Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Kävimme viime viikolla tästä lakialoitteesta ja yleensä ottaen opintotuesta hieman sähköistäkin keskustelua tässä salissa. Tuskin on syytä enää lämmitellä samassa määrin tätä asiaa, mutta joihinkin kohtiin vielä haluaisin puuttua, kun en silloin viime keskustelussa ehtinyt puheenvuoroani käyttää.

Kaiken kaikkiaan opintotukeen tulisi tulla kannustavia elementtejä ja opintotukea pitäisi miettiä kokonaisuutena. Uusi opintotuesta vastaava ministeri on täällä salissa luvannut, että asioita selvitetään ja sitten tehdään ehdotukset. Itse kyllä kokemuksesta tiedän, että opetusministeriössä on olemassa suuri nippu selviä toimenpide-ehdotuksia, jotka vain toteutuakseen odottavat resursseja. Toivoisikin, että uusi hallitus pikimmiten kävisi kiinni näihin toimenpide-ehdotuksiin ja lähtisi viemään niitä eteenpäin. Tällä varmasti parhaiten opintotukea kehitetään.

Valitettavasti hallituksen lopultakin julkaisemassa menolaskelmassa ei ainakaan erityisesti ole mainittu opintotukea tai siihen varattavia resursseja. Todellakin toivoisi, että jos opintotukea aidosti halutaan kehittää, siihen löydetään myös resursseja. Pääministerin erityisavustaja on Hufvudstadsbladetin haastattelussa todennut, että resursseja ei kehittämiseen tarvita. Tästä rohkenen olla eri mieltä.

Ed. Kaikkonen viime viikon keskustelussa totesi, että 140 miljoonaa euroa on opetusministeriön sektorille tulossa, mutta näyttää siltä, nyt kun tätä summaa on sitten perattu auki, että valitettavasti opintotuesta vastaavalle ministerille ei tästä rahasummasta ole suuriakaan liikenemässä, ainoastaan nuorten työpajatoiminnan vakinaistamiseen ja lasten kulttuurikeskusten edistämiseen. Toivoa sopii, että opintotukiresursseja kuitenkin kehittämistä varten löytyy.

Opintotuki kaiken kaikkiaan perustuu monessa suhteessa luottamukseen, ja kun opintotukea edellisen kerran uudistettiin ja luotiin nykyinen malli, lähtökohdaksi tuli se, että opiskelija itse valvoo, etteivät hänen tulonsa ylitä opintotuen vapaan tuen rajoja. Nämä rajat ovat pysyneet koko viime kauden samoina, eli 3 000 vanhaa markkaa saa tienata kuussa ilman, että se vaikuttaa opintotuen tasoon, ja niinä kuukausina, jolloin ei opintotukea nosta, tämä on 9 000 markkaa. Kiireellisin korjaus opintotuen kannustavuudessa varmasti voisi olla se, että vapaan tulon rajaa jonkin verran nostettaisiin. Se ei välttämättä tietysti kannusta itse opiskeluun, mutta uskoisin, että tämä asia on se, mitä opiskelijat toivovat.

Tässä lakialoitteessa esitetään, että alennettaisiin sitä 15 prosentin korotusmaksua, joka laukeaa silloin, kun opiskelija ei palauta liikaa nostamaansa opintotukea ajoissa. Kun kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran perittiin uuden järjestelmän mukaisesti liikaa maksettua opintotukea, silloin siitä nousi aika suuri julkinen keskustelu. Sen pohjalta tätä lakia parannettiin muun muassa siltä osin, että ajankohtaa, jolloin pitää tämä liikaa nostettu opintotuki palauttaa, pidennettiin maaliskuun loppuun, kun se oli alkuperäisessä laissa saman vuoden lopussa.

