Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Esitys ehdollisen rikesakkomenettelyn käyttöönotosta liikenteen automaattisen kameravalvonnan yhteydessä on parannus sekä lain noudattamista valvovalle viranomaiselle että ylinopeuteen syyllistyneelle autoilijalle. (Hälinää)

Oikeusministeriön valmistelu on ollut perusteellista. Selvittelyssä esillä oli myös toinen, pidemmälle menevä haltijavastuumalli, jossa ylinopeusrikesakkoa olisi käsitelty hallinnollisena maksuna. Tässä pidemmälle menevässä haltijavastuumallissa ajoneuvon haltijan olisi yksiselitteisesti vastattava ajoneuvolla suoritetuista rikesakkoylinopeuksista aivan samalla tavalla kuin pysäköintivirhemaksun yhteydessä.

Liikenneturvallisuuden puolesta malli olisi varmaan ollut hyvinkin toimiva, mutta mallissa oli kuitenkin huomattavia oikeudellisia ongelmia. Pienet, alle 20 kilometrin ylinopeudet olisi pitänyt poistaa rikoslaista eli dekriminalisoida. Tämä olisi ollut aika erikoinen viesti tienkäyttäjille, onhan ylinopeus kuitenkin vakavampi rike kuin väärinpysäköinti tai pysäköinnille osoitetun ajan ylittäminen. Länsimaiseen oikeustajuun ei kovin hyvin myöskään käy se, että sakko saattaisi suuntautua syyttömälle ihmiselle. Näin olisi haltijavastuuperiaatteen mukaan käynyt harva se kerta. Rangaistuksen tulee perustua syyllisyysperiaatteelle, sitä edellyttää jo perustuslaki. Myös ajo-oikeuteen kohdistuvien rangaistusten kohdentuminen oikein olisi ollut vaikeaa, ellei mahdotonta. Ongelmia muissa vaihtoehdoissa riitti, mutta kiitos hyvän valmistelun nyt meillä on edessämme hallituksen esitys, joka on suomalaiselle oikeustajulle kestävä.

Konkreettisin uuden lain mukanaan tuoma muutos on se, että enää rikesakkovauhtia automaattikameraan ajaneen autoilijan ei tarvitse vaivautua poliisiasemalle katselemaan valokuva-albumia ja myöntämään, että minähän se olen, joka siinä ajelen. Lain voimaantulosta lähtien hän vain maksaa postiluukusta tipahtaneen rikesakkomääräyksen määräajassa, ja se siitä. Poliisin on lähetettävä rikesakkomääräys parin viikon kuluessa ylinopeustapauksesta. Mikäli ylinopeus aiheuttaa autoilijalle ajo-oikeudellisia sanktioita eli on kahden vuoden sisään neljäs tai vuoden sisään kolmas, virkavalta luonnollisesti ei tyydy vain sakon maksuun, vaan siinä tapauksessa kortti on jätettävä vähintään kuukaudeksi ja poliisiasemareissu on edessä. Poliisiasemalle marssitaan tuttuun tapaan kutsusta myös silloin, jos ylinopeutta on ollut yli 20 kilometriä tunnissa. Tätä niin sanottua yksinkertaistettua menettelyä sovellettaisiin myös automaattisessa liikennevalvonnassa havaittuun bussikaistalla tai raitiovaunukaistalla ajoon.

Hallituksen esityksen mukaan rikesakko lähetetään suoraan auton rekisteriin merkitylle omistajalle tai auton haltijalle. On totta, että nykyisin auton ajaja saattaa olla eri henkilö kuin rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Osin tämä johtuu siitä, että autoja omistavat yritykset ja että samaa autoa ajaa useampi eri henkilö. Mikäli perheen autoa ajaa joku muu kuin rekisteriin merkitty henkilö, jolle sakko siis lähetetään, on rekisteriin merkityn henkilön vastustettava sakkoa kuukauden määräajassa. Tästä käynnistyy entisen kaltainen prosessi. Poliisin on käynnistettävä esitutkinta ja selvitettävä ajoneuvon kuljettaja esimerkiksi kuulemalla auton haltijaa tai omistajaa. Ajoneuvon omistajaksi saattaa olla merkittynä myös yritys. Tältä osin ongelma ratkeaa kolmen vuoden kuluessa. Siihen mennessä Ajoneuvohallintokeskus saa nimittäin päivitettyä tietokantansa, niin että jokaisen auton rekisteristä ilmenee joku ajoneuvon kanssa pääasiallisesti tekemisissä oleva henkilö. Ajoneuvo saa siis niin sanotun käyttövastaavansa.

Onko laki sitten edellä mainituista syistä tehokas? Suuntaa tähän antaa muitten Pohjoismaitten ohella Ruotsi, jossa myös on tämän kaltainen laki voimassa. Siellä noin 20 prosenttia kameravalvonnassa ilmenneistä ylinopeuksista jää toteamatta. Viidennes selvittämättömiä tapauksia on hinta, joka täytyy maksaa kunnollisesta ja tasapuolisesta oikeustilasta.

Arvoisa puhemies! Tämä ehdollisen rikesakkomääräyksen nopeutettu menettely kulkee käsi kädessä liikenteen kameravalvonnan kanssa. Lain positiiviset vaikutukset liikenneturvallisuuteen ja liikennekulttuuriin eivät ilmene, ellei koko lain tavoitteen mahdollistavaa kameravalvontaa ja liikennevalvontaa yleensä lisätä. Tällä viittaan ensi vuoden osalta käynnissä oleviin valtiontalouden kehyksiin ja ensi kesänä käynnistyviin budjettikäsittelyihin.

Tällä hetkellä automaattista valvontaa on 800 tiekilometrillä. Tämän vuoden aikana rakennetaan valvontaa lisäksi 400 tiekilometrille, ja vuoteen 2009 mennessä kameroin valvottuja tiekilometrejä olisi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan 2 500. Näkyvä kameravalvonta on myös eräs kustannustehokkaimmista liikenneturvallisuuden työkaluista. Niillä tieosuuksilla, joihin näitä niin sanottuja peltipoliiseja on asetettu, on vakavien onnettomuuksien määrä laskenut edeltävään tilanteeseen verrattuna 17 prosenttia ja kuolemaan johtavien onnettomuuksien määrä jopa 30 prosenttia. Näkyvä kameravalvonta siis leikkaa liikenteestä ne korkeat ylinopeudet pois. Kun yhden liikennekuoleman kokonaiskustannusrasite yhteiskunnalle on 2 miljoonaa euroa ja tieliikenteessä tapahtuvan vammautumisen rasite on noin 3 miljoonaa euroa, voimme todeta, että näkyvä kameravalvonta paitsi lisää liikenneturvallisuutta myös säästää laskennallisesti valtion varoja, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Toteutuessaan rikesakkomenettelylain muutos mahdollistaisi myös siirrettävän valvontalaitteiston tehokkaan käytön. Siitä ei enää tarvitsisi hallituksen esityksen mukaan erikseen ilmoittaa. Näin valvontayksikön nopea siirtäminen kohteesta toiseen helpottuisi olennaisesti.

Liikenteen kameravalvonnan lisääminen ei tarkoita siirtymistä lähemmäs poliisivaltiota tai isoveli valvoo -yhteiskuntaa. Suomessa Liikenneturvan toimesta toteutettujen tutkimusten mukaan eniten autoilijoiden liikennekäyttäytymisen parantumiseen vaikuttaa olennaisella tavalla lisääntynyt kiinnijäämisriski. Juuri siihen rikesakkolain muutos keskittyy, rangaistusten ankaruuteen sillä ei ole vaikutuksia, ja juuri tätä autoilijat tutkimuksien mukaan haluavat. Pelotteen ei tarvitse olla edes iso; usein pelkkä huomautuksen tai rikesakon uhka riittää muuttamaan ongelma-autoilijoiden liikennekäyttäytymistä turvallisempaan suuntaan. On kyse kuitenkin — se pitää aina muistaa — hyvin pienestä joukosta. Pitää myös muistaa, että kaikista autoilijoista vain 15 prosenttia joutuu koko elämänsä aikana tekemisiin esimerkiksi ajokieltojen kanssa. Suurin osa autoilijoista on täysin moitteettomia tienkäyttäjiä, jotka tahtovat vain siirtyä paikasta a paikkaan b mahdollisimman sujuvasti ja turvallisesti.

Arvoisa puhemies! Poliisilla on tätä nykyä paljon muutakin tekemistä kuin esitellä autoilijoille itsestäänselviä valokuvia, ja kiinni jääneellä autoilijalla on muutakin tekemistä kuin laukata poliisiasemalla katselemassa niitä valokuvia. En nyt aivan poliisiasemalle ja takaisin suuntautuneen turhan liikenteen aiheuttamia ympäristöhaittoja kehtaa enää tähän vetää; muutenkin on täysin selvää, että esitys on kannatettava, ja toivon sille nopeaa ja menestyksekästä valiokuntakäsittelyä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ajattelin esitellä esityksen, mutta ed. Salovaarahan teki sen niin ansiokkaasti, että voin vain lyhyesti viitata häneen ja paria kohtaa täydentää.

Tavoitteenahan on, että rikesakko voitaisiin jatkossa määrätä nykyistä joustavammin ja nopeammin ja saataisiin tehoa irti juuri näistä kameravalvontalaitteista ja sitä kautta näitä positiivisia tuloksia liikenneturvallisuuden suhteen, joita edellisessä puheenvuorossa kaivattiin. Uudistus loisi nykyistä paremmat edellytykset automaattisen liikennevalvonnan laajentamiselle ja sitä kautta parantaisi turvallisuutta tieliikenteessä ja vähentäisi liikenneonnettomuuksia. Nopeutettu menettely säästäisi lisäksi poliisin työtä ja mahdollistaisi poliisin resurssien kohdentamisen vielä voimakkaammin tarpeen vaatimille sektoreille.

Nykyjärjestelmässä poliisi joutuu esitutkinnassa selvittämään ajoneuvon kuljettajan, esimerkiksi kuulemalla sen haltijaa tai omistajaa, vaikka siis olisi näkyvissä ajoneuvon rekisteri ja henkilö, joka sitä autoa ajaa. Jatkossa esitutkintaa ei tarvittaisi, jollei ajoneuvon haltija vastusta hänelle lähetettyä rikesakkomääräystä.

Rikesakkohan määrätään, jos nopeusrajoitus ylitetään enintään 20 kilometrillä tunnissa. Sitä suuremmissa ylityksissä uutta järjestelmää ei sovellettaisi vaan liikuttaisiin ihan normaalissa päiväsakkojärjestelmässä, ja siellä sitten normaali syyllisyysnäyttö tarvittaisiin. Rikesakko on suuruudeltaan 70, 85, 100 tai 115 euroa riippuen alueen suurimmasta sallitusta nopeudesta sekä siitä, kuinka paljon sallittua nopeutta on ylitetty. Tähän lähinnä Helsingin kaupungin ja suurten kaupunkien toiveista lisättiin myös joukkoliikennekaistavalvonta. Yksinkertaistettua menettelyä sovellettaisiin myös automaattisessa liikennevalvonnassa havaittuun liikennemerkkien vastaiseen ajoon linja-auto- tai raitiovaunukaistalla. Tähän on kaivattu juuri tehoa massamaisten väärällä kaistalla ajojen ehkäisemiseksi.

