Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi viestintämarkkinalain säännöksiä ohjelmistojen siirtovelvoitteesta sekä lisättäväksi televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin säännökset ohjelmistoihin liitettävistä tekstityksestä ja äänitekstityksestä. Nykyisen siirtovelvoitesäännöksen elikkä niin kutsutun must carry -säännöksen soveltamista ehdotetaan jatkettavaksi vuoden 2011 kesäkuun loppuun, jolloin ehdotetut muutokset tulisivat voimaan.

Ohjelmistojen siirtovelvoitetta ehdotetaan rajoitettavaksi nykyisestä siten, että sen piiriin jäisivät julkisen palvelun ohjelmistojen lisäksi vain ne vapaasti vastaanotettavat, yleisen edun mukaiset, valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla lähetettävät televisio-ohjelmistot, joihin tulee liittää ääni- ja tekstityspalvelu. Televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin ehdotettavilla muutoksilla pyritään edistämään näkö- ja kuulorajoitteisten mahdollisuutta päästä osallisiksi televisiolähetyksistä. Ehdotettu velvoite hyödyttää myös muita ryhmiä, kuten ikääntyviä sekä maahanmuuttajia. Ääni- ja tekstityspalvelua koskeva ehdotus perustuu EU:n av-direktiivin 3 c artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on rohkaistava mediapalvelujen tarjoajia varmistamaan, että niiden palvelut saatetaan asteittain näkö- ja kuuluvammaisten henkilöiden käytettäväksi.

Lisäksi Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen. Sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b-alakohdan mukaan sopimusvaltioiden on taattava vammaisille mahdollisuus päästä osalliseksi muun muassa televisio-ohjelmista ja elokuvista yhdenvertaisesti muiden väestöryhmien kanssa.

Siirtovelvoite perustuu yleispalveludirektiiviin. Yleispalveludirektiivi on uudistettu niin sanotun telepaketin yhteydessä viime marraskuussa 2009 annetulla neuvoston ja parlamentin direktiivillä. Siirtovelvoitteen soveltamisala on kaventunut siten, että sen piirissä voivat olla direktiivin täytäntöönpanoajan kuluttua enää vain yleistä etua edistävät ohjelmistot, joihin on liitetty palveluita, joiden avulla näkö- ja kuulovammaiset voivat seurata ohjelmia. Tämä muutos on pantava viimeistään täytäntöön 25. toukokuuta 2012.

Televisiotoiminnan harjoittajille ehdotetaan velvoitetta saattaa ohjelmistot näkö- ja kuulorajoitteisten saataville. Velvoite tulisi sovellettavaksi suoraan lain nojalla Yleisradion kanaviin. Kaupallisiin ohjelmistoihin velvoitteen sovellettavuus vahvistettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Tarkemmat säännökset ääni- ja tekstityspalvelun käytännön toteutuksesta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.

Tämä velvoite tulisi sovellettavaksi kaupallisista kanavista valtakunnallisiin yleiskanaviin, jotka ovat yleisen edun mukaisia. Yleisen edun mukaisten kanavien ohjelmistoon tulee sisältyä uutis- ja ajankohtaisohjelmia, niiden tulee olla ohjelmistoltaan monipuolisia. Tällaisia kanavia ovat nyt MTV3 ja Nelonen. Toimilupaehtojen osalta edellytyksen täyttävät myös SuomiTV ja Subtv.

Ääni- ja tekstityspalvelua tarjoavat kanavat määritettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tämä lopullinen arvio ohjelmistoista tehtäisiin asetusta annettaessa keväällä 2011. Sääntely tulisi voimaan heinäkuun alusta 2011. Ääni- ja tekstityspalveluille määritellään asteittain nousevat kiintiöt, jotka kaupallisten kanavien osalta nousevat vuonna 2016 50 prosenttiin ja Yleisradion osalta 100 prosenttiin. Tekstitysvelvoite ei esityksen mukaan koske musiikkiesityksiä eikä lasten- ja urheiluohjelmia. Palveluista kaupallisen televisiotoiminnan harjoittajille aiheutuvat kustannukset on rajattu 1 prosenttiin toimijan liikevaihdosta.

