nämä suuret työmarkkinajärjestöt työntekijöiden puolelta neuvottelevat. Minusta olisi tärkeätä, että myös pienyrittäjät pystyisivät työllistämään ihmisiä, ja se olisi tärkeä asia.

Olen samaa mieltä, että tuo tammikuun raportti, niin en minäkään kaikkea sieltä allekirjoita. Mutta sen voin sanoa, että kyllä tässä on paljon puhuttu tästä työurien pidentämisestä. Muun muassa viime kaudella tulevaisuusvaliokunnassa puhuttiin yli puoluerajojen tästä asiasta, ja siitä vaan täytyy löytää nyt keinoja, miten se tapahtuu sekä nuoremmasta päästä että myös vanhemmasta päästä, ja niin kuin sanoin, myös sieltä keskipuolelta, kun on ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättäytymään pois töistä esimerkiksi masennuksen vuoksi. Tämä on vain tosiasia, joka meidän täytyy keinolla tai toisella toimittaa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän tästä ole mitään epäselvää. Kaikkihan me olemme sitä mieltä, että ihmisten pitäisi jaksaa ja voida olla työelämässä tätä päivää pidempään. Ei tämä työurien pidentäminen kolmella vuodella esimerkiksi ole mikään uusi juttu. Sehän ajatus oli sisällä jo vuonna 2005 voimaantulleessa viimeisessä eläkeuudistuksessa, mistä ei ole kauaa edes kulunut, kun te rupeatte tai yrititte ruveta yksipuolisin Rukanhankipäätöksinenne repimään auki tällaisia hyviä periaatteita, mitä silloin sovittiin.

Eli, ed. Alatalo, kyse kritiikissämme oli nimenomaan siitä, että ei ole kovin luottamusta herättävää se, että valtavan isoja eläkepoliittisia periaateratkaisuja kuten eläkeiän yksipuolinen pakkonostaminen kahdella vuodella, käytännöllisesti katsoen eläkeleikkaus, päätetään tehdä demokraattisesti neuvotellen itse itsensä kanssa. Siitä on kysymys.

Työuria me kaikki haluamme pidentää. Tässä sosialidemokraatit ovat tehneet mallikasta työtä. Olemme käynnistäneet monia työssäjaksamis- ja työssäkehittämisohjelmia. Harmi, että esimerkiksi tämän hallituksen tuottavuusohjelmat aiheuttavat (Puhemies: Minuutti meni jo!) todella paljon päänvaivaa valtion työpaikoissa.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos olisi arvoisa ed. Viitanen kuunnellut puheeni, minähän nimenomaan puhuin siitä, että tämä eläkekeskustelu ylipäänsä täytyisi siirtää siihen, miten ihmisten työssäjaksamista tulisi edistää. Se edellyttää myös työnantajilta vastuuta. Minusta on turha enää jauhaa, mikä tässä on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana. Nyt mennään eteenpäin. Toivottavasti työryhmä pystyy rauhassa tämän miettimään, miten voidaan todellakin saada huoltosuhdetta paremmaksi tässä yhteiskunnassa.

En voi olla kyllä myöskään vastaamatta siihen, kun tuossa aikaisemmin kuuntelin työhuoneessa tästä verotusasiasta. Olen sitä mieltä, että rattaiden pitää pyöriä. Ihmisillä pitää olla kulutuskysyntää. Mutta me emme vielä edes tiedä tässä vakavassa tilanteessa, miten tuloverotuksen käy. Voi olla, että veronalennuksiin ei ole varaa tulevaisuudessa pitkiin aikoihinkaan, että en minäkään sitä allekirjoita, mutta nyt mennään näin. Toivottavasti pystytään uudelleen arvioimaan tilannetta sitten, kun nähdään, mihin maailmantilanne johtaa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! On se kiva aina kuulla, kun kaikki hallitsee nämä ja sitten on asiantuntijoita kuunneltu ja ryhmiä. Itse toistakymmentä vuotta toimin työpsykologina tai ainakin koulutin niin paljon, että ei ehtinyt mitään rahastusfirmaa perustaa niin kuin sitten jotkut, jotka alkoivat neuvoa, kuinka työtä tehdään niin, että ollaan nyt masentuneempia ja lääkkeenkäyttävämpiä ja pahemmassa inflaatiossa kuin koskaan tiettyjen sanojen käyttämisessä.

Eli se, mikä minua yleensäkin täällä on ilman mitään nytten besserwisseriyttä vähän ottanut päähän täällä eduskunnassa, että kun joskus täällä olin kymmenen vuotta sitten reilut, niin samoja asioita suunnilleen jauhettiin. Sitten John Lennon on tainnut joskus laulaa suunnilleen niin, että elämä tapahtuu sillä aikaa, kun kaikkea suunnitelmia tehdään ja työryhmiä kuunnellaan, niin minä olen huomannut, että täällä on enemmän kuin koskaan tullut semmoinen, että kun meillä tuolla tulevaisuusvaliokunnassakin kävi taas tämmöisestä hyvinvointiyhteiskunnan tabuista asiantuntijat kertomassa, niin kertomassa sitä, että tämä kapulakielisyys ja uusbyrokratia ja kaikki muu, vie kaikki virkamiesten ajat niin, ettei ehdi oikeastaan tehdä mitään sille varsinaiselle ongelmalle, mikä tässä yhteiskunnassa mistä voi vaikka iltapäivälehdistä lukea, ja jotkut asiantuntijat siellä sanovat selkeitä neuvoja, mutta siis eduskunta ei tunnu ollenkaan pääsevän sille tasolle näissä asioissa, kun on aina niin kiire kuunnella työryhmiä.

Mutta tosiaan itse toistakymmentä vuotta työmotivaatiota ja sitten sen meni urheilun puolelle. Tunnen olevani aikamoinen asiantuntija, paitsi en täällä eduskunnassa enkä tulevaisuusvaliokunnassa enkä missään muuallakaan, koska eihän toisen puolueen varsinkaan asiantunteva ihminen voi olla asiantuntija, että kai se täytyy jotenkin vetää perverssillä itselleen hoitamisella liiveihinsä ja pilkata sitten niin kuin niitä varsinaisia näkemyksiä, joita voin sanoa, että tämä työn masennus ja tietynlaiset teemat, joita on 25 vuotta jauhanut tässä maassa, alkaa tulla todeksi. Tavallaan minulla on ed. Uuspaavalniemen kanssa semmoinen tyytyväinen olo, että tämmöinen ragnarock ja harmagedon alkaa pikkuhiljaa tulla.

Mutta toivottavasti se tulisi mieluummin täällä jotenkin, niin kuin, arvoisa puhemies, puolueitten niskaan enemmänkin kuin Suomen kansan niskaan, koska tämä viihtyminen ja olemassaolo ja huonovointisuus — mikä Suomessa on lisääntynyt, niin se valitettavasti vaan on jotenkin, kun meillä rahallinen hyvinvointi ja eläkkeelle siirtyminenkin minun mielestäni on ihan fiksua, että siirtyy eläkkeelle terveenä ja kunnossa ja nauttii siitä ja tuntee voivansa niin kuin raskaan työnkin jälkeen sitten saavansa ansionsa mukaan yhteiskunnalta ja valtiolta sitten hyvää loppuelämän nautintoa ja kiitosta siitä, mitä on tehnyt — tämä perversoitu siis versio kääntynyt päälaelleen, kun meille tuli tämmöisiä psyykkaavia konsulttifirmoja, jotka lähinnä ajoi kauniilla kielellä, helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, tavallaan firmat siihen, että alihankkijoilta, lähinnä samojen firmojen kautta, hankittiin asiantuntijat kertomaan, mitä on työn tekeminen. Minä olen kuullut, että sitä tapahtui myös kunnissa täällä Etelä-Suomessa ja eduskuntaa myöten on käytetty tämän tason asiantuntijoita, jotka opettivat lähinnä sen, kuinka ihmisistä saadaan loputkin irti, mutta saadaan se kieli kuulostamaan paremmalta, mutta itse sille mielelle, joka siis nykyään on sairas, masentunut ja depressoitunut, ei tehty yhtään mitään.

