4) Laki työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta
Arja Karhuvaara /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa
esitetään työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n
muuttamisesta niin, että laittomiksi tuomituista työtaistelutoimenpiteistä voitaisiin
tuomita hyvityssakon lisäksi myöskin vahingonkorvaukseen. Hyvityssakko
pysyisi nykyperusteisena, ja vahingonkorvaus voitaisiin määrätä vasta,
jos työtuomioistuimen laittomaksi tuomittua lakkoa ei ole
lopetettu 24 tunnin kuluessa tuomiosta.
Työelämän työrauhaa säädellään
työehtosopimuslailla vuodelta 1946 ja työriitojen
sovittelusta annetulla lailla vuodelta 1962. Lainsäädäntöä on
uusittu viimeisten 20 vuoden ajan, mutta vuodelta 1946 peräisin
oleva, edelleen voimassa oleva laki oli aikanaan tehty siihen maailmaan.
Työtaistelu on laillinen, kun se ei työsopimuksen
voimassa ollessa kohdistu mihinkään sopijapuolia
sitovaan työehtosopimuksen kokonaisuuteen tai sen yksittäiseen
määräykseen. Sopimuksiin sidotut yhdistykset
ovat myös velvoitettuja huolehtimaan siitä, että myös
niiden ja sopimusten alaiset yhdistykset, työnantajat,
työntekijät jne., noudattavat sopimuksia eivätkä järjestä laittomia
työelämähäiriöitä sopimuksen
voimassaoloaikana. Työriitojen sovittelusta annetun lain mukaan
aiotusta työnseisauksesta tai sen laajentamisesta on tehtävä myös
kahden viikon määräajassa ilmoitus sovittelijalle.
Arvoisa puhemies! Ongelmat Suomen työrauhajärjestelmässä ovat
moninaiset, ja tämä tekemäni lakialoite
laittomiksi tuomittujen lakkojen vahingonkorvaustuomioiden mahdollistamisesta
kohdistuu vain ongelmavuoren huippuun. Suomessa laittomista lakoista
voidaan tuomita hyvityssakkoon, mikä on erityisluonteinen
työoikeudellinen seuraamus. Hyvityssakon summa tarkastetaan
kolmen vuoden välein, ja summa on maksimissaan tällä hetkellä 28 300
euroa. Hyvityssakko ei voi kohdistua yksittäiseen työntekijään.
Sakon määrään vaikuttavat kunkin
työmarkkinahäiriön kokonaistilanne, vahingon
ja syyllisyyden määrä, työntekijäryhmän
koko jne.
Suomalaisessa työmarkkinakäytännössä on suuri
epäsuhta langetettujen sakkojen ja työtaistelutoimenpiteiden
aiheuttamien vahinkojen välillä, esimerkkeinä työtuomioistuimen
Ilmailualan Unionille joulukuussa 2009 langettamat hyvityssakot
13 000 euroa verrattuna Finnairin 6,7 miljoonan euron tappioihin
ja Suomen matkailumaineelle tulleisiin kolhuihin. Myös
työmark- kinatuomioistuimen yhä uudelleen laittomiksi tuomitsemia
lakkoja on jatkettu hyvityssakoista ja oikeudenkäyntikulukorvauksista
huolimatta. Muun muassa Toimihenkilöunioni ketjutti viime joulu—tammikuussa
erilaisia lakkoja kahdeksan kertaa saaden hyvityssakoiksi tuomiopöytäkirjojen
mukaan 142 838 euroa, summan, joka sai liiton puheenjohtajan
toteamaan, että lakkoja jatketaan niin kauan kuin rahaa
riittää. Toisen osapuolen taloudelliset menetykset
löytyivät myöskin näistä työtuomioistuimen
pöytäkirjoista. Niitä oli mainittu muun
muassa 2,3 miljoonaa euroa tai pienen alihankkijayrityksen 460 000
euroa.
Purevista sanktioista on taas esimerkkinä Akt:n nykylakkoa
edeltävien Helsingin ja Kotkan satamien työsaartojen
saama käräjäoikeustuomio 700 000
euroa uhkasakkona, mikä lopetti laittoman työsaarron
heti. Pohjoismaissa on käytössä vahingonkorvausmenettely
laittomien lakkojen osalta jopa ilman ylärajaa.
Arvoisa puhemies! Laittomat lakot horjuttavat työehtosopimusjärjestelmän
perusrakenteita, ja ainoastaan toimiva työehtojärjestelmä mahdollistaa
laillisuuden vahvistamisen ja ehkäisee ennalta laittomuuksien
aiheuttamia vakaviakin seurauksia. Suomen työehtojärjestelmä rakentuu siten,
että työsopimuskaudeksi työntekijöille
turvataan työn tekemisen ehdot ja työnantajalle
työrauha eli varmuus siitä, mitä ehtoja
noudattamalla työntekijät eivät ryhdy
työtaisteluun sopimuskauden aikana.
Toimiva työrauhajärjestelmä edellyttää muun muassa
sitä, että jos ryhtyy laittomaan toimintaan, lainvastaisesta
työtaistelutoimesta aiheutuu asianosaiselle riittävän
tuntuvat seuraamukset. Lakiesityksen mukainen säännös
toimisi myös laittomien työtaistelujen ennalta
ehkäisevänä tekijänä.
Laittomaan tekoon ryhtynyt voi harkita, kannattaako vahingonkorvausvastuun uhalla
jatkaa laitonta toimintaa. On hyvä muistuttaa myös, että mahdollisuus vahingonkorvauksen
tuomitsemiseen pitää sisällään
paitsi lakon lopettamisen 24 tunnin kuluessa tuomiosta myös
sen uusimisen.
Haluan myös todeta, että vahingonkorvausoikeudellisten
periaatteiden mukaan laittomaan tekoon syyllistynyt on velvollinen
korvaamaan siitä aiheutuvat vahingot. Lakiesityksen mukaisesti tämä on
kohtuullista, jos laittomuuteen syyllistynyt osapuoli ei kunnioita
työtuomioistuimen ratkaisua vaan jatkaa sen jälkeenkin
laitonta työtaistelua. Kysymys on myös laittomuuden
kohteeksi joutuneen osapuolen oikeussuojasta, myös yritysten,
liikekumppaneiden ja ihmisten laajemminkin — koko Suomen
yrityskentässä. Sanoisin niille, joiden mielestä vahingonkorvaus
olisi tuplasanktio, että työelämässä on
jo tällä hetkellä esimerkkejä:
muun muassa tasa-arvolain rikkominen, josta voidaan tuomita sekä hyvityssakkoon
että vahingonkorvaukseen.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Yhteiskunnan kannalta katsoen laittomat
työtaistelut luovat myös epävarmuutta
työnantajapuolelle ja nostavat kynnystä työllistää.
Työmarkkinahäiriköinti voi vahingoittaa
myös koko toimialaa niin, että työpaikat
katoavat muualle globaalissa taloudessa entistä helpommin.
Onkin tärkeää koko maan taloudelle, ennustettavalle
yritysten toimintarauhalle ja oikeuslaitoksen toiminnan arvolle,
että syksyllä 2008 aloitettu työrauhalain
uudistus valmistuisi viimeinkin kevään aikana.
Ammattiyhdistystenkin pitäisi elää tätä aikaa
ja kantaa vastuunsa koko Suomen taloudesta ja kansalaisten hyvinvoinnista.
(Ed. Mustajärvi: Eivätkö ne kanna?) 1920-
ja 1940-luvun työehtosopimusjärjestelmä on
tärkeä päivittää viimein
tähän päivään.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut ed. Karhuvaaran lakialoitteen
ja kannatan sitä lämpimästi. Kysymyksessä on
todellakin tilanne, jota ei ole missään muussa Pohjoismaassa.
Kaikissa Pohjoismaissa on käytössä vahingonkorvausmenettely
laittomien lakkojen osalta, ja tällainen on kyllä syytä saada myös
Suomeen. Lakko-oikeuteen tällä ei suinkaan puututa,
päinvastoin silloin normaalit, tavanomaiset perusteiltaan
oikeat lakot, "oikeat lakot" — totta kai ne ovat oikeita
lakkoja, kun ne tulevat työntekijöitten huolesta — saavat
ihan toisenlaisen arvostuksen myös kansalaisten keskuudessa,
kun laittomiin lakkoihin puututaan kovalla kädellä.
(Ed. Lahtelan välihuuto) — Miten puututaan ahtaajien
lakkoon? Kiitoksia kysymyksestä. Ahtaajien lakossa on kysymyksessä työtaistelu,
joka olisi päätettävä mahdollisimman
nopeasti. Suomen talous ei kestä sitä, että meillä on
jo tällä hetkellä valtaosa paperinvalmistuskapasiteetista
pysäytetty. Työt ovat loppuneet, hyvät
herrat, yli 3 700:lta metsäteollisuuden työntekijältä.
Se on enemmän kuin niiden ahtaajien lukumäärä,
jotka ovat tällä hetkellä lakossa.