Ehdotettu velvoite on tarpeen näkö- ja kuulovammaisten sananvapauteen sisältyvän oikeuden ottaa vastaan viestejä turvaamiseksi. Lisäksi kokemukset muun muassa Isosta-Britanniasta, Ruotsista ja Hollannista osoittavat, että ohjelmien tekstityksestä hyötyvät myös normaalikuuloiset henkilöt, kuten maahanmuuttajat. Lisäksi tekstityksen myötä televisio-ohjelmia voidaan seurata tilanteissa, joissa se muutoin esimerkiksi taustahälyn vuoksi on ollut mahdotonta. Väestön ikääntyminen tulee myös korostamaan tekstityspalvelujen kysyntää tulevaisuudessa.

Siirtovelvoitteessa on kyse kaapelitelevisioverkkoyritykselle asettavasta velvoitteesta jaella verkossa tietyt kanavat. Tämä velvoite on perusteltu sananvapauteen sisältyvän viestin vastaanottamisen oikeuden turvaamiseksi. Tällä velvoitteella taataan tietty viestinnän kokonaisuus, jonka on oltava otettavissa vastaan siitä riippumatta, onko talous kytketty kaapeliverkkoon vai ottaako se vastaan televisio- ja radiolähetyksensä maanpäällisestä verkosta.

Arvoisa puhemies! Nykyistä siirtovelvoitesäännöstä ehdotetaan jatkettavaksi kesäkuun 2011 loppuun. Heinäkuun alusta samaisena vuonna tulisi voimaan uusi siirtovelvoitesääntely, joka on vahvasti kytketty ääni- ja tekstityspalvelujen tarjontaan muutetun yleispalveludirektiivin tavoin. Tämä siirtovelvoite ehdotetaan säilytettäväksi valtakunnallisilla yleiskanavilla, jotka ovat yleisen edun mukaisia ja joihin tulee liittää ääni- ja tekstityspalvelu.

Siirtovelvoite olisi nykyistä teknologianeutraalimpi, ja tätä velvoitetta sovellettaisiin myös ip-protokollalla toteutettuihin kaapelitelevisioverkkoihin. Muutos edistää television uusien jakeluteiden kehittämistä eikä ohjaa vanhanaikaisten, epätarkoituksenmukaisten teknologioiden käyttöön. Siirtovelvoite ehdotetaan säädettäväksi määräaikaiseksi vuoden 2016 loppuun, jonka jälkeen jakeluteiden kehittymisen vuoksi tarvetta sen jatkamiseen ei todennäköisesti enää ole.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää viestintäministeri Lindéniä tästä lakiesityksestä. Olette pitänyt lupauksenne. Tällä lakiesityksellä toteutetaan yksi osa YK:n vammaisten oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta. Yleissopimuksen artiklassa 9 todetaan seuraavaa: "Jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn - - tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla." Hallituksen lakiesityksen mukaan suomen- tai ruotsinkielisiin televisio-ohjelmiin on liitettävä tekstitys sekä muihin ohjelmiin selostus tai palvelu, jossa tekstitetyn ohjelman teksti muutetaan ääneksi. En tiedä, miksi poikkeus on tehty nimenomaan lastenohjelmiin. Eivätkö esimerkiksi ulkomaiset lastenohjelmat edellytä teksti- ja äänipalvelua? Mielestäni lapsilla tulee olla samanlaiset oikeudet kuin aikuisillakin.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ehdotettu siirtovelvoitteen supistaminen ei ole ihan ongelmaton, vaikka nyt hallituksen esitys pohjautuu direktiiviin. Mutta kun tiedetään, että Suomessa ainakin liikenne- ja viestintäministeriössä on ollut vähän sellaista harrastuneisuutta, että näitä direktiivejä noudatetaan jo etukäteen ja vähän jopa vaadittua tiukemmin, niin tässä jo aikakirjoihin totean valiokunnalle, että asiantuntijoita näiltä osin kuunneltaisiin herkällä korvalla. Viittaan tässä nyt tähän hallituksen esityksen omaan toteamaan, jossa ehdotusta supistaa siirtovelvoitteen piirissä olevien televisio-ohjelmistojen määrää kritisoivat muun muassa Kuluttajavirasto, televisiotoimijat, kaapelitelevisio- ja telealan edustajat, ja tätä on myös sitten pidetty tekijänoikeudenhaltijoiden taholta liian laajana. Mutta ihan tällaisena huomiona vaan tässä kohtaa, asiantuntijakuulemiset ovat edessä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä ääni- ja tekstityspalvelut ovat tärkeitä monille henkilöille, näkö- ja kuulovammaisille, ja tekstityspalvelut auttavat, niin kuin tässä ministeri totesi, myös maahanmuuttajia. Itse olen muun muassa aikoinaan, kun Ruotsissa katsoin televisiota, oppinut ruotsia paremmin, kun pystyin samalla lukemaan tekstiä. Eli tämä tekstitys on erittäin tärkeä.

