Toimi Kankaanniemi /kd:

(Ed. Gustafsson: Ed. Kankaanniemi on aina paikalla. Hyvä mies!) — Herra puhemies! Ed. Gustafssonin kanssa olemme täällä 21 vuotta olleet ja aika hyvin paikalla, edelleen.

Herra puhemies! Todella käsittelyssä on EY:n maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmäasia, ja lähtökohdaksi on valitettavasti sanottava, että Suomen hallitus on nukkunut ja antautunut, kun siellä Brysselissä on päästy tekemään jo käytännössä päätös, että maitokiintiöjärjestelmä lakkautetaan seitsemän vuoden kuluttua eli 1. päivästä huhtikuuta 2015 lähtien. Tämä on äärimmäisen raskas isku suomalaiselle maaseudulle, maataloudelle. Tiedämme, että tällä hetkellä maitotaloudessa menee aika hyvin. Hinta on noussut, koska tuotanto Etelä-Suomesta on suunnilleen romahtanut ja kysyntä on kasvanut ja tuotteiden vientiäkin varmaan tapahtuu. Mutta tulevaisuus maatalouden osalta näyttää tämän asian tiimoilta valitettavan harmaalta ja, voisi varmaan perustellusti sanoa, aika synkältä. Siis vuonna 2015 maitokiintiöjärjestelmä loppuu, koska hallitus ja nyt myös eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on antautunut tässä asiassa ja eduskuntakin tietysti antautuu, ottaa sen vastaan, mitä Brysselistä tarjotaan, ja sieltä tarjotaan kylmää kättä suomalaiselle maataloudelle jälleen kerran ja koko maaseudulle.

Herra puhemies! Samaan ajankohtaan suurin piirtein, tuonne viiden, kuuden, seitsemän vuoden päähän, mikä on suhteellisen lyhyt aika, osuu monia muitakin maataloutta koskevia vakavia uudistuksia ja muutoksia, kehityksen vaiheita. Tämän maitokiintiöjärjestelmän romutuksen lisäksi maatalouden terveystarkastus on käynnissä, ja sen tulokset iskevät tuossa vaiheessa suurin piirtein ehkä kaikkein pahimmillaan, ja kun Suomi on siellä tällaisena pohjoisena kylmän vyöhykkeen maana yksin yrittämässä puolustaa etujaan, niin tiedämme, että tällaiset terveystarkastukset ja muut toimenpiteet kohtelevat Suomen maataloutta aina huonosti, niin kuin tosiaan tämän maitokiintiöjärjestelmän purkaminenkin. Vielä ovat Malta ja Puola kuulemma olleet ajattelemassa, että sitä voitaisiin jatkaa, mutta kaikki muut ovat vastaan ja pyrkivät nopeuttamaan siitä, mikä on nyt tämä mainittu päivämäärä. Eli tuo terveystarkastus, joka on alkamassa tai käynnissä, tuo vakavia haasteita suomalaiselle maataloudelle.

Vuosien 2012 ja 2013 vaiheilla ollaan jälleen siinä tilanteessa, että Suomen EU-liittymissopimuksen 141 artiklan mukaiset jatkoneuvottelut ovat ratkaisuvaiheessa tai ratkaistuina, koska viime syksynä 141-neuvottelut päätyivät siihen, että saatiin taas muutama vuosi jatkoaikaa, mutta alenevalla käyrällä, eli 141-tuki on komission tulkinnan mukaan — tämä komission tulkinta voitti tuolla Suomen kannan — aleneva, tilapäinen tuki, ja tuossa viiden vuoden kuluttua se jälleen alenee, jos ei poistu jo kokonaan. Suuri vaara on, että se poistuu kokonaan, ja se on Etelä-Suomen maataloudelle raskas isku, mutta ei vain Etelä-Suomen, koska meillä on kansallinen sisäinen päätös, että 141 ja pohjoisen Suomen 142, joka on pysyvä tuki, pidetään suhteiltaan samalla tasolla, eli kun 141-tuki alenee 2013 vaiheilla, niin samanaikaisesti 142:ta eli tuota Maito-Suomen pysyvää tukea leikataan myös. Tällainen on meillä päätös jo sieltä 13 vuoden takaa, että näitä pidetään suhteessa samalla tasolla, jotta ei tätä suurta rajaongelmaa maan sisälle tulisi. Tämä merkitsee sitä, että koko Suomen maatalous on jälleen saamassa vakavan iskun viiden vuoden kuluttua eli samoihin aikoihin, kun tuo maitokiintiö ja terveystarkastuksen vaikutukset pahimmoilleen iskevät.

Vuonna 2013 Baltian maat ja muut siinä suuressa EU:n laajenemisessa mukaan tulleet maat saavat täyden maatalouden tukioikeuden, eli ne lähtivät siitä 35 prosentin tukitasosta liittymisvaiheessa, ja sitä on nostettu sitten vuosittain muutamalla prosenttiyksiköllä, 5 tai 10 prosenttiyksiköllä, ja 2013 Baltian maat, Puola ym. saavat täydet maataloustuet. Se merkitsee sitä, että ne saavat tehomaataloutensa silloin todella iskevään kuntoon ja etelästä tulee Suomeen maito- ja moni muu tuotanto, kun rajaesteitä ei ole ja kilpailuolosuhteet ovat paljon paremmat etelämpänä kasvukauden ja muiden olosuhteiden vuoksi ja tuet ovat samat kuin meillä. Eli juuri samaan aikaan, viiden, kuuden, seitsemän vuoden päähän katsottuna, tämä ongelma tulee meille syliin.

Edelleen, meillä käydään Wto-neuvotteluja, jotka myös näkyvät maataloudessa varmaan aika lailla, ainakin kysymysmerkkinä, ja todennäköisesti niin käy, että niissäkin Suomi on vain häviäjä. Toivottavasti edes kehitysmaat sitten hyötyvät.

Eli näitä tekijöitä on tässä näin lueteltuna viisi kappaletta. Kun sitten vielä talouden kehitys yleensä ja monet tarpeet vaativat varoja huomattavasti, niin suuri vaara on, että meidän kansallisesta budjetistammekaan ei löydy enää sitten maataloudenkaan tukeen ja maaseudun tukemiseen ja siellä elämän ylläpitämiseen, tasa-arvoiseen kohteluun, sellaisia varoja kuin nyt on ehkä viime aikoina ollut. Toki esimerkiksi Makera on tällä hetkellä täydessä ahdingossa, niin että sinne pitäisi hallituksen ripeästi saada lisää varoja, jotta saataisiin sumat purettua, mutta ei näy rahoja, eivätkä kehyksetkään niitä juurikaan lupaile.

Herra puhemies! Tämä on meidän maataloutemme seitsemän vuoden näkymä. Se on valitettavasti aika ikävä, ja vaikka viljelijät tällä hetkellä ovat kohtuullisen tyytyväisiä, kun tuotteiden hinnat ovat maailmanmarkkinahintojen nousun ja kysynnän kasvun ansiosta nousseet, niin kuitenkin tuotanto-olosuhteet ja suomalainen kilpailuasetelma ja sitten nämä EU-politiikan muutokset aiheuttavat todella synkkiä pilviä suomalaisen ei vain maatalouden vaan koko maaseudun ylle. Tähän pitäisi hallituksen nyt voimakkaasti paneutua ja tuoda selonteko tai tiedonanto eduskunnalle siitä, minkälaista maatalouspolitiikkaa jatkossa harjoitetaan, ettei kävisi niin kuin kävi 141-neuvotteluissa ja nyt tässä maitokiintiöasiassa Brysselissä, että sieltä tullaan niin sanottu torjuntavoitto mukana kotimaahan ja todetaan, ettemme mitään mahda, ja näin sitten annetaan periksi. Tässä tilanteessa nyt olemme.

Herra puhemies! Ed. Rajamäki teki täällä aikaisemmassa keskustelussa lausumaehdotuksen, ponsiehdotuksen, vastalauseeseensa viitaten. Se ponsi on kuitenkin sellainen, että sen sisällön merkitys on vähintäänkin epävarma, saattaa olla jopa maatalouden kannalta tuhoisa. Siksi on tietysti ikävää, että joudutaan äänestämään joko hallituksen linjaa tukevan valiokunnan mietinnön tai sitten kelvottoman ponnen välillä, koska molemmat linjat ovat sellaisia, etteivät ansaitse tukea eikä niitten puolesta ole sen takia mukava äänestää, mutta on tässä nyt yön yli aikaa miettiä, miten tehdä. Mutta maatalouden osalta olen kyllä valitettavasti huolissani enkä myönnä, että olisin vain mustien pilvien maalaaja. Esitin nuo faktat, ja ne on kyllä ikävä todeta näin maaseudun ihmisenä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kotimaisen maatalouden säilymisen merkitys on todella iso monellakin tapaa. Ensinnäkin kyse on suuresta määrästä työpaikkoja tiloilla ja myös elintarviketeollisuudessa. Ihan vastikään olimme vasemmistoliiton suuren valiokunnan jäsenten ryhmänä Elintarviketyöläisten Liitossa, jossa kävimme läpi tilanteen suomalaisessa elintarviketuotannossa, ja saimme sieltä monia tärkeitä evästyksiä myöskin työtämme varten tänne eduskuntaan — eräs niistä oli muuten se, että elintarviketuotteiden merkintöjen pitäisi olla nykyistä paljon selvempiä, jotta kuluttajat oikeasti tietäisivät valitessaan niitä tuotteita, mistä tuote on tullut ja mitä se pitää sisällään.

Kotimaisen maatalouden säilyttämisessä on kyse myöskin omavaraisuudesta perusasiassa eli ruuassa ja siten myös turvallisuudesta. Toisen apuun ei elintarvikehuollossa ainakaan kokonaan auta kerta kaikkiaan jäädä. Se on niitä perimmäisiä asioita, tämä elintarvikehuolto, ja silloin kansallisesti on huolehdittava siitä, että kaikissa tilanteissa kansa pystytään ruokkimaan.

Kyse on myöskin ekologiasta. Lähellä tuotettu ruoka saadaan ruokapöytään vähemmillä kuljetuksilla ja siten vähemmillä päästöillä. Euroopan unionin politiikassa on positiivista tämä ilmastonmuutoksen torjunnan vahva esilleottaminen, mutta erittäin epäjohdonmukainen EU monissa asioissa sitten kuitenkin käytännön politiikassaan on. Niinpä se on sitä myöskin tässä elintarviketuotannon rakentamisessa. EU:n selvänä ideanahan on se maatalouden osalta, että elintarviketuotantoa keskitetään keskiseen Eurooppaan niin sanotusti parhaille viljelyalueille ja suurtuotannon puitteisiin ja sieltä sitten kuljetetaan muualle Eurooppaan ruokatuotteita, jolloin näitä kuljetuksia tulee paljon enemmän kuin mitä niitä lähiruuan osalta tulee. Eli EU:n politiikka on yhtäällä edistyksellistä, tässä puheen tasolla, mutta käytännössä sitten monet tämmöiset toisenlaiset pyrkimykset kumoavat näitä ilmastonmuutokseen liittyviä EU:n näkemyksiä.

On todellakin niin, että EU:ssa keskitetään nyt selvästikin maataloustuotantoa. Sokeripäätös oli tästä eräs esimerkki. Siinähän on selvänä ideana luoda sinne keskiseen Eurooppaan hyvin vahva sokerialue, suurtuotannon alue, mikä sitten edellyttää sitä, että täällä muualla ajetaan sokerituotantoa alas. Suomessa se sentään vielä jatkuu, mutta rima vaappuu jo pahasti. Jo 141-päätöksessä oli tämmöisiä samanlaisia piirteitä. Kyllä siinä sianlihan tuotantoa ollaan nyt keskittämässä sinne, mistä nykyinen maatalouskomissaari on lähtöisin, eli halutaan markkinoita ottaa Suomelta ja siirtää niitä suurtuotannon alueille.

Tässä on isot uhkat ja isot haasteet nyt olemassa, ja silloin pitää tietenkin miettiä, miten tässä maatalousasiassa tässä maassa toimitaan. Ensimmäinen tärkeä lähtökohta minusta on se, että pystytään Suomessa olemaan yhtä mieltä siitä, että suomalainen elintarviketuotanto säilytetään, mikä edellyttää suomalaisen maatalouden säilyttämistä, ja ollaan valmiita siihen myös kotimaista tukea osoittamaan riittävästi.

Mutta miten sitten toimia Euroopan unionissa, jossa isoja linjoja kuitenkin vedetään, mikä on siis tällä tavoin realiteetti? Minusta tarvitaan tomerampi ote kuin mitä suomalaisella taholla on Euroopan unionin suuntaan ollut. Kyllä siinä on ollut sitä alistumisen valmiutta ihan liikaa. Mukavahan se on saada olkapäälle taputuksia kiltteydestä, ja kivahan se on siellä ryhmäkuvassa varmaan hymyillä, mutta tuloksia sellainen toimintalinja ei ainakaan kaikin ajoin ole merkinnyt. Eli kyllä pitää se nyrkkikin lyödä pöytään silloin, kun siihen on tarve, ja maitokiintiöitten osalta tämä tarve on ilmiselvä. Siinä on hakusella raju maitotuotannon keskittäminen keskiseen Eurooppaan, ja jos siihen päädytään, niin 10—15 vuoden kuluttua ainakin juustot tuodaan meille sitten muualta, ja se on raju isku suomalaiselle maitotaloudelle ja myöskin elintarviketuotannolle. Erityisen kova kysymys maitokiintiöt on pohjoisessa. Kyllä täällä eteläisemmässä Suomessa ehkä vielä selvitään jotenkuten, jos kiintiöt poistetaan, mutta kyllä se meille tulee siellä kovana kysymyksenä eteen. Eli kyllä tässä nyt patistetaan hallitusta ja myöskin eduskuntaa olemaan tomerampana kuin tähän saakka sinne EU:n suuntaan. Ei se oikeata linjaa minusta ole, että todetaan, että me pidämme maitokiintiöistä kiinni mutta kyllä me samalla valmistaudumme siihen, että häviämme. Sillä tavoin häviää varmasti.

Timo Korhonen /kesk:

Arvostettu puhemies! Ed. Tennilän puheenvuoroon on monelta osin hyvä yhtyä, ennen kaikkea siltä osin, että maatalouden säilyminen Suomelle on erittäin tärkeä asia. Puheenvuoro oli myös sillä tavalla hyvä, että siinä myös haettiin hiukan keinoja siihen, millä tavalla suomalainen maatalous säilyisi.

Ed. Kankaanniemen maatalouspoliittinen puheenvuoro oli erinomaisen mielenkiintoinen. Puheenvuoro toi erittäin hyvin esille kaikki ne uhkakuvat, mitä suomalaisella maataloudella ja viljelijöillä kaiken kaikkiaan on. Puheenvuoroon olisi toki odottanut myös sitten ratkaisuja, millä keinoilla näitä uhkakuvia pystytään estämään.

Tämä käsiteltävissä oleva maitokiintiöasia: Olen täysin samaa mieltä siitä, että kiintiöjärjestelmän säilyminen olisi Suomelle erittäin tärkeä asia, suomalaiselle maataloudelle erittäin tärkeä asia. Ongelma vain on tällä hetkellä se ja realismi on se, että vain kaksi muuta jäsenmaata Suomen kanssa on samaa mieltä kiintiöjärjestelmän jatkumisesta. Eli kaikesta huolimatta suurta viisautta on tällä hetkellä myös sitten miettiä, että jos näin käy, mitkä ovat ne keinot, joilla säilytetään suomalaisen maidontuotannon kannattavuus ja estetään myös sitten nämä uhkakuvat tuotannon keskittymisestä myös maan, Suomen, sisällä.

Mitä keinoja meidän nyt sitten pitää hakea? Aivan varmasti niitä keinoja on muun muassa se, että meidän nyt pitää sitten pyrkiä luopumaan kiintiöistä hyvin harkitusti, rauhallisesti. Mahdolliset lisäkiintiöt pitää myöntää tiloille vähitellen, ja mahdolliset tulevat tuotannon menetykset tai kannattavuuden menetykset pitää kompensoida tiloille suoralla tuotantoon sidotulla tulotuella. Sen lisäksi meidän pitää panostaa investointijärjestelmiin eli meidän pitää huolehtia siitä, että Makera toimii maatilojen investointien osalta. Sitten meidän tietysti pitää huolehtia siitä, että tavallaan käyttämättömät maitokiintiöt myönnetään nyt mahdollisimman nopeasti aktiiviviljelijöille.

Ulla-Maj Wideroos /r:

Herr talman, arvoisa puhemies! Det är klart att mjölkkvotssystemet är väldigt viktigt för Finland. Det är nämligen så att i inget annat EU-land har mjölkproduktionen ens tillnärmelsevis så stor andel av jordbruksproduktionen, till och med över 40 procent av intäkterna, som i vårt land. Därför tar också regeringen, liksom riksdagens jord- och skogsbruksutskott, EU-kommissionens avsikt att avsluta kvotsystemet på fullaste allvar. Men Finlands ståndpunkt är klar och entydig, vi vill bibehålla kvotsystemet och det är också den åsikt Finland framför i Bryssel.

Arvoisa puhemies! Nyt on kuitenkin niin, aivan niin kuin täälläkin todettiin, että maitokiintiöjärjestelmän tulevaisuus on kysymys, joka kuuluu komission aloiteoikeuteen. Ja komissio on yksiselitteisesti todennut, että järjestelmälle ei tulla esittämään jatkoa vuoden 2015 jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että jotta kiintiöjärjestelmä voisi jatkua, ei vaadita ainoastaan jäsenmaiden enemmistön tukea eikä edes määräenemmistö riitä, vaan vaaditaan, että kaikki jäsenmaat ovat yksimielisiä kiintiöjärjestelmän jatkamisesta.

Tietojeni mukaan Suomen lisäksi ainoastaan muutama jäsenmaa, ilmeisesti kaksi, on selvästi ilmaissut tukensa sille, että tukijärjestelmä jatkuisi vuoden 2015 jälkeen. Tästä lähtökohdasta hallitus on valinnut viisaan strategian, oikeastaan ainoan vastuullisen tavan käsitellä tätä asiaa: ensi kädessä puolustaa kiintiöjärjestelmän tulevaisuutta mutta myös aktiivisesti tukea hyvitysmahdollisuuksia Suomen osalta, jos se lakkautetaan. Siis täytyy olla suunnitelma b.

Vår minister Anttila tillsatte faktiskt redan senaste höst en arbetsgrupp som har till uppgift att söka just dessa alternativa strategier att bevara en stark mjölkproduktion i Finland, trots att kvotsystemet upphör. I arbetsgruppen finns representanter från såväl administration, producentorganisationer, industri och forskning, och gruppen har också gett en mellanrapport före årsskiftet och kommer med en slutrapport ännu i vår.

Regeringen och jord- och skogsbruksministeriet är faktiskt alltså mycket aktiva när det gäller den finländska mjölkproduktionens framtid. Det nya investeringsstödsystemet kommer obönhörligen att innebära ökad smidighet för unga producenter som står i beråd att investera i produktionen. Det gäller alltså att söka lösningar. Att bara motsätta sig och protestera är tyvärr sällan fruktsamt.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Puheenvuorossani halusin nostaa esille nämä asiat, jotka ovat nyt muutaman vuoden sisällä edessä meillä tämän kokonaismaatalouden osalta. Havaitsin vain, että kukaan ei niitä kumonnut. Ilmeisesti ei ole keinoja tai faktoja, joilla ne voisi kumota. Mutta en todellakaan esittänyt ratkaisuja näihin ongelmiin, jotka meillä on. Toivon vain, että puheeni herättää esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmän ja keskustan eduskuntaryhmä sitten vaatii toimia hallitukselta, jolla on virkamiehet, paras koneisto, mitä maassa on, ratkaisujen esittämiseen, valmisteluun ja sitä kautta esittämiseen, koska nyt tarvitaan kyllä nopeita toimenpiteitä. Ei tässä voida jahkailla niin kuin puuntuontiasiassa on jahkailtu ja monessa muussa. Nämä kaatuvat päälle, ja tässä on valtavan suuresta ongelmasta kysymys, jos ei ratkaisuja löydy. Minä en valitettavasti ole ihan niin pätevä, että voisin sanoa, miten ratkaistaan nämä ongelmat. Jos niin pätevä olisin, niin taitaisin olla maa- ja metsätalousministerinä; sitä kykyä minulla ei ole, vaikka joskus aikaisemmin olen ministerin tehtävää hoitanut, mutta se on jo mennyttä aikaa.

Mutta varsinkin nuorten viljelijöiden osalta, jotka ovat nyt veloissaan ja katsovat tulevaisuuteen, meidän pitää olla hyvin rehellisiä mutta myös tavattoman määrätietoisia siinä, että etsitään ratkaisuja näihin ongelmiin, jotka meille ovat päälle lankeamassa.

Timo Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyenä kommenttina tähän ed. Kankaanniemen puheenvuoroon, viittaukseen siitä, että nyt nimenomaan keskustan pitää olla tässä aktiivinen, totean, että niin pitääkin olla, mutta ei suomalaisen maatalouden säilyminen ja suomalaisen elintarviketalouden säilyminen ole vain keskustan, yhden puolueen, asia. Kyllä se on meidän kaikkien täällä istuvien puolueitten, kaikkien kansanedustajien, kaikkien suomalaisten asia.

Sitten tähän aivan tavattoman tärkeään viittaukseen nuorten viljelijöitten tulevaisuudesta. Meidän pitää olla totta kai rehellisiä, mutta meidän pitää pystyä myös valamaan uskoa heidän tulevaisuuteensa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen äskeisen puhujan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että maatalous ei ole mikään puoluekysymys. Sitäkin se varmaan aina on, mutta niin kuin jo mainitsin puheenvuorossani, esimerkiksi Elintarviketyöläisten Liitto alleviivasi nyt ihan viimeksikin, niin kuin on tehnyt ennenkin, kuinka iso ja merkittävä työllistäjä elintarviketuotanto kokonaisuudessaan tässä maassa on, ja sielläkin on kyse työpaikoista.

Yhtä kaikki, lopulta, ruoka on hyvää meille kaikille, ja sitä pitää kotimaasta saada kaikissa tilanteissa. Ainakin pitää olla se kotimainen vaihtoehto olemassa kaikissa tilanteissa.