Täysistunnon pöytäkirja 27/2013 vp

PTK 27/2013 vp

27. KESKIVIIKKONA 20. MAALISKUUTA 2013 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

2) Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen

 

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Väestönkasvu ja väestörakenne asettavat haasteita erityisesti kasvukeskusten asuntomarkkinoille. Suomen väestönkasvusta tapahtui viime vuonna yksin Uudellamaalla noin 70 prosenttia. Tosiasia on, että elinkeinoelämä ja työpaikat keskittyvät kasvuseuduille. Viime vuoden lopussa lähes kolmasosa Suomen avoimista työpaikoista oli Uudellamaalla. Sen seurauksena sekä maan sisäinen että ulkomailta tuleva muuttoliike kohdistuu ensisijaisesti Uudellemaalle. Metropolialueelle ennakoidaan jopa 300 000 asukkaan lisäystä seuraavan 15 vuoden aikana. Lisäksi kasvualueilla väestörakenne on muita alueita nuorempi, mikä osaltaan lisää asuntokysyntää.

Kasvuseuduille tarvitaan lisää asuntotuotantoa, jotteivät asumisen hinta, asuntojen hinnat ja toisaalta vuokrat muodostu liian korkeiksi. Hallituksen tavoitteena onkin, että kasvukeskuksiin muuttavilla kotitalouksilla on edellytykset järjestää asumisensa tuloihinsa nähden kohtuullisin asumismenoin.

Valtion tukemalla asuntotuotannolla on tärkeä rooli asuntomarkkinoiden kohtuuhintaisuuden edistämisessä. Hallituksen linjauksen mukaisesti valtion tukemaa normaalia vuokra-asuntotuotantoa ohjataan erityisesti niille alueille, joilla asuntojen kysynnällä ja tarjonnalla on pitkäaikaista tarvetta. Valtion tukeman asuntotuotannon painopiste on erityisesti pienissä yhden ja kahden hengen asuntokuntien asunnoissa, joista kasvuseuduilla on erityisesti kysyntää.

Hallitusohjelman mukaisesti hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat, poistaa pitkäaikaisasunnottomuus sekä kehittää asumisen laatua. Asuntopolitiikalla edistetään kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen, kestävää kehitystä, yhteiskunnan tarpeita, työmarkkinoiden toimivuutta ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Valtioneuvoston viime toukokuussa hyväksymä asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2013—2015 sisältää keskeiset linjaukset hallituksen asuntopolitiikalle. Se sisältää siis useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on turvata hallituksen asuntopoliittisten tavoitteiden toteutuminen. Hallituksen keskeisimpänä tavoitteena on parantaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytyksiä niin, että kasvukeskuksiin ja erityisesti metropolialueelle saadaan lisää pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ulottuvilla olevia asuntoja.

2000-luvulla ei ole syntynyt merkittävissä määrin kohtuuhintaisia, normaaleja valtion tukemia vuokra-asuntoja. Nykyisen hallituksen ohjelmassa lähdetään kuitenkin siitä, että tällä hallituskaudella edistetään juuri kohtuuhintaista, normaalia asuntotuotantoa. Tällaiset kurssinmuutokset edellyttävät myös alan toimijoiden toimintaan muutoksia. Asuntotuotantoketjussa on lukuisia toimijoita: kunnat, rakennuttajat, rakentajat ja valtio. Näiden toimijoiden intressien yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista. Siksi hallituksen asuntopolitiikan on otettava huomioon myös asuntomarkkinoiden realiteetit ja vallitseva toimintaympäristö.

Asuntopoliittiset uudistukset vaativat usein aikaa, sillä kunnissa tehokkaamman maapolitiikan harjoittaminen sekä riittävä kaavoitus ja rakennuttaminen ovat pitkäjänteisiä prosesseja. On myönnettävä, että siellä, missä kohtuuhintaisesta asumisesta on suurin pula, eli metropolialueella, kuntien maapolitiikka ja kaavoitus eivät toimi tehokkaasti. Metropolialueen kunnilta puuttuu yhteinen maankäytön suunnittelu ja maapolitiikan harjoittaminen. Tämä johtaa epäterveeseen kilpailuun asukkaista kuntien välillä, ja se tietenkin vaikuttaa suoraan metropolialueen asuntotilanteeseen. Jos kunnat eivät hoida tehokkaasti maapolitiikkaansa, metropolialueen tilanne jatkuu nykyisenä eikä riittävän ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämistä voida ratkaista.

On syytä panna merkille, että vapaarahoitteinen asuntotuotanto on vetänyt hyvin, mutta sen kääntöpuolena juuri kohtuuhintaisen asuntorakentamisen toimijapulasta on tullut todellinen ongelma metropolialueelle. Hallituskaudella juuri vapaarahoitteisen asuntorakentamisen kysyntä on ollut vilkasta. Rakennusliikkeet sekä monet rakennuttajat ovat toteuttaneet kysynnän ollessa suurinta mieluummin vapaarahoitteisia asuntohankkeita, jotka ovat heille valtion tukemaa tuotantoa tuottoisampia.

Metropolialueella kohtuuhintaisen, normaalin vuokra-asuntotuotannon edistäminen on ollut pitkälti ainoastaan kuntien yhtiöiden käsissä. Kunnatkaan eivät ole rakentaneet kohtuuhintaista asuntotuotantoa kokonaistarpeeseen nähden riittävästi. Toki ei ole perusteltuakaan, että kuntien yhtiöt yksin hoitaisivat kaiken kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakennuttamisen. Suurten yleishyödyllisten toimijoiden suuntautuminen enenevässä määrin vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon on jättänyt aukon valtion tukemaan kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon rakentamiseen. Tarvitsemmekin lisää pieniä ja keskisuuria toimijoita rakennuttamaan normaaleja vuokra-asuntoja. Hallituksen helmikuun lopussa 2013 olleen puoliväliriihen kannanotossa todetaankin, että hallitus etsii erityisesti toimenpiteitä, joilla nimenomaisesti voidaan tukea pienten ja keskisuurten toimijoiden edellytyksiä rakennuttaa valtion tukemia vuokra-asuntoja. (Mauri Pekkarinen: Mitä ne ovat?)

Arvoisa puhemies! Hallitus puolitti hallitusohjelmansa mukaisesti ensimmäisenä syksynään heti kohtuuhintaisten, normaalien uusien vuokra-asuntojen korkotukilainoituksen omavastuukoron määräaikaisesti, aina vuoden 2014 loppuun saakka. Tällä haluttiin antaa selvä viesti toimijoille niin vuokra-asuntorakentamisen lisäämisestä kuin vuokratason kohtuullisuudestakin. Omavastuukoron puolittaminen mahdollistaa uusissa normaaleissa vuokra-asunnoissa laskennallisen vuokratason alentamisen yli 3 eurolla neliöltä kuukaudessa, jos yleinen korkotaso on keskimäärin 3,5—4 prosenttia korkotukiaikana. Ennätyksellisen alhaisena pysynyt korkotaso on kuitenkin johtanut siihen, että toimenpiteen vaikuttavuus ei ole ollut riittävä. Kuitenkin on huomioitava, että korkotukea maksetaan 23 vuotta, jolloin omavastuukoron puolittamisen vaikuttavuus tulee näkymään ajan myötä niiden kohteiden osalta, joita on siis rakennettu nykyisillä korkotukiehdoilla.

Omakustannusperiaatteen paremmaksi toteuttamiseksi parhaillaan on valmistelussa lainsäädäntöhanke Ara-asuntojen vuokranmäärityssäännöksiä koskien. Vuokranmäärityssäännöksiä tullaan kehittämään. Asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2013.

Hallituskauden alussa aloitettiin myös asuntopoliittisen toimenpideohjelman valmistelu. Ohjelma hyväksyttiin vuosi sitten toukokuussa. Siinä on 45 toimenpidettä ja 16 jatkoselvitystehtävää. Näistä suurin osa on jo käynnistetty. Suurin toimi on ollut, että eduskunta on tällä hallituskaudella lisännyt korkotukilainavaltuuksia niin sanottujen normaalien valtion tukemien vuokra-asuntojen rakentamiseksi. Nykyiset korkotukilainavaltuudet mahdollistavat 2 500 vuokra-asunnon ja 1 000 asumisoikeusasunnon rakentamisen. Hallitus seuraa valtuuksien riittävyyttä ja on tarvittaessa valmis lisäämään korkotukilainavaltuuksia.

Kasvuseutujen kunnat ovat keskeisessä asemassa kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämisessä, ja sen vuoksi on tärkeää, että valtio ja kunnat löytävät toisensa tässä tärkeässä kysymyksessä. Siksi asuntotuotannon lisäämiseksi on jo sovittu myös valtion ja suurten kaupunkiseutujen kuntien välillä niin sanotut MAL-aiesopimukset, joissa yhdistetään maankäytön, asumisen ja liikenteen toimenpiteet toisiinsa. On tärkeää, että aiesopimukset eivät jää kuntien osalta vain pelkiksi aikeiksi. Sopimuksissa niin valtion kuin kuntienkin tulee sitoutua siihen, mitä sopijaosapuolet ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet. Tämän vuoksi MAL-aiesopimusten toteuttamista erityisesti kuntakohtaisten asuntotuotantotavoitteiden toteutumisesta tullaan seuraamaan tarkasti. Tänä aamuna metropolipolitiikan neuvottelukunnassa hallituksen viesti kokouksessa metropolialueen kunnille oli selvä: kaikkien kuntien on osallistuttava valtion tukeman normaalin vuokra-asuntotuotannon rakentamiseen.

Aiesopimusmenettelyssä voidaan tarkastella maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyviä kitkoja ja mahdollisuuksia seudulla yhdessä ja yhteisesti kaupunkiseudun kuntien ja valtion kesken. Sen avulla voidaan vaikuttaa tonttituotantoon, liikennetarpeeseen ja ennen kaikkea kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Kaikissa MAL-aiesopimuksissa on ankkurina riittävä, kohtuuhintainen ja kulloisiinkin olosuhteisiin sovitettu vuokra-asuntotuotanto.

Asuntotuotannon osalta aiesopimusten keskeinen tavoite on taata seutujen asuntotuotannon riittävyys tarvetta vastaavan tonttituotannon ja eri toimijoiden investointien kautta. Kaavoituksen oikea-aikainen toteuttaminen on tästä yksi esimerkki. Riittävänä tonttivarantona voidaan pitää asuntorakentamisen osalta noin 4—5 vuoden kysyntää vastaavaa määrää. Tähän ei valitettavasti päästä metropolialueen kunnissa, tosin monilla muilla kaupunkiseuduilla kylläkin. Tonttivarantokaan ei tosin yksin riitä, jos sitä ei saada käyttöön. Erityisesti voimakkaan kasvun seuduilla katujen, vesijohtojen, viemäreiden ja välttämättömimpien palvelujen toteutus laahaa usein jäljessä. Siksi uusien asuinalueiden käynnistämiseksi valtio tukee MAL-aiesopimuksiin liittyvää kunnallistekniikan rakentamista vähintään 10 miljoonalla eurolla vuodessa vuoden 2015 loppuun asti.

Arvoisa puhemies! Valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa on olemassa Ara-tukeen liittyvät yleishyödyllisyys- ja rajoitussäännökset. Näiden avulla varmistetaan valtion tukemien asuntojen kohtuuhintaisuus ja myös se, että yhteiskunnan tuki kanavoituu asukkaalle.

Yleishyödyllisyyssäännökset lisättiin lakiin 1990-luvun lopussa. Yhdessä Ara-asuntoja koskevien käyttö- ja luovutusrajoitusten kanssa niillä varmistetaan se, että valtion tuki ohjautuu asukkaiden hyväksi. Käyttö- ja luovutusrajoitukset ovat kohdekohtaisia, kun taas yleishyödyllisyyssäännökset rajoittavat Ara-tukea saavien yhteisöjen toimintaa nimenomaan yhteisötasolla. Yleishyödyllisyyssäännökset edellyttävät muun muassa, että tuensaajayhteisöjen toimialana on rakennuttaa kohtuuhintaisia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja sosiaalisin perustein valittaville asukkaille ja että yhteisöt saavat tulouttaa omistajilleen vain kohtuullista tuottoa. Kohtuullisen tuoton ylärajaksi on määritelty 8 prosenttia yhtiöön sijoitetuille varoille, siis 8 prosenttia. Se on hallituksen näkemyksen mukaan kohtuullinen määrä, kun kyse on yhteiskunnan tukemasta asuntotuotannosta. Tälläkään tuottotasolla rakennuttajat eivät ole kiinnostuneet riittävästi valtion tukemien vuokra-asuntojen rakennuttamisesta.

Yleishyödyllisyyssäännökset eivät siis ole kohdekohtaisiin rajoitukseen nähden päällekkäisiä vaan niitä täydentäviä. EU:n valtiontukisäännösten mukaan valtion tuen on kohdistuttava siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty, eli tässä tapauksessa sosiaaliseen asuntotuotantoon. Se ei saa valua hyödyttämään tuensaajayhteisön toimintaa vapaarahoitteisilla markkinoilla.

Kuten edellä kerrotusta käy ilmi, yleishyödyllisyyssäännökset ovat erittäin tärkeä osa Ara-asuntojen tukijärjestelmää, ja niistä on syytä pitää kiinni tulevaisuudessakin. Kuitenkin yleishyödyllisyyssäännösten tulee elää ajassa ja niitä on kehitettävä. Siksi hallitusohjelmassa ja asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa lähdetään siitä, että yleishyödyllisyyssäännöksiä kehitetään niiden sosiaalinen perustarkoitus säilyttäen ja EU-oikeuden vaatimukset huomioon ottaen. Hallitusohjelmassa on sovittu, että yleishyödyllisyyssäädöksiä muutetaan sitä pohtineen työryhmän ehdotusten pohjalta.

Yleishyödyllisyyttä koskevat rajoitukset jatkuvat niin kauan kuin yhteisöllä on omistuksessaan yksikin käyttö- ja luovutusrajoitusten alainen kohde. Siksi joskus puhutaankin yleishyödyllisyysrajoitusten niin sanotusta ikuisuudesta. Pari vuotta sitten toiminut yleishyödyllisyystyöryhmä ehdotti, että kohdekohtaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista vapautuneet Ara-asunnot voitaisiin siirtää pois yleishyödyllisyyden piiristä ja rakennuttajat voisivat hyödyntää asuntojen arvonnousun yleishyödyllisen yhteisön ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Asuntomarkkinat ovat Suomessa epätasapainossa kahdesta syystä: metropolialueella siksi, että asuntoja on liian vähän, ja väestöltään vähenevillä alueilla sen vuoksi, että siellä asuntoja jää tyhjiksi. Tämän vuoksi hallitus ei ole unohtanut myöskään väestöltään väheneviä alueita. Eduskunnalle on valmisteltu lähiaikoina annettavaksi lainmuutosehdotus, jonka avulla taloudellisissa vaikeuksissa oleville, väestöltään vähenevillä alueilla sijaitseville aravalainoitetuille vuokrataloyhteisöille suunnattujen tukitoimen toimivuutta voitaisiin parantaa ja siten myös parantaa tällaisten yhteisöjen toimintaedellytyksiä sekä vähentää tällaiseen asuntokantaan liittyviä taloudellisia riskejä.

Kohtuuhintaisen, normaalin vuokra-asuntotuotannon edellytysten parantamisen ohella hallituksen toisena keskeisimpänä tavoitteena on erityistä tukea asumisessaan tarvitsevien asumistarpeista huolehtiminen. Siksi jo hallitusohjelmassa luvattiin, että erityisryhmien asunto-oloja tukeva valtion investointiavustus pysyy vähintään nykyisellä tasolla koko hallituskauden ajan. Tämä avustus kohdistuu koko maahan.

Erityisryhmien asumistarpeista huolehtimiseksi hallitus on laatinut erilliset ohjelmat. Hallitus toteuttaa kehitysvammaisten asumisen ohjelmaa, jonka tavoitteena on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei enää asu laitoksessa. Hallitus on jatkanut määrätietoisesti asunnottomuuden vähentämistä joulukuussa 2011 hyväksytyn periaatepäätöksen pohjalta. Yhdentoista kaupungin kanssa tehdyt sopimukset sisältävät kohdennettuja toimenpiteitä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi, asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja asunnottomuuden riskin vähentämiseksi. Ympäristöministeriön johdolla on myös laadittu ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma, jonka tärkeimpänä tavoitteena on parantaa ikääntyneiden asumis-oloja kotona asumisen lisäämiseksi. Ohjelman esitysten perusteella asiasta tehdään valtioneuvoston periaatepäätös lähiaikoina.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien asumistilannetta on pystytty parantamaan. Hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on ollut monin tavoin tuloksekas. Ohjelman tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä yhteensä 2 500 asunnon hankkiminen pitkäaikaisasunnottomille ja asumiseen liittyvän tukipalvelun turvaaminen. Vuoden 2012 loppuun mennessä asuntoja on ohjelman puitteissa hankittu runsas 2 000 eli keskimäärin 400 asuntoa per vuosi, ja määrällinen tavoite tullaan jäljellä olevan kolmen vuoden aikana saavuttamaan. Näillä toimilla pitkäaikaisasunnottomuus on kymmenessä eniten asunnottomuudesta kärsivässä kaupungissa saatu kääntymään alenevaan suuntaan. Pelkästään viime vuonna ohjelman tuloksena pitkäaikaisasunnottomuus väheni 3,7 prosenttia.

Ohjelman puitteissa on tähän mennessä palkattu yli 200 uutta tukityöntekijää ja käynnistetty tuloksekkaita toimintamalleja asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi, kuten nuorten asumispolkuja, asumisneuvontaa vuokravelkojen hallitsemiseksi, ympäristötyötä naapurustosovun tukemiseksi ja kotiin vietävää tukea päihde- ja mielenterveysongelmien vähentämiseksi.

Kansalaisten välttämättömään toimeentuloon kuuluu kohtuutasoinen asuminen. Pienituloisilla se edellyttää myös kohtuuhintaista asumista, jossa avuksi voi olla asumistuki. Hallitus on uudistamassa asumistukijärjestelmää. Uusi asumistuki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2015 alussa.

Vaikka korjaus- ja energia-avustusmäärärahoja on jouduttu leikkaamaan valtiontalouden tasapainottamiseksi, vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjausavustuksia ei ole karsittu. Korjausavustusten painopisteenä ovat jo pitkään olleet hissien jälkiasentaminen hissittömiin asuinkerrostaloihin sekä vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamisen avustaminen. Hallitus edistää asuntojen korjaamista ja rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta. Hallitus kannustaa jo olemassa olevan kiinteistökannan suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon ja sen säilyttämiseen hyvässä kunnossa.

Hallitus myös edistää asuntojen korjaamista, asuinrakennusten terveellisyyttä ja rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta. Painopiste on nyt siirtynyt vanhojen hissien korjaamisesta uusien hissien jälkiasentamiseen olemassa oleviin hissittömiin asuinrakennuksiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on hyvä vielä todeta pari sanaa.

Hallituksen toimet asuntotuotannon edistämiseksi alkavat vasta purra normaalin vuokra-asuntotuotannon osalta. Viimeisimpien tilastojen mukaan Arassa tehtiin tammi-helmikuussa lainoituspäätös 416 valtion tukeman normaalin vuokra-asunnon rakennuttamisen aloittamisesta. Näistä 115 asuntoa kohdistuu metropolialueelle. Vertailun vuoksi viime vuonna vastaavaan aikaan tammi-helmikuussa vastaava tulos oli puhdas nolla koko maan osalta. Lisäksi on hyvä todeta, että lainoitusvaraukset normaaleille vuokra-asunnoille ovat tuplaantuneet. Suunta on siis oikea, mutta mittakaava on vielä riittämätön. Tarvitaan laajempia lisätoimia, jotta asuntomarkkinat saadaan tasapainoon.

Huomisessa hallituksen kehysriihessä tullaan päättämään laajasta asuntopoliittisesta uudistuspaketista, jolla tuetaan kasvua ja työllisyyttä myös asuntopoliittisin toimin. Tämä uudistuspaketti kohdistuu erityisesti kasvukeskuksiin, ja sillä on tarkoitus parantaa työvoiman alueellista liikkuvuutta ja työmarkkinoiden kohtaantoa. Pienten ja keskisuurten toimijoiden edellytyksiä rakentaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa parannetaan ja asuntorakentamisen tarpeetonta sääntelyä puretaan rakennuskustannusten alentamiseksi. Uusilla toimilla tavoitellaan sitä, että Helsingin seudulle rakennetaan vähintään MAL-aiesopimuksen mukaiset 2 500 vuokra-asuntoa vuodessa. Asunto-olojen nopea parantaminen erityisesti Helsingin seudulla ja muissa suurimmissa kasvukeskuksissa on koko kansantalouden kannalta tärkeää rakenteellista kehittämistä. Hallituspuolueet ovat vahvasti sitoutuneet asuntopoliittisen uudistuspaketin valmisteluun, linjaamiseen ja rahoituksen turvaamiseen.

On myös positiivista huomata, että asuntopolitiikka kiinnostaa oppositiota. Hallitus ei ole toistaiseksi havainnut oppositiopuolueilta kokonaisvaltaisia esityksiä siihen, miten aidosti kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon rakennuttamisen edellytyksiä voidaan parantaa. Odotamme nyt oppositiolta vaihtoehtoa välikysymyksessä linjattuihin asioihin. Huomisessa kehysriihessä hallitus tarjoaa omat vastaukset siihen, miten asuntopoliittisella uudistuspaketilla voidaan tukea Suomen taloutta ja kasvua sekä edistää kohtuuhintaista asuntotuotantoa.

Keskustelu välikysymyksen johdosta

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Oppositio teki välikysymyksen asuntopolitiikasta. Kysyimme, miten hallitus aikoo turvata kohtuuhintaisen asumisen kasvukeskuksissa ja koko maassa. Me emme ole suinkaan ainoita, jotka Suomessa kyselevät hallituksen saamattomuuden ja toimenpiteiden perään. Myös SAK, STTK, Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus ovat vaatineet valtiolta asuntopolitiikan täysremonttia.

Asuntomarkkinat eivät toimi, koska kysyntä on moninkertainen tarjontaan verrattuna. Tämä on johtanut jo siihen, että rakentamisen laatu heikkenee: asuntohan menee kaupaksi, oli se sitten sutta tai sekundaa. Ministeri Kiuru lupasi ministeriuransa alkuvaiheessa kuusinkertaistaa vuokra-asuntotuotannon ja alentaa vuokra-asumisen hintaa. Mutta mitä on tapahtunut? Vuokra-asuntotuotanto on romahtanut, vuokrat ovat nousseet ja asunnottomuus on lisääntynyt. Valtion tukemasta asumisesta on siirrytty itse asiassa valtiota tukevaan asumiseen. Vuokralaisilta kerättyä rahaa tuloutetaan valtion budjetin paikkaamiseen enemmän kuin valtio tukee asuntotuotantoa.

Äskeistä ministerin vastausta kuunnellessa kuulimme jälleen pitkän listan toimenpiteitä. Äkkinäinen saattaisi luulla, että nyt loppuu asunnottomuus ja rakentaminen käynnistyy, mutta kun tulokset kertovat toista. Ei ole käynnistynyt, eivät ole hallituksen keinot purreet. Asuntopulan helpottamisen sijaan hallitus tappelee keskenään siitä, mitkä keinot sopivat kenenkin aatemaailmaan, ja asuntopula vain kärjistyy. Syytätte ja syytitte myös äsken pääkaupunkiseudun kuntia heikosti hoidetusta tonttipolitiikasta. Syyte osuu itseenne. Kokoomus, SDP ja vihreät, te olette maan hallituksessa ja käytätte käytännössä valtaa myös pääkaupunkiseudulla. (Ben Zyskowicz: Keskustaa siellä ei näy!) Ette voi paeta vastuutanne. Te olette sivuuttaneet ihmisten tarpeet. Sen sijaan pelaatte sulle—mulle-valtapelejä kiistelemällä, kuka saa rakentaa, mihin saa rakentaa, minkälaista saa rakentaa. Käytättekö te valtaanne ihmisten hyväksi vai käytättekö valtaanne omien asemienne pönkittämiseksi?

Hallitus ei ole tehnyt kohtuuhintaisen asuntotuotannon vauhdittamiseksi mitään, joka tepsisi. Sen sijaan hallitus on useilla toimillaan nostanut asumisen hintaa. Hallitus on nostanut kiinteistöveroa. Hallitus on nostanut varainsiirtoveroa. Hallitus on karsinut asuntolainojen korkovähennysoikeutta. Hallitus on leikannut rajusti kor- jausavustuksia. Lämmitystapamuutoksiin ei enää anneta lainkaan rahaa. Hallitus on asettanut vuokranantajille ja asunnon myyjille velvollisuuden hankkia kallis energiatodistus. Hallituksen säästötoimet ovat kohdistuneet myös hissirakentamiseen. Hallitus on leikannut kotitalousvähennystä. (Matti Saarinen: Hengitä välillä!) Hallitus on leikannut opiskelupaikkoja sieltä, missä asuminen on edullisinta, ja lisännyt opiskelupaikkoja sinne, missä asuminen on kaikkein kalleinta. (Ben Zyskowicz: Sinne missä on työpaikkoja, onko se niin väärin?)

Arvoisa puhemies! Hallitus on kaikin keinoin hankaloittanut tilannetta. Asuntopulaa helpottavat toimenpiteet antavat odottaa itseään. Kysyimme hallitukselta: miten aiotte lisätä asuntojen tarjontaa ja luovutteko asuntokurjuutta lisäävästä keskittämispolitiikasta? Emme saaneet vastauksia ja arvasimme sen, koska vastauksia annetaan vasta huomisessa kehysriihessä.

