3) Hallituksen esitys laeiksi erikoissairaanhoitolain ja päihdehuoltolain
28 §:n muuttamisesta
jatkuu:
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö,
joka sivuaa kipeää huume- ja päihdeongelmaa,
herätti jo perjantaina tässä salissa
keskustelua. Halusin itse tuoda keskusteluun hieman toisenlaista
näkökulmaa, kuin mitä pinnallinen asiantuntemus
perjantain keskustelussa pääosin näytti.
Itse olen tehnyt vapaaehtoista päihdetyötä yli
kymmenen vuotta sekä osallistunut alan järjestötyöhön
hallintotehtävissä.
Huumeruiskujen jako ja huumeiden käyttäjien
ylläpitohoito ovat molemmat vain huumeongelman seurausten
hoitoa. Näennäisesti sekä neulojen jako
että ylläpitohoito tuottavat tulosta. Kyse on
kuitenkin pinnallisesta asiantuntemuksesta ja suppeasta lyhyen aikavälin
näkökulmasta. Itse yhä pahenevalle huumeongelmalle
nämä keinot tuottavat kenties jopa enemmän
vahinkoa kuin hyötyä.
Huumeruiskujen jako vähentää jossain
määrin tartuntatauteja. Se on hyvä. Toisaalta
ruiskujen jako antaa väärän viestin yhteiskunnan
suhtautumisesta huumeisiin. Tämä viesti alentaa huumeiden
käyttökynnystä ja siten osaltaan lisää huumeiden
käyttöä. Lopputuloksena käyttäjien määrän
lisääntyessä myös huumeruiskuihin
liittyvät tartuntataudit lisääntyvät.
Ylläpitohoito vähentää huumeriippuvaisten tekemiä rikoksia,
erityisesti omaisuusrikoksia, kun aineen saa ilmaiseksi eikä tarvitse
siihen rikoksella rahoja hankkia. Rikollisuuden kannalta tämä näyttää hyvältä,
mutta itse ihmisten, huumeriippuvaisten, osalta perusongelma säilyy.
Ylläpitohoidoissa laiton huume vaihtuu lailliseen, mutta
peruskysymys, elämää tuhoava huumeriippuvuus,
säilyy. Jos hieman karrikoi, niin tilanne muistuttaa samaa,
kuin jos alkoholisteille jaettaisiin terveyskeskuksista ilmaista
viinaa.
Korvaava ylläpitohoito voi myös osaltaan alentaa
huumeiden käyttökynnystä. Se vähentää huumeisiin
liittyvää tervettä pelkoa ja antaa väärän
viestin yhteiskunnan suhtautumisesta huumeisiin. Huumeet ja päihteet
ovat paljon vaarallisempia kuin me yleensä tässä salissakaan
ymmärrämme. Mitä enemmän sitä tervettä pelkoa niitä kohtaan
nuorilla olisi, sitä parempi.
Täytyy myös muistaa, että tehokkaimmat
huumehoidot ovat niitä, joissa ei käytetä lainkaan lääkkeitä.
Näistä lääkkeettömistä huumehoidoista
niin meillä kuin ympäri maailmaa on saatu ainoita
kestäviä tuloksia. Esimerkiksi meillä Suomessa
on yli kymmenen vuotta hyvin tuloksin hoidettu huumevieroitusta
ilman minkäänlaisia lääkkeitä.
Esimerkiksi voitte mennä tutustumaan setlementtiliikkeen
ylläpitämään Kalliolan klinikoiden
Kiskon klinikkaan. Myöskin Mikkelissä on Mikkelin
yhteisössä samanlainen hoitomuoto. On myös
muita.
Suomessa laittomien huumeiden ja laillisten huumeiden, kuten
alkoholin, käyttö kasvaa nopeasti. Osasyy ongelman
pahenemiseen meillä on löysä huumepolitiikka,
lyhytnäköinen suhtautuminen huumeiden vaaroihin.
Hyvää tarkoittava pehmeä huumepolitiikka
on epäonnistunut. Siitähän kertovat koko
ajan pahenevat luvut. Huumepolitiikassa tarvittaisiin uudelleenarviointia
ja syvällistä paneutumista huumeiden käytön
problematiikkaan ja myös niiden ihmisten asemaan, jotka
ovat uhassa ajautua huumeiden tai muiden päihteiden käyttöön.
On syytä tuoda esiin myös se, että toipuneet huumeiden
käyttäjät, heitäkin on, ja heidän
järjestönsä kannattavat varsin yleisesti
tiukempaa huumepolitiikkaa kuin meidän virallinen politiikkamme
on. Huumeruiskujen jakoon he ja käytännön
kenttätason huumetyöntekijät — tarkoitan
järjestöjen huumetyöntekijöitä — suhtautuvat
erittäin kriittisesti ainakin siinä muodossa, missä sitä nykyisin
yleisesti käytännössä tehdään.
Täällä puhuttiin kauniisti siitä valistuksesta,
mitä siinä yhteydessä jaetaan. Valitettavasti totuus
on toinen. Siihen voi jokainen, jos haluaa, perehtyä.
Suomalainen yhteiskunta tarvitsee syvällisen keskustelun
päihdeongelmista. Sitä osoittaa, että aina
kun viime vuosien varrella on ollut eduskunnassa jotakin huume-
tai päihdekysymystä koskeva asia esillä,
siitä on keskustelua käyty, mutta sellaista kokonaisvaltaista
keskustelua, missä ongelmaa voisi kaikilta puolilta käsitellä,
sellaiseen tilaisuutta, ei meillä ole ollut. Kuitenkin päihdeongelma
kaiken kaikkiaan, mielialakemia, niin kuin monet asiantuntijat sanovat,
on yksi suurimmista meitä ja yhteiskuntaa, jopa koko ihmiskuntaa,
uhkaavista ongelmista. Sen takia myös eduskunnalla olisi
aihetta käydä perusteellinen keskustelu niin huumeista,
alkoholista kuin kaikista muistakin päihdeongelmista. Kysymys
on kaikissa samasta asiasta; vain kemiallinen aine on erilainen
ja yksityiskohdat erilaiset. Ennen kaikkea meidän tulee
koko yhteiskunnassa syventää asiantuntemusta ja
tietoa päihteistä. Meidän tulee myös
ymmärtää, että ainoa todella
tehokas päihdetyö on ennalta ehkäisevä työ.
Meidän täytyy myös ymmärtää,
että tällä työllä voidaan
huume- ja päihdeongelmat voittaa. Ei ole mitään
syytä toivottomuuteen, jos asenteet ovat oikeat ja osoitetaan
riittävästi voimavaroja. Voimavaroja ei tarvita
niin paljon, että ne ylittäisivät millään
tavoin meidän yhteiskuntamme voimavarat. Tärkeää olisi
myös luoda ja edistää tässä yhteiskunnassa
sellaisen elämän mahdollisuutta, johon eivät
kuulu huumeet eivätkä päihteet ja johon
kuuluvat raittiit elämäntavat. Noin vuosisata
sitten viinan kirot synnyttivät voimakkaan yhteiskunnallisen
liikkeen. Nyt tarvittaisiin uutta herätystä huumeita,
viinaa ja ylipäänsä mielialakemiaa vastaan.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! En tähän ruiskujenvaihto-ohjelmaan
nyt tällä kertaa puutu enempää,
koska käytin siitä puheenvuoron jo edellisellä kerralla. Haluan
vain sanoa sen, että jos henkilö on onnistunut
hankkimaan itselleen heroiinia, hän hyvin epätodennäköisesti
jättää sen käyttämättä sen
takia, että hänellä on käytössään
vain likainen neula. Sen takia uskoisin, että jos hän
saa käyttöönsä puhtaan neulan,
se ei lisää heroiinin käyttöä,
ja jos hän on saanut käyttöönsä puhtaan
neulan, se ei auta häntä mitenkään
hankkimaan itselleen heroiinia, eikä se neula toimi ilman
sitä heroiinia.
Sitten korvaushoidosta. Ensinnäkin, viimeaikainen lääketieteellinen
näyttö selvästi osoittaa, että vaikean
heroiiniriippuvuuden hoitamisessa korvaushoito on aivan ylivoimaista.
Suomella on tästä asiasta itse asiassa kokemusta
sodan jälkeiseltä ajalta, koska sota-aika tuotti
meille nimenomaan sotilaiden keskuudessa paljon heroiiniriippuvaisia,
koska heroiinia käytettiin sekä haavoittuneiden
hoitoon että yskänlääkkeenä sota-aikana.
Näitä heroiinikoukkuun jääneitä silloin korvaushoidolla
kaikessa hiljaisuudessa ja asiasta enempää metelöimättä hoidettiin
ja se osoittautui varsin menestykselliseksi.
Olen aivan samaa mieltä edellisen puhujan kanssa, että jos
onnistumme hoitamaan huumeriippuvaisia lääkkeettömällä hoidolla
ja saamme heidät raittiiksi, se on tietysti kaikkein paras mahdollinen
tulos. Valitettavasti heroiinin osalta tämä onnistuu
vain noin 20 prosentilla. Meidän on hyvä olla
kiinnostuneita myös siitä 80 prosentista eikä jättää heitä huumekauppiaitten
armoille ja tavallaan ylläpitämään
tätä laitonta elinkeinoa Suomessa ja samalla rikoskierrettä,
varsinkin kun heroiinikauppa on organisoitunut tämmöisenä ketjukirjepelinä,
jossa heroiinia ensin tarjotaan halvalla ja, kun asianomainen jää koukkuun,
hänet valjastetaan kaupan palvelukseen, ja tällä tavalla
se on ikään kuin ikiliikkuja koko järjestelmä.
On tietysti totta, että on paljon huumeriippuvuudesta
selvinneitä, jotka ovat selvinneet lääkkeettömällä hoidolla,
mutta he eivät yleensä ole olleet opiaattien väärinkäyttäjiä,
vaan esimerkiksi amfetamiinin tai jonkin tätäkin
lievemmän huumeen käyttäjiä.
Silloin siitä tulevat tulokset ovat tietysti aivan erilaisia.
Amfetamiiniriippuvuuteen meillä ei ole myöskään
mitään korvaushoitolääkettä olemassa.
STM:n tarkoituksena, jos eduskunta tämän lain
hyväksyy, on antaa asetus, jossa korvaushoitoa laajennetaan
nykyisestä julkisen sektorin parissa. Kun sekä julkisuudessa
että vähän muuallakin on esitetty arveluja,
että tämä johtaisi näitten lääkkeitten
menemiseen katukauppaan, tulos on kyllä aivan päinvastainen,
koska julkisen sektorin järjestelmässä korvaushoidossa
tämä tabletti joudutaan imeskelemään
hoitohenkilökunnan läsnä ollessa eikä sitä sen
takia juurikaan voi sitten enää minnekään
myydä.
Sen sijaan nykyinen käytäntö, jossa
EU-lainsäädäntö pakottaa meidät
sallimaan sen, että tätä lääkettä saa
tuoda omaan käyttöön Ranskasta, johtaa
sen kaltaiseen lääkkeittenhakuturismiin, josta
aineita sitten valuu katukauppaan, koska jollakin tavoinhan se lääkkeitten
haku pitää myös rahoittaa. STM on yrittänyt
rajoittaa tätä virtaa sen liikkuma-alan puitteissa,
jonka EU-sopimus meille antaa, ja me olemme rajoittaneet sitä määrää,
jonka kerrallaan saa tuoda, niin alas kuin mahdollista ja sitten
korjanneet myös sen virheen, että kun aikaisemmin
sai tuoda kahden viikon annoksen kuinka monta kertaa tahansa sen kahden
viikon puitteissa, niin nyt kahden viikon annoksen saa tuoda vain
joka toinen viikko. Emme pysty tukkimaan tätä virtaa
täysin, mutta pystymme sitä olennaisesti vähentämään.
Sen lisäksi ainetta tietysti myös salakuljetetaan,
mutta sitä saa tuoda tällä hetkellä myös
laillisesti. Suomessa ei ole mitään kaavailuja
tuottaa korvaushoitolääkkeitä apteekkimyyntiin
juuri sen takia, että näitä voidaan käyttää myös
huumeenomaisesti ja sitten niitä virtaisi katukauppaan.
Oma käsitykseni on se, että huumekorvaushoito
on hyväksi itse potilaalle, mutta vielä voimakkaammin
ympäröivälle yhteiskunnalle, koska se
vähentää huumerikollisuutta ja vie huumekaupalta
kannattavuutta. Se, että se vie huumekaupan kannattavuutta,
on ehdottoman tärkeä seikka, ja varoittaisin niitä,
jotka törmäävät tietoihin siitä,
kuinka haitallista korvaushoito on, että kannattaa katsoa,
mistä tämä tieto on peräisin
ja kuka sitä levittää, koska on selviä merkkejä siitä,
että huumekauppiaat yrittävät tehokkaita hoitoja
vastaan hyökätä. Onnistunut huumehoitohan
on huumekauppiaan pahin vihollinen.
Ed. S. Pietikäinen merkitään
läsnä olevaksi.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen ed. Kuisman kanssa samaa mieltä siitä,
että tehokkaimmat hoidot ovat ne, joissa ei lääkkeitä käytetä.
Omalta osaltani olen valmis tekemään parhaani
sen suhteen, että juuri tällaisia hoitomuotoja
kehitetään ja juuri tällaisiin hoitomuotoihin osoitetaan
lisää voimavaroja. Me pirkanmaalaiset kansanedustajat
olemme yrittäneet — ei ole kysymys huumehoidosta
vaan päihdehoidosta, alkoholistien hoidosta — saada
lisärahoja, mutta aika huonosti meille on käynyt.
Kiitos opetusministeriön ja kiitos myös sosiaali-
ja terveysministeriön rahoja on osoitettu mutta aivan riittämättömästi,
ja kiitos Pirkanmaan sairaanhoitopiirille, että se oli
valmis edistämään tätä ja
lähtemään rakentamaan saumatonta hoitoketjua,
ja ennen kaikkea kiitos Pirkanmaan ammattikorkeakoululle, joka on
tehnyt tämän suuren työn. Mutta emme
me voi viedä sitä eteenpäin, kun ei ole
riittäviä voimavaroja. Tämä on
aivan selkeä lähtökohta. Mutta, ed. Kuisma,
ei se, jos ihmisiä autetaan pääsemään
askel askeleelta eteenpäin, tarkoita, ettei muita keinoja
käytetä; siitä olen ed. Kuisman kanssa
täysin eri mieltä.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on esitetty
kovin mustavalkoisia sävyjä. Kun joku kritisoi
holtitonta Subutexin tai muiden korvaushoitojen käyttöä,
mielletään, että vastustettaisiin kaikkien
lääketieteellisten menetelmien käyttöä huumevieroituksessa.
Se viesti, mikä pitää tämän
lain käsittelyn yhteydessä antaa, on se, että kaiken
tyyppisten hoitojen pitää tähdätä vieroitukseen
eikä lopun elämää kestävään
uudenlaisen huumeen käyttöön. Toisaalta myös
on hyvin tarkasti rajattava väärinkäytöt pois,
oli sitten kysymys laillisten lääkkeiden levittämisestä katukauppaan
tai nieltäväksi tarkoitettujen aineiden ruiskuttamisesta
suoneen. Tässä viestin sosiaali- ja terveysministeriöstä pitäisi olla
selvä eikä lähteä hyväksymään
Subutex-propagandaa, jossa äärimuodossaan on kysymys
Aldous Huxleyn Soman kauppaamisesta uudella nimellä ja
paljon kalliimpana, yhden tuotemerkin ja sen valmistajan suosimisesta.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minulle on tullut sellainen käsitys,
että tässä on värittänyt
korvaushoitoa Subutexin tai muiden korvaushoitoon tarkoitettujen
aineiden väärinkäyttö ja se
on varmaan se, mikä on negaatioita tai pelkoja korvaushoitoon
liittänyt. Se, että Subutex annetaan valvotusti
kielen alla imeskellen, on ihan eri asia, kuin jos sitä käytetään
väärin suonensisäisesti neulalla. Uskoisin,
että tällaiset pelot ovat korvaushoitoa jollakin
tavalla haitanneet.
Itse esityshän on hyvä. Se tähtää juuri
siihen, että askel askeleelta päästäisiin
terveen kirjoihin. Meidänkin pitäisi keskustelussamme
erottaa se, että mehän puhumme täällä,
totta kai, valvotusta, oikeasta korvaushoidon ja aineiden käytöstä.
