Jussi Niinistö /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on saattaa voimaan 5. toukokuuta 2011 allekirjoitettu Suomen ja Israelin välinen tietoturvallisuussopimus. Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa salassa pidettävän tiedon välittäminen ja suojaaminen Suomen ja Israelin välillä sopimuspuolten puolustus- ja turvallisuushankintojen kesken tai puolustus- ja turvallisuusalan tutkimuksen, hankintojen tai tuotannon ja hankkeiden yhteydessä. Kysymys on arkaluonteisista tietoaineistoista, jotka lähettävässä sopimusvaltiossa on erikseen luokiteltu korkean tietoturvallisuuden tason toteuttamista edellyttäviksi.

Sopimus on puolustusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan neuvoteltu Suomen malli-sopimuksen pohjalta ja vastaa siten pitkälti muita Suomen neuvottelemia kahdenvälisiä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroista suojaamista koskevia sopimuksia, mutta on soveltamisalaltaan suppeampi johtuen siitä, että Israel ei tee useita hallinnonaloja koskevia tietoturvallisuussopimuksia. Tarve sopimuksen neuvottelemiseen on kuitenkin suurin juuri puolustussektorilla, ja siksi suppeamman sopimuksen neuvottelemista voidaan pitää perusteltuna.

Sopimus on nähtävä osana viranomaistoimia, joilla mahdollistetaan suomalaisyritysten mahdollisimman tasavertainen kilpailuasema kansainvälisillä markkinoilla. Suomalaisyritysten osallistuminen turvaluokiteltuihin hankkeisiin edellyttää, että ne on asianmukaisesti turvallisuustarkistettu ja tarvittaessa annetaan todistus ulkomaiselle hankkeen tilaajalle siitä, että yritys kykenee ja osaa käsitellä turvallisuusluokiteltua tietoa asianmukaisesti.

Näiden vastavuoroisten todistusten hyväksyminen edellyttää yleensä, että maiden välillä on turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta sopimus, jonka nojalla viranomaiset vaihtavat tietoa toimijoiden luotettavuudesta sekä henkilöturvallisuuden että yritysturvallisuuden osalta.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisten sopimusten voimaansaattamista koskevan perustuslain 95 §:n 1 momentin muutos tuli voimaan kuluvan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Sen mukaan kansainvälisten velvoitteiden muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan asetuksella. Perustuslain 80 §:n nojalla asetuksen antaa valtioneuvosto, jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty.

Puolustusvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä tarkoitetun yleissopimuksen ja että lakiesityksen voimaantuloa koskevaa toista pykälää muutetaan siten, että asetuksenantovaltuus osoitetaan valtioneuvostolle.

Mietintöön sisältyy vasenryhmän edustajan jättämä vastalause.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva sopimus ja sen voimaansaattaminen: Siis tämä sopimus kieltää luovuttamasta turvallisuusluokiteltuja tietoja muun muassa kansainvälisille järjestöille ilman lähettävän sopimuspuolen toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen, eli käytännössä puolustusministeriöiden, ennakolta antamaa kirjallista suostumusta. Sopimuksen pääsäännön mukaan vastaanottavan sopimuspuolen on pidettävä turvallisuusluokiteltu tieto salassa.

Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Sopimusmääräykset asettavat Suomen lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset turvallisuusluokitellun tiedon merkitsemiselle. Siksi määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Puhemies! Sopimus on ongelmallinen muun muassa Suomen ja Israelin välisen asekaupan julkisuuden kannalta, eikä siis missään nimessä pelkkää sopimustekniikkaa. Nimittäin Israel kuuluu maihin, jotka eivät julkista puolustusvoimiensa hankintoja. Israel kieltää yrityksiä kertomasta julkisuuteen puolustus- ja turvallisuusalan toimitussopimuksista ja yhteistyöhankkeista. Hallituksen esityksen henki ja perustelut korostavat yksinomaan kaupallis-taloudellisia intressejä, eivät varovaisuuslinjaa ja asekaupan poliittisen valvonnan ja seurannan varmistamista. Sopimusta tulisi arvioida myös osana Suomen omaa ulko-, turvallisuus-, puolustus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa. Tässä yhteydessä on syytä viitata hallituksen ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon.

Herra puhemies! Suomen ja Israelin käymä asekauppa on nousemassa tärkeäksi ulkopoliittiseksi puheenaiheeksi Suomessa. Merkittävien EU-maiden, kuten Ison-Britannian, tai Pohjoismaiden, kuten Norjan ja Ruotsin, uudelleenarvioidessa ja katkaistessa kauppasuhteitaan Israelin aseteollisuuteen ovat Suomen hallitus ja puolustusministeriö valinneet päinvastaisen lähestymistavan. Vuosina 2004—2007 Suomi oli toiseksi merkittävin ohjusteknologian viejä Israeliin. Suomen vienti on ristiriidassa EU:n ministerineuvoston laatiman aseviennin käytännesäännön kanssa. Käytännesääntö kieltää aseviennin maihin, jotka syyllistyvät YK:n mukaan ihmisoikeusrikkomuksiin tai joissa aseita saatetaan käyttää sisäisiin sortotoimenpiteisiin.

Kansalaismielipide Suomessa: muun muassa yli 250 suomalaista politiikan, kulttuurin, taiteen ja tieteen vaikuttajaa vaatii Suomen asekaupan lopettamista Israelin kanssa. Muun muassa nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on allekirjoittanut vetoomuksen syksyllä 2010. Kansanedustaja Tuomioja kertoi Helsingin Sanomissa tuolloin allekirjoittaneensa asekauppaa vastustavan vetoomuksen siksi, ettei Israelia enää voi eikä pidä kohdella asekaupoissa normaalina kumppanina. "Ei niin kauan kuin se jatkaa siirtokuntien laajentamista ja laitonta miehitystä palestiinalaisalueilla eikä osoita uskottavia merkkejä aidosta pyrkimyksestä kestävään rauhansopimukseen." Näin totesi siis nykyinen ulkoministeri Tuomioja lokakuussa 2010.

Edellä todetuilla perusteilla vasenryhmän eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksen esityksen hyväksyminen ei ole Israelin valtion ja palestiinalaisten välisestä konfliktista johtuen perusteltua. Tulemme esittämään hallituksen esityksen hylkäämistä toisessa käsittelyssä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! On ilo ja kunnia olla samaa mieltä tässä asiassa hyvin vaikuttavan poliitikko- ja mielipidevaikuttajajoukon kanssa. Niin kuin edustaja Yrttiaho mainitsi, jokin aika sitten kerättiin nimilista Israelin ja Suomen valtioitten välisen asekaupan kieltämiseksi. Listan on allekirjoittanut jo lukuisia tieteen, taiteen ja politiikan kärkinimiä sekä edustajia kaikista eduskuntapuolueista (Ben Zyskowiczin välihuuto) kristillisdemokraatteja ja perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Minusta politiikka on muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan nimi johonkin listaan. Jos nimenkirjoittaja on päättäjän paikalla kansanedustajana tai ministerinä, niin sopii olettaa, että sen mukaan sitten toimitaankin. Minä voin kertoa teille muutamia hyvin keskeisiä nimiä, ja toivottavasti se sitten kirvoittaa rapsakkaan keskustelun.

