Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on käsitellyt hallituksen toimenpidekertomusta vuodelta 2008. Kuten aikaisemminkin, valiokunta poimi laajasta kertomuksesta yhden teeman syvällisempään tarkasteluun. Tällä kertaa paneuduttiin Suomen YK-politiikkaan. Tietenkin voidaan aina sanoa, että olisi muitakin hyviä teemoja, mutta kun on lähdetty siitä, että jokin valitaan, niin tällä kertaa on valittu sitten Suomen YK-politiikka.

Hallitusohjelman tavoitteissa on mukana työn jatkaminen YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä YK-järjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi, ja tätä vielä selkiytettiin vuonna 2008 ulkoasiainhallinnon YK-strategiassa. (Hälinää)

Ulkoasiainvaliokunta pitää Suomen YK-politiikan painopisteitä oikein asetettuina. Ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja kestävää kehitystä painottavalla linjalla on laaja kansallinen tuki. YK-politiikan kokonaisvaltaisuutta on kuitenkin jatkuvasti tarpeen kehittää. Ulkoasiainhallinnon YK-strategiaa on syytä päivittää aina vaalikausittain.

Ulkoasiainvaliokunnan käsittelyssä esiin nousi useita tärkeitä teemoja, joita Suomen tulee edistää YK-politiikassaan. Mainitsen niistä tässä kolme ehkä tärkeintä esimerkkiä.

Ensinnäkin, Suomen tulee vahvistaa panostaan YK:n rauhanrakennus- ja rauhanvälitystoiminnassa, minkä lisäksi Suomen tulee jatkossakin osallistua YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Rauhanturvaamistoiminnassa on tärkeää huomioida ja edelleen kehittää YK:n ja alueellisten järjestöjen toisiaan tukevia rooleja. Yksi kehittämisen kohde olisi se, että YK ottaisi tulevaisuudessa joukkolaskelmissaan huomioon jäsenmaiden esimerkiksi EU:n ja Naton johtamiin YK:n mandaatilla toimiviin operaatioihin osoittamat voimavarat.

Toinen esimerkki ulkoasiainvaliokunnassa esillä olleesta teemasta on naisten ja tyttöjen aseman ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen. Suomen tulee toimia tässä aktiivisesti kaikilla YK:n painopistealueilla. Onhan käynyt ilmi, että naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen on parasta kehityspolitiikkaa, koska silloin perheissä tapahtuu paljon myönteisiä asioita.

Kolmas esimerkki Suomen aktiivisuutta vaativasta aiheesta on suojeluvastuun käsitteen toiminnallistaminen. Tällä käsitteellä tarkoitetaan yhtäältä valtioiden ensisijaista vastuuta oman väestönsä suojelusta ja toisaalta kansainvälisen yhteisön vastuuta silloin, kun valtio itse osallistuu väestönsä tuhoamiseen tai on täysin kyvytön tätä tuhoamista estämään. Tällaisistahan meillä on ollut surullisia esimerkkejä viime vuosilta maailmalta. Eli on äärettömän tärkeä asia, että tässä löydettäisiin hyvät toiminnallistamiset ja toimintalinjat.

YK-politiikan teemojen lisäksi ulkoasiainvaliokunnassa käsiteltiin Suomen YK-politiikan vaikuttamiskeinoja. EU on Suomen keskeisin viiteryhmä ja yhteistyökumppani. Aikainen vaikuttaminen EU:n kannanmuodostukseen on YK-asioissakin Suomelle yhä tärkeämpää. Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja EU:n ulkosuhdehallinnon perustamisen myötä tämä on vielä korostunut. Myös pohjoismainen yhteistyö YK-asioissa on tärkeää. Se täydentää EU:n kautta tapahtuvaa vaikuttamista. Ongelmallistahan on tietenkin ollut viime aikoina ja näihin aikoihin asti se, että sellaiset turvaneuvoston jäsenet kuin Ranska ja Britannia eivät ole riittävästi halunneet koordinoida omaa politiikkaansa muun EU:n politiikan kanssa. Nyt kun Lissabonin sopimus on astunut voimaan, tämä muodostuu entistäkin haasteellisemmaksi, eli näiden maiden tulisi entistäkin enemmän koordinoida politiikkaansa EU:n yhteisen ulkopolitiikan kanssa ja vähentää sillä tavalla kansallisen politiikkansa osuutta.

Kansallisen aktiivisuuden osalta valiokunnassa nousi esiin suomalaisten määrä YK:n ja sen erityisjärjestöjen virkamieskunnassa. Suomella on YK:n toimintaan annettuun panokseen suhteutettuna selvästi aliedustusta, eli liian vähän suomalaisia on työskentelemässä merkittävissä YK:n tehtävissä. On erittäin tärkeää, että valtionjohto tukee jatkossakin aktiivisesti suomalaisehdokkaita maamme kannalta tärkeisiin YK:n tehtäviin. YK on keskeinen, ellei jopa keskeisin, ulkopolitiikkamme toimintakenttä, ja siihen on erittäin hyvä perustelu: nyt lähiaikoina pyrkimyksemme turvaneuvoston jäseneksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on tehnyt hyvän valinnan sen suhteen, mistä on kirjoittanut. Ajankohtainen tilanne ulkopoliittisesti on muutenkin mielenkiintoinen. Nimittäin ajattelin tämän lyhyen puheenvuoroni aloittaa juuri siitä, mihinkä UaV:n puheenjohtaja puheenvuoronsa päätti, elikkä viime viikonvaiheessa kuulimme siitä, kuinka ulkoministerimme ajaa muitten EU-maitten ulkoministereitten kera omia suomalaisia tavoitteita. Kun he ajavat omia tavoitteitaan EU:n huippuvirkoihin ja Suomi omiaan, niin miksi ei vastaavaa aktiivisuutta ole YK:n virkoihin? Ennen vanhaan siellä oli apulaispääsihteereinä ja vaikka minä suomalaisia, mutta eipä viime aikoina ole kai yhtään ainutta kommenttia kuulunut tähän samaan suuntaan. Elikkä toisin sanoen siinäkin suhteessa nyt avattu foorumi keskustelulle, arvoisa puheenjohtaja Salolainen, on erinomaisen hyvä, ja hyvä että asia tuli esille tässä.

Suomi on näissä rauhanturva-asioissa, niin kuin meillä täällä tapana on ollut sanoa, suurvalta, ja tämä asia tulee asiassa sisässään myöskin siinä tekstissä, joka tässä mietinnössä sivulla 4 on. Mutta, arvoisa puhemies, kun tässä hyvin diplomaattisin sanakääntein käsitellään maailmanpolitiikan ja koko maapallon tilan kipupisteitä, niin olisi ehkä syytä miettiä sitä, että voisi niin kuin tehostaa sitä sanonnallista viestintää, joka näihin asioihin liittyy. Otan vain yhden yksityiskohdan ja sen kohdan taustalla olevan maapallon tilan. Täällä kiinnitetään huomiota alueellisiin kysymyksiin luonnonvaroista. Arvoisa puhemies! Mitä ovat alueelliset kysymykset luonnonvaroista? Ne ovat resurssisotia toisella nimellä, resurssisotia, siis taistelua siitä, kuka saa luonnonvarat käyttöönsä.

Otetaan niin yksinkertainen asia kuin makea vesi. Siitä tullaan taistelemaan henkeen ja vereen saakka katkeria sotia. Arabian niemimaalla ensimmäiset suuret konfliktit ovat hyvin lähitulevaa maapallon historiaa. Ja otetaan vielä semmoinen esimerkki, joka ei varmasti ensimmäisenä kaikille tässä salissa tällä hetkellä tule mieleen: Pohjois-Amerikan tilanne. Mackenzie-joen latvat ovat Yhdysvaltain puolella, ja Yhdysvallat rajoittaa sitä, että vesi pääsisi Kanadan puolelle ja siitä sitten pohjoiseen virtaamaan. Siis toisin sanoen luonnonvaroista tullaan käymään katkeria sotia lähitulevina aikoina.

Silloin tietysti, arvoisa puhemies, siltä pohjalta, mikä on Suomen oma historia ollut näissä rauhanturvaamisen ja konfliktin selvittelyasioissa, tiedämme, mitä kaikkea hienoakin on tapahtunut näillä rintamilla, niin eikö olisi nyt paikallaan, että nämä asiat nostettaisiin vielä uudelle tasolle Suomessa? Elikkä se osaaminen, mikä näissä asioissa on, se valtiollisena toimenpiteenä nostettaisiin aivan uudelle tasolle. Ja kun nyt etsitään kiivakkaasti sitä, mitä Suomesta tulee isona, niin tämä olisi se kenttä, jossa Suomi voisi tulla isona vielä vaikuttavammaksi isoksi kuin Suomi on ollut.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, yksi detalji, yksityiskohta. Lievällä jännityksellä luin tämän mietintötekstin, onko turvaneuvostoasia kampanjamielessä jollakin tavalla otettu esille. Oli otettu esille. Hyvä on, mutta siinäkin olisi voinut vielä nostaa profiilia vähän korkeammaksi. Elikkä juuri se, mitä äsken ehdotin, saattaisi olla tässä turvaneuvostokampanjassa yksi merkittävä veto.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen täällä nosti esille, että vesiasiat ovat tulevaisuudessa jopa sotien syynä. Tuossahan Eduskuntatalon edessä pohjavesimiehet jo monta viikkoa taistelivat. En nyt sen takia tätä puheenvuoroa pyytänyt, mutta sen takia pyysin, että kun Helsingin seutu saa Päijänteestä juomavetensä ja nyt sitten Helsingin vesilaitos meni myymään arabeille sen pumppausoikeuden, niin vähän tuntuu omituiselta, että jos se on noin arvokas kuin ed. Pulliainen kertoi täällä, niin eihän nyt pitäisi mennä ihan ilmaisia pumppausoikeuksia antamaan. Myydään sinne, niin kuin he myyvät öljyä meille.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! YK on monella lailla mielenkiintoinen järjestö. YK:n suurlähettiläänämme ollut Keijo Korhonen kirjoittaa Lähettilään päiväkirjassa, että kaikki tuskailevat YK:ta, kaikki kritisoivat YK:ta, kaikki arvostelevat YK:ta, myös siellä toimivat, mutta sitten lopputulos on aina se, että jos YK:ta ei olisi, niin se pitäisi perustaa. Ei ole vaihtoehtoa. (Ed. Saarinen: Se on vähän kuin eduskunta!) — Ei eduskunnallekaan varmaan ole vaihtoehtoa, ed. Saarinen. — Näinhän se on, että kritiikin aihetta löytyy vaikka kuinka paljon. Se on jättimäinen organisaatio, lähes 200 valtion organisaatio, ja ymmärrettävästi siellä on myöskin kitkansa, mutta ehkä siinä laajuudessa ja joskus hitaudessakin on myös sen voima, niin että kun johonkin suuntaan lähdetään, niin se sitten menee.

Mutta mielenkiintoinen on kysymys siitä, miten tämä Suomen YK-politiikka oikein määritellään. Puheenjohtaja Salolaisen puheenvuorossakin välähti tämä EU:n kautta tapahtuva YK-linjan vetäminen. Mikäs siinä, mutta kyllä tietenkin EU on YK-yhteydessä aika mielenkiintoinenkin organisaatio. Siellä ovat kuitenkin nämä suuret EU-maat, Ranska ja Britannia, turvaneuvostossa, ja varmasti vetävät omaa linjaansa silloin, kun ihan tiukka paikka tulee. Ei sen perään kannata varmasti kovin paljon uskoa, että se jonain päivänä olisi oikeasti semmoista, että sen kautta kaikki asiat hoituisivat.

