Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on julkisista hankinnoista annetun lain ja muutaman muun lain muutos, ja pohjana on talousvaliokunnan yksimielinen mietintö. Ensimmäisessä käsittelyssä asiasta ei kukaan käyttänyt puheenvuoroa, ja nyt ajattelin, että on paikallaan tästä käyttää edes yksi puheenvuoro, ja toivon mukaan tulee joku muukin.

Asia on kuitenkin nimittäin varsin tärkeä. Julkiset hankinnat ovat arvoltaan valtavan suuri asia suomalaisessa yhteiskunnassa, kansantaloudessa. Julkisia hankintoja säätelee EU-direktiivi ja toisaalta sitten kansallinen lainsäädäntö. EU-direktiivi on erittäin yksityiskohtainen. Se säätelee kohtuuttoman tarkasti ne menettelytavat, joita julkisissa hankinnoissa on noudatettava. Lienee niin, että direktiivi on laadittu Italian korruptoitunutta yhteiskuntaa, paikallishallintoa, ajatellen, ja siinä mielessä se on tietysti ihan paikallaan, mutta kun meillä on — puhun nyt lähinnä kunnista, koska kunnissa tämä koetaan suurimpana kysymyksenä — kuitenkin kehittynyt kunnallishallinto tarkastuksineen, julkisuusperiaatteineen ja valitusmahdollisuuksineen, niin meille tämä kokonaisuus hankintojen osalta luo sellaiset kehykset, joissa järki ei välttämättä pääse enää toteutumaan. Tämä alkuperäinen lainsäädäntö ei ole kovin vanha, mutta nyt tässä tuli tarve jo sitä korjata.

Viime keväänä käsiteltiin hallituksen selonteko hankintalain toteutumisesta, ja siinä yhteydessä talousvaliokunta ja muut valiokunnat totesivat, että Suomen lakiin otetut kynnysarvot, joita suuremmat hankinnat on kilpailutettava, ovat kohtuuttoman alhaisia: tavarahankinnoissa 15 000, eräissä palveluissa 30 000 ja sitten rakennusurakoissa 100 000 euroa. Valiokunta ja eduskunta sitten selonteon yhteydessä edellyttivät, että hallitus antaa esityksen, että nämä raja-arvot kaksinkertaistetaan. Näin hallitus tässä yhteydessä on tehnyt lukuun ottamatta rakennusurakoita, joissa esitys on, että nostetaan raja-arvo 150 000 euroon, mikä perustellaan lähinnä rakennusalan tilanteella.

Talousvaliokunta on ollut yksimielinen tältä osin ja pitänyt hyvänä, että näitä raja-arvoja nostetaan. On ilmennyt, että tuo 15 000:n raja on ollut niin alhainen, että monissa tapauksissa yhteiskunnalliset kustannukset ovat olleet suuremmat kuin tuon hankinnan arvo, ja kun valituksia on käsitelty markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti, niin kokonaiskustannukset todella ovat nousseet ja vaikeudet ovat olleet sitten erityisesti kunnissa suuret tästä johtuen. Eli on hyvä, että näin nyt menetellään. Valtiollahan hankinnat lähes täydellisesti hoitaa Hansel-yhtiö, ja valtion puolella ei ilmeisiä ongelmia ole ollut vanhankaan järjestelmän osalta.

Nyt on myös tähän hallituksen esitykseen ja mietintöön sisällytetty EU:n uudet, oikeusturvadirektiivin edellyttämät muutokset, ja niillä on lisätty tätä vaikeutta tämän lainsäädännön osalta. Eli EU:sta tuli uusia säädöksiä, jotka entisestään vaikeuttavat hankintamenettelyä erityisesti kunnissa. Kuntaliitto lausunnossaan talousvaliokunnalle totesi muun muassa näin, suora lainaus: "Oikeussuojadirektiiveistä johtuva hankintalakien muutosehdotus on ymmärrettävä direktiivin implementointiin liittyvänä välttämättömänä toimenpiteenä. Uudistus lisää huomattavasti julkisten hankintayksiköiden velvollisuuksia, hidastaa hankintaprosessien hoitamista valmisteluvaiheesta täytäntöönpanoon, lisää hankintatoiminnoista johtuvia taloudellisia kustannuksia ja kokonaisuudessaan hankintabyrokratiaa. Kun tähän lisätään vielä mahdollisista virheellisistä hankintamenettelyistä johtuvat uudet seuraamusvaihtoehdot, oletettavana riskinä lähitulevaisuudessa on hankintatoimen osittainen jähmettyminen seurausvaikutusten pelossa."