No, aloitetaan vaikka: Satu Hassi, Euroopan parlamentin jäsen; (Ben Zyskowiczin välihuuto) Heidi Hautala, ministeri; (Pentti Oinonen: Vihreät!) Sirpa Pietikäinen, Euroopan parlamentin jäsen; (Ben Zyskowicz: Vanha rauhanpuolustaja!) Mitro Repo, Euroopan parlamentin jäsen; ministeri Erkki Tuomioja; kansanedustaja Alanko-Kahiluoto, Outi; Paavo Arhinmäki, ministeri; kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta. (Pentti Oinonen: Helppo puhe!) Ja lisää nimiä: Ministeri Krista Kiuru; kansanedustaja Anna Kontula; kansanedustaja Johannes Koskinen; ministeri Merja Kyllönen; kansanedustaja, ryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie; kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä; pitkäaikainen ex-kansanedustaja Erkki Pulliainen vihreistä; Nils Torvalds, RKP:n varapuheenjohtaja; (Ben Zyskowicz: Entinen stallari sekin!) kansanedustaja Pia Viitanen.

Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho tulee esittämään hallituksen esityksen hylkäämistä kakkoskäsittelyssä. Siihen on kyllä hyvät perusteet, ja tulen kannattamaan hänen esitystään.

Ja miksi tämä asia sitten on niin tärkeä? Ensinnäkin tämän hallituksen toimintaa leimaa asioitten salaaminen. Se on valitettavan tyypillinen toimintatapa tälle hallitukselle. Puolustusvoimien rakenneuudistus samoin kuin kuntaremontti karttoineen siirrettiin julkistettavaksi vasta muutama päivä presidentinvaalien jälkeen poiketen alkuperäisestä suunnitelmasta. Kuntauudistuksen taustalaskelmia on pimitetty, ja Kreikka-vakuussopimus, jonka nimikin voi vaihtua suomennoksen jälkeen, julistettiin salaiseksi niin ruotsin, suomen kuin englannin kielellä, ja luettavaksi sen sai vain englanninkielisenä versiona, jos osasi itse pyytää asiakirjaa nähtäväksi.

Nyt tämä hallitus on siirtymässä ohjelmaperusteiseen salaamiseen, ja täytyy kysyä, juuriko on niin, että Suomen julkisuuslain periaatteita ja käytäntöjä tulkitsee milloin Kreikka, milloin taas Israel. Kahdella päätöksellä Suomi ostaa ohjuksia Yhdysvalloista liki puolella miljardilla eurolla, ja samaan aikaan maakuntavaruskuntia laitetaan kiinni. Nyt Suomi haluaa syventää aseyhteistyötä ja asekauppaa Israelin kanssa. Tämä on kansainvälisestikin hyvin kuuma asia ja aivan aiheesta, sillä Israel ei ole mikä tahansa valtio, ja kun osaan jo ennakoida edustaja Zyskowiczin kantoja, niin minulla ei ole mitään intohimoja mitään yksittäistä valtiota kohtaan, mutta minä sanon ihan rehellisesti sen, että kyllä Israelin kanssa harjoitettavassa asekaupassa saa olla tarkkana. Ei siitä nyt niin pitkä aika ole, kun suomalainen rauhanturvaaja kuoli, kun YK-tunnuksin varustettuun tukikohtaan tehtiin isku israelilaisin asein, eikä se mikään vahinko ollut. Sen tukikohdan koordinaatiot olivat vuosia ja vuosikymmeniä tiedossa, ja se isku oli täysin harkittu.

Kyllä tässäkin talossa ja tässä salissa aiempien ihmisoikeuspoliittisten selontekojen ja ulkoasiainvaliokunnan kantojen pitäisi jotain merkitä. Eivät kai asekauppa ja ihmisoikeudet saa olla sellaista tavaraa, jossa seilataan kulloisenkin poliittisen valtavirran mukaan, vaikkakin se virta näyttää kääntyneen nyt entistä enemmän oikealle. Ja epäilenpä, että tällainen hurahtaminen Nato-yhteensopivan teknoarmeijan varustamiseen voi tulla kalliiksi, niin kuin voi tulla kalliiksi myös se, että aseyhteistyötä harjoitetaan kyseenalaisesti toimivien valtioitten kanssa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on nyt sopimus, joka tekisi Israelin ja Suomen välisestä asekaupasta valtiosalaisuuden. Keskityn puheenvuorossani kahteen seikkaan, ensin esityksen eduskuntakäsittelyyn ja sitten sen periaatteellisempiin ongelmiin.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomi tekee tietoturvallisuussopimuksen pelkästään puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä varten. Jo siksi sopimusta pitäisi tarkastella myös perustuslain ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Asianmukaisen valiokuntakäsittelyn sijaan esitystä on kuitenkin nyt käytetty vain puolustusvaliokunnassa, jossa sielläkin kuultiin asiantuntijoina ainoastaan kahta virkamiestä. Perustuslakiarviointia huutaa ainakin sopimuksen suhde julkisuusperiaatteen tiedonsaantioikeuteen.

Esityksessä määräysoikeus aineiston julkisuuteen säilyy sen luovuttaneella valtiolla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun Suomi ostaa Israelista aseita, se samalla antaa Israelille määrittelyvaltaa siihen, mitä tietoja Suomessa salataan. Vaikka puolustusvaliokunnassa tehtiin esitys perustuslakiulottuvuuden selvittämiseksi, se jäi vaille kannatusta. Edes viime aikoina niin innokkaasti avoimuuden ja autonomian puolesta puhuneita perussuomalaisia ei nyt huolettanut jakaa suomalaista julkisuusharkintaa Lähi-itään saakka. (Ben Zyskowicz: Hyvä!)

Arvoisa puhemies! Isompi kysymys on, mihin Suomi ylipäätään tarvitsee tällaista sopimusta, meillä kun ei pitäisi olla Israelin kaltaisen lastenkiduttajavaltion kanssa aseyhteistyötä lainkaan. (Ben Zyskowicz: Lastenkiduttajavaltio?) Suomi ajaa parhaillaan YK:ssa laillisesti sitovaa sopimusta, joka kieltäisi asekaupan ihmisoikeuksien tai kansainvälisen lain loukkauksiin syyllistyvien maiden kanssa. Israel kuuluu selvästi näiden maiden joukkoon.

Israel on sekä YK:n että arvovaltaisimpien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan syyllistynyt toistuvasti vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, sotarikoksiin ja mahdollisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Kansainvälisen lain asiantuntijoiden keskuudessa niin Suomessa kuin ulkomailla vallitsee yksimielisyys Israelin räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista ja kansainvälisen lain loukkauksista.