Oikeusturvan varmistamiseksihan tässä on erityissääntelyitä, esimerkiksi se, että jos rikesakkomääräyksen saanut ei ole voinut määräajassa vastustaa rikesakkoa, hän voisi yhdeksän kuukauden kuluessa hakea määräajan palauttamista ja saada asia käsitellyksi niin, että kuljettaja selvitetään esitutkinnassa. Tiedoksiantotapoja on yksinkertaistettu verrattuna tavalliseen tiedoksiantoon rikosasioissa juuri johtuen tästä massamaisesta luonteesta, että pystytään kohtuullisella työllä isotkin rikesakkomäärät postittamaan.

Tässä on ollut kaksi vaikeutta, jotka ovat hidastaneet sinänsä jo vuosia sitten liikenneturvallisuusohjelmassa kirjattua tavoitetta niin sanottuun haltijavastuuseen siirtymisestä ylinopeustilanteissa. Ensinnäkin hidastutti se, että poliisin puolelta osaksi haluttiin vielä tätä pidemmälle menevää yksinkertaistettua järjestelmää, oikeastaan täysin pysäköintivirhemaksun kaltaista järjestelmää. Sitä ei pidetty soveliaaksi rikosoikeudelliseen järjestelmään: siinä loukattaisiin aika reippaasti sitten tätä syyttömyysolettamaa, joka rangaistuksia määrättäessä on tärkeä, että ei joutuisi omaa syyttömyyttään osoittamaan. Lopulta on aika laajalla yksimielisyydellä kuitenkin löydetty tämä malli, jota nyt hallituksen esityksessä ehdotetaan.

Toinen hidastava tekijä on ollut sitten liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla: Ajoneuvohallintokeskuksen tietojärjestelmien vitkaus. Tälle järjestelmällehän on välttämätöntä, että myös sitten silloin, kun on kyseessä yrityksen omistama auto, löytyisi se pääsääntöinen käyttäjä, joka olisi sitten se oletettu ajaja, samaan tapaan kuin yksityishenkilön omistamassa autossa se ensimmäinen rikesakon saaja on sen auton omistaja tai haltija. Näiden lisämerkintöjen saaminen tuonne ajoneuvorekisteriin vie niinkin pitkään, että tältä kohdin jouduttiin sitten tällaiseen porrastettuun voimaantuloon. Nämä rekisteröintisäännösten muutokset tulisivat voimaan vasta vuoden 2008 alussa. Tämä pitkä siirtymäaika mahdollistaisi sen, että uusien tietojen lisäämisestä rekisteriin ei aiheutuisi ylimääräisiä kustannuksia, koska joka tapauksessa tehdään tänä aikana muista syistä tietojen muutoksia ja niihin yhdistettynä voitaisiin täydentää myös pääsääntöisen käyttäjän tai auton käyttövastaavan tiedot rekisteriin.

Hidastettu voimaantulo yritysautojen osalta tietää sitä, että helpotetun rikesakkomenettelyn ja haltijavastuun toteutuminen tulisi vähitellen kattavammaksi, että heti lainmuutoksen voimaan tullessa tietysti valtaosa ajoneuvoista kuuluu sen piiriin, mutta sitten yritysautojen osalta se vaiheittain täydentyisi lähelle 100:aa prosenttia vuotta 2008 kohti mentäessä. Kaiken aikaahan siinä toki kertyy merkittäviä säästöjä juuri poliisin työssä; mitä suurempi osa autoista on tämän automaattisemman, suoraviivaisemman, menettelyn piirissä, sitä tehokkaammin rikesakkojen määrääminen ylinopeuksista toteutuu.

Niin kuin ed. Salovaarakin, toivon, että asia käsitellään ripeästi, ja tässä on sen verran pitkään kuitenkin näitä valmisteluja käyty ja erisuuntaisia näkemyksiä yhteensovitettu, että tämä varmasti saa riittävän laajan tuen niin asiantuntijapiireissä kuin suuren yleisönkin parissa, että pystytään liikenneturvallisuutta aika edullisella tavalla merkittävästi kohentamaan.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys haltijavastuun muuttamisesta on ihan ok. Uskon, että tämä säästää viranomaisten työtä ja myös kansalaisten vaivaa, kun ei tarvitse välttämättä poliisilaitokselle lähteä selaamaan valokuva-albumia. Jos ylinopeutta ajanut ei kiistä rikettään, asia menee automaattisesti maksun maksamalla. Jos taas kiistää ajaneensa, poliisi joutuu esitutkinnassa selvittämään, kuka ajoi. Tässä tuleekin mielenkiintoinen kysymys: Tehdäänkö meistä kansalaisista toistemme ilmiantajia, onko kiistäessään pakko kertoa, kuka on ajanut, jos ei itse ole ajanut? Olen ymmärtänyt, että Suomessa kiistäneellä autonhaltijalla on niin sanottu todistajan vastuu, ei enempää. Joissakin Euroopan maissa on rangaistuksen uhalla ilmiannettava, kuka ajoi. Tietysti digikameroiden kuvista voidaan tarkkaan myös selvittää aika pätevästi, kuka autoa ajoi. Mutta tuossa esitutkinta-asiassa kaivattaisiin kansalaisille tietoa, missä oikeudellisessa asemassa he itse asiassa ovat. Onko ministerillä tästä tietoa olemassa?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että ministeri tässä esittelyssään osoittaa, että hallitus vihdoin tunnustaa tämän lakiesityksen antamisen kautta, että maahan on pesiytynyt rakenteellinen ylinopeusongelma, johon täytyy kaikin mahdollisin keinoin puuttua. Tämä on siihen keinovalikoimaan erittäin tervetullut lisä. Tietysti telemaattista liikennevalvontaa täytyy voida käyttää jatkossa yhä enemmänkin, ilman että sitä kyseenalaistetaan millään tavoin tietosuoja- tai muilla kysymyksillä, jotka kuitenkin ovat erittäin hyvin hallussa.

Olennaista on myöskin, arvoisa puhemies, että yli 20 kilometrin yli menevät ylinopeudet säilyvät nykykäytännön piirissä. Ei se auto koskaan aja ylinopeutta, vaan se syy ylinopeuteen löytyy aina ratin ja penkin välistä. Sen takia on aivan selvää, että se todellinen ylinopeuden aiheuttaja, ajaja, täytyy myöskin saattaa jatkossa vastuuseen.

Tämä menettely sopii rikesakkomenettelyn osalta sekä sen kautta lähinnä kaupunkiliikenteen valvontaan ja siinä katsannossa on erittäin tervetullut lisä tämän rakenteellisen ylinopeusongelman kitkemiseen. Jos ei tämäkään auta, arvoisa ministeri, (Puhemies koputtaa) niin täytyy vaan valmistella entistä kovempia toimia.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä on ihan hyvä hallituksen esitys, pystytään automaattisessa liikennevalvonnassa ylinopeuksia valvomaan. Toteaisin tässä sen, että jos autonsa luovuttaa jollekin, niin pitää olla silloin valmius kertoa sille, joka lähtee ajamaan, mitkä ovat ehdot, ja sitten valvoa, että auto on sillä, kelle on luvattu luovuttaa.

Kysyisin ministeriltä: Miten nyt sitten on poliisien näkyvyys liikenteessä, näkyykö heitä edelleenkin ja ovatko poliisien määrärahat liikennevalvontaan entisenlaisia? Kun käytiin valiokuntana liikkuvan poliisin mukana liikennevalvonnassa, niin siellä kerrottiin esimerkiksi, että etsintäkuulutettuja saadaan liikennevalvonnan aikaan eniten kiinni ja samoiten muita, rattijuoppoja ja sellaisia, saadaan kiinni liikennevalvonnassa, missä poliisi puhalluttaa. Eihän näistä nyt olla vähentämässä poliisien resursseissa?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ollut mielenkiintoista seurata osin tätä keskustelua mutta ennen kaikkea yleisönosastokeskustelua. On syntynyt sellainen kuin ylinopeutta ajavien tukiryhmä eduskuntaan, ja myös osassa lehdistöä näkyy tämä selkeästi, eli ollaan nimenomaan huolissaan siitä, mitkä ovat ylinopeutta ajavien ja ajaneiden oikeudet, eikä siitä, minkälaisia ongelmia syntyy siitä, että osa kuljettajista vaarantaa jatkuvasti ylinopeuksillaan muiden ihmisten turvallisuutta.

Säännöllisesti autoa käyttävänä täytyy sanoa, että ylinopeudet ja suuret ylinopeudet ovat tavaton ongelma ja kasvava ongelma Suomessa ja niihin on puututtava eri keinoin. Tämä hallituksen esitys on hyvä juuri siksi, että tämä lisää sitä keinovalikoimaa, jolla päästään puuttumaan kohtuuttomiin ja myös alhaisempiin ylinopeuksiin.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalon kysymykseen siitä, vaaditaanko tässä kiistettäessä sitten selvitys, kuka ajaja oli: Tällaista kytkentää, joka joidenkin maiden lainsäädännössä on, meillä ei katsottu mahdolliseksi. Vastustaminen riittää, silloin siirrytään normaaliin menettelyyn ajajan selvittämiseksi.

Ed. Kangas kaipaili tietoja poliisin resursseista. No, nehän meillä kuuluvat sisäministeriöön. Sinänsä voisi olla perusteltua, että oikeusministeriölle kuuluisivat myös poliisiasiat niin kuin muissa Pohjoismaissa. Sen verran tällä tietysti tulee säästöä, että pystytään saamaan enemmän tehoa nykyisestä valvontaresurssista, ja se kaipaa kyllä tietysti myös tätä laitteistoa. Sama koskee tarkkuusalkometrien saamista useammalle poliisipartiolle kuin myös tutkien, kameravalvonnan laitteiden saamista entistä isommalle joukolle. Sitä kautta tästä tulee nopeammin tehoa ja ylinopeuksien todellista vähentymistä tieliikenteessä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Salovaara ja ministeri Johannes Koskinen jo kuvasivat niin hallituksen esityksen sisällön kuin myöskin historiallisen kehityksen tähän esitykseen saakka. Tämä asiahan oli viime eduskunnan aikana voimallisesti esillä. Erikoisesti komisario Heikki Seppä teki tämän asian tiimoilta hyvin paljon töitä, teki lakiluonnoksen, jota sitten täällä eduskunnassa yhdessä muokkailtiin. Jätin sitä koskevan lakialoitteen sisälle, ja sitten kun se raukesi viime eduskunnan työn päättyessä, uusin sen tämän eduskunnan käynnistäessä työtään. Taisipa olla ihan ensimmäinen istuntopäivä, jolloinka se lakialoite oli täällä esittelyssä, lähetekeskustelussa.