Nyt näyttää siltä, kun kolme kertaa tämä perintä on suoritettu, että takaisin perittävien määrä, opiskelijoiden lukumäärä, ei ole olennaisesti muuttunut, vaikka ensimmäisen perimisen jälkeen tätä järjestelmää uudistettiin siten, että opiskelijoilla todella olisi mahdollisuus tietää, paljonko ovat edellisenä vuonna tienanneet, ja suhteuttaa se nostettuun opintotukeen. Keskimäärin noin 20 000 maksukehotuskirjettä lähtee Kelalta tämän perinnän yhteydessä, ja tämä lukumäärä on pysynyt suunnilleen samana. Minun mielestäni se osoittaa sitä, että osittain opintotukea käytetään siinä mielessä väärin, että se on ikään kuin laina valtiolta. Kun tätä korotusmaksua korotettiin 7 prosentista 15 prosenttiin, silloin juuri pyrittiin ehkäisemään sitä, että opintotukea ei käytettäisi lainana, koska se sotii sitä perusperiaatetta vastaan, että opintotuki on tarkoitettu tueksi opiskelujen aikana. Jos nämä tulorajat ylittyvät, silloin ei ole oikeutettu opintotukeen ja sitä ei pitäisi nostaa vain sen takia, että se on niin sanottua edullista lainaa. Jossakin edelleenkin mättää, koska takaisin perittävien määrät pysyvät näin korkeina eli yli 20 000 takaisinperintäkirjettä lähtee.

Tämä 15 prosentin korotuslaki annettiin joulukuussa 2000, ja itse asiassa tällä korotuksella ei todellakaan ole tarkoitus rangaista opiskelijoita vaan ennen kaikkea ohjata heitä toimimaan säännöksien mukaan, nostamaan tukea sallittu määrä ja tarvittaessa palauttamaan liika tuki kohtuullisessa ajassa. Silloin tällöin puhutaan 15 prosentin korosta. Kysymys ei todellakaan ole korosta vaan kertaluontoisesta korotuksesta, jonka suuruus on 15 prosenttia liikaa nostetun opintotuen määrästä — eli ei korko vaan korotus. Todellakin näitä muutoksia tehtiin ensimmäisen takaisinperinnän jälkeen nopeasti, ja nyt täytyy muistaa se seikka, että uutta säännöstä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2001 koskevaan takaisinperintään elikkä juuri nyt käynnissä olevaan perintään. Tätä lakia ei ole vielä kertaakaan käytännössä sovellettu, ja sen osalta varmasti sitten vaikutuksia on hyvä seurata, kun ensimmäinen muutoksen jälkeinen perintä suoritetaan.

Yksi asia tässä matkan varrella on tullut vastaan, että jos todellakin, niin kuin lakialoitteen tekijäkin huomauttaa tai epäilee, useimmissa opintorahan takaisinperimistapauksissa on kyse ainoastaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että opiskelija ei ole pystynyt laskemaan tarkkoja tulojaan tukivuodelle, tämä maaliskuu ei välttämättä olekaan riittävä aikajakso opiskelijoille. Nyt olemme siirtyneet aikakauteen, jolloin pääsääntöisesti opiskelijat saavat veroehdotuksen. Näyttää, että veroehdotuksen saantiaika on aika myöhään keväällä, nyt huhti-, touko-, jopa kesäkuun alkupuolella vasta viimeiset opiskelijat saavat tämän veroehdotuksen, jossa tarkasti on edellisen vuoden ansaitut tulot, jonka perusteella viimeistään opiskelijan pitäisi tietää, onko nostanut liikaa opintotukea vai ei. Jos nyt jotakin halutaan tehdä, mielestäni olisi syytä harkita, että takaisinmaksuaikaa pidennettäisiin maaliskuusta esimerkiksi kesäkuulle, jolloin varmasti jokainen opiskelija on veroehdotuksensa saanut, jossa sitten on sekä pääomatulot että ansiotulot kirjoitettu auki ja jonka perusteella opiskelijan pitäisi pystyä tämä liika tuki palauttamaan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Thorsin lakialoitteesta opintotukilakiin liittyen keskustelu on tietenkin vähän laimentunut, koska aikaa on vierähtänyt ja keskustelu aukeaa tavallaan uudelleen. On miellyttävää todeta, että hallituspuolueen jäsen kuitenkin osoittaa huomiota opiskelijoitten ongelmiin, mutta mielestäni tässä ei enää paikkailu auta vaan pitäisi lähteä rohkeasti katsomaan uudistuksia ja uusia malleja eikä vain paikata vanhaa lainsäädäntöä.

Myös ed. Neittaanmäki on ottanut kantaa siihen, että kun opintorahan ostovoima on laskenut vuodesta 1992 lähtien lähes 50 euroa, tilanne pitää ehdottomasti korjata. Tämähän perustuu siihen, että Suomessa opiskellaan pitkään ja valmistutaan työelämään varsin myöhään ja lähdetään työelämästä varsin varhain verrattuna muihin teollisuusmaihin. Ed. Neittaanmäen ajatus olisi, että jos opiskelisi nopeasti, saisi sitten stipendejä, näin lyhyesti sanoen, kun valmistuu nopeammin. Mielestäni tietenkin tämä on kaunis ajatus ja hyvin idealistinen, mutta mielestäni tiettyihin ammatteihin kuitenkin tarvitaan myös tiettyä elämänkokemusta ja sosiaalista kehitystä. Esimerkiksi juridiikassa ja lääketieteessä täytyy olla tiettyä elämänkokemusta. Ei sinne ihan nuorena pysty lähtemään niitä haasteita kohtaamaan.

Myös Sailaksen työllisyystyöryhmän jäsen, kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkonen Jyväskylän yliopistosta otti kantaa lauantain 10.5. Helsingin Sanomissa opintotukeen. Hän on sitä mieltä, että Sailaksen opintotukiesitys torjuttiin kevyin perustein. Hän haluaisi, että lainan tuella opiskeltaisiin nopeasti ja tuki tulisi sitten valmistumisen jälkeen verovähennysmuodossa ja tämä koskisi myös armeija-aikaa, äitiysloma-aikaa, työttömyysaikaa. Hänkin korostaa sitä, että ei kannata tehdä paikkailua vanhaan malliin vaan tehdä uusi malli. Hän vaatiikin kirjoituksessaan, että Sailaksen malliin pitää perehtyä kunnolla ja viedä se läpi. Mutta tässä kirjoituksessa mielestäni on keskeistä, että professori Pehkonen ottaa kantaa siihen, että järjestelmä pitää uusia kokonaisuudessaan.

Kun otetaan kantaa siihen ja perustellaan näitä suomalaisen opintojärjestelmän etuuksia ja hyviä ja huonoja puolia, täytyy myös muistaa, että kyllä muuallakin maailmassa opiskelu korkeakoulussa saattaa olla ilman lukukausimaksuja. Saksalaiset korkeakoulut eivät yleensä peri lukukausimaksua. Jokaisessa korkeakoulussa, luen täältä suoraan ohjeista, on ylioppilaskunta, joka tarjoaa opintososiaalisia palveluita, kuten opiskelijaravintoloita ja -kahviloita, opiskelija-asuntoja ja liikuntatiloja. Näistä palveluista ja ylioppilaskunnan jäsenyydestä opiskelija joutuu suorittamaan maksun, joka on oppilaitoksesta riippuen noin 50 euroa lukukaudessa. Ei tämä ilmainen opiskelu ole ongelma tai etu pelkästään Suomessa vaan myös Saksassa. Kun niin sanotun kantasolutyöryhmän puitteissa kävimme Heidelbergin yliopistossa, siellä juuri pidettiin ongelmana Saksan yliopistojen opiskelun lukukausimaksuttomuutta, joka siellä on koettu osittain ongelmana, koska sinne hakeutuu paljon opiskelijoita Aasiasta ja Itä-Euroopasta. Se aiheuttaa kustannuksia tietenkin Saksan valtiolle. En tiedä, kuinka suuri ongelma tämä Suomessa on; en usko, että se on mitenkään mittava probleema. Kuitenkin tämän Sailaksen työryhmän esittämän mallin ainakin lahtelaiset ammattikorkeakoulun opiskelijat tyrmäsivät jo maaliskuun lopussa.