Kyllä itsekin tiedätte varmaan monet, mistä meikäläinen tässä puhuu. Nuorempana tein aikoinaan laulunkin, jota en ole vielä tehnyt eläkkeelle siirtymisestä. Muistaakseni se meni suunnilleen niin, alkoi, että ei eläkettä, vaan elävää vettä, sieluni kaipaa, vielä on aikaa jnp. Ettei kyse koskaan varmaankaan ... esimerkiksi työnteko.

Isäni oli työmotivaatiotutkija tai ei tutkija, mutta tunsi työnsä kautta hyvin pitkälle asiat, niin minä löysin aikoinaan hyvin yksinkertaisen määritelmän pelkästään siitä, kuinka työssä voi viihtyä, koska isäni oli niitä legendaarisia työhulluja ja viihtyi työssään, kunnes sitten tuli semmoisia nuoria nilkkijohtajia, niin kuin poliittisia päättäjiä, suunnilleen, jotka pilasivat koko homman ja isä siirtyi varhaiseläkkeelle. Mutta sitä ennen näissä työpiireissä opin sen, että Suomessa mistä työ-sana tulee, kun indoeurooppalainen sana labore tulee orjatyöstä. Se oli sitä juttua, mitä orjat teki. Toki on tämä verk ja vork vähän eri juttu, mutta se olikin jo sitten taidemuoto, joka tuli sitten germaanisten piirien kautta, mutta muuten työn tekeminen indoeurooppalaisessa kulttuurissa ja sitä kautta myös Suomeen, kun se on tullut sitten tänne valloittajien ja maahanmuuttajien kautta tämä asenne, on ollut orjatyötä ja ennen kaikkea, että kyllähän sen nyt jokainen sosialidemokraatti ja kommunisti tietää, mutta se on ollut noin mielessäkin aina tätä.

Mutta Suomessa kun on haettu sitä, mistä se tulee, arvoisa puhemies, niin se on työntää-verbi. Siitä sitten on tullutkin niin, että oliko se semmoinen, kun menee katsomaan jotain Molly Malonea tuonne Dublinin keskustaan, kun se työntää niitä kärryjä, oliko niin kuin ihminen muka niin päin sitten, että työnsi auraa ennen kuin oli vielä hevosta keksitty siis kesyttää, ettei mene järjestys päälaelleen.

Niin meikäläinen käytti hyvin pitkälle silloin aikoinaan tätä määritelmänä, että se on se motivaatio itsessään, että työ työntää, vie eteenpäin ja tekee ihmisestä, mahdollistaa sen, että sinä saat jonkun itsestäsi aikaan. Ja kun sinä todella tunnet sen työnnön ja puskun ja voisiko sanoa elämää käyttävän hiivan itsessäsi, niin sitten sinä ihan luonnollisesti jossain vaiheessa huomaat, että sinä oot saavuttanut tämän jutun ja sinä voit siirtyä eläkkeelle eikä sitä tarvitse enää sitten delegoida jollekin tai kärsiä siitä, että kun tulee pikkufirmasta tai jossain perilliset ja vie sinun rahasi, vaan se on luonnollinen siirtymä, ja sitten seuraava vaihe olikin, joka minulla jäi vähän kesken, kun minä jouduin tänne teitä psyykkaamaan, mutta onneksi kukaan ei ole tajunnut siinä mielessä tai siis joo, niin että pitää myös psyykata ihmiset eläkkeelle, ja tämä on erittäin tärkeä juttu, joka nyt pitää tulla, kun meillä (Puhemies: 6 minuuttia!) tulee olla joustavat — kiitos, lopetan kohta, arvoisa puhemies — rajat, miten siirrytään eläkkeelle. Se pitää olla tämän rankkuuden mukaan ja sitten meillä pitää olla rankka rehellinen psyykkaajajoukko, koska se on tosi vaikeata varsinkin miehille, kaikki sydänhalvaukset, kaikki muut vastaavat siirtymiset, jollei ihmisiä sitten vielä palkita sillä, että heidät tosiaan opastetaan, koulutetaan, mikä se sana nyt onkaan, saatetaan, semmoinen myönteinen saattohoito. Riemulla pääsette sitten toteuttamaan loppuelämäänne ansaitusti valtion ja yhteiskunnan, ei niin, että teitä niin kuin halveksitaan, että nyt te menitte ettekä rahasta edes nimellisesti; niin kuin tämä kikkahan oli sitä niin kuin jollekin valtiovarainministeriölle ja muuta vastaavaa tämmöisiä laskennallisia suuruuksia, vaan että ihminen oikeasti tuntee olevansa ansainnut ja ylpeä suomalainen päästessään elämään lopultakin vapaana, orjatyöstä vapautettuna.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Virtasen työ-käsite on aika mielenkiintoinen. Sinällään, jos kaupunkilaiselta kysyy, työntääkö vai vetääkö hevonen kärryjä, niin työntääkö vai vetääkö se? Kyllä se työntää, se työntää niitä. (Ed. P. Virtanen: Hevosta ei ollut vielä keksitty!) Siinä mielessä joku voisi sanoa, että se vetää niitä, kun se on jäljestä, mutta kyllä se työntää niitä, jos on länget nimittäin.

Jos lähtisi liikkeelle ed. Akaan-Penttilän hyvästä ajatuksesta siitä, jotta eläkepolitiikan pitää olla luotettavaa. Sitä se on ollut meillä, ja siksi varmaan tämä keskustelukin on käyty, että nyt tässä se luottamus hävisi siellä hankimatkoilla vai missä se hävisikin sitten, koska tähän mennessä eläkepolitiikasta on tehty pitkät valmistelut, kun on suunniteltu, mitä tehdään. Se on vähän niin kuin metsäpolitiikka. Nimittäin metsäpolitiikan pitää olla sukupolvien yli jatkuvaa sillä tavalla, että se on pitkäjänteistä. Ei sitä tehdä hetken mielijohteesta joitain ratkaisuja eikä heitetä, jotta nyt jonkun matalasuhdanteen aikana pitää joku juttu muuttaa sen takia, kun nyt sattuu olemaan joku talouskriisi olemassa. Ei metsäpolitiikassakaan tehdä semmoista ratkaisua, jotta siellä nyt siten jätettäisiin joku juttu, jotta nyt sen takia kokonaan vanhat arvot unohdetaan, vaan siihen pitää olla vahva peruste, kun tehdään muutos. Tässä tilanteessa ei sitä perustetta ole kyllä ollut olemassa.

Sitten itse tästä järjestelmästä: En kannata sen tyyppistä ajattelua, jotta tehtäisiin uusi tulppa sinne eteen, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, että jos nyt on 63 ikävuotta, niin sitten eläkkeellä voisi olla verovapaasti kaksi vuotta. Siihen tulisi uusi tulppa eteen. Nytkin on tämä 68 vuoden ikäraja, johon asti eläke kertyy, ja minusta siinä on yksi tulppa olemassa. Sitä voitaisiin katsoa, voitaisiinko se poistaa sieltä: niin pitkään kuin ihminen tekee työtä, myös eläke kertyy. (Ed. Akaan-Penttilä: Ihan hyvin voidaan!) Jossain vaiheessa tietysti pitäisi saada se eläke tulemaan tilille, mutta siitä huolimatta eläke vaan kertyisi, jos ihminen tekee työtä, vaikka yhdeksänkymppiseksi asti. Sitten kun lopettaa, sanoo, että nyt minä lopetin, niin sitten voisi nostaa sen, jotta nyt minä otan, mitä sinne on kertynyt tätä, ja saisi sen tulemaan sitten kuukausittain tililleen.

Lisäksi semmoiseen asiaan, johon ei ole hirveästi puututtu: Minä tässä kaivoin tämän keskustan työreformin ja ajattelin, onkohan tästä jotain apua ja avainsanoja, jotta miksi tällä tavalla tehdään. Tuossa äsken vastauspuheenvuorossa totesin tämän kolmikannan, mitä täällä todetaan. Mutta täällä todetaan, jotta eläkkeen saatavuus turvattava parantamalla rahastointia ja sijoitusjärjestelmiä. Täällä puhutaan, jotta voidaan enemmän sijoittaa, pitää olla liikkumavaraa sijoituksissa. Sitähän on tehty. Annettiin jokunen vuosi huomattavasti väljyyttä lisää eläkerahastoille sijoittaa pörssiin. Nyt se nähtiin, mihin tämä johti.