Suomella ei olisi varaa lakkoihin eikä varsinkaan tällaiseen
lakkoon, joka pysäyttää asiallisesti
koko viennin. Tämä on tosiasia. Sen sijaan kyllä lakon
osapuolilla on työtaisteluun varaa: 100 euroa päivässä,
kuutena päivänä viikossa. Kuukausiansio
tällä laskutavalla on 3 600 euroa. Millä muulla
normaalilla ay-liitolla on tämmöistä lakkokassaa?
Minä olen toimittajana ollut myös pari kolme kertaa
lakossa. Ei elämän kuuna päivänä ole
tällaisia lakkoavustuksia pystytty maksamaan lakossa oleville
toimittajille.
Se, että jotkut ammattiliitot ovat todella rahakkaita,
johtuu tietenkin siitä aikanaan tehdystä sopimuksesta,
jonka mukaan työnantaja — huom: työnantaja — perii
suoraan palkasta ay-liiton jäsenmaksut. (Ed. Lahtela: Pitäisikö se
purkaa?) — En edellytä sen purkamista, mutta minä vaan
sanon, että tämmöinen sopimuskin on tehty.
Ennen sitä kaikki liitot olivat köyhiä.
Nyt niillä on kyllä mahtavat lakkokassat.
Jos jonkinlainen toisenlainen uudistus meidän työmarkkinapolitiikkaan,
työmarkkinajärjestelmään tarvitaan,
niin se on pakkosovinto. Meillähän on jo pakkosovittelu
mutta ei pakkosovintoa. Elikkä tarvitaan lautakunta, joka
ratkoo sellaiset työriidat, joissa osapuolet eivät
pääse sopimukseen, ja se olisi sitten hyväksyttävä.
Näinhän tapahtui Tehyn lakon aikana.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola tuossa paljasti entisestä elämästään
sen pimeän puolen ja kertoi julkisesti täällä,
että hänhän on ollut varsinainen työmarkkinahäirikkö,
ja nyt hän on sitten täällä paheksumassa
niitä työntekijöitä, jotka käyttävät
laillisia oikeuksia.
Sinällään tämä ed.
Karhuvaaran ensimmäisenä allekirjoittama kokoomuksen
ryhmäaloite on minun mielestäni pliisu verrattuna
siihen, mitä minä oletin, ja en tiedä,
kun sitä vertaa sitten EK:n kannanottoihin varsinkin viime
aikoina, niin epäilen, onko tämä kokoomuksen
ja Elinkeinoelämän keskusliiton keskusteluyhteys
jostain syystä katkennut nyt. Jokin aika sittenhän
täällä kirjoitettiin Lex Nokia juuri
siinä muodossa kuin Elinkeinoelämän keskusliitto
halusi. Se tuli suoraan siitä kynästä.
Täytyy muistaa, että lakko-oikeus on keskeinen
osa länsimaista demokratiaa, erottamaton osa. Sen sijaan,
että tämä lakko-oikeus kyseenalaistettiin,
niin päinvastoin: Viking Rosellaa koskevassa päätöksessä taisi
olla, että ensimmäistä kertaa sillä tasolla
Euroopan yhteisön tuomioistuin korosti nimenomaan työtaisteluoikeutta.
Samaan suuntaan on menty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä,
kun Turkin valtion virkamiehet kävivät työtaistelua
ja pääministeri laittoi paimenkirjeen, että näin
ei saa menetellä, ja ihmisoikeustuomioistuimen mukaan pääministeri
menetteli väärin eivätkä suinkaan
nämä työtaisteluun osallistuneet virkamiehet.
Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessa kirjoitetaan,
että "työmarkkinarauha ja sen ennustettavuus ovat
tärkeä osa yrittäjyyden houkuttelevuutta,
yritysten sijoittumismaavalintaa ja toimintamahdollisuuksia sekä yrittäjän
tahtoa työllistää". Näin onkin,
mutta kyllä esimerkiksi irtisanomissuoja on äärimmäisen
tärkeä asia. Senhän näki esimerkiksi
Wärtsilän Turun tehtaitten dieselmoottoritehtaan
lopettamisessa, tuotannon siirtämisessä Italiaan,
ja se tehtiin juuri siitä syystä, että Suomessa
verrattuna Italiaan on poikkeuksellisen edullista päästä työvoimasta eroon.
Italialaiset eivät edes hallinneet sitä tuotantoa,
vaan ne suomalaiset työntekijät, joilta loppui
oma työ, laitettiin opettamaan italialaiset tekemään
sitä työtä, ja sen teki juuri tämä ero
irtisanomissuojassa maiden välillä. Vastoin yleisiä ennakkokäsityksiä Suomi
Oecd-maiden vertailussa kuuluu siihen heikoimpaan kolmannekseen
irtisanomissuojan osalta. Välimeren maissa, esimerkiksi
Espanjassa ja Italiassa, työntekijän suoja on
paljon parempi.
Tässä aloitteessa viitataan vielä lisäksi
Akt:n syksyn 2004 lakkoon, ja tämä ja kevään
2010 lakkouhka nostivat esiin keskustelun laittomien työtaistelutoimien
aiheuttamista vahingoista yhteiskunnalle. Jos puhutaan lakialoitteesta,
laittomista lakoista, työtaistelusta ja niiden seuraamuksista,
niin minkä takia laillisen työtaistelun aikana
näitä asioita nostetaan esille ja halutaan rajoittaa
työtaisteluoikeutta tai sitten lisätä juridisesti
tai taloudellisesti näitä seuraamuksia, kun kyse
on täysin eri asiasta? Mitä tulee ainakin EK:n
puolelta niihin kannanottoihin, mitä on tullut silloin,
kun tämä työtaistelu käynnistyi,
niin kyllä minun arvioni mukaan siinä on raa’asti kyse
siitä, että ei halutakaan päästä sopuun
ja että EK ohjaa sitten satamaoperaattoreita siinä,
minkälaisen kannan he saavat ottaa.
Arvoisa puhemies! On puhuttu myöskin siitä, että Suomi
on erityisen lakkoherkkä maa. Se ei pidä ensinkään
paikkaansa. Vuonna 1971 lakkopäiviä kertyi 2,7
miljoonaa, vuonna 1977 niitä kertyi 2,4 miljoonaa, vuonna
1986 niitä kertyi 2,8 miljoonaa, vuonna 1995 vajaat 900 000
ja vuonna 2008 ainoastaan 16 000 — siis aivan
mitättömän pieni murto-osa siitä,
mitä vielä esimerkiksi vuonna 1986. Tämä kannattaa
aina muistaa.
Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että tämä kokoomuksen
ryhmäaloite on pliisu, niin jollakin lailla perustelenkin
sitä. Ainakin minun ymmärrykseni mukaan tässä aloitteessa
oletetaan, että vahingonkorvausta voitaisiin tuomita vain
siinä tapauksessa, ettei työtuomioistuimen tuomiota noudateta,
ja jos noudatettaisiin vahingonkor- vausta, ei voitaisi tuomita.
Tämä on siinä mielessä outo
aloite, outo kohta ja juridisesti kummallisesti kirjoitettu, kun
nykylain mukaan yleinen tuomioistuin voi missä tahansa
lakkojutussa tuomita vahingonkorvausta. Ja eri asia sitten on, et-teivät
tällaiset kanteet ainakaan vielä ole menestyneet,
sitä on muutaman kerran yritetty. Mutta jos tämän
aloitteen lukee kirjaimellisesti, niin aloitehan olisi kavennus
nykylakiin verrattuna, ja siinä suhteessa, jos on ollut
tarkoitus, että kokoomus koventaa tätä profiilia
näissä kysymyksissä työväenpuolueena,
te olette kyllä menossa ihan eri suuntaan.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvelle voisi sanoa, että jos
kuuntelitte puheen oikein, en taatusti vaatinut mitään
poikkeuksia tai asettanut laillista lakkoa kyseenalaiseksi. En missään
nimessä.
Mitä tulee avainalojen lakkoon, niin jossakin vaiheessa
yhteiskunnan pitää harkita sitten, romutetaanko
tällä lakolla koko Suomen vientiteollisuus, romutetaanko
koko Suomen talous, ihan samalla tavalla kuin Tehyn lakossa jouduttiin
arvioimaan, kuoleeko tämän lakon takia ihmisiä. Sen
takia tehtiin erillislaki, koska ei ole olemassa minkäänlaisia
lakeja, joitten avulla tällaisiin ongelmiin voitaisiin
puuttua, esimerkiksi perustaa sovittelulautakunta.
Mutta irtisanomissuojasta sanoisin ed. Mustajärvelle,
että on totta, että Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa
on parempi irtisanomissuoja kuin Suomessa, mutta siellä ei
ole ansiosidonnaista työttömyysturvaa samalla
tavalla kuin meillä, (Puhemies: Minuutti!) ei missään
nimessä. Ei ole ansiosidonnaista työttömyysturvaa
samalla tavalla kuin meillä. Tämä täytyy
ottaa huomioon.
Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aivan totta, että tällä hetkellä voidaan
tuomita jo näihin normaaleihin vahingonkorvaustuomioihin,
mutta se tapahtuu käräjäoikeudessa, ja
se ei taatusti ole paras paikka näille, koska se on hidas
ja epävarma ajallisesti. Työtuomioistuin on luontevampi,
ja sieltä saadaan ratkaisu huomattavasti nopeammin.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minä ihan tosissani
puhuin tuosta epäjohdonmukaisuudesta, joka tässä lakialoitteessa
on. Jos pilkuntarkasti sitä lukee, niin silloinhan se olisi
kavennus nykykäytäntöön, ja
jos te tarkasti sen luette, tekin tulette tähän
lopputulokseen.
Mutta ed. Ukkolalle siitä, mitkä ovat ne keinot,
jos halutaan laajentaa tätä keskustelua siihen,
kun te lakialoitteessa kuitenkin puhutte vuoden 2010 lakon uhasta:
Kyseessä on laillinen työtaistelu. Kuinka sitten
vielä sellaisen laillisen työtaistelun uhka voisi
olla tekijä, jolla te perustelette puuttumista laittomaan
työtaisteluun? Siinä mielessä perusteluosa
on johdonmukainen.
Pakkosovittelusta: Pitää olla tavattoman iso kynnys
pakkosopuun. Länsimaisessa demokratiassa ei ole kyllä ihan
tavanomaista se, että valtio määrää palkkapolitiikasta.
Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt minä unohdin, mitä minun
piti sanoa. — Eli ed. Mustajärvelle: Se aika,
milloin tämä lakialoite on laadittu, oli vielä siinä vaiheessa,
kun Akt:llä olivat menossa nämä laittomat,
muutaman satamayrityksen työsaarrot. Tämä lakialoite
on tehty silloin, ja silloin tämä varsinainen
lakko oli vasta uhka.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Aivan aluksi on pakko sanoa muutama sana
tästä ahtaajien työtaistelusta, vaikka
se ei millään tavalla liity tähän
lakialoitteeseen, koska näyttää olevan,
että tämä keskustelu on viety sinne.
Se työtaistelu tulee olemaan tai on jo ollut kohtalokas
Suomen kansantaloudelle, suomalaiselle hyvinvoinnille. Se johtaa
siihen, että paperimiehetkin joutuvat vaikeuksiin omien
asuntolainojensa maksussa ja muussa, kun palkanmaksu on keskeytetty
ja muuta. Ja luultavasti on menetetty jo enemmän työpaikkoja
kuin Suomessa on ahtaajia, pysyvästi, koska viennin toimitushäiriöt
ovat aiheuttaneet sen. Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä tämän
lakialoitteen kanssa.
Sitten ed. Mustajärvelle haluan sanoa, kun ed. Mustajärvi
totesi, että tämä lakialoite on pliisu: Se
voi olla pliisu, ja tämä ei myöskään
ole, ed. Mustajärvi, EK:n toimistosta tullut. Tämä on
tullut Ruotsin sosialidemokraateilta, joiden veljespuolueen edustajia
täällä on runsaasti paikalla. Tämä on
aivan yksi yhteen Ruotsissa toimivan lainsäädännön
kanssa, paitsi että siinä on kevennetty versio.
Tämä sallii tämmöiset alle 24
tunnin mielenosoituslakot, jotka ovat sellaisia tilanteita, että yrityksessä tulee
esimerkiksi iso irtisanominen ja siellä tulee muutaman
tunnin työnseisaus tai ulosmarssi ikään
kuin reaktiona. Tämä jättää sellaiset
ulkopuolelle. Siitä tässä on kyse.
Sitten jos kysytään, onko tämä vaikutuksiltaan
pliisu, jos tällainen laki pistetään
voimaan, niin siitä voi olla monta mieltä. Mutta
tilanne on se, että Ruotsissa ei käytännössä ole
laittomia lakkoja. Sen sijaan Suomessa oli 71 laitonta lakkoa vuonna
2009 eli laittomia lakkoja oli Suomessa puolet enemmän
kuin laillisia lakkoja. Kyllähän se nyt väistämättä kertoo
siitä, että tämä laittomien
lakkojen tilanne ei ole meillä hallinnassa. Sen takia meillä on
myöskin istunut jo, kuten ed. Karhuvaara mainitsi, lähes
kaksi vuotta kaksikantainen työrauhavelvoitetyöryhmä,
joka ei ole kuitenkaan saanut mitään edistystä aikaan.
Siinä keskustelussa olisi pitänyt myöskin
tämä laittomien lakkojen asia ratkaista.
Arvoisa puhemies! Jos nyt otetaan sitten esimerkkejä näistä laittomista
lakoista: Täällä on jo puhuttu tästä Finnairin
matkalaukkukiistasta. Jos me ajattelemme senkin vaikutuksia, tämmöisen laittoman
lakon vaikutus ei heijastu pelkästään niihin
henkilöihin, jotka suorittavat sitä työtehtävää,
joka on nyt varsinaisesti lakon piirissä, vaan se vaikutti
myöskin Finnairiin yhtiönä ja kaikkiin
muihinkin työntekijäryhmiin, jotka Finnairissa
ovat. Nämä katkokset ovat merkittävästi heikentäneet
Finnairin tulosta, mahdollisesti myöskin yhtiön
tulevaisuudennäkymiä. Tämä on juuri
se ristiriita ja riski, joka näihin sisältyy.
Kun me olemme tässä kilpaillussa maailmantaloudessa,
jos meillä on tämmöisiä täysin
ennustamattomia häiriöitä työmarkkinoilla,
ne voivat vaikuttaa monella tavalla, ennen kaikkea loppuviimeksi
suomalaisen työntekijän ja Suomen kansalaisen
haitaksi. Se on tässä se avainasia.
Jos otetaan muita esimerkkejä, niin sitten on tämä Toimihenkilöunionin
tilanne, jossa se kahden kuukauden aikana tuomittiin yksitoista
kertaa työtuomioistuimessa laittomasta työtaistelusta.
Eihän meillä mikään muu järjestelmä toimi sillä tavalla,
että jos on tuomittu laittomaksi, sen jälkeen
voi jatkaa entiseen malliin. Kaiken lisäksi Toimihenkilöunionin
puheenjohtaja itse ilmoitti, että he tietävät,
että tämä lakko on laiton, mutta heidän
mielestään laki on väärä.
Eikö tämä sali ole se paikka, missä lakia
pitää muuttaa, eikä työtaistelutilanne
kentällä? Siitä tässä asiassa
on kyse.
Olen tarkastellut tätä laittomien lakkojen
tilannetta, jossa maksimisakko on tällä hetkellä 28 300
euroa. Kaikki tietävät, että 28 300
euroa on niin pieni raha suomalaisille ammattiliitoille, että sen
pystyy maksamaan kerran viikossa. Se ei yhtään
liittoa vie konkurssiin. Eli tilanne on saman tyyppinen, kuin jos
keskituloinen henkilö ajaisi päivittäin
ylinopeutta, joka päivä vetäisi kameraan,
eikä olisi mitään muuta seurausta kuin että saisi
10 euron sakon. Ja kun koskaan ei vietäisi korttia pois,
aina voisi tämän tehdä.
Asian ongelma on se, että tällä hetkellä ei
ole olemassa keinoja estää ainuttakaan laitonta
työtaistelua, koska nämä lakkosakot ovat
niin pienet. Tämä on se asian ydin. Jos olisi
olemassa sellainen vahingonkorvausmenettely, mitä tässä esitetään,
mahdollista edes joissakin tilanteissa — eikä se
tarkoita sitä, että korvattaisiin edes todellisia
vahinkoja vaan osa, vaikkapa vain 10 prosenttia, niistä todellisista
vahingoista — niin se pistäisi kaksi kertaa miettimään,
lähdetäänkö tähän
laittomaan työtaisteluun vai ei. Se on tässä se
koko jutun juoni, eli pitäisi olla myöskin sellaisia
perälautoja, jotka estäisivät tämän.
Toinen vaihtoehto on se, että lakkosakkoja korotetaan
merkittävästi ja esimerkiksi niin, että jos on
saanut jo työtuomioistuimesta tuomion, niin seuraavalla
kertaa voisi saada vaikkapa tuplana, ja jos vieläkin lakko
jatkuu, niin triplana jne., jolloin me voisimme löytää sellaisen
järjestelmän, jossa kaikki kunnioittavat lakia.
Minä uskon, että se on kuitenkin tämän
yhteisön, kun me olemme täällä lainsäätäjiä,
tehtävä, että Suomen laki on sellainen,
että sitä kunnioitetaan. Jos sitten laissa on
vääryyksiä tai koetaan epäoikeudenmukaisuuksia,
niitä voidaan tässä talossa sitten muuttaa
ja sitä kautta järjestelmää kehittää.
Mutta tämän nykyisen tilanteen on ikään
kuin annettu syntyä, ja se ei vastaa sitä todellisuutta, mikä on
muissa Pohjoismaissa, kuten täällä on selitetty,
eikä muissakaan läntisissä maissa. Kyse ei
varmastikaan ole siitä, että nämä maat
eivät olisi demokraattisia, tai, jos puhutaan Ruotsista, ettei
esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeellä olisi merkittävää roolia.
