Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Viime aikoina on kuultu painavia puheenvuoroja rantarakentamisen edistämisen puolesta. Pääministeri Vanhanen linjasi aivan oikein, että rantarakentaminen, ranta-asuminen, niin vakituinen kuin kesäasuminenkin, kuuluvat suomalaiseen elämänmuotoon ja ovat yksi suomalainen vahvuus. Samoin ministeri Enestam on sanonut edistävänsä omalla tahollaan rantarakentamista myös jatkossa. Kuitenkin rantarakentamisen esteitä on myöskin olemassa ja aivan erityisesti ympäristöhallinnon puolella. Niinpä edistäminen tarvitsee myöskin toimintatapojen muutosta mutta myös joitain lainsäädännön muutoksia.

Rantarakentaminen on yhtäläistynyt, ja kesäasunto ja vakituinen asunto ja asuminen ovat lähentymässä toinen toisiaan monestakin eri syystä. Mökeillä vietetään yhä enemmän aikaa, se aika taitaa tällä hetkellä keskimäärin olla siinä 120 päivän tienoilla vuodessa. Mökkien varustetaso on kaiken aikaa parantunut, ja myöskin kesäasuntoja muutetaan vakituisiksi asunnoiksi. Tässäkin asiassa on yksi mielenkiintoinen piirre, joka estää vakituisiksi asunnoiksi muuttamista. Monessa tapauksessa ympäristökeskukset eivät ole tätä suopein silmin katsoneet vaan ovat todenneet, että kunnille aiheutuu tästä lisäkustannuksia, kun asutusta siirretään rannoille, ja näin ollen ovat sitten joko valittaneet tai eivät ole myöntäneet poikkeuslupia eivätkä näin ollen ole luottaneet kuntien harkintakykyyn tehdä niille oikeita päätöksiä, mitä suuresti ihmettelen.

Niinpä olen samaa mieltä kuin ministeri Enestam, kun hän on todennut, että tällaisen asian, kun kesäasunto muutetaan vakituiseksi asunnoksi, on voitava olla ilmoitusasia eikä tarvitse raskasta lainsäädäntö- ja muita kuulemiskierroksia vaan pitäisi olla ihan itsestäänselvyys.

Rantarakentamisen ohjeistusta ollaan myöskin tällä hetkellä rantarakentamisoppaan muodossa valmistelemassa ympäristöministeriössä, ja toivonkin, että tähän oppaaseen tulee Suomelle ominaisia asioita, muun muassa selkeät määrittelyt siihen, miten eri alueelliset ympäristökeskukset toimivat, jotta tuo toiminta on yhteismitallista kaikkialla maassa, ja mikä esimerkiksi on rakennusten etäisyys rannasta, ettei tällaisia 200 metrin etäisyysvaatimuksia enää siellä ole vaan että siirrytään ihan toisenlaisiin lukemiin. Samoin kiinnitän huomiota myöskin muunnetun rantaviivan määrittelyyn ja siihen, että jos rantaviivaa todellisuudessa on vaikka 2 kilometriä, muuntokertoimen jälkeen sitä onkin enää kilometri. Sillä rajoitetaan rajusti rakentamisoikeutta ja sitä kautta rantojen käyttömahdollisuuksia.

Kuitenkin nykyisellään laki edellyttää esimerkiksi jätevesiasioissa hyvinkin seikkaperäisesti, minkälaiset niiden on myöskin rannoilla asumisessa oltava, ja näin ollen kuormitus ympäristölle on kyllä hyvin hallinnassa.

Herra puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen, jolla puututaan kiinteistöverolain muuttamiseen niin, että kun rantakaava-alueesta on kysymys, vain luovutetut tontit tulisivat kiinteistöveron piiriin eivätkä luovuttamattomat, jotka olisivat edelleenkin maatalous- ja metsämaata. Tämä lakimuutos toisi tullessaan selkeän piristysruiskeen rantatonttikaupalle. Tällä hetkellähän kysyntä selkeästi ylittää tarjonnan: meillä rantakaava-alueita ja sitä kautta tontteja on pilvin pimein, näin voi sanoa, kymmeniätuhansia kappaleita, mutta ne eivät tule myyntiin. Yksi selkeä syy siihen on se, että tällä hetkellä lainsäädäntö tekee sen kannattamattomaksi tai ainakin sen kannattavuus huomattavasti huononee, koska jos oletetaan vaikka, että on 35 rantatontin rantakaava, ja kun ensimmäisen tontin tästä kaavasta myy, kaikille jäljellä olevillekin 34 tontille asetetaan sen jälkeen kiinteistövero. Näin ollen se kustannus, joka tästä aiheutuu, on kohtuuton, ja niinpä tässä lakialoitteessa ehdotankin, että tästä menettelystä luovutaan ja sitä mukaa, kuin rantatontteja erotetaan ja luovutetaan, niille asetettaisiin myöskin kiinteistövero.

Sen lisäksi, että tällä vastattaisiin kysyntään, tällä olisi myöskin selkeästi talouselämää vilkastuttava vaikutus niin rakentamisen osalta kuin muutoinkin. Kesäasukkaiden käyttämät palvelut tällä hetkellä loma-asuntokunnissaan ovat erittäin merkittävä tulonlisä sen kunnan yrittäjille ja kunnille itselleen, ja tällä omalta osaltaan myös sitä lisättäisiin.

Suomessa riittää kosolti vielä rantoja. Suunnitelmallisuuden täytyy olla aina mukana, se on aivan selvä asia, mutta rakentamatonta rantaviivaa on Suomessa niin paljon, että se sietää vielä huomattavan määrän lisää rantarakentamista.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Lepän tekemää lakiehdotusta kiinteistöverolain 3 §:n muuttamisesta. Kannatan tätä siitä huolimatta, että meille pohjalaisille ei noita rantoja ole siunaantunut niin, että niiden kaavoituksesta olisi yksinomaan kysymys. Mutta katson, että tässä yhteydessä, kun tämä asia menee jatkovalmisteluun, olisi syytä laajentaa tämä koskemaan myös muita tonttialueita silloin, kun esimerkiksi kiinteistöllä tehdään kaavoitustoimenpiteitä omakotitarkoituksiin.

Olisi huomattavasti oikeudenmukaisempi verotuskäytäntö verottaa vasta sitten, kun on myyty, koska saattaa viedä pitkänkin aikaa, kymmenenkin vuotta, kun myydään näitä tontteja joko siitä syystä johtuen, että kysymyksessä on suuri tonttialue, jossa on useita tontteja, tai myös sitten siitä syystä johtuen, että myyntiverotus saattaa koskettaa kiinteistön myyjää kovemmin, jos esimerkiksi alue on ollut omistuksessa joitakin vuosia alle kymmenen vuotta.