Eli Kuntaliitto, joka on varmasti tässä asiassa kuntien näkökulmasta ylivoimaisesti paras asiantuntija, toteaa näin, että tämä muutos, joka nyt perustuu näihin oikeussuojakeinojen sisällyttämiseen tässä muodossa tähän lainsäädäntöön, jähmettää hankintatoimen kunnissa, tuo uutta byrokratiaa ja johtaa siihen, että hankinnoista päättävät lautakunnat ja viranhaltijat kunnissa, jotka siis käytännössä sen tekevät, ottavat nyt entistä varovaisemman asenteen, koska seuraamusriskit kasvavat huomattavasti.

Tämä on todettava tältä paikalta, että tämä lainsäädäntö, joka meillä nyt on toisessa käsittelyssä, on erittäin hankala ja Suomen olosuhteisiin — missä ei todellakaan niitä väärinkäytöksiä siinä mitassa kunnallishallinnossa ole kuin on varmasti monissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa — ei tällaisia säädöksiä pitäisi tehdä. Kuitenkaan talousvaliokunnassa en jättänyt vastalausetta vaan yhdyin valiokunnan mietintöön, koska mietintöön sisällytettiin tämä ankara kritiikki tästä, mutta lopputulos ei ole hyvä, valitettavasti näin on todettava. Mutta meitä sitovat nämä Euroopan unionin direktiivit. Kun ed. Pulliainen kehotti ed. Lauri Oinosta toimimaan niin, että Suomi eroaisi Euroopan unionista, niin sillä tavalla me saisimme tämänkin järkevälle pohjalle, mutta se nyt ei ole tapahtumassa, ja meillä on velvollisuus nämä direktiivit lainsäädäntöömme panna. Ja tämä direktiivi jos joku on erittäin tarkka; väitettiin, että siellä on 250 erillistä kohtaa, joiden perusteella voi hankinnasta valituksen tehdä ja menestyä, jos niihin osaa sopivasti vedota. Tämä kertoo siitä, että ollaan kyllä varsin hankalalla tiellä.

Vielä totean, niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, että erityisesti kuntien osalta meillä ovat tarkastuslautakunnat, tilintarkastus, julkinen päätöksenteko kuitenkin varsin vahvat ja esimerkiksi ne pienyrittäjät, joita hankinnat toisena osapuolena koskevat, seuraavat kyllä aika tarkkaan sitä, että normaalia rehellisyyttä toteutetaan, ja jos ei toteuteta, siellä olisi periaatteessa kunnallisvalituksen mahdollisuus. Ja jos sitten tapahtuu sellaisia väärinkäytöksiä, että rikotaan muuta lainsäädäntöä, niin rikosprosessi on aina mahdollinen näissä hankinnoissa, eli me emme tarvitsisi minun mielestäni tällaista lainsäädäntöä kuntien kahlitsemiseen ja sen valtavan byrokratian pyörittämiseen, mikä tässä kokonaisuudessa valitettavasti pyörii tällä hetkellä.

Tämä on ikävä näin todeta. Tämä esitys menee täällä läpi, ja kunnissa monet, monet kymmenet virkamiehet sitten pohtivat näitä ja tekevät vaikeita ratkaisuja, ja valituksia tulee markkinaoikeuteen, ja nyt myös korkein hallinto-oikeus on jo aika lailla tukossa näistä asioista, koska siellä on yli kaksi vuotta vanhoja hankintajuttuja käsittelemättä. Viimeisen lainmuutoksen jälkeisiä juttuja ei ole yhtään saatu vietyä päätökseen. Ja jos ajatellaan, että joku tärkeä hankinta kunnassa on kiinni siitä, että valitukset roikkuvat vuosikausia valtavan byrokratian ja säädösten yksityiskohtaisuuden takia, niin se ei ole kenenkään etu ja se hankaloittaa tavattomasti asioiden järkevää hoitoa, johon kuitenkin pitäisi mahdollisuudet kunnissakin olla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Toimi Kankaanniemi käytti vankan puheenvuoron vahvaan kunnallispäättäjän, valtuuston puheenjohtajan kokemukseen ja myös aiemmin kunnallisvirkamiehen kokemukseen liittyen.

