Lea Mäkipää /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan sähkömarkkinalain muuttamista siten, että parannetaan sähkönkäyttäjien oikeutta vahingonkor- vauksiin sähkön toimitusten keskeytymisen heille aiheuttamista vahingoista. Laki on tarkoitettu tulemaan mahdollisimman pian voimaan.

Muutostarve sähkömarkkinalain eräisiin kohtiin tuli ilmi viime kesän ja vuodenvaihteen myrskyjen aiheuttamien sähkökatkojen yhteydessä. Monin paikoin ihmiset saivat olla vailla sähköä jopa viikkoja. Sähkökatkokset aiheuttivat monin paikoin suuria taloudellisia tappioita niin yksityisille ihmisille kuin yrityksillekin. Monille henkilöille on syntynyt jopa terveydellistä uhkaa lämmityksen ja vedensaannin keskeytyksistä.

Sähkömarkkinalain mukaisen luvan saaneet yhteisöt ja laitokset, sähköyhtiöt, ovat olleet puutteellisesti valmistautuneita katkosten ennaltaehkäisyyn ja niiden korjaamiseen. Nykyinen sähkömarkkinalaki ei turvaa sähköyhtiöiden asiakkaille kuin osakorvauksia kärsityistä vahingoista. Eräillä muutoksilla saadaan sähkömarkkinalaki paremmin vastaamaan nykyajan käytännön vaatimuksia korvausvastuista myös sähköyhtiöiden osalta.

On huomattava, että pahimmat seuraukset kohdistuivat muutamien isojen sähköyhtiöiden alueille. Nämä yhtiöt eivät ole kehittäneet sähköverkkojaan samaan tapaan kuin eräät pienemmät yhtiöt, jotka tulosrahoituksestaan käyttivät ison osan verkkojensa kunnostamiseen. Suurilla yhtiöillä omistajien bonukset ovat olleet tärkeämpiä kuin verkkojen kehittäminen.

Tässä muutamia pykäliä:

9 § Kehittämis- ja liittämisvelvollisuus: Verkonhaltijan tulee ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin turvatakseen osaltaan riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin asiakkailleen niin, että asiakkaille ei koidu taloudellista vahinkoa — tämä on uutta — eikä terveydellisiä uhkia sähköntoimitusten katkosten takia.

10 §: Verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähköpalveluja niitä tarvitseville. — Eli tähän tulee hieman tiukennusta, ja yhtiön on pidettävä sähköverkot siinä kunnossa, ettei tosiaan siirtokykymääritelmää tarvittaisi.

27 d § Hinnanalennus virheen vuoksi: Sähkönkäyttäjällä on oikeus virheen perusteella virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. Jos virhe perustuu sähköntoimituksen keskeytykseen, hinnanalennuksen määrä on kaiken aiheutuneen vahingon määräinen, kuitenkin vähintään kahta viikkoa vastaava osuus vuotuisesta verkkopalvelumaksusta.

Ja edelleen: Vahingonkorvaus virheen vuoksi: Muutosesityksessä sähkönkäyttäjällä on oi-keus korvaukseen kaikesta vahingosta, jonka hän kärsii virheen vuoksi. Jäljempänä tarkoitettu vähittäismyyjä tai jakeluverkonhaltija on tällöin velvollinen korvaamaan 27 b §:n 3 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon vain, jos hän ei osoita, että virhe tai vahinko ei johtunut huolimattomuudesta hänen puoleltaan.

Korvaus ja vakiokorvaus verkkopalvelun keskeytymisen vuoksi: Sähkönkäyttäjällä on oikeus verkkopalvelun keskeytymisen perusteella vahingonkorvaukseen, joka on täysimääräinen aiheutuneen vahingon mukaan. Korvausoikeus alkaa aina yli kuuden tunnin sähkökatkoksen jälkeen. — Aikaisemmin se on ollut kaksitoista tuntia. — Korvausoikeus on voimassa myös, vaikka sähkökatkos ei olisi yhtämittainen, ellei sähkönsaanti ole välillä vähintään kahden tunnin mittainen.

Ja joka tapauksessa sähkönkäyttäjällä on oi-keus vähintään vakiokorvaukseen, jonka määrä on vuotuisesta verkkopalvelumaksusta: 1) 10 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään kuusi tuntia mutta vähemmän kuin 24 tuntia.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskuntakäsittelyn ja valiokuntatyön aikana kaikki sisäistäisivät nämä muutostarpeet ja saisimme hieman paremman ja asiakasystävällisemmän sähkömarkkinalain voimaan.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Fortumin tulos on kolmannes liikevaihdosta. Korkean lukeman perussyy on kilpailun keinotekoinen jäädyttäminen. Syyttävän sormi osoittaa silloin pitkälti kunnallisia sähköyhtiöitä. Niillä on erittäin suuret tuottovaatimukset omistajakunnille ja -kaupungeille. Ylisuurten tuottojen avulla kerätään piiloveroa. Tästä tilanteesta hyötyy alan suurin toimija Fortum. Yhtiö ottaa hinnoittelussaan huomioon kunnallisten yhtiöiden hinnoittelun. Se siis pääsee rahastamaan ikään kuin siivellä. Fortum ja useimmat muutkin sähköyhtiöt tahkovat suuret voitot. Niillä olisi siten resursseja poistaa suunniteltua nopeammalla aikataululla sähkökatkosten perussyy: ilmajohdot. Edustaja Mäkipään aloite on hyvä, se patistaa sähköyhtiöitä nykyistä vastuullisempaan toimintaan.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun käytän mahdollisesti hivenen pidemmän ajan kuin kaksi minuuttia, niin tullaan tänne valmiiksi.