Puhemies:
Vastauspuheenvuoro, ed. Kokkonen.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Olen itse asiassa pyytämässä puheenvuoroa.
Puhemies:
Meillä on vielä debatti meneillään. Minä arvelin äskeisen
liikehdinnän tarkoittaneen vastauspuheenvuoropyyntöä.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Soininvaara perusteli ruiskujen
vaihto-ohjelmaa sillä, että jos henkilö on
hankkinut heroiinia, hän ei jätä sitä käyttämättä puhtaan
ruiskun puutteessa. Tuskinpa kukaan täällä on
väittänyt sitä, että joku huumeita
hankkisi sen vuoksi, että on onnistunut puhtaan ruiskun
jostain saamaan. Mutta ihmettelen sitä, että ministeri
ei näe ristiriitaa sen välillä, että toisaalta
huumeiden käyttö on laitonta ja huumehoidoissa
huumeyksiköissä pitäisi antaa viesti,
että huumeita ei pitäisi käyttää lainkaan,
ja toisaalta ruiskuja jaetaan. Kaikkein ongelmallisemmaksi tämä tulee
juuri vankilaympäristössä, jonka suhteen
ymmärtääkseni ministeri on myös ajanut
sitä linjaa, että puhtaita ruiskuja pitäisi olla
myös vankiloissa saatavilla. Kuitenkin lähtökohta
on se, että vankilaan ei pitäisi huumetta päästä lainkaan.
Ministeri vihjaisi, että ne tahot, jotka kritisoivat
ylläpito- ja korvaushoitoa, olisivat jotenkin tekemisissä rikollisen
huumekaupan kanssa. Se taho, jonka itse olen nähnyt julkisuudessa
tätä voimakkaimmin kritisoivan, ovat Alkoholitutkimussäätiön
(Puhemies koputtaa) entinen ja nykyinen tutkimusjohtaja, jotka ovat
arvostelleet (Puhemies koputtaa) tätä ratkaisua
epäillen, että huumeiden käyttö näin
...
Puhemies:
(koputtaa)
Ed. Räsänen, vastauspuheenvuoro on minuutin,
ja teemme eron vastauspuheenvuoron ja tavallisen välillä.
... päinvastoin lisääntyisi.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Soininvaara puolustaa ruiskujen
jakoa ja puolustaa myös huumeiden jatkuvaa käyttöä,
tosin tässä yhteydessä hoitotarkoituksiin.
Lakivaliokunta teki matkan vuonna 2000 Sveitsiin ja Hollantiin.
Siellä tutustuimme naisvankilaan. Ihmeeksemme havaitsimme,
että siellä oli suljetuissa vankilaoloissa ruiskujen
vaihtoautomaatti. Se ei meidän ymmärrykseemme
sopinut, ja toivottavasti sitä ei tänne Suomeen
tuoda, vaan rakennetaan vankilat niin, että huumeet pysyvät
vankilan ulkopuolella, ja hoidetaan vangit terveiksi.
Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa näkyy unohtuvan
herkästi se, mistä ilmaisten ruiskujen jakaminen
alkoi. Ainakin Pääkaupunkiseudulla se alkoi nimenomaan
siitä, että hivin ja keltataudin osalta tuli jo
epidemialuonteisia piirteitä. Ne, jotka sairastuivat, eivät
välttämättä olleet pitkäaikaisia
huumeiden käyttäjiä, vaan ihan nuoria,
jotka ekaa kertaa kokeilivat ja joilla huono tuuri kävi.
Tässä keskustelussa haluaisin vielä kiinnittää huomiota
siihen, että on varmasti syytä antaa tarkempia
ohjeita, miten näitä hoitoja annetaan, mutta kiinnittää myöskin
huomiota siihen, minkälaisia kustannuksia nämä aiheuttavat,
koska tavallisten terveyskeskustoimintojen yhteydessä on
erittäin vaikea, ainakin suurimmissa yksiköissä,
järjestää huumepotilaiden hoitoa.
Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Huumekauppiasviittaukset ministeri Soininvaaralta
ovat kyllä aika asiattomia. Itse olen ja ne piirit, joissa
toimin, järjestöt, ovat mahdollisimman kaukana
näistä, ja luulen, että ei kukaan ole
kauempana huumekauppiaista ja enemmän huumeita vastaan
kuin ne piirit. En tiedä, missä piireissä ministeri
Soininvaara liikkuu, joissa tällaisia puhutaan. Minusta
olisi paljon turvallisempaa ajatella näitä asioita,
jotka minulle ovat tärkeitä muuallakin kuin politiikassa,
jos ministeri Soininvaaran asenteissa olisi ollut samanlaista, mitä ministeri
Koskisen puheenvuoro ilmaisi. Olen hyvin lähellä niitä ajatuksia.
Nyt olemme laittamassa voimavarat lääkehoitoon.
Lääkkeettömissä hoidoissa on
ollut hyviä hankkeita paljon, ja itsekin olen yrittänyt
niitä edistää, mutta ne eivät
saa rahaa, ja sitten valitetaan, ettei ole hoitopaikkoja. Ei tietenkään
ole hoitopaikkoja, kun yhteiskunta ei anna resursseja eikä pelkällä hyväntekeväisyydellä
hirveän paljon
saada nopeasti aikaan.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, jos ministeri Koskinen
valitti sitä, että se, joka vastustaa holtitonta
korvaushoitoa, saa sen maineen, että hän vastustaa
myös asiallista korvaushoitoa, asia on myös toisin
päin: Se, joka haluaa ajaa asiallista korvaushoitoa, saa
helposti sen maineen, että kannattaakin holtitonta korvaushoitoa.
Voin vakuuttaa, että STM:n linjana on kyllä erittäin
tiukkojen sääntöjen vallitessa tapahtuva
korvaushoito.
On myös valitettavasti todettava se, että jos henkilöllä on
vakava pitkäaikainen heroiiniriippuvuus, se yleensä muuttaa
hermostoa ja aivojen rakennetta niin pahasti, että siitä ei
koskaan toivu. Silloin kyllä saattaa olla edessä elinikäinen lääkehoito.
Sitä ei missään tapauksessa voi verrata
mihinkään iloiseen Soman nauttimiseen sen takia,
että kyllä semmoisen henkilön elämä on
aikamoista tuskaa lääkehoidon aikanakin. Kuten sanottu,
meidän sota-aikamme synnytti juuri samanlaista. Silloin
muuten korvaushoitona annettiin suoraan heroiinia, koska nykyisiä lääkkeitä ei ollut
olemassa.
Sitten haluan ruiskujenvaihto-ohjelmasta sanoa, että se
on ollut siinä mielessä suuri menestys, että sekä hepatiittitapaukset
että ennen kaikkea hiv-infektiot on saatu vähenemään,
vaikka nimenomaan hiv-infektioita maan rajojen ulkopuolella olisi
tarjolla kyllä tällä hetkellä aika
paljon. Pidän tätä hyvänä tuloksena.
On todettava myös, että meidän huumepolitiikkamme
on kuitenkin saanut huumeiden käyttöä taittumaan
ja että esimerkiksi huumekuolemien ja erityisesti heroiinimyrkytysten
määrä on viime vuonna jo selvästi
kääntynyt laskuun, kun se aikaisemmin vain holtittomasti
nousi. Siltä osin voidaan sanoa, että tämä politiikka
on ollut varsin onnistunutta.
En missään tapauksessa sanonut, että ne
ihmiset, jotka propagoivat korvaushoitoa vastaan, olisivat jollakin
tavoin tekemisissä tai liittoutuneet heroiinikauppiaitten
kanssa. Yritin vain sanoa, että he saattavat vahingossa
puhua näiden puolesta.
Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerin viittaukset, kahteen kertaan, sotaveteraaneihin
minäkin ymmärrän, ja se on varmaan hyvä.
Nyt meillä on kysymys nuorista, 20—25-vuotiaista,
normaaleista ihmisistä elämän alussa.
Minä ymmärrän hyvin, että sellaiselle
pitkäaikaiselle heroiinin käyttäjälle,
joka on terminaalivaiheessa, tällaista hoitoa voidaan antaa
muualla kuin terveyskeskuksessa. Mutta kun lukee ministeriön
suunnitelmia — joka terveyskeskukseen korvaavia hoitoja,
hyvin nuorillekin huumeiden käyttäjille niitä ehkä annetaan — millä tavalla
ministeriö voi jokaista terveyskeskusta kontrolloida? Kyllä ihan
selvästi voimavarat ollaan nyt laittamassa ihan väärään
suuntaan, jossa voidaan tehdä todella korvaamatonta vahinkoa
näiden nuorten ihmisten kohdalla.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Se, että liikehdin levottomasti,
johtui siitä, että minun piti itse asiassa olla
konventtikokouksessa, mutta kiire lienee jo mennyt pahimmiltaan ohitse.
Puheenvuorossani reagoin pääasiassa siihen, mistä viime
perjantaina keskusteltiin. Totean uudelleen vielä, että pidän
yksiselitteisen selvänä sitä, että kun
kerran huumausaineitten käyttäminen on meillä kriminalisoitu,
on sen käytön apuvälineitten, kuten ruiskujen,
jakaminen rikoksentekovälineitten jakamista. En tästä voi
mihinkään muuhun tulokseen tulla. Jos ollaan sitä mieltä,
että niitä pitää jakaa tartuntatautien
ehkäisemiseksi, johdonmukaisuus kai vaatii jakamaan niitä myös
vankiloissa, joissa ihmisten, jotka on tuomittu huumausainerikoksista,
myös tiedetään jatkavan suonensisäisten
huumeitten käyttämistä.
Minun on vaikea ymmärtää, että yhteiskunta ensin
rankaisee ihmisiä ja panee heidät telkien taakse,
kun he käyttävät ja myyvät huumeita
ja niiden käytön apuvälineitä ja
kun asianomaiset aikanaan passitetaan vankilaan siksi, ettei yhteiskunta
hyväksy huumeitten käyttämistä ja
levittämistä, heille ryhdytäänkin
jakamaan apuvälineitä, jotta he voisivat käyttää huumeita,
vaikka kaikki tiedämme, että niitten hankkiminen
ja käyttäminen tapahtuu rikoksin, ja käyttö kai edelleen
on vankilassakin rikollinen teko.
Tänään juuri Helsingin Sanomat otsikoi
ja kirjoitti lyhyesti siitä, että vankilassakin
voi tehdä törkeän huumausainerikoksen
ja ihminen on tuomittu tällaisesta teosta. Ruiskuilla on
myöskin erittäin helppo uhkailla henkilökuntaa
vankilassakin. Miten on vankilan henkilökunnan työsuojelun
laita? Miten arvelette tämän vaikuttavan vankiloitten
ilmapiiriin?
Erityisen ikävää mielestäni
on se, että huumausaineitten käytön ennaltaehkäisyyn
suhtaudutaan niin leväperäisesti. Niin ikään
harvoja asioita on maassamme hoidettu niin huonosti kuin huumausaineitten
käyttäjien todellinen hoito, todellinen vieroitushoito.
Vieroituspaikkoja on maassamme muutaman käden sormilla
laskettava määrä. Korvaus- ja ylläpitohoito-ohjelmista on
keskusteltu vuosikymmeniä, mutta edelleen niitten järjestäminen
ontuu. Hyvä, että nyt ollaan, kuten ministeri
Soininvaara sanoi, rakentamassa lisää vieroitushoitoa.
Se, että kymmenientuhansien vanhempien keräämä adressi
nuorten pakkohoidon järjestämisestä jätettiin
edelliselle eduskunnalle, on merkki tavallisten vanhempien valistuneisuudesta
ja hädästä, mutta se on kaikunut kuuroille
korville. Ministeri Soininvaara on minulle vastannut asiaa useaan
kertaa kysyttyäni, että selvittelyt ovat menossa
tai että kunhan nyt saataisiin edes kaikille vapaaehtoisestikin
hoitoon pyrkiville hoitopaikka, vasta sitten kannattaisi puhua pakkohoidosta.
Minun on vaikea nähdä pakkohoitoa ja vapaaehtoista
hoitoa toistensa vastakohtina. Mielestäni tämä on
välinpitämätöntä suhtautumista ihmisten
aitoon hätään.
Ministeri kyseli perjantaina minun etiikkani perään
ja vannoi itse seurausetiikan nimiin. Minä olen velvollisuusetiikan
kannattaja. Mielestäni meillä on poliitikkoina
velvollisuus vastata ihmisten aitoon hätään
todellisin toimin eikä käsiä pesemällä.
Mielestäni neulojen jakelupisteitten perustaminen, kun
ei muihin riittäviin toimenpiteisiin ongelman hoitamiseksi
ole ryhdytty, on käsien pesua. Uskotellaan, että kaikki
on hyvin, kun ihmiset voivat saada puhtaita neuloja.
Viimeksi eilen keskustelin A-klinikkasäätiön erään
henkilön kanssa, joka totesi, että henkilökunnastakin
on erittäin ahdistavaa, kun se ei muuta ehdi tehdä kuin
jakaa neuloja, mutta kun muuta hoitoa ei ole, kun ei ole vieroituspaikkoja, mihin
ihmisiä voisi lähettää, sitten
annetaan niitä neuloja. Olen yhtä mieltä siitä,
että hivin ja hepatiitin ehkäisemiseksi on tehtävä työtä.
Mutta minun on edelleenkin vaikea nähdä neulojen
jakamista oikeana keinona.
Hyvää tarkoittavilta ihmisiltä puuttuu
kokonaan näkemys siitä, mistä huumausaineitten
käytössä on kysymys. Huumausaineitten
käyttö on oma kulttuurinsa. Pahoittelen sitä,
ettei eduskuntaan voitu byrokraattisista syistä rakentaa
muutama vuosi sitten taideteollisen ja sosiaalioppilaitoksen yhdessä tekemää niin
sanottua huumepolkua, jossa hyvin konkreettisesti esiteltiin huumausaineitten
käyttäjän huumeitten kokeilun aloittamista,
käyttöä, hoitoonhakeutumisyrityksiä ja
vieroitusyrityksiä. Siitä olisivat kansanedustajatkin,
ministereistä puhumattakaan, voineet oppia paljon. Ehdotuksemme
kuitenkin tyrmättiin.
Ei huumausaineitten käyttäjän kanssa
voi tehdä sitovaa, reilua sopimusta. Ei hän kykene
pitämään siitä kiinni. Kun elää vain
piikistä piikkiin, ei silloin ajattele, onko riittävästi
puhtaita neuloja. Moni kokeilija aloittaa nimenomaan toisen käyttäjän
ruiskulla, jengissä.
Ruiskujen jakamisen väitetään vähentävän tartuntatauteja.
En ole nähnyt yhtään kriittistä tutkimusasetelmaa,
jolla olisi näytetty, että nimenomaan ohjelmasta
johtuu tartuntojen väheneminen tai että olisi
selvitetty, ettei se ole alentanut kynnystä käyttää huumeita.
Olisikohan tässä Pohjois-Karjala-tutkimusilmiö:
Samaan aikaan kun Pohjois-Karjalassa tehtiin massiivisia interventioita
ja muutettiin ihmisten elintapoja ja ruokavaliota sydänystävällisemmiksi,
vähenivät sydänsairaudet myös
siellä, missä interventioita ei tehty.
Helsingissä poliisi tietää hyvin,
että neulojen jakopisteistä haetaan neuloja myös
myyntiin, ja nykyään saakin huumeita ostaa valmiina
käyttäjäpakkauksina, joissa on tukku
neuloja ja ainetta. Neulat on haettu vaihtopisteistä. Helppokäyttöistä,
siistiä ja vaaratonta, niinkö?
Perjantaisessa keskustelussa näytti joku kuvittelevan,
että neulojen vaihtopiste tarkoittaa sitä, että siellä nimenomaan
lasketaan, montako henkilö X tuo, ja hän saa saman
määrän tilalle ja systeemi pyörii
hermeettisesti. Näin ei ole. Käykää joskus
itse katsomassa. Takaan, että järkytytte, ainakin
jos menette Helsingin isoon pisteeseen. Näin ainakin on
käynyt minulle. Neuvoja ei myöskään
henkilöille tuputeta eikä huumeitten vaaroista
varoiteta. Henkilöhän voi pelästyä ja lähteä ulos
ilman neuloja. Ensin on luotava anonyymi ja luottamuksellinen suhde,
ettei asiakas pelästy. Sisään näyttää voivan
tulla, iskeä muovipussin pöytään,
neulat pulautetaan saaviin, ja asianomainen ilmoittaa, montako uutta
neulaa hän haluaa. Ei neuloja siinä lasketa. En
suoraan sanoen usko, että niitten kokonaismäärääkään
kukaan tosissaan laskee, korkeintaan arvioi summittaisesti tai punnitsemalla,
paljonko on palautunut. Missä ovat ennaltaehkäisytoimenpiteet?