Henkilökohtaisesti olisin todella toivonut, että ne näkemykset, joita Kuntaliitto on tuonut asiassa esille, otettaisiin huomioon. Yhdyn kaikkiin ajatuksiin, mitä ed. Kankaanniemi edellä toi esille. Tällä tuodaan kuntiin byrokratiaa. Hankinnat ovat jo nyt ongelmallinen asia byrokratian vuoksi. Ei voida myöskään suosia lähipalvelujen käyttöä sillä tavalla kuin olisi kunnan kannalta tarkoituksenmukaista, ja sitten tämä monimutkainen byrokratia tulee kalliiksi veronmaksajille. Meillä Suomessa nämä hankinnat tapahtuvat kyllä, sanon, rehdisti ja reilusti. Voi olla, että virheitä saattaa joskus tapahtua, eivätkä kaikki ole tyytyväisiä, mutta tämänkaltaista byrokratiaa niitten estämiseksi ei pitäisi ajatella. Minä uskon, että tämä byrokraattinen järjestelmä tulee vasta entistä enemmän synnyttämään epäkohtia, entistä enemmän valitusten tarvetta, ja se tulee kalliiksi, se hidastaa.

Todella olisin toivonut, että tässä asiassa olisi voitu kuulla enemmän Kuntaliiton näkemyksiä. Kuntaliitto edustaa käytännön toteuttajia ja, aivan niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, kunnalliset päätökset ovat julkisia, ne toteutetaan demokraattisesti. On tilintarkastukset ja tarkastuslautakunnat, ja niistä voi myöskin asiallisesti valittaa tai kevyemmällä menettelyllä vaatia oikaisua jo muutoinkin. Näin ollen en usko tästä hyvää tulevan, mutta onneksi siihen on kritiikkiä esitetty.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä laki julkisista hankinnoista on todellakin saanut keskustelua aikaan ehkä enemmän vielä tämän talon ulkopuolella kuin täällä talossa.

Kunnissa kilpailutetaan paljon, ja pidän hyvänä, että näitä kynnysarvoja tässä kuitenkin nyt nostetaan ja näin pienyrittäjille tulee mahdollisuus tehdä tarjouksia pienistäkin ja toki suuristakin urakoista taikka mistä vain hankinnoista. Tuo raja, mikä tuossa on ollut, jotta kilpailuttaminen on ollut pakollista, on ollut ehdottomasti liian matala. Siitä on syntynyt valtava valituksien ruuhka tuomioistuimiin, ja näin ollen se on sitä kautta toki työllistänyt tuomioistuimia, mutta se ei ilmeisesti ollut tämän lain julkisista hankinnoista tarkoitus.

Tähän asiaan sisältyy myös lakialoite, joka on kohtuullisen hyvin huomioitu tässä hallituksen esityksessä.

Mutta jotta tällaista lakia myös tarvittaisiin, niin on kyllä hyvä, että ... Se on siinä vaiheessa tarpeellinen, kun hyvä veli -järjestelmä on joskus kunnissa ollut vallalla, ja siinä mielessä tällainen laki on kyllä ihan perusteltu jossakin määrin olla, mutta se koskettaa toki aika isoja asioita.

Kilpailuttaminen sinällänsä on hyvä asia, ja tarjouskilpailuja pitää olla, mutta tähän kuntien pitäisi myös keskittyä, jotta osattaisiin kilpailuttaa oikein. Yrittäjät kyllä osaavat kilpailuttamisen, mutta kunnissa siinä on vielä toivomisen varaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Silloin aikoinaanhan, kun tätä lainsäädäntöä EU-lainsäädännöstä tänne Suomeen tuotiin, käytiin syvällinen keskustelu siitä, mikä on se kynnysarvojen oikea taso. Sitten kävi niin kuin kävi, että ne kynnysarvot laitettiin kuitenkin liian alas, ja siitä on seurannut erittäin paljon itkua ja hammastenkiristystä. Ed. Kankaanniemen äsken käyttämä puheenvuoro oli varsin hyvä ja perusteltu näistä asioista.