Onko nyt niin, pääministeri Katainen ja koko teidän hallituksenne, että hallituksella on lupa tehdä vain yhtenä päivänä päätöksiä neljän vuoden aikana Suomen tulevaisuutta koskien? Te olette käytännössä lykänneet kaikki keskeiset päätökset huomisen varaan. Itse olette paineet itsellenne ladanneet. Toivottavasti menestytte, Suomen parhaaksi. (Ben Zyskowicz: Äskenhän te luettelitte valtavasti päätöksiä! — Naurua)

Toisin kuin hallituksella, keskustella on ratkaisuja, jotka myös helpottavat asuntojen tarjontaa. Keskustan mielestä sekä yksityisiä että kuntien ja valtion toimia tarvitaan asuntotuotannossa. Asuntopolitiikan suunta tulee muuttaa, hienosäätö ei auta. Yhdellä tempulla tai yhdellä keinolla tilannetta ei saada muuttumaan. Meidän on otettava käyttöön kaikki mahdolliset keinot asuntotuotannon lisäämiseksi. Myös asukkaiden omatoimisuus tulee ottaa käyttöön.

Arvoisa puhemies! Tehokas maapolitiikka tuottaa riittävästi tontteja kaikkiin asumismuotoihin. Tonttien luovutuksessa on huolehdittava monipuolisen asuntotuotannon syntymisestä. Asuinalueet eivät saa eriytyä liiaksi. Myös kysytyille alueille tulee rakentaa tavallisella palkalla toimeentuleville ihmisille kelvollisia vuokra-asuntoja. Kunnan on syytä rohkeasti käyttää etuosto-oikeuttaan myös pääkaupunkiseudulla. Näin on menetelty hyvin tuloksin muun muassa Oulussa ja Vaasassa. Tonttien luovutuksessa ei saa suosia suuria rakennusliikkeitä. Toiminnan on oltava avointa.

Keskustan mielestä ihmisillä on oltava oikeus toteuttaa omat asumishaaveensa. Asukkaiden aktiivinen osallistuminen asuntojen suunnitteluun ja rakennusten seurantaan parantaa rakentamisen laatua. Liian yksityiskohtaiset kaavamää-räykset estävät sujuvan rakentamisen. Taloa pitäisi saada myös laajentaa tarpeen mukaan. Tyyppitalot olivat hyvä ratkaisu sodan jälkeen. Ne ovat vieläkin suosittuja. Nyt omakotirakentajat joutuvat rakentamaan heti senhetkistä tarvettaan suurempia asuntoja.

Omakotialueilla kimpparakentaminen on uusi trendi, johon on syytä kaikin tavoin kannustaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tietyllä alueella omakotirakentajat yhdistävät voimansa ja osaamisensa. He saavat näin paremman aseman hankinnoissa, ja asuinalueen asukkaiden välinen sosiaalinen yhteisyys vahvistuu jo rakentamisvaiheessa.

Myös ennakkoluulottomia ratkaisuja tulisi kokeilla ja kuunnella asiantuntevia kansalaisia. Esimerkiksi eräs nuori arkkitehti ehdotti Helsingin Sanomissa, että omakotitontille rakennettaisiin ison asunnon lisäksi todellinen pientalo, talo, joka soveltuisi yksin eläville nuorille tai vanhoille. Edullisia ja terveellisiä pientaloja voitaisiin rakentaa valmiiksi talotehtaan halleissa ja vain pystyttää paikalle. Rakennusoikeuden lisäyksen ehdoksi voitaisiin laittaa, että pientalo annetaan vuokralle. Mummonmökki pihapiirissä sopii myös urbaaniin ympäristöön.

Arvoisa puhemies! Hallituksen keskittämispolitiikalle ei näy loppua. Meillä on myös paljon asuntoja tyhjillään eri puolilla maata. Keskustan mielestä on tärkeää, että pidetään yllä työn ja yrittämisen mahdollisuuksia koko maassa. Tasapainoinen aluekehitys varmistaa työpaikkoja myös sinne, missä asuminen on edullista ja palkalla tulee vielä toimeen. Hallituksen keskittämispolitiikka taas siirtää koko ajan lisää ihmisiä asuntojonoihin ja pahentaa asuntopulaa pääkaupunkiseudulla. Hallitus myös rajoittaa maaseudulle rakentamista ja estää ihmisiä siten toteuttamasta toiveitaan hyvästä asumisesta.

Arvoisa puhemies! Kolmas kysymyksemme hallitukselle oli, miten se muuttaisi yleishyödyllistä asuntotuotantoa koskevaa lainsäädäntöä, jotta vuokra-asuntojen rakentaminen vauhdittuisi. Vastaukset jäivät auki.

Yleishyödyllistä asumista koskeva lainsäädäntö on kääntynyt itseään vastaan. Nyt tiukat säädökset estävät pääomien vapauttamisen uudistuotantoon, kun kaikissa kohteissa on rajoitukset 40 vuoden ajaksi. Vanhaan vuokra-asuntokantaan sidottu pääoma on hitaasti liikkuvaa ja heikosti tuottavaa. Siksi omistajilla ei ole intressiä nykymääräysten ja rajoitusten oloissa tehdä juuri mitään. Ratkaisu tuskin löytyy ministerin aiemmin väläyttämästä valtion asuntotuotannosta tai rahan pumppaamisesta toimimattomaan järjestelmään.

Keskustan ratkaisu on muuttaa järjestelmää siten, että on houkuttelevaa sijoittaa asuntotuotantoon. Lainsäädäntöä on joustavoitettava. Rajoitusten tulisi olla kohdekohtaisia ja rajoittua esimerkiksi 20 vuoteen nykyisen 40 vuoden sijaan.

Uusia vuokra-asuntoja saataisiin myös, jos yleishyödylliset rakennuttajat voisivat myydä vanhoja kohteita sillä edellytyksellä, että rahat sijoitettaisiin uuteen vuokra-asuntotuotantoon. "Myy yksi, rakenna kaksi" voisi olla toimiva periaate. Myynnistä saatavat tulot tulisi käyttää siis uusien kohteiden omarahoitusosuutena. Tämä vapautus toisi lisää tarjontaa niin vuokra- kuin omistusasuntojen markkinoille.

Valtion rahaa tarvitaan erityisryhmien asuntotuotantoon koko maassa. Erityisryhmien eli vammaisten, pitkäaikaisasunnottomien tai vanhusten palveluasuntoja tarvitaan, ja sinne valtion kannattaa panostaan lisätä, ei tavanomaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Erityisryhmien asuntorakentaminen vähentää laitoshoidon menoja ja maksaa itsensä siksi takaisin, ja se on inhimillisesti hyvä.

Asumisoikeusasuntoja kannattaa myös rakentaa jatkossakin. Nykyinen Kiurun kiikkulauta, jossa asumisoikeusasuntoja saa rakentaa vain, jos rakentaa saman verran vuokra-asuntoja, ei toimi. Rajoitus on tyrehdyttänyt molempien rakentamisen ja on siksi purettava. Muutamia tuhansia asumisoikeusasuntoja on jonossa odottamassa starttia, kun ehdot sen vain sallivat. Asumisoikeusasunnot purkavat vuokra-asuntokysyntää, kun asukas pääsee siirtymään pienellä pääomalla vuokra-asunnosta asumisoikeusasuntoon. Samassa yhteydessä on todettava, että asumisoikeusasukkaille on myös annettava eduskunnan edellyttämä parempi päätösvalta ja äänioikeus heidän kotiensa omistajayhtiössä. Se saattaisi hillitä asumiskustannusten nousua asumisoikeusasunnoissa.

Myös uusia malleja on voitava kehittää. Yksi mahdollisuus, jota keskusta esittää, voisi olla leasing-asunto, jossa asukas sijoittaa vaikkapa 10 prosenttia asunnon hinnasta ja tietyn ajan vuokralla asuttuaan saa lopuksi lunastusoikeuden asuntoonsa.

Arvoisa puhemies! Asunnottomien lukumäärä kääntyi laskuun vuonna 2008, jolloin keskustajohtoisen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma Paavo I alkoi. Kataisen hallituksen aikana tilanne on heikentynyt. Yksinäisiä asunnottomia oli viime marraskuussa 7 850 henkilöä, joista yli puolet oli helsinkiläisiä. Asunnottomia perheitä Helsingissä oli 300. On ikävää, ettei Ilkka Taipaleen jäätyä pois eduskunnasta hallitusryhmien piirissä ole henkilöä, joka huolehtisi asunnottomien kohtalosta.

Asunnottomuus vie ihmisiltä ihmisarvon. Se tuo myös valtavasti kustannuksia, kun kalliilla erityisjärjestelyillä yritetään asunnottomia majoittaa. Asunnottomuus on kokonaisvaltainen ongelma. Tarvitsemme koulutusta ja työtä kaikille ihmisille ja tarvitsemme päihdepolitiikkaa, jotta mahdollisimman monilla elämän perusasiat olisivat kunnossa. Myös syrjäytyneet ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun. Meidän jokaisen on omalta osaltamme edesautettava erityisryhmien elämää. Mielenterveys- ja päihdeongelmaiset eivät kuntoudu, jos heille ei saa tarjota kotia minun naapurustostani.

Arvoisa puhemies! Tässä suhdanne- ja työllisyystilanteessa ei ole yhdentekevää, miten rakennusteollisuudessa menee. Alalla on nyt 26 000 työtöntä, ja näkymät synkkenevät. Rakentamisen arvo on 23 miljardia euroa vuodessa, ja ala työllistää jopa neljännesmiljoona ihmistä parhaimmillaan. Myös kansallisvarallisuudestamme 75 prosenttia on kiinni rakennetussa ympäristössä. Useimmiten suomalaisen perheen varallisuus on kiinni kodissa. On tärkeää, että hoidamme tätä 600 miljardin euron kansallisvarallisuuttamme hyvin.

Hyvä hallitus, nyt on aika suhdanne- ja työllisyyssyistä pistää vauhtia vanhojen asuntojen työllistäviin peruskorjauksiin, sillä peruskorjausvelka kasvaa joka vuosi. Ehdotamme korjausrakentamiseen myös vuokra-asuntoyhtiöille kannustetta, jossa Ara maksaa tietyn prosenttiosuuden peruskorjauslainojen koroista. Nykyjärjestelmässähän tuki on käytännössä nolla, koska koroissa on 3,4 prosentin omavastuu. Siksi vuokra-asunnot rapistuvat. Tuen ehdoiksi voidaan asettaa myös energiatehokas ja vähähiilinen rakentaminen. Kaiken kaikkiaan Suomessa on 560 000 kappaletta 60- ja 70-luvuilla rakennettuja kerrostaloasuntoja, jotka tarvitsevat julkisivu- ja energiatehokkuussaneerauksia lähivuosina.

Valtakunnallisen puurakentamisohjelman seurauksena Suomessa on jo yli 7 000 puukerrostaloasuntoa eriasteisessa suunnitteluvaiheessa. Jo toteutetuissa puurakentamisen kohteissa teollinen puurakentaminen on osoittautunut nopean ja keveän rakentamisen ansiosta kilpailukykyiseksi.

Puu sopii materiaalina myös täydennys- ja korjausrakentamiseen. Joitakin vuosia sitten pohdittiin, pystytäänkö 60- ja 70-lukujen kerrostaloja edes remontoimaan vai pitääkö rakentaa tilalle uutta. Nyt tänä päivänä meillä on olemassa tekniikka, jolla vanhat kulahtaneet rakennukset voivat uusia ilmeensä. Uuteen kuoreen voidaan yhdistää moderni talotekniikka, energiansäästö ja kohentunut, asukkaiden viihtyisyyttä parantava ilme.

Puurakentaminen hyödyntää aluetalouksia ja toimii ilmastopolitiikan välineenä, koska puu on ainoa rakentamisen uusiutuva materiaali, joka päästöjen tuottamisen sijaan sitoo hiiltä. Ympäristöystävällistä, ilmastoystävällistä rakentamista pitää edistää esimerkiksi sosiaalisessa asuntotuotannossa, jossa rakentamisen vähähiilisyys voidaan asettaa yhdeksi tuen ehdoksi.

Arvoisa puhemies! Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän rakentamassa kakkarassa on neljä yhtä tärkeää osiota: talouskasvu, terve julkinen talous sekä ihmisten oma vastuu ja huolenpito toisista. Nämä kaikki osa-alueet tarvitaan myös hyvään asuntopolitiikkaan. Meillä jokaisella on vastuu siitä, että pidämme nurkkamme kunnossa. Ei riitä, että saamme asunnon. Meidän on huolehdittava rakennuskannasta hoitamalla sitä hyvin. Jos ihmiselle annetaan päätösvaltaa omissa asioissaan, hänelle tulee samalla automaattisesti myös vastuuta. Vuokra-asunnoissakin asuvien mielipide talon ja pihapiirin asioista tulee saada paremmin kuuluville.

Arvoisa puhemies! Keskusta korostaa ihmisen oikeutta valita kotipaikkansa ja asuintapansa. Joskus lapsiperhe voi tinkiä asumisväljyydestä, jos kodin lähellä on leikkipuistoja, kauppoja, ravintoloita tai harrastusmahdollisuuksia. Toinen perhe puolestaan arvostaa tilaa ja ympäristön rauhallisuutta, vaikka palvelut olisivat vähän kauempana. Kumpikin asumistapa on oikea. Ikävä kyllä vain harva pystyy toteuttamaan asumis-unelmansa. Helsingissä kaksion vuokra saattaa olla tuhat euroa kuukaudessa. Se merkitsee sitä, että tavallisen työntekijän palkasta puolet menee asumiskuluihin. Se ei ole kohtuullista. Tarvitsemme asuntopolitiikkaa, joka vapauttaa nykyajan torpparit kohtuuttomista asumiskustannuksista. Jyrki Kataisen hallituksesta ei tähän tavoitteeseen ole vastaamaan. Asuntoja jonottavat kotitaloudet vain lisääntyvät, rakennusalan työttömyys kasvaa ja kaiken kukkuraksi hallituksen keskittämispolitiikka lisää painetta entuudestaan ruuhkaisille alueille. (Puhemies koputtaa)

Teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallitus on monilla toimilla lisännyt asumiskustannuksia, passiivisuudellaan saanut aikaan sen, että kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta on romahtanut ja keskittämispolitiikallaan pahentanut asuntokurjuutta. Tämän vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ryhmäpuheenvuorot ryhmien suuruusjärjestyksessä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän edustaja Heinonen.

Timo Heinonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuntomarkkinat toimivat suhteellisen hyvin, kun tarkastellaan koko maata. Haasteita on tietyillä kaupunkiseuduilla ja toisenlaisia taasen väestöään menettävillä alueilla. Pahin tilanne on Helsingin seudulla. Pääkaupunkiseudulla yli 40 000 kotitaloutta jonottaa kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Uutta Ara-tuotantoa aloitettiin viime vuonna todella vähän verrattuna edellisvuosiin. Myös erityisryhmien ja asumisoikeusasuntojen rakentaminen on laskussa. Kokonaisuudessaan rakentamisen on ennustettu vähenevän ja alan työttömyyden kasvavan myös tänä vuonna. Meillä on vaikeat ajat, edessä on vielä vaikeammat ajat.

Kaikki asuntotuotantorakentaminen on hyödyksi, kun kärsitään asuntopulasta: oli sitten kyse kohtuuhintaisesta vuokra-asuntotuotannosta, vapaarahoitteisesta tuotannosta, asumisoikeustuotannosta tai erityisryhmille suunnatuista asunnoista. Kaikki tuovat helpotusta tilanteeseen, ja mitä enemmän tarjontaa, sitä varmemmin myös hinnat pysyvät kohtuullisempina.

Asuntotuotannon vilkastuttamiseksi ja hintojen nousun hillitsemiseksi tarvitaan toimenpiteitä laajalla skaalalla. Monien kuntien tonttipolitiikassa on tehostamisen varaa, jotta saadaan tarpeeksi maata rakentamiseen. Toisaalta markkinoiden toimintaa parantaisi alan kilpailun lisääntyminen. Kuitenkaan kaikkea ei voi sälyttää muiden harteille. Myös valtio voi tehdä paljon, jotta rakentamisen kustannukset eivät karkaa ja jotta myös tuettu asuntotuotanto kiinnostaisi toimijoita.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta kuuntelemaan alan asiantuntijoita ja kokoamaan kehysriihessä toimenpidepaketin, jolla oikeasti saadaan vauhditettua kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa mahdollisimman nopealla aikataululla. Alan kaikki toimijat, siis sekä rakentajat että rakennuttajat, ovat todenneet, että esimerkiksi Ara-tuotannon rajoitusaikojen lyhentäminen laittaisi kohtuuhintaista tuotantoa liikkeelle. On syytä kuunnella asiantuntijoiden näkemyksiä erittäin tarkalla korvalla.

Rakentamisen kustannusten kasvua on hillittävä. Turhista rakentamismääräyksistä, kuten yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta, tulee luopua. On tarpeen kiinnittää huomiota myös kaava- ym. valitusten rakennushankkeita hidastavaan vaikutukseen ja etsiä tilanteeseen parannuskeinoja.

Arvoisa puhemies! Jos tarkastelemme laajemmin, mistä pääkaupunkiseudun mutta myös muiden kaupunkiseutujen haastavampi asuntotilanne johtuu, yksi ratkaisevimmista syistä on kuntarakenne. Kun jokaisella kunnalla on oma näkemyksensä, ei saada aikaan koko seudun ja asukkaiden kannalta järkevää maankäytön, asumisen ja liikenteen kokonaisuutta.

Kokoomus haluaa, että kaikilla suomalaisilla olisi aito mahdollisuus valita, missä asua. Nyt tilanne johtaa siihen, että osa joutuu muuttamaan tahtomattaan kauemmaksi tarjonnan vähäisyyden takia tai asuntojen ja asumisen hinnan takia. Ja kuten näemme, tuloksena on pitkiä työmatkoja, ruuhkia, turhia päästöjä sekä asuinalueiden eriytymistä. Ongelmat heijastuvat myös yrityksiin, joilla ei ole työntekijöitä. Asuntomarkkinoiden toimimattomuus siis vaikuttaa niin yksittäisten suomalaisten kuin koko Suomen hyvinvointiin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa, että kuntauudistus on yksi tärkeimmistä Helsingin ja muiden kaupunkiseutujen asuntopulan ratkaisuista pitkällä aikavälillä, etenkin kun seudun väestö kasvaa.

Tähän täytyy todeta välikysymyksen tekijöille, että ei tämä väestönkasvu hallituksen keskittämispolitiikan takia tapahdu, vaan ihan normaalin kaupungistumiskehityksen myötä. Tosiasiat on tässä syytä tunnistaa ja tunnustaa, asian kiertely vain pahentaa muutenkin hankalaa tilannetta. Tämä fakta ei poista sitä, etteikö myös maaseudulla asumisen mahdollisuuksista huolehdittaisi, sillä osa meistä haluaa asua maaseudulla. Voin itse todeta, että maaseudulla on erinomaista asua, ja moni meistä sen vapaaehtoisesti valitseekin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä toteaa, että alueiden hyvinvointia on vahvistettava nojautuen niiden omiin vahvuuksiin ja aktiivisuuteen.

Arvoisa puhemies! Toimiva asuntopolitiikka luo hyvinvointia. Asunto tai koti on ihmisarvoisen elämän perusta. Asuntopolitiikan avulla voidaan vahvistaa myös työllisyyttä ja lisätä taloudellista toimeliaisuutta. Asuntopoliittinen tukijärjestelmä on perattava, jotta siitä saadaan nykyajassa toimiva. Itse asiassa asuntopolitiikan osalta olisi syytä pohtia pidempiaikaista selontekomenettelyä entisen asuntoministerin Jan Vapaa-vuoren esittämällä tavalla. Näin asuntopolitiikkaan saataisiin lisää johdonmukaisuutta, kun asia voidaan irrottaa lyhyemmän syklin hallitusohjelmista.

Arvoisa puhemies! Monta lukkoa voidaan kuitenkin avata jo kehysriihessä huomenna. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta viisaisiin päätöksiin asuntopulan ratkaisemiseksi.

Päivi Lipponen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuinka voi olla niin, että maailman metropoleissa, kuten Berliinissä, asuminen on jopa edullisempaa kuin täällä Helsingissä? (Eduskunnasta: Hyvä kysymys!) Tämä ei oikein käy järkeen. Politiikan tavoite on mahdollistaa ihmisille hyvä elämä. Kuinka kasvattaa lapset kelpo kansalaisiksi, jos ei ole edes säällistä asuntoa? Miten lähteä työhaastatteluun rappukäytävässä torkutun yön jälkeen? Millä luonteen lujuudella voi katkaista päihdekierteen, jos yöpymispaikka on roskasäiliö? Oikeus asumiseen on kirjattu perustuslakiin. Valtion tehtävä on huolehtia tästä oikeudesta ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Asumistarve muuttuu ihmisen eri elämäntilanteissa. Ikäihmisten asumistarpeet on huomioitava, jotta omatoiminen eläminen onnistuu ja yhteisöllisyys tuo turvaa. On ihmisoikeuskysymys, että kehitysvammaisilla on oikeus kodinomaiseen asumiseen. Hallitus on panostanut erityisryhmien asumiseen. Tavoitteeksi on asetettu, että Aran tuella rahoitetaan vuosittain 600 uutta kehitysvammaisten asuntoa. Tavoitteessa on edistytty hyvin. Muistisairaille vanhuksille arvioidaan tarvittavan runsaasti uusia tehostetun palveluasumisen paikkoja. Myös mielenterveyskuntoutu-jien asunto-olojen järjestäminen vaatii kiireellisiä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt asuntopolitiikasta välikysymyksen yhdessä perussuomalaisten kanssa. Asia on tärkeä. Asuntopolitiikan kärjistyminen kulminoituu nimenomaan siihen, ettei meillä ole tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja kasvukeskusalueilla ja erityisesti Helsingin seudulla. Pienimmillä paikkakunnilla taas on asuntoja tyhjillään, mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Keskusta lupasi lokakuussa tuoda lähiaikoina oman vaihtoehdon siitä, miten asunto-ongelmat ratkaistaan. Sitä vaihtoehtoa ei ole näkynyt eikä kuulunut, jollei se sitten ole tämä välikysymys.

Ara-vuokra-asuntokanta ja sen säilyminen luovat puitteen asuntopolitiikan kehittämiselle. Sen ja valtion tukeman asuntopolitiikan on keskityttävä pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten asuntotilanteen parantamiseen. Opposition on myönnettävä, että pääkaupunkiseutu on koko Suomen talousveturi. Kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus rajoittaa työvoiman liikkuvuutta ja heikentää Suomen talouden kasvua. Koko maa kärsii, jos pääkaupunkiseudun kasvuveturi pysyy asemalla asuntojen puutteessa.

Hallitus on ottanut puolivälitarkastelun johtoteemaksi kasvun ja työllisyyden. Sen olennaiseksi osaksi on otettava myös asuntopolitiikka. Yksityinen pääoma on saatava mukaan rakentamaan vuokra-asuntoja. Työmarkkinaneuvottelujen ja kehysriihen yhteydessä tulisi antaa suuntaviivat laajapohjaisen, yksityisen sektorin mahdollisuudet huomioivan historiallisen kompro-missin saavuttamiseksi asuntotuotannon, erityisesti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannon, elvyttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudulla työvoimatarve erityisesti palvelu- ja hoiva-alalla jatkaa kasvuaan. Teknologinen kehitys mahdollistaa työn uudelleenjärjestämisen tulevaisuudessa. Kaikkea ei kuitenkaan voida hoitaa etätyönä. Oppilaat tarvitsevat opettajia ja sairaat hoitajia. Sosialidemokraatit haluavat, että työn ja perheen voi yhdistää mutkattomasti ja rahaa jää myös elämiseen eikä vain seinien maksamiseen. Ratkaisuksi tarjotaan nykyisten vuokra-asuntojen rajoitusaikojen purkamista tai sijoittajille ja rakentajille annettavia täkyjä. Näitä harkitessa on muistettava, että helpotukset voivat mennä sijoitta-jien taskuun ja vuokrat pysyvät niin korkealla, että nuorilla ei ole varaa asua pääkaupunkiseudulla.

Aran tulee keskittyä aravan alkuperäiseen ydintehtävään: valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan säilyttämiseen, käyttöön ja kehittämiseen sekä uusien Ara-vuokra-asuntojen, aso-asuntojen ja erityisryhmien asuntojen rahoittamiseen. Me sosialidemokraatit asetamme toivomme uusiin toimijoihin, kuten valtion omistamaan Kruunuasuntoihin, sekä aidosti yleishyödyllisiin, voittoa tavoittelemattomiin toimijoihin.

2000-luvulla asioita ei voida enää hoitaa siiloissa, tarvitaan poikittaista tekemistä. Keskeisin asuntopolitiikan toteuttaja on kunta. Hallituksen käynnistämä kuntauudistus on keskeinen toimintalinja myös asuntopolitiikassa. Tehokas hallintorakenne on avainasemassa niin asunto- kuin liikennepolitiikkaa suunniteltaessa. Kaavoittamisen ja tonttipulan kaltaisiin ongelmiin tarvitaan ratkaisu.

Helsingin seudun asunto-ongelmat eivät ratkea ilman vahvaa metropolihallintoa. Sitä tarvitaan riippumatta siitä, millaiseen kuntarakenteeseen alueella päädytään.

Vastuuta kannetaan hallituksessa, mutta sitä olisi kyettävä tekemään myös oppositiossa. Toivotamme keskustan mukaan tekemään historiallista kuntauudistusta. Keskustassa on nyt puntaroitava, laitetaanko isänmaan etu etusijalle vai jämähdetäänkö pikkupolitikointiin. Asunto-ongelman vakavuuden takia aika on nyt kypsä uudelle aloitteelle laajan asuntopoliittisen yhteisymmärryksen, konsensuksen, saavuttamiseksi.