Muutenkin sanoisin, että ulkomaisten ohjelmien osalta tekstitys on parempi kuin dubbaus, koska se myös opettaa kieltä. Silti voi lukea, mitä siellä on. Sen verran tarkennuksena, että Disneyn kanavilla on myös tekstitys tai ääni valittavissa näillä kaapelikanavilla lapsille.

Mutta ylipäänsä tästä siirtovelvoitteen ja must carry -velvoitteen aiheellisuudesta yleiskanaville. Minäkin olen sitä mieltä, että tämä velvoitteen supistus tosiaan aiheutti keskustelua. Asiantuntijat olivat hieman kriittisiä sen suhteen ja nimenomaan kuluttajan kannalta, että kyllä minusta tämä on erittäin tärkeä palvelu ja mahdollisimman laajassa vaiheessa. Ehkä tähän joudutaan jossain vaiheessa tosiaan vielä sitten palaamaan uudelleen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kommenttina tässä juuri kuulemiini puheenvuoroihin totean, että tämä hallituksen esitys on perusviritykseltään erinomaisen myönteinen ja positiivinen ja vie tätä must carry -ideaa eteenpäin. Mutta on myöskin itsestäänselvä entisenä silloisen liikennevaliokunnan vetäjänä ja nykyisen valiokunnan rooteliin kuuluvana asiana, että tämän laatuinen arviointi näistä merkityksistä, jotka on parissa viime puheenvuorossa kuultu, kuuluu itsestään valiokunnan työnkuvaan. Elikkä kaikki nämä arvioinnit on tehtävä ja siltä pohjalta otettava sitten myöskin kantaa, mutta perusviritys on myönteinen.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin totean vaan, että tämä tekstitysulottuvuus tässä ehdotuksessa on erittäin tervetullut. Tässä me otamme selkeästi askeleita nyt siihen kansainväliseen, eurooppalaiseen käytäntöön, mikä monessa muussa maassa on jo nyt aika pitkälle toteutettu. Mutta tämä vääjäämättä, arvoisa ministeri, johtaa keskusteluun tietysti myöskin julkisen palvelun rajoista, koska julkisella palvelulla ja toisaalta tällä must carry -periaatteen toteuttamisella on ollut eräällä tavalla yhteinen tavoite eli tiedonsaannin varmistaminen kaikille samalla hinnalla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Ja varsinkin kun tekin puhutte tästä yleisestä edusta, niin siihen liittyy aina se monimuotoisuus, kulttuurinen monimuotoisuus ja moniarvoisuus viestinnässä, joka on demokratian ja toisaalta julkisen palvelun kulmakivi. Elikkä mehän löydämme tavallaan ne argumentaatiot juuri tästä julkisen palvelun määrittelystä. Sen takia ne avainkysymykset ja avoimet kysymykset liittyvätkin siihen, mitkä muut ohjelmistot esimerkiksi kaupalliselta puolelta kuuluisivat nyt tulevaisuudessa tähän. Ehkä olisi hyvä, ministeri, että te vielä täsmentäisitte Suomen esimerkin osalta, mitä tämä tarkoittaa kaupalliselle televisiolle. Jääkö niille mitään semmoisia ohjelmistoja, jotka olisivat tämän siirtovelvollisuuden piirissä?