Tonttien myynti on edellytys rakentamiselle, ja sitä kautta sillä on myös myönteinen vaikutus työllistämiseen. Siinä yhteydessä, kun tätä lakipykälää aikanaan kirjoitetaan, olisi ehkä parempi puhua suoraan kiinteistöön kuuluvasta rakennusalueesta, koska tämä saattaa koskea myös muuta kuin maatilaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lasse Hautala aivan erinomaisesti vielä jalosti tätä hyvää lakialoitetta, jonka ed. Jari Leppä on tehnyt. Todellakin siinä kannattaisi puhua kiinteistöön kuuluvasta ranta-alueesta. Koska monet maatilat ovat muuttaneet tuotantosuuntaa, tuo oli ihan aiheellinen tarkistus tähän aloitteeseen. Ed. Jari Leppä on kiinnittänyt aivan oikeaan asiaan huomiota. Suomessa tulee voida hyödyntää rantoja niin vakituiseen asumiseen kuin myös vapaa-ajan asumiseen.

Meillä on nyt menty älyttömään niin sanottuun rantojensuojeluun, joka ei todellisuudessa edes vaali rantojen kuntoa, mutta on rajoitettu rantojen käyttöä niillä kaavoitustoimenpiteillä, joita viime vuosina on tehty ja parhaillaan tehdään. Näillä on tietysti hyvä tarkoitus, mutta nyt on menty kyllä tilanteeseen, jossa tarkoituksesta on tullut itsetarkoitus ja kahle rantojen järkevälle käytölle.

Rakentamista rajoitetaan rantaosayleiskaava-alueella, ja tuo alue ulottuu kaavamaisesti kunnassa kuin kunnassa 200 metrin päähän rannasta, ja jos ajatellaan vaikkapa jokea, niin 400 metriä on itse asiassa aluetta, joka kuuluu oikeusvaikutteiseen kaava-alueeseen. Tällä alueella sitten kunnat ovat erehtyneet tekemään rakentamiselle rajoitteita rakennusten koon suhteen jne., ja tämä kyllä koskettaa syvästi jo aluetta, jota en ainakaan terveellä järjellä mieltäisi rantamaisemaksi, rannaksi. Ainakin Keski-Suomessa, josta olen, siihen mahtuu jo monta kumparetta ja mäkeä ja laaksoa väliin, niin että siellä liki parinsadan metrin päässä joen rannasta ei enää kyllä tiedä rannalla olevansakaan, vaikka oikeusvaikutteinen kaava rajoittaa.

Todella toivoisin, että meillä otettaisiin järkevä suunta rantojen hyödyntämiseen, mihin tällä aloitteella ed. Jari Leppä on halunnut pyrkiä. Rannat pitäisi saada käyttöön. Myös metsätalouskäytön näillä rannoilla pitäisi olla aivan normaalia. On hieman hassua, että määrätään, että rantaan asti ei saisi hakata. Minusta olisi ihan parempi siellä, missä aukko on tarvis tehdä, toteuttaa ikääntyneen metsän päätehakkuu rantaan asti ja uudistaa metsä sitten rannasta eteenpäin. Tuollaiset parturoinnit, joissa jätetään tietty vyöhyke rantaan hakkaamatta, eivät ainakaan maisemaa miltään osin missään kaunista. Ne ovat vain semmoista keinotekoisen tuntuista rantojen "suojelua", johonka on ajauduttu.

Toivoisin täydellistä remonttia rantapolitiikkaan, rantojen hyötykäyttöön, ja tällä aloitteella on haluttu edistää juuri sitä, että maaseudulla rannat olisivat hyödyllisessä käytössä. Paluumuuttajat voisivat palata rannoille ja muuttaa vapaa-ajanasuntoja myöskin pysyviksi asunnoiksi.

Arvoisa herra puhemies! Toivon jatkojalostettuna mahdollisimman myönteistä käsittelyä ed. Jari Lepän lakialoitteelle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Leppä on tehnyt hyvän aloitteen. Mietin tätä lukiessa, jotta tällä on tietysti kaksitahoinen vaikutus. Jos olisi ne ed. Lepän mainitsemat 35 tonttia jollakin alueella ja ensimmäinen myydään, niin siinähän tapahtuu niin, että sitten pitää myydä äkkiä nopeasti kaikki, jolloin semmoinen nopea prosessi tapahtuisi. Mutta näkisin kuitenkin tämän aloitteen ajatuksen ja hengen hyvänä. Siinä mielessä sitä ajatusta, jotta sitä mukaa kuin myydään, tulisi kiinteistöveron piiriin, kyllä minä kuitenkin enemmän kannatan kuin sitä ajatusta, että tulisi tämmöinen paniikinomainen myyntitilanne, joka pitäisi toteuttaa.

Mutta kaiken kaikkiaan tähän rantarakentamisasiaan: Mitä edelliset puhujat ovat todenneet, se on kaikki ollut asiaa. Jos lentokoneen ikkunasta katsoo Järvi-Suomen alueella, miten paljon meillä on rantoja, miten paljon vettä, niin vaikka jokainen suomalainen tekisi mökin sinne, niin rannat eivät vieläkään loppuisi meiltä. Meillä on olemassa säännöksiä, jotka kuitenkin rajaavat sen, jotta me emme voi saastuttaa. Jätevesimääräykset ovat sen verran tiukat ja ohjeet, mitä pitää tehdä, miten käyttäytyä, ja muutenkin rakentamissäännökset sillä tavalla, jotta rakennus ei häiritse vesille päin yhtään ihmisten silmää siinä. Päinvastoin pitää ihmetellä tiukkuutta, mikä meillä on ollut tässä kaiken kaikkiaan. Se varmasti lähtee — vihreitä täällä salissa ei ole — niiden arvojen pohjalta, elikkä täältä Helsingistä käsin esimerkiksi ollaan meitä moittimassa, miten pilataan kaikki rannat ja huonosti kohdellaan ympäristöä.

Mutta jos katsoo tuota Hakaniemen rantaa, niin siinähän on rakennettu isoja taloja, pilattu hyvä merimaisema, ja kadut ovat ihan rantaan kiinni. Eikö siinä pitäisi olla semmoinen suojavyöhyke? Jos katsoo, miten meillä rakennetaan mökit, niin sinnehän yleensä puita jätetään. Eihän koskaan hakata aukeaksi järvelle päin, kaikkia puita pois, vaan mieluummin ollaan vähän pimennossa. Sen takia täällä helsinkiläiset vihreät voisivat käydä tekemään semmoista politiikkaa, jotta tuohon rantaan pitää saada semmoinen viherkaista, jotta mereltä tulevat laivat eivät edes tätä kaupunkia näe.

No, se jääköön omaan arvoonsa, mitä tässä sanoin. Idea kuitenkin on, että meitä tullaan komentamaan ja katsotaan, että me olemme turmelijoita tuolla maaseudulla, kun pidetään hyvää huolta kuitenkin ympäristöstä ja myös lupapolitiikalla.