Uskon, että Ruotsissa on monessa suhteessa ammattiyhdistysliikkeellä,
jos minun tietoni ovat oikeat, vielä paljon merkittävämpikin
rooli kuin Suomessa. Siitä huolimatta siellä on
käytössä tällainen järjestelmä,
jota tässä lakialoitteessa esitetään.
Pidän erittäin tärkeänä sitä,
että tämän aloitteen pohjalta käydään
keskustelua ja mietitään ihan aidosti näitä kysymyksiä.
On ajankohtaisesti hankalaa, että tämä liittyy
juuri tähän toiseen työtaisteluun, josta
vielä tässä yhteydessä korostan,
että se on laillinen ja se ei tähän asiaan
millään lailla liity. Koska asiat ovat ajallisesti
samassa, keskustelu helposti menee siihen. Mutta tässä haetaan
nimenomaan sellaista ratkaisua, joka kestää vuosiksi
eteenpäin ja toimii ennalta ehkäisevänä laittomien
työtaistelujen osalta.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen tätä ed. Satosen
ja muidenkin kokoomuslaisten kantaa, että ei liity millään
lailla siihen tilanteeseen, mikä on satamissa menossa,
kun se on kuitenkin kirjoitettu sinne lakialoitteen perusteluosaan. Kyllä kai
silloin siitäkin asiasta on lupa keskustella. Sieltä se
löytyy. Kun sanoin, että tämä on pliisu
odotuksiin nähden, niin minähän nimenomaan
sanoin, että ilmeisesti yhteys ei ole enää niin
tiivis EK:n kanssa. Sen minä sanoin.
Lähtökohtaisesti minä olen aina sitä mieltä, että tuomiota
pitää noudattaa, tuleepa se mistä hyvänsä.
Se on täysin selvä asia. Mutta pitää myös
muistaa, mistä nämä ongelmat työmarkkinoilla
tulevat. Pitää muistaa se syy—seuraus-suhde,
pitää muistaa se koventunut ilmapiiri. Ainoa lääke
siihen on, että lähdetään hakemaan luottamuksen
lisäämistä työmarkkinoilla.
Se ei onnistu sanelemalla eikä valtiovallan väliintulolla.
Mutta vieläkään te ette antanut sitä vastausta, onko
tässä lakialoitteessa se ristiriita, että se
tietyiltä osin jopa kaventaa nykyistä tilannetta.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärven puheenvuorossa oli
hyvää puolta se, että hänkin
totesi, että lakia pitää noudattaa ja
sen pitää olla tämä perusasia.
Tässä on nyt minun mielestäni aivan turha saivarrella
siitä, mikä on tämän lakialoitteen
ja nykytilan välinen ero, koska kuten sanoin, totuus on
se, että meillä oli 71 laitonta työtaistelua
tässä maassa vuonna 2009 ja Ruotsissa käytännöllisesti
katsoen ei lähes ollenkaan. Jos katsotaan, kumpi järjestelmä toimii,
ei ole epäilystäkään siitä, että tämä järjestelmä,
jota tässä esitetään, on toiminut
laittomien työtaistelujen ennaltaehkäisemisen
kannalta huomattavasti paremmin kuin se järjestelmä,
joka Suomessa on tällä hetkellä voimassa.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! En yllytä laittomiin enkä muihinkaan
lakkoihin, minä toivon neuvotteluratkaisuja. Eihän
lakoista juuri kumpikaan osapuoli hyödy, aina tulee jonkin
mittaisia tappioita. Sehän on äärimmäinen
keino työntekijöille. Työntekijät
ovat se heikompi lenkki, heikompi osapuoli. Ei heillä ole
kuin se työvoima. Jos heidät maalataan sellaiseen
nurkkaan, että on pakko laittaa peffa penkkiin, sekin vain
sitten pitää hyväksyä. Joskus
olosuhteet voivat mennä tosiaan niin, että jopa
lainsäädäntö laahaa jäljessä,
että työntekijät nousevat barrikadeille
jostakin syystä. En nyt yksilöi mitään
varsinaista tilannetta.
Tässä on yksi osoitus siitä kokoomuksen
työväenpuolueen hengestä, että jos
nyt edettäisiin tämän suuntaisesti, kuin
te esitätte, niin heikentääkö tämä ammattiyhdistysliikkeen
asemaa yhteiskunnassa vai vahvistaako tämä sitä.
Minun mielestäni tämä heikentää,
ja tässä se särmä juuri onkin.
Te haluattekin heikentää (Puhemies: Minuutti!)
ammattiyhdistysliikkeen asemaa yhteiskunnassa.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä aloite sinällään
ei ota huomioon kuin tämmöisiä isoja — niin
kuin ed. Satonen puhui puheessaan — Akt:n tai Toimihenkilöunionin
kokoisia asioita. Työtaisteluja käydään
myös työpaikkatasoilla. Siellä voi syntyä vastakkainasettelu
tilanteessa, jossa esimerkiksi työnantaja käyttäytyy
niin härskisti, jotta se jopa pilkkaa työntekijöitä tai
aliarvioi ja käyttäytyy törkeästi.
Työsopimuslaki kyllä tietysti mahdollistaa siinä tilanteessa
työntekijän puolustautumisen sillä tavalla,
jotta hänhän voi purkaa työsuhteen ilman
irtisanomisaikaa. Hän voi purkaa sen, mutta häneltä menee
siinä työpaikka. Itse olen pääluottamusmiehenä ollut
noin 20 vuotta. Tuli näitä tilanteita, ja käytiin
työtuomioistuimessa. (Puhemies: Minuutti!) Minä näkisin,
että niissä tilanteissa ainut keino puolustautua
on laiton lakko.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten täällä ed.
Saarinen sanoi, niin totta kai on niin, että kaikin keinoin
pitää päästä näistä lakoista
mahdollisimman paljon eroon sillä tavalla, että löydetään
sopu ennen kuin konflikti menee tiukaksi. Mutta on myöskin niin,
että kun me katsomme näitä tilastoja,
niin on varsin suuria eroja eri ammattiliittojen kesken sen suhteen,
kuinka usein ne ovat asiakkaina työtuomioistuimessa. Tässä on
varsin merkittäviä eroja. Eli myöskin
toimintakulttuurissa on isoja eroja. On sellaisia ammattiliittoja,
jotka hyvin harvoin tai eivät välttämättä juuri
koskaan ole syyllistyneet laittomaan lakkoon. Sitten on joitakin
toisia, jotka ovat niissä lähes säännöllisesti. Sekään
ei mielestäni ole oikein, että tietyt ryhmät
ajavat etujaan tällaisilla keinoilla ja sitten toiset taas
noudattavat sääntöjä ja joutuvat
suhteellisesti ikään kuin heikompaan asemaan.
Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvelle vastaisin, että tämä lakiperusteena
käytetty uhka Akt:n lakosta oli nimenomaan johtuva siitä,
että se lakko ei ollut vielä alkanut, mutta sitä vastoin
työsaarrot olivat menossa ja ne olivat laittomia. Lisäksi
Akt:llä on myös myöhemmin, helmikuussa,
ollut lakot Helsingin, Kotkan, Turun, Naantalin, Kokkolan, Uudenkaupungin
satamissa, lakot Oulun ja Rauman satamissa 3.2., lakko Oulun satamassa
5.2., lakko Oulun bussiliikenteessä 13.2., ja nämä lakot
ovat olleet työriitojen sovittelusta annetun lain vastaisia.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen käytti vastauspuheenvuoronsa
alkuosan erittäin ansiokkaasti kehumalla, että sopiminen
on aina parempi kuin lihava riita. Tähän on helppo
yhtyä. Mutta jälkimmäisestä osasta
olen kyllä hieman eri mieltä. Jos ei saada sopua,
niin on helppo lähteä riidan tielle, kun on varaa
tehdä sitä. Kyllä minä olen sitä mieltä,
että laittoman lakon salliminen tai semmoinen järjestelmä,
joka ei tule sitä estämään,
nakertaa tätä sopimusyhteiskuntaa, koska ei silloin
ole välttämättä — miten
sen sanoisi — halukkuutta lähteä sopimaan.
Silloin tulee enemmänkin se, että lähdetäänkö tekemään
vahvoja neuvottelijoita, lakkopäälliköitä,
ja näyttämään sitä omaa
kovuutta, jolla ei ehkä ole enää mitään tekemistä sen
asian kanssa.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Katson jälleen sinne salin oikeaan
laitaan, että juuri teidän voiminhan yhteiskunnassa
on valittu liittokohtaiset ratkaisut. Jos meillä olisi
kokonaisvaltaiset työehtosopimukset, niin lakkojen uhka
olisi ihan erilainen. Ne olisivat ihan marginaalissa.
Kyllä, ed. Satonen, 28 000 euroa lakkosakkona
on pitkä raha kaikille liitoille, ei sitä makseta ihan
niin kuin perunakaupassa perunoita ostaessa. Se on iso raha. Kyllä ne
taseet ovat yleensä työnantajapuolella paljon
paljon vahvemmat kuin työntekijäliittojen puolella.
Työntekijöillä ei ole kuin se työvoima
ja se joukkovoima. Minä pidän laitonta lakkoa äärimmäisen äärimmäisenä tapauksena,
ja niin kuin sanoin edellisessä puheenvuorossani, en yllytä milloinkaan
ihmisiä lakkoon, vaan yllytän aina neuvottelemaan
ja sopimaan.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Olen myös allekirjoittanut tämän
ed. Karhuvaaran aloitteen, joka koskee lakia työehtosopimuslain
9 ja 10 §:n muuttamisesta. Olen sitä mieltä,
että lakko-oikeus on hyvä, se on meillä nyt
olemassa, ja se tulee säilyttää. Mutta
laittomat lakot tulee sanktioida voimakkaammin kuin tällä hetkellä. Tämänhetkiset
muutaman kymmenentuhannen euron sakot työtuomioistuimelta
eivät merkitse ammattiyhdistysliikkeelle mitään.
Voisi harkita laittomasta lakosta sen aiheuttaman taloudellisen
haitan korvausvastuuta.
Haluan tähän loppuun mainita, että olen
aikoinani puuttunut näihin vastaavanlaisiin tilanteisiin,
ja joka haluaa perehtyä niihin, niin lakialoite n:o 84
vuodelta 1997 koskee lakialoitetta laiksi työriitojen sovittelusta
annetun lain muuttamisesta ja sitten lakialoite n:o 89 valtiopäiviltä 1997 on
lakialoite laiksi työehtosopimuslain 9 §:n muuttamisesta.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa puhemies! Ajankohta tälle keskustelulle on
kyllä erittäin sattuva. En sano, että se
on hyvä, koska ei tämänhetkinen lakkotilanne
mikään hyvä ole. Me olemme ehkä historiallisestikin
ajateltuna erittäin pahassa lakkotilanteessa, vaikkakin
olemme täysin oikeutetussa lakkotilanteessa ja se ei tähän
asiaan suoraan kuulu. Mutta tässä vaiheessa tietysti
kannattaa kiittää jo vasenta reunaa siitä,
että tämä laki-aloite on saanut näinkin
kovaa tukea. Vastustamme laittomia lakkoja aika yksimielisesti.
Mutta selvää on, että tämmöinen
laiton lakko kyllä nakertaa tätä sopimusyhteiskunnan
pohjaa. Sopimukseen pääseminen ja sellaisten sopimuksien
tekeminen olisi huomattavasti tavoitteellisempaa, jos sanktio sen
sopimuksen rikkomisesta olisi huomattavasti kovempi. Kyllä se
jotenkin mahtuu tämmöiseen suomalaiseen arvomaailmaankin,
että niitä vahinkoja, joita laittomalla lakolla
tuotetaan, korvattaisiin, varsinkin kun tässä usein
on kolmas osapuoli, joka joutuu kärsimään.
Tämänhetkinen lakihan on vuodelta 1946, ja voidaan
kyllä ajatella, että maailma on muuttunut sen
jälkeen jonkin verran ja ehkä nyt olisi oikeastikin
aika lähteä muuttamaan lakia.
Jotenkin haluaisin laittaa tässä kohtaa näitä työntekijäliittoja
ajattelemaan lakon mielekkyyttä ja omaa vastuullisuuttaan
laittomiin lakkoihin ryhdyttäessä. Jotenkin on
tullut sellainen mieli, että enemmänkin on kyse
liittojen puheenjohtajien omasta tavoittelusta, että he
hakevat semmoista kovan neuvottelijan mainetta ja sitä kautta omaa
egoaan tuovat esiin.
Sanotaan, että Suomi ei ole kovin lakkoherkkä maa,
(Puhemies: 2 minuuttia!) mutta kun oikeasti Suomessa on ollut kaksi
kertaa enemmän laittomia lakkoja kuin laillisia lakkoja,
niin kyllä se antaa aika hyvän kuvan siitä,
missä me olemme.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Larikka totesi tuossa, että on
enemmän laittomia kuin laillisia lakkoja. Se on aika huono
vertaus sinällään, koska pitäisikö sitten
laillisia lakkoja olla enemmän? Silloinhan tilanne muuttuisi
päinvastaiseksi. Minä olen sitä mieltä,
että lakkoja ei pidä olla ollenkaan. Sehän
tarkoittaisi silloin, että työmarkkinat toimivat
ja kunnioitetaan toisia sekä työntekijä- että työnantajapuolella.
Tämä on vuonna 1946 tehty laki, ja sen jälkeen
ihan oikeasti on muuttunut tilanne. Mutta se on muuttunut sillä tavalla,
että vastakkainasettelu näköjään
kovenee. Eli työnantajapuolella on otettu kovemmat otteet
käyttöön ja sitä henkeä ei ole,
mikä joskus tammikuun kihlauksessa silloin sota-aikaan
oli — silloinhan tunnustettiin se, jotta myös
nämä työntekijät otettiin tasapuoliseksi neuvottelukumppaniksi.
Sen jälkeen tehtiin tämmöinen laki sitten.
Se kuvastaa, jotta silloin ajan henki oli ihan oikeasti sen oloinen,
jotta silloin kunnioitettiin toista osapuolta.
Johtopäätös siitä, jotta
nyt pitäisi muuttaa jotenkin tätä tiukempaan
suuntaan työntekijöitä kohtaan, kuvastaa
vaan sitä, jotta työnantajien asenteet ovat tiukentuneet
ja kunnioitus työntekijöitä kohtaan ja
sitä järjestelmää kohtaan on
vähentynyt. Vaaditaan sitä, jotta paikalliselle
tasolle pitää tuoda kaikki sopimukset, ja tiedetään, mitä se
tarkoittaa, koska aina työntekijä on heikompi,
heikommassa asemassa, hän on altavastaaja aina.
Ei minusta ole oikein tämän tyyppinen ajattelu,
jotta nyt pitäisi muuttaa sitten myös niitä työtaistelutoimenpiteitä sillä tavalla,
että ne ihmiset eivät voi puolustautua sillä perusteella,
että joutuvat mahdollisesti korvauksiin. Tosin tässä yksilökorvauksista
ei vielä ole kyse, mutta siitä on vain askel siihen.
Joskus aikanaan Lahden Mallasjuoma -jutussa työnantaja
pyrki saamaan yksilöt vastuuseen, pääluottamusmiehet
vastuuseen, ja sen jälkeen on ollut joitakin muitakin tapauksia — korvausvastuuseen
ne, jotka ovat yllyttäneet lakkoon.
Tarkoittaako tämä sitä, en tiedä.
Varmaan kokoomus haluaa tämän tyyppisen vastauksen. Tästä on
helppo mennä semmoiseen ajatteluun, koska on myös
työtaistelutoimenpiteitä, jotka eivät
ole ammattiliiton järjestämiä, eivät
ole ammattiosastonkaan järjestämiä. Siellä luottamusmies
istua nakottaa ja ihmettelee, kun on porukkaa hävinnyt
alta pois, lähtivät vaan työmaalta pois.
Ketä siitä siinä tapauksessa sitten tuomitaan?
Otetaanko siitä riviin ne kaikki, jotka ovat osallistuneet
lakkoon, ja pannaan korvausvastuuseen? Vai mikä tämä systeemi
sitten on? Minusta ilmeisesti kokoomuksen mielestä pitäisi
näin tehdä. Ei kyse niissä tapauksissa
ole kiusanteosta, ei häirinnästä eikä mistään
sellaisesta, kuka on kova neuvottelija, tai uhosta. Kyse on siitä,
jotta silloin niitä ihmisiä on kohdeltu jollakin
tavalla väärin. Eivät ne ihmiset huvikseen
lähde tuolla työpaikkatasolla tappelemaan jostakin
asiasta, lähde kotiinsa, kun tietävät,
että menettävät palkan ja asuntovelat
ovat maksamatta ja lapset saattavat nähdä nälkää sen
takia. Kyse on siitä, että on ahdettu nurkkaan,
on viety ihmisoikeutta, koetaan, että ei ole kohdeltu oikein.
Eivät ne ihmiset huvikseen lähde. Vai uskovatko
kokoomuslaiset, jotta näin tapahtuu, että kiusallaan
lähdetään pois?
Useampi suomalainen kuitenkin arvostaa omaa työnantajaansa
ja on sen takia töissä, jotta saa sieltä oman
leipänsä ja elantonsa ja samalla myös
sitoutuu yhteiskuntaan, kokee tarpeelliseksi itsensä. Sen
takia minusta tämä asennemaailma pitäisi
saada kuntoon myös työnantajapuolella, jotta ei
sen tyyppisiä tilanteita tulisi tuolla työpaikoilla.
Sittenhän iso keissi on nämä valtakunnalliset
jutut, ja nämä menevät omia teitään,
ja useimmiten ne eivät ole laittomia, useimmiten niissä noudatetaan
lakia, vaikka joitakin ylilyöntejäkin on olemassa.
Sen takia itse tiedän, niin kuin sanoin vastauspuheenvuorossani,
koska olin noin 20 vuotta pääluottamusmiehenä.
Jotkut näkivät, että on parempi, että valitaan
tänne eduskuntaan, pois jaloista, jotta pääsevät
toisetkin nousemaan sieltä. Kävin monta kertaa
tuolla pitkien ovien salissa työtuomioistuimessa vastaamassa
tekosista, ja aina tuli lakkosakkoja, joskus enemmän ja
joskus vähemmän, ja kun oli törkeämpi
tapaus — siis työnantajapuolelta törkeämpi
tapaus, loukattu työntekijöitä kovasti — niin
sielläkin ilmeisesti oli inhimillisyyttä, koska
kun perusteltiin ja vietiin todisteet, jotta näin on tehty,
niin se lakkosakko jäi silloin vähän
pienemmäksi. Jos siitä vielä olisi tullut
joku korvausvastuu, niin todennäköisesti sen työntekijän
olisi pitänyt nuolla haavansa ja todeta, jotta pitää nuolla
kengänkärjetkin vielä siltä työnantajalta,
niin se sitten riittää.
Ihmisillä pitää olla ihmisarvo, myös
työntekijällä, vaikka kuinka pienellä palkalla
ja nurkassa olisi siellä. Hänelle kuuluu ihmisarvo,
ja siinä vaiheessa se köyhänkin ylpeys
nousee, jos on tarpeeksi alistettu ja kokee asemansa ahtaaksi. Sen takia
näihin asioihin liittyen, mitä tässä esitetään,
minusta enemmän pitäisi olla asennekasvatusta
ja sen hyväksymistä, jotta me Suomessa pärjäämme
vain sillä tavalla, jotta tämmöistä vastakkaisasettelua
ei lisätä missään tapauksessa vaan
sitä vähennetään.
Minä olen sitä mieltä, jotta nykyisin
meidän osaamisemme ja tietotasomme on sen verran hyvä,
kun tiedetään, millaisessa maailmassa me elämme
vielä. Meidän pitää suomalaisina
pärjätä EU:ssa, joka on oma areenansa,
ja sitten pitää pärjätä vielä maailmanlaajuisesti.
Vain silloin me pärjäämme, kun etsimme
ja löydämme ratkaisuja, miten asiat hoidetaan.
Tässä ahtaajalakossahan on kyse siitä,
että jos EK ei olisi mennyt väliin sähläämään,
niin me olisimme sovinnon tehneet ajat sitten. Mutta tulee tämmöinen iso
EK, joka korkeasta lasipalatsista tuolta Palacesta sanoo, että nyt
on semmoinen juttu, että te ette mene sopimaan mitään,
kun tässähän voi ollakin, jotta tässä tulee
pää aukaistua sitten joissakin asioissa ja tässä tapauksessa
muutosturvassa. Siinä niin kuin sivusta sotketaan asia.
Onko se hyvää politiikkaa tai niin kuin järkevä juttu?
Miksei annettu sopia sieltä EK:n taholta? Uskon, että satamatyönantajat
olisivat jossakin mitassa tulleet vastaan, koska se järjestelmä on
jossakin käytössäkin ja siitä on
jo puhuttu etukäteen ja asiaa valmisteltu. Mutta sitten
tulee isoveli ja sanoo, että ei tätä voi
missään tapauksessa hyväksyä,
tämähän kaataa kaikki eikä yksikään työnantaja
enää tämän jälkeen
uskalla ottaa ketään töihin, nyt tulee
auringonpimennys ja heinäsirkat tulevat tänne.
Sen takia en kannata näitä ajatuksia, mitä tässä on
olemassa.
Sitten kollektiivinen toimenpide, joka tukilakkomuodossa tulee.
Sehän on sallittu. Tulisiko tämä koskemaan
sitten näitä tukilakkoja, koska ne ovat täysin
laillisia? On olemassa poliittinen lakko. Voidaan olla tukilakossa.
Se ei ole laiton, koska voidaan tukea joitakin asioita. Siitä lähtevät
sitten vahingonkorvausvaateet menemään. Tulevatko
nekin sitten yksilölle vai ammattiosastolle, jos eivät
ammattiosastot tai liitto ole siinä mukana?
Tässä muutamia ajatuksia, kun tässä kuitenkin
siis halutaan panna työntekijät ahtaammalle.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua pitäisi
kuunnella nyt niiden tuhansien viime vaaleissa hämättyjen
kansalaisten, jotka uskoivat siihen, että kokoomus on suuri
työväenpuolue. Kyllä täällä salissa
nyt olemme kuulleet tämänkin keskustelun aikana,
missä ne todelliset ja oikeat työväestön
kannattajat ja edunvalvojat istuvat.
On aika mielenkiintoista, että täällä ed.
Karhuvaara käytti tämmöistä sanaa
kuin "työmarkkinahäiriköinti" siinä merkityksessä,
että työntekijä on se, joka häiriköi,
kun hoitaa omaa edunvalvontaa ja omia työolojaan omalla
työpaikallaan. Tästä selviää,
että kokoomukselle ainoa todellisesti merkityksellinen
suojeltava osapuoli on se työnantaja, eli se siitä työväestä kaiken
kaikkiaan.
Lakialoitteen todellinen tarkoitus on siis muotoiltu piilotetusti
hyvän tarkoituksen alle. Aloitteessa esitetään
hyvityssakkoa, ja vahingonkorvausta saa vahinkoa kärsinyt
omaisuushaittana tai liiketoimintahaittana. Eli aloitteen allekirjoittajat,
toisin sanoen kokoomuksen eduskuntaryhmästä noin
puolet, haluavat, että työnantajalle, joka kohtelee
työntekijöitään niin huonosti,
että nämä lakkoilevat, maksetaan vielä korvausta
hyvityksenä siitä. Tämä ilmeisesti
tarkoittaa myös sitä, että jos työnantaja
laittaa työsulun, niin siitäkin työnantajalla
on mahdollisuus saada hyvitystä. Eli kyllä kokoomus
on todellinen työväenpuolue.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nythän ei ole kysymys siitä, että työnantaja
ei noudattaisi sitä sopimusta, joka on tehty, vaan kysymys
on siitä, että työntekijäpuoli,
yleensä liiton johto, päättää mennä laittomaan
lakkoon. Ei siinä paljon kysellä silloin työntekijöiltä,
mitä te tykkäätte. Kyllä siinä sitä vahinkoa
vaan tulee molemmille puolille. Nyt on kysymys siitä, millä tavalla
ne suuret vahingot lähdetään korvaamaan.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta ed. Peltonen kyllä kiteytti
tämän asian aivan erinomaisesti, kun hän totesi,
että työntekijällä pitää aina
olla mahdollisuus ryhtyä laittomaan lakkoon silloin, kun
hänestä tuntuu, että asiat työpaikalla
eivät ole kunnossa. Juuri siitähän tässä on
kyse, että tällaista subjektiivista oikeutta laittomaan
lakkoon ryhtymiseen ei olisi, vaan että lainsäädännöllä on
määritelty ne pelisäännöt,
missä tilanteessa lakko on laillinen ja lakkoon voidaan
mennä. Eli se tässä juuri on tämän
lakialoitteen tavoitteena, ei se, että Suomessa heikennettäisiin
lakko-oikeutta, vaan se, että laittomien lakkojen osalta
noudatettaisiin voimassa olevaa lakia.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt
nähdään tämä kokoomuksen
työmarkkinaosaaminen ja -tietämys. Se
on täydellisesti tullut esiin tässä kuviossa
ja teidän tyylinne ja tapanne, miten tätä asiaa
viedään eteenpäin. Ja yleensä täytyy
sanoa, että työpaikkatuntemus taitaa olla aika
heikoissa käsissä, vaikka minä nyt kyllä pidän,
että ed. Larikka on ihan oikeita töitäkin
joskus tehnyt ja jotain tietää.
Mutta siis lähdetään peruskysymyksestä,
siitä, minkä takia aletaan näihin lakkoihin.
Sitä ei muuten yhdenkään ammattiliiton
puheenjohtaja määrää missään,
että nyt lähdetään laittomaan lakkoon.
Se on siis aivan väärä periaate, ja semmoista
minä en ole ikänä kuullutkaan. Sehän
tulee sieltä työpaikalta, ja se tulee juuri sen
takia, että työnantaja ei noudata minkäänlaisia
sopimuksia eikä pelisääntöjä eikä lakeja.
Minä väitän, että esimerkiksi
tällä meidän kuljetusalalla 90 prosenttia
työnantajista on semmoisia, että ne rikkovat jossain
määrin työehtosopimuksia ja lakeja. Siis
se on niin iso prosentti. Minä olen kaksi—kolmekymmentä vuotta
tässä ammattiyhdistysaktiivina ollut, ja niitä tapauksia tulee
päivittäin, siis jatkuvasti. Ja jos lähdetään sitten
siihen, että ruvetaan työnantajia viemään näistä asioista
työtuomioistuimeen, niin meille saadaan perustaa kymmenittäin,
sadoittain työtuomioistuimia, jos ruvetaan niin kuin toistepäin viemään
jokaisesta rikkeestä eteenpäin.