Kyllä meillä on tarvetta Suomen YK-politiikan vahvaan harjoittamiseen, ja kyllähän sitä tehdään, mutta yksi asia tässä mättää, ja se on se, että ei ole saatu tätä YK:lle annettua kehitysaputason nostoa aikaiseksi. Vuodesta toiseen sama tilanne: aina ollaan jäljessä. Jonkin turvaneuvostokampanjan yhteydessä se vähän voimakkaammin nostetaan esille, mutta taas se sitten unohtuu. Jos emme sitä hoida, niin ei se Suomen uskottavuus YK-areenoilla kovin iso ole, eikä tässä auta tuudittautua siihen, että aina käy lama, jolloin se läheneminen vähän paranee meidän lupauksemme osalta. Kyllä se pitää hoitaa, mutta ei se vaan näytä hoituvan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ulkoasiainvaliokunta on ottanut YK:n nimenomaan tänä vuonna toimenpidekertomuksessaan keskeiseen käsittelyyn. Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että tässä kertomuksessa ei ole paneuduttu niihin YK:n tehtäviin tai niiden tehtävien lisäämistarpeeseen, jotka liittyvät tämän planeetan väestöräjähdyksen hillitsemiseen. Naisten aseman edistämisestä on tuotu monta tärkeää asiaa esille mutta ei lisääntymisterveyden kehittämistä. Se, että maapallon väkiluvun ennakoidaan nousevan 50 prosentilla vuoteen 2050, ei ole kestävää tulevaisuutta. Tämä lisääntymisterveydenhoito pitäisi liittää hiv- ja aids-vastaiseen työhön ja olla sen osana.

Toisaalta valiokunta on aivan positiivisella, tärkeällä tavalla nostanut ilmastonmuutoskysymyksen esille Ympäristö ja ilmastonmuutos -kohdassa. Se on hieno asia. Tässä tämä YK:n rooli nimenomaan Unfccc-ohjelman eli ilmastonmuutoksen hillitsemiskampanjan kautta tulee keskeiseksi ja on globaalisti se avaintekijä.

Mikä täältä mielestäni puuttuu ja on ehkä jäänyt syrjään, on YK:n biodiversiteetin suojeluohjelma ja YK:n aavikoitumisen estämisohjelma. Nämä kaksi ohjelmaa olisi ollut mielestäni vielä syytä valiokunnan käsitellä omassa kertomuksessaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaan liittyy kolme politiikkaohjelmaa, jotka ovat: ensiksi, työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma; toiseksi, terveyden edistämisen ohjelma; kolmanneksi, lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ohjelma. Mielestäni hallituksen pitäisi vielä tämän vuoden lopussa esittää arviointiraporttinsa siitä, miten politiikkaohjelmia on käytännössä toteutettu sekä millaisia välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia politiikkaohjelmilla on ollut kansalaisten arkeen. On syytä kysyä, ovatko nykyiset ohjelmat selvärajaisia ja tehokkaasti organisoituja hankkeita, joiden rahoitus on turvattu, ja onko hallituksen politiikkaohjelmien toteutus suunnitelmallista. Onko toteutuskeinot tarkasti määritelty, ovatko voimavarat riittävät, entä onko työn- ja vastuunjako tehty? Perustavaa laatua oleva kysymys on, ovatko politiikkaohjelmat paperia vai onko tarkoituksena systemaattisesti toteuttaa niitä.

Arvoisa puhemies! Politiikkaohjelmilla on toki ohjelmajohtajat sekä ohjelmiin nimitetyt virkamiehet, mutta politiikkaohjelmat sisältävät hankkeita, joiden toteutus on eri ministeriöiden vastuulla ja joita on käynnistetty ennen politiikkaohjelmia tai niistä riippumatta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa on tuotu esille politiikkaohjelmien puutteellinen ohjaus, voimavarojen käytön epätarkoituksenmukaisuus sekä osahankkeiden päällekkäisyys, puhumattakaan puutteellisista tuloksista.

Pidän tärkeänä, että hallituksen politiikkaohjelmien toimintaa järkiperäistetään. Se tarkoittaa ohjelmien purkamista selkeärajaisiksi hankkeiksi sekä niiden voimavarojen turvaamista, selkeää työn- ja vastuunjakoa sekä tulosten ja vaikutusten ulkopuolista arviointia.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on laatinut mietinnön hallituksen vuoden 2008 toimenpidekertomukseen liittyen, ja tämän nyt keskustelussa olevan mietinnön painopisteenä on Suomen YK-politiikka, josta on tässä mietinnössä annettu varsin kattava kuvaus. Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä ja Suomen YK-liiton puheenjohtajana pidän tätä mietintöä erittäin tervetulleena. (Ed. Zyskowicz: Et ole jättänyt sitä tehtävää!) Se nostaa esille useita olennaisia asioita ja periaatteita, kuten monenkeskisen yhteistyön edistämisen. Suomen tulee pystyä vaikuttamaan EU:n kannanmuodostukseen esimerkiksi G20-kaltaisten järjestelmien puitteissa, sillä EU on kuitenkin Suomen keskeisin yhteistyökumppani YK-politiikassa.

Ei ole syytä unohtaa myöskään pohjoismaista viiteryhmäämme YK-politiikassa. Pohjoismaisen yhteistyön välityksellä voimme vaikuttaa ennen kaikkea EU:n sisällä. Yhteistyö ja keskinäinen koordinaatio ovat tärkeitä vaikuttamisen kaikilla tasoilla.

Suomen YK-toiminnan linja painottaa ih- misoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen toteutumista. Näiden periaatteiden tulisi toteutua kaikkialla maailmassa, jotta ihmisille voidaan taata turvallinen ja arvokas elämä. Suomi tukee YK-politiikan tavoitteita, joista keskeisimpiä ovat edellä mainittujen lisäksi ympäristö- ja ilmastokysymykset. Jos vielä listaa jatkaa, niin voi mainita muun muassa rauhanrakentamistoiminnan, naisten aseman vahvistamisen konflikteissa sekä hyvän hallinnon tukemisen. Kaikki ovat tärkeitä asioita.

On hyvä muistaa myös kansalaisjärjestöjen rooli YK-toiminnassa ja niiden mielipiteiden kuulemisen merkitys YK-toiminnan eri sektoreilla. Kansalaisjärjestöt edustavat niin sanotusti kenttää, ja niillä on käytännön tietoa esimerkiksi projektien sujuvuudesta ja siitä, minkälaisissa tilanteissa ihmiset ovat eri puolilla maapalloa. Korkean tason päätöksiä tehtäessä on hyvä kuulla ruohonjuuritason toimijoiden ääntä.

Arvoisa puhemies! Kannatan ulkoasiainvaliokunnan korostusta kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön välisestä yhteydestä. Ei tulisi unohtaa, että kehitysyhteistyö on osa kriisinhallintaa muun muassa konfliktien ennaltaehkäisyn muodossa. Tarvitsemme lisää Afganistanin vakauttamiseen tähtäävän toiminnan kaltaisia esimerkkejä, joissa kriisinhallinta ja humanitäärinen apu on sovitettu yhteen.

YK:lla on johtava rooli humanitäärisen avun koordinoijana, ja Suomi kanavoi valtaosan omasta humanitäärisestä panoksestaan YK-järjestelmän kautta. Avulla mahdollistetaan äärimmäisen köyhyyden vähentämistä ja konfliktien vähentämistä. Kaksi edellä mainittua linkittyvät aina toisiinsa, ja niiden yhteyttä tulisi korostaa, sillä niiden vähentämisellä on välillisesti merkitystä myös apua antaville maille, mikä valitettavasti monesti unohtuu. Kyse on lopulta koko maapallon turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Suomi on EU:ssa sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyörahoituksen bkt-osuuden 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Kello käy. Emme voi rikkaana maana jäädä tässä asiassa jälkijunaan. Tavoite voidaan saavuttaa ja toteuttaa lähestymällä sitä vähitellen vuosittain. Tätä työtä pitää jatkaa.

Ilmasto- ja ympäristökysymyksiä tulisi painottaa kehityspolitiikassa vielä aiempaa vahvemmin. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole ilmaista vaan vaatii aika isojakin taloudellisia ponnistuksia. Se on silti oikea tie. Määrärahoja torjuntaan voidaan hankkia esimerkiksi innovatiivisten rahoitusmekanismien ja mallien kautta.

Arvoisa puhemies! Naisten asema on edelleen varsin heikko useissa maissa ympäri maailmaa. Naisten aseman ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen onkin ollut yksi YK:n suurimmista haasteista sekä järjestelmän sisällä että sen operatiivisessa toiminnassa. Joitakin suuria etappeja on saavutettu, kuten turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 vuodelta 2000. Sen mukaan YK-maat ovat velvoitettuja ottamaan naiset toimijoina huomioon niin konfliktien kohteina kuin sen ratkaisuinakin. Suomalainen painotus korostaa naisten osallistumista rauhanprosesseihin, rauhanturvaamiseen ja rauhan rakentamiseen. Korostaisin naisten aktiivista roolia rauhanturvaamisessa. Valitettavan usein puolet maailman väestöstä nähdään passiivisina sivustakatsojina miesten tehdessä päätökset. Tämä ajattelutapa on saatava muuttumaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä. Suomi on profiloitunut YK-kehyksessä voimakkaasti oikeusvaltioperiaatteen puolestapuhujana. Tätä linjaa on syytä jatkaa. Oikeusvaltion kautta saavutetaan myös YK:n muut periaatteet, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Arvoisa puhemies! Tämän mietinnön hengessä tätä työtä on hyvä jatkaa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi teemaa, jotka erityisesti haluan tästä mietinnöstä nostaa esiin, liittyvät rauhanturvaamiseen — kokonaisuudessaan konfliktien ehkäisyyn, kriisinhallintaan, rauhanturvaamiseen, -välitykseen ja rauhanrakentamiseen — sekä sitten kehityspolitiikkaan, joissa kummallakin alueella YK:lla on erittäin keskeinen, merkittävä rooli.

Varsinkin kun puhumme konfliktien ehkäisystä ja kriisinhallinnasta, on hyvä nähdä tavallaan se muutos, mikä on selkeästi nyt tapahtunut. YK:llahan on ollut tähän saakka erittäin merkittävä rooli. YK:n rauhanturvaoperaatioissa palveli viime vuonna esimerkiksi noin 115 000 henkilöä eri kohteissa. Mutta on kuitenkin hyvä nähdä, että samalla kriisit ovat muuttuneet, ne täytyy nähdä hyvin kokonaisvaltaisella tavalla eli erityisesti sillä tavoin, miten sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan keinoja voidaan tehokkaalla tavalla sovittaa yhteen rauhanrakentamisen ja kehitysyhteistyön kanssa.

Juuri tätä yhteistyötä on ulkoasiainvaliokunta tällä vaalikaudella erittäin johdonmukaisesti korostanut ja nähnyt sen kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön välisen yhteyden. Niin kuin täällä edellinen puhuja ed. Kaikkonen totesi, nimenomaan Afganistan on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla kriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä voidaan harjoittaa ja humanitääristä apua antaa tuloksekkaalla tavalla yhteistyössä ja saada myöskin Suomen kaltaisena maana pienillä resursseilla mahdollisimman paljon vaikuttavuutta aikaiseksi. Siksi on tärkeää, että myöskin kehityspoliittisissa tavoitteissa, ohjelmissa huomioidaan riittävällä tavalla myös kehitysavun merkitys kriisinhallinnassa ja konfliktien ennaltaehkäisyssä.

Puhemies! Minusta on hyvin tärkeää nähdä myöskin se muutos, mikä erilaisissa rauhanturvaoperaatioissa on tapahtunut. Niissä on yhä enemmän yhteistyötä YK:n ja erilaisten alueellisten organisaatioiden kanssa, kuten Afrikan unionin, Euroopan unionin ja Naton kanssa, eikä ole enää niin tavattoman olennaista se, kenen johdolla rauhanturvaoperaatioihin lähdetään. Kaikki ovat samalla viivalla. Hyvin tärkeää tietysti on se, että jokaisella missiolla, jos mahdollista, on sitten YK:n antama mandaatti, ja sen takia näillä on selvästi toinen toisiaan tukeva rooli rauhanturvatoiminnassa. Minusta on hyvä huomio, että valiokunta korostaa sitä, että yhteistoiminnan kehittämisen kannalta olisi perusteltua, että YK voisi ottaa omissa joukkolaskelmissaan huomioon myöskin jäsenmaiden esimerkiksi EU:n ja Naton johtamiin YK:n mandaatilla toimiviin operaatioihin osoittavat voimavarat.