Mutta näkisin hyvänä sen ajatuksen, mitä tässä edelliset puhujat ovat puhuneet, jotta pitäisi saada suopeampaa suhtautumista tähän ranta-asutukseen ja siihen, jotta sinne voidaan rakentaa, mutta kuitenkin sillä ehdolla, jotta ei pilata maisemaa, ei pilata luontoa — sanotaan niinpäin. Jos sinne tehdään mökki, niin äijä vähän siinä tietysti pilaantuu ja siellä joku ikkuna saattaa näkyä tai vuorilauta sinne järvelle päin, mutta sehän on elämää. Se on sen merkki, että maassa asutaan ja ihmiset ovat voineet mennä semmoiseen paikkaan asumaan, jossa he haluavat asua ympäri vuoden mahdollisesti, eivät pelkästään kesäaikaan.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yksi Suomen menestystekijöistä on ollut aina koko maan rakentaminen ja asuminen. Suomi on tarvinnut ja tarvitsee jatkossakin elävän ja vireän maaseudun. Suomalaisessa hyvinvoinnissa on alueellisella tasapainolla vahva asema. Aluekehityksen myönteiset tulokset osoittavat, että siihen kannattaa sijoittaa. Aluepolitiikkaa siis tarvitaan. Maan kaikkia osia on syytä kohdella tasavertaisina ja kehityskykyisinä, ja nykyisen aluepolitiikan avainsanoja ovat omatoimisuus, vankka yhteistyö sekä hajautettu ja maakunnallinen päätösvalta.

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Jari Lepän tekemä lakialoite 16/2004 vp on osaltaan tätä aluepolitiikkaa parhaimmillaan. Yksityisten alueiden kaavoittamista todella hidastaa tieto tulevasta kiinteistöverosta sen jälkeen, kuin yksi tontti suuresta kokonaisuudesta on myyty. Näiltä osin toivon, että tämä lakialoite lähtee asianomaisessa valiokunnassa hyvin nopeaan käsittelyyn, ja kun täällä on esitetty näitä jatkojalostustoimenpiteitä, niin pyytäisin ottamaan ne huomioon.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Lepän lakialoite on mielestäni erinomaisen hyvä ja tulee erinomaisen hyvään aikaan, koska meillä on tässäkin talossa keskusteltu muun muassa aluepolitiikasta ja siihen on juuri tällä hetkellä paras mahdollinen aika. Tarkoitan sillä sitä, että meillä on muuttoliike tässä maassa ollut todella huolestuttava ja keskittyminen kaupunkeihin on aiheuttanut sen, että pienet maaseutukunnat tänä päivänä voivat huonosti tai todella huonosti.

Se ongelma, minkä ed. Jari Lepän lakialoite tuo esille, on todella polttava, koska on suuri vääryys se, että sellaisesta omaisuudesta lähdetään verottamaan, joka on tavallaan kaavan myötä tullut myyntikelpoiseksi, mutta ei vielä myyty. Tämä nimenomaan aiheuttaa sen, että tämä jäykistää näitä maaseudun kehittämismahdollisuuksia ja tekee ne jopa mahdottomiksi. Tavoitehan yleensä kaavoituksella on se, että ohjataan rantarakentamista niin, että se on suotuisaa sekä sen lähiympäristölle — tarkoitan sille järvialueelle, missä tämä kaava sijaitsee — että sitten sille koko lähiympäristölle, jolloin ihmisiä muuttaa pikkuhiljaa asumaan.

Tänä päivänähän meillä on esimerkiksi jätevesikäsittelyssä asiat jo hyvin hallussa, puhdistusjärjestelmät tunnetaan, rakentaminen osataan, elikkä kysymyksessä ei ole enää millään muotoa ympäristöasia, vaikka jotkut piirit tahtovat sitä aktiivisesti tuoda esille, että kysymyksessä on rantarakentamisessa aina ympäristön pilaaminen. Näinhän ei suinkaan ole.

Sitten jos katsotaan aluepolitiikan kannalta aluetaloutta, kun ihmisellä on Suomessa oikeus lain mukaan valita asuinpaikkansa sieltä, mistä haluaa, jos tämä mahdollisuus käytetään maksimaalisesti hyväksi, se tarkoittaa sitä, että hyvin moni suomalainen lähivuosina ja lähivuosikymmeninä voi valita asuinpaikakseen esimerkiksi järvenrannan kotiseudullaan. Kun meillä on tuhansia järviä tässä maassa, niin se tarjoaa hyvin monelle ihmiselle mahdollisuuden esimerkiksi eläkepäiviään viettää kotiseudullaan järven rannalla, mikä on ollut suomalaisten haave kautta historian. Kuntien taloudelle tällä on erittäin positiivinen merkitys. Se aiheuttaa lisää työtä, paikkakunnalle rakennustyötä, erilaista muuta taloudellista toimintaa, kauppatoiminta viriää, aluetalous viriää.

Kun katsoo sitten esimerkiksi tekniikan suomia mahdollisuuksia esimerkiksi etätyön suhteen, siirtyä esimerkiksi taajamasta kauemmaksi maaseudulle, vaikka järven rannalle asumaan, niin meillähän on mahdollisuus tänä päivänä saada vaikka kuinka hyvät it-yhteydet maaseudulle. Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa on jo monissa kylissä valokaapelit vedetty, että pystyy olemaan laajakaistayhteydessä ihan mihin tahansa. Tietokoneen saa minne tahansa mökin nurkkaan, kun laajakaistayhteydet on sinne vedetty, elikkä sekään ei periaatteessa enää rajoita sitä, missä ihminen asuu.

Jos ajatellaan sitä, että ihminen tekee esimerkiksi etätyötä vaikka jossakin Keski-Suomessa ja asuu vaikka yli puolet vuodesta siellä, niin sillä on sen aluetalouden kannalta erittäin suuri merkitys. Voisi sanoa, että tämä ed. Jari Lepän aloite on nimenomaan parhaasta päästä siinä mielessä, että tämä ei ole kikkailua, vaan tämä on tilanne, jossa tunnustetaan, että vain myydyiltä tonteilta sitä veroa saa kantaa, muu on tavallaan lepäämässä. Nykyinen tilanne, jossa koko kaava-alueelta joutuu maksamaan kiinteistöveroa, on mielestäni epäoikeudenmukainen, ja sellainen, mikä on epäoikeudenmukaisuus, sehän pitää oikaista. Toivon hartaasti, että ed. Lepän lakialoite saa valiokuntakäsittelyn aikana myönteisen käsittelyn ja tulee hyväksytyksi valtaisalla ääntenenemmistöllä tässä salissa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Kiinteistöverolain muutosesitys, jonka ed. Leppä ja muut ovat tehneet, on perusteltu varmasti, ja sillä edistettäisiin järkevää rantojen rakentamista. Meillähän rakentamattomia rantoja tässä maassa kyllä tänä päivänä löytyy, ja niiden järkevä rakentaminen sekä vapaa-ajan että myöskin vakituisiksi asunnoiksi olisi ja on järkevää. Ennen kaikkea, kun halukkuutta on muuttaa nimenomaan maaseudulle, haja-asutusalueelle, ja ennen kaikkea rantatontit ovat kysyttyjä, niin tämä lakialoite on erittäin hyvä ja perusteltu.