Siitä, kun mennään tarpeeksi pitkälle,
kun työntekijät kyllästyvät,
minä kerron esimerkin omalta kohdaltani 1980-luvun lopulta.
Kun minä olin lukenut pari vuotta kiekkoja, noin kymmenen
kuljettajan kiekot aina joka tilissä kahden viikon välein,
ja korjannut niiden tilit ja sitten kun rupesi olemaan niin, että monta
kuukautta puuttui joka mieheltä aina yksi päivä ja
ei muuta kuin seliteltiin vaan, että kiekot olivat jossain
kateissa ja jotain muuta, niin siinä vaiheessa porukan
pinna petti. Kun oli menty kaksi kolme vuotta lähestulkoon,
oli taisteltu kaiken aikaa vaan ja koskaan eivät olleet
hommat kunnossa, eivät edes ne sovitut asiat, joista oli
tehty sopimus, ja se, miten olisi pitänyt palkat maksaa,
aina oli väärin, sitten pidettiin päivän
toppi. Oli se tietysti työnantajalle aika kova paikka pitää se
päivän toppi, mutta se pistettiin sitten kerralla
ja päivän toppi. Elikkä siinä se
neljänkymmenen ukon pinna petti kerralla sitten, kun he
olivat kaksi ja puoli vuotta sitä kiusaamista kärsineet.
Jossain vaiheessa tulee mitta täyteen, ja tämä sama
juttuhan on yleensä näitten laittomien lakkojen
perusteena, se, että työnantaja ei noudata minkäänlaisia
sopimuksia. Kun lisäksi vielä tämä tulkintaoikeus
työehtosopimuksista on suoraan työnantajalla ja
se tulkitsee, niin jos se tulkinta on mennyt ristiin, niin siitä sitten
ei mitään muuta konstia eteenpäin oikein
ole kuin joko ottaa asia seuraavaan sopimusneuvotteluun ja hakea
siitä tulkinta tai sitten ruveta käymään
sitä keskustelua.
Mutta, ed. Larikka, kun väitätte, että joku
täällä kiillottaa kilpeänsä ja
vie väkensä väkisin lakkoon, sitä muuten
ei Suomessa tapahdu. Miksi sitten tuo tilanne on se, että Ruotsissa
ei näitä ole ollut yhtään: ruotsalaiset
työnantajat ovat huomattavasti fiksumpia. (Ed. Lahtela:
Se siinä se ero onkin!) — Siinä on selkeä ero,
siellä noudatetaan sääntöjä,
siellä keskustellaan ja siellä puhutaan erilaista
kieltä. (Ed. Lahtelan välihuuto) — Kyllä.
Siis se on ihan toisenlainen juttu.
Meillä on ollut 71 laitonta lakkoa, mutta kokonaisuudessaanhan
meidän lakkojen määrä on romahtanut
tällä vuosituhannella, siis sehän on
romahtanut siitä, mitä se oli 1980-luvulla ja
1970-luvulla, sehän on ihan olemattoman vähän.
Ja se johtuu useimmiten siitä, että työntekijät
pelkäävät työpaikkansa puolesta,
ja myöskin se tiedetään, että rahallinen
menetys on jokaisesta työpäivästä kohtalaisen
iso, kuten on 28 000 euroa viikossa, jos korvataan ammattiliitolle,
muuten iso raha, ed. Satonen, ei ole pikkuraha.
Sitten täytyy sanoa myöskin tarkennus siihen teidän
puheeseenne siitä, että jos kameraan ajaa kerran
viikossa keskituloinen: Ette tässä kyllä tiedä keskituloisen
ihmisen tuloista yhtään mitään.
Se kameratolppa maksaa muuten 70 euroa tai 115 euroa, ja se on keskituloiselle
ihmiselle muuten, kun heittää kameraan 70 euroa
viikossa, aika iso raha. Siis ei kannata vähätellä.
Ihmisten tulot ovat yllättävän pienet,
eivät ne ole lähelläkään
sitä meidän luokkaa, missä ollaan, ja
pikkuisen pitää suhteuttaa tätä kuviota.
Mutta kun puhutaan nyt sakkojen määrästä ja siitä,
että sitten vahingonkorvauksia ruvettaisiin nostamaan,
niin jos sitten käännetään se
toistepäin, kyllä minäkin hyväksyn
sen sitten, jos työnantajille tulee sama juttu, jokaisesta
rikkeestä aina rätkästään
kunnon korvaukset niin, että vahingot tulee sitten korvattua
ja puolin ja toisin tasa-arvoisesti pelataan.
Tähän tällä hetkellä voimassa
olevaan työtaisteluun voin sanoa sen verran, että eipä ole
näkynyt muuten vahingonkorvaukset taikka vahinkojen määrä paljon
kiinnostavan metsäteollisuutta. Ei niitä paljon
se kiinnosta, vaikka siellä tehtaat seisovat. Pesonen saa
edelleen puolitoista miljoonaa, taikka se sai 2008 puolitoista miljoonaa, kyllä se
tänä vuonna saa jo varmaan 2 miljoonaa euroa ja
röyhistelee rintaansa ja pistää väkeä lisää vaan
kävelemään, antaa tehtaitten seisoa,
ja sama toiminta on näillä muillakin. Niillä olisi muuten
ihan oikeasti selvä sananvalta myöskin näissä ahtausalan
yrityksissä, ei muuta kuin pistäisivät
poikki ja se katkeaisi päivässä tämä homma. (Ed.
Mustajärvi: Suurin omistajaryhmä!) — Niin,
suurin omistajaryhmä, jolla olisi mahdollisuus vaikuttaa,
mutta ei se niitä näytä kiinnostavan
yhtään, ne naureskelevat partaansa tässä vaan.
Yleensä näissä kuvioissa on kuitenkin
aina se toinen puoli. Se täytyy muistaa, että työntekijöitä on
lehdistö, kaikki media, ja nyt nähdään myöskin
tässä teidän syyttämisessänne,
että ette ole kyllä kertaakaan puhuneet siitä,
että työnantajat voisivat jotenkin menetellä virheellisesti taikka
että siellä olisi jotain tarkistamisen varaa, heidän
toiminnassaan. Ei.
Mutta tässä se nähdään
tämä työväen toivo. Kuten ed.
Peltonen sanoi, tämä todella hyvin osoittaa sen,
missä mennään ja mikä oli työväen toivo
ja missä on tilanne. Toivotaan hyvää menestystä teille.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa puhemies! Keskustelussa tuli esiin huoli ammattiyhdistysliikkeen
murentamisesta. En näe itse tätä asiaa näin,
koska ay-liikettähän johtavat ihmiset. Lisäksi
valtio tukee ammattiyhdistysliikettä myöntämällä muun
muassa jäsenmaksuille verovähennysoikeuden.
Mutta perustellusti voi kysyä, kuinka pitkälle yhteiskunnassa
on suojeltava laittomiin työtaisteluihin ryhtyviä tahoja,
jotka yhä uudelleen ja uudelleen ryhtyvät laittomuuksiin
työtaisteluissa. Hyvityssakko tuomitaan lain rikkomisesta, vahingonkorvaus
lakolla muille osapuolille aiheutetusta taloudellisesta haitasta,
ja vahingonkorvausvastuuta ei siis voi syntyä ilman tahallisuutta.
Eli ed. Mustajärven pelko siitä, että tämä lakialoite
kaventaisi ja heikentäisi tuomioiden euromääräistä osaa,
on ilmeisesti aiheeton, koska tässähän
on tarkoitus tuomita paitsi sakko myöskin vahingonkorvaus.
Sitten ed. Rönnille mainitsen siitä, että lakkokenraalit
ja ammattiyhdistyspomot eivät mitenkään
vaikuta siihen, miten ihmiset näitä lakkojärjestelmiä tekevät.
Neuvoisin teitä tutustumaan työtuomioistuimen
päätöksiin vaikka ihan vaan tammikuulta
ja joulukuulta. Täällä on ihan mielenkiintoisia
selvityksiä, mitä tässä on tehty.
Täällä on muun muassa DNA-asioihin
liittyen esimerkiksi tällainen kohta: "Yksi toimihenkilö marssi
ulos, mutta myymälä oli normaalisti auki. Kehotuksen
myymälän sulkemiseen antoi puhelimitse DNA Kauppa
Oy:n luottamusmies D. Toimihenkilöunionin asiamies E on
ollut suoraan puhelimitse yhteydessä toimihenkilöön, joka
ei ole suostunut sulkemaan myymälää.
E on puhelimitse ilmoittanut, että mikäli henkilö työtaistelun
aikana työskentelee myymälässä,
hänen jäsenyytensä Toimihenkilöunionista
irtisanotaan."