Tämä lakiesitys on sinänsä ihan hyvä. Asia on noussut esille tietysti tänä talvena poikkeuksellisen paljon lehdissä ja tietysti meidän ihmisten mielessä. Tapaninpäivän ja Hannun päivän myrskyt aiheuttivat sen, että Suomessa jopa 190 000 asiakasta oli sähköittä, ja se aiheutti kyllä runsaasti palautetta. Fortumille, jota tässäkin keskustelussa jo on nimeltäkin mainiten syyllistetty taikka ainakin esille tuotu, näistä myrskyistä aiheutui 35 miljoonan euron kustannukset. Tämä on itse asiassa 14 prosenttia yrityksen vuoden 2010 liikevoitosta, ja asiakkaille maksettuja korvauksia Fortum on korvannut ja tulee korvaamaan noin 17 miljoonaa.

Mielenkiintoiseksi tämän kysymyksen tekee itse asiassa se, että tämä myrsky pyyhkäisi myös Ruotsiin, ja kun katsomme, mitä tapahtui Ruotsissa, minkälaisia korvauksia siellä oli, niin me löydämme selkeän eron Suomeen. Suomessa sähköyhtiöiden hyvitys on enintään 700 euroa, joka tulee viiden vuorokauden sähkökatkosta, ja tämä nousi itse asiassa aika vahvasti esille, ja ymmärrän sen hyvin, ja kun tuo 700 euron maksimisumma tuli täyteen, niin sen jälkeen asiakas ei enää saanutkaan korvausta. Tämähän tuli vahvasti esille tietysti pienissä yrityksissä — esimerkiksi omassa kotikunnassani pienille puusepänliikkeille, autokorjaamoille, maalaamoille ja tämäntyyppisille, jotka työllistivät yhden tai kaksi henkilöä, syntyi merkittäviä tappioita näiden päivien aikana ja korvaukset jäivät hyvin minimaalisiksi. Toisaalta oma esimerkkinsä olivat eläintilat, joilla oli ongelmia jnp.

Kun tämä asia nousi vahvasti esille, niin edustaja Mäkipään lakialoitteen tapainen valmistelu on käynnistetty tammikuussa myrskyjen jälkeen, ja työ- ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies on ollut tässäkin asiassa etunojassa ja aktiivisesti toimimassa ja valmistelemassa lakimuutosta, joka on tarkoitus nyt kevään, kesän kynnyksellä saada eduskunnan käsittelyyn. Ministeri Häkämieshän esitti hyvin nopeasti, että myös meillä Suomessa on syytä korottaa tuota maksimikor-vaussummaa, ja siitä löytyy se logiikka, joka toimii Ruotsissa tietyllä tavalla paremmin. Ruotsissa sähköyhtiöiden korvaukset ovat selkeästi kovemmat: sähkönvälittämismaksusta luopuminen asiakkaan hyväksi on jopa kolme vuotta, kun Suomessa se maksimisumma oli 700 euroa.

Tämän jälkeenhän ministeri Häkämies on kertonut, että tuo korvausten kattosumma tultaisiin Suomessa nyt korottamaan 2 000 euroon ja uudet portaat 5 vuorokauden sähkökatkosten lisäksi tulevat 8 vuorokauteen ja 12 vuorokauteen, ja tämän on tarkoitus nimenomaan kannustaa yhtiöitä varautumaan paremmin sähkökatkoksiin, eli kun tuo tavallaan pelote sähköyhtiöitä kohtaan on korkeampi kuin nykyinen 700 euroa, niin se automaattisesti tarkoittaa sitä, että yhtiö haluaa varautua paremmin myös tämän kokoluokan mylläköihin. Nyt on selkeästi ollut esimerkkejä siitä, mitä Suomessa nähtiin, että esimerkiksi Fortum toimiessaan teki niin, että kun tietyt kynnysarvot täyttyivät, niin sen jälkeen ei ollutkaan kiirettä mennä korjaamaan, kun enää ei tullutkaan uusia miinuksia firman piikkiin, ja näin ollen asiakas sai sitten odottaa. Samalla lailla näkyi hyvin nopeasti omassakin kotikunnassani muutamalla isommalla asuinalueella, joilla esimerkiksi sata omakotitaloa oli sähköttä ja viiden vuorokauden maksimiraja alkoi paukkua, että johan juuri neljän vuorokauden jälkeen sinne paikkaan komennettiin toisesta paikasta korjausmiehet tekemään työtä eli tavallaan jätettiin niiden tienperien talot oman onnensa nojaan, kun sieltä ei enää ollutkaan tulossa lisälaskua, ja mentiin äkkiä korjaamaan sitä paikkaa, josta oli pelkona tulla isompi lasku. Tämä on nimenomaan syytös Fortumia ja sähköyhtiöitä kohtaan, missään ta-pauksessa en ole syyttämässä yhtään niitä sähkömiehiä, jotka sitä raivaustyötä tekivät. He tekivät juuri niin paljon työtä, kuin ihminen voi tehdä, siitä pitää antaa heille kiitosta, mutta ne, jotka tässä pelasivat, olivat sähköyhtiöt, kun niillä ei ollut riittävää pelotetta, riittävää korvausvelvoitetta niskassa.