Tämä Suomen aloitteesta käynnistynyt asekauppakieltohanke joutuu perin outoon valoon, kun Suomi samaan aikaan ilmoittaa tavoittelevansa tiiviimpää turvallisuus- ja aseyhteistyötä Israelin kanssa. Kuvaa ei ainakaan kaunista se, että nimenomaan Israel-asekauppa on herättänyt julkisuudessa paljon arvostelua. Siten siihen liittyvät salaushankkeet ovat demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta erityisen kyseenalaisia.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kuunnellessani eduskunnan eniten vasemmalla olevaa siipeä en voi muuta kuin ihmetellä, miten Arabiliiton pr-koneisto on alle 30 vuodessa saanut näin hämmästyttävän voiton myös täällä Suomessa. Pr-strategia on rakentunut kuvitelmaan palestiinalaisista nuorista, jotka taistelevat kylmiä teräshirviöitä vastaan aseinaan vain kivet ja seipäät. (Erkki Virtanen: Vaikuttava kuva!) Näillä kuvilla ikään kuin vahvistetaan israelilaiset palestiinalaisten sortajina.

Arvoisa puhemies! Israel tarvitsee kumppaneita sekä EU:ssa että Suomessa. Itävaltalainen natsivastainen kirjailija Hermann Broch sanoi aikanaan, että Euroopan suurin rikos toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen oli piittaamattomuus. Nykyään aivan liian monet poliitikot esittävät samaa piittaamattomuutta suhteessa Israeliin ottamatta selvää faktoista.

Tänään ensimmäisessä käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Israelin välisen sopimuksen turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta. On hyvä, että Suomi laajemmin kansainvälisen sopimuksen puuttuessa on päättänyt solmia kahdenvälisen sopimuksen Israelin valtion kanssa.

Kaupallinen yhteistyö Suomen ja Israelin välillä on tiivistymässä yhteistyön mahdollisuuksien näyttäessä erityisen lupaavilta huipputeknologian ja innovaatioiden alalla. Suomalaisten kasvuyritysten kannalta kiinnostavaa on Israelin menestyksellinen toiminta teknologisten innovaatioiden kaupallistamisessa ja riskipääoman houkuttelussa. Näiden kysymysten ympärillä Suo-men ja Israelin välillä onkin ollut vilkasta yritysten keskinäistä vierailuvaihtoa.

Arvoisa puhemies! Ehdotettu sopimus antaa suomalaiselle puolustus- ja turvallisuusalan teollisuudelle, toisin kuin tähän asti, mahdollisuuden saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Israelin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Vastaavasti sopimus antaa myös Israelin teollisuudelle yhtäläiset mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituista syistä pidän hallituksen esitystä kannatettavana.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kuten puolustusvaliokunnan mietinnössä todetaan, sopimuksen tarkoituksena on antaa suomalaisille yrityksille mahdollisimman tasavertainen kilpailuasetelma muiden maiden yrityksiin nähden. Ihmettelen, että edustaja Yrttiaho vastalauseessaan ei ota tätä näkökohtaa lainkaan huomioon, vaikka suomalaisten yritysten kilpailukyky tässäkin asiassa tuo suomalaisille työtä ja toimeentuloa.

Toinen asia, mikä edustaja Yrttiaholle ei kelpaa, on se, että Suomi on hankkinut aseita Israelista. Luulen, että Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta on hyvinkin tärkeätä, että Suomi hankkii aseita sieltä, mistä niitä järkevimmin ja parhain ehdoin saa ottaen huomioon aseiden laatu- ja hintatekijät. Mistä edustaja Yrttiaho haluaisi Suomen ostavan aseita, Neuvostoliitosta ja Pohjois-Koreastako? (Markus Mustajärvi: Nyt menee jo aika kauas!)

Mutta mennään, herra puhemies, vielä kauemmaksi. Tässä edustaja Yrttiahon vastalauseessa ja myös hänen ja edustaja Mustajärven puheessa tuotiin esiin tämä, miten 250 suomalaista politiikan, kulttuurin, taiteen ja tieteen vaikuttajaa on vaatinut asekaupasta luopumista Israelin kanssa. Edustaja Mustajärvi luettelikin joitakin ihan kunniallisia nimiä tältä listalta. (Markus Mustajärvi: Oliko osa kunniattomia?) Mutta näkemättä tätä listaa olen täysin vakuuttunut siitä, että pääosa näistä kulttuurin, tieteen ja taiteen vaikuttajista ovat sellaisia, jotka yleensä kansainvälisissä kysymyksissä historiallisesti ovat aina olleet väärässä. Olen vakuuttunut siitä, että ne ovat nimiä, joiden, tai ainakin heidän vanhempiensa, nimet löytyivät Tiedonantajan vapputervehdyksistä, (Silvia Modig: Eikä!) joiden nimet löytyivät erilaisista vetoomuksista, joissa tuettiin Neuvostoliiton rauhanpolitiikkaa, löytyivät erilaisista julkilausumista, joissa ihailtiin Itä-Saksan ihmisoikeustilannetta ja yleensäkin kommunististen diktatuurien ihanaa ihmisoikeustilannetta, ja nimiä, jotka ovat tukeneet Kuuban diktatuuria, tukeneet Nicaraguan nykyistä diktaattoria, tukeneet Libyan entistä diktaattoria hänen sankarillisessa taistelussaan amerikkalaista imperialismia vastaan jne. Luulen, että kun näiden nyt tarkoittamieni tieteen ja taiteen ja kulttuurin asiantuntijoiden kanssa on kansainvälisissä asioissa eri mieltä, niin on varmasti oikeaa mieltä ja oikealla puolella. (Juho Eerola: Kiva olla samassa hallituksessa!)

Kyllä ihmettelen sitä, että tänäkin päivänä vuonna 2012 suomalainen äärivasemmisto on tällä tavoin aktiivisesti Israelin kimpussa. Ehkä se on ainoa kansainvälinen konflikti, missä tämä sortaja—uhri-asetelma on teidän kannaltanne vielä jotenkuten perusteltavissa oikein päin. Israelin hallitus tekee ja on tehnyt ja tekee jatkossakin varmasti paljon virheitä, mutta kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että Israel on ainoa demok-raattinen valtio tuolla alueella, ainoa valtio, jossa on aito monipuoluejärjestelmä, sananvapaus ja muut ihmisoikeudet kunniassaan.