Juha Väätäinen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnan lämmössä on helppo puhua kansalle asuntopulasta parhain päin. Mutta mitä ajattelevat meistä Suomen 8 000 asunnotonta, joiden kohdalla perustuslain oikeus asumiseen ei toteudu?

Asuminen on elämää, jonka ei pitäisi keskeytyä päiväksikään koditta, ilman paikkaa, jonne päänsä kallistaa ja jossa omaisuutensa säilyttää. Suomen suurista asutuskeskuksista uupuu kohtuuhintaisia asuntoja. Istuva hallitus tekee samaan aikaan asumisella raakaa bisnestä, vaikka hallituksen tulisi olla asuntoasioissa kansalaistemme turva. Ihmisten hädällä ei pidä käydä kauppaa.

Maaseutu autioituu hallituksen keskittämispolitiikalla, ja samaan aikaan pääkaupunkiseudulla Ara-vuokra-asuntoja jonottaa yli 40 000 kotitaloutta. Ongelma on leviämässä kulkutaudin tavoin muihin asutuskeskuksiin kautta maan. Kohtuuhintaisista asunnoista ei ole näkö-, kuulo- tai muitakaan havaintoja. Ihmisten joutuvat pulittamaan toimeentulostaan yli puolet asumiskustannuksiin. Pahiten puute kurittaa alimman tuloluokan ihmisiä, miljoonaa suomalaista. Miljoona ihmistä joutuu vuosittain vaihtamaan asuntoa — syy: asunnon kalleus tai menetetty työpaikka. Suomalaista kansainvaellusta tänä päivänä!

Yleishyödylliset rakentajat ovat tehneet asumisesta riistobisnestä. Bisnes on hyväksyttävää, riisto ei, esimerkkinä vuokratalo-osuuskunta VVO. Tilinpäätös kertoo kovaa kieltään: vuonna 2008 tuloksena 32 miljoonaa, tuottoprosentti 10, vuonna 2012 tulos 70 miljoonaa ja tuottoprosentti 21. (Eduskunnasta: Riistoa!) Siinä meillä yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon rakentaja. Röyhkeät voittorahat on kupattu asukkaiden ja veronmaksajien kukkarosta. (Vasemmalta: Näin on tehty!)

Kuka omistaa valtion tukilainoilla lihoneen yleishyödyllisen rakentajan? Hämmästyttävää, tai ei oikeastaan hämmästyttävää: 60-prosenttisesti SAK ammattiliittoineen ja 35-prosenttisesti maan suurimmat eläkeyhtiöt Varma ja Ilmarinen. VVO:n tuloista 97 prosenttia tulee vuokrista, joita maksavat liittojen jäsenet, duunarit ja eläkeläiset. On aika jakaa tuotto takaisin asukkaille, joilta se on riistetty.

Mitä maan hallitus ja asuntoministeri ovat tehneet asian korjaamiseksi? Laulaneet tyhjiä sanoituksia 3 000 kohtuuhintaisesta vuokra-asunnosta vuodessa puolitetulla korolla. Markkinakorot ovat matalampia. Operaatio tuotti 340 asuntoa. Hurraa! Vai mitä, arvon ministeri ja vastuun onnettomasta asuntopolitiikasta kantava hallitus? Täydellinen mahalasku! (Pia Viitasen välihuuto) — Viitanen, täydellinen mahalasku! — Hirveää turvallista vuokrakotia kaipaavalle ihmiselle! (Ilkka Kanerva: Nyt vähän tunnetta mukaan!)

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat selvittäneet neuvotellen niin Rakennusliiton, Rakennusteollisuuden, Helsingin kaupungin kuin lukuisten muidenkin alan toimijoiden kanssa, mitä pitää tehdä kohtuuhintaisten asuntojen riittävyydelle. Vuokra-asuntojen rakentamisen lohkolla riittää työsarkaa. Työttömiä rakennustyöläisiä on 26 000. Viesti on: on tullut aika tehdä perusteellinen uudelleenarviointi asuntopulmien ratkaisemiseksi. Suomi tarvitsee asuntoreformin.

Kaikki katsovat hallitukseen. Mitä teette taataksenne ihmisille heidän perustuslaillisen oikeutensa asumiseen? Mikäli ette kykene tätä tärkeää ongelmaa ratkaisemaan, se romahduttaa talouselämän niin Helsingin seudulla kuin maakunnissakin. Odotamme huomista.

Ennusteiden mukaan Helsingin seudulle muuttaa vuoteen 2050 mennessä jopa 250 000 ihmistä. Viime vuonna muuttaneita oli 18 000. Näin ollen tänne tulee rakentaa vuosittain 15 000—20 000 uutta asuntoa kymmenien vuosien ajan.

Hallitus, kuuntele kansalaisen puolesta puhuvaa! Herätkää horroksestanne, kaikki ministerit! Me perussuomalaiset velvoitamme, että valtio ryhtyy todellisiin toimenpiteisiin yhdessä kun-tien kanssa. Kaavoitus käyntiin täydellä teholla, asuntotontit käyttöön! Tonttimaasta ei ole pulaa. Hallitus on totaalisesti epäonnistunut asuntopolitiikassaan.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset esittävät oman asumisen ja rakentamisen ohjelmansa rahoitusratkaisuineen lähiviikkona. Odotamme ensin teidän ehdotustanne. (Välihuutoja) Tänään kannatamme esitettyä epäluottamuslausetta hallitukselle, erityisesti asuntoministerille, huonosti hoidetusta asuntopolitiikasta.

Mirja Vehkaperä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Poliisi ja opettaja valmistuivat ja saivat töitä Helsingistä. Omistusasuntoon tai asumisoikeusasuntoon tarvittavaa pääomaa heillä ei ollut. Ara-vuokra-asuntoa jonotti yli 40 000 ihmistä. He eivät voineet odottaa tuon jonon lyhentymistä. Ainoa vaihtoehto oli vuokrata asunto vapailta markkinoilta. He olivat onnekkaita ja löysivät kaksion Espoosta. Vuokraa he maksavat 1 000 euroa kuukaudessa. Vuokratakuuta piti maksaa kahdelta kuukaudelta. Tällaista on elämä yhdellä nuorellaparilla, jolla on työtä ja kaksi palkkaa, joista maksaa asumiskulut. Miten asuvat ne ihmiset, joilla ei ole asiat yhtä hyvin?

Hallitus on itse synnyttänyt asuntokurjuuden. Olemme tilanteessa, jossa tuettuja vuokra-asuntoja ei rakenneta. Syitä on useita. Aravakorko on markkinakorkoa kalliimpi. Yleishyödyllisen rakentamisen määräykset rankaisevat rakentajaa. Ministeri Kiuru pitää kiinni toimimattomasta järjestelmästä ideologisista syistä. Lopputulos on, että rakentaminen on romahtanut. Tämän on todennut muun muassa SAK, joka ehdottaa joustavampia sääntöjä vuokra-asuntotuotantoon.

Asuntopolitiikka on tällä vaalikaudella ollut täydellisessä pysähtyneisyyden tilassa. Keskittämispolitiikan seurauksena työpaikat sijoittuvat kasvukeskuksiin, joissa ei ole tarjolla kohtuullisen hintaisia vuokra-asuntoja. Omistusasuminen on tehty entistä kalliimmaksi korkovähennystä heikentämällä. Keskustan mielestä tasapainoisella asuinalueella on pientaloja ja kerrostaloja, omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja. Aktiivisella asuntopolitiikalla on torjuttu asuinalueiden eriytyminen rikkaiden ja köyhien alueiksi, toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Yksinelävien ihmisten määrä on kasvussa. Heilläkin on oltava mahdollisuus valita, asuvatko he kerrostalossa, rivitalossa vai omakotitalossa. Pienten asuntojen tarjontaa on lisättävä kaikissa asumismuodoissa. Monet vanhukset ovat vankeina omassa kodissaan. Vanhoihin kerrostaloihin tuleekin rakentaa hissejä. Mitä hallitus on tehnyt? Leikkaa edelleen asuntojen korjaus- ja hissiavustuksia. Tämäkö on hyvää asuntopolitiikkaa?

Vanhusten ja vammaisten palveluasuntoja ei ole riittävästi. Tänä vuonna Ara pystyi antamaan avustukset vain vajaalle 40 prosentille haetuista erityisryhmien asunnoista. Samaan aikaan Ara tulouttaa valtion kassaan rahaa 130 miljoonaa euroa vuodessa. 130 miljoonaa. Keskustan mielestä tuo raha on ohjattava vanhusten ja vammaisten asuntoihin sekä asunnottomuuden torjuntaan. Hallitus on lakaissut lähes 8 000 asunnottoman asiat maton alle. Asunnottomista suurin osa kärvistelee täällä pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa puhemies! Keskustalainen asuntopolitiikka lähtee ihmisten tarpeista ja toiveista. Tällä hetkellä rakentamista rajoitetaan voimakkaasti juuri siellä, missä rakentaminen on kaikkein edullisinta. Kärjekkäimpänä esimerkkinä tästä on Pirkanmaa. Hallitus estää maaseudulle rakentamisen taikasanalla "tiivis yhdyskuntarakenne". Keskusta pyrkii ehyeen yhdyskuntarakenteeseen. (Ben Zyskowicz: Niin hallituskin!) Ehyt yhdyskunta merkitsee sitä, että on vapaus valita asuinpaikka ja ihmisten usein tarvitsemat palvelut ovat lähietäisyydellä. Hallituksen väkisin runnoma kuntauudistus on uhka lähipalveluille ja hyvälle asuntopolitiikalle. Kyläkaavoja laaditaan eri puolilla Suomea. Ne ovat hyvä vaihtoehto, mutta myös kaava-alueiden ulkopuolelle pitää saada rakentaa, kunhan rakentaa terveellistä, jopa kaunista ja ekologisesti kestävää.

Arvoisa puhemies! Hallituksen asuntopolitiikan tahtotilassa on kylmä asua. Ministeri Kiuru, te ette ole osoittanut tarpeeksi keinoja, joilla saataisiin lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Olette kyllä keksinyt hokkuspokkus-tempun. Jos Aran nimi ja johto vaihtuu, niin kaikki on muka hyvin.

Keskusta on esittänyt konkreettisesti ratkaisuehdotuksia asunto-ongelmiin tänään. Nämä keinot ovat vapaasti hallituksen käytössä jo tulevassa kehysriihessä. Ihmiset ovat lopen kyllästyneitä asumiskustannusten nousuun ja hallituksen saamattomuuteen asuntopolitiikassa. (Vasemmalta: Saisko vielä listan?)

Eila Tiainen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmiston eduskuntaryhmä on samaa mieltä opposition kanssa siitä, että meillä ei ole tarpeeksi edullisia asuntoja niitä tarvitseville. Mutta toisin kuin oppositiolla, hallituksella on kuitenkin ratkaisuja näihin ongelmiin.

Asuntopula on erityisesti pääkaupunkiseudulla sekä opiskelija- ja kasvukeskuksissa suuri ongelma. Tämä ongelma tiedostettiin jo hallitusneuvotteluissa ja nyt siihen haetaan ratkaisuja hallitusohjelmaan kirjatulla asuntopoliittisella toimenpideohjelmalla, jossa on huomioitu eri ryhmät, kuten maahanmuuttajat, vähävaraiset, eläkeläiset, opiskelijat, pitkäaikaisasunnottomat ja kehitysvammaiset sekä ikäihmiset.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisten asuntojen puute haittaa kaikkia kansalaisia. Helsinkiläisten käytettävissä olevista tuloista puolet menee asumiseen. Vasemmiston mielestä asuntojen rakentamiseen kohdistuvaa tukijärjestelmää on muutettava niin, että myös muut tahot tulevat asuntotalkoisiin mukaan.

Arvoisa puhemies! Erityisesti kuntien rooli nousee asuntojen tuotannossa merkittäväksi. Rakennusalan keskittymisen lisäksi ongelmana on se, että tontteja luovutetaan niin suurina kokonaisuuksina, että pienet ja keskisuuret rakennusliikkeet eivät pysty osallistumaan näihin talkoisiin. Kunnilta pitää vaatia tehostetumpaa maapolitiikkaa, jossa ne käyttävät välineinä muun muassa lunastusmenettelyä ja rakentamiskehotuksia.

Helsingissä voisi rakentamisen suhteen kehitellä myös vasemmiston jo vuosia ehdottamaa julkisen sektorin omaa rakennusyksikköä, joka pystyisi turvaamaan kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisen, kun se ei ota osakkeenomistajia varten parinkymmenen prosentin katteita.

Vasemmiston mukaan myös työelämän muutoksista johtuvista syistä olisi tärkeää, että suuret työnantajat, kuten kaupungit ja kunnat, ottaisivat aktiivisemman otteen kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisessa. Kuntien ja kaupunkien tulisikin nähdä, että asuntojen tuottaminen olisi myös niille itselleen hyödyllistä työvoiman saannin turvaamiseksi. Tarvitaan siis kokonaan uusia toimijoita vuokra-asuntomarkkinoille, ja osan niistä olisi syytä olla julkisessa omistuksessa, jolloin yleishyödyllisyys olisi taattu. Naapurikunnat voisivat myös perustaa asuntotuotantokuntayhtymiä, jotka rakentaisivat vuokra-asuntoja.

Kuntien on ministeriön tekemän linjauksen mukaan lunastettava aktiivisemmin maata eikä jättäydyttävä yksityisten maanomistajien pant- tivangeiksi. (Martti Korhonen: Nimenomaan näin!) Yksi mahdollisuus on tarjota kunnille porkkanaa eli ottaa käyttöön käynnistämisavustukset, joiden avulla kohtuuhintaisia asuntoja saataisiin sinne, missä hätä on kovin. (Martti Korhonen: Täydellisesti!) Valtionosuusjärjestelmässä voitaisiin myös ottaa myönteisesti huomioon ne kunnat, jotka ovat pystyneet tuottamaan kohtuuhintaisia asuntoja. Kuntien aktiivinen rooli maanhankinnassa, kaavoituksessa, rakentamisessa on vasemmiston mielestä tehokkain tapa turvata koti pieni- ja keskituloisille.

Julkisen vallan eli valtion ja kuntien on yhdessä edistettävä jokaisen oikeutta asuntoon. Asuminen on perusoikeus, eikä asumisen hinta saa nousta kenellekään kohtuuttomaksi. Siksi tarvitaan vahvaa asuntopolitiikkaa, johon kuuluu valtion tukipolitiikka ja kuntien aktiivinen kaavoitus- ja tonttipolitiikka sekä joukkoliikennettä suosiva liikennepolitiikka, tavoitteena sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhdyskuntarakenteen edistäminen.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksestä ei saa selville, mitä vaihtoehtoja sillä on esittää kohtuuhintaisen asuntojen tuotannon lisäämiseksi. Perussuomalaiset tosin lupasivat lähiviikkoina omat ehdotuksensa. Hallitus sen sijaan on esittänyt lukuisia hyviä toimenpiteitä, kuten ministeri Kiurun puheesta kuulimme. Hallituksen uusilla toimilla on nyt varmistettava esimerkiksi, että Helsingin seudulla vähintään rakennetaan MAL-sopimuksen mukaiset 2 500 tavallista pitkän korkotuen vuokra-asuntoa vuodessa ja lisäksi rahoitetaan lisää asumisoikeusasuntoja ja erityisryhmien vuokra-asuntoja.

Asunto-olojen nopea parantaminen erityisesti täällä Helsingin seudulla ja muissakin suurimmissa kasvukeskuksissa on koko kansantalouden kannalta tärkeää rakenteellista kehittämistä. Uusien toimenpiteiden mukaiset määrärahat ja valtuudet on osoitettava heti kevään lisätalousarviossa. Asuntopoliittisiin toimenpiteisiin on nyt mahdollista satsata, koska tuki voidaan ottaa budjettitalouden ulkopuolisesta Valtion asuntorahastosta. Huomattavatkin lisäsatsaukset erityisesti metropolialueen asuntorakentamiseen ovat siis mahdollisia.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa linjattiin vahva tahto lisätä kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Jotta hallitusohjelma toteutuisi, on Vasemmiston mielestä yhdestoista hetki päättää lisätoimista, joilla rakentamiseen saadaan uutta vauhtia jo tänä vuonna.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee äänestämään hallituksen luottamuksen puolesta. (Markku Rossi: Sepä yllätys!)

Tuija Brax /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kerrankin välikysymys, jonka teema on osunut oikeaan. Harmi, että välikysymyksen tarjoamat lääkkeet ovat niin sekavia, että Helsingin kaupunginvaltuustonkin päätökset on asetettu hallituksen vastuulle.

Mutta on sitä aikaa meidän hallituksenkin puolelta kulutettu. Hallitusohjelman kirjaukset ovat erittäin kunnianhimoisia, ja ministeri Kiurun vaalikauden alussa antamat hyvin perusteelliset ja lupaavat lupaukset olivat niin ikään hienoja avauksia. Nämä molemmat seikat todistavat siitä, että jo hallitusneuvotteluissa tehtiin analyysi, että kasvukeskusten asuntopula, siis aivan sietämättömät hinnat, on paitsi ongelma sinänsä perheille, suomalaisille, myös merkittävä kansantaloudellinen pullonkaula työllisyydelle. Ja sillä on siis hinta sekä inhimillisesti että kansantaloudellisesti.

Niin ikään jo tuolloin hallitusohjelmaan kirjoitettiin lupaus panostuksista korjausrakentamiseen, minkä merkittävyyttä ovat viime aikoina esiin tulleet ongelmat, niin sisäilma- ja homeongelmat kuin muutkin rakentamisen laatuun liittyvät ongelmat, vielä korostaneet. Aikaa asioiden valmisteluun on ongelman akuuttiin luonteeseen nähden kulunut paljon. Osa nyt käynnistettävistä asioista näillä näkymin ehtii kunnolla vaikuttamaan vasta seuraavalla hallituskaudella ja seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Mutta akuutit toimet kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon liikkeelle saannissa ja kaikista suurimmassa ahdingossa olevien asunnottomien auttamisessa onneksi vielä tällä vaalikaudella ehditään tehdä, ja näin tullaan myös toimimaan. Vihreä eduskuntaryhmä on hyvin luottavainen huomisen suhteen siinä, että tässä asiassa hallitus osoittaa toimintakykynsä. On selvää jo senkin takia, että eduskunnan ympäristövaliokunta on jo aika päiviä sitten antanut tukensa hallituksen tavoitteelle lisätä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja sekä vähentää asunnottomuutta, että hallitus huomenna tämän asian kanssa tulee ulos hyvin tuloksin.

Yksi akuutisti korjattavissa oleva hintoja tähän asti nostanut ongelma on pääkaupunkiseudun tolkuttomat autopaikkanormit, jotka myös oppositio kiitettävästi nostaa yhdessä väetönsuojanormien kanssa esiin. On täysin järjetöntä pakkorakennuttaa ja pakkomyydä kalliita autopaikkoja, kun ihmiset tässä ja nyt tarvitsevat kohtuuhintaisia asuntoja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varsilta. Jätkäsaaressa Helsingissä pakkomyydään jokaisen asunnon myötä 55 000 euronkin hintaan yltävä autopaikka. Tätäkö suomalai-set nyt tarvitsevat? Vai sen kohtuuhintaisen asunnon, varsinkin jos siinä on joukkoliikenneyhteydet vieressä? (Markku Rossin välihuuto)

Sen sijaan asuntopolitiikkamme rakenteellisiin pullonkauloihin tarvitaan kauaskantoisempiakin toimia — siitä seuraavassa:

Kunnat eivät nimittäin kaavoita riittävästi asuntotonttivarantoaan, ja siihen on syynä meidän rahoitusjärjestelmämme. Yksittäisen kunnan, jonne tulijoita riittäisi, kulut lähitulevaisuudessa uuden hyvän asuntoalueen avaamisessa, joka olisi vielä joukkoliikenneyhteyksien varrella ja tiivistäisi yhdyskuntarakennettakin, lyhyellä tähtäimellä muodostuvat usein kestämättömäksi kunnan talouden kannalta. Kulut teistä, viemäreistä, kouluista, päiväkodeista syntyvät kunnalle heti, uusien veronmaksajien tuomat tulot vasta huomattavasti myöhemmin. Tältä osin kuulimme ministeri Kiurun viisaista ja hyvistä aikeista tehdä kuntien kanssa näitä MAL-sopimuksia ja tältä osin nyt jo akuutisti korjata tätä ongelmaa niin, että kunnat saavat tämmöisiin tilanteisiin rahoitusta, niin kuin vasemmistoliiton ryhmäpuheessakin kaivattiin. Mutta pidemmän päälle tarvitaan järjestelmäuudistusta, se on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Rakennusmarkkinoillamme on myös toisiinsa kytkeytyviä ongelmia, jotka jäävät liian vähälle huomiolle. Nimittäin kaavoituksen avoimuuden puute ja sitä kautta mahdolliset epäterveet kytkökset päättäjien, kaavoittajien ja rakennusliikkeiden välillä ovat omiaan myös vähentämään kilpailua Suomessa, mihin OECD on kiinnittänyt monta kertaa huomiota. Siis on yhteys sillä, että toimijoita on vähän, ja sillä, että kaikkia yhteyksiä ei julkisteta automaattisesti.

Tuorein kaavoituksen hämärävyyhti Vantaalla olisi houkuttelevaa rajata koskemaan vain sitä tapausta. Mutta jos me emme muuta nyt kuntalakia, kun kuntalaki on auki, niin että kaikkien valtuutettujen, lautakuntien jäsenten ja kaupunginhallitusten jäsenten sidonnaisuudet yrityksiin ja varsin rakennusliikkeisiin ilmoitetaan, on selvä, että silloin se, mitä on tapahtunut Vantaalla joskus, voi toistua toisaallakin. Kuntalain uudistuksen myötä hallituksella on mahdollisuus ja myös agenda muuttaa tämä asia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä huomioida, että asumisen kalleudella on yhteys perhepolitiikan ongelmiin. Suomalaiset isät tekevät Euroopan unionin pisintä työpäivää osittain sen takia, että asuminen on niin kallista, että perheet eivät pysty valitsemaan tasa-arvoisen, hyvän perhe-elämän ja työelämän kannalta haluamaansa ratkaisua sen takia, että asuminen pakottaa valitsemaan sen tilanteen, että enemmän tienaava tekee käsittämättömän pitkää päivää.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! "Återstår att se huru länge man skall förfara med att knoga på kopeken och med fulla händer utströ rublarna; — huru länge skall man förfara att bo sämre och dyrare än knappast någonstädes i Europa." Bland annat detta frågade sig Zachris Topelius år 1858 i sin pamflett Preja eller bygga, som kritiserade bostadsförhållandena i den då ännu nya huvudstaden.

Lyckligtvis har bostadsförhållandena i huvudstaden förbättrats sedan Topeli tider. Det är samtidigt ingen hemlighet, vilket såväl regeringen och oppositionen i dag har konstaterat, att utbudet av skäligt prissatta hyres- och ägobostäder i huvudstadsregionen inte i dag heller går i hand med efterfrågan.

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka muodostaa monivivahteisen kokonaisuuden, joka koostuu eri toimijoiden toimista, niin kuin on tänään todettu. Tämän vuoksi ei myöskään ole olemassa yksinkertaisia selityksiä tai patenttiratkaisuja huippuunsa kohoaville asuntojen hinnoille erityisesti pääkaupunkiseudulla. Ongelmat johtuvat monista toisiinsa liittyvistä tekijöistä.

Vuokra-asuntotuotannon vauhtiin saamiseksi tarvitsemme lisää rakennuttajia. Myöskin vasemmistoliitto oli tästä yksimielinen. Esimerkiksi hoitoalalla kohtuuhintainen asuminen muodostuu usein työntekijän pääkaupunkiseudulle muuttamisen kynnyskysymykseksi. Tämän vuoksi olisi toivottavaa, että suuret työnantajat kuten Hus rakennuttaisivat lisää vuokra-asuntoja työntekijöilleen. Tästä olemme myöskin yksimielisiä.

Men även huvudstadsregionens kommuner behövs som byggherrar. Svenska riksdagsgruppen efterlyser därför att det för kranskommunerna i huvudstadsnejden skapas klara incitament också för att låta bygga bostäder. Problematisk är att Aras prissättningsnormer för tillfället närmast fungerar som en broms i utvecklingen. De regionalt definierade maximibostadspriserna leder till att centrum, det vill säga Helsingfors och Esbo, med högre maximipriser är mera intressanta för byggbolagen än kranskommunerna. När vi klagar på att kranskommunerna inte tar sitt ansvar för socialt boende borde vi därför kolla fakta.

Ja niin kuin on todettu, myös urakoitsijapuolta hallitsee muutama suuri toimija. Toimivan kilpailun ja rakentamisen hintojen alentamisen vuoksi onkin hyvin tärkeää, että myös pienet ja keskisuuret yritykset saavat tulevaisuudessa todellisen mahdollisuuden osallistua rakentamiseen. Rakennushankkeiden hankintaa onkin tämän vuoksi kokonsa puolesta sopeutettava siten, että myös kapeammilla harteilla varustettu yritys pystyy selviämään eri hankkeista.

Ärade talman! Metropolområdets kommuner saknar en gemensam plan för markanvändningen och en koordinerad bostadspolitik. Vi upprepar vår ståndpunkt om att dessa problem bäst löses med hjälp av en metropolförvaltning för områdets självständiga kommuner.

Och som det har konstaterats, lagstadgade förpliktelser och planläggningen fördyrar också byggandet, vilket pressen tacknämligt uppmärksammat. För det första borde man luckra upp den nuvarande skyldigheten att inrätta skyddsrum i samband med nybyggen. Byggande av ett skyddsrum medför extra kostnader, då det egentliga skyddsrummets yta ska vara minst två procent av byggnadens sammanlagda våningsyta.

