Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Joudun nyt tulemaan tänne
puhujapönttöön huolimatta siitä,
että kello on jo viisitoista vaille kymmenen illalla ja
että salissa on yksi kansanedustaja, sitäkin ahkerampi
ed. Lauri Oinonen.
Haluan todeta, että tämä ympäristövaliokunnan
mietintö 2 näiltä valtiopäiviltä liittyy
siis jätelain osittaiseen uudistamiseen, ja tässäkin
mietinnössä ympäristövaliokunta
painottaa kokonaisuudistuksen tärkeyttä.
Kuitenkin nyt on kysymys nimenomaan uudesta tuottajavastuuosasta
kannettavien paristojen ja akkujen kohdalla, ja nimenomaan myös tuottajan
ohella pariston ja akun jakelija on vastuussa tästä jätteen
tulevaisuudesta ja sen käytöstä. Samalla
on syytä todeta se, että nyt, kun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiiviä paristoista ja akuista yleensäkin
sovelletaan Suomen lainsäädäntöön,
meillä on jo kokemuksia näistä tuottajavastuuongelmista.
Yleensäkin ympäristövaliokunnan kannanotto,
joka on siis yksimielinen, on kohtuullisen laaja. Tämä mietintö on
useampisivuinen, ja haluan lyhyesti käydä sen
kuitenkin läpi.
Edelleen ympäristövaliokunta, kuten aina aikaisemminkin,
painottaa EU:n jätteen syntymisen ehkäisemisen
periaatetta. Tämä on Euroopan unionin kannanotoissa
aivan oikea linja: vähemmän jätettä ja
kierrätyksen painottaminen. Nämä ovat
kaksi suurta asiaa, ja edelleenkin näissä on vahvasti
toivomisen varaa. Ne eivät ole siis toteutuneet.
Valiokunta korostaa jätteen syntymisen estämistä nimenomaan
luonnonvarojen käytön tehokkuuden näkökulmasta
ja kielteisten ympäristövaikutusten vähentämisen
ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta.
Tässä on se suuri lähtökohta,
joka jälleen halutaan eduskunnan mietintöön,
eduskunnan vastaukseen hallitukselle. Samalla painotetaan materiaalin
tehokkuutta ja kierrätystä. Meillä kokemus
on jo osoittanut, että niin sähkö- ja
elektroniikkaromudirektiivin kuin myös autoromudirektiivin
kohdalla uudelleenkäyttö ei toimi, ei myöskään
kunnolla kierrätys. Näissä molemmissa
mainitsemissani aikaisemmissa direktiivien implementoinneissa on siis
ongelmia. Tuottajavastuujärjestelmässä on heikkouksia.
Yksi suuri, keskeinen heikkous on resurssiongelma. Valtakunnallisena
viranomaisena näissä implementoinneissa ja niiden
seuraajana ja valvojana on Pirkanmaan ympäristökeskus,
jolla ei ole riittäviä resursseja mahdollisuuteen
ohjata ja valvoa näiden direktiivien toimeenpanoa. Tähän ympäristövaliokunta
kiinnittää erityistä huomiota. Kuultavana
oli siis Pirkanmaan ympäristökeskuksen edustus
myös, ja kuulemisessa tuli esille, että he tarvitsevat
uuden sanktiojärjestelmän, jonka on oltava toimiva,
tehokas ja nopeasti käyttöönotettava.
He esittivätkin tällaisen välittömästi
käyttöönotettavan seuraamuksen, kuten rikesakon
tyyppisen välineen, käyttöä.
Ympäristövaliokunta tässä kohdin
katsoi, että se ei pysty tällaista rikesakkovirhemaksukäytäntöä ottamaan
nyt tähän lakitekstiin, vaikkakin näkee
sen todella tärkeänä, ja esittää,
että tämä selvitetään mahdollisimman
nopeasti, että saadaan todella välineitä sille,
että nämä sinänsä hyvät
EU-direktiivit todellakin tulevat valtakunnan, Suomen, lainsäädännössä tehokkaasti
huomioiduiksi.
Edelleen valiokunta painottaa ja kertaa jälleen, kuten
aikaisemminkin, jätelain kokonaisuudistuksen tarpeellisuutta.
Valiokunta toteaa tässä mietinnössään,
että ympäristövaliokunnan mietintö 4
vuodelta 2004, ympäristövaliokunnan mietintö 10
vuodelta 2006 ja valiokunnan lausunto 25 vuoden 2006 valtiopäiviltä sisältävät
juuri tämän saman painotuksen, kokonaisuudistuksen
nopeuttamisen. Nyt elämme vuotta 2008, ja tietojen mukaan
tämä asia saapuisi ehkä eduskuntaan vuoden
2010 aikana. Näin ollen on uhka, että se tämänkin
eduskunnan ylitse siirtyy. Se olisi todella ongelmallista ja Suomen
jätelainsäädännön
näkökulmasta turmiollinen tilanne.
Sitten, arvoisa puhemies, ihan yksityiskohtia, joita valiokunta
vielä käsitteli.
Hyvin tärkeä asia on se, että tässä on
kysymys akkujen ja paristojen osalta vähimmäisdirektiivistä.
Ja direktiivissä on vähimmäistavoitteena 25
prosentin kierrätys käytettyjen kannettavien paristojen
ja akkujen kohdalla. Siis 25 prosenttia näistä pitää keräyksen
avulla saada uudelleen kierrätykseen. Tämä 25
prosentin tavoite on vuoteen 2012 mennessä, sitten 45 prosentin
kierrätystavoite on vuoteen 2016 mennessä. Ruotsissa on
päästy jo huomattavasti korkeampiin lukuihin.
Valiokunnassa esitettiinkin nimenomaan harkittavaksi, että nämä prosentit
nostetaan, ja valiokunta myös esittää tätä edelleenkin
valtioneuvostolle ja nimenomaan pontensa kautta, johon palaan.
Toinen tärkeä asia, mihin ympäristövaliokunta
kiinnitti huomiota — tai yksi niistä, siis on useita
asioita, mutta yksi niistä — on tiedottamisen
tärkeys, tiedottaminen ja keräyspisteiden julkistaminen,
mihin voidaan nimenomaan akkuja ja paristoja toimittaa. Kuntien
rooli on hyvin tärkeä asia, ettei tämä jää vain
yksityisille toimijoille, mikä on siis direktiivin kirjaimen
henki, kuntien rooli siinä mielessä, että niiden
pitäisi tehdä yhteistyötä yksityisten
toimijoiden kanssa, että olisi käytettävissä kuntien
jätehuoltoverkosto ja sen resurssit.
Edelleenkin on hyvä asia tässä direktiivissä, että se
kieltää todella myrkylliset kuten elohopea- ja
kadmiumparistot ja vie tällä tavalla tätä laatukysymystä myös
jätehuollossa eteenpäin.
Sitten lopuksi tämä lausumaehdotus kuuluu: "Eduskunta
edellyttää, että hallitus seuraa lain toimeenpanoa
ja harkitsee mahdollisuutta nostaa kannettavien käytettyjen
paristojen ja pienakkujen keräysastetta ympäristötavoitteiden
saavuttamiseksi." Näin ollen tuo 25 prosentin keräystavoite
vuoteen 2012 ja 45 prosentin keräystavoite vuoteen 2016
mennessä esitetään jo tässä nimenomaan
seurattavaksi ja myös näiden lukujen korottamismahdollisuutta.
Se on tärkeä asia, koska jo kuulemisen pohjalta
vaikuttaa siltä, että tämä minimitaso
ei ole mikään ongelma, ja sen takia pitäisi
olla tietysti selkeästi parempi tavoite.
Lisäksi valiokunta teki muutaman yksityiskohtaisen
muutoksen pykäliin 57, 58, 60, jotka kuitenkin ovat teknisiä luonteeltaan.
Yleiskeskustelu päättyi.