4) Hallituksen esitys korkotuettua osaomistusasuntojärjestelmää koskevaksi
lainsäädännöksi
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva
hallituksen esitys 221 viime valtiopäiviltä on
ollut varsin pitkään ympäristövaliokunnassa.
Valiokunta on käsitellyt sen varsin perusteellisesti. On
syytä heti aluksi todeta, että käsittely
oli myös yksimielinen, päästiin yksimieliseen
mietintöön, huolimatta siitä että asiantuntijat
olivat tuoneet varsin monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin,
käsityksiä tästä asiasta.
Kysymyshän on hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan
uutta lakia osaomistusasuntojärjestelmästä.
Osaomistusasunto olisi asunto, jonka osakkeista asukas ostaisi alkuvaiheessa
vähemmistöosuuden, ja asukkaalla on myöhemmin
sitten oikeus hankkia asunto kokonaan omistukseensa. Näiden
asuntojen rakentaminen on yhteiskunnallisesti tuettua, ja niitä rakentavat
samat rakentajat, jotka yleensäkin ovat mukana niin sanotussa
yleishyödyllisessä rakentamisessa.
Osaomistusasuntoja on tähän saakka rakennettu
kuitenkin myös täysin vapaarahoitteisesti. Nyt
valiokunnan käsittelyn yhteydessä linjattiin aika
tavalla sitä, jääkö tähän
lainsäädäntöön ohjaavuutta
lainkaan vai liberalisoidaanko se ikään kuin tämän,
sanoisinko, yhteiskunnan ohjaavuuden ulkopuolelle. Keskeisiä ongelmia,
olivat osaomistusasuntojen asukasvalinta, tuoton tuloutus ja lunastamatta
jääneiden asuntojen kohtalo. Kaiken kaikkiaan
näiden asioiden kohdalla kuitenkin päästiin
eteenpäin valiokunnassa, niin että löysimme
mietinnössä yhteisen mielipiteen ja linjan.
Osaomistusasuntojen asukasvalinnoissa päädyttiin
edelleenkin ylläpitämään sosiaaliseen harkintaan
perustuvaa valintaa. Tuoton tuloutuksen yhteydessä viitataan
valiokunnan mietinnössä siihen, että edelleenkin
valiokunta katsoo, että "vuokra-asuntojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta
annetun lain -- mukaan yleishyödyllinen asuntoyhteisö ei
saa tulouttaa omistajalleen muuta kuin omistajan yhteisöön
sijoittamille varoille lasketun kohtuullisen tuoton". Näin ollen
tämä rahasumma valiokunnan mielestä edelleenkin
pysyy yleishyödyllisillä asuntorakennuttajilla
käytössä, ja sillä he voivat
toteuttaa yleishyödyllisyyden velvoitettaan. Valiokunta katsookin,
että tuoton tuloutusta koskevat säännökset
on syytä säilyttää ennallaan.
(Ed. Aittoniemi: Ei ne mitään yleishyödyllisiä ole.
Rosvoja ne on kaikki!)
Lunastamatta jääneiden asuntojen kohdalla esitettiin
näkemys, että nämä asunnot pitäisi
saada myydä ilman erityisiä rajoituksia. Kuitenkin valiokunta
katsoi, että Asuntorahastolta haettavan vapautuksen tarkoituksena
on varmistaa, että korkotuetut osaomistusasunnot säilyvät
sosiaalisin perustein valittujen asukkaiden käytössä niin kauan
kuin tällaista kysyntää on, eli ajatuksena on
se, että Valtion asuntorahastolle on tehtävä ilmoitus
myynnistä. Valiokunta katsoi, että muodollisia
ja käytännön ongelmiakaan tämän
tyyppisestä ilmoituksesta ei tule olemaan.
Lisäksi valiokunta muutti hallituksen esitystä niin,
että se poisti 18 §:n hallituksen esitykseen sisältyvästä ehdotuksesta
vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain
muuttamiseksi. Se lisäsi rajoitusaikakohtaan eli 17 §:ään
momentin, jonka luen: "Jos talossa on tai on ollut vuokra-asuntojen
korkotukilainalla rahoitetuista osaomistusasunnoista annetussa laissa
tarkoitettuja osaomistusasuntoja, asunto vapautuu rajoituksista
1 momentin estämättä, jollei sille löydy
lunastajaa, joka lunastaa asunnon mainitun lain mukaisesti - -."
Näin ollen, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan valiokunnan
käsittelystä tuli yksimielinen mietintö ja
katsoimme nimenomaan lukemani lisämomentin laatimisen jälkeen,
että hallituksen esitys on hyväksyttävissä.
Tarja Kautto /sd:
Arvoisa puhemies! Osaomistuslainsäädännön
tarkoitus on vaikuttaa siihen, että myös tämän
asumisvaihtoehdon osalta saadaan aikaan lainsäädännölliset
perusteet niin rakennuttaville yhteisöille kuin asuntoja
hankkiville asukkaille. Lähtökohtana on myös
se, että ilman uutta lainsäädäntöä näitä asuntoja
ei voisi toteuttaa enää korkotukilainoitettuina.
Syytä on myös korostaa sitä, että tällä asumismuodolla
halutaan helpottaa niiden kohtuuhintaista asuntoa tarvitsevien väliinputoajien
tilannetta, jotka eivät mahdu niin sanottuihin aravavuokra-asuntojen
tulorajoihin, mutta eivät myöskään
pysty järjestämään asuntoa vapailta
vuokra- tai omistusasuntomarkkinoilta. Osaomistusasumisen toivotaan
myös helpottavan kasvukeskusten asuntojen puutteesta johtuvaa
työvoiman saannin vaikeutta.
Lain valmistelu ja käsittely kuvaa osaltaan asuntopolitiikan
kärjistynyttä tilannetta. Asuntojen puute näyttää luoneen
myös niin sanottujen yleishyödyllisten asuntotuottajien
keskuuteen asennetta, että lainsäädännössäkin
tulee ottaa huomioon täysimääräisesti
markkinatilanne. Ymmärrän hyvin, että ilman
kohtuullista tuottoa yhtiöt eivät pysty keräämään
yhtiöiden pyörittämiseen, kiinteistöjen
peruskorjaukseen ja uustuotantoon tarvittavia varoja. On myös
valtion etu, että vuokratalotuotanto säilyisi
vakaana. Vaikuttaakin siltä, että vapaarahoitteisen
lainoituksen alhaiset korot ovat innostaneet sekä valtiovarainministeriön
että perinteiset rakennuttajat operaatioihin, joissa helposti
heitetään lapsi pesuveden mukana. Lapsella tarkoitan
valtion rahoittamaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Valtiovarainministeriössä uskotaan, että on aika
haudata koko valtion aravarahoitusjärjestelmä,
ja yleishyödyllisten taholla uskotaan, että on aika
mitata ulos lisää tuottoa. Muisti ei näytä ylettyvän
kummallakaan taholla vajaata kymmentä vuotta taaksepäin,
jolloin valtio pystyi käyttämään
nimenomaan valtion tukemaa asuntotuotantoa ja peruskorjausta työttömyyden
hoitamisen välineenä ja rakennuttajat pystyivät
puolestaan pitämään toimintansa pystyssä samalla tuotannolla,
koska vapaarahoitteinen tuotanto oli loppunut äkkirysähdykseen.
Valiokunnalla olikin täysi syy muistuttaa hallitusta
siitä, että sen olisi syytä toteuttaa
asuntopoliittista strategiaansa, jossa yhtenä pääkysymyksenä on
kasvukeskusten asuntopulan poistaminen ja muuttotappiokuntien tyhjien
asuntojen ongelman hoitaminen. Minun nähdäkseni
koko kiistan takana kiehuvat valtion asuntolainoituksen niin sanottujen
aravalainojen ehdot ja niihin liittyvät poliittiset intohimot.
Sekä kunnalliset että yleishyödylliset
rakennuttajat ovat joutuneet erittäin vaikeaan tilanteeseen
sen vuoksi, että niin sanottujen vanhojen aravalainojen
korkotaso on kohtuuton. Asumiskulujen kohtuullisuuden ja peruskorjaustarpeiden
vuoksi olisi viisainta maksaa niin sanotut vanhat lainat pois merkittävästi
halvemmalla yksityisellä lainarahalla. Nykyisessä tilanteessa
ei ole riittäviä yllykkeitä myöskään
aloittaa uustuotantoa. Tämä tilanne on tullut
kuin tilauksesta niille poliittisille tahoille, jotka haluavat lopettaa kokonaan
niin sanotun sosiaalisen asuntotuotannon ja lyödä rahoiksi
Valtion asuntorahaston varat, käyttää muihin
tarpeisiin.
Epävarma tilanne näkyi valiokunnan käsittelyssä siten,
että rakennuttajat totesivat, etteivät he lähde
toteuttamaan tuotantoa nykyisin ehdoin, joiden mukaan korkotukituotannon
osalta yleishyödyllinen asuntoyhteisö ei saa tulouttaa omistajalleen
muuta kuin omistajan yhteisöön sijoittamille varoille
lasketun kohtuullisen tuoton. Kohtuulliseksi tuotoksi on asetuksella
säädetty 8 prosenttia. Tuoton tulouttamista
ei ole rajoitettu sen paremmin asunto- kuin talokohtaisesti eikä edes
konsernissa yhtiökohtaisesti. Saamiemme selvitysten mukaan
tuottoprosentti kattaa riskit, ja on muistettava, että valtion
takaus vaikuttaa jo sinällään korkoja
alentavasti. Asunnontarvitsijoista eli kysynnästä ei
todellakaan ole pulaa. On muistettava myös se, että osaomistusasunnoissa
asuvat voivat saada asuntotukea.
Toisena uhkatekijänä rakennuttajat esittivät enemmistöosakkaan
velvoitteen lunastaa vähemmistöosuus, jos asunnolle
ei ole kolmen kuukauden sisälle löytynyt uutta
osaomistajaa. Lisäksi uhkana nähtiin, että lunastamatta
jääneiden asuntojen vuokraus synnyttäisi
sekataloja, joihin liittyisi muun muassa vuokraus- ja hallinnollisia
riskejä. Rehellisyyden nimissä kukaan ei toki
tohtinut sanoa ääneen sitä, että pelätään
asuntojen houkuttelevuuden ja hintaodotusten laskevan, jos nurkankin
omistavat joutuisivat ottamaan samaan taloon peräti vuokralaisia,
järjetöntä asennoitumista nykypäivänä,
kun omistustalot ovat jo nyt sekataloja, koska sijoitusasunnoissa
asuu vuokralaisia.
Valiokunta karsi niin sanottuja hallinnollisia riskejä vapautusmenettelyn
osalta. Katsoimme, että Asuntorahaston valvontamahdollisuudet
säilyvät riittävinä, kun enemmistöosuuden
omistaja ilmoittaa halukkuutensa myydä vapaasti lunastamatta
jäänyt asunto.
Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka on perinteisesti ollut suhdanneherkkä taiteenlaji.
Nyt sanoisin sen olevan jo hienohipiäisen herkkää.
Tilanteeseen ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat tulevaisuudessakin
maamme kunta-, jopa kaupunginosakohtaiset kysyntä-, hinta-
ja arvostuserot. Se ei kuitenkaan miksikään muuta
sitä tosiasiaa, että aina tulee olemaan niitä ihmisiä,
jotka eivät omin avuin pysty asumistaan järjestämään.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta on tänä aamuna
tehnyt ratkaisunsa uusien ja vanhojen aravalainojen koroista. Uusien
korkoa on päätetty alentaa 0,75 prosenttiyksikköä ja
niin sanotuista vanhoista tullaan alentamaan vain kaikkein suurimpia
korkoja. Hyvä, että päätös
saatiin, mutta päätös ei ole hyvä.
Kärjistäen sanoen päätös
merkitsee sitä, että köyhä vuokrakansa
ei pääse hyötymään
edullisesta lainoitustilanteesta. Uskoisin myös, että tällä hetkellä monessa
kunnassa mietitään vakavasti sitä, että vanhat
lainat konvertoidaan eli otetaan uutta edullista lainaa esimerkiksi
kuntarahoituksen kautta ja maksetaan vanhat Valtion asuntorahaston
lainat pois. Niin sanottujen yleishyödyllisten osalta vanhojen
lainojen takaisinmaksu ei ole yhtä suoraviivaista, koska
ne joutuisivat kiinnittämään omistamiaan
vuokrataloja ja niiden vakuusarvo on riippuvainen lainanantajapankeista.
Varmaa on, että vanha aravakanta ehkäisee tehokkaasti
yleishyödyllisten rakentajien halukkuuden uuteen tuotantoon.
Miten sitten käy kokonaisuudessaan aravavuokrakohteiden,
on arvailujen varassa. Oma arvioni on, että halukkuus uusiin
kohteisiin on kuntien osalta epävarma ja yleishyödyllisten
osalta enimmäkseen varman haluton. Päätöksellä tulee olemaan
suuri merkitys aravavuokratalotuotantoon. Epäilen edelleenkin,
että aravan kaatajat saavatkin toteutettua päämääränsä.
Tuotanto suuntautuu jatkossa yksinomaan korkotukilainojen käyttöön.
Siten tälle osaomistusmuodolle ja tälle lakiesitykselle,
jota nyt käsitellään, saattaa hyvinkin
löytyä kysyntää.
Arvoisa puhemies! Samalla asumisoikeusasuntojen vastustajat
saavat voiton. Koska asumisoikeuslainoihin ei päätöksellä puututtu
lainkaan, tulee niiden tilanne olemaan vaikea. Asumisoikeusasuntojen
osalta on jo vaikeuksia, ja pelkään pahoin, että meillä on
edessä Ruotsin mallin mukainen konkurssiaalto. Vastustajat
voinevat siis todella todeta olleensa oikeassa. Toivon, että itse
olisin väärässä arvioni osalta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Kautto piti hyvän ja laajan perusteellisen
puheenvuoron. Toteaisin omalta puoleltani vielä sen, että niin
kuin valiokuntakin on katsonut, ilman yhteiskunnan tukemaa vuokra-asuntojen tuotantoa
tilanne olisi vielä todella huomattavasti hankalampi myös
Pääkaupunkiseudulla. Tämä pyrkimys
ylläpitää ja säilyttää aravajärjestelmä on
varmasti yhteinen etumme.
Lopuksi, puhemies, on varmasti syytä tähän reaalikorkotason
pudottamiseen 3,7 prosentista 2,95:een olla tyytymätön,
sen määrään, niin kuin ed. Kauttokin
totesi, sekä nimenomaan siihen, että vanhat aravat
ovat jääneet käytännössä tämän
ratkaisun ulkopuolelle. Myös valiokunnan on syytä vielä ehkä kuulla,
millä tavalla tämä ratkaisu on syntynyt.
Hanna Markkula-Kivisilta /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Kautto puuttui mielestäni hyvin tärkeään
asiaan elikkä siihen, miten tämä yhtenäislainajärjestelmä vaikuttaa
siihen, kuinka paljon yleensä sosiaalista asuntotuotantoa
tähän maahan syntyy. Olen hänen kanssaan
samalla tavalla hyvin huolissani siitä, että ne
ratkaisut, jotka tänään on tehty, eivät
todellakaan edesauta sitä, että aravatuotanto
tässä maassa säilyisi.
Jo tämän nyt käsittelyssä olevan
lain osalta on selkeitä epäilyjä siitä,
että tästä tulee osittain ainakin kuollut
kirjain ja tällaista tuotantoa on vain teoriassa. Tämä kuulostaa
hyvältä, mutta käytännössä rakentajat
eivät sitä toteuta, ja mikäli yhtenäislainajärjestelmää ei
saada korjattua niin, että sen kustannushyödyt
voitaisiin todella asukkaille kanavoida, epäilen kyllä pahasti,
että myös koko aravatuotanto on silloin vaarassa.
Se on mielestäni hyvin pelottava näkökulma.
Me tarvitsemme sosiaalista asuntotuotantoa, sillä vapaiden
markkinoiden kautta asuminen ei tässä maassa tule
tasapainoon missään vaiheessa. Siinä mielessä toivoisin,
että vakavasti pidettäisiin kiinni siitä,
että järjestelmän toimivuus olisi turvattu.
Yleiskeskustelu päättyy.