Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aloite liittyy hyvin läheisesti edelliseen aiheeseen ja on siinä mielessä jonkinlainen rinnakkaisaloite asialle. Aloitteessa esitetään muutettavaksi kuvaohjelmien tarkastamisesta annettua lakia siten, että tarkastaminen laajennettaisiin koskemaan myös televisiossa lähetettäviä elokuvia. Tällä hetkellä meillä on todellakin se tilanne, että televisiossa lähetettävät elokuvat ovat tyystin ennakkotarkastuksen ulkopuolella, ja tämä johtaa siihen, että näille televisiokanaville jää todellakin suuri vastuu siitä, millä tavoin ja minkälaista ohjelmatarjontaa ne lähettävät.

Aloitteessa esitetään myös sitä, että lasten kehitykselle haitallisista kuvaohjelmista alettaisiin periä veronluonteista kuvaohjelmamaksua eli niin sanottua K18-veroa. Kuvaohjelmista, jotka on kielletty 18 vuotta nuoremmilta, maksu olisi 2 000 euroa, ja kuvaohjelmista, joille on asetettu 15 vuoden ikäraja, maksu olisi 1 000 euroa. Näistä maksuista kertyneet varat käytettäisiin neuvontaan, koulutukseen ja tiedotukseen, jotka edistävät lastensuojelua kehitykselle haitallisilta kuvaohjelmilta.

Laki kuvaohjelmien tarkistamisesta tuli voimaan tammikuun alusta 2001. Lain lähtökohtana on suojella lapsia heidän kehitystään haittaavalta aineistolta, jona pidetään liiallista väkivallan, seksin ja kauhun kuvausta. Kaikki kuvaohjelmat on joko tarkastettava tai niistä on tehtävä ilmoitus Valtion elokuvatarkastamolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki alle 18-vuotiaille tarkoitetut kuvaohjelmat tarkastetaan ja sitten taas täysi-ikäisille tarkoitetut ohjelmat vaan ilmoitetaan, niitä ei tarkasteta. Ne kuvaohjelmat, jotka ilmoitetaan eikä tuoda tarkastukseen, saavat ikärajan K18.

Aikuisille suunnatut ohjelmat, toisin sanoen kova pornografia ja fiktiiviset väkivaltakuvaukset, on ilmoitettava tarkastamolle ja ne voidaan levittää K18-merkinnällä. Aikaisemminhan tilanne vielä muutama vuosi sitten oli sellainen, että sellaista kuvaohjelmaa, joka sai elokuvatarkastuslain mukaan ikärajan K18, ei saanut lainkaan levittää videona. Itse asiassa minun mielestäni tuo muutos oli kyllä ongelmallinen, koska nyt nämä videot ovat helposti myös lasten saatavilla, ja kun suomalaiset lapset ja nuoret viettävät paljon valvomatonta aikaa iltapäivisin ja iltaisinkin, nämä ohjelmat joutuvat herkästi heidän käsiinsä. Toki on niin, että viime käden vastuu lasten ohjelmankatselusta on vanhemmilla, mutta valitettavasti juuri ne lapset, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene valvomaan tai jaksa valvoa — joidenkin kohdalla ehkä ei edes ole halua valvoa — lastensa tekemisiä ja katsomisia, usein ovat juuri kaikkein alttiimpia myös väkivaltaviihteen vaikutuksille.

Tämän lakialoitteen mukainen saastuttaja maksaa -periaate tarkoittaa sitä, että väkivaltasaastetta levitettäessä viihdeteollisuus joutuisi maksamaan ja näin yhteiskunnalle jäisi liikkumatilaa torjua muun muassa väkivaltaviihteen kielteisiä vaikutuksia. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ehdotti jo viime kaudella tätä K18-veroa, ja nyt halusimme tämän lakialoitteen uudistaa. Olen iloinnut siitä, että kulttuuriministeri Tanja Karpela on näihin ongelmiin kiinnittänyt huomiota ja etsii keinoja rajoittaa haitallisen väkivaltaviihteen ja myös pornografisen viihteen vaikutuksia lapsiin ja nuoriin, ja toivon hänelle vilpittömästi menestystä tässä tehtävässä ja toivon, että samassa yhteydessä hallitus vakavasti ottaisi pohdintaan tämän kristillisdemokraattien esityksen K18-veron käyttöön ottamisesta.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen lakialoitteellaan nostaa keskusteluun tärkeän asian. Väkivaltaa sisältävien ohjelmien vaikutus lapsen ja nuoren kehitykseen on kielteinen. Sinällään "väkivaltaviihde" terminä on aika erikoinen, sillä tuskinpa väkivalta varsinaisesti viihdyttää. Sitä kuitenkin paljon sisältyy kuvaohjelmiin. Monilla eri areenoilla käydään keskustelua siitä, millä tavoin tätä väkivallan vaikutusta voisi sitten vähentää. Elämme kuitenkin globaalissa yhteiskunnassa, jolloin ajatus sensuroinnista on aika mahdoton. Euroopan unionin kulttuuriministerit ovat todenneet, että itsesääntely on se linja, jolla Euroopankin tasolla tulisi edetä.