Toiseksi, kunnissa voitaisiin tarkistaa kaavoituksessa rakentamiselle asetettavia vaatimuksia. Liian yksityiskohtaiset vaatimukset ja määräykset esimerkiksi julkisivumateriaalista ja pakollisista autopaikoista johtavat kustannusten kohoamiseen ja siten asuntojen hintojen kohoamiseen myös. Rakennusten turvallisuudesta ei tietenkään pidä tinkiä, mutta sen sijaan pitäisi olla mahdollista ja luonnollista rakentaa asuintaloja, joissa olisi paljon vähemmän autopaikkoja.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on paikallaan lausua joitakin sanoja kiinteistöverosta. Usein väitetään, että korkeamman veron asettaminen rakentamattomille rakennuspaikoille luo kannustimia siihen, että omistajat alkaisivat itse rakentaa alueella tai möisivät alueen edelleen. Rohkenen väittää, että vaikutus voi olla myös päinvastainen, eli maanomistaja pitää viimeiseen saakka maansa kaavoittamattomana tie-täen, että välittömänä seurauksena muuten olisi kiinteistöveron nousu ilman takeita vastaavista tuloista.

Värderade talman! Vi i vår riksdagsgrupp var pådrivande för att Finland skulle få en bostadsrättsform, men i dag finns det orsak att granska om de boende har tillräckligt inflytande och om deras ekonomiska ställning är skälig jämfört med andra boendeformer. Vidare vill vi i svenska riksdagsgruppen stöda att investeringsstödet för specialgrupper hålls minst på samma nivå som tidigare. Gruppen vill dessutom särskilt nämna programmet för funktionshindrades boende. Målet är att ingen funktionshindrad ska bo på anstalt efter år 2010. Och det behövs fortsatta åtgärder för de bostadslösas situation.

Harmaan talouden toimenpiteet ovat myöskin tärkeitä ja niitä tulee toteuttaa, ja lopuksi me haluamme painottaa sitä, että asuntopolitiikan onnistumisen avaimena ovat pitkän aikavälin kokonaisratkaisut. Peräänkuulutamme sen vuoksi kansallista asuntopoliittista strategiaa, joka ei ole voimassa vain vaalikauden loppuun saakka, vaan jonka näkymä on 15—20 vuotta eteenpäin.

Ärade talman! Regeringen åtnjuter vår riksdagsgrupps förtroende.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut hallitusohjelmassaan tavoitteeksi turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat, poistaa pitkäaikaisasunnottomuus ja kehittää asumisen laatua. Opposition yhteisen välikysymyksen mukaan tässä on epäonnistuttu. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tätä arviota liioiteltuna ja ennenaikaisena. Hallitus on juuri päässyt puolivälivaiheeseen, ja tässä vaiheessa on liian aikaista arvioida, onnistuuko se tuon tavoitteen saavuttamisessa vai ei. (Markku Rossi: Tähän mennessä tyhjäkäyntiä!)

On kuitenkin todettava, että tilanne erityisesti pääkaupunkiseudulla on vakava. Asuntotuotanto ei ole vastannut kysyntää, ja hinnat ovat haitallisen korkealla tasolla jopa siinä määrin, että matalapalkka-aloille on jo vaikeaa rekrytoida tekijöitä liian korkeiden asuinkustannusten vuoksi.

Kohtuuhintaisen asumisen järjestäminen vaatii politiikan pitkäjänteisyyttä. Se tarkoittaa aktiivista maapolitiikkaa, riittävää tonttitarjontaa, sujuvia kaavoitusprosesseja, edullisen rahoituksen saatavuutta sekä riittävästi kilpailua rakennusalalle. Suomi elää asumisen muutosvaihetta. Maamme on viime vuosina ollut yksi Euroopan nopeimmin kaupungistuneista maista. Väkeä on siirtynyt maaseudulta kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle.

Asumisen paineet Ruuhka-Suomessa liittyvät läheisesti myös liikennepolitiikkaan. Kysymme: onko riittävästi ymmärretty toimivien liikenneyhteyksien merkitys asumispolitiikan osana? Hyvät liikenneyhteydet ovat tarpeellisia kasvukäytäviä, joiden kautta uusien asuntojen ja palvelujen tarve purkautuu laajemmalle alueelle. Tämä mahdollisuus on otettava paremmin huomioon alueellisen keskittämisen vaihtoehtona.

Asuntojen hintoihin vaikuttavat osaltaan tonttien hinta ja saatavuus. Rakennusyhtiöt valittavat tonttipulaa ja toisaalta olemassa olevien tonttien laatua. Rakennuttajien puolelta kysytään, olisiko kaavoituksessa ja sääntelyssä tinkimisen varaa, jotta pienempien ja kustannuksiltaan halvempien asuntojen rakentaminen tulisi mahdolliseksi. Kunnat puolestaan moittivat rakennusyhtiöitä asuntojen ylihinnoittelusta, suoranaisesta keinottelusta ja muun muassa haluttomuudesta osallistua sosiaalisen asuntotuotannon kilpailutukseen. Näkemykset ongelmien syistä ovat ilmeisen ristiriitaiset.

Arvoisa puhemies! Nyt kaivataan ripeitä toimia. Esimerkiksi Uudellamaalla on varauduttava 200 000—300 000 asukkaan väestönlisäykseen vuoteen 2030 mennessä. Väestömäärän kasvu, suuremman asumisväljyyden kysyntä sekä asunnottomuuden poistaminen vaativat vuotuiseksi asuntotuotannoksi noin 8 000—12 500 uutta asuntoa.

Kuten sanottu, tilanteen ratkaisemiseksi tarvitsemme laajaa työkaluvalikoimaa ja monia samanaikaisia toimia. Kuntien omaa asuntotuotantoa ja valtion tukea rakentamiseen tulee lisätä, mutta yksistään valtion ja kuntien toimin ei pääkaupunkiseudun asuntopula ratkea. Tukisäännöstöä tulee keventää, jotta uusia rakennuttajia saadaan mukaan vuokra-asuntotuotantoon. Eräs ilmeinen rakennusalan ongelma on, ettei kilpailu toimi kunnolla. Tämä pätee erityisesti suuriin hankkeisiin. Urakoiden pilkkomisella mahdollistettaisiin pienempien yritysten osallistuminen hankkeisiin ja saataisiin alalle lisää tervettä kilpailua.

Lähiajan kasvava haaste on ikääntyneiden asuminen. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaita on vuonna 2030 noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Asuntoina laskettuna tavoite on jopa miljoona esteetöntä ja turvallista asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Esteettömyys ja omassa kodissa asumisen mahdollisuus tulee turvata myös vammaisille henkilöille.

On myös huomattava, että asunto-ongelma ei rajoitu vain pienituloisiin, vaan myös keskituloisilla ja erityisesti lapsiperheillä on vaikeuksia löytää nykyään kohtuuhintaisia asuntoja metropolialueella. Ei ole oikein ajaa perheitä köyhyyteen ja ylivelkaantumiseen järkevän hintaisten omistusasuntojen puutteessa.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että hallitus tehostaa jälkimmäisellä kaksivuotisjaksollaan toimintaansa laajaa keinovalikoimaa käyttäen erityisesti pääkaupunkiseudun vaikean asuntotilanteen korjaamiseksi. Keskeisimpiä teemoja asuntotarjonnan kehittämisessä ovat kaavoitukseen liittyvien ongelmien ratkaiseminen, edullisten vuokra-asuntojen saatavuuden parantaminen, asunnottomuuden torjunta sekä ikäihmisten ja vammaisten asuinolojen kohentaminen.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän edustajia näistä kysymyksistä ja kommenteista ja minä uskon, että samalla linjalla varmasti jatketaan vielä.

On varmaan hyvä aloittaa siitä, että tässä esitettiin väitteitä siitä, että valtio ja hallitus ei olisi asuntopolitiikkaa ollenkaan hoitanut. Minusta ne väitteet eivät pidä paikkaansa, jos kuuntelitte sen tähän asti tehdyn pohjan. Meillähän on kaksi keskeistä tavoitetta tälle hallituskaudelle asetettu. Toinen on kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistäminen, ja kaikilta muilta osin, paitsi valitettavasti normaalin vuokra-asuntotuotannon osalta, me olemme päässeet tavoitteisiin. Viittaan tällä erityisryhmiin ja viittaan myöskin tällä meidän aso-asumiseen. Täällä myöskin edustajat käyttivät puheenvuoroja siitä, että aso-asuminen vetää hyvin, ja toden totta, niin kyllä on. Me saamme olla tyytyväisiä myös siitä, että erityisryhmien kohteita rakennetaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä meillä on ollut edes myöntövaltuuksia. Ne kertovat siitä, että tällä puolella asiat ovat hyvin.

Toisaalta asuntomarkkinat Suomessa eivät ole tasapainossa juuri pääkaupunkiseudun ja sitten vähäväkisten alueiden suhteen, ja näillä alueilla ollaan tehty korjaavia toimia. Itse olisin halunnut tietenkin esittelevänä ministerinä saada tässä valtiontalouden vaikeassa tilanteessa toimia jo paljon aikaisemmin pöytään, ja olen tietoisesti itse halunnut nostaa asuntopolitiikan myöskin poliittisen keskustelun keskiöön, koska ilman sentyyppistä keskustelua ei ole mahdollista saada myöskään eduskunnassa tukea sille, että asuntopolitiikkaan tarvitaan järeitä aseita myöskin normaalin vuokra-asuntotuotannon saamiseksi liikkeelle. (Markku Rossi: Eli välikysymys tuli tarpeeseen!) — Ja minusta on todella hyvä, että me olemme keskustelemassa myöskin välikysymyksen muodossa siitä, minkälaista suomalaista asuntopolitiikkaa me haluamme jatkossa viedä eteenpäin.

Monet edustajat eivät huomanneet tätä 2000-luvun pitkää trendiä, joka on syytä tunnustaa tässä salissa. 2000-luvulla meillä on ollut kaksi suurta vitsausta. Toinen vitsaus on se, että me emme ole rakentaneet kohtuuhintaista, normaalia vuokra-asuntotuotantoa pieni- ja keskituloisille. Tilastot kertovat siitä kurjaa sanomaa, kun verrataan koko 2000-luvun trendiä, ja tämä sama tosiasiahan oli tässä hallituksen välikysymysvastauksessa myös esillä. Me rakensimme kyllä viime hallituskaudella elvytysmallina valtavasti uusia asuntoja, ja se oli perusteltua erityisesti juuri sen takia, että rakennusteollisuus oli todella isoissa ongelmissa, ja silloin kun sukelsimme, sukelsimme hyvin syvästi. Silloin oli erittäin tärkeätä, että saatiin nopeasti lisää asuntotuotantoa, jotta myöskin sitten saatiin sillä tavalla elvytettyä markkinoita.

Valitettava tosiasia vain oli, että näistäkään asunnoista, jotka valtion tuella rakennettiin, ei tullut kohtuuhintaisia. Silloin tuo 2000-luvun trendi osoittaa, että valitettavasti me olemme vain joitakin poikkeuksellisia vuosia lukuun ottamatta rakentaneet noin muutama sata kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Siksi valtio, ja nyt tällä hetkellä siis tämä istuva hallitus, toteuttaa hallitusohjelmakirjausta, jossa tämä suunta käännetään toiseksi: rakennetaan nyt kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Eikä minulla ollut ollenkaan epäilyksiä siitä, että se yhdessä yössä nousisi, mutta tämän trendin kääntäminen on erittäin tärkeätä, ja ilman lisätoimia se ei tule kääntymään. Sen vuoksi huomenna kehysriihessä haetaan loppukaudelle niitä todella vaikuttavia toimia.

Arvoisa puhemies! Myöskin kaivattiin uusia toimia keskusteluun. On hyvä eduskunnan edessä jakaa suuri huoli, ja se on se, että tosiasiassa näillä asuntomarkkinoilla meillä on myöskin rakenteellisia ongelmia. Ei ole ainoastaan yksiselitteistä, että meillä rakennetaan tarpeeseen nähden erityisryhmille ja aso-asumiseen sopivia kohteita, vaan myös on huomioitava se, että näiden kohteiden rakentamisessa ei tarvita omaa pääomaa, mikä johtaa siihen, että normaalin vuokra-asuntotuotannon puolella, mitä valtio avustaa, tarvitaan omaa pääomaa. Tämä johtaa siihen, että käytännössä normaalin vuokra-asuntotuotannon rakentaminen on tietenkin vaikeampaa sellaisille toimijoille, joilla ei omaa pääomaa ole. Tietenkin valtiontalouden näkökulmasta riskit ovat viime kädessä valtion, ja tässä tapauksessa on arvioitu, että ainoastaan normaalin vuokra-asuntotuotannon puolella näitä riskejä ei uskalleta ottaa.

No, nyt lähdimme puolivälitarkastelussa siitä, että näitä uusia toimijoita pitää saada markkinoille. Tästä syystä johtuen on paljon sellaisia rakenteellisia asioita, joita pitää pystyä korjaamaan. Eli se ajattelumalli, että vain kunnat rakentaisivat Suomeen kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa, on minusta varsin kohtuuton kuntia kohtaan. Velvoitteita ja vastuita pitää olla, mutta täytyy olla myöskin toimijoita, jotka jaksavat tänä päivänä vielä tämän 8 prosentinkin tuloutusmahdollisuuden näkökulmasta olla rakentamassa yleishyödyllisenä toimijana suomalaisia asuntomarkkinoita.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä: Tonttipolitiikasta ja kaavoituksesta oli paljon puhetta ja kysymyksiäkin. On hyvä korostaa sitä, että kunnilla on itsehallinnollinen tehtävä hoitaa maapolitiikkaa hyvin, hyvin pitkälle, ja tätä kautta lähtökohta tietenkin on se, että jokainen kunta hoitaa velvoitteet tässä suhteessa. Ei ole ihan helppo harjoitus lähteä siitä, että siihen asiaan puututtaisiin, ja itse pidän sitä kynnystä varsin korkeana. Tietenkin pääkaupunkiseudulla lähtökohdan pitää olla se, että täällä saadaan nämä asiat kuntoon. Kun me vertaamme esimerkiksi pääkaupunkiseudun joitakin isoja kuntia ja Oulun tilannetta, niin ne ovat kuin yö ja päivä. Oulussa on haluttu pitkäjänteisesti maapolitiikkaa viedä eteenpäin, ja tästä syystä johtuen kyllä meillä on aika paljon rakenteellisia puolia vielä siinäkin, että me saamme sellaista tonttimaata, johon sitten voidaan rakentaa vuokra-asuntoja.

Mutta niin kuin totesin, arvoisa puhemies, kyllä me toivomme, että huomenna hallituksella on esiteltävissä kehysriihestä sellaisia päätöksiä, joilla tehdään tätä suunnanmuutosta myöskin taloudellisilla panostuksilla.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tästä aiheesta käydään debatti, minuutin mittaisia puheenvuoroja.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuokra-asuntoja tarvitaan lisää. Yksin Helsingissä lapsiperheitä ja alle 25-vuotiaita jonottaa asuntoa yli 8 000. Viime hallituskaudella otettiin käyttöön niin sanottu välimallin korkotukilainoitus. Se oli konkreettinen ja tuloksekas toimenpide. Kahdessa vuodessa sen myötä tähän maahan rakennettiin yhteensä yli 13 000 vuokra-asuntoa. Myös Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi on esittänyt, että tämä malli olisi syytä ottaa myös nyt käyttöön tässä pahenevassa tilanteessa. Me annamme kyllä täyden tuen Harjuniemen esitykselle, että se otetaan käyttöön tässä tilanteessa, mutta myös pysyvänä keinona. Siitä on hyviä merkkejä, hyviä tuloksia, miten sillä on asuntotilannetta parannettu. Oikeastaan kysyisin, onko ministeri Kiurulla valmiutta ottaa nämä edellisen hallituksen ja hallituskauden hyvät toimenpiteet nyt käyttöön ja saada nopeasti lisää rakennustuotantoa pääkaupunkiseudulle.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan muistia pitää hiukan nyt virkistää siinä mielessä, että Suomessa on laiminlyöty todella pitkään näitten kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa ja nyt ongelmat ovat kärjistyneet. Ministeri Kiuru on kaksi vuotta hoitanut näitä asioita, ja hänellä on nyt uudistusohjelma ja hallituksella vielä tämä tarkastelu, ja päätöksiä on tulossa.

Heinoselle toteaisin sen, että asuntoja toki valmistuu mutta ne eivät ole kohtuuhintaisia. Nyt on kyse siitä, että me tarvitsemme juuri kasvukeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Senpä takia onkin hyvin tärkeää, että niitä rakennetaan pääkaupunkiseudulle ja näihin kasvukeskuksiin eikä, niin kuin Vehkaperä äsken totesi, sinne, missä on edullisinta rakentaa. Tärkeintä on kuitenkin nyt tässä vaiheessa, että me saamme tätä kuntauudistusremonttia eteenpäin, me saamme joka tapauksessa tänne pääkaupunkiseudulle metropolialueen hallinnon ja sitä kautta pystymme puuttumaan kaavoitukseen ja liikennepolitiikkaan ja saamme tämän asunto-ongelman ratkaistua.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä perätään tulevaa ohjelmaamme. Lupaamme sen perussuomalaisilta antaa. Mutta missä on hallituksen toimiva ohjelma? Sadat miljoonat eteenpäin. Ei ole näkynyt tuloksellisia ratkaisuja. Edustaja Lipposen kanssa olen samaa mieltä: kohtuuhintaisten rakennusten, asuntojen kohta tämän ratkaisee. Tuleeko niitä huomenna? Tätä asiaa ei ratkaise Kruunuasunnot. Olen keskustellut Helsingin johdon kanssa. He eivät pidä sitä minkäännäköisenä vaihtoehtona ja ratkaisuna. Eivät sitä myöskään käynnistysavustukset ratkaise. Tarvitsemme syvempiä ratkaisuja.

Kysyisin: Milloin te puututte yleishyödyllisen lainsäädännön tarkistukseen ja asunto-oikeuslainsäädännön tarkistamiseen? Ovatko myös nämä niitä asioita, jotka tulevat huomenna teidän käsittelyynne?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Krista Kiuru, te laitoitte nyt paljon painoarvoa huomiselle kehysriihelle hyvän asuntopolitiikan ja kohtuuhintaisen asuntopolitiikan puolesta, ja toivon, että näin hyviä päätöksiä siellä tulee huomisella olemaan.

Mutta kaiken keskiössä on maapolitiikka ja kaavoitus. Niin kuin todettiin, täällä metropolialueella hallituspuolueilla on värisuora laittaa asia kuntoon. Minulla on teille kolme ratkaisumahdollisuutta: pistätte selvitysmiehen asialle, niin kuin hallituksella on tapana monessa, monessa uudistuksessa, tai tulette käymään Oulussa katsomassa, minkälaista maankäyttö- ja asuntopolitiikkaa siellä on tehty, tai sitten kolmantena asianahan meillä on työkaluna jo tällä hetkellä MALPE-aiesopimus, jossa maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluitten, elinkeinojen yhteensovittamista tehdään kuntarajat ylittävällä yhteistyöllä.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehkaperä tuossa vertaili Oulua ja Helsinkiä. Tosiasia on se, että Helsingissä maa on aivan erihintaista kuin Oulussa, niin että samat lääkkeet eivät käy koko maahan. Kaikkihan me tiedämme, että tämä asunto-ongelma on hyvin polarisoitunut. Kemiläinen kaksion omistaja jos möisi asuntonsa, saisi siitä ehkä sen 55 000, joka riittää Helsingin seudulla sitten siihen autopaikkaan.

Mutta haluaisin kyllä korostaa sitä kuntien vastuuta nimenomaan kaavoituksessa. Kunnilla on monopoli tähän asiaan. Sen takia kuntien pitäisi hoitaa tarpeelliset määrät tontteja kaavoituksella. Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvitti juuri pääkaupunkiseudun tonttivarantoja ja totesi, että olisi mahdollista rakentaa jopa 22 000 asuntoa mutta kaavoitus on kesken. Eli tämmöisiä ongelmia pitäisi pystyä ratkaisemaan nyt ihan lähiaikoina.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kohtuuhintaiseen rakentamiseen vaikuttaa merkittävästi tietysti myös rakentamisen hinta Suomessa. OECD on moneen kertaan sanonut, että Suomessa suhteessa kansantalouden kokoon ja varsinkin pinta-alaan rakentaminen on liian kallista, ja se johtuu merkittävästi myös siitä, että kilpailu on liian vähäistä. Meillä on aivan liian vähän toimijoita, mutta myös muista syistä kilpailu on heikkoa. Valtiontalouden tarkastusvirasto tuoreessa arviossaan esitti, että me menetämme bruttokansantuotteessa suorastaan 3,5 prosenttia siihen, että Suomessa ei kilpailu ole riittävää ja näillä liian pienillä asuntomarkkinan piireillä on tässä merkittävä rooli. Toivon ja vihreät toivovat, että huomisessa riihessä löydetään myös keinoja lisätä asuntomarkkinoille toimijoita ja huolehtia, että kilpailu muuttuu terveeksi. Kaipaisin ministerin lupauksia vielä tältä osin.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kiitos ministerille ponnistuksista tämän vaikean ja pitkän ongelman ratkaisemiseksi. Mutta tähän liittyen ja ollakseni rehellinen: oletteko valmis asettamaan sellaisen työryhmän, joka valmistelisi todella pitkäaikaisen strategian? Tässä on mainittu selontekoa tai strategiaa. Meidän on oltava rehellisiä: ei asunto-ongelmaa ratkaista neljässä vuodessa, ja tarvitaan laajaa yhteistyötä. Oletteko siihen valmis?

Toinen kysymykseni ministerille on kysymys erityisryhmistä.

Jag är kraftigt bekymrad över att bevillningsfullmakten som givits Ara inte kommer att räcka till för till exempel de utvecklingsstördas boende. Vi vet, och vi ska förverkliga att ingen utvecklingsstörd år 2020 bor på en så kallad anstalt.

Ja lopuksi, tässä on mainittu myöskin asumisoikeussäännöt, että eduskunta on edellyttänyt ympäristövaliokunnassa, että katsotaan toisaalta asujien oikeuksia, ja toisaalta myöskin on syytä katsoa, millaiset heidän kustannuksensa ovat suhteessa muihin asujiin. Onko ministeri valmis ryhtymään sen osalta toimiin, koska tätä en ole huomannut asuntopoliittisessa ohjelmassa?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikan paineet liittyvät kiinteästi myös aluepolitiikkaan ja voimakkaaseen kaupungistumiseen, kuten olemme kuulleet. Jos työpaikat keskittyvät pääkaupunkiseudulle, hintojen nousua on todella vaikea estää. Ihmiset muuttavat sinne, missä on työtä. Tätä metropolialueelle suuntautuvaa keskittymiskehitystä emme ole menneinä vuosina osanneet kunnolla hallita emmekä ilmeisesti myöskään ennakoida. Voimakas kasvu on aina haaste, joka hyvin helposti johtaa pullonkauloihin esimerkiksi liikenteen, asumisen ja palvelutuotannon alueilla. Kysyisin ministeriltä hieman edustaja Thorsin ajatusta mukaillen: näettekö tarvetta lisätä panoksia, ja millaisia panoksia, tällaisten suurten yhteiskunnallisten muutosten ennakointiin nykyistä pitkäjänteisemmän asuntopolitiikan mahdollistamiseksi?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kiuru, te tilasitte selvityksen Aran toiminnan kehittämistarpeista, ja se ilmestyi viime vuoden loppupuolella. Raportissa on monia hyviä ehdotuksia, lukuisa joukko hyviä ehdotuksia muun muassa maa- ja tonttipolitiikan vääristymien ja grynderivallan suitsimisen osalta ja suoria ehdotuksia myöskin kohtuullisen vuokratason asettamiseksi yhdeksi kriteeriksi Aran tuille. Miten nämä ehdotukset ovat ministeriössänne nyt tulemassa käytäntöön Suomen asuntopolitiikassa?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomeen tarvitaan vastuullista ja laadukasta asuntorakentamista. Nykyisessä asuntokannassa meillä on aivan liian paljon homeongelmia, jotka aiheuttavat jopa pysyviä terveyshaittoja lukuisille kansalaisille, joilla ei ole mahdollisuutta muuttaa minnekään näistä homepesäkkeistä.

Olen aikaisemminkin kysynyt ministeri Kiurulta, onko hän ajatellut sitä, että voitaisiin rakentajien vastuuta lisätä sillä tavalla, että rakennusliikkeessä joku henkilö joutuu henkilökohtaiseen vastuuseen siitä työn laadusta, jota saavat aikaiseksi, ja voitaisiinko ajatella sitä, että vastuuajat muutettaisiin nykyisestä kahdesta vuodesta vaikka seitsemään vuoteen. Tällaisia takuuaikoja voidaan saada autoille, jotka maksavat 20 000 euroa, mutta sellaista takuuta ei voi saada kymmenen kertaa kalliimmalle (Puhemies koputtaa) asunnolle. Kysyisin: voidaanko näitä takuuaikoja pidentää?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä siitä, että hän äskeisessä vastauspuheenvuorossaan tunnusti asuntopolitiikan ongelmat, ja vaikka teillä on ollut toimenpiteitä, lopputulos on ollut se, että uusia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei synny. Hyvä, että edes jotain asuntoja nyt on sitten syntynyt.