Minulla on yksi lehti, onko tämä Prima vai mikä, Prima-lehti. Täällä todetaan, jotta USA:ssa on tapahtunut sillä tavalla, jotta lähes puolet eläkerahoista hävisi, nykyisen tämän ... Meillä Suomessa ei varmaan tällä hetkellä tiedetä tarkkaan ... Minä tein aiheesta kirjallisen kysymyksen ja sain hiljattain vastauksen siihen, pari viikkoa sitten, jossa todettiin, jotta maaliskuun aikana Finanssivirasto tulee ilmoittamaan, mikä oli viime vuoden lopun saldo, paljonko ovat Suomen pörssisijoitusvarat pudonneet. Se varmaan nyt jo on jossakin tiedossa. Sehän kuvastaa sitä, jotta on sijoitettu näihin semmoisiin epävarmoihin, joista on sanottu, että ne eivät ole epävarmoja, kaikki on turvattu jollakin tavalla, mutta nyt tässä on todistettu se, jotta taas puhallettiin meidän eläkevarojamme iso iso määrä. Osin se voi siellä hankiseikkailussa olla nämäkin mielessä, miksi tämmöisiä on käyty nyt tekemään, siis tässä tilanteessa, koska osa rahoista on puhallettu, ja tokko ne kurssit koskaan nousevat sille tasolle, mitä nyt tässä huippusuhdanteet olivat ja johon on luotettu.

Siihen liittyen sitten, kun sanoin USA:n tilanteesta, tässä on sitten, mihin Obama siellä on käyttänyt näitä elvytysvaroja. Tässä olisi kyllä meille Suomessa kanssa opiksi, että ei hukata varoja. Täällä nimittäin veroale on sen tyyppinen, jotta se on kohdennettu keski- ja pienituloisille, mutta isotuloiset on jätetty kokonaan paitsi. Jos on yli 100 000 dollaria vuodessa, niin ei tule yhtään dollaria alennusta verotuksessa, tai jos on yli 75 000 vuositulo, niin silloin käydään leikkaamaan sitä, jotta ei enää tulekaan verohelpotuksia.

Toinen, joka on iso juttu, koskee kanssa työttömyysturvaa. Siellä työttömyysturvan kesto nostetaan 26 viikosta 59 viikkoon ja nostetaan sitten 25 dollarilla kuukaudessa kaikille. Se kuvastaa, että siinä sitä ostovoimaa halutaan parantaa, siis jotta se tosissaan parantaa kulutuskysyntää, ja kuka tarvitsee, niin varmaan ne työttömät eniten tarvitsevat sitä eikä isotuloiset. Meillä Suomessa ollaan menossa toiseen suuntaan. Meillä on niin kuin pikku-Amerikka, joka on enemmän kuin Amerikka, siis ennen Obamaa. Siinä mielessä Suomi on kyllä tämän hallituksen johdolla menossa ihan väärään suuntaan, kun ottaa vielä huomioon nyt nämä valtiovarainministerin puheet, jotta velan määrä voi kasvaa 60 miljardia. Sehän on järkyttävä luku. Velan määrä kaksinkertaistuu, ja täällä perusteellaan tätä eläkeiän korotusta sillä, jotta sillä hoidetaan tämä juttu. Minusta se on kyllä niin kovaa hurskastelua, että ei uskoisi, että jotkut sitä voi todeta vaihtoehdoksi, että tämä on se ainut keino, jotta kun nyt se tehdään, jotta kaksi vuotta — se ministeri Vanhasen ajatus, jos se olisi tehty noin karkeasti — niin silloin on kaikki kunnossa.

Jotenkin tuntuu, jotta mittasuhteet ovat kyllä kadoksissa, tai meitä pidetään tässä eduskunnassa ihan täysin hölmöinä, että me uskomme kaiken, vai onko tarkoitus se, jotta annetaan vaan väärää tietoa kansalaisille siinä, jotta yritetään uskotella. Mutta eivät ihmiset niin hölmöjä ole. Sen ne osoittivat nyt kyllä tässä sillä nettiadressilla ja kaikilla kommenteilla, eikä kaikilla nettiä edes ollutkaan. Jos kaikkien olisi ollut helppo tehdä se temppu, niin meillä olisi ollut miljoona vastaan hankaajaa, jotta tämmöistä ei tehdä. Mutta siellä osalla oli, ja se netti oli tukossa kaiken lisäksi suurimman osan aikaa vielä.

Sen takia tarvitaan totta kai työurien pidennystä, se on ihan selvä juttu, ja siihen tietysti toivon mukaan nyt se työryhmä jotain tekeekin.

Mutta ihan lopuksi: Kyse on siitä, jotta meillä on tällä hetkellä se 68 vuoden eläkeikä, mutta ihmiset eivät vaan kestä sinne asti. Silloin kaikki ne temput, millä tavalla voidaan saada työelämä sellaiseksi, jotta ihmiset jaksaa sinne ja mahdollisesti vielä pitempäänkin, niihin ne panokset laittaa eikä tommoisiin hölmöihin temppuihin, mitä nyt on hangilla keksitty.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi elää nyt vaikeaa aikaa taloudellisesti. Keinoja työuran pidentämiseksi on yritetty löytää usean kuukauden ajan, ja kolmikantaryhmältä ei sosiaalitupon lisäksi merkittäviä uusia avauksia tullut. Nyt hallitus oli aloitteellinen, ja tiistaina käytyjen neuvottelujen jälkeen syntyi yhteisymmärrys ja tavoite, että työuraa pidennetään kolmella vuodella. Kuluvan vuoden aikana eläkeneuvotteluryhmä etsii ne keinot, joilla työssäoloaikaa lisätään. Pohjaesityshän oli, että kahta pyydettiin ja kolme saatiin. Kyllä siihen voi tyytyväinen olla. (Ed. Pulliainen: Maksa kaksi, ota kolme!) Tulevien kuukausien aikana syntyy toivottavasti uusi yhteiskuntasopimus, ja tulevina vuosinakin riittää mielestäni kolmikannalle töitä.

Meidän on edistettävä työssäjaksamista panostamalla osaamiseen, työkyvyn ylläpitoon, työelämän laatuun ja sosiaaliturvan kehittämiseen. Varttuneemman väen työelämää tulee kehittää yhdessä työnantajan kanssa niin, että työntekijät jaksavat työelämässä pidempään ja saavat reilua kohtelua.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja eläkekysymykset vaativat aina laajan yksimielisyyden. Siksi toivonkin, että kun työurien pidentämisestä sovitaan, kuunnellaan myös Suomen Yrittäjien näkökulmaa.

Oppositio on täällä esittänyt kritiikkiä, että pääministeri olisi yksin päättänyt jostain. Totuushan tässäkin on kuitenkin se, että hän avasi keskustelun, johon hänellä pääministerinä on täysi oikeus. Nyt asia etenee yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Toinen erikoisuus, tosin miellyttävä sellainen: Täällä opposition suunnalta on kuultu, että ed. Guzenina-Richardson on tullut keskustan linjoille niin sanotussa työttömyysloukkujen poistamisessa, kun hän mainitsi puheessaan, että työn tekemisen pitää olla aina kannattavampaa kuin työttömänä olo — suora lainaus keskustan vaaliohjelmasta.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Parlamentarismiin kuuluu hallitus ja oppositio. Parlamentarismiin kuuluu opposition järein ase, välikysymys. Kaksi päivää eduskunta on keskustellut välikysymyksen johdosta eläkkeistä. On keskusteltu yhteiskunnassa sopimisesta, sopimusyhteiskunnasta, on keskusteltu rooleista, ja on ollut todella mielenkiintoista havaita se, että täällä ovat erään oppositiopuolueen edustajat yksi toisensa jälkeen käyneet julistautumassa voittajiksi. Ei ole riittänyt, että on sanottu "me sosialidemokraatit", on julistauduttu koko Suomen kansan puolesta voittajiksi. Tämä on ollut erittäin erikoinen tilaisuus, kuten ed. Heinäluoma eilen keskustelun eräässä vaiheessa sanoi. Tämä on ollut erittäin erikoinen tilaisuus.

