Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä lääkelain muutoksessahan ainoastaan implementoidaan tämmöinen EU-direktiivi vuodelta 2007, mutta tähän sisältyy nyt se, että tällaiset uudet lääkkeet, kuten geeniterapia, soluterapia ja kudosmuokkaukseen tarkoitetut lääkkeet, tulevat tarkempaan valvontaan Lääkelaitokselle.

Valitettavasti erittäin hälyttäviä viestejä on nyt kuultu viime päivinä Lääkelaitoksesta. Kaikki tietävät, että Lääkelaitoksen ylijohtaja Wahlroos erosi tehtävästään tämän alueellistamisuhan vuoksi viime vuonna ja nyt on 30 lääkäriä lähtenyt pois Lääkelaitoksesta. On hyvin epätodennäköistä, että Lääkelaitos pystyy hoitamaan näitä velvoitteitaan. Se on vakava asia, ja siitä on hyvä muistuttaa myös täällä eduskunnan täysistunnossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täsmälleen samasta asiasta kuin mihin ed. Asko-Seljavaara juuri kiinnitti huomiota: Olimme tarkastusvaliokunnassa hyvin kiinnostuneita tästä tilanteesta, ja se johti huolestuneisuuden edelleen kasvamiseen. Kiusallisinta tässä on se, että taidamme puhua aivan kahta eri kieltä. Elikkä siis nyt kun asianlaita on juuri niin kuin ed. Asko-Seljavaara äsken totesi, siis kolmisenkymmentä keskeistä erikoisasiantuntijalääkäriä on häippäissyt pois sieltä, niin sitten meille sanotaan tarkastusvaliokunnan kokouksessa asiantuntijan taholta, selvityshenkilön taholta, että kyllä niitä asiantuntijoita on siellä Kuopiossa vaikka kuinka paljon. Sitten kun pyytää "tarkemmin", niin sitten siihen ei tulekaan enää mitään tarkemmin määrettä, joka rauhoittaisi mielen, elikkä aika kiusallinen tilanne.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Olen myös hyvin huolestunut niistä tiedoista, mitä olemme viime viikkojen aikana saaneet tästä Lääkelaitos-ratkaisusta. On tullut hyvin paljon yhteydenottoja henkilökunnalta ja myös sidosryhmiltä. Tämä prosessi on hoidettu ilmeisen tyylittömällä tavalla: ei ole kaikkia tämän alueellistamispäätöksen vaikutuksia selvitetty, tätä on viety härkäpäisesti eteenpäin, kustannukset näyttävät olevan paljon suuremmat kuin on arvioitu, ja on tullut niin paljon tietoa, että voi arvioida, että myös tämä lääketurvallisuuspuoli asetetaan tässä kyseenalaiseksi. Pidän erittäin toivottavana, että tämä olisi päätös, jota oltaisiin vielä valmis uudelleen katsomaan kaiken tämän uuden informaation pohjalta. Olihan hallituksella kanttia peruuttaa myös tämä virheellinen eläkeikien nostopäätös, joten toivon, että tätä samaa kykyä kuunnella ympäröivän yhteiskunnan palautetta olisi tässäkin asiassa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Vahinko on jo tapahtunut Lääkelaitoksessa, ja voi olla erittäin vaikea elvyttää sitä enää. Silloin kun Wahlroos, ylijohtajamme, lähti sieltä, olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta näinpä ei tapahtunut. Nyt voi olla liian myöhäistä, tai jos jotain tehdään, se täytyy tehdä todella nopeasti. Todellakaan Kuopiossa ei voi olla näitä valmiuksia tällä hetkellä. Nyt on nopeasti tehtävä päätös, että ne ihmiset saavat rauhassa työskennellä tässä tilassa, missä he nyt ovat, muuten tulee kyllä katastrofi eteen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! En sinällään tähän tapaukseen ota kantaa mutta menettelytapoihin. Olisikohan nyt jo hallituksen syytä avata silmät ja todeta, että pakolla ei saa mitään aikaan, vaan kannattaa kyllä neuvotella. Tämä eläkesotku oli yksi esimerkki, jossa onneksi päädyttiin siihen ratkaisuun, että hallitus vähän perääntyi, mutta en tiedä, mitä sitten olisi tapahtunut, jos hallitus ei olisi perääntynyt. Sen takia tämmöistä neuvotteluhalukkuutta ja kansalaiskuulemista tarvittaisiin. Kannattaisi tosissaan kokoomuksenkin korvia heristää vähän isommiksi eikä sulkea niitä.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tässähän kaiken järjen mukaan pitäisi olla vaihtoehtoisia ratkaisuja mietittynä, niin kuin aina kun alueellistamispäätöksissä tehdään, ei saisi olla yhden vaihtoehdon varassa. Kuopio on erittäin hyvä paikka, ja siellä on paljon osaamista ja kykyä ottaa monenlaisia myös valtion toimintoja vastaan, mutta tulee mieleen, onko tämä päätös nyt hoidettu sillä oikealla tavalla, niin että kaikki vaihtoehdot ovat olleet tasaveroisessa punninnassa. Tästä jää jotenkin kysymys, kun tämän koko prosessin katsoo lävitse, että oliko tämä lopputulos annettu etukäteen, että tässä ei ole ollut normaalia kiihkotonta harkintaa. Henkilöstön asema käy tässä erityisesti sääliksi, koska näyttää siltä, että läheskään kaikilla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuus lähteä tälle muuttomatkalle mukaan. Olisin toivonut, että henkilöstöä kuultaisiin. Jos ei kuulla, niin tulemme näkemään valtion henkilöstössä suuren asennevastarinnan heräämisen koko tätä alueellistamisohjelmaa vastaan.