Puhemies! Suomen kriisinhallintaan osallistumisen painopistehän on selvästi viime vuosina siirtynyt EU- ja Nato-johtoisiin operaatioihin, ja sen rinnalla, totta kai, kaikissa niissä järkevissä kohteissa, missä voidaan sitten YK-hankkeissa olla mukana, tullaan olemaan. Nythän me olemme siinä tilanteessa, jossa tämä vanha sääntö, että meillä on tuhat miestä tai naista ulkona ja käytämme 100 miljoonaa euroa, on jo mennyttä aikaa. Meillä on tällä hetkellä ulkona enää ehkä 400—500. Joudumme ottamaan aika pian kantaa siihen, mitä tapahtuu Tšadissa. Samalla nähdään, miten Kosovo-operaatio, koko Länsi-Balkanin operaatiot ovat tulleet tiensä päähän. Lähiaikoina nähdään, että meidän ulkona olevien osallistujien määrä on 200—300:n luokkaa. Tämä tarkoittaa suurta haastetta löytää sellaisia kohteita, joissa Suomi jatkaa ikään kuin rauhanturvaamisen suurvaltana, kuten on sanottu.

On aivan selvä asia, että tämän täytyy jatkossakin olla Suomen YK-politiikan painopisteitä, ja on selvää, kun meillä on tällainen historia ja meillä on hyviä kokemuksia ja osaamista välitystoiminnasta, että meillä on edelleenkin mahdollisuuksia kehittyä rauhanvälitystoiminnassa merkittäväksi kansainväliseksi tekijäksi ja tähän rinnalle nostaa myös tämä rauhanrakennustoiminta, josta meillä on tietysti kirkkaimpana kruununa presidentti Ahtisaaren Nobel-palkinto ja hänen kokemuksensa, jota arvostetaan läpi maailman nimenomaan rauhanrakennustyössä. Sehän on hyvin olennainen elementti myöskin koko YK:n toiminnassa, kun mietitään tätä kokonaisvaltaista lähestymistapaa konfliktien ennaltaehkäisemisessä.

Siksi näenkin, että Suomelle on tavallaan tarjolla sellainen suurempi strateginen rooli myöskin rauhanrakentajana esimerkiksi maatasolla tai jossakin temaattisessa kysymyksessä, kuten valiokuntakin kiinnittää tähän huomiota ja siihen, että meidän kannattaa tässä asiassa näyttäytyä vahvasti ja vaikuttaa myöskin siihen, että Suomi on aktiivinen Euroopan unionissa yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aikana, ja silloin EU:n rooli näissä rauhanturvaamisen ja rauhanrakentamisen rooleissa konfliktipesäkkeissä on erittäin merkittävä.

Puhemies! Sitten muutama sana vielä näistä meidän kehityspolitiikan painopisteistä ja tuloksista.

Mehän olemme todellakin sitoutuneet nostamaan kehitysyhteistyön bruttokansantulo-osuuden 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Vuoden 2010 talousarvioon sisältyvä kansainväliseen kehitysyhteistyöhön tarkoitettu määräraha nostaa Suomen kehitysyhteistyön määrärahojen suhteellisen bkt-osuuden 0,55 prosentin tasolle. On muuten hyvä kuitenkin muistaa, että hyvin harva maa on päässyt ja onnistunut korottamaan kehitysyhteistyömäärärahojaan näiden talouden taantuman vuosien aikana. (Ed. Rajamäki: Mutta joudutaan leikkaamaan!) — Ed. Rajamäki, on olennaista, että me pystyisimme pitämään kiinni siitä tavoitteesta nostaa 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tämä on ollut meillä tälle vaalikaudelle johdonmukainen ulkoasiainvaliokunnan kanta, joka on toistettu kaikissa yhteyksissä, ja siksi tästä ei tule tinkiä.

Hyvä asia on nähdä myöskin kehityspolitiikan painopisteissä köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja ruokakriisin välinen yhteys. Jos emme pysty yhtä palikkaa näistä korjaamaan, niin emme pysty korjaamaan koko kokonaisuuttakaan, ja sen takia kehityspolitiikan johdonmukaisuutta täytyy peräänkuuluttaa, sen vaikuttavuutta hakea ja johdonmukaisuutta hakea sillä tavalla, että ne kohdennetaan aloille, joilla saadaan merkittävin lisäarvo köyhyyden vähentämiseksi, ja samalla profiloidutaan tavallaan sellaisilla aloilla, missä Suomi pystyy pienenä maana parhaiten toimimaan.

Tätä katsantoa vasten ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrysen vuonna 2009 tekemä aloite transatlanttisesta kestävän kehityksen kumppanuudesta oli erittäin merkittävä. Hänhän esitteli sen EU:n kehitysministereiden kokouksessa. Tässähän on kyse EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kehityspoliittisen vuoropuhelun tiivistämisestä. EU ja USA ovat kuitenkin maailman suurimmat taloudet ja merkittävimmät kehitysyhteistyötoimijat, eli 80 prosenttia kaikesta virallisesta kehitysavusta ja 85 prosenttia humanitaarisesta avusta tulee Yhdysvalloista ja EU:sta. Eli siksi on tärkeää, että näiden toimijoiden kehityspolitiikkaa koskevat arvot ja tavoitteet ovat mahdollisimman yhteneväiset, ja siksi on tärkeätä, että tämän aloitteen ideana on tiivistää vuoropuhelua, kehityspolitiikan haasteita sekä luoda pohjaa laajemmalle yhteistyölle yhteisten arvojen edistämiseksi ja päämäärän saavuttamiseksi.

Väyrynenhän puhui transatlanttisesta kehityskumppanuudesta Segoviassa myös helmikuussa tänä vuonna. Tässä yhteydessä Väyrynen nosti esille mahdollisuuden kolmikantayhteistyöhön kumppanuusaloitteiden puitteissa. Ministeri Väyrynen kertoi Suomen käyneen keskusteluja Brasilian kanssa kolmikantayhteistyöstä Mosambikin maataloussektorilla ja nosti tässä yh- teydessä esiin laajemman yhteistyömahdollisuuden EU:n, Yhdysvaltojen ja Brasilian kesken Afrikassa. Eli tämä olisi hyvin johdonmukainen konkreettinen avaus siihen suuntaan, mitä ulkoasiainvaliokunta tällaisena maakohteena tai temaattisena hankkeena tässä omassa mietinnössään myöskin esittää. Myöskin Intia voisi olla mahdollisena kolmikantayhteistyökumppanina Afrikassa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vaan sen, että oli hyvä, että tässä jo valiokunnan puheenjohtaja avasi myöskin tämän Suomen turvaneuvostokampanjakysymyksen, joka on Suomelle ilman muuta erittäin merkittävä YK-politiikan painopiste juuri nyt, ja siksi olemme kantaneetkin valiokunnassa huolta siitä, että ministeri osoittaa riittävästi resursseja, riittävästi voimavaroja sen kampanjan käymiseen, koska sen turvaneuvostojäsenyyden saaminen ilman muuta nostaisi taas Suomen YK-kontekstissa sellaiseksi toimijaksi, mikä historia meillä aina YK-politiikan aktiivisena jäsenenä ja toimijana on ollut.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2008 on mielestäni erittäin kattava ja hyvä myös siinä mielessä, että arkojakin asioita on nostettu esiin diplomaattisesti. (Ed. Ukkola: No mitä ihmettä ne arat asiat ovat?) Painopiste tässä mietinnössä on myös oikein valittu. Ed. Kaikkosen sanoin voisin sanoa, että YK-liiton varapuheenjohtajana ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä sekä kehityspoliittisen toimikunnan jäsenenä (Ed. Laukkanen: Ja Euroopan neuvoston jäsenenä!) tämä mietintö puhuttaa minua erityisellä tavalla. Siksi, arvoisa puhemies, ajattelin käydä kolmea teemaa vielä tarkemmin läpi: konfliktien ehkäisyä, naisnäkökulmaa ja kehitysmäärärahoja. (Ed. Laukkanen: Demareitten tulevaisuuden toivoja!)

Arvoisa puhemies! Konfliktien ehkäisy ja kriisinhallinta ovat keskeisiä avaimia tulevaisuuden ongelmien ratkaisussa. Haasteena tulee jatkossa olemaan se, miten sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sovitetaan yhteen. Itse lähden siitä oletuksesta, että sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta toimivat eri mandaateilla ja eri tehtäväkuvilla, joten se tendenssi, joka on nähtävissä myös suuren salin keskusteluissa, ei voi johtaa siihen, että me sekoitamme sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan.

Minusta tässä mietinnössä on oikein painotettu ja oikein sanakääntein valittu viesti — ja pidän siitä kiinni — että kansalaisjärjestöillä on selkeä ja vahva panos jatkossakin juuri siviilikriisinhallinnan kentällä. Toinen teema liittyy siihen, että konflikteja ehkäistään jatkossa ei vain sotilaallisella ja siviilikriisinhallinnalla vaan selkeällä ja systemaattisella panostuksella myös kehitysyhteistyön määrärahojen lisäämiseen.

Toinen huoleni on siis se, minkä myös mietintö nostaa esille, että operatiivisten mandaattien muuttaminen ja voimavarojen lisääminen on käynyt yllättävän vaikeaksi hankalien kriisien ehkäisyssä, ja näin ei pitäisi tietenkään olla. Minusta mandaattien muuttaminen ja tarkistaminen sekä voimavarojen lisääminen ovat sitä arkea, johon myös eduskunnassa pitäisi vastata.

Ulkoasiainvaliokunnan linja on pitänyt siinä, että kehitysyhteistyömäärärahojen lisäystä hankalien kriisien ehkäisyssä pidetään tärkeänä. Erityisen hyvä esimerkki, jonka myös tämä mietintö nostaa esille, on Afganistan.

Arvoisa puhemies! Naisten aseman edistäminen on tärkeää. YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt päätöslauselman 1325, jossa naisten rooli korostuu. Minusta on tärkeää, että Suomi on tehnyt tuon kansallisen toimeenpano-ohjelman, mutta olisi myös syytä korostaa, että myös muut maat näkevät tarpeelliseksi tämän päätöslauselman pohjalta olla edistämässä toimeenpano-ohjelmien tekemistä kaikissa jäsenmaissa. Nythän todellisuus on aivan toista kuin sen pitäisi olla.

Arvoisa puhemies! Presidentti Halonen on nostanut erittäin tärkeän asian esiin, johon myös tässä mietinnössä viitataan. Nimittäin Suomen uusin tavoite voisi olla se, että me ajamme systemaattisesti ja määrätietoisesti sitä, että raiskaus on sodan väline ja ase ja se pitäisi kieltää kaikissa mahdollisissa kansainvälisissä järjestelmissä ja niiden päätöslauselmissa.

Työtä siis naisten aseman parantamiseksi ja naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi tehdään Suomessa jatkuvasti, ja se on YK-politiikan tärkeä osa. Minusta jatkossakin meidän pitää korostaa juuri tätä näkökulmaa ja myös siviilikriisinhallinnassa ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa naisten osuutta pitää Suomen systemaattisesti lisätä.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana kehityspolitiikasta.

Nyt voidaan todeta, että YK:n vuosituhattavoitteisiin sitoutuminen on erittäin tärkeä tavoite ja vuoteen 2015 mennessä sekä me että muut maat tulemme pitämään kiinni siitä vahvasta sitoutumisesta, että nuo tavoitteet toteutetaan. Meillä Suomessakin ollaan menossa hyvää vauhtia kohti tätä tavoitetta, kiitos tämän taloudellisen taantuman. Muuten, arvoisa puhemies, olisin epäillyt, onnistummeko me tässä tavoitteen toteuttamisessa, sillä tosiasiallisesti näitä tavoitteita tänä vuonna, kuluvana budjettivuonna 2010, ei olisi saavutettu.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että EU:ssa annettu lupaus 0,7 prosentista vuoteen 2015 mennessä saatetaan saavuttaa, mutta se vaatii sekä euromääräisesti että prosenttiosuudellisesti tarkkaa politiikkaa myös tässä salissa. Minun mielestäni se on myös yksi tekijä sille, että me voimme perustella sitä, että olemme turvaneuvostokampanjassa oikeilla jäljillä. Se ei anna nimittäin Suomesta hyvää kuvaa, jos meidän kehityspoliittiset tavoitteemme eivät toteudu ja sitä me vaadimme kuitenkin muilta.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Laukkanen otti erittäin tärkeän asian esille. Olen itsekin sitä pohtinut monasti, ja on hyvä, että sitä vähän nyt pohditaan tässäkin.