Te puheessanne aiemmin sanoitte myös, että yleishyödyllisyyssäännöksiä on muutettava, jos mielimme, että asuntotuotanto elpyy. Täällä kaikki peräänkuuluttavat kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Kohtuuhintaisuuden yksi este on se, että jos kysyntä jatkuvasti ylittää asuntojen tarjonnan, niin markkinamekanismien mukaan hinnat vain nousevat. Kyse ei ole siis pelkästä rakentamisen hinnasta vaan asuntopulasta.

Teimme äsken monta ehdotusta yleishyödyllisyysrajoitusten väljentämiseksi tai vanhan kannan myymiseksi sillä edellytyksellä, että vapautuva pääoma (Puhemies koputtaa) sijoitettaisiin uuteen vuokra-asuntotuotantoon. Miten vastaatte näihin ehdotuksiin?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös kehitysvammaisilla pitäisi olla oikeus omaan asuntoon, ja kun me varsin hyvin tiedämme, että erityisryhmien asuntotuotantoon Aran myöntämisvaltuuksia on joka vuosi se 110 miljoonaa euroa ja viime vuonna se rahasumma loppui jo elokuussa ja myös viime vuonna tehtiin päätöksiä niin, että niitä hankkeita käynnistetään tänä vuonna jo 50 miljoonan edestä, niin me tiedämme, että meillä on valtava gäppi tässä.

Täällä viime joulukuussa valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoksessa me tiedostimme tämän ongelman niiden asiantuntijakuulemisten perusteella ja me kirjasimme vielä lausuman, jossa me edellytämme, että tarpeen mukaan hallituksen tulee kehysriihessä arvioida mahdollisuudet lisätä erityisryhmien asuntohankkeisiin tarkoitettua investointiavustusta. Siksi haluankin kuulla mielipiteenne tähän asiaan, ministeri Kiuru: miten aiotte toimia tämän määrärahan suhteen?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välillä, kun näitä puheita kuuntelee, tulee vähän sellainen olo, että kun tässä huoneessa kumminkin ovat kaikki puolueet edustettuina, joilla kunnallispolitiikassa on valta tehdä päätöksiä ja päätöksiä niin, että se tukee järkevää asuntopolitiikkaa, kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa, kohtuuhintaista asumista, niin kysymys kuuluu: miksi niitä ei tehdä? (Eduskunnasta: Ei ole rahaa!) Minä olen kuullut niitä puheita suunnilleen 22 vuotta nyt tässä, ja Oulun kaupunki on se esimerkki, jota käytetään. Oulussa se päätös on tehty. Nyt keskusta yrittää sitäkin päätöstä nujertaa omilla toimillaan. (Kari Rajamäki: Ei kai!) Toivottavasti siellä järki voittaa, että niihin ei mennä, että pysytään siinä, mitä on hyväksi havaittu.

Toinen asia, joka mielestäni on aivan käsittämätön, on se, että tehdään avaruustiedettä rakentamisesta, joka on perusasiana yksinkertaista. Se ei ole kovin monimutkaista. Tänä päivänä rakentaminen maksaa noin 1 500 euroa neliö. Paljonko me maksamme pääkaupunkiseudulla tai asutuskeskuksissa asunnosta? Kun me tiedämme tämän ja jos ei julkinen sektori puutu tähän ongelmaan tekemällä itse joko rakennuttajana tai rakentajana — mieluummin todennäköisesti rakentajana — järkeviä, kestäviä päätöksiä, joilla me pystymme saamaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa, niin ei tässä mitään muutosta tapahdu.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kohtuuttomat asumiskustannukset ovat suomalaisten lapsiperheiden ja suomalaisen köyhyyden taustalla. Vaikka täällä nyt kovasti välikysymyksen pohjalta keskustellaan, niin mielestäni tämä kriisin kärjistyminen on kyllä sellainen kansallinen häpeä, joka johtuu pitkälti epäonnistuneesta asuntopolitiikasta, että sekä hallituksen että opposition on kyettävä tässä maassa näkemään nyt kyllä konkreettisia toimia. Ne ovat osin edustaja Korhosen esille tuomia. Kyllä on löydettävä asuntotuotantoon kohtuuhinnalla maata, on oltava aktiivisempaa maa- ja kaavoituspolitiikkaa, etuosto-oikeutta ja tältä osin myöskin pakkolunastusta.

Sitten kyllä myöskin valtakunnan tasolla asumisen, maankäytön ja liikenteen asiat on koottava paremmin yhteen. Onko se sitten jotain infraministeriöajattelua, mutta tämä on sen verran vakava koko kansallisen selviytymisen, elinkeinopolitiikankin taustalla oleva asia. Helsingin seudulla tämä on ehdottomasti tehtävä, ja täällä on myöskin lopetettava se, että pelataan joidenkin pussiin kohtuuttomalla hinnalla, ja valtion on vaikka pantava sanktioita jo toimenpiteiden päälle.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuntoministeri on nyt puhunut asuntopolitiikkaa puolisen tuntia. Hallitus on toiminut jo kaksi vuotta, eikä mitään näkyvää ole saatu aikaan. Ara-vuokra-asuntojonoissa on pelkästään pääkaupunkiseudulla 40 000 kotitaloutta, lähes 100 000 ihmistä kaiken kaikkiaan. Aran vuokra-asuntojen rakennusurakoita käynnistyi viime vuonna vain 340. Lähivuosina pääkaupunkiseudulle muuttaa satojatuhansia ihmisiä, jotka tarvitsevat asuntoja.

Hallituksen asuntopolitiikka on täydellisesti umpikujassa. Asuntojonot tulevat kasvamaan rajusti. Pienituloisten tuloista valtaosa menee asuntomenoihin. Vuokranantajat voivat pyytää aivan kohtuuttomia vuokria, kuten täällä on jo todettukin. Hallituksen esitykset eivät kerta kaikkiaan riitä. Tarvitaan täydellistä asuntoreformia, kuten perussuomalaiset ovat esittäneet.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta esitti kuusi viikkoa sitten yhtenä keinona asuntotuotannon pullonkaulan helpottamiseksi aravatuotannon rajoitusten lyhentämistä 40 vuodesta 20 vuoteen. SAK teki tämän saman ehdotuksen viime viikolla. Meillä on nyt noin 430 000 Ara-, arava-vuokra-asuntoa, joiden nettoarvoksi arvioidaan parikymmentä miljardia. Jos tästä kannasta voitaisiin vapauttaa 10 prosenttia edellä kuvatuilla edellytyksillä, elikkä että rakennetaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tällä vapautuvalla pääomalla, niin tällä on myöskin hyvä suhdannepoliittinen vaikutus. Meillä on 26 000 rakentajaa työttömänä. Arvoisa ministeri, miten suhtaudutte tämän rajoituksen helpottamiseen?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä ovat näitä helppoja konsteja, mutta jos, niin kuin ministeri sanoi, meillä asuntotuotannosta saadaan 8 prosentin tuotto tällä hetkellä ja vakuutusyhtiöt tavoittelevat noin 4 prosentin tuottoa valtavilla riskisijoituksilla ympäri maapalloa, meidän eläkevarojamme, (Kari Rajamäki: Italiassa ja Kreikassa!) niin eihän kyse ole siitä, että meillä ei ole varaa käyttää asuntorakentamiseen järkevällä tuotolla, 8 prosenttia keskimäärin.

Meillä on esimerkiksi Ara-puolella tällä hetkellä, jos me Helsinkiä katsomme, vuokrataso noin alle 12 euroa neliö, vapaarahoitteisella puolella noin 20 euroa neliö, jos me katsomme yksiöitä esimerkiksi. Jos me katsomme taas opiskelija-asuntoja, jotka on järkevästi rakennettu, toteutettu, Oulussa vuokrataso on alle 9 euroa neliö ja Helsingissäkin se on noin 10,5 euroa neliö suuruusluokaltaan.

Kyllä meillä välineitä on, meillä on keinoja, meillä on rahaa, mutta pitää saada se tahtotila sinne, että se pannaan toimeen ja tehdään niitä, pannaan sitten vaikka niitä eläkeyhtiöitten rahoja tai työnantajan tai yksityistä rahaa. 8 prosentin varma tuotto — ei pitäisi olla huonoa bisnestä.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelma on vakava ja monitahoinen, mutta kun tässä edustaja Korhonen sanoi, että ei pidä esittää helppoja ratkaisuja — miksi ei? Vaikka ongelma on iso, niin siihen on todellakin helppo ratkaisu.

Se, mitä edustaja Sipilä äsken puhui, on erittäin tärkeä asia. Minä tein itse 5.3. lakialoitteen, jolla tämä ongelma on ratkaistavissa. Se perustuu nimenomaan siihen, että nämä rajoitukset ovat kohdekohtaisia ja ovat enintään 20 vuotta sen tuen piirissä. Ongelma on nimenomaan nykyinen lainsäädäntö, joka ministeri Suvi-Anne Siimeksen ollessa ministerinä, asuntoasioista vastaavana ministerinä, vuonna 2000 hyväksyttiin. Sen jälkeen loppui käytännössä vuokra-asuntotuotanto. Nykyinen laki on se ongelma, ja sen takia lakia on muutettava ja on muutettava se, että me saamme tämän rakennustuotannon käyntiin. Tämä kuulostaa helpolta, mutta tällä (Puhemies koputtaa) ratkaistaan koko juttu.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puheaikaa on vain minuutti, niin esitän ministerille kolme kainoa toivetta asuntopolitiikasta.

Ensinnäkin, älkää jarruttako aso-tuotantoa. Aso-asuntoja tarvitaan, niitä kysytään, ja kun niitä rakennetaan, se myös vapauttaa vuokra-asuntoja vapaille markkinoille.

Toiseksi, huomioikaa asuntopolitiikassa ihmisten toiveet. Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientaloissa, omakotitaloissa tai rivitaloissa. Ei se mikään synti ole, ne voidaan nykyään rakentaa ekologisesti ja kestävällä tavalla, kaavoittaa uudet alueet fiksusti. Nyt vauhtia kaavoitukseen, ministeri, ja tarjolle kohtuuhintaisia omakoti- ja pientalotontteja.

Vielä kolmantena, arvoisa puhemies ja ministeri, älkää unohtako asunnottomia. 8 000 asunnotonta on ensi yönäkin toisten nurkissa tai jopa ulkona pakkasessa. Huomioikaa heidät huomisessa kehysriihessä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opposition tekemä välikysymys on siinä mielessä tietysti aiheellinen, että pääkaupunkiseudulla asuminen on kriisissä, mutta tästä me olemme yksimielisiä myöskin valtioneuvoston kanssa ja ministeri Kiurun kanssa, että toimenpiteitä tarvitsee tehdä. Tulee määrätietoisesti pyrkiä tekemään ratkaisuja, jotka vaikuttavat asuntojen määrän lisäämiseen, ja ministeri on osaltaan myöskin toiminut, mutta myöskin pitää löytää uusia keinoja todella vaikuttaa siihen päämäärään, että asuntoja nopeasti lähtee syntymään.

Kysynkin ministeriltä: kun itse ajattelen, että meillä on toimivia yrityksiä markkinoilla, jotka ovat tähän saakka voineet tyydyttää tarpeen hyvin, ne ovat rakentaneet tuhansia asuntoja tälle seudulle vuosittain, miksi emme hakisi senkaltaisia ratkaisuja, joilla lainsäädäntöteitse kannustamme niitä tekemään jatkossakin asuntoja? Ne ovat valmiita siihen, kun vain teemme toimenpiteitä vähän samaan suuntaan kuin edellisellä kaudella, jotka välittömästi vaikuttavat uusiin asuntoihin ja antavat kannustuksen tekemiseen.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ollaan kyllä oikein yksimielisiä siitä, että jotain tarttis tehdä, mutta kysymys on nimenomaan siitä, mitä pitää tehdä.

Me puhumme veroeuroista, ja silloin kun puhutaan veroeuroista, niin niiden pitää kohdistua nimenomaan tässä tapauksessa asunnontarvitsijoihin ja erityisesti pienituloisiin asunnontarvitsijoihin, ja siksi ei ole samantekevää, miten tämä ongelma ratkaistaan. Mielestäni ministeri Kiuru on aivan oikealla linjalla, kun hän nimenomaan perää sitä, että sen ratkaisun pitää perustua siihen, että hyödyn saajat ovat nimenomaan pienituloiset vuokralaiset. Sen takia ei voi missään tapauksessa lähteä ratkaisua etsimään sieltä, että annamme rakennuttajalle rahaa, että se rakentaa, ilman että pidämme huolta siitä, että tämä tuki tulee sitten sinne vuokralaisen hyväksi. Itse pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että ne rahat, jotka meillä on käytössä, käytetään sellaisen järjestelmän luomiseen, (Puhemies koputtaa) jolla todella vaikutetaan tähän pienituloisten asunnon saamiseen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurin yksittäinen tekijä uusien asuntojen kalleuteen erityisesti Helsingissä on autopaikan hinta. Tämä on tietenkin myös meidän helsinkiläisten päättäjien käsissä oleva asia, mutta kaipaisimme tähän mielellään myös valtiovallan apua. Mitä hallitus voisi tehdä sen eteen, että Helsingissä ei enää tarvitsisi rakentaa ylikalliita autopaikkoja rasittamaan asuntojen hintoja?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä huomata, että asuntopula ei ole vain pääkaupunkiseudun ongelma, se on koko maan ongelma. Pienistä asunnoista on kaikilla paikkakunnilla pulaa. Sen lisäksi, koska sosiaalista asuntotuotantoa ei ole, meillä syrjäytyy yhä enemmän ihmisiä ja he jäävät ilman asuntoa.

Meillä muun muassa ei saa vuokra-asuntoa, jos luottotiedot ovat menneet. Tällä hetkellä noin 300 000 ihmisellä ei ole luottotietoja, ja trendi on kasvava. Mitä ministeri aikoo tehdä myöskin näiden ihmisten eteen, jotka ovat syystä tai toisesta — hyvin usein muuten jäätyään työttömiksi — joutuneet siihen ahdinkoon, että eivät pysty maksamaan laskujaan ja luottotiedot menevät ja asuntokin menee jossakin vaiheessa alta? Uutta asuntoa ei tule, jollei luottotietoja ole. Missä on sosiaalinen asuntotuotanto?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osassa Suomea asuntojen hinnat laskevat kaiken aikaa. Juuri näiltä alueilta kuitenkin ihmiset sen hallituksen keskittämispolitiikan seurauksena joutuvat lähtemään hakemaan asuntoja keskuksista, niistä keskuksista, joissa taas asuntojen hinnat nousevat kaiken aikaa. Se on kallista niille, jotka pienellä rahalla joutuvat tänne tulemaan, mutta samalla vaikeuttaa niitten ihmisten asumisen oloja, jotka jo täällä ovat ja elävät, jotka ovat pienituloisia, perheellisiä, jotka tarvitsevat kohtuuhintaisia asuntoja. Näiden monien toimien lisäksi, mitä esimerkiksi keskustan toimesta täältä on esitetty, mielestäni tarvitaan myöskin tehokasta aluekehitystä, sellaista, joka vähemmän pakottaa ihmisiä liikkeelle — sanotaan nyt näin — ja sellaista, joka luo edellytykset ihmisten toimeentulolle eri puolilla Suomea tasapainoisemmin kuin nyt on asian laita.

Minun kysymykseni kuuluukin hallitukselle: tunnustaako hallitus sen, että tämän asumisen ongelman voittamiseksi tarvitaan (Puhemies koputtaa) perinteisten asuntopoliittisten toimien lisäksi myös tasapainoisempaa alueellista kehitystä, ja sitoutuuko hallitus siihen, että sellaista jälkeä alkaa syntyä? Esimerkiksi alueellistamisen hallitus on pannut (Puhemies koputtaa) täysin jäihin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä keskittämismantralla sekoitetaan nyt kovasti kaksi asiaa: muuttoliike ja väestönkasvu. Tilastokeskus on arvioinut, että pääkaupunkiseudulla väestö kasvaa vuoteen 2040 mennessä 261 000 asukasta, mutta vain marginaalinen osuus tästä kasvusta tulee Suomen sisäisestä muuttoliikkeestä.

Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun esimerkiksi Espoo oli nettohäviäjä maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Väestönkasvu tulee syntyvyyden enemmyydestä kuolleisuuteen nähden ja maahanmuutosta. Ja tämä keskittämispolitiikka: haluaako keskusta sitä, että maahanmuuttajia pitäisi jotenkin pakkosiirtää muualle kuin tänne pääkaupunkiseudulle? Eikö keskusta hyväksy sitä, että meidän omat lapset saavat perustaa perheen ja jäädä tänne asumaan? Haluttaisiinko jotain väestönsiirtoja? Tässä pitää erottaa, mikä on väestönkasvu ja mikä on muuttoliike. Maan sisäinen muuttoliike on paljon pienempi kuin täällä annetaan ymmärtää.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Uotila, sitä juuri ainakin minä haluan, mitä te tässä äsken sanoitte. Sitä, että niiden ihmisten — ja heidän lastensa ja perheenjäsentensä, jotka täällä jo asuvat — asuminen olisi kohtuuhintaista ja ne ihmiset saisivat ihan oikeat asumisen ja elämisen edellytykset.

Mutta samaan aikaan erilaisin politiikkatoimin kuitenkin kiihdytetään kaiken aikaa tänne muuttoa. Seurasin niin monta vuotta ihan virkatehtävissäni Suomen alueellista kehitystä, ja seuraan sitä edelleenkin, että edustaja Uotila, edelleenkin merkittävä osa siitä väestönlisäyksestä tulee tämän keskittämispolitiikan seurauksena, ja siihen pitää saada stoppia. Ei niin, että niiden, jotka täällä asuvat, pitäisi poistua. Juuri niidenkin ihmisten hyväksi tässä tavoitellaan toimia, mistä me puhumme.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että silloin, kun keskusta oli hallituspuolueena ja pääministeri oli keskustasta, niin silloin yritettiin keinotekoisesti esimerkiksi näillä alueellistamispäätöksillä tätä luonnollista kehitystä muuttaa, ja meillä on surullisia esimerkkejä niistä alueellistamispäätöksistä. On mennyt tuottavuus, on mennyt vaikuttavuus, ihmiset ovat kärsineet, joutuneet muuttamaan, pendelöinti on lisääntynyt. On sitten matkustettu edelleen sinne yhä kauemmaksi. Elikkä emme me voi kääntää sitä kehitystä kokonaan ympäri.

Minä ymmärrän, että tupailloissa kyllä hehkutetaan tällä keskittämispolitiikalla, kun halutaan vihaa pääkaupunkiseutua kohtaan. Mutta asiallisesti pitää lähteä siitä, että — siinä olen edustaja Pekkarisen kanssa aivan samaa mieltä — täällä oleville on pystyttävä kohtuuhintainen asuminen järjestämään. Mutta väestönkasvu tulee sisäisestä syntyvyyden enemmyydestä ja maahanmuutosta, (Mauri Pekkarinen: Ei tule!) ei maan sisäisestä muuttoliikkeestä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella hämmästynyt, kun kuuntelen talousvaliokunnan puheenjohtaja Pekkarisen kannanottoja. Nimittäin kyllä teidän täytyy tunnustaa se, että juuri pääkaupunkiseutu on Suomen talouskasvun veturi ja me tarvitsemme tänne työvoimaa, ja täältä se kasvu lähtee muualle Suomeen. Mutta on myös huomioitava se, että pääkaupunki täällä taistelee näitten muitten Itämeren metropolien kanssa näkyvyydestä ja kasvun voimasta.

Myös pyytäisin helsinkiläisenä kansanedustajana, että edustaja Pekkarinen kokisi hiukkasen myötätuntoa meille helsinkiläisille siitä, että täällä on paljon ihmisiä siirtymässä ihan oikeutetusti eläkkeelle ja me tarvitsemme palvelualoille paljon uusia työntekijöitä, ja he tarvitsevat kohtuuhintaisia asuntoja ja myös kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki tässä salissa samaa mieltä, että kaavoitus toimii hyvin joissakin osissa Suomea ja joissakin ei ollenkaan. Usein mainittu syy epätasaiseen kaavoitukseen on asioita käsittelevien virkamiesten vaihteleva käytäntö kaavaprosessien dokumentaatiossa. Kaavoituksen on oltava kaikkia toimijoita kohtaan tasapuolista ja läpinäkyvää. Tätä voitaisiin edesauttaa keskitetyillä tietojärjestelmillä, joilla varmistettaisiin ajantasaisen kaava-aineiston saatavuus sähköisesti kaikille tarvitsijoille. Kysyisinkin nyt ministeriltä: olisiko myös tähän ongelmaan tulossa jotain uutta ratkaisua lähiaikoina?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran, edustaja Lipponen, pääkaupunkiseudulle on tullut ja tulossa pelkästään hallinnon ja palvelujen työpaikkoja kymmeniä tuhansia.

Teidän omatkin suunnitelmanne, 200 000 parissa vuosikymmenessä, kertovat siitä, että täällä ihan oikein siihen varaudutaankin. Osa tästä on seurausta siitä, että tämän alueen oma väestö kasvaa ihan luonnollista väestökasvua, mutta erittäin merkittävä osa perustuu siihen, että jatkuvasti muualta Suomesta tulee tänne väkeä. Ja mitä enemmän tulee, sitä kalliimmaksi se tekee täällä olevien ja elävien ihmisten asumisen, ja sitä vaikeammaksi samalla tekee niille ihmisille, jotka muualta Suomesta tänne muuttavat, saada täältä asunto. Ja tässä on molempien ihmisten ongelma, sekä tänne muuttajien että niitten pienituloisten, jotka täällä tarvitsevat asuntoja.

Me hyväksymme, että tämä seutu kasvaa, mutta emme sitä, että se kasvaa kohtuuttomasti muun Suomen kustannuksella. Kaikkialla Euroopassa suurissa keskuksissa (Puhemies koputtaa) on ryhdytty toimiin keskusten kasvun rajoittamiseksi, meillä ei.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä, edustaja Pekkarinen, semmoista jargonia on, jota te poliittisesti jaksatte jauhaa, ja eihän siinä sinänsä ole mitään pahaa, mutta jos me katsomme esimerkiksi teidän ministeriaikaanne, joka on kunnioitettava, ja katsomme, mitä sinä aikana on tapahtunut tälle maan sisäiselle muuttoliikkeelle, pelkäänpä pahoin, että ihan samanlainen käppyrä siellä on kuin tähänkin saakka.

Minä olen siinä samaa mieltä, että meidän pitää vahvistaa alueita, koska alueiden Suomi on rikkaus, mutta emme voi pysäyttää tätä kehitystä, eikä siihen ole varmaan kaikilta osin syitäkään. Jos nuoret ihmiset haluavat muuttaa yliopistokaupunkeihin, korkeakoulukaupunkeihin, niin emmehän me voi kieltääkään heitä. Ei kunnanjohtajalle voi antaa palloa, että pane pallo jalkaan ja annetaan avain ja päästetään pois, kuka halutaan. Sitäkö te haluatte? Eihän se näin mene, tämä elämä.

Siitä syystä minun mielestäni pitää rakentaa monipuolista Suomea, mutta ei sitä nyt pidä sekoittaa tähän kohtuuhintaiseen asuntopolitiikkaan. Meidän pitää hakea siihen ratkaisuja, ja toivottavasti keskusta on hakemassa niitä ratkaisuja esimerkiksi maapolitiikassa.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuonna Helsingin seudun asukasluku kasvoi 17 300:lla, ja tästä viidesosa oli maan sisäistä muuttovoittoa — siis viidesosa, neljä viidesosaa oli sitten muuta.

Arvoisa puhemies! En ymmärrä tätä ajatusta, että meidän pitäisi jollakin tavoin houkutella yksityistä pääomaa tekemään sosiaalista asuntotuotantoa, sen takia, että kysymys ei ole pääomapulasta vaan kysymys on tonttipulasta. Kyllä se 8 prosentin sisäinen tuotto sille omalle pääomalle riittää kunnalle, joka saa lainaa 2 prosentilla. Se, että tätä ei tule, johtuu tonttipulasta, ja tonttipula johtuu siitä, että kunnat kilpailevat hyvistä ja terveistä veronmaksajista eivätkä kaavoita tähän tarkoitukseen, ja se taas johtuu tästä kuntien välisestä ihanasta kilpailusta. Tässä suhteessa Kruunuasunnot olisi hyvä uhka, ja toivottavasti semmoinen syntyy eikä se rakenna yhtään asuntoa vaan pakottaa kunnat tekemään tämän itse.

Arvoisa puhemies! (Puhemies koputtaa) Kun tänne on tullut näin paljon väkeä, niin tämä hajanainen yhdyskuntarakenne on myös osittain syynä asuntojen korkeaan hintaan.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tästä keskittämisestä puhutaan, niin minä en usko, että tämä hallitus pystyy esimerkiksi lakkauttamaan niin paljon peruskouluja ja terveyskeskuksia kuin keskustan aikana tässä maassa tehtiin, useita satoja peruskouluja, puolet pienistä terveyskeskuksista, lähes kolmannes kaikista terveyskeskuksista. Totta kai ihmiset muuttavat sinne, missä palveluita on.

Mutta, arvoisa puhemies, oikein tarkkaan kuuntelin välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheen, tein muistiinpanot, ja sieltä jäi mieleen, että tämän asuntopolitiikankin ohjenuoraksi pitäisi ottaa tämä kakkarainen ja sitten sillä rakennettaisiin tämmöisiä leasing-asuntoja.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien tavoitteena on saada turvallisia, kohtuuhintaisia koteja tavallisille pieni- ja keskituloisille ihmisille. Kuten olemme tässä salissa kuulleet, tämä ongelma on ollut krooninen koko 2000-luvun ajan, ja se johtuu siitä, että täällä on uskottu, että markkinat hoitaa. Me olemme nähneet, että markkinat eivät hoida ihmisten perusoikeutta, joka on asuminen. Siksi tarvitaan (Puhemies koputtaa) myös valtiota mukaan.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on oletettavissa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua tavalla tai toisella väkiluku lisääntyy täällä pääkaupunkiseudulla, niin kysyn, onko hallitus keskustellut tai onko ylipäätänsä mahdollista keskustella näiden kuntien kanssa, jotka ovat Helsingistä muutaman kymmenen kilometrin päässä. Tiedämme, että kun Mannerheimintie loppuu, niin siinähän rupeaa olemaan tyhjiä tontteja: voitaisiin antaa tämmöistä porkkanaa, että tätä asuntotuotantoa kokonaisuudessaan siirretään pääkaupunkiseudulta pois, koska emme me voi taata kenellekään omakotitaloa, mutta kun sitten taas mennään parikymmentä kilometriä vaikka Hämeenlinnaan päin, niin se on mahdollista.