Mutta kuitenkin, hyvät edustajat, jotka täällä paikalla olemme, tiedämme nämä käytännön menettelytavat, että niin hyvä kuin ed. Lepän aloite on, joka tulee nyt valtiovarainvaliokuntaan, käytäntö vain on niin, että nämä lakialoitteet, kun ei täällä ole edes sataakaan nimeä, eivät tahdo pelkässä valiokunnassa mennä eteenpäin. Toivoisinkin, että tämä lakialoite olisi herätteenä hallitukselle ja hallitus, valtiovarainministeriö, toisi kiinteistöverolain muutoksen, jossa tämä asia hoidettaisiin, että se saataisiin nytkähtämään eteenpäin. Uskon, että me kaikki, jotka nyt olemme tässä salissa, olemme ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on perusteltu ja hyvä ja että veroa ei pitäisi koko kaavoitetusta rannasta maksaa, kuten tällä hetkellä joudutaan menettelemään, jos laki on nykyisen kaltainen. Toivon todella tälle hyvää menestystä, mutta realiteettina tiedän, että näin valitettavasti ehkä ei tule käymään.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Lähetekeskustelussa olevan ed. Lepän ym. lakialoitteen tavoite on perusteltu. Meillähän on runsaasti vesistöjä ja rakentamiseen sopivia rantoja. Tästä on tässä salissa keskusteltu useiden vuosien aikana.

Viime vuosina tonttien kysyntä ja vapaa-ajan asuntojen rakentaminen on vilkastunut, mikä on myönteinen kehitys. Samaan aikaan vapaa-ajan asuntojen vuotuinen käyttö on myös lisääntynyt. Tämän on mahdollistanut osaltaan tietoyhteiskunnan kehitys. Kunnissa ja maakunnissa tämä suuntaus on koettu myönteisenä. On nähty, että vapaa-ajan asukkaat osaltaan turvaavat myös vakinaisten asukkaiden palvelujen säilymistä. Kaikin tavoin on nähty tärkeänä, että myös vapaa-ajan asukkaiden määrää kyettäisiin lisäämään. Se tuo osaltaan myös taloudellista toimeliaisuutta muun muassa rakentamisen muodossa.

Me kaikki tiedämme, että tämän suuntainen asia, mikä lakialoitteessa nostetaan esille, on osaltaan ollut estämässä tonttien saantia. Mielestäni tähän kysymykseen pitäisi myös hallituksen piirissä ja eritoten siellä paneutua vakavasti, kun nyt kyseistä kiinteistöverolakia ilmeisesti muutoinkin tullaan ainakin eräiltä osin muuttamaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun eduskunta käsittelee nyt tämmöistä niin sanottua tärkeämpää lainsäädäntöä edustajien tekemän esityksen perusteella, niin katson, että kun eduskunnassa läsnä edustajista on niin sanottu jämerämpi siipi, niin tämä kyllä tarvitsee minunkin näkemykseni ja puheenvuoroni tähän asiaan. Jämerämpi siipi niin, että tämä siipi, joka täällä nyt salissa istuu erikseen heitä nimeltä luettelematta, on kuitenkin tämän suomalaisen maaseudun, talonpojan, yhteiskunnan ja koko maan puolustajia, enkä näe heistä, vaikka ed. Vilkuna yrittääkin esiintyä kaupunkilaisena tässä asiassa, yhtään Ruuhka-Suomen puolustajaa täällä paikalla. Mutta edustajat kuitenkin kantavat kokonaisvastuullista huolta tästä maan tulevaisuudesta. Tällä pohjalla silloin, jos maalla menee hyvin, menee kaupungissakin ja päinvastoin eli tämä vuorovaikutus toimii ja pelaa.

Mutta kun tässä tätä asiaa katsotaan, syntyy vähän sellainen näkemys, että tämä on vain yksin tämän omistavan, huolta kantavan puolen asia. Mutta nostan tähän esille yhden uuden näkökulman, sen liberaalisiiven, mitä täällä eduskunnassa edustaa monessa puolueessa moni semmoinen joukko, josta ei oikein tiedä, onko heillä viiteryhmä oikea vai ei, ja muun muassa vihreät ja vihreitten ympärillä olevat nämä niin sanotut siipiveikot, jos näin voisi sanoa, jotka ovat vihreämielisiä, mutta kun eivät vaaleissa ole sieltä päässeet läpi, ovat tulleet jonkun muun siivellä muuten tänne.

Tämä koskettelee sitäkin asiaa katsottuna sieltä, että niin kuin tässä aloitteen pohjalla kerrotaan, kun myyt yhden tontin, joudut kiinteistöverolle niistä lopuistakin ja sen jälkeen joudut myymään ne loputkin. — Aina taso paranee, kun ed. Juhantalokin saapuu tänne paikalle. — Tämä yhteiskunnan suojelu, mitä tämä vihreä liike hakee, on sellaista, että jos isäntä myy tontin ja rakentaa itsellensä, vaimollensa tai lapsillensa yhteisen kesäasunnon sinne ja ne loput viisi tonttia voivat jäädä sinne paikalle eivätkä ne nouse verolle tai myytäväksi, niin tässä tämä vihreä liike edistyy sillä lailla, että ranta jää rakentamatta, niin kuin he tuntuvat vaativan ja tahtovan monessa paikassa. Näin katsottuna ei synny tarpeetonta myyntiä, jos ei ole oikeata kysyntää oikealla hinnalla. Tätä teroitan erityisesti, kysyntää oikealla hinnalla niin, että kansalainen on valmis maksamaan tontista sellaisen hinnan, että isännän kärsii se myydä. Näin katsottuna ei voida ajatella, että tämmöistä arvonnousua, mille arvo ei ole noussut, siitä rakentamattomasta tontista mitataan ja kaivetaan verotuksen kautta tänne yhteiskunnan pussiin. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että näitä verokiihokkeita käytetään taajamissa, missä on todella kova pula tonttimaasta, houkuttimena, että maa saadaan rakentamisen pariin. Mutta näitten rantojen osalta tämä maailma on aivan toisenlainen ja tämmöistä tarvetta ei ole olemassa.