Nimittäin olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että tähän rauhanvälitystoimintaan meidän tulee jatkossa kiinnittää vielä enemmän huomiota. Mutta ongelma, joka siinä näyttäisi olevan, on se, että meillä on kohtalaisen vähän siihen sopivaa henkilöresurssia. Jos katsotaan, ketkä ylipäätään maailmalla ovat rauhaa välittäneet, niin norjalaiset ovat yllättävän paljon löytäneet näitä rauhanvälittäjiä erilaisiin tehtäviin. Meillä on aika kapea tämä rekrytointipohja. Meidän tulisi kyllä kiinnittää tähän asiaan huomiota, että kartoitettaisiin hieman tätä meidän henkilöstöresurssia, jota voitaisiin käyttää näihin merkittäviin tehtäviin, koska meidän asemamme kansainvälispoliittisesti on erittäin hyvä siihen.

Samoin ed. Laukkasen esille ottama transatlanttinen linkki kehitysyhteistyössä on äärettömän arvokas, jos vain sitten todella päästään ihan konkreettisiin yhteistyöprojekteihin riittävästi EU:n ja Yhdysvaltain välillä ottaen huomioon se, että EU on suurin kehitysavun antaja maailmassa ja erittäin merkittävä tällä puolella.

Sitten ihan lyhyt kommentti vielä tästä 0,7 prosentin tavoitteesta. Nyt on tärkeintä, että sinne edetään lineaarisesti: että joka vuosi tulee lisää, ettei käy niin, että jämähdetään tähän ja vasta sitten vuonna 2015 siihen satsataan, jolloin meillä on tavoitteena, että se on 0,7 prosenttia. On äärettömän tärkeätä, että edetään lineaarisesti tätä tavoitetta kohti.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Osin tämä ed. Salolaisen esiin nostama henkilöstöproblematiikka johtuu myös siitä, että voidaan kysyä, onko meillä enää tavallaan sitä perinteistä rauhanturvaamista siinä muodossa kuin sitä aikanaan Suezilta alkaen oli. Meillä on hyvin erilaisia kokonaisvaltaisia kriisinhallintaoperaatioita, joiden luonne on muuttunut. Siellä on sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa, ja sen takia painopiste tavallaan siirtyy kohti rauhanvälitystoimintaa ja rauhanrakentamisen toimintaa. Itse henkilökohtaisesti uskon, että juuri näillä alueilla Suomi voisi olla tavallaan rauhanrakentamisen ja rauhanvälittämisen suurvalta. (Ed. Salolainen: Samaa mieltä!)

Siksi on hyvä, että tämä viesti nyt menisi myös hallitukselle, josta olisi hyvä tulla jonkinlaisella mietityllä kannanotolla eduskuntaan, että ollaanko nyt semmoisen rakenteellisen muutoksen äärellä. Joudumme miettimään, missä meidän tulevat painopisteemme tällä alueella parhaiten Suomen osaaminen huomioon ottaen ovat.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Havaitsin, että ed. Kiuru erinomaisessa puheenvuorossaan oli varsin optimistinen koskien tätä 0,7 prosentin tavoitetta. Puheenjohtaja Salolainenkin viittasi siihen ja painotti lineaarista etenemistä. Kuitenkin on niin, että lineaarinen eteneminenkään ei määrärahoissa toimi, ellei bkt:n kasvu ole sellaista, mitä tavoitellaan. Nykynäkymässähän bkt:n kasvu — sillä tavalla kuin se on määritelty hallituksen kehysbudjettipapereissa, tuollaisena 2—2,5 prosentin kasvuna — on aika kunnianhimoinen tavoite. Sen vuoksi minusta on tässä ja nyt syytä kyllä valmistautua siihen, että määrärahakasvu asetetaan todella riittävästi: että lineaarinen eteneminen on riittävän korkealla tasolla, ettei käy niin kuin kävi edellisen, suuren laman aikana, jolloin, kun lama alkoi, oltiin yhtäkkiä 0,7 prosentissa ja vähän ylikin, ja sitten meni vuosi ja pudottiin aivan pohjille. Silloin tosin leikattiinkin voimakkaasti kehitysyhteistyövaroja Ahon hallituksen toimesta. Nyt onneksi ollaan toisenlaisessa ajattelutavassa, mutta kannattaa todella muistaa, että tämä on edelleen erittäin kunnianhimoinen tavoite.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki muistamme vielä sen, että tähän vuoteen tultaessa jouduimme tekemään hankalia valintoja. Muistamme budjettiriihen, jossa lupaukset kehitysyhteistyömäärärahojen merkittävästä korottamisesta otettiin tosissaan, ja ajateltiin, että tuon budjettiriihen lupaus sitten tulee myös toteutetuksi, jolloin kehitysyhteistyökentällä oletettiin tietenkin, että määrärahat merkittävästi nousevat tuon Millennium-tavoitteenkin pohjalta. Kävi kuitenkin toisin, ja muistamme, että me olemme joutuneet siihen nähden leikkaamaan kehitysyhteistyömäärärahoja, ja se tietenkin aiheutti myös sen, että joudumme nyt näitä oda-kriteerejä aivan toisella tavalla tulkitsemaan. Minusta se ed. Kalliomäen huoli on kyllä ajankohtainen, miten me sitten tulevaisuudessa hankalina taantumavuosina todella tulemme vastaamaan siihen, että nämä Millennium-tavoitteet toteutuvat.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä huoli on erittäin merkittävä, varsinkin kun samaan aikaan yritämme keskeiselle paikalle YK:ssa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huoli on todella olemassa. Sen takia haluan korostaa, että meillä on ulkoasiainvaliokunnan toiminnassa ollut kaksi hyvin selkeätä asiaa viime vuosina. Yksi on ollut se, että me olemme joka yhteydessä korostaneet sitä, että nämä tavoitteet on saavutettava, yksimielisesti. Uskon, että kaikki täällä olevat ulkoasiainvaliokunnan jäsenet todistavat, että näin on. Me olemme edellyttäneet hallitukselta, että edetään siihen 0,7:ään, voi sanoa, progressiivisesti — tai mitä nyt sanotaan, lineaarisesti — mutta joka tapauksessa koko ajan lisätään prosenttia, että ei tule yhtäkkistä hyppäystä. Se on yksi asia. Toinen on naisten ja tyttöjen koulutuksen ja aseman vahvistaminen.

Nämä ovat kaksi semmoista asiaa, joita olemme joka mietinnössä korostaneet, ettei vain jää väärää käsitystä siitä, että kyllä ulkoasiainvaliokunnan kanta tässä on hyvin selkeä.

Ilkka Kanerva /kok:

Herra puhemies! Aloitan siitä päästä, josta nyt itsekin arvelen, että tietämykseni on kaikkein heikoin. Se liittyy itse asiassa ed. Pulliaisen täällä käyttämään puheenvuoroon, jossa hän puhui kaikissa eikä vain tieteellisissä julkaisuissa esille nousevasta tulevaisuusvisiosta, jossa tulevia maailmaa vavisuttavia kriisejä käydään nimenomaan luonnonresurssin, makean veden, ympärillä. Myöskin vakavasti otettavat ulkopoliittiset tutkimuslaitokset asettuvat samalle kannalle. Me emme Suomessa käy tästä asiasta kovin valistunutta keskustelua, enkä minäkään pysty siihen asiaan tuomaan mitään sellaista lisäarvoa, joka olisi olennaista. Mutta kun nyt satun tulemaan aivan suoraan Aasiasta tähän puhujapönttöön, niin satun nyt tuolta viimeisimmältä matkaltani huomioimaan sen, kuinka paljon tuolla alueella, erityisesti Arabian niemimaalla, käytetään resursseja tänä päivänä, jotta suolaisesta vedestä voitaisiin saada käyttökelpoista makeaa vettä ihmiskunnan ja kasvuston käyttöön.

Minä olettaisin — katseeni kääntyy tiedemaailman puoleen, korkean teknologian suuntaan — että kannattaisi tehdä melkoisia efortteja myöskin suomalaisessa tieteen ja politiikan pinnassa sen suuntaisesti, että keskityttäisiin hyvin paljon tämän kysymyksen ratkaisemiseen. Se ei voi olla vain aasialaisten omaisuutta tai heille delegoitu tehtäväksianto, vaan minä luulisin, että jos tässä asiassa ihmiskunnan parhaat aivot kykenevät pääsemään järjellisiin ratkaisuihin — ratkaisujahan on jo tänä päivänä, mutta ne ovat järjettömiä ratkaisuja — niiden piiriin yltäminen saattaisi olla erittäin merkittävää rauhantyötä.

Puhemies! Tästä paperista, ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä, aivan muutama havainto. Ensimmäinen on se, että jos voisin kädelläni siihen vaikuttaa, miten tehokkaimmin turvaneuvostojäsenyys Suomen kohdalla voisi toteutua — joka on ilman muuta totta kai ylitse muiden oleva konkreettinen operatiivinen tavoite — niin satsaisin olennaisesti vakavasti otettavan, läpivietävissä olevan YK-uudistuksen toteuttamiseen. Se järjestö jos jokin, niin välttämätön ja hyvä kuin se onkin, on samalla järjestö, joka aivan ehdottomasti kaipaa myös tuuletusta: uudistuksia, jotka saavat sen päätöksentekoon toisen tyyppistä sitoutumista ja uskottavuutta muutoinkin. Minä en oikein ymmärrä, miksi tämä, miten YK-järjestelmää pitäisi kaiken kaikkiaan uudistaa, ei voisi olla tavallaan meidän turvakampanjamme olennaisinta sisältöä. Panisin siihen huomattavan paljon painopistettä.

Täällä epäiltiin Euroopan unionin mahdollisuuksia toimia ikään kuin yhtenäisten tavoitteiden puolesta YK:ssa. Näin se onkin tänä päivänä, mutta siitäkään urakasta ei tule valmista, ellei sillä tiellä edetä. Se on myöskin toinen puoli tätä totuutta, ja sitä eforttia kannattaa olla toteuttamassa. Suomen kaltaisten maiden kannattaa siinä olla ilman muuta eturivissä, koska se vahvistaa tässä YK-järjestelmässä niiden arvojen toteutumista, jotka meille ainakin ovat olennaisia ja jotka käyvät tässä UaV:n mietinnössäkin hyvin esille. Se ei gramman vertaa vähennä sitä painoarvoa, joka meidän kansallisella valmistautumisellamme on YK-politiikassa, ei vähimmässäkään mitassa. Siellä pitää uskaltaa toimia kansallisten tunnusten merkeissä ja toteuttaa niitä EU:ta tässä suhteessa välineellisesti hyväksikäyttäen.

Mutta on ehkä syytä tältäkin paikalta kerran taas todeta se, että se, missä meidän yhteistyömme toimii äärettömän luontevasti ja yhteen soljuvasti, ovat pohjoismaiset kumppanimme. Siinä suhteessa ei ole kyllä pintajännitettä pätkän vertaa. Päinvastoin Suomen ja muiden Pohjoismaiden yhteinen värinnäyttö YK-foorumilla on mitä tervetullein. (Ed. Kimmo Kiljusen välihuuto)

Se, mitä tässä mietinnössä tuodaan kriittisesti esille, ei aukene perimmiltään minulle tänäkään päivänä: että niitä joukkoja, jotka toimivat Naton tai Euroopan unionin merkeissä erilaisten kriisinhallintaoperaatioiden puitteissa — mihin ed. Laukkasen taisi kiinnittää oikeutetusti huomiota — ei oteta YK-joukkolaskelmia tehtäessä lainkaan noteeraukseen mukaan. Niitä ei oteta YK:n piikkiin, vaikka ne toimivat YK:n valtuuttamina ja YK:n mandaatilla, ja saadaan hyvin vääristynyt kuva siitä, onko Suomi mukana YK:n tukemissa rauhanturva- tai kriisinhallintatehtävissä. Eihän tämä ole näin. Me olemme niissä mukana juuri sen ja nimenomaisesti sen seikan takia, että niillä on YK-mandaatti, ja tämä ei näy näissä laskelmissa laisinkaan.