Ministeri Häkämies on sähkölain uudistamisessa ja myrskytuhoihin varautumisessa esittänyt myös sitä, että maakaapelointia tullaan lisäämään, mitä myös edustaja Mäkipään lakialoitteessa ja puheessa esille tuotiin. Nimenomaan voisimme hivenen paremmin varautua siihen, että esimerkiksi muuntajien ympäristöjä pidettäisiin leveämmin auki — siihen ei varmastikaan ole mahdollisuuksia, että isojen sähkökaapeleiden koko matka raivattaisiin niin laajasti auki, että puut eivät ylettyisi missään tilanteessa sähkökaapeliin — mutta tärkein lakiuudistus on se, että lainsäädännöllisesti pitää mahdollistaa tien sisäpenkkojen käyttäminen näihin maakaapelointeihin. Se on ylivoimaisesti edullisin ja halvin paikka tehdä sähkökaapeloinnit — eli tulla tienvarteen, ja nimenomaan tieltä, ajouralta ojaan viettävä penkka on edullisin paikka. Nyt kun taas Tielaitos ja Tiehallinto ovat todenneet, että kyllä tienpenkoille voidaan rakentaa, niin voidaan, mutta ei sisäpenkkaan, ja myös tätä ministeri Häkämies on luvannut korjata näissä valmisteluissa, joita nyt paraikaa tehdään.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi tullaan myös tekemään vapaaehtoiset varautumissuunnitelmat sähköyhtiöille pakollisiksi. Siinä tulee muun muassa takuuta toimivasta viranomaislinjasta eli yhteyden toimivuudesta, joka oli tässä yksi ontumisen kohta — ja myös tiedotus, joka oli tietysti luvattoman huonoa erityisesti Fortumin kohdalla. Vattenfall onnistui tiedotuksessa huomattavasti paremmin kuin Fortum.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Vuodenvaihteen myrskyissä myös Varsinais-Suomessa aiheutui sähkölinjalle kaatuneiden puiden vuoksi joillakin alueilla jopa kymmenen vuorokautta ylittäneitä sähkökatkoja. Näiden katkojen vuoksi joidenkin kauppojen elintarvikkeet menivät roskiin, monet vanhuksia ja lapsia hoitavat laitokset olivat vaikeuksissa — puhumattakaan maaseudulla asuvista omaishoitajista, jotka joutuivat siirtämään omaisiaan väliaikaiseen hoitoon laitoksiin tai toisten sukulaistensa luo omilla kustannuksillaan, ja siten lisäkulut siirtyivät sähköyhtiöltä heille, kun korvaukset, joita on mahdollisuus saada, ovat Suomessa olemattomia.

Suomalaisista verkkoyhtiöistä Fortum on panostanut viime vuosina Ruotsissa voimakkaasti maakaapelien rakentamiseen. Voitot ja varat tähän toimintaan on kerätty Suomesta siirtomaksuja nostamalla. Suomesta on myöskin kerätty maksuja sähköyhtiön ostoon Venäjältä, sen kunnostamiseen, verkon rakentamiseen siellä. Vaikeutena Venäjän toiminnoissa ja yllättävinä tappioina on ollut se, että sieltä Venäjältä sitä sähkölaskun maksajaa, elikkä kiinteistönomistajaa joka maksaisi sähkölaskun, ei olekaan löytynyt — mutta edelleen suomalaisten korkea sähkönhinta auttaa tämän toiminnan jatkamisessa.

Edustaja Mäkipään tekemä lakialoite on hyvä alku siihen, että laajalti kotimaisiksi mielletyt sähköyhtiömme aloittaisivat ennalta ehkäisevät huolto- ja korjaustyöt myös Suomessa myrskytuhojen aiheuttamia sähkökatkoja vastaan. Varoja yhtiöillä varmaan on, koska siirtomaksut ovat tulleet ja sähkömaksut kokonaisuutena ovat yli kaksinkertaistuneet viime vuosina.