Täällä kerrottiin erään
naapurikaupungin aika pienistä neulojen vaihtopisteen toimintaluvuista. Ne
ovat pieniä siksi, että hyvin monet naapurikaupunkienkin
kokeilijat, käyttäjät ja narkomaanit
kokevat Helsingissä olevansa anonyymejä ja kuormittavat
siksi Helsingin toimipisteitä. Turha on kuvitella, jos
teidän paikkakunnallanne ei ole toimipistettä,
että siellä ei olisi huumausaineongelmaa ja että asianomaiset
eivät hakisi neuloja esimerkiksi juuri Helsingistä.
Täällä surkuteltiin myös
lääkäriä, joka on saanut tuomion
niin sanotussa Subutex-jutussa. Ovatko surkuttelijat tietoisia siitä,
että meillä on aivan ainutlaatuinen ongelma, suonensisäisesti Subutexia
käyttävät? Tämä on
suomalainen innovaatio huumemarkkinoilla. Miksi tämä ongelma
on syntynyt? Siksi, että on ollut niin helppo saada lääkäriltä resepti.
Reseptejä on tehtailtu tilauksen mukaan, ei potilaan tutkimukseen
ja tarpeeseen perustuen. Moniko nuori on tämän vuoksi
joutunut pahaan kierteeseen ja tuhon tielle?
Tupakka-askin kyljessäkin meillä on varoitusteksti,
mutta ruiskuja huumeitten käyttöön jaetaan
ilman varoitusta. Suurin eettinen ongelma on mielestäni
välinpitämättömyys ja väärien
signaalien antaminen. Kun pakolaisia alkoi tulla Suomeen, meillä polkaistiin
yhtäkkiä pakolaiskeskuksia ympäri maata.
En ymmärrä, miksi esimerkiksi suljettuja pakolaiskeskuksia
ei nyt varusteta vieroituskeskuksiksi. Rakennukset ovat valmiina.
Ne voivat olla syrjässä, mutta se on eduksi, sillä on
tärkeää nimenomaan vieroittaa huumeiden
käyttäjä entisestä ympäristöstään
ja kaveripiiristään. Mielestäni selitykseksi
ei kelpaa se, että meillä ei ole lopullista ja
parasta mahdollista hoitoa antaa huumevieroitukseen tulijoille.
Emme mitään muutakaan sairautta tai ongelmaa potevalle
ilmoita, ettei täydellistä ratkaisua ole vielä keksitty,
vaan me hoidamme parhaan ajankohtaisen tietämyksen mukaan,
ja jos ja kun uutta tietoa tulee, korjaamme kurssia.
Arvoisa puhemies! Herätkää nyt vihdoin
ja viimein, sosiaali- ja terveysministeri Soininvaara ja muut! Ihmiset
tarvitsevat todellista hoitoa, ihmisillä on hätä läheisistään,
ja vanhemmilla on hätä lapsistaan, joita ei hoitopaikkojen
puutteen vuoksi saada hoitoon. Myös nuorten ja ehkä muittenkin
pakkohoito tulee toteuttaa pikaisesti. Huumausaineitten käyttäjä,
joka kärsii mutta ei pääse irti huumeista,
tarvitsee, että pääsisi kuiville, tukea
ja rajoja eikä kannustusta apuvälineitten muodossa.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Kun ed. Kokkonen antoi kuvan, että Suomessa
jaettaisiin vankiloissa huumeruiskuja, se ei pidä paikkaansa.
Kaikki huumeiden käyttöön liittyvä materiaali
takavarikoidaan ja poistetaan vangeilta. Vankilaan tullessa on jatkuvasti
kontrolleja tehostettu, ja nyt onkin saatu parin vuoden aikana jo
tiukemmasta kontrollilinjasta positiivisia tuloksia, niin että huumeaineet ovat
vankiloissa vähentymässä. Samalla on
päihdetestejä myöskin pystytty lisäämään.
Ruiskupolitiikka on sen kaltainen, että kaikki välineet
otetaan pois vankilaan tullessa.
Kylläkin jaetaan desinfiointivälineet. Tämä johtuu
siitä, että vankilaoloissa käytetään
kaikkia mahdollisia aineita pesuaineista myrkkysieniin, jotta saadaan
vähänkin boltsia sekaisin, saadaan irtauduttua
todellisuudesta. Niissä oloissa voidaan tehdä mistä hyvänsä metalliesineestä väline,
jolla koetetaan suonia avata ja työntää sinne jos
mitäkin ainetta. Tässä mielessä desinfiointivälineiden
jakaminen on katsottu tarpeelliseksi ja siihen on liitetty myöskin
valistusta, mutta mitään ruiskujen vaihto-ohjelmaa
taikka ylipäänsä ruiskujen sallimista
Suomen vankiloissa ei ole hyväksytty, enkä aio
sen kaltaista linjanmuutosta myöskään
hyväksyä ainakaan omalla virkakaudellani.
Rangaistuksen täytäntöönpano
katkaisuna on jatkuvasti merkitykseltään kasvava,
koska suuri osa sisään tulevista vangeista on
päihdeongelmaisia, juuri sekakäyttäjiä suurimmalta
osalta. Kysyntää vankila-aikaisesta tehokkaasta
ja myöskin intensiivisestä hoidosta on kovasti.
Sitä ei pystytä ihan tarvetta vastaavasti lisäämään, mutta
kaiken aikaa parempaan päin ollaan sillä puolella
menossa. Myöskin helpompien olojen kytkeminen päihteettömyyteen
on tehoava, tepsivä linja. Eli jos siirrytään
avovankilaan vapaampaan ympäristöön,
jossa rangaistusta pannaan täytäntöön,
siihen kytketään sitoutuminen päihteettömään
elämään, ja siihen liitetään
riittävät testaukset. Näillä linjoilla
nähdäkseni pitää edetä.
Lähiaikoina valmistuu myöskin esitys sopimushoitorangaistukseksi:
Sellaisella henkilöllä, jolla rikosten tekeminen
suoraan kytkeytyy päihdeongelmaan, voitaisiin itse rangaistus
keskeiseltä osaltaan koota päihteestä irrottautumiseksi tehokkaasta
vieroitusjaksosta, joka tapahtuisi osittain laitoksessa, osittain
kontrolloiduissa oloissa muutoin. Tämä toivottavasti
saadaan lähivuosina käyttöön
myös Suomen vankiloissa. Siitä myös muista
Pohjoismaista saadut kokemukset ovat kohtalaisen hyviä.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! En muuten puutu ed. Kokkosen puheenvuoroon, mutta
kun hän valitti, että lääkärit
kirjoittavat Subutex-reseptejä nuorille liian herkästi,
he eivät kirjoita niitä ollenkaan. Sitä reseptiä ei
voi kirjoittaa Suomessa, ei vaikka mikä olisi. Se ei ole apteekkilääkkeenä.
Sen takia tämä tieto on kyllä jostain
toisesta maasta peräisin.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kokkosen puheenvuoro oli hirvittävän
monipuolinen, enkä puutu siitä kuin muutamaan
kohtaan. Tosin totean, että ministeri Koskinen oikeastaan
suurelta osin jo vastasi ja erittäin asiallisesti vastasikin
noihin kysymyksiin.
En ymmärrä, mistä ed. Kokkonen poimi
ajatuksen siitä, että vankiloissa ryhdyttäisiin
jakamaan huumeruiskuja. Tämä ajatus ei ainakaan tule
valiokunnan mietinnöstä. Siinä puhutaan vankiloiden
lääkkeellisestä vieroitushoidosta. Näkisin,
että nimenomaan vankilassaoloaika tulee käyttää vieroittamiseen
huumeista, jos vain on mahdollista, ja voimavaroja sinne on saatava.
On tietysti kurjaa, että me keskustelemme pienestä ryhmästä ja
sen hoidon tarpeesta ja samanaikaisesti ei ole esillä laaja
ennaltaehkäisyn problematiikka. Tämäkin
kertoo tietysti siitä, että kysyntää ennalta
ehkäisevälle politiikalle pitää löytää.
Lopuksi haluan todeta, arvoisa puhemies, lääkkeettömästä vieroitushoidosta:
Olen aivan samaa mieltä siitä, että me
tarvitsemme tämmöisiä etäisiä paikkoja,
joissa sitä voidaan tulevaisuudessa enemmän harrastaa.
Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En todellakaan perjantaina tarkoittanut sitä,
että vantaalaisten kuva olisi se, että meillä on
vain noin 700 käyttäjää, vaan
nimenomaan korostin sitä, että suuri osa hakeutuu
Helsinkiin ja näihin pisteisiin. Varmaan vastaavanlaista
toimintaa tapahtuu muiden kaupunkien osalta. Siinä mielessä näenkin,
että nämä ovat yhteisvastuullisia asioita
eivätkä yhden kunnan kannettavia asioita. Sinänsä minun
mielestäni näissä paikoissa ja toimintapisteissä on
ollut myös hyvää se, että vähän
pystytään nykyistä paremmin arvioimaan
näitä määriä, mitkä ovat
realistisia käyttäjien osalta. Siitä olen
täsmälleen samaa mieltä, että näihin
hoitomuotoihin pitää kytkeä nimenomaan
psykososiaalinen hoito samaan ja muutenkin laajamittainen hoito.
Sinänsä minua loukkaa tämä keskustelu,
että halutaan antaa kuva, että me olisimme jotenkin tukemassa
huumeiden käyttöä ja haluaisimme lisätä sitä.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen tarkkaan ottaen sanonut, että jos
ollaan sitä mieltä, että näitä ruiskuja
pitää jakaa tartuntatautien ehkäisemiseksi, niin
johdonmukaisuus kai vaatisi jakamaan niitä myös
vankiloissa. En ole sanonut, että niitä jaetaan,
mutta tiedän, että vankeinhoidon ylilääkäri on
vaatinut, että niitä pitäisi jakaa. Tiedän
yhtä hyvin, että vankeinhoidon ylijohtaja on erittäin tiukasti
vastustanut niiden jakamista. Tartuntataudit leviävät
vankilassa aivan yhtä hyvin kuin muuallakin. Täytyy
miettiä johdonmukaisuus, millä tavalla me yhteiskunnassa
käyttäydymme. Olen erittäin iloinen siitä,
että oikeusministeri Koskinen täällä irtisanoutui
tiukasti siitä, että vankiloissa ryhdyttäisiin
ruiskuja jakamaan. Toivoisin, että meillä muu
yhteiskunta seuraisi tätä esimerkkiä.
Ministeri Soininvaara kiinnitti pikkunäppärästi
huomiota siihen, millä nimikkeellä jotkut lääkkeet
ovat markkinoilla. Nyt valitan, ettei minulla ole Pharmaca Fennicaa
täällä mukanani. Olisin korjannut sen
kaupallisen nimen.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa nostettiin
niitä asioita esille, joihin itsekin mielelläni
pysähdyn. Erityisesti ed. Kokkosen puheenvuoro toi selkeästi esille
ne keskeiset kysymykset, joiden äärellä on pysähdyttävä ja
joihin on nimenomaan haettava jatkossa myöskin selkeätä yhteiskunnan
linjaa, miten näiden asioiden kohdalla toimitaan, eikä niin
että enemmän haetaan vastakkainasettelua. Aivan
niin kuin ed. Kokkonenkin peräänkuuluttaa, tässä on
niin vastuullisesta ja vakavasta asiasta kysymys, että on
löydettävä selkeä looginen linja,
miten toimitaan tässä yhteiskunnassa huumausaineiden
käytön estämiseksi ja huumausaineiden
leviämisen estämiseksi ja mitkä kaikki keinot
otetaan käyttöön. Silloin tämä sali,
eduskunta, on avainasemassa siinä, mitä päätöksiä tehdään.
Huumausaineiden käytön estämisessä,
totta kai, ennalta ehkäisevän työn täytyy
kulkea käsi kädessä kaiken korjaavan
toiminnan kanssa, ennalta ehkäisevän työn
täytyy olla avainasemassa. Siinä mielessä minusta
ei ole ollenkaan turhaa, että täällä keskustellaan
siitä, nyt kun näitä hoitoja laajennetaan,
minkälaisilla resursseilla ja voimavaroilla esimerkiksi
näissä toimipisteissä ja toimipaikoissa
toimitaan, minkälainen henkilöstön koulutus
ja osaaminen on ja heidän valmiutensa, jotta he voivat
kokonaisvaltaisesti huumausaineiden käytön problematiikkaa
käsitellä, ei ainoastaan antaa hoitoja, vaan myös
todella pitää psykososiaalisen kokonaisuuden koko
ajan mukana.
Ennaltaehkäisyyn ja valistukseen tulee panostaa edelleen
kouluissa ja lisätä yhteistyötä kotien ja
koulujen välillä. Edelleen totean, että perheiden
vastuu varmasti on tässäkin asiassa keskeinen
silloin, kun me puhumme lasten ja nuorten sortumisesta huumeiden
käyttöön.
Tämä hallituksen esitys, mikä käsittelyssä pohjana
on, on looginen jatko sille keskustelulle, mitä budjetti
toi meille, eli silloinhan linjattiin se, että huumausaineiden
ennaltaehkäisyyn ja hoitoon lisämääräraha
varattiin. Siitä, oliko tuo määräraha
riittävä, oli erilaisia näkemyksiä,
ja oppositiosta mekin kristillisdemokraatit omassa vastalauseessamme
toimme esille sen, että tämä tehtäväalue
olisi edellyttänyt merkittävästi enemmän
määrärahoja, jolloin esimerkiksi niissä valinnoissa,
mitä nyt käytännössä joudutaan tekemään
siitä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään, olisi
ollut käytettävissä suurempi valikko.
Olisimme esimerkiksi voineet nyt jo tänään
olla käsittelemässä esityksiä,
joissa voimavaroja kohdennetaan esimerkiksi lääkkeettömään
hoitoon ja etsitään niitä vaihtoehtoja,
millä tässä yhteiskunnassa voidaan myös
eri tavalla huumeriippuvaisia kohdata ja hoitaa.
Tässä on nyt kysymys tietysti huumausaineista
riippuvaisten vieroitushoidosta ja siitä resursoinnista.
Nyt on tehty selvä priorisointi: Lääkkeellinen
hoito on valittu ykkösasiaksi, ja siitä minä olen
tietysti pettynyt. Olen aivan yhtä mieltä esityksen
kanssa siitä, että meidän täytyy
ryhtyä toimenpiteisiin ja etsiä erilaisia keinoja,
ja lääkkeellinen hoito on yksi, aivan ehdoton
keino silloin, kun se tapahtuu valvotusti ja ammatillisesti laadukkaasti
ja sillä tavalla, että siinä on selkeä sisältö.
Edellytänkin, että sosiaali- ja terveysministeriöstä tulee
vielä selkeä ohjeistus, millä tavalla
käytännössä toteutetaan tämä kokonaisuus,
jossa myöskin on sitten ennalta ehkäisevän työn
osuus mukana ja selkeä viesti aina, että huumeiden
käyttö on myöskin terveydelle vaarallista.
Olisin toivonut, että tässä olisi otettu
nämä erilaiset järjestelmät
käsittelyn alle.
Me tiedämme, että tänä päivänä huumeiden käyttäjien
hoitojärjestelmä on todella puutteellinen. Ne
seuraukset, mitä me näemme perheissä lasten
pahoinvointina, rikollisuutena ja väkivaltana, mielestäni
johtuvat siitä, että hoitojärjestelmä on
puutteellinen. Se on hajanainen ja vajavainen, ja siksi kaikki askeleet
siihen suuntaan, että puutteita korjataan, ovat oikeita.
Totta kai päihderiippuvaisten täytyy saada hoitoa
ja heidät täytyy kohdata, mutta tästä jäi
pois ei-lääkkeellisen hoidon mahdollisuudet ja
resursointi sille alueelle.
Erittäin ikävää on se, että edelleenkin,
niin kuin edellisissä puheenvuoroissa tuli esille, päihderiippuvaisten äitien
hoitojärjestelmä on täysin riittämätön.