Puhemies! Koska huomaan, että aika rientää, jätän tämän, mutta totean, että siihen pitäisi kyllä saada ehdottomasti tekninen korjaus, joka oikaisisi tätä. Samalla yhdyn siihen seikkaan, joka varmasti valiokuntakollegoille on jo entuudestaan hyvin tuttu teksti minun suustani, että ellei meidän ulkoasiainhallintomme paremmin hoida suomalaisten edustautumista paitsi YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä, niin missä tätä Suomen ulkopolitiikkaa sitten tuodaan esille. Se on erittäin olennainen kysymys, ja tähän rauhanvälitystehtävään liittyvät puheenvuorot ed. Salolaisen ja ed. Laukkasen toimesta olivat täyttä tavaraa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Malediivien presidentti Mohamed Nasheed on parhaillaan valtiovierailulla Suomessa ja vieraili eduskunnassakin tänään. Hän on painottanut vierailunsa yhteydessä sitä, että ilmastonmuutos on myös turvallisuuskysymys. Hän on myös YK:n roolia tässä painottanut, ja se on aika tärkeä pointti. No, Malediivien, hänen valtionsa, osalta tilanne on hyvin ymmärrettävä. Häneltä on valtio katoamassa alta, se voi kirjaimellisesti ja käytännöllisesti hävitä mereen. Voi miettiä, että jos me olisimme itse samassa tilanteessa Suomena, tilanteessa, jossa valtio olisi häviämässä alta jonkun ympäristöuhan takia, niin miten me toimisimme. Varmasti kaikin käytettävissä olevin keinoin puolustaisimme olemassaoloamme. Mutta kyse on globaalista kysymyksestä ja globaalista ongelmasta, ja YK on tässä aivan avainasemassa.

Myös tämä puhtaan veden asia liittyy juuri tähän. Samainen presidentti Nasheed ennakoi, että lähitulevaisuudessa on nähtävissä esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa uusia taisteluita ja uusia sotia, jotka liittyvät esimerkiksi puhtaaseen veteen tai erilaisiin ympäristötuhoihin, jotka liittyvät edelleen ilmastonmuutokseen. Eli kyse on, arvoisa puhemies, aika isoista ja tärkeistä asioista.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kanervalle kommenttina, että tilannehan on siis Arabian niemimaalla eräillä alueilla hyvin mielenkiintoinen. On juuri niin, kuin te äsken kerroitte: se on äärimmäisen energiasyöppöä hommaa kerta kaikkiaan. (Ed. Kanerva: Kyllä, juuri näin!) No, sitä energiaa nyt vielä on, kun siellä on sitä raakaöljyä ja maakaasua. Mutta edelleen mielenkiintoista on se, että tämän kemiallis-fysikaalisen prosessin rinnalla fossiilista — huom: fossiilista — vettä pumpataan yli kilometrin syvyydeltä. Ja sitten vielä kolmas näkökohta: sitten kun kumpikin on niin kallista kuin olla voi, niin nyt sitten joudutaan jostakin ottamaan pois, ja se jotakin on se, että vehnän keinokastelutuotanto lopetetaan laajalla alueella tänä vuonna, siis tämän kasvukauden aikana. (Ed. Kanerva: Ja jokainen tietää, mitä se vaikuttaa!)

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin vielä näistä rauhanturvaoperaatioista, joilla on YK:n mandaatti, mihin ed. Kanerva kiinnitti huomiota, olen ihan samaa mieltä. Tämä joukkojen laskentaongelma pitäisi teknisenä asiana vaan hoitaa pois juuri sen vuoksi, että näiden alueellisten yhteistyöjärjestöjen Afrikan unionin ja EU:n sekä Naton ja toisaalta YK:n välisten yhteisten hankkeiden määrä on kasvamassa. Siksi se antaa aivan harhaanjohtavan kuvan, jos kaikkien joukkojen määrää ei sitten YK:n mandaatilla varustetuissa operaatioissa lasketa ja avata, olkoonkin että onhan operaatioiden luonne myöskin muuttunut. Ei enää pidetä niin valtavan tärkeänä, kuka on siinä johtoroolissa, vaan mukana olevat maat menevät hyvin sekaisin, on kyse sitten Nato-johtoisesta Isafista tai jostakin EU-johtoisesta tai YK-johtoisesta hankkeesta. Sen takia en pidä enää niin merkittävänä sitä, kuka on siellä johtoroolissa. Mutta YK:n mandaatin säilyttämistä pidän tulevaisuudessakin merkittävänä ja varsinkin niissä hankkeissa, joissa Suomen kaltainen maa voisi olla mukana.

Lopuksi, puhemies, totean vaan sen, että juuri näin, aktiivinen YK-politiikka on oivallinen paikka näyttäytyä pienelle Suomelle aktiivisena ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimijana.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Rauhanturvatoiminnan luokittelusta: On eri asia puhua siitä, että on olemassa YK:n mandaatti jollekin rauhanturvaoperaatiolle, ja puhua siitä, mikä on se toimeenpaneva organisaatio. Minusta on väärin se, että me luomme sitä harhakuvaa, että jos on YK:n mandaatti olemassa, niin se ikään kuin riittää luokitteluperusteeksi. Kansainvälisen oikeuden mukaan Yhdistyneillä kansakunnilla on perusvastuu kansallisesta rauhasta ja turvallisuudesta, ja kaikkiin operaatioihin, kriisinhallintaoperaatioihin ja rauhanturvaoperaatioihin, tämän peruskirjan allekirjoittaneet jäsenvaltiot edellyttävät YK:n mandaattia, muuten ne ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia sotilastoimia.

Siinä mielessä on yksi asia puhua YK:n mandaatista. Toinen asia on sitten puhua niistä toteut-tavista tahoista. Siellä voi olla Euroopan unionia, siellä voi olla Natoa, siellä voi olla Afrikan unionia, siellä voi olla YK:ta myöskin. Siellä voi olla YK instituutiona, joka sen toteuttaa. Kyllä minusta on edelleenkin järkevää se, että me voimme osoittaa sen, jos suomalaisia rauhanturvaajia on, onko niitä YK:n operaatioissa, onko EU:n operaatioissa, ovatko ne mahdollisesti Naton alaisissa operaatioissa, Afrikan unionin alaisissa operaatioissa. Se on oma juttunsa, ja siitä me joudumme keskustelemaan. YK:n mandaatti tarvitaan joka tapauksessa kaikkiin operaatioihin, joihin Suomi osallistuu.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru sanoi, että tässä mietinnössä on otettu esille arkoja asioita. Minun mielestäni tässä ei ole otettu esille yhtään arkaa asiaa. Tämä on yhtä ympäripyöreä kannanotto, selonteko ja mietintö kuin esimerkiksi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko, joka oli niin pyöreä, että siitä ei saanut minkäänlaista käsitystä — verrattuna edellisiin — siitä, mitä oikein halutaan. Elikkä kompromissien kompromissina on tämäkin mietintö syntynyt, ja siksi tässä ei ole oikein särmää, johon voisi tarttua. Ainut särmä teidän keskustelussanne on ollut tämä YK:n asema rauhanturvaamisessa. Minä olen sitä mieltä, että YK on menettänyt oman arvostuksensa muutamassa vuosikymmenessä eikä se saa sitä takaisin kyllä vähään aikaan. Elikkä minun mielestäni on ihan yksi ja sama, onko Suomi turvaneuvostossa vai eikö ole.

Se, mistä minä olen pahoillani, on se, että tässä ei avata ollenkaan Euroopan unioniin tämän Lissabonin sopimuksen myötä tullutta yhteisvastuu- ja turvatakuulauseketta. Sekin on sivuutettu olankohautuksella. Venäjä-politiikassa on turvauduttu niihin vanhoihin fraaseihin. Ei ole ymmärretty sitä, että Venäjä on hyväksynyt uuden puolustusstrategian, jossa Nato on päävihollinen. Ei ole ymmärretty sitä, että Venäjän ihmisoikeustilanne ja oikeusvaltiotilanne on niin korruptoitunut ja niin järkyttävä, että siihen olisi pitänyt Suomen puuttua jollakin tavalla eikä lähetellä sinne sellaisia ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa yhtään mitään.

Meidän valtiojohtomme ei ole puuttunut ollenkaan ihmisoikeustilanteeseen Venäjällä. Ainut, joka siihen on puuttunut, on europarlamentaarikko Heidi Hautala, ja minä nostan Heidi Hautalalle tässä kyllä hattua. Täytyy muistaa, että siellä tapetaan jatkuvasti toimittajia ja ihmisoikeuspuolustajia, ja Suomi ei tee yhtään mitään muuta kuin pitää Venäjän kauppasuhteitten kehittämistä erittäin tärkeänä. No, tärkeät ne ovatkin, mutta kyllä nyt jotain pitäisi uskaltaa myös sanoa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuorossa oli särmää. Te edellytitte, olitte sitä mieltä, että tästä selonteosta ei kannattaisi edes keskustelua käydä, koska siinä on haettu konsensusta ja sieltä puuttuvat niin sanotusti ristiriidat ja tässä mielessä potku. Minä oletan, että ed. Ukkolakin joutuu tunnustamaan, että pienelle valtiolle on eduksi, että keskeiset poliittiset toimijat, tässä tapauksessa ulkoasiainvaliokunta, joka arvioi hallituksen toimintakertomusta ulkopolitiikasta, löytävät sen yhteisen linjan, ja siinä on itse asiassa riittävästi särmää, että me voimme täällä arvioida, mikä sen yhteislinjan pohja on ja perustat on ja siellä olevat nyanssit. Ei kai se ole itsetarkoitus, että me riitelemme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Ehkä teidän puheenvuoronne yksi havainto oli myöskin se, että te totesitte, että on ihan se ja sama, onko Suomi YK:n turvallisuusneuvostossa vai ei. Ehkä senkin voi laittaa omaan arvoonsa siltä osin, että kyllä me kaikki, jotka seuraamme kansainvälistä politiikkaa, annamme YK:lle merkittävän roolin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kehityksen edistämisessä, tunnistamme, mikä merkitys turvallisuusneuvoston jäsenyydellä on Suomelle ja sen toiminnoille.

Teidän kantanne sitten Venäjään liittyen: Meillä on kaikilla valmius arvostella ja kritisoida myöskin Venäjää aivan niin kuin me arvostelemme muitakin maita. Ei siinäkään se särmän hakeminen ole se ensisijainen tavoite.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä ed. Ukkolan puheenvuorossa oli särmää; se oli poleeminen puheenvuoro niin kuin ed. Ukkolalta usein kuullaan.

Tuohon turvaneuvostokampanjaan, kun sanoitte, että se on yks hailee, onko Suomi siellä vaiko ei, nyt minäkin tartuin kuitenkin. Se on kuitenkin semmoinen hanke, että jos sinne meinataan päästä, niin kyllä meidän pitää yhteen hiileen siinä puhaltaa myös eduskuntana ja kansanedustajina, ja toivoisin siinä mielessä, että tekin voisitte tässä rivissä ja hankkeessa olla. Itse asiassa meidän pitäisi eduskunnassakin miettiä, mikä meidän roolimme ja niiden meidän kansainvälisten toimijoidemme rooli, jotka kiertävät erilaisia kansainvälisiä kokouksia, tapaavat muitten maitten edustajia, voisi tässä hankkeessa olla, koska se vaatii kyllä erittäin hyvää yhteistyötä ja melkoista nappisuoritusta, että me itsemme tuonne turvaneuvostoon saamme. Kyllä se olisi mielestäni Suomen etu ja jopa maailmankin etu, että voisimme omalta pieneltä osaltamme olla tuota kautta vaikuttamassa maailman myönteiseen kehitykseen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä voin toki tukea sitä, että Suomi pääsisi turvallisuusneuvoston jäseneksi. Mutta minä voin kysyä, mitä hyötyä siitä oli silloin, kun Suomi ensimmäistä kertaa oli turvaneuvoston jäsen. Voisiko teistä joku, joka on niin viisas täällä ulkopoliittisissa asioissa, kertoa minulle, mitä hyötyä siitä oli?

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun tähän Venäjä-politiikan kysymykseen, johon hyvin yleisluontoisesti lähinnä yhteistyön tehostamisena elinkeinoelämän ja myöskin eri hallinnonalojen osalta tässä kertomuksessa viitataan.