Meitä hallituspuolueen kansanedustajia on opetettu kerta toisensa jälkeen siitä, mitä on sopiminen, meille on opetettu, mitä tarkoittaa laaja valmistelu, meitä on opetettu asioista, joita väitetään, että me emme osaa. Oppimista varmasti on. Itse kuulun siihen joukkoon kansanedustajia, joka pitää suomalaista tapaa rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa sopimalla yhteisymmärryksessä laajalla pohjalla hyvänä. Pidän tätä mallia hyvänä, pidän tätä mallia vaalimisen arvoisena, mutta se minusta on selvää, että kukaan ei voi omia Suomen kansaa niin kauan kuin tässä maassa eivät äänestysprosentit ole sataa ja niin kauan kuin yhden yksittäisen puolueen kannatus ei ole lähelläkään tuota sataa.

Pyysin puheenvuoron siksi, että eri vaiheissa on käyty keskustelua parlamentarismista, parlamentarismin merkityksestä, eri toimintatavoista, mitä parlamentarismiin kuuluu. Täällähän on taitavin sanankääntein kerta toisensa jälkeen todistettu mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi. Omassa puheenvuorossani eilen liitin parlamentarismiin myös asioita, jotka eivät ole parlamentarismin olennaisinta sisintä, eivät kuulu parlamentarismiin, kuuluvat ammattiyhdistysliikkeen keinovalikoimaan niissä tilanteissa, missä he tekevät omia päätöksiään, toimivat omalla tontillaan. Oppositiopuolueen puheenjohtaja viikko sitten on A-talk-ohjelmassa sanonut, kun toimittaja häneltä kysyi, tuetteko myös ajatusta yleislakosta, suora lainaus: "Mitään vaihtoehtoa ei voi sulkea pois." Toimittaja toisti kysymällä, oletteko sitoutunut ay-liikkeen menetelmiin myös siinä vaiheessa, jos mennään yleislakkoon. Oppositiopuolueen puheenjohtaja vastasi, suora lainaus: "Tuemme palkansaajajärjestöjä tässä asiassa. Mitään keinoa ei pois suljeta." Halusin tulla lukemaan nämä suorat sitaatit ihan vain jo sen vuoksi, että oletan, että eduskunnan pöytäkirjoja näiltä osin tullaan lukemaan myöhemminkin, ettei tule lausuttua väärää todistusta eikä tarvitse vääristellä sitä, mitä on puhuttu tai sanottu.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitin huomiota siihen, kun ed. Rehula rupesi puhumaan näistä voittajista ja sopimisesta. Kyllä ed. Rehula varmasti tietää, että pääministeri Vanhanen sai tämän idean Rukalla, ilmoitti ministeri Kataiselle ja he tekivät sitten hallituksessa päätöksen, että eläkeikää nostetaan 63:sta 65 vuoteen. Kun te siteerasitte, mitä on lausuttu televisiossa ja lehdissä, niin mikäli minä en aivan väärin muista, niin pääministeri Vanhanen vastasi kysymykseen, miksi näitä työmarkkinajärjestöjä ei otettu mukaan: "No, ei ne olisi tätä hyväksyneet."

No, nyt olemme kaksi viikkoa tästä käyneet vilkasta keskustelua ja pääministeri on vetäytynyt ja luopunut tästä hallituksen tavoitteesta nostaa 65 vuoteen tämä eläkeikä. Kyllä kai voi sanoa, että voittajia ovat ne tahot, jotka ovat tätä vastustaneet. Minkä takia sitä kieltää? Jos halutaan sopia, niin ei silloin pidä tehdä päätöstä ja ilmoittaa, että tämä tehtiin, koska te ette olisi kuitenkaan tätä hyväksyneet.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä, että ed. Rehula pyysi puheenvuoron ja käyttämällä puheenvuoron myös tästä lakkoasiasta peruutti eilen käyttämänsä puheenvuoron, jossa hän laittoi ed. Urpilaisen suuhun sanoja, joita ed. Urpilainen ei ollut sanonut. Pidän tätä miehekkäänä tekona, ja se kertoo siitä, että keskusta on valmis tältä osin myös tunnustamaan silloin, kun virheitä tapahtuu. On hyvä, että tätä lakkokeskustelua ei tarvitse enää jatkaa, koska niin kuin käy tästä ilmi, niin ei ed. Urpilainen koskaan ole ilmoittanut tukevansa yleislakkoa.

Mutta itse asiaan. Oli mielenkiintoista kuulla ed. Rehulan puheenvuoro, koska ymmärsin niin, että hänkään ei kannata tätä hallituksen vanhaa ehdotusta siitä, että nostettaisiin vanhuuseläkkeen ikäraja 65 vuoteen. Se on minusta erittäin hyvä asia ja kertoo sen, että eduskunta voi yksimielisesti tukea sitä, että pidämme alaikärajan 63 vuotena, ja se antaa vahvan selkänojan myös hallitukselle, kun se jatkossa toimii työurien pidentämiseksi viisaammalla tavalla hyväksyen tämän joustavan eläkeikärajan.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti on tullut selväksi se, mitä sosialidemokraatit haluavat, eli me haluamme sopua ja sellaista yhteiskuntaa, missä työtä tekevät ihmiset voivat vaikuttaa työelämän kehittämiseen. Nyt hallituksen esityksessä tämä ei toteutunut. Kysyisinkin ed. Rehulalta: Kannatatteko te tätä hallituksen alkuperäistä päätöstä vai ettekö kannata vai oletteko sopimisen kannalla?

Mitä tulee näihin muihin syytöksiin, niin varmasti liitytte siihen kokoomuksenkin noudattamaan toimintatapaan eli pyydätte anteeksi.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua käyttää sanaa "syytöksittä" vaan totean, että tiistaina syntyi sopimus, missä aletaan neuvotella uusista työelämään liittyvistä kysymyksistä. Tämä on mielenkiintoista, että täällä jo lyödään vuodet ja kuukaudet lukkoon. Sopimuksessa on vaan maininta, että työssäoloaikaa pidennetään kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen. Minusta se on eteen-päinmenoa. Toki tällainen sopimus täytyy hyväksyä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä välikysymyskeskustelussa on ollut monta hyvää elementtiä mutta sitten tässä on ollut elementtejä, joissa opposition puheenvuoroissa on menty pääministerin persoonaan ja henkilöön tavalla, jossa olisi opettelemisen varaa. (Ed. Vuolanne: Yksilöikää!) — Ed. Vuolanne, kiitos saamastani palautteesta. Toimintatapoja on niin monenlaisia, ja ne, mitkä toimivat työväentaloilla agitaatiopuheissa, eivät toimi toinen toistemme oppaina tässä salissa.

Ed. Heinäluomalle toistan, siteeraan puheenjohtajan sanoja: "Tuemme palkansaajajärjestöjä tässä asiassa. Mitään keinoa ei pois suljeta." Minusta tämä on asia, jossa on pohdiskelemisen arvoinen tilanne parlamentarismin kannalta.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä porvaripuolueitten ja varsinkin keskustan puheenvuoroista on tullut sellainen käsitys, että sitä vastustusta, joka syntyi teidän eläkeleikkauspäätökseenne, ei ole otettu tosissaan. Te jatkuvasti väheksytte sitä työtä, mitä me oppositiossa olemme tehneet suomalaisen palkansaajan, suomalaisen työntekijän, puolesta. Kun te lähditte yksipuolisesti päättämään eläkeleikkauksista, niin me jouduimme myös asettumaan suomalaisen palkansaajan, suomalaisen työmiehen ja työnaisen, suojelemiseksi ja puolustamaan hänen työsaavutuksiaan. Ihmiselle kuuluu säällinen vanhuuseläkeikä, sen te pyritte yksipuolisella sanelullanne kumoamaan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on kysytty taikka väitetty, kuka on tehnyt mitäkin. Kyllä se on tietysti kiistaton tosiasia, että tämä sopu syntyi ja sopijaosapuolet ovat hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt. Siitä emme pääse yhtään mihinkään. Ennen muuta nyt itse peräänkuuluttaisin ja toivoisin, että myös oppositio voisi lähteä tukemaan tätä työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteistä tahtoa edetä tässä paremman suomalaisen yhteiskunnan puolesta niin, että tulevaisuudessakin voimme turvata nämä palvelut, joihin muun muassa lapsilisät, eläkkeet ja lukuisat muut etuudet kuuluvat.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vuolanteen puheenvuoron johdosta pyysin vastauspuheenvuoron.