Edustaja Heinonen toi esille Ruotsin tilannetta ja Ruotsissa olevia parempia korvauksia, jotka jo varmaan ilmenivät minunkin puheestani siinä, että suomalaisten varoilla sinne on rakennettu verkkoja.

Häkämies hätääntyi, hän oli jopa vetämässä maakaapeleita. Varsinais-Suomessa muutamat sähköyhtiön miehet Uudenkaupungin alueelta soittivat, että on huvittavaa, miten Häkämies aikoo upottaa rantakallioihin saaristolaisten verkot, kun muutaman männynkäkkärän kaataminen riittäisi asian hoitamiseen paljon halvemmalla. Tietysti Fortumilla oli sattuneissa myrskyissä liian vähän maastokelpoisia sähkömiehiä, koska kaupunkialueitten sähkömiehet eivät kykene ottamaan linjalle kaatunutta puuta alas, kun metsässä on vähän lunta. Heitä on sinne ihan turha lähettää, ja myrsky tapaninpäivänä oli sen verran laaja ja pitkällä alueella Suomessa, että sähkömiehiä tarvittiin siellä lähialueilla eikä heitä voitu Varsinais-Suomeenkaan siirtää, vaikka siellä tuhot olivat laajempia — mutta tärkeää on varautuminen siihen, että pidetään yhtiöllä riittävästi sähkömiehiä, jotka kykenevät maastokelpoiseen työhön ja voivat myrskyjen välillä tehdä ennalta ehkäisevää työtä ja poistaa linjojen läheltä mahdollisesti linjoille kaatuvia puita etukäteen, ettei asiakkaille aiheudu vahinkoja.

Mitä tulee siihen kaapeleitten upottamiseen tienpenkkoihin ja tien sisäpenkkoihin, niin mielestäni se on vähän kyseenalaista: jos sinne tulee lisää joitain muuntajakoppeja tai pylväitä, niin liikenneonnettomuuksia tulee enemmän. Valtateiden varsilla pitäisi tienpuoleisen penkan ja myöskin vastapenkan olla vapaa ja mielellään ojan sen verran laakea, että tieltä pois mennyt auto ei törmää vastapenkkaan vaan jäisi ojanpohjalle oikein päin ja suurin piirtein vahingoittumattomana. Niin saataisiin liikenneturvallisuus myöskin kuntoon, että niitten sähköjohtojen paikkaa kannattaa vielä kerran miettiä.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset sähköyhtiöt selvisivät erinomaisesti viime vuoden myrskyistä, siitä heille julkinen kiitos. Parantamisen varaa on toki aina, mutta on hieman kohtuutonta, jopa loukkaavaa, moittia niitä henkilöitä, jotka tekivät yötä päivää vaarallista raivaustyötä. Mikään sähköyhtiö ei voi olla jatkuvassa kriisivalmiudessa sen paremmin tiedotuksen kuin korjaamisen suhteen. Sähkökatkosten takia aggregaattien pitäisikin tänä päivänä kuulua erityisesti maatilojen vakiovarustukseen.

Edustaja Mäkipään lakialoite liittyy osittain siihen, että pakotettaisiin sähköyhtiöt vetämään keskijännitejohdot maan alle. Tässäkin on riskinsä sitä kautta, että kalliin maakaapeloinnin kustannukset tulisivat väistämättä kuluttajien maksettavaksi siirtohintojen kohtuuttoman nousun kautta. Tänä päivänä maakuntayhtiöillä siirtohinnat ovat luonnollisista syistä korkeammat kuin kaupunkisähköyhtiöillä, ja tämä on maatiloille ja monille siellä toimiville yrityksille kilpailukykytekijä. Jos me itse aiheuttaisimme lainsäädännön kautta hyvää tarkoittaen sen, että hinnat nousevat hyvin paljon, erityisesti siirtohinnat, niin sehän tarkoittaisi, että sähkölaskun hinta nousee. Tätä kautta sitten juuri tämä energiaintensiivinen toiminta kokisi minun mielestäni kilpailukykyhaitan ja -tappion.

Edustaja Mäkipää on siinä oikeassa, että sähköyhtiöiden ei pitäisi rakentaa kohtuuttomia palkitsemisjärjestelmiä, sillä sähköyhtiöiden tulokset ovat niin paljon sään ja pohjoismaisten vesivarastojen armoilla. Sähkömarkkinat eivät muutenkaan ole aivan oikeassa asennossa. Sähkökauppa on monelle yhtiölle tappiollista, ja suuret voitot ohjautuvat vanhan vesivoiman ja ydinvoiman omistajille Norjan lainsäädännön alaisen Nord Pool -sähköpörssin ansiosta. Erityinen epäkohta on myös se, että pakkasilla välttämättömän sähkön lauhdetuotannon omistajat ovat käytännössä pakotettuja tappiolliseen kansalliseen hyväntekeväisyyteen.