Kaiken kaikkiaan kuulin erinomaisen hyvin, kun ed. Oinonen, joka itseni lailla on asiantuntija näissä monissa asioissa, puhui siitä, että 200:aa metriä lähemmäksi rantaa ei pystytä rakentamaan eikä pystyyn nostamaan. Kuulin myöskin, kun ed. Esa Lahtela puhui, joka on myöskin asiantuntija näissä asioissa. Tämän osalta pitää katsoa ja ymmärtää se, että kaavoituksen kauttahan syntyvät ja tulevat nämä rakennuspaikat sinne. Nyt, kun maassa on tämmöinen buumi olemassa, että rantayleiskaavat ulotetaan läpi valtakunnan pienimpienkin vesistöjen rannoille, silloin syntyy näitä tontteja sinne. Jos tämän kiinteistöverotuksen kautta näitä verotetaan, se ei ole oikeata politiikkaa tässä yhteiskunnassa, vaan pitäisi menetellä niin, että ne säilyisivät, niin kuin aloitteessa sanotaan, maa- ja metsätalousmaana ja verotettaisiin vaan siitä tuotosta, mikä syntyy ja tulee.

Tietenkin tämä rantayleiskaavoitus, rantakaavoitus, jos oikeudenmukaisesti asiaa ajatellaan, olisi pitänyt tehdä 50 vuotta sitten, jolloin se kaikille rannan omistajille olisi jakautunut tasapuolisesti eikä niin kuin nyt on tapahtunut, että kun naapuri on myynyt kaikki, siinä on mennyt senkin osuus, joka on säästänyt osan rakennusoikeudesta kuitenkin, kun ei sinne enempää niitä tontteja mahdu, taikka sanotaan, että vesistö ei sitä liikaa kuormitusta tavallaan kestä. Sekin on tosin määrittelemättä, mikä on se liika kuormitus ja milloin kuormitus on sopivaa ja oikeaa.

Mutta se on kuitenkin selkeästi nähtävissä, että kansa haluaa asua rannoilla hyvien teitten, hyvien palvelujen, hyvien kulkuyhteyksien ja kirkkaan, kauniin, lämpimän veden varrella. Tämän pohjalta toivon, että, niin kuin ed. Väistö viimeksi puheenvuorossaan totesi, tämä kiinteistöverolaki muutetaan, ja kun se avataan ja hoidetaan, se tulee sellaiseen järjestykseen, että tämä asia ei ole huoli enää sen jälkeen. Kun tässä vuoden kuluttua taas uusille valtiopäiville kokoonnutaan, tämä hyvä hallitus varmaan saa tästä kunnon esityksen ja asia tulee kuntoon ja järjestykseen. Vieläkin näen niin, että kun vain hallituspuolueitten edustajat ovat täällä paikalla, niin kyllä täällä näen monta jämerää vaikuttajaa, jotka pystyvät eduskuntaryhmiensä kautta hoitamaan semmoisen asian, että tämä homma tulee kuntoon ja järjestykseen.

Herra puhemies! Tämä näin vaisusti ja lyhyesti sanottuna, mutta tarvittaessa olen valmis jatkamaan, ellei tämä asia muuten etene.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. S. Lahtelalle lämpimät kiitokset, että olen päässyt tähän arvokkaaseen jämerien edustajien seuraan. Pidän suuressa arvossa tällaista kommenttia.

Sen lisäksi haluaisin vielä sanoa, että kun puhutaan maaseudun kehittämisestä ja rakennusoikeuksista yleensä, jos halutaan tässä maassa aluepolitiikkaa yleensäkin harrastaa, niin halvin tapa harrastaa aluepolitiikkaa on pitää maaseutu asuttuna ja rakennettuna. Tällaisten veroloukkujen rakentaminen, että estetään rakentamista esimerkiksi järvien rannoille, on mielestäni vihoviimeistä aluepolitiikkaa, koska sillä viedään yhä enemmän pois maaseudulta sitä elinvoimaa, jota siellä nimenomaan tarvitaan. Palkansaajapuolella puhutaan helposti kannustinloukuista, jotka aiheuttavat sen, että on kannattavampaa olla tekemättä työtä kuin tehdä työtä. Mielestäni tässä ed. Lepän aloitteessa on maaseudun kehittämisloukusta kysymys, kun verotusteknisesti pidetään tilanne sellaisena, että sinne ei kukaan rakenna, vaikka sinne moni haluaisi rakentaa.

Niin kuin edellisessä puheenvuorossani totesin, suomalaisilla on oikeus valita asuinpaikkansa sen mukaan, mikä paikka miellyttää. Nimenomaan tämä nykyinen käytäntö, jota tällä lakialoitteella pyritään torjumaan, on tällainen kehittämisloukku.

Toinen asia, joka jäi myös edellisessä puheenvuorossa sanomatta, on se, että mielestäni siihen, että ympäristöministeriö on tähän maahan rakentanut ja on edelleen rakentamassa mielettömiä rakentamisen esteitä kaiken näköisin verukkein, on kaiken maailman mielettömiä systeemejä, rauhoitussuunnitelmia ja suojelusuunnitelmia, joissa suoraan sanoen ei ole päätä eikä häntää, tässä talossa pitää uskaltaa puuttua, koska tässä on kysymys Suomen kehittämisestä eikä jonkun pienen ryhmän kapea-alaisten näköalojen ajamisesta.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Kun työhuoneessa kuuntelee niitä jämeriä puheenvuoroja, joita täällä on tämän asian yhteydessä esitetty, ei voi olla tulematta jatkamaan, vakuuttamaan sen asian tärkeyttä, joka on tänään esillä ed. Lepän aloitteessa. Tämä ed. Lepän aloite antaa mahdollisuuden hivenen laventaa keskustelua juuri sillä tavoin kuin täällä on tapahtunut, käsittelemään koko rantakaavoituksemme problematiikkaa ja sitä, mihin sillä pyritään ja miten se parhaiten onnistuu.

Viime päivinä on julkisuudessa ja eduskunnassa keskusteltu siitä, että täällä ei muka ole asioita ja sen vuoksi edustajat turhautuvat. Tämän päivän nuoremmat edustajat kokevat asioiksi ainoastaan, kun puhutaan koiran hännän leikkaamisesta, puhutaan seksistä tai samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Silloin on sali täynnä väkeä ja jaksetaan puhua päivätolkulla. Tämä asia, joka perinteisesti on mitä lähinnä suomalaista kulttuuria, suomalaisia ihmisiä, heidän elämänmuotoaan, kiinnostaa jälleen näitä kymmenkuntaa aktiivista suomalaista kansanedustajaa. Tässä pari viikkoa sitten oli esillä perintökaaren uudistus hyvin laajalta osin, asia, joka koskee meitä jokaista ihmistä. Saatoimme todeta, että sama urhoollisten joukko suunnilleen oli silloinkin täällä. Juuri ne asiat, jotka ovat aineellista oikeutta ja meitä ihmisiä läheisesti jokapäiväisesti koskettamassa, eivät muka ole sitä, mikä on tärkeää asiaa ajettaessa niitä asioita, joita hoitamaan ihmisten toiveiden mukaisesti olemme tänne tulleet valituiksi.