Ensinnäkin, sikäli kuin te olitte lukenut tämän välikysymystekstin, minkä te olette käsittääkseni allekirjoittanut, olisi hedelmällistä käydä keskustelua (Ed. Vuolanne: Hyvä havainto!) tästä välikysymystekstistä ja niistä väittämistä, joita täällä on esitetty. Mutta valitettavasti joudun toteamaan, että olen valmis käymään sitä esimerkiksi ed. Heinäluoman kanssa, jolla on perspektiiviä, jolla on näkemystä ja kokemusta myös suomalaisen sopimusyhteiskunnan ytimestä. Me emme näykkimällä ja nälvimällä täällä paljon asioita eteenpäin vie varsinkaan tilanteessa, missä me haluamme sopia. Eräs väittämistä, joita puoli tusinaa täällä sellaista on, joista olisi hyvä keskustella: Te puhutte, ed. Vuolanne, eläkeleikkauksista. Täällä on suora siteeraus välikysymystekstistä: "Hallituksen päätös merkitsisi eläkkeiden tason leikkausta." Mitä tämä, ed. Vuolanne, tarkoittaa?

Arvoisa puhemies! Sopiminen kannattaa aina Suomen kokoisessa maassa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositiohan on koko ajan vaatinut, että pitäisi sopia tästä asiasta. Me olemme moittineet sitä, että hallitus on yksipuolisesti kuulematta työmarkkinajärjestöjä ja vastoin hallitusohjelmaa tehnyt päätöksen, että nostetaan 63:sta 65 vuoteen. Tätä me olemme vastustaneet. Nyt ed. Heinonen toivoo, että olisimme tukemassa tätä sopimusta. Mehän olemme alun perin tukeneet sopimusmenettelyä ja vastustaneet sitä, että hallitus ei ole sitä noudattanut. On luonnollista, että me tuemme tätä ratkaisua, joka nyt on syntynyt ja onneksi syntyi ja syntyi sen takia, että siitä nousi niin suuri häly.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunnen ed. Rehulan kunnian miehenä ja iloitsen edelleenkin siitä, että hän halusi korjata tuon eilisen lausuntonsa lukemalla sanatarkan sitaatin siitä, mitä ed. Urpilainen oli tv-ohjelmassa sanonut.

Me olemme monesta asiasta varmasti eri mieltä, mutta ehkä kahdesta asiasta ollaan kuitenkin yhtä mieltä. Ensimmäinen on se, että me kaikki kannatamme sitä, että tehdään työelämä sellaiseksi, että ihmiset voivat työskennellä pidempään ja lähteä vähän myöhemmin eläkkeelle. Se on tämän keskustelun suuri saavutus. Toinen asia, josta olen hyvin iloinen, on se, että yksikään hallituspuolueen kansanedustaja ei ole täällä kannattanut vanhuuseläkeikärajan nostoa 65 vuoteen. (Ed. Kallis: Kyllä kolumneissa viime viikolla!) Ei tässä salissa ole semmoista kannatusta tullut. Se kyllä on tärkeä näkökohta, että ilmeisesti voi luottaa siihen, että tämä eduskunta ei tule semmoisia esityksiä hyväksymään, koska täällä ei ole kannatusta tälle. (Ed. Kallis: Viime viikolla oli mielipiteitä!) — No, viime viikolla oli mutta nyt enää ei ole. Se on kyllä merkki siitä, että keskustelu vaikuttaa ja otetaan myös kansalaisten mielipiteet huomioon, joten uskon, että tämä antaa vahvan viitteen. — Vaikka täällä ei ole yhtään ministeriä paikalla ja ed. Rehulakin poistui tärkeämpiin tehtäviin, niin siitä huolimatta voi kai todeta, että eduskunnan tahto on aika selvä, että vanhuuseläkeikäraja säilyy 63:ssa. Ihmiset voivat olla rauhassa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen alkuperäinen päätös oli yksipuolinen ja piti sisällään sen, että pakotetaan ihmiset kaksi vuotta pidempään töihin. Siinä ei ollut minkäänlaista vaihtoehtoisuutta eikä valinnanvapautta. Se oli se, että vanhuuseläkkeelle ei pääse 63-vuotiaana vaan 65-vuotiaana. Se oli hallituksen päätös. Tämän jälkeen tuli valtava kansanliike. 200 000 ihmistä nettiin, sosialidemokraattinen liike koko voimallaan tässä salissa taisteli teitä vastaan ja esti teidän hyökkäyksenne suomalaista työläistä kohtaan. Leikkaus olisi ollut se, että samaan eläkkeeseen päästäkseen olisi joutunut tekemään kaksi vuotta pidempään töitä. Se oli se päätöksen sisältö.

Nyt tämä kompromissiehdotus ei ollut hallituksen alkuperäinen tahto eikä alkuperäinen idea vaan tuli, ed. Heinonen, vasta kompromissina meidän vastustuksemme jälkeen. Teillä oli kepillä kaksi vuotta lisää, meillä oli kannustamalla kolme vuotta lisää. Te hävisitte, me voitimme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelun ollessa tässä vaiheessa on varmasti kaikki olennainen eri näkökulmista sanottu, jotenka ei ole tarpeen varmastikaan nyt enää 5:täkään minuuttia tässä puhua.

Uskon, että keskustelu on synnyttänyt erilaisia näkökohtia, joilla on merkitystä, kun katsotaan, mitenkä tästä edetään. Mielestäni on hyvin tärkeä kiinnittää huomiota ihmisten jaksamiseen työssä. Erityisesti nuoret ihmiset voivat pahoin, työssä on paljon määräaikaisia eläkkeitä eri syistä usein, työelämän henkiset paineet ovat ylivoimaisia. Mutta on myöskin muita syitä, minkä takia työelämä on raskasta.

Entistä enemmän pitäisi kiinnittää huomiota myös esimiestaitoihin. Usein esimies saattaa aiheuttaa ongelmia työpaikalla, mikä heijastuu alaisiin ja tulee pahoinvointina esille. Samoin pitää kiinnittää huomiota siihen, että ikääntyvät työntekijät, joilla on hiljaista tietoa työpaikalla ja hiljaista tietoa osaamisesta, voisivat jaksaa niin pitkään kuin itse hyväksi katsovat tai lait mahdollistavat olla työssä.

Näkisin, että meidän tämän välikysymyskeskustelun kautta pitää löytää paljon näkökohtia, joilla voimme hyödyntää työelämää, ihmisten työssä viihtymistä, työssäjaksamista, työn ja perhe-elämän sovittamista ja myöskin erilaisia työaikaratkaisuja. Samoin meidän tulisi löytää niitä ratkaisuja, joilla voitaisiin päästä, niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on todettukin, työelämään aikaisemmin kuin on nyt mahdollista. Pitäisi auttaa siihen, että nuoret voisivat päästä haluamilleen opiskelupaikoille ennemmin kuin nyt tapahtuu. Nyt meillä tulee Suomessa paljon näitä välivuosia, joilla tietysti yksilön kannalta voi olla monenkinlaista hyödyllistä merkitystä, elämänkokemusta, mutta jos ajattelemme puhtaasti työuran kannalta, niin pitäisi löytää niitä ratkaisuja, mitenkä päästäisiin haluttuihin opintoihin mahdollisimman pian. Olisiko löydettävä vaikkapa niitä malleja, joihin sivistysvaliokunta viime viikolla tutustui Englannissa, jossa jatko-opiskeluihin ylioppilastutkintoa vastaavan opiskelun myötä valmistaudutaan jo koulun viimeisenä vuonna niin, että sitten kun on uusi vaihe edessä, niin yleensä on jo opiskelupaikka valmiina, ja näin voitetaan työuralla vuosi, pari kolme verrattuna suomalaiseen käytäntöön.

Toivon, että tällaista inhimillisyyttä voitaisiin löytää työelämään, voitaisiin löytää yksilöllisyyttä. Eläkeikä on monille ihmisille unelma uudesta elämänvaiheesta, ja monesti eläkeikä tarjoaa myös virikkeellisen, yhteiskuntaa monella tavalla palvelevan ja hyödyttävän elämänvaiheen ihmisten elinkaaressa.