Kansallisesti, kansallista talous- ja turvallisuusetua ajatellen, Venäjä-politiikka tarvitsisi huomattavasti aktiivisempaa otetta, ja otan esille tässä nyt nimenomaan meidän metsäteollisuuden ja talouden perusteita järisyttävän puutullikysymyksen.

Vuonna 2006 neljäsosa meidän teollisuutemme puuraaka-aineesta tuli Venäjältä, lähinnä koivukuitua, 17 miljoonaa mottia, ja hallitus jätti tämän EU:n ja Venäjän Wto-neuvottelujen varaan Brysseliin komissaari Mandelsonin hoidettavaksi. Suomi ei ole koskaan jättänyt taloutensa ja hyvinvointinsa näin perustavaa laatua olevaa asiaa toisten hoidettavaksi, vaan on omalla aktiivisella Moskova- ja Venäjä-politiikallaan pyrkinyt kansalliset edut myös taloudessa varmistamaan. Tämä on erittäin vakava virhe, ja valitettavasti hallituksen passiivisuus, katsomossa istuminen, tässä Venäjä-politiikassa näkyy myös koivukuidun vapauttamiseen syntyneiden mahdollisuuksien laiminlyöntinä, mitä tässä on pari kertaa ollut, diplomaattisiin kengännauhoihin kaatumiset ym.

Tämä on erittäin vakava asia, koska meillä niin UPM:n, Stora Enson kuin koko metsäteollisuuden osalta maa järisee monella paikkakunnalla. Tämä puuhuolto ja puun saatavuus on siis erittäin tärkeä asia, ja pitäisin tärkeänä, että nyt pohdittaisiin Suomen ja Venäjän hallitusten suojeluksessa sellaisten yhteisten metsäteollisuuden ja metsätalouden yhteistyön edistämiseen liittyvien projektien käynnistämistä, jotka tukisivat toisaalta Venäjän lähialueiden ja Suomen metsätalouden ja myös koivun käyttöön liittyvän yhteiskuntataloudellisen edullisuuden, niin aluetalouden kuin teollisuuspoliittisen merkityksen, huomioon ottamista. Tämä on laajemmin tietysti myös eri hallinnonalojen, hallituksen ja eduskunnan pohdittava asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! YK on kuitenkin se ainoa mahdollisuus, joka meillä on. Yksinapainen maailma tai Yhdysvaltain ja Kiinan varaan rakentuva maailmanjärjestys Tyynen valtameren ylitse ei ole oikein. Jos ajatellaan ilmastonmuutoksen hillintää, joka on kaikkein suurin haaste, mitä tällä planeetalla on, niin se tapahtuu ainoastaan monenkeskisesti ja YK:n Unfccc-ohjelman puitteissa eli ilmastonmuutosohjelman puitteissa.

On käyty erilaista keskustelua Kööpenhaminan epäonnistumisen jälkeen. Onko YK enää se ympäristö, jossa voidaan näitä ilmastokokouksia järjestää, siis onko aika ikään kuin mennyt tämän YK-järjestelmän ilmastonmuutoskokousten ohitse? Ei ole mennyt, se on minun käsitykseni. Meillä on nimenomaan vain tämä vaihtoehto, jonka pohjalta kaikki valtiot, kaikki maat ja kansat ovat mukana. Sen lisäksi tietysti on erilaisia ryhmittymiä, jotka myös toteuttavat ilmastonmuutosta hillitsevää politiikkaa, mutta se tulee ikään kuin siihen lisäksi.

Arvoisa puhemies! Käytän vielä lyhyesti puheenvuoron ilmastonmuutoksesta, koska on hienoa, että se on tähän edes näin laajasti otettu mukaan.

Rahoitus on huomioitava. Ilmastorahoituksesta ja sen turvaamisesta puhutaan, mutta sen rahoituksen on oltava lisäävää, ja se ei voi olla odaa, vaan sen pitää olla lisärahoitusta. Tämä oli keskeinen kysymys myös Kööpenhaminassa. Unepia, YK:n ympäristöohjelmaa, tuetaan aivan oikein, se on tärkeä asia.

Haluaisin nostaa myös kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen tähän keskusteluun. Se kokoontuu joka kevät New Yorkissa YK:ssa, sillä on tällainen kahden vuoden periodi, aina ensimmäinen ja toinen vuosi, erilaisia kysymyksiä, ilmasto-, väestökysymyksiä. Nimenomaan tätä hiipuviin raaka-aineisiin ja muihin mahdollisuuksiin liittyvää problematiikkaa on siellä ollut esillä. Eduskunnasta on ollut monina vuosina 1990-luvun puolenvälin jälkeen edustus näissä kestävän kehityksen toimikunnan kokouksissa, ja se on voinut nojautua hyvin Suomen YK-edustuksen tukeen, mutta nyt viime vuosina, tämän vaalikauden aikana näin ei ole enää tapahtunut. Mielestäni se on puute. Toivoisi, että myös ulkoasiainvaliokunta aktivoituisi tuon asian suhteen.

Ilmastonmuutoksen ongelmat johtavat moniin ongelmiin, muun muassa makean veden vähenemiseen ja ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöihin, kuivuuteen ja myös konflikteihin sitten viime sijassa. Sellaisen YK-ohjelman kuin aavi-koitumisen vastaisen toiminnan ohjelman eli Unccd:n tukemisessa Suomi oli vuosia sitten merkittävässä asemassa myös taloudellisena tukijana, ja tuo on kohtuullisen pieni ohjelma. Sen tukemista Suomi toivon mukaan jatkaa edelleen tulevina vuosina.

Mainitsin jo aikaisemmin biodiversiteetin ja totean, että valiokunta on viitannut YK:n metsäfoorumiin ja myöskin ilmastonmuutoksen hillinnän ohjelmassa olevaan metsien merkitykseen ja tähän Redd-kampanjaan, joka YK:ssa on menossa tämän ilmastonmuutoksen hillinnän yhteydessä, siis niin, että ei tuhottaisi metsäalaa, siitähän johtuu keskeisesti ilmastonmuutoksen nopea eteneminenkin. Tässä kohdin on kyllä varoittava sana hyvä sanoa: Suomen osuus ei voi olla suomalaisten metsätaitojen, ikään kuin suomalaisen metsänhoidon tavan vieminen subtropiikkiin tai tropiikkiin. On erikseen ne alueet, missä metsän istutus on paikallaan, mutta se ei ole sellaista metsätalouden tehotaloutta, mihinkä me olemme meidän puupeltojemme yhteydessä tottuneet. Siinä pitää ottaa myös huomioon biodiversiteetti, mikä on tärkeä nimenomaan tropiikissa ja subtropiikissa.

Lopuksi pari sanaa Itämeri-politiikasta. Täällä ulkoasiainvaliokunta katsoi, että lausuman johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat riittäviä. Valiokunta viittaa tässä lausumaansa, joka on aktivoinut hallitusta Itämeri-politiikassa. Kuitenkaan ei voi yhtyä siihen, että tuossa hallituksen kertomuksessa selostetut toimenpiteet — muistaakseni 71 Itämeri-politiikassa — olisivat riittäviä, ja tässä viittaan vain vaikkapa ympäristövaliokunnan yksimieliseen lausuntoon, joka toteaa, että ne eivät ole olleet riittäviä.

Sitten siihen Venäjä-politiikkaan. Mitä tulee kunnioittaamaani Euroopan parlamentin jäseneen Heidi Hautalaan — oliko se niin, ed. Ukkola, että hän on rohkea ollut aina — niin kyllä tietysti voidaan kysyä, milloin se rohkeus aina on paikallaan. Hänhän oli rohkea silloin 100-vuotisjuhlassakin, kun tänne vieraaksi kutsuttu Venäjän delegaatio oli paikalla ja hän käytti sen hyvin muistamamme puheenvuoron. En tiedä, onko se sitten oikeaa rohkeutta vaiko sitten sellainen, että kaikissa niissä neuvotteluissa, jotka Suomen valtionjohto käy Venäjän kanssa, otetaan myös nämä ed. Ukkolan mainitsemat ongelmakysymykset esiin. Mutta se, millä tavalla muuten juhlallisuuksien yhteydessä ongelmia nostetaan esille, kun eduskunta juhlii satavuotista toimintaansa, on sitten ehkä toinen kysymys.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen ihan oikein sanoi, että valtionjohto käy neuvotteluja Venäjän johdon kanssa. Eduskunta ei tiedä niistä neuvotteluista, minkälaisia neuvotteluja valtionjohto käy, koska valtionjohdolla, presidentillä nimenomaan, ei ole minkäänlaista parlamentaarista vastuuta. Elikkä tärkeintä jatkossa kyllä on — minä toivoisin, että olisitte nyt tukenut sitä perustuslakiuudistusta, jossa tämä asia olisi jonkin verran korjaantunut — ilman perustuslakiuudistustakin, että presidentin neuvotteluissa on aina mukana eduskunnalle vastuussa oleva ulkoministeri. Tähän asiaan täytyy tulla muutos.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän päivän eduskunnan seminaarissa nämä asiat olivat esillä, nimenomaan se, millä tavalla eduskunta pystyy seuraamaan valtionjohdon toimintaa. Tässä tuli myös tasavallan presidentin rooli esille, ja valtio-oppinut perustuslakiasiantuntija totesi, että tilanteet kehittyvät. Varmasti myöskin tämä seuranta ja parlamentaarinen valvonta koko ulkopolitiikan alueella tulee kehittymään, mutta se voi tapahtua myös ilman, että me viemme tasavallan presidentin ulkopoliittisia oikeuksia.

Katri Komi /kesk:

Herra puhemies! Ensin muutama kommentti käytettyihin puheenvuoroihin.

Ed. Rajamäelle toteaisin vain sen, että puutullien osalta on turha väittää, etteivät ministeri Väyrynen ja pääministeri Vanhanen olisi tehneet mitään. He toimivat kyllä siinä asiassa niin kuin heidän kuuluikin.

Ed. Ukkolalle turvaneuvostosta sen verran, että yksi hyvä puoli siinä, että Suomi olisi jäsen, on se, että Suomella ei ole varsinaisia omia intressejä siellä ajettavanaan, ja se tekee meistä osaltaan hyvän jäsenen.

Ed. Kaikkonen toivoi, että kansanedustajat paremmin pystyisivät myös edistämään tätä turvaneuvostokampanjaa. Meillä oli juuri Ipun johtokunnan ja lähtevän delegaation kokous, menemme Ipun yleiskokoukseen ensi viikolla. Meillä oli suurlähettiläs Pasi Patokallio kertomasta tästä kampanjasta, ja hänellä on mahdollisuus tulla pariksi päiväksi sinne mukaan. Toivon, että kansanedustajat pystyvät myös omalta osaltaan ja omia kontaktejaan hyödyntämällä auttamaan tässä asiassa myös siellä.

Muina asioina ilman muuta valiokunnan jäsenenä yhdyn näihin asioihin, mitä tässä mietinnössä on. Korostan muutamaa asiaa. Tosiaan vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on edelleen tärkeää, se täällä nostettiin tänään esille. Rauhanrakennukseen ja välitystoimintaan on hyvä panostaa. YK:n mandaatilla toimivista joukoista olen samaa mieltä kuin ed. Laukkanen aikaisemmin. 1325-toimintaohjelman toimeenpanossa ja nimenomaan sen hyödyntämisessä laajemminkin toivoisin lisäpanostuksia ja sitä, että sitä hyödynnettäisiin myös kansainvälisessä toiminnassamme ja sen tiedotusta toteutettaisiin paremmin maailmalla ja kansainvälisillä foorumeilla.