Lopuksi totean vaan, että tämä teidän analyysinne tästä teknologian kehittymisestä ja ip-verkkojen mukaanotosta on erittäin oikea. Minusta tämä on ainoa oikea lähtökohta, että me näemme nämä teknologianeutraalisti ja käytämme kaikkia olemassa olevia jakeluverkkoja ja arviomme sitä asiaa todellakin vuonna 2016 uudelleen.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa tuli tärkeitä asioita esille. Tässähän yhdistetään kaksi asiaa, yhdistetään must carry elikkä siirtovelvoitekokonaisuus ja sitten vammaisten oikeus näihin tekstityspalveluihin.

Yleispalveludirektiivi muuttui tämän siirtovelvoitteen osalta, ja hyvin kirkkaasti direktiivissä todetaan, että velvoite voidaan asettaa sellaisille ohjelmistoille, jotka ovat yleisen edun mukaisia ja joissa on sellaisia palveluja, että edesautetaan vammaisten saavutettavuutta. Tässä on lähdetty siitä, että ensinnäkin yleisen edun määritelmä on sen tyyppinen, että tuotannon pitää sisältää monipuolista ohjelmistoa, uutisia, ajankohtaisia ohjelmia jne., tämä on siis yleisen edun mukaista ohjelmistotuotantoa, ja sen täytyy myös olla valtakunnallista. Tällä perusteella Mainostelevisio ja Nelonen kuuluvat tähän yleisen edun piiriin. Mutta sitten meillä on myös kaksi muuta toimijaa, SuomiTV ja Subtv, joilla periaatteessa ohjelmistotoimilupa mahdollistaa tämän yleisen edun mukaisen kanavan, mutta Subtv tällä hetkellä sisällöltään ei vastaa yleistä etua. Siellä on uutiset, mutta on lähinnä viihdeuutiset, hyvin suppea-alaista on ajankohtaisohjelmistotoiminta ja uutistoiminta. Tällä hetkellä Subtv ei täyttäisi yleisen edun näkemystä ministeriön mielestä. Toinen kanava on SuomiTV, joka on lanseerannut perhekanavan, jossa tulee olemaan oma uutistoimitus ja ajankohtaisohjelmia. Heillä on myös nyt sitten mahdollisuus siihen kevääseen 2011 asti ohjelmistosisältöä kehittää, jolloin tämä arviointi tapahtuu sitten siltä osin, täyttääkö se tämän yleisen edun.

Toinen kohta on sitten se, että kun ohjelmisto tämän yleisen edun mukaiseksi luokitellaan ja kun sillä on nämä tekstityspalvelut, niin sen perusteella sitten lankeaa tämä oikeus — Suomessa puhutaan oikeudesta tähän siirtovelvoitteeseen. Suomessahan on siinä mielessä erityinen tilanne, että meillä lainsäädännössä lähdetään siitä, että siirtovelvoitteen piirissä olevilla ei ole velvollisuutta maksaa tekijänoikeuskorvauksia. Sen vuoksi kovin moni toimija haluaisi kuulua tähän siirtovelvoitteen piiriin. Suurimmassa osassa maita vain julkisen palvelun yhtiöitten ohjelmistot kuuluvat siihen. Suomi on ollut hyvinkin laajalla pohjalla siirtovelvoitteen piirissä, ja kun 2007 digitalisoimme television, niin silloin maksutelevisiokanavat pudotettiin siirtovelvoitteen piiristä pois. Mutta tällä hetkellä meillä kaikki vapaasti katsottavat kanavat ovat siirtovelvoitteen piirissä, ja tältä osin meidän on pakko tarkistaa tätä laajuutta. Nyt meillä on selvät määritelmät, jotka pohjaavat direktiiviin liittyen yleiseen etuun ja tekstitysvelvoitteeseen, ja näin me pystymme sitten jyvät seulomaan akanoista. Maikkari, Nelonen ja mahdollisesti Subtv tai SuomiTV ovat sitten vuoden 2011 heinäkuunkin jälkeen siirtovelvoitteen piirissä Yleisradion lisäksi.