Kun puhutaan opiskelijoitten työssäkäynnistä ja tienaamisesta, haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että tietyllä lailla pitää opiskelijoitten pystyä käymään töissä opiskeluaikana. Se kuuluu olennaisesti esimerkiksi opiskeluun lääketieteellisessä, että opiskeluun sisällytetään työkokemusta. Ainakin Keski-Euroopassa se on palkatonta ja opiskelu on maksutonta, mutta sitten siltä ajalta myös kertyy opintotukea. Odotan vain, että koko opintotukijärjestelmä saataisiin uudistettua ja riittävän kannustavaksi niin, että opiskelijat voivat ensisijaisesti keskittyä opiskeluun mutta voivat käydä töissä, mikäli vielä energiaa siihen riittää. Me tarvitsemme näitä osaajia työelämään tulevaisuudessa.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Astrid Thorsin tekemää lakialoitetta opintotukilain 27 §:n 5 momentin kumoamisesta. Opintotuen takaisinperintä koskettaa suurta määrää opiskelijoita.

Tukivuoden 2001 osalta 28 400 opiskelijaa oli takaisinperinnän kohteena. Tästä joukosta on varmasti hyvin hyvin pieni osa niitä, jotka tahallisesti nostavat opintorahaa enemmän kuin heille kuuluisi. Tällaiset yleistykset ja väitteet, joita asian käsittelyn yhteydessä täysistunnossakin viimeksi ja tänäänkin muutamat edustajat toivat esiin, tuntuvat kohtuuttomilta. Itse opiskelijana ollessani ja työskennellessäni opiskelijasihteerinä en ole tällaiseen törmännyt.

Onko todella niiden edustajien mielestä, jotka kannattavat 15 prosentin korotusta, oikein, että alkuvuoden oikein perustein nostettu opintotuki tulee maksaa takaisin ja vielä 15 prosentin korotuksella, jos opiskelija työllistyykin loppuvuodesta? Tuntuu nurinkuriselta. Näin ei toimita muidenkaan etuuksien kohdalla. Miksi sitten opiskelijoiden etuuden kyseessä ollen? Pitäisikö opiskelijan elää alkuvuosi vedellä ja hengellä, jos aavistaa tai toivoo saavansa työtä loppuvuodesta? Voiko opiskelija ylipäätään alkuvuodesta tietää, työllistyykö hän loppuvuodesta? Tässä hektisessä maailmassa tietäminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.

Arvoisa puhemies! 15 prosentin korotus opintotuen takaisinmaksussa on kohtuuton. Takaisinperintään ei todellakaan jouduta opiskelijoiden opintorahan tahallisten liikanostojen vuoksi. Takaisinperintöjä aiheuttaa edellä mainitsemani vaikeus arvioida ennakolta vuoden tulojaan ja opintotukijärjestelmän, erityisesti valmistumisvuoden tukimäärän ja opintorahan takaisinperinnän laskentakaavan monimutkaisuus. Opiskelijoita tulisi informoida takaisinmaksuvelvoitteestaan ajoissa, jotta opintotukilakiin sisältyvä vapaaehtoinen takaisinmaksu olisi mahdollista. Opiskelijoille pitää selkeästi tiedottaa käytössä olevan järjestelmän perusperiaatteista eli omien tulojensa jatkuvasta seurannasta ja arvioinnista. Nyt opiskelija saa tiedon liikaa saamastaan opintorahasta vasta niin sanotun ei-vapaaehtoisen takaisinperinnän yhteydessä.

Monet opiskelijoita koskevat asiat kaipaavat kohennusta. Opetuksen laadun turvaaminen on niistä keskeisimpiä. Riittävät tukipalvelut, kuten opiskelijoiden terveydenhuollon parantaminen, samoin kuin opintososiaalisista asioista asumislisän ympärivuotistaminen olisivat tärkeitä. Toivottavasti näihin asioihin tulee parannuksia. Erityisesti nyt toivon opintotukilakia koskevan lakialoitteen läpimenoa ja siinä esitettyä opintorahan takaisinperinnän 15 prosentin korotuksen kumoamisen toteutumista.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Se on aivan selvää, että opintotuen taso nykyisellään on riittämätön ja opintotukea on syytä kehittää ja korottaa sen tasoa. Haluaisin kuitenkin eduskunnan pöytäkirjaan kaiken sen keskustelun jälkeen, mitä täällä eduskunnassa on käyty, kirjauksen: Ylioppilaslehti julkisti hiljattain 90-vuotista taivaltaan, ja 9.5. oli heidän juhlajulkaisunsa. Tässä juhlajulkaisussa on keskustapuolueen ilmoitus, jossa siteerataan keskustan puoluekokouspäätöstä vuodelta 2002. Sitaatti kuuluu näin: "Opintotuen parantamisessa kiireellisintä on muuttaa asumislisä ympärivuotiseksi sekä nostaa opintorahaa kustannuksia vastaavaksi."

Vasemmistoliiton puolella olemme aivan samaa mieltä tämän asian kanssa, mutta aika mielenkiintoista on kyllä se, että hallitusohjelmassa ja hallitusohjelmaan liittyvässä lisäpöytäkirjassa opintotuen korotukseen ei ole varattu euron euroa. Näin siis keskustapuolue haluaa edelleen sumuttaa opiskelijoita ja antaa ymmärtää, ikään kuin keskustapuolue nyt päähallituspuolueena olisi nostamassa opiskelijoiden opintotukea ja kehittämässä heidän asemaansa. Kaikkihan me tiedämme, että näin asia ei ole, mutta ihmettelen kyllä, että tällainen tuki-ilmoitus Ylioppilaslehden juhlanumeroon on laitettu.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Jag vill försvara ledamot Astrid Thors lagmotion, framför allt för att jag hör till ett regeringsparti som tänker på de studerande. Studerande har idag rätt till studiestöd i 55 eller 60 månader beroende på studieprogrammets längd mätt i studieveckor. Dessutom finns det i lag stadgat om ett visst årligt fribelopp för övriga inkomster.

Om en studerandes årsinkomster överstiger fribeloppet kan han själv betala tillbaka studiepenningen för de månader som den studerande inte varit berättigad till. Om den studerande gör detta återinförs de förbrukade stödmånaderna som betalningen avser till den studerandes förfogande. Om studiepenningen återkrävs går dessa månader förlorade. Förutom att månaderna går förlorade erläggs den studerande även att betala tillbaka studiepenningen förhöjd med 15 procent. Sanktionen för dessa studerande blir således dubbel.

Till summan som skall betalas tillbaka hör också bostadstillägget, men för den grupp av studerande som får allmänt bostadsbidrag återkrävs endast själva stödsumman utan tillägget på 15 procent. Det här innebär att man behandlar studerande på olika sätt beroende på till exempel vilken familjeform man lever i.

Puhemies! Opintotukilain mukaan liikaa maksettu opintotukietuus on perittävä takaisin, jos etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena. Tukikuukausien menettämisen lisäksi opintotukilaissa säädetään edelleen, että opiskelijan omien tulojen perusteella takaisin perittäväksi määrätyn opintorahan ja asumislisän määrää korotetaan 15 prosentilla. Koska opiskelija, joka ei käytä vapaaehtoisen takaisinmaksun mahdollisuutta, menettää käyttämänsä tukikuukaudet, tämä on riittävä sanktio estämään opintotukioikeuden mahdollisen väärinkäytön, minkä vuoksi taloudellista lisäsanktiota on pidettävä aiheettomana. Lakimuutos, jossa poistetaan kyseessä oleva 15 prosentin lisämaksu, on yksi askel oikeaan suuntaan luomalla opiskelijoille paremmat taloudelliset edellytykset.

Talman! En majoritet av de studerande jobbar idag vid sidan av sina studier och det är därför klart att man måste se till att systemet med studiestöd inte missbrukas. Eftersom en studerande, som inte använder sig av möjligheten till frivillig återbetalning, förlorar de stödmånader som han eller hon förbrukat är det här en tillräcklig sanktion för att förhindra eventuella missbruk av rätten till studiestöd, varför en extra ekonomisk sanktion anses obefogad. Denna lagändring skulle även vara ett steg i rätt riktning för att förbättra den ekonomiska situationen för åtminstone en del studerande.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho täällä hyvässä puheenvuorossansa kertoi, että takaisinperintä koskettaa aika monia opiskelijoita. Siinä tietysti kaikkien kansanedustajien, jotka ovat lainsäätäjiä, täytyy sanoa, että valitettavasti koskettaa.

Mutta sitten toisena kohtana ed. Taiveaho viittasi siihen — kun täällä kerrotaan ja yritetään sanoa, että tässä olisi väärinkäytöksistä ja tahallisuudesta kyse — että on hyvin pieni määrä opiskelijoita, jotka käyttävät tätä hyväkseen. Tämä ei ole väite, vaan se on tieto, että näin on. Tänään Kansaneläkelaitoksessa tilintarkastuksessa todettiin hyvin selkeästi, että valitettavasti aika paljon samat opiskelijat käyttävät tätä lainana. Tietysti se, että opintotuki, kun se on kahteen kertaan uudistettu, on tullut erittäin selkeäksi niin tekstillisesti kuin muutenkin — eli ei voi olla mitään erehtymisen mahdollisuutta — valitettavasti todistaa, että tätä käytetään lainana, ja se on tietysti helppoa, mutta erittäin ikävä asia. Sen tähden ei ole kannatettava asia se, että nyt taas laskettaisiin tätä maksua. Tämä ei ole, ed. Taiveaho, mikään korko, vaan se tulee nimenomaan siitä, että on väärin perustein nostettu sellaista rahaa, joka sille opiskelijalle ei kuulu.

Ed. Taiveaho totesi, että ei missään muissakaan etuisuuksissa ole näin, mutta tässä on hyvin merkittävä ero. Opintotukilainsäädäntö ei ole sanktioperusteinen, eikä ole rangaistavaksi teoksi määritelty tätä väärin perustein liikaa nostettua opintotukea, toisin kuin kaikissa muissa väärin perustein nostetuissa eduissa, esimerkiksi työttömyyskorvauksissa, joissa tämmöinen on rangaistava teko, ja ihan eri perustein.

Silloin kun sivistysvaliokunta käsitteli ja muutti opintotukilakia, tämä tuli hyvin selkeästi esille, kun tämä 15 prosenttiin 7 prosentista nostettiin. Mielestäni tämä tie täytyisi tavalla tai toisella saada tukittua, että ei käytetä lainana opintotukea, varsinkin kun samat opiskelijat toistuvasti sitä käyttävät, eivät tietysti kaikki, mutta Kelan tutkimuksen mukaan liian useat käyttävät. Tämä Kelan takaisinperintä maksaa aika paljon, se ei ole ilmaista. Kun näitä maksuehdotuksia sitten tehdään opiskelijoitten kanssa ja jotkut sitten maksavat takaisin monta vuotta niitä 10 euroa kuukaudessa, ei sekään tietysti kauhean järkevää ole.

Toteaisin kuitenkin, että parempi tie on se, että nostetaan jälkeenjääneitä opintososiaalisia asioita, ja siihen tietysti kuuluu silloin asumisen tukeminen. Vuokrataso on noussut isoissa kaupungeissa, joissa yleensä opiskelijoita on paljon, ja opintotuen uudistus täytyisi tehdä uudelleen ja nostaa tuki sille tasolle, että opiskelijat voisivat opiskella kunnolla ilman tämmöisiä konsteja. Toinen mahdollisuus on se, mitä täällä on jo esitetty, että sitä tienattavaa summaa voidaan vähän nostaa.

Mutta vastustan kyllä tätä lakiesitystä siitä, että tätä 15:tä prosenttia lähdettäisiin alentamaan. Päinvastoin sitä pitäisi nostaa tai tehdä semmoisia toimenpiteitä, että tämmöinen työ ei ole mahdollista. Se ei ole kenenkään etu, ei opiskelijan etu eikä veronmaksajan etu, puhumattakaan sitten lainsäädännöstä, joka mielestäni on selkeä ja hyvä.