Esimerkkinä: "Siirtokonetoimihenkilöt TU ry ei
ole alayhdistyksenä ollut päättämässä työtaistelutoimenpiteestä,
eikä yhdistyksen puheenjohtajalla ole ollut minkäänlaista
tietoa mielenilmaisusta etukäteen. Yhdistyksen puheenjohtaja
sai tietää asiasta vasta heinäkuussa.
Näin ollen kanne kiistetään siltä osin
kuin yhdistykselle on vaadittu hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden
laiminlyönnistä. Muilta osin vaatimuksia ei kiistetä."
Kolmantena: "Toimihenkilöunioni TU ry ei ole ryhtynyt
toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Se on myöntänyt
laiminlyöneensä työehtosopimuslain mukaisen
valvontavelvoitteen." Muun muassa tässä tapauksessa
tuomiolauselmassa selkeästi on määrätty
myöskin liitto nimenomaan valvonnan laiminlyönnistä maksamaan
hyvityssakko.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä tästä Ruotsin-mallista.
Meillä on tapana naureskella sille, mitä Ruotsissa
tehdään. Mutta kyllä siellä ainakin
yksi asia on hoidettu paljon paremmin kuin Suomessa elikkä tämmöinen
keskustelukulttuuri työpaikoilla työnantajien
ja työntekijöitten kesken. Vaikka sille diskuteeraamiselle
aina naureskellaankin, niin aika monta asiaa sillä ratkaistaan,
ennen kuin se tilanne pääsee kärjistymään.
Kyllä tässä nykyisessä suomalaisessa
työmarkkinatilanteessa ja työtaistelutilanteessa
pitää muistaa aina, että on kaksi osapuolta.
Ja se on ihan tosi, että kokoomuksen suunnasta ei ole kyllä kuulunut
kovinkaan paljon arviointia siitä, miltä se asia
näyttää katsottuna tämän
rintamalinjan kummaltakin puolelta.
Tosiasiahan se on, että tuposta luovuttiin EK:n vaatimuksesta
sen takia, että oltaisiin menty liittokohtaiseen ratkaisuun,
ja kun mentiin, EK taustalta käyttää koko
ajan omaa voimaansa ja estää satamaoperaattoreita
sopimasta. Sehän tässä on tämä ydinkysymys,
ja tekin tiedätte mistä syystä: EK pelkää,
että muutosturvapaineet muutosturvan parantamiseksi kasvavat,
ja sen takia se aloitti jo syksyllä hyvissä ajoissa
toimittajien lobbaamisen, antoi heille useamman informaatiopaketin
jo etukäteen, on onnistunut kääntämään
yleisen mielipiteen niin, että näitä ahtaajia syyllistetään
valtavalla voimalla ja että tiedotusvälineissä liikkuu
jumalattoman paljon väärää tietoa
siitä, mitkä ovat vaatimukset, mikä on palkkataso
tai työn tekemisen ehdot.
Kyllähän tämä, että tilanne
pääsee näinkin hankalaksi, osoittaa sen,
että aika paljon virheitä on tehty jo aikaisemmin.
Nyt tämä iso riita on sitten se, mistä puhutaan,
ja jos joku liittojohtaja tai jokin ammattiliitto käyttää holtittomasti
oikeuksiaan, niin on kyllä aivan varmaa, että ennen
pitkää muut liitot puuttuvat siihen, koska ei
kukaan tieten tahtoen lähde rikkomaan lakia. Kun sanoin äsken
sen, niin sanon vielä yhden kerran, että tuomioita
on noudatettava. Se on lähtökohta.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä näin
lopuksi. Ed. Lahtela kysyi, toivonko minä, että laillisia
lakkoja on enemmän kuin laittomia. Kyllä. Se osoittaisi
vain sen, että meidän sopimusjärjestelmämme
toimisi. En tietenkään toivo, että lakkojen
määrä siitä nousisi, mutta se,
että meillä olisi järjestelmä kunnossa,
kyllä hyvin näkyisi siinä, että meillä olisi
niitä laittomia lakkoja enää hyvin vähäsen.
Ja ihan tämmöisenä faktana: Minun mielestäni
laittomassa lakossa on aina osa taitamattomuutta, ja koska meillä ei
nyt ole keinoja estää niitä laittomia
lakkoja tarpeeksi tehokkaasti, niin meillä ei ole myöskään
keinoja estää niitä vahinkoja, joita niistä syntyy,
ja se on paha asia. Suomalainen veronmaksaja maksaa aina ne laittoman
lakon kustannukset, ja kyllä meidän pitäisi
tästä tavasta päästä eroon.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Haluaisin ihan aluksi kommentoida ed. Rönnin
puheenvuoroa, vaikka hän ei olekaan enää salissa. Hän
ei joko kuunnellut minun puheenvuoroani tai ei ymmärtänyt,
mitä sanoin. Minulla on kyllä täysin
varma tieto siitä, paljonko maksaa se, että ajaa
liikenteessä ylinopeutta tolppaan; on kyllä asiasta
kokemusta ja tiedetään kyllä, paljonko
se maksaa.
Mutta kun puhuin tästä 10 eurosta, niin en
todellakaan tarkoittanut sitä, että se hinta olisi
10 euroa, vaan tarkoitin sitä, että se on suurin
piirtein samalla tasolla kuin se on suhteessa näitten lakkosakkojen
määrään. Eli ideani oli kertoa
se, että nykyinen lakkosakkojen määrä on
niin matala, että se ei käytännössä ole
estänyt yhtäkään laitonta työtaistelua.
Ja jos liikennepolitiikassa toimittaisiin samalla tavalla, että sakkojen
määrä nimenomaan olisi niin vähäinen,
että se ei kannustaisi ihmisiä siihen, että he
ajavat sääntöjen mukaan, niin lopputulos
olisi myöskin hallitsematon, kuten on näitten
laittomien lakkojenkin osalta ollut. Tästä on
nimenomaan kyse, ja toivon, että tämä viesti
saavuttaa myöskin ed. Rönnin ja muutkin, jotka
tätä keskustelua ovat seuranneet.
On tietysti niin, että usein sellaisissa tilanteissa,
kun kaksi osapuolta tappelee, syy ei ole pelkästään
toisessa. Se on varmaan ihan näin. Mutta kyllä se
täytyy ed. Mustajärvelle vielä todeta,
että tässä lakiesityksessä lähdetään
nimenomaan siitä, että kun työtaistelu
on jo kerran laittomaksi tuomittu työtuomioistuimessa,
silloin ei ole enää epäselvyyttä siitä,
onko se laiton. Ja jos se sen jälkeen vielä jatkuu,
niin mitä pahaa siinä on, jos siinä vaiheessa
rangaistukset kovenevat, koska he varmasti kaikki jo siinä vaiheessa
tietävät, että kyse on laittomasta työtaistelusta?
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Larikan kanssa nyt voin olla samaa mieltä siitä asiasta,
jotta laittomia lakkojahan ei pitäisi olla yhtään.
On vain erinäköiset keinot, miten siihen päästään,
koska laiton on aina laiton. Laittomuus tulee siitä erinäköisestä asiasta,
jotta työnantaja ei välttämättä kohtele
ihmisiä sillä tavalla tai ei noudata sopimuksia
niin kuin odottaisi ja pitäisi tehdä.
Tämä Ruotsin-mallin vetäminen tähän,
että on Ruotsista otettu tähän lakialoitteeseen
jotakin heiniä: Ruotsissa on myös myötämääräämislaki ja
siellä on se kulttuuri ihan toisenlainen. Siellä joku
työväenpuolue on kuulemma ollut aika paljon rakentamassa
sitä mallia. Nyt en tiedä sitten, kun siellä on
se porvaripuoli, mitä tässä nyt tapahtuu.
Kun katsotaan kymmenen vuotta eteenpäin, jos siellä kokoomuslaiset
aatokset sitten lisääntyvät, niin voihan
olla, että sielläkin alkavat ne lakot lisääntyä ja
kahinat, vastakkainasettelut alkavat lisääntyä.
Mutta toivoisi, että niin ei kävisi vaan me ottaisimme
mallia siitä Ruotsissa rakennetusta mallista ja saisimme
nämä laittomat lakot pois, koska se tiehän
tässä on. Ei sillä tavalla, jotta sanktioita
lisätään, vaan asenteenhan pitää muuttua
siten, jotta ei synnytetä semmoista vastakkainasettelua.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan päättää tämän
keskustelun, koska kyseessä on kuitenkin oma lakialoitteeni.
Olen iloinen tästä keskustelusta, koska tässä on
nimenomaan käyty läpi niitä asioita,
minkä vuoksi tämä lakialoite on tehty.
Tämän ennalta ehkäisevän vaikutuksen
takia näitä sanktioita on Suomessakin hyvä siirtyä määräämään,
jolloin me myöskin voimme siltä osin harmonisoida pohjoismaiset
käytännöt työmarkkinoilla ja
yli rajojen menevässä työvoimassa.
Keskustelu päättyi.