Arvoisa puhemies! Muutama muu asia: Toivoisin, että kansanedustajat pystyisivät osallistumaan YK-delegaatioihin nykyistä systemaattisemmin. Näin YK:n yleiskokouskin toivoi vuonna 2008. Koulutusta tarvittaisiin lisää YK-asioihin. Nyt on yleensä pieni se porukka kansanedustajia, joka on jo aikaisemmin tällä saralla toiminut ja joka on näistä asioista kiinnostunut. Esimerkiksi norjalaisia kansanedustajia koulutetaan vähän meikäläisen maanpuolustuskurssin tapaan. Viikkotolkulla he ovat New Yorkissa tutustumassa YK:hon ja sen alaisiin järjestöihin. Ehkä koulutuksen myötä myös eduskunnalle kuuluva valvontarooli voisi vahvistua.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi vastaisin ed. Ukkolan välipuheessaan heittämään haasteeseen siltä osin, kun hän pyysi, että joku kertoisi meille, mitä Suomen ensimmäisellä YK:n turvaneuvoston jäsenyyskaudella Suomi sai todella aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomi oli ensimmäisen kerran YK:n turvaneuvoston jäsen vuosina 1969—1970. Normaalistihan nämä jäsenyydet ovat kaksivuotisia. Ehkä yksi merkittävimpiä asioita, mitä Suomi silloin tuossa maailmanpoliittisessa tilanteessa teki, oli vaikuttaminen Salt-neuvottelujen käynnistymiseen. Nehän käynnistyivät vuonna 1970, ja kuten hyvin ed. Ukkola tietää, osa näistä neuvotteluista pidettiin Helsingissä. Näiden Salt-neuvottelujen pohjalta ei ainoastaan saatu näitä aseistariisuntasopimuksia — tai hillintäsopimuksia, tuossa vaiheessa varustelun hillinnän sopimuksia — vaan käynnistyi myöskin Etyj, Etyk-prosessi. Sen huipentuma oli tietysti vuosi 1975, jolloin täällä Helsingissä oli kaikkien pohjoisen pallonpuoliskon maiden edustajat Vancouverista Vladivostokiin, ja siitä tämä Etyj-prosessi on lähtenyt liikkeelle.

Oli muitakin aiheita, joita Suomi luonnollisesti ajoi tuossa vaiheessa hyvin voimakkaasti — Suomen rooli oli keskeinen, totta kai. Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen kylmä sota kärjistyi voimakkaasti suurvaltojen välillä ja myöskin Vietnamin sota oli käynnissä, ja Suomen rooli oli keskeinen turvaneuvoston jäsenenä liennyttämässä suurvaltajännitettä, joka silloin vaikutti YK:ssa hyvin voimakkaasti, ed. Ukkola. Sen seurauksena, arvoisa puhemies, myöskin Max Jakobson nousi keskeiseksi ehdokkaaksi, koska hän veti silloin Suomen valtuuskuntaa YK:ssa, nousi keskeiseksi pääsihteerikandidaatiksi. Monista syistä, joihin nyt en mene, tämä sitten kuitenkin kariutui.

Tämän halusin vain lyhyesti sanoa, kun täällä eduskunnassa, arvoisa puhemies, monta kertaa halutaan heitellä, vähätellä ja todeta, ettei sillä ja tällä ole mitään merkitystä, ja sitten kun ruvetaan katsomaan tarkemmin asioita, me näemme, että todella Suomi pienenä valtiona YK-tasoisen järjestön toiminnoissa pystyy antamaan juuri tämän välittävän roolinsa vuoksi koko ajan merkittävämmän panoksen, ja soisin, että eduskunta antaisi sille tukensa eikä tällaisilla kepeillä huomautuksilla vain vähättelisi.

Arvoisa puhemies! Menisin sen jälkeen sitten tähän varsinaiseen puheenvuorooni, joka käsittelee tätä hallituksen toimenpidekertomusta ja ulkoasiainvaliokunnan mietintöä, aivan lyhyesti.

Tämä mietintöhän keskittyy YK:hon hyvin paljon ja monenkeskiseen yhteistyöhön. Olemme valinneet ulkoasiainvaliokunnassa tarkoituksellisesti tämän suunnan johtuen monista seikoista. Yksi seikka on tietenkin se, että YK:n rooli ylipäätään kansainvälisessä poliittisessa kehityskeskustelussa on jäänyt taaemmaksi. Aivan kuten ed. Kanerva täällä totesi, YK-reformia tarvitaan, sitä joudutaan uusimaan. Ennen kaikkea niin sanotuissa taloudellisissa turvakysymyksissä on YK sivuraiteilla. Siihen, arvoisa puhemies, niin kuin ulkoasiainvaliokuntakin mietinnössään toteaa, me otamme kantaa siten, että on ihan järkevää pohtia jopa, lainausmerkeissä sanottuna, taloudellisen turvaneuvoston perustamista, joka itse asiassa luontevimmin rakentuu tämän muodostuneen G20-ryhmän ympärille. Siihen tässä valiokunta selkeästi antaa tukensa yksimielisesti ilman särmiä, ed. Ukkola. Eli tässä on lähtökohtana se, että tunnistetaan se tarve globaalihallinnolle.

Aivan keskeistä, niin kuin useissa puheenvuoroissa täällä on esille tullut, on se rooli, mikä YK:lla on globaalikehityspolitiikassa. Sen vuoksi juuri myöskin kehitysyhteistyötavoitteista on syytä pitää kiinni, ja kuten valiokunnan puheenjohtaja Salolainen täällä sanoi, ulkoasiainvaliokunta on seisonut järkähtämättä niiden tavoitteiden takana, jotka tähtäävät tämän 0,7 prosentin saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä, ja on koko ajan korostanut sitä.

Siihen liittyy tietysti tämä tekninen ja taktinen huomio myöskin, että jos me vakavasti — ja ainakin tämän salin enemmistö aivan vakavasti siihen suhtautuu — tätä turvaneuvoston jäsenyyskampanjaa ajamme, niin kyllä meidän uskottavuuttamme kansainvälisessä politiikassa, YK-politiikassa ratkaisevasti heikentää se, että jo vuonna 1970 tasavallan presidentti Kekkonen YK:n täysistunnossa, juhlaistunnossa, puhuessaan totesi, että Suomi tulee 1970-luvun loppuun mennessä saavuttamaan tuon 0,7 prosenttia. Kerran se saavutettiin vuonna 1991, ja sen jälkeen se sieltä romahti historiallisen alas, ja edelleenkin meillä on tuo tavoite saavuttamatta. Kyllä meidän kansainvälisen politiikan uskottavuuteenkin vaikuttaa se, olemmeko kehitysyhteistyössä mukana niissä tavoitteissa, joihin olemme sitoutuneet. Sanoin, että se on tietysti taktinen syy turvaneuvoston jäsenyyden perusteena sille; kehitysyhteistyöllä on itseisarvoa globaalin köyhyyden ongelmien ratkaisemisessa.

Arvoisa puhemies! Eräs keskeinen seikka, jonka me olemme aivan ponteen laittaneet valiokuntana — se on ihan ponsiseikka — on se, että Suomi on keskeinen — vaikka meidän määrärahamme ovat edelleen pieniä suhteessa esimerkiksi muihin Pohjoismaihin — rahoittaja YK-järjestelmälle, monenkeskiselle järjestelmälle. Me rahoitamme suhteessa kansantuotteeseemme reilusti enemmän kuin useimmat maailman muista maista. Tästä huolimatta, arvoisa puhemies, Suomi on voimakkaan aliedustettu YK:n virkaportaissa, kansainvälisissä järjestöissä olevassa asiantuntijakaartissa. Me olemme voimakkaan aliedustettu. Minä henkilökohtaisesti sen tiedän, kun olen ollut töissä YK:ssa. Tiedän vallan mainiosti, millä tavalla Italia, millä tavalla Belgia, millä tavalla Ranska, millä tavalla lukuisat jäsenvaltiot, länsieurooppalaiset maat, jotka rahoittavat myöskin YK:ta, sitovat käytännössä omiin rahoituspäätöksiinsä myöskin, että siellä on viroissa heidän maidensa kansalaisia. Suomi ja Pohjoismaat ovat tässä täysin avuttomia, ja me olemme jälkijunassa kaikilla tasoilla koskien sekä YK:n avainvirkoja, kansainvälisten järjestöjen johtotehtäviä että myöskin tavallaan alempitasoisia virkamiestehtäviä.

Tässä suhteessa nyt valiokunta kiinnittää vakavaa, vakavaa huomiota siihen, että suomalaisten on panostettava myöskin siihen, että meitä suomalaisia on vaikuttamassa kansainvälisissä järjestöissä myöskin staffin puolella, henkilökunnan puolella. Sitä kautta meillä säilyy luonteva vuorovaikutus jatkuvasti myöskin kansallisella päätöksenteolla ja näillä kansainvälisillä järjestöillä. Tähän suuntaan nyt valiokunta ottaa alleviivatusti kantaa ja toivoo, että hallitus tässä terästää otettaan — on näin tehnytkin, mutta saisi tehdä entistä enemmän.

Viimeinen huomio, arvoisa puhemies, liittyy myöskin kansainvälistymisen yhteen ulottuvuuteen, joka tässä valiokunnan mietinnössä ei ole niin suuresti esillä mutta näkyy. Siellä puhutaan suojeluvastuun periaatteesta, joka liittyy tietenkin muissa maissa tapahtuviin kriiseihin ja niiden hallintaan. Mutta suojeluvastuuseen ja oikeusvaltioperiaatteisiin kuuluu myöskin se, että Suomi myöskin tunnistaa sen, että maailma pienentyy, ihmiset liikkuvat ja rajojen ylitse tullaan.

Tämä käsittämätön ilmiö, mikä Suomessa tällä hetkellä on — käsittämätön ilmiö, mikä Suomessa on — on se, että me olemme siirtyneet lähes 1930-luvun aatemaailmaan, missä vainotaan ihmisiä, jotka puhuvat myönteisesti maahanmuuttajista. Tämä on uskomaton tilanne, ja hallitus vain pesee käsiään eikä ota vakavasti tätä asiaa. Me olemme hyvin hyvin hyvin vaikeassa ongelmassa kiinni, jos vallitsee tällainen toimittajiin — mistä ed. Ukkola on aina kiinnostunut — tutkijoihin ja myöskin poliitikkoihin liittyvä painostus, jossa ihmiset joutuvat salaisissa osoitteissa elämään voidakseen kirjoittaa pluralistisista lähtökohdista, ihmisoikeuksia kunnioittavista lähtökohdista. Tämä ilmiö on viimeksi 1930-luvulla Suomessa ollut, ja sen lopputuloksena pahimmillaan on puhdas arjalainen yhteiskunta, ja me tiedämme, mistä silloin on kysymys.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljusen viimeisestä huomautuksesta elikkä maahanmuuttajista kirjoittaviin tutkijoihin ja toimittajiin suhtautumisesta minä olen ihan täysin samaa mieltä. Sellaista ei tule Suomessa suvaita.

Sen sijaan minun muistikuvani silloin toimittajana ja Salt-neuvotteluissakin mukana olleena toimittajana oli se, että se nyt ei kyllä johtunut Suomen aktiivisesta panoksesta turvaneuvostossa, ei missään nimessä. Etyk-prosessi käynnistyi jo 1950-luvulla, kun Neuvostoliitto teki tästä aloitteen. Ja kun Kekkonen ei pystynyt sitä enää juuri torjumaan, niin sitten hän otti ja toi sen tänne Suomeen. Samalla tavalla tietyllä tapaa Salt-neuvottelu — joka oli ydinaseiden riisuntaa koskeva neuvottelu eikä suinkaan Euroopan turvallisuutta koskeva neuvottelu, ensimmäinen askel siihen sopimukseen, minkä suurvallat sitten saivat — kyllä johtui Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisistä asioista ja sopimisesta eikä suinkaan Suomen panoksesta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on siinä oikeassa, ei kuitenkaan 1950-luvun osalta, että Neuvostoliitto ajoi voimakkaasti ideaa turvajärjestelyistä Euroopassa ja jopa näistä aseistariisuntasopimuksista.

Se, että Suomen roolia vähättelette, on virheellistä, koska ei se ole huono piirre, että pieni maa, joka tunnistaa ongelman, tarttuu aloitteeseen, jonka suurvalta tekee ja jota ei tahdota muualla niellä, ja on aktiivinen sen suhteen. Siinä turvaneuvoston jäsenyys meillä oli aivan ratkaiseva. Suomen ulkopolitiikkahan perustui suhteessa Neuvostoliittoon seuraavaan viisauteen, ja tätä vertailua olen usein käyttänyt: Iso mies ja pieni mies törmäävät kujalla. Iso mies sanoo: "Minä en moukkia väistä." Pieni mies sanoo: "Mutta minä väistän."