Edustaja Tossavainen analysoi Fortumin tulosta, ja Fortum tekee tuloksen nimenomaan vanhalla ydinvoimalla ja vanhalla vesivoimalla. Se käyttää hyväkseen Nord Pool -sähköpörssijärjestelmää, ja itse sähkökauppa on ollut Fortumillekin tappiollista joinakin vuosina. Tälläkin hetkellä sähkökauppa on rakenteellisesti suurissa ongelmissa, sillä on vaara, että sähkökauppa vaatiessaan suuria pääomia ajautuu pikkuhiljaa muutaman suuren toimijan käsiin, jolloinka se niin sanotusti kartellisoituu tai jossakin määrin monopolisoituu. En vielä ole nähnyt sellaista monopolia tai kartellia, joka vapaaehtoisesti alentaisi hintoja.

Timo Heinonen /kok:

Puhemies! En oikein ymmärtänyt kyllä edustaja Heikkilän puheenvuoroa, jossa hän arvosteli ministeri Häkämiehen toimia näiden myrskytuhojen jälkeisessä toiminnassa. Kyllä ministeri Häkämies on toiminut poikkeuksellisen mallikkaasti tämän myrskyasian hoidossa. Niin kuin tuossa kerroin, jo paljon ennen, kuin edustaja Mäkipään lakialoite perussuomalaisista on täällä salissa, ministeri Häkämies on laittanut nämä vastaavat asiat valmisteluun. Ne ovat ministeriössä työn alla, ja tieto, jonka tuossa edellisessä puheenvuorossa kerroin, on, että tämän kevään, alkukesän aikana tuo lakikokonaisuus tulee tänne, ja nimenomaan nämä toimenpiteet siinä tullaan tekemään.

Ja ei varmasti ministeri Häkämies, joka oli muun muassa paikan päällä tutustumassa näihin myrskytuhoihin hyvin pian niiden tapahtumien jälkeen, ole esittänyt avokallioille maakaapelointia, ei tietenkään. Ei kukaan muukaan ole esittänyt avokallioille maakaapelointia, taikka peltoaukeille maakaapelointia, vaan nimenomaan sellaisiin paikkoihin, joissa myrskytuhoilla on suurempi merkitys. Avokalliot: Suomessa on paljon maastoa, joka on lukuisissa selvityksissä todettu sellaiseksi, että maakaapelointi ei ole mahdollista eikä järkevää, ja tämmöistä ei varmasti kukaan tule esittämään. Eli ei Suomessa sähköverkko tule koskaan olemaan sataprosenttisesti maakaapeloinnin varassa.

Ministeri Häkämies järjesti myrskytuhojen jälkeen laajan kuulemistilaisuuden, jossa hän oli itse paikalla ministeriönsä johtavien virkamiesten, sähköyhtiöiden kanssa. Hän järjesti lukuisia tilaisuuksia, joissa hän kävi läpi tämän tapahtuman kulkua oman ministeriön väen kanssa, sähköyhtiöiden kanssa, ja tämä on kyllä työskentelyä, josta ministeri Häkämiehelle täytyy antaa kymmenen plus.

Sitten kun edustaja Heikkilä arvosteli tätä tien sisäpenkkojen käyttämistä, niin toisaalta voisi sitten yhtälailla miettiä, kumpi on enempi tässä maassa tappanut ihmisiä, niiden käyttäminen vai nyt siellä olevat sähkötolpat, joita on 50 metrin välein. Niihin usein autot osuvat onnettomuustilanteissa. Valtaosasta näitä tolppia päästäisiin eroon maakaapeloinnin jälkeen, ja teiden turvallisuus paranisi merkittävästi. Ehkä muutamia muuntajia tulisi, ja ne muuntajat olisi mahdollisuus laittaa sinne kauemmalle penkalle taikka jopa sen penkan yläpuolelle. Teiden turvallisuus kasvaisi merkittävästi maakaapeloinnin kautta.

Edustaja Eestilä totesi, että tässä salissa ehkä on arvosteltu näitä raivaajia. Itse en ainakaan näin ole tehnyt enkä ole ymmärtänyt, että myöskään muut edustajat ovat arvostelleet niitä, jotka sähköraivaustyötä tekivät. Minun arvosteluni on kohdistunut ennen muuta Fortumiin ja vain vähäiseltä osalta Vattenfalliin. Fortum hoiti minun mielestäni luvattoman huonosti tilanteen tämän myrskyn tiedotuksesta raivaukseen lähtien. Ja kyse ei ole siis siitä, että ne miehet eivät olisi tehneet hyvin työtä siellä raivaustehtävissä, vaan siitä, että Fortumilla oli liian vähän varautumista tilanteeseen.