Tämä ei ole ollut helppo tehtävä, koska se tarkoittaa niille ohjelmistokanaville, että ne joutuvat tekijänoikeuskorvausten piiriin ja jatkossa sitten kaapelitelevisioyhtiöitten kautta heiltä peritään sekä tekijänoikeuskorvaus että lähetyskorvaukset, ja se voi tarkoittaa sitä, että jotkut näistä tällä hetkellä vapaasti vastaanotettavista antenniverkon kautta katsottavista kanavista muuttuvat maksullisiksi kanaviksi, mutta siitä ei tietysti ole varmuutta, ja sen aika näyttää, arvoisa puhemies.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun te, arvoisa ministeri, kuvaatte tätä yleisen edun sisältöä, niin sehän on tavallaan aika suoraan yleisradiolaista juuri sitä, miten on kuvattu julkinen palvelu. Kyllä yleinen etu ja julkinen palvelu tässä kulkevat nyt aika lailla käsi kädessä, ja minusta on parempi suunta se, että te olette viemässä nyt julkisen palvelun tehtäväkenttää tämän yleisen edun tulkinnalla sinne kaupallisten puolelle, kuin se, että te olisitte tuomassa eduskuntaan esityksen, jossa julkisen palvelun kaltaisia ohjelmistoja olisimme supistamassa. Tämä on aivan oikea suunta, ja siksi toivon, että kun tätä isoa Yle-lakipakettia nyt sitten uudistetaan, niin tämä periaate otetaan huomioon, koska tässähän me ankkuroimme jo yleisen edun sisältöä aika pitkälle: uutiset, ajankohtaistoiminnot, erityisryhmät mitä suurimmassa määrin. On pidettävä huolta myös kielellisistä vähemmistöistä, monikulttuurisuudesta jne. Tämä on kaikki sitä kovaa julkisen palvelun ydintä. Siksi pitäisinkin hyvin tärkeänä, että tämä määritellään lakitasoisesti ja — kuten, arvoisa ministeri, viittasitte — tämä yleinen etu määritellään vähintään tässä laissa asetustasoisesti. Silloin herää sitten kysymys, tarvitaanko tähän enää Viestintäviraston lisäksi mitään ulkopuolista elintä sitä arvioimaan, missä yleinen etu tai julkinen palvelu toteutuu. Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita toivoisin liikenne- ja viestintävaliokunnan nyt sitten asiantuntijakuulemisessa pohtivan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä ed. Laukkanen otti esille tuon ulkopuolisen valvonnan, jota nyt on Ylen hallinnon uudistamisen yhteydessä esille nostettu, sen tarpeellisuuden tai tarpeettomuuden. Aivan oikein ed. Laukkanen kävi läpi näitä ohjelmakokonaisuuksia, jotka varmasti kuuluvat siihen ytimeen, julkisen palvelun ytimeen, niin kuin hän kuvasi, ja ne varmasti ovat ihan selkeät, ja niistä vallitsee aika laajakin yhteisymmärrys.