Nyt tapahtuu pieni askel parempaan. Totean, että sitten, kun mennään sille alueelle, jossa kilpaillaan — tai siis pitää kilpailla, eikä myöskään näistä sosiaalisten yritysten perusteista voida kilpailua rajoittaa — meillä on Suomeen etabloituneena kansainvälisiä yrityksiä, joilla on erityinen juristikonttori, jonka tehtävänä on valittaa kaikista hävityistä hankinnoista, jos ovat olleet kilpailussa mukana. Tämä jos joku on tosi kallis juttu koko Suomen valtiolle.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Totean vielä selvyyden vuoksi, että tässä hallituksen esityksessä on hyviä osia juuri raja-arvojen nostaminen ja sitten tämä oikaisumenettelyn tuominen mukaan. Kaikki asiantuntijat kiittelivät näitä — likipitäen kaikki, ei ihan kaikki.

Kuntaliiton osalta totean, että Kuntaliitto esitti erittäin selkeästi oman kantansa, mutta kyllä totesi, että me olemme kiinni EU-direktiivissä niin, että se ei anna liikkumavaraa, ja siksi Kuntaliittokin tämän kritiikkinsä ohella kuitenkin totesi, että ei muuta ole tehtävissä kuin hyväksyä tällainen meidän malliin kelvoton lainsäädäntö.

Mitä tulee lähipalveluihin, niin niiden osalta todella tämä varmasti nyt jossain määrin parantaa tilannetta, kun raja-arvoja nostetaan, mutta kyllähän tämä järjestelmä on suosinut kaupan keskusliikkeitä hyvin voimakkaasti, kun joudutaan isoissa erissä kilpailuteknisistä syistä hankinnat suorittamaan, ja pienet kyläkaupat esimerkiksi koulun vieressä ovat jääneet nuolemaan näppejään meillä päin ainakin, kun on tämmöiset hankintarenkaat muodostettu ja sitä kautta sitten ruvettu hoitamaan asioita.

Sitten yksi näkökulma, mikä tuli ehkä sosiaali- ja terveysvaliokunnankin lausunnossa esille ja joka on todella huolestuttava, on se, että kun muun muassa vanhustenhuollon palveluja kilpailutetaan, niin siihen laatuun ja jatkuvuuteen ei voida kiinnittää riittävästi huomiota, vaan hinta ratkaisee, ja silloin mummuja ja pappoja siirretään paikasta toiseen kilpailutuksen takia, kun joku tarjoaa vanhustenhuollon palveluja halvemmalla kuin toinen, ja koko vanhusten elinympäristö muuttuu, vaihtuu, ja he ovat tällaisen kaupan ikään kuin kohteena. Se on kyllä ikävää, ja tämä järjestelmä on siihen johtanut. Pidän tätä huolestuttavana kehityksenä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Toimi Kankaanniemi käytti hyvin ansiokkaan puheenvuoron ja kiinnitti huomiota asioihin, jotka ansaitsevat huomion.

Kuntien kannalta olisi tärkeää, että kunnallistalouden hankinnoilla voitaisiin myös tukea oman paikkakunnan yrittäjiä, kauppaliikkeitä. Tämä on aika vaikea tilanne. Eräs keino kotimaisen, paikalla tuotetun lähiruuan suosimiseksi saattaisi olla vaatimus geenimuuntelusta vapaasta ruuasta, ja jos kunta julistautuu, kuten Keuruu Keski-Suomessa ensimmäisenä, geenimuunnellusta vapaaksi kunnaksi ja asettaa tämän vaatimuksen elintarvikkeilleen, niin silloin kun tällä hetkellä vielä kaikki lähiruoka on geenimuuntelusta vapaata, niin tämä vaatimus tuotteen laadusta automaattisesti antaa mahdollisuuden lähellä tuotetun elintarvikkeen ja ruuan käyttöön.