Edustaja Eestilä myös tämän maakaapeloinnin hintaan puuttui. Vattenfall — joka itse asiassa jo muulla nimellä tunnetaan Suomessa, mutta käytetään Vattenfall-nimeä tässä salissakin, se on kansalaisille tutumpi — Vattenfallhan rakentaa tällä hetkellä käytännössä kaikki verkkonsa Suomessa maakaapeloinnilla lukuun ottamatta näitä avokallioita ja paikkoja, joissa se ei ole teknisesti mahdollista, mutta sen sijaan Fortum rakentaa tälläkin hetkellä vain murto-osan verkoistaan maakaapelina, eli he rakentavat tällä hetkellä uutta verkkoa ilmakaapelilla ja myös uusivat vanhoja verkkoja edelleen ilmakaapeloinnilla. Ja tässä piilee se, että olen edustaja Eestilän kanssa eri mieltä siitä, että hinnat tulisivat nousemaan.

Kun siirrytään maakaapelointiin, niin ei sitä pidäkään tehdä niin, että se tehdään kertarysäyksellä, vaan meidän sähköverkkomme on valtaosaltaan tulossa lähivuosina, lähimmän 5—20 vuoden aikana, uusimisikään, ja siinä vaiheessa pitää tämän ministeri Häkämiehen velvoitteen olla kunnossa, niin että silloin, kun vanhaa verkkoa lähdetään uusimaan, ei enää laiteta sinne keskelle kuusimetsää menemään sitä ilmakaapelina, vaan niin kuin edustaja Mäkipää lakialoitteessaan ja ministeri Häkämies ministeriönsä valmistelussa on esittänyt, siirrytään silloin maakaapelointiin.

Eli kun verkko on pakko uusia, kun kaapelointi on pakko uusia, niin tehdään se järkevällä tavalla. Se maksaa hetken. Se pystytään Fortumin voitoista hyvin nopeasti kuittaamaan, Ruotsista on myös malli siihen, eli se ei tule nostamaan hintojakaan, ja toisaalta tiedän, että se tulee lopulta kääntymään Fortuminkin voitoksi sen myötä, että tällaisilta mylläköiltä vältytään tulevaisuudessa, mitä Tapani-myrsky ja Hannu-myrsky aikaan saivat.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä sähkömarkkina-asia menee eteenpäin. Siinä mielessä tästä maakaapelista totean, että tiedän, että tämä ei ole mikään ihan yksioikoinen asia, joten en ole sitä kovin viemässä eteenpäin, koska tiedän, että maaseudulla tämä maakaapelointi on hirmuisen kallista. Mitä tänä päivänä sähköyhtiöt voisivat tehdä, on se, kun tiedämme, kun liikuimme myrskyaikana, että puut olivat kaatuneet linjojen päälle, että tämän linjan välin pitäisi olla suurempi, että tämmöisessä raivausjutussa päästäisiin monessa paikassa eteenpäin, ettei näitä kalliita maakaapelointeja tulisi, mitä sitten aikanansa tuleekin.

Ihan täytyy sanoa, että omalta paikkakunnaltani Pirkanmaalta löytyi kyllä talkoohenkeä, siellä oli vapaaehtoisia kaiken alan yrittäjiä ja ihmisiä sahailemassa ja oli autoja. Me pääsimme niissä myrskyvahingoissa hyvin mukavasti pienillä kolhaisuilla, mutta välttämättä se ei ollut näin. Monet saattoivat potea tätä myrskyn tuhoa montakin viikkoa vielä eteenpäin.

Tämä lakialoite ei varmaan ole mikään täydellinen, mutta uskon, että tämä tuo keskustelua sitten, kun varsinainen hallituksen esitys tulee, ja tätä voidaan myös siinä rinnalla käyttää.

Markku Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Sen takia käytän näitä puheenvuoroja, että edustaja Mäkipään aloite koskettaa sähkömarkkinoita ja minun mielestäni on hyvä, että niiden toimintaa hieman tässäkin talossa pohditaan. Tietenkään en ole sähköalan asiantuntija enkä sillä tavalla pysty puhumaan heidän puolestaan mutta toki heidän papereitaan ja analyysejään olen lukenut aika tarkkaan, koska olen sähköyhtiön hallituksessa ja joudun siellä tekemään näitä päätöksiä investointien näkökulmasta, ovatko ne taloudellisesti järkeviä, mikä niitten takaisinmaksuaika on ja mikä niitten hyöty on jnp.

Mutta ministeri Häkämies sinänsä oli hyvällä asialla, että hän lähti ikään kuin ottamaan tämän ongelman käsiteltäväksi ja lähti viemään sitä eteenpäin. Katsotaan sitten, minkä lopullisen muodon se saa.

Mutta siitä varsinaisesta ongelmasta, mikä koskee näitä johtokäytäviä, minulle on sellainen käsitys tullut ammattimiesten puheenvuoroista, että se on millintarkkaa työtä, kuinka leveä se on. Se ei ole niin, että sitä vaan levennetään summittaisesti, jolloin ei tule näitä lumi- eikä muita vahinkoja mutta ne muut vahingot metsänomistajille ja muille ovat huomattavasti suuremmat. Sen takia se matemaattisesti lasketaan tarkkaan, kuinka leveä ja mitä sille johtokäytävälle kannattaa tehdä.