Ed. Salovaara viittasi siihen, että tässä on olemassa eriasteisia etenemisteitä, ja se lakialoite, joka nyt on valiokunnassa, on pitemmälle menevä. Se lähtee niistä toisista lähtökohdista elikkä sellaisista lähtökohdista, jotka nyt tässä tavallaan, siis oikeuskäytännön ja oikeusfilosofian kannalta, on eräällä tavalla hylätty ja otettu tähän tämmöinen yksinkertaisempi, nykyiseen oikeustilaan viitaten kai soveltuvampi, vaihtoehto esille. Hyvä niin, hyvä, että tämä asia on edennyt.

Erikoisesti Helsingin kaupungin tiimoilta tähän asiaan on kiinnitetty erittäin paljon huomiota. Kuvaavaa tälle historialle on se, että tämä lienee ensimmäinen hallituksen esitys, jonka valmistelu on edennyt sen verran hitaasti, että jo yksi romaanikin on ehditty julkaista tästä asiasta, kirjailija, liikennesuunnittelija Pasasen kirja, joka käsittelee tätä kameravalvontaa ja siinä olevia erilaisia hauskoja piirteitä, mitä tässä vuosien varrella on ollut, ja myöskin palautettu mieleen sitä yleistä keskustelua, johon ed. Laaksokin tässä jo viittasi. Siis tätä on jo romaanissakin ehditty käsitellä, niin että historiaa syntyy monella tavalla tässä eduskuntatyössä.

Pidän erinomaisen hyvänä sitä, että nyt on löydetty jokin ratkaisu, joka on myöskin oikeudellisesti pohdittu, nyt toivon mukaan niin perusteellisesti, että se ei tässä asiantuntijavaiheessa karahda millekään karille. Nimittäin pitäisin sitä varsin kohtuuttomana, ja se saattaisi johtaa siihen, että lisää romaaneja ehtii tulla julkisuuteen ennen kuin saadaan tästä vahvistettu ja voimaan tullut laki käyttöön. Nytkin tässä jo tämä aika 2008 voimaan tulevan osion osalta kuulostaa aika pitkältä. Nimittäin tässä voisi piruilla sillä, että siltä osaltahan uusi eduskunta ehtii jo sitten poikkaista koko tämän prosessin niin, ettei tästä tälläkään kertaa mitään tullut, ja sillä tavalla romaaneja tulee lisää.

Joka tapauksessa erikoisesti Helsingin kaupungista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että tällä lainsäädännöllä on kiire. Voidaan sanoa perustellusti, että miksi ihmeessä ei haluta käyttää modernia, huippuunsa kehitettyä tekniikkaa hyväksi, kun ne autot kehittyvät niin voimallisesti elikkä kiihtyvyys näissä käyttöautoissakin on sitä luokkaa, että kerkiää tehdä siinä kahden tolpan välillä melkein mitä tahansa, ja sitten se johtaa siihen, että ajetaan päin punaista ja hetken aikaa siinä ajetaan reipasta ylinopeuttakin jnp. Tällä automaattisella kameravalvonnalla ja siirrettävien kameroitten avulla tapahtuvalla valvonnalla pystytään nimenomaan luomaan sellaista tehokkuutta, että se vaikuttaa tähän 15 prosenttiin liikenteessä olijoita, jotka nyt erikoisesti näyttävät harrastavan tätä ylinopeuksilla ajamista ja myöskin päin punaista ajamista.

Elikkä minä toivon nyt hartaasti, että tässä saadaan mietintö tänne saliin muutaman viikon sisällä, ehkä kuukauden sisällä. Jos tämä on niin hyvin nyt valmisteltu kuin arvoisa ministeri tässä totesi, niin ehkä tämä tulee sitten kolmessa viikossa takaisin tänne saliin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse kuulun lakivaliokunnan jäseniin, jotka tästä asiasta aikanaan mietinnön tekevät, mutta sanoisin näin lähetekeskustelun aikana, että esitys on pääsääntöisesti minun mielestäni hyvä. En usko, että asiantuntijakuulemisessa mitään sellaista enää tulee, joka vaarantaa tämän lain eteenpäin menemisen.

Totta kai kumminkin pääsääntö suomalaisessa liikennekulttuurissa ja liikennevalvonnassakin on siis ehdottomasti se, että valvontaa suorittaisi pääsääntöisesti poliisimies, joka tutkisi myöskin sen puolen, miten henkilö subjektiivisesti asennoituu tekoonsa, suorittaisi puhallusmittaukset ja tarkistaisi, että kuljettaja on kunnossa, hänellä on ajokortti, ajoneuvo on oikein katsastettu ja se on liikennekelpoinen. Ei meidän automaattinen valvontamme sentään pysty kaikkea poliisityötä korvaamaan eikä ole niin tehokasta. Jokainen meistä tietää myöskin, että tämä automaattivalvonta on valvontaa, jossa vain valvontapisteessä ehkä ajetaan sääntöjen mukaisesti, mutta heti kun tiedetään, että valvontapiste on ohitettu, kaahaaminen jatkuu. Tätäkin toimintaa pitää valvoa.

Toinen asia, mikä tässä on ehkä mielenkiintoinen, on se, että monesti, jos joku ajaa ylinopeutta 21 kilometriä tunnissa ja saa siitä rangaistusvaatimusmenettelyn mukaisen sakon, markkamäärä saattaa olla ihan samansuuruinen kuin tämä ylin rikesakko, esimerkiksi vähätuloisella opiskelijalla, mutta nämä menettelyt eivät kuitenkaan sitten mene tämän nopeutetun ja yksinkertaisten menettelyn piiriin. Kysyisin vaan ministerin näkökulmaa: Onko tätä tarkoitus mahdollisesti tulevaisuudessa laajentaa siten, että rikesakkomenettely otettaisiin käyttöön myös muissakin ylinopeuksissa kuin enintään 20 kilometrin ylinopeuksissa?

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Joitakin aikoja sitten täällä oli ajokieltoaikojen selvä kiristäminen, jossa autoilijoille asetettiin erittäin kovat rangaistukset, jos syyllistyy ylinopeuteen. Mietintö oli yksimielinen valiokunnassa, ja yksimielisesti se täällä salissakin hyväksyttiin. Nyt on kameravalvonnan lisäämiseksi esitys nimenomaan rikesakkomenettelyn kautta. Kun sanon näin, että kyllä autoilijoita muistetaan, en itse halua liittyä siihen ryhmään, mistä ed. Laakso täällä totesi, mutta kyllä elävä elämä tietysti on sellainen, että aina täytyy vähän miettiä niitä tilanteita.

Tässä laissa minun mielestäni on paljon hyvää ja on sellaista, jota voi arvostella jonkin verran, ja niitä perusperiaatteita, joihin tämä saattaa johtaa, pitää minun mielestäni myös tuoda esiin. Eräs seikka, mitä pelkään, on, että tämä johtaa siihen, että poliisia ei tien päällä näy hetken päästä juuri lainkaan, vedotaan siihen, että meillä on näitä tolppia siellä riittävästi, ja tilastollisesti varmaan saadaan riittävästi nyt rangaistua autoilijoita ja valtion kassaan saadaan rahaa. Mutta missä ovat ne rahat ohjattuina autoilijoille tiestön kunnossapitoon jne.? Siellä vähennetään. Kehykset olivat täällä eilen käsittelyssä — ei mitään lisää, mutta lisää autoilijoille erilaisia velvoitteita ja sellainen määrätty rinki siellä, kun istuu ratin takana, koko ajan. Onhan se tietysti hyvä, että on pelko yllä ja pidetään pelkoa yllä tolppien avulla. Se on vähän niin kuin entisessä Neuvostoliitossa kohta, että ei tiedä, mistä luukusta välähtää. (Ed. Laakso: Siellä ei ollut mitään nopeusvalvontaa eikä taida olla tällä hetkelläkään!) — Saattaa olla, mutta ei siellä oikein hyvin tietysti siitäkään huolimatta ole mennyt. (Ed. Salo: Ed. Laakso tietää: päin punaista!) — Päin punaista, joo.

Mutta, arvoisa herra puhemies, joitakin hyviäkin kohtia tietysti on tuotava tästä esiin. Minun mielestäni on ihan järkevä se menettely linja-autojen osalta eli linja-autokaistojen ja raitiotiekaistojen osalta ja — en muista, oliko ed. Laakso vai kuka täällä sen totesi — esimerkiksi punaisten liikennevalojen osalta. Ne ovat juuri niitä, joissa eniten aiheutetaan onnettomuuksia. Kun tuolla jossakin Pohjanmaan teillä keskellä yötä ajat, ajat vaikka 25:tä kilometriä ylinopeutta, niin kun koko yön aikana taikka kolmen tunnin aikana ei tule yhtäkään autoa vastaan ja on leveä tie ja hyvä keli, minä uskallan sen sanoa näin, vaikka ed. Laakso saattaa tietysti osoitella minua, (Ed. Laakso: Olemme suurin piirtein samaa mieltä, paitsi sen 25 kilometrin osalta!) että pitää miettiä myös, mihinkä näitä laitetaan.

Silloin kun itse olin nimismiehenä ja syyttäjänä, monta kertaa jouduin keskustelemaan liikkuvan poliisin edustajan kanssa, kun minun mielestäni ei ole mitään järkeä asettaa tutkaa sitä varten, että saa tilastomerkintöjä, että saadaan sakotettua. Minun mielestäni silloin, kun asetetaan tutka ja myöskin näitä tolppia, ne pitää asettaa sellaiselle paikalle, jolla on jotakin merkitystä myös liikenneturvallisuuden kannalta. (Ed. Vihriälä: Eikös ne ole asetettukin?) — No, nykyisin tietysti, mutta en tiedä, mikä tilanne tulee tulevaisuudessa, kun näitä ruvetaan lisäämään niin kuin tämän hallituksen esityksen perusteluissa on esitetty. (Ed. Kangas: Poliisi ja tienpitäjä päättävät nopeusrajoituksista!) — Ed. Kangas, silloin kun poliisi suorittaa liikennevalvontaa, siellä ei paljon tieviranomaisilta kysytä, niin kuin me tiedämme ja olemme kuulleet myöskin liikennevaliokunnassa.

Eräs asia, mikä minua hämmentää tässä, on kyllä se, että tavallisella kirjeellä lähetetään tieto henkilölle. Minä toivoisin, että siinä valiokunnassa, joka tekee mietinnön tästä, pohdittaisiin sitä asiaa hyvin tarkkaan. Siitä tulee varmasti, jos tämänmuotoisena tämä viedään eteenpäin, monenlaisia kärhämiä, väitteitä siitä, että posti ei ole saapunut. Kyllä minä odottaisin, että siellä nyt jonkinlainen saantitodistus taikka kirjattuna lähetys taikka joku muu vastaava järjestelmä on, kun kerran postilla on niitä eri vaihtoehtoja. Täällä sanotaan, että tavallisella kirjeellä lähetetään. Minun mielestäni se on aika arveluttavaa nimenomaan oikeusturvan kannalta. Jos tällainen henkilö lähtee hakemaan muutosta myöhemmin — oliko se nyt yhdeksän kuukauden aikana, kerran menin tämän kursorisesti läpi — niin ylimääräisessä muutoksenhaussakin muutos pitää hakea sitten alioikeudelta eli hirveän byrokraattisesti tehdään tämä. Mutta eniten minua huolestuttaa se, että jos tämä tämänsuuntaisena menee, että vain tavallinen kirje lähetetään, niin jos henkilö ei ole sattunut saamaan sitä eikä ole tietoinen, niin sen jälkeen, kun päätös on saanut lainvoiman, ulosottomies tulee ja perii ja ottaa vielä ulosottomaksut siitä, jos se määräaika on kulunut umpeen.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, kun hän kiinnitti huomion siihen oikeusturvan näkökulmaan, pitäisikö tällainen kirje toimittaa niin todistettavasti epäillylle, että hän ei voi myöhemmin esimerkiksi väittää, että tämä kirje ei ole koskaan tullut perille ja hän ei ole voinut esimerkiksi sitten oikeuksiansa vaalia. Tähän varmasti valiokunta kiinnittää huomiota.

Mutta kiinnitän vaan teidän edustajakollegojen huomiota siihen, että kun esimerkiksi tähän ajankohtaan, jolloin talvinopeusrajoitukset ovat vielä voimassa, kuvitellaan tilanne, että auto menee esimerkiksi Lappia kohti yöllä 90 kilometrin tuntinopeudella, niin tällä hetkellä, jos sillä ajetaan tolppaan, seurauksena on rikesakko, mutta jos elävä poliisimies pysäyttää ja toteaa, että kuljettaja on kunnossa, auto on oikein lastattu, katsastettu, keli on hyvä, kitka on hyvä, seurauksena on yleensä kirjallinen huomautus, joka vastaa paljon paremmin kansalaisen oikeustajua hyvällä kitkalla yöaikana tehdyn lievän ylinopeuden osalta. Ei tämäkään uudistus mikään autuus ole: (Puhemies koputtaa) kylmä kone antaa aina rikesakon.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen täysin samaa mieltä, että tämä tekniikka ei varsinaista henkilövalvontaa kyllä poista. Mutta ed. Vistbackalle: Ei autoilijoille tämän mukaan seuraa uusia velvoitteita, tällä valvotaan jo olemassa olevia velvoitteita. Mutta on kokonaan toinen asia, millä tasolla ne olemassa olevat velvoitteet ovat. Nimittäin kun tässä tuli esiin Helsingin kaupunki, Helsingin kaupungissa ajetaan laskennallisesti 10 miljoonaa kertaa päin punaisia valoja ja hallituksen esityksessä todetaan, että vuodessa todetaan vajaa 400 000 liikennerikkomusta, joista seuraa yli 50 000 rikesakkoa. Meillä on rakenteellinen ylinopeusongelma tässä maassa. Kysymys on siitä, mieltävätkö autoilijat nykyisen säännöstön ja nopeusrajoitusten todella tuovan heille lisää turvallisuutta. Minusta tässä yhteydessä voitaisiin herättää myöskin keskustelu siitä, onko tämä nykyinen nopeusrajoitusjärjestelmä sellainen, että sitä on luontevaa noudattaa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka otti aivan oikein esille, että jos on suorat tiet, pitkät matkat, kun yölläkin ajaa, vähän liikennettä, niin silloin pitäisi harkita, onko siellä jotain kameravalvontaa vai poliisivalvontaa. Mielestäni kameravalvonta käy siellä — niin kuin Helsingissäkin on nämä joukkoliikennekaistat — missä ne pelaavat, ja yleensä taajamien alueella voisi olla näitä, missä valtaosa kolareistakin tulee. Mutta mielestäni poliiseja ei pitäisi, niin kuin ei heidän määrärahojaankaan vähentää eikä liikennevalvonnasta poistaa. Niin kuin totesin, noin sata rattijuoppoa päivittäin saa poliisi kiinni liikennevalvonnan yhteydessä. Tämä on jo niin arvokas asia, ettei tämmöistä voi sallia, kun rattijuoppous muutenkin on niin yleistä Suomessa; se vaan lisääntyisi ja entistä enemmän olisi alkoholin vaikutuksen alaisia kuljettajia liikenteessä. Siihen suuntaan ei pidä mennä.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus on sinänsä hyvä mutta helsinkiläisittäin ajateltuna riittämätön keino puuttua siihen kulttuuriin, johonka täällä muun muassa ed. Salovaara viittasi. Juuri saimme sellaisen laskelman, jossa arvioitiin, että vuodessa Helsingin kaupungille ja yhteiskunnalle tuli liikenneonnettomuuksista, jotka sattuivat Helsingissä, noin 200 miljoonan laskut. (Eduskunnasta: Markkoina vai euroina?) — Euroina, vuonna 2003. — (Eduskunnasta: 200 miljoonaa euroa?) — 200 miljoonaa euroa, siis yhteiskunnalle tulleet laskut. — Tätä taustaa vasten täytyy ajatella ja muistella sitä, että Ytv ja Helsingin kaupunki ovat jo lähes kymmenen vuoden ajan tehneet valtiolle ehdotuksia haltijavastuulain muuttamisesta siten, että kunnallinen kameravalvonta olisi mahdollista. Helsingillä esimerkiksi ja mahdollisesti Ytv:lläkin olisi tähän täydet valmiudet.

Kun tätä lakiehdotusta nyt on valmisteltu työryhmissä, niin Ytv ja suurimmat kaupungit ja myös Kuntaliitto antoivat lausunnon, että tätä kameravalvontaa koskevaa lakiehdotusta tulisi valmistella haltijavastuulain muutoksen pohjalta. Sen vuoksi olen pettynyt tähän ehdotukseen. Mutta toivon, että nyt kun valiokunta käsittelee tätä ehdotusta, niin samalla otettaisiin huomioon mahdollisuus järjestää kokeiluna kolmen vuoden kausi, jolloinka haltijavastuulakia voitaisiin kokeiluajaksi muuttaa siten, että esimerkiksi Helsingin kaupungin tai Ytv:n alueella olisi mahdollisuus toteuttaa tienpitäjän kanssa yhteistyössä kunnallinen kameravalvonta. Kaikki tiedämme, että poliisilla on enempi tekemistä kuin tekijöitä, ja tämä näkyy suurissa kaupungeissa.

Tässä ehdotuksessa, joka nyt on käsittelyssä, on mielestäni vielä yksi hyvin huolestuttava asia, ja se on se, että yritysautot jäävät vuoteen 2008 asti tämän lain ulkopuolelle. Ja kun tuo vastustaminen on myös niin helppoa, että sitä ei tarvitse perustella, niin näiden yritysautojen lisäksi siihen joukkoon, jota tämä ei tule konkreettisesti koskemaan, kuuluvat ne 10—20 prosenttia autoilijoista, jotka vastustavat ilman perusteluita sitä rikesakkoa ja näin jäävät ulkopuolelle.

EU:n komissio lähetti jäsenmaille paimenkirjeen viime vuonna, ja siinähän komissio on ilmoittanut, että tavoitteena kaikissa EU-maissa on vuoteen 2010 mennessä liikennekuolemien määrän puolittaminen. Jos nyt Suomi olisi viisas, niin meillä saattaisi olla mahdollisuudet olla tässä kärkijoukossa, joka tätä tavoitetta lähtee toteuttamaan.

Puhemies! Vielä sanon kerran: Minä toivon, että valiokunta huomioi sen Helsingin kaupungilta tulleen ehdotuksen, että tällainen kokeilu, haltijavastuulain muuttaminen, lainsäädännön pohjalta mahdollistaisi sen kolmevuotisen kameravalvonnan kunnallisena toimintana.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! En ole koskaan tavannut henkilöä, joka on voittanut Valittujen Palojen arvonnassa, mutta sen sijaan olen tavannut peilissä henkilön, joka on saanut linnunpöntöstä sakot. Kummasti tuo kaasujalka keveni sen jälkeen. Tämä tapahtui noin neljä vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole tullut yhtään sakkoa, elikkä tuommoinen pahvipoliisikin on parempi kuin ei mikään poliisi. Täällä muun muassa ed. Kangas ja muutamat muutkin ovat viitanneet siihen, että tällainen kameravalvonnan lisääntyminen jollakin tavalla poistaisi poliisin resursseja. Minun mielestäni se lisää poliisin resursseja tehdä kaikkea muuta valvontaa liikenteessä, poistuu yksi homma, kun noita pönttöjä lisätään. Niin kuin ed. Salovaara tuolta tilastoista luki, niitä vuoteen 2009 mennessä tulisi olemaan noin 2 500 kilometriä nykyisen noin 800 kilometrin sijasta.

Sitten yksi sellainen huomio, että vaikka tätä niin sanottua haltijavastuujärjestelmää on tehty kuin Iisakin kirkkoa, niin meillähän on jo liikenteessä olemassa eräänlainen haltijavastuu — siitä minulla on myöskin omakohtainen kokemus eilispäivältä Lauttasaaresta — elikkä pysäköintivirhemaksuhan annetaan autolle, ei kuskille. Ed. Vistbacka, tekin olette varmasti, vaikka olette vallesmanni entiseltä ammatiltanne, saanut joskus pysäköintivirhemaksun. Ei sekään tule kirjatussa kirjeessä, ei missään kirjeessä kotiosoitteella, vaan se tulee tuulilasiin, ja se on hyvinkin turvattomassa paikassa siellä. Hyvin ne on tähänkin asti maksettu. Minäkin olin eilen laina-autolla liikenteessä, enkä kyllä rupea tappelemaan ja jätä sitä maksua omistajan maksettavaksi. Tämän tyyppinen haltijavastuu meillä on jo siis olemassa. (Ed. Vistbacka: Se on väärin!)

Kuten täällä on sanottu, meillä todellakin on rakenteellinen ylinopeus. Kaikki mahdolliset keinot on tehtävä sen poistamiseksi. Mutta olen myöskin ed. Salovaaran kanssa samaa mieltä siitä, ettei tämän tyyppinen valvonta ole ainoa oikea. Se, mihin meidän entistä enemmän tulisi tuolla maanteillä päästä, on muuttuvat nopeusrajoitukset. Ne ovat äärettömän hyväksi havaittuja. Ne ovat toki kalliita, mutta ehkäpä näitten pönttöjen lisääminen, jolloin poliisien voimavarat suuntautuvat viisaampaan valvontaan, lisää sitäkin mahdollisuutta, että saadaan tuota telematiikkaa käyttöön entistä enemmän.

Tässä on myöskin semmoista byrokratiaa, minkä ainakin ed. Vistbackalle luulisi olevan tuttua. Kun aikoinaan sain tämmöisen kameravalvonnan perusteella sakon, minulle tuli Oulun kihlakunnan poliisilaitokselta kirje, jossa kerrottiin, että he ovat saaneet virka-apupyynnön Limingan kihlakunnan poliisilta — moninkertaista byrokratiaa. Nyt se sen sijaan tulee suoraan kotiosoitteeseen. Kyllä jokainen sen itse tietää, että kun kamera välähtää, silloin on ajettu ylinopeuksia.

Tällä hetkellä käsittääkseni eniten näitä valvontakameroita on kahdeksankympin alueella. Niitä on kuulemma myöskin seitsemänkymmenen ja sadan kilometrin nopeuksilla, mutta varmaan tuo kahdeksankymppiä on semmoinen, johon tulisi toki puuttua. Noita kahdeksankymppisiä on mielestäni ihan liikaa tosiaan hyvillä tieosuuksilla. Kun saataisiin joskus nuo muuttuvat nopeudet, niin hyvä olisi. Amerikasta on saatu hyvää esimerkkiä näistä niin sanotuista pahvipoliiseista. Ne ovat sielläkin kummasti keventäneet kaasujalkaa.

Oikeastaan tämä asia johtaa sellaiseen juttuun, mistä joku on sanonut, että haluaisitko meille orwellilaisen yhteiskunnan. Tämä antaa mahdollisuuden siihen, mitä nykyään tehdään jo Suomessakin. Nimittäin Seutulan lentokentällä on kaikissa takseissa siru ja kun taksi ajaa sen portin läpi, niin sieltä kajahtaa yksi euro laskua jokaiselle taksille, joka menee hakemaan kyytiä Seutulasta. Uskallanpas visioida, että viiden vuoden sisällä autotehtaat rupeavat asentamaan, kuten myöskin moottoripyörätehtaat, kaikkiin ajoneuvoihin valmiiksi mikrosirun, jolloin tuo ajoneuvo tunnistetaan sitä kautta. Se ei ole pelkästään valvontaan hyvä asia, kun sellainen joskus tulee; kansainväliset ajoneuvovarkaudet lisääntyvät jatkuvasti, ja tuommoiset sirut, kun ne joskus tulevat — toivottavasti tulevat — ovat myöskin hyvä keino löytää varastettuja ajoneuvoja.

Edelleen muistutan siitä, että muuttuvat nopeusrajoitukset ovat kuitenkin hyvä autuus tässä asiassa. Ovatko nuo nykyiset niin sanotut kiintiökahdeksankymppiset rajoitukset hyvillä suorilla teillä ja hyvillä keleillä järkeviä, se onkin siis toinen juttu, mutta siihen eduskunta saa vastauksen Ajoneuvot ja liikenneturvallisuus -nimikkeisessä seminaarissa, joka pidetään eduskunnan auditoriossa 21. huhtikuuta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiinnittää pariin asiaan huomiota.

Tärkeintä on poliisin näkyminen, fyysinen näkyvyys. Minä en näihin lintupönttöihin enkä muutenkaan tämmöisiin pönttöjen hoitamiin hommiin yleensäkään luota. Tässä ollaan lähestymässä sitä, että jos liikennevalvonta suoritetaan pian ilman liikkuvaa poliisia, se on yhtä kuin se, että sairaala kyllä pyörii ilman potilaita byrokratian puolesta, mutta jää kipeät hoitamatta. Tärkeintä olisi liikkuvan poliisin resursointi. Se saa liikenteestä myös ne rattijuopot pois, joista ed. Kangas puhui. Ja sitten kun tulee kiistot, niin kyllähän se tuottaa byrokratiaa. Kuka ne käsittelee, ja mitä tämä maksaa? Mitä sitten, jos isä luovuttaa auton hulttiopojalleen ja tämä antaa sen sitten naapurin pojalle? No, isä saa ne sakot sitten auton haltijana kolme kertaa, mutta jos siinä poika käy välissä tunnustamassa, että kyllä ajoinkin sitä, niin saavatko he sitten jakaa niitä keskenään, vai miten tämä on?

Ed. Vistbackan ja ed. Salon esille tuomasta tiedoksisaantimenettelystä: Tyypit, jotka ovat täysin piittaamattomia laista, eivät kyllä kirjeitäkään paljon availe, ja jos sattuvat tietämään, että tällainen porsaanreikä on, niin postimiehet tässä pian joutuvat selittelemään, mikseivät kirjeet joudu perille.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä lakiesitys on varsin tervetullut ja hyvä. Poliisin niukoista resursseistahan täällä on vuosien mittaan aika paljon puhuttu ja ainakin edellisillä vaalikausilla vuosittain on sitten lisäbudjeteilla jouduttu paikkaamaan määrärahoja. On hyvä, että tätä automatiikkaa myös tällä alalla lisätään ja automaattista valvontaa. Kyllä nykyajan tekniikkaa täytyy käyttää hyväksi.

Lakiperusteluissa todettiin, että näitä autoihin siirrettäviä valvontalaitteistoja on vasta kuusi kappaletta. Mielestäni näiden pönttöjen sijasta pitäisi lisätä juuri näitä siirrettäviä laitteistoja. Ne voitaisiin sijoittaa liikenneturvallisuuden kannalta tärkeisiin paikkoihin. Olen myös sitä mieltä, että tämä säästää poliisin työpanosta vieläkin tärkeämpiin tehtäviin. Ei se poista poliisia teiltä. Puhalluttamisia voidaan tehdä, kiinnittää huomiota renkaiden kunnon tarkastukseen jne. Tämä siirtää liikkuvan poliisin resursseja tällaisesta mekaanisesta valvonnasta, joka sitoo kuitenkin aika monta henkilöä kerrallaan, mielestäni vielä tärkeämpään valvontatyöhön.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelu aiheesta meni niin mielenkiintoiseksi, että katson, että paikalta pidetyt puheenvuorot eivät enää riitä, vaan halusin tulla tähän niin sanottuun pönttöön puhumaan tästä niin sanotusta pönttörikesakkolaista.

Sanotaan kuitenkin näin, ettei tämä merkittävästi lisää poliisien resursseja liikennevalvontaan. Jokainen meistä tietää, että liikennevalvontaa joudutaan tekemään muillakin kilometriosuuksilla kuin niillä valvontapaikoilla, minne nämä niin sanotut pöntöt on asennettu. Jokainen meistä tietää, että henkilöt yleensä tietävät, missä nämä automaattiset liikennevalvontapisteet ovat, ja ajavat niitten kohdalla hiljaa, mutta sen jälkeen muilla tieosuuksilla jälleen aivan toisenlaista nopeutta. Näin ihminen käyttäytyy. Meidän täytyy myöskin muistaa se, että tehokasta liikennevalvontaa on myöskin se, jossa puututaan moneen muuhunkin asiaan kuin pelkästään nopeuteen. Olen puhunut ajoneuvon lastauksesta, turvavöistä, siitä onko kuljettaja päihtynyt, huumaantunut, onko mukana esimerkiksi etsintäkuulutettuja henkilöitä ynnä muuta, ynnä muuta. Eli kokonaisvaltainen liikennevalvonta on sellaista, missä puututaan kokonaisvaltaisesti ihmisten käyttäytymiseen liikenteessä.

Toisekseen, kun puhutaan tästä valitusmenettelystä, en minä ainakaan kuvittele, että kun tätä lakia säädetään, menettely on sen jälkeen sellainen, että kun kiistät ajaneesi autoa, niin poliisi toteaa, että no joo, asia on sitten ok, rikesakkoa ei määrätäkään, vaan kyllähän poliisi selvittää joka tapauksessa otetun ja annetun valokuvan perusteella sen, keneltä tämä kuljettajana oleva henkilö nyt tällä hetkellä näyttää, voiko se olla ajoneuvon omistajan poika, hänen vaimonsa tai joku muu vastaava, ja poliisi tekee vertailevaa tutkimusta ja selvittää, kuka ajoneuvoa tosiasiallisesti kuljetti sillä hetkellä. Sen jälkeen, kun poliisilla on varmuus siitä, että henkilöautoa tai pakettiautoa tai kuorma-autoa kuljetti tämä henkilö, mutta ajoneuvon omistaja kiistää ajaneensa autoa, asia viedään esitutkinnan kautta syyttäjälle ja syyttäjä vie asian oikeuden ratkaistavaksi, onko tämä kuva riittävä todistus siitä, että tämä henkilö ajoi tätä autoa. Hyvälaatuinen valokuva tänä päivänä riittää oikeudessa todisteeksi siitä, että henkilö on syyllistynyt liikennerikkomukseen. Tämä on aivan luonnollista menettelyä, eikä tämä tarkoita sitä, että pelkästään kiistäminen riittää siihen, että asia jää sikseen.

Ruotsi on kehittänyt parempaa liikennevalvontajärjestelmää sen johdosta, että tällainen niin sanottu keinotekoinen 20 kilometrin raja ei ole ainut oikea. Jos meillä olisi porrastettu rikesakkojärjestelmä siten, että rikesakon euromäärä nousisi aina vaarantavuuden mukaisesti, aina esimerkiksi 40 kilometrin ylitykseen asti, niin se soveltuisi paremmin kansalaisten oikeustajuun. Jos tämä 20 kilometrin raja on rikesakkoraja ja sen jälkeen mennään rangaistusvaatimusmenettelyyn, jota tämä laki ei taas koskettaisi sitä ollenkaan, minkä takia 21 kilometrin tuntinopeusrajoituksen ylitys on niin paljon pahempi kuin 20 kilometrin ylitys? Miksi ei siinäkin voitaisi tehdä menettelyä, joka vähentäisi byrokratiaa ja antaisi lisää poliisille mahdollisuuksia esimerkiksi tehdä liikennevalvontatyötä sen sijaan, että poliisi hoitaa tätä byrokraattista järjestelmää ja kutsuu ihmisiä kuulusteluun ja katsomaan valokuvia jne. Ei tämäkään järjestelmä vielä valmis ole.

Helsinkiläiselle ed. Hiltuselle sanoisin, että totta kai, tietenkin, näitä kokeiluja voidaan ajatella. En vain jaksa oikein uskoa, että lakivaliokunta yhtäkkiä tällaiseen laajempaan kokeiluun kumminkaan uskaltaa lähteä. Mutta sen sanoisin, että tämä soveltuu erittäin hyvin Helsingin kaupungissa muun muassa näitten bussikaistojen valvontaan, joita tällä hetkellä minun ymmärtääkseni, kun taksilla paljon liikun, ei valvota ollenkaan, koska se on erittäin hankalaa valvontaa ja, toisekseen, silloin kun suuria ajoneuvomassoja joudutaan pysäyttämään kadun varteen, yleensä pysäyttäminen aiheuttaa enemmän vaarantamista kuin se bussikaistan käyttö. Minne saadaan ne ajoneuvojonot vietyä ja missä saadaan se rikesakko sitten kirjoitettua siitä bussikaistan käytöstä? Tämä mahdollistaa sen, että voidaan samalla valvoa ja hoitaa nämä seuraamukset myöhemmin.

Mutta taas asia, mihin tämä minun mielestäni ei sovellu, on punaisten valojen valvonta. On aivan eri asia ajaa punaista valoa päin tyhjällä kadulla, jolla ei ole jalankulkijoita tai ei ole risteävää liikennettä, kuin ajaa punaista päin ja aiheuttaa konkreettista vaaraa esimerkiksi jalankulkijoille, vanhuksille tai risteävälle ajoneuvolle, jotka joutuvat väistämään sen takia, että sinä et noudattanut sitä punaista valoa. Minun mielestäni rikesakko seuraamuksena tilanteessa, jossa joku on hengen ja terveyden vaarassa, on aivan liian pieni seuraamus siitä. Minun mielestäni silloin kysymys on piittaamattomuudesta liikenteessä: ajat punaista valoa päin ja aiheutat konkreettista vaaraa jonkun hengelle tai terveydelle. Rikesakko on aivan väärä menettely. Nämäkin näkyvät pönttövalvonnassa vain punaista valoa päin ajaneen rikkomuksena, mutta ei näy kokonaan, mitä hän teollaan aiheutti, esimerkiksi aiheuttiko häiriötä tai vaaransiko muuta liikennettä. Mutta eteenpäin kuitenkin mennään tässäkin asiassa.

Mutta lopputulemana kertoisin, että ei tämä pönttövalvonta koskaan korvaa poliisimiestä liikenteessä enkä toivo, että suomalainen yhteiskunta menee siihen, että poliisin osuus liikennevalvonnasta vähenee ja kerrotaan, että se hoidetaan nykyään automaattisella liikennevalvonnalla. Se ei vastaa oikeustajuani.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama asia.

Minä en ole tätä esitystä sinällään vastustanut; minä olen sitä määrätyiltä osin kritisoinut. Minä lähden siitä, että henkilön oikeusturva on tärkeä joka hetki, että häntä kohdellaan oikealla tavalla, lainmukaisesti, silloin kun häntä rangaistaan. Silloin kun me puhumme ylinopeuksista, meidän pitää muistaa todella se muutama kuukausi sitten yksimielisesti hyväksytty ajokieltosäännösmuutosesitys, joka kiristi huomattavalla tavalla aikaisempaan verrattuna sanktiota ajokiellon osalta. Eli siltä osin olen hieman pohtinut tätä syvällisemminkin ja sitä, kuinka me saamme siihen oikeudenmukaisuutta riittävästi. Niin kuin ed. Salo täällä totesi aivan oikein, on erilaisia tilanteita. Ei tämä kameravalvonta sovi joka hetkeen lainkaan. Sen johdosta on hyvä, että täällä on lähdetty siitä, että nopeusrajoituksen ylitys on enintään 20 kilometriä tunnissa, jolloin voidaan olettaa, että tällainen liikenteenvaarantamisvaara ei ole niin suuri kuin monta kertaa voisi olla.

Siinä, minkä ed. Salo otti täällä esille, mitä konkreettista vaaraa on aiheutettu päin punaisia valoja ajettaessa, tullaan juuri siihen harkintaan, jota poliisiviranomaiset ovat suorittaneet monta kertaa päiväsakkojen määrää määrätessään. Eli tällainen rikesakkojärjestelmä on massajärjestelmä: oli aiheuttanut vaaraa tai ei, autoilijalta rahat pois valtion pohjattomaan kassaan. Tämä periaatehan tässä taustalla monta kertaa on, valitettavasti, herra puhemies, ainakin minun käsitykseni mukaan.

Myöskin minun mielestäni valiokunnan tulee mietintöä tehdessään tarkasti harkita lisäystä, jonka oikeusministeri totesi ja joka tänne on tehty lähinnä Pääkaupunkiseudun kuntien toivomuksesta, linja-auto- ja raitiovaunukaistojen, lähinnä bussikaistojen, osalta erityisesti huomioiden se, onko ollut kyse ryhmittymisestä ja onko ajanut bussikaistalla sitä varten, että on ollut ryhmittynyt kääntyäkseen seuraavassa risteyksessä oikealle. Minun mielestäni oikeusturvan kannalta kannattaa kuitenkin olla hieman varovainen näissä asioissa ja etenemisessä eikä niitä nyt laajentaa kovinkaan rajulla tavalla heti suoraan.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän ed. Rakel Hiltusen puheenvuoroon. Minä vierastan sitä ajatusta, että kukaan muu kuin viranomaistaho, poliisi- tai oikeusviranomaistaho, menee määräämään rikesakkoja. Siinä saattaa kyllä käydä niin — saattaa olla, että olen tässäkin täysin väärässä — että kun on kunnalla, kaupungilla, taloudellisia ongelmia, niin sanotaan, että lisää vaan tolppia sinne tänne, ja saadaan lisää rahaa kaupungin kassaan. Sekin vaara on, mistä joillakin kollegoilla on ollut kokemuksia: kun on ollut kaupungilla oma mahdollisuus antaa sakkoja autoilijoille, niin sen mukaisesti, mitä ryhmittymää on edustanut, on kohdeltu myöskin, kun on pysäytetty liikenteessä.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Jäävätkö yritysautoilijat nyt kolmen vuoden aikana tämän lain piirin ulkopuolelle? Eivät varmasti jää. Siitä nimittäin käynnistyy entiseen tapaan se esitutkinta, eikä vastustamisesta seuraa automaattisesti prosessin keskeytymistä. Se 20 prosenttia, mikä täällä on tullut esille niistä rangaistuksista, joita ei saada kohdennettua, johtuu siitä, että se kuva on niin epäselvä. Jos kuva on selvä, ei silloin ole mitään epäselvyyttä tämän rangaistuksen kohdentamisessa, vaikka kyseessä on yritysauto ja vaikka tämä kyseinen henkilö vastustaa sitä, kyllä kuvateknologia on niin hyvää ja oikeusjärjestelmä sen verran toimiva.

Ed. Rajalalle: Puheessaan hän kuvasi nimenomaan tämän oikeusministeriön hylkäämän pidemmälle menevän haltijavastuumallin, jossa olisi tullut poistaa alle 20 kilometriä suuret ylinopeudet rikoslaista ja jossa rangaistuksen kohdentuminen ei olisi mennyt oikein, ja joka olisi aiheuttanut sietämätöntä oikeustilaa. Tästä tässä esityksessä ei siis vaaraa ole.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta täällä on käyty erittäin asiallinen ja hyvä lähetekeskustelu tästä haltijavastuulakiesityksestä. Tällähän on, niin kuin ed. Vistbacka jo aikaisemmin viittasi, tietty linkki myöskin tähän aikaisemmin, vastikään viime syksynä, valmistuneeseen ylinopeussakkolainsäädäntöuudistukseen, jolla tämä niin sanottu kortin poisotto tänä päivänä määritellään. Tulen siihen puheenvuoroni loppupuolella.

Mutta lähtökohta on se, että mehän tarvitsimme tähän maahan selvästi uusia välineitä puuttua siihen tavattoman vakavaan ylinopeusongelmaan, joka meillä on. Me kaikki tiedämme, mikä se tuolla tien päällä on. Se on kaupunkiliikenteessä, se on maantieliikenteessä, joka paikassa, ja tähän on pesiytynyt semmoinen tietynlainen holtittomuus ja — niin kuin aikaisemmin käytin tätä ilmaisua — rakenteellinen ylinopeusongelma, johon piti puuttua. Nyt jää sitten nähtäväksi, miten pitkälle tämä sitten riittää.

Kyllä eräällä tavalla olen samaa mieltä ed. Salon kanssa, että ei tämä viime kädessä tietenkään ole laki ja menettelytapa, joka korvaa sitten viranomaisvalvontaa, ei tietenkään, eikä ole tarkoituskaan, mutta hyvin pitkälle se tuo sellaisia välineitä, joita tämän päivän resurssipulan äärellä ei henkilövalvonnalla voida tehdä, ja nimenomaan tähän bussikaistavalvontaan, kaupunkiliikenteen ylinopeusvalvontaan, joka on rikesakkojärjestelyn piirissä. Mutta erittäin tärkeätä on se, että emme anna tällä lainsäädännöllä sellaista signaalia, että kaikki hoituu sitten tällä, vaan että yli 20 kilometrin menevät ylinopeudet ovat edelleenkin nykykäytännön piirissä olevia ja sieltä haetaan sitten se todellinen ajaja. Todellinen henkilö saatetaan myöskin sitten sakkoseuraamuksien osalta vastuuseen. Se on minusta tässä tärkeätä.

Jos tämäkään ei riitä, niin sitten kannattaa jo lähteä miettimään, pitäisikö meidän koko tätä ylinopeusseuraamusjärjestelmää miettiä rakenteellisesti uudelleen tässä maassa, ottaa joku Ranskan-malli käyttöön, joka on erittäin tiukka ja eräällä tavalla hyvin johdonmukainen. Se on autoilijalle toisaalta myöskin palkitseva: pienistä ei menetä saavutettuja pisteitä, mutta suurista menetetään niitä sitten ja nopeasti. Eli ei pidä antaa vääriä signaaleja myöskään lainsäätäjän. Hyvää lainsäädäntöä on se, että lainsäädäntö koetaan oikeaksi, oikeudenmukaiseksi, sitä on helppo noudattaa ja siinä tilanteessa tietenkin myöskin rangaistuksen piiriin joutuva autoilija kokee sen omalla tavallaan oikeudenmukaiseksi.

Käytiin keskustelua syksyllä muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnassa siitä, pitäisikö esimerkiksi nuorten ensikertalaisten kortinhaltijoiden osalta vielä löytää sellaisia keinoja tähän seuraamusjärjestelmään — ministeri Koskinen, ennen kuin poistutte salista — että voitaisiin ottaa todella järeämpiä aseita, jollainen keino olisi esimerkiksi ajoneuvon määräaikainen menettäminen valtiolle — siinä määrin vakavia, kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia juuri siinä nuorten autoilijoiden ryhmässä sattuu edelleenkin. Sen takia ei tätäkään keinovalikoimasta pidä millään muotoa poistaa, ja tulee pitää kaiken aikaa tavallaan seuranta päällä ja, jos nykykeinot eivät riitä, sitten palata näihin.

Se, mikä liittyy sitten kortin pois ottamiseen: Tämähän selkiinnytti aikaisempaa käytäntöä. Aikaisemminhan kävi näin, että riippuen vähän siitä, miten hyvä kaveri oli poliisipäällikön kanssa, todettiin, että otetaan se nyt sinun loma-aikanasi, sitten kun et tarvitse ajoneuvoa, otetaan se sitten joskus joulunpyhinä tai joskus muulloin pois. Erilaisia menettelytapoja oli, viikkoa ja kahta. Nyt laki sanoo hyvin selkeästi, antaa tulkintaohjeet myöskin toteuttaville viranomaisille. Se oli erittäin merkittävä asia, kortin pois ottamisella on todellista merkitystä silloin myöskin sanktiomielessä ja varmasti ennaltaehkäisymielessä.

Me olemme saaneet erittäin paljon palautetta tämän lain jälkeen ammattikuljettajilta, jotka katsovat, että he ovat joutuneet eräällä tavalla paljon ajavina ihmisinä nyt erilaisen kohtelun piiriin. Tietyin osin näin on, mutta pääsääntöisesti ei. Ei siinä mielessä, että ei myöskään voida antaa signaalia, että ammattiautoilijat voisivat liikenteessä käyttäytyä eri tavalla kuin muut. Heiltä edellytetään ihan samanlaista liikennenopeuksien kunnioittamista ja asiallista käyttäytymistä, liikennekulttuuria, kuin muiltakin. Se on minusta päivänselvää.

Seuraamuspuolelta on esimerkkejä, joissa esimerkiksi on tullut ylipainosta rikesakkoja. Silloin voidaan aiheellisesti kysyä, onko se kohtuullista, että kolmesta vuoden aikana tai neljästä kahden vuoden aikana tapahtuneesta ylipainosta tai vähäisestä ylinopeuden aiheuttamisesta menee kortti pois kuukaudeksi, millä on välitön talousvaikutus asianomaisen henkilön toimeentuloon. Vaikka tämä ei, arvoisa puhemies, kuulukaan tämän lakiesityksen piiriin, se kuuluu tähän samaan ylinopeuslainsäädäntöjärjestelmään, joka meillä on käytössä. Siksi toteankin, että voi olla, että me joudumme tätä kysymystä vielä hieman miettimään ja jopa parsimaan tätä muutaman kuukauden voimassa ollutta lakia esimerkiksi siltä osin, mikä koskee vaikkapa puutavarakuljetuksia tai vaikka viljankuljetuksia. Monet tietävät, että on eripainoista viljaa ja on eripainoista puutavaraa: saman verran kun pannaan jonkin rekan päälle, niin se painaa satoja kiloja enemmän tai vähemmän, jos sitä kuljetetaan märkänä tai kuivana. Tällaista herkkyyttä eivät tänä päivänä valvontaviranomaiset näissä asioissa tunne. Sen takia voi olla, että ainakin lainsäädännön yksityiskohtaisissa perusteluissa olisi hyvä antaa tässä selkeitä tulkintaohjeita.

Lopuksi vaan, herra puhemies, totean vielä sen, että ne, jotka ovat tehneet nyt kameravalvonnasta jonkin sortin tietosuojaongelman, ovat minusta kyllä aivan hakoteillä. Emme me ole tämän lain myötä menossa mihinkään isoveli valvoo -järjestelmään emmekä poliisiyhteiskuntaan, vaan otetaan vaan uuden, modernin tietotekniikan mahdollisuuksia käyttöön tavalla, joka parantaa liikenneturvallisuutta, kaikkien tiellä liikkujien turvallisuutta. Se on tässä olennaista.

Siksi liikenteen telematiikkaan täytyisi systemaattisesti panostaa. Siksi olisi hyvin tärkeätä, että tämän lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä ja syntyvässä mietinnössä myös tarkastellaan liikenteen telematiikan mahdollisuuksia vielä pidemmälle. Meillä on nyt Digiroad-lainsäädäntö, joka mahdollistaa tietojen keräämisen tiestöstä; se on erilaisten palveluntuottajien käytössä. Nyt on korkea aika myös investoida tien päälle erilaisia tunnistejärjestelmiä, että tuodaan tiellä liikkujan avuksi esimerkiksi sellaista tietoa, joka kertoo tulevista sääoloista, liukkausoloista. Tällä viittaan vaikkapa ikävään Konginkankaan onnettomuuteen. Jos silloin olisi ollut käytössä näitä tekniikan mahdollistamia keinoja, me olisimme voineet jo kenties tällaisia asioita joissakin tapauksissa välttää. Suomi, jossa on vaikeat tieolot ja kokemusta liikennöinnistä vaikeissa tieoloissa ja jolla on hyvä maine myöskin informaatioteknologian soveltajana, voisi olla myös liikenteen telematiikan edelläkävijä maailmassa, pystyttäisiin tuotteistamaan tavallaan tämän sektorin tuotteita myöskin vientituotteiksi.

Yksi kuva puhuu, ed. Salo, enemmän monta kertaa kuin tuhat sanaa. Siksi minä kyllä lähden siitä, että ei se pelkkä kiistäminen missään tapauksessa tietenkään riitä. Sitten kun siihen lyödään lahjomaton kuva pöydälle, ei pitäisi olla myöskään epäselvää haltijalle eikä ajajalle, kenen se vastuu tapahtuneesta ylinopeudesta on.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvin asiallista ja varmasti sellaista, josta voi sitten jatkokäsittelyssä löytää perusteita asian käsittelylle ja edistämiselle.

Puhemies! Tarkoitukseni oli oikeastaan tarkastella asiaa juuri siitä näkökulmasta, johon ed. Laukkanen liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajana puuttui. Eli tämä esitys saattaa tuntua yllättäen ottaen vähän sellaiselle jysäyttävälle, että mitäs tässä nyt tehdään, kun kamerat valvovat, mutta itse näen sen nimenomaan Suomessa siis liikenneturvallisuutta edistävänä toimenpiteenä ja toisaalta eräänä maailman kehittyneimmän informaatioyhteiskunnan mahdollisuutena. Tältä osin en mene, puhemies, pidemmälle. Ed. Laukkasen puheenvuoro oikeastaan kuvasi juuri niitä mahdollisuuksia, mitä informaatioteknologia sallii liikenteen ja sen vaikeiden eri vuodenaikojen olosuhteiden huomioonottamiseksi, jotta liikenneturva paranee ja liikenneturmat voidaan estää, ainakin jossain määrin.

Toisaalta kuuntelin ed. Salon ja ed. Ranta-Muotion puheenvuoroja, ed. Salon hyvin asiantuntevaa puheenvuoroa. Hän tuntee aikaisemman siviilityönsä kautta tämän problematiikan erittäin hyvin, ja siinä oli useita näkökulmia, jotka on helppo allekirjoittaa, esimerkiksi se, että joka tapauksessa tietyissä tilanteissa poliisiviranomaista tarvitaan, siis ihmistä ei voida ikään kuin kloonata ulos tässä asiassa. Se on aina meidän tärkeä muistaa.

Samoin, puhemies, tarkastelen tätä asiaa vähän siitä näkökulmasta myöskin, mitä autolla liikennöiminen siis maksaa. Silloin kun ihminen ryhtyy autoilijaksi, hän arvioi sen, mitä kalusto maksaa, mitä vakuutukset maksavat, mitä maksaa, kun noudattaa liikennesääntöjä, ja sitten on tämä riski, jolla luodaan uhkaa kanssaliikennöitsijöille ja itselle, jos lähdetään rajojen yli liikennenopeuksien osalta. Tältä osin tämä tarkastelu ihan tavallisen liikennöitsijän kannalta on oma maailmansa, ammattiliikennöitsijät ovat oma kokonaisuutensa. Tähän, vähän asiaan liittyen, voi todeta, että meillähän autoilu on kallista, autovero, bensiini on varsin kallista puhumattakaan vakuutuksista. Jos ajattelen yksinomaan taksin vakuuttamista, niin se on, jos liikenteeseen ryhtyy ilman bonuksia, tuollainen lähes 7 000 euroa vuodessa eli tuollaista 40 000 vanhan markan luokkaa.

Arvoisa puhemies! Näitä pitäisi siis selvittää, vaikka tässä on nyt rikesakkoasia, vertailla Suomen tilannetta Euroopan unionin maihin ja etsiä sieltä niitä mahdollisuuksia, joilla sitten mahdollistetaan hyvä kalusto, hyvät liikennesäännöt, lait, joilla liikenneturvaa parannetaan.

Tässähän nyt eräs keskustelussa ongelmaksi havaittu asia liittyy siihen, millä tavalla voidaan autosta vastuussa oleva henkilö tunnistaa. Valokuvan perusteella nykytekniikalla se on varmasti mahdollista, mutta tähän lakitekstiin liittyy myöskin näkökulma, että jos ei ole auton haltijaksi rekisteröity luonnollista henkilöä, niin silloin rekisteriin olisi ilmoitettava merkittäväksi käyttövastaava. Käyttövastaava voisi olla siis pääasiallinen kuljettaja. Jos pääasiallista kuljettajaa ei voida nimetä, käyttövastaavaksi tulisi ilmoittaa luonnollinen henkilö, jolla on tiedot auton käyttäjistä. Tässä joudutaan aika monen polven kautta välillä etsimään tunnistusta.

Toisaalta, puhemies, toivon, että asian käsittelyssä otetaan huomioon myös se, milloin tämä lainsäädäntö astuu voimaan. Nythän esitys tarkoittaa, että se tulisi voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun nämä esitykset on hyväksytty ja vahvistettu, mutta ajoneuvorekisterilain ja ajoneuvolain muutosten osalta ehdotetaan, että vasta 1. tammikuuta 2008. Se on aika pitkällä, se aika, mutta sille on varmasti omat perustelunsa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Liikenneturvallisuuden kannalta, kuten täällä on todettu, tämä lakiesitys on perusteltu, ennen kaikkea, jos se osaltaan ylinopeusongelmaa ratkaisee. Kun keskustelussa on käytetty sellaisia puheenvuoroja, niin tämän lain tarkoitus ei missään tapauksessa ole — en ainakaan ymmärrä perusteluista sitä lukiessani, että tämän tarkoituksena olisi — poliisien toimintaa vähentää. Päinvastoin uskon näin, että myöskin poliisia ja ennen kaikkea liikkuvaa poliisia tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin eikä kameravalvonta sitä suinkaan poista. Mielestäni se on välttämätöntä turvallisuuden kannalta.

Kun täällä on myöskin todettu se, että tämä toisi autoilijoille uusia velvoitteita, niin kyllä näin ymmärrän, että tämä vain korjaa olemassa olevia säännöksiä ja päinvastoin tämän pitäisi ... Totta kai on aina vaara, että kun tehdään uutta lainsäädäntöä, myöskin byrokratia kasvaa ja se saattaa tuoda uusia ongelmia. Kuitenkin toteaisin näin, että kyllähän meillä ongelmistaan huolimatta liikenneturvallisuus kokonaisuudessaan on hyvä, kun vertaa sitä esimerkiksi eräisiin muihin maihin. Viime viikolla palasimme Brasiliasta, ja kun siellä todettiin, että yöaikaan on pakko ajaa päin punaista oman turvallisuutensa takia, kun on niin vaarallista liikkua suurkaupungeissa, niin kuitenkin nämä meidän ongelmamme ovat tässä suhteessa aika lieviä.

Mielestäni tämä lakiesitys on perusteltu, ja toivonkin, että lakivaliokunta, jolle liikenne- ja viestintävaliokunta antaa lausunnon, perehtyy näihin ja pyrkii korjaamaan, jos tässä on nyt vielä korjattavaa tällä hetkellä.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkasen ansiokkaassa puheenvuorossa tulivat esille ylinopeudet ja vahingossa sattuneet ylinopeudet. On totta kai aivan totta, että jos tieolosuhteet, keliolosuhteet ovat hyvät ja muuta liikennettä ei ole, nopeus saattaa nousta arvaamattomasti, jopa yli 20 kilometrin tunnissa, ja jos silloin sattuu siirrettävä tai kiinteä nopeudenvalvontapiste, silloinhan tästä ei rikesakolla selviä.

Mutta vahinkoa ei yleensä satu tai ainakin sen sattumistodennäköisyys pienenee olennaisesti silloin, kun autoon on asennettu esimerkiksi vakionopeudensäädin. Millä tavalla vakionopeudensäätimet saataisiin sitten yleistymään Suomen liikenteessä, jotka siis vähentävät ylinopeuksien sattumisprosenttia? Nehän ovat vakiovarusteina yleensä uudemmissa henkilöautoissa, ja koko tämä liikenneturvallisuustavoite, jota tämä nyt käsitteillä oleva hallituksen esitys osaltaan tukee, kietoutuu hyvin monelta osin autokannan uusiutumiseen.

Haluaisinkin tässä yhteydessä muistuttaa siitä komission 2002 jäsenvaltioille antamasta tiedonannosta autoverotuksen kehittämisen suuntaviivoista. Kyllä meidän tulisi siirtyä pois auton oston verotuksesta kohti käytön ja kulutuksen verottamista. Tämä on yksi tavoite, joka tuorentaa autokantaa, ja myöskin tämän lain henki toteutuisi paremmin, kun meillä olisi uusi ja turvallisempi autokanta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun viime viikonlopun aikana liikuin maakunnassa ja keskustelin ihmisten kanssa tästä lakiesityksestä, niin jotenkin tämä tuntui aiheuttavan tietynlaista hämminkiä. Nyt kun tätä keskustelua on täällä salissa saanut kuunnella, niin tämä hämminki ja epätietoisuus on lähtenyt varmaan kaikilta pois.

Kyllähän tämän lain tarkoitus nimenomaan on se, että poliisien resursseja saadaan suunnattua muualle, tärkeämpiinkin tehtäviin. Tietysti, kun nykyjärjestelmässä poliisi joutuu esitutkinnassa selvittämään ajoneuvon kuljettajan esimerkiksi kuulemalla kuljettajaa tai haltijaa, jatkossa esitutkintaa ei näin ollen tarvita, jollei ajoneuvon haltija tätä tule vastustamaan tai kiistä tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen nosti nuorten liikennekäyttäytymisen esille ja nämä ylinopeudet, mitä nuoret ajavat liikenteessä. Muistan itse, että kun ajoin vuonna 73 kortin Pietarsaaren kaupungissa ja kun kävin hakemassa tämän kortin Evijärven nimismieheltä, niin korttiin oli laitettu, että ensimmäisen vuoden aikana kortin haltija saa ajaa ainoastaan 80 kilometrin tuntinopeutta. Olisiko meillä jälleen palattava ja lähdettävä miettimään tätä, että uusille kuljettajille todella tulisi tällainen ensimmäisen vuoden totuttelunopeus, jota he voisivat sitten käyttää?

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun loppupuolella on puhuttu yleisestikin liikenneturvallisuudesta, ja se on ihan oikein, ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

Eräs seikka nimenomaan nuorten osalta: Itse olen hieman epäilevällä kannalla, onko tällä merkitystä nuorten liikennekäyttäytymiseen, koska minä epäilen, että niitä ylinopeuksia, joita nuoret ajavat ja joista on ollut murheellisia seuraamuksia, tämä tehostettu valvontamuoto ei tule vähentämään, vaan niihin pitää olla muita keinoja.

Tätä asiaa, minkä ed. Ahonen otti esiin, olen pitänyt esillä hyvin usein, ja minulle on sekä ministeriön että osittain myös Liikenneturvan osalta vastattu, että se voi aiheuttaa juuri päinvastaista käyttäytymistä. Mutta itse olen vielä vakuuttunut siitä, koska minulla on käytännön kokemusta, mitä merkitystä oli silloin, kun otettiin vaikka kahdeksi viikoksi kortti nuorelta pois, kun oli ylittänyt sen nopeusrajoituksen. Minä en muista kuin yhden tapauksen, että kaksi kertaa piti peruuttaa ajokortti samalta nuorelta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama kommentti näihin asioihin.

Tästä vakionopeussäätimestäkin on pikkuisen illuusiota. Nimittäin ei ole vielä tieteellistä tutkimusta siitä, että vakionopeussäädin vähentää ylinopeuksia. Nimittäin jokaisen vakionopeussäätimen asetuksen laittaa kuljettaja paikalleen. Jos rajoitus on 100 ja hän laittaa siihen 115 ja ajaa 115:tä vakionopeussäätimellä, niin se on aivan sama kuin käyttäisi samansuuruista kaasujalkaa, joka kuljettaa 115:tä. Ja jos vakionopeussäätimen aikana nopeusrajoitus muuttuu 80:stä 60:een, mutta ei tehdä mitään liikettä vakionopeussäätimeen, niin nopeus ei laske 60:n kohdalla miksikään, vaan se jatkaa sitä samaa 80:tä ja tulee 20:n ylitys. Mutta se tarkoittaa monelle sitä, että jos sen säätää 100:aan, joka on nopeusrajoitus, niin voi välttyä ehkä sakoilta siten, ettei ainakaan vahingossa aja yli 100:aa. Tämä on se ainut lohtu.

Toinen kohta sitten vielä: Ed. Ahonen sanoi, että tämän lain yksi tarkoitus on siirtää poliisin resursseja muualle. Minä haluaisin, että se ei ole nimenomaan niin vaan poliisi on edelleen keskeisesti vastuussa nopeusvalvonnasta ja tekee sitä eikä ole tarkoitus siirtää poliisia nopeusvalvonnasta pois.

Yksi merkittävä asia, josta meidän täytyisi vielä eduskunnassa keskustella: Mikä on sellainen liikennevalvontajärjestelmä, joka olisi porkkanana suomalaiselle liikennekäyttäytymiselle? Niin kuin ed. Vistbacka on täällä moneen kertaan todennut, onko se tällainen järjestelmä, jossa koko ihmisen liikennekäyttäytymistä tarkastellaan yhden tai kahden vuoden aikana ja sen perusteella tehdään ratkaisuja, jotka saattavat vaikuttaa siihen, että hän menettää korttinsa pitkäksi ajaksi ja menettää työpaikkansa ym.? Minkä takia ei tarkastella koko ajalta, jolloin henkilöllä on ollut ajokortti, miten hän on käyttäytynyt? Tulee pluspisteitä, kun ei tule sakkoja tai rikesakkoja tai kolareita, ja sitten asteittain ne myöskin putoavat, kun näitä alkaa tulla, ja sen mukaan se seurausjärjestelmä tulee.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossani kiinnitin huomiota nimenomaan näihin vahingossa tapahtuneisiin ylinopeuksiin. Tämmöisissä tapauksissa vakionopeudensäätimestä olisi varmasti kyllä apua, vahingossa tapahtuneessa nopeuden ylittämisissä, juuri niissä, mihin ed. Laukkanenkin omassa puheenvuorossaan viittasi.

Mutta niin sanotun kahdeksankympin lätkän takaisinkäyttöönotto ei missään nimessä ole kyllä kannatettava asia. Ensinnäkin, silloin kun kahdeksankympin lätkä poistettiin käytöstä, silloinhan visioitiin, että sen käytöstä poistaminen tulisi aiheuttamaan merkittäviä riskejä liikenneturvallisuudelle. Näinhän ei tapahtunut. Siinä ikäluokassa 18—20 ei tapahtunut liikenneonnettomuuksissa, liikennekuolemissa juuri mitään poikkeamaa verrattuna siihen aikaan, kun tämä kahdeksankympin lätkä oli voimassa.

Toiseksikin, kyllä liikenneturvallisuuden rakentamisessa pitää lähteä yhtenäisistä ajovirroista, lähteä liikenteeseen siitä olettamuksesta, että me rakennamme lainsäädännöllä ja liikennerakentamisella mahdollisimman yhtenäisiä ajovirtoja, koska nimittäin tällaisessa tapauksessa ohituspaine on kaikkein pienin. Ei ole mitään liikenneturvallisuutta kehittävää se, että luomme erikseen vielä autoluokkia, ajoneuvoluokkia, ajajaluokkia, jotka noudattavat muusta liikennevirrasta poikkeavia nopeuksia. Onhan meillä jo raskas liikenne olemassa.

Esko Ahonen /kesk:

Herra puhemies! Ed. Salo viittasi tuohon resurssikysymykseen, jonka omassa puheenvuorossani otin esille. Haluan hiukan sitä täsmentää, nimenomaan sitä, että siirretään niitä resursseja muualle. Kyllä tuolla liikenteessä kun liikkuu päivittäin ja viikoittain ja itsekin kun olen 45 000—50 000 kilometriä vuoden aikaan tien päällä, niin kyllä kun siellä poliisi näkyy, poliisin ajoneuvo näkyy, se rauhoittaa, elikkä tarkoitan nimenomaan tällä sitä, että enemmänkin poliiseja liikkumaan sinne ja suorittamaan sitä valvontatehtävää ja valistustehtävää.

Täällä on tuosta nuorten liikennekäyttäytymisestä puhuttu ja ed. Vistbacka viittasi kahdeksankympin lätkään niin kuin ed. Salovaarakin. Todella voi olla näin, että sillä on väärä signaali, mutta jos ajatellaan nyt sitä, että meillä kumminkin suurin osa vuodesta on niin sanottuja talvinopeuksia, jolloin tällainen kahdeksankympin nopeus on vallallaan, niin en usko, että siitä siinä mielessä olisi ongelmaa. Tietysti koko liikenneturvallisuuden ja liikennekäyttäytymisen pitää lähteä nimenomaan asennekasvatuksesta ja siitä, että maltetaan mieli tuolla liikenteessä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä minunkin mielestäni paras tapa, mikä hillitsee nuorten miesten liikennekäyttäytymistä, ajaako ylinopeutta vai ei, on se, että kortti otetaan vähäksi aikaa pois. Itsekin muistaa, että kun kortin sai, niin siinähän oli valtava palo ajaa ja päästä ajamaan, ja jos se katkaistaan, niin kyllä se ehkä kantapään kautta menee perille. Toinen tapa on ollut sitten se, kun parikin hyvää ystävää on pyörähtänyt tuonne ojaan autonsa kanssa. Sen jälkeen nopeus hiljenee kanssa, mutta siinä monesti sitten jopa henkikin menee, sellaisessa leikissä. Missään tapauksessa poliisien liikennevalvontamäärärahoja ei pidä vähentää. Niin kuin totesin, siellä on tämä rattijuoppojen kiinnisaaminen ja monia muita asioita, jotka siinä samalla toteutuvat.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Salovaara toi esille myöskin liikenneturvallisuuden kannalta autokannan uusimisen, ja se on todella tärkeä näkökohta, jota on syytä painottaa. Kun ed. Salo puuttui tähän vakionopeussäätimeen, niin kyllä se on sitä varten autoihin laitettu, että sitä käytetään ja ymmärretään käyttää. Ainakin henkilökohtaisesti totesin sen jälkeen, kun olen vakionopeussäätimisellä autolla ajanut, että ylinopeudet ovat vähentyneet. Minä myöskin olen koettanut käyttää sitä juuri sillä tavalla kuin se edellyttää. Minusta se on erittäin hyvä ja toivoisin, että mahdollisimman monessa olisi vakionopeudensäädin ja sitä käytettäisiin.