Eräs asia, joka huolestuttaa, on eläkkeitten rahastointi. Saattaa olla, kuten tämän päivän Helsingin Sanomissa Vieraskynän kirjoittaja toteaa: "Eläkkeiden rahoitus kärsii pörssien alamäestä. Odotettavissa on pörssiromahduksia myös tulevaisuudessa, kun eläkerahastot alkavat yhtä aikaa realisoida sijoituksiaan eläkkeiden rahoittamiseksi." Tässä on eräs vaaratekijä, joka on tiedostettava. Mitä sen eliminoimiseksi voi tehdä, se on vaikea kysymys. Itse olen aina vierastanut sitä, että eläkerahastot ovat myös sijoittaneet ulkomaille. Toivon mukaan minun pelkoni ovat olleet aiheettomia, vääriä, mutta edelleen pelkään, että on tapahtunut sijoituksia, jotka osoittautuvat perin vaikeiksi hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä keskustelu on synnyttänyt työelämään erilaisten vaihtoehtojen löytämistä, joka auttaa työssäjaksamista ja palvelee sitä kautta myöskin hyvää elämänvaiheen kehitystä kohti eläkevuosia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mitä sellaista tämän kahden viikon aikana, kun tämä prosessi on ollut värikkäästi suomalaisessa yhteiskunnassa meneillään, on tapahtunut, joka olennaisesti liittyy tähän käsiteltävänä olevaan asiaan, on se, että finanssikriisi on pahentunut eikä suinkaan kääntynyt parempaan suuntaan. Nyt alkavat itään tehdyt sijoitukset luottotappioina laueta, ja se merkitsee, että moni Oecd-valtiokin on pulassa. Pankkien velvoitteet ovat moninkertaisia pääkonttorivaltion bruttokansantuotteeseen nähden, jopa nelinkertaisia, niin kuin UBS-pankin Sveitsissä, ja ollaan siinä kinthaalla, mitenkä käy.

Tässä katsannossa, kun arvioidaan tätä eläkepoliittista keskustelua ja mietitään tämän finanssikriisin jatkumista, niin on tavallaan onnenkantamoinen, että tämä keskustelu, kävi siinä nyt sitten mitenkä tahansa, syntyi se millä tavalla tahansa, oli siinä kuka tahansa suuri isänmaallinen taisteluvoittaja — niin kun ed. Vuolanne varmaan siellä sellaiseksi olonsa ja elämänsä tällä hetkellä tuntee, tai kuka tahansa — niin joka tapauksessa on erinomaisen onnellista, että se prosessi on käynnistynyt, se on kiihdyttänyt keskustelua, se on kerännyt koko yhteiskunnan mukaansa.

Mikä olisi tämän vaihtoehto ollut? Se, että täsmälleen sama keskustelu olisi jouduttu käymään kaksi vuotta ja pikkuisen risat tästä eteenpäin elikkä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen uutta hallitusta muodostettaessa. Silloin olisivat kaikki nämä kurimukset ja kurjuudet ehkä vielä paremmin tiedossa mutta perusviritykseltään aivan samanlaisina, ja silloin olisi pakko ollut miettiä juuri samoja asioita, joita nyt mietitään tässä lähimmän vuoden ja kahden aikana. Elikkä kerta kaikkiaan loistava asia ja kiitoksia siitä kaikille niille, jotka ovat olleet vaikuttamassa tähän prosessiin. Ed. Vuolannehan ei keksinyt tätä hommaa, vaan se lähti pääministeristä ja hänen hiihtoretkistään jnp. ja hyvä näin.

Elikkä tässä on se perimmäinen asia, ja tämä on minusta erittäin myönteinen asia. Tällä tavalla seuraavia hallitusneuvottelujakin ajatellen on eräs merkittävä asia saatu hoidettua. On aivan selvää, kun eläkepoliittisia keskusteluja tässä salissa on niiden 22 vuoden aikana, mitä täällä on tullut oltua, käyty vaikka kuinka paljon, että ne eivät ole, niitten tuotteet eivät ole johtaneet muuhun kun siihen, että ihmiset lähtevät keskimäärin 59,4-vuotiaana eläkkeelle, eikö niin, olipa se raja mikä tahansa. Me haluamme nyt siirtää tätä ylöspäin. Kaikki haluavat sitä, ja se on äärimmäisen järkevää ja viisasta. Me olemme vielä parempikuntoisiakin hoitamaan kuin aikaisemmin töitä vähän kauemmin. Tuorein tapaus on sattunut erään yksilön kohdalle, ja meitä on tässä useampia kappaleita, joilla on seitsemänkymppiä mittarissa, ja kyllä tässä paukutellaan 18 tunnin työpäiviä edelleen.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Hyvät Suomen kansanedustajat! Kyllä me sosialidemokraatit todellakin syvästi tunnemme ylpeyttä siitä, mitä me olemme tehneet tämän sadan vuoden aikana ihan erityisesti työelämässä. Kansainvälisenä poliittisena liikkeenä me olemme rakentaneet ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa sinne, missä se ei vapaan markkinatalouden oloissa syntyisi. Olemme tuottaneet ihmisille oikeuksia ja perusturvallisuutta heidän arkeensa tavalla, jota ei vapaa kauppa ja vapaa markkinatalous pystyisi koskaan tuottamaan.

Tällä tiellä jatkaen me loimme yhdistelmän, jota kutsutaan pohjoismaiseksi sosialidemokraattiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Se yhdistelee markkinatalouden parhaat puolet sellaiseen palveluyhteiskuntaan, missä yhteisesti rahoitetaan tietyt peruspalvelut, sosiaalinen turvallisuus. Tähän olennaisesti liittyy se, että me pyrimme alusta lähtien interventoitumaan työelämään ja työmarkkinoille siten, että yhtä tuotannontekijää — pääoman ja luonnonvarojen, raaka-aineitten, ohessa kolmatta tuotannontekijää — eli työvoimaa ei käsitellä miten tahansa. Työvoima, toisin kuin esimerkiksi rahoituspääoma, ei siirry sekunnissa maailman toiselta laidalta toiselle laidalle. Työvoima pitää sisällään inhimillisen arvon, se pitää sisällään ihmisen koko elämän, koko ihmisarvon. Ihminen sitoutuu yhteiskuntaan työn kautta ja muodostaa identiteetin, käsityksen, minuuden työn kautta. Se on hyvin arvokas asia.

Nyt kun porvarihallitus, joka on sikäli historiallisesti ongelmallinen ja erikoinen suomalaiseen kulttuuriin nähden ja meidän perinteeseemme ja historiaamme nähden, muodostettiin kaksi vuotta sitten, me ymmärsimme sen, että meillä on Suomessa hallitus, jossa ei ole yhtään palkansaajapuoluetta, työväenpuoluetta. Meillä on erikoinen tilanne sikäli, että meillä on Suomessa hallitus, jossa ei työväestön ääni kuulu, jossa ei työväenliikkeen perinteitä kunnioiteta.

Me vain odotimme, että jotain pahaa tapahtuu, koska meillä oli kokemusta 1990-luvun alusta. Silloin vain neljässä vuodessa porvarihallitus pystyi kolminkertaistamaan työttömyyden, viisinkertaistamaan valtionvelan. Ja kun sosialidemokraatit sitten vasta eduskuntavaalien jälkeen, kansalta luottamuksen ja valtakirjan saaneena tulivat pelastamaan Suomen valtion ja rakentamaan uudelleen valtiontalouden kestävälle pohjalle, työnteon ja yrittämisen pohjalle — mihin meidän sosialidemokraattinen talouden dynamiikan oppimme pohjaa, työn ja yrittämisen pohjalle — niin me menetimme hallitusvallan viime eduskuntavaaleissa, koska emme jakaneet riittävästi rahaa. Emme olleet ehkä riittävän paljon valtiososialisteja, niin kuin kokoomus itseään mainosti. Pidimme joka eurosta huolta, mutta me tiesimme, että viime laman jälkeen Suomessa oli tehty suuri uhraus. Se oli se, että kaikilta leikattiin, opiskelijoilta, eläkeläisiltä, ja palkansaajat tyytyivät mahdollisimman pieneen palkankorotustasoon. Me emme halunneet tätä perintöä, tätä kansan kärsivällisyydellä kasaamaa perintöä, tuhlata nopeasti.