Tähänhän se perustuu: me väistämme, otamme taka-askeleen, me pystymme olemaan lääkärinä emmekä tuomarina. Tätä taitavaa diplomatiaa Suomi harrasti koko turvaneuvostokauden, ja tulokset näkyivät. Sitten tulivat Saltit ja Etyjit. Eli aloitteita voi tulla eri puolilta maailmaa, mutta siinä täytäntöönpanemisessa Suomi oli avainroolissa juuri 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, myöskin kiitos presidentti Kekkosen aktiivisen vaikuttamisen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä palaisin näihin luonnonvaroihin ja siihen, kun kerrotaan, että jos kolmas maailmansota syttyisi, niin se olisi varmaan syynä luonnonvarojen jakoon, kuka niitä saa käyttää.

Kävimme valiokuntamatkalla Kiinassa ja Intiassa — kaksi maailman väkirikkainta maata — ja siellä kerrottiin, että sähkö ja vesi ovat heidän suurimmat ongelmansa. Nyt sitten kumminkin nämä maat näkyvät varallisuuden ja rahansa käyttävän aseitten hankintaan. Viime viikolla tuli tieto, että nyt ovat voimakkaasti lisääntyneet asehankinnat ja suurimpina hankkijoina ovat olleet Kiina, Intia ja Afrikka. Elikkä nämä maat käyttävät tämän varallisuutensa tällaiseen aseitten hankintaan, kun pitäisi näitten ihmisten ja maitten katsoa, että nämä luonnonvarat piisaavat, ja vaikka merivedestä nyt ruveta tekemään makeata vettä.

Kun suurimmat aseitten myyjät ovat USA, Venäjä ja Ranska, niin näitä maita nyt pitäisi suomalaistenkin kansanedustajien vastuuttaa, että eivät nyt myisi sinne kriisialueelle aseita. Taitaa olla tuolla Lähi-idässäkin, että milloin aseistetaan mitäkin maata ja milloin ne aseet kääntyvät ketäkin vastaan. Kun aseita ei myydä ja rahat käytetään ihmisten olojen parantamiseen, niin silloin ei tarvitse lähettää näitä rauhanturvaajia eikä kriisipesäkkeitä ole. Tämäkin näkökulma pitäisi ottaa kyllä nyt voimakkaasti huomioon.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin lyhyt kommentti vielä siitä, miksi mietinnössä ei käsitellä Venäjää. Sen takia, kun valiokunta valitsi pääaiheekseen Suomen YK-politiikan, puhutaan YK-politiikasta.

Toinen näkökulma liittyy myöskin kysymykseen, miksi ei tuomita esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksina journalistien murhia. Ulkoasiainvaliokunta tuomitsi nämä erittäin voimakkaasti antamassaan lausunnossa koskien hallituksen ihmisoikeusselontekoa, ja siitä on aikaa parisen viikkoa. Siksi ei myöskään ihmisoikeusulottuvuutta, joka sekin on keskeinen pilari YK-toiminnassa, tässä paperissa nyt kovin paljon edes avata. Eli nyt keskityttiin nimenomaan kehityspoliittisiin ja rauhanturvaamiskysymyksiin, jotka ovat niitä keskeisiä pilareita YK:n toiminnassa jatkossakin.

Minusta oli oikein hyvä, että ed. Kimmo Kiljunen palautti hieman mieliin YK:n turvaneuvoston merkitystä. Se on edelleenkin erittäin merkittävä, olkoonkin että kyllähän YK organisaationa ja järjestönä, globaalina toimijana, on erittäin suuren muutostarpeen äärellä. YK-reformi on välttämätön suorittaa, jotta YK säilyttäisi globaalissa politiikassa sen roolin, mikä sillä on aikaisemmin ollut. YK on ollut aloitteellinen, aktiivinen, nyt se näyttäytyy sellaisena jähmeänä organisaationa, jossa puolentoistasadan maan edustajat istuvat paikallaan ja ikään kuin vain näyttäytyvät läsnäolollaan ilman, että siellä käydään ehkä niin kovin pitkälle menevää konkreettista dialogia ajankohtaisista maailman ongelmista. Sen takia on hyvin tärkeää, että Suomi omassa toiminnassaan kiinnittää huomiota myöskin YK:n alaisten organisaatioiden toimintaan, pyrkii olemaan niissä aktiivinen ja pyrkii omalla politiikallaan rekrytoimaan sinne suomalaisia. Nytkin tällä hetkellä voidaan puhua selvästä aliedustuksesta ja hyvin alhaisen tason paikoista, mitkä tällä hetkellä ovat suomalaisten hallussa. Mutta joka tapauksessa YK:n suuri rooli on sellainen, että YK:n turvaneuvostojäsenyyttä ehdottomasti Suomen pitää aktiivisesti tavoitella.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ei siitä varmasti mitään haittaakaan ole, että tavoitellaan, mutta en minä tiedä, onko siitä nyt kovin suurta hyötyäkään. Turvallisuusneuvostossa päätöksiä tekevät ne viisi suurta, joilla on veto-oikeus. (Ed. Kimmo Kiljunen: Eivät tee!) Tämä on tosiasia, ei se siitä muuksi muutu. Sitten sitä voisi kannattaa, jos esimerkiksi Kiinalla, Venäjällä, USA:lla, Ranskalla ja Englannilla ei olisi veto-oikeutta. Silloinhan se olisi ihan tasapainoinen järjestö, joka voisi ehkä toimiakin.

Mutta siinä tietenkin ed. Laukkanen ja muut YK-aktivistit tässä salissa ovat ihan oikeassa, että YK tarvitsee kyllä remontin. Jos nyt edes tämä asia olisi sitten se Suomen suuri asia, jos Suomi sitten pääsee sinne turvallisuusneuvostoon, niin se ehkä auttaisi jotain. Siitä olisi ehkä jotain hyötyäkin meille.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olisi todella harmillista, jos nyt lähtisi viesti maailmalle Suomen eduskunnasta, että meillä on sellainen asenne, ettei tämä Suomen tavoite olekaan tärkeä. Se nyt kuitenkin on selkeästi hallituksen asettama tavoite. Ulkoministeri on saanut tehtäväksi resursoida tätä ja kampanjoida aktiivisesti, ja kampanjointi onkin meneillään. Minun mielestäni pitäisi vielä voimakkaammin kampanjoida sillä tavalla, joka on Suomelle ominaista, ja hakea yhteistyötä sellaisten maaryhmien kanssa, joiden kanssa me voimme myöskin jakaa näkemyksiä maailmanpolitiikasta, niistä suurista linjoista, joissa voimme olla vaikuttamassa.

Minä vielä kerran tämän sanon, että jos halutaan olla rauhan välittämisen, rauhanrakentamisen ja rauhanturvaamisen suurvalta, meidän paikkamme on ilman muuta silloin YK:n turvaneuvostossa. Kyllä tekin, ed. Ukkola, haluaisitte istua niissä kammareissa, joissa todella asioihin vaikutetaan. Silloin jos me olemme turvaneuvostossa, pieni Suomi on kokoaan merkittävästi suurempi, ja siellä se meidän vaikutusvaltamme myöskin parhaiten kanavoituu niissä asioissa, joissa me olemme YK-politiikan painopisteet asettaneet.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen, minä olen niin pieni ja mitätön kansanedustaja, että on yksi lysti mitä minä sanon, siitä ei nyt maailma kaadu.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on kuitenkin foorumi, jossa kannattaisi käyttää puheenvuorot sillä tavalla, että ne vievät asioita eteenpäin. Kenenkään ei tarvitse aliarvioida itseänsä. Te, ed. Ukkola, olette täällä ihan kansan valitsemana edustajana kuin kuka tahansa. Minusta on valitettavaa, jos me vähättelemme täällä turvaneuvostoa, sen roolia, ennen kaikkea turvaneuvoston jäsenyyttä.

Ed. Ukkola on tietysti täysin oikeassa, että viisi pysyvää jäsentä veto-oikeuksineen ovat ratkaisevia päätöksentekijöitä. Tietysti viime kädessä veto-oikeudella on aina mahdollista torjua se tehtävä päätös. Ne eivät välttämättä voi niitä päätöksiään ajaa niin kuin ne haluavat, mutta se torjuntamahdollisuus siellä on olemassa. Mutta silloin tulee sitten se kysymys siitä, mitä siinä ne muut voivat tehdä silloin, kun siellä on konfliktitilanne näiden suurten kesken. Jos halutaan päästä päätökseen, niin kyllä siinä tulee silloin pienille toimijoille suuri mahdollisuus toimia välissä aktiivisesti, yrittää löytää kompromissi, jotta saataisiin yhteistä junaa vietyä eteenpäin.

On aivan totta, että YK-reformi on välttämätön juuri sen vuoksi, että saataisiin näitä pysyviä jäseniä laajennettua. On itsestään selvää, että nämä viisi pysyvää jäsentä edustavat toisen maailmansodan jälkeistä tilannetta puoli vuosisataa taaksepäin. Tänä päivänä on aivan muita toimijoita, joiden pitäisi olla turvaneuvostossa pysyvinä jäseniä. Siellä on kehitysmaita Intiasta Brasiliaan. Afrikan maa tarvittaisiin varmasti, ja luonnollisesti mielellään EU yhtenäisesti. Sitähän mekin tässä esitämme ulkoasiainvaliokuntana, mutta jos ei, niin vähintään Saksan ja Japanin täytyisi olla mukana. Luettelen vain maita, jotka ovat keskeisiä toimijoita kansainvälisessä järjestelmässä ja joita tarvittaisiin pysyvinä jäseniä. Veto-oikeutta kukaan ei halua laventaa, mutta pysyvää jäsenyyttä kyllä, ja silloin näitä vaihtuvia jäseniäkin tulisi lisää.

Turvaneuvostolla on ehdoton rooli, ja jokaisella maalla, jolla on siellä jäsenyys, on keskeinen kansainvälisen politiikan toimintamahdollisuus. Sitä ei kyllä pidä vähätellä. Suomi on aina pieni, aivan niin kuin ed. Laukkanen sanoi, ja jos tätä pienuutta haluaa käyttää hyväksi, niin tuo on se foorumi, missä sitä voi käyttää hyväksi.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Lienee syytä tässä todeta varmuudeksi sekin, että kyllä kokoomus osaltaan on tukemassa Suomen tavoitteita ja toimintaa YK:ssa ja myös tätä jäsenyyshanketta turvallisuusneuvostossa.

Suomi on pieni maa. Maailmassa on noin 200 valtiota. Saman verran tässä salissa on kansanedustajia. Jos näin ajatellaan, niin ei täällä sitten yhden kansanedustajankaan kannattaisi jatkuvasti tai ylipäätään olla puhumassa ja äänessä, jos ei usko siihen vaikuttamiseen. Jos me pystymme maailmassa vaikuttamaan enemmän kuin tuon puolen prosentin verran, niin silloin me olemme toiminnallamme onnistuneet ja tehneet sen velvollisuuden, mikä meillä kansakuntana YK:ssa ja tässä maailmassa on.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin vielä tukea tätä ed. Kimmo Kiljusen esiin nostamaa ajatusta siitä, että meidän on syytä ajaa suomalaisia asemiin ja erilaisiin tehtäviin myös YK:n sisällä ja tätä kautta kehittää YK:ta ja viedä eteenpäin niitä hyvän hallinnon periaatteita, joita meillä Suomessa ja Pohjoismaissa on. Hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluisi varmasti sekin, että turvaneuvosto luopuisi tästä veto-oikeudesta ja uudistaisi rakenteitaan, ja toivottavasti siihen päästään joku päivä. Se voi olla yksi pieni ajatus tässä meidän turvaneuvostokampanjassamme, mutta muutoin se on ylipäätään tietysti maailman turvallisuuden kehittäminen.

Emme me suuri maa ole, mutta, arvoisa puhemies, kyllä Suomi on kuitenkin ollut kokoaan suurempi maa rauhanrakentamisessa maailmassa. Meillä on siitä esimerkkejä vuosikymmenien varrelta useitakin, vaikkapa se edellisen turvaneuvoston Salt-neuvotteluprosessi tai Urho Kekkosen Etyk-prosessi aikanaan tai viime vuosilta Martti Ahtisaaren työ ja siitä tullut Nobel-tunnustus, joka edelleenkin jatkuu.

Kyllä, arvoisa puhemies, tätä työtä kannattaa jatkaa myös YK:ssa.