Toisena kysyisin vielä, että kun hallituksen periaatepäätös on se, ettei vuoden 2020 jälkeen ainuttakaan kehitysvammaista ole laitoksessa, niin pystytäänkö tämä lupaus todella toteuttamaan.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on huolissaan siitä, että tavallisilla työtä tekevillä ihmisillä ei ole varaa asuntoihin Helsingin seudulla tai kerta kaikkiaan niitä asuntoja on aivan liian vähän. Siitä olemme tehneet välikysymyksen.

Äsken puheenvuorossani esitin 7 konkreettista toimenpidettä, mitä tarjoamme hallitukselle asuntopulan helpottamiseksi, kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon ja myös muun asuntotuotannon elvyttämiseksi: yleishyödyllisyysrajoitusten poistaminen, vanhan kannan myynti sillä edellytyksellä, että rakennetaan uutta, erityisryhmien investointiavustusten lisääminen, aso-rajoitusten väljentäminen jne., korjausrakentamiseen tukea myös vuokra-asuntoihin.

Aikooko hallitus tarttua näihin? Täällä tulee selvästi ilmi SDP:n ja kokoomuksen keskinäinen kiistely niin hallituksessa kuin pääkaupunkiseudun kunnissa. (Puhemies koputtaa) Mitään ei tapahdu, vai tapahtuuko huomenna?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kohtuuhintaiseen asumiseen paras lääke on ehdottomasti riittävä asuntotuotanto. Jos asuntoja on riittämiin, ovat hinnat myös kohtuulliset, ja mitä enemmän on tarjontaa, sitä varmemmin myös hinnat pysyvät jokaiselle ihmiselle kohtuullisina. Välimalli tuossa korkotukilainoituksessa on sellainen keino, jolla on saatu selkeitä tuloksia aikaan: kahdessa vuodessa 13 000 asuntoa. (Kari Uotila: Mikä on hinta?) Se näkyy saman tien.

Kysyisin vielä ministeriltä, onko hänellä valmiutta esimerkiksi tällaiseen pidempään selontekotyyppiseen käsittelyyn, jota teidän edeltäjänne, ministeri Vapaavuori, on aikanaan esittänyt, että asuntopolitiikkaa voitaisiin hieman pidemmällä aikajänteellä viedä eteenpäin. Annan kyllä itse tuen myös näille Normitalkoille väestönsuojavelvoitteen purkamiseksi ja autopaikkakysymyksen läpikäymiseksi sellaisissa paikoissa, missä ei todellakaan ole tarvetta jokaisella ihmisellä omaa henkilöautoa olla. Ja sitten myös kaavoitus- ja kaavavalitukset ovat asioita, joihin toivon, että ministeri vakavasti puuttuu.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Kiuru, 5 minuuttia puhuja-aitiosta, olkaa hyvä.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän edustajia keskustelusta ja hyvistä kysymyksistä. Kaikkiin en ehdi millään vastata, mutta jatketaan sitten keskustelua vaikka tämän debatin ulkopuolellakin. Eli hyviä täydennyksiä kaiken kaikkiaan.

Kun äsken analysoin sitä 2000-luvun suurta kannatinkiveä, joka meillä on jäänyt roikkumaan, joka on käytännössä se, että meillä on rakennettu kohtuuhintaisia asuntotuotantoa ja sen helmassa vielä aivan liian suuria asuntoja, niin nyt tässä on käyty keskustelua myös siitä, minkälaisia virheitä 90-luvulla tehtiin. On hyvä todeta, että valtion asuntotuotantorahat jaettiin valitettavasti 90-luvulla vielä tällaisina ryppäinä eli alueellisen jaon pohjalta ja silloin ei katsottu, missä ne asuntotarpeen isoimmat kysyntäpiikit ovat. Se selittää tietysti paljon tässä keskustelussa, joka sitten edustajien puolelta nousi esiin. Siltä osin minusta on tärkeää, että tässä ajassa vastataan tämän ajan kysyntään ja ollaan siltä osin kyllä viisastuttu.

Toinen asia, joka tässä keskustelussa monelta edustajalta tuli esiin, oli se, että ajatellaan kuitenkin jotenkin, että me voisimme jatkaa entisel-lään. Ei meillä ole paluuta tämän 2000-luvun pitkän trendin korjaamiseen, jos me ajattelemme aina niin, että kyllä markkinat hoitavat nämä hommat. Ei ole sitä mahdollisuutta nyt. Eduskunnan ja sitä kautta hallituksen esityksenä on annettava uusia toimenpiteitä, joissa me lähdemme siitä, että tämä ei enää jatku nyt näin. Semmoinen ajatus, että sijoittajat pelastaisivat tämän kuvion, ei ole tästä maailmasta, ja minä haluaisin sanoa teille, että ei ole olemassa semmoista, että sijoittajat rupeavat yhtäkkiä harjoittamaan hyväntekeväisyyttä ja tulevat mukaan rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja. Varmasti me tarvitsemme tämäntyyppistäkin elementtiä tähän pakettiin, mutta kaikessa keskustelussa on hyvä todeta, että ei ole olemassa minkäänlaisia niin sanottuja oikoteitä onneen.

Tässä edustaja Tiilikainen peräsi ministeriltä sitä, mitä yleishyödyllisyyslainsäädännön suhteen tehdään. Kerroin sen, mikä on tähän mennessä hallitusohjelmaan päätetty, ja minä toivon, että... Ehkä on syytä käydä hiukan läpi sitä, tarkoittiko edustaja Tiilikainen sitä, mitä hän sanoi. Jos te tarkoititte sitä, mitä te sanoitte, niin itse ministerinä irtisanoudun siitä hyvin, hyvin vakavasti, koska suomalaisen asuntotuotannon, silloin kun me valtion tuella rakennamme jotain, keskeinen perusta on ollut se, että me pidämme yleishyödyllisyydestä kiinni. Sen takia nämä säännökset nimenomaan lisättiin, että alkoi olla tässä ajassa ongelmaa siitä, että yleishyödyllisyyttä ei enää arvostettukaan entiseen malliin eikä pysytty yleishyödyllisinä.

Sitä kautta yleishyödyllisyydeksi on tärkeää tunnustaa se, että meillä on tietyt ehdot, ja se ehto liittyy siihen, että yhteisö ei tulouta omistajalleen muuta kuin omistajan yhteisöön sijoittamille varoille lasketun kohtuullisen tuoton. Tämä on keskeisin edellytys, mikä meillä tällaiselle tukijärjestelmälle tällä hetkellä voi olla. Ja yleishyödyllisyyssäännökset muodostavat siis näiden kohdekohtaisten käyttö- ja luovutusrajoitusten kanssa sellaisen kokonaisuuden, jolla varmistetaan valtion tuen kohdentuminen asukkaille, kilpailuneutraliteetin säilyttäminen, josta tänäänkin täällä on puhuttu paljon, ja sosiaalisen asuntokannan ylläpidon pysyminen vakaalla pohjalla. Minä toivon, että ne mallit, joita tässä esitettiin, vahingossa ymmärsin väärin, ja mielelläni istun sitten kuunteluoppilaana, että ymmärrän nämä asiat oikein. Mutta yleishyödyllisyyden koko siihen kuvaan: meidän on hyvä elää tässä ajassa ja katsoa myöskin, miten sitä järjestelmää voidaan kehittää.

Toinen näkökulma oli tässä se, voitaisiinko käydä keskustelua rajoitusaikojen lyhentämisestä. Minusta aina voi käydä keskustelua, mutta tässä keskustelussa on varmaan hyvä ottaa kantaa nyt siihen, mitä haetaan. Jos me haemme pelkästään asuntotuotannon rakentamista, joka on pääkaupunkiseudulla kuntien välisillä yhteisillä sopimuksilla laitettu 12 000—13 000 asunnon luokkaan per vuosi, niin silloin jos me olemme valmiita tukemaan valtion ja veronmaksajien panostuksin sitä koko pottia, meillä on kaikki keinot käytössä. Jos me haemme sellaista kokonaisuutta, jossa lähdetään hakemaan ainoastaan tähän kohtuuhintaisimpaan ytimeen — vähintään noin 2 500 pääkaupunkiseudulla varmaan on meistä monen tavoitteena — niin silloin se tarkoittaa sitä, että yksin rajoitusaikoja lyhentämällä ei saada mitään aikaan, koska se johtaa vain siihen, että todellisuudessa ne tukielementit eivät voi olla niin korkeita kuin voisivat olla pitkässä korkotuessa, ja silloin vaarana on se, että tosiasiassa nuo asunnot jäävät aivan liian kalliiksi, ja meillä on valitettavasti esimerkkejä tästä.

Täällä salissa on hirveän väärää tietoa myös siitä, millä tavalla tällaisilla malleilla ollaan saatu kohtuuhintaista asuntotuotantoa aikaiseksi. En kiellä sitä, etteikö sillä voida tukea erityisillä perusteluilla, esimerkiksi elvytyksen muodossa, mutta on tärkeää huomata, mistä syystä johtuen ei aina synny kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Eli silloin meidän mallimme eivät voi yksin perustua siihen, että on vain yksi malli, jonka varaan heitetään, vaan kyllä tämä pitkä korkotukijärjestelmä — jonka suomalaiset kuntien yhtiöt ovat nyt tunnustaneet, että sillä he rakentavat jatkossakin — on varmasti tämän koko toiminnan pilari jatkossakin, mutta tarvitaan myös uusia toimijoita.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti virreksi sitten totean vielä sen, kun edustaja Mäkipää kysyi minusta ihan oivallisen kysymyksen, että miksei voida sitten asua vähän kauempana, että ongelmahan on tietenkin se, mistä tänään tässä keskusteltiin, että emmehän me voi valita sitä, missä suomalaiset asuvat. Emme me voi valita sitä, mihin ihmiset muuttavat, sellainen maailma ei ole vain mahdollinen. Sen takia meidän täytyy tehdä kaikkemme, että jokaisella alueella siitä koko massasta olisi ainakin ydin kohtuuhintaista tuotantoa. Sen takia ajatus on se, että myös tämän koko pääkaupunkiseudun kuntien on kannettava oma vastuunsa.

Tänään meillä oli taas metropolineuvottelukunta, jossa tätä tilannetta jatkuvasti seurataan. Minä kysyin heiltä saman kysymyksen, minkä te kysyitte täällä istuvalta ministeriltä, että mitä näille asioille aiotaan tehdä. Samaan kysymykseen te halusitte tietää vastauksen, että aiotaanko nämä tontit kaavoittaa, ja samalla linjalla meidän täytyy olla myöskin liikkeellä. Eli vastuuta pitää kantaa tämän metropolialueen sisällä myös siinä, että kaikki kivet käännetään ja kaikki tontit löydetään, jokaiselle jyvitetään oma vastuunsa. Sitä me nyt yritämme, ja nämä MAL-sopimukset allekirjoitettiin kesäkuussa, ja nyt valitettava tilanne on se, että ei ole vielä sen jälkeen tapahtunut niin nopeita muutoksia kuin me olisimme toivoneet, mutta se oli lähtöstartti sille, mitä edustaja Mäkipää halusi.

Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa lukee: "Edistetään hissirakentamista, asuntojen korjaamista sekä rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta." Arvoisa ministeri, miten olette toiminut, että vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustusten riittävyys on turvattu? Miten katsotte sen toteutuvan? Katsotteko, että avustusta saavat kaikki sitä hakevat ja tarvitsevat, ja saavatko avustusta tarvitsevat riittävästi tietoa ja opastusta oikeudestaan avustuksiin ja hakemusten laadintaan? Tuetteko mielestänne riittävästi vanhusten kotona asumista, kun 2015 on yli 65-vuotiaita yli miljoona? Tämä on suuri väestöryhmä. Kuinka tähän ollaan ennakkoon varauduttu tukien kotona asumista?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty laaja-alaista keskustelua tärkeästä asiasta. Tosiasia kuitenkin on se, että asunto-ongelmat ovat sylissämme pääkaupunkiseudun osalta ja hallituksen toimenpiteet ovat olleet tehottomia. Ei ministeri voi väittää, että kahden ensimmäisen vuoden aikana olisi jotain konkreettista saatu aikaan. Se on ollut hämmästyttävää. Edustaja Korhonen tuossa nosti esille, että olisi vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon, mutta tahtotila puuttuu. Pitääkö se meidän oppositiosta puhaltaa hallitukseen se tahtotila tehdä näitä ratkaisuja, vai mistä se on kiinni, kun ymmärtääkseni hallituksella on mahdollisuuksia ratkaista näitä asioita? Totean, että keskustavetoisissa kunnissa ja kaupungeissa asiat ovat kunnossa. (Vasemmalta: Ohhoh!)

Täällä on viitattu siihen, että pitäisi työryhmä asettaa. Kysyn ministeriltä, kun saamani tiedon mukaan asuntoministeri on asettanut työryhmän selvittämään tuetun vuokra-asumisen ongelmia ja tämän työryhmän työ olisi valmistunut: Miksi sitä ei ole tuotu julkisuuteen? Miksi te ette ole ryhtynyt tämän työryhmän edellyttämiin toimenpiteisiin? Vai haluatteko pantata sitä pöytälaatikossa hallituskauden loppuun? Eli työryhmän työ (Puhemies koputtaa) on valmis. Miksi sitä ei ole tuotu... (Puhemies: No niin, minuutti on nyt valmista!)

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän on älyttömän tärkeä asia. Sinänsä ihan hyvä, että oppositiolta tuli välikysymys heti sen jälkeen, kun hallitus oli ilmoittanut tekevänsä laajan uudistuspaketin. Eli oppositio tuli hallituksen linjoille. Se on aidosti hyvä asia, koska tämä on yhteinen tehtävämme kaikin puolin. (Hälinää) Kysyittekö, pitäisikö opposition puhaltaa tahtotila? Minä toivoisin, että puhallettaisiin nyt kaikki yhdessä siihen henkeen, että syntyisi ihmisille halvempia koteja riittävästi. Siinä suhteessa huomenna on tärkeä päivä: näitä toimenpiteitä linjataan.

Minä olisin tänään toivonut ihan rehellisesti oppositiolta myös tosiasiallisia vaihtoehtoja. Keskusta on esittänyt joitakin leasing-malleja, mutta ei yhtäkään toimenpidettä, jolla saadaan halvempia asuntoja. Perussuomalaiset lupasivat myöhemmin palata asiaan. Nyt olisi, perussuomalaiset, hyvä mahdollisuus evästää ja saada ehkä läpikin ehdotuksia. Teillä on ollut kaksi varjobudjettia, tässä niistä toinen. Täällä on nolla, nolla konkreettista toimenpidettä, miten kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan. Jos te nyt laittaisitte muutaman, niin ehkä ministeri saisi teidän ideanne ylös ja niitä voitaisiin viedä oikeasti eteenpäin. (Puhemies koputtaa) Uuninpankolle ei kannata jäädä huutelemaan, vaan toimia pitää.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulostaa oikein hyvältä, kun ministeri toteaa, että ratkaisua haetaan nyt voimakkaasti erilaisilla tavoilla, sillä jos tähän ongelmaan olisi helppo lääke ollut, niin varmasti tämä haava olisi jo ajat sitten parantunut. Tämä edustaja Korhosen peräänkuuluttama tahtotila on tärkeä asia tässä kokonaisuudessa, ja siksi on syytä, että ennen kuin hutkitaan, niin vielä syvällisesti jumpataan asiaa näiden eri toimijatahojen kanssa, kuntien, rakentajien ja rakennuttajien yhteistyössä.

Kehut haluaisin tässä yhteydessä antaa Helsingille, joka on ollut edelläkävijä siinä, että rohkeasti on asettanut kunnianhimoisempia tavoitteita tonttituotannolle. Se on hyvä suunta.

Tärkeintä on nyt, että päästään ripeästi liikenteeseen. Normeja pitää uskaltaa purkaa. On tehtävä toimia, jotka laskevat rakentajien ja rakennuttajien kynnyksiä lähteä liikkeelle, ja oli hyvä kuulla, että myös näitä rajoitusaikoja ja korkotukijärjestelmiä ollaan valmiita perkaamaan, jotta asuntotuotannosta saadaan jälleen kiinnostavaa.

Helsingin seudun aiesopimuksella on ollut oma ryhdistävä (Puhemies koputtaa) vaikutuksensa, ja se on saanut kunnat sitoutumaan alueen yhteisiin tavoitteisiin, mutta toistaiseksi se on tarjonnut vain keppiä. Olisin tässä yhteydessä kysynyt, onko mahdollista myös lisätä porkkanoita.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä annan välittömästi edustaja Viitaselle palautetta ja ohjeita. (Pia Viitanen: No niin!) Lopettakaa tämä keskittämisen politiikka. (Naurua) Viedään työpaikkoja sinne, missä on asuntoja ja missä on ihmisiä, eikä tehdä näin päin, että tuodaan ihmiset tänne Ruuhka-Suomeen ja kasvukeskuksiin. Ja toiseksi: lopetetaan tämä suomalaisten veronmaksajien rahan jakaminen noille Etelä-Euroopan hulttiovaltioille ja rakennetaan niillä rahoilla suomalaisille asuntoja. (Seppo Kääriäinen: Yksinkertaisia ohjeita!)

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelman ydin pääkaupunkiseudun asuntojen hintatilanteessa on se, että meidän asuntomarkkinat ja erityisesti rakennusala ovat täysin vääristyneet ja toimimattomat. Kilpailun puute ja muutamien määräävä markkina-asema ovat ongelmat ytimessä. Siihen on puututtava, jos asiaan halutaan ratkaisuja.

Mutta kuten ministeri on linjannut, jotta me saamme tilannetta parannettua, me tarvitsemme monia keinoja. Ministeri on linjannut niistä useita. Yksi olennainen pyrkimys niissä keinoissa tulee olla se, että me saamme uusia toimijoita alalle, jotta me löydämme uusia ja parempia asuntotuotannon muotoja.

Yksi asia, joka voisi tähän suuntaan viedä, on ryhmärakentaminen. Siksi me sen hallitusohjelmaankin kirjasimme. Ryhmärakentamisella luodaan keino luoda uusia asuntotuotannon malleja. Se on keino luoda kohtuuhintaisia asuntoja. Se on keino monipuolistaa asuntokantaa. Se on keino luoda ihmisille sosiaalinen yhteys niin naapureihinsa kuin asuinalueeseensa. Olisinkin kysynyt ministeriltä, onko ryhmärakentaminen ja omatoimirakentaminen mukana huomisen työkalupakissa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aika outoa, että vasemmiston puolelta jopa nauretaan niille ajatuksille, että ei pidä keskittää. On ihan selkeästi nähtävissä se, että taloudelliset suhdanteet vaikuttavat asuntojen hintatasoon mutta kyllä myös yhteiskunnan rakenteen kehittyminen, ja kyllähän, jos tämän hallituskauden aikana esimerkiksi Viikki on luonnonvarakeskuksen alueellistamisen etäispesäke, se kertoo siitä, että silloin rakennetaan vahvasti pääkaupunkiseudulle.

Arvoisa ministeri, teidän oman puheenvuoronne, vastauspuheenvuoronne, ensimmäisessä kappaleessa tulee vastaus juuri tästä asiasta: metropolialueelle ennakoidaan jopa 300 000 asukkaan lisäystä seuraavan 15 vuoden aikana. Nyt olemme tässä tilanteessa, missä te lupasitte, että vuokra-asuntojen asumiskustannukset laskevat — näin ei ole tapahtunut — ja että rakennetaan uudesti uustuotantoa — näin ei ole tapahtunut. Kuinka te vastaatte tähän haasteeseen? Joka tapauksessa maan sisältä tätä muuttoliikettä tulee silloin eittämättä tänne, ja se madalluttaa hintoja muualla Suomessa, lisää kasvukeskuksissa, (Puhemies koputtaa) ja yhtälö on ihan selkeä.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Kiuru tuossa totesi, niin asuntorakentamisen suurin ongelma on tonttitarjonnan vähäisyys. Siihen taas vaikutetaan kaavoituksella, jossa kunnilla on suuri rooli. Mutta oletteko tietoinen siitä, että täällä pääkaupunkiseudulla valtio itse asiassa jarruttaa kaavoitusta todella paljon? Ely-keskus toimii valtion asettamien tavoitteiden vastaisesti, koska se valittaa todella usein, ja sen valitus on kaatanut jo monta asuntokaavaa.

Omassa kotikaupungissani Espoossa ollaan lisäksi kiinnitetty huomiota siihen, että liikennepolitiikalla vaikutetaan, samoin kuin elinkeinopolitiikalla, paljon myöskin tähän asuntorakentamiseen. Siihen liittyen kysyisinkin ministeri Kiurulta: mitä olette päättänyt vai oletteko vielä päättänyt metron jatkamisesta ja sen rahoituksesta Matinkylästä Kivenlahteen?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asunnon puute on yksilön kannalta yhtä kipeä asia, asuitpa Rovaniemellä, Siilinjärvellä tai Helsingissä, ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute on todella huutava. Myös pelkästään keskipalkalla oleva perhe on vaikeuksissa vuokrien maksamisessa, puhumattakaan pienituloisista ihmisistä. Vuokrarästien määrä kasvaa koko ajan, ja myös vuokrarästiläisten määrä kasvaa.

Olen ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että enää ei ole mahdollista odottaa, että markkinat hoitaisivat tämän ongelman ja asian, vaan tarvitaan yhä enemmän yhteiskunnallista panostusta, jossa valtio ja kunta ovat yhdessä mukana. Toivon, että tähän löytyy paukkuja myös sitten huomisesta päivästä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tahtotilassa on Samuel Beckettin näytelmä Huomenna hän tulee. Hallituksen koko asuntopolitiikka on Godot’n odotusta. Meillä suomalaisilla tuntuu olevan vallalla asunnon omistamisen pakko. Monelle se on jopa elämän mittainen projekti, elämäntehtävä, usein inhimillisesti kohtuullisin seurauksin. Asumisoikeusasuntoasiassa me olemme kehitysmaa Ruotsin rinnalla. Yleishyödylliset asumisoikeusyhtiöt kuppaavat asukkaita, joilla ei ole edes puhe- ja äänivaltaa yhtiöissä. Tälle asialle on tehtävä jotakin. Eri puolilta maata katsottuna Suomi on erilainen. Suomi on pidettävä asuttuna. Myös maaseudulle tarvitaan täkyjä, jotta siellä elämisen edellytykset turvataan.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä, minkä takia te sitten olette allekirjoittanut välikysymyksen, jossa kritisoidaan esimerkiksi sitä, että me haluamme poistaa asuntolainojen korkovähennyksen — tavan, jolla on tuettu nimenomaan sitä, että asuminen suuntautuu omistusasumisen muotoon? Eikö tässä ole pieni ristiriita nyt teidän puheenne kanssa? (Kimmo Kivelä: Ei ole!)

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me tarvitsemme erilaisia keinoja. Keinovalikoima ei voi olla sellainen, että me olemme yhden totuuden maassa ja yhtä asiaa viedään putkeen. Ja sitten me tiedämme, että kun tässä on tämä 8 prosentin tuotto, mikä on esimerkiksi näille yleishyödyllisille asunnoille, kuitenkin todellisuus on aivan muuta. Yleishyödylliset asunnot, esimerkkinä VVO, jota Väätäinen käytti meidän ryhmäpuheenvuorossamme, viittaavat siihen, että asukkailta kupataan. Asuminen voisi olla huomattavasti edullisempaa, ja me tarvitsemme myös tonttipolitiikan reformin nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Kokonaisuutena Suomi ei ole tiheään asuttu niin kuin Länsi-Eurooppa, mutta meillä on pääkaupunkiseudulla samanlaiset ongelmat kuin tiheään asutussa Keski-Euroopassa. (Silvia Modigin välihuuto)

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asunnottomuuden syyt ovat moninaiset, eikä niitä ratkaista yksin sillä, että tarjotaan asuntoja. Monesti köyhyys, riippuvuudet, mielenterveysongelmat, kaikenlainen syrjäytyneisyys kulkevat useimmiten asunnotto-mien elämässä mukana.

Asunnottomuuden poistaminen vaatii siis sekä asunnon että myöskin sitten muuta laajempaa tukea. Hyvänä mallina esimerkiksi Kuopiossa asunnottomuuteen on tartuttu todella aktiivisesti, kun kaupungin asunnottomille rakennetaan uusi kerrostalo niin, että tukipalvelut on ymmärretty tärkeäksi osaksi asunnottomien auttamista. Täällä pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa tietysti tuo tarve olisi moninkertainen, joten, arvoisa ministeri, mitä aioitte tehdä, jotta nuo 8 000 asunnotonta, koditonta, saisivat katon päänsä päälle?

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rakentaminen ja erityisesti asuntorakentaminen on hyvin pitkän prosessin tulos. Siinä lopullisen hinnan muodostaa erittäin moni kustannustekijä. Siksi tämmöinen ongelman ja ongelmakohtien etsiminen, niin kuin tänä päivänä täällä on ollut, on erittäin vaikeaa, koska se heikoin lenkki on sen koko prosessin lopputuloksena.