Olisin nähnyt, että voimavaroja myöskin
tähän olisi tarvittu, koska jos me otamme vain
yhden, sanotaan, valikon tai mahdollisuuden käyttöön
huumausaineiden vieroitushoidossa, niin samanaikaisesti esimerkiksi
raskaana olevat äidit jäävät
vaille hoitoa. Tiedämme, miten suuri merkitys hoidolla
on syntyvien lasten takia. Kuitenkaan meillä ei ole mahdollisuutta äitiys-
ja lastenneuvoloissa riittävästi näitä äitejä hoitaa.
Samoin puuttuu esimerkiksi lasten ja nuorten pakkohoito. Edelleenkin
olen sitä mieltä, että pakkohoito olisi
tullut ottaa nyt jo yhdeksi mahdollisuudeksi vastata siihen suureen
hätään, mikä yhteiskunnassa
on, kun huumeiden käyttö leviää ja
ennen kaikkea sen seuraukset ja vaikutukset ovat tuomassa meidän
yhteiskunnallemme myöskin taloudellisia menoeriä.
Siis korostan sitä, että ketään
huumeiden käyttäjää ei saa jättää vaille
hoitoa. Jokainen on kohdattava yksilöllisesti ja haettava
sellaista ratkaisua, että he voivat myöskin irrottautua
huumeiden käytöstä ja saavat toisenlaisenkin
vaihtoehdon, kuin että he koko loppuelämänsä käyttävät huumeita.
Tarvitaan siis hoitoa ja vieroitusta ja erilaisia toimenpiteitä.
Se, että nyt meillä on kokemuksia opiaattiriippuvaisten
lääkkeellisestä hoidosta, on aivan hyvä asia.
Kuten lain perusteluissa sanotaan, kokemusten perusteella ei hoitoja
ainakaan kaikilta osin enää ole tarpeen määritellä erityistason
sairaanhoidoksi, ja kun ongelma on laajentunut ja lisääntynyt,
tarve kasvanut, on syytäkin hakea hoitopaikkoja. Nyt on
valittu perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoidon ulkopuoliset
toimipisteet. Jos näin halutaan, tässä edellytän
kyllä sosiaali- ja terveysministeriön toimenpiteitä ja ohjausta
sillä tavalla, että todella katsotaan, miten nämä toimipisteet
pystyvät vastaamaan tähän haasteeseen,
lääkkeellisen hoidon toteuttamiseen.
Tuo hoito on todella vaativaa, koska on vakavasta oireyhtymästä kysymys.
Lain perusteluissakin todetaan, että huumeriippuvuus on
kansainväliseen tautiluokitukseen sisältyvä,
psykiatrian alaan kuuluva oireyhtymä ja tarvitaan psykososiaalista
kokonaishoitoa. Siinä mielessä tarvitaan sitä resursointia,
että toiminta on riittävästi valvottua
eikä ole pelkästään kysymys
tuon lääkkeen antamisesta.
Valiokunnan mietinnön vastalauseessa on lausumaehdotus,
jossa kannetaan huolta siitä, että "huumeiden
käyttö on sinänsä terveydelle
vahingollista ja lain vastaista", ja todetaan, että "puhtaiden
huumeruiskujen jakaminen voi antaa väärän
viestin niin huumeiden käyttäjille kuin laajalle
yleisölle huumeiden käytön hyväksyttävyydestä".
Ihmettelen suuresti, miksi tätä lausumaehdotusta
ei voitu hyväksyä sellaisenaan.
Valiokunnan mietintöön sisältyvä lausumaehdotushan
on nostanut kuitenkin esille ruiskujen ja neulojen jakamisongelman.
Siinä mielessä olisin odottanut, että mietinnön
perusteluosassa ja tekstiosassa olisi vähän perusteltu
tätä kohtaa, miten asiantuntijoita kuultiin ja
mitä mieltä asiantuntijat olivat tästä alueesta.
Täällä on vain ikään
kuin irrallisena nostettu nyt esille valiokunnan mietinnön
lausumaehdotus, jossa edellytetään, että "hallitus
selvittää, onko huumausaineiden käyttövälineiden
vaihtamisesta tarpeellista lisätä nimenomainen
säännös tartuntatautiasetukseen tai antaa
asiasta tarkempia ohjeita, jotta toiminnan säännöstenmukaisuus
tulisi selvennetyksi".
Kun tämä asia avattiin, olisin odottanut,
että valiokunta olisi todella tämän asian äärelle
pysähtynyt eikä tällaisena ikään
kuin heittona tätä asiaa esille nostanut. Se jää merkittävällä tavalla puolitiehen,
jos näin sanotaan. Nyt esimerkiksi tämä keskustelu,
joka täällä on ollut pikkasen vastakkainasetteluakin,
johtuu varmasti siitä, että mietinnön
perusteluista emme löydä asiantuntijalausuntojen
kautta tietoa siitä, miten tähän asiaan
olisi tullut suhtautua.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Haluan vakavasti varoittaa eduskuntaa, kun
olemme nyt huumepoliittisten linjavalintojen edessä. Toivon,
että eduskunta havahtuisi siihen, että nyt ollaan
ottamassa askelia liberaalin keskieurooppalaisen huumepolitiikan
suuntaan, jonka iskulauseena on huumeista aiheutuvien haittojen
rajoittaminen, mikä tarkoittaa huomion kohdentamista lähinnä huumeiden
kylkiäisinä tuleviin ilmiöihin, esimerkiksi
tartuntatauteihin, mutta jossa huumeita sinänsä ei
nähdä kovin suurena ongelmana. Tämä on
ollut kautta linjan Euroopan vihreiden tavoite. Esimerkiksi Saksan
vihreät ovat vaatineet aivan julkisesti ja virallisesti
niin sanottujen mietojen huumeiden, kannabistuotteiden, laillistamista.
Valitettavasti ministeri Soininvaara on myös omalta osaltaan
ollut kääntämässä huumepoliittista
kurssia.
Perinteinen pohjoismainen huumepolitiikka on taas ollut varsin
rajoittavaa. Esimerkiksi Norja ja Ruotsi ovat toteuttaneet lainsäädännön,
joka mahdollistaa alaikäisten tahdosta riippumattoman huumevieroitushoidon,
sen hoidon, jota myös Suomeen on useiden adressien avulla
oltu vuosikausia vaatimassa ja josta on paljon keskusteltu, mutta
minkäänlaisia esityksiä ei ole saatu aikaan.
On muistettava, että huumepolitiikassa keskeinen ongelma
ja terveyshaitta ovat huumeet itse, tartuntatauteja mitenkään
väheksymättä. Viime syksynä tehtiin
sisällöllinen ratkaisu sille huumehoitolinjaukselle,
jonka lainsäädännöllisiä puitteita
nyt käsitellään. Silloinhan hallituksen
esityksestä myönnettiin erillinen korvamerkitty
määräraha opioidiriippuvaisten henkilöiden
vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidon lisäämiseen.
Tässä yhteydessä on huomioitava, että määräraha
on varsin suuri verrattuna eri arvioihin näin vaikeasti
huumeriippuvaisten henkilöiden määristä.
Alkoholitutkimussäätiön sekä entinen
että nykyinen tutkimusjohtaja, tohtorit Klaus Mäkelä ja Kari
Poikolainen, arvostelivat niin julkisesti kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
asiantuntijoina tuota ratkaisua epäillen, että näin
kohdennettuna avustus saattaisi jopa pahentaa huumeongelmaa. Näillä henkilöillä ei
todellakaan ole mitään tekemistä huumebisneksen,
huumekaupan, kanssa. Heidän perustelunsa oli se, että jos
ylläpito- tai korvaushoitoa annetaan liian löysin
ehdoin ja liian nuorille henkilöille — mikään
ei estä antamasta sitä jopa alaikäisille
näissä puitteissa — niin hoidettava saattaa
tulla korvaavasta huumeesta pysyvästi riippuvaiseksi metadonieläkeläiseksi,
kuten he nimittivät näitä henkilöitä.
Ylläpitohoito metadonilla ja buprenorfiinilla on periaatteessa
elinikäinen, jolloin linjana on se, että ei edes
pyritä irti huumeista, vaan korvaamaan laiton huume laillisella.
Itse asiassa itsekin kyllä hyväksyn tietyissä tilanteissa
tämän tyyppisen korvaushoidon, lähinnä niissä tilanteissa,
joissa pyritään huumeista eroon, välivaiheen
ratkaisuna pahimpiin huumevieroitusoireisiin, ja toisaalta niissä tilanteissa, joissa
on selvästi terminaalihoidosta kysymys, esimerkiksi huumeriippuvaisesta
aids-potilaasta, jolloin tiedetään, että hänellä ei
elinaikaa enää kauan ole, tai henkilöstä,
jonka keskushermosto on jo pahasti huumeiden vaurioittama.
Itse kritisoin tätä linjaa näiden
asiantuntijoiden perustelujen avulla ja esitin talousarvioaloitteessani,
että hallituksen linjavalinnan sijaan resurssit olisi tullut
kohdentaa tasokkaaseen huumevieroitus- ja -kuntoutushoitoon,
jossa pyritään irrottautumaan huumeista kokonaan.
Tällöin huumeiden torjunnan painopiste olisi ollut huomattavasti
varhaisemmassa vaiheessa ja tarjonta olisi kohdentunut myös
huomattavasti kattavammin ympäri Suomea ennalta ehkäisemään kaikkein
pahimpia ongelmia.
Erityisen kannattavaa ja kiireellistä olisi kohdentaa
huumevieroitusta raskaana oleville naisille, koska silloin voitaisiin
vaikuttaa kahden ihmisen tervehtymiseen ja koko elämänkohtaloon. Huumeiden-
ja alkoholinkäytön lisääntyminen on
ollut kaikkein voimakkainta juuri tyttöjen ja nuorten naisten
kohdalla, minkä seurauksena päihderaskaudet ja
päihdevauriot sikiöille ovat huomattavasti lisääntyneet.
Muutaman vuoden sisällä on tavoitettu 600—700
vammautuneen vastasyntyneen määrä, kun
määrä vielä viitisen vuotta
sitten oli vain alle 200 vammautunutta lasta vuodessa.
Se, mikä tämän käsittelyn
yhteydessä on melko merkillistä, on se, että ruiskujenvaihto-ohjelma
ei varsinaisesti kuulunut millään tavoin hallituksen
esitykseen eikä sitä mainita myöskään
tämän esityksen perusteluissa, mutta silti siitä haluttiin
oma kappale mietintöluonnokseen, pitkälti valiokunnan
puheenjohtajan aloitteesta. Kysymys ruiskujen jakelemisesta on monissa kunnissa
varsin kiistanalainen ja poliittisesti kuuma aihe.
Erityisen voimakkaasti tämä on noussut esiin Vaasassa,
jonka valtuustoon myös valiokuntamme puheenjohtaja Marjatta
Vehkaoja kuuluu. Siellä valtuutettu Heimo Hokkanen on jättänyt Vaasan
hallinto-oikeudelle kirjelmän, jossa hän pyytää selvittämään,
onko Vaasan kaupunginvaltuuston päätös
aloittaa ruiskujenvaihto-ohjelma lainvastainen. Tässä kirjelmässään
hän toteaa näin: "Kysymyksessä on niin
sanottu vaihto-ohjelma, jolloin huumausaineiden käyttäjä tulee vaihtamaan
ruiskun ja neulan vaihtopisteeseen ja hänelle luovutetaan
puhdas ruisku ja neula. Luovutettua välineistöä käyttäjä tulee
käyttämään huumausainerikokseen.
Näin ollen yhteiskunta rahoittaa rikoslaissa mainittua
huumausainerikollisuutta hankkimalla ruiskut ja neulat verovaroilla
tietäen, että välineet menevät
suoraan rikolliseen toimintaan." Hän viittaa kirjelmässään huumausainerikosta
koskevaan rikoslain 50 luvun 4 §:ään,
josta luen otteen, jotta asia varmasti kaikille edustajille olisi
selvä. Pykälässä todetaan näin:
"Joka
1) huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia
tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa
tai välittää välineitä, tarvikkeita
tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin
tähän tarkoitukseen,
- - on tuomittava, - - huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon
tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." Todellakin
tämä kirjelmä on Vaasan hallinto-oikeuden
käsiteltävänä.
Jos eduskunta nyt hyväksyy valiokunnan enemmistön
esittämän ponnen, joka ainakin itselleni valiokuntakäsittelyssä tuli
hyvin yllättäen — yhtäkkiä jouduin
siihen ottamaan kantaa — niin eduskunta samalla ilmaisee
tukensa sille näkemykselle, että näitä ruiskujenvaihto-ohjelmia on
pidettävä täysin lainmukaisena toimintana. Ponnen
logiikan mukaan on mielestäni varsin johdonmukaista väittää sitä ja
esittää se, minkä ed. Kokkonen täällä esitti,
että vaihto-ohjelmat tulisi ulottaa myös vankiloihin,
mikä tarkoittaisi sitä, että nollatoleranssia
huumeiden käytön ja salakuljetuksen suhteen ei
enää pystyttäisi uskottavasti vaalimaan,
kun samalla jaetaan ruiskuja.
Tämän päivän Helsingin Sanomien
artikkelissa on haastateltu ministeri Soininvaaraa. Artikkelin mukaan
hän hyvin selkeästi ottaa kantaa myös
vankiloissa jaettavien ruiskujen puolesta. Täällä sanotaan
Soininvaaran sanovan, että sosiaali- ja terveysministeriöllä ja
vankeinhoidolla on eri näkemys. Ministerin mielestä puhtaita neuloja
pitäisi olla tarjolla, ja vankeinhoidon mielestä ne
taas eivät sovi päihteettömyyteen.
Itse asiassa ruiskujenvaihto-ohjelmat tapahtuvatpa ne vankilassa
tai vankilan ulkopuolella, vievät pohjan ja uskottavuuden
siltä, että huumeiden käyttöä ylipäänsä pidetään
lainvastaisena. Ainoa johdonmukainen seuraus pitkällä tähtäimellä on
se, että tällä tiellä huumeiden
käytön kriminalisointi jatkossa poistetaan. Jos
ruiskuja jaetaan vapaasti, mitä järkeä on
enää pitää huumeiden käyttöä sinänsä lainvastaisena?
Kun tämä keskustelu, arvoisa puhemies, tulee jatkumaan
vielä toisessa käsittelyssä ja erityisesti
silloin paneudumme näihin ponsiin, niin toivon, että eduskunta
siinä vaiheessa heräisi eikä hyväksyisi
valiokunnan enemmistön esittämää pontta.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsänen puhui
juuri niin kuin itse ajattelen, mutta ed. Räsänen
puhui kauniisti ja miellyttävästi. Itse olisin
puhunut niin rumasti, että se olisi oikein kuulijoita pelottanut.
Sisällöstä totean, että olemme
varmasti täysin samaa mieltä, täsmälleen.
Yhden asian vielä voisin tähän täydentää:
Tämän korvaus- ja vieroitushoidon osalta tarvitaan omaa
tahtoa, riippuvaisen omaa tahtoa. Jos tahtoa on, siitä voidaan
selvitä ja pelastua. Tältä osin ed. Räsäsen
puheenvuoron tuloksena toivottavasti eduskunta näitten
puheitten jälkeen heräisi ja osaisi tehdä myöskin
tässä asiassa oikeita päätöksiä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Muutama huomio tähän
keskusteluun.
Kun kuuntelin ed. Räsäsen puheenvuoroa, syntyi
käsitys, että todellakin neuloja ja samassa yhteydessä ruisku
vaihdetaan sen takia, että asianomainen voisi jatkaa nimenomaan
suonensisäisten huumeiden käyttöä.
Tiedän, että ed. Räsänen on
lääkäri ja hän ymmärtää,
että tästä ei ole kysymys. Hänen
puheenvuorossaan aiemmin tämä kävi selville.
Hän itse totesi, että hi-virusta ja hepatiitti
B:n ja C:n ainakin ja D:nkin leviämistä yritetään
estää. Tästä toki on kysymys. Kun
ed. Seppo Lahtela esittää välihuudon,
ymmärrän, että hän ei välttämättä tällä tavalla
asiaa ajattele. Mutta tästähän on nimenomaan
kysymys, ed. Räsänen.
Niin kuin täällä on tullut esille,
siinä nimenomaan vaihdetaan mahdollisesti viruksen infektoima
neula toiseen, puhtaaseen; siinä suojellaan nimenomaan
valtaväestöä. Sen takiahan tämä on. (Ed.