Nyt me olemme tilanteessa, missä porvarihallitus jakaa nämä kaikki holtittomasti, pohtimatta ja harkitsematta ja lähtee siihen samaan virheeseen, minkä se teki silloin 1990-luvun alussa, eli ensimmäiseksi (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) hyökkäämään ammatillista työväenliikettä vastaan. Tämä täytyy muistaa, että työntekijät ja työnantajat maksavat eläkkeet, eivät niinkään tämän porvarihallituksen ministerit.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti ed. Vuolanteen puheen perusteella. Silloin 1990-luvun alussa lama ei kyllä johtunut silloisesta hallituksesta. Kyllä se johtui monesta monesta syystä ja varsinkin siitä, että Suomen markka oli yliarvostettu ja yritysten taseet olivat heikkoja sen takia, että meillä oli onneton verolainsäädäntö. Yritykset menivät konkurssiin, ja kun yritys menee konkurssiin, syntyy työttömyyttä, mutta se siitä.

Tämän puheenvuoron pyysin oikeastaan ed. Oinosen puheen perusteella, kun hän, ihan hyvä, otti esille nämä eläkevakuutusyhtiöt ja niitten tämänhetkisen tilanteen. Mutta ed. Oinosen ei tarvitse olla huolestunut siitä, että eläkkeitä leikattaisiin sen takia, että eläkevakuutusyhtiöitten taseet heikkenevät. Meillä on valtio, joka tulee apuun; jos eläkevakuutusyhtiöllä menee huonosti eikä raha riitä eläkkeisiin, niin valtio maksaa erotuksen.

Aivan toista on naapurimaassamme Ruotsissa, joka muutti oman lainsäädäntönsä joitakin vuosia sitten. Tämän päivän Dagens Nyheter kertoo, että eräissä vakuutusyhtiöissä tilanne on niin huono, että eräiden eläkeläisten eläkkeet laskevat ensi vuonna yli 500 kruunulla kuukaudessa, koska ne eläkkeet ovat täysin riippuvaisia siitä, miten se eläkeyhtiö pärjää. Aivan sama koskee Amerikkaa, mutta onneksi meillä on sellainen lainsäädäntö, että vaikkakin näillä eläkevakuutusyhtiöillä menisi huonosti, niin valtio tulee apuun.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne nyt antoi huikeasti väärän todistuksen 1990-luvun alkupuolen laman syistä. Edellisellä vuosikymmenellä tapahtui hulvaton, taitamattomasti hoidettu rahamarkkinoitten vapauttaminen. 1987 tuli Harri Holkerin hallitus, jossa taisi olla demari valtiovarainministeri, nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja. Vuonna 1987 tehtiin budjettia vuodelle 1988. Noususuhdanteessa se tehtiin elvyttäväksi, 17 prosentin elvytys siihen päälle, ja otettiin valtavasti velkaa ulkomailta, bullet-lainoja, ja pelattiin kasinopeliä. No ei ihme ole, että kaikki romahti seuraavan vuosikymmenen alussa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on erinomaisen tietorikas ja arvostettu kansanedustaja, mutta huomaan, että hänen tietonsa 1980-luvun laman lopusta ja 1990-luvun alun lamasta ovat kyllä erittäin puutteelliset. Kun viime lamaan mentiin, Suomen valtiontalous oli erinomaisessa kunnossa, erinomaisessa kunnossa. Valtionvelka oli 10 prosenttia kansantuotteesta, 10 prosenttia kansantuotteesta, ja juuri sen takia meillä olisi ollut mahdollisuus paljon parempaan talouspolitiikkaan kuin mitä näimme vuoden 1991 jälkeen, joten toivon, että eduskunnan pöytäkirjoihin tulee kirjattua tämä tosiasia, että 1980-luvun lopun jälkeen oli hoidettu valtiontaloutta erittäin hyvin ja se antoi meille paljon mahdollisuuksia. Olimme paremmassa tilanteessa kuin nyt tämän taloustaantuman alkaessa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä valtiontalous oli hyvä, mutta yritysten talous oli äärettömän huono ja yritysten talous oli äärettömän huono, niin kuin minä sanoin, huonon verolainsäädännön takia. (Välihuuto) — Juu juu juu. — Siis taseet olivat aivan onnettomia sen takia, että hyvin hyvin harva yhtiö maksoi valtiolle veroa. Siihen aikaan jopa Neste, jota pidettiin aivan niin kuin huippuyhtiönä, sitä harkintaverotettiin. Se pystyi joka vuosi tekemään sellaisia tilinpäätöshankintoja, ettei tarvinnut mitään veroa maksaa. Siis ne taseet olivat onnettomassa kunnossa. Tase oli huono, joten kun ensimmäinen aalto tuli, niin konkursseja tuli. Nyt onneksi ne yritykset pysyvät pystyssä eivätkä ole vielä konkurssia tehneet, mutta jos yritysten tilanne olisi sama tänä päivänä kuin 1980-luvulla ja 1990-luvulla, meillä olisi työttömyys lähes yhtä suuri kuin silloin.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tulee väärää tietoa kovasti. Yritysten taseet tuona aikana olivat yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt. (Ed. Kallis: Voi hyvänen aika!) Porvarihallitus harjoitti markka-aikana deflatorista politiikkaa ja reaaliomaisuuksien arvo romahti. Se johti konkurssikierteisiin. Se oli valtava valtava tragedia Suomelle. Minä ymmärrän sen, että te haluatte kääntää asian niin, että kokoomuksen pääministeri Holkerin johdolla 1987 muodostettu hallitus olisi tehnyt nämä virheet. Se varmasti teki jotain virheitä, mutta silloin sosialidemokraattisen valtiovarainministerin yli käveltiin tässä salissa, kun hän pyrki saamaan kireämmän budjetin aikaan, koska kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joka oli silloin Iiro Viinanen, vaati lisää menoja valtiolle vielä aivan laman kynnyksellä. Opiskelkaa historiaa. Sosialidemokraateille työväenliikkeen historia on tärkeä. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Porvarihallitus yli kaksikymmenkertaisti nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden. Siihen te ette puuttuneet millään tavalla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan: Aivan totta, että valtion velkaantumisaste oli suhteellisesti toiseksi paras koko maapallolla. Australialla oli vaan pienempi velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin Suomella. Se on ihan totta, mutta se ei olekaan olennainen asia tässä. Olennainen asia on juuri se, minkä ed. Kallis tässä äsken juuri totesi, ja kasinopeli ja sen tuottama kokonaistulos, joka oli järkyttävä, ja se tapahtui Erkki Liikasen ollessa valtiovarainministeri.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! En oikein ymmärrä, mitä tällä syyttelyllä ja historian pöyhimisellä tässä salissa nyt tämän keskustelun aikana voitetaan, varsinkaan sillä vastakkainasettelulla, jota ed. Vuolanne varsin vahvasti täällä esille nostaa. Sillä emme tästä tule selviämään. (Ed. Vuolanne: Puhukaa ministereillenne siitä!)

Tärkeämpää on minun mielestäni kääntää katse nyt eteenpäin ja siihen, miten tulemme näistä tulevaisuuden haasteista yhdessä selviämään, ja siihen olen tyytyväinen, että valtaosa puolueista ja työmarkkinajärjestöt ovat nyt yhdessä päättäneet lähteä näihin talkoisiin mukaan. Kuka sitten tässä kaksiviikkoisessa tapahtumaketjussa on voittaja, sitä on turha etsiä. Tärkeintä on se, että suomalainen yhteiskunta voittaa. Joskus on vain yksinkertaisesti viisautta ottaa yksi askel taaksepäin, jotta päästään tämän myötä monta askelta eteenpäin. Näin tässä on käymässä. Tärkeintä ei ainakaan minulle ole nuo keinot vaan se yhteinen päämäärä, johon nyt tällä sopimuksella ollaan tähtäämässä.

