Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Lasten asian on syytä olla sydäntämme lähellä jatkuvasti ja erityisesti näinä aikoina, kun yhteiskunta voimakkaasti muuttuu ja muun muassa alkoholipolitiikan muutokset ovat tulleet hyvin konkreettisiksi hinnanalennuksen ja saatavuuden paranemisen johdosta.

Esille on noussut asiantuntijoiden toimesta lainsäädännössä oleva aika erikoinen epäkohta ja tällainen ristiriitaisuus. Meillä on nimittäin voimassa vuodelta 2000 sosiaalihuollon asiakaslaki, jonka mukaan alaikäinen voi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa kieltää antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalleen, jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista. Siis sosiaalihuollon puolella tällainen lisäys laissa on, että jollei tämä tietojen antaminen viranomaisen toimesta vanhemmille tai huoltajille ole selvästi alaikäisen edun vastaista, niin silloin tietoja voidaan antaa. Mutta vastaavasti potilaslaissa eli laissa potilaan asemasta ja oikeuksista, kun on vastaavanlainen säännös, ei ole tätä lisäystä "jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista". Terveydenhuoltohenkilökunta ei voi antaa huoltajille, vanhemmille tietoa alaikäisestä missään tapauksessa, vaikka hänen tilanteensa olisi kuinka huolestuttava.

Nämä säädökset ovat siis epäsymmetriset, ja tämä on asiantuntijoiden mukaan johtanut siihen, että lapset, nuoret, alaikäiset, siis voivat päihteillä, huumeilla ja erilaisilla terveyteen liittyvillä häiriötilanteilla ja käytöksellään vaarantaa omaa elämäänsä ja koko tulevaisuutensa, mistä on heille tietysti mahdollista syntyä elinikäisiä ongelmia ja yhteiskunnalle sangen suuria kustannuksia, perheille hätää ja tuskaa jne. Kun tällainen tilanne on, niin olen tehnyt lakialoitteen, että tätä lakia potilaan asemasta ja oikeuksista muutettaisiin niin, että myös tähän lakiin 9 §:ään lisättäisiin tuo maininta siitä, että näiden tietojen antaminen on luvallista, jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista.

Herra puhemies! Tässä tietysti voivat nousta eteen perustuslain näkökohdat, mutta kun tuo sosiaalihuollon asiakaslaki on vuonna 2000 säädetty ja silloin tämä nykyinen perustuslaki oli voimassa, niin en uskoisi, että perustuslaki tulisi vastaan tässä potilaslaissa, kun se ei ole tullut myöskään sosiaalihuollon asiakaslaissa esteeksi.

Toinen kysymys on YK:n Lasten oikeuksien sopimus. Sen tekstejä olen lukenut ja voin todeta, että senkään ei pitäisi olla esteenä tällaisen lisäyksen tekemiselle. Asia on tietysti syytä selvittää. Mutta, herra puhemies, kun elämme tällaisessa tilanteessa tässä maassa, kansainvälisessä ympäristössä, ja haavoittuvassa tilassa olevien lasten ja perheiden tilanne on arkipäivää, niin silloin on syytä kiirehtiä tällaisen lainsäädännön tekemistä lastensuojelun ja koko yhteiskunnan edun nimissä.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! Ed. Kankaanniemen lakialoite on hyvä. On harmittavaa tietenkin se, että siinä ei ole tämänkään enempää allekirjoittajia ja salissa ei ole enemmän keskustelijoita tämän asian pohjalta. Kyllähän tämäkin entisessä siviiliammatissa on monta kertaa vastaan tullut, jolloin holhoojat, vanhemmat eivät tiedä esimerkiksi niistä vakavista rikoksista tai ongelmista, mitä heidän lapsillaan on. Yhdyn aika pitkälle näihin perusteluihin, mitä ed. Kankaanniemi on tehnyt, mutta ihan muutama näkökohta.

Minun mielestäni tämän pykälän muotoilun pitäisi olla toisinpäin, jos sanotaan, että jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidosta, hänellä on oikeus kieltäytyä. Mieluummin minä näkisin niin, että alaikäisen lapsen — esimerkiksi sanotaan alle 12- tai alle 15-vuotiaan, mikä se ikäraja nyt sitten täsmälleen olisi — terveydentila aina annettaisiin tiedoksi hänen vanhemmilleen ja holhoojalleen ja sitten olisi poikkeus, ellei tämä tiedon antaminen hänen holhoojalleen, vanhemmalleen ole niin vahingollinen, että sitä ei erityisestä syystä voitaisi antaa. Mieluummin kääntäisin tämän koko ajattelun toisinpäin, että olisi joku tietty ikäraja, jolloin on luonnollista, että vanhemmat saavat tietää niistä hoitotoimenpiteistä, mitä heidän lapselleen esimerkiksi on tehty — huumausaineitten käyttö tai jotkut muut vastaavat — ja sitten tulisi poikkeus, mutta ikärajan pitäisi varmaan olla ihan täsmällinen. Siitä olisi vain sitten poikkeus, milloin sitä ei anneta.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että ed. Kankaanniemi on tehnyt lakialoitteen, jolla potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:ää muutettaisiin, kuten näissä perusteluissa esitetään.

Me kaikki tiedämme ne ongelmat, mitä ennen kaikkea lastensuojelupuolella tällä hetkellä on, ja myöskin sen, mitä ed. Salo toi tässä äsken esille. Jotenkin itse ajattelen aivan samalla tavalla, että näin pitäisi olla, mitä ed. Salo toi esille, koska onhan se jotenkin käsittämätöntä, että tietoja, jotka lapsen terveyden kannalta ja tulevaisuuden kannalta ovat tärkeitä, ei voi omille vanhemmille tai huoltajille antaa vaan ne ovat salattuja. Se tuntuu näin talonpoikaisjärjellä käsittämättömältä, ja minusta on hyvä, että ed. Kankaanniemi on tuonut tämän lakialoitteen. Toivoisinkin, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, johon se nyt menee, tämä asia otettaisiin käsittelyyn. Jos on lakiin jäänyt tämmöinen virhe, niin se pitäisi korjata.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Lakialoite potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n muuttamisesta on aivan oikean suuntainen, ja ed. Kankaanniemi on tehnyt hyvän aloitteen. Mutta olen samaa mieltä kyllä kuin ed. Salo täällä, että kyllä sen niin kuuluu olla, että perheen pitää tietää ja huoltajan pitää tietää, mikä on alaikäisen lapsen kohtalo, missä hoidossa hän on. Muistan, kun noin vajaa puolitoista vuotta sitten tuli eduskuntaan minulle soitto. En tuntenut äitiä, hän itki ja kertoi, että lapsi oli kuollut huumeisiin, alaikäinen lapsi, ja hänelle ja perheelle ei ollut kerrottu mitään — lapsi oli kieltänyt, että ei saa tietoja antaa — ja hän syytti sitten meitä kansanedustajia ja eduskuntaa, että miten tämmöinen voi olla mahdollista. Kyllä minunkin mielestäni perheen pitää kantaa vastuu alaikäisistä lapsista ja olla siinä mukana. En usko, että yksikään perhe haluaa — taikka voi olla, mutta niitä on harvoja, jotka haluavat — vahingoittaa lasta. Kyllä se pääsääntöisesti on niin, että halutaan auttaa sitä lasta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Salon esille nostama ikään kuin käänteinen lähestymistapa on varmasti ihan viisas ja perusteltu, mutta tähän lakialoitteeseen otin tietoisesti saman sanamuodon kuin on tuossa, minkä mainitsin, vuonna 2000 säädetyssä sosiaalihuollon asiakaslaissa, jolloin ei tule sitä ongelmaa, mikä saattaisi tästä tulla, mitä ed. Salo esitti, että se olisi perustuslain tai Lasten oikeuksien sopimuksen vastainen, jotta se ei kaatuisi siihen. Tämä potilaslaki on vuodelta 1992, ja tämä epäkohta on kyllä huomattu jo kauan sitten. Ministeriö vaan ei ole lähtenyt riittävän ripeästi liikkeelle, ja siksi on tarpeen, että tämä nousee esille.

Mitä tulee ed. Salon mainitsemiin rikoksiin ja poliisin tietoon tulleisiin asioihin, niin ne useimmiten hoituvat, koska poliisi ilmoittaa ne sosiaaliviranomaisille ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaan he voivat ilmoittaa vanhemmille. Mutta näistä terveydenhuoltoon liittyvistä ongelmista ei ole tätä ilmoittamisoikeutta, ja tässä pyritään hoitamaan se epäkohta pois.