Täysistunnon pöytäkirja 27/2008 vp

PTK 27/2008 vp

27. KESKIVIIKKONA 26. MAALISKUUTA 2008 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009—2012

  jatkuu:

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kehyskaudella talouskasvua heikentää erityisesti väestön ikääntyminen ja siitä johtuva työvoiman tarjonnan väheneminen. Hallitus pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen vahvistamalla käytettävissä olevin keinoin työvoiman tarjontaa ja helpottamalla työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmaa. Tämä tapahtuu ensisijaisesti kannustamalla työurien pidentämiseen ja lisäämällä myös edellytyksiä työvoiman ammatilliselle ja alueelliselle liikkuvuudelle. Rakenteellista työttömyyttä pyritään alentamaan ja työllistymistä nopeuttamaan.

Julkisen talouden kestävyyden vahvistaminen on tärkeää tilanteessa, jossa väestön ikääntyminen aiheuttaa kasvavia menopaineita. Vakaan julkisen talouden turvaamisessa on avainasemassa vastuullinen vero- ja menopolitiikka sekä sitoutuminen tässä vaiheessa selkeään valtiontalouden ylijäämätavoitteeseen maltillisella kehysratkaisulla. Julkisen talouden tuottavuutta parantavilla toimilla, kuten valtion tuottavuusohjelmalla, mahdollistetaan resurssien uudelleenkohdentaminen talouskasvua tukien.

Erityisesti tuloveron kevennykset on mitoitettava ja ajoitettava niin, ettei vakaa suhdannekehitys vaarannu. Hallitus toteuttaa veronkevennysten niin sanotun puolivälitarkastelun. Laskelmiin sisältyvän oletuksen mukaan hallitusohjelman mukainen ansiotulon veronkevennys painottuu vuosiin 2009 ja 2010. Ainakin tällä hetkellä voidaan ennakoida, että tämä ajoitus saattaa osoittautua hyvinkin onnistuneeksi suhdannekehityksen näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman keskeiset veropoliittiset linjaukset on otettu huomioon veropohjien kehitysarvioissa. Tänä vuonna toteutuneiden ja toteutuvien perintö- ja lahjaveron kevennysten vaikutus näkyy verotuottoa alentavana täysimääräisesti vasta vuonna 2009. Keskeisin verotuottoon vaikuttava tekijä on perintöveroasteikon alarajan nostaminen, ei niinkään opposition jo etukäteen suurentelema yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdosten veronkevennys. Myös autoverotuksen muutos vähentää verotuottoa vasta vuonna 2009.

Elintarvikkeiden arvonlisäveroprosentin alentaminen 5 prosenttiyksiköllä toteutuu lokakuun alusta 2009 lähtien. Sen verotuottoa alentava vaikutus on puolen miljardin euron luokkaa. Se kohdistuu suhteellisesti vahvimmin pienituloiseen väestönosaan. Näyttää siltä, että ajoituskin sattuu lopulta varsin kohdalleen.

Kuntatalous vahvistui viime vuonna, ja vahvistuminen jatkuu edelleen tänä vuonna. Kuntatalous kuitenkin kiristyy kehyskauden loppua kohden, tällöin näet väestön ikääntyminen alkaa hidastaa verotulojen kasvua ja samanaikaisesti alkaa lisätä sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntää. Kuntien olisikin ajoissa omalta osaltaan varauduttava edellä kuvattuun kehitykseen, jota voi osaltaan vielä höystää suhdannetilanteen mahdollinen heikentyminen.

Arvoisa puhemies! Hallitus valmistelee kevään 2008 kuluessa uuden pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategian. Tämän strategian edellyttämiin kehyspäätöksen ylittäviin rahoitustarpeisiin luvataan ottaa kantaa ensi vuoden talousarvioesityksessä ja vuoden päästä annettavassa vuosien 2010—2013 kehyspäätöksessä. EU:n energia- ja ilmastopoliittiset linjanvedot merkitsevät suurta mahdollisuutta maaseudun energiaresurssien käytölle. Myönteinen kehitys edellyttää kuitenkin maaseudun energialähteet huomioon ottavia budjettiratkaisuja.

Kehysbudjetin myönteisiin kohtiin kuuluu perusväylänpidon rahoituksen kasvattaminen. Huomioon otetaan eritoten maallemme edelleen elintärkeän metsäteollisuuden tarpeet. Myös yksityisteiden valtionapua lisätään merkittävästi. Väheksyä ei voi myöskään kohta annettavaan liikennepoliittiseen selontekoon sisältyviä uusia väylähankkeita, olkoonkin, että Varsinais-Suomea koskevat hankkeet toteutetaan vasta hamassa tulevaisuudessa. Tärkeää kuitenkin on, että Valtatie 8:n Raisio—Nousiainen—Pori-osuus ja Turun ohikulkutien Piikkiö—Ravattula-osuuden nelikaistaistaminen ovat edes listoilla. Tärkeää on myös Uudenkaupungin meriväylän syventäminen, joka toteutetaan vielä tämän vaalikauden aikana. Se mahdollistaa lannoiteteollisuuden jatkumisen Uudessakaupungissa.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla merkittävintä on Kansallisen metsäohjelman saama lisärahoitus. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman Metson rahoitusta turvataan sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön kehyksessä, mitä sitäkin on pidettävä myönteisenä seikkana.

Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoitusvaje on sen sijaan edelleen merkittävä, olkoonkin, että tällä vaalikaudella budjettisiirrot Makeraan ovat olleet varsin huomattavat. Siirroissa ollut 15 vuoden tauko vuodesta 1990 vuoteen 2005 jätti kuitenkin pahan aukon Makeran mahdollisuuksiin.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Valaisen tässä omalta sektoriltani sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan asioita ja niistä nostan nyt keskeisimpänä esille apurahan saajien sosiaaliturvan, joka siis järjestetään nyt tehdyn päätöksen mukaisesti ensi vuoden alusta lukien.

Tässähän on tilanne ollut se, että meillä on ollut tällainen ryhmä, jolla ei ole sosiaaliturvaa. Nyt järjestetään siis eläketurva, tapaturmaturva ja sairausvakuutusturva taiteilijoille ja tieteentekijöille, juuri niille, joilta me toivomme tähän yhteiskuntaan luovaa panosta. Tämä on myöskin erittäin tärkeä tämmöinen signaali, että me haluamme tämän ryhmän panosta yhteiskunnan hyväksi. Sosiaaliturvaa koskevat esitykset apurahansaajien kohdalta on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä ennen kesää.

Tässä myöskin nostetaan verottoman apurahan ylärajaa siten, että se nousee nykyisestä noin 15 800:sta 18 300 euroon, jotta apurahan saajien käteenjäävä apurahan määrä ei vähenisi.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon kiinnitän huomiota, on perusturvan parannus. Nythän tässä tapahtuu erittäin merkittävä perusturvan parannus, kun katsotaan, mitä kehyksissä tapahtuu pienimmille äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoille sekä sairauspäivärahan vähimmäistasolle ja kuntoutusrahan vähimmäismääräiselle tasolle. Kaikkiaan tähän perusturvaosioon, josta nyt puhun, tulee vuositasolla 40 miljoonan euron korotukset. Nämä 40 miljoonan euron korotukset ovat erittäin merkittävät. Tässä ovat kysymyksessä kaikkein pienituloisimmat ihmiset, ne, joilla ei ole tuloja tai hyvin vähäiset tulot, ja heidän vähimmäisturvaansa halutaan nyt nostaa. Näitä ei saatu viime hallituskaudella läpi tässä muodossa, ja olen iloinen, että nyt saadaan. Tämmöinen sosiaalinen panos on tässä nyt kysymyksessä näitten henkilöitten osalta. Pidän tätä erittäin merkittävänä perusturvan osalta, kuten sanottu.

Sitten myöskin nostan täältä kehyksistä esille tämän isyysvapaan pidennyksen kahdella viikolla vuonna 2010. Sehän lisää päivärahamenoja 23 miljoonaa euroa vuonna 2010 ja seuraavina vuosina 35 miljoonaa euroa. Valtion lisämenot ovat noin miljoona euroa vuodessa. Tämä on perhepoliittinen asia, jonka myöskin haluan eduskunnan täällä nostavan esille ja tiedostavan. Näitä ei tule oikein täällä kaikkien tiehankkeitten lomassa esille, näitä sosiaaliturvan parannuksia, joita myöskin sisältyy kehyksiin kosolti.

Myöskin työmarkkinatuen ylläpitokorvaukseen tulee pieni korotus. Sen kustannusvaikutus on 6,5 miljoonaa euroa vuosittain, joten vaikka sekään ei ole yksilötasolla iso, niin se on kuitenkin täällä kehystasolla suuri.

Paitsi että kehyksissä on merkittäviä infrastruktuuripanostuksia, siellä on myöskin merkittäviä sosiaalipoliittisia panostuksia. Näitä tullaan tässä kehyskautena sitten huomaamaan.

Sitten on myöskin tietysti tällaisia järjestelmämuutoksia, niin kuin elatustuen siirtyminen kunnilta Kelalle. Sehän on selkeä järjestelmämuutos, ja uskon, että se on aivan paikallaan. Hammaslääkäripalkkioitten nostaminen sairausvakuutuksessa on ollut jo aiemmin esillä, mutta ansaitsee tulla mainituksi vielä nytkin.

Tässä, arvoisa puhemies, muutamia asioita, jotka haluan nostaa tänne keskusteluun, että myöskin sosiaalipolitiikkaa tässä salissa puhuttaisiin silloin, kun kehyksiä käsitellään.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä apurahataiteilijoille ja tutkijoille tuleva sosiaaliturva on todella merkittävä parannus. Täällä on käyty viime päivinäkin vilkasta keskustelua yliopistolaitoksen kehittämisestä, ja kyllä yksi tärkeä osa siinä on juuri tämä tutkijan uran houkuttelevuuden parantaminen, ja siihen tämä sosiaaliturvan järjestäminen nyt kyllä tuo todella merkittävän parannuksen.

Toinen iso asia, jonka ministeri otti esiin, on se, että lopultakin pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat saadaan nostettua työmarkkinatuen tasolle ensi vuoden alusta. On ollut aivan oikeustajun vastaista, että ne ovat olleet näin alhaisella tasolla, että edes työmarkkinatuen tasoa ei ole saavuttanut silloin, kun on ollut esimerkiksi äitiyspäivärahalla.

Ministeri nosti esiin myös isyysvapaan pidentämisen kahdella viikolla vuodesta 2010 alkaen. Uskotteko, että se on nyt riittävä ele siihen, että saataisiin miehet, isät, nykyistä enemmän käyttämään vanhempainvapaata ja osallistumaan lapsen hoitoon jo pienestä pitäen? Suomessa on edelleen vallalla trendi, että isät käyttävät vain muutaman prosentin kaiken kaikkiaan tästä vanhempainvapaasta, ja se lisää sitten kotitöiden kasautumista edelleen erityisesti äitien harteille.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi täytyy kiittää ministeri Hyssälää, että hän on kaikista kiireistä huolimatta tullut tänne saliin ja tuonut sekä näitä ministeriön että omia näkemyksiään esille muun muassa perusturvan parannuksesta. Taitelijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan parannushanke ja sen toteuttaminen on äärettömän tärkeää, koska he ovat väliinputoajia olleet tähän saakka.

Mutta minä kysyisin tästä perusturvaparannuksesta, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahasta: Kuinka suurta ihmisjoukkoa tämä koskee tosiasiassa, ja millä tavalla ilmenee tämä kokonaissatsaus perusturvan parannukseen noin euromäärissä kokonaisuutena? Mihin summiin se asettuu, eli kuinka paljon tähän sosiaaliturvaan ylipäätään on laitettu eläkkeiden ja muiden osalta?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin myös osaltani kiittää ministeri Hyssälää tästä, että tällaisia parannuksia on tällä kertaa nyt saatu. Tutkijoitten ja taitelijoitten apuraha-asia on aivan erinomainen asia. Siitä on tässä salissa käyty keskustelua eilisenkin päivän aikana pitkään ja sitä on kiitelty monella lailla. Se on erinomaisen hyvä, että se nyt vihdoinkin saatiin tähän mukaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt kun ministeri Hyssälä, sosiaaliministeri, on paikalla ja hän ansiokkaasti tuossa toi esille perusturvan parantamista tällä kehyskaudella, oliko se peräti 40 miljoonalla eurolla vuodessa, niin se on erittäin hyvä saavutus ministeriltä näissä vaikeissa, haasteellisissa neuvotteluissa.

Mutta haluan kuitenkin nostaa esille omaishoitaja-asian, josta on paljon puhuttu kaikkina aikoina ja viime vuosina erittäin paljon. Suomessa yhä useampi hoitaa ikääntynyttä, vammaista läheistään. Todellisuudessa omaishoitajia on satojatuhansia Suomessa, mutta vain kolmisenkymmentätuhatta heistä on omaishoidon piirissä. Nythän tehdään selvitystyötä ministeriön aloitteesta, että omaishoidon tuki siirtyisi kokonaan Kelalle, eikö näin? (Puhemies: Minuutti!) Kysyisin nyt ministeriltä, missä vaiheessa tämä selvitystyö on.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä kiittää ministeriä siitä aktiivisuudesta, millä hän on hoitanut apurahansaajien sosiaalipakettia. Se on merkittävä asia Suomessa. Se on virstanpylväs, että sitä ei nipistetä sieltä itse apurahoista, vaan se maksetaan päälle. Ymmärsin, että 2,7 miljoonaa on varattu ensi vuodelle siihen.

Joku tietysti ajattelisi, että itse taiteilijana puhun taiteilijoista mielelläni. Kun en ole itse apurahataiteilija — en ole koskaan apurahoja saanut — en siinä mielessä halua korostaa taiteilijan roolia, vaan myös tutkijoiden asemaa. Se on erittäin tärkeää, koska monet tutkijat ovat tällä hetkellä projekteissa ja sitten, kun se projekti loppuu, he ovat melkein toimeentulotuen varassa. Näkisin hyvin suurena asiana myös tämän puolen. Totta kai myös taiteilijoiden aseman, se on hyvin tärkeää. Meillä tehdään paljon semmoista taidetta, jota ei kansan karttuisasta kädestä voi rahoittaa, vaan siinä täytyy tulla myös valtion mukaan. Nyt saadaan tämä todella polttava ongelma korjattua. (Puhemies: Minuutti!) Täytyy sanoa, että vaadittiin keskustalainen ministeri ajamaan tämä asia.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä erittäin hyvin toi esille näitä asioita ja totesi, että edellisellä hallituskaudella ei näistä montaa asiaa saatu eteenpäin. Tietysti on mukavaa, että olemme löytäneet toisemme ja näin saamme näitä merkittäviä asioita eteenpäin vietyä hyvässä yhteishengessä.

Ministeri kun on paikalla ja nyt täältä takarivistäkin helpommin ääneen pääsee, niin täällä kerrotaan, että kunnille maksettavat sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet kasvavat kehyskaudella yhteensä 208 miljoonaa euroa. Kysyisin ministeriltä: Kuinka tulemme pärjäämään tulevaisuudessa tämän ikärakenteen muutoksen kanssa? Kuinka paljon tulemme tarvitsemaan lisää vielä, jos aikajänne on 5:stä 10:een vuotta?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan lyhyesti kysymyksiin, joita täällä esitettiin.

Ensinnäkin apurahansaajien sosiaaliturvasta unohdin sanoa, että myöskin työttömyysturvaan haimme mallin. Uskon, että se on ihan toteuttamiskelpoinen, koska kyllä työttömyysturvan ansaitsevat myöskin apurahansaajat johtuen juuri siitä, mitä tapahtuu, kun se pätkä päättyy ja tippuu tyhjän päälle.

Mitä sitten tulee isyysvapaaseen, onko se riittävä saamaan isät jäämään hoitovapaalle, niin tässä nyt toteutetaan hallitusohjelman mukainen kirjaus. Sitä, onko se riittävä, niin askel kerrallaanhan näissä asioissa mennään eteenpäin, mutta tämä on täysin hallitusohjelman mukainen.

Sitten, kuinka suurta joukkoa tämä koskee. Ihan en valitettavasti tiedä, kuinka suurta joukkoa asia koskee tällä hetkellä. Tämähän tietenkin vaihtelee myöskin, tämä pienimmän perusturvan varassa olevien määrä. Mutta se, että se on yli 150 euroa kuukaudessa tämä korotus, hakee kyllä vertaistaan suomalaisen sosiaaliturvan historiassa, tulonsiirtojen historiassa tai missä tahansa, mikä liittyy sosiaalipolitiikkaan, sosiaaliturvaan. Minusta tämä on kyllä merkittävä saavutus. Minä haluan korostaa sitä, että tämä on merkittävä saavutus tältä hallitukselta, että tähän on pystytty.

Tämähän ei ole ainoa perusturvan parannus, vaan tietenkin kansaneläkkeet ovat myös perusturvaa. Ne ovat ainoa perusturva, ainoa pienin tulolähde niille, jotka ovat pelkän kansaneläkkeen varassa. Ja kuten tiedätte, tällä vaalikaudella saatiin myöskin siihen historiallinen korotus tämän vuoden alusta. Se, että se on useimmille noussut sen 40 euroa ja sitten indeksien kanssa yli, on myöskin huomattu eläkeläisten piirissä, missä kansanedustajat ovat liikkuneet, ja pantu tyytyväisenä merkille. Juuri tänään tuli viesti veteraanilta, jonka eläke oli noussut yli 70 euroa kuukaudessa, ja hän oli siitä kiitollinen. Eihän se tietenkään satoja euroja ole, mutta minä sanon, että se on erittäin hyvä askel, erittäin hyvä suunta. Onhan se merkittävä summa, yli 70 euroa kuukaudessa.

Mitä tulee tähän omaishoidon tukeen, niin tuki sinänsä kuuluu ministeri Risikon toimialaan, mutta se, siirretäänkö sitä Kelalle, on juuri selvityksessä tämän Sata-komitean tiimoilla. Itse toivon, että se voitaisiin siirtää Kelalle.

Sitten ikärakenteen muutos, arvoisa puhemies. Täällä oli erittäin hyvä kysymys tästä. Tämähän on juuri se tämän hallituskauden keskeisin teema, joka kaikkia näitä sosiaali- ja terveysministeriönkin hankkeita, joista minä olen kertonut, siivittää. Taustalla on se ikärakenteen muutos. Valmistaudumme siihen, kun suuret ikäluokat ovat hoito- ja hoivavaiheessa; silloin meillä on pienemmät veronmaksajaikäluokat ja ehkä maailmakin vähän toisen näköinen. Siihen näillä uudistuksilla tähtäämme.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden järkevän hoidon kannalta kehysmenettely on perusteltu. Vuosien 2009—2012 kehys noudattaa hallitusohjelmassa sovittua menolinjaa. Valtionvelan lyhentämistä jatketaan koko vaalikauden pitkäjänteisesti. Hyvinä aikoina on velkoja lyhennettävä määrätietoisesti, meneehän vuosittain velan korkoihin yli 2 miljardia euroa. Opposition esittämät menolisäykset olisivat valtiontalouden hoidon kannalta tuhoisia, koska nopeasti valtio joutuisi tilanteeseen, jossa velan maksusta ajauduttaisiin velan ottoon. Se olisi hyvän talouskasvun aikana pahin mahdollinen virhe.

Metsäteollisuuden toimintaedellytysten kannalta nyt esitetty kehys antaa lisää määrärahoja tärkeisiin tie- ja ratahankkeisiin eli metsäteollisuuden kannalta tärkeiden hankkeiden toteuttamiseen, ja näitä rahoja ei valitettavasti aikaisempien vuosien budjeteista ole löytynyt. Esko Ahon työryhmän tekemät esitykset tierahojen lisäämiseksi toteutuvat kehyskaudella yhteensä 225 miljoonalla eurolla. Lakkautusuhkan alla olleet Joensuu—Ilomantsi-, Porokylä—Vuokatti- ja Äänekoski—Haapajärvi-radat korjataan vihdoinkin ja puunkuljetuksille luodaan paremmat olosuhteet näille alueille.

Yksityisteiden rahoitukseen tulee myös lisäpotti, joka kuitenkaan ei ole vielä riittävä tiestön kunnon kohentamiseksi. Yleisessä käytössä olevien yksityisteiden hoitokustannuksia ei saa kaataa yksityisten ihmisten vastuulle. Olisi välttämätöntä harkita nopeasti paluuta menettelyyn, jossa valtio rahoittaa avustuksellaan myös yksityisteiden hoitoa nykyisten peruskorjauskustannusten lisäksi. Näinhän tehtiin aina vuoteen 1995 saakka. Nykyisin rahoitetaan pelkästään harvoin tehtävää peruskorjausta. Vuosittaiset hoitokulut jäävät tieosakkaiden vastuulle. Millä perusteella julkisessa käytössä oleva alue jätetään pelkästään yksityisten käyttäjien maksettavaksi? Yksityisteillä on puuhuollon kannalta ratkaisevin merkitys. Lähes jokainen hakattu puutavaramotti lähtee kohti jalostuslaitosta aina yksityistien varrelta.

Tulevalle kehyskaudelle metsätalouden linjaukset ja toiminnan tavoitteet on kirjattu Kansalliseen metsäohjelmaan. Kehyskaudelle varataan 107 miljoonaa euroa metsäohjelman toteuttamiseen, mikä on omalta osaltaan hyvä palvelemaan kotimaisen puun saamista markkinoille. Metsäteollisuuden toimintaedellytysten parantaminen vaatii vielä monia toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen tarvitaan jatkossa nykyistä enemmän rahoitusta myös valtion budjeteissa.

Arvoisa herra puhemies! Metsien ensiharvennusten jouduttamiseksi suunnitellut verohelpotukset pitää toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Kansallisesti tärkeä päätös ei saa jäädä Euroopan unionin toivottoman raskaan byrokratian rattaisiin, vaan on aktiivisesti haettava keinoa vaikean ongelman ratkaisemiseksi. Aikanaan ensiharvennusvähennyksenä tunnettu verohuojennus pinta-alaverotuksen aikana oli toimiva ratkaisu jo silloin. Sen esimerkin pohjalta kannattaa toimia nytkin myyntiverotuksen aikana.

Herra puhemies! Yliopistojen rahoituksesta on huolehdittu nyt esitetyssä valtiontalouden kehyksessä. Lisäys aiemmissa hallituksen päätöksissä oli 80 miljoonaa euroa, ja uusi kehys jatkaa samalla linjalla.

Innovaatioyliopiston perustaminen on iso uudistus koko yliopistojemme historian aikana. Hallituksen esityksen mukaan innovaatioyliopiston säätiövarallisuuden luomiseksi on määrärahaa vuoteen 2010 mennessä yhteensä 500 miljoonaa euroa, jos yksityisten rahoittajien osuutta saadaan kokoon samaan aikaan vähintään 200 miljoonaa euroa. Uudessa tilanteessa on välttämätöntä, että maakuntien yliopistojen toiminnan edellytyksistä pidetään koko ajan huoli ja innovaatioyliopisto saa oman osuutensa niin, ettei heikennetä maakuntien tilannetta. Sellaista uhkaa ei nyt ole, mutta asia on syytä kirjata huolella ennen innovaatioyliopiston aloittamista, jottei seuraavalla vaalikaudella muuteta aiemmin sovittua käytäntöä jonkin osapuolen vahingoksi.

Herra puhemies! Veronkevennysten viisasta ajoittamista jatketaan myös tulevalla kehyskaudella. Vaalikauden jälkipuoliskolle sovitut tuloveron kevennykset pitää toteuttaa suhdannetilanteet tunnistaen, jotta kotimaista kysyntää lisäämällä voidaan korvata kansainvälisten markkinoiden heilahteluja tehokkaasti. Viime vuosien vakaasta talouskasvusta huolimatta on inflaatio edelleen taloutemme uhka, mikä pitää ottaa vakavasti joka hetki.

Ruuan arvonlisäveroa sovittiin alennettavaksi 1.10.2009 alkaen. Jos kustannusnousua halutaan aktiivisesti hillitä, on harkittava tuon tehdyn päätöksen aikaistamista.

Työttömyyden laskeminen on ollut nopeaa viime vuoden aikana. Nyt työttömyysaste on 6,8 prosenttia ja työllisiä on yli 100 000 enemmän kuin vuosi sitten. Alueellisia eroja työllisyydessä on edelleen paljon, ja hallituksen toimia tulee edelleen tehostaa, jotta myös työttömyyttä saadaan alas maaseutukunnissa.

Hallituksen kehysesityksessä vuosille 2009—2012 on lisätty määrärahoja ammatillisen koulutuksen kohentamiseksi, jotta työvoimaa saadaan koulutettua mahdollisimman paljon työmarkkinoiden tarpeet huomioiden.

Nuorisotyöttömyyden lasku viime aikoina on hyvä esimerkki viime aikoina tehdyistä toimenpiteistä ja niiden toimivuudesta. Erityistä huomiota on jatkossakin kiinnitettävä nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Lisättyjä ammatillisen koulutuksen määrärahoja pitää suunnata näille erityisryhmille.

Herra puhemies! Liikenneministeriön esitys tulevista väylärakennushankkeista on hyvä toimenpide. Se luo pitkäjänteisyyttä liikenneyhteyksien kehittämiseen. Tarkemmin hankekohtaisesti voidaan asiaa tarkastella liikennepoliittisen selonteon yhteydessä jo ensi viikolla.

Viime vuosien hankkeiden kustannukset ovat kohonneet niin, että kustannusarvioiden ylitykset syövät määrärahoja muilta hankkeilta. Kehyskauden hyvällä suunnittelulla on tavoitteena huomioida eri maakuntien tarpeet ja hillitä tienrakennusmarkkinoiden kustannusnousua.

Suurista investoinneista huolimatta perustienpidon rahoitus jää edelleen kaipaamaan pysyvää vuosittaista rahoitusta. Ilman perustienpidon omaa kiinteää pakettia olemme edelleen tilanteessa, jossa suuret hankkeet syövät perustienpidon ja myös radanpidon vuosittain tarvitsemat määrärahat. Aikaisemmilta vuosilta on tähän saakka kasautunut noin puolentoista miljardin euron arvoinen hoitovaje, jonka seurauksista muun muassa metsäteollisuus parhaillaan kärsii.

Arvoisa puhemies! Jo monen vaalikauden ajalta on vajetta kertynyt, joten syyllisten etsintä tässä salissa ei auta yhtään. Niin kauan kuin hyväksymme tämän tilanteen jatkumisen, joudumme kestämään myös sen seuraukset. Vaikka tämän vaalikauden kehys on tiukka, toivon, että eduskunta ottaa perustienpidon rahoitusvajeen vakavasti ja ensi viikolla alkavassa liikennepoliittisen selonteon käsittelyssä määrittelee kiinteän määrärahan seuraaviin talousarvioihin. Vaikka uudet liikenneväylät ovatkin välttämättömiä, on huolehdittava myös aikaisemmin rakennetuista.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä oli äsken, hetki sitten, hankalaa kuunnella täällä ainoana opposition kansanedustajana tätä keskinäistä kehua, mitä täällä hallituspuolueen edustajat ja ministeri tekivät, (Ed. Alatalo: Aiheesta!) mutta onneksi tänne nyt sitten ymmärsi tulla mukaan kuulolle muutama muukin toveri.

Arvoisa puhemies! Maamme sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat vedonneet eduskuntaan asiakasmaksujen korotusten hillitsemiseksi. Kuitenkin sinivihreä hallitus on nostamassa sosiaali- ja terveydenhoidon maksuja keskimäärin 17 prosentilla ensi elokuun alusta lukien. Maksujen nosto kohdentuu niihin kansalaisiin, jotka ovat hoidon ja terveyspalvelujen tarpeessa, siis lapsiperheisiin, pitkäaikaissairaisiin, vammaisiin ja vanhuksiin, ei terveisiin ja hyvätuloisiin, jotka eivät ole palvelujen tarpeessa. Tämäkö on sitä vauraan maan kansalaisten tasavertaisuutta?

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen mukaan maastamme löytyy yli 10 000 kotitaloutta, joiden tuloista lähes puolet kuluu terveydenhoidon asiakasmaksuihin. Jo tänä päivänä monet eläkeläiset jättävät noudattamatta lääkärin ohjeita lääkkeiden ottamisessa, kun rahat eivät riitä niiden ostamiseen. Kun lääkitys hoidetaan huonosti, terveydentila heikentyy ja hoidon tarve lisääntyy ja yhteiskunnan hoitolasku kasvaa. Voi vain ennustaa, että maksukorotusten jälkeen tähän tilanteeseen joutuu yhä useampi paljon sairastava. Vaikka hallituksen tarkoituksena maksuja korottamalla on lisätä palvelujen kustannusvastaavuutta, lopputulos on, että yhteiskunnan hoitolasku kasvaa. Tähänkö hallitus maksujen korotuksillaan pyrkii?

Yli puolet terveyskeskuksista potee lääkäripulaa. Erikoissairaanhoidon jonot ovat alkaneet jälleen pidentyä. Jokaiselle suomalaiselle pitää turvata tasa-arvoinen oikeus terveydenhoitoon ja hammaslääkäripalveluihin. Muun muassa Itä-Suomen lääninhallitus on esittänyt Kuopion yliopiston hammaslääkärikoulutuksen aloittamista, koska hammaslääkäritilanne on jatkuvasti heikentynyt erityisesti Itä-Suomessa. Julkisista viroista on jo neljännes täyttämättä, eikä yksityissektorikaan voi tarjota riittävästi palveluja, koska myös sinne on vaikea saada työntekijöitä.

Lapsiperheet ovat ajautuneet yhä tukalampaan taloudelliseen tilanteeseen. Päivähoitomaksut ovat nousemassa voimakkaasti. Kahden lapsen perhe joutuu päivähoitomaksujen ylimpään maksuluokkaan jo 4 500 euron yhteenlasketuilla tuloilla. Perheen päivähoitolasku kasvaa 700 eurolla vuodessa eli lähes 60 eurolla kuukaudessa. Asumisen hinta on kallistunut, kallistuu edelleen. Ruuan hinta on nousussa. Lapset sairastavat paljon, ja terveyskeskusmaksuja ja lääkkeiden hintoja korotetaan. Lapsiperheiden tilanne heikentyy entisestään. Lapsiperheiden ahdinko on ollut pitkään tiedossa. Näiden perheiden ostovoimaa parantavat esitykset eivät paranna perheiden asemaa, kun otetaan huomioon maksujen korotukset toisaalla.

Vanhustenpalveluja pitää olla tasa-arvoisesti saatavilla kaikissa maamme kunnissa. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi jokin aika sitten uudet vanhustenhuollon suositukset. Tavoitteena on edelleen vähentää vanhusten laitoshoitopaikkoja ja lisätä kotihoitoa. Avohoidon lisääminen työntää käytännössä vastuun vanhusten selviämisestä omaisten ja läheisten harteille. Omaishoidon tuki on tärkeä keino helpottaa omaishoitajan taakkaa, mutta riittämätön. Vielä vuosi sitten nykyiset hallituspuolueet lupailivat eduskuntavaalien alla parannuksia erityisesti vanhustenhuoltoon. Hallitusohjelmassa luvattiin lisätä kuntien rahoitusta palvelujen järjestämiseksi. Lupauksia ei kuitenkaan pidetä tulevien vuosien aikana. Merkittäviä uusia panostuksia vanhustenhoidon valtionosuuksiin ei ole tulossa.

Meillä Suomessa on pidetty arvokkaana asiana etujen ja palvelujen universaalisuutta. Esimerkiksi lapsilisiä maksetaan kaikille, myös suurituloisille, jotta kaikki kansalaiset saisivat veroilleen vastiketta ja jotta ei synnytettäisi kahden kerroksen yhteiskuntaa. Vanhustenhoidossa on ajauduttu tilanteeseen, jossa nämä periaatteet on murrettu. Vanhukset joutuvat elämään kahden kerroksen yhteiskunnassa, halusivat he sitä tai eivät. Tälle huolestuttavalle kehitykselle ei näy loppua tulevien vuosien aikana, päinvastoin: julkisen sektorin kustannusten nousua rangaistaan aiempaa rankemmilla tuottavuustavoitteilla. Hallituksen toimet toisaalla edistävät yksityisten vanhustenpalvelujen kasvua. Kahden kerroksen vanhustenhuolto kehittyy ja lisääntyy edelleen.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä valtiontalouden menokehysmenettely otettiin käyttöön toissa vaalikaudella, ja tämä on osoittanut kyllä toimivuutensa nimenomaan talouspolitiikan suunnittelussa. Hyvä näin.

Herra puhemies! Puhun nyt tässä puheenvuorossani lähinnä kahdesta asiasta eli poliisitoimesta ja väyläinvestoinneista.

Suomessa on suhteellisesti Länsi-Euroopan pienimmät poliisivoimat. Jo vuosien ajan poliisilla on ollut vaikeuksia täyttää tarvittavia virkoja nimenomaan rahapulan vuoksi. Siksi tässä kehysesityksessä erinomainen asia onkin se, että nyt on päätetty, että kenttätyössä toimivien poliisien määrä pidetään vähintään vuoden 2007 tasolla. Samassa yhteydessä myöskin valtion tuottavuusohjelman tavoitteet poliisin osalta on arvioitava uudessa valossa. Erityisesti on nyt pidettävä huoli siitä, ettei tuottavuusohjelma vähennä jo entisestään liian vähissä olevaa poliisin kenttähenkilöstöä. Hallituksen nyt esittämät panostukset poliisitoimeen ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta vältytään poliisin massatyöttömyydeltä — näin voisi sanoa tässä yhteydessä, kun poliiseja Suomessa on vain reilu 7 000 ja heistä näyttäisi tällä hetkellä olevan työttömänä jopa satoja. Samassa yhteydessä voidaan turvata myös se, että poliisikoulutukseen tulevaisuudessakin hakeutuu riittävästi nuoria.

Viime syksynähän eduskunta lisäsi hallituksen talousarvioesitykseen nähden poliisin määrärahoja 3,9 miljoonalla eurolla tälle vuodelle siis, mutta siitä huolimatta tänäkin vuonna poliisin määrärahavajetta joudutaan korjaamaan lisäbudjetilla. Tällainen poliisitoimen rahoitus on jatkunut oikeastaan jo vuosikymmenten ajan. Tehdyssä kehyspäätösesityksessä onkin nyt erinomaista se, ettei tästä eteenpäin poliisin määrärahoja jouduttaisi vuodesta toiseen korjaamaan aina lisäbudjeteilla. Poliisin toimintaedellytysten turvaamiseksi ja nyt työttömänä olevien poliisien palkkaamiseksi lisätään 35 miljoonaa euroa budjettikaudella 2009—2012. Tällä rahoituksella kyetään todennäköisesti työllistämään lähes kaikki nyt koulutetut mutta työttömänä olevat poliisit. Virkoja on itse asiassa auki kyllä enemmänkin kuin poliiseja on koulutettuna. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, että määrärahat todellakin käytetään siihen, mihin ne nyt on tarkoitettu, eli kenttähenkilöstön palkkaamiseen. Nyt tehdyillä rahoituspäätöksillä kyetään turvaamaan poliisille joka tapauksessa tähänastista pitkäjänteisemmät toimintaedellytykset.

On hyvä, että ministeriö on asettanut työryhmän selvittämään poliisin henkilöstötarpeita pitemmällä aikajänteellä, ja samassa yhteydessä arvioidaan poliisin toimintaympäristöä jopa vuoteen 2020 asti. Sisäisen turvallisuuden kehittämistä tullaan yhä enemmän tekemään eri hallinnonalojen yhteistyönä. Kaikilla näillä toimenpiteillä toivottavasti voidaan turvata poliisin toimintaedellytykset ja kansalaisten turvallisuus sekä voidaan myös säilyttää arvostus ja luottamus poliisin työtä kohtaan.

Herra puhemies! Tieliikenne on Suomessa kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Teiden kunnossapitoon ja uudistamiseen varatut määrärahat ovat vuosien ajan olleet aina riittämättömät. Tästä syystä tiestön kunto on paikoin jo luvattoman huono. Se vaarantaa liikenneturvallisuutta ja haittaa elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan toimintaa. Hallitusohjelman tavoitteitten mukaisesti liikenneväylien kunnon parantamiseen suunnataan nyt varoja huomattavasti viime vuosia enemmän. On sovittu jopa historiallisen suuresta väyläpaketista, jossa on enemmän uusia liikenneinvestointeja kuin koskaan aikaisemmin. Vuosikausia perustienpidon rahoitus on ollut aina riittämätöntä. Nyt sovitussa väyläpaketissa moni esimerkiksi Varsinais-Suomessa merkittävä tiehanke tullaan toteuttamaan. Erittäin tärkeätä on, että Valtatie 8:n parantaminen nelikaistaiseksi saadaan nyt käyntiin. Myöskin Turun ohikulkutien nelikaistaistaminen Hämeentien ja Kirismäen välillä on toteutettava. Kiitoksen aihe on myöskin Uudenkaupungin väylän syventäminen, joka tullaan toteuttamaan vielä tällä vaalikaudella. Tämä varmistaa lannoitetuotannon säilymisen Suomessa myös tulevaisuudessa.

Herra puhemies! Kulunut talvi on koetellut erityisesti Etelä-Suomen alempiasteista tiestöä. Käytännössä täällä Etelä-Suomessa kelirikko on jatkunut oikeastaan syksystä saakka. Tämä on yksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma pysyvä muutos, joka on otettava huomioon päätöksenteossa. Tähän saakka alempiasteiselle tieverkolle on jaettu määrärahoja suhteellisen tasaisesti tiettyjen asteikkojen mukaan koko maahan. Pohjoisemmassa Suomessa kuitenkin esimerkiksi kuluneena talvena tiet ovat jäätyneet kunnolla eivätkä tarvitse niin paljon kelirikon vaatimaa kunnossapitoa kuin täällä etelässä. Jatkossa tämä olisi otettava huomioon ja eteläisen Suomen tiestölle olisi ohjattava suhteessa nykyistä enemmän kunnossapitorahoja.

Yksityisteillä on keskeinen merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle sekä maa- ja metsäta-louden tehokkaalle hoitamiselle. Yksityisteiden kunnostamiseen suunnatut avustukset ovatkin vuosikausia olleet myöskin tämän salin keskustelujen aihe. Tulevalle vuodelle esitetyssä kehyksessä onkin lisätty yksityistiemäärärahoja 4 miljoonalla eurolla, ja vähintään samasta tasosta on pidettävä kiinni jatkossakin.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Meillä on käsittelyssä Vanhasen kakkoshallituksen selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009—2012. Luonnollisesti selonteko on laadittu niin, että hallitusohjelma toteutuisi tällä vaalikaudella lähes sellaisenaan. Kokemus osoittaa, että nykyisen neljän vuoden enemmistöhallitusjärjestelmän mukaisesti hallitusohjelmat ovat toteutuneet hallituksista riippumatta lähes sellaisinaan, ainakin kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Tolkuttomassa valtionyhtiöpolitiikassa Kemiran ison osan myynti eli käytännössä lähes ilmainen lahjoitus ruotsalaiselle huijariryppäälle vedettiin pois eduskunnasta Kemianliiton asiatietojen pohjalta. Toinen poikkeus on ollut terveydenhuollolle vakava. Nykyisestä hallituksesta ei vielä tiedä, mutta aiemmat ovat käytännössä tuplanneet hallitusohjelmiensa tuloveroalennukset suurituloisille, jolloin kuntien mahdollisuudet järjestää julkisia palveluita ovat olleet ongelmallisia.

Kehysselonteko jatkaa aiempien hallitusten piittaamatonta virttä eikä siten ota todesta kuntien nykyistä talousahdinkoa eikä niiden mahdollisuuksia järjestää hyviä palveluja kuntalaisille. Itse asiassa valtio eli käytännössä eduskunnan enemmistö ummistaa silmänsä kuntatalouden kehitykselle. Kuntien velkamäärä on kaksinkertaistunut vuosina 2000—2005, ja velkamäärän on arvioitu lisääntyvän vielä tällä kehyskaudella 2 miljardia euroa. Onkin kysyttävä suoraan, miten hallitus luulee yhä vain velkaantuvien kuntien selviytyvän eduskunnan koko 2000-luvun niille sälyttämien uusien tehtävien hoidosta. Kansallinen terveysprojekti, hoitotakuu ja nyt kunta- ja palvelurakenneuudistus on määrätty kuntien toteutettaviksi vajavaisin valtionosuuksin. Näihin hankkeisiinhan ryhdyttiin vain siksi, että potilaiden hoidon saannissa oli ongelmia eivätkä kunnat selvinneet perustuslainkin edellyttämistä palveluvelvoitteistaan.

12.1.2007 nähtiin eduskunnan äänestyksessä se, ettei aiempien hallitusten tapaan Vanhasen ykköshallituksellakaan ollut ymmärtämystä kuntien talousahdinkoon. Itse ehdotin, että Paras-lain 11 §:stä poistettaisiin 4 momentti eli "tässä laissa tarkoitettu uudistus ei muuta valtion ja kuntien kustannusten jakoa" ja että eri momentissa mainittaisiin taasen "valtionosuusjärjestelmän uudistamisen tavoitteena on kuntien rahoitusvajeen poistaminen ja valtion rahoitusosuuden lisääminen kuntien palvelutuotannon turvaamiseksi". Esitys kaatui äänin 134—40, jolloin oppositiossa ollut kokoomus ehkä jo hallitusvastuuta odottaen muutamaa naiskansanedustajaa lukuun ottamatta tukikin hallitusta.

Herra puhemies! Kuntatalouden rokottamisessa Vanhasen kakkoshallitus jatkaa vaikeasti ymmärrettävällä tavalla edeltäjänsä linjaa. Viime kaudella hallitus vaati kaikissa kuntatalousesityksissään, etteivät kuntien toimintamenot saa nousta edes 4:ää prosenttia, vaikka ainakin kaikki hallintovaliokunnan jäsenet tiesivät jokaisen kunnan toimintamenojen nousseen vähintään 5 prosenttia. Nyt kehysselonteossa kuntien verotulojen ja valtionosuuksien arvioidaan nousevan keskimäärin 4,5 prosenttia. Kun kuntien toimintamenojen arvioidaan nousevan keskimäärin 5,1 prosenttia, ei ole vaikea päätellä, että kuntien palvelutarjonnassa on jatkossakin vaikeuksia. Tuolla 5,1 prosentin menokasvulla kuntien peruspalvelubudjetin valtionosuuksista jää vuoteen 2012 asti puuttumaan 1 075 miljoonaa euroa, millä määrällä eduskunnan tulisi korottaa selonteon valtionosuutta kunnille. Luulen lisäksi, ettei kuntien menoarvioissa ole otettu huomioon täysimääräisesti henkilöstön palkkauksen korotustarpeita, välttämättömiä investointeja eikä väistämättömiä kiinteistökannan remonttitarpeita. Niinpä voimme odottaa saavamme hyvän työnantajan tarjoamia palveluja vasta seuraavan hallituksen aikana.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri Hyssälä toivoi, että myöskin hänen hallinnonalansa asiat olisivat keskustelussa silloin, kun kehyksistä puhutaan, ja se on aivan luonnollista, että näin pitääkin olla, se on tosiasia koko tässä meidän valtion budjetissa ja taloudellisissa reunuksissa. Se, missä toivon, että tulevaisuudessa tämän hallinnonalan asiat tulevat voimakkaasti ja mahdollisimman nopeasti esiin, on sosiaaliturvauudistus, jota käsitykseni mukaan työryhmissä valmistellaan.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan mielestäni hallituksen työ suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi, kasvun jatkumisen eteen, työllisten määrän lisäämiseksi ja hyvinvoinnin turvaamiseksi näyttää jatkuvan tehokasta tietä opposition kampitusyrityksistä huolimatta. Jos tällaista ajankohtaista kiekkokieltä voisi käyttää, niin taklata yritetään, mutta ollaan jatkuvasti luistimenpotkun verran myöhässä, (Ed. Heinonen: Kaksikin!) ja ryntäys on puolestaan totutusti penaltin eli jäähyn paikka.

Kasvun edellytys on työllisten määrän nostaminen edelleenkin, mitä jo kiitettävästi on viime kuukausien ja viime vuoden aikanakin tapahtunut. Ei riitä pelkästään työttömyyden alas painaminen, vaan työtä tekevien prosenttiosuuden yhä lisääminen myöskin tulevina vuosina. Tähän kokonaisuuteen liittyy työllistämisen kynnyksen laskeminen, koulutuksen ja työelämän vaatimusten kohtaamisongelman poistaminen ja vielä työn tekemisen houkuttelevuuden lisääminen. Tähän kaikkeen ja varsinkin viimeiseen kohtaan liittyy aivan olennaisesti jo alussa mainitsemani sosiaaliturvauudistus.

Jotain on pahasti pielessä tai suoranaisesti jotain mätää järjestelmässä silloin, kun AA-luokituksessa hyvää taloudellista tulosta tekevä yritys hakee kahta kalusteasentajaa 4 000 asukkaan kunnassa, missä työttömyysprosentti on 11. Yhtiö ilmoittaa myöskin, että se on valmis kouluttamaan henkilöt tähän tehtävään. Tulos: ei yhtään hakemusta näihin työpaikkoihin. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken a ja o, ja tunnustaa pitäisi se, että työnteko ei ole edelleenkään kaikille tavoiteltava tila. Ja se on mielestäni ehdottomasti väärin, vaikka tätä ei suinkaan voi suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisten keskuudessa yleistää.

Vuosi sitten ennen vaaleja eräs nuori mies tuli torilla kysymään minulta, mitä meinaan tehdä sen eteen, että hänen kuukausikorvauksensa, työmarkkinatuki, nousisi reilusta 300 eurosta. Katsoin hetken hiljaa tätä nuorta herraa. Äänen menettämisen uhallakin esitin hänelle vastakysymyksen: mitä olet itse ajatellut tehdä tämän asian eteen? Tämä ei ole myöskään yleistys, mutta kertoo kuitenkin jostain ongelmasta tässä yhteiskunnassa.

Täällä on useasti aiemminkin kannettu huolta köyhyydestä ja köyhistä. Tiedämme hyvin, että heikoista ja niistä, jotka eivät erinäisistä syistä tule omillaan toimeen, tarvitsee yhteiskunnan luonnollisesti pitää huolta. Meidän ongelmamme on mielestäni se, että ne, jotka eivät oikeasti tarvitse niin laajasti yhteiskunnan apua, vievät tänään resursseja sieltä, mihin niitä oikeasti tarvittaisiin. En osaa sanoa, saadaanko lakia niin aukottomaksi, että sitä laillisesti käytetään oikein, mutta joissain tapauksissa moraalisesti väärin. Jos 25-vuotias terve mies kysyy minulta, mitä teen, että saisin enemmän rahaa tekemättä mitään, ei voi lähtökohta olla elämään tältä pohjalta. Tai jos nuori vuokralla asuva lähtee armeijaan, niin tarvitseeko valtion maksaa hänen vuokransa koko vuoden ajan? Joidenkin osalta ehkä kyllä, mutta kysynkin, kuinka paljon meillä on lainsäädäntöä, joka on rakennettu vuosikymmeniä sitten eikä vastaa 2000-luvun haasteita. Minulla on käsitys, että jossain määrin lainsäädännön mahdollisuuksia käyttävät tänä päivänä sellaiset, jotka niitä eivät oikeasti tarvitse, ja he vievät tosiaankin kakkua niiltä, joista täällä on eniten kannettu huolta. (Ed. Yrttiahon välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti näissä äänentoistolaitteissa on jotain vikaa, koska en saa täysin selvää, mitä tuolta vasemmalta huudetaan, tai sitten minulla on jäänyt vasemmiston suodatinnappi päälle taas. — Parasta suomalaista hyvinvointia on mielestäni edelleenkin kansantalouden vahvistaminen, työn tekemisen mahdollistaminen ja työn tekemiseen kannustaminen. Vääjäämätön tosiasia ja lainalaisuus on se, että jos niistä ihmisistä ei pidetä huolta, jotka hyvinvointia rakentavat ja sitä rahoittavat, ei hyvinvointia ole myöskään niille, jotka sitä tarvitsevat.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viljasen puheenvuoro oli erittäin mieluista kuunneltavaa ennen muuta siitä näkökulmasta, että tässä keskustelussa varsin usein luetellaan lukuja joko siinä valossa, että ne ovat liian pieniä, tai siinä valossa, että ne ovat liian suuria. Ed. Viljanen mielestäni varsin ansiokkaasti lähestyi tätä kehysratkaisua käytännön ja arjen esimerkein, mikä tässä eduskuntatyössäkin liian usein itse kultakin tahtoo unohtua.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009—2012 on aiheuttanut paljon puheenvuoroja, ja tässä on niistä yksi.

Suomen väestön ikääntyminen on Euroopan kansojen nopeimpia. Yhä useampi jää eläkkeelle, ja entistä pienempi joukko tekee tuottavaa työtä. Huoltosuhde heikkenee. Muun muassa näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää julkisen talouden vakautta, jonka ylläpito on olennainen osa Vanhasen kakkoshallituksen talouspolitiikkaa.

Kehyspäätöksellä parannetaan työllisyyttä ja tuottavuutta nykyisestään ja sitä kautta suomalaisten hyvinvointia. On myöskin muistettava, että työllisyys on parantunut erittäin merkittävästi Suomessa ihan nyt edellisen hallituksen ja tämän hallituksen aikana. Siksi Vanhasen hallituksen toimet kohdistuvat ensi sijassa osaamistason nostamiseen ja yrittäjyyden edistämiseen. Suomen menestyminen ratkaistaan sillä, miten hyvin työvoiman tarve ja tarjonta kohtaavat. On luotava uutta tuottavaa työtä, jolle löytyy ammattitaitoiset työntekijät. Hallitus lisää voimavaroja ammatilliseen koulutukseen ja lisäkoulutukseen sekä opiskelupaikkojen lisäämiseen, maahanmuuttajien koulutukseen sekä opetushenkilökunnan lisäkoulutukseen. Näihin liittyvät toimet myös ehkäisevät nuorten syrjäytymistä.

Venäjän puuntuontia uhkaavat tullimaksut, jotka voivat merkittävältä osin tyrehdyttää teollisuutemme raakapuun saannin, jos kotimaista puuvarantoa ei saada täysimääräisesti hyödynnettyä. Vanhasen kakkoshallitus kohdentaakin 60 miljoonaa nykyisistä perusväylänpidon määrärahoista puun saannin edistämiseen. 30 miljoonaa euroa esitetystä lisäyksestä kohdennetaan yksityisteiden avustuksiin, joiden määrärahat ovatkin olleet aivan liian rajalliset. Metso-ohjelman ja Kansallisen metsäohjelman rahoitusta lisätään yhteensä 107,5 miljoonalla eurolla. Kokonaisuudessaan puun saantia edistetään peräti 225 miljoonalla eurolla. Näillä toimilla voimme turvata puunjalostusteollisuutemme työpaikkoja, kasvattaa kansantaloutemme kakkua ja kehittää hyvinvointiamme.

Liikennehankkeiden kehykset tuottavat Satakunnan osalta valitettavasti pettymyksen. Odotimme ja uskoimme, että Suomen teollistuneimman maakunnan teollisuusyritysten ja maakunnan liikenneturvallisuuden ylläpitämiseen olisi jo nyt osoitettu riittävät määrärahat. Porin ja Rauman väyläsyvennykset ovat vuosia odottaneet rahoitusta, ratayhteydet Jämsänjokilaaksoon, joka on suorassa yhteydessä Rauman selluteollisuuden menestymiseen, ja Valtatie 8 Turku—Pori eivät tässä vaiheessa saa rahoitusta. Siksi on välttämätöntä, että teemahankkeisiin varatusta 50 miljoonasta eurosta kohdennetaan merkittävä osa myös läntiseen Suomeen ja Satakunnan hankkeisiin. Satakunnan väylähankkeet saatiin kyllä vuoden 2011 jälkeen toteutettavien liikennehankkeiden joukkoon, mikä sinänsä on hyvä asia. Keskustajohtoinen hallitus voisi parhaiten turvata näiden hankkeiden toteutuksen myös tulevalla vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset elämme vielä kohtuullisen turvallisessa yhteiskunnassa, minkä ymmärrämme vasta sitten, kun menetämme omaa tai oman turvallisuutemme. Valitettavasti joka ainoa päivä Suomessakin on ihmisiä, jotka joutuvat kohtaamaan väkivaltaa, rikoksia, uhkauksia ja jatkuvaa pelkoa elää ja liikkua vapaasti. Myös yritykset tarvitsevat yhteiskunnalta toimintaympäristöä, jossa voi turvallisesti harjoittaa tuottavaa toimintaa ilman kiristämisen kohteeksi joutumista tai jatkuvia yrityksiin kohdistuvia rikoksia.

Turvallisen yhteiskunnan ylläpito kuuluu valtiolle perustuslain mukaan. Suomessa on hyvä ja toimiva lainsäädäntö, hyvät ja toimivat turvallisuusorganisaatiot ja osaava turvallisuushenkilöstö. Poliisi on pitkään taistellut kasvavaa ja raaistuvaa rikollisuutta vastaan samaan aikaan, kun reaaliset toimintaresurssit ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kaventuneet. Valtion tuottavuusohjelma ei sovi poliisihallintoon. Se ei mahdollista tätä vaikeaa tehtävää.

Kehyspäätöksessä osoitetaan nyt poliisin toiminnan vakiinnuttamiseksi, työttömien poliisien palkkaamiseksi ja rikostutkinnan turvaamiseksi 35 miljoonaa euroa, joista 16 miljoonaa vuosille 2009 ja 2010. Poliisimiesten eläköitymisen nopeutumisen vuoksi lisärahoitus laskee kehyskauden lopussa 5 miljoonaan euroon. Kehysratkaisulla ei kuitenkaan kyetä korvaamaan poliisihallinnon kuluvan vuoden rahoituksen vajausta, eikä se tänä vuonna helpota nyt työttöminä olevia poliiseja ja työttömäksi koulutettavia nuoria poliiseja. Eduskunnan tulee kuluvan vuoden lisäbudjetissaan osoittaa poliisin toimintamenoihin riittävät määrärahat kansalaisten turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Esittämämme parlamentaarisen sisäistä turvallisuutta käsittelevän selonteon laatiminen on tärkeää, koska sillä voidaan löytää keinoja, joilla kansalaisten turvallisuus taataan myös tulevaisuudessa. Siksi Vanhasen kakkoshallituksen tulisi tehdä sisäistä turvallisuutta koskeva selonteon päätös ja antaa se eduskunnalle.

Arvoisa puhemies! Poliisihallintouudistuksen työ on juuri meneillään, ja uudistus astuu voimaan 1.1.2009. Odotukset tästä uudistuksesta ovat sellaiset, että nykyisistä päällystön viroista säästyviä rahoja käytetään kenttäpoliisien rahoitukseen. Nyt kuitenkin sisäministeriön johdolla ja läänien ohjauksessa ollaan tekemässä uudistusta, jossa viroissa olemassa olevat poliisipäälliköt siirretään kaikki keskitetysti maakuntakeskusten poliisilaitoksiin hallinnon käytäville käsittelemään asioita, joissa he eivät koskaan tule tapaamaan tavallisia kansalaisia. Tällä tavalla menetellen tämä uudistus ei tuota sitä tulosta, johon sillä pyrittiin. Mielestäni näiden poliisipäälliköiden virkojen olisi tullut pysyä maaseudun poliisilaitoksissa, jotta he olisivat voineet palvella kansalaisia, antaa laillista lakiasiantuntemusta niin kauan kuin he virassa ovat, ja sen jälkeen, tämän uudistuksen myötä, nämä virat olisi voitu lopettaa.

Tämä suuntaus on surullinen ja oikeastaan sen suuntainen kuin alan ihmiset pelkäsivät. Sen vuoksi katson, että eduskunnan ja erityisesti valiokuntien ja hallituksen tulee ottaa se valta, joka eduskunnalle kuuluu. Silloin kun hallintoa uudistetaan, pitää nähdä myös vastuu siitä, mihin uudistuksen seuraukset johtavat ja mitä sitten nämä hallinnonalan virkamiehet tosiasiassa siellä kentällä tekevät.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä tuossa hetki sitten luetteli useita asioita ja totesi, että niitä ei edellisen hallituksen aikana pystytty eteenpäin viemään. Joskus viime vuoden keväällä totesin, että kun kokoomus tuli hallitukseen, niin asiat hoituivat, ja näin Hyssälä näytti vahvistavan näitä sanojani.

Painopisteinä työllisyys, osaaminen ja ympäristö. Näin on otsikoitu sinivihreän hallituksen valtiontalouden kehykset vuosille 2009—2012, ja se kertoo paljon tämän hallituksen arvoista ja tavoitteista. On totta, että juuri työllisyyden parantaminen on kaikkein tärkein tavoite ennen muuta inhimillisestä näkökulmasta eli yksilön näkökulmasta, mutta myös varautuessamme väestömme nopeaan ikääntymiseen. Tässä samassa valossa varauduttaessa tulevaisuuden haasteisiin pidän myös erittäin tärkeänä, että me vastuullisesti kannamme myös huolta valtiomme velasta. Hoidamme velkataakkaa, kun siihen on nyt mahdollisuus, emmekä jätä sitä vain väestön ikärakenteen kanssa tulevaisuuden haasteeksi.

Jo tänä vuonna valtionvelkaa voidaan alentaa niin, että vuoden lopussa velka on vajaat 55 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että edelleen korkoja maksetaan joka vuosi noin 2,4 miljardia, eli pelkkien lainojen korkojen hoitoon menee rahaa saman verran kuin maamme puolustusministeriön koko budjetti on. Tämä raha hukkuu siis joka vuosi korkoina ilmaan, jos emme velkaamme hoida, tai itse asiassa tämä menoerä vain silloin kasvaa.

Jatkossakin on tarkoitus jatkaa samalla vastuullisella linjalla niin, että vaalikauden lopussa vuonna 2011 valtionvelkaa on yhä vähemmän. Määrätietoinen velanhoito vähentää näin korkokustannuksia ja jättää tämän jälkeen yhä enemmän rahaa käytettäväksi peruspalveluihin. Esimerkiksi viime vuonna 3 miljardin lainanlyhennyksen jälkeen valtiomme käyttörahat lisääntyivät noin 150 miljoonalla eurolla korkomenojen pienentyessä tämän verran. Ennen lamaa maamme velkataakkahan oli vajaat 10 miljardia, laman aikana pakon edessä se nousi 70 miljardiin, ja nyt olemme pääsemässä kokoomuslaisella taloudenhoidolla 55 miljardiin, kun velkaa aktiivisesti lyhennetään. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kianderhan totesi Helsingin Sanomissa viime syksynä, että ihanteellista olisi taloutemme kannalta päästä siihen tilanteeseen, että valtionvelkaa olisi saman verran kuin ennen lamaa eli tuo vajaa 10 miljardia.

Työllisyyden parantamiseksi hallitus parantaa nyt päätettävällä kehyskaudella työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaantoa. Samaan aikaan edistetään uusien työpaikkojen ja yritysten syntymistä sekä vähennetään myös työttömyyttä ja syrjäytymistä. On äärimmäisen tärkeää, että työvoimapolitiikan määrärahoja suunnataan nyt niin, että niillä tuetaan nykyistä paremmin työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille aitoihin töihin eikä jatkuville kursseille, niin kuin pitkään Suomessa on ollut tapana. Tärkeää on myös se, että nyt työvoiman ja työvoimatarpeen kohtaantoon liittyvien ongelmien ratkaisua tuetaan siirtämällä osa matalapalkkatuen määrärahasta, vuositasolla noin 15 miljoonaa euroa, opetusministeriön hallinnonalalle. Tämä siirtoraha suunnataan erityisesti ammatillisen peruskoulutuksen ja lisäkoulutuksen opiskelijapaikkojen lisäämiseen, mutta vain niille aloille, joilla on aidosti työtä. Samaan aikaan pitää minusta olla myös valmiutta vähentää aloituspaikkoja aloilla, joilla työtä ei löydy. Rahaa ohjataankin nyt ammatilliseen peruskoulutukseen ja peruskoulutuksen valmistavaan koulutukseen maahanmuuttajille sekä opetushenkilöstön lisäkoulutukseen. Olen tyytyväinen, että maamme hallituksen vastuullisuus näkyy myös tässä.

Arvoisa puhemies! Tässäkin keskustelussa on useampaankin kertaan — toivottavasti epätietoisuutta — väitetty, että yliopistojen perusrahoitus heikkenisi. Se ei pidä paikkaansa. Sinivihreän hallituksen politiikan keskeinen osa-alue on nimenomaan tehdä Suomesta vahva luovuuden, osaamisen ja korkean sivistyksen maa. Jo edellisessä kehyspäätöksessä yliopistojen perusrahoituksen määrärahat kasvavat 80 miljoonalla vuoteen 2011 mennessä. Tämän lisäksi yliopistojen toimintamenoihin lisätään nyt aiemmin tehtyjen lisäysten päälle vuonna 2011 vielä 10 miljoonaa ja 30 miljoonaa vuonna 2012. Samaan aikaan innovaatioyliopiston perustaminen on tärkeä osa yliopistouudistustamme. Uuden säätiön säätiövarallisuuteen osoitetaan vuoteen 2010 mennessä tuo salissakin useaan kertaan esillä ollut 500 miljoonaa, mutta vain siinä tapauksessa ja sillä edellytyksellä, että muut rahoittajat antavat sitoumuksen vähintään 200 miljoonan euron sijoitukseen tähän säätiövarallisuuteen.

Innovaatioyliopiston toiminnan perusrahoitus myös nousee nykyisten kolmen yliopiston rahoituksen päälle vuoteen 2012 mennessä 100 miljoonaa euroa vuodessa. Myöhemmin tämä 100 miljoonaa siirretään sitten asteittain kaikkien muidenkin yliopistojen kilpailtavaksi vuodesta 2015, niin kuin oppositio täällä jo aiemmin vaati, mutta vain yliopistojen niin halutessa. Perusrahoitus siis turvataan myös jatkossa, vaikka joka tapauksessa yliopistojen autonomiaa halutaankin sinivihreän hallituksen toimesta lisätä.

Tämän lisäksi hallitus panostaa myös tutkimukseen ja kehitystyöhön 45 miljoonaa, apurahansaajien sosiaali- ja eläketurva järjestetään kuntoon, niin kuin ministeri Hyssälä totesi, ensi vuoden alusta. Eli tässä näitä merkittäviä satsauksia tutkimukseen ja yliopistoon ja sivistykseen.

Arvoisa puhemies! Nyt pöydällämme on myös varsin kunnianhimoinen lista liikenneinvestoinneista. Kehyskauden liikenneinvestoinnit ovat sekä kustannuksiltaan että työmäärältään suuremmat kuin koskaan ennen. Lisäksi puunsaannin edistämiseen osoitettujen 105 miljoonan euron lisäksi perustienpidon määrärahoja lisätään tällä kehyskaudella 60 miljoonalla. Uusien liikennehankkeitten aloittamiseen panostetaan aiemman kehyksen ylittäviä varoja 80 miljoonalla valtion omaisuuden myyntituloista. Lisäksi varsin paljon jo tässä vaiheessa on kiitosta saanut hallituksen päätös osoittaa yksityisteiden avustuksiin 30 miljoonaa euroa lisämäärärahaa. Tarve on maakunnissa ja pitkien etäisyyksien Suomessa ollut suuri ja liian kauan unohdettu.

Hankelistat ovat järkevät, ja itse pidän perusteltuna sitä, että liikennehankkeita tarkastellaan aidosti vaalikautta pidemmälläkin aikavälillä. Käynnissä olevia hankkeita on reilut 20, alkavia hankkeita, nyt päätettäviä hankkeita, on noin 20 ja tulevaisuuden, vuoden 2011 korissa olevia hankkeita reilut 25. On varmasti totta, että moni hanke saisi toteutua vieläkin nopeammin, mutta tyytyväinen olen siihen, että esimerkiksi keskusteluissa aina vuoteen 2030 tai 2030-luvulle lykätty Helsinki—Riihimäki-pääradan toinen raidepari on nyt nostettu tälle 2011-listalle. Kuitenkin toivoa sopii, että jo aiemmin, muun muassa käynnissä olevien muiden ratahankkeiden yhteydessä, tehdään aina akuutit korjaustoimenpiteet. Tällainen on muun muassa Riihimäen aseman laitureiden korjaaminen, joka olisi nyt käynnissä olevan matkakeskusrakentamishankkeen yhteydessä enemmän kuin perusteltua ja enemmän kuin järkevää tehdä. Tämä kannattaisi vielä esille nostaa.

Arvoisa puhemies! Kiitosta ansaitsee myös hallituksen päätös kehittää joukkoliikennettä. Lisäpanostus on 22,5 miljoonaa euroa suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetukeen, ja kaiken kaikkiaan joukkoliikenteen määrärahat ovat yhteensä 104,5 miljoonaa euroa vuonna 2011. On tärkeää, että tätä joukkoliikennetukea suunnataan nimenomaan suurille kaupunkiseuduille, mutta on tärkeää myös se, että huolehdimme siitä, että työssäkäynti noin 100—150 kilometrinkin päästä kaupunkikeskuksista on tulevaisuudessakin mahdollista. Se tulee vaatimaan panostuksia matkakeskuksiin, raideliikenteeseen, mutta myös varmasti kehitysvaatimuksia tulee olemaan työmatkavähennyksenkin suhteen.

Arvoisa puhemies! Vastuullinen politiikka värittää tämän hallituksen toimia.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Pakko on todeta, että vihdoinkin koko Suomen kannalta elintärkeät väylähankkeet ovat nytkähtäneet liikkeelle. Hallitus on päätöksissään oivaltanut meidän kaikkien hyvinvointia, meidän hyvinvointiyhteiskuntaamme, koskettavien infrahankkeiden merkityksen. Nämä päätökset olisi pitänyt tehdä jo edellisten hallitusten aikana, kauan sitten. Erittäin hyvä, että ne tehdään edes nyt. Myös etelään rakennettavat uudet väylät ja vanhojen väylien parantaminen ovat aluepolitiikkaa. Kehärata, Länsimetro, Kehä ykkönen, Kehä kolmonen, kaikki ovat paitsi paikallisesti myös valtakunnallisesti merkittäviä liikenteen osuuksia, joilla parannetaan ratkaisevasti koko Suomen liikenteen sujuvuutta.

Hallituksen nyt tekemissä kehyspäätöksissä näkyy selvästi pyrkimys ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Julkisen liikenteen ja raideliikenteen erityinen huomioiminen on askel parempaan suuntaan. Metsäpakettiin kuuluvat perusväylänpidon määrärahalisäykset koko Suomen alueella ovat erittäin tarpeellisia. Perustienpito ja perusradanpito tarvitsevat välttämättä nyt kaavaillut lisäykset määrärahoihinsa. Puun saatavuuden turvaamiseksi tarvitsemme hyvät ja toimivat vesiväylät ja yksityistiet. Samalla turvaamme myös muun liikenteen toimivuuden maaseudullamme.

Puun saantiin ja metsiemme hoitoon vaikuttavan ensiharvennushakkuun verovapaus on selvitettävä, mikä hallituksella on tarkoituskin tehdä mahdollisimman pikaisesti. Tällä hetkellä kaupankäynti on pysähdyksissä, koska metsänomistajat luonnollisesti odottavat tulevia päätöksiä. Kun puu saadaan liikkeelle, on huolehdittava myös korjuussa tarvittavien metsureiden ja metsäkoneenkuljettajien riittävyydestä.

Arvoisa puhemies! Kehysriihessä on vihdoin päätetty korjata poliisien resurssivaje ja toteuttaa samalla myös poliisihallinnon uudistaminen. Poliisien määrärahoja korotetaan kehyskaudella 2009—2012 noin 35 miljoonaa euroa etupainotteisesti. Kalliisti koulutettujen poliisien päätyminen kortistoon tai koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin loppuu, kun heidät nyt pystytään palkkaamaan avoinna oleviin poliisin virkoihin. Kansalaiset ovat olleet huolissaan perusturvallisuudestaan. Virkojahan olisi ollut riittävästi, mutta ei rahaa näiden virkojen täyttämiseen.

Me suomalaiset olemme tottuneet ajattelemaan, että täällä vallitsee oikeudenmukaisuus ja laillisuus. Edellisen hallituksen aikana tämä on vaarantunut, mutta nyt saamme tähän korjauksen. Tilanteeseen on toki päädytty hiljalleen, sillä muuttuvan toimintaympäristön vaateisiin ei ole osattu reagoida riittävän nopeasti. Poliisihallinnon alueellistamishankkeet ja kansainväliset velvoitteet ovat myös lisänneet kustannuksia. Edellisen hallituksen aikana ei myöskään ole ollut tarkkaa kuvaa siitä, paljonko poliiseja tulee kouluttaa. On tärkeää, että kenttätyötä tekeviä poliiseja on riittävästi. Samalla on kuitenkin myös lisättävä tutkimuspuolen henkilökuntaa. Usein monivyyhtiset ja suurta asiantuntemusta vaativat talousrikokset viipyvät tutkinnassa hälyttävän kauan juuri henkilökuntapulan vuoksi. Myös tutkijoita, ei pelkästään poliiseja, tarvitaan lisää.

Arvoisa puhemies! Tässä suhdannetilanteessa on erityisen järkevää maksaa pois valtionvelkaa. Korkomenojen säästöillä voidaan nyt tukea työllisyyttä ja kasvattaa tuottavuutta, siis edistää suomalaista hyvinvointia. Tutkimus- ja kehityspanoksien lisääminen näissä kehyksissä on erittäin tervetullutta uutta kehitystä. Samoin nyt liikkeelle saadut yliopistojen uudistukset ja niiden saama rahoitus myös maakuntiin ovat todella positiivista kehitystä, toisin kuin demarit manaavat.

Kiinnittäisin myös huomiota perintöveron määräytymisestä aiheutuviin epäoikeudenmukaisuuksiin. Nyt ollaan luomassa monimutkaista järjestelmää poikkeuksien poikkeuksineen, jossa joku aina kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Oikeudenmukaisin ja selkein ratkaisu olisi perintöveron poistaminen kokonaan.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että hallituksen tekemä ehdotus valtiontalouden kehyksiksi on hyväksi havaittu myös opposition taholta. Napinaahan aina kuuluu, tällä kertaa kyllä melko ponnettomasti ja vain pienistä yksityiskohdista. Varsinkin ennätykselliseen väyläpakettiin ollaan tyytyväisiä yli puoluerajojen, ja oppositiokin tuntuu liittyneen hallituksen rintamaan.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama huomio asioihin, jotka eivät tässä kehysriihessä olleet kovin voimakkaasti esillä mutta tulevat olemaan varmasti lähivuosien aikana politiikan agendalla, niin kuin tässäkin eduskunnassa, keskeisesti esillä.

Ensimmäisenä energiapolitiikka. Tässä kehyspäätöksessä siirrettiin energiapolitiikan edistämisrahoitus tuleviin ratkaisuihin, elikkä taustallahan on uusiutuvan energian tavoitteen lisääminen Suomessa. Tällä hetkellä Euroopan unioni esittää Suomelle energiatavoitteen nostamista 38 prosenttiin. Se on äärettömän kova tavoite, kun ottaa huomioon, että Suomessa jo nyt hyödynnetään varsin mittavalla tavalla uusiutuvaa energiaa. Eri selvitysten mukaan tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää myöskin lisää rahaa valtion budjettiin, ja sen takia on perusteltua, että vuoden päästä kehysratkaisussa viimeistään osoitetaan tarvittavaa lisärahoitusta uusiutuvan energian investointitukiratkaisuihin, teknologian kehittämiseen ja muihin edistämistoimenpiteisiin, jotka varmasti täsmentyvät tässä hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa, joka on parhaillaan valmistelun kohteena.

Joka tapauksessa energiapolitiikka voi merkitä hyvin huomattavan määrän lisää työpaikkoja koko Suomen alueelle ja erityisesti niille alueille, missä muuten on vaikeuksia uusien työmahdollisuuksien aikaansaamisessa. Tässä halusin kiinnittää huomion näihin tuleviin ratkaisuihin ikään kuin muistuttaen, että ilman rahaa näistä tavoitteista ei selvitä.

Toinen kysymys liittyy maatalouteen ja maatalouden tulevaisuuteen. Tässä kehyspäätöksessä osoitettiin noin 7 miljoonan euron lisämäärärahaa Maatilatalouden kehittämisrahastoon. Se on tämä polttoaineveron palautuksen käyttämättä jäänyt osuus, joka kohdennetaan mielestäni aivan oikein uusien investointien rahoittamiseen.

Viime päivinä on tullut huolestuttavia tietoja siitä, että meidän maidontuotannon ja lihantuotannon taso on alenemassa, mikä on tietenkin otettava vakavalla tavalla myöskin täällä eduskunnan ja hallituksen suunnalla huomioon.

On hyvä, että ministeri Anttila on asettanut työryhmän selvityksen, jossa tutkitaan mahdollisuuksia, mitenkä maatalouden kustannuskehitykseen voidaan vaikuttaa. Tältä työryhmältä on tulossa monia konkreettisia ehdotuksia, jotka toivon vietävän läpi tulevien vuosien aikana, esimerkiksi lisämäärärahat tilusjärjestelyitten toteuttamiseen, minkä yhteydessä parannetaan maatalouden kannattavuutta suurentamalla tiluksien kokoa ja tehostamalla sitä kautta viljelytoimintaa.

Sähköveroluokan muuttaminen teollisuuden sähköveroluokkaan on yksi toimenpide, jolla voidaan energiakustannuksia alentaa. Tässä mielessä pitää vähän ihmetellä SDP:n puheenjohtaja Heinäluoman muutama päivä sitten esittämää kritiikkiä, jossa hän maatalouden polttoaineveron palautusjärjestelmää kritisoi kovasti. Se on osa tätä kannattavuuteen ja kustannuksiin vaikuttavaa toimintaa, joka on välttämätöntä, jos meillä aiotaan turvata kotimainen elintarviketuotanto jatkossa. Mutta tarvitaan myöskin muita toimenpiteitä, joilla erityisesti varmistetaan Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomat ja niitten investointien toteuttaminen, joilla tuotantorakennetta vahvistetaan ja tehostetaan entisestään maataloutta niin, että se vastaa näihin tulevaisuuden haasteisiin, jotka ovat mittavat. Toki tarvitaan myöskin teollisuuden toimenpiteitä, ja tässä mielessä esimerkiksi ovat myönteisiä Valion toimenpiteet, joissa tuotteen hintaa on päädytty korottamaan ja sitä kautta ottamaan osaa tähän tuotannon kannattavuuden turvaamiseen.

Metsäpaketista: Täällä muun muassa edellisessä puheenvuorossa hyvin tuotiin niitä positiivisia tekijöitä esille. Tämähän on iso kansallinen kysymys, miten me saamme kotimaista puuta teollisuuden käyttöön 10—15 miljoonaa kuutiometriä jatkossa. Tässä oli hiljattain mahdollisuus kuulla puuenergiatoimijoitten näkemyksiä asiaan, ja kyllä siellä uskotaan, että puuenergian käyttöön on lisäysmahdollisuuksia, mutta kyllä näitä edistämistoimia tarvitaan vielä nykyistäkin monipuolisemmin.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän valtion tuottavuusohjelmaan vain yksi mutta merkittävä havainto. On aivan ymmärrettävää ja oikein, että valtio joutuu tehostamaan omaa toimintaansa eri sektoreilla, mutta tässä on syytä huomioida, että meidän maakuntien ja myöskin maaseutualueitten palveluvarustuksesta huolehditaan, ja sen takia on aivan positiivista, että ministeri Kiviniemi käynnisti tällaisen paikallishallinnon palveluitten turvaamishankkeen. Varatoimitusjohtaja Kietäväinen selvittää parhaillaan niitä keinoja, mitenkä voitaisiin monipalvelupisteitten kautta turvata erilaiset valtion paikallishallinnon palvelut jokaisessa Suomen kunnassa. Se on enemmän kuin tervetullut asia, jotta voidaan huolehtia siitä, että kansalaiset ovat tasavertaisessa asemassa myös tärkeitten lupa- ja viranomaistoimintojen osalta.

Samalla on toki kiinnitettävä huomio siihen, että monet turvallisuuteen liittyvät asiat pystytään käytännössä hoitamaan koko Suomen alueella, koskee tämä sitten poliisihallintoa taikka hätäkeskustoimintaa tai muita asioita, jotka ovat erityisesti myös syrjäalueitten kannalta tärkeitä asioita, että palvelut saadaan silloin, kun apua tarvitaan. Tässä mielessä on syytä seurata myöskin eduskunnan puolelta, että tästä lupauksesta ja velvoitteesta pidetään kiinni, mitä tässäkin salissa ja hallituksen puolelta on annettu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rantakangas käsitteli puheenvuorossaan valtion tuottavuusohjelmaa, mutta hän ei nähnyt siinä ongelmaa. Viittaisin esimerkiksi niihin ongelmiin, mitkä liittyvät tuomioistuinten toimintaan, kun ollaan vähentämässä tuomareita, kun pitäisi päinvastoin lisätä. Samaan aikaan puhutaan siitä, miten vaikkapa kaavoitusvalitukset etenevät hitaasti, kun hallintotuomioistuimissa on liian vähän resursseja. Esimerkiksi ympäristövaliokunta on monia kertoja kiinnittänyt tähän asiaan huomiota.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on sillä tavalla oikeassa, että tarvitaan täsmätoimenpiteitä, joilla eri sektoreilla turvataan palvelut, ja esimerkiksi oikeuslaitoksen toiminta on yksi tällainen asia. Tähänhän jonkin verran lisätään määrärahoja myöskin eduskunnan toimesta ja hallituksen toimesta, ja on juuri tärkeää, että kansalaisten oikeudensaanti pystytään turvaamaan ja erilaisten lupaprosessien nopea käsittely myöskin turvaamaan. Mutta näin yleisesti ottaen on selvää, että me joudumme tätä tuottavuutta parantamaan ja hakemaan nykyaikaisia menetelmiä uuden teknologian, tietoyhteiskunnan keinojen kautta, mitenkä tätä tehokkuutta saadaan vielä lisää aikaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Pidettyjen puheenvuorojen perusteella näyttää siltä, että oppositio lisäisi merkittävästi valtion menoja. Se taas johtaisi veroasteen jyrkkään nousuun. Opposition ehdotukset uusista veromuodoista eivät ota huomioon sitä, että kaikki mahdolliset verot rasittavat lopulta kansalaisia. Hallitus puolestaan lisää verotuloja veroa maksavien määrää lisäämällä. Tämä merkitsee panostamista koulutukseen, työllisyyteen, innovaatioihin, tutkimukseen, kehittämistoimintaan, tietysti yrittäjyyteen sekä erityisesti kasvuyrittäjyyteen.

Täällä on myös sanottu, että kyllä valtiolla on rahaa. Haluan tietää, missä ne isot rahat ovat, kun valtionvelka on uhkaavan korkealla tasolla pitkään jatkuneesta talouskasvusta huolimatta? Julkisen talouden tasapainoa horjuttaa niin ikään kuntien velkaantuminen, vaikka niiden verokertymä on jatkuvasti lisääntynyt. Valtion ja kuntien velkaisuus vähentää taloudellista liikkumavaraa kasvun taittuessa alle 3 prosenttiin tänä ja ensi vuonna. Tämän matalasuhdanteen aikana kuntien ja valtion verotulot vähenevät samaan aikaan, kun palkkamenot voimakkaasti lisääntyvät ylisuurten palkankorotusten takia.

Arvoisa puhemies! Kuntien taloudenhoidon ongelmana on se, ettei kunnallisissa palveluissa työn tuottavuus lainkaan parane, vaikka työvoiman kustannukset voimakkaasti lisääntyvät. Kunnissa tarvitaan isoja tuottavuushankkeita, jotta tuottavuutta voidaan parantaa. Kuntien on otettava niin ikään vastuu siitä, ettei lisävelkaa synny. Valitettavasti kuntien päätöksentekijöiden joukossa on niitä, jotka rakentavat uusia menoautomaatteja ajattelematta lainkaan sitä, mistä löydetään lisää tuloja. Näin kansalaisten kukkarolla käydään yhä useammin, eikä edes kuntien yhdistäminen tuo lohtua tilanteeseen. Kuntien veroprosentti on nousukiidossa, ja se kiristää myös kansalaisten verotusta.

Julkisen talouden lisäksi myös kotitaloudet ovat velkaantuneet. Ainoastaan yritysten taloustilanne on kohtuullinen, mutta sekin huononee matalasuhdanteen aikana. Kotitalouksien velkaantumisaste ylitti viime vuonna 100 prosenttia. Velkojen takana on mittava määrä säästöjä, sijoituksia ja vakuutuksia, mutta velat ja säästöt eivät välttämättä kohtaa toisiaan. Osakkeiden arvojen lasku vähentää merkittävästi kotitalouksien rahoitusvaroja. Hallituksen ja Finanssivalvonnan onkin vaadittava pankkeja tiukentamaan luotonannon ehtoja.

Arvoisa puhemies! Kiitos hallitukselle kuuluu valmiudesta sijoittaa lisää väylienpitoon. Toivon, että panostuksia uusiin väylähankkeisiin lisätään vuosina 2010—2011. Autoilu ja liikenne maksavat erilaisina veroina yli 6 miljardia euroa, mutta liikenne- ja viestintäministeriön budjetti on vain vähän yli 2 miljardia euroa. Tämä on epäsuhta, joka vaatii korjausta.

Toinen kiitos hallitukselle, että poliisien määrärahoja lisätään 15 miljoonalla eurolla. Poliisin valmiuden pitäminen nykyisellä tasolla edellyttää 15 miljoonan lisäpanostusta jokaisena kehysvuonna.

Hallitus jatkaa aloituspaikkojen lisäämistä ammatilliseen koulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen. Tämä on oikea koulutuspoliittinen linjaus. Jokainen koulutuspaikka tulee tarpeeseen. Kiitokset kuuluvat tarmokkaalle opetusministerillemme.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ennustaa tämän vuoden talouskasvun alenevan 3 prosentista 2,7 prosenttiin. Tämä notkahdus olisi kuitenkin Etlan mukaan ohimenevää ja ensi vuonna oltaisiin taas 3 prosentissa. Jatkuvat hyvät ajat taloudessa antavat perustelun kohentaa peruspalveluja ja perusturvaa, mutta toisaalta ne pakottavat varautumaan huonoihin aikoihin. Mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole silti syytä. Me olemme suoranaisia mallioppilaita valtionvelan vähyydessä Euroopan maista. Valtionvelka laskee jopa 25,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta vaalikauden loppuun mennessä. Siinä mielessä tulevat sukupolvet voivat olla iloisia.

Mutta Etla kuitenkin ennustaa, että teollisuuden työpaikat tulevat vähenemään entisestään. Kemijärven kaltaisia ikäviä uutisia joudutaan ehkä kuulemaan jatkossakin, ja varmasti valtion toimin täytyy olla valmiimpia reagoimaan. Toivon, että uusi työ- ja elinkeinoministeriö olisi vahva tässä asiassa. Peräänkuuluttaisin myös inhimillisyyttä ihmisiä kohtaan, joita vaaditaan muuttamaan työpaikkansa yhdessä yössä toiseen. Ihminen, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa kymmeniä vuosia, ei muutu yhdessä yössä eri ihmiseksi, vaikka hänelle tarjottaisiin uutta työtä. Muistettakoon tämä, vaikka todella toivon, että esimerkiksi Itä-Lappi pääsisi samanlaiseen buumiin matkailun suhteen kuin Länsi-Lappi, mistä on paljon hyviä uutisia kuulunut.

Mitä paremmin taloudessa menee, sitä suurempia riskejä uskalletaan ottaa kotitalouksissa. Riskejä pitää tiettyyn rajaan saakka ottaakin, mutta pankit antavat aika hulvattomasti lainoja tällä hetkellä. Laskelmien mukaan kotitalouksien velat alkavat olla suurempia kuin tulot. Polttoainekustannusten nousu heijastuu välillisesti kaikkiin hintoihin. On pakko todeta se tosiasia, että tämän vuoden lopulla huomaamme, että palkkojen tai etuuksien nousu on huvennut kohonneisiin kustannuksiin. En innostu mittavista palkkaveron kevennyksistä enää, koska en näe niillä välttämättä suoranaisia työllisyysvaikutuksia, varsinkin kun nyt vallitsee työvoimapula, mutta ruuan arvonlisäveron alennusta, josta on sovittukin, olisin valmis jopa aikaistamaan. Tämä sopisi hyvin kaikille, erityisesti köyhille lapsiperheille, joilla on monta suuta ruokittavana. Onneksi työllisyystilanne on koko ajan parempi. Maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että työvoimaviranomaiset ja työvoimatoimistot voisivat nyt keskittyä yhä enemmän työvoimapulaan ja kohtaanto-ongelmaan vastaamiseen, kun ei tarvitse enää miettiä suurille työttömien joukoille erilaisia koulutuksia.

Arvoisa puhemies! Kierrän aktiivisesti ympäri Suomea ja huomaan kyllä erilaisia äänenpainoja ihmisissä. Suurimmat erot kuulee Pohjois- ja Itä-Suomen väeltä verrattuna meihin eteläsuomalaisiin. Siellä ollaan huolissaan monista sellaisista asioista, jotka ovat perinteisesti kuuluneet julkisen vallan tehtävien piiriin: koulut, vanhustenhoito ja monet sosiaalialan erikoispalvelut. Ne eivät ole tyydyttävällä tasolla kaikkialla Suomessa. Vaikka me tulevaisuudessa löysäisimme kuntien nyörejä yhä enemmän ja antaisimme peruspalvelun järjestämisen muille, niin kyllä valtiovallan ja kuntien on ryhdistäydyttävä siinä, että tilaajalla on vastuu oikeudenmukaisuuden, saatavuuden ja laadun toteutumisesta.

Kun läänejä ollaan lakkauttamassa, se ei voi tarkoittaa sitä, että valtiovalta vetäytyisi yhä enemmän ruohonjuuritason vastuusta. Ja kun perustuslakia ollaan uudistamassa jälleen kerran, niin on syytä tarkastella hyvin kriittisesti sitä kansalaisten oikeuksia koskevaa osiota. Kaikkihan sen tietävät, etteivät perusoikeudetkaan sosiaali- ja terveyspuolella välttämättä kaikkialla toteudu. Puhutaan paljon presidentin valtaoikeuksista, pitäisi puhua myös kansalaisten oikeuksista tällä hetkellä.

Elämme hyvin paradoksaalisia aikoja. Kerrankin on kysyttävä, mitähän ulkomailla ajatellaan Suomesta. Ihmiset, jotka tuntevat meidät metsistä, saavat nyt lukea ja kuulla, että suomalainen metsäteollisuus on kriisissä. Tämä on nyt voimakas kärjistys, mutta ei Suomen metsäteollisuus voi kaatua Venäjän puutulleihin. Emmehän voi antaa näin tapahtua. Pahimmissa uhkakuvissa puun tuonti loppuisi ensi vuoden alussa kokonaan ja 25 000 ihmistä jäisi vaille työtä, siis Suomessa. Synkistely ei auta ketään. Tulee vaan mieleeni, että jos Suomi olisi EU:n ulkopuolella, olisiko meillä ollut paremmat vai huonommat neuvotteluasemat Venäjän suuntaan puutullikysymyksissä. Kuinka paljon Venäjä tekee kiusaa meille siksi, että olemme EU:n jäseniä? Vähän saman kaltaisista syistä öljymaa Norja jättäytyi EU:n ulkopuolelle.

Joka tapauksessa 100 miljoonaa mottia kasvaa metsää vuodessa, vain puolet parturoidaan. Noin 15 miljoonaa mottia lisää pitää saada metsistä hakattua pois. Tiet saadaan kuntoon, kun annetaan rahaa, mutta puukysymys on todella suuri kysymys maaseudulle, ennen kaikkea se on tulevaisuuskysymys. Puunsaannin turvaaminen on kaukonäköistä politiikkaa, ei meidän tule edistää toimia, joilla sademetsistä tulee houkuttavampia hakkuukohteita kuin meidän omista metsistämme.

Myönteinen uutinen on muuten se, että valtiovarainministerikin on nyt ollut myönteinen syöttötariffeille, joilla maaseudulle saadaan myös pienvoimaloita niin, etteivät tätä energiapolitiikkaa harjoita vain isot Fortumit ja Nesteet, vaan myös pienet, esimerkiksi hakevoimalat voivat toimia ja saataisiin tukea sinne enemmän.

Raameissa on oikea suunta: Näissä budjettiraameissa 225 miljoonaa euroa perusväylänpidon parannukseen ja puuhuollon turvaamiseen, 15 miljoonaa metsänomistajien neuvontaan ja 24 miljoonaa metsäkone- ja muiden kuljettajien koulutukseen. Nimenomaan näitä henkilöitä nyt tarvitaan lisää.

Mutta täytyy sanoa, arvoisa puhemies, että täytyy näissä uhkaavissakin näkymissä kiittää hallitusta muutamista hyvistä väyläpäätöksistä. Rantaväylän tunnelirahat tietysti suurimmalta osalta tulevat asuntorakentamisesta ja kaupungin rahoista tuolla Tampereen suunnalla, mutta kuitenkin listalla se tunneli nyt on siellä ja valtion pitäisi vuonna 2015 maksaa 45 miljoonaa takaisin tähän projektiin. Samoin Valtatie kolmoseen tulevista rahoista hyötyvät muutkin kuin pirkanmaalaiset. Siksikin olisi hyvä, jos tien remontointiin saataisiin rahat jo aiemmin, mutta 2011 sen pitäisi nyt siellä listalla olla. Valtatie 9:n leventäminen Tampereelta Orivedelle ei ole listassa, mutta sinne toivoisin noista teemarahoista sitten apua.

Uutta rahaa perusväylänpitoon tuodaan kehyskaudella kaikkiaan 165 miljoonaa euroa, josta yksityisteiden kunnostukseen 30 miljoonaa euroa. Liikennepolitiikasta puhutaan ensi viikolla enemmän selonteon yhteydessä, ja keskustelusta tulee varmasti hyvin mielenkiintoinen. On joskus sanottu, mitä te sitä siltarumpupolitiikkaa puhutte, mutta kyllä vaan ne siltarummut ja tienpätkät ovat ihmisille erittäin tärkeitä tässä laajassa maassa.

Arvoisa puhemies! Minä en varsinaisesti vastusta innovaatioyliopistoa, mutta on hyvä kuitenkin pitää kiinni oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. En usko, että ne pelot olisivat täysin aiheettomia, joissa pelätään maakuntayliopistojen surkastumista, rahavirtojen kaventumista ja toisaalta sitä, että maan parhaimmat tutkijat siirtyisivät Pääkaupunkiseudulle uuteen uljaaseen yliopistoon. Markkinataloudessa on tapana korostaa kilpailun merkitystä ja vastustaa hallitsevien monopolien syntymistä. Myöskään koulutussektorille ei ole syytä luoda jättiläisiä, joista tulisi kaikkivoipaisia ja itsetyytyväisiä. Ymmärrän kyllä sen, että globaalissa korkeakoulu- ja tiedekilpailussa yksiköiden koollakin on merkitystä. Joka tapauksessa realistisuus on hyve, jota kannattaa vaalia.

Kuinka suuria korkeakouluja Suomessa saataisiin, vaikka täällä laitettaisiin kaikki yliopistot saman katon alle? Auttaisiko se mitään? Tulisiko sieltä mitenkään parempaa tiedettä? Kuinka paljon tarvitaan määrää, että syntyy laatua? Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hallintoa yhdistetään ja byrokratiaa vähennetään. Kerrottakoon nyt esimerkiksi, että Tampereen molemmat yliopistot ja Jyväskylän yliopisto ovat menossa yhteiseen allianssiin vapaaehtoisesti ja tekevät yhteistyötä, ja se on hyvä asia.

Mutta joka tapauksessa haluan tuoda esille tämän pienen skeptisyyden siitä, että kun täällä on nyt tämä suuri innovaatioyliopistohaippi, -huuma, ja myös tämä taideyliopistohuuma, niin muistetaan, että Suomessa tarvitaan myös muita yliopistoja, muita tieteenhaaroja kuin pelkkää ekonomiaa ja teknologiaa, me tarvitsemme myös sivistysyliopistoja kaikissa maakunnissa. Pääomien hankkiminen sinänsä voi olla hyvä asia yliopistoille, kun niille tulee itsenäisempi asema ja taloudellinen vastuu. Sitä vastaan ei ole mitään, mutta ennen kaikkea kyllä minä näkisin, että vaikka yksityistä rahaa kuinka yliopistoihin tulisi, meillä on tärkeä tehtävä taata se ihan eduskunnan kautta, että valtio riittävästi osallistuu yliopistojen perusrahoitukseen.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä pitkään jatkunutta keskustelua on seurannut, niin aika vähän on käyty keskustelua siitä, minkälaisen uskon ostovoiman lisäämisestä — tai jopa säilyttämisestä voidaan puhua — tämä vuosien 2009—2012 kehyskeskustelu antaa. Tässä on tietysti hyvä muistaa niiden, jotka nyt niin kauheasti tätä nykyhallitusta kehuvat, että hallituksen taival on vielä aika lyhyt ja tämä ostovoiman lisäys ja kansalaisten usko kulutuskysyntään ei ole pelkästään tämän hallituksen aikaansaannosta, vaan se on pitkän politiikan tulos, jota täytyy tietysti hallituspuolueiden vastaavasti kuin opposition arvioida siitä lähtökohdasta käsin.

Tässä on semmoisia tekijöitä, jotka mielestäni antavat aihetta arvioida, säilyykö kansalaisten usko kulutuskysyntään näitten tulevien vuosien aikana näistä toimenpiteistä huolimatta sellaisena, että sillä on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus. Inflaatiopeikko on kuitenkin jollakin tavoin nurkan takana, ja saattaa olla, että jossakin vaiheessa siitä tulee yksi tällainen tekijä. Monet hintojen nousut, jotka sisältyvät tähän hallituksen kehyspäätökseen, ovat jo toteutuneet. Osa on kotimaisista tekijöistä johtuvia, ja osa on muista tekijöistä johtuvia, ja tietysti nyt olisi kiinnitettävä huomiota tämän kehyskeskustelun yhteydessä siihen, mitenkä voitaisiin tämä kotimainen hintojen nousu pitää sellaisessa kurissa, että kansalaisten ostovoima kehittyisi myönteisesti ja usko kuluttaa lisäisi kansantalouden kautta tätä kokonaisuutta.

Sitten toinen huomionarvoinen seikka on mielestäni se, mikä tulee tässä puheenvuorossa myöhemmin esille, että eiväthän tässä politiikassa, jota nykyinen hallitus on tehnyt, arvot ole kovin korkealla olleet. Kyllä se lähtökohdiltaan perustuu aika pitkälle talouspoliittiseen ajatteluun, jossa sitten ne ihmiset, jotka kaikkein eniten yhteiskunnan apua tarvitsisivat, jäävät tämän taloudellisen ajattelun jalkoihin. Tästä keskustelusta tietysti selviää, kun nyt jo olen kolmattatoista vuotta saman tyyppistä keskustelua seurannut, se johtopäätös, että kaikista asioista voidaan tietysti olla monta mieltä. Selvää on sekin, että ne, jotka kansalta ovat viime vaaleissa valtakirjan saaneet, tekevät omanlaistansa politiikkaa, kun ovat valtaan päässeet. Tämä on selkeästi nähtävissä edellisen, pääministeri Matti Vanhasen ykköshallituksen jälkeen tämän toisen hallituksen linjauksissa, jotka nimenomaan lähtevät toisista arvoista. Näyttää siltä, että politiikan painotukset lähtevät enemmän talouden kuin kansalaisten näkökulmasta.

Kun tätä keskustelua on seurannut, helposti sitten kohdistaa katseet erityisesti kokoomuksen suuntaan, jonka edustajien puheenvuorot täällä ovat todisteena siitä, että talouden näkökulmat ovat kokoomukselle arvokkaampi asia kuin kansalaisnäkökulma, ja erityisesti, mitä lähemmäksi tullaan pienempituloista tai vähäosaisempaa kansanosaa, siinä tulevat nämä erot näkyviin. Harjoitettava politiikka mielestäni nojaa vahvasti porvarillisiin arvoihin, ja näitähän tämä hallitus edustaa. Vaikka tämä on seurausta viime eduskuntavaalien tuloksesta, niin mielestäni tuloksen ei olisi tarvinnut välttämättä johtaa näin suuriin suunnanmuutoksiin tässä toiminnassa. Näyttääkin siltä, että nyt kun valta on saatu, kaikki halutaan nopeasti järjestää uudelleen. Tästä löytyy varsin runsaasti esimerkkejä muun muassa hallitusohjelmasta ja sen tähänastisesta toteuttamisesta. Entisenä maalaistalon lapsena ihmettelen, että Suomen keskustapuolue on niin vahvasti luopunut omista perusarvoistaan ja sitoutunut tällaiseen kokoomuslaiseen politiikkaan.

En ole kovin vakuuttunut siitäkään, että läheskään kaikki toteutuneet tai toteutumassa olevat suuret muutokset tuottavat sellaista lisäarvoa, jota hankkeiden suunnittelijat näyttävät ajavan, varsinkin sen takia, että kaikilla muutoksilla on ollut kovasti kiireellinen aikataulu eikä vaikutuksia ole juurikaan etukäteen arvioitu. Viittaan tässä yhteydessä nopeasti kasaan juostuun työ- ja elinkeinoministeriöön. Toivottavasti hanke ei osoittaudu toimivuudeltaan ongelmalliseksi, vaikka sellaisia viestejä jo hiljakseen ministeriön piiristä kuuluu.

Vastaavia esimerkkejä, jotka tosin ovat vasta suunnitteluvaiheessa, voidaan nostaa esiin useita. Näistä vaikutuksiltaan suurimpia ovat kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka pantiin tosin käyntiin jo edellisen hallituksen toimesta, sekä valmistelussa oleva aluepoliittinen kokonaisuudistus. Sosiaali- ja terveyssektorin puolelta haluan nostaa esiin Sata-komitean suunnitelmat, joista vielä tähän asti ei ole paljon kiirinyt tähän saliin tietoja. En usko, että sekään on kovin selkeästi poikkeava tästä hallituksen linjasta, joka jossakin määrin vähäosaisen kansan näkökulmasta pelottaa.

Yksi ominaispiirre, jota en voi jättää huomioimatta, on myös se, että hallituksella näyttää olevan aivan erikoinen vimma ajaa alas julkista palvelutuotantoa ja panostaa vahvasti yksityiseen palvelutuotantoon. Erityisen huolissani olen tästä kehityksestä, jos sitä voi edes kehitykseksi sanoa, sen tähden, että toimenpiteet kohdistuvat nyt vahvasti terveydenhuoltoon ja näyttävän lisääntyvän myös sosiaalihuollon puolella. Jos nämä toiminnat ajetaan nykyistä vauhtia alas, voimme olla varmoja, että niiden palauttaminen julkisen sektorin tuottamiksi, mikä parhaiten turvaisi demokraattisen päätöksenteon kautta kansalaisten palvelujärjestelmän, ei käytännössä tule olemaan ongelmatonta, jos mahdollistakaan, vaikka siihen olisi tarvetta.

Ymmärrän hyvin, että sekä terveydenhuollossa että sosiaalitoimessa on valtavan iso markkinarako, johon kokoomuksen mielenkiinto näyttää yhä lisääntyvässä määrin kohdistuvan. Mutta sitä minun on vaikea ymmärtää, miksi kokoomuskin pitää niin kovaa vauhtia — taitaa olla aika pitkälti vauhtisokeutta, jota on myöhemmin vaikea korjata. Käytäntö on myös osoittanut vastaväitteistä huolimatta, että yksityisesti tuotetut palvelut ovat tulleet julkisia palveluja kalliimmiksi, ja tästä lankeaa suuri lasku erityisesti niille, jotka joutuvat muutoksen seurauksena käyttämään yksityisiä palveluja, kun julkisia palveluja ei enää ole. Yleensä he ovat kansalaisia, joilla oma elämäntilanne ei ole parhaasta päästä. Tässä yhteydessä viittaan kohta eduskunnan käsittelyyn tulevaan terveyspalvelujen maksuja koskevaan hallituksen esitykseen yhtenä esimerkkinä.

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus näyttää nojautuvan useissa päätösperusteluissaan tuottavuuden lisäämistarpeeseen, jota varten se on valmistellut erityisen tuottavuusohjelman. Tätä on arvosteltu sekä hallituksen että opposition puolelta muun muassa tässäkin salikeskustelussa, ja aivan varmasti on aihettakin tuottavuusohjelman sisäiseen arvioon. Huomasin eilen tutkiessani paikallani asiakirjoja, että hallituksella on tarkoitus tätä tuottavuusohjelmaa tarkastella sen työryhmän selvityksen perusteella lokakuussa. Toivottavasti silloin hallituksella on rohkeutta arvioida tuottavuusohjelman vaikutuksia uudelleen, jos siihen ilmenee tarvetta, niin kuin itse ajattelen olevan.

Yhtä hyvin kuin hallitus perustelee näiden toimenpiteiden tarvetta tuottavuuden lisäämiseen, on syytä kysyä, mitenkä tätä tuottavuutta niillä lohkoilla mitataan, mitkä tähän tuottavuusohjelmaan on otettu. Onko tuottavuutta edes mahdollista mitata näillä alueilla, mihin jotkut hallituksen suunnittelemat tuottopäätökset ulottuvat?

Kaikki hallituksen toimenpiteet eivät tietenkään ole huonoja, se on pakko todeta. Jos hallitusohjelma toteutuu suunnitellulla tavalla, sen sisällöstä löytynee myös hyvin tarpeellisia uudistuksia. Toivoa vain sopii, että näitä tavoitteita pohdittaessa ajateltaisiin asioita nykyistä enemmän kansalaisen kuin talouden näkökulmasta. Talouden näkökulma on ainakin osaltaan johtanut siihen, että kansalaisten väliset tulo- ja terveyserot ovat lisääntyneet. Täytyy, niin kuin puheenvuoroni alussa totesin, todeta sekin, että eivät tämän hallituskauden aikana, jolloin pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus on toteuttanut omaa ohjelmaansa, tietenkään nämä tuloerot ja terveyserot ole hallituksen syytä, vaan ne ovat pitkän aikavälin tulos, ja nyt olisi korkea aika miettiä sitä, onko suuntaa tältä osin muutettava.

Arvoisa puhemies! Kunnallispolitiikka on niin keskeisellä osalla kansalaisten palvelujärjestelmässä, että ihan muutaman asian vielä tästä haluan lopuksi todeta.

Totean, että kehykseen liittyvä peruspalveluohjelma on kuntapuolen kannalta aika tyly. Hallitus on omassa ohjelmassaan luvannut vahvistaa kuntien taloutta lisäämällä valtionosuuksia, ja tämä todetaan myös peruspalveluohjelman sivulla 53: "Vahvistetaan kuntataloutta lisäämällä valtionosuuksia." Normaali lukija ymmärtää tämän niin, että kuntien rahoitusasema kehyskaudella vahvistuu valtion tuen kasvun kautta. Näin ei kuitenkaan tule käymään, päinvastoin.

Vastoin hallitusohjelman kirjausta valtion rahoitusosuus kuntien menoista tuleekin peruspalveluohjelman mukaan, sivu 26, tämän vuoden 28,1 prosentista alenemaan 26 prosenttiin vuonna 2012 ja vastaavasti kuntien rahoitusosuus tulee kasvamaan. Laskennallisesti kuntiin kohdistuu tulevalla kehyskaudella noin 3 veroprosenttiyksikön veronkorotuspaine. Mitä ilmeisimmin tästä suurin osa tulee toteutumaan ja samanaikaisesti hallitus esittää veronalennuksia. Tämä muistuttaa hölmöläisen hommaa, jossa peittoa leikataan toisesta päästä ja harsitaan kokoon toisesta.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun viime syksynä tehtiin päätöksiä kauppa- ja teollisuusministeriön ja työministeriön yhdistämisestä työ- ja elinkeinoministeriöksi, esitimme vahvoja epäilyjä siitä, että työelämän kehittäminen ei ole uuden ministeriön keskeisiä kiinnostuksen aiheita. Marssijärjestyksen sanelee elinkeinoelämä, suuret yritykset. Ne asettavat vaatimuksia valtiolle ja yhteiskunnalle miljardituesta, teknologia- ja innovaatiotuesta sekä työmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta ja lisääntyvistä joustoista. Tässä budjettikehyksessä on paalutettu kyllä täsmälleen tämä vahvistuva kehityssuunta.

Työelämän kehittämisohjelma Tykes on yhdistymässä Tekesin kanssa, ja tuo yhdistäminen on kuin pudottaisi pisaran saavilliseen vettä. Porvarihallitus on alistamassa työelämän kehittämisen teknologia- ja kilpailupolitiikalle.

Herra puhemies! Kuitenkin kaikkein rajuimpia leikkauksia ollaan ajamassa valtion tuottavuusohjelman nimissä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoiman työsuojelun valvontaan ja Työterveyslaitoksen toimintaan. Samaan aikaan kun työtapaturmat ja ammattitaudit lisääntyvät, hallituksen suunnitelmissa on jopa 100 henkilötyövuoden vähentäminen työsuojeluhallinnosta, työsuojelupiireistä. Viime vuonna tapaturmien ja ammattitautien määrä kasvoi noin 4 prosenttia. Korvattuja vahinkoja oli yli 143 000. Työehtojen ja työsuojelun käytännön valvontaan kaivattaisiin nyt kymmenien tarkastajien lisäresursseja eikä suinkaan niiden karsintaa.

Henkilöstövuokraustoiminnan kasvu ja ulkomaisen vuokratyövoiman maihinnousu ovat lisänneet tapaturmia rakennuksilla, telakoilla ja teollisuuden muissa asennuskohteissa. Vuokratyövoiman tapaturmalukujen kasvu on ollut kaikkein nopeinta. Viime vuonna edelliseen vuoteen verrattuna kasvu oli lähes 13 prosenttia. Ongelma-alueet työsuojelun ja työsuojelun valvonnan kannalta Suomen työmarkkinoilla tiedetään, mutta hallitus on tekemässä tässä tietoisen valinnan. Työtapaturmissa ja ammattitaudeissa vammautuu vuosittain yli 10 000 työntekijää. Niistä aiheutuu myös useiden miljardien eurojen kustannukset kansantaloudelle, mutta hallitus vain katsoo, että työsuojelun valvontaa on karsittava.

Myös Työterveyslaitokselta aiotaan karsia resursseja. Suunnitelmissa on 80 henkilötyövuoden vähennykset. Kuitenkin Työterveyslaitos Suomessa on lähestulkoon ainoa kattava asiantuntijaorganisaatio, jolla on laajin asiantuntemus perinteisistä ja uusista työperäisistä sairauksista. Pari päivää sitten uutisoitiin mineraalipölylle työssään altistuneita olevan jopa 70 000 suomalaista. Mitä ovatkaan tulevat haasteet, kun tietämys bakteerien ja homeen aiheuttamista ammattitaudeista lisääntyy ja kun vakuutusyhtiöiden on pakko tunnustaa ne korvattaviksi nykyistä laajemmin? Enpä tiedä, mistä maailmasta nämä leikkausideat ovat peräisin, sillä niin järjettömiä nämä elävän todellisuuden ja työelämän todellisten tarpeiden kannalta ovat.

Arvoisa herra puhemies! Talousrikollisilla menee hyvin. Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa talousrikollisuutta ja sen torjuntaa ei mainittu lainkaan. Se on kyllä oireellista. Veropolitiikan kuuden kohdan tavoitelistassa harmaan talouden torjuminen sentään mainitaan, mutta konkreettisia toimia odotetaan. Niihin kysymyksiin, joita täällä olemme esittäneet ministeri Braxille, emme ole saaneet konkreettisia vastauksia, eikä niitä näy tässä budjettikehyksessäkään.

Rakennus-, telakka-, siivous- ja ravintola-aloilla järjestäytyneen rikollisuuden hallitsemat yritykset keräävät suuria tuottoja pääasiassa ulkomaisen työvoiman vuokraajina ja käyttäjinä. Ne toimivat myös laittoman maahantulon järjestäjinä, kuittikauppiaina ja likaisen rahan pesijöinä. Monilla toimialoilla piilotalouden arvo on alan tuotoksesta jopa 10 prosentin luokkaa. Kokonaisarviot liikkuvat tässä kansantaloudessa jopa 8 miljardissa eurossa.

Edellinen hallitus osoitti talousrikosten tutkintaan lisää voimavaroja, ja sen ansiosta tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja tässä on edistytty. Tutkinta on tehostunut, mutta juttujen kokonaiskestoajat eivät ole lyhentyneet. Resurssipula syyttäjä- ja oikeuslaitoksessa on johtanut siihen, että osa jutuista on käsittelyn aikana päässyt vanhentumaan ja tuomioita on lievennetty pitkän prosessiajan takia. Tuskinpa tilanne lähitulevaisuudessa ainakaan paranee, sillä hallituksen käräjäoikeusuudistuksen ja tämän tuottavuusohjelman mukaan käräjäoikeuksien lukumäärää karsitaan nykyisestä 54:stä 27:ään ja oikeushallinnon henkilöstöä vähennetään 750:llä. Kyllä kuulen, kuinka talousrikolliset taputtavat käsiään.

Hallitus voisi halutessaan tuoda eduskuntaan monia lakipaketteja, joilla talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunta käytännössä tehostuisi. Vuoden voimassa ollut niin sanottu tilaajavastuulaki vesitettiin jo sen säätämisvaiheessa, ja aivan odotetusti tulokset ovat laihanlaisia. Todellinen tilaajavastuu kuitenkin alihankintasuhteessa tarvittaisiin. Myös ulkomaisen vuokratyövoiman verottaminen ja ulkomaisten yritysten ennakkoperintärekisteröinti vuotaa pahasti. Yli 20 000 ulkomaisesta vuokratyöntekijästä oli viime vuoden loppuun mennessä ilmoittautunut verovelvollisiksi yhteensä 450 henkeä.

Rakennusalalle ehdotettu käännetty arvonlisäverojärjestelmä odottaa niin ikään toteuttamispäätöksiä. Valmistelutyö on käytännössä jo tehty, mutta lakiesityksiä ei vain tunnu kuuluvan. Järjestelmästä on hyviä kokemuksia monista maista: Hollannista, Itävallasta, Saksasta ja Ruotsista. Ruotsissa tämä otettiin käyttöön viime vuoden, 2007, alussa.

Myös suuren luokan kansainvälisen veronkierron ehkäisyyn hallituksella pitäisi olla rohkeutta ryhtyä. Helsingin Pörssissä arvopaperikaupan noin 50 etävälittäjän markkinaosuus ylittää jo 60 prosenttia. Se kaikki on verovalvonnan ulkopuolella. Emme tiedä, miten paljon etävälittäjien asiakkaista on verovelvollisia suomalaisia sijoittajia. Emme todellakaan tiedä, eikä tällaista tutkimusta edes ole käynnissä puhumattakaan lainsäädäntöhankkeista. Talousrikollisilla menee tässä maassa hyvin, mutta menköön, se näyttää olevan hallituksen filosofia.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Yrttiaho oli huolissaan, että talousrikostutkintaan ei riitä määrärahoja tässä hallituksen kehysbudjettiesityksessä, mutta haluan muistuttaa ed. Yrttiaholle, että ensimmäisen kerran pitkään aikaan poliisitoimen määrärahakehystä nyt kasvatetaan huomattavasti, ja siitä varmasti sitten myöskin hyötyy rikostutkinta, ja myöskin talousrikostutkintaan varmasti tästä määrärahasta oma siivunsa tulee. (Ed. Yrttiaho: Mutta tulppa on käräjäoikeudessa!)

Herra puhemies! Yritykset ovat olleet jo pitkään huolissaan siitä, että ammattiin valmistuvat ja yritysten todelliset työvoimatarpeet eivät kohtaa. Siksi onkin tervetullutta, että nyt on ryhdytty yritysten ja muun elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä kehittämään niin yliopisto-, ammattikorkeakoulu- kuin ammatillistakin koulutusta yritysten ja julkisen sektorin työvoimatarpeen tyydyttämiseksi. Suomella on nyt erinomaiset mahdollisuudet turvata lapsille hyvä lapsuus ja tulevaisuus. Ikäluokkien pienentyessä voimme pitää huolen siitä, että yhä useampi lapsi pystyy selviytymään peruskoulusta, hankkimaan ammatin ja kasvamaan vastuulliseen aikuisuuteen.

Viime vuosina valitettavasti opetusryhmät ovat kasvaneet ja pieniä kouluja on paljon pitkin maata suljettu. Tämä kehityssuunta on nyt vihdoinkin muuttumassa. Ryhmäkokoja ollaan pienentämässä, ja sitäkin kautta siis opetuksen laatu voi parantua ja jokainen lapsi voidaan huomioida paremmin yksilönä.

Herra puhemies! Perintöverotuksen muutoksia ollaan toteuttamassa hallituksen päätöksen mukaisesti yksityishenkilöiden ja yritysten osalta. Sukupolvenvaihdostilanteessa veronhuojennus tulisi olemaan 80 prosenttia. Metsämaan perintöverokohtelu on edelleen epäselvää. Valtiovarainministeriön valmistelema ja lausuntokierroksella jo ollut esitys lähtee siitä, että perintöveroa ei perittäisi niiltä, joilla on pakollinen MYEL-vakuutus. Tällaisia metsätiloja, jotka ovat pinta-alaltaan niin suuria ja joilla siten on MYEL-vakuutus, on vain alle 5 prosenttia kaikista metsätiloista. Tämä epäkohta on korjattava, ennen kuin perintöverouudistus tulee eduskuntaan. Myös perheyritysten osalta perintöveroehdotus kaipaa vielä korjaamista. Esitys on toki oikean suuntainen, mutta se ei kuitenkaan riittävässä määrin ota huomioon sitä, että aivan pieniä yrityksiä lukuun ottamatta sukupolvenvaihdoksissa yrityksissä kyse ei ole enää yhdestä yritystoiminnan jatkamiseen sitoutuneesta henkilöstä. Useimmissa perheyrityksissä omistajakunta on laajempi.

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousosio on jäänyt tässä kehysesityksessä aika ohueksi. Maataloustulo on ensimmäisen kerran vuosiin viime vuonna kääntynyt kasvuun. Tähän kehitykseen ovat kuitenkin aika vähän osallisia hallituksen tekemät ratkaisut. Syynä ovat enemmänkin muun muassa viljan hinnannousu sekä maatalouden tilanteen kohentamiseksi tapahtuneet muut toimenpiteet. Omavarainen ruuantuotanto on tärkeä osa meidän suomalaisten turvallisuutta, ja kotimainen turvallinen ruoka on jatkossakin turvattava.

Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoitus tässä budjettiesityksessä on ainakin minulle hienoinen pettymys. Onhan hyvin tiedossa ollut jo aiemmin se, miten paljon investointitukihakemuksia on tällä hetkellä käsittelemättä. Eduskunta loppuvuodesta käsitellessään tätä investointitukilakia linjasi ensisijaiseksi prioriteetiksi nuorten viljelijöitten aloitustuet ja sitä kautta panostuksen tulevaisuuteen. Aiemmin jo sovittu 30 miljoonan euron vuosittainen Makera-rahoituksen lisäys ei ole riittävä. Hallitusohjelman mukaisesti budjettikehyksistä sovittaessa pitää turvata jatkossakin Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran riittävä rahoitustarve maatalouden investointien turvaamiseksi. Ensisijaisesti tietysti on kyettävä purkamaan nyt tähän mennessä syntyneet investointihakemukset. Pitkät odotusajat estävät tai ainakin hidastavat maatalouden kehittämistä ja ovat monelle nuorelle viljelijälle hyvinkin kohtalokkaita.

Maatalouden osalta tarvitaan myös byrokratian selvää vähentämistä. Viljelijöiden kannalta erilaisten lomakkeitten täyttäminen, monenlaisten sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen sekä jatkuva valvonnan alla oleminen on hyvin kuormittavaa ja vie aikaa pois varsinaiselta maataloustoiminnan ja tilan kehittämiseltä. Maataloushallinnon toimintatapojen järkeistämiseen ja byrokratian purkamiseen pitäisikin panostaa lähivuosina nykyistä paljon enemmän.

Herra puhemies! Metsätalouden rahoituslakia korjattiin juuri hiljattain, jotta se paremmin vastaisi taimikon hoidon ja nuoren metsän hoidon tarpeita. Metsäteollisuuden puuhuolto tulee olemaan meille melkoinen haaste, mikäli Venäjä uhkaustensa mukaisesti korottaa puutullin ensi vuoden alusta 50 euroon kuutiometriltä. Metsäteollisuuden puunsaannin turvaamiseksi ja puun liikkuvuuden varmistamiseksi kestävän metsätalouden rahoitusta olisi vielä tätä kehysehdotustakin enemmän vahvistettava.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt valtioneuvoston selontekoa ja yritämme siitä antaa arvioita. Valitettavasti minun on sanottava tästä täysin samaa, kuin sanoin talousarvion vuodelta 2008 tullessa meille, että en hetkeäkään usko tämän toteutuvan.

Valitettavasti maailmantaloutta arvioidaan täysin väärin meillä Suomessa ja sitä kautta myöskin Suomen taloutta. Bruttokansantuotteen kasvua pidetään talouden paranemisena. Tämähän ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Bruttokansantuote edelleenkin unohtaa kokonaisuudessaan otetun velan, jolloinka se jää siitä arvioimatta. Yksinkertaistan tämän, mitä haluan sanoa, niin se on helpompi poimia.

Ekp:n tilastoista löytyy haluavalle helposti tietoa, mitenkä palkat ovat kehittyneet ja mitenkä bruttokansantuote ja velat. Velkahan on lisääntynyt kotitalouksilla euroalueella erittäin paljon, ei läheskään niin paljon kuin velat kokonaisuudessaan, mutta tällä hetkellä euroalueella kotitalouksilla on velkaa noin 5 000 miljardia. Kaikkiaan velkaa on 17 000 miljardia, ja tähän koko velkasummaan on tullut vuoden aikana 2 000 miljardia lisää. Ne, jotka ovat seuranneet näitä subprime-lukuja, huomaavat, että ne subprime-luvut oikeastaan eivät vielä olekaan kovin suuria lukuja.

Tähän rinnalle kun otetaan palkat, palkat euroalueella ovat noin 5 000 miljardia, lisäystä vuodessa 100 miljardia. Palkansaajien nahoista loppupeleissähän otetaan kuitenkin suurin osa bkt:stakin. Se kulkee niitten yritysten tulojen kautta ja palkkojen kautta. Mutta todellakin tässä on kyseessä klassinen pyramidihuijaus; näillä luvuilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Pieni saman kaltainen, hieman nopeampi, käytiin it-kuplan yhteydessä. Sen takia laajempia vaikutuksia siinä ei ollut, koska siinä eivät nämä, jotka siitä eniten hyötyivät, kerinneet piilottaa omaisuuttaan, vaan myöskin omaisuusarvot tulivat merkittävästi alas niillä, joille ne hetkellisesti kirjautuivat. Piilotus tässä kuplassa on jo käynnissä. Lisääntyneet velat ja velkojen ja varallisuuden siirto eri yrityksiin suurissa mittakaavoissa on jo käynnissä, aivan vastaavalla tavalla kuin 20 vuotta sitten, kun sama maailmantaloudessa on koettu. On totta, että monia eroavaisuuksia on, mutta perusperiaate on tälläkin kertaa aivan sama.

Arvoisa puhemies! En tiedä, kumpi minua pelottaa enemmän: se, että hallitus ja hallituksen takana olevat henkilöt tietävät, mitä on tapahtumassa, vai se, että he eivät tiedä.

Kun rytinä toden teolla alkaa, niin meillä on suojautumiskeinoja. Me emme saa pelastaa pankkeja, varsinkin kun olemme ne ulkomaille antaneet. Meidän on suojattava Suomen kansalaisten etu. Suomen kansalaisen parhaaksi on ajateltava, vaati se sitten pankkien antamista ajautua vaikeuksiin ja kaatua sitä kautta tai vaati se sitten meiltä järeitä toimenpiteitä Suomen kansalaisen turvaksi asetettuina lakeina.

Mutta tähän läpyskään en sen enempää puutu tällä kertaa. Sanon vaan, että tulopuoli on siellä väärin laskettu, mutta se ei tätä suurta kokonaisuutta muuta. Toivon kuitenkin, että jollakin siellä hallituksessa on jotain suunnitelmia tulevan talouskriisin helpottamiseksi Suomen kansalaisen kannalta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Uusipaavalniemen kritiikki bkt:tä kohtaan ja myöskin tuota markkinatalouden ja kapitalismin käyttäytymiseen kohdistuvaa kritiikkiä. Se on tärkeätä, aika harvoin sitä kuullaan täällä. Bkt:stä on hyvä todeta, että tosiasia, että sitä pidetään epäjumalana, jolle kumarretaan, on yksinkertaista toimintaa, kun ei oikein tunneta, mitä koko bkt merkitseekään, ja kun se sisältää hyvin ristiriitaisia asioita, joihin myös ed. Uusipaavalniemi viittasi.

Mutta, puhemies, edelleen siitä, että julkisen sektorin pienentäminen on hallituksen ohjelmassa ollut alusta lähtien, ja tästä seuraa leikkaukset valtionhallinnossa ja kunnissa. Seuraukset koskevat kipeimmin pieni- ja keskituloisia ihmisiä ja erityisesti ikääntyneitä ja lapsiperheitä, myös monia heistä, jotka ovat äänestäneet julkisen sektorin heikentäjät eli kokoomuksen ja keskustan valtaan.

Kepun, kokoomuksen ja vihreiden hallitus väittää peruspalveluiden olevan kunnossa, että rahaa olisi annettu riittävästi. Samaa toistaa kaupunkien ja kuntien johto. Arkikokemus kertoo kuitenkin muusta. Jos avataan koulujen ovet, todetaan, että kouluissa pienennetään resursseja, luokkakoot kasvavat ja kouluja lopetetaan. Neuvoloita lakkautetaan, terveyskeskukseen ja sairaalaan on entistä vaikeampi päästä ja lähetteitä jatkohoitoon entistä vaikeampi saada. Röntgentutkimuksia, kuvantamistutkimuksiin on vaikea päästä, yhä enemmän potilaalle sanotaan, että eipä nyt ole mahdollista tehdä, laboratoriotutkimuksia ei tehdä entiseen tapaan. Ja moni diagnoosi jää tekemättä tai sen teko hidastuu.

Ideologinen tavoite heikentää julkista sektoria, mikä aiheuttaa ongelmia lasten päivähoidossa, koulujen luokkakoossa, vanhustenhoivassa ja -hoidossa ja terveydenhoidon toiminnassa. Tilalle tulevat yritykset, jotka vuokraavat lääketieteen kandidaatin 14 000 eurolla kuussa tai ottavat koko terveyskeskuksen hallintaansa. MedOne Groupin kaltaiset yritykset eivät ole hyväntekeväisyysjärjestöjä vaan pörssiyhtiöitä, joiden tarkoituksena on tuottaa omistajilleen mahdollisimman suuri voitto.

Samalla hallitus toteuttaa tuottavuusohjelmaansa. Ohjelma vähentää muun muassa tuomareiden määrää, heikentäen näin oikeuslaitosta. Samoin ympäristö- ja luonnonsuojelutoimia vähennetään. Taustalla on kova kapitalismi, joka vaatii valtion käpertyvän yksityisten yritysten rengiksi, valtio ei saa olla tavallisen kansalaisen selviytymisen tukija. Tämä näkyy muun muassa Stora Enso Oyj:n jälkien hoidossa. Tavoitteen puolesta puhui myös Elinkeinoelämän keskusliiton Leif Fagernäs, joka moitti vastikään kuntia Tehyn kanssa sovituista palkkaratkaisuista ja siitä, että julkinen terveyden- ja sairaanhoito uskaltaa kilpailla yksityisen sektorin kanssa työvoimasta. Terveydenhoidon ja erityisesti sosiaalitoimen palkat ovat kuitenkin edelleen kuopassa.

Tämä pääministeri Vanhasen toisen hallituksen antama kehysselonteko osoittaa erityisen suuren ongelman. Vielä tällä hetkellä, maaliskuussa 2008, hallitus ei ole pystynyt kehysselontekoonsa ottamaan mukaan ympäristökysymyksiä, nimenomaan ilmastonmuutosta niin, että se olisi omana kokonaisuutenaan mukana ja jonka vaatimuksia, siis ilmastonmuutoksen hillitsemisen vaatimuksen edellyttämiä taloudellisia panoksia, olisi määritelty tai katsottu yhtään pitemmällä tähtäimellä. Maininnat julkisesta liikenteestä tai maininnat ja toimenpiteetkään ratojen rakentamiseksi ja kiskoliikenteen tukemiseksi eivät tähän riitä.

Myös Itämeri ja nimenomaan sen öljyonnettomuuden ehkäiseminen on tullut täällä tällä kertaa useitakin kertoja esille, muun muassa ed. Wideroosin Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa. Mielestäni hän totesi hyvin vastuullisella tavalla, että Itämeren öljyturvallisuuden vaatimukset, jotka ovat noin 100—150 miljoonan euron investointiluokkaa, alittuvat ja alitetaan hallituksen kehysbudjetoinnilla noin 100 miljoonalla eurolla. Se on mielestäni hallituspuolueen ryhmäpuheenvuorossa hyvin vastuunalaisesti todettu. Mielestäni sen pitäisi herättää ensiksi Rkp:n kansanedustajat ja sitten tietysti muut hallituspuolueen kansanedustajat, koko eduskunta. Tämä on tärkeä huomio. Meillä ei öljyntorjunta ole sillä tasolla, jota on vaadittu muun muassa ed. Wideroosin siteeraamassa ympäristövaliokunnan mietinnössä.

Puhemies! Täällä on tullut selkeästi esille myös se, että nykyiset kehykset johtavat siihen, että kuntien veroäyrin nousupaine kasvaa: 3 prosentin nousupaine. Samalla valtionverotusta vähennetään etenkin hyvätuloisten osalta. Kuntaveroa nostetaan, paineet siihen ovat selkeät, ja se kohdistuu ensisijaisesti pienituloisiin, keskituloisiin ihmisiin kaikkein rasittavimmin, ollen tasavero. Ja mikä vielä tärkeämpää, on, että kun kuntien veropaine nousee ja kuntien tulot vähenevät, niin kunnat etsivät yhä voimakkaammin säästökohteita ja ne löytyvät sosiaali- ja terveyspuolesta, kouluista — koulujen, pienkoulujen lakkauttaminen, valtio antaa tähän vauhtia lopettamalla pienkoulujen erityistuen, ja terveydenhoidon kaventaminen. Yhä enemmän sanotaan, menkää, olkaa hyvä, yksityiselle sektorille. Tämä on suuri ongelma, joka on toista kuin juhlapuheet, joita kuulemme etenkin hallituspuolueiden, etenkin ministereiden suusta mutta myös hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa.

Ja lopuksi, puhemies: Kun olemme paljon puhuneet myös siitä, että hallitus ajaa nyt potilasmaksujen nousua, pitää muistaa, että Suomi on jo nyt eturivissä siinä joukossa, jossa on Euroopan korkeimmat potilas- ja asiakasmaksut, ja että noin 20 prosenttia terveydenhuollon kuluista otetaan suoraan asiakkaiden lompakosta. Ja tässä tilanteessa sitten ed. Ojansuu vihreistä, ed. Zyskowicz kokoomuksesta ovat sitä mieltä, että on aivan oikein, että nostetaan palvelumaksuja, että se on aivan oikea ratkaisu huolimatta siitä, että korotus menee suoraan valtion kassaan. Tosiasiassa se otetaan jo kunnilta pois ennen kuin ne ovat nostaneetkaan näitä maksuja, tämä 60 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Koski sanoi, huolimatta siitä, että, että tässä kehysbudjetoinnissa on myös hyviä asioita, on muistettava se ihmisten arkitodellisuus, jota kuitenkaan ei kylliksi ole huomioitu tässä kehyksessä. Liian tiukat kehykset puristavat, niitä pitää löysentää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa ed. Tiusanen toi aivan oikein esille todellisuuden, jossa eletään kunnissa. Meillä on kuntia, joilla taloudellinen tilanne on hyvä, kehittyy myönteisesti, mutta meillä on paljon enemmän kuntia, joissa todella kamppaillaan vaikeuksissa. Kunnat velkaantuvat, vuosikatteet ovat kehittymässä negatiivisiksi, veroprosentteja ja maksuja uhkaavat korotuspaineet. Tämä on erityisesti maaseudulla kuntien todellisuutta, ja tätä kovaa todellisuutta koetaan muun muassa Keski-Suomessa ja kotikaupungissani Keuruullakin. Elikkä tämä on hyvä muistaa, mikä on paikallisella tasolla julkisen sektorin elikkä kuntien kova todellinen tilanne, eikä tätä muuta miksikään se, että vaaditaan kuntia yhdistymään, tekemään myöskin keinotekoisia yhteistoimintasopimuksia, joille ei löydy toiminnallisia tai maantieteellisiä perusteita. On ikävää, että kunnissa joudutaan todella supistamaan terveydenhoidon palveluja, lääkärien yöpäivystyksistä tinkimään, ne etääntyvät yhä kauemmaksi. Tämä kuntatilanne on todella asia, johonka toivon, että tässä salissa kiinnitämme jatkuvasti huomiota.

Mutta, arvoisa puhemies, palaan tässä äsken käsiteltyihin kysymyksiin. Perintö- ja lahjavero on puhuttanut hyvin paljon. Minusta on todella hyvä, että 80 prosenttia perinnöistä — silloin yleensä puhutaan varsin pienistä perinnöistä, jotka ehkä vielä jakautuvat useamman perillisen kesken — saadaan vapaaksi perintöverosta. Mutta minusta meidän tulee pitää tiukasti kiinni siitä, mitä on hallitusohjelmassa tässä suhteessa, ja esimerkiksi maa- ja metsätilojen kohdalla, joissa on ylisukupolvisesta toiminnasta kyse, että tämä maatilatalous tulee hallitusohjelman mukaisesti saattaa perintöverosta vapaaksi. Täällä on viitattu myöskin perheyritysten kannalta samaan asiaan. Näen, että osaltaan on kysymys työpaikkojen, elinkeinojen jatkumisesta, ja tästä on kannettava vakavaa huolta.

Mutta, arvoisa puhemies, kiinnitän vielä muutamiin yksityiskohtiin huomiota. Täällä on oltu huolestuneina sisäministeriön alaan kuuluvista poliisikysymyksistä keskustelun myötä. On ongelma, jos poliisi etääntyy kansalaisten parista. Pahaa pelkään, että näin tapahtuu. Kansalaiset odottavat, että poliisi olisi läsnä, ja silloin poliisipäivystykset eivät saisi joutua kovin kauas. Ymmärrän hyvin, että Rajavartioston toiminnassa painotetaan Pääkaupunkiseutua, Kaakkois-Suomen rajaliikennepaikkoja, mutta pidän ongelmana, että sitten jossakin joudutaan myös tinkimään. Tämä ei ole välttämättä hyvää kehitystä.

Oikeusministeriön hallinnonalalta täällä on viitattu käräjäoikeuksien keskittymiseen. Osaltaan se tietysti saattaa parantaa tasoa, mutta toisaalta se merkitsee myös seutukunnallisten palvelujen menetystä. Täällä eduskunnassa on sellaisten kansanedustajien verkosto, jotka edustavat seutukuntia, ja olemme joutuneet toteamaan, että valtionhallinnon palvelut etääntyvät kansalaisista, kun niitä ajatellaan eri ministeriöiden aloilta kapeasti. Päinvastoin pitäisi etsiä niitä keinoja, millä valtionhallinto olisi läsnä myös seutukunnissa.

Vankeinhoidon osalta olen huolestunut siitä, että meillä on liian suuri ahtaus vankiloissa, ja tämä ei ole tarkoituksenmukaista vankeinhoitoa. Ratkaisu ei suinkaan ole se, että vähennetään vankimäärää, vaan näkisin, että tässä suhteessa tulisi muun muassa sellainen edistyksellinen hanke, jota aikanaan on ollut Haapamäen vankila ja muut vastaavat. Nämä tulisi vuosikymmenten valmistelun jälkeen saattaa toteutukseen.

Liikenneministeriön osalta toivon, että maaseudun liikenteen toimivuudesta kannamme huolta. Kun väki vähenee haja-asutusalueilla, sitä tärkeämpää olisi se, että sinne jäävillä vielä säilyisi mahdollisuus päästä hoitamaan välttämättömät asiointiyhteydet. Toivon, että maaseudun tiet ja radat voisivat myös säilyä, että emme keskittäisi kaikkea huomiota vain pääratoihin tai valtateihin, vaan kiinnittäisimme huomiota perustienpitoon ja myöskin maakunnissa kulkeviin ratoihin. Usein olen täällä tuonut esille kaikkien Haapamäen kautta kulkevien ratojen liikenteen säilymistä. On mieletöntä, että jos radat on pantu kuntoon, sitten uhataan vähentää liikennettä. Toinen käsi valtionhallinnossa ei tunnu tietävän, mitä toinen tekee. Tehdyt investoinnit kannattaa tässäkin suhteessa käyttää hyödyksi.

Eilen otin vastaan lapsiperheitten lähetystöä, missä yhteydessä kiinnitettiin huomiota heidän elämäntilanteeseensa. Toivon, että lapsiperheitten elämäntilanne myös taloudellisesti lapsilisien korottamisen muodossa voitaisiin jatkossa ottaa huomioon nykyistä paremmin. Sama koskee myös pientä eläkettä saavia. Ne rahat, joita lapsiperheet ja eläkeläiset saavat, eivät mene ulkomaisiin sijoituskohteisiin, ne hyödyttävät kyllä lähipalveluita ja kotimaista kulutuskysyntää.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus on toiminut ansiokkaasti valtiontalouden tasapainon ylläpitämisen eteen. Valtionvelan lyhentämisellä hallitus on luonut pysyvää pelivaraa valtiontalouteen ja näin vakauttanut omalta osaltaan taloutta. Korkomenoissa saavutetuilla satojen miljoonien eurojen säästöillä kyetään huolehtimaan yhteiskuntamme hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Vastuullisen politiikan ansiosta hallituksen selonteosta olemme voineet lukea, että valtiontalouden arvioidaan olevan ylijäämäinen koko kehyskauden. Erityisesti hallitukselle voidaan antaa kiitosta siitä, että tavoite prosentin ylijäämäsuhteesta tultaneen saavuttamaan vuonna 2011 hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti.

Työllisyyden parantaminen ja viisas veropolitiikka ovat avaintekijöitä. Aina 1990-luvulta lähtien tehtyjen ansiotuloveron kevennysten ansiosta suomalainen työllisyys on kehittynyt hyvin ja veronkevennysten dynaamiset vaikutukset ovat olleet selkeitä. Onkin tärkeää, että hallitus toteuttaa hallitusohjelman yhteydessä sovitut veronalennukset. Ja mikäli suhdannetilanne antaa mahdollisuuden, veronalennuksia tulisi harkita jo ensi vuoden budjettia valmisteltaessa.

Arvoisa puhemies! Erityisen positiivisena pidän hallituksen kehysselontekoon liittyvää perustienpidon rahoituksen korottamista — tietenkään unohtamatta laajempia ja ylempään tieverkkoon sekä muihin väylähankkeisiin kohdistettuja taloudellisia panoksia. Tiemäärärahoissa on tärkeää osata nähdä ilmoitetun hintalapun taakse. Esitetyillä ja päätetyillä väylähankkeilla sekä myös perustienpitoon kohdennetulla rahoituksella on sekä positiivisia ympäristövaikutuksia että tuottavuutta kohentavia vaikutuksia. Olen aikaisemmin jo tässä salissa muistuttanut siitä, että tiepiirien niukahko rahoitus on johtanut siihen, että kunnat ovat joutuneet paikkaamaan valtion laiminlyöntejä. Nämä kuntien väylähankkeisiin käyttämät rahat ovat kuitenkin suoraan pois kuntien perustehtävistä: vanhustenhoidosta, opetuksesta sekä terveydenhuollosta. Näin ei pitäisi olla.

Onkin erittäin positiivista, että kehyskaudella korotetaan perustienpidon määrärahoja 60 miljoonalla eurolla aikaisemmin sovittuun verrattuna. Toivon näiden lisävarojen kohdentamisessa viisautta näkemään metropolialueen ja koko Uudenmaan tarpeet. Kehyskunnista on tuhansilla ihmisillä tarve kulkea päivittäin työmatka Pääkaupunkiseudulle. Paine näkyy tukkoisilla pääväylillä, joiden tulisi palvella alueen kiihtyvää kasvua ja elinkeinoelämän tarvitsemia logistisia yhteyksiä. Osaltaan painetta helpottaisi, jos julkisten liikennevälineiden käyttöä voitaisiin helpottaa panostamalla kipeästi kaivattuihin liityntäpysäköintipaikkoihin sekä alemman asteiseen tieverkkoon. On tärkeää, että väyläinvestointien kohdentamisessa huomioidaan sekä taloudelliset vaikutukset että myös ympäristövaikutukset.

Arvoisa puhemies! Isänmaamme selviytymisestä väestön ikääntyessä on kyettävä pitämään huolta. Korkea työllisyysaste takaa mahdollisuuden ylläpitää yhteiskunnan tarjoamia perus- ja hyvinvointipalveluja. Jotta korkeaa työllisyysastetta voidaan pitkällä tähtäimellä pitää yllä, on huolehdittava laadukkaan koulutusjärjestelmämme perustasta. Kehyskauden aikana on huolehdittava siitä, että kunnille osoitetut perusopetuksen lisäresurssit todellakin käytetään kunnissa luokkakokojen pienentämiseen. On erittäin tärkeää, että jokaista lasta voidaan kohdella koulussa yksilöinä, mutta tämä tavoite ei luokanopettajien mukaan toteudu liian suurten ryhmäkokojen takia. Pienten ryhmäkokojen kautta siis voidaan nykyistä paremmin huomioida sekä hitaammin että nopeammin oppivien lasten ja nuorten tarpeet. Valopilkkuja kuntien joukossa tämänkin asian suhteen löytyy, mutta laajassa mittakaavassa tarvitaan parannusta.

Toinen opetussektoriin liittyvä kysymys on kouluterveydenhoidon riittävyys. Tässäkin salissa on moneen otteeseen kannettu huolta lasten ja nuorten masennuksesta, ylipainosta, tupakoinnista, päihteiden käytöstä sekä seksuaalisesta riskikäyttäytymisestä. Kouluterveydenhuollon toiminnan parantamisen kautta kyettäisiin nykyistä tehokkaammin havaitsemaan nuorten mahdolliset ongelmat. Tokikaan yksin kouluterveydenhuolto ei nuorten ongelmia ratkaise, vaan tarvitaan myös nykyistä huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä koulujen, terveydenhuollon ja vanhempien välillä.

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus huolehtii maamme taloudesta vastuullisesti unohtamatta vakautta ja edellytyksiä myös huomisen hyvinvointiin. Aktiivinen työllisyyspolitiikka, vastuullisuus ja maltti menoissa sekä viisas veropolitiikka rakentavat terveellä tavalla Suomen tulevaisuutta.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Outi Mäkelä käytti ihan mielenkiintoisen ja pääosin hyvän puheenvuoron. Mielestäni kuitenkaan ei oikein noin ristiriitaisesti voi sanoa, kuten hän totesi, että isänmaan ylijäämäinen budjetti koko kehyskaudella on hyvä asia ja se on tämän sinivihreän hallituksen suuri voitto. Samalla toteatte, ed. Mäkelä, että esimerkiksi kouluterveydenhoito on todella ongelmallinen. Vaikkapa itse lääkärinä voin lääkärin näkökulmasta — itse olette enemmän ehkä ekonomisti — katsoa niin, että se on se ongelman ydin nimenomaan, jos meillä kouluterveydenhoito ei toimi. Siitä maksetaan pitkään laskua vuosikymmeniä eteenpäin.

Näin ollen mieluummin — eikö niin — meillä voisi olla vähemmän ylijäämäinen budjettitalous ja enemmän rahaa siellä, missä tarvitaan. Vanhustenhoito: Itse viittasitte, että väestö ikääntyy. Sinne tarvitaan enemmän panoksia ja sinne panokset ovat olemassa, mutta niitä ei sitten käytetä kuitenkaan, vaan ne laitetaan mielestäni toisarvoisempaan kohteeseen kuten esimerkiksi ennenaikaiseen velanmaksuun. Tämä on hyvin tärkeä asia nimenomaan isänmaan kannalta.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle kiitos hyvistä huomioista, mutta olen tässä asiassa kyllä eri linjalla. Näen, että valtiontaloudessa täytyy ajatella pitkäjänteisesti ja vastuullisuus on erittäin tärkeää tässä mielessä. Kuten otitte esiin nämä terveydenhuollon ja vanhustenhuollon haasteet, niin niissä on kyse sitten tämänhetkisen budjetin sisäisistä asioista. Mutta todella on tärkeää, että me panostamme myös tulevaisuuteen ja maksamme velkaa pois.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Uusipaavalniemi täällä toi esille mahdollisia uhkatekijöitä, mitä liittyy taloudelliseen tulevaisuuteen. Eräs uhkatekijä, josta on paljon puhuttu monissa eri yhteyksissä, liittyy maamme puuhuoltoon. Tässä suhteessa haluan tuoda esille ratkaisun, jolla valtio ei menetä verotuloja, vaan pystyy saamaan samat verotulot kannolta tehtaalle tuotavaan puuhun. Ratkaisu on se, että alennettaisiin puun myyntiin kohdistuvaa veroa, jolloinka volyymin kasvu, liikkeelle tulevan myytävän puun määrän kasvu, toisi valtiolle samat euromääräiset verotulot ja koneyrittäjien ja kuljetusyrittäjien tulot toisivat myöskin veroja. Ennen kaikkea turvattaisiin se, että Suomen teollisuus- ja vientimarkkinat säilyttäisivät asemansa eikä yhtään sahaa tai tehdasta tarvitsisi sulkea. Toivon, että tähän kysymykseen esittämälläni tavalla voitaisiin kiinnittää huomiota. Olen laskenut, että myyntivero voitaisiin laskea 16 prosenttiin ja 15 miljoonan kiintokuutiometrin lisäys määrässä toisi valtiolle samat verotulot kuin nykyisinkin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Mäkelä totesi puheenvuorossaan olevansa vastuullinen, koska on pitkäjänteisen budjettipolitiikan takana, joka on ylijäämäistä budjettipolitiikkaa. Oma näkökulmani on se, kelle me olemme vastuussa, kuka on se, jolle me viime sijassa olemme vastuussa. Se on Suomen kansa, ennen muuta heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, jotka eivät itse pysty puolustamaan asemaansa. Heitä ovat lapset, heitä ovat nämä koululaiset, joilla ei ole kouluterveydenhoitoa, heitä ovat vanhukset. Mielestäni siellä on se ensisijainen vastuullisuuden kohde ja sitten tämä pitkäjänteinen budjettipolitiikka on keino hoitaa tätä, mutta se ylijäämä ei saa olla sillä tavalla hankittu, että se otetaan lasten ja vanhusten oikeuksista.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Eihän tässä tokikaan olla ottamassa oikeuksista pois, ja itse näen edelleenkin niin, että vastuussa olemme myös tuleville polville. Elikkä on tärkeää, että Suomen kansa voi hyvin sekä tänään että tulevaisuudessa.

Keskustelu päättyi.