Me ainakin luotamme siihen, että tällä yhteisymmärryksellä pääsemme Suomessa kaikkien yhteiseen tavoitteeseen eli tuohon työurien pidentämiseen ja hyvinvoinnin kestävään turvaamiseen. Isoisämme kantoivat aikanaan vastuuta omalla tavallaan, ja sen jälkeen isämme ovat rakentaneet tätä maata, ja nyt on meidän vuoromme kantaa tuota vastuuta, niin että he saavat arvokkaan vanhuuden ja meidän lapsemme ja tulevat lapsemme myös arvokkaan lapsuuden. Tästä nyt on ennen muuta kyse eikä siitä, mitä tapahtui 1970- tai 1980-luvulla tai 1990-luvun lamassa. Nyt olisi syytä kääntää myös sosialidemokraattien katse 2000-luvulle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Kallis täydensi puheenvuoroani sikäli, että meillä valtio kantaa vastuuta eläkkeistä, mutta jos tapahtuvat, kuten Helsingin Sanomien Vieraskynän kirjoittaja professori Hannu Piekkola tänään tuo esille, nämä uhkaavat näköalat ulkomaille sijoitettujen eläkerahastojen pörssiromahduksista, niin kyllä ne on veronmaksajien rahoilla sitten hoidettava, ja se on kyllä kansantaloudelle myöskin menetys tässä tilanteessa. Minä vain pelkään, missä määrin eläkkeitä voidaan täysimittaisesti kuitenkaan maksaa. Toivon mukaan se onnistuu.

Tässä yhteydessä haluan tuoda sen esille, että vastaisuudessa entistä enemmän tulisi sijoittaa eläkevaroja kotimaisiin kohteisiin — sikäli kuin niitä sijoitetaan, nehän menevät, mitä me eläkemaksuja maksamme, eläkemaksuihin eläkeläisille, ja niistähän vain osa sijoitetaan rahastoihin. Eli toivon mukaan nämä rahastoitavat osuudet osoitettaisiin kotimaisiin kohteisiin ja myöskin kotimaiseen infrastruktuuriin, jolloinka niille on olemassa oleva reaalivastine, joka ei niin helposti katoa kuin ulkomaisissa pörsseissä.

Edelleen tässä yhteydessä toivon, että kiinnitettäisiin huomiota, samalla kun katsomme välikysymyskeskustelun kautta kauas, myös tämän päivän kaikkein pienimpiä eläkkeitä saavien asemaan ja että mahdollisimman pian voitaisiin toteuttaa tämä takuueläke, joka on tavoitteena, ja saada sitä kautta kansalaisten kulutuskysyntää lisättyä ja eläkkeitten kautta elvytystä kotimarkkinoihin ja kansantalouteen.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis sanoi tänään täällä asian, joka sietää tulla noteerattua. Sen sisältö on, että meillä on ehkä Euroopan paras eläkejärjestelmä. Se turvaa kansalaisten eläkkeet luotettavalla tavalla. Ihmiset voivat luottaa siihen, että eläkkeitä ei leikata eivätkä ne jää olennaisesti pienemmäksi kuin on luvattu, ja lisäksi ihmisillä on itsellään mahdollisuus valita joustavasti, missä vaiheessa haluavat jäädä eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä. Tämä järjestelmä on ainutlaatuinen, ja me tiedämme, että vuoden 2005 uudistuksen jälkeen Suomeen on tullut muualta maailmasta paljon ihmisiä tutustumaan tämän järjestelmän aikaansaannoksiin.

Eläkkeessä yksi keskeisimpiä asioita on luottamus, luottamus siihen, että saan eläkkeeni 5, 10, 15 tai 20 vuoden kuluttua, kun jään eläkkeelle, luvatun suuruisena. Sen tämä nykyinen eläkejärjestelmä on kyennyt tekemään. Me emme elä Ruotsissa. Niin hyvä maa kuin Ruotsi onkin, sen eläkejärjestelmä on selkeästi heikompi. Niin kuin ed. Kallis täällä sanoi, Ruotsissa on jouduttu tilanteeseen, että ihmiset huomaavat 500 kruunun vähennyksen omissa eläkkeissään sen takia, että pörssikurssien kehitys on ollut epäsuotuisa. Me tiedämme Britannian tilanteen, jossa satojatuhansia eläkeläisiä kohtasi suuri onnettomuus, kun kurssit ja sijoitukset tulivat alas muutama vuosi sitten. Me tiedämme, että Yhdysvallat parhaillaan elää tilanteessa, jossa kansalaiset joutuvat toteamaan, että heillä ei ole sitä eläkesuojaa, jonka he kuvittelivat olevan. Eläkkeelle jäädessä pitäisi realisoida pörssisijoituksia, ja kun kurssit ovat alhaalla, se tarkoittaisi noin puolta siitä eläkkeestä, mitä he ovat kuvitelleet aikaisempina vuosina saavansa.

Meidän järjestelmämme työeläkeyhtiöiden hoitamana on siis erinomaisen hyvin toiminut tähän saakka, ja jos siihen ei tehdä mitään hätiköityjä, äkkinäisiä eikä huonosti harkittuja muutoksia, niin näin meillä voi olla myös tulevaisuudessa.

Tämä järjestelmä on ollut työmarkkinajärjestöjen aikoinaan keskinäisellä sopimuksella synnyttämä. Tiedämme, että se ei syntynyt ilman tätä järjestöjen sopimusta, koska silloinen maalaisliitto kieltäytyi antamasta eduskunnalle ehdotusta työeläkkeistä. Siitä lähtien järjestöillä on ollut tärkeä vastuu. Maksun maksajat, edun saajat, ovat olleet samassa pöydässä, ja se on tuonut meille tasapainoisen ja hyvän eläkejärjestelmän.

Tämänkertaisen keskustelun ydin on, että hallitus on perääntynyt päätöksessään lähteä yksipuolisesti muuttamaan eläkkeellelähtöikää. Se on tämän keskustelun ydin. Vihreät tässä yhteydessä ovat hallituksessa eräänlaisena joustoliimana, joka taipuu kaikkiin mahdollisiin päätöksiin, ensin päätökseen nostaa eläkeikää yksipuolisesti 65 vuoteen pakollisena kaikille ja sen jälkeen, onneksi kyllä, myös tähän päätökseen, joka on syntynyt työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteisten neuvottelujen jälkeen. Ed. Pulliainen, kun itse olette kunnioitettu ja arvostettu ammattiyhdistysihminen, joka tuntee työelämää ja myös sen sopimustoimintaa, olen siihen pettynyt, että te ette tässä yhteydessä ole rohjennut sanoa, että hallituksen aikaisempi, politiikkariihessä tehty päätös oli virheellinen ja vastoin meillä noudatettua kolmikantayhteistyötä.

Nyt kun on palattu takaisin tähän kolmikantayhteistyöhön, uskon, että meillä on olemassa näköala myös tämän hallituksen aikana, että ihmiset voivat huokaista helpotuksesta ja luottaa siihen, että eläkkeet tullaan maksamaan luvatun suuruisina ja niillä ehdoilla, jotka heillä on etukäteen tiedossa. Toivon, että tämä sali kokonaisuudessaan voi asettua nyt neuvotellun tuloksen taakse ja lähteä siitä, että pidämme tämän joustavan eläkeiän 63:n ja 68:n välillä koko tämän vaalikauden loppuun saakka. Jos tästä vallitsee yksimielisyys ja tästä lähtee viesti eduskunnalta hallitukselle, niin se on aika suuri saavutus.

Joka tapauksessa kaikissa vaihtoehdoissa olemme nähneet tilanteen, jossa ilmeisesti ensimmäistä kertaa Suomen eduskunnan historiassa välikysymys on toteutunut ennen kuin siihen ehditään vastata, eli opposition vaatimus siitä, että hallitus peruuttaa yksipuolisen eläkeiän noston, on saanut myönteisen vastaanoton. Minusta me voisimme sen rehdisti myöntää ja todeta, että olemme tästä asiasta nyt samaa mieltä ja eläkejärjestelmää voidaan kehittää siltä pohjalta, että jatkossakin päästään eläkkeelle 63:n iässä, joustavasti valiten 68:aan saakka, ja tämä järjestelmä on lähivuodet voimassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle tiedoksi, että eilen pidin varsin perusteellisen katsauksen siitä, mitenkä kolmikanta syntynyt, miten se on toiminut ja miten sitä puolustan, niin kuin kirjoissanikin olen tehnyt.