Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nykyinen kehityssuunta jatkuu, planeettamme menettää 25 vuodessa kykynsä kompensoida jatkuvia kielteisiä muutoksia ja koko planeetan hyvinvointi kääntyy laskuun ympäristön heikkenemisen ja luonnonvarojen hupenemisen myötä. Tämän toteavat selkeästi myös Johannesburgin huippukokouksen taustaraportit vuodelta 2002. Kestävän kehityksen merkkipaaluja ovat olleet vuoden 1972 YK:n konferenssi Tukholmassa. Tuolloin ihmiskunta oli havahtumassa maapallon tilan huononemiseen. YK:n kestävän kehityksen konferenssi Rio de Janeirossa 1992 ja edelleen vuonna 2002 Johannesburgissa loivat kehyksen, joka tarjoaa globaaleja keinoja maailman kansoille vastata planeettamme tulevaisuuden uhkiin.

Johannesburgissa saavutettiin tuloksia huolimatta kokoukseen kohdistuneesta pessimismistä ja epäluulosta. Kokous pystyi määrittelemään aikataulut hankkeille, kuten syvimmän köyhyyden puolittamiselle, tähän liittyvälle puhtaan juomaveden turvaamiselle ja viemäröinnistä huolehtimiselle vuoteen 2015 mennessä. Ympäristölle ja terveydelle vaarallisten kemikaalien aiheuttamien haittojen minimointi vuoteen 2020 mennessä, kalakantojen palauttaminen kestävälle tasolle vuoteen 2015 mennessä, biodiversiteetin vähenemisen merkittävän hidastamisen saavuttaminen vuoteen 2010 mennessä, johonka liittyy huoli sademetsien laittomista hakkuista, nämä kaikki kuuluvat samoin Johannesburgin tuloksiin.

Johannesburgin kokouksessa, kuten Rio de Janeirossa kymmenen vuotta aikaisemmin, oli eduskunta vahvasti mukana. Johannesburgissa Suomen joukkuetta veti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän nimenomaan kutsui delegaatiota Suomen joukkueeksi toivoen, että se jatkaisi työtään myös Johannesburgin kokouksen jälkeen. Eduskunta kävikin ensimmäisen ajankohtaiskeskustelun Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksesta YK:n päivänä 2002. Tuolloin korostimme tarvetta palata Johannesburgin päätöksien suomalaiseen toteuttamiseen kahden vuoden sisällä.

Arvoisa puhemies! Rion kokousta sävytti optimismi ja valmius yhteistyöhön. Kehittyneet maat antoivat lupauksiaan kehitysyhteistyörahoituksen lisäämisestä. Sittemmin kehitysmaat ovat pettyneet. YK:n suositus, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta kehitysyhteistyöhön, ei ole toteutunut. Johannesburgissa pettymys näkyi ja vaikutti. Maailma oli myös uudessa tilanteessa, elettiin Afganistanin sodan aktiivista vaihetta. Kuitenkin kokous pääsi yllä lueteltuihin vuosilukutavoitteisiin, tavoitteisiin, jotka ovat tietysti kompromisseja. Kuitenkin ne ovat tavoitteita, jotka sitovat ja vähintäänkin ohjaavat valtioiden mutta myös yksityisen sektorin päätöksentekoa. Partnership-ajattelu, yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus, tulikin Johannesburgissa voimakkaasti mukaan.

Johannesburgin jälkeen aika ei ole ollut kestävän kehityksen kannalta helppoa. Maailma on militarisoitunut entisestään, Irakissa käydään sotaa. Kuitenkin edelleen Euroopan unionin ja Suomen sen jäsenenä on oltava aktiivisia. Emme saaneet Johannesburgissa sidotuksi kestävän kulutuksen ja tuotannon kymmenvuotista puiteohjelmaa vuosilukutavoitteeseen. YK:ssa se on sittemmin merkitty tavoitteeksi vasta toimikaudeksi 2010—2011. Suomen tulee Euroopan unionin jäsenenä ja kehittyneenä teollisuusmaana ponnistella taloudellisen kasvun ja sen aikaansaamien haitallisten ympäristövaikutusten irtikytkemisen puolesta. Tämän tarpeen sisäistämisessä on tiedolla ja kouluilla keskeinen merkitys.

Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen oleellinen hidastaminen on myös Suomelle haaste. Suomi on ratifioinut YK:n biodiversiteettisopimuksen, mutta ei Cartagenan bioturvapöytäkirjaa. Oman luontomme monimuotoisuudesta huolehtiminen ja osallistuminen YK:n ja Euroopan unionin mitassa biodiversiteetin puolesta tehtävään työhön vaativat molemmat lisää voimavaroja.

Johannesburgin toimintasuunnitelman kohdassa 38 todetaan huoli YK:n ilmastosopimuksen kohtalosta ja Kioton ilmastosopimuksen ratifioinnista. Ympäristösopimusten lähetessä toteuttamisvaihettaan ilmaantuu säännönmukaisesti ongelmia. Tämä koskee myös kasvihuonekaasujen vähentämistä. Ympäristöstä huolestumisen tilalle astuu huoli taloudellisista eduista. Kestävän kehityksen periaatteisiin kuuluvat ekologinen kestävyys, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä taloudellinen kestävyys. Planeetallemme on kohtalokasta, jos itsekkyys ja lyhytnäköinen taloudellinen ajattelu peittävät alleen ekologisen kestävyyden.

Arvoisa puhemies! Ne ihmiset ovat jo syntyneet, joiden elämään käynnissä oleva ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei riitä. Tarvitsemme aktiivisia keinoja sen hidastamiseksi. Ilmastonmuutoksen seuraamukset ilmaston ääreisilmiöineen kohtaavat voimakkaimmin köyhiä maita ja köyhiä ihmisiä. Se ei kuitenkaan sivuuta ketään meistä.

Mikäli kansainvälinen monikeskinen yhteistyö pystyy vastaamaan Rion-sitoumuksistaan ja Johannesburgin-velvoitteistaan, viemme myös kasvualustaa siltä, mitä kutsumme terrorismiksi. Maailmassa lisääntyvä epätasa-arvo, ympäristön ja luonnon tuhoaminen, väestönräjähdys megakaupunkeineen luovat kasvualustaa väkivallalle. Toteuttaessamme Johannesburgin päätöksiä emme voi pysähtyä ja odottaa jonon häntää. Jos jäämme odottamaan viimeisiä, emme koskaan saavu tavoitteeseemme.

Edellisessä keskustelussa 24.10. YK:n päivänä vuonna 2002 silloinen ympäristöministeri Jouni Backman totesi: "Eduskunta omalta osaltaan on ollut jatkuvasti mukana aktiivisesti Riossa ja Johannesburgissa, mutta myös niiden välillä tapahtuvassa toiminnassa. Toivon, että jatkossakin tältä osin vuoropuhelu voisi jatkua siten, että ei välttämättä odoteta vain hallituksen esityksiä ja linjauksia, vaan aloitteellisuutta olisi myös eduskunnan suunnalta. Tälläkin tavalla Johannesburgin valtuuskunnan kansalaisyhteiskuntarooli korostuisi myös hallitus—eduskunta-työsuhteessa."

Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut, että ympäristöministeriön linja ei tästä ole muuttunut. Kiitän puhemiestä ja puhemiesneuvostoa tämän keskustelun mahdollistamisesta.

Ympäristöministeri   Jan-Erik  Enestam

Puhemies, talman! Suomen keskeisiä painopistealueita vuonna 2002 Johannesburgissa pidetyssä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa olivat kymmenvuotisen globaalin puiteohjelman käynnistäminen tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi, arktisten kysymysten liittäminen globaaliin kestävän kehityksen prosessiin sekä naisia koskevat tasa-arvokysymykset. EU:lle ja Suomelle keskeisiä saavutuksia olivat myös vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden vahvistaminen ja täydentäminen. Yhdessä EU:n kanssa olemme sitoutuneet erityisesti Johannesburgin vesi- ja energiatavoitteisiin ja lisäksi olemme mukana useissa kansainvälisissä kumppanuushankkeissa.

Vi kan vara nöjda med världstoppmötets resultat, eftersom en stor del av de mål Finland och EU ställde blev införlivade i åtgärdsprogrammet för Johannesburg. På vissa punkter hamnade man dock att ge avkall på de konkreta målens precision.

Välittömästi kokouksen jälkeen hahmoteltiin laajan kansallisen lausuntokierroksen pohjalta Suomen keskeisiä painopistealueita Johannesburgin toimintaohjelman sitoumusten toteuttamiseksi. Johannesburgin haasteet sisällytettiin viime vuoden alussa julkaistuun kestävän kehityksen kansalliseen kokonaisarvioon, jonka pohjalta laadittiin kestävän kehityksen toimikunnalle eri teemoista koostuva viisivuotinen työohjelma. Toimikunta on jo käsitellyt tällä toimikaudellaan kaupan, köyhyyden ja kestävän kehityksen yhteyksiä sekä kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoitteita. Tämän kevään kokousten teemoja ovat kestävä liikenne sekä yhteiskuntavastuullinen yritystoiminta.

Johannesburgissa hyväksyttiin myös tavoite hidastaa merkittävästi biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen 2010 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kansallisten toimien riittävyyden arviointia myös Suomelta. Hallitusohjelman mukaisesti kansallisen biodiversiteettitoimintaohjelman arviointityö on aloitettu, ja sen pohjalta uudistetun ohjelman on määrä valmistua vuoden 2006 alkuun mennessä.

Johannesburgin toimintaohjelman toimeenpano on huomioitu myös uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassamme, jossa sitoudutaan YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin. Kestävä kehitys on kehityspoliittisen ohjelman keskeinen periaate, ja sen yhtenä läpileikkaavana teemana on ympäristökysymysten huomioiminen.

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan tehtävänä on toimia toimintaohjelman kansallisen toimeenpanon edistäjänä, koordinoijana ja seuraajana. Toimikunta on osoittanut 11 vuoden toiminnallaan, että se on kestävän kehityksen tarpeisiin hyvin vastaava, laajapohjainen ja poliittinen keskustelufoorumi. Se on saanut myönteistä huomiota myös kansainvälisesti. Toimikunta on laatimassa Johannesburgin toimintaohjelman seurantaa varten erityisen seurantataulukon, johon kootaan eri hallinnonalojen toimet. Seurantataulukon avulla nähdään, mitä Suomessa on jo tehty Johannesburgin toimintaohjelman sitoumusten toimeenpanemiseksi. Se auttaa myös arvioimaan mahdollisten lisätoimien tarvetta.

Delegationen för hållbar utveckling i Finland håller på att intensifiera sitt samarbete med de övriga delegationerna om ett koordineringsorgan för hållbar utveckling i Europa. En aktuell fråga är en utökad växelverkan mellan den nationella strategin och den europeiska nivåns strategi för hållbar utveckling.

Suomen aloitteesta liikkeelle lähtenyt kymmenvuotinen puiteohjelma kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta oli yksi Johannesburgin keskeisimmistä saavutuksista. Kesällä 2003 järjestettiin ensimmäinen maailmanlaajuinen asiantuntijakokous Marokossa. Suomen edustaja toimi yhtenä kokouksen puheenjohtajista, minkä lisäksi osallistuimme yhdessä muiden EU-maiden kanssa kokouksen valmisteluihin ja tuimme kehitysmaiden edustajien osallistumista. Suomi aikoo myös jatkossa tukea kansainvälisiä pyrkimyksiä puiteohjelman edistämiseksi.

Suomeen perustettiin syksyllä 2003 erityinen kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunta, jonka puheenjohtajana toimii Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio. Toimikunta valmistelee hallitukselle ehdotuksen ohjelmaksi, jossa analysoidaan, mitä lisätavoitteita ja ympäristöpoliittisia toimia tarvitaan, jotta Suomesta tulisi ekotehokas yhteiskunta. Tuore hallitusohjelma antaa joitain eväitä toimikunnan työlle. Tavoitteena on lisätä materiaalien ja energian käytön tehokkuutta tuotteiden elinkaaren kaikissa vaiheissa sekä edistää ympäristökasvatusta ja ympäristöteknologiaan perustuvaa tuotantoa ja osaamista. Ohjelman on tarkoitus olla valmis toukokuun 2005 lopussa.

Suomi ajoi Johannesburgin valmisteluprosessin aikana voimakkaasti myös alueellisten kestävän kehityksen prosessien roolin vahvistamista YK:n kestävän kehityksen työssä. Tämä tavoite etenikin Johannesburgin toimintaohjelmaan. Sen globaalia kestävän kehityksen hallintoa käsittelevässä osassa alueellinen taso on saanut merkittävän roolin.

Myös Arktinen neuvosto ja sen toiminta ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa ja alkuperäiskansojen osallistumisen edistämisessä saivat myönteisen arvion. Arktinen neuvosto on parhaillaan Islannin puheenjohtajuuskaudella laatimassa neuvostolle kestävän kehityksen ohjelmaa. Suomi osallistuu ohjelmatyöhön aktiivisesti ohjelmaa laativan työryhmän jäsenenä.

Suomi osallistuu aktiivisesti myös muihin alueellisiin kestävän kehityksen prosesseihin, kuten EU:n kestävän kehityksen strategian välitarkasteluun, Itämeren alueen kestävän kehityksen työhön, Pohjolan kestävän kehityksen strategian päivitykseen ja Barentsin euroarktisen neuvoston työhön.

I april 2004 ordnas FN:s delegation för hållbar utveckling CDS:s utvärderingssession i New York. Den kommer att behandla sötvatten, sanitet och bosättning. Det egentliga mötet har förberetts på regionala möten varav det senaste, det verkställande forumet, ordnades av den europeiska kommissionen och ägde rum i Genéve i januari. Ur miljösynvinkel kommer samma teman att behandlas vid FN:s miljöorganisation UNEPS:s extraordinarie förvaltningsrådsmöte i Korea denna månad.

Suomelle on erityisen tärkeää kestävän kulutuksen ja tuotannon näkökulman tuominen mukaan keskusteluihin. Suomi onkin pyrkinyt nostamaan esille konkreettisia esimerkkejä kestävän kulutuksen ja tuotannon yhteyksistä veteen, sanitaatioon ja asuinyhdyskuntiin. Esimerkiksi asuinyhdyskuntien energia- ja liikenneratkaisut ovat tärkeitä. Eurooppalaisen mallin mukaisen tiiviin kaupunkirakentamisen avulla voidaan vähentää ruuhkia, järjestää julkinen liikenne tehokkaasti ja estää sosiaalista syrjäytymistä. Suomi valmistelee aineistoa kansainväliseen käyttöön näiden teemojen parhaista suomalaiskäytännöistä.

Tärkeintä on, että kansallinen toimintamme tuottaa niitä kestävän kehityksen käytännöllisiä hyviä esimerkkejä, joilla voimme vaikuttaa yhteistyökumppaneihimme. Hyvä koulutusjärjestelmämme, alhainen korruptiotaso, puhtaat vesistömme, hyvä kilpailukyky ja erinomainen menestys ekologisen kestävyyden kansainvälisessä vertailussa ovat parhaita argumentteja poliittisissa neuvottelupöydissä. Kestävä kehitys on usean sukupolven ylitse ulottuva tavoite, jota ei voida liikaa korostaa.

Satu  Hassi  /vihr:

Arvoisa puhemies! Yksi kestävän kehityksen tärkeimmistä osa-alueista on ilmastopolitiikka, joka on juuri nyt Suomessa ajankohtainen keskustelunaihe ja joka on hyvä esimerkki alasta, missä on mahdollisuuksia yhdistää toisaalta ympäristön suojeleminen ja toisaalta myöskin taloudellinen järki ja jopa hyöty eli löytää tällaisia win-win-malleja.

Ilmastoa koskevassa keskustelussa on tärkeä muistaa, että kaikkein kalleimmaksi tulisi antaa ilmastonmuutoksen kiihtyä hallitsemattomaksi. Hurjimmat uhkakuvathan tähän mennessä on esittänyt Pentagon, joka ennustaa muun muassa, että Golfvirran kääntymisen vuoksi ilmastonmuutos aiheuttaa ilmaston kylmenemisen täällä Pohjolassa ja muun muassa sen, että kaikista Pohjoismaista väki pakenee etelämmäs. No, jotta tällaiset uhkakuvat eivät toteutuisi, tarvitaan päästövähennyksiä. Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli on arvioinut, että seuraavien noin 50 vuoden aikana päästöjä pitäisi koko maailmassa vähentää 60—80 prosenttia nykytasolta, jotta ilmastonmuutoksen kurimukselta voitaisiin välttyä.

Tänä päivänä suomalaista keskustelua hallitsee kuitenkin se, että päästöjen vähentäminen on kallista. Mutta tulee miettiä myöskin sitä, mitä mahdollisuuksia tähän muutokseen avautuu. Löytyykö nyt markkinoille tulevista uusista energiatekniikoista sellaisia asioita, joiden ympärille voimme luoda uusia Nokiaan verrattavia menestystarinoita, ja miten se tehdään?

Jaakko Pöyry -yhtiö julkaisi viime vuonna arvion, jonka mukaan Suomesta löytyy jo nyt peräti 460 yritystä, joiden tuotteet osaltaan antavat ratkaisuja päästövähennyksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja jo nyt tällä alalla liikevaihto Suomessa on viitisen miljardia euroa. Näitä aloja edustavat bioenergia-ala, tuulivoimateknologia, prosessiautomaation laitevalmistus ja energiansäästöosaaminen. Esimerkiksi pelkästään kotimaisten biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö työllistää 8 000 ihmistä, ja kaiken kaikkiaan näillä uuden tekniikan aloilla on mahdollista luoda kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja, jos toimimme viisaasti. Pelkästään EU:ssa tavoitteena on kymmenkertaistaa bioenergian käyttö vuoteen 2010, ja koko maailmassa tämän alan kysynnän ennustetaan enemmän kuin puolitoistakertaistuvan tällä vuosikymmenellä.

Arvoisa puhemies! Haluan esittää tämän esimerkkinä siitä, miten viisaalla politiikalla, esimerkiksi luomalla päästökaupan avulla kotimaahan hyvät markkinakasvuedellytykset näille uusille teknologian aloille, voimme samalla valmistaa suomalaisille yrityksille hyvät lähtökuopat kansainväliseen kilpailuun alalla, joka on lähes raketinomaisessa kasvussa.

Pia Viitanen /sd:

Herra puhemies! Onko mahdollista puhua 3 minuuttia paikaltaan, vai pitääkö ...

Toinen varapuhemies: 2 minuuttia paikaltaan maksimissaan. Sen vuoksi sanon, että seuraavaksi valmistautuu se ja se edustaja, jotta hän osaa käyttää ajan hyödyksi eikä kävelemiseen halki salin.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan Johannesburgin prosessikin on asettanut eteemme oikein ison haasteen kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Ainakin minua jotenkin aina pistää ajatuttamaan se asia, että tämän prosessin yhteydessähän meidän aikakirjoihimme jäi muun muassa tämä Coloradon asiantuntijakokouksen viesti, joka kuului niin, että meidän sukupolvemme saattaa olla viimeinen sukupolvi, jolla on kaikki vaihtoehdot vielä päättää ihmiskunnan tulevaisuudesta, ja jos me emme nyt sitä sitten tee, jos emme nyt tee oikeita ratkaisuja ja päätöksiä, meidän lastemme vaihtoehdot ovat sitten huomattavasti rajoitetummat.

Tämä jos mikä kiteyttää sen valtavan haasteen, mikä meillä on edessämme. Me puhumme oikeastaan siitä näkökulmasta, että tämä maapallo on vain lainassa lapsiltamme, ja siinä suhteessa tietenkin on aina hyvä muistaa, että kun teemme näitä kestävän kehityksen toimenpiteitä, ympäristön kannalta hyviä toimenpiteitä, pitäisi aina nähdä tämä pitkänäköisesti, kauaskantoisesti, että kysymyksessä ovat aina tulevaisuustoimenpiteet, toimenpiteet sen suhteen, onko meidän lapsenlapsillamme vielä puhdasta ilmaa, puhdasta ruokaa, puhdasta vettä jnp. Mielestäni tällaisia maailmanlaajuisia eikä kansallisiakaan prosesseja tule nähdä lyhytnäköisesti niin, että jos niiden yhteydessä tulee joku toimenpide, joka saattaisi hetkellisesti vaikkapa vaarantaa kilpailukykyämme, heti tämä toimenpide jää tekemättä. Tämmöinen lyhytnäköinen ajattelu ei tähän sovi lainkaan. Minusta yksi hyvä esimerkki tällaisesta kauaskantoisesta näkökulmasta on se, että Kioton sopimukseen sitoutumisesta on herännyt jonkin verran keskustelua, jota ainakaan kaikilta sävyiltään itse en ole aina ymmärtänyt.

Eihän Suomessa toimita niin, että jos esimerkiksi teollisuudesta tulee viestiä, että meillä on liian hyvä irtisanomissuoja tai meillä on liian hyvät työsuhdenormit ja ne vaarantavat meidän kilpailukykyämme, me täällä suinpäin sitten ryntäämme huonontamaan näitä asioita Suomessa. Miksi sitten meidän täytyisi tehdä niin, että jos meille tulee viestiä, että joku ympäristöön liittyvä toimenpide vaarantaa kilpailukykymme, meidän pitää heti alkaa tinkiä siitä?

On myös muistettava se, että usein kuitenkaan kilpailukyky ja ympäristöasiat eivät ole mitenkään vastakkaisia. On useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että nimenomaisesti hyvä ympäristönsuojelu saattaa parantaa kilpailukykyämme. Mielestäni oikeastaan merkittävin niistä on tämä World Economic Forumin tunnustus, jossa samaan aikaan tunnustetaan Suomelle, että Suomi on kilpailukyvyltään kehittynein maa, ja samaan aikaan tunnustetaan, että Suomi on edelläkävijä nimenomaan ympäristönsuojelun korkeassa tasossa.

Minä haluan korostaa, puhemies, tässä puheenvuorossani sitä, mikä kilpailuvaltti Suomelle olisivatkaan ja ovatkaan uudet teknologiat, uudet ympäristöteknologiat, ja vaikkapa uutena haasteena voisi olla eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen tänä Reachin aikakautena. Meillä on vaikka minkälaista korkean luokan osaamista, joka varmasti — tämä ympäristöosaaminen ja muu — voi parantaa meidän kilpailukykyämme.

Tämä kestävän kehityksen haaste on iso. Se on mielestäni otettu periaatteellisesti hyvin vastaan, on puiteohjelmia, on läpäisyperiaatteita jne., mutta voisin varmasti yhtyä monen esittämään arvioon, että Johannesburginkin suurin haaste juuri nyt sen jälkeen on se, miten siirrymme sanoista tekoihin, (Puhemies koputtaa) miten me toteutamme konkreettisesti näitä hyviä tavoitteita, miten me saamme eri maat sitoutumaan niihin ja miten me pääsemme tästä yhteistuumin eteenpäin.

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvin pitkälle voi yhtyä siihen, mitä edustaja sanoi. Mutta reaalielämähän näyttää, että se käyttäytyy vähän toisella lailla. Kun täällä ulkomaankauppaministeri ja teollisuusministeri ovat paikalla, kyllä pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen todella huolestuttavaan merkkiin, joka tällä hetkellä yhteiskunnassamme on, toisin sanoen viennin määrä nousee mutta viennin arvo laskee. Se ei kyllä osoita sitä, että huipputuotteet olisivat ne, joita viedään pois, vaan se osoittaa sitä, että yhä enemmän viedään sitä halpaa tavaraa, joka ei ole korkean teknologian hyödyntämistä maksimissaan. Tässä kyllä minusta ministereille on valtavasti haastetta tulevaisuuteen.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korhoselle: Hän on siis sitä mieltä, että savupiipputeollisuus pitää ajaa alas. (Naurua)

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Johannesburgin julistuksessa on suuri määrä kannatettavia tavoitteita koko ihmiskunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Näkökulma on kehitysmaiden aseman parantamisessa, minkä tavoitteen tarpeellisuutta ei varmasti kukaan voi kiistää. Jos kuitenkin tarkastelemme julistusta eurooppalaisina ja suomalaisina, on pakko kiinnittää huomiota sekä mahdollisiin keinoihin saavuttaa julistuksessa mainitut päämäärät että niiden kustannuksiin eri toimijoiden kannalta. Mikään arvo ei saavuta tavoitettaan julistuksenomaisesti levitettynä, vaan arvot on omaksuttava globaalien markkinoiden, siis myös globaalien ympäristömarkkinoiden, kautta. Kun kaikkien on otettava samalla tavalla huomioon ympäristövaikutukset, annetaan niin elinkeinonharjoittajille, yrittäjille kuin muillekin toimijoille samat lähtökohdat käydä reilua kauppaa. Mikään valtio ei saa eikä voi jäädä näiden tavoitteiden ulkopuolelta katsojaksi.

Lähtökohtana tulee olla menetelmät, joilla pyritään rinnakkaiseloon ympäristön ja elinkeinonharjoittamisen välillä. Kahden vastakkaisen puolen on mahdotonta päästä yhtä tehokkaisiin tuloksiin kuin saman tavoitteen puolesta yhteisymmärryksessä toimivien osapuolten. Vastuullinen toimija, yritys, ottaa jo nyt huomioon ympäristönäkökohdat esimerkiksi tehden päästövähennyksiä uutta teknologiaa hyväksi käyttäen. Tunnustusta onkin annettava niille yrityksille ja teollisuuslaitoksille, jotka ovat jo vuosia sitten huomioineet ympäristöarvot muun muassa käyttämällä ennakoiden uutta teknologiaa mutta myös kuvaamalla arvoja ympäristötilinpäätösten muodossa.

Sopu ympäristön ja kulutuksen välillä edellyttää ympäristöteknologian tutkimuksen ja tuotekehityksen huomioimista budjeteissa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Nykyisen tuotantotason ylläpitämisen ehtona ovat uudet ympäristön huomioivat innovaatiot, joiden kehittämiseen sijoitettu pääoma ei suinkaan jää vaille tuottoa.

Meille suomalaisille markkinoidaan kuvaa maastamme EU:ssa arvostettuna mallioppilaana nimenomaan ympäristönäkökohtien huomioimisessa. Keskustelematta on kuitenkin jäänyt, mikä tämän käsityksen todenperäisyys ja ennen kaikkea hinta on. Joka tapauksessa meillä tuntuu olevan tarve toimia mallioppilasimagon mukaisesti ja toteuttaa mukisematta yleensä jopa askeleen edellä ympäristötavoitteet, joista useissa maissa vasta haaveillaan. Mikään taho EU:ssa sen paremmin kuin kansainvälisestikään ei kuitenkaan näytä kantavan huolta kympin suorittajien pärjäämisestä urakan jälkeen. Lainsäädännöllä on oma vaikutuksensa ympäristön hyvinvointiin. Lainsäädännön perusteiden on kuljettava aina askeleen edellä, jotta ne eivät olisi esteenä uusien toimintatapojen käyttöön ottamiselle.

Arvoisa puhemies! Kysymys, miksi huolemme yhteisestä elinpiiristämme on aiheellinen, päätyy loppujen lopuksi toteamukseen, jota voi kuvata faktalla, että maapallolta ei löydy vieläkään tahoa, joka voi arvioida hinnan elämälle, joka täältä häviää ympäristötuhojen seurauksena.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Johannesburgin huippukokouksen alla oli useita ennen kaikkea lehdistössä olleita hyvin skeptisiä puheenvuoroja, mitä tällaisesta kokouksesta voidaan saavuttaa ja onko se syytä järjestää. Muistan myös keskustelun siitä, paljonko kulutimme ilmakehää lentäessämme Suomesta Johannesburgiin asti ja takaisin ja oliko tämä oikein vai väärin tehty. Uskon, että kaikki ovat nyt vakuuttuneita siitä, että Johannesburgin huippukokous oli menestys, saavutus, joka oli hyvin ainutlaatuinen ja jonka jatkosta tai vastaavan kaltaisesta kokouksesta voi vain kysyä, onko sellaista tarpeen järjestää ja onko semmoista enää edes mahdollista järjestää.

Kun sain ja oli mahdollista seurata sitä läsnä olleena ja seurata ennen kaikkea EU:n yhteistä tiivistä toimintaa, niin mielestäni voimme olla hyvin ylpeitä siitä veturinroolista, mitä EU-jäsenvaltiot mielestäni hyvin keskeisellä tavalla kokouksessa käyttivät ja ottivat itsellensä. Ne tavoitteet ja ne saavutukset, mitä Johannesburgista tuli, mielestäni ovat sen kaltaisia, että niitä me edelleenkin voimme puolustaa hyvin ja voimme olla edelleenkin tukemassa ja vahvistamassa: ennen kaikkea kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistämiseen tehdyt tavoitteet, mutta myös muun muassa sanitaatiopäätökset, joihin myös Yhdysvallat omalta osaltaan sitoutui merkittävästi. Ne ovat mielestäni saavutuksia, jotka ovat keskeisiä ja merkittäviä ja jotka todella tekevät paljon ihmisille ja parantavat ihmisten elämänlaatua.

Mutta mielestäni tämän kaltaisen keskustelun yhteydessä on syytä myös esittää eräitä kysymyksiä, jotka ovat avoimia ja jotka vaativat vastauksia tai ainakin sen pohdintaa, miten niihin kohdistetaan huomio ja miten niitä ratkaistaan paremmin. Toinen on se, tarvitaanko todellakin Johannesburgin tapaisia kokouksia jatkossa, onko meillä mahdollisuuksia, onko meillä syytä pyrkiä vastaavan kaltaiseen kokoontumiseen yhteisen poliittisen tahdon etsimiseksi. Toinen keskeinen kysymys on se, että kaikki, mitä Johannesburgissa sovittiin, on moraalisesti ja poliittisesti velvoittavaa, mutta se päättyy siihen. Jokainen jäsenvaltio, jokainen uusi hallitus mukana olleista valtioista tekee omat arviointinsa mukanaolosta ja niistä hyödyistä ja haitoista, mitä ed. Kerola omassa puheenvuorossaan juuri äsken mainitsi.

Ehkä kaikkein keskeisin kysymys tänä päivänä mielestäni on kysymys kansallisesta itsekkyydestä, roolijaosta ja työvelvoitteista, mikä on veturivaltioilla tai EU:lla, ja miten ne valtiot, jotka vähemmän innostuneesti tai muuttuneista poliittisista syistä johtuen eivät ole tässä kehityksessä mukana, kytketään tähän prosessiin ja miten ne toimivat. Mielestäni tämän tasapainon etsiminen, tämän tasapainon löytäminen ja vaihtoehtojen tarjoaminen tässä tilanteessa on hallituksen ja myös ennen kaikkea ympäristöministerin, ulkomaankauppaministerin, kauppa- ja teollisuusministerin keskeisellä vastuulla, löytää se suomalainen tasapaino, joka puolustaa meidän kansallisia etujamme, mutta täyttää myös ne velvoitteet, mihin me olemme omalta osaltamme sitoutuneet yhdessä EU:n kanssa ja myös omalta osaltamme.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous pidettiin jo alkusyksystä 2002, mutta jostain kumman syystä kokouksen loppuasiakirjat eivät ole, ei ainakaan viimeistelty suomenkielinen versio, valmistuneet. Minulla on tässä ainoa versio, jonka sain, tämänkin talon ulkopuolelta. Eduskunnasta ei lopullista versiota ole saatavissa. Tämä on saatu ympäristöministeriöstä. YK-liitto on tuottanut kansalaisjärjestönä tolkullisen yhteenvedon tästä asiasta. Ihmettelenkin, miten suomenkielinen, englantia ymmärtämätön ihminen voi käydä kansalaiskeskustelua tästä asiasta, kun suomen kielellä näitä asioita ei viimeistellyssä muodossa ole saatavilla. Liittyy siihen käsitykseeni, onko tässä kysymys siitä, että tämä halutaan pitää vain kapean eliitin omaisuutena, koska ilman riittävää kielitaitoa, joka minulla kyllä on, mutta monilta tavallisilta suomalaisilta puuttuu, tämä keskustelu ei ole mahdollista, koska näitä asiakirjoja ei ole saatavilla. Tuntuu kummallisesta, että puolitoista vuotta on kulunut ja tällainen epäkohta on todettavissa.

Arvoisa puhemies! Kestävän kehityksen kansallisen strategian toimeenpanon tulisi kuitenkin alkaa vuoteen 2005 mennessä. Mainitsemistani syistä johtuen kyllä tämän lopulliseen muotoiluun varmasti kuluu aikaa, ja epäilenpä, voidaanko kansallisesti näihin sitoumuksiin yhtyä määräajassa, koska kansalaiskuuleminen ja kansalaiskäsittely on kyllä vielä pahasti lähtökuopissa.

Suomessa kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn tavoitteet on minun mielestäni melko hyvin sisäistetty. Hallituksen lisäksi muiden tahojen yhteistyö toimii hyvin, mutta kansalaiskeskustelu ei ole riittävän laajaa, ja sitä pitävät kansalaisjärjestöt ja niitten eliittihenkilöt lähinnä yllä. Tämä pitäisi saada kansan omaisuudeksi ja kansa mukaan tähän laajasti. Nyt kun nämä ovat ainoat paperit, jotka tästä löytyivät, on hyvin mielenkiintoista ajatella, miten jatkossa tullaan menettelemään.

Arvoisa puhemies! Kestävässä kehityksessä tulee olla tärkeänä taloudellisen kasvun suuntaaminen niin, etteivät ympäristöhaitat laajene. Nyt meillä globalisaatio on yksipuolisesti suuntautumassa vain jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, ja sen lieveilmiöiden paheneminen on siitä seurauksena. Jos sokeasti lähdetään tällaiselle kasvua kasvun päälle -periaatteelle, niin mikään maailman ympäristö ei tule kestämään sitä painoa. Valitettavasti niin tässä kuin monessa muussakin asiassa taloudelliset tekijät menevät henkisten tekijöiden yli, ja kyllä rohkenen sanoa, että Johannesburgin suurista puheista huolimatta tulokset käytännössä kehitysmaiden ja kolmannen maailman osalta ovat olleet valitettavan vähäisiä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Soini aivan oikein haki sitä, että pitäisi laajemmin keskustella asioista. Koulut ja opetus on sellainen mahdollisuus. Mutta siihen, onko olemassa tausta-aineistoa, haluan todeta, että ulkoministeriö on kääntänyt kyllä koko Johannesburgin toimintasuunnitelman, 65 sivua, samoin Johannesburgin julistuksen, joka on siis pari aanelosta. Tämä on saatavissa, tietysti jälleen kerran, ainakin netistä, ja myöskin varmaan muuten tämä asia on kirjallisesti levinnyt. Mutta ed. Soinin huoli keskustelun kapeudesta on oikea arvio, ja sen takia tämäkin tilaisuus on toki hyvin hyvin tärkeä.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulle ympäristöministeriöstä on toimitettu tällainen epävirallinen käännös 8.4.03, ja sen kummempaa en sieltä saanut. Ministeriöiden välisessä koordinaatiossa ainakin näyttää olevan tekemistä. Luulisi, että tämä puolessatoista vuodessa olisi saatu kuntoon tai saadaan tämän keskustelun jälkeen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Koska aikaa on vähän, niin keskityn vain päästökauppa-asiaan, joka myöskin liittyy kestävään kehitykseen.

Kioton sopimus ja päästökauppa ovat eri asioita, vaikka ne usein liiaksi yhdistetään toisiinsa. Päästökauppa voi nimittäin tuoda ongelmia sellaiselle perusteollisuudelle, jossa on jo tehty merkittäviä päästöjä vähentäviä toimenpiteitä. Tällainen perusteollisuuden tuotantolaitos on esimerkiksi Rautaruukin terästehdas Raahessa. Tällaisessa laitoksessa tuotannon lisääminen merkitsee väistämättä hiilidioksidipäästöjen kasvua, koska terästehtaan tuotantoprosessi vaatii aina hiilen käyttöä.

Päästökaupan ongelma onkin se, että jos esimerkiksi Suomessa halutaan lisätä tuotantoa, on saatava lisää päästöoikeuksia. Teollisuudelle myönnetty alkujako päästöoikeuksissa on sinänsä tällä hetkellä riittävä. Tuotannon merkittävä kasvu ei esimerkiksi Rautaruukilla sen sijaan ole mahdollista, ellei saada ostettua lisää päästöoikeuksia. Puhun nyt nimenomaan merkittävästä tuotannon kasvusta. On selvää, että tämä on asia, joka vaikuttaa, kun yritykset suunnittelevat uusia investointeja. Ne kyllä katsovat tarkkaan, mihinkä kannattaa investoida. Tästä voi olla seurauksena, että uudet tuotantolaitokset voivat siirtyä maihin, jotka eivät ole sitoutuneet päästöjen rajoituksiin, tai maihin, joissa vanhentuneita laitoksia uusitaan ja osittain tietenkin meidän kustannuksella eli silloin, jos me ostamme päästöjä näistä maista. Tämä ei ole mielestäni kestävää kehitystä niille maille ja laitoksille, jotka ovat olleet eturivissä kehittämässä laitoksiaan päästöiltään ympäristölle ystävällisiksi.

Kestävässä kehityksessä tulee mielestäni huomioida myös se, että esimerkiksi päästökauppa ei vaaranna meidän perusteollisuuttamme, joka on merkittävä työllistäjä muun muassa Pohjois-Suomessa. Raahesta voisin todeta, että meidän kestävä kehityksemme vaarantuu heti, jos päästökaupan seuraukset alkavat vaikuttaa Rautaruukin toimintaedellytyksiin Raahessa. Toivottavasti näin ei käy.

Arvoisa puhemies! On selvää, että monissa teollisuuslaitoksissa voidaan edelleen kehittää tuotantoprosesseja, jolloin päästöt vähentyvät. Rautaruukilla muun muassa voidaan lisätä omaa sähköntuotantoa uudistamalla voimalaitosta ja kehittämällä myös vielä hukkaan menevän energian käyttöä. Näihin hukkaenergian hyödyntämisinvestointeihin pitää myös esimerkiksi valtion Rautaruukin pääomistajana entistä voimakkaammin panostaa. Nämä investoinnit ovat kannattavia ja tukevat kestävää kehitystä. Toivottavasti ministeri Pekkarinen valtionyhtiöistä vastaavana ministerinä ryhtyy vaikuttamaan näitten kestävän kehitysten investointien edesauttamiseksi.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! "Meidän on toimittava niin, että maailman köyhille jää sijaa säälliseen elämään", näin tasavallan presidentti Halonen. Muun muassa tästä syystä on merkittävää, että Suomen eduskunta osaltaan kantaa vastuuta Johannesburgin huippukokouksen tulosten edistymisestä. Omassa puheenvuorossani keskityn Kioto-prosessin käsittelyyn. Kansainvälisen ilmastopolitiikan keskeiset kysymykset ovat tällä hetkellä, niin kuin muun muassa ministeri Enestam viime viikolla mainitsi valiokunnassamme, Kioton pöytäkirjan voimaantuloon liittyvä epävarmuus ja valmistautuminen tulevaan neuvottelukierrokseen.

Ympäristöasioissa ei saisi olla hallitus—oppositio-asetelmaa. Tänään en malta kuitenkaan olla kysymättä, onko hallitus kokonaisuudessaan sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen. Suomi on omalla toiminnallaan pystynyt vakiinnuttamaan päästöt lähes vuoden 90 tasolle, samalla kun tuotantomme ja kansantaloutemme on kasvanut. Toivon, että Vanhasen hallitus jatkaa samalla tiellä. Kiina-ilmiö voi pahimmillaan vaikuttaa teollisuuspäästöjen vähenemiseen Suomessa. Kiina-ilmiön estämiseksi hallitus olisi voinut voimakkaammin tehdä avauksia muun muassa kotimaisen uusiutuvan energiateknologian edistämiseksi. Hallituksen piirissä kuuluu huolestuttavia ääniä koko Kioto-prosessin jatkuvuudesta.

Venäjän merkitys Kioton sopimuksen yhtenä osapuolena olisi erittäin merkittävä. Mielestäni Suomen tulee kahdenkeskisesti sekä EU:ssa kannustaa ja tukea Venäjää sen pyrkimyksessä ratifioida Kioton sopimus. Arvelen, että Venäjä on tietoisesti vedättänyt EU-maita Kioto-prosessissa. Nähdäkseni on Venäjän pyrkimys saada läntisiä rahoittajia teollisuutensa uudistamiseen vähemmän saastuttavaan suuntaan. Voidaan karrikoiden kysyä: Onko Venäjä ainut maa maapallolla, joka pystyy nykytilanteessa maksattamaan ilmastolaskut ulkopuolisilla?

EU:n ministerineuvoston päätöksillä vuosina 1998 ja 2002 sovittiin, miten päästökiintiöt jakaantuvat jäsenvaltioiden kesken. Taakanjakosopimuksen purkamisen sijaan tulee etsiä toimintatapoja, miten kotimaista teollisuutta voidaan tukea aiempaa paremmin ja nopeammin soveltamaan ympäristöteknologiaa, joka edistää energiatehokkuutta. Suomen hyöty Kioto-prosessissa muodostuu maailman johtavaa energiateknologiaa myyvän teollisuuden kautta, näin uskallan väittää. Suomalaisen energiateknologian vienti on kasvanut moninkertaiseksi 90-luvulla. Vienti on nyt 6 prosenttia Suomen koko viennistä. Suomalaisen teknologian merkittävin kasvihuonekaasujen päästöjä vähentävä vaikutus tapahtuu ulkomailla.

Maailman energiateknologian markkinat ovat 300—400 miljardia dollaria vuodessa. Kun Suomen energiateknologian vienti vuonna 2000 oli 3,2 miljardia dollaria, voidaan sanoa, että tällä teknologian saralla Suomella on saavutettavissa paljon. Suomen kannalta Kioto-prosessissa on kyse siitä, lähteekö hallitus voimakkaammilla kansallisilla tuilla nostamaan vihreää nokiaa vai tyytyykö se vain suojelemaan nykyisiä teollisuudenaloja. Molempia vaihtoehtoja voi toteuttaa myös rinnakkain.

Ympäristöministeri   Jan-Erik  Enestam

Arvoisa herra puhemies! Jottei jää väärinkäsitystä ed. Kärkkäisen puheenvuoron jälkeen, on pakko todeta, että hallituksen rivit ovat järjestyksessä, mitä Kioto-prosessiin tulee. Hallitus toimii yhtenäisesti hallitusohjelman mukaisesti prosessin loppuunviemiseksi, ja eri ministerit tekevät voitavansa, jotta Venäjä myöskin ratifioi. Kuten olen valiokunnalle todennut, oma arvioni on, että Venäjä myöskin sopimuksen ratifioi, jolloin päästään sitten sopimusta käytännössä toteuttamaan.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Valppaalle halusin todeta sen, että KTM:n ehdotuksen mukaan tämä alkujako on sellainen, että se suosii niitä, jotka päästävät enemmän päästöjä, eli ei oteta huomioon energian määrää, vaan se, mikä on ennen ollut päästömäärä eri energiamuodoilla, ja tämä mielestäni on väärin.

Ärade herr talman! Vidare skulle jag vilja säga att när man lyssnat på debatten här och ännu mera på den tidigare debatten i Finland så märker man att när det gäller läpparnas bekännelse så är hållbar utveckling någonting som vi alla står för och kämpar för. Men så fort det blir tal om någonting konkret, när det verkligen gäller att satsa och göra någonting, liksom vi hört av ledamot Kerola senast idag, så det som vi verkligen blir engagerade av är att Finland inte i något fall skall dra större strå till stacken än andra länder. Det blir vi engagerade av för då är vi upprörda. Den upprördheten skulle behövas för att kämpa för miljön och inte för att fundera om vi bär lite större börda än någon annan, vi som ändå har det ganska bra här i Finland.

Därför är jag glad att jag idag också har fått höra bland andra ledamöterna Viitanen och Tiusanen, som har vågat säga rakt ut att vi måste vara beredda att satsa och bära vårt ansvar. Det är för oss alla på längre sikt det enda rätta och hållbara, vi kommer alla att få glädje av det och också ekonomisk lönsamhet i framtiden.

Elikkä jos oikein olemme itsekkäitä, niin ekotehokkuuteen satsaaminen olisi kaikille hyödyksi. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi ekotehokkuutta ja kestävää kehitystä näin oikeasti nähdään peikkona, jota syytetään, kun teollisuus siirtyy muihin maihin, kun oikea syy luultavasti on työvoimakustannukset eikä niinkään ympäristöasiat, jotka johtavat tähän Kiina-ilmiöön ja muuhun vastaavaan. Mutta tämä on helppo peikko syyttää. Siksi näen sen nyt niin, että meidän täytyy todella kantaa oma vastuumme ja myös pakottaa muita kantamaan. Mutta niin kauan kuin itse epäröimme, on aina epäuskottavampaa myös työntää muita mukaan tähän yhteiseen taakkaan.

Jos tämä sama innokkuus nyt käytettäisiin siihen, että nyt tässä joka ikinen tekisi kaikkensa sen eteen, että me parantaisimme ekotehokkuutta, me saisimme erittäin paljon aikaan. Jo siinä, että joka ikinen ihminen pohtisi joka ikisen päivän, miten hän voi elää vähän paremmin ympäristön kannalta, paljon paljon saadaan aikaan.

Semmoinen pieni vinkki meille kaikille, että Tanskassa on vähän aikaa sitten tehty tutkimus, jonka mukaan eräät kotitaloudet erottuvat erittäin huonossa valossa energiankäytössä muihin verrattuna, ja ne olivat ne talot, joissa on pyykinkuivauskone. Eli tämmöinen pieni mukava kone, jota ei voida pitää mitenkään ihmeellisenä, on erittäin paha energiasyöppö. Mutta tämäkään tieto ei ole levinnyt kaikkialle. Edelleen erittäin moni ihminen ei pidä sitä mitenkään erikoisena energiasyöppönä, vaan vertaa sitä muihin koneisiin. Mutta koneita on kovin erilaisia. Ei ole mikään suuri uhraus elää ekotehokkaammin, se vaatii vain tietoa ja tahtoa.

Eva Biaudet /r:

Ärade talman! Johannesburg handlade också om annat än miljö. Det är viktigt att komma ihåg att hållbar utveckling betyder en helhetsutveckling, där den sociala dimensionen och den sociala utvecklingen måste gå i balans med att man också försöker skona och bevara miljön och sträva till en mera energisnål konsumtion och produktion.

Den sociala dimensionen och utvecklingen har naturligtvis många olika sidor och hälsoaspekterna är en av dem. Om man tittar på de fattigaste länderna i världen så kan man säga att det är också de som drabbas värst av sociala problem och hälsoproblem.

Hiv- ja aids-vastainen työ edellyttäisi myös meiltä täällä Suomessa aivan suunnattoman paljon enemmän ponnistuksia, jotta pystyisimme edes vähäisin osin ratkaisemaan ja auttamaan ongelmaa ja vähentämään uusien hiv-tapausten syntymistä. Jos katsoo tätä sosiaalista kehitystä ja sitä ulottuvuutta, mitä hiv:n olemassaolo esimerkiksi Afrikassa tarkoittaa, niin voi hyvin kysyä, miten on mahdollista ajatella mitenkään mitään kestävää kehitystä, kun Afrikassa on sukupolvia, jotka ovat eläneet ilman vanhempia. Miten tieto välittyy eteenpäin, miten kulttuuri, miten sosiaaliset normit, miten eettiset normit? Ehkä sitä ei voi edes kuvitella.

Sen vuoksi on tietenkin tärkeää, että mietitään kokouksien päätöslauselmia, mutta mielestäni olisi erittäin tärkeää myös miettiä sitä, millä tavalla me Suomessa täällä edistämme niitä tavoitteita, joita hyvin jalolla tavalla usein tuemme kansainvälisillä areenoilla. Minusta on ollut erittäin huolestuttavaa, että näissä pehmeiden aiheiden YK-kokouksissa, muun muassa YK:n lasten kokouksessa, yksi suurimpia ongelmia oli lasten oikeuksien tunnustaminen ja EU:n heikko työ tämän asian edistämisessä. Toivoisinkin, että oppisimme tulevaisuudessa ajamaan tällaisia tavoitteita kuin lasten oikeudet, tyttöjen oikeudet seksuaaliterveyteen, seksuaalikasvatukseen, erilaiseen informaatioon ja terveydenhuoltoon ja ajaisimme niitä esimerkiksi Pohjoismaiden kanssa yhteisesti niin, että EU:n kanta näissä asioissa olisi selvä. Vatikaanin ja Yhdysvaltojen tämänhetkisen hallituksen rintama ei saa olla se, joka määrää EU:n tahdin. Toivoisinkin, että kun mietitään, millä tavalla voidaan kestävää kehitystä edistää, niin ajatellaan myöskin näitä dimensioita. Kysymys on myös poliittinen, ei suinkaan vain tällainen resurssikysymys.

Toinen asia, joka huolestuttavalla tavalla ei ehkä ole lähtenyt käyntiin niin hyvin, (Puhemies koputtaa) on suomalaisen yritysmaailman hyvin laimea kiinnostus tällaiseen public—private-partnershipiin sekä ympäristö- että sosiaalialalla. Olisikin mielenkiintoista se keskustelu, joka liittyisi suomalaisiin kansainvälisillä areenoilla toimiviin, globaalitaloudesta hyötyviin yrityksiin, miten niissä tämä kansainvälinen vastuu on ymmärretty.

Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että on tietenkin vaikea myös keskustella Johannesburgin velvoittavuudesta muiden maiden kohdalla, kun meidän oma kehitysyhteistyöbudjettimme vielä on sellainen kuin se on eikä tämänkään hallituksen ohjelmassa näytä olevan se, että pääsisimme pohjoismaiselle tasolle tämän hallituskauden aikana.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Kestävän kehityksen periaatteet ja sen mukaiset konkreettiset toimintamallit ovat ensiarvoisen tärkeitä ajatellen nykymaailmamme niin sosiaalista, ekologista kuin taloudellistakin turvallisuutta ja toimivuutta sekä ennen kaikkea tulevia sukupolviamme. Valtiomme, tuotantolaitosten, toimintayksiköiden mutta myös meidän yksittäisten suomalaisten on sitouduttava kestävän kehityksen periaatteisiin ja ennen kaikkea sen velvoittamiin konkreettisiin toimiin. Paikallisella tasolla tehtävät kestävän kehityksen toimenpideohjelmat ovat myös tärkeitä, ja niihin tulee sitouttaa eri osa-alueiden toimijat.

Kestävä kehitys on tärkeää maailmalla vallitsevan köyhyyden sekä eriarvoisuuden poistamiseksi. On syytä muistaa, että ajankohtaisetkin sodat sekä terroriteot kumpuavat usein juuri ihmisten eriarvoisuudesta, ihmisoikeuksien toteutumattomuudesta ja köyhyydestä. Tässä kehitysyhteistyöllä, rauhantyöllä ja kaikella kansainvälisellä yhteistyöllä sekä maailmankaupan pelisääntöihin vaikuttamisella on mahdollisuuksia.

Myös meillä Suomessa tulee yhä pontevammin taistella eriarvoistumiskehitystä vastaan. Tulee oivaltaa, että paitsi inhimillisistä näkökohdista niin myös taloudellisen menestymisen ehtona on sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Kaikki kestävän kehityksen teemat ja alueet ovat sidoksissa tiiviisti toisiinsa ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Puhtaan ja terveellisen elinympäristön turvaaminen tuleville sukupolville on välttämätöntä. Tähän nojaavat kaikki muut kestävän kehityksen osa-alueet. Ehdottomana edellytyksenä mainittakoon puhtaan veden saanti. Puhdas vesi ja riittävä saniteettitaso ovat edellytyksenä terveyden ja luonnon suojelemisessa.

Luonnon monimuotoisuus on turvattava ja ilmastonmuutokseen on puututtava tehokkaasti. Suomi on sitoutunut voimakkaasti ilmastonmuutosta torjuviin toimiin. Ilmastonmuutos on suurimpia tämän ajan ympäristöongelmia, ja meidän tulee olla aktiivisia toimissa sen torjumiseksi. Hallitusohjelmassa olemme sitoutuneet toteuttamaan Kioton pöytäkirjan velvoitteet kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti ja edistämään sopimuksen pikaista ratifiointia. Tärkeää on vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja sekä lisätä kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta. Tärkeää on pyrkiä muun muassa jätteen määrän vähentämiseen, johon jätelakikin meidät velvoittaa.

Taloudellisen kilpailukyvyn rinnalle tulee nostaa nykyistä vahvemmin myös sosiaaliset ja ekologiset tavoitteet. Taloudellinen kasvu ei saa kasvattaa ympäristöhaittoja, vaan niiden on tuettava toisiansa siten, että talouskasvun myötä saadaan ympäristöhaitat pienennettyä. (Puhemies koputtaa) Tutkimukset osoittavat, että ympäristöstä huolehtiminen korreloi taloudellisen kilpailukyvyn kanssa. Hallitusohjelmamme lupaa, että Suomen kilpailukyky perustuu ekologisesti kestävän kehityksen ehdot täyttävään kulutukseen ja tuotantoon. Ympäristöteknologiassa olemme edistyksellisiä, ja sen kehittäminen ja tietotaidon vieminen yhä enenevässä määrin muihin maihin voi olla kilpailuvalttimme tulevaisuudessa yhä enemmän.

Arvoisa puhemies! Meidän tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin edellä mainittujen toimenpiteiden ja aatteiden toteuttamiseksi. Tämä vaatii tiivistä ja toimivaa yhteistyötä erilaisten taustaryhmittymien sekä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kanssa. Hallitusohjelmassamme lupaamme edistää Johannesburgin kokouksen toimenpideohjelman käytännön toteuttamista. Tarkoituksena on laatia kansallinen, hallintoalat ylittävä ohjelma ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävistä tuotanto- ja kulutustavoista, ja toivonkin, että tämä työ käynnistyy ja toteutuu pikaisesti.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Johannesburgin tavoitteet olivat varmasti hyviä. Mitä niiden toimeenpanoon tulee, maailmalta kuuluvat viestit eivät välttämättä kerro kovin uljaista tähänastisista tuloksista. Aika näyttää, mitä käytännössä toimeenpanossa tulee tapahtumaan.

Tietysti meidän on ensisijaisesti huolehdittava siitä, että Suomi osaltaan täyttää niin hyvin kuin suinkin ja mahdollista ne tavoitteet, mitkä kohtuudella meille tästä kokonaisuudesta kuuluvat. Täällä jo todettiin aiemmin, että toimikunta kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi kansleri Raivion johdolla on aloittanut työnsä. Vie aikansa vielä, ennen kuin konkreettisia esityksiä sieltä tulee. On kuitenkin olennaista ja tärkeätä, että ei jäädä odottamaan tuon toimikunnan työn tuloksia, vaan eri hallinnonaloilla pannaan toimeksi sitä mukaa, kuin edellytyksiä on toimia, asioita, jotka ovat noitten tavoitteitten mukaisia ja käytännössä edistävät Suomen ikään kuin kontribuutiota kansainvälisten yhteisten tavoitteitten hyväksi.

Keskeistä niissä toimissa, joita tässä mielessä tarvitaan, ovat tietysti toimet energiapolitiikan alueella. Erityisesti uusiutuvien energiavarojen käytön edistäminen on erittäin tärkeä osa niistä toimista, joita energiapolitiikan suunnalla ollaan valmistelemassa. Saksa otti Johannesburgissa tärkeän roolin tässä mielessä. Nyt kesällä, muistaakseni kesäkuussa, onkin Bonnissa laaja kokous, johon myös Suomi osallistuu. Tarkoituksena on, ettei vain asianomainen ministeriö elikkä kauppa- ja teollisuusministeriö vaan myöskin eduskunta osallistuisi merkittävästi ja näyttävästi tähän tapahtumaan, joka on tärkeä osa näitä jatkoprosesseja, mitkä Johannesburgista seuraavat.

Mitä Suomeen tulee ja Suomen hallituksen tavoitteisiin nimenomaan näiltä osin, haluan tässä yhteydessä vielä alleviivata sitä, että Suomi osaltaan sitoutuu toimiin, joilla Johannesburgin tavoite saada vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia koko maailman energiantuotannosta uusiutuvien energianlähteitten varaan, jolloin me omalta osaltamme edistämme tämän tavoitteen saavuttamista. Käytännössä se Suomessa tarkoittaa sitä, että me pidämme tiukasti kiinni siitä, että 31,5 prosenttia vuonna 2010 on meidän välitavoitteemme. Tämän saavuttaminen taas edellyttää vielä monia jatkotoimia niiden lisäksi, mitä tähän saakka on päätetty. Tarvitaan investointien lisäämiseksi toimia, joilla saadaan uusiutuville energianlähteille rakentuvia laitoksia ja voimantuotantoa aikaiseksi. Näin ollaan menettelemässäkin. Lähivuosien aikaan runsaat 30 miljoonaa euroa vuosittain investointeihin ollaan varaamassa, tämän lisäksi 10 miljoonaa euroa joka kolmas vuosi demohankkeisiin. Tällaisesta eduskunta on jo päättänyt. Näitä rahoja ollaan käytännössä hallinnoimassa ja niiden mukaisesti toimimassa. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, että Tekes on aivan lähipäivinä käynnistämässä uuden ohjelman, jonka idea on nimenomaan edistää sellaisia ilmastonmuutoksen estämiseen liittyviä teknologiahankkeita, jotka voivat ennen kaikkea energiantuotannossa olla käyttökelpoisia välineitä, mutta myös muualla kuin energiantuotannossa olla auttamassa näitten tavoitteitten saavuttamista.

Haluan tässä yhteydessä alleviivata myös sen seikan merkitystä, mikä oli sillä, että eduskunta aikanaan päätti, että pitää rakentaa kansallinen viestintäohjelma. Tämmöinen ohjelma on nyt laadittu. Sitä ollaan toimeenpanemassa ja toteuttamassa tällä hetkellä. Oli tärkeää, että juuri eduskunta saneli sellaisen ohjelman tärkeyden. Mainitsen kaksi esimerkkiä siitä, mitä tämän ohjelman puitteissa konkreettisesti ollaan tekemässä. (Puhemies koputtaa) Toinen on kouluissa tehtävä valistustyö. Toinen on maataloudelle, yhdelle tärkeälle elinkeinosektorille, suunnattavat toimet, informaatio siitä, mitä sen elinkeinon piirissä voitaisiin tehdä sellaista, joitten toimien ansiosta voitaisiin edistää näiden tavoitteitten saavuttamista.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä sanon Kiotosta vaan sen, joka on vähän erillinen asia, mutta liittyy kuitenkin vähän samaan maailmaan, että Kioton tavoitteet sinänsä ovat ihan oikeita ja tavoittelemisen arvoisia. (Puhemies koputtaa) Suomen Kioton hoitamisesta ottama tavoite oli kova. Siitä urakasta pitää nyt selviytyä. Ei ole mahdollista sanoutua Kiotosta irti. Mitä tässä tilanteessa pitää kuitenkin minun mielestäni tarkalla silmällä Suomenkin seurata, on se, mitä tapahtuu näitten sopimuskausien jälkeen. Ollaan asettamassa yhteisiä globaaleja (Puhemies koputtaa) tavoitteita siitä, että pitää rajoittaa kahteen asteeseen lämpötilan nousu tämän vuosituhannen ensimmäisen 50 vuoden aikaan. Mutta jos ajatellaan Euroopan unionin alueella globaaleja tavoitteita ilmastonmuutokselle, kyllä myöskin keinojen pitää olla globaaleja. Ei riitä jatkossa enää se, että Euroopan unioni yksin ikään kuin kilvoittelee tällä saralla. (Puhemies koputtaa) Euroopan unionin on oltava aktiivinen, jotta koko maailma saadaan mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Jos me vain Eurooppana tässä toimimme, tulokset ovat varsin vähäisiä. Me sentään tuotamme vain 15 prosenttia niistä kasvihuonekaasupäästöistä, jotka ovat ongelma. Meidän on huolehdittava ja hoidettava oma osuutemme. Se ei riitä. Me tarvitsemme koko maailman mukaan.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy aloittaa toteamalla kommenttina ministeri Pekkariselle, että alusta saakkahan on ollut ihan selvää, että tämä on globaali projekti. Siitä syystä tässä Kioto-sopimuksessa nämä nykyiset teollisuusmaat ottivat sen vetovastuun ja siinä sovittiin jo, että Kiina ja nämä muut ovat tulossa seuraavalla kierroksella, joten ei sitä työtä ole missään umpiossa tähänkään saakka tehty.

Johannesburgin kokouksessa nousi yllättäen kiistakysymykseksi naisten oikeudet. Se on sikäli tietysti ymmärrettävää, että ilman naisten oikeutta seksuaaliterveyspalveluihin väestöräjähdystä ei saada kuriin. Tällä hetkellä maapallon 6,3 miljardista ihmisestä puolet on alle 25-vuotiaita. Tällä hetkellä maailmassa on enemmän nuoria ja lapsia kuin koskaan, 1,2 miljardia ihmistä. Kehitysmaiden ihmisistä ja muun muassa arabimaailman ihmisistä puolet on alle 18-vuotiaita. Kiista Johannesburgissa koski naisen oikeutta omaan kehoonsa, joka oli todettu Pekingissä universaaliksi ihmisoikeudeksi. Johannesburgissa Bushin hallitus liittoutuneena Vatikaanin ja ääri-islamilaisten valtioiden, kuten Iranin ja Sudanin, kanssa halusi ajaa kulttuurista tulkintaa, että nämä ihmisoikeudet eivät olisi universaaleja. Tämä saatiin kompromissilla torjuttua, ja siinä Suomikin oli aktiivinen, ja todetaan, että nämä seksuaaliterveysoikeudet ovat ihmisoikeuksia, mutta sitten jotain lisättiin kulttuurisesta tulkinnasta.

Minun väitteeni on se, että tällä hetkellä hoetaan hyvin paljon, että tämä maapallo pelastuu naisten koulutuksella, ei siksi, etteikö se osittain olisi totta, mutta siitä syystä, että poliitikkojen on silloin helpompi unohtaa se vaikeampi asia, että tämä naisten koulutuksen hyvä kierre kestävän kehityksen osana perustuu siihen, että koulutuksen osana nuoret saisivat myös sukupuolivalistusta, ja tätä ei välttämättä laisinkaan tapahdu. Kuten sanoin, tällä hetkellä maapallolla elää suurin nuorisosukupolvi, mitä koskaan on elänyt, ja kun hyvin monessa maassa kulttuurinen tulkinta on se, että lisääntymiseen liittyvä ja omaan ruumiillisuuteen liittyvä tieto on varattu vain aviopareille, niin kestävän kehityksen ilmastomuutoksen veroinen ongelma on väestöräjähdyksen torjunta. Olenkin sanonut, että tarvitsemme Kioton sopimuksen rinnalle (Puhemies koputtaa) maailmanlaajuisen kondomisopimuksen, ja mielestäni, niin kuin Eva Biaudet sanoi, Pohjoismaiden ja Euroopan pitää olla tässä hyvin aktiivisia, koska vastavoimat ovat myös hyvin vahvoja.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Johannesburgissa vuonna 2002 pidetty kestävän kehityksen huippukokous oli merkittävä, koska kokous pystyi ottamaan tasapainoisemman lähestymistavan kestävän kehityksen kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen: taloudelliseen, ympäristölliseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Kestävän kehityksen tasapainoinen toteuttaminen ja konkreettisten tavoitteiden saavuttaminen on yhtäällä kiinni globaalisti tehtävistä toimista, mutta myös samalla alueellisesti ja paikallisesti tehtävästä työstä.

Euroopan unionissa tehtävä työ on osaltaan ratkaisevaa, koska se heijastuu lainsäädäntönä kaikkiin jäsenvaltioihin. EU:n toimintaa leimaavat lukuisat ja joiltakin osin ristiriitaiset poliittiset tavoitteet. Toisaalta korostetaan kestävää kehitystä sekä kilpailukyvyn merkitystä, mutta toisaalta taas eri lainsäädäntöaloitteilla asioita viedään päinvastaiseen suuntaan. Viittaan tässä muun muassa päästökauppadirektiiviin sekä ehdotukseen kemikaalilainsäädännöksi, joissa ristiriita ja epätasapaino korostuvat.

Päätöksenteossa tulee ottaa huomioon ei pelkästään ympäristökysymykset vaan myös taloudelliset ja työllisyyden myönteinen kehitys sekä merkitys yhteiskunnan toimivuudelle ja hyvinvoinnille. Meidän on pystyttävä pitämään huolta talouden ja yrittäjyyden toimintaedellytyksistä niin EU:n kuin Suomenkin tasolla, jotta pystyisimme huolehtimaan järkevällä tavalla ympäristöstä ja sosiaalisista kysymyksistä. Ilman kannattavaa sekä kilpailukykyistä taloutta ja yritystoimintaa kestävän kehityksen kaikkia osa-alueita ei pystytä pitkällä tähtäimellä toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Kestävä kehitys ei saa jäädä pelkäksi poliittiseksi julistukseksi ja raportiksi muiden vastaavien rinnalle, vaan sen tulee näkyä kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Julkisen vallan tehtävä on pitää huolta edellytyksistä harjoittaa kannattavaa taloudellista toimintaa, jotta yritykset voivat osaltaan antaa vastuullisen panoksensa kestävään kehitykseen.

Köyhyyden poistaminen, kulutus- ja tuotantotapojen muuttaminen kestävämmäksi sekä luonnonvarojen kestävä käyttö taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä ovat yhteisten tavoitteiden toteutumisen perusedellytyksiä. Johannesburgin huippukokouksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää vahvaa sitoutumista niin paikallisella, kansallisella, alueellisella kuin globaalilla tasolla. Tavoitteita on vietävä eteenpäin tasapainoisesti taloudellisella, sosiaalisella ja ekologisella ulottuvuudella.

Globaalilla päätöksenteon tasolla tarvitsemme entistä enemmän yhteistyötä eri instituutioiden kesken, esimerkkinä maailman talous- ja sosiaalifoorumin yhteistyön tiivistäminen. (Puhemies koputtaa) YK:n yleiskokouksen talous- ja sosiaalineuvoston Ecosocin työllä voimme merkittävästi edistää tavoitteihin sitoutumista ja niiden saavuttamista. Suomen toimiessa Ecosocin puheenjohtajana meillä on kuluvana vuonna erityinen mahdollisuus toimia kehitystä eteenpäin ajavana valtiona.

Hanna-Leena Hemming  /kok:

Arvoisa puhemies! Kestävästä kehityksestä on puhuttu täällä ja siihen on sisällytetty hyvin mielenkiintoisesti muun muassa päästökauppa, joka tietysti eittämättä siihen kuuluukin, mutta jos puhuu 3 minuuttia päästökaupasta, se ei minusta enää ole kestävästä kehityksestä puhumista.

Kestävä kehitys nimittäin kattaa YK-liiton mukaan kolme eri aluetta, kolme ulottuvuutta. Yksi niistä on ympäristötaloudellinen ja ekologinen eli ekologinen ulottuvuus, mutta se on vain yksi näistä ulottuvuuksista. Kestävään kehitykseen kuuluu ihan yhtä lailla yhteiskunnallinen kuin kulttuurinen ulottuvuuskin. Meillä puhutaan täällä päästökaupasta, on kuultu useammalta suunnalta, mutta tämä ei kuitenkaan liity kuin yhden ulottuvuuden alle ja pieneltä osin sinnekin.

Mitä ongelmia päästökaupassa sitten on? Muistutan, että ongelmana on tällä hetkellä se, että teollisuushan on kyllä lupautunut noudattamaan EU-direktiivejä ja Kioton sopimusta, mutta ongelma on se, mikä on teollisuuden oikeasti hoidettava alue. Teollisuus joutuu tällä hetkellä sopeuttamaan omat päästörajoituksensa siihen, vaikka yli puolet nykyisestä noususta vuoden 90 tasosta on aiheutunut kotitalouksien lisääntyneen energiankäytön takia, ja nyt teollisuus on ainoa sopeuttaja, eivät suinkaan kotitaloudet millään lailla.

Mutta kestävään kehitykseen. Se on siis ekologista yhdeltä osin, se on yhteiskunnallista, ja se on ihmistä henkisesti uudistavaa kehitystä yhdeltä osin eli sitä kulttuurista. Yhteiskunnallisesti siinä on tärkeää tämä oikeudenmukainen kehitys turvata ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman hyvinvoinnin luomiseen. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä se käytännössä on? Miten hallitus tukee tätä? Tässä olisi minusta ollut se keskustelun paikka eikä päästökaupassa. Mikä on se järkevä teknologia, jolla me edistämme näitä ekologisesti kestäviä ratkaisuja, mihin ollaan pyrkimässä esimerkiksi Kioton tavoitteisiin pyrittäessä? Mitkä ovat ne risukauppa- ja muut säännökset, jotka kuuluvat tähän, jotka ovat nimenomaan keskeinen tekijä, kun lähdetään oikeasti viemään teollisuusmaata eteenpäin Kioton päästötavoitteet huomioon ottaen?

Ed. Soini peräsi kansaa mukaan kestävään kehitykseen. Se on ihan hyvä tavoite. Kestävän kehityksen toteuttamiseen nimittäin tarvitaan kaikkia yhteiskunnan sektoreita. Siihen tarvitaan talouselämää, etujärjestöjä, tiedeyhteisöä ja opetusalaa, tiedotusvälineitä ja kansalaisjärjestöjä, ja nimenomaan, niin kuin täällä on joissakin puheissa onneksi tullutkin esiin, tiedeyhteisöä ja opetusalaa. Koulusta se lähtee, miten tätä kestävää kehitystä viedään eteenpäin, mutta tiedeyhteisö on tärkeä siinä, minkälaista teknologiaa meiltä eteenpäin ollaan viemässä, minkälaisia painotuksia hallitus meillä tällä hetkellä vie eteenpäin, että kehittäkää tätä sektoria teknologiasta esimerkiksi. (Puhemies koputtaa)

Johannesburgissa on annettu kymmenen pääkohtaa tavoitteeksi kestävän kehityksen eteenpäinviemisessä. Näistä yksi on kestämättömien tuotanto- ja kulutustottumusten muuttaminen. Tähän on hyvä hallitus perustanut Kultun, joka on laajapohjainen neuvotteluryhmä tai toimikunta, 28 jäsentä ja puheenjohtaja. Puheenjohtaja tällä hetkellä arvostelee sitä, että niin laaja, että tuloksia ei synny millään. Tähän minä kiinnittäisin huomion tässä. Kultu on se, mitä Suomessa tarvitaan, mutta miten päästään mihinkään toimenpiteisiin, kun kokouksia ei saada vedettyä kunnolla läpi?

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Johannesburgissa hyväksytyn toimintasuunnitelman eittämättä tärkein osa on tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen kestävämpään suuntaan. Ruuan tuottamiseen on valjastettu neljännes maapallon pinnasta. Silti noin miljardi ihmistä näkee nälkää. Ruuantuotannolla on mittavat kielteiset ympäristövaikutukset. Ruokavalinnat kilpailevatkin liikenteen ohella siitä, mitkä ihmisen toimet vaikuttavat eniten ympäristöön. Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää ruuan tuottamisen ja kuluttamisen saamiseen kestävämmälle pohjalle. Tämä edellyttää kansainvälistä ruoka-, maatalous- ja kauppapolitiikkaa. Suomen tulisi pyrkiä edistämään kestäviä ratkaisuja kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten EU:ssa, kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, YK:ssa ja Maailman kauppajärjestössä.

Luomu- ja lähiruuan tuottamisen ympäristövaikutukset ovat tehotuotantoon nähden vähäisempiä. Luomutuotannossa käytetään vähemmän kemikaaleja ja sen päästökuormitus on pienempi. Tehotuotannon riskeistä karmeimpia ovat lähiaikoina olleet hullunlehmäntaudin ja lintuinfluenssan kaltaiset eläintaudit. Nämä riskit ovat luomussa paljon pienempiä. Kehitysmaiden kannalta on tärkeää, että luomutuotannolla voidaan suojautua kuivuudelta, eroosiolta sekä maaperän köyhtymiseltä. Lisäksi kalliiden keinotekoisten tuotantopanosten puuttuessa viljelijöiden velkaantuminen ja riippuvuus suuryhtiöistä vähentyy. Tutkimusten mukaan luomutuotanto voi kehitysmaissa lisätä huomattavasti maatalouden tuottavuutta.

Ruuan tuottaminen mahdollisimman lähellä kuluttajaa säästää energiaa ja vähentää kasvihuonepäästöjä. Lähiruuan suosiminen jättää mahdollisimman suuren osuuden maataloustuotteiden hinnasta viljelijöille ja maaseutuyhteisölle. Luomuruuassa on paljon vähemmän kemikaalijäämiä kuin tehotuotetussa. Kehitysmaissa ero luomun hyväksi on usein paljon suurempi, koska niissä käytetään monia teollisuusmaissa kiellettyjä torjunta-aineita. Ekologisesti tuotetun lähiruuan suosiminen monikansallisten yhtiöiden tuottaman roskaruuan sijaan lisää ihmisten terveyttä. Se esimerkiksi vähentää riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen, joka liikalihavuuden myötä on muodostumassa ongelmaksi myös kehitysmaiden kaupungeissa. Luomu- ja lähiruokaprojekteja tulisi tukea voimakkaammin kehitysyhteistyössä. Suomen ei pidä toimia ainoastaan kansainvälisillä areenoilla, vaan hallituksen tulee suosia luomu- ja lähiruokaa myös omassa maatalous- ja elintarvikepolitiikassaan sekä julkisissa hankinnoissa.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Globalisaatio koskettaa kaikkea ja kaikkia. Yhteiskuntien maailmanlaajuinen lähentyminen on moninainen kansainvälinen prosessi, jossa on kyse vuorovaikutuksesta ja myös riippuvuudesta. Globalisaation kielteiset vaikutukset eivät tee itse prosessista ei-toivottavaa. Globalisaatiokehityksen kääntöpuolen kohtaaminen ja kehityksen muuttaminen positiiviseksi voimaksi kansalle on todellinen haaste kaikilla vaikuttamisen tasoilla niin globaalisti kuin kansallisestikin. Tästä ovat osoituksena Rion ja Johannesburgin huippukokoukset kuin myös tämä tämänpäiväinen ajankohtaiskeskustelumme Johannesburgin kokouksen tavoitteiden edistymisestä Suomessa.

Kestävä kehitys on sekä väline että päämäärä. Täyttääkseen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen globalisaatioprosessi tarvitsee kestävän kehityksen tarjoamaa sääntelyä. Tämän päivän tarpeiden tyydyttäminen vaarantamatta tulevien sukupolvien elinehtoja on kestävän kehityksen suuri haaste.

Kestävän kehityksen suurin uhka on köyhyys. YK:n tavoitteena oleva absoluuttisesti köyhien määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä on todellinen haaste ihmiskunnan paremman huomisen puolesta. Köyhyyden vähentäminen on niin kehitysmaiden kuin kehittyneidenkin maiden, kuten Suomen, edun mukaista.

Kestävän kehityksen mukaisesti länsimaiden tavoitteena on edistää kehitysmaissa suotuisaa kehitystä ja turvata näiden maiden tulevaisuus nostamalla kehitysyhteistyömäärärahojen osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Tähän tavoitteeseen myös Suomen hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut.

Arvoisa puhemies! Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan yhtenä päätavoitteena on globaalin köyhyyden vähentäminen. Tämä edellyttää poliittisen tahdon lisäksi konkreettisia toimia ja aineellisia voimavaroja niiden toteuttamiseksi. Kuluvan vuoden talousarviossa kehitysyhteistyömäärärahojen osuus jäänee alle 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tavoitteena oleva 0,7 prosentin osuus bruttokansantuotteesta on vielä kaukana, eli meillä on siltäkin osin paljon tehtävää.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! En debatt om Finlands åtaganden i klimatpolitiken har pågått under den senaste tiden. Många personer i synlig position har krävt att Finland luckrar upp sin klimatpolitik och bromsar strävanden inom EU som syftar till att minska koldioxidutsläppen. Man motiverar det med att Europa och därmed också Finland inte ensamma kan rå på klimatförändringen, att det är bortkastat för EU att påskynda en utveckling mot större energieffektivitet och energisparande och därmed mindre koldioxidutsläpp så länge det är oklart om Ryssland ratificerar klimatkonventionen.

Ilmastonmuutos, joka aiheutuu ilmakehän maailmanlaajuisesta lämpenemisestä kasvihuoneilmiön seurauksena, on yksi ihmiskunnan suurimpia uhkia. Tämän ovat todistaneet niin monet tutkijat, että vielä jäljellä olevien epäilijöiden ei pidä saada ohjailla maailmaa. Riippumatta siitä, ratifioiko Venäjä ilmastosopimuksen vai ei, kansainvälisiä ponnisteluja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on jatkettava.

Eurooppa on toiminut aktiivisesti Kioton prosessissa. Maanosana Eurooppa on päässyt pisimmälle maailmassa ympäristöteknologian ja ympäristöosaamisen aloilla. Kysynkin siksi: Kuka toimisi ilmastopolitiikan vauhdittajana, jos Eurooppa alkaa epäröidä?

Suomi tunnetaan eteenpäin pyrkivänä maana, jolla on laajaa huipputekniikan osaamista. Maamme teollisuus on kuitenkin viime vuosina menettänyt kymmeniätuhansia työpaikkoja. Tällä hetkellä investointeja ei tehdä juuri lainkaan. Puuttuuko meiltä tulevaisuudenuskoa vai olemmeko jäämässä jälkeen osaamisessa?

Ympäristöteknologia kuuluu voimakkaimmin kasvaviin aloihin maailmassa. Energianiukan teknologian ja uusiutuvien energialähteiden tutkimusresursseja tarvitaan, mutta yhtä tärkeää on nykyisen osaamisen ja tekniikan käyttöönotto. Parhaillaan eduskunnassa käsiteltävässä Lissabonin strategiaa koskevassa kevätraportissaan komissio korostaa tarvetta ympäristöteknologian markkinoiden vahvistamiseen. EU:n tavoitteena on poistaa esteet, jotka haittaavat parempien ympäristöteknologioiden käyttöönottoa. EU:n mielestä ympäristöteknologioiden kehittäminen avaa uusia mahdollisuuksia luonnonvarojen kestävämmälle käytölle, elinkeinojen harjoittamiselle ja työllisyydelle sekä vahvistaa eurooppalaista kilpailukykyä.

Av Lissabonstrategins vårrapport framgår att medlemsländernas åtaganden inom miljövården varit otillräckliga hittills. Man har inte lyckats skilja åt en ekonomisk tillväxt från uppkomsten av miljöolägenheter då det gäller utsläppen av drivhusgaser och energikonsumtionen. Också till andra delar verkar utvecklingen mot en hållbar utveckling gå sämre än planerat.

Jag tar upp den här frågan eftersom min uppfattning är att såväl Finland som EU bör höra till föregångarna i världen då det gäller både utvecklingen och ibruktagandet av miljövänligare teknologier. Europa bör var motorn globalt sett. Att bromsa klimatpolitiken vore kortsiktigt och en olycklig politik både med tanke på den globala miljön och med tanke på Finlands och Europas ekonomi och sysselsättning.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Jos tutkii pelkästään faktatietoja siitä kehityksestä, mitä on tapahtunut vuosituhannen vaihteen jälkeen, tutustuu Worldwatch-instituutin maailman tilaa koskettaviin lukuihin, voisi masentua tai vaipua apatiaan. Tämä ei kuitenkaan auta ketään täällä maapallolla, vaan mielestäni on kiinnitettävä huomio niihin myönteisiin saavutuksiin, joita saadaan aikaan muun muassa oikeanlaisella kehitysyhteistyöpolitiikalla ja sillä, että eri prosesseja nivotaan mahdollisimman hyvin yhteen. Täällä jo viitattiin siihen, että Suomi on kuluvana vuonna Ecosocin puheenjohtaja, ja Ecosocin tehtävänä on kantaa päävastuu Monterreyn ja Johannesburgin seurannasta. Onkin viisasta linkittää yhteen nämä kaksi prosessia ja myöskin vuosituhatkokouksen Millennium-julistuksen tavoitteet.

Täällä on nostettu aivan aiheellisesti esille naisten asema, ja siihen itsekin aion keskittyä. Tasa-arvokysymykset ovat olennaisia sukupuolten näkökulmasta ja tietysti globaalilla tasolla tarkastellen. Jokainen ymmärtää ja tietää varsin hyvin sen kohtalonyhteyden, joka on koulutuksella, ympäristöllä, terveydellä. Ellei ole puhdasta vettä tai se on liian kaukana, tyttöjen aika menee siihen, kun he etsivät puhdasta vettä ja polttopuuta ruuanlaittoon. Eli tällaiset perustavaa laatua olevat asiat voivat vaikuttaa siihen, että tytöillä on mahdollisuus koulutukseen, heillä on edellytykset hoitaa omaa, perheensä, lähiympäristönsä terveyttä ja niiden edellytyksiä ja myös mahdollisesti aloittaa omaa pienimuotoista yritystoimintaa tai muulla tavalla osallistua perheen elatukseen.

Tähän yhteyteen liittyy myös laajasti kysymys ruokahuollosta, maataloudesta, myöskin hyvin mikrotasolla. Eli muun muassa koulutusta ja ravitsemusta parantavat hankkeet ovat ensiarvoisen tärkeitä, myös ennen kaikkea kysymys siitä, mitä tuotetaan, tuotetaanko huumeita vai tuotetaanko terveellistä lähiruokaa, tuotetaanko raaka-aineita oman väestön ruokkimiseen vai eksoottisia hedelmiä meille hyväosaisille.

Suomessa mielestäni ja Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa on varsin oikein korostettu ja jatkossa varmaan vielä enemmän syytä korostaa sitä, kuinka näihin perusasioihin on puututtava ja miten tätä kehitysyhteistyötä kehitetään, jolla ihmisoikeudet ja naisten oikeudet voidaan turvata yhteistyössä näiden kohdemaiden ja alueiden väestön kanssa.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Yksi Johannesburgin kokouksen toimeenpanosuunnitelman keskeisiä tavoitteita oli tukea sellaisia julkisten hankintojen käytäntöjä, jotka rohkaisevat ympäristömyönteisten tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen ja käyttämiseen. Toimeenpanosuunnitelmassa korostettiin myös elinkaariajattelun tuomista päätöksentekoon. Nämä tavoitteet merkitsevät sitä, että tuotteita hankittaessa olisi tarkasteltava muutakin kuin hintaa. On huomioitava myös se, mistä tuote on tullut ja minne se menee, kun se on kulutettu loppuun, mitkä ovat tuotteen ympäristövaikutukset, millaisissa olosuhteissa se on valmistettu.

Suomessa tehdyillä kulutusvalinnoilla on vaikutusta ihmisten elämään eri puolilla maailmaa. Kulutuksen vaikutusten takia julkisten hankintojen tekijöiden tulee herätä vastuuseen kuluttajina. Kuntien, kuntaliittojen sekä valtion tekemissä hankinnoissa kuluttajavastuun näkökulma ei näytä saaneen jalansijaa, mutta seurakunnissa vastuuta on alettu jo kantaa. Julkisissa hankinnoissa on kyse suurista summista. Erilaisia hankintoja tehdään vuosittain 20 miljardilla eurolla. Millä perusteilla tuo raha halutaan käyttää? Etsitäänkö aina edullisinta vai ollaanko tuotteista valmiita maksamaan niiden todellinen hinta? Halpa hinta voi tulla kalliiksi. Tuotteen näennäinen edullisuus on usein aikaansaatu tinkimällä työntekijöiden tai ympäristön hyvinvoinnista tuotantomaassa. Halvimman vaihtoehdon perässä juokseminen aiheuttaa haittoja kotimaassakin. Vaikka kaukaa rahdattujen tuotteiden kilohinta on kenties halvempi, kotimaisten tuotteiden ja lähiruuan suosiminen tukisi työllisyyttä. Kulutusvalinnoilla on mahdollista tehdä näin hyvää aluepolitiikkaa hyvin luontevasti. Markkinoilla on tarjolla tuotteita, joiden tuottamisessa on kiinnitetty erityistä huomiota muun muassa ympäristöystävällisyyteen ja työntekijöiden oikeudenmukaisempaan kohteluun. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa luomutuotteet ja Reilun kaupan tuotteet.

Johannesburgissa hyväksyttyjen tavoitteiden tulee koskea kaikkia suomalaisen hallinnon aloja ja tasoja. Kestävän kehityksen ja globaalin vastuun periaatteiden tulee olla suomalaisen päätöksenteon keskiössä joka alalla. Ne eivät saa jäädä marginaali-intresseiksi, joita ainoastaan asiaan perehtyneet noudattavat. Ulkoministeriön kehy-osaston ja ympäristöministeriön lisäksi Johannesburgin periaatteet on muistettava myös muissa ministeriöissä. Julkisten hankintojen kannalta olisi tärkeää, että tämä vastuun periaate muistettaisiin sisäministeriössä, jolla on vastuu kuntaohjauksesta. Kaikesta globaalista vastuusta käydystä keskustelusta huolimatta nykyiset julkisia hankintoja koskevat säännökset edellyttävät, että tarjolla olevista vaihtoehdoista on valittava joko kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Tällaiset säännökset eivät ole omiaan edistämään Johannesburgissa asetettuja tavoitteita ympäristöystävällisempien tuotteiden suosimisesta julkisissa hankinnoissa. Kunnissa, joissa on tehty aloitteita esimerkiksi Reilun kaupan tuotteiden käytöstä, ehdotukset ovat tulleet torjutuksi hinnan perusteella.

Arvoisa puhemies! Globaaliin talouspolitiikkaan kaivataan poliittista ohjausta. Tässä olisi tarjolla käytännönläheinen väline. Julkisia hankintoja koskevia säännöksiä on muokattava Johannesburgin tavoitteiden mukaisiksi. Myös kunnille ja valtiolle on annettava oikeus ja velvollisuus lompakolla äänestämiseen eettisen ja reilun tuotannon puolesta. Toivon hallituksen edistävän tämän tavoitteen toteutumista ja tekevän konkreettisia esityksiä näistä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Johannesburgin huippukokous on tavallaan tarkistuspiste, mutta myös uuden alku. Elikkä tarkistettiin sitä tilannetta, missä tällä hetkellä ollaan tässä kestävän kehityksen tilanteessa ja mitä pitää tehdä. Nyt se vaatii niitä poliittisia sitoumuksia siitä, toimenpiteitä, ja itse aion ihan lähinnä yhdeltä näkökulmalta käydä tätä läpi. Tosin se voi vähän rönsyillä.

Tämä Johannesburgin huippukokoushan peräänkuulutti yhteisvastuuta maailmanlaajuisesti, tämmöistä yhteisvastuun käsitettä, ja sehän tarkoittaa sitä, että koko Euroopan pitäisi olla mukana tässä kuviossa, tietysti sitten muut maat saada sitoutettua tähän juttuun kanssa mukaan. On yksi juttu, jossa tavallaan ollaan menossa ojasta allikkoon: Täällä eduskunnassakin, valiokunnissa, käydään keskustelua siitä, aiotaanko viljasta tehdä energiaa. Suomalaista kauraa käytäisiin polttamaan voimalaitoksissa ja siitä saataisiin korkeampi tuki, ja se on EU-lähtöinen juttu. Eikö meidän suomalaisina pidä sen tyyppinen ajattelu tuhota, lopettaa kokonaan? Ruokaa ei saa polttaa. Ne hienot puheet, mitä täällä on pidetty, ne ovat tosi hyviä, mutta käytännön toimet EU-tasollakin ovat toisennäköisiä. Sehän tarkoittaa sitä, jos sen tyyppinen ajattelu menee läpi kautta linjan, että meillä unionissa tullaan polttamaan hyvää ruokaa, viljaa, sen takia, jotta Kioton velvoitteet täytetään. Minusta siihen pitää saada stoppi. Jos peltoa otetaan energiakäyttöön, niin kuin se on hyvä asia sinällään, niin siihen pitää olla sen tyyppiset energiakasvit, jotka on todella energiakasveja eikä ruokaa.

Toivon, että Suomen hallitus kaikilla toimin pyrkii tämän typpisen toiminnan estämään EU:n suunnalla. Sehän tarkoittaa sitä myös, jotta se olisi ristiriitainen koko Johannesburgin köyhyysohjelman kanssa. Täällähän todetaan, jotta puututaan näihin äärimmäisiin muotoihin. Minusta äärimmäinen köyhyys on sitä, kun ihminen on nälissään, se on eka juttu siellä. Sehän tarkoittaa tietysti sitä, jotta meidän pitäisi pyrkiä auttamaan näissä maissa omaan tuotantoon. Mutta ensisijaisesti, ennen kuin siihen monissa maissa pystytään, meidän pitää olla valmiit auttamaan heitä siinä, jotta siellä ei kuolla nälkään tai olla jatkuvasti niin kuin siinä partaalla. Sen takia nämä kytkeytyvät tavallaan yhteen siihen, mistä aloitin energiatukemme osalta. Meidän pitää olla valmiit tukemaan sitä, jotta YK:n asema vahvistuu tässä, koska en näe muuta organisaatiota, mikä voisi olla yhtä vahva ja maailmanlaajuisesti kattava kuin YK.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa herra puhemies! Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii hyvin kattavaa katsantokantaa, ja siihen myös hallitus pyrkii niin kansallisissa toimissaan kuin kansainvälisessäkin yhteistyössä. Muun muassa vastikään hyväksytty kehityspoliittinen periaatepäätös pohjautuu juuri siihen laajaan kattavuuteen, että ei ainoastaan kehitysyhteistyön vaan myös muiden politiikkalohkojen kautta pyritään edesauttamaan näiden kansainvälisesti yhteisymmärryksessä hyväksyttyjen tavoitteiden saavuttamista.

Täällä on lukuisissa puheenvuoroissa viitattu Suomen toteuttamaan kehitysyhteistyöhön. Lyhyesti kommentoin sitä suhteessa Johannesburgin tavoite- ja toimintaohjelmaan sillä tavalla, että tietenkin äärimmäisen köyhyyden poistaminen on meidän kehitysyhteistyömmekin keskeisiä tavoitteita. Samoin ympäristökysymykset ovat kattavasti läpiluovana teemana siellä mukana. Tietenkin äärimmäiseen köyhyyteen liittyy tämä vesi- ja sanitaatiohuolto, joka myös on keskeisiä kehitysyhteistyön sektoreita.

Maatalouden osalta me pyrimme vahvistamaan sitä toimintalinjaa, että paikallisen tuotannon pystyynsaamisella olisi jatkossa entistä suurempi rooli myöskin kehitysyhteistyösektorilla. Sillä tavalla pyritään turvaamaan myös kehitysmaiden ihmisten oikeus lähiruokaan, samalla tavalla kuin suomalaisella kuluttajallakin katsotaan se oikeus olevan.

Maatalouden kohdalla luonnollisesti myöskin maailmanlaajuisilla kauppasäännöillä on hyvin keskeinen merkitys. Siinähän tietysti Euroopan unioni on toiminut aloitteellisesti siinä mielessä, että meillä on tämä Kaikki paitsi aseet -ohjelma, joka kattavasti vapauttaa tuontia EU:n alueelle kaikkein köyhimmistä maista. On toki myönnettävä, että maatalousneuvottelujen osalta varsinkin globaalilla tasolla meidän on esitettävä keinoja aktiivisesti löytää lisää joustavuutta myös kehitysmaiden näkökulmasta katsottuna siihen, että niiden markkinoillepääsykysymyksetkin helpottuisivat entisestään.

On muistettava, kun täällä on puhuttu näistä kehitysyhteistyösatsauksista, että vaikka me emme tällä kaudella vielä saavuta sitä kansainvälisten suositusten mukaista 0,7 prosentin bruttokansantuotetasoa, niin meidän suuntamme on todellakin oikea ja kehitysyhteistyöpanostukset lisääntyvät näinä vuosina tuntuvasti. Raha ei yksin ratkaise, ei kehityspoliittisia tavoitteita eikä Johannesburgin laajempiakaan tavoitteita, vaan meidän täytyy pystyä kattavaan, monipolviseen toimintaan kansallisesti ja kansainvälisesti, jossa rahalla on oma roolinsa, mutta myös toimintatavoilla ja monenlaisella yhteistyöllä omansa, joten pelkillä taloudellisilla satsauksilla tätä kysymystä ei pystytä ratkaisemaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Olen yksi keskustelualoitteen allekirjoittajista ja tuen kestävän kehityksen periaatteita. Kun puhumme maailmanlaajuisesta kestävästä kehityksestä, meidän on kuitenkin syytä muistaa pienenä kansana omat rajalliset mahdollisuutemme. Meitä on vain viisi miljoonaa suomalaista, ja vaikka hoitaisimme omalta osaltamme, niin kuin sopimuksissa sanotaan, postimme niin hyvin kuin mahdollista, saattaa jopa miljardeja ihmisiä samanaikaisesti elää ja toimia vastoin kestävän kehityksen periaatteita.

Puhumme Kiina-ilmiöstä, kun Suomesta tai muista maista siirretään yrityksiä ja työpaikkoja Kiinaan. Sen sijaan emme puhu, mitkä ovat ne kansainväliset keinot, joilla Kiinan kokoinen maa, yli miljardi asukasta, saadaan kestävän kehityksen taakse. Kun tänä päivänä kävelee Pekingin katuja, tuntee saasteen keskellä pienuutensa. Pilvettömällä taivaalla aurinko juuri ja juuri näkyy savun seasta, ja kestävän kehityksen kaiku kuuluu kaukaa kaukaa Suomesta, täältä hyvin asiansa hoitaneesta kotimaasta.

Suomen linjan tulee luonnollisesti olla jatkossakin omalta osaltaan, mitä on syytä korostaa, kestävää kehitystä tukevaa. Voimme toimia tässä mielessä kansainvälisenä omanatuntona, eräänlaisena lähetyssaarnaajana, ja viedä kestävää kehitystä tukevaa tietotaitoa ja tekniikkaa maailmalle. Samalla meidän tulee kuitenkin turvata oma tulevaisuutemme. Ilman suurempaa omahyväisyyttä voimme kansana olla jopa hiukan ylpeitä siitä, että olemme nostaneet maamme erääksi korkean elintason maaksi, mutta olemme kuitenkin pitäneet erinomaista huolta ympäristöstämme, maasta, vedestä ja ilmasta ja omista lähimmäisistämme.

Mikäli esimerkiksi Kiinan ja Venäjän elintason nousu voisi tapahtua edellä kuvatulla suomalaisella mallilla ja mikäli USA noudattaisi EU:n linjaa, voisimme puhua kestävästä kehityksestä paljon varmemmalta pohjalta kuin nyt täällä eduskunnassa tänä päivänä.

Olen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että keinojen ja tekojen näissä kysymyksissä pitää olla globaaleja ja maailmanlaajuisia. Vain sillä tavalla kestävä kehitys pystytään maailmassa turvaamaan.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Kestävään kehitykseen liittyy tietysti monia näkökohtia, mutta puhun nyt vain ilmastonmuutoksesta, koska ilmastonmuutoksen hillitseminen on lähivuosikymmeninä ehkä suurin ihmiskunnan haasteista. Jos mitään ei tehdä, edessä voi olla pyörremyrskyille alttiin alueen leviäminen päiväntasaajalta etelään ja pohjoiseen — todettakoon, että ensimmäisenä niiden kohteeksi joutuu Florida — ja myös tavanomaisten myrskyjen lisääntyminen täällä Euroopassa. Sadealueiden siirtyminen tuo tulvia yhtäälle ja ankaraa kuivuutta toisaalle. Tästä aiheutuva viljasatojen menetys voi tuoda valtavan nälänhädän ja aiheuttaa suuria kansainvaelluksia ja sodanuhkaa maailmassa. Vedenpinta uhkaa aluksi nousta metrin, myöhemmin useilla metreillä. Leutojen talvien vuoksi tuhohyönteiset uhkaavat levitä vastustuskyvyttömiin metsiimme, ellei sitten käy aivan päinvastoin: Jos Golfvirta ehtyy, luvattu lämpeneminen saattaa vaihtua rajuksi kylmenemiseksi, jolloin Suomi muuttuu elinkelvottomaksi alueeksi, suurin piirtein sen kaltaiseksi kuin Grönlanti tällä hetkellä. Katastrofin torjumiseksi ihmiskunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä määrätietoisiin toimiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

On ollut lähes huvittavaa kuunnella Suomessa käytävää keskustelua, jossa on valitettu muutamasta prosentista kansallisessa päästökiintiössä tai taivasteltu sitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen voi alentaa vuoden 2010 kokonaistuotantoa peräti puolella prosentilla. Hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä vuoteen 2050 mennessä vähintään 50 prosentilla. Ilmeisesti sekään ei oikeastaan riitä mihinkään. Tämä ei varmasti tapahdu ilman mitään taloudellisia uhrauksia. Vuonna 2050 ei juuri yksikään nykyisistä tuotantolaitoksista ole käytössä. Siihen mennessä koko tuotantokoneisto joka tapauksessa on rakennettu uudestaan. Tästä eteenpäin kaikki uusi, mitä rakennetaan, on tehtävä ajatellen tulevia päästövaatimuksia. Ed. Valpas täällä toivoi valtion tukea Rautaruukin investoinneille, joilla säästetään energiaa, ja saanen huomauttaa, että Rautaruukki on saamassa varsin suuria päästökiintiöitä ja myymällä näitä päästökiintiöitä sitten sitä energiansäästöä vastaan se tietysti pystyy ne rahoittamaan.

Suomessa rakennetaan paraikaa paljon yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle sijoittuvia sähkölämmitteisiä pientaloja. Pääministerikin on tällaista elämänmuotoa suomalaisille suosittanut. Tämä hajarakentaminen tulee osoittautumaan suureksi virheeksi.

Täällä on valitettu sitä, että päästökaupan alkujako merkitsee saastuttajien suosimista. Väite ei ole täysin tuulesta temmattu. Siitä päästään, kun kaikki päästöoikeudet aikanaan huutokaupataan. Se palkitsee energiapihejä tehtaita ja rankaisee energiaa haaskaavia. Sanomattakin on selvää, että tämä toimii kunnolla vasta, kun päästökauppa on laajentunut maailmanlaajuiseksi, ja sen takia tähän meidän kaikkien tulee voimalla pyrkiä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi alkuun muutama sana alkuperäiskansoista ja kaikista pienimmistä niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Meillä ovat melko hyvässä mallissa oman saamelaisväestömme asiat, ja tällä lailla me parhaiten opetamme ja olemme esimerkkinä maailmalle, kun huolehdimme hyvin tästä omasta alkuperäiskansastamme. Sen tulee olla tämän homman lähtökohta, koska hyvä esimerkki opettaa paljon paremmin kuin julkilausumat tai suuret, maailmaa syleilevät teoriat. Tämä olisi minun mielestäni tässä hyvä muistaa, ja meillä on tässä melko hyvät perusteet.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä edustajat Krohn ja Biaudet puuttuivat Vatikaanin osuuteen asiasta. Vaikka en ole mikään Vatikaanin lähettiläs, väitän kuitenkin tuntevani katolisen kirkon ajattelua melko hyvin. En kerta kaikkiaan hyväksy sitä näkemystä, että katolinen kirkko on osa jotain väestöongelmaa tai sortava instituutio. Ihmettelen, että suvaitsevaisuus määrättyjen edustajien osalta on näin kapeaa, että silloin kun joku edustaa jotain toista kantaa, kuin he itse edustavat, se on taantumuksellista ja lisää vielä maailman hätää. Jos ajatellaan fransiskaaneja, dominikaaneja, Äiti Teresan nunnia ja muita, he tekevät tätä käytännön työtä Intiassa, auttavat kuolevia, pesevät ruumiita. On hyvin helppoa pitää hienoja kokouksia täydellä mahalla ylevien periaatteiden keskellä. Jos todella haluaa auttaa, menköön vapaaehtoiseksi sitten kehy-joukkoihin, jos ei halua Äiti Teresan porukkaan liittyä. Kyllä pitäisi jonkun verran näissä asioissa katsoa totuutta silmiin. Pidän tällaista jokseenkin käsittämättömänä puheena, että katolinen kirkko tai muut kristilliset kirkot olisivat sortajia. Ei siellä ole ruuhkaa näitten aids-orpojen hoitokodeissa tai monissa muissa kärsivien majoissa, siellä ei hyvinvointivaltioiden kehittyneitä tohtoreita ja tohtorinnoja kovin paljon näy silloin, kun kuolema näyttää kalmaisimmat kasvonsa. Mutta toivoisin, että tähänkin asiaan voitaisiin ottaa tällaista käytännön näkökulmaa.

Sitten nämä abortti- ja muut puheet jätän ihan siitä syystä, etten halua sitä keskustelua aloittaa. Mutta minä en sellaista perhesuunnittelua hyväksy, jossa sikiö silvotaan äitinsä kohtuun ja sanotaan, että tämä on sellaista perhesuunnittelua, että tämä on valinnanvapauden asia. Minä en ihmisen surmaamista hyväksy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yksikään niistä kehityskuluista, jotka olivat maapallolla meneillään ennen Johannesburgin kokousta, ei ole sen jälkeen suuntaansa muuttanut. Ainoa merkittävä muutos, joka on tapahtunut, on sekin kielteinen, nimittäin se, että Yhdysvallat miehitti Irakin. Irakin valloittaminen on osoittautunut selväpiirteiseksi sodaksi luonnonvarojen käyttöoikeudesta. Kauhuskenaarioon kuuluu, että nyt on ratkaisevasti siirrytty luonnonvarasotien ja -ryöstöjen luonnehtimaan aikakauteen. Tämän mahdollisuuden vuoksi on kiire näyttävillä kestävän kehityksen todellisilla esimerkeillä.

Maailman nykymenoa seuratessani olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi suunnanmuutoksen tarpeellisuudesta kehitysyhteistyöhön. Sen sijaan, että Suomen kokoluokkaa oleva hyvinvointivaltio yrittää toimia lukuisissa eri hankkeissa monissa eri maissa, kunkin valtion tulisi keskittää kehitysyhteistyöhön tarkoitetut voimavaransa yhteen suureen tai muutamaan hyvin merkittävään tehtävään. Sellaisten ainekset tulisi koota maapallon polttavimmista ongelmista, joihin lukeutuu ekologisesti kestävä ruuan- ja energiantuotanto, joista kumpaakin tarvitaan rakenteellisen ydinköyhyyden poistamisessa.

Suomelle sopiva kohdealue löytynee helpoiten Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Siellä ravinnon- ja energiantuotantoon voitaisiin yhdistää aavikoitumisen pysäyttäminen. Ratkaisun tulisi olla sellainen, että se toimii oloissa, joissa fossiilisia energialähteitä ei ole saatavilla. Peltometsätalous tulee arvoon arvaamattomaan, kun nämä kolme asiaa yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Ehdotankin, että Suomi pyrkii saamaan tässä katsannossa yhteistyökohteekseen Tshadin kaltaisen maan Saharan etelälaidalta. Sinne luotaisiin peltometsätalouden järjestelmä, jonka hankkimia tieteellisesti päteviä kokemuksia levitettäisiin muihin saman vyöhykkeen maihin samalla, kun pysäytetään Saharan aavikon laajeneminen etelälaidaltaan. Tämä hanke toimisi myös Kioton päämäärien toteutumisen hyväksi aidolla ja toivottavasti myös kestävällä tavalla.

Totean, että se, mitä ministeri Lehtomäki äsken totesi, ei ole minun ymmärtääkseni ristiriidassa tämän kanssa.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maapallomme on lopulta ainoa asia, jonka voimme perintönä lapsillemme jättää. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että jätämme sen tuleville sukupolville paremmassa tai ei ainakaan huonommassa kunnossa kuin me olemme saaneet sen edeltäviltä sukupolvilta. Tähän tarvitsemme kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen, tai oikeastaan kestävä kehitys vaatii näiden kaikkien yhteensovittamista. Kestävään kehitykseen pääsemme ainoastaan yhteisten sopimusten kautta.

Suomi kantaa vastuunsa EU:n ja kansainvälisen yhteisön jäsenenä yhteisistä päätöksistä. Meidän tulee pyrkiä siihen, että myös muut maat tai kansainväliset yhteenliittymät noudattavat ja sitoutuvat sopimuksiin. Kansainvälisen yhteisön tulisi voida käyttää eriasteisia rauhanomaisia painostuskeinoja, että sopimuksista lipeävät tai niitä ratifioimattomat maat muuttaisivat kurssiaan yhteisvastuulliselle linjalle.

Johannesburgin perusviesti oli käsittääkseni se, että olisi aika siirtyä sopimuksista käytännön tasolle. Epäilen, että näin ei ole kuitenkaan riittävässä määrin tapahtunut, kuten ed. Pulliainenkin äsken totesi. Tarvitsemme tekoja puheiden sijaan. Ilmastonmuutoksesta kuuluu huolestuttavia merkkejä. Viime vuosikymmen oli maapallon lämpimin 500 vuoteen. Kohta voidaan kysyä, ehdimmekö tekemään muutoksia, ennen kuin huomaamme tilanteen maailmassa muuttuneen peruuttamattomasti.

Suurimpien kehitysmaiden taloudellista nousua pidettiin vielä vähän aikaa sitten arveluttavana. Enää taloudellista kasvua ei kyseenalaista kukaan. Ainakaan se ei nouse keskusteluun kovin voimakkaana. On siis olemassa lähinnä yhden taloudellisen kasvun totuus. Kasvun ekologisista puolista keskustellaan vähemmän. Meillä ei ole oikeutta estää kehitysmaiden nousua mutta on oikeus pyrkiä saattamaan nämä kehitysmaat kansainvälisten sopimusten piiriin. Tämä koskee myös ainoaa olemassa olevaa suurvaltaa sekä muita tärkeistä sopimuksista livenneitä maita, esimerkkinä Kioton ilmastosopimus.

Suomen on pyrittävä vaikuttamaan EU:ssa siten, että ympäristö- ja sosiaalisten sopimusten ratifiointi ja käytäntöönpano etenevät sopimusten ulkopuolella olevissa maissa. Suomen kannattaa myös valvoa, että sopimukseen liittyneet maat toteuttavat päätöksiään ja sitoumuksiaan. Jos ja kun Suomi niitä noudattaa, samaa on edellytettävä muilta. Tämä on ehdottomasti lopulta kaikkien etu ja välttämättömyyskin.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti meille ei käy, kuten laulussa sanotaan: "Maailma hukkuu paskaan, ja me vain luemme lehtiä. Kohta pitäis laulaa rastaan, jos se meinaa ehtiä."

Satu Hassi /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tässä keskustelussa käytettyihin puheenvuoroihin.

Ensinnäkin ed. Soinille sanoisin, että se, että katolinen kirkko yrittää estää ehkäisyvälineiden, erityisesti kondomien, käyttöä, tarkoittaa käytännössä kuoleman levittämistä esimerkiksi Afrikassa. Se tarkoittaa hiv—aids-infektioiden levittämistä maissa, joissa ennestään kymmeniä prosentteja työikäisistä ihmisistä on hiv—aids-infektoituneita. Se on täydellisen vastuutonta politiikkaa.

Ed. Hemming kyseli, onko päästökauppakeskustelulla tekemistä kestävän kehityksen kanssa. Itse asiassa kyllä on. Se liittyy ympäristöön, se liittyy talouteen, siihen miten voimme taloudellisesti järkevimmin toteuttaa ympäristövastuutamme, mutta se liittyy myöskin tähän sosiaaliseen puoleen. Nimittäin puolet ihmiskunnasta elää ilman sähköä. Olisi hyvin tärkeää nopeuttaa uusiutuvaa energiaa käyttävän tekniikan kehittymistä siten, että maapallon sähköistämättömistä kylistä mahdollisimman suuri osa voitaisiin sähköistää uusiutuvalla energialla tavoilla, jotka eivät pahenna ilmastonmuutoksen riskiä.

Vielä haluaisin vastata ministeri Pekkariselle. Olen hänen kanssaan hyvin samaa mieltä siitä, että ilmastovelvoitteista pitäisi saada maailmanlaajuisia. On kuitenkin täysin väärä mielikuva, että EU olisi nyt Kioton sopimuksen toteuttamisessa yksin. Mukana ovat muun muassa Japani, Kanada, itse asiassa koko teollistunut maailma lukuun ottamatta Yhdysvaltoja ja ainakin toistaiseksi vielä Venäjää. EU on maailman toiseksi suurin hiilidioksidin päästäjä heti Yhdysvaltojen jälkeen, ja EU on myös maailman toiseksi rikkain talousalue. Jos me emme näytä esimerkkiä, kuka sitten? Ei globaali sitoumus, jossa myös Kiinan ja Intian kaltaiset maat ottavat itselleen päästöylärajan, synny siten, että me sanomme kehitysmaille, köyhille maille, että "olkaa hyvä, näyttäkää te esimerkkiä". Kyllä se menee toisin päin.

Olen ollut hyvin ilahtunut niistä uutisista, mitä on korviini kantautunut, että paitsi Japanissa myös Yhdysvalloissa seurataan hyvin kiinnostuneina EU:n esimerkkiä ja erityisesti päästökauppaa. Valitettavasti KTM:n äskettäin tekemä esitys päästökaupan alkujaoksi Suomessa näyttää hukkaavan sen mahdollisuuden, että täällä sen kautta edistettäisiin uusiutuvaan energiaan kohdistuvia investointeja, joita ministeri Pekkarinen toisaalta korostaa. Tämä alkujakoesitys on löysä erityisesti energiantuotannon osalta. Rautaruukin kaltaisten yritysten esitettyjä päästöoikeuksia en nyt halua kritisoida, mutta ennen kaikkea sähköntuotannon, ennen kaikkea lauhdevoiman tuotannon, osuutta haluaisin kritisoida. Totean, että jos kaikki muut EU-maat jakaisivat päästöoikeuksia samoin periaattein, se tarkoittaisi sitä, että tämä hyvä mahdollisuus luoda uusi markkinakannuste muun muassa uusiutuvan energian edistämiseen tärvääntyisi ainakin nyt tämän ensimmäisen kolmivuotisjakson aikana, ja kuitenkin ministeri Pekkarinen, kuten minäkin, puhuu uusiutuvan energian edistämisen puolesta. Mielestäni päästökaupan alkujako olisi nyt sellainen konkreettinen asia, jossa todella olisi mahdollisuus tehdä myöskin tekoja eikä vaan puhua.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti: Annetaan tässä nyt ratkaisuvalta yksilölle. Katolinen kirkko voi tuoda kehitysmaissa esiin oman vaihtoehtonsa. Kyllä nämä kondominjakajat tuovat oman vaihtoehtonsa esille. Antaa yksilön ratkaista.

Se yleinen harha ja väite, että katolisissa maissa väestönkasvu maailmassa olisi kaikista suurinta, ei pidä paikkaansa. (Ed. Hassi: Ei kukaan niin väitä!) — Enkä sanonutkaan, että te sitä väititte. — Mutta yleinen harhaluulo on ja aina sanotaan kehitysmaiden ja väestöräjähdyksen ongelmista, että syy on katolisessa opissa. Päinvastoin, näin ei ole. Ja missä on se alkuperäiskansojen ja paikallisten kulttuurien kunnioittaminen? Annetaan heidän valita, eikä viisaiden länsimaisten valistajien nyt sitten pidä mennä sanomaan, että se, miten te elätte, ei ole oikein, eikä sekään ole oikein, mitä katolinen kirkko opettaa. Viekää sinne oma vaihtoehtonne ja antakaa ihmisten valita.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Kyllä se kansallinen päästöjakosuunnitelma, mikä on lausuntokierroksella, ensinnäkin täyttää sen tavoitteen, että päästöt kääntyvät laskuun ja tavoite saavutetaan 2008—2012, mihinkä on sitouduttu. Komissiossakaan ei sitä epäillä. Viimeksi eilen komission edustajien kanssa asioista on voitu keskustella. Toisekseen se, miten se potti jaetaan, on tehty tavalla, joka palkitsee nimenomaan päästöjen vähentämistä, ja toisaalta tavalla, joka ottaa välttämättömät kansalliset elinkeinopoliittiset edut huomioon. Näiden huomioon ottaminen samanaikaisesti päästöjen vähentämistavoitteen kanssa on mielestäni aivan oikein ja paikallaan, eikä sitä pidä hävetä, että niin toimitaan. Se on aivan oikein. Niin tekevät kaikki muutkin.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä tuli vähän äkkiä, niin kuin vanhanpiian kosiminen, kun minä ajattelin, että minä ed. Tiusasen puheen aikana vielä kokoan ajatuksiani.

Tässä ollaan erittäin tärkeän ja suuren asian kanssa tekemisissä. Maailman pelastaminen on iso yritys. Siihen pitää panostaa voimia, mutta kyllä siinä pitää ymmärtää se, että ei viiden miljoonan asukkaan maa voi yksin maailmaa pelastaa. Kyllä meidän kärkipäässä pitää olla näissä asioissa, mutta hyvin kohtuullisesti. Ei meidän parane pitkää kaulaa muuhun maailmaan ottaa. Se tulee meille liian kalliiksi. Niin kauan kuin nämä suurimmat saastuttajat Yhdysvallat ja Kiina eivät ole tässä projektissa mukana, aika lailla turhaa on meidän puuhastella. Se jää vain omantunnon lämmittelyksi. Hyvin kyseenalaista on, kannattaako meidän sitä siinä määrin sitten tehdä. Asia on todella tärkeä, mutta pitäisi saada todella koko maailma tähän mukaan.

Siinä mielessä ihmetyttää, että nämä samat kansainväliset tahot, jotka luontoarvoja kovasti teroittavat omassa elämänkatsomuksessaan, ovat vastustamassa globalisaatiota, G7-maiden kokouksia ja tämmöisiä häiriköimässä. Joka tapauksessa maailma on avautunut ja globalisoitunut niin paljon, että markkinat toimivat yli maailman kaikkialla maailmassa, ja jos ei pelisääntöjä saada todella globalisoitua, silloin me emme voi tälle asialle mitään. Niin kauan kun se menee markkinoiden ehdoilla, siellä on vain itsekkyys ja riisto voimassa. Siinä mielessä kaikki, mitä vain saadaan kansainvälisiä sääntöjä tehtyä tämän asian yhteyteen ja nimenomaan täysin kansainvälisiä, että kaikki ovat mukana niissä, vasta sen jälkeen me tälle asialle voimme jotakin ruveta tekemään ja saamaan aikaan jotakin.

Ilmasto on ilman muuta kaikkein tärkein asia. Kyllä vesistöpäästötkin ovat tärkeitä, mutta kyllä ne ovat maailman pelastumisen kannalta marginaalijuttuja. Tämä sivilisaatio, jos se saasteisiin — tai minä olen sen verran pessimisti, että sanon: kun se saasteisiin — sortuu, ei se sorru joen leväkasvustoihin, se sortuu kasvihuoneilmiön kautta tulevaan ilmaston lämpenemiseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kettunen muun muassa käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron. Haluan vielä korostaa senkin ajatuksia, mutta kun tavoiteltavia asioita ovat ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen maailma, niin silloin kannattaa muistaa ihan ihmistä lähellä olevia asioita. Näkisin, että pien- ja perheviljelmät ovat se keino, millä voidaan luoda hyvinvointia ihmisten tykö. Suomi on aikanaan noussut, kehittynyt pien- ja perheviljelmien kautta, ja siinä olisi se vankka tulevaisuudentekijä edelleen myöskin täällä meidän Suomessamme. Mutta nimenomaan maailmassa tulisi juuri siellä, missä vain tälle on edellytyksiä, luoda sellaista kulttuuria, että ihmiset voisivat olla pienviljelijöitä ja perheviljelijöitä. Silloin ihmisillä olisi työtä, olisi toimeentuloa ja tämä kaikki tapahtuisi myöskin ekologisesti. Silloin voitaisiin poistaa nälkäongelmaa, voitaisiin poistaa köyhyyttä ja voitaisiin luoda myöskin yhteiskunnallista tasa-arvoa tähän maailmaan.

Näkisin, että tulee lähteä hyvin pienistä asioista periaatteella, että pienikin myönteinen teko on parempi kuin suuri lupaus tai projekti. Pienistä asioista olisi lähdettävä liikkeelle. Jos ajatellaan ihmisiä, jotka asuvat näissä kehitysmaissa, joissa ei paljon voida tulotasoista puhua, siellä pitäisi löytää niitä pieniä keinoja arkielämän auttamiseksi, ja siinä nimenomaan kristilliset lähetystyöntekijät ovat olleet todellisia kehityksen pioneereja ja ovat edelleen. Esimerkiksi monissa afrikkalaisissa maissa on tapana, että naiset tekevät työtä, kantavat veden kaukaa, kantavat puut kaukaa ja miehet sitten istuskelevat ja "kantavat vastuuta". Eräs keino tässä olisi vaikkapa puun polton tehostaminen hiilestämällä. Tähän ovat lähetystyöntekijät kehittäneet menetelmiä. Toivonkin, että tällaisilla ihmistä lähellä olevilla, pienillä askelilla voitaisiin päästä niihin tuloksiin, joilla voidaan maailman kestävää kehitystä turvata.

Satu Hassi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Ed. Vilkunalle haluaisin vaan muistuttaa, että päästöt henkeä kohti ovat Kiinassa yksi viidesosa siitä, mitä Suomessa, niin että jotain suhteellisuudentajua nyt tähän keskusteluun eri maiden päästövelvoitteista.

Ministeri Pekkariselle vielä tästä päästökaupan alkujaosta: Olen hänen kanssaan samaa mieltä monesta asiasta, myös siitä, että kansallinen kilpailukyky on otettava huomioon alkujaossa. Mutta siitä olen eri mieltä, että mielestäni ei ole oikein jakaa sähköntuotannolle päästöoikeuksia tähän asti tuotettujen päästöjen suhteessa. Näinhän juuri palkitaan niitä, jotka ovat lepsuilleet päästövähennyksissä tähän mennessä, ja rangaistaan niitä, jotka ovat päästöjä jo aikaisemmin vähentäneet. Eli päästöoikeuksien alkujaossa energiantuotannon osalta pitäisi ottaa huomioon paitsi tähänastiset päästöt myöskin tuotantohistoria, tuotetut megawattitunnit, ja jonkinlaisen keskiarvon tähänastisista päästöistä ja tuotetuista megawattitunneista pitäisi olla päästöoikeuksien alkujaon perustana. Silloin palkittaisiin puhtaimpia ja myöskin kannustettaisiin voimakkaasti päästövähennyksiin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, ettei jää väärää käsitystä: Tämä alkujakohan perustuu siihen lähihistoriaan, joka sijoittuu vuosille 1998—2002. Näiltä vuosilta otetaan se historia, mitä näiden vuosien aikana on tapahtunut, ja 50 prosenttia siitä voidaan lukea hyväksi siinä tulevaisuudessa, joka alkaa 2005 ja päättyy, tämä ensimmäinen vaihe, vuoden 2007 loppuun, näiden kolmen ensimmäisen vuoden aika. Siis mennyt historia on otettu huomioon, ei kauemmaksi kuin vuoteen 1998 saakka. Kun oli tilaisuus käydä eri maiden alustavat suunnitelmat läpi, valtaosassa maita juuri tämä 1998 tai 2000 tai 2001—2002 ovat ne jaksot, joista tämä lähihistoria on otettu huomioon.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta teki yhdessä tämän ajankohtaiskeskustelualoitteen. Mielestäni tämä on kannattanut. Täällä on käytetty runsaasti yli 20 puheenvuoroa, ja kolme ministeriä on ollut täällä paikalla: ministeri Pekkarinen, ministeri Enestam ja ministeri Lehtomäki. Koko joukko entisiä ministereitä on ollut paikalla, jotka ovat käyttäneet ahkerasti puheenvuoroja. Muutamia asioita:

Bonnin kokoukseen ministeri Pekkarinen viittasi ja siihen, että myöskin parlamentin jäsenet, kansanedustajat, ovat osallistumassa 1.—4.6.2004 pidettävään kestävän energian konferenssiin, hyvin tärkeä asia. Johannesburgissahan EU ei saanut mukaan tätä aihepiiriä sitovalla tavalla, merkittävällä tavalla. Saksa on ollut tässä aloitteellinen, ja Suomi tällä tavalla tukee, osallistumalla tähän. Tietysti ympäristövaliokunta odottaa ja toivoo ja uskoo, arvoisa ministeri, myös hyvään yhteistyöhön KTM:n kanssa.

Kioton ensimmäisen kauden jälkeisestä ajasta on paljon puhuttu, ja mielestäni on todellakin jonkin verran ollut tietämättömyyttä. Toki nyt jo näissä copeissa, Conference of Parties, Kioton sopimuksen seurantakonferensseissa, on kiinnitetty huomiota Kioton ensimmäisen sopimuskauden jälkeiseen aikaan ja siihen, että sinne tulee mukaan nämä tällä hetkellä ilman sitoumusta olevat maat, esimerkiksi Kiina, Intia, Brasilia, Argentiina. Siis tällä tavalla tehdään jo työtä tämän hyväksi.

Koulutuksesta puhuttiin, muun muassa ed. Hemming. Totean, että esimerkiksi biologian ja maantiedon opettajat ovat hyvin aktiivisia tässä asiassa, nimenomaan välittämässä tietoa ilmastonmuutoksesta ja luomassa sitä asenteellista ja tiedollista pohjaa, mikä on tarpeen, jotta pystymme saavuttamaan Kioton tavoitteen ja yleensäkin tätä prosessia edistämään. Niin kuin todettu, Kioton tavoitteet ovat vasta alkua.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin viitata myös siihen, että Ilmastosopimuksen, Biodiversiteettisopimuksen, Aavikoitumissopimuksen keskinäistä koordinaatiota on syytä kehittää. Täällä on käytetty todella runsaasti hyviä puheenvuoroja.

Totean, että myöskin sellainen virkamies kuin Taisto Huimasalo, joka on seurannut tätä kokousta alusta alkaen, ansaitsee kiitoksen myös valiokunnan puolesta.