S. Lahtela: Käyttääkö valtaväestö huumeita?) — Tämä on
hyvin opportunistista valtaväestön kannalta siinä mielessä,
että esimerkiksi heteroseksuaalisten suhteiden kautta,
myöskin verensiirron kautta, koska ikinä kaikki
valvontasysteemit eivät ole sataprosenttisesti kestäviä,
on mahdollista, ed. Seppo Lahtela, että infektio leviää. — Tämähän
on nimenomaan lähtökohta myöskin siinä,
että infektio ei leviä muihin suonensisäistä huumetta
käyttäviin ihmisiin. Tänään
jo puhuttiin siitä, että satunnaiskäyttö,
kertakäyttö, voi johtaa elinikäiseen
infektioon, joka johtaa esimerkiksi ennenaikaiseen kuolemaan, ja tämä on
erittäin hyvä perustelu vaihto-ohjelmille.
Tämä asia on saanut kummat mittasuhteet, ja keskustelu
kulkeutuu kummille teille. Mitä tulee Subutexiin, siis
buprenorfiiniin, niin kuten ed. Paula Kokkonen totesi, on tietysti
muita kauppanimiä, niin kuin Temgesic, joilla tätä myydään, voidaan
kirjoittaa resepti. Mutta olen ehdottomasti eri mieltä siinä,
että lääkäri kirjoittaisi helposti
Temgesic-reseptin. Kysymys on huumausainereseptistä, jossa
on ihan omat reseptikaavakkeet ja niiden täyttövelvoitteet.
Päinvastoin — täällä on
muitakin asiaa tuntevia lääkäreitä paikalla
kuin minä ja ed. Räsänen — kysymys
on siitä, että on yhä vaikeampi tavanomaisia
somaattisia sairauksia hoitavien lääkärien
keskuudessa määrätä riittävästi
esimerkiksi kipulääkkeitä, syynä nimenomaan
huumeongelma ja jopa syyllistäminen. Joka tapauksessa näiden
lääkkeiden saannin vaikeutuminen on heikentänyt
esimerkiksi syöpäsairaiden kivunhoitomahdollisuuksia.
Tämän ovat kipulääkärit
ihan selvästi esittäneet, ja esimerkiksi ed. Nurmi
varmasti tuntee tätä asiaa myös. Eli
juuri kivunhoito on erikseen ja me tarvitsemme preparaatteja siihen,
ja huumekysymys on aivan toinen.
Puhemies! Kaikkein vakavin ja suurin ongelma on edelleen alkoholi.
Se on määrällisesti ehdottomasti vaikein
huume. Sen ongelma on myös se, että sen mainostaminen
on luvallista. Sitä tapahtuu jatkuvasti epäsuorasti
ja aika suorastikin Suomessa. Esimerkiksi televisiossa formula 1
-kisojen yhteydessä erittäin paljon alkoholimainontaa
tulee ja nimenomaan nuorison silmiin ja mieliin.
Kaiken kaikkiaan nyt on kysymys, lopuksi, puhemies, siitä,
että meillä olisi mahdollisuus estää tiettyjen
virusten eteneminen, ja mielestäni millään
muotoa ei anneta sellaista signaalia, että tuettaisiin
huumeiden käyttöä.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla ei ollut mahdollisuutta seurata koko
aikaa tätä keskustelua, kun oli eräs
konventioasioiden seurantatyöryhmä. Mutta kun
tässä olen hieman kuunnellut ed. Tiusasen ja ed.
Räsäsenkin puheenvuoroja ja kun itse en ole lääkäri
enkä tunne niitä asioita, jäi korvissa
soimaan ed. Tiusasen sanonta siitä, että voi saada
jonkin elinikäisen viruksen käytetystä neulasta
jne.
Mielestäni perusongelma tässä on
se, että jos lähdetään jakamaan
neuloja, silloin pitää myöskin sitä ennen
rikosoikeudellinen puoli selvittää. Kun pykälä sanoo
selvästi, mikä on rangaistava teko muun muassa
välineitten osalta, se pitää selvittää,
ennen kuin lähdetään jakamaan ruiskuja. Varmasti
on lääketieteellisiä perusteluita, niihin en
ota kantaa lainkaan, mutta nimenomaan rikosoikeudellinen ongelma
tässä on. Mielestäni eduskunnan ei pitäisi
lähteä kumoamaan jonkin toisen lausuman perusteella
voimassa olevaa rikoslain pykälää. Tämä on
suuri ongelma, joka mielestäni pitäisi (Puhemies
koputtaa) monessa paikassa ottaa huomioon, ennen kuin tästä äänestetään.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusanen ihan oikein sanoi, että muun muassa
alkoholi on eräs suuri ongelma. Kun keskustelu näyttää rönsyilevän
muuallekin, niin täytyy sanoa, että vaikka alkoholi
on varmaan yksi keskeinen ongelma, kyllä ihan tavallinen
liika ruokakin voi olla aika murhaava ongelma tavallisille ihmisille.
Ed. Tiusanen puhui myös kipulääkityksestä.
Täytyy kyllä mainita sellainenkin kuriositeetti,
että muun muassa kokaiiniahan käytetään
kipulääkkeenä tietyissä operaatioissa.
Elämä on tällaista medisiinassa. Siellä on
kaikki mahdollista; pahakin voi olla hyvää.
Ed. Kuisma otti puheenvuorossaan oikein esille käsittelemämme
asian villakoiran ytimen ja oli perehtynyt asiaan hyvin tarkkaan.
On hyvä, että puhtaita neuloja ja ruiskuja
jaetaan. Näin ehkäistään tartuntatauteja.
Kuitenkin huumeiden käyttö jatkuu yleensä entiseen
tahtiin. Huumeet rahoitetaan pääsääntöisesti
varkauksilla tai, sanotaanko, rikoksilla, toisin sanoen
varastetaan ihmisiltä tavaroita, joita sitten myydään
eteenpäin. Näillä varoilla yleensä kovat
huumeet rahoitetaan. Nämä varkaudet tai muut rikokset
ovat erityisesti poliisin huolena, puhumattakaan itse huumausaineista,
jotka ovat laittomia ja haitallisia ja ovat poliisille suuri työsarka.
Huumeiden vastustustyö on moniammatillista yhteistyötä muun
muassa sosiaali- ja terveystoimen, poliisin ja koulutoimen, Tullin
ja Rajavartiolaitoksen kesken, perheitä unohtamatta. Ymmärrän
erittäin hyvin vastalauseessa olevaa lausetta, että huumeiden
käyttö on lainvastaista, mikä aiheuttaa
eettisen ongelman huumeiden käyttövälineitä jaettaessa.
Huumeet saavat paljon surua aikaan. Älkää, hyvät
päättäjät, kuvitelko, että pelkät
puhtaat ruiskut ja neulat ovat riittävä toimenpide
huumeongelman ratkaisemiseksi. (Ed. Kautto: Ei kai tässä ole
kukaan sellaista kuvitellutkaan!) — Siltä se on
vähän vaikuttanut. — Ilman ed. Kokkosen
reipasta kannanottoa jo työkokemuksensa ja koulutuksensa
pohjalta olisimme ehkä jääneet vaille
tätä hyvää keskustelua. Paljon
on työsarkaa edessämme, jotta voimme paremmin
auttaa huumeiden orjiksi joutuneita.
En voi olla ottamatta tässä esiin asiaa, johon
ei tietenkään kokenut poliitikko tässä pidemmälti mene,
enkä teekään niin, mutta tiedän,
että esimerkiksi monet diabeetikot haluaisivat siitä kuulla — olen
heidän liuskaproblematiikkaansa hoitanut viime päivinä:
Esimerkiksi monet diabeetikot toivoisivat, että he saisivat
riittävästi analyysiliuskoja hoitaakseen omaa
diabetestaan, joka välttämättä ei
ole itse aiheutettu tauti. He vertaavat tilannettaan siihen, että nyt
käydään keskustelua ruiskuista. Kyllä tämä keskustelu
on herättänyt paljon huomiota. On hyvä,
että käydään keskustelua. Toivottavasti
saamme parannuksia monilla eri sektoreilla aikaiseksi tämän keskustelun
pohjalta.
Olen sitä mieltä, että nuorille pitää pystyä tarjoamaan
turvallisuutta, elämyksiä, onnistumisen tunteita
ja jännitystä normaalielämässä.
Siihen on päättäjien, perheiden, päiväkotien,
koulujen ja eri harrastustahojen syytä aktivoitua todella
voimakkaasti. Se on mielestäni hyvää perhepolitiikkaa.
Uskon, että tällaisella toiminnalla voimme osaltaan
ehkäistä huumekokeiluja, mutta tarvitsemme myös
muita tehokkaita toimia, muun muassa valistusta, hoitoonohjausta,
hoitopaikkoja ja muuta terapiaa, jotta voimme auttaa huumeongelmaisia.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! En ed. Räsäsen tavoin
koe, että nyt eduskunta olisi muuttamassa suomalaista tai
Suomen kansallista huumepolitiikkaa, vaan olemme mielestäni
antamassa nyt säädöspohjaa sille toiminnalle,
joka on jo olemassa, on ollut Suomessa eri puolilla maata käytäntönä jo
vuosien ajan. Sille on kyllä ihan välttämätön
perustelu. Koen, että kun tämä yksi asia
laitetaan kuntoon, se ei tarkoita sitä, etteikö tämäkin
eduskunnassa käyty keskustelu huomioiden kaiken tähtäimen
pidä olla siinä, että voimme ennalta
ehkäistä huumeiden käyttöä.
Uskon, että eduskunnalla on kannanottoihin hyvä tilaisuus,
kun tulemme käymään terveysstrategiakeskustelun
ja lapsi- ja perhepoliittiseen keskustelun.
Kerron, miten tämä kaikki alkoi Helsingissä. Koen,
että nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunta on nyt omassa
lausumassaan ottanut tärkeän asian esille.
Eli olen samaa mieltä kuin valiokunta siitä, että hallituksen
tulee selvittää, onko syytä nimenomaan
tartuntatautiasetukseen saada säädös
erikseen huumeiden käyttövälineiden vaihdosta.
Annan tälle tukeni.
Vuonna 1994 kesäkuusta seuraavan vuoden tammikuuhun
amfetamiinin käyttäjien keskuudessa levisi A-hepatiittiviruksen
aiheuttama sairaus. Muutamassa kuukaudessa 500 ihmistä yhdessä kaupungissa
sairastui. Tästä alkoi koko prosessi. Kului monta
vuotta, jolloin selvitettiin nimenomaan sitä, onko nykyisen
lainsäädännön mukaan mahdollista
puuttua nimenomaan huumeiden käyttövälineiden
vaihtoon. Kului neljä vuotta, ja sisäasiainministeriö ja
sosiaali- ja terveysministeriö kääntyivät
A-klinikkasäätiön puoleen, samoin Helsingin
kaupunki. Näin saatiin Helsinkiin perustettua huumeiden
käyttövälineiden vaihtopiste. Kun miettii
näitä vuosia, erittäin suuri ongelma
on ollut siinä, että toiminta on ollut tavallaan
epämääräisen luvanvaraista.
Sitä toimintaa ei ole säädöksillä määritelty,
ja kuitenkin se on osoittautunut välttämättömäksi.
Viime vuoden tilastot kertovat, että Helsingissä oli,
arvoisa puhemies, 4 500 kävijää,
eri ihmistä, tuossa neuvontapisteessä. Täällä on
käytetty nimikettä "huumeneulojen jakoyksikkö".
Mielestäni se ei ole neulojen jakoa, vaan se on vaihtoa.
Vaikka erilaisia tilastoja osoitetaan, tiedän kyllä,
että sinne palautetaan määrällisesti
enemmän neuloja kuin sieltä luovutetaan.
A-klinikkasäätiö on asiantuntija
tällä alalla. Ilmeisesti sosiaali- ja terveysministeriön
luvalla on pilottitoimintana kokeiltu korvaushoidon antamista tässä yksikössä.
170 ihmistä on ollut siinä mukana. Heistä 75
on sitoutunut pitkäjänteisempään
hoitoon. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö suurin
ongelma olisi niissä tuhansissa ihmisissä, jotka
eivät ehkä sitoudu hoitoon. Mutta uskon, että neuvontapisteen
työpaineidenkin alla on jonkinlainen kontrolli heidän
elämäänsä ja jonkinlainen tuntuma
kuitenkin saatavissa.
Arvoisa puhemies! Minä toivon, että se mustavalkoinen
ajattelu, joka täällä helposti viriää, kun
keskustellaan, kertoisi vain siitä, että päättäjät
ovat tavallaan neuvottomia ja ahdistuneita tämän
inhimillisesti ottaen erittäin vaikean kysymyksen edessä.
Minä koen, että tästä keskustelusta
voi tulla rakennusainetta, kun lähdemme sitä miettimään.
Tämän asian kuntoon saattamisen jälkeen
on syytä katsoa ennalta ehkäisevän toiminnan
resursointiin ja myös pitkäaikaisen hoitojärjestelmän
rakentamiseen ja turvaamiseen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että nyt
käydään keskustelua tästä aihepiiristä,
joka liittyy huumeongelmaan. On myös hyvä, että tähän
liittyen on nähty laajempiakin yhteyksiä. Muun
muassa ed. Risto Kuisma toi näitä puheenvuorossaan
esille. Samoin ed. Tiusanen toi esille alkoholiongelman ja hyvin suuren
ongelman siinä, että meillä alkoholia
voidaan mainostaa ja vieläpä on mainostamista
urheilukilpailupaikkojen yhteydessä.
Jos menemme huumeongelmaan, joka on paha ja joka tuntuu pahenevan,
mielestäni siinä olisi löydettävä sellaiset
keinot, joilla huumeongelma saadaan kokonaisuudessaan estettyä.
Eräs seikka, joka mielestäni on parhaita esteitä,
on terve, huumeita hyljeksivä ja vastustava yleinen kansalaismielipide.
Minusta huumeidenvastainen kansalaismielipide on parasta ennaltaehkäisyä.
Jos alamme sallia huumeneulojen ja -ruiskujen vaihto-ohjelman,
kuten olen ymmärtänyt esille tuodun, minä koen,
että tämä nyrjäyttää tervettä,
huumeidenvastaista kansalaismielipidettä ja tapahtuu niin,
että tämä ei suinkaan ole estämässä huumeongelman
etenemistä vaan saattaa palvella, kuten pelkään,
huumeongelman pahenemista. Sen vuoksi en pidä hyvänä,
että huumeruiskuja ja -neuloja silläkään
hyvällä perusteella, että näin
voitaisiin joitakin tartuntatauteja estää, ryhdyttäisiin
jakamaan. Pidän tätä hyvin ongelmallisena
kehityksenä ja ihmettelen tässä suhteessa
muun muassa asianomaisen ministerin Osmo Soininvaaran kantaa, koska
hän muun muassa alkoholipolitiikassa edustaa varsin terveitä terveyspoliittisia
näkökohtia.
Näen, että vastalauseessa, joka on sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa esille tuotu, on sanottu hyvin olennaisia
asioita: Puhtaat ruiskut eivät kuitenkaan vähennä itse
huumeisiin liittyviä terveyshaittoja ja niiden aiheuttamaa
sosiaalista syrjäytymistä. Ongelma on itse huumeet,
ja se on perusasia. Onneksi huumeiden käyttö on
lainvastaista. Tässä tulisi myöskin tietty
eettinen ongelma, jos käyttövälineitä ryhdyttäisiin
jakamaan.
Näin ollen pidän varsin hyvänä tätä vastalausetta,
joka on esitetty, ja toivon, että sen näkemyksillä asian
käsittely voisi edetä.
Pertti Mäki-Hakola /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi voi todeta, että pappi
puhui hyvin. Ed. Oinonen käytti erinomaisen puheenvuoron
ja varsinkin, kun hän puhui huumeasioissa sillä tavalla,
että tervettä on se, että meillä on
todella vahva huumeidenvastainen kansalaismielipide. Se on todella
se käyttövoima, jolla asiassa voidaan päästä eteenpäin.
Minut toi puhujakorokkeelle kansalaispalaute, joka on tullut
tänä päivänä vastaan
eilen illalla esitetyn televisio-ohjelman jälkeen. En todellakaan
voi ymmärtää ed. Rakel Hiltusen vertausta,
että on eri asia neulojen jako ja eri asia neulojen vaihto.
Lopputulos on ihan sama.
Huumeongelma on tämän päivän
suuri yhteiskunnallinen syöpä. Tuon taudin kitkemiseen
on käytettävä kaikki mahdolliset keinot.
Missään tapauksessa ei tule antaa sellaista viestiä,
että me jollakin tavalla olisimme hyväksymässä huumeiden
käytön missään muodossa.
Huumeiden levittämisen estämisen yksi muoto
on tietenkin riittävän kovat rangaistukset erityisesti
välittäjäportaalle. Rikoksesta kiinni
jääneet on tuomittava sellaisiin rangaistuksiin,
että ne todella panevat miettimään, kannattaako
toimintaan ryhtyä. Huumediilerit on suljettava yhteiskunnan
ulkopuolelle niin pitkäksi aikaa kuin laki antaa mahdollisuuden.
Olen joskus esittänyt, että kaikkein tehokkain
keino olisi itänaapurin velkojen vastapainoksi lähettää huumerikoksista
kiinni jääneet diilerimme Siperian vankiloihin
hoidettaviksi. Ehkä siellä tulisi kantapään kautta
oppia.
Myös taloudellisten seuraamusten on oltava äärimmäisen
kovat. Lieneekö hirvittävämpää rikosta
ihmiskuntaa vastaan — jos ei oteta jotakin äärimmäistä,
kuten Wtc-torneihin törmäämistä — kuin
se, että huumausaineen levittäjä koulun
ulkopuolella jakaa lapsille huumausainenäytteitä ja
saa lapsemme tai nuoremme mahdollisesti ikuisiksi ajoiksi huumekoukkuun
tai jo nuorella iällä tärväämään
terveytensä tai ottamaan itseltään hengen.
Tässä tapauksessa myöskin kiinni jäämisen
riskiä on pystyttävä lisäämään
jatkuvasti. Tämä edellyttää panostusta
nimenomaan tämän puolen resursseihin.
Yhteistoiminnan eri viranomaisten kesken niin maiden sisällä kuin
maiden välillä on oltava saumatonta. Kaikki mahdollinen
on tehtävä, jotta tieto kulkee kitkattomasti eri
osapuolten välillä niin maan sisällä kuin
valtioiden välillä.
Valistus ja ennaltaehkäisy on myös ehdoton asia.
Tietoa huumeista ja niiden käytön vaikutuksista
on oltava ymmärrettävässä muodossa
tarjolla kaikkialla.
Mitä tulee neulojen vaihtoon, pidän ajatusta kammottavana,
sillä kun viestitään, että käyttäkää huumeita,
kunhan käytätte niitä puhtailla ruiskuilla.
Ei tämä voi olla oikea tie. Ei yhteiskunnan tehtävä ole
helpottaa huumeiden käyttöä apuvälineitä tarjoamalla.
Korvaushoidosta meillä on puhutteleva esimerkki. Entinen
lääkäri on saanut kahdesta huumausainerikoksesta
puolitoista vuotta vankeutta ja lähes puolentoista miljoonan
markan korvaustuomiot. Oikeuslaitos on todennut, että kyseessä on
suuren luokan huumausainebisnes, raakaa rahastusta, kaukana hyväntekeväisyydestä,
jonka varjoon jotkut aikovat tämän laittaa.
MOT-ohjelma eilen illalla on minulle tulleen kansalaispalautteen
perusteella hiuksia nostattava. Mikäli se pitää paikkaansa,
että istuva ministeri on ollut mukana huumausainerikoksista
tuomitun taustajoukoissa sen jälkeen, kun rikoksista epäilty
on pidätetty, kyse on mahdollisesti suuren luokan asiasta.
Ministerin harkintakyky on perusteellisesti pettänyt. Aivan
yhtä arveluttavaa on se, että samassa taustaryhmässä kerrotaan
olleen sisätautiprofessorin, joka on johtanut hallituksen
nimeämänä lakivalmistelua korvaushoitoon
liittyen. Olen kyllä sitä mieltä, että tällainen professori
on välittömästi suljettava kaikenlaisen
lakivalmistelun ulkopuolelle.
Jos Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatri, joka työkseen
on tekemisissä näiden korvaushoitopotilaiden kanssa,
sanoo, että parisataa hoitoa saavaa potilasta tuottaa parituhatta
uutta käyttäjää lisää alueelle,
lausuntoa ei todellakaan saa sivuuttaa olankohautuksella. Jos Raahen
pikkukaupungissa on lähes 200 Subutex-käyttäjää mutta
ei lainkaan heroiinitapauksia, eikö perustellusti voi kysyä,
eikö kyse ole aineen käyttämistä huumaustarkoitukseen?
Emme voi olla niin sinisilmäisiä, ettemme myöntäisi
tätä tosiasiaa.
Se, että Subutexia verrataan voimakkaaseen särkylääkkeeseen
tietoisena siitä, että suonensisäisesti
sen vaikutus kahdeksankertaistuu, on silmien ummistamista todellisuudelta.
Joka tapauksessa Subutexin suurin markkinoija on henkilö, jolta
on viety lääkärinoikeudet ja joka on
saanut vankeustuomion ja tuomittu korvauksiin. Tämä on
todellisuutta, ed. Tiusanen.
Arvoisa puhemies! Ei voi olla millään tekosyyllä mahdollista,
että hallituksen istuva ministeri on millään
muotoa tukemassa tällaista henkilöä.
Jos ministeri sen tekee, hän syyllistyy oikeuslaitoksemme
halventamiseen.
Asiaan liittyvä valiokunnan lausumaehdotus ei ole tästä maailmasta.
En voi olla hyväksymässä huumausaineiden
käyttövälineiden saannin helpottamista.
On käytävä todella kovalla kädellä kiinni
todellisiin ongelmiin, tarpeen vaatiessa pakkohoitoa käyttäen,
ei todellakaan kannustaen käytön lisäämiseen.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ed. Mäki-Hakolan kovin ankaraan
ja vähän pelottavaankin puheenvuoroon muutoin
puutu, mutta totean vaan, että kyllähän
eduskunta on ollut ottamassa selvän kannan huumausainerikollisuuteen,
kun hyväksyimme poliisilain muutoksen vuosi sitten. Siinähän Suomen
eduskunta antoi Suomen poliisille valtuudet huumausainerikollisuuden
torjunnassa sellaisiin toimiin kuin peitetoimintaan, valeostoihin
ja soluttautumiseen, jotka ovat tuottamassa tulosta myös
siihen suuntaan, että päästään
todelliseen rikollisuuteen kiinni.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin edustajalle todeta sen, että Temgesicin
mainitseminen Subutexin rinnalla johtuu vain siitä, että siinä on
sama aine eli buprenorfiini kyseessä. Tämä maininta pohjautuu
siis siihen, ed. Mäki-Hakola, että aikaisemmin
ed. Paula Kokkonen käytti puheenvuoron, jossa hän
totesi, että voidaan kirjoittaa tätä samaa
lääkettä, ja sitten ministeri Soininvaara
sanoi, että sitä ei ole olemassa. Sitä on
siis olemassa, kemiallisesti, ed. Mäki-Hakola, aivan sama
valmiste, mutta eri kauppanimellä. Tämä oli
se, mihin viittasin, ja sitä käytetään
lääketieteessä nimenomaan kipulääkkeenä ja
myös suonensisäisesti.
Mutta, puhemies, lopuksi: kaiken kaikkiaan meillä on
siis laaja joukko kipulääkkeitä, joita voidaan
käyttää väärin.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Voi leikitellen sanoa seuraavaa: Ed.
Mäki-Hakolan puheenvuorosta voi vetää sellaisen
johtopäätöksen, että meidän salissa
tähän asti käymämme keskustelu
on vähän sitä tyyliä, kun näin
pohjalaisista on kysymys, että otetaan pienempi puukko,
niin saadaan aikaiseksi pienempi reikä.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Nurmi kiteytti asian hyvin ymmärrettävään
muotoon. Muistan vaan, että kun käytiin poliisin
lisäoikeuksien saamisesta keskustelua, tässäkin
salissa esiintyi henkilöitä, jotka olivat sitä mieltä,
että peitetoimintaan, valeostoihin, soluttautumiseen lupaa
ei saisi antaa. Onneksi siinä tapauksessa meidän
järkemme kuitenkin voitti, ja täytyy toivoa, että myöskin
tässä tapauksessa eduskunnan enemmistöllä järki
voittaa ja ymmärretään, mistä tässä on
kysymys.
Ed. Tiusaselle voisi todeta, että nimillä kikkailu
ei muuta tilannetta yhtään miksikään.
Se on sama valmiste eri kauppanimillä. Jos jossain Stockmannin
nurkalla myydään pimeästi lokeroiden
numeroita, joista voi käydä hakemassa näitä lääkkeitä,
kyllä minusta tässä on silloin suuren
luokan rikollisuudesta kysymys. Jos Raahen seudulla on 150 Subutexin
käyttäjää, ilman että siellä on
heroiinitapauksia, minusta kysymys on selvästi huumausainerikollisuudesta
eikä mistään muusta. On kysymys huumausaineiden käyttämisestä,
ja on erittäin valitettavaa, että tällaista
toimintaa voi tapahtua. Lääkärien ei
auta nimillä kikkailulla yrittää sekoittaa
selviä asioita.
Pirkko Peltomo /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietintönsä n:o
5/2002 vp lausumaehdotuksessa kiinnittänyt huomiota
huumausaineiden käyttövälineiden vaihtamiseen
ja pyytää hallitusta selvittämään,
pitäisikö ruiskujen jakamisesta saada säädökset
lakiin, kun huumeet sinänsä ovat laittomia.
Mielestäni valiokunta on puuttunut tärkeään asiaan.
Tartuntatautien ehkäisy ja leviäminen väestön
keskuuteen on kerta kaikkiaan saatava poikki. Yhtenä keinona — yhtenä,
korostan — voidaan pitää käytettyjen huumeruiskujen ja -neulojen
vaihtamista puhtaisiin. Edustakuntasalissa käydyssä keskustelussa
mielipiteet ovat jakautuneet puolesta ja vastaan, mutta yhtä mieltä olemme
siitä, että suhtautuminen huumausaineiden käyttöön
on ehdottomasti meillä kaikilla kielteinen.
Tämän päivän lehdistä on
voitu lukea asiantuntijoiden mielipiteitä. Sosiaali- ja
terveysministeriön asiantuntijaryhmän mielestä kaikkiin suurempiin
asutuskeskuksiin olisi saatava neuvonta- ja neulanvaihtopisteet
ruiskuhuumeiden käyttäjille lähimpien
kolmen vuoden aikana — asiantuntijoiden mielestä.
Myös hiv-testiin hakeutumista on edelleen helpotettava.
Edelleen lainaan lehtiä: Asiantuntijaryhmä on
laatinut kansallisen hiv-strategian tavoitteet, joiden pohjalta
laaditaan konkreettiset toimintaehdotukset. Tavoitteena on kääntää uusien
hiv-tapausten määrä laskusuuntaan seuraavien
viiden vuoden aikana.
Rouva puhemies! Kysyin oman kotikaupunkini huumeruiskujen ja
-neulojen neuvontapisteen päihdehuollon asiantuntijatyöntekijöiltä kokemuksia,
mitä tähän mennessä on tästä vaikeasta asiasta
saatu. He kertoivat, että heidän tavoitteensa
on nimenomaan kohdata paikalliset suonensisäisesti huumeita
käyttävät henkilöt. Tämän
jälkeen tavoitteeksi tulee näiden asiakkaiden
motivoiminen ja ohjaaminen hoitoon ja heidän terveydentilastaan
huolehtiminen. Terveydestä huolehditaan rokottamalla B-hepatiittia vastaan
ja tutkimalla laboratoriossa, löytyykö vaarallisia
tarttuvia tauteja. Neuloja ja ruiskuja ei jaeta. Niitä vaihdetaan
yksi yhteen, niin monta neulaa ja niin monta ruiskua annetaan kuin
käytettyjä palautetaan. Tähän
toimintaan liittyy aineiden epäpuhtauksiin ja säilytysvälineisiin
liittyvä neuvonta. Siis välineiden vaihtoon liittyy aina
terveysvalistus ja -neuvonta, jota antavat tässä Porin
päihdehuollon neuvontapisteessä erikoissairaanhoitajat.
Rouva puhemies! Porissa tähän mennessä joka
toinen asiakas on saatu ohjattua laboratorioon. Osa on käynyt
aiemmin. Lähes kaikki on saatu ohjattua A-klinikan asiakkaiksi.
Pyrkimys on saada asiakkaat lopulta vieroittautumaan huumausaineista.
Porin kaupungin ylläpitämä päihdehuoltoyksikön
alainen neuvontapiste toimii yhteistyössä terveyskeskuksen
tartuntatautihoitajan kanssa. Tämä hoitaja rokottaa
B-hepatiittia vastaan, ja terveyskeskuksen laboratorio tutkii mahdolliset
hepatiitit ja hivin. Porin päihdehuollon johtajan mukaan
toistaiseksi negatiivisiin lieveilmiöihin ei ole törmätty,
ja he pitävät toimintaa hyödyllisenä.
Kysymyksessä on yksi keino auttaa huumeongelmaisia. Toisessa
päässä hoitoprosessia ovat pitkäkestoiset
kuntouttavat hoidot, joihin kunnat tällä hetkellä tarvitsevat
lisäresursseja.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olematta pätkääkään
asiantuntija näissä asioissa haluan kuitenkin
käyttää puheenvuoron kiinnittämällä huomiota
joihinkin näkökohtiin, joita tämän
keskustelun kuunteleminen on saanut minut miettimään.
Ensinnäkin ed. Mäki-Hakolalle siitä,
millä tavalla ministerin pitäisi suhtautua toimialansa
asioihin: Minun mielestäni ei ole olemassa sellaista paikkaa
eikä asiaa eikä vaikeaa tai suorastaan vaarallista
tilannetta, mihinkä ministeri ei ole oikeutettu menemään
selvittääkseen itselleen, mitä se yhteiskunnan
ilmiö pitää loppujen lopuksi sisällään,
millä tavalla siihen voitaisiin oikein reagoida. Nimittäin,
jos sulkee kaikelta pahalta silmänsä, korvansa
eikä altistu millekään, ei myöskään
poliittisesti, niin ei oikeastaan ole oikeassa paikassa. Eli kyllä minusta
pitää olla rohkeutta selvittää asioita,
ja sitten kun tulee ulos, altistaa itsensä arvostelulle
ja arvioinnille ja sillä siisti. Elikkä ed. Mäki-Hakolan,
jota suuresti kunnioitan, lähestymistapa minusta on tietysti
hänelle tyypillinen ja sinänsä oikeutettu,
mutta en voi jakaa tätä tapaa suhtautua yhteiskunnan
ilmiöihin.
Sen, että on kiinnostunut syvällisesti näistä asioista,
ei suinkaan tarvitse merkitä sitä, että hyväksyy
jollakin tavalla huumausaineiden käytön ja niihin
liittyvän vakavan rikollisuuden, mistä me kuitenkin,
silloin kun tätä lainsäädäntöä,
oliko se vuosi sitten, säädettiin, suurin piirtein
olimme samaa mieltä. Se prosessi on ollut hyvin vaikea,
kun on astuttu ne askeleet. Muistan elävästi ne
ensimmäiset yritykset saada peiteostoja jne. Kyllä se
oli vaikea mennä hyväksymään,
koska se menee aivan sinne perimmäisyyteen. Siis ihmisellä ei
ole enää mitään yksityisyyttä,
kun kaikki aikaisemmin inhimillisyyteen liittyneet ja yksilön
suojaan liittyneet pyhyydet karsitaan ympäriltä pois
meiltä kaikilta. Kuitenkin huumausainerikollisuus katsottiin
niin vakavaksi, että tähän lainsäädäntöön
oli pakko mennä. Ed. Mäki-Hakola, olette aivan
oikeassa siinä, että on kysymys vakavasta yhteiskunnallisesta
asiasta, johon pakkotilanteessa eduskunta on joutunut reagoimaan.
Sitten, millä tavalla eroon huumeista: Tietysti lääketieteellisellä puolella
on pakko luottaa laillistettuihin lääkäreihin
ja alan tutkijoihin siinä, että farmakologiset
ym. näkökohdat ovat mahdollisimman rehellisesti
oikeita. Siinä meillä ei oikeastaan ole varaa
täällä kikkailuun pienimmässäkään
määrin. Meidän on pakko luottaa siihen,
että ed. Tiusanen ja muut, jotka ovat laillistettuja lääkäreitä,
puhuvat oikein. Heillä on se ammattieettinen vastuu näistä asioista,
haluamatta ryhtyä millään tavalla tuomariksi
teidän keskinäiseen kisailuunne termeistä ja
lääkenimikkeistä jne. Ihan samalla tavalla
kuin metsänhoidon asioista ed. Mäki-Hakolan kanssa
keskusteltaessa me kunnioitamme myöskin lääkärietiikkaa näissä asioissa.
Mitä tulee itse ydinasiaan, niin kuuntelemalla tätä keskustelua
en voi olla tulematta muuhun tulokseen, kuin että tässä on
kysymys kahdesta eri koulukunnasta, kahdesta hyvin erilaisesta suhtautumisesta
erittäin vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Ja mitä vain
voi toivoa, on, että meille tulee empiiristä tietoa
mahdollisimman pian, että me tiedämme, mikä taktiikka
ja mikä strategia johtaa nopeammin parempaan tulokseen,
onko se — siteeraan ed. Mäki-Hakolan äskeistä puheenvuoroa — kovalla
kädellä -politiikka vai onko se jokin muu. Ministeri
Soininvaara edustanee tätä toista koulukuntaa
vastuullisena ministerinä näissä toimenpideasioissa.
Hän ottaa siinä suuren vastuun, kun hän
tarjoaa omaa malliaan ja ed. Mäki-Hakola ja eräät
muut tarjoavat omaa malliaan. Minun asiantuntemukseni ei riitä,
puhumattakaan kokemusperäisestä tiedosta, sanomaan,
mikä on oikein tässä asiassa. Mutta hartaasti
toivon, että mahdollisimman pian saadaan oikeaa tietoa,
niin että se yhteinen päämäärä voidaan
saavuttaa, jonka me kai jaamme kaikki tässä salissa.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä professori Pulliaiselle
olivat hyvin asiat kristallisoituneet työhuoneessa keskustelua
kuuntelemalla. Ymmärrän kovasti, että vihreiden
kansanedustaja puolustaa puolueensa puheenjohtajaa, se on ihan inhimillistä ja
ymmärrettävää. On ihan hyvä,
että ministeri lähtee kammiostaan ulkopuolelle
katselemaan maailmaa myöskin kadun tasolta, mutta silloin,
kun on kysymys henkilöstä, niin kuin äsken
puheenvuorossani totesin, jolta on lääkärinoikeudet
viety, joka on saanut puolentoista vuoden vankeustuomion, joka on
määrätty lähes 1,5 miljoonan
markan korvauksiin, niin minun mielestäni tällaisessa
tapauksessa ministerin olisi hyvin selkeästi pystyttävä irtautumaan
tällaisen henkilön tukijoukoista ja selkeästi
sanottava, mitä mieltä hän tällaisesta
on.
Muuten olen edelleen sitä mieltä, että tässä tapauksessa,
jos ministeri ei sitä tee, hän hallituksen istuvana
ministerinä syyllistyy oikeuslaitoksemme aliarvostukseen
ja halventamiseen. Eli jos on asiasta jokin mielipide, niin silloin,
kun oikeuslaitos on asian tutkinut, (Puhemies koputtaa) pitäisi
pystyä myöskin siitä vetämään
omat johtopäätökset ja tultava (Puhemies
koputtaa) selkeästi ulos näiden mielipiteiden
kanssa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että meillä ed.
Mäki-Hakolan kanssa on nyt tämmöinen
sanallinen ero, jossa on sitten myöskin vähän
käsitteellistä eroa. Ed. Mäki-Hakola
käyttää sanaa "tuki". Minä en
kyllä liittäisi missään nimessä miltään
osin "tuki"-sanaa tukijoukkoihin, vaan kysymys on "tutkimisesta",
siis itselleen sen selvittämisestä, mistä tässä loppujen
lopuksi on kysymys.
Katson hyvin vähän televisiota, mutta lääkäri Karvosen
haastatteluja olen sattunut näkemään monta,
monta kappaletta, telkkariruudusta, ja minua kiinnostaa hyvin paljon
se, miksi hän käyttäytyy tällä tavalla,
mikä on se toimintafilosofia, mihinkä hän
perustaa tämän käyttäytymisensä, onko
sen vastaus se, minkä ed. Mäki-Hakola varsinaisessa
puheenvuorossaan toi esille, vai onko siinä jotakin muuta.
Minä en pysty tätä selvittämään
tällä tiedolla.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Muistan, kun Karvosen tapausta käsiteltiin
oikeusistuimessa. Silloin poliisi, joka asian perusteellisesti tutki,
ja tuomioistuin totesivat hyvin yksiselitteisen selvästi,
että tässä on kysymys suuren luokan rahastuksesta,
suuren luokan bisneksestä kyseisellä Subutex-aineella,
ja siitä tämä silloin vielä lääkärinoikeudet
omannut henkilö siinä vaiheessa oli käärinyt
todella omiin taskuihinsa suuret määrät rahaa.
Jos todella pitää paikkansa, että tällä aineella
käydään kauppaa Stockmannin nurkalla pimeässä,
missä ilmoitetaan tallelokero, josta voit käydä hakemassa
reseptin, niin minun mielestäni on kysymys jostakin todella
ison luokan rikollisesta toiminnasta ja oman edun tavoittelusta
eikä mistään hyväntekeväisyydestä eikä hyvän
tekemisestä.
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! Tunnen ehkä jonkin verran tätä asiaa
sen vuoksi, että aikanaan Suomessa 60-luvun jälkipuoliskolla
oli noin 200 huumeiden käyttäjää.
He käyttivät pääosin Algidonia,
joka oli laillisesti Medican tuottama lääke. Se
on sama aine kuin metadoni. Silloin tutkimme kaikki hoitomuodot.
Myöskin itse kirjoitin artikkelin ensimmäiseen
teokseen, jonka toimitin ja joka Suomessa huumeista tuli, korvaushoidoista.
Silloin metadonia käytettiin Yhdysvalloissa lähinnä heroinistien
korvaushoitoon, mutta Suomessa pahin huume oli metadoni. Emme säikähtäneet
ollenkaan sitä mahdollisuutta, että sitä olisi
käytetty, jos täällä heroiinia siihen
aikaan olisi ollut. Tunnen myös muutaman näistä ihmisistä,
jotka vielä 60-luvulta ovat hengissä — heitä on
toki verraten harvoja — ja sillä tavalla pitkältä aikaväliltä vaikeita
huumeiden käyttäjiä. (Naurua) — Siellä nauretaan,
ja kyllä minä sen verran psykiatrina tiedän,
mille nauretaan. (Naurua)
Toiseksi, aikanaan opiskelijat käyttivät amfetamiinia
tenttien lukemisessa tarkkaavaisuushäiriöihin,
ja laihdutuslääkkeenä on käytetty
amfetamiinin sukulaisaineita kautta aikojen, ja edelleen samantapaisia
suositellaan lääkkeinä ihmisille. Lisäksi
vuonna 1990 toimestani tehtiin Kellokoskella huumekirjallisuuden
bibliografia, johon koottiin kaikki Suomessa ilmestynyt huumekirjallisuus.
Pääosan olen näistä lukenut, joten
ainakin teoreettisella tasolla tiedän jotakin tästä.
Mutta tämä on paljon monimutkaisempi asia, mitä nyt
käsitellään, koska edelleen kaikkein suurin
huumeongelma Suomessa on laillisesti kirjoitettujen lääkkeiden
liikakäyttö ja väärinkäyttö.
Tähän ei koskaan ole vakavasti poliittisella tasolla
puututtu. Kyllä Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Lääkintöhallitus
ovat pyrkineet tätä rajaa muuttamaan. Pelkkä ruiskujen jako
ei ole riittävää, vaan me tarvitsemme
myös ehkäisyvälineet eli kortsut ilmaiseksi.
Se on välttämätöntä.
Olemme kaupunginvaltuustossa jo kolmasti tehneet aloitteen, mutta
tässä yhteydessä vihreiden äänet
ovat toistaiseksi ratkaisseet, että niitä ei jaeta.
Se on täysin välttämätöntä muunkin
kuin hivin ja eräiden muiden virustautien kohdalla, myös
syöpätautien, kohdalla toteutettavaksi.
Itse en ole korvaushoidon kannalla niin, että sitä annettaisiin
jokaisessa terveyskeskuksessa, vaan erikoistuneilla poliklinikoilla
ja erikoispisteissä.
Meillä on loistavia sosiaalipoliittisia ratkaisuja,
joilla on puututtu tähän pohjimmaiseen porukkaan
aikaisemminkin. Olen kertonut, miten Inkeri Anttilan mies Sulo Anttila
poisti kroonikkotuberkuloosiongelman Helsingistä: Oli 200
ihmistä, joihin pyrittiin toteuttamaan polisiäärisiä toimenpiteitä irtolaislain
nojalla pakolla hakien hoitoon. Siitä ei tullut mitään.
Eivät kaverit viihtyneet Laakson sairaalassa kuukausitolkulla. Mutta
kun heille annettiin ilmainen lounas joka päivä ja
lääkkeet sitä vastaan, kroonikkotuberkuloosi
poistui totaalisesti 70-luvun alussa.
Kallion alkoholistipoliklinikka, jossa olen ollut Claes Anderssonin
ja myöskin Rakel Hiltusen kanssa töissä,
itse parikin vuotta, oli loistelias esimerkki, miten asunnottomien
juoppojen asemaa kohennettiin Helsingissä. Tällä hetkellä hiv-positiivisten
päivätoimintakeskus on myös samantapainen
loistoesimerkki. Sinne vapaaehtoisesti tulee päivittäin
noin kolmasosa Helsingin hiv-positiivisista. He kokevat sen paikan omakseen,
eivätkä siitä hirveästi melskettä muut pidä.
Itse koen, että huumeiden käyttäjien
sosiaalisen aseman nosto, valvotut asunnot — todella valvotut
asunnot — ja erilaiset muut toimet sen suhteen, että heidät
ihmisinä voidaan hyväksyä, ovat yhtä tärkeitä kuin
muut ennalta ehkäisevät toimet. Sama koskee myös
vankien sosiaalisen aseman nostoa, jonka kautta varmasti huumeiden
käyttö tulisi myös vähentymään
vankiloissa.
Kun on kyse niistä, jotka kuolivat heroiiniin viime
vuonna, on kyse samantapaisesta porukasta osittain, joka aikanaan
on kuollut viinaan, nämä tulevat kaksikymmentä vuotta
myöhemmin, siis pudokasporukkaa pääosin,
ei suinkaan kaikki: niitä joilla koulu on mennyt huonosti, joilla
on lukihäiriöitä ja monia muita ongelmia. Tästä on
selkeä ja täsmällinen tutkimus. Lahdessa
tehtiin 1980 Suomen loisteliain tutkimus varkaista. Heitä oli
noin 500 Lahdessa sen tutkimuksen mukaan, käytännössä samantapaista
porukkaa, tosin kymmenen vuotta vanhempaa kuin nyt tämä huumeidenkäyttöporukka.
Silloin on tärkeätä sosiaalisen aseman
nosto ja myös sellaisten ihmissuhteiden järjestäminen
tai organisoiminen, että heillä on myös
oman porukan ulkopuolella ihmisiä, joihin he voivat luottaa
ja nojautua. Tietysti myös AA:n tapaiset järjestöt,
kuten siis Synanon, siis tuntemattomien narkomaanien järjestö,
ovat mitä tärkeimpiä. Tärkeintä olisi
kehitysyhteistyö Afganistanin, Kolumbian ja Laosin suuntaan,
jossa jollakin tavoin puututtaisiin huumeiden perustuotantoon. Se
on toki vaikeata, mutta pelkästään Yhdysvaltojen
tapakaan ei sitä ratkaise.
Pakkoon suhtaudun mielenkiintoisella tavalla. Kehittäisin
aika paljon vapaaehtoista pakkoa, sellaista sitoumusta hoitoon,
jonka sitoumuksen jälkeen voitaisiin soveltaa hiukan kovempia
pakkotoimenpiteitä. Esimerkiksi tällä hetkellä on erittäin
vaikeaa saada ihmistä eristysselliin mielisairaalassa vapaaehtoisesti.
Voidaan saada, kun pidetään ovi auki — tai
omaan huoneeseen, kun pidetään ovi auki.
Lopuksi vielä lääkäri Karvosesta
sanon seuraavaa: Itse olen korvaushoidon kannalla. Hän
on ajanut periaatteessa korvaushoitoa. Se on eri kysymys. Sitten
Suomessa on lait. Lakeja pitää periaatteessa noudattaa.
Jos ei hyväksy lakeja, niitä voidaan muuttaa joko
täällä tai suoralla toiminnalla. Suorassa
toiminnassa hyväksyn vain gandhilaisen periaatteen: Jos
rikot lakia, kannat siitä myös seuraukset etkä tee
lakien rikkomista pimeydessä ja nurkan takana,
kuten esimerkiksi kettutytöt ja -pojat ovat tehneet. Kolmas
pulma on taloudellinen kysymys. En ota kantaa siihen, mutta jos
rahoja on kovasti otettu köyhiltä huumeiden käyttäjiltä,
koen sen moraalisesti vääränä ja
kolmantena erillisloogisena kysymyksenä. Näin
tutkin hänen asiaansa ja tunnen hänet hyvin. Olen
lukenut hänen artikkelinsa, käynyt hänen
poliklinikallaan jne. Analyysini nojautuu tämäntapaisiin
asioihin.
En minä nyt pohjanmaalaisena aivan moralisoisi tällä tavalla
huumeita. Eivät pohjanmaalaiset omilla konsteillaan ole
viinan käyttöä suomenkieliseltä puolelta
kyenneet Pohjanmaalta poistamaan, päinvastoin uho edelleen
jatkuu. Sen sijaan meillä on täysnäyttö ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta,
miten viinan käyttö on vain puolet muusta maasta,
itsemurhat puolet muusta maasta ja monet muutkin häiriöt
puolet muusta maasta, ja se liittyy kulttuuriin. Närpiöllä ja
sanokaamme Lapualla on selvästi erilainen kulttuuriperinne,
ja silti heillä saattaa olla erilainen näkemys huumeista
jne. Kyllä siellä Pohjanmaallakin olisi tekemistä!
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä lensin huoneestani, kun ilahduin
niin kovasti ed. Taipaleen puhuessa kondomien jakelemisesta. Tämän
sisältöisen ehdotuksen saimme juuri Vaasassa läpikin, että ruiskujenvaihto-ohjelmaan
tulisi liittää myös kondomien maksuton
jakelu.
Kiinnittäisin tässä yhteydessä huomiota
siihen, että kysymys on paljon laajempikin, ja haluan tässä yhteydessä nimenomaan
tuoda esiin senkin epäkohdan, että me tarvitsisimme
tämmöisen ehkäisyneuvonnan uuden aallon
tässä maassa muutoinkin. Lääkärit
määräävät 15-vuotiaille tytöille
ehkäisypillereitä irtosuhteisiin, vaikka heidän
pitäisi määrätä tytöille
kondomeja. Meillä on kerta kaikkiaan keskustelematta tämäkin kysymys
Suomessa. Joutaisi nuorisolle jakaa maksutta kondomeja Suomessa,
niin kuin tehdään kehitysmaissakin. Emme me voi
jättää kehitysmaiden kontolle sitä,
että sukupuolitaudit tarttuvat.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tulin myöskin ottamaan osaa tähän
keskusteluun, kun kuulin ed. Taipaleen käyttävän
hyvän puheenvuoron. Ed. Taipale nosti puheenvuorossaan
esille yhden tärkeän asian, josta olen itsekin
miettinyt, mitä sille voitaisiin tehdä. Se on
nimenomaan tämä ongelma, että narkomaanit
saavat aivan laillisesti lääkäreiltä lääkkeitä.
Eri lääkärit kirjoittavat heille esimerkiksi
rauhoittavia lääkkeitä. Saattaa olla,
että sama narkomaani kiertää lääkäriltä toiselle
ja saa erilaisia määriä lääkkeitä käyttöönsä.
Ongelmaksi muodostuu se, että nämä lääkkeet
ajautuvat tämän kautta sitten myös katukauppaan.
Paljon olen myöskin miettinyt sitä, olisiko mahdollista
saada aikaan tietynlainen rekisteri tietyistä lääkkeistä,
niin että lääkärit näkisivät keskenään,
mitä lääkkeitä tälle
potilaalle on kirjoitettu juuri vähän aikaa sitten,
niin ettei tällaista tilannetta tulisi. Mutta siitähän
on paljon meillä keskusteltu (Puhemies koputtaa) ja todettu, että on
hyvin vaikeaa tällaisen rekisterin luominen.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lääkintöhallitus
jakoi aikanaan kondomeja, ja niitä meni pilvin pimein. Jakelusta
luovuttiin ymmärtääkseni kustannussyistä,
mutta koko tuo kondomien jakaminen ja tämän tyylinen
politiikka tähtää siihen, että syytä etsitään
oman itsen ulkopuolelta. Totesin silloin Lääkintöhallitukselle,
että minusta olisi paljon tärkeämpää jakaa
peilejä, koska peilistä jokainen voi tarkistaa,
kuka on suurin riski minulle itselleni. Peilejäkin sitten
jaettiin, mutta nekin tulivat kovin kalliiksi. Kehottaisin kuitenkin
ihmisiä miettimään, missä se
suurin riski on. Se on omien korvien välissä.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipaleelle voin todeta, että ei
Pohjanmaakaan vielä todellakaan ole valmis mutta aika hyvässä mallissa
ollaan. Jos verrataan esimerkiksi siihen, mitä tapahtui
puukkojunkkarien aikana, olemme menneet aika paljon eteenpäin.
Minullakaan ei ole puukkoa mukana salissa tällä hetkellä.
Mitä tulee muutoin ed. Taipaleen puheenvuoroon, hän
lähti siitä, että periaatteessa lakeja
tulee kunnioittaa. Kun me olemme tässä salissa
lakia säätävä elin, kyllä kai
meidän lähtökohtamme puheenvuoroissa,
mitä täällä käytetään,
on se, että lakeja tulee kunnioittaa. Jos ne ovat epäoikeudenmukaisia,
niitä muutetaan, mutta niin kauan kuin ne ovat voimassa,
niitä kunnioitetaan. Sellainen viesti meidän pitää pystyä antamaan.
Kettutytöt ja kettupojat tekevät erittäin
ikävää ja tuomittavaa työtä,
mutta verrattuna siihen, mitä tällaiset Karvosen
tapaiset puoskarit tekevät, on mielestäni kysymys
aivan toisen luokan asiasta. Jos todella korvauslääkkeitä myydään nurkan
takana pimeässä, kyllä silloin asian
vakavuus on hiukan toisen tyyppinen. Tässä tapauksessa
käytetään kuitenkin koukkuun joutuneiden,
hädänalaisten ihmisten asemaa hyväksi
eikä kuitenkaan saada lopullista ratkaisua syntymään.
Esko Helle /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan mielenkiintoinen keskustelu. Ed. Taipaleen
puheenvuoro oli hyvä. Siinä oli monia eri ulottuvuuksia,
jotka tulisi todella ottaa näitä asioita käsiteltäessä huomioon.
Kiinnitin huomiota muun muassa siihen, mitä ed. Taipale
totesi lääkkeitten liika- ja väärinkäytöstä.
Olen aivan samaa mieltä, kuten olen täällä joskus
sanonut, että esimerkiksi työelämässä on paljon
suurempi riski siitä, että laillisia lääkkeitä käytetään
virheellisesti, kuin laittomista huumeista. Ne eivät ole
työelämässä kovin suuri ongelma
verrattuna tähän.
Toisaalta keskustelussa on aika voimakkaasti tullut esille kuvitelma,
että kurilla ja kovilla rangaistuksilla huumeongelmat poistettaisiin.
Siitä ei ole missään maailmassa minkäänlaisia
todisteita. Päinvastoin sellaisella pehmeämmällä linjalla,
mitä ed. Taipale toi esiin, saavutetaan paljon parempia
tuloksia.
Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Tiura sanoi, että ongelma on siinä,
että eräät henkilöt hakevat
lääkäreiltä vahvoja lääkkeitä ja
kiertävät lääkäriltä toiselle ja
että tämä asia pitäisi selvittää.
Itselläni on ollut vain muutama tämän
tyyppinen potilas 70-luvulla, mutta ellei Kansaneläkelaitoksen
tyyli ole muuttunut, kyllä nämä kiertäjät
ovat lääkäreillä selvillä.
Itse olen saanut pari kertaa listan kahdesta potilaasta, joille
olen kirjoittanut virtsatietulehduslääkkeen. Nämä listat
olivat niistä potilaista, jotka olivat käyttäneet
vahvoja lääkkeitä yliannoksina. Niistä oli
selvästi luettavissa se, että määrävälein
"ammattitaitoiset" kävivät aina yhden reseptin
kanssa kullakin lääkärillä ja
saivat lääkkeitä monelta lääkäriltä samanaikaisesti. Todellisuudessa
se oli mahtavaa ylikäyttöä, mutta yhden
lääkärin näkökulmasta
reseptin uusinta ei ollutkaan ylikäyttöä.
Ongelma on tiedossa lääkärien keskuudessa.
Pentti Tiusanen /vas:
Herra puhemies! Nyt kun ed. Kokkonen ja ed. Mäki-Hakola
ovat paikalla, totean vain, että ed. Mäki-Hakola
ja ed. Kokkonen puhuivat sanoilla tai nimillä kikkailemisesta.
Aikaisemmin ministeri Soininvaara oli läsnä ja
hän totesi, että Subutexia ei voi kirjoittaa,
ja sitten ed. Kokkonen totesi, että kyllä voi, mutta
hänellä ei ole nyt Pharmacaa mukana eikä hän
voi sanoa, mikä sen lääkkeen nimi on.
Totesin puheenvuorossani, että kysymys on buprenorfiinista,
joka on nimellä Temgesic ja Temgesiciä voi kirjoittaa.
Tässä siis ed. Kokkonen oli täysin oikeassa,
ja tämän minä sanoin. Tämä ei ole
mitään nimillä kikkailemista, koska on
olemassa tällainen valmiste, preparaatti.
On aivan selvää, niin kuin tänään
jo tuli esille, äskenkin juuri, että hyvin monet
lääkkeet ovat väärinkäyttövälineinä ihan
diatsepaameista alkaen, samoin monet kipulääkkeet,
ja tämä on silloin tietysti ongelma, jos lääkärikunnasta
löytyy valmiutta tuollaiseen holtittomaan, täällä kuvattuun
reseptin kirjoittamiseen. Mutta apteekit seuraavat näitä,
ne pitävät seurantaa. Lääkäreiden tulisi
kunkin tykönään pitää omaa
seurantaansa. Kaiken kaikkiaan 15 000 lääkärin
keskuudessa tämä varmasti ei sinänsä ole
ongelma, mutta on joitakuita ongelmalääkäreitä,
jotka tunnetaan, ja heitä käytetään,
voi sanoa, surutta hyväksi narkomaanien ja nimenomaan bisneksen
pyörittäjien toimesta.
Täällä keskusteltiin ja käytettiin
hyviä puheenvuoroja siitä, että yleensä ottaen
tiettyjä lääkkeitä määrätään
liikaa Suomessa: unilääkkeet, nukahtamislääkkeet,
antidepressiivit. Voisi kiteyttää jotenkin näin
leikkisästi, että "jos menee huonosti, ota Buranaa".
Eli lääkemainontakin on tässä liikkeellä myös,
ja siinä on nyt uutta painetta lähinnä EU:n
puolelta, että tiettyihin sairauksiin määrättäviä lääkkeitä voitaisiin
niin sanotusti kohdemainostaa nimenomaan potilaille tai väestöryhmille
tai yleensä ottaen väestölle. Näihin
liittyy monia ongelmia.
Lopuksi, puhemies, itse en ota erityisesti kantaa korvaushoitoon.
Se on minusta yleensä ottaen kysymys, jossa on useita näkökulmia.
Mutta lopuksi vielä ruiskujen ja neulojen hallittuun
ja ohjeistuksen myötä tapahtuvaan vaihtamiseen:
Tämä on ehkä eniten perjantaina ja tänään
keskusteltu aihe. Mielestäni tässä mielessä valiokunta
on ollut oikealla tiellä, kun se on ottanut tämän
asian esiin mietinnössään.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Oikeastaan tällä puheenvuorolla
haluan vaan tuoda oman mielipiteeni julki tästä hallituksen
esityksestä. Mielestäni suonensisäisten
huumeiden käyttäjille tarkoitetuissa puhtaiden
huumeruiskujen jakopisteissä — esimerkiksi Tampereella on
tämmöinen piste ja se on toiminut erittäin
hyvin — kyse on myös tietyllä tavalla
haittojen minimoinnista, todellakaan ei pelkästään
siitä, että me haluamme minimoida haittoja sillä tavalla, että me
puhumme tarttuvista taudeista ja niiden ehkäisemisestä jakamalla
puhtaita ruiskuja, vaan todella siitä, että esimerkiksi
Tampereella ruiskujen jakopisteessä myöskin kontrolloidaan
potilas, joka tulee paikalle, katsotaan, missä kunnossa
hän on, ja pyritään siihen, että potilas,
joka tulee vaihtamaan ruiskuja, voitaisiin myöskin ohjata
hoitoon siitä eteenpäin.
Ed. Puhjo lähti pois salista, mutta hänelle
olisin sen verran halunnut vaan sanoa erilaisista rekistereistä,
että hyvä, jos tällaisia listoja on olemassa
potilaista, jotka pyytävät ylisuuria annoksia
lääkkeitä tiettyihin vaivoihin, mutta
en usko, että tämmöiset listat käytännössä toimivat,
koska niitä pystytään aina kuitenkin
kiertämään ja huumeiden käyttäjät
myöskin käyttävät bulvaaneja
hakemaan näitä lääkkeitä itselleen.
Valitettavasti ne lääkkeet yleensä sitten
löytyvät katukaupasta.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä minä kavahdan sitä tapaa,
jolla arvostamani ed. Kokkonen puhui huumeitten käytön
ehkäisystä ja samalla myöskin seksitautien
ehkäisystä. Jos hän tarjoaa näissä molemmissa
tapauksissa pidättäytymistä ainoaksi
keinoksi, täytyy todella ihmetellä, koska keskustelu
ei voi olla joko—tai-keskustelua. Tämän
on oltava sekä—että-keskustelua, jossa
tänään on agendalla olla huolissaan niistä,
jotka ovat jo repsahtaneet. Toivottavasti huomenna ovat agendalla
ne, jotka eivät ole vielä repsahtaneet. Mutta
pidättäytyminen ei ole agendalla tänään.
( Ed. Kokkonen: Siitä ei ollut kysymys!) — Kyllä oli,
kun otin kondomiasian esille.
Tässä on kysymys kuoleman viljelystä tai
sen ehkäisemisestä, kun valiokunnan lausuma on
nyt ollut lähinnä keskustelun aiheena. Me olemme tällä lausumalla
halunneet vain kiirehtiä sellaisen selvityksen saamista,
jolla voidaan ruiskujenvaihto-ohjelmiin saada jotakin säännönmukaista
aikaan. Tämmöinen villervalla, joka nyt on vallalla,
ei myöskään ole toivottava asiantila. Se
tilanne nimenomaan pitää saada selvitetyksi. Minä ainakin
olen sitä mieltä, että meidän
velvollisuutemme on tehdä kaikkemme, ettei kuoleman viljely
ei vain itse huumeiden käyttäjissä vaan
myös heidän ympäristössään
saa enempää jalansijaa.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Verbaalinen viestintä on erittäin
vaikeaa. Siinä on suuri riski tulla väärinymmärretyksi.
Varmaan oma ongelmani näissä asioissa on se, että olen
työskennellyt kymmeniä vuosia näitten
asioitten kanssa. Siksi tiivis ilmaisu antaa aiheen väärinkäsityksiin.
Muistelin vain, miten kondomeja jaettiin pilvin pimein aikanaan.
Silti seksitaudit levisivät. Minusta ihmisille usein annetaan
se väärä kuva, että kondomi
ehkäisee kaikki mahdolliset sairaudet. En minä ollut
seksistä pidättäytymistä tässä ensisijaisesti
ihmisille tarjoamassa ja sanomassa, että tuijotelkaa sen
sijaan peiliin, vaan sanoin, että peiliin pitäisi
katsoa siksi, että sieltä löytyy se,
joka meille itse kullekin on kaikkien tarttuvien tautien suhteen
se suurin riskitekijä. Pitää itse miettiä,
miten käyttäytyy, ja pitää itse varustautua
mieluummin kondomeilla kuin olettaa, että yhteiskunta on
niitä sirotellut sinne tänne, niin että niitä on
aina käden ulottuvilla. Minusta se ei ole oikea tie.
Haluan ed. Tiusasta kiittää siitä,
että hänellä on Pharmaca Fennica korvien
välissä ja hän tuo asiallista informaatiota
saliin. Olen siitä hyvin iloinen.
Ed. Tiuraa niin ikään haluan onnitella. Minusta
on kyllä syytä onnitella tamperelaisia, jos he ovat
todellakin pystyneet hoitamaan asiansa niin hyvin, että vieroituspaikkoja
huumausaineitten käyttäjille on Tampereella riittävästi.
Toivottavasti konsultoitte myös meitä helsinkiläisiä tässä,
miten asia äkkiä hoidetaan.
Vielä kiertävistä reseptin pyytäjistä:
Tämä on myöskin tällainen ikuisuusongelma,
jota aina silloin tällöin erilaisin tehotoimenpitein
yritetään kitkeä. Osa meistä muistaa
Dolorex-jupakan, joka poiki syytteitä useille lääkäreille
siitä syystä, että eräät
henkilöt olivat perustaneet kiertosysteemin ja hakivat
systemaattisesti reseptejä. Eräät lääkärit
menivät lankaan. Aina tällaisesta opitaan joiksikin
vuosiksi. Sitten ongelma toistuu taas.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koska puheenvuorot tulevat pöytäkirjoihin
ja nettiin näkyville, haluan vielä korostaa sitä,
että Tampereellakaan valitettavasti ei ole riittävästi
huumausaineiden käyttäjille hoitopaikkoja tällä hetkellä.
(Ed. Kokkonen: Niinhän te sanoitte!) — Sanoin
ed. Kokkoselle, että ruiskujenvaihtopisteet toimivat Tampereella
hyvin. Näin sanoin mielestäni hyvin selvästi. — Tampereellahan
valtuusto on tehnyt päätöksen, että Tampereelle
perustetaan matalan kynnyksen hoitopaikka nuorille huumeiden käyttäjille.
Mutta ruiskujenvaihtopiste kyllä toimii.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En malta tässä yhteydessä vielä olla
tiedustelematta ed. Tiuralta: Mitä siis tarkoittaa ruiskunvaihtopisteitten
hyvä toiminta? Sitäkö vain, että ruiskut
annetaan ja sillä siisti?
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tampereella on Nervissä esimerkiksi
piste, missä suonensisäisten huumeiden käyttäjä voi
käydä hakemassa puhtaita huumeruiskuja. Mutta
jos erikseen puhutaan hoitopaikkojen riittävyydestä,
ei voida suoraan sanoa, että hoitopaikkoja on tänä päivänä missään
riittävästi. Mutta puhuinkin vain siitä,
millä tavalla toimivat nämä ruiskujenvaihtopisteet.
Kalervo Kummola /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ruiskujen vaihdostakin voidaan olla monta
mieltä. Tampereen kaupunginvaltuustohan ei ole tällaista
päätöstä tehnyt. Se on lautakuntatasolla
hoidettu asia.
Mutta mitä tulee katkaisuhoidon ja matalan kynnyksen
hoitopaikkoihin, niitä ei varmasti missään
ole tarpeeksi. Tästäkin voidaan olla monta mieltä,
mikä hoito on oikea. Esimerkiksi kun Tampereella viimeksi
sosiaali- ja terveyslautakunta suunnitteli uutta matalan kynnyksen
vastaanottopistettä, välittömästi
oli kymmeniä ja satoja sen alueen asukkaita vastustamassa
tätä, ja niin jouduttiin luopumaan siitäkin.
Uskon, että ei Tampere mikään malliesimerkki
ole eikä näissä asioissa ole mitään
yhtä totuutta.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä antaa vähän
vääränlaisen kuvan siitä, millä tavalla
Tampereella toimitaan. Kyseessähän tässä tilanteessa
oli se, kun tätä huumehoitopaikkaa Tampereelle
perustettiin, että perustettiin nimenomaan perhehoitopaikkana
alun perin. Mutta loppuviimeksi virkamies Tampereella teki päätöksen
siitä, että hoitopaikka olisi pitänyt
sisällään jotakin aivan muuta. Tässä haluan
ed. Kummolaa oikaista.
Yleiskeskustelu päättyy.