Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Huumepoliittinen keskustelu jatkuu. Haluan varoittaa eduskuntaa siitä, että olemme nyt näinä vuosina ja tänäänkin huumepoliittisten linjavalintojen edessä. Toivon, että eduskunta havahtuisi siihen, että nyt ollaan ... (Hälinää)

Kiitos, rouva puhemies! Totesin, että toivon, että eduskunta havahtuisi siihen, että nytkin ollaan ottamassa askeleita liberaalin keskieurooppalaisen huumepolitiikan suuntaan, jonka tavoitteena ja keskeisenä sisältönä on huumeista aiheutuvien haittojen, huumeiden kyljessä kulkevien haittojen, rajoittaminen, mikä tarkoittaa sitä, että huomio kohdennetaan lähinnä huumeiden mukana tuleviin ilmiöihin, esimerkiksi tartuntatauteihin, mutta huumeita sinänsä ei nähdä kovinkaan suurena ongelmana. On kuitenkin muistettava, että huumeet itse ovat huumeiden käytön merkittävin terveyshaitta ja huumeisiin kuolee enemmän ihmisiä kuin niiden kautta leviäviin tartuntatauteihin. Sen vuoksi on erittäin vaarallista, jos eri tavoin lainsäädännön muutoksin tai muutoin annamme viestejä siitä, että huumeiden käyttö ei sinänsä olisi vaarallista.

Ministeri Soininvaara on omalta osaltaan ollut kääntämässä huumepoliittista kurssia. Ministerin taholta on valitettavan paljon annettu sellaista viestiä, että päähuomio tulisi kiinnittää huumeiden ympärillä liikkuviin ongelmiin, joita en toki niitäkään halua lainkaan vähätellä. Sanattomaksi viestiksi jää kuitenkin silloin, että huumeet eivät olekaan merkittävä ongelma, jos niitä vain voi käyttää turvallisesti ja laillisesti.

Toivon, että eduskunta huomaisi sen, että tämä on ollut vihreiden huumepoliittinen linja kautta koko Euroopan unionin. Esimerkiksi Saksan vihreät ovat vaatineet niin sanottujen mietojen huumeiden, lähinnä kannabistuotteiden, laillistamista. Tämän suuntaisia kommentteja on kotoisten vihreittemmekin suunnalta tullut.

Perinteinen pohjoismainen huumepolitiikka on ollut varsin rajoittavaa. Esimerkiksi Norja ja Ruotsi ovat toteuttaneet lainsäädännön, joka mahdollistaa alaikäisten tahdosta riippumattoman huumevieroitushoidon. Pahoittelen, että tämän suuntaisia esityksiä ei hallituksen taholta ole viime vuosina tehty, vaikka niille olisi myös erittäin vahva kansalaistuki. Kansalaiset eivät halua vapauttaa huumeita, ja alaikäisten tahdosta riippumattoman hoidon tueksi on pari vuotta sitten kerätty mielipideadresseja, joihin on saatu nimiä yli 130 000 kansalaiselta.

Viime syksynä tehtiin sisällöllinen ratkaisu sille huumehoitolinjaukselle, jonka lainsäädännöllisiä puitteita nyt käsitellään. Silloinhan myönnettiin hallituksen esityksestä korvamerkitty määräraha opioidiriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidon lisäämiseen. Tätä ratkaisua on arvosteltu. Muun muassa Alkoholitutkimussäätiön entinen ja nykyinen tutkimusjohtaja ovat epäilleet, että näin kohdennettuna määräraha saattaa jopa pahentaa huumeongelmaa, jos liian löysin perustein aletaan korvata laitonta huumetta laillisella. Mutta sen näemme jatkossa, miten tässä käy.

Itse kritisoin syksyllä tätä linjaa ja esitin vaihtoehtoisessa talousarvioaloitteessani, että resurssit olisi tullut tämän sijaan kohdentaa varhaisempaan vaiheeseen, huumevieroitus-, huumekuntoutushoitoon, jossa pyritään irrottautumaan huumeista kokonaan, ja aivan erityisesti päihteistä riippuvaisten raskaana olevien naisten hoitoon, jossa on todellakin suuria puutteita, mitä asiaa hallitus ei ole pontevasti ajanut kuntoon. Päihdeäitien hoitaminen on erityisen kannattavaa vielä senkin vuoksi, että siinä voidaan vaikuttaa kahden ihmisen terveyteen.

Ruiskujen vaihto-ohjelma ei kuulunut itse asiassa hallituksen esitykseen lainkaan. Siitä ei puhuta hallituksen esityksen perusteluissa, mutta siitä haluttiin valiokunnassa oma kappale mietintöluonnokseen hiukan yllättäen valiokunnan puheenjohtajan aloitteesta. Kysymys ruiskujen jakamisesta on monissa kunnissa hyvin kuuma poliittinen ja kiistanalainen kysymys. Esimerkiksi Vaasassa, jonka valtuustoon myös valiokuntamme puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja kuuluu, yksi valtuutettu, Heimo Hokkanen, on jättänyt Vaasan hallinto-oikeudelle kirjelmän, jossa hän pyytää selvittämään, onko Vaasan kaupunginvaltuuston päätös aloittaa ruiskujen vaihto-ohjelma lainvastainen. Olen vain pohtinut, miten paljon tämä Vaasan tapaus on vaikuttanut siihen, että ylipäänsä täällä joudumme ruiskujenvaihto-ohjelmaa käsittelemään.

Kirjelmässä valtuutettu Hokkanen toteaa näin: "Kysymyksessä on niin sanottu vaihto-ohjelma, jolloin huumausaineiden käyttäjä tulee vaihtamaan ruiskuja neulanvaihtopisteeseen ja hänelle luovutetaan puhdas ruisku ja neula. Luovutettua välineistöä käyttäjä tulee käyttämään huumausainerikokseen. Näin ollen yhteiskunta rahoittaa rikoslaissa mainittua huumausainerikollisuutta hankkimalla ruiskut ja neulat verovaroilla tietäen, että välineet menevät suoraan rikolliseen toimintaan." Valtuutettu Hokkanen viittaa rikoslain 50 luvun Huumausainerikoksista 4 §:ään, jossa todetaan, että myös välineiden ja tarvikkeiden luovuttaminen huumausaineiden valmistusta, viljelyä, maahantuontia jne. varten on huumausainerikos, jonka edistämisestä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään 2 vuodeksi. Tosiasia on se, että huumeruiskujen vaihto-ohjelman lainsäädännöllinen perusta ei ole tällä hetkellä mitenkään yksinkertainen.

Jos eduskunta nyt hyväksyy valiokunnan enemmistön esittämän ponnen, se samalla ilmaisee tukensa sille näkemykselle, että ruiskut eivät ole huumausainerikoksen tekovälineitä vaan enemmän tartuntatautien ehkäisyyn kuuluvaa tarvikkeistoa. Ponnen logiikan mukaan ruiskujen vaihto-ohjelma tulisi ihan johdonmukaisesti ulottaa myös vankiloihin, mikä tarkoittaisi sitä, että nollatoleranssia huumeiden käytön ja salakuljetuksen suhteen ei enää pystyttäisi uskottavasti vaatimaan, jos samalla jaetaan ruiskuja. Ministeri Soininvaarahan on myös julkisesti kannattanut ruiskujen jakamista vankiloissa, mikä käytännössä aiheuttaisi kyllä hyvin mielenkiintoisia tilanteita.

Itse asiassa ruiskujenvaihto-ohjelmat vievät uskottavuuden siltä, että huumeiden käyttöä ylipäänsä pidetään lainvastaisena. Toivon, että eduskunta näkisi myös sen, että ainoa johdonmukainen seuraus tällä tiellä on se, että huumeiden käytön kriminalisointia jouduttaisiin myös pohtimaan uudestaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyisi lausumaehdotuksen, joka sisältyy valiokunnan mietintöön liitettyyn vastalauseeseen. Siinä korostetaan sitä, että puhtaiden ruiskujen vaihto-ohjelma voi antaa väärän viestin niin huumeiden käyttäjille kuin laajalle yleisölle huumeiden käytön hyväksyttävyydestä. Vastalauseen ponsi tarkoittaa sitä, että sellaiset ruiskujen vaihto-ohjelmat torjuttaisiin, joissa anonyymisti voi käydä hakemassa ruiskuja tai neuloja ja joissa ei anonyymiasiakkaiden kohdalla edes tavoitella huumeista irrottautumista. Tällaisia ohjelmia on valitettavasti jo olemassa. Näistähän viimeksi, kun asiaa käsittelimme, kuulimme muun muassa ed. Paula Kokkoselta selvityksiä.

Arvoisa puhemies! Huumeiden kautta leviävien tartuntatautien torjunta on tärkeää, mutta tätä torjuntatyötä ei pidä irrottaa muusta huumevierotushoidosta ja huumeiden vastustamisesta, mikä on vielä tärkeämpää.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Räsänen tuntui ajattelevan, suomalainen huumepolitiikka on kyllä kansainvälisesti ottaen erittäin tiukkaa ja tulee sellaisena myös pysymään. Meillähän on jopa laajempi luettelo huumeiksi luetelluista aineista, kuin YK:n yleissopimus tästä asiasta edellyttää. Elikkä meillä on sellaisiakin aineita lueteltu huumeiksi, joita kansainvälisesti ei sellaisina pidetä. Tämmöinen on esimerkiksi somalien käyttämä khat, joka YK:n huumeluettelon mukaan ei ole huume ja meidän huumeluettelomme mukaan on huume.

Se, että itse olen ennen kaikkea perehtynyt huumehoitoihin ja huumehaittojen ehkäisyyn, tietysti johtuu siitä, että olen peruspalveluministeri. Taas poliisiasioista vastaavat ministerit tekevät omaa työtään. Mutta toisin kuin ed. Räsänen näyttää kuvittelevan, kyllä hallituksen huumepolitiikka on kokonaisuus. Itse asiassa, koska koordinoin tätä, olen esitellyt koko ohjelman, en siis ainoastaan hoitopuolta.

Todettakoon, että ohjelma on myös ollut aika menestyksekäs sen takia, että sekä huumekuolemien määrä on kääntynyt laskuun viime vuonna että ennen kaikkea huumeiden käytöstä aiheutuvat tartuntataudit ovat kääntyneet laskuun.

Ed. Räsäsen väite siitä, että varsinaisiin huumemyrkytyksiin kuolisi ihmisiä enemmän kuin tartuntatauteihin, saattaa hetkellisesti pitää paikkaansa, mutta kyllä tappavia tauteja tartutetaan enemmän kuin huumeisiin välittömästi kuolee. Kyllä tavallaan kuolemantuomioita tällä hetkellä luetaan tartuntatautien osalta enemmän kuin huumeisiin kuolee.

Ed. Räsänen oli kiinnostunut saamaan alaikäisille huumeitten käyttäjille pakkohoitoa. Lastensuojelulaki tekee tämän mahdolliseksi jo nyt. Ei tähän tarvita pykäliä. Siihen tarvittaisiin hoitopaikkoja. Pakolla ei voi hoitaa ketään, jos ei voi osoittaa hoitopaikkaa. (Ed. Kokkonen: Kenen tehtävänä on hoitaa se asia?) Juuri tämän takia kaudellani myös eduskunnan aloitteiden ansiosta on huumehoitorahoja olennaisesti lisätty, ja ne ovat tällä hetkellä juuri jaossa. Kunnat toivottavasti myös hakevat niitä. Alun perinhän hoitopaikkojen määrä on kuntasektorin vastuulla. Nyt poikkeuksellisesti siihen on korvamerkittyä rahaa, joka terveydenhuoltoalalla on täysin poikkeuksellista, mutta on katsottu, että kuntasektori ei vieroituspaikkojen määrästä ole riittävässä määrin vastuussa. Jos pakkohoitopykäliä jossakin itse asiassa tarvittaisiin, ne ovat juuri nämä 18 vuotta täyttäneet, koska voidaan aidosti sanoa, että sen henkilön aikuistuminen, joka raskaasti käyttää huumeita, hieman viivästyy ja vaikka kalenterin mukaan on täysi-ikäinen, ehkä psykologisessa mielessä ei sitä kuitenkaan ole. STM:ssä on valmisteilla laki, joka ... nythän huumevieroitukseen samoin kuin alkoholivieroitukseen voidaan pakkohoitoon ottaa viideksi vuorokaudeksi. Viisi vuorokautta on alkoholin käytöstä peräisin. Tarkoituksena on pidentää se 20 vuorokauteen, koska huumehoidossa viisi vuorokautta on liian vähän. Itse asiassa en aivan tarkkaan tiedä, miksi lakiesitystä ei vieläkään ole esitelty, mutta todennäköisesti siinä on taas joitain neuvotteluja muitten ministeriöitten kesken.

Ed. Räsänen on aivan oikeassa siinä, että huumeiden käyttöön kannattaa puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Silloin siihen on vielä jotakin kunnolla tehtävissä. Tämä on täysin hallituksen politiikan mukaista. Mutta jonkinlaiseen lähimmäisenrakkauteen kuitenkin kuuluu myös se, että henkilö, johon ei ole onnistuttu puuttumaan riittävän ajoissa, hänenkin elämästään huolehditaan. Silloin jopa ylläpitohoito on seikka, joka on välttämätöntä. Haluan korostaa, että Suomi on jo kerran aikaisemmin tehnyt päätöksen ylläpitohoidosta sodan jälkeen, kun sota-aika tuotti meille opiaattiriippuvaisia suuren joukon. Myös näitä hoidettiin ylläpitohoitona opiaateilla eikä siitä siihen aikaan kovin suurta moraalista keskustelua käyty.

Kysymys neulojen vaihdosta ei sisältynyt hallituksen esitykseen, mutta eduskunta on nähnyt tämän tärkeäksi. Itsekin näkisin tärkeäksi, että asiaan tulisi selkeys, koska jossakin päin Suomea tapahtuu sitä, että poliisiviranomaiset ottavat pois niitä ruiskuja, joita sosiaaliviranomaiset ovat jakaneet. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista. Jos eduskunta tämän ponnen hyväksyy, niin STM tulee sitä nopeasti noudattamaan. Sen jälkeen eduskunnan tahto säädetään asetukseen.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen antaa väärän viestin valiokunnan mietinnöstä ja valiokunnan tavoitteista. Ed. Räsänen toi nyt varsin selkeästi julki, mihin hän pyrkii. Hän pyrkii kieltämään sellaiset neulanvaihto-ohjelmat, jossa anonyymisti voi asioida neulojenvaihtopaikassa. Jos tämä kielletään, ed. Räsänen, silloin neulojenvaihto-ohjelmat eivät toimi sillä tavalla kuin ed. Räsänenkin toivoisi, että voitaisiin antaa valistusta ja neuvoja ja auttaa näitä ihmisiä saamaan elämänsä hallintaan ja sen jälkeen mahdollisesti pääsemään irti huumeista. Miksi sinne pitää voida tulla anonyymisti? Siksi, että huumeidenkäyttäjät kyllä tietävät, että huumeiden käyttö on rikollista toimintaa Suomen lainsäädännön mukaan. He tietävät, että silloin heidät asetettaisiin välittömästi syytteeseen. Ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä edes keskustelemaan ja auttamaan näitä ihmisiä, että he voisivat löytää tien huumeista vapaaksi. (Puhemies koputtaa) Ed. Räsäsen ponsi ei vastaa sitä, mitä hän todellisuudessa ajaa takaa esityksellään.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minulla oli vastauspuheenvuoro ministeri Soininvaaralle. Minusta on peräti outoa, että kesken erittäin huumeongelmaisen keskustelun hän lähtee ministerinaitiosta pois. Hän ei ole nyt paikalla vastaamassa. Olisin kysynyt hänen omaa suhtautumistaan koko huumeongelmatiikkaan. Onko se myönteinen vai vastainen näille asioille? En ole hänen vastauksistaan päässyt selvyyteen. Aivan eri asia on, miten suhtaudutaan kroonisen narkomanian hoitoon. Siinä ministeri oli aivan oikeassa, miten siihen pitää suhtautua.

Olisin myöskin halunnut kuulla, minkälaisen puhuttelun, arvoisa puhemies, hän piti pääjohtaja Vappu Taipaleelle silloin, kun pääjohtaja tuli julkisuuteen hyvin huumemyönteisillä kannanotoillaan. Sanasta sanaan olisin tässä keskustelussa halunnut kuulla, mitä he silloin keskustelivat keskenään. Paheksun sitä, että ministeri puuttuu täältä täysistunnosta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Soininvaara sanoi, että kuntien vastuulla on järjestää hoitopaikkoja ja kunnat eivät ole hoitaneet tehtäviään. Näin ollen täytyy luoda toisenlaisia mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Huumausaineongelma on vuoden 95 jälkeen räjähtänyt käsiin. Kysyessäni vuonna 95 sisäministeri Enestamilta, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä huumausaineongelman jatkuvasti kasvaessa, niin hän totesi vastauksessaan, että meillä ei ole Suomessa huumausaineongelmaa. Tänä päivänä se on tosiasia. Kunnille pitää osoittaa resurssit ja mieluummin sairaanhoitopiireille, jotta kaikki hoitoon halukkaat ja hoitoon ohjatut saavat asianmukaisen hoidon ja päästään huumausaineongelmassa selvästi niskan päälle.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ed. Räsäselle kertoa, että Kansanterveystieteen laitokselle ilmoitetaan vuosittain noin 1 800 C-hepatiittiviruksen aiheuttamaa kroonista maksasairautta. Näistä noin 500 on yksin Helsingissä. Helsingissä jouduttiin huumeruiskujen vaihtomenettelyyn nimenomaan siitä syystä, että haluttiin nopeasti vaikuttaa siihen, että tartuntasairaudet voitaisiin estää. Haluan vielä korostaa, että ministeriön tulee nopeasti selvittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuma siltä osin, tulisiko tartuntatautiasetukseen todella lisätä säädös tästä asiasta.

Päivi   Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Soininvaara, joka nyt ei ole kuulemassa näitä vastauksia (Ed. Kautto: Näyttää ihan Soininvaaralta!) — anteeksi, hän tuli paikalle, hyvä — luulen, että hän kyllä tietää hyvin sen, että lastensuojelulain pykälät eivät käytännössä tällä hetkellä toimi. Viranomaisten ja asiantuntijoiden mielestä ei ole pelkästään resursseista kysymys. Niistäkin varmasti on, mutta myös siitä, että pykälät eivät sovellu sen tyyppiseen hoitoon, jota huumeista riippuvat tarvitsisivat. Ruotsissahan pakkohoito jatkuu 21 vuoden ikään saakka, jolloin tämän tyyppinen lainsäädäntö meilläkin olisi täysin mahdollista. Norjassa on samantapainen lainsäädäntö. Siellä lisäksi päihdeäiti, raskaana oleva nainen, voidaan määrätä pakkohoitoon, ja tämäkin on toiminut erittäin hyvin. Sata prosenttia näistä naisista on halunnut jatkaa vapaaehtoisessa hoidossa tämän jälkeen.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! En voi olla puuttumatta kuluneella viikolla erikoissairaanhoitolain ja päihdehuoltolain osalta käytyyn keskusteluun ja siinä esitettyihin eräisiin näkemyksiin, jotka tänäänkin täällä on toistettu. Tiistaina lain yleiskeskustelussa ed. Kokkonen käytti puheenvuoron, jossa hän mielestäni tulkitsi lakia kovin suoraviivaisesti sanoessaan, että kun huumausaineiden käyttäminen on kriminalisoitu, sen perusteella olisi ruiskujen jakaminen rikoksentekovälineiden jakamista. (Ed. Kokkonen: Mitä se sitten on? — Ed. S. Lahtela: Tosiasioita!) Samaa väitettähän käytti myöskin ed. Räsänen.

Ajattelen näin, että nämä lausunnot ovat suuressa tunnetilassa lausuttuja poliittisia kannanottoja. Näiden mukaan nimittäin monien sinänsä laillisten kapistusten, vaikkapa leipäveitsien, kaupustelu olisi edellä mainittujen mielestä logiikkaa seuraten rikoksentekovälineiden jakamista, niin kuin se tietysti onkin, jos leipäveitsellä tehdään rikos. Mutta siitä huolimatta leipäveisten kauppaaminen on täysin laillista puuhaa, eli tämä logiikka kyllä nyt petti ja hieman ihmettelin ylikorostettuja lausuntoja, jotka ovat julkisuudessakin hyvin vahvasti olleet esillä.

Mutta vakavasti puhuttuna, puhemies, sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön sisältyy puhtaiden neulojen osalta se keskeinen ajatus, että huumeruiskujen jakaminen paitsi ehkäisee tartuntatautien leviämistä myös tehostaa ongelmakäyttäjien kiinnittymistä palvelujärjestelmään ja anonyyminä, jotta he todella uskaltavat tulla tämän hoitojärjestelmän piiriin, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen tässä totesi.

Tämä on mielestäni valiokunnan mietinnön keskeinen viesti. Sen lisäksi valiokunta on liittänyt mietintöönsä lausuman siitä, että sosiaali- ja terveysministeriön tulee selvittää tartuntatautiasetuksen muutoksen tarve, jotta puhtaiden ruiskujen jakamisesta saataisiin yksityiskohtaisemmat ohjeet. Pidän tätä erittäin tärkeänä ja ymmärränkin ed. Räsäsen ja samoin ajattelevien vastalauseen ja esityksen salissa niin, että he vastustavat juuri tätä asetuksen muutosta, mutta samalla he vastustavat myös yleisvaarallisten tautien, kuten B-hepatiitin ja hiv-viruksen, leviämisen ehkäisemistä. Jos nyt puhuttaisiin näiden sairauksien ehkäisyn tehostamisesta jonkin muun otsikon kuin huumausaineiden hoidon kohdalla, en jaksa uskoa, että lääkärinä ed. Räsänen asettuisi vastustamaan maksatulehduksen tai hiv-infektion leviämisen estämistä. Äänekkäällä vastustamisella huumausainemörköön liittyvissä asioissa saa tietysti nopeasti kannatusta, ja tuntuu monesti siltä, että kansanterveystyötä ja kansanterveyden ja tartuntatautien leviämisen ehkäisemistä korostavat mielipiteet eivät samalla tavalla saa julkisuudessa tilaa. Minä en pidä tällaista pelottelutyyliä mitenkään arvostettavana.

Kun ed. Räsänenkin täällä esitti näkemyksiä siitä, että tässä talossa esiintyisi huumemyönteisyyttä ja huumemyönteisiä kannanottoja, minä en ainakaan ole tässä talossa niitä kuullut. Päinvastoin niinä pitkinä iltoina, jolloin täällä on keskusteluja kuunnellut, ollut salissa läsnä tai omassa työhuoneessa, kaikki puhujat ovat korostaneet huumeiden vaarallisuutta niin inhimillisesti kuin yhteiskunnallisestikin, ja varmasti löytyy yli puoluerajat halua hakea keinoa, jolla huumausaineiden käyttöä ja myyntiä saataisiin vähennettyä. Tarjonta on tässä keskeisin ongelma, eivät ne onnettomat ihmiset, jotka ovat jääneet huumausainekoukkuun, tai ne onnettomat kokeilijat, jotka, ed. Räsänen, jos tätä ruiskujen vaihtoa ei tapahtuisi, voisivat sen ainoan, kenties ainoan kokeilun kautta sitten onnettomasti saada hiv-infektion, mikä tietenkin on muutoinkin mahdollista, mutta kuitenkin voi olla, että se on juuri se kohtalokas keino, että ei anneta vaihtaa ruiskuja.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka olisin halunnut myöskin nostaa esille täällä, liittyy siihen, että ed. Kokkonen esitti tiistaina myös edellä siteeraamani puheen loppuosassa, että Suomen lainsäädäntöön pitäisi saada säännökset huumausaineiden käyttäjien pakkohoidosta. Minä hieman kyllä jäin miettimään ja ihmettelemään tätä suuresti muutoin arvostamaani perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan lausuntoa juuri siitä näkökulmasta, että hän on kuitenkin siviilivirassa myöskin aikoinaan toiminut maan korkeimpana terveydenhuollon oikeusvalvojana ja nyt on perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Nimittäin minusta kyllä jos hyvin vapaasti täällä esitetään pakkohoidon yleistä käyttöönottoa, on myöskin sitten syytä pohtia hieman meidän hyväksymiämme kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Yleensä länsimaiden lainsäädännössä pakkohoitoa käytetään vain laissa tarkkaan rajoitetuin edellytyksin ja yleensä vaaditaan, että henkilön arvioidaan aiheuttavan välitöntä vaaraa itselleen tai muille. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artikla sinänsä sallii pakkohoidon käytön vapaudenriiston perusteena, kunhan oikeusturvatakeita noudatetaan eikä toimita mielivaltaisesti. Käytännössä, jos tällaiseen järjestelmään — siis tähän pakkohoitojärjestelmään — mentäisiin yleisesti huumeidenkäyttäjien kohdalla, niin kuin täällä on ed. Räsänenkin vaatinut, rajan vetäminen ja päätöksenteko sen suhteen, kenen huumausaineongelma oikeuttaisi valtiota puuttumaan asiaan ja kenen taas ei, olisi tuskallisen vaikeaa syyllistymättä mielivaltaisuuteen, jonka ihmisoikeussopimukset kieltävät ihmisten kohtelussa. Ja kuten täällä jo aikaisemmin todettiin, lasten kohdalla tämä mahdollisuus on jo olemassa ja tässä suhteessa tietysti yhteiskunnalla on erityinen velvollisuus lastensuojeluun, mutta ihmettelen kyllä, että tällaisia esityksiä kovien keinojen yleisemmästä käyttöönotosta täällä tämän asian käsittelyn yhteydessä esitetään.

Minä nyt toivon kuitenkin, kuten ministeri Soininvaara sanoi, että mikäli tämä mietintö menee täällä sellaisenaan lävitse, niin ministeriön puolella ollaan valmiit miettimään nopeastikin asian eteenpäinviemistä. Sitten meidän täytyy todellakin miettiä, millä muilla keinoilla me voimme huumeidenkäytön leviämistä ehkäistä. Niin kuin ed. Räsänen tietää, ei se auta vaikka ruiskujen vaihto kiellettäisiin. Jos tänne virtaa jatkuvasti naapurimaista ja muualta maailmasta lisää huumeita, joita aktiivisesti tarjotaan meidän nuorillemme, huumeongelma ei ratkea sillä, että ruiskujen vaihto puhtaisiin kiellettäisiin.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Ojalalle todeta, että välinpitämättömyys on minusta tämän yhteiskunnan suurin ongelma. En minä ole ehdottanut, että mielivaltaisesti ihmisiä otettaisiin pakkohoitoon.

Sitten haluan myöskin todeta ed. Ojalalle, että jos puukkoja jaettaisiin toistuvasti väkivaltarikoksista rangaistuille kännipäille, voisi sen jollakin tavalla rinnastaa ruiskujen jakoon huumausaineiden käyttäjille. Mutta ei minun mielestäni näitä mitenkään voi rinnastaa siihen, että puukkoja saa vapaasti kaupasta ostaa.

Sitten totean, että ruiskuja vaaditaan jaettavaksi nimenomaan anonyymisti huumeidenkäyttöön eikä mihin tahansa muuhun käyttöön, ei esimerkiksi diabeetikoille jne. Ehkäisyynhän mekin, jotka olemme vastustaneet ruiskujen holtitonta jakamista ilman informaatiota, haluaisimme panostaa.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen kyllä todella, että ed. Ojala epäili tahdosta riippumattoman huumevieroitushoidon olevan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista. Otaksuisin, että jo pelkästään asiantuntemuksenne puitteissa esimerkiksi Pohjoismaiden neuvostossa tuntisitte pohjoismaista lainsäädäntöä muissa Pohjoismaissa, joissa tällainen lainsäädäntö on ollut pitkään käytössä. En ole kuullut, että missään yhteydessä olisi epäilty, että se olisi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä jäin hieman miettimään ed. Kokkosen vastauspuheenvuoroa siltä osin, kun hän totesi rinnastuksen puukkoihin. Ed. Kokkosen mielestä ilmeisesti ei olisi mitään estettä sille, että ne huumeiden käyttäjät, joilla on rahaa ostaa apteekista puhtaita ruiskuja, saavat kyllä anonyymisti mennä ostamaan niitä, mutta ne huumeiden käyttäjät, jotka, niin kuin me tiedämme, usein ovat rahattomia ja velkakierteessä, eivät voi saada niitä ilmaiseksi. Näinhän minun täytyy se väistämättä tulkita, kun te sanoitte, että puukkoja saa ostaa, niitä ei jaeta ilmaiseksi.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ihmettelen ed. Ojalan logiikkaa taas. Te varmaankin tiedätte, ettei huumeitakaan jaeta ilmaiseksi, vaan niitä ostetaan ja erittäin kalliilla. Ruiskun hinta huumeiden käytössä on aivan minimaalinen.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tuohon keskusteluun on todettava, että eräät apteekit eivät myöskään myy ruiskuja, jolloin se muodostaa oman ongelmansa.

Aloitetaan pakkotoimista. Olen ed. Räsäsen kanssa hieman samaa mieltä, että pakkotoimia voisi joskus käyttää ihmisen omaksi eduksi. Olen tätä yrittänyt selvittää: olen teettänyt selvitystyön yleensäkin pakkotoimista sosiaali- ja terveystoimen alalla, koska kyllähän meillä on pakkotoimia siellä ja se lainsäädäntö on aika sekaisin ja sitä yritetään nyt ajanmukaistaa. On todettava, että perustuslakiuudistus, joka on tehty, asettaa tähän yllättävän suuria rajoituksia. En tiedä, eduskunta ei ehkä tiennytkään, kuinka suuria rajoituksia se tuli asettaneeksi.

Olen esimerkiksi pohtinut kysymystä päihdeäitien pakkohoidosta, joka on esimerkiksi Norjassa, norjalaiseen tapaan sillä tavalla, että päihdeäiti voisi vapaaehtoisesti tulla hoitoon ja ilmoittaa, että häntä saa pitää siellä pakolla. Mutta tämä ei meidän nykyisen perustuslakimme mukaan tunnu oikein olevan mahdollista. Olen esimerkiksi kysynyt tätä ed. Paula Kokkoselta, jonka mielestä äitien oikeudet menevät sikiön oikeuksien ohitse tässä kysymyksessä. Olen tästä asiasta täysin eri mieltä, mutta jos perustuslaki-ihmiset näin sanovat, minun on valitettavasti se uskottava. Perustuslakia ministerin on työssään noudatettava. Se, että Norjassa tämä on ollut mahdollista, ihmetyttää minua sillä tavalla, että miksi se ei Suomessa olisi mahdollista. Näin on kuitenkin ajateltu.

Toinen kysymys on se, onko päihdeäitien pakkohoito tarkoituksenmukaista, johtaisiko pakkohoidon uhka siihen, että me emme saisi hoidon piiriin lainkaan niitä äitejä, joita pitäisi saada. Se on toinen pragmaattinen kysymys, ja se on minusta hyväksyttävä argumentti pakkohoitoa vastaan. Sitä ajattelutapaa, että sikiö ei ole ihminen ja sen takia äidin ihmisoikeudet menevät aina sikiön ihmisoikeuksien ylitse, sitä logiikkaa en itse ymmärrä.

Meillä on kuitenkin mahdollisuus sekä huume- että päihdehoidon motivoimaan pakkohoitoon viideksi vuorokaudeksi. Tätä oikeutta on Suomessa käytetty noin kymmenen kertaa vuosittain. Se on täysin kuollut kirjain, ja sen takia sen laajentaminen ei tunnu kovin motivoidulta, kun sitä ei nytkään käytetä. Joka tapauksessa STM:ssä nyt on tekeillä lainmuutos, jossa tämä viisi vuorokautta laajenisi kahteenkymmeneen vuorokauteen. Virkamieheni ovat ehdottomasti vakuuttaneet, että lastensuojelulaki riittää alaikäisten vastentahtoiseen hoitoon. (Ed. Räsänen: Se ei käytännössä toimi!) — No, ei myöskään se laki, joka aivan yksiselitteisesti sallii alkoholi- tai huumeriippuvaisten aikuisten viiden vuorokauden pakkohoidon, ei sekään toimi. Sitä on käytetty siis kymmenen kertaa. Kysymys ei ole lainsäädännöstä vaan siitä, miten tätä lainsäädäntöä noudatetaan tai sovelletaan. Lailla ei siis voi työntää, sillä ei voi pakottaa käyttämään niitä oikeuksia, joita lainsäädännössä on. Sillä voidaan vain sallia.

Ed. Akaan-Penttilä on tehnyt mielestäni erikoisen kysymyksen ja kysynyt, miten suhtaudun huumeisiin. Voin sanoa, että ehdottomasti kielteisesti. Uskon, että jokainen sosiaali- ja terveysministeriössä jonkin aikaa ollut alkaa suhtautua erittäin kielteisesti kaikkiin päihteisiin. Meillä on aivan riittävän suuret alkoholiongelmat tässä maassa, me emme tarvitse alkoholiongelmien rinnalle enää muita ongelmia. Ja täytyy jälleen kerran sanoa, että minulle oli suuri onni, kun Vappu Taipale tämän lausunnon jälkeen tuli seuraavana päivänä ihan sattumalta luokseni aamukahville. Kyllä jo silloin sanoin, että tuo oli aika onnettomasti sanottu. En nyt ala sitä keskustelua sen tarkemmin referoimaan, mutta minusta hänen asemassaan ei pitäisi antaa sellaisia lausuntoja, vaikka se toiminta, joka silloin tapahtui, oli täysin laillista. Sehän on tullut laittomaksi vasta sen jälkeen. Siitä huolimatta sellaista ei pidä tehdä.

Sitten haluan sanoa, että eduskunnan olisi hyvä tietää, kuinka vaarallisessa tilanteessa me olemme hiv-epidemian suhteen. Infektioiden määrä on Virossa satakertaistunut kahdessa vuodessa, (Ed. Kokkonen: Tiedetään!) ja se kertoo myös, kuinka nopeasti, silloin kun huumehaittojen torjuntaan ei suhtauduta lainkaan vakavasti, infektio pystyy leviämään. Nimittäin huumeneulojen avulla se pystyy leviämään tuhansia kertoja nopeammin kuin sukupuoliteitse. Yksi ihminen pystyy tartuttamaan tuhat ihmistä aivan helposti vuoden aikana, mutta sukupuoliteitse se ei ole mahdollista lainkaan.

Vaikka kuinka ajattelisi, että huumeitten käyttäjät ovat hiv-infektionsa ansainneet ja ansaitsevat kuolla, täytyy muistaa, että infektio leviää muuhun väestöön. Vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että prostituution käyttäjät ovat myös kuolemansa ansainneet, niin sitä logiikkaa, että prostituoitujen aviopuolisotkin ovat kuolemansa ansainneet, en sitten enää ymmärrä.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ajattele lainkaan noin tuomitsevasti kuin ministeri Soininvaara antaa nyt ymmärtää, että täällä ne, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä, ajattelevat.

Toteaisin ensinnäkin, että olemme keskustelleet äidin ja sikiön intresseistä ja olen todennut, että äidin ja sikiön intressit menevät vastakkain, mutta vaikka asettaisimme sikiön edelle ja ottaisimme päihdeäidit pakkohoitoon, niin siinä vaiheessa, kun ulkopuolinen saattaa havaita, että nainen on raskaana, on raskaus edennyt jo niin pitkälle, että sikiövaurio on tapahtunut. Tämä on minusta se suurin ongelma tässä.

Sitten mitä me teemme niille miehille, jotka siittävät huumausaineitten vaikutuksen aikaisina jne.? On tässä aika suuria ongelmia. Mutta olen silti sitä mieltä, että pakkohoito pitäisi saada järjestykseen. Ministeri totesi, että meillä on lainsäädäntö, joka sinänsä mahdollistaisi sen, mutta se on jäänyt käyttämättä. Näin on, mutta ministeriölle kuuluu terveydenhuollon ylin johto, ohjaus ja valvonta. Mitä ministeriö tekee, että lainsäädäntö toimii? Jos ei se toimi, sitä pitää muuttaa tai koneisto pitää rassata siihen kuntoon, että se toimii.

Kari  Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaarallisten alkoholistien saaminen sairaalaan on todella mahdotonta tällä hetkellä. Tämä laki on ollut voimassa varmaan jo 15 vuotta. Se tehtiin tieten tahtoen tahallaan sillä tavalla, että sitä ei voida soveltaa. Kun saatiin päätös aikaan, päätös meni jo vanhaksi, ennen kuin tätä kansalaista saatiin kiinni. Lakiahan pitää ilman muuta muuttaa. Sitä ennen voimassa ollut laki oli kyllä tehokas. Silloin saatiin nämä vaaralliset alkoholistit kyllä hoitoon, ja sitä he pelkäsivät. Kun naapurista lähti Kalle pariksi kolmeksi kuukaudeksi hoitoon, niin kyllä vähän varoivat seuraavat naapurit.

Piikeistä: Uskooko arvoisa ministeri, että kun viisi henkeä käyttää heroiinia, niin jokainen heistä käyttää omaa uutta piikkiä siinä samassa huoneessa? Ei varmasti käytä, vaan sitä samaa piikkiä käyttää koko viiden hengen joukkio.

Ed. Taipaleen sanonta oli erinomaisen pahasta, mutta se, että hän ajatteli myös niin, oli paljon pahempaa.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Kun neulojenvaihto-ohjelmaa on sovellettu, tartuntataudit ovat selvästi vähentyneet. En tarkkaan tiedä, mikä se mekanismi on, mutta näyttää erittäin hyvin toimivan.

Mitä tulee niin sanotusti rikoksentekovälineisiin, niin minä tulkitsen asian sillä tavalla, että rikos on se, että siinä neulassa on huumetta, mutta en pidä rikoksena sitä, että se neula on puhdas.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tästä asiasta käytiin vilkasta keskustelua ja silloin en käyttänyt puheenvuoroa. Minusta näytti siltä, että kaikki edustajat eivät tienneet, mistä näissä lakiesityksissä on kysymys, ja sen vuoksi nyt ajattelin tämän puheenvuoron käyttää.

Haluan todeta, että nämä lainmuutokset mahdollistavat huumehoidossa niin kutsutut korvaushoidot. Korvaushoidoista on olemassa niin vakuuttavat näytöt, että niitä voidaan mielestäni aivan perustellusti toteuttaa tämän esityksen mukaisesti.

Olen yhtenä allekirjoittajana valiokunnan mietintöön liittyvässä vastalauseessa. Vastalause ei vastusta korvaushoitoja. Vastalauseen lausumaehdotus ei vastusta myöskään huumeruiskujen vaihtoa.

Valiokunnan mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen ja vastalauseen lausumaehdotuksen välillä on vain vähäinen, mutta periaatteellisesti merkittävä ero. Huumeruiskujen vaihtopisteissähän annetaan huumeitten käyttäjille puhtaita välineitä siksi, että sillä suojellaan niin heitä kuin muutakin yhteisöä tarttuvien tautien leviämiseltä. Vastalauseen lausumassa haluamme erityisesti — ainakin omalta osaltani tämä on syy siihen, että nimeni on siellä — painottaa sitä, että huolimatta tällaisista yhteiskunnan järjestämistä vaihto-ohjelmista eduskunta on painokkaasti sitä mieltä, että huumeitten käyttö todella on lainvastaista. Lainvastaisuus tulee tuoda esiin myöskin huumeitten käyttäjille annettavan valistuksen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Räsäsen tekemää lausumaehdotusta, vaikka todellakaan en yhdy kaikkiin niihin mielipiteisiin, mitä hän äsken esitti. Lausumaehdotuksen sanamuodon voi itse kukin edustaja tarkistaa mietinnöstä.