On olemassa monia sellaisia maaperiä ammatti-ihmisten selvitysten mukaan, joihin maakaapelointia ei kannata harkita. Vaikka verkkoa uusitaan, niin minulle on tullut sellainen käsitys, että se monin paikoin on kolme neljä kertaa kalliimpaa kuin maanpäällinen verkko. Minä oikeasti kannan huolta siitä, että jos me lähtisimme sokeasti lain pakottamana tekemään maakaapelointia joka paikkaan, missä saattaa olla kymmeniätuhansia kilometrejä sitä verkkoa, niin se johtaa siihen, että väistämättä siirtohinta nousee. Kun kenenkään talous ei kestä enää merkittävää sähkölaskujen nousua, niin sen takia minusta tämä on tärkeä ottaa huomioon, että me noudatamme sitä maakaapelointia pikkuhiljaa niillä alueilla, millä se on taloudellisesti perusteltua, mutta muuten kiinnitämme entistä voimakkaampaa huomiota johtokäytävien raivaamiseen ja siihen, että kun siellä puut kasvavat, niin ne ajoissa sitten laitetaan siihen kuntoon, että ne eivät pääse aiheuttamaan ongelmia.

Lauri Heikkilä /ps:

Edustaja Heinoselle tarkennuksena voisin todeta, että nuo Häkämiehen lausunnot siellä alussa tuon maakaapeloinnin toteuttamiseksi olivat melko lennokkaita, mutta toki palautetta saatuaan hän muutamassa päivässä siirtyi takaisin asialinjalle tuossa maakaapeloinnissa, ja varmaan saamme hyviä lakiesityksiä sitten, kun ministeriö aikanaan ne valmistelee.

Heinoselle toteaisin vielä, että en ole toki kannattanut nykyistenkään puhelin- ja sähköpylväitten sijoittamista maanteiden varsille. Lähinnä ne ovat siellä liikenneturvallisuutta vaarantamassa, ja ne pitäisi poistaa. Toki maakaapelit auttavat siinä vähän, että harvenee niitten pylväitten lukumäärä siellä.

Oli puhetta viime puheenvuorossa noista johtokäytävistä ja niitten leveydestä. Se on ihan asiallista puhetta, kuten edustaja Eestilä totesi, ja myöskin Mäkipään puheessa se aikaisemmin oli esillä. Siitä sähköyhtiöt ovat aika paljon tinkineet eivätkä ole pitäneet huolta, kun ovat tavoitelleet vain noita pörssivoittoja ja sijoittajille hyvää tulosta. Johtokäytävistä huolehtiminen ja riittävän leveyden säilyttäminen on ihan aiheellista myöskin tulevaisuudessa, jotta sillä tavalla saadaan kohtuuhintaiset sähköverkot säilytettyä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Itse olen kyllä perussuomalaisten kanssa eri mieltä siitä, että näitä aukkoja pitäisi lähteä sähkölinjojen vierellä pääsääntönä laajentamaan. Se on erittäin merkittävää meidän maa- ja metsätaloudellemme ja metsänomistajille, jos me teemme sellaisen ratkaisun, että jokaisen sähkökaapelin varsi raivataan niin laajalta alueelta, että männyt taikka kuuset eivät yllä tuohon linjaan. Tällä hetkellä meidän verkostamme valtaosa menee teiden varsilla, ja se tarkoittaisi suurin piirtein sitä, että toinen mokoma pitäisi siitä linjasta metsän puolelle raivata auki. Se olisi sitten suurin piirtein käytettävissä joulukuusien viljelyyn, jos siihenkään. Itse en kannata sitä, vaan kyllä minä haluan puolustaa myös suomalaisia metsänomistajia ja heidän oikeuttaan omaan maahan, enkä olisi sosialisoimassa heiltä tätäkin aluetta, joka tällä hetkellä näiden sähkölinjojen varressa kulkee, metsätaloudelta pois.

Maakaapelointi toki maksaa, se maksaa noin 10—20 miljardia euroa, mutta niin kuin totesin, lähimmän 20 vuoden aikana Fortumin ja meidän maamme verkosta valtaosa tulee uusimisikään, ja siinä vaiheessa tuo maakaapelointi kannattaa tehdä niillä kaikilla alueilla, joilla se on teknisesti ja taloudellisesti järkevää. Ja niin kuin kerroin, Ruotsissa on olemassa malli, jolla on suljettu se mahdollisuus, josta edustaja Eestilä kantoi huolta ihan aiheellisesti, että tämä maakaapeloinnin hinta siirrettäisiin suoraan siirtohintoihin. Ruotsissa on malli, jossa on rajattu niin, että se ei ole saanut vaikuttaa sähköyhtiöiden hinnoitteluperiaatteisiin, vaan se on nimenomaan leikattu sieltä voitoista, ja kun katsomme Fortumin voittoja, niin sieltä on ihan hyvin leikattavissa tämän verran kyllä tähän maakaapelointiinkin, kun se tehdään 20—25 vuoden aikana.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nämä myrskytuhot, jotka nämä sähkökatkot ovat aiheuttaneet suuressa määrin, ovat melko uusi ilmiö, mutta valitettavasti tämä ilmastonmuutos näyttää tekevän sen, että ne ovat meille tästä lähtien arkipäivää, jos ei nyt jokapäiväistä, niin jokavuotista, ja näiden kanssa sähköyhtiöt ja kansalaiset eri puolilla maata joutuvat painimaan.