Viime kaudella edellinen asuntoministeri Vapaavuori käynnisti Normitalkoot, ja silloin selvitettiin, mitkä rakentamis- ja kaavamääräyksissä saattavat olla tarpeettomia kustannuksia nostavia tekijöitä. Tämä on yksi pieni puro kokonaiskustannuksissa, mutta pienistä puroista syntyy iso virta. Kysynkin ministeriltä: onko tarkoitus jatkaa näitä Normitalkoita, ja ennen kaikkea, onko tarkoitus panna täytäntöön silloin löytyneitä asioita?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri Kiuru sanoi, edistetään kuntavetoista maapolitiikkaa, kaavoittamista ja rakentamista. Omassa kunnassa ollaan yritetty tätä MAL-aiesopimusta mahdollisimman hyvin toteuttaa. Meillä on kuntavetoinen maapolitiikka, meillä kaavoitetaan ja myös pyritään rakentamaan, mutta tässä on semmoisia ongelmia, että esimerkiksi siinä vaiheessa, kun kaava on valmis, saattaa olla henkilöitä, jotka valittavat joka ikisestä kaavasta, ja se vaikeuttaa sitten sitä varsinaista asuntotuotantoa. Toivoisin ministeriltä, että jos saadaan tunnistettua ihmisiä, jotka valittavat joka asiasta, niin heillä olisi jokaisesta kaavasta oma ohituskaista, niin että heidän valituksensa hiukan nopeammin sitten käsiteltäisiin.

Sen lisäksi Tuusulassa on perustettu asuntorahasto, mihin kerätään koko aika varoja, jotta pystytään (Puhemies koputtaa) toteuttamaan monipuolista vuokra-asuntotuotantoa. Siitä huolimatta, vaikka me olemme kaikkemme tehneet... (Puhemies: Nyt, arvoisa edustaja, se minuutti meni ja on täynnä!)

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun esimerkin voima presidenttiä myöten on komea, niin kysyisin ministeriltä: Mistä päin nämä asunnot on hankittu, missä ministereillä on nämä miljoonavelat? Eli ovatko meidän ministerimmekin ainoastaan tämän asuntokeinottelun tai verosuunnittelun esimerkkejä siitä, että hankitaan heti velaksi, kun päästään ministeriksi, pääkaupunkiseudulta päin parhaat asunnot? Eikö se todista ministeristä silloin sitä, että ministeri odottaa kiihtyvää inflaatiota sillä, että kun maahanmuuttajia on tulossa Helsinkiin niin, että 20 vuoden päästä täällä on jo 25 prosenttia, ja kun koko ajan politiikka suuntaa siihen, että Helsinkiin ei mahdu ja ministereillä on valtavat asuntovelat, niin eikö se tarkoita sitä, että ministerit itse ajavat sitä politiikkaa, että inf-laatio söisi tavallisen palkanmaksajan (Tuija Brax: No nyt se selvisi!) tulorahat, ja ministerit itse ovat äärimmäisen huono esimerkki siitä, kuinka asuntopolitiikkaa hoidetaan Helsingin seudulla. Eli mistä — tietääkö ministeri — näitten supervelkaisten ministerien (Puhemies koputtaa) asunnot on hankittu?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus ja ministeri aloittivat, niin he asettivat erittäin kunnianhimoiset asuntopoliittiset tavoitteet. Niin kuin on tänään tässä keskustelussakin nähty, pettymys on suuri myöskin hallituspuolueiden kohdalla, että näitä tavoitteita ei ole, erityisesti tuon kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon osalta, saavutettu. Huomiseen kehysriiheen on toki ladattu paljon odotuksia — varmaan siellä kohta ratkaistaan Kyproksen pankkiongelmatkin — mutta on turha luulla, että niillä päätöksillä tämän vaalikauden saldo muodostuu kovinkaan paljon kummemmaksi. Aika yksinkertaisesti loppuu kesken. Oppositio on omissa puheenvuoroissaan, keskustan ryhmäpuheenvuorossa ja välikysymyspuheenvuorossa, tuonut omia esityksiä, ja toivon, että hallitus ottaa niistä onkeensa.

Hallitus on myös vierittänyt aivan oikein palloa kunnille, ja tässä pääkaupunkiseudun kun-tien yhteistyössä onkin toivomisen varaa, mutta pitää muistaa, että sielläkin se pallo on ikään kuin nykyisellä hallituksella. Sekä kokoomus, SDP että vihreät ovat ne suurimmat voimat pääkaupunkiseudun kunnissa, ja sitä tahtoa ei ole löytynyt riittävästi tämän asunto-ongelman hoitamiseen. Itse toivon sitä, että löytäisimme sellaisen mallin, metropolimallin...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Minuutti, arvoisa edustaja, on täynnä.

Puhuja:

...jolla näitä maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmia voitaisiin paremmin lievittää.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Syyttelyn ja syyllistämisen sijasta asuntopolitiikassa tarvitaan rakentavia ratkaisuja, erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla.

Yksi usein mainittu keino kaavoituksen vauhdittamiseksi on kaavoituksesta tehtävien valituskäytäntöjen muuttaminen. Nythän useat hankkeet seisovat parhaimmillaan vuosikausia liian pitkään kestävien valitusprosessien takia. Tähän liittyen kysyisinkin asuntoministeri Kiurun näkökulmaa kaavoitusprosessin sujuvoittamiseen: onko esimerkiksi huomisessa riihessä tulossa työkalua, jolla liian pitkiin kaavoitusprosessivalituksiin voidaan puuttua?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että täällä on puhuttu paljon erityisryhmien asumisesta. Muistisairautta sairastavien, kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asuntotuotantoa on edelleen lisättävä, jos aiotaan purkaa laitoshoitoa, kuten tavoitteeksi on asetettu.

Näiden asuntojen rakennuttajista on puute. Ei ole myöskään sama, rakentaako esimerkiksi palveluasumista joku monikansallinen yhtiö vai voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhtiö vai kunta itse. Jos palveluasuntojen rakennuttaja on esimerkiksi joku monikansallinen yhtiö, niin valitettavasti usein myös palvelutuotanto ajautuu näiden yhtiöiden omistamiin tai läheisesti kytköksissä oleviin yrityksiin, joskus jopa ilman palvelutuotannon kilpailuttamista. Kysymys on myös Aran rahoitusperusteista eli siitä, kenelle näitä avustuksia myönnetään.

Tiedän, että ministeri Kiuru on paljon tätä asiaa pohtinut, ja kysynkin: miten ministerin mielestä saadaan yleishyödylliset yhtiöt kiinnostumaan erityisryhmien asuntotuotannosta, ja miten voidaan estää rakennuttamisen ja palveluiden tuottamisen epäterveelliset yhteenliittymät?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peruslähtökohta, miksi pääkaupunkiseudulla ollaan tässä tilanteessa, on nimenomaan se keskittävä politiikka, jolloin ihmisiä on ajettu tänne pääkaupunkiseudulle jo kymmenien vuosien ajan.

Kaavoitus- ja tonttipolitiikka on myös merkittävässä osassa, ja näillä toimenpiteillä voidaan vaikuttaa esimerkiksi tähän pääkaupunkiseudun tilanteeseen. Esimerkiksi — en ole mikään sosialisoinnin kannattaja — maa-alue otettaisiin yhteiskunnan hallintaan ja näin pystyttäisiin kilpailemaan sillä asialla.

Myös Ara-järjestelmää on tarkasteltava ja sen epäoikeudenmukaisuutta on korjattava. Vuokra-asuntotuotannon vauhdittaminen julkisin varoin tulee nähdä ennen kaikkea investointina tulevaan eikä pelkästään valtiontaloutta rasittavana menneenä.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarisen puheenvuoro viritti melko kiivaan, tosin lyhyen keskustelun asuntopolitiikan ja sitten aluekehityksen välisestä yhteydestä ja suhteesta. Hallituksen vastauksessahan tätä asiaa ei juurikaan pohdittu, eikä ministeri ole ainakaan vielä tähän asiaan halunnut puuttua omasta näkökulmastaan.

Sehän on niin, että elinkeinopolitiikalla maan hallitus pystyy niin halutessaan ainakin jonkin verran ohjailemaan työpaikkojen suuntautumista eri alueille, ei pysty määräämään, ei se ole mahdollistakaan, mutta hiukan ohjailemaan niin halutessaan. Olemme saaneet tietoja siitä — pari esimerkkiä: luonnonvarakeskus tullaan sijoittamaan Viikkiin, ja oli tieto myös siitä, että Aitovuoressa Tampereen likellä oleva aluelennonjohtokeskus siirrettäisiin sieltä pois tänne pääkaupunkiseudulle. Ne ovat työpaikkojen ohjaamista joka tapauksessa. Ajattelen niin, että mitä kiihkeämmin työpaikkakehitystä ohjataan tiettyihin yksittäisiin paikkoihin, muutamaan keskukseen, sitä hankalammaksi käy asuntoasioitten hoitaminen näissä paikoissa, (Puhemies koputtaa) ja päinvastoin: mitä tasaisempaa on, sitä helpompi on hoitaa asuntopolitiikkaa.

Ministeri Kiuru, miten te pohditte tätä probleemaa nyt juuri tällä hetkellä?

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnilla on suuri vastuu tällä seudulla asuntopulaan vastaamisesta, ja olenkin tyytyväinen, että viikonloppuna täällä Helsingissä tehtiin päätös asuntokaavoituksen tavoitteen nostamisesta 5 500:aan vuosittain. Meillä siis on tämä yhteinen tahtotila, jota olette, ministeri, pitkään peräänkuuluttanut, mutta oikeastaan ainoa merkittävä toimi tällä kaudella on ollut omavastuukorkojen puolitus, jolla ei ole kyllä rakennettu tälle seudulle yhtään uutta vuokra-asuntoa. Tästä näkökulmasta tämä toimi ei kerta kaikkiaan ole ollut toimiva.

Kysynkin ministeri Kiurulta: Tehdäänkö huomenna koko rakennusalan mukaan toimiva ratkaisu eli yleishyödyllisyysehtojen lievennys ja luovutusrajoitteiden lyhennys 40:stä 20 vuoteen? Toisaalta, milloin valtioneuvostolle esitellään väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta luopuminen ja esteettömyysmääräysten kevennys? Kolmanneksi, kannatatteko te pääkaupunkiseudulla kuntaliitosta, mikä todella ratkaisisi tätä kunnallista kaavoitusta ja tätä kautta myös asuntopulaa tällä seudulla?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo Pekkarisen ja Kääriäisen peräänkuuluttama aluepoliittinen keskustelu tietysti kuuluu myös asuntopolitiikkaan. Jos pystytään rakentamaan tasapainoista aluepolitiikkaa maahan, niin kuin tavoitteena pitää olla, se helpottaa näitä ylikuumenemisilmiöitä asuntomarkkinoilla suurimmissa keskuksissa. Itse asiassa aluekehitysohjelmat, jotka aluekeskusten kautta olivat tasapainoisin vaihe ehkä tätä viime vuosikymmenen aluepolitiikkaa, tapahtui Lipposen toisen hallituksen aikaan, ja edustaja Pekkarinen silloin sen jälkeen ministerinä oli romuttamassa niitä, joten olisi ollut mielenkiintoista kuulla Pekkarisen vastaus siihen, minkä takia hän sitten sen tehokkaimman osan tämmöistä tasapainoista aluepolitiikkaa halusi ajaa tällä kilpailukyky- ja koheesio-ohjelmallaan, Koko-ohjelmallaan, alas. Mutta se on toisen messun väärti.

Jatkossakin on tärkeätä, että kehitetään tasapainoisesti koko Suomea ja koko Suomen aluepolitiikkaa. Tällä laajan metropolin alueella on tärkeätä muistaa myös nämä liikenneyhteydet, toimivat joukkoliikenneväylät, (Puhemies koputtaa) jotka jakavat tuota asuntorakentamisen painetta laveammalle alueelle.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnan tavoite on, että moni saisi asua mahdollisimman pitkään omassa kodissa. Vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamisen ja esteettömyyden lisäämiseksi tarkoitettujen korjausavustusten saaminen edellyttää, että asunnossa asutaan pysyvästi ja ainakin yksi asukas on vähintään 65-vuotias tai vammainen. Lisäksi korjausavustusten myöntämiseen vaikuttavat asukkaiden tulot.

Korjausavustuksia jää kuitenkin käyttämättä, koska tulorajat ovat niin alhaiset, mutta myös siksi, että ikääntyneiden saatavilla olevaa, kun-tien tarjoamaa korjausneuvontaa on liian vähän. Neuvovaa henkilökuntaa puuttuu mutta myös korjausten tekijöitä. Kuinka hallitus voisi tukea paremmin ikääntyneitä ja korjausavustusten kohdentumista niitä tarvitseville? Tulisiko korjausrakentamisen mahdollisuuden tyrmäävää, ruokakunnan alhaista tulorajaa nostaa? Ja entäpä tiedottamisen lisääminen, tulisiko korjausneuvojia lisätä?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner päätti puheenvuoronsa ja teki ministerille mielestäni erinomaisen kysymyksen. Kun kuuntelin ministerin puheenvuoroa herkällä korvalla, en kuullut, että ministeri olisi vastannut siihen kysymykseen, joten toistan tämän kysymyksen.

Ruohonen-Lerner puhui puheenvuorossaan näistä urakkarakentamisista ja rakennuttajan pitkistä ketjuista, jossa on pääurakoitsija ja useita aliurakoitsijoita. Sitten kun rakennetaan ja tulee sutta ja sekundaa, tulee kaikennäköisiä rakennusvirheitä, niin kukaan ei oikein ole vastuussa mistään.

Nyt kysynkin ministeriltä, oletteko hallituksessa miettinyt sitä, olisiko syytä ryhtyä vastuuttamaan pääurakoitsijoita nykyistä tiiviimmin, elikkä pääurakan haltija vastaisi kaikista urakkaketjun rakentajien mahdollisista virheistä, ja tätä vastuuta laajennettaisiin.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiuru, mielestäni te olette jäänyt pahasti jumiin vuokra-asuntojen hintaan. Siitä täällä on paljon keskusteltu.

Te lupasitte alentaa vuokria kolmesta neljään euroa neliöltä. Te lupasitte aloittaa vuonna 2012 noin 3 000 vuokra-asunnon rakentamisen. Tuloshan on täysin päinvastainen. Vuokrataso ei ole laskenut, uusia asuntoja on alettu rakentaa vain kourallinen — te olette itsekin sen myöntänyt — eikä asunnottomien tilanne suinkaan ole parantunut, vaan se on aivan selvästi huonontunut.

Hallituksen kuuluisassa tahtotilassa ei valitettavasti voi asua täällä pääkaupunkiseudullakaan eikä muuallakaan Suomessa. Mutta ilmeisesti huomenna sitten kaikki on toisin, vai kuinka ministeri?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen on demareitten järjen ääni. Hän sanoi hyvin tästä aluepolitiikasta ja siitä, että meillä on ollut yhteen aikaan alueen kehittämispolitiikka ja se on romutettu.

Mutta nyt tämä nykyhallitus on romuttanut täysin taas Koheesio ja kilpailukykyohjelman. Olisiko meillä vihdoinkin aika miettiä myös tässä asiassa parlamentaarisella pohjalla näitä asioita, että tulevat hallitukset voisivat tehdä isoja kaaria myös tämän asuntopolitiikan suhteen?

Mutta, arvoisa puhemies, toinen asia vielä, tämä maalla asuminen ja maalle rakentaminen. Ministeri Kiuru, teitte hyvää työtä siinä, että saitte ympäristöministeriön tekemään tämän Auvo Haapanalan selvityksen. Siellä nähtiin, että ely-keskuksilla on eroja siinä, millä tavalla annetaan maaseudulle rakentamislupia. Joillakin seuduilla ne ovat hyvinkin hankalasti saatavissa. Mihinkä toimenpiteisiin rupeatte niissä, että myös Pirkanmaalla saadaan maalle tasapainoisesti rakentaa niin kuin muualla Suomessa?

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka on vahvasti myös sosiaalipolitiikkaa. Erityisen haavoittuvassa asemassa asuntopoliittisesti ovat nuoret. Etenkin tässä ajassa, jossa irtisanomiset ja työttömyys koskettavat herkimmin juuri nuoria, on kohtuuhintainen asunto elinehto syrjäytymisen ehkäisyssä.

Ministeri Kiuru, olette puuttunut hyvin juuri pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen. Nuorille on kehitetty erilaisia asumispolkuja, siitä kiitos teille. Kuitenkin edelleen joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. Viime vuonna maassamme oli tilastollisesti yli 2 000 asunnotonta alle 25-vuotiasta. Kysynkin ministeriltä, voisimmeko vihdoin ottaa tavoitteeksi nollatoleranssin nuorten asunnottomuudessa, eräänlaisen nuorisotakuun kohtuuhintaiselle asumiselle.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oulussa asumisen kustannukset on onnistuttu pitämään kurissa hyvällä maapolitiikalla. Kaupunki kaavoittaa vain omalle maalleen, ja tällä on turvattu kohtuuhintaiset asunnot.

Oulussa kuitenkin muutamat keskustalaiset ovat tämän linjan kyseenalaistaneet, joten kyllä keskustalle voi myös kuntiin lähettää terveisiä, että pidetään tämä viisas maapolitiikan linja.

Asuntopolitiikassa on paljon ääripäitä. Yksi ääripää on se, että väkeään menettävillä alueilla, kunnilla, on vuokra-asuntoja, jotka ovat valitettavasti tyhjillään. Ihan riippumatta kuntapäättäjän väristä kunnat ovat vaikeuksissa, ja nämä vuokra-asunnot, vuokratalot rasittavat kuntien taseita. Kunnat joutuvat hakemaan purkuavustusta selviytyäkseen tästä tilanteesta, ja tämä on kyllä erittäin surullista. Kysyisin ministeriltä, onko teillä ratkaisua asuntopolitiikan tähän päähän.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hautalan oviremppaa suuremmat ongelmat liittyvät kokoomusta, keskustaa ja demareita lähellä olevien rakennusalan toimijoiden ja näiden puolueiden päättäjien väliseen suhmurointiin. Kabinettien hämärässä asioista on sovittu usein niin, että oma ja puolueen etu on ollut lähempänä kuin asunnon tarvitsijoiden etu. Asioita on myöhemmin puitu myös oikeusistuimissa, mutta silloin olemme nähneet vain pintaraapaisun todellisuudesta. Hyvä veli- ja hyvä toveri -verkostojen toiminta ei kestä päivänvaloa ja koituu lopulta asunnon tarvitsijoiden tappioksi. Viimeisimmät ikävät tapaukset ovat tulleet esille Vantaalla, missä asuntoministeri Kiurun puoluetoverit ovat hoitaneet asioita vähintään moitittavalla tavalla. Ministeri Kiuru, mitä aiotte tehdä, jotta näistä ongelmista päästäisiin eroon?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelän puheenvuoroon liittyen totean, että Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n puheenjohtaja Jukka Kilpi on todennut julkisuudessa seuraavaa: "Valtion asuntorahasto Arava antoi sotien jälkeen tavallisille ihmisille mahdollisuuden omistusasuntoon. Hyvin toiminut järjestelmä romutettiin parikymmentä vuotta sitten. Aravan rahat ohjattiin ammattiliittojen ja eläkeyhtiöiden omistamille sijoittajille, kuten VVO ja Sato. Myös yksityiset sijoittajat, kuten Avain ja TA-yhtymä, hyödyn-sivät avustuksia kiertäessään aravalakien mää-räyksiä vuokrien ja asumisoikeusyhtiöiden vastikkeiden kohtuullisuudesta. Nämä sijoittajat tekevät valtion tuella huippuvoittoja. Maksajina ovat yhtiöiden asukkaat."

Arvoisa ministeri, onko oikein ja kohtuullista, että Asokotien voitto oli viime vuonna 23 miljoonaa euroa eli joka viides asukkaalta kerätty euro kilahti sijoittajien kassaan? Vuokrataloja omistavan VVO:n tili (Puhemies koputtaa) oli vieläkin suurempi, kuten äsken edustajan puheenvuorosta kuulimme.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On monia asioita, jotka vaikuttavat siihen, että vuokrien hinnat nousevat, ja niitä ei ainakaan hallitus ole ollut parhaalla mahdollisella tavalla edesauttamassa, päinvastoin. Esimerkiksi rakennusmääräykset, tekniikkamääräykset, mitä rakennuksiin tulee, energiatodistukset ym. nostavat kustannuksia. Se taas nostaa vuokria. Energian hinta, esimerkiksi Seinäjoella kaukolämmön hinta, on nyt noussut 15 prosenttia ja tulee vain nousemaan tämän hallituksen energiapolitiikan takia, koska turveviha on niin suuri, ja turvepulakin on vielä tämän lisäksi säistä johtuvaa. Eli energiaa ei saada, hinnat nousevat, tämä menee vuokriin. Kolmantena asiana verotus. Pääomatulovero 28 prosentista nostettiin 30—32 prosenttiin. Tämäkin hinta tulee vuokriin lisää.

Kysynkin nyt arvon ministeriltä, olisiko esimerkiksi vuokra-asuntojen suhteen eli niiden vuokraajille mitään mahdollisuutta miettiä erillistä veroratkaisua (Puhemies koputtaa) esimerkiksi pääomatulojen osalta.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Koskisen peräänkuuluttamaan tasapainoiseen aluekehitykseen liittyy totta kai oleellisesti myös rakentamismahdollisuus maaseudulle ja tässä tapauksessa ennen kaikkea esteet maaseuturakentamisen osalta. Käytännössähän meillä on se tilanne, että ympäristöhallinto on omalla byrokratiavallallaan jopa jäädyttänyt maaseuturakentami-sen osassa maata — voi sanoa, että jäädyttänyt jopa ideologisista syistä mutta myös hallitusohjelman tukemana.

Maaseuturakentamisen estämistä on jopa kuvattu laittomaksi umpisolmuksi. Lehtiotsikot puhuvat myös siitä, että maalle rakentamista estetään mielivaltaisesti ympäristöhallinnon toimesta. Näitä ongelmia ymmärtääkseni ei paikalta poissa oleva ympäristöministeri ole nähnyt, mutta näkeekö hallitus tämän maaseuturakentamisen ongelman, ja jos näkee, niin mitä hallitus aikoo tehdä poistaakseen nämä maaseuturakentamisen perusteettomat rajoitukset?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Myönnän vielä ne puheenvuorot, jotka on aikaisemmin pyydetty vastauspuheenvuoroina, ja sen jälkeen ministerin vastaus.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän elinkeinot, työpaikat, opiskelupaikat ja asuntopolitiikka kuuluvat yhteen. Toivoisi, että tässä keskustelussa pääkaupunkiseutu—muu maa tämmöisestä kahtia-asettelusta, samaten kuin oppositio—hallitus-politiikasta, päästäisiin pois, koska jokaisella meillä on huoli siitä, että kaikilla ihmisillä on oma koti, oma katto pään päällä, olipa hän Suomessa syntynyt tai tänne muuttanut.

Pohjois-Pohjanmaalta käsin tämä ongelma näyttäytyy sillä tavalla, että meillä on todellakin pulaa siellä opiskelupaikoista, mikä aiheuttaa sen, että meidän nuoret ja etenkin nuoret naiset muuttavat pääkaupunkiseudulle vieden näin osaamista sieltä meidän alueelta. Ja tämä, että pelkästään pääkaupunkiseutu olisi veturi, joka heijastaisi hyvinvointia — meillä täytyy olla useampia vetureita maassa.

Kysyisin ministeriltä: oletteko kollegoiden kanssa pohtinut tätä yhdistelmää, asuntojen ja työpaikkojen ja opiskelupaikkojen suhdetta toisiinsa?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Korjaan, että myönnän vielä puheenvuorot niille edustajille, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet ensimmäistäkään puheenvuoroa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilman tuhansia yksittäisiä vuokra-asuntoja ja vuokranantajia pääkaupunkiseudun vuokra-asuntopula olisi huomattavasti huonompi kuin mitä se tällä hetkellä on. Asunnottomille kuitenkin kun etsitään kattoa pään päälle, on se johtanut myös epäterveisiin vuokra-asuntomarkkinoihin. Esimerkiksi Helsinki, Espoo ja Vantaa käyttävät joitakin miljoonia euroja vuokratessaan sijoittajilta asuntoja, joissa 28 neliön vuokra-asunnon vuokra on 1 400 euroa kuukaudessa tai enemmän. Tämä on todellista elämää ainakin Vantaalla ollut pitkän aikaa.

Olen samaa mieltä siitä, kun edustaja Lindtman täällä mainitsi, että markkinat eivät yksin hoida asunto-ongelmaa. Kuitenkin täytyy samanaikaisesti kysyä sitä, miksi Vantaa esimerkiksi myy yli 600 omaa vuokra-asuntoaan pois. Tarjouksen voitti sijoittajaryhmä ensimmäisestä erästä yli 200 asunnon osalta, ja siinä se hakkasi Y-Säätiön, ja se hävisi siinä kilpailussa. Tässä ei ole mielestäni mitään järkeä.

Kysyisin ministeriltä, (Puhemies koputtaa) mitä hallitus voisi tehdä sille, että kunnat myyvät (Puhemies: Ja minuutti on täynnä!) rahapulassaan asuntoja eniten tarjoaville.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs lehden kolumnisti kirjoitti, että kyllä Suomessa saa asua missä tahansa, vaikka veneen alla, kunhan vene on ruutukaava-alueella. Tämä mielestäni kuvastaa erinomaisen hyvin kyllä hallituksen harjoittamaa politiikkaa ja varsinkin sitä, että yhä useampi suomalainen haluaisi asua maaseudulla, mutta maaseudulle rakentamista ja siellä asumista vaikeutetaan ja jarrutetaan monella monella tavalla. Moni myös asuu kesämökillään, joka on täysin varusteltu, ja asukas haluaisi muuttaa sen vakituiseksi asunnoksi, mutta sepä ei noin vain onnistukaan.