On myös hyvä huomata, että ongelma ei ole ainoastaan siinä, että fiktiiviset ohjelmat sisältävät väkivaltaa, vaan erityisesti uutisissa esitetään hyvinkin paljon väkivaltaa. Viimeisin väkivallan jatkokertomus oli Irakin sota. Tutkimukset osoittavat, että niin sanottu dokumentoitu väkivalta eli aito kuvaus on lasten ja nuorten mielissä vielä ahdistavampaa kuin fiktiivinen.

Tämä esimerkki osoittaa, että asia on laajempi kuin vain väkivaltaviihteen sensurointi. On mentävä ongelman ytimeen. Mediakasvatus ja medialukutaidon kasvattaminen on pitkän tähtäimen ratkaisu ongelmaan. Ennen kaikkea niillä voidaan ennalta ehkäistä väkivaltaviihteen vaikutusta nuorten kasvussa. On ymmärrettävä väkivallan fiktiivisyys, ja ennen kaikkea dokumentoitua väkivaltaa on kyettävä lukemaan. Sitä medialukutaito tarkoittaa parhaimmillaan. Mediakasvatuksen tarve on laajalti tunnistettu ja tunnustettu. Valitettavasti vain asia etenee tämän osalta kovin hitaasti. Uusissa oppisuunnitelmissa mediakasvatus on läpäisyperiaatteella mukana, mutta pullonkaulaksi on muodostumassa opettajankoulutus ja täydennyskoulutus. Tarvitaan yhteistä tahtoa, ja toivottavasti tälläkin keskustelulla ja lakialoitteella sitä viedään eteenpäin.

Edellisen hallituksen sisältötuotantoryhmä, jota minullakin oli ilo vetää ministerinä ollessani, jätti työstään loppuraportin, jossa se vaati kansallista mediakasvatusohjelmaa, ohjelmaa, jolla taataan kaiken ikäisille kansalaisille mediaoppia. Eli kyse ei ole ainoastaan lastemme kasvattamisesta, vaan myös vanhemmat tulee saada mediakasvatuksen piiriin. Kodeilla ja vanhemmilla on tärkeä rooli lasten kasvatuksessa ja myös eri ikärajojen vaalimisessa, kun kyse on television katselemisesta. Nykyisellään K-merkittyä ohjelmaa saa esittää vain iltaisin kello 9:n jälkeen, jolloin lasten olisi hyvä olla jo nukkumassa. Sensurointi ei ole oikea keino edetä, vaan itsesäätelyn toimivuutta tulisi vahvistaa.

Ed. Räsänen lakialoitteessa esittää niin sanotun elokuvaveron palauttamista. Sinällään kaunis ja kannatettava ajatus. Tulot ohjattaisiin ennalta ehkäisevään neuvontaan ja tiedotukseen. Käytännön tasolla lain toteuttaminen ei ole niin yksinkertaista.

Voimassa oleva laki pohjaa K18-kuvaohjelmien yhteydessä ilmoitusvelvollisuuteen: Elokuvat, jotka on suunnattu alle 18-vuotiaille, on tarkastettava ennakkoon. Todennäköistä on, että suuri joukko levityksessä olevista K18-kuvaohjelmista jäisi ilmoittamatta, jos niille asetetaan erillinen maksu. Sen sijaan ne levitettäisiin laittomasti. Elokuvatarkastamon mukaan nykyinen systeemi toimii hyvin. Ilmoitukset tehdään ja jotkut elokuvat pyydetään vielä erikseen ennakkotarkastettavaksi. Nykyisen lain perustoimintamalli tulisi muuttaa, jos tällaisia maksuja säädetään.

Lakialoitteessa esitetään myös kaikkien televisiossa näytettävien elokuvien sisällyttämistä tarkastuksen piiriin. Tämä on aika järeä ase ja vaatisi kohtuullisen paljon lisäpanostuksia Elokuvatarkastamon toimintaan. Mielestäni itsesäätelystä löytyy keinoja, joilla televisioyhtiöitä sitoutetaan kehittämään itsesäätelyään kuvaohjelmien suhteen ja ennen kaikkea lisäämään keskinäistä yhteistyötä.