Mutta sitten toinen kysymys on varmasti se, kun mediakenttä uudistuu varsin kovaa vauhtia ja Yleisradiokin on mennyt mukaan, voisi sanoa, jopa aggressiivisesti näihin uusiin toimintoihin, niin kuin varmasti pitääkin, eli on vienyt toimintojaan internetiin, on luonut uusia palveluita sille puolelle. Tämän toiminnan tarkasteluun varmasti tarvitaan sitten jonkinlainen elin, mitä nyt tässä hallinnon uudistamisessa on esille nostettu, esimerkiksi sen tarkasteluun, onko oikein, että Yleisradio tarjoaa ilmaiseksi näitä uutispalveluita rautatieasemilla taikka toreilla ja turuilla oleviin mainostauluihin. Se on sellainen paikka, mitä varmasti pitää pohtia silloin, kun halutaan keskustella julkisen palvelun ydintehtävistä. Ovatko nämä sitä, tähän ei ole ainakaan nykyinen Yleisradion hallintoneuvosto osannut vastata taikka ainakaan rajata sitä toimintaa, ja tämä on osaltaan se syy, minkä takia mediamaksu paisui jo ennen sen kuoppaamistakin varsin suureksi, 200 euroksi. Mitä se olisi ollut vuonna 2015, sitä ei kukaan muu ole uskaltanut tässä salissa veikkaillakaan kuin allekirjoittanut kerran joulun alla.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinosen puheenvuoroon viitaten: Kun määritellään yleistä etua tai julkista palvelua, tavallaan nämä rautatieaseman skriineillä olevat Ylen palvelut ovat aivan marginaalikysymys. Pikemminkin minä näen asian näin, että se tulee selkeästi voimassa olevasta EU-lainsäädännöstä, meidän lainsäädännöstämme myöskin, Amsterdam Protocolista, joissa kaikissa kannustetaan julkisen palvelun yhtiöitä käyttämään uusinta teknologiaa, se tulee sieltä, ja siksi pitää olla kaikilla teillä.

Pikemminkin se Ylen suuri haaste on sisällöllinen tarkkarajaisuus suhteessa siihen, mikä on julkista palvelua. Voin kyllä yhtyä siihen huoleen, että varsinkin siellä viihdepuolella mennään kyllä kirkkaasti rajojen yli, ja pitäisi katsoa aika rohkeasti peiliin ja pohtia sitä, ollaanko todella sen julkisen palvelun ydintehtävän äärellä. Tässä katsannossa ministeri Lindénin puheenvuorot ovat olleet mielestäni aivan oikean suuntaisia, mutta tässä ehkä se suurin uhka on Yle itse: mitä pidemmälle se ottaa tavallaan kaupallisesta mediasta sen journalistisen kulttuurin, niin sitä enemmän me etäännymme julkisen palvelun toimintatavasta ja siitä journalistisesta kulttuurista, mihin sen uskottavuus ja luotettavuus on kaikki nämä seitsemän vuosikymmentä perustunut.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä ei pitänyt tulla Yle-keskustelua. Tämähän on must carry -keskustelua ja nimenomaan keskustelua ääni- ja tekstityspalveluvelvoitteista. Mutta on pakko ottaa sen verran kantaa, että kyllä Yleisradiolle kuuluu totta kai myös viihde — se on sen katsojasuhteen kannalta tärkeää — kotimainen hyvin tehty viihde, myös urheilu, kulttuuri, kaikki se toiminta, mikä tähänkin saakka on koettu julkisen palvelun tehtäväksi, eivät pelkästään ajankohtaisohjelmat.

Mitä tulee Yleisradion valvontaan, niin minusta parempi ehdotus olisi sellainen viestintäneuvosto, joka ei valvo vain sitä, mikä on Yleisradion ja kaupallisten toimijoiden välinen rajapinta, vaan yleisesti koko viestintäkenttää aikana, jolloin lehdistö on siirtynyt jo nettiin ja myös televisiota katsotaan tulevaisuudessa enemmän ja enemmän matkapuhelimien ja netin kautta, eli koko kenttää tarkastellaan. Viestintäneuvosto voisi olla asiantuntijaelimenä kaikkein paras, se antaisi lausuntoja ja puuttuisi myös moniin muihin asioihin, vaikkapa kaupallisen radiokentän ketjuuntumisiin ja tällaisiin ilmiöihin, jotka vääristävät kilpailua. Siinä mielessä oli pakko hieman ottaa kantaa. Mutta edelleen olemme siis must carry -laissa tässä, ja tämä on tärkeä kysymys.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tähän lähetekeskusteluun lisätä sen, että kun valiokunta nyt kuulee eri tahoja, niin tässä nyt ensimmäistä kertaa julkisen palvelun tehtävä asetetaan kaupallisille toimijoille elikkä kaupallisille toimijoille tulee tekstitys- ja äänitepalveluvelvollisuus. Korvaukseksi tästä julkisen palvelun tehtävän suorittamisesta eli niistä kustannuksista, jotka syntyvät sitten tästä laajemmasta tekstitysvelvollisuudesta kuin mitä tällä hetkellä tekstitetään — tietysti ulkomaisia ohjelmia — tulee tämä siirtovelvoite. Jossakin vaiheessa varmasti tullaan julkisuudessa käymään siitä keskustelua, varsinkin vuoden 2016 jälkeen, jolloin tämä must carry, siirtovelvoite, lakkaa muiden kuin Yleisradion osalta. Veikkaanpa, että kaupalliset toimijat tulevat silloin esittämään näkemyksiä siitä, että heille pitää jollakin tavalla korvata tämä tekstitysvelvollisuus. Itse toivon, että siinä vaiheessa tekstittäminen on jo sellainen arjen palvelu, että ohjelmistoja tekstitetään, koska kuluttajat sitä toivovat, eikä sitä koeta tämmöisenä erityispalveluna. Mutta haluan korostaa, että ensimmäistä kertaa tässä tekstitysvelvoitteessa kaupallisille toimijoille asetetaan selvä julkisen palvelun tehtävä.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti. Minusta tuntuu siltä, että kaupallinen puoli ei ota tätä vastaan vain velvollisuutena vaan myös mahdollisuutena, koska he ovat viestittäneet viimeaikaisessa keskustelussa useinkin sitä, että myös me voimme tehdä sitä julkista palvelua, mitä Yleisradio julkisen palvelun yhtiönä varsinaisesti tekee. Siinä mielessä näen, että tässä on aineksia myöskin palata tavallaan siihen vanhaan konsensukseen. Silloin kun oli vielä toimilupamaksujärjestelmä, kaupallisten tuloista rahoitettiin Ylen toimintaa, mistä sitten luovuttiin kaupallisten hyväksi päinvastoin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Sen takiahan meillä on tavattoman reilu peli tällä hetkellä, ja tämä Ylen rahoitusmalli on hyvin puhdas.

Totean vaan vielä, ed. Heinonen, teille, että jos tätä mediamaksujärjestelmää ei päästä toteuttamaan, kyllä tämä lupamaksajien määrän aleneminen on niin rajua, että vaihtoehtona on näköpiirissä erittäin raju korotuspaine sitten varsinaiseen tv-maksuun vaihtoehtona tälle.

Mutta niin kuin sanottu, arvoisa puhemies, luulen, että tässä voi olla myöskin siemen hyvälle yhteistyölle kaupallisten kanssa, enkä katso, että sitä tulisi erityisesti korvata, koska heidän ei tarvitse enää osallistua mihinkään julkisen palvelun rahoittamiseen.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tosiaankin käydään Yle-keskustelua vielä myöhemmin, (Puhemies: Eikä nyt!) mutta sen verran sanon vielä tässä nyt, että kun tälle kaupalliselle puolelle on asetettu näitä julkisen palvelun tehtäviä, niin kyllä minä näen myös sitten sen, että sieltä varmasti tullaan vaatimaan, että heillekin pitäisi antaa tätä julkisen palvelun rahaa. Mutta näen, että se on erillinen asia, tämä Yleisradion rahoitus, ja Yleisradio ei kuitenkaan ole menossa sinne mainospuolelle. Tämä on se reilu peli, mihin ed. Laukkanen viittasi. Me tiedämme, että on myös paljon julkisen palvelun televisio- ja radioyhtiöitä, jotka ovat duaalimallilla eli ovat myös siellä mainosmarkkinoilla. Elikkä kyllä minun mielestäni tämä siirtovelvoiteasia on jo aika iso etu kaupallisille yhtiöille.