Ministeri sanoi täällä äsken, että valtion ei tule valita eikä määrätä, missä ihmiset asuvat. Ei pidäkään. Mutta, arvon hallitus, näin se kuitenkin tekee ja näin tapahtuu tällä hetkellä Suomessa. Siksi on oleellista kiinnittää huomiota niihin asioihin, mitä täällä on tullut esille maaseudun rakentamisen ja mahdollisuuksien hyväksi käyttämisestä. Sitä ei saa jarruttaa, niin kuin nyt tehdään.

Ja toinen asia: Aiotaanko nyt tämä vanhakantainen määrittely kesäasunnoksi ja vakituiseksi asunnoksi muuttaa? Se on tarpeeton nykyisin, koska rakennustekniikka on muuttunut.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tähän debatin loppusuoralle haluan nostaa esiin kaksi näkökulmaa asuntopolitiikan liepeiltä.

Ministeri Kiuru, te hyvin ansiokkaasti huomioitte yksin elävien näkökulman pohtiessanne Yle-veroa ja televisiolupakäytännön muuttamista. Toivoisin, että vastaavalla tavalla huomioisitte nyt asuntopolitiikan kehittämisessä ne yli miljoona suomalaista, jotka asuvat yhden hengen kotitalouksissa. Tämä vakava asuntopoliittinen kriisi erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös muissa suurissa kaupungeissa, kuten vaikka kotikaupungissani Turussa — mutta ennen muuta tosiaan täällä — kohdistuu kaikkein vakavimmin niihin yhden hengen talouksiin, jotka elävät käytännössä köyhyysrajan alapuolella.

Arvoisa puhemies! Se toinen näkökulma: Ministeri viittasi vastauksessaan asumistukijärjestelmän uudistamiseen. Kuulisin mielelläni siitä muutakin kuin sen, että sitä aiotaan uudistaa. Käytännössä suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän suurimmat kipukohdat ovat toimeentulotukijärjestelmä (Puhemies koputtaa) ja asumistukijärjestelmä. Mitä sille teette?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on nostanut keskusteluun hyvin tärkeän ja vakavan aiheen, josta täällä on käyty pitkä keskustelu tänään. Toki tämä kohtuulliseen asuntorakentamiseen liittyvä ongelma ei ole syntynyt tämän hallituksen aikana — on vähän pidempää perua, totta kai — mutta yhteinen on meidän huolemme tänään. Välikysymyksessä nostetaan esiin lukuisia ongelmia ja kuvataan niitä opposition mielestä vääriä ratkaisuja, joita hallitus on myös tehnyt.

Edustaja Kiviniemi totesi, että välikysymystekstistä löytyy myös niitä keinoja, ehdotuksia, joita oppositio esittää tilanteen korjaamiseksi. Löysin sieltä täsmälleen yhden ehdotuksen, ja se kuuluu näin: "Helsingin seudulla tarvittaisiin nopeita toimia tonttitarjonnan lisäämiseksi ja pientalojen rakentamiseksi." Minun on kauhean vaikea ymmärtää, että tonttitarjonnan lisääminen ja pientalojen rakentaminen olisi täällä pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla, se ratkaisu, jolla tästä suuresta asuntopulasta voitaisiin selvitä.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muun muassa edustaja Salonen täällä jo aikaisemmin nosti esiin sosiaalitoimen näkökulman tässä asuntoasiassa. Tämän päivän Helsingin Sanomista olemme saaneet lukea Helsingin jatkuvasti kasvavasta hätämajoitustarpeesta ja erityisesti lapsiperheiden suuresta hädästä. Hätämajoitukseen käytettiin viime vuonna Helsingissä 6,4 miljoonaa euroa. Sosiaalivirastohan käyttää hätämajoitukseen hotelleja, matkustajakoteja ja majoituspalveluliikkeitä muiden sopivien tilojen puutteessa, ja näitä kriisiasumispaikkoja ei ole edes kilpailutettu. Esimerkiksi Forenomin perheasunto maksaa noin 2 500 euroa kuussa, joka on erittäin paljon. Tämä on paitsi kallista myös kestämätöntä monesta muustakin syytä. Kysyisinkin ministerin näkemystä siihen, mitä mieltä hän on siitä, että sosiaalitoimi joutuu ottamaan yhä enemmän hoitaakseen tonttia, joka on seurausta riittämättömästä asuntotuotannosta.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Taas pahoittelen. Niin monta hyvää kysymystä nyt varmasti jää vielä vastaamatta, mutta yritän kuitenkin purkaa tätä vyyhtiä.

Lähdetään tällä kertaa liikkeelle hiukan tästä niin sanotusti pehmeämmästä puolesta. Minusta on tärkeätä, edustajat Salonen ja Pelkonen, että nostitte esiin asunnottomuuden, niin kuin moni muukin tässä salissa, mutta erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuden ja sen sosiaalipoliittiset ulottuvuudet. Olen itse samaa mieltä, että meillä pitää olla nollatoleranssi. Hallitusohjelmaanhan on kirjattu, että tällä kaudella poistetaan pitkäaikaisasunnottomuus. Niin kuin tiedätte, tuo poisto on hyvin haasteellinen tehtävä. Viime kaudelta jäi perinnöksi se, että pitkäaikaisasunnottomuus puolitettiin, ja valitettavasti se ihan vielä ei tullut kuntoon, ja sitä kautta purkamista meillä riittää, jotta me pystymme vastaamaan näihin pitkäaikaisasunnottomuuden isoihin haasteisiin ja ongelmiin.

Minusta se on surullista, että esimerkiksi eräs asunnoton sanoi minulle, että tämän Helsingin ytimen kaikkein kohtuuhintaisin asuntopaikka on tuo kauppatorin vessa, koska sinne pääsee niin halvalla sisään. Se kertoo minusta, että eduskunnankin päätöksenteko on kuitenkin sitä elämän realiteettia, että kyllä meidän tärkeä tehtävämme on pitää huolta siitä, että pitkäaikaisasunnottomuuden torjumisen resurssit ovat ainakin kohtuullisella tasolla. Meillä on käytännössä resursseja rakentaa uusia asuntoja ja vastata tähän pulaan niin sanotusti asuntoministerisektorilla. Sitten tarvitaan näitä pehmeitä toimia, jotka tulevat STM:n puolelta, ja sillä puolella tietenkin lisärahakin varmasti on tarpeen.

Mutta lähtökohta täällä asuntopolitiikan puolella on se, että tämän pitkäaikaisasunnottomuuden ohjelma kilpailee jatkuvasti siitä, mistä me saamme normaaleja vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulle lisää, koska samaan aikaan niistä samoista asunnoista taistellaan myös sen takia, että ne tarvitaan pitkäaikaisasunnottomuuden ohjelman toteuttamiseen. Nämä ovat vakavia huolia, ja yhdyn siihen täydellisesti, että nollatoleranssi pitäisi olla, mutta näiden yhtälöiden sovittaminen yhteen ei ole helppoa, koska juuri tätä aluetta vaivaa pahimmillaan tämän normaalin asuntotuotannon pula.

Sitten edustajat Mäkisalo-Ropponen, Koskela ja muutama muu, muistaakseni myöskin jotkut muut, peräänkuuluttivat sitä, mitä tehdään ikääntyneiden ohjelman puolella ja mitä tehdään sitten erityisryhmien puolella. Niin kuin totesin jo tuossa hallituksen välikysymysvastauksessa, ensinnäkin meillä on tällä hetkellä valmisteilla tämä ikääntyneiden ohjelma, ja se on tulossa juuri valtioneuvoston käsittelyyn. Ainoa asia, joka on enää epäselvä, on se, millä volyymilla, resursseilla, me pystymme vastaamaan tuon ohjelman toteutukseen. Näin ollen se on eri ministeriöiden välillä tehty poikkihallinnollinen ohjelma, ja pidän sitä erittäin tärkeänä lisänä siihen, että jokainen ihminen pystyisi asumaan mahdollisimman pitkään kotona.

Sen kääntöpuolena tarvitaan myöskin erityisryhmille lisää resursseja. Se on täällä salissa noussut esiin, ja minä vakaasti uskon siihen, että on hienoa, että eduskunnan jaosto on ollut liikkeellä siinä, että me näemme sen ongelman, että jos meillä ei investointivaltuutta pitkällä tähtäimellä nosteta, niin me emme pysty näitä haasteita hoitamaan. Mutta on hyvä sanoa, että näillä puolilla meillä vetää tämä tuotanto. Siellä meillä on yksittäisiä ongelmia, ja niistä jo Mäkisalo-Ropponen tässä hyvin ansiokkaasti puhui.

Sitten toinen teema oli tämä MAL-teema, josta tänään on keskusteltu. Mäkelä kysyi, voitaisiinko MAL-kepin lisäksi käyttää porkkanoita. Minä en valitettavasti todella usko enää siihen, että pelkät porkkanat riittäisivät siihen, että pääkaupunkiseudun kunnat sanoisivat, että nyt me rakennamme ne kaikki meidän kesäkuussa sopimuksessa olleet asuntomme. Niitä ei ole nyt vielä näkynyt, niin kuin tiedätte. Eivät ne varmasti yksistään kepillä tule, mutta eivät ne ole tulleet myöskään näillä porkkanoilla. Kyllä siellä tarvitaan valitettavasti sitä Paloniemen moittimaa tahtotilaa, ja minusta siitä hyvän esimerkin antoi täällä edustaja Männistö, joka sanoi, että nyt sitä on. Nimittäin Helsingin kaupungin päättäjät minusta tekivät aika hienon ratkaisun viikonloppuna, ja se osoittaa sitä, että laitetaan pökköä pesään. Siitähän tässä on myöskin kysymys, että kun nähdään, että tämä ei pelitä, niin itse myöskin sitoudutaan valtuustotasolla siihen, että näitä asioita laitetaan kuntoon.

No, sitten edustaja Tuupainen kysyi tämän omakustannusperiaatteen toteutumisesta, ja on hyvä todeta, että minähän juuri tässä esittelypuheenvuorossa kerroin, että me olemme puuttuneet tähän. Omakustannusperiaate on se, joka sitten loppuviimeksi tässä ketjussa mättää, eli kun me veronmaksajien tukea annamme, niin meidän pitää katsoa, että se todella kohdistuu sinne, mihin sen pitääkin kohdistua, ja vain kohtuullisin kuluin voidaan vuokralaiselta ottaa sitten muihin menoihin. Tätä kautta omakustannusperiaatteen toteutuminen on tärkeätä, niin kuin myöskin aso-asumisen kohtuulliset oikeudet ja aso-asujan asema. Myöskin niihin nyt haetaan vastauksia, ja on hyvä todeta, että tuoton tuloutus meillä on rajoitettu niillä yleishyödyllisyyssäännöksillä, jotka ovat. Tässä keskustelussa minä en ole enää ihan varma, onko eduskuntaryhmittäinkään nyt samanmielisyyttä vai erimielisyyttä, mutta minä yhdyn siihen Tuupaisen arvioon, että tuoton tuloutusta pitää jatkossakin rajata.

Edustaja Kurvinen kysyi Normitalkoiden jatkamisesta, ja vastaan tässä kaikkien edessä, että tahdon, kyllä me tahdomme, ja se on tietenkin hallitusohjelmakirjauskin, ja Normitalkoissa ollaan menossa kyllä eteenpäin. En halua tässä nyt lähteä kertomaan niitä yksittäisiä vastauksia. Niin kuin tiedätte, oppositio nyt on välikysymyksensä kysynyt tänään keskiviikkona, ja huomenna tulee niitä vastauksia, ja minulla on vasta sitten huomenna, kun kehysriihi on ohi, vastauksia, minkälaisia päätöksiä ollaan tekemässä tässä kokonaisuudessa.

Moni edustaja kysyi yksittäisiin asioihin vastauksia, ja valitettavasti tästä ajankohdasta johtuen minulla ei ole antaa näitä vastauksia ennen kuin huomenna niitä tehdään, ja tämähän on ollut opposition tiedossa. Tiedän sen, että ainakin keskusta lupasi lokakuussa esitellä oman ohjelmansa, ja sitä nyt odotellessa olemme myöskin omaamme rakentaneet, ja huomenna siihen saadaan vastauksia. (Markku Rossi: Olemme jännittyneitä!)

Edustaja Kiviniemi minusta esitti tärkeän kysymyksen. Hän kysyi, onko hallitus kahdessa keskeisessä asiassa epäonnistunut. Hän kysyi, miksi ylipäänsä tehtiin omavastuukoron puolittaminen, kun ei se johtanut mihinkään tulokseen. Keskeisin asia, joka todellisuudessa myöskin tutkimusten mukaan on mitattu isoksi ongelmaksi, on se, että meillä on pankkien korkoja korkeammat korot meidän valtion tässä järjestelmässä. Ei kai se anna meistä hirveän hyvää kuvaa. Kun samaan aikaan me pyydämme, että ollaan mukana rakentamassa kohtuuhintaista asumista ja sitä kautta meillä on tämmöisiä sosiaalisia ulottuvuuksia tämän tuen saamiseksi ja erilaisia ehtoja, niin silloin kaiken lähtökohta on se, että tullaan tässä korkotasossa koko ajan alemmas, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että se menee vuokralaiselle eduksi, koska kaikki kustannukset, jotka kerätään rakentamisen ajalta, pitää omakustannusperiaatteen mukaisesti jyvittää yksistään vuokraksi ja siihen päälle ei voi erityisiä menoja laittaa. Eli sitä kautta minusta on tärkeätä, että tämänsuuntaiseen liikkeeseen eduskunnalla ja Suomella kansakuntana on varaa. Tämä on minusta se iso kuva.

Aivan lopuksi, puhemies: Kaavoitusprosesseihin haluttiin monella tavalla puuttua täällä, ja siellä on monenlaisia pullonkauloja. Voi sanoa, että meillä on vielä paljon tekemistä siinä, että me saamme tämän hyvin niukan rakentamiskelpoisen maan tarjonnan pääkaupunkiseudulla kuntoon. Tämä on pelottava kysymys, koska emme me vain voi yksinkertaisesti ajatella, että me emme pitäisi aina etusijalla ensinnäkin asuntotuotantoa ja siinä vielä aina sitä kohtuuhintaisimman asuntotuotannon ytimen ja tonttivarannon varmistamista. Vain sillä tavalla me pystymme vastaamaan näihin ongelmiin. Eli kaupun-kien pitää omistaa myöskin maata alueella ja ottaa sitä haltuun niillä lakisääteisillä toimilla, jotka nyt on annettu mahdollisuudeksi, mutta pitää myöskin huolta siitä, niin kuin täällä on moni edustaja kysynyt, että meidän viranomaisten toimet eivät ole liian hankalia, koska meillä on myöskin kaikenlaista viranomaisiin liittyvää runsasta sääntelyä, määräyksiä ja toimia, jotka vähentävät omalta osaltaan sitten prosessien no- peutta ja tekevät myöskin aloittamisesta varsin hidasta ja ehkä jopa vähentävät loppuviimeksi sitä kiinnostusta olla talkoissa mukana.

Kaiken kaikkiaan iso haaste on yhä se, miten yhteiskunnalliset tavoitteet ja kannattava liiketoiminta voidaan yhdistää tällä alalla. Ja tähän haetaan nyt sitten huomenna vastauksia.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

__________

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Kiuru. — Siirrymme puhujalistaan, ja kuten hyvin muistatte, arvoisat edustajat, keskustelu käydään nopeatahtisena, ja tiedätte, mitä se tarkoittaa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Pyritään 5 minuuttiin.

Jo kuukausien ajan työnantajien EK ja sen apulaiset maan hallituksessa ovat saarnanneet palkkamalttia ja nollasopimuksia. Harvoin näissä kilpailukykypuheissa muistetaan tavallisen palkansaajan ja erityisesti pienituloisten asemaa asuntomarkkinoilla. Asumisen hinta on karannut, ansiotaso on jäänyt ja jää jatkuvasti jälkeen asuntojen hintakehityksestä. Vuokrat ovat nousseet keskimäärin 4—5 prosentin vuosivauhtia. Pienituloisen lapsiperheen tuloista asumismenot nielevät jopa puolet. Kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on huutava pula, ja asunnottomuus on kääntynyt ripeään kasvuun. Suomessa on nyt lähes 8 000 asunnotonta, joista puolet Helsingissä.

Puhemies! Suomen asuntopolitiikkaa ovat sanelleet jo pitkään suuret yksityiset rakennusyhtiöt ja pankit. Nykyiset asuntomarkkinat ovat mitä pelkistynein osoitus monopolivallasta. Yhtiöiden ja pankkien määräysvalta on niin suvereeni, että jopa suuret kaupungit tekevät hattu kourassa tarjouspyyntöjä, ja on monia tapauksia, joissa grynderit eivät vaivaudu edes vastaamaan näi-hin pyyntöihin. Rakennusteollisuutta ei kiinnosta varsinkaan pitkäaikainen ja hidastuottoinen vuokra-asuntosijoittaminen. Silti oikeistolla on otsaa monissa kaupungeissa jarruttaa kuntien tehokasta maapolitiikkaa, ennakoivaa maanhankintaa, tonttien riittävää kaavoitusta ja tonttivuokrien kohtuullistamista, puhumattakaan, että grynderivallan otteessa toimivat poliittiset voimat olisivat valmiita kunnan tai kuntien yhteisen oman rakennusliikkeen tai rakentamisyksikön perustamiseen. Kuitenkin juuri nämä tehtävät ovat avainasemassa asuntopolitiikan umpisolmun avaamisessa. Asuntomarkkinoilla tarvitaan vahvoja julkisia toimijoita, valtion ja kuntien rakennusyhtiöitä tai liikelaitoksia.

Puhemies! Erityisesti vuokra-asuntotuotanto on edelleenkin kunnan kannalta lähes riskitön sijoitus. Vuokralaiset maksavat rakennuslainat ja hoitokulut. Kuntien passiivisuus asuntorakentamisessa ei olekaan kuntalaisten tahto. Suuret kunnat sopeuttavat toimintansa valtiollisen asuntopolitiikan linjaan. Hallitus ei nähtävästi halua astua alaa hallitsevan monopolistisen keskittymän varpaille. Kunnat eivät ole vain passiivisia kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisessa, kunnat jopa pyrkivät aktiivisesti eroon omasta vuokra-asuntokannastaan. Muun muassa Turussa on taisteltu jo vuosia oikeiston ajamia myynti- ja yksityistämishankkeita ja asuntorahastusta vastaan.

Valtion markkinaehtoisuutta palvelevan asuntopolitiikan seurauksena jopa ex-yleishyödylliset asuntotuottajat, nykyiset asuntosijoitusyhtiöt SATO ja VVO, käärivät omistajilleen, suurille eläkeyhtiöille ym. huipputuottoja huippukorkein vuokrin. Pääkaupunkiseudulla näiden yhtiöiden vuokrakaksioiden neliövuokrat vaihtelivat viime vuoden tilaston mukaan 17 ja 23 euron välillä. Yleishyödyllisyys on kääntynyt irvikuvakseen.

Puhemies! Asuntoministeri Kiuru on käyttänyt monia hyviä puheenvuoroja ja näyttänyt olevansa perillä asuntopolitiikan täydellisen epäonnistumisen seurauksista. Hallituksen ohjelmaan on kyllä kirjattu kunnianhimoinen tavoite: hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat, poistaa pitkäaikaisasunnottomuus sekä kehittää asumisen laatua. Jopa hiljan julkistetussa metropolialueen selvityksessä tunnustetaan epäonnistuneen asuntopolitiikan seuraukset hälyttävänä asukkaiden ostovoiman rajuna heikkenemisenä, köyhyyden keskittymisenä tietyille asuma-alueille ja työvoiman liikkuvuuden vaikeutumisena.

Mitkä ovat hallituksen käytännön toimet? Ministeri Kiuru, te tilasitte selvityksen valtion Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran toiminnan kehittämistarpeista. Niin sanotussa Syrjäsen raportissa on monia toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joiden toivoisi pikaisesti siirtyvän osaksi käytännön asuntopolitiikkaa. Mikä on näiden ehdotusten toteutuksen aikataulu ja laita?

Puhemies! Vastikään Rakennusliiton sata luottamusmiestä peräsi hallitukselta toimia asuntotuotannon vauhdittamiseksi. Yhtenä keinona he esittivät korkotuen ehtona olevan vuokrakäyttövelvoitteen lyhentämistä nykyisestä 40 vuodesta 20 vuoteen. Rakennusala on syöksymässä suurtyöttömyyteen, vaikka osassa maata on huutava asuntopula ja kymmeniä tuhansia tyhjiä asuntotuotantoon kaavoitettuja tontteja. Luottamusmiehet vaativat rakennusliikkeitä ja rahoittajia tinkimään ahneudestaan ja kuntien päättäjiltä rohkeutta käynnistää rakennushankkeita. Näihin terveisiin on hyvä yhtyä. Seilaamme kohti aikoja, jolloin tarvitaan taloudessa, teollisuudessa ja rakentamisessa julkisen vallan vahvaa, aloitteellista otetta. Markkinaliberalismin saavutukset tiedetään. Niihin voi tutustua nyt vaikkapa Kyproksella tai muualla pitkin muinaista Rooman valtakuntaa.

Puhemies! Vasenryhmä on mukana koko opposition välikysymyksessä. Kannatan edustaja Tiilikaisen epäluottamuslausumaa.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun hallitusta muodostettiin, asuntopolitiikasta sovittiin, että pieni- ja keskituloisille tarkoitettujen kohtuuhintaisten asuntojen määrää lisätään ja että erityishuomiota kiinnitetään kasvukeskusten ja metropolialueen asuntopolitiikkaan. Samoin lisätään kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa näillä alueilla. Valitettavasti asuntojen vuokra- ja hintakehityksen pysäyttäminen on kuitenkin ollut erittäin vaikeaa.

Pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat nousseet noin 30 prosenttia vuodesta 2005. Hintojen nousu johtuu alueen asuntojen kasvavasta kysynnästä ja joustamattomasta tarjonnasta. Ihmisiä tulee vuositasolla 10 000 lisää, mutta asuntoja ei. Pääkaupunkiseudulla aloitettiin viime vuonna 7 600 uuden asunnon rakentaminen, mikä on 400 asuntoa vähemmän kuin edellisenä vuonna, ja alkaneena vuonna asuntotuotanto jatkaa laskuaan. Niin sanottu normaali Ara-vuokra-asuntotuotanto laski pääkaupunkiseudulla vuonna 2012 lähes 1 000 asunnolla 340 asuntoon. Tämä heikentää entisestään alueen muutenkin liian vähäistä vuokra-asuntojen tarjontaa. Asian ratkaisussa on tärkeää se, että kaikki pääkaupunkiseudun kunnat todella pitävät kiinni niistä määrälupauksista, joihin ne ovat sitoutuneet. Jos yksi lipsuu niistä, myös muilta häviää motivaatio.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudun talouskehitys on uhattuna asuntojen kalleuden vuoksi, koska etenkään matalapalkka-aloilla työskentelevillä ihmisillä ei ole varaa asua täällä. Tämä on ongelma, joka koskee paitsi yrityksiä, myös julkista sektoria. Suhteellisen alhaisella palkalla työskenteleviä lastentarhanopettajia tai sosiaalityöntekijöitä ei saada, vaikka virkoja olisi auki, kun ihmisillä ei ole varaa asua tällä alueella.

Yksi merkittävä asuntojen hintoja nostava tekijä ovat myös rakentamismääräykset. Esimerkiksi väestönsuojien rakentamispakkoa voisi höllätä. Toinen hintoja nostava tekijä ovat parkkipaikat. Kun tilaa rakentamiselle ei ole, se johtaa käytännössä kalliisiin ratkaisuihin, joiden maksumiehiksi joutuvat viime kädessä myös ne, jotka eivät edes omista autoa. Kolmantena on esteettömyysvaatimus. Sen tarpeellisuutta sinänsä ei kukaan voi kieltää, mutta vaatimukset on paikka paikoin viety liian pitkälle. Myös erilaiset yhteistilavaatimukset ja lasten leikkipaikkavaatimukset nostavat hintoja.

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden ja vähävaraisten työttömien asumistuet ovat vaikuttaneet nostavasti vuokra-asuntohintoihin. Vastikkeeton tuki nostaa halvimpien vuokra-asuntojen hintaa, ja tästä kärsivät ne, jotka eivät tukia saa, eli vähävaraiset työssäkäyvät. Tukimuotoja tulisi näin ollen tarkastella kriittisesti ja miettiä, miten sama tuki saataisiin kanavoitua sitä tarvitseville ilman, että se suoraan nostaa asuntojen vuokratasoa.

Se on selvä, että asuntoja pitää saada lisää, mutta lääkkeet vaivaan vaihtelevat. Oikea johtopäätös asuntopulasta ja kasvavista hinnoista ei ole se, että valtion tulisi ryhtyä asuntotuottajaksi itse. Siinä on kuitenkin enemmän haittapuolia kuin hyötyjä. Sen sijaan tonttimaan tarjontaa pitää kasvattaa tehostamalla maapolitiikkaa niin valtion kuin kuntien tasolla. Kaavoitusprosesseja pitää sujuvoittaa ja maankäytön aiesopimusmenettelyä tulee tiivistää pääkaupunkiseudun kuntien kesken. Tuntuu siltä, että asuntopoliittisessa keskustelussa usein unohtuu se, että juuri niin sanottujen kovan rahan asuntojen eli aivan normaalien vuokra-asuntojen lisärakentaminen pienentää vuokrien nousupainetta eniten ja on hