Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Andorralaisena maanomistajana lausun erinomaisen suuren iloni siitä, että Suomen valtio on tekemässä tietojenvaihtosopimuksen Andorran valtion kanssa. Näillä tiedoilla on varmasti mitä suurin merkitys tulevaisuudessa. On syytä muistaa, että meidän valtiovarainministerimmekin on ottanut viime aikoina kantaa Kreikan asioihin ja siihen, olemmeko Imf:n kautta muun muassa jelppaamassa Kreikkaa. Nyt viimeinen selvitys osoitti, että jotkut kreikkalaiset omistajaluokkaan kuuluvat, juristit ja lääkärit, olivat käyttäneet veroparatiisina nimenomaan Andorraa, elikkä toisin sanoen ne tulot, joiden piti mennä Kreikan valtiolle, olivatkin menneet Andorran kautta johonkin muualle. Elikkä toisin sanoen Suomen kannattaa olla tässä erinomaisen aktiivinen jatkossakin.

Kun nyt tähänkin sopimukseen on saatu klausuuli siitä, että täytyy siirtyä automaattiseen tietojenvaihtoon, niin sitä suuremmalla syyllä täytyy ilolla tervehtiä Suomen valtion ja valtiovarainministeriön aktiivisuutta näissä asioissa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin tärkeätä kuin onkin verotietojen vaihtaminen maiden välillä ennen kaikkea silloin, kun on kysymys näistä veroparatiisivaltioista, niin näihin liittyy myöskin se ongelma, että nyt nämä pienet veroparatiisivaltiot tekevät Suomen kaltaisten pienten maiden kanssa — joka lähes itsekin on veroparatiisi ainakin mitä tulee arvopaperipörssin hallintarekisteriin, jonka piilossa käydään arvopaperikauppaa — näitä sopimuksia sen vuoksi, että sillä varmistetaan poispääsy niin sanotulta Oecd:n mustalta listalta.

Tämä tietenkin on ongelma, koska pidemmässä juoksussa täytyisi päästä siihen, että verotiedot saataisiin kaikkien maiden välillä silloin, kun tapahtuu pääomien siirtämisiä pankilta toiselle. Meillähän on unionissa säästödirektiivi, joka mahdollistaa tietojen vaihdon unionin sisällä, silloin kun yksityishenkilöiden tileistä on kysymys, mutta se ei koske yrityksiä. Tämän finanssikriisin jälkeen me kaikki tunnistamme tämän ison ongelman, että meillä on salaisia tilejä, meillä on olemassa veroparatiiseja, joissa on myöskin miljardiluokan määrin myöskin suomalaista rahaa piilossa ja joista käsin jopa operoidaan Helsingin pörssissä.

Tämä on vakava, iso asia, mutta se, että me vain teemme San Marinon, Andorran ja joidenkin muiden veroparatiisien kanssa näitä tietojenvaihtosopimuksia, on osittain tämän varsinaisen ison ongelman välttelyä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Minäkin kiinnitän huomiota siihen mietinnössä olevaan tekstin kohtaan, jossa sanotaan, että tavoitteena tulee olla automaattinen tietojen vaihtaminen. Sitä kautta voidaan huomattavasti nykyistä paremmin ja tehokkaammin päästä harmaan talouden jäljille ja torjua talousrikollisuutta.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tiistaina ja keskiviikkona Brysselissä oli Euroopan unionin jäsenmaitten talousvaliokuntien ja valtiovarainvaliokuntien edustajien kokous, jossa tämän Kreikan tilanteen ympärillä käsiteltiin tätä rahoituskriisiä ja maitten budjettivajetta. Tässä yhteydessä juuri nämä täällä keskusteltavat asiat tulivat esille, ja siellä erityisesti se, että kyllähän pankkien valvonta on käytännössä toteuttavissa, mutta pankit ovat loppujen lopuksi vähäinen osa koko rahaliikenteestä. Täällä käsiteltävän rahoitusyhtiöitä, rahastoja ja arvo-osuuksia koskevan hallituksen esityksen yhteydessä kävi ilmi, että suomalaisten sijoitukset näihin ovat yhteensä 130 miljardia euroa. (Ed. Kanerva: Ei voi olla niin paljon, ei millään!)

Toisin sanoen suurin osa tästä on valvonnan ulkopuolella, ja esimerkiksi Suomen eduskunnan pankkivaltuuston, joka nyt ei vielä Kansaneläkelaitoksen ja Yleisradion rinnalla ole päässyt tähän osittain repivään keskusteluun siitä, mikä on eduskunnan asema näissä asioissa, pitäisi kiinnittää tähän enemmän huomiota. Mitä enemmän saadaan kansallisten valtioitten verotuksen piiriin liikkuvia pääomia, sitä paremmin pystytään käytännössä näitä budjettivajeita hoitamaan muutenkin kuin palkansaajien ja yrittäjien kansallisella verotuksella.

Tästä on nimenomaan kysymys, ja tämän takia myös Suomessa ja eduskunnassa pitäisi tähän asiaan kiinnittää huomiota, eikä ainoastaan täällä. Kun suomalaisten parlamentaarikkojen kanssa, jotka ovat Euroopan unionissa, keskustelin, niin siellä ote näihin asioihin on ihan toisenlainen kuin tällä hetkellä on Suomessa, joka tuntuu olevan muutaman vuoden jäljessä siitä, mitä todella tapahtuu. (Ed. Kanerva: Ei se luku voi olla oikea!) — Se on ihan oikea, minä voin näyttää teille sen tilastonkin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut viime päivinä useita vastaavan kaltaisia asioita, pinta-alaltaan ja väkiluvultaan pienten maitten kanssa käsiteltäviä asioita. Pidän oikeana sitä, että maan hallituksen toimesta on laillisuuden ja rehellisyyden puolesta, harmaan talouden torjumiseksi tehty tällaisia ratkaisuja. Pidän tätä oikeana tienä, mutta on hyvä, että täällä myös täydennetään käydyssä keskustelussa näihin liittyviä asioita. Hallituksen esitys, jonka pohjalta on toimittu, on oikea ja tähtää positiiviseen tulokseen.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tämä keskustelu nyt jo levisi myös valvontaan ja muuhunkin rahoitusmarkkinaan, niin yhdyn tähän ed. Skinnarin näkemykseen siitä, että tämä Oecd-valvonta tulee nostaa entistä tärkeämpään asemaan. Pörsseissä kutakuinkin tiedetään tätä nykyä, mitä tapahtuu, mutta se, mitä tapahtuu kahdenvälisessä kaupassa pörssien ulkopuolella, on hyvin pitkälti pimennossa. Tärkeää olisi saada kansainvälinen yhteinen rahasto, josta näistä riskin seurauksia sitten rahoitettaisiin, ja niiden kustannusten tietysti pitäisi koitua nimenomaan rahoitusmarkkinoille. Toivonkin, että Suomi joka yhteydessä vie vahvasti eteenpäin tätä rahoitusmarkkinaveroa, joka olisi kansainvälinen hyvä valuuttalähde tällaisen riskin kantoon.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Ne, jotka istuivat eduskunnassa viime kaudella, muistavat varsin hyvin, että hallintarekisteristä käytiin aika vilkasta keskustelua. Siinä äänestimme myöskin siitä, laajennetaanko mahdollisuuksia päästä hallintarekisteriin käsiksi, ja silloinen oppositio kokoomusta lukuun ottamatta äänesti sen puolesta, että parannetaan viranomaisen oikeuksia päästä hallintorekisteriä tutkimaan. Ne, jotka tänä päivänä ovat puhuneet lisääntyvän valvonnan puolesta, äänestivät silloin sitä vastaan. Minusta nimenomaan hallintarekisterin tietoihin pääseminen merkitsi kyllä valvonnan tehostamista todella merkittävästi. Jos tällainen asia tulee uudelleen esille, niin toivon tietenkin, että äänestetään silloin niin kuin tänä päivänä puhutaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallintarekisterit ovat ongelmallisia, ja ne lisäävät huonoa läpinäkyvyyttä omistamisessa ja sijoittamisessa, ja tässä mielessä, niin kuin ed. Kimmo Kiljunen aikaisemmin totesi, Suomikin on sellainen omanlaatuisensa veroparatiisi ja pyrkii vielä aktiivisesti siihen suuntaan. Ed. Kalmari mainitsi varainsiirtoveron. Tobinin veron tyyppinen verolainsäädäntö on syytä saada aikaan globaalilla tasolla, ja vaikka se tavoite on hyvin kaukainen ja epämääräinen saavutettavuuden näkökulmasta, niin sitä pitää tavoitella. Se olisi globaalisti erittäin tärkeä.

Lopuksi, puhemies, todella olemme käsitelleet tämän tyyppisiä hallituksen esityksiä nyt useamman kappaleen tässä viime viikkoina, ja on aivan niin kuin täällä jo todettiin, selvä, että tällä tavalla nämä pienet valtiot pääsevät ikään kuin pois sieltä veroparatiisien harmaalta vyöhykkeeltä ja nämä sopimukset palvelevat niitä valtioita, lähinnä Pohjoismaiden kanssa tehdyt sopimukset, joissa nyt Suomikin on mukana.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Hieman täydennän vielä, kun täällä hallintarekistereistä kerran puhuttiin. Hallintarekisterithän eivät ole tyypillisiä arvopaperimarkkinoilla. Suomi on poikkeus tässä, että meillä on tällainen merkillinen piilotettu tapa operoida hallintarekistereissä. Olen täysin samaa mieltä ed. Kalliksen kanssa, tämä täytyy saada avoimeksi. 70 prosenttia Helsingin Pörssin arvopaperikaupasta tapahtuu hallintarekisterissä piilossa, ja esimerkiksi Nokian kaupankäynnistä 90 prosenttia on hallintarekisterissä, eli me emme tiedä, kuka Nokian omistaa. Tämähän on veroparatiisille tyypillistä piilossa olevaa toimintaa, ja sen takia se täytyy saada auki.

Siinä, mikä koskee tätä rahamarkkinaveroa, financial transaction tax, josta täällä nyt on puhuttu paljon, korjaisin ed. Tiusasta siinä, että kysymys ei ole Tobinin verosta enää. Tobinin vero koskee vain valuutanvaihtoa. Tässä on tarkoitus saada ikään kuin liikevaihtoverotyyppinen vero kaikkeen rahalla käytävään kauppaan, on kysymys arvopaperikaupasta, on kysymys velkakirjojen ostamisesta, obligaatioiden ostamisesta, on kysymys ennen kaikkea johdannaiskaupasta, joka on sellainen hallitseva muoto, jolla arvopaperikauppaa tällä hetkellä käydään, ja luonnollisesti siihen liittyy myöskin valuuttakauppa. Eli kaikkeen rahalla käytävään kauppaan tulisi tällainen vero. Outoa, että se on ainoa hyödyke, josta käydään laajemmin tietysti kauppaa, jossa ei ole liikevaihtoveron ja arvonlisäveron tyyppistä verotusmuotoa, ja tähän onneksi nyt on tartuttu ennen kaikkea kansainvälisen sosialidemokraattisen liikkeen ansiosta. Siitä ovat eräät muutkin valtionpäämiehet kuin sosialidemokraatit puhuneet.

Pertti  Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä nyt romantisoidaan tämä suuren rahan kuriin saaminen tällä avoimuudella, niin tosiasiassa kun katselee moderneja elokuvia tai sarjafilmejäkin, niin tämähän on loppujen lopuksi ihan sama juttu, mikä on tapahtunut meidän puuteollisuutemme suhteen, kaiken sen teollisuuden suhteen, mikä on siirrettävissä euroalueen ulkopuolelle jonnekin Kiinaan ja Intiaan ja minne tahansa. Eli nyt kun tavallaan "kavalletaan" nämä veroparatiisit Euroopan sisällä, EU:n sisällä, niin samalla valtava pääoma siirtyy Kiinaan, Aasiaan, Intiaan ja muualle todellisiin paratiiseihin. Eli tässä tavallaan hööpötetään taas suurta yleisöä ja kansaa sillä, että nämä jotenkin saataisiin nyt sitten veronalaiseksi, se, mitä meidän oma rikkaimmistommekin on kerännyt tähän lähelle.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroon vaan viitaten tarkoitin sitä, kun mainitsin Tobinin veron, että Tobinin veron tyyppisestä veroajattelusta on lähtenyt tämä kehittymään, sen laajentaminen muihin transaktioihin, ja tässä mielessä voi sanoa, että on Tobinin veron tyyppisistä veromalleista kysymys.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä dogmaattisen markkinatalouden järjestyksen ja kapitalistisen, valvomattoman finanssirahoitusjärjestelmän myllerryksestä tulee olemaan niin vakavat seuraukset, että koko kansainvälinen rahoitusjärjestelmä, kuten nyt jo on nähty Yhdysvaltain, ja Ranskan johdon aloitteellisuudesta, tulee vaatimaan ihan uudelleenarviointeja. Seuraukset ja oppirahat sinänsä tulevat olemaan kyllä kohtuuttomat satojen miljoonien työttömyytenä ja rajuna köyhyytenä ja epävakautena, myös kansainväliseen turvallisuuteen kielteisesti heijastuvien vaikutusten kautta. Mutta ehkä Suomessakin pitäisi käydä enemmän keskustelua. Kun me aikoinaan mietimme näitä rahoitusjärjestelmiä oman finanssivalvontamme osalta, myöskin rajat ylittävien turva- ja suojamekanismien keskeneräisyyden osalta, niin nyt me olemme esimerkiksi Kreikan tapauksessa mahdollisesti myöskin menossa EU-maiden välisen rahoitus- ym. tukijärjestelyjen kautta kentälle, jonka kaikkia sopukoita emme ole kyllä kunnolla käyneet läpi. Tätä keskustelua on kyllä syytä eduskunnassa jatkaa. Sinänsä on erittäin välttämätöntä, että rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden ja talousrikollisuuden torjuntakykyä parannetaan. Se on verotustietojen parantamista, mutta se edellyttää myös Europolin kaltaisten toimijoiden aseman ihan toisenlaista tunnistamista, ja tässä osassa juuri EU:ssa tarvitaan nyt myöskin kansallisia, mutta myös rajat ylittäviä, parempia toimintamalleja.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun katsomme veroparatiisikysymystä, niin täytyy sanoa, että meillä pitäisi olla kyllä tämmöinen kansainvälinen näkökulma eikä pelkästään Suomen näkökulma. Täytyy sanoa, että Suomi ei ole veropolitiikassa maailman johtava maa ja muut eivät tee sillä tavalla kuin Suomessa on tehty, vaan monissa maissa on ihan erilainen toimintakulttuuri. Otan Kiinan esimerkkinä. Siellä lähtökohta on tähän asti ollut se, että yritykset saavat kymmeneksi vuodeksi, kun ulkomainen yritys on tullut Kiinaan, täyden verovapauden. No, nyt kansainvälinen painostus on vaikuttanut siihen, että Kiina joutuu miettimään, luopuuko tämmöisestä verovapaudesta. Monissa muissa kehittyvissä maissa verotus on erittäin lievää yrityksille.

Kuitenkin veroparatiiseissa ongelma on se, että yleensä pyritään myöskin siihen, että tietojen saaminen estetään. Nimittäin ei voida millään tavalla valvoa sitä, millä tavalla rahaliikenne toimii, ja tässä suhteessa ovat erittäin arvokkaita nämä instrumentit, verosopimukset, joilla pyritään pitämään huolta siitä, että ainakin tietojenvaihto toimii.

Mielestäni se on tärkeätä, että ei voida välttää verotusta antamalla vääriä tietoja, vaan jokainen joutuu kuitenkin maksamaan veronsa jonnekin ja toimimaan tällä tavalla asianmukaisella tavalla.

On erittäin hyvä, että Pohjoismaat ovat olleet tässä suhteessa aktiivisia — varsinkin Suomi — niin että on alettu tehdä veroparatiisien kanssa verosopimuksia, ja toivottavasti tämä johtaa siihen, että saadaan hyvin kattava verkosto verosopimuksia, joissa ovat mahdollisimman kattavasti kaikki maailman maat kaiken kaikkiaan mukana.

Mutta, arvoisa puhemies, täytyy sanoa, että ongelma on se, että verojärjestelmät ovat hyvin erilaisia ja tosiaan monissa maissa verotus on äärimmäisen lievää. Täytyy sanoa, että meidän täytyy jatkossa seurata tätä kehitystä omalta osaltamme ja pitää yritysverotus semmoisella tasolla, että ainakin se on vertailukelpoinen muihin kehittyneisiin teollisuusmaihin ja että, voidaan sanoa, paine siirtyä pois Suomesta ei olisi suurempi kuin ainakaan mistään muusta teollistuneesta maasta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasin puheenvuoron jälkeen on kuitenkin sääli todeta, että Eurooppa ei selvästikään vieläkään ole tajunnut elävänsä aikaa, jossa aidosti rahan liikkeille tarvitaan paitsi kansallista säätelyä myös kansainvälistä säätelyä. Muun muassa komission Eurooppa 2020 -strategiassa ei sanallakaan vihjaista, millä tavalla Eurooppa aikoo jatkossa suhtautua ja estää nykyisen kaltaisen taloudellisen taantuman aiheuttaneen ahneuden ja ennen kaikkea epäeettisen rahan liikkeen.

Olen erittäin iloinen siitä, että Euroopassa ja ennen kaikkea Isossa-Britanniassa on jo liikkeellä transaktioverouudistus, robinhood-vero, jonka taakse suoranaisesti tai epäsuoranaisesti ovat asettuneet muun muassa pääministeri Gordon Brown, Angela Merkel sekä Ranskan presidentti Sarkozy. Tämän tyyppistä sammon ryöstön veroa mielestäni meillä myös Suomessa pitäisi harkita tässä tilanteessa, jossa tämän taloudellisen taantuman syyt löytyvät erityisesti juuri tästä ahneesta rahan liikkeestä, mutta sen maksumiehet ovat tavallisia Suomen kansalaisia.

Olen jäänyt odottamaan edes jonkinlaista aloitteellisuutta valtiovarainministeripuolueelta, joka väittää hoitavansa valtiontaloutta hyvin ja on jättänyt kuitenkin ahneuden kokoisia aukkoja ja ilmeisesti jättää myös jälkeensä isoja aukkoja erityisesti rahan liikkeiden valvonnan suhteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä siitä, että vihdoin tällä hetkellä, tämän kevään aikana on herättävä voimakkaisiin toimenpiteisiin veroparatiisikulttuurien kuriin saamiseksi. Valtavan hyvä esimerkki on tämä Kreikka. Siis nyt kun sitä on analysoitu, paitsi että on johdannaisilla pelleilty ja petetty rahaliittokumppaneita ja vähän kaikkia yhteistoimintakumppaneita, niin myöskin veroparatiisipuolella on sallittu ihan mitä tahansa. Niin kuin mainitsin, lääkärit ja juristit Kreikasta ovat vieneet tulonsa muualle ja ne parhaat tulonmuodostajat ovat tällä tavalla olleet pois Kreikan valtion ylläpitokustannuksista vastaamisesta. Tämä on vain yksi näyttävä esimerkki siitä, mihinkä on ajauduttu ja mistä seuraa kovat jutut, jos ei nokanvalkaisu ala välittömästi.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä valvonta on äärettömän tärkeä, silloin kun kysymyksessä on rahaliikkeitä. Kun tässä on paljon viitattu Kreikan tilanteeseen, niin kyllä siellä on tapahtunut aivan uskomattomia asioita, jos tutkimuksiin ja selvityksiin on luottamista: 30 prosenttia kansantaloudesta kokonaan kirjanpidon ulkopuolella eli pimeitä markkinoita, hyvämaineiset lääkärit ilmoittavat kuukausitulonsa 1 000—3 000 euroksi, virkamiehillä ja poliitikoilla 50 000 virka-autoa jne. Jos valvonta pettää, niin tällaista pääsee esiintymään.

Kun tässä on peräänkuulutettu erilaisia veroja, niin tänä päivänä Helsingin arvopaperipörssissä tehdään 50 000 kauppaa, siis 50 000 kauppaa yhdessä päivässä, ja jokainen ymmärtää, että ei siinä tule uutta rahaa, vaan se on samaa rahaa, joka pyörii; nyt myydään ja muutaman minuutin kuluttua ehkä ostetaan ja päinvastoin, ja näin 50 000 kauppaa syntyy ilman, että syntyisi minkäänlaista lisäarvoa yhteiskuntaan. Päinvastoin, siitä voi seurata vahinkoja. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin tulisi puuttua, eikä pitäisi pelätä sitä, että joku pörssi häviää ja siirtyy ulkomaille. On mahdollista, että niin tapahtuisi, mutta silloin tietenkin voi kysyä myöskin: so what, mikä vahinko siitä on? Kyllä Suomeen aina jää jonkinmoinen pörssi ja jää sellainen pörssi, josta meidän pienet ja ennen kaikkea kasvuyrityksemme hyötyvät.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi viittasi Kiinaan ja siihen, että siellä on yrityksillä verovapautta kymmenen vuotta. Tässä puhutaan kahdesta eri asiasta, kun puhumme suorista tuotannollisista investoinneista ja niiden suosimisesta. Tämähän on vanha käytäntö. Tämä tulee jo itse asiassa 1960—1970-luvulta, jolloin tyypillisesti kehitysmaissa luotiin näitä vapaita tuotantovyöhykkeitä, jonne houkuteltiin ulkomaisia suoria investointeja. Tämähän oli tietysti hallitseva muoto 1980-luvulle saakka, ennen kuin rahamarkkinat vapautettiin, että valtaosa, 90 prosenttia, pääomasiirroista oli suoria investointeja, joilla oli tuotannollinen työllisyysvaikutus, ja siinä oli sitten erilaisia houkuttimia tehty niin kuin nämä vapaat tuotantovyöhykkeet.

Mitä sitten rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen on tapahtunut, kun tullaan 2000-luvulle: tämä koko kuviohan on muuttunut toiseksi. Suorat tuotannolliset investoinnit kansallisista pääomasiirroista ovat alle 10 prosenttia. Hallitseva lohko ovat erityyppiset lyhytaikaiset pääomasiirrot, joihin ed. Kallis täällä juuri viittasi, joilla hyödynnetään rahaomaisuuden arvon muutoksia pörsseissä ja muualla, ennen kaikkea tietysti johdannaiskaupassa, joka on laajentunut suuremmaksi kuin maailman kansantuote.

Tässä suhteessa ed. Kallis on aivan oikeassa, kun viittaa Helsingin pörssiin. Helsingin pörssin liikevaihto on 300 miljardia euroa. Suomen kansantuote on 170 miljardia. Me näemme, missä mittakaavassa liikutaan. Jos meillä olisi olemassa edes Lontoon pörssin kaltainen 0,5 prosentin leimavero, varainsiirtovero pörssissä, se tuottaisi 1,5 miljardia. Rahastahan ei ole kysymys, kun me pohdimme suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä. Tämän tapainen pörssivero on käytössä myöskin Kiinassa.

Tämä on tietenkin unionitasolla nostettava kysymys, jos me haluamme sitä kautta, että nimenomaan arvopaperikaupassa pörsseissä myöskin olisi verotusta mukana. Häipyisikö tämä dubailainen yritys Suomesta vai ei, mikä on siis Helsingin pörssi, siitä joudutaan keskustelemaan. Mutta, kuten sanottu, Lontoon pörssi on yksi maailman johtavimpia pörssejä ja siellä on olemassa tämmöinen varainsiirtovero, jonka Ahon porvarihallitus 1,6 prosentin tasolta poisti silloin vuonna 1993. Sitä kaivattaisiin.