Sen voi sanoa — kun olin sisäministeriössä erityisavustaja ja ensimmäisen kerran näihin myrskytuhoihin ja sähkökatkoksiin jouduin törmäämään tätä kautta — että osaaminen Suomessa myrskytuhojen korjaamisessa ja tiedottamisessa näitten kriisien aikana on parantunut merkittävästi. Edelleenkin tämä valmius on liian alhainen, mutta selvää parantumista tässä on ollut, ja minusta Tapani-myrskyn yhteydessä selkeästi näki, että näistä edellisistä myrskyistä ja niiden tuhojen korjaamisesta oli jo otettu oppia.

Kuitenkin meillä on valtavasti tehtävää, ja tämä maakaapelointi on selkeästi se pitkän aikavälin ratkaisu, johon tulee pyrkiä. Nyt on jo nähtävissä se, että meillä on suuria eroja sähköyhtiöiden välillä Suomessa siinä, miten näitä investointeja on tehty, ja koska ne yhtiöt, jotka ovat hoitaneet omaa leiviskäänsä ja siirtyneet maakaapelointiin edes osittain, selkeästi hyötyvät tästä, niin uskon, että se kannustaa — ja markkinatalous toimii tässäkin asiassa — yhtiöitä maakaapeloinnin lisäämiseen. Tämä täytyy myöskin tietysti valtioyhtiö Fortumin ottaa omaan investointiohjelmaansa.

Sitten meillä on onneksi se mahdollisuus tavallisilla kotitalouksilla, että ne voivat kilpailuttaa sähköään, niin että jos joku nostaa liiaksi nämä investointikustannukset sähkön siirtohintoihin ja sähkönhintaan, niin varmasti se kärsii.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan tämmöisenä yleisenä huomiona, kun me arvioimme sähköveron korkeutta tai sitä tasoa, millä sitä sitten viedään yhteiskunnan eri toimintoihin: kannattaisi ottaa huomioon se, että meidän sähköverkkomme kaiken kaikkiaan on rajujen investointien edessä. Fingrid eli meidän kantaverkko on rajujen investointien edessä: pylväikkö on jo nyt aika isoa ja nousee koko ajan kymmenen vuoden aikana, sieltä tulee väistämättä siirtohintoihin lisää laskua, on jo nyt tullut. Monilla maakunnallisilla yhtiöillä verkko on 50 vuotta vanha, ja se täytyy uusia. Se aiheuttaa kovat investoinnit tulevien 10, 15, 20 vuoden aikana, ja se aiheuttaa tiettyä painetta siirtohintoihin. Eli että jos joka puolella paine nousee siirtohintoihin ja sähkön hintaan, niin sen takia me tavallaan kärsimme kilpailukyvystä, ja ainakin itse kannan tästä aika lailla huolta.

Mitä tulee edustaja Heinosen huomautukseen, se oli aiheellinen. On olemassa tietenkin joku yhtiö, joka ei kenties ole kunnolla hoitanut näitä velvoitteita, mitkä koskevat myrskytuhoja, mutta kyllä tiedän, että on maakunnallisia sähköyhtiöitä, jotka ottivat asian aivan tosissaan, ja minkäännäköistä moitetta heitä kohtaan ei ainakaan minun mielestäni pitäisi esittää.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Tuossa kun edustaja Heinonen totesi, ettei näitä johtokäytäviä pitäisi leventää, niin yksi mahdollisuus on myöskin hieman pidentää sähköpylväitä ja nostaa linjoja korkeammalle, niin silloin lähistön puut eivät niin usein kaadu ja pudota linjoja alas, vaan pienemmät puut mahtuvat kaatumaan sieltä linjan alta, jos sijaitsevat jollakin etäisyydellä linjasta.

Maakaapeloinnista aiheutuvia kuluja pitää tulevaisuudessa kompensoida maaseudun ja kaupunkien välillä. Eihän siitä mitään tule, jos maaseudulla linjat rakennetaan uudestaan ja siellä harvaan asutulla maaseudulla viljelijät ja muut yrittäjät joutuvat maksamaan ne maakaapelointikulut korotettuina. Sähkön pitää olla siirrettynä samanhintaista kaupungeissa ja maaseudulla.