Kun te siellä äärivasemmistossa olette olleet aktiivisia esimerkiksi Arabikansojen ystävyysseurassa vuosia, (Markus Mustajärvi: Enpä ole ollut!) niin kyllä ihmettelen, miten te kaikki nämä vuodet olette voineet vaieta arabimaissa tapahtuvasta ihmisten terrorisoimisesta ja sortamisesta, ajankohtaisena esimerkkinä Syyria. Ei ole näkynyt Arhinmäen johtamia nuorisojoukkoja kaduilla osoittamassa mieltään Syyrian tilannetta vastaan, vaikka siellä tuhansia ihmisiä on surmattu ja koko ajan edelleen surmataan. (Anna Kontulan välihuuto) Kun nykyisen Syyrian presidentin isä tappoi Haman verilöylyssä aikanaan tuhansia ihmisiä, niin ei ollut Arabikansojen ystävyysseuralla mitään sanomista. Nyt viime viikkoina sitten on Syyriaankin reagoitu, kun ei kukaan enää voi ummistaa silmiään siltä sortovallalta ja diktatuurilta ja ihmisten tappamiselta, mitä siellä tapahtuu. Kaikki nämä vuosikymmenet suomalainen äärivasemmisto on visusti vaiennut kaikista arabimaissa tapahtuvista teoista, mutta Israelin kimpussa ollaan aina ja joka tilanteessa, kun siihen vain on mahdollisuus.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä syystä juuri haluankin käyttää puheenvuoron, kun edustajat Östman ja Zyskowicz näyttävät uskovan leimaamisen voimaan. Minä en ole ollut ikinä minkään Arabiliittoa tai vastaavaa tukevan järjestön jäsen vaan halusin vaan kertoa omassa puheenvuorossani sen kannan, että Suomen ei pidä syventää ja laajentaa ja vieläpä salata asekauppaa ja aseellista yhteistyötä Israelin kanssa. Omasta mielestäni hyvin asiallisesti toin esille ne perusteet. Mutta tunnustan kyllä senkin, että minulla on aivan liian vähän suhteita israelilaisiin ja arabimaiden edustajiin. Se auttaisi varmaan kaikin puolin tässä konfliktin hahmottamisessa ja sen syventämisessä itsellekin. Mutta minun kyllä pitää kysyä, ovatko nämä kiistattomat porvarit, joita tuolla listalla esiintyy, Arabiliiton propagandan saastuttamia vai mikä heidän motiivinsa on lähteä tuommoiseen julistukseen mukaan. Kyllä minusta on ihan hyvä tässäkin salissa puhua siitä suomalaisesta sotilaasta, joka kuoli iskun uhrina, ja siitä, kun Libanonissa aseet pauhasivat joulurauhaa.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen pitänyt teitä, edustaja Zyskowicz, taitavana poliitikkona ja hyvänä puhujana. Nyt teidän puheenvuoronne oli niin leimaava, että en tiedä, mistä aloittaisin.

Me olemme järjestäneet mielenosoituksen rauhan puolesta Syyriassa. Olen pahoillani, että tiedotuksemme tökkii niin pahasti, että tieto ei ole saavuttanut teitä, edustaja Zyskowicz. Voin luvata, että ensi kerralla tieto tulee aivan varmasti suoraan teidän postiluukkuunne ja voitte sitten osallistua toivon mukaan, koska niin usein olette perännyt vasemmistoliitolta arabimaihin kohdistuvaa kritiikkiä. Myös sitä tehdään. Se, jos nämä toimet eivät ylitä uutiskynnystä, saattaa johtua siitä, että Suomi ei käy laajamittaista asekauppaa näitten valtioiden kanssa. Sen takia ehkä se julkisempi kiinnostus tästä puuttuu. Minä en puhu yhdestäkään nimenomaisesta valtiosta, oli se arabi- tai Israelin valtio. Me puhumme asekaupasta ja siitä, miten Suomen pitäisi asekaupoissansa toimiansa rajoittaa tai mitä niitten tulisi siinä painottaa. Minä sen sijaan, kuten vr-ryhmä, olen tekemisissä Arabikansojen ystävyysseuran kanssa, minä olen tekemisissä palestiinalaisjärjestöjen kanssa mutta olen myös tekemisissä israelilaisjärjestöjen ja juutalaisjärjestöjen kanssa ja olen yrittänyt kuulla konfliktin molempia osapuolia, koska konflikti on käynnissä tällä alueella. Se on aivan selvä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvelle vastaan, että mainitsemanne porvarit, jotka ovat listalla, ja mainitsemanne sosialistit ja muut, jotka ovat listalla, ovat varmasti ihan kunniallisia ihmisiä. Halusin vaan kertoa, että näkemättäkin tuota listaa olen vakuuttunut, että hyvin suuri joukko siitä on niitä ihmisiä, jotka kansainvälisissä kysymyksissä vuosikymmenten varrella ovat aina olleet väärällä puolella, tukeneet kommunistista diktatuuria ja kaikkea muuta ja väärällä puolella ovat nyt tässäkin asiassa.

Sitten, edustaja Modig, kun te olette ollut Arabikansojen ystävyysseuran ym. aktiivi, niin todellakin kysyn, kun Syyriassa joka päivä, joka kuukausi ja joka vuosi oli armoton diktatuuri, sortohallitus, ei ihmisoikeuksia kenellekään, miten te siellä Arabikansojen ystävyysseurassa esimerkiksi viime vuosikymmenellä tai edellisellä toimitte näiden arabimaiden ihmisten ihmisoi-keuksien puolesta.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en kuulu mihinkään seuraan. Minä en ole missään yhdistyksessä aktiivisena. Minä olen käynyt keskusteluja kaikkien näitten osapuolten kanssa ja voin vakuuttaa teille, että viime vuosikymmenellä, edustaja Zyskowicz, minä kävin vielä lukiota. Minä en ollut silloin hirveän aktiivisesti mukana näissä asioissa mutta voin vakuuttaa, että niin minä kuin vasemmisto joka kerta, jokaisen osapuolen kanssa, me puhumme rauhan puolesta. Se on aivan sama, kuka se sortaja on, me puhumme rauhan puolesta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olipa kaunista tekstiä: olemme rauhan puolesta. Jotenkin tuli elävästi mieleen 1970-luku ja Suomen Rauhanpuolustajat -järjestö, joka oli rauhan puolesta. Mimmoisen rauhan puolesta? No sellaisen Neuvostoliiton rauhan puolesta. He vastustivat ohjuksia, nimittäin joka toista ohjusta, niitä läntisiä ohjuksia. He marssivat ohjuksia vastaan — tarkoitti, että marssivat läntisiä ohjuksia vastaan.

Toistan kysymyksen: Kun te olette olleet rauhan puolesta Arabikansojen ystävyysseurassa ja palestiinalaisporukoissa ja järjestäneet Palestiinan solidaarisuusjuttuja siellä vasemmiston nuorissa, teidän järjestöjenne nuoret, niin esimerkiksi viime vuosikymmenellä, montako mielenosoitusta te olette järjestäneet Syyrian diktatuuria vastaan tai muiden arabimaiden diktatuuria vastaan ja siellä olevia jatkuvia ihmisoikeuslouk- kauksia, ihmisoikeuksien riistämistä ja kansojen sortamista vastaan?

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pysty sanomaan suoraan mitään lukua edustaja Zyskowiczille. Sen minä voin sanoa, että näistä asioista on puhuttu. Minä olen itse ollut mukana mielenosoituksessa, jossa on vaadittu rauhaa ja oikeutta sekä Libyaan että Syyriaan. Minä en usko, että näillä numeroilla pallottelemisilla on mitään merkitystä. Me tiedämme molemmat, miten kritiikkinne kohdistuu. Minä haluaisinkin nyt, että me pääsisimme tämmöisestä järjettömästä leimauksesta... Te vetoatte Rauhanpuolustajiin 70-luvulla. Minä synnyin vuonna 76. (Ben Zyskowicz: Onneksi olkoon!) Miten minä pääsen tähän keskusteluun mukaan, jos ei se siirry tälle päivälle, edustaja Zyskowicz? Unohdetaan nämä vanhat kaunat ja yritetään oikeasti miettiä sitä, miten Suomi kansainvälisessä yhteisössä voi toimia aseettoman ja rauhanomaisen maailman puolesta.

Jyrki  Yrttiaho  /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz karkaa jälleen metsään niin kuin hänellä on tapana, irti käsittelyssä olevasta aiheesta. Mehän käsittelemme nyt kysymystä asekaupan, turvallisuusyhteistyön, asekehittely-yhteistyön ja tutkimuksen tiedon salaamisesta. Tiedon salaamisesta on kysymys. Miksi asekauppa ei voi olla julkista teidän mielestänne? Miksi sen pitää olla salaista? Tässähän nimenomaan annetaan Israelille mahdollisuus, kun sen käytäntö on, että se salaa kaiken, mikä liittyy asehankintoihin.

Minulla on tässä lehtileike, on haastateltu Vaisalan johtajaa, joka toteaa, että Israel kuuluu niihin maihin, jotka eivät julkista puolustusvoimiensa hankintoja. Meillä ei ole mahdollisuutta sanoa edes sitä, olemmeko vai emmekö ole heidän toimittajansa. En voi kommentoida. Meidän sopimuksemme eivät mahdollista meidän sanovan asiasta mitään. Tämä on israelilaista läpinäkyvyyttä asekaupoissa, ja meillä pitäisi nimenomaan ajaa myös asekaupan julkisuutta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Yrttiaholle vastaan, että käsitykseni mukaan Israel salaa asekauppoihinsa liittyvät tiedot sen vuoksi, että se sillä tavoin pyrkii suojelemaan omaa turvallisuuttaan, pyrkii siis estämään sen, että sen viholliset, joita todellakin on, en tarkoita tässä salissa, vaan todellakin tuolla Lähi-idässä, että sen viholliset eivät pääsisi perille sen aseasioista. (Anna Kontula: Ajatteleekohan ne Pohjois-Koreassa samalla tavalla?)

Edustaja Modigille vastaan, että kun on elänyt sen 70-luvun, jolloin te synnyitte, ja nähnyt sen kaksoisstandardit, joilla suomalainen vasemmisto vastusti joka toista ohjusta eli lännen ohjuksia mutta ei idän ohjuksia, jolloin suomalainen vasemmisto, siis puhun äärivasemmistosta, ihaili Neuvostoliiton ja Itä-Saksan upeata demokraattista, ihmisoikeusmyönteistä järjestelmää, niin sitä väistämättä tällaisten tilanteiden yhteydessä, kun mielestäni taas suhtaudutaan kaksoisstandardeilla Lähi-idän maihin, heräävät nämä ajatukset uudelleen mieleen.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, älkää syyttäkö poikaa isänsä rikoksista. Minä en voi ottaa vastuuta mistään muusta kuin omista tekemisistäni, sanomisistani ja puolueen toiminnasta sinä aikana, kun minä olen ollut siinä mukana.

Mutta se tärkeä asia meinaa koko ajan unohtua meiltä tässä kiihkossa. Me puhumme asekaupoista, niitten periaatteista ja Suomen toimin-nasta. Kaikkien asekauppojen Suomen kannalta on oltava avoimia. Ymmärrän edustaja Zyskowiczin esittämät perustelut sille, mitkä voivat Israelin tarpeet olla sopimuksen salaamiselle, mutta Suomen asekauppojen tulee kaikkien olla avoimia. Sen takia minä peräänkuulutan samaa, mitä edustaja Kontula puheenvuorossaan, että perustuslakivaliokunnan kuulemisen ja käsittelyn tämä asia ehdottomasti vielä tarvitsisi.

Minä olen jutellut tämän konfliktin osapuolten kanssa, molempien kanssa, ottamatta yhtään kantaa, riippumatta henkilön näkökulmasta. Kaikki kokevat elävänsä keskellä aseellista konf-liktia, ja selvä on, että tällä sopimuksella Suomi on yhä voimakkaammin mukana tämän konfliktin ylläpitämisessä, kun kaiken meidän toimintamme tavoite täytyisi olla rauhanomaisen ratkaisun löytäminen tälle alueelle. Se olisi sekä israelilaisten että palestiinalaisten etu, se on aivan selvä, ja tämäntyyppiset sopimukset eivät sitä kehitystä tue.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on kuuden puolueen hallituksen yksimielinen esitys, joka on eduskunnan käsittelyssä, ja tässä on kyse siis ainoastaan tietoasioista Suomen ja Israelin välillä, niin kuin näistä meidänkin puolustusvaliokunnassa käsittelyssä olleista asiakirjoistamme ilmenee.

Israelilla on muihin maihin poiketen hieman erilainen tapa, että he eivät tee laajoja sopimuksia näistä tiedonvaihdoista, vaan he ovat halunneet tehdä ratkaisun niin, että heillä on ainoastaan tähän puolustusmateriaaliin liittyvät sopimukset ja muilta aloilta tehdään sitten omat sopimukset. Se poikkeaa muiden maiden käytänteistä, ja ehkä tässä jännitteessä, jota tähänkin saliin on muotoutunut, on osasyy siihen, että Israel tällä tavalla toimii eri tavalla kuin toiset valtiot.

Itse pidän tätä esitystä sen takia hyvänä, että suomalaisten yritysten mahdollisuudet tulla mukaan näihin hankkeisiin ovat yhtenevät muiden maiden kanssa. Siitä näkökulmasta tätä pitää lähestyä. Tämä sopimus ei millään tavalla poista sitä, että jokaisen kaupan yhteydessä tehdään erikseen vienninvalvontatyöryhmässä päätös siitä, voidaanko kauppa suorittaa. Tämä harkintahan tehdään tänä päivänä jokaisen kaupan yhteydessä. Meillä on tietyt valtiot, jotka ovat listalla, joihin ei viedä aseita taikka myöskään kaksoiskäyttötuotteita, ja sitten on valtiot, jotka ovat vahvemman harkinnan alaisuudessa, ja sitten on ne valtiot, muun muassa EU-valtiot ja tietyt Eta-valtiot, joihin voidaan viedä aseita helpommalla lupajärjestelyllä.

En tiedä sitten, millä tavalla esimerkiksi Patrian 36:n Nemo-kranaatinheittimen vienti olisi otettu vastaan, jos siinä ei olisi kauppaa syntynyt. Se on 2000-luvun suurin kauppa, joka tehtiin ja työllistää tulevaisuudessa merkittävällä tavalla suomalaisia, ja myös Suomen ay-liike oli vahvasti puoltamassa tätä kauppaa nimenomaan työllisyysnäkökulmien mukaisesti. Eli tämänkin jälkeen jokainen kauppa Suomen ja Israelin välillä tullaan käsittelemään vienninvalvontatyöryhmän kautta ja erikseen tekemään päätös siitä, voidaanko tämä kauppa toteuttaa.

Mutta olen itse oikeastaan miettinyt sitä, millä tavalla Suomi näissä asioissa toimii. Muistan hyvin — siitä ei ole niin kauaa, että me muistamme myös edustaja Modigin kanssa sen — kun Libyassa oli diktaattori Gaddafi vallassa. Muistamme myös hyvin, miten edellisen hallituksen pääministeri oli vielä tyytyväisenä Gaddafin rinnalla vain muutamia kuukausia ennen kuin siellä syntyi kansannousu, joka syöksi tämän diktaattorin vallasta. Kyllä silloin itse jäi miettimään, minkälaista kaksinaismoralismia, minkälaisia kaksoisstandardeja koko EU:ssa oli Libyaa kohtaan, Tunisiaa kohtaan, lukuisia Pohjois-Afrikan valtioita kohtaan. Ne olivat aika läheisiä kumppaneita, näyttivät olleen silloin myös Suomelle, mutta ennen muuta Italialle. Ranskasta olemme saaneet useita esimerkkejä siitä, millä tavalla ne koettiin ihan luonteviksi ja hyviksi yhteistyökumppaneiksi ja miten sinne tehtiin erilaisia vienninedistämismatkoja ja muita.

Tämän jälkeen keskustelussa on noussut vahvemmin esille uutena terminä arvokas ulkopolitiikka, joka tarkoittaisi sitä, että aina mietittäisiin ihmisoikeuskysymykset ja myös erilaiset painotukset, jotka eivät ole puhtaasti pelkästään taloudellisia, ja itse kannatan sitä. Mutta en sen sijaan kannata sitä, että Suomen linja poikkeaa merkittävällä tavalla muiden maiden linjasta, ja tämä on isoin ongelma minun mielestäni tällä hetkellä, eli meillä ei ole EU:ssa yhtenevää käytäntöä siitä, millä tavalla EU-valtiot suhtautuvat esimerkiksi aseiden vientiin tiettyihin Euroopan ulkopuolisiin maihin, ja tämä on ongelmaista suomalaisten yritysten ja työpaikkojen näkökulmasta.

Itse toivoisin, että Suomi olisi aktiivinen siinä, että koko Eurooppaa ohjaisivat samanlaiset arvot näissä keskusteluissa. Minulla on lukuisia esimerkkejä, joissa suomalaiset yritykset ovat olleet täysin eriarvoisessa asemassa verrattuna esimerkiksi italialaisiin yrityksiin, saksalaisiin yrityksiin ja pahimmillaan jopa niin, että saman ison konsernin osayritys Suomessa on joutunut tilanteeseen, että Suomesta ei vientilupaa ole annettu, mutta Saksasta ja Italiasta on annettu. Mihin se johtaa? Se johtaa todennäköisesti siihen, että esimerkiksi maailman paras tarkkuuskivääreiden tekijä Sako Osakeyhtiö Suomesta tulee siirtymään pois — tämä on minun pelkoni ja minun ennustukseni — jos Euroopassa ei noudateta yhteneviä vientisäädöksiä.

Nyt olemme uudistaneet puolustusvaliokunnassa samaan aikaan tämän asian käsittelyn kanssa sitä, millä tavalla Euroopan sisällä näitä materiaaleja voidaan kuljettaa, mutta emme kuitenkaan ole pystyneet yhdistämään yhteistä politiikkaamme muihin maihin nähden, ja tämä olisi minun mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Tuo esimerkki, johon viittasin Sakossa, on tilanne. Sako kuuluu tänä päivänä italialaiseen maailman vanhimpaan perheyritykseen Berettaan, joka tekee tarjouksia isoista kokonaisuuksista, ja niissä kokonaisuuksissa esimerkiksi 80—90 prosenttia tuotteista tehdään Italiassa ja Saksassa saman konsernin tehtailla ja maailman parhaat tarkkuuskiväärit Suomessa Sakon tehtaalla. Italia ja Saksa antavat vientiluvan, ja Suomi ei anna vientilupaa. Sen jälkeen koko Berettan suuri kauppa menee jollekin toiselle maalle, joka vie sen paketin sitten tänne kyseiseen valtioon.

Silloin tulemme siihen tilanteeseen, että tulemme menettämään varmasti tämäntyyppisiä yrityksiä Suomesta entistä enempi pois, ja ymmärrän siinä mielessä hyvin, että myös ammattiyhdistysliike vahvasti puolsi Patrian Nemo-kranaatinheittimien vientiä, joka on siis 2000-luvun suurin kauppa tällä alalla. Ymmärrän myös hyvin sen, että työn ja työpaikkojen näkökulmasta myös vasemmistoliiton ministerit ovat olleet tätä puoltamassa. Tämä on hallituksen yksimielinen esitys, ja on tietysti mukava kuulla, miten vankasti tätä hallituksen yksimielistä esitystä täällä kannatetaan.

Anna Kontula /vas:

Viisas poliitikko tuntee historian, mutta suuntaa katseensa tulevaisuuteen. Niinpä en lähde nyt provosoitumaan 70-luvusta, jolloin myös minä synnyin, vasta loppupuolella, vaan koetan muistuttaa siitä, että nyt on kysymys aseista, ei siis esimerkiksi kukkakaupasta Israelin kanssa, johonka saattaisin suhtautua jo aivan eri lailla. Israelin asekauppamenestys, ylivoimainen asema kansainvälisillä asekauppamarkkinoilla, johtuu siitä, että se saa valtioltaan paitsi taloudellista tukea myös valtion tarjoaman mukavan taloudellisen testikentän, minkä vuoksi israelilaiset aseet ovat valmiiksi testattuja myyntihetkellä aidoissa olosuhteissa, ja tämä on meidän kannaltamme kyllä iso ongelma. Ja jos Suomi käy asekauppaa muiden vastaavasti toimivien valtioiden kanssa, se on myös ongelma, ja entistä suurempi ongelma silloin, jos tämä kauppa pyritään salaamaan.

Täällä nostettiin esiin, kuinka demokraattinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio Israel on. Vetoan nyt tässä vain pari kuukautta sitten ilmestyneeseen viimeisimpään ihmiskauppajärjestön raporttiin, joka käsittelee lasten pidätyksiä Israelissa, siis valtion tiloissa, valtion toimijoiden toimesta, valtion nimissä ja valtion puuttumatta tekemiä pidätyksiä alaikäisille. Täällä on semmoisia alalukuja kuin "pidätykset keskiyön ja aamuviiden välillä", "käsien ja silmien sitominen", "kulkuvälineen lattialla kuljettaminen", "fyysinen väkivalta, uhkailu ja solvaukset", "eristyssellit", joista viimeinen näyttää olevan erityisen tehokas: nämä lapset, sen jälkeen, kun heitä on sidottuna tiettyyn asentoon eristyssellissä pidetty riittävän monta päivää, ovat yllättävän innokkaita tunnustamaan mitä tahansa heiltä odotetaan. Ja tämä on se demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava kauppakumppani, jonka aseteknologiaa ja armeijan toimintaa me nyt haluamme tälläkin päätöksellä sitten olla tukemassa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Poliittinen muisti on aika lyhyt, mutta en minä olisi uskonut, että se niin lyhyt on, että kun muutama minuutti sitten kerroin siitä, kuinka Murmanskissa on venäläisiä ydinaseita ollut ja Tšernobylin luokkaa oleva ydinturmauhka on uhannut myöskin Suomen kansalaisia ja paheksuin sitä, että asiasta ei ole tiedotettu mitään, niin edustaja Zyskowicz tuossa muutaman minuutin aikana onnistui unohtamaan senkin. Mutta oleellinen asiahan tässä hallituksen esityksessä on Suomen harjoittama asekauppa ja ydinkysymys siinä, onko se avointa vai ei. Kyllä avoimuus kaikissa tilanteissa on demokratian ykköskysymys, ja jos sitä vaaditaan, niin ei siinä tarvitse alkaa ketään leimata. Se vaatimus on aivan yhtä perusteltu, tulee se oikealta, vasemmalta tai keskeltä.

Minä ymmärrän sen, että 1970-luvulla moni nykyinenkin poliitikko on saattanut kokea kovia, ja voipi olla niinkin, että edustaja Zyskowiczin kohtelu sillä vuosikymmenellä on ollut epäasiallista ja siitä on jäänyt semmoiset jäljet, jotka eivät välttämättä lähde koko elämän aikana pois. Mutta se ei kuitenkaan oikeuta siihen, että tässä salissa leimataan ihmisiä ei toiseen vaan jopa kolmanteen sukupolveen ihan vaan siitä syystä, että ovat jostain yksittäisestä asiasta tiettyä mieltä, kertovat omat mielipiteensä ja sattuvat olemaan vasemmiston kansanedustajia. Sitä nyt en ainakaan hyväksy, niin kuin edustaja Zysko- wiczin ja monen muunkin kokoomuslaisen ja oikeistolaisen puheessa tulee esille, että vasemmistolaisuus on jonkunlaista epäisänmaallisuutta. Minä olen tarpeeksi monta kertaa katsonut saunalauteilla pienenä poikana isäukkoa, isäukon ruhjottua ruumista. Hän oli sotaveteraani, sotainvalidi, ja astui sodan jälkeen Lapissa vielä miinaan. Ei hän sitä tehnyt Arabiliiton, Neuvostoliiton tai Teiniliiton käskemänä, vaan sen takia, että tämä isänmaa oli hänellekin tärkeä.

Pentti Kettunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee näitä keskusteluja, niin havaitsee sen, että Israel ja arabit ovat tänään marssineet tänne Suomen eduskuntaan.

Herra puhemies! Meillähän on periaatteena Suomessa se, että Suomi ei tee asekauppaa sodassa olevien valtioiden kanssa, ja se on minusta hyvä periaate. Mielestäni Israelilla on rajaepäselvyyksiä ja konflikteja siellä alueellaan, nimenomaan palestiinalaisten arabien kesken, ja luulisin, että jos Israel olisi rajakkain nykyisen Euroopan unionin kanssa ja hakisi unionin jäsenyyttä ja tilanne olisi Israelin rajoilla se, mikä se nyt tällä hetkellä siellä on, niin tuskinpa Euroopan unionin säännösten mukaisesti Israelia voitaisiin ottaa Euroopan unionin jäseneksi. Minusta niin aseiden myyntiä kuin sieltä ostamistakin, Israelista siis, tulisi välttää.

Herra puhemies! Edustaja Timo Heinoselle, kokoomuksen nuorelle kansanedustajalle, sanoisin, kun kuuntelin hänen puhettaan, että pääasia asekaupassa on vain se, että kunhan rahhoo tulloo, tulipa se sitten mistä tahansa: Näin ei voi olla. Kyllä moraalia tarvitaan näissä asekaupoissa.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Nimenomaan minä peräänkuulutin sitä, että EU:ssa, kun olemme yhteisessä Euroopan unionissa, niiden pelisääntöjen pitäisi olla samanlaiset kaikille toimijoille, kaikille valtioille ja eri valtioissa oleville yrityksille. Mutta ehkä edustaja Kettunen on sitä mieltä, että Suomi ei tarvitse Patrian kaltaista yritystä, antaa mennä vaan työpaikat ja työttömyyskortistoon väki sieltä. Edustaja Kettunen on varmasti sitä mieltä, että Suomi ei tarvitse Sakon tyyppistä toimijaa, antaa mennä vaan, ihmiset työttömyyskortistoon. Minä kannatan sitä, että suomalaisilla yrityksillä on samanlaiset pelisäännöt ja mahdollisuudet toimia kuin muilla eurooppalaisilla yrityksillä.

Mutta nyt täytyy muistaa, että tässä keskustelussa, muun muassa edustaja Kontulan puheesta, saa sellaisen kuvan, että tämä päätös tekisi jollain tavalla avoimen valtakirjan aseviennistä Israeliin. Ei tässä ole siitä kyse lainkaan, vaan tämän jälkeen jokainen kauppa käsitellään erikseen ja siitä tehdään erikseen ratkaisu vienninvalvontatyöryhmän johdolla. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että yksikään kauppa jäisi salaiseksi. Muun muassa ministeri Hautala on lukuisia kertoja tuonut esille sen, että Suomen asevienti on poikkeuksellisen avointa ja näkyvää, ja meillä on selkeät listat siitä, mihin Suomi on vienyt ja mitä ja minäkin vuonna. Sitäkään tämä ei tule estämään taikka muuttamaan.

Asekauppa ja vientiluvat ovat siis julkisia tulevaisuudessakin, mutta minä peräänkuulutan sitä, että pelisäännöt ovat samat Suomessa kuin Euroopan muilla valtioilla. Se on suomalaisten työpaikkojen kannalta ensiarvoisen tärkeää, ja silloin meillä on mahdollisuus painostaa myös muita Euroopan maita toimimaan vastuullisella tavalla eikä näiden kaksoisstandardien, kaksinaismoralismin mukaisesti.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvelle totean, että en ole tässä keskustelussa enkä muutoinkaan epäillyt vasemmiston edustajien isänmaallisuutta. Uskon, että kaikki toimimme parhaan kykymme mukaan Suomen hyväksi, mutta meillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on Suomelle ja suomalaisille hyväksi.

Sen sijaan olen arvostellut vanhaa vasemmistoa ja — näköjään siihen on aihetta — nykyistäkin vasemmistoa eräänlaisista kaksoisstandardeista, joilla Lähi-idän valtioita arvioidaan. Edustaja Kontulan käyttämä puheenvuoro oli tästä hyvä esimerkki. Israel ei ole mikään enkelivaltio, mutta, edustaja Kontula, aivan kiistämätön tosiasia on se, että Israel on ainoa valtio tuolla alueella, jossa joltisenkin ne demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteet, joita me Suomessa ja Euroopassa arvostamme, toteutuvat. Siellä on ihmisillä sananvapaus, kokoontumisvapaus, siellä on monipuoluejärjestelmä, siellä on riippumaton oikeuslaitos, siellä on riippumaton media, siellä on läntinen demokratia. Kertokaa minulle, onko näin arabivaltioissa. Ja kun näin ei ole, niin en ole teiltä kovin montaa puheenvuoroa esimerkiksi tässä salissa kuullut, missä kertoisitte siitä, minkälaista sortoa ja diktatuuria Israelin naapurivaltioissa ja myös palestiinalaisalueilla, esimerkiksi Hamasin hallitsemalla Gazan alueella, jatkuvasti tapahtuu.

Herra puhemies! Kelloa ei näy, mutta totean lopuksi, että jos me kävisimme kauppaa yleisesti tai asekauppaa erityisesti vain niiden valtioiden kanssa, jotka toteuttavat korkeimmat standardit ihmisoikeusasioissa ja perusoikeusasioissa, niin eipä meille paljon kauppakumppaneita jäisi. Tuskin voisimme Suomenkaan kanssa käydä kauppaa, sillä Suomikin on saanut huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ja Suomellakin esimerkiksi on vankilassa lapsia ja Suomessa on sellejä, paljusellejä, joita myös on arvosteltu. Selvyyden vuoksi totean, että omasta mielestäni Suomi täyttää erinomaisesti kaikki ihmisoikeuksien ja demokratian kannalta asetettavat vaatimukset.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz harhautui siinä määrin käsittelyssä olevasta asiasta, että katson, että eduskunnassa on varsin suurta tarvetta tämän esityksen perusteellisempaan käsittelyyn — varsinkin, koska puolustusvaliokunnassa esitykseni lähettää tämä hallituksen esitys perustuslakivaliokunnan käsittelyyn lausuntoa varten ei saanut kannatusta. Siksi esitän täällä nyt, että tämä esitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan lausuntoa varten, ja myös siksi, että itse tällä asialla julkisuuslain ja perustuslain suhteen osalta on merkitystä.

Ja vielä edustaja Zyskowiczille: Olen itse toiminut koko ikäni vasemmistolaisissa järjestöissä, työväenjärjestöissä, rauhanjärjestöissä ja erilaisissa solidaarisuusjärjestöissä, ja minun täytyy sanoa, että tunnen siitä kaikesta työstä suurta ylpeyttä. (Ben Zyskowicz: Tätä juuri tarkoitin!)

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi kannatan edustaja Yrttiahon tekemää esitystä valiokuntaan lähettämiseksi. Ja toivon kyllä, että minulla olisi joskus maailmassa — en tiedä toivooko edustaja Zyskowicz — mahdollisuus käydä tutustumassa asioihin, konf-liktin eri osapuoliin, paikan päällä. Ja tunnustan suoraan, että asiaosaamisessa varmaan edustaja Zyskowiczilla olisi paljon enemmän annettavaa minulle kuin minulla hänelle.

Sitä en uskalla sanoa, lähestyisimmekö aatteellisesti tai arvopohjalta kovinkaan paljon toisiamme, mutta varmaan se auttaisi siinä, että keskustelu täsmentyisi koskemaan kulloistakin asiaa ilman, että siihen vedettäisiin mukaan vuosikymmenten, jos ei vuosisatojen, synnit, joko tehdyt tai tekemättömät.

Anna Kontula /vas:

Demokratiahan ei tietenkään ole on—off. Demokratiaa on vähän taikka vähän enemmän. Silti on olemassa joitakin rajoja, joissa katsotaan, että kansainvälistä lakia on rikottu niin paljon, että enää ei voida puhua millään lailla järkevästä tai hyväksyttävästä kauppakumppanuudesta aseteknologian osalta.

Zyskowiczille huomauttaisin, että mikäli oikein muistan, siitä ei ole kuin pari kuukautta, kun meidän edustajamme hallituksessa äänestivät arabivaltion kanssa tehtävää asekauppaa vastaan, joten varsinaisista kaksoisstandardeista ei voi meitä syyttää. Tosin ei kokoomustakaan, koska kokoomus äänesti silloinkin sen puolesta eli oli silloinkin valmis tekemään aseyhteistyötä hyvin epäilyttävän, epädemokraattisen maan kanssa — selkeästi linjassa, siis.

Edustaja Heinonen tässä kaipaili Suomelle linjaa muiden maiden kanssa. Toki olisi ihanaa, jos tämmöinen linja löytyisi, ja sen eteen Suomi on tehnyt työtä myös YK:ssa. Mutta minä kyllä toivoisin, että Suomi nyt ensin pääsisi linjaan edes itsensä kanssa, että me itse noudattaisimme niitä tavoitteita ja niitä ulkopoliittisia linjauksia, joita olemme itsellemme asettaneet ja joita muilta vaadimme. Sen jälkeen lähdetään vasta sitten tarkistamaan hommaa suhteessa laajempiin ympyröihin.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! On tietysti ymmärrettävää, että on vaikea tehdä yhteistyötä ja sopimuksia sellaisten maiden kanssa, joissa oikeudenmukaisuus ja ihmisarvon kunnioittaminen ei toteudu riittävästi. Tosiasia kuitenkin on, että varsinkin asekauppojen ja puolustuspoliittisten asioiden yhteydessä tehtävien sopimusten täytyy olla läpinäkyviä ja myös valvottavia. Ja toisaalta niitä sopimuksia ei tietenkään voi tehdä myöskään hinnalla millä hyvänsä, vaan täytyy olla koko ajan valmiudessa seurata, miten tämä sopimuskumppani käyttäytyy, mitä siellä tapahtuu. Ja sopimuksethan ovat aina sitten myös muutettavissa, mikäli ne ehdot, jotka sopimuksiin on sisällytetty, eivät toteudu.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jos edustaja Kontula viittasi tähän Patria-kauppaan, niin tietojeni mukaan siinä ammattilaiset, jotka näitä vientilupia Suomen osalta käsittelevät, nimenomaan he, esittivät, että tuo kauppa voidaan tehdä, ja siinä poliittinen vääntö tuli nimenomaan toiseen suuntaan eikä siihen, että emme olisi noudattaneet itse itsellemme määrittelemiämme vastuullisen kaupankäynnin sääntöjä — joita myös ammattiyhdistysliike oli tukemassa. Se pitää tässä nyt vahvistaa, että ei tule sellaista kuvaa, että esimerkiksi hallituksessa olisi haluttu höllentää niitä sääntöjä, joita meillä ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä näitä lupa-asioita käsiteltäessä on ollut, vaan nimenomaan: meillä valtioneuvosto, käsitellessään tätä, tuli samalle linjalle enemmistöäänestyksen kautta, jota olivat ammattilaiset esittäneet tämän vientiluvan hyväksymiseksi.

Mutta se on hienoa, että myös vasemmistoliiton ministerit ovat olleet hyväksymässä tämän asian käsittelyn. Tämä on yksimielinen esitys täällä salissa, ja siinä mielessä tätä on helppo viedä vasemmistoliiton kansanedustajienkin kanssa eteenpäin.