Televisio- ja radiolain säätämisen yhteydessä keskusteltiin paljon itsesäätelystä ja silloin heitettiin ilmaan ajatus neuvottelukunnan perustamisesta, jossa olisivat mukana muun muassa televisioyhtiöt. Tämä neuvottelukunta pohtisi muun muassa eettisiä kysymyksiä ja kävisi myös arvokeskustelua, loisi yhteisiä linjoja valtakunnalliselle ohjelmapolitiikalle. Valitettavasti ei televisioyhtiöiden taholta ole tähän ehdotukseen tartuttu. Olen kahdenkeskisissä keskusteluissa jo ministeriaikanani esittänyt asiaa, mutta tuloksetta.

Tässä yhteydessä uudistan ajatuksen yhteisen neuvottelukunnan perustamisesta. Mielestäni tällä tavoin itsesäätelyä voidaan vahvistaa ja byrokratiaa ei tarvitse lisätä. Televisioyhtiöt pääsääntöisesti tarkistavat kuvaohjelmansa ennakkoon, ja tämän neuvottelukunnan kautta voitaisiin etsiä yhteisiä linjoja sisällöille. Myös ikärajat voitaisiin hyvin liittää ohjelmien ennakkotietoihin ja myös ohjelman alkuun. Lähetysaikakeskustelua on myös syytä tietysti jatkaa.

Arvoisa puhemies! Uusi hallitus hallitusohjelmassaan kertoo: "Lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi hallitus sitoutuu lapsi- ja perhepolitiikan vakauteen ja ennakoitavuuteen. Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ovat hallituskauden keskeisiä tehtäviä. Päätöksenteossa otetaan huomioon lapsen näkökulma ja etu sekä vahvistetaan lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja oikeutta tulla kuulluksi." Yksi keino lasten turvallisen kasvun kehittämiseen on käynnistää sisältötuotantoryhmän ehdottama kansallinen mediakasvatusohjelma, ja toivonkin siihen uuden hallituksen tarttuvan tarmokkaasti.

Toki vastuu on suuri myös vanhemmilla. Kodeissa on keskusteltava niistä tunteista, mitä väkivalta aiheuttaa lasten mielissä. Mitä kiivaammin yhteiskuntamme elää ja mitä suurempi informaatiotulva lastenkin silmille päivittäin iskee, sitä herkemmin meidän aikuisten tulisi huolehtia siitä, että lapsilla ja nuorilla on kyky hahmottaa ja sietää tätä kaikkea.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Iloitsen siitä, että ed. Lindén voimakkaasti kannatti ajatusta eettisen neuvottelukunnan perustamisesta. Tämä oli ajatus ja aloite, jonka ed. Jääskeläinen jo useita vuosia sitten lakialoitteena teki, ja toivoisin sen etenevän. Kannatan myös lämpimästi ajatusta itsesäätelystä, mutta olen kyllä hiukan skeptinen valitettavasti sen tuloksiin nähden, mutta toki se on keino, jota täytyy edistää. Itsesäätelyä joka tapauksessa tarvitaan, olivatpa lait sitten millaiset tahansa.

Ed. Lindén totesi, että uutisten tarjoama aito väkivalta on lapselle ahdistavampaa kuin viihteellinen väkivalta. Varmasti uutistarjonnan sisältämän väkivallan aiheuttama ahdistus lapsille ei ole mitenkään hyvä asia ja sitä tulisi myös pyrkiä ehkäisemään, mutta pidän sitä kuitenkin terveempänä ja terveenä reaktiona lapsenkin mielessä verrattuna väkivaltaviihteen vaikutuksiin. Nimittäin kyllä tutkimuksissa on todettu sekin, että jos väkivalta esitetään viihteellisenä, se nimenomaan vähentää kykyä empatiaan, kykyä samastua uhrin kärsimyksiin. Siten pidän sitä haitallisempana lapsen kehityksen kannalta.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on varmasti syytä valtakunnallisesti lisätä tutkimusta mediakasvatuksen ennaltaehkäisevyydestä juuri haitallisissa ilmiöissä, joita väkivaltaviihde ja dokumentoitu väkivalta aiheuttaa. Selvästi tutkimuksissa kuitenkin on todettu, että aito väkivalta on ahdistavampaa, niin että tämä ei ole ihan edustajan omaa tietoa, mutta on ilolla pantu merkille se, että mediakasvatustutkimuksessa on menty suurin askelin eteenpäin ja sivistysvaliokuntakin on useaan otteeseen todennut tämän asian tärkeyden.

Toivoisin nyt, että jotta me pitkällä aikavälillä paremmin pystymme väkivaltaviihteeseen ja sen haittavaikutuksiin vastaamaan, löytyisi tahtoa ja resursseja niin tästä talosta kuin opetusministeriöstäkin viedä mediakasvatushanketta eteenpäin.