Rantakaavoituksessa tärkeätä on juuri se, että me, jotka edustamme korkeinta päätäntävaltaa, joudumme vähän niin kuin ruikuttaen selittämään, mitä me tahdomme, ja me välitämme kansan tahdon. Järjestelmä maassamme on tullut sellaiseksi, että meidän yläpuolellamme on näkymätön, harmaa virkamieskoneisto asiantuntemuksineen, joka eroaa meidän omasta tahdostamme, joka edustaa suomalaista tavallista ihmistä.

Kun ajat ympäristökeskuksessa jotain rantaa koskevaa asiaa, juuri kun olet onnistunut vakuuttamaan pohjavesiä tutkivan maisterin tai insinöörin, jolla asia on etenemässä, eikös sieltä tule liito-oravaihminen vastaan taikka joku muu tikan suojelija taikka madon etsijä. Olet aivan mahdottomassa umpikujassa. Jos näiden kaikkien kanssa löydät yhteisen ratkaisun, katsookin, niin kuin Väinö Raudaskoski aikoinaan sanoi, joku risuparta järveltä ja sanoo, että sinulla suomalainen on sopimaton maku. Et ymmärrä, miten tämä aikomuksesi sopii tähän maisemaan. Tämä on sellainen vanha kulttuurimaisema, jota sinun sukusi ei ole milloinkaan ymmärtänyt eivätkä sinun isäsi ja äitisi ole ymmärtäneet. Ne vasta ovatkin ymmärtäneet.

Rantarakentamisessa tulee löytää sellainen sopu ja rauha, johon ministeri Enestam on useissa puheenvuoroissaan viitannut, jossa maanomistaja tietää oikeutensa ja se, joka haluaa vapaa-ajan tai nykyisin yhä useammin pysyvän rakentamisen siinä toteuttaa, tietää myös oikeutensa, mihin hän voi tehdä, minne hän voi suunnitella, mihin hän voi ajatella itse, minkälaatuisen rantarakentamisen toteuttaa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lepän lakialoite on synnyttänyt mahdottoman hyvän keskustelun tänään salissa. Täällä alkavat puhaltaa aivan uudet, oikeansuuntaiset tuulet, maaseudun elinkeinoelämän kehittämiseksi ja maaseudun elävöittämiseksi.

Ed. Leppä on aivan oikeaan asiaan kiinnittänyt huomiota. Kuten jo aiemmin totesin, rannat pitää saada käyttöön. Rantamaisema, asuttu, viljelty, suomalainen rantamaisema, hoidettu metsä, olkoon se metsä sitten missä vaiheessa rannan äärellä tahansa, on kaunistus. Siinä kelpaa niin asukkaan itse kuin hänen vieraittensa tai luonnossa liikkuvankin ihailla tuota maisemaa. Tämä meidän tulisi tajuta. Kulttuurimaisemat ovat syntyneet juuri ihmisen, asutuksen, työn ja kädenjälkien kautta rannoille. Pellot, metsät, rakennukset, ne ovat sopeutuneet sinne hyvin vuosisatojen ajan eikä ole tarvittu mitään kahlitsevia eikä estäviä kaavoituksia. Tämä periaate tulisi nähdä myöskin jatkossa, ja todella toivon, että tämä hyvä keskustelu tänä iltana olisi alku sille, että näistä kahlitsevista, maaseudun kehitystä estävistä kaavoitusperiaatteista voitaisiin siirtyä sellaisiin periaatteisiin, joilla edistettäisiin kaikkinaista maaseudun elinkeinoelämän ja asumisen parasta. Nämä ovat todella nämä rantakaavat jo nyt maaseudun kehittämisloukkuja, ja niistä tulee sellaisia entistä enemmän jatkossa, koska näitten kaavojen vaikutukset alkavat tulevaisuudessa vasta näkyä. Todellakin siellä on hyvin kahlitsevia rakentamisrajoituksia, metsänhakkuurajoituksia on tulossa, ja nämä estävät maaseudun kehittymisen. Tervettä talonpoikaisjärkeä tarvittaisiin kaavoitusperiaatteisiin.

Tämän nimenomaisen aloitteen osalta sitten vielä. Kuntapäättäjät ovat aika kiperässä tilanteessa, kun kunnallistaloudet ovat kireät. Olkoon maassa minkä niminen hallitus tahansa, niin tosiasia on se, että kuntapäättäjät ovat ahdingon alla, tiedän sen varsin hyvin itsekin, ja näin ollen kuntapäättäjät joutuvat etsimään, mitä veroa voisi kiristää, mitä maksuja kiristää, ja ikävä kyllä, silloin myöskin halutaan kiinteistöverot saattaa maksimiinsa. Tämä on myöskin muodostunut, tämä kiinteistövero, eräänlaiseksi kehittämiskahleeksi. Omassa kotikunnassani on eräitä poliittisia päättäjiä, jotka sanovat, että kiinteistöverot pitää panna maksimiinsa rakentamattomien tonttien osalta, jotta ne tulisivat rakennetuiksi. Siis täysin vastakkainen periaate kuin ed. Lepän aloite on. En viitsi sanoa, mistä puolueesta näitäkin äänenpainoja on kuulunut. Se olkoon sivuseikka, mutta periaatteen pitäisi olla sellainen, että kehittämisloukut saataisiin estettyä, nähtäisiin kehittämisen mahdollisuudet, sillä rannat tarjoavat mahdollisuuksia elinkeinojen kehittämiseen, asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan, ja tätä kautta syntyy todellista maisemakulttuuria, asutuksen ja työn tuloksena.

Toivon, että tämä erittäin hyvä, asiantunteva keskustelu tältä illalta olisi alku uusien kaavoitusperiaatteitten tulolle. Vaikeaa on tietysti vahvistettuja kaavoja käydä muuttamaan, hyvin vaikeaa, mutta ei niitä ole peruuttamattomasti sementoitu. Uutta ajattelua toivon tulevan juuri asutuksen, elinkeinojen ja ihmisen toimintojen parhaaksi.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin käyttää toisen puheenvuoron tässä ed. Lepän tekemän lakialoitteen kohdalla ja kertoa hiukan elinoloja tuolta meiltä Etelä-Pohjanmaalta. Etelä-Pohjanmaahan on tuollaista laakeaa, aavaa maata, jossa ei ole sinänsä järviä, mutta itse asun Järviseudun seutukunnassa, joka muodostuu Alajärven, Evijärven, Kortesjärven, Lappajärven ja Vimpelin kunnasta, ja meillä on tässä seutukunnassa paljon järviä. Itse olen tuon Evijärven asukas, vajaan 3 000 asukkaan kunnan asukas, ja meillä on rantaviivaa järvessä 288 kilometriä, tuhat niemeä ja 132 saarta (Ed. Seppo Lahtela: Vähentäkää vähän!) — en vähennä yhtään, ed. Seppo Lahtela — ja tämä tahtoo sanoa, että meillä on hiukan yli 2 vapaa-ajanviettoasuntoa kilometriä kohti, eli meillä on rakentamatonta rantaa. Kun ajatellaan sitä, kuinka paljon tuon seutukunnan elämä vilkastuu nimenomaan kesäkuukausien aikana, niin yhä enemmän rantarakentamisen merkitys tulee nousemaan maaseutukuntien ja Järvi-Suomen osalta esille, ja kun ajatellaan sitä, että nykyään näitä hyvin paljon siirretään tai muutetaan ympärivuotiseen asumiseen, niin tämäkin omalta osaltaan edesauttaa sitä kehitystä, mitä me nimenomaan toivomme tuolla Keski-Suomessa ja Väli-Suomessa.

Klaus Pentti /kesk:

Herra puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua tästä ed. Lepän aloitteesta, ja kun sitä kuuntelin tuolla huoneessani, niin totesin, että on pakko tulla joku sana sanomaankin. Totean, että maaseutu tänä päivänä on kovaa vauhtia tyhjenemässä ja autioitumassa, ja osaltaan kyllä tähän kehitykseen on vaikuttanut sekin, että maaseudun parhaitten rakennuspaikkojen käyttö rakentamiseen ja vapaa-ajan asuttamiseen on vaikeutunut viime vuosikymmenien aikana. Suomalaiset ovat perinteisesti hakeutuneet rantojen ääreen asumaan, se liittyy suomalaiseen asumiskulttuuriin, ja siinäkin mielessä pidän perusteltuna, että rantarakentamista tultaisiin periaatteessa helpottamaan. Tämä ed. Lepän aloite, että kiinteistövero määräytyy sen perusteella, mikä on alueen olemassa oleva käyttö, on kannatettava. On järkevää, että alueita voidaan valmiiksi kaavoittaa, isompiakin alueita kerrallaan, mutta verotuskohtelun tulee perustua siihen, miten aluetta käytetään, ja siinä mielessä tämä ed. Lepän aloite on erittäin kannatettava.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tässä edellä puhuja totesi, tässä on käyty hyvää keskustelua, joka mahdollisesti tulee muuttamaan suhtautumista rantarakentamiseen. Näin uskon, koska sukset joka suunnassa vähän ovat siihen päin menossa nyt ja siinä ei mitkään vihreät piipertäjät varmaan pysty enää hanttiin laittamaan.

Laukaan asuntomessut on hyvä esimerkki siitä, kun siellä toteutettiin tämmöistä rantarakentamista. Minusta se sillä tavalla osaltaan osoitti sitä, että siellä on tajuttu se merkitys, joka ihmisten mielihalujen osalta on olemassa. Siellähän jopa sillä tavalla on tehty, jotta määrättiin, että pitää sinne rantaan tehdä rantasauna, joka monessa kunnassa tuntuu kauhistuttavan, että miten voi semmoista tehdä, ihan lähelle rantaa on tehty siellä Laukaassa rantasauna. Meidän rakentamispolitiikkaa on jollakin tavalla leimannut tätä ennen kateus. Ei ole haluttu antaa ihmisille hyviä asuinpaikkoja ja kunnissa jostain ihmeen syystä on vierastettu sitä, että ihminen menisi semmoiseen mieleiseensä paikkaan asumaan, sitähän on pitänyt ehdottomasti torjua.

Mutta yksi asia, joka tässä pitäisi saada meidän hoidettua: pitäisi saada ympäristökeskukset jotenkin kuriin. Itselläni on monta esimerkkiä ja kokemusta siitä, miten ympäristökeskus lähtee vielä valittamaan tilanteessa, missä on jo annettu lupa. Yksi hyvä esimerkki on se, kun tämmöiselle mökille ihminen muutti asumaan ja halusi tehdä sinne tien, ja ympäristökeskus sitten, vaikka jo lupa oli olemassa, valitti Vaasan vesi- vai hallinto-oikeuteen, vai mihin se meneekin, siitä tienteosta, ja sehän viivästyi yllättävän pitkään, toista vuotta. Mutta siellä katsottiin Vaasassa, että kyllä tässä oikeus ihmisellä pitää olla tientekoon sinne mökille. Mutta tämä kuvastaa sitä, että ympäristökeskus ylireagoi ja pyrkii jotenkin estämään semmoista hyvää asiaa siinäkin tapauksessa. Pitäähän ihmisellä olla tie. Hän olisi joutunut kulkemaan pitkän matkaa semmoista rantapusikkoa pitkin ja tämmöistä lietemaata pitkin. Ei olisi saanut autolla mennä mökkinsä pihalle.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Seppo Lahtela mainitsi ilmeisesti vitsillään, että Vilkuna on tässä profiloitumassa kaupunkilaisten etujen ajajaksi. Todellakin, löysin tästä aiheesta kyllä kaupunkilaisnäkökulmankin. Tämä meni nyt pitkälle maaseutupoliittiseksi keskusteluksi, mutta jäipä monelta huomaamatta, että tämä laki kiusaa kaupunkilaisia vähintään yhtä paljon kuin maaseudun väkeä. Sehän nostaa sen ensimmäisen tontin hintaa huomattavan korkealle, kun siitä pitää saada semmoinen hinta, että sillä voitolla pystyy maksamaan verot niistä muutamista seuraavista tonteista, kiinteistöverot, tai sitten estää kaupunkilaisten tulemisen sinne maaseudulle kokonaan, kun ei myydä tontteja, kun ei kerta saada päätä auki asiallisesti. Tämä on todella hyvinkin suuressa määrin taajamaväestön kiusaamista tämmöisen lainsäädännön ylläpitäminen, kyllä tähän muutos täytyy saada.

No sitten, mitä yleensä koko rantarakentamisen estämiseen tai vähentämiseen tai rajoittamiseen tulee, niin en ole koskaan ymmärtänyt semmoista asiaa, että kun autolla liikkuu tuolla Suomen luonnossa, niin auton akkunasta saa näkyä kaikenlaisia rakennuksia, on teollisuusrakennuksia, on omakotitaloja, on monenlaisia ja monenvärisiä. Mutta sitten jos lähtee ajamaan moottorikelkalla järvenjäätä tai moottoriveneellä järvenpintaa, niin siitä tuulilasista ei saakaan sitten näkyä elävää maisemaa, pitää olla vaan sitä luontoa suoraan, siinä ei saa muuta olla. Tätä yhtälöä en kyllä koskaan ymmärtänyt.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itse tähän lakialoitteeseen tai sen yksityiskohtiin en ota kantaa, mutta siihen keskusteluun noin yleisesti, mitä nyt on käyty esimerkiksi rantakaavoituksen suhteen. Kunnilla ei ole todellakaan monopolia rantakaavassa, vaan asia joudutaan alistamaan alueelliselle ympäristökeskukselle. Se on aivan periaatteessa hyvin tarkkaan läpimietitty käytäntö, ja sitä sopii edelleenkin Suomessa jatkossa toteuttaa.

Mitä tulee poikkeuslupiin yleensä, niitähän on kaupungeissa ja maaseudulla, maaseutukunnissa. Kun nämä poikkeusluvat liittyvät nimenomaan rantakaavan tai asemakaavan ulkopuolisiin alueisiin, useimmiten rantoihin, niin niiden lukuisuus on kyllä kyseenalaista. Niitä on todella paljon, ja pääsääntöisesti esimerkiksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksessa ne hyväksytään. Poikkeuslupien epääminen on varsin harvinaista esimerkiksi Kotkassa, jolla on varsin paljon ranta-aluetta ja rantaviivaa. Tämän tyyppinen käytäntö on kestämätön, siis nämä poikkeusluvat, ja siinä silloin joudutaan katsomaan kuntien tilannetta, minkä takia kunnat eivät ole harrastaneet rantakaavaa, ja sitten kysymys on myös resursseista. Me tiedämme, että etenkin alle 8 000 asukkaan kuntien kaavoitus on erittäin retuperällä ollut, ja tämä on tutkittu tieto, ja nimenomaan on todettu, että kun kunnat tekevät, niin kuin laki mahdollistaa, hankkivat tälläisen yhteisen aluekaavoittajan, jonka palkkaa useampi kunta yhdessä, niin tilanne helpottuu jo oleellisesti ja päästään, puhemies, kestäviin kaavaratkaisuihin, joihinka liittyy tasapainoinen suhde asumisen ja ympäristön välillä, luontoarvojen hyväksyminen ja niiden säilyttäminen ja nimenomaan se, että ei se luonto esimerkiksi järveltä nähtynä sitten niin kaunista ole, jos kaikki rannat ovat tiheästi asuttuja.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin vaan ed. Tiusasen puheenvuoroon, että kunnilla on kaavoitusmonopoli, ja jos niin tätä maailmaa ajatellaan, että kunnat yhteistöin taikka yksin hoidettuna, niin kuin nykyinen muoti-ilmiö näyttää olevan, hoitavat nämä rantansa yleiskaavoituksella kuntoon ja järjestykseen, se on tasapuolinen, helppo ja nopea tapa rakentaa sen jälkeen, kun se kaava on valmis. Mutta ne reunaehdot, mitä tässä keskustelussa on käyty, muun muassa metsän käsittely siellä kaava-alueella ja muuta, pitää hoitaa ja valvoa myöskin niin, että maanomistajien oikeudet tulevat turvattua, ja erityisesti siinä asiassa on katsottava tämän aloitteen mukaisesti, ettei siihen kiinteistöveroa, tonttiveroa, syntyisi ja tulisi.

Mitä ed. Tiusasen kertomaan tulee, että poikkeuslupamenettely on helppo ja yksinkertainen, sitä se ei suinkaan ole olemassa. Kyllä se täytyy sanoa, että se on ympäristökeskusten mielivallan varassa olemassa, ja tähän nähden tietysti, jos on vaan yksi tontti yhden tilan alueella olemassa, niin se asia toteutuu ja käy, mutta jos ajatellaan, että on jo aikaisemmin naapuri rakentanut taikka myynyt ne tonttinsa siitä, niin kyllä se yksinäinen isäntä on tosi vaikeuksissa hakiessaan sille tontilleen poikkeuslupaa. Ei tämä kaavoitus huono asia ole olemassa, mutta se pitää vaan hoitaa niin, että tämmöisiä veromuodostuksia siihen asiaan ei tule eikä synny.

Tämä tasapuolisuus: kuten aikaisemmassa puheenvuorossani sanoin, tämä olisi pitänyt tehdä 50 vuotta sitten, silloin kun me ed. Tiusasen kanssa olimme vielä hyvin pieniä poikia, silloin panna tämä asia järjestykseen, niin että olisi tasapuolista ja tämä homma olisi kunnossa läpi koko valtakunnan.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Rantarakentaminen on ilman muuta, kuten ed. Vilkuna sanoi, koko maan asia, niin kaupunkilaisten kuin maaseudun asukkaidenkin asia. Tässä jos missä ollaan aivan samalla linjalla ja samassa veneessä.

Ed. Tiusanen otti erittäin tärkeän asian esille, ja se on tämänhetkinen kaavoitustilanne. On aivan totta niin kuin hän totesi, että jos tällä vauhdilla mennään, niin joku on arvioinut, että kaavoitus olisi koko maata kattavaa olisiko se 50 vuodessa tai jotain sitä luokkaa. Se on aivan totta, mutta se on myöskin resurssikysymys. Tietysti tämä rantayleiskaava-asia etenee, mutta sen etenemistahti on sitä luokkaa, että se ei varmasti tätä markkinaa hoida, vaan tarvitaan myöskin yksittäisiä rantakaava-alueita, ja siksi tällä lakialoitteella on lähdetty liikkeelle, että pystyttäisiin suunnitellusti ja hallitusti toteuttamaan rantarakentamista ja nimenomaan sen vuoksi, että sille kysyntää niin paljon on tällä hetkellä olemassa ja myöskin tilaa ja mahdollisuuksia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela on ikään kuin naapurikansanedustaja tässä mielessä, että hän on Vehkalahdelta, ja meillä on yhteinen intressi juuri näiden satamien, anteeksi, satamien suhteen myös, mutta saariston ja rantojen suhteen. Siellähän on hyvin paljon rantaa sekä Vehkalahden puolella että Kotkan saaristossa, ja tässä yhtyy näitä näkemyksiä.

Rantakaava, kun se hallitusti toteutetaan, on tavoite, johon kannattaa pyrkiä. Mitä tulee resursseihin, niin aivan oikein, niin kuin ed. Leppä totesi myös, se on resurssikysymys, ja tässä on valtiovalta pyrkinyt etsimään ratkaisuja juuri sillä keinoin, että eri kunnat pystyvät yhdessä tällaisen aluekaava-arkkitehdin palkkaamaan, mutta aivan selvästi enemmän resursseja vielä tarvitaan.

Aivan selvää on myöskin sitten, että alueelliset ympäristökeskukset ovat kuitenkin liian usein roiston roolissa. Ainakaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen kohdalla sellaista roolia on vaikea löytää, kun katsoo Kotkan kaupunginhallituksen viikoittaisia listoja ja poikkeuslupa-anomuksia ja niiden hyväksymisiä. Hyvin harvoin syntyy mitään kiistoja. En tiedä, mikä on tilanne Vehkalahdella, mutta Kotkan puolella ei ole.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ed. Seppo Lahtelalle: Meidän pitäisi katsoa nyt yhdessä sitä, miten tuulivoimaa sijoitetaan sinne meidän yhteisiin saaristoalueisiimme, koska nämä ovat myös ongelma-asia. Niitä pitäisi, puhemies, keskittää eikä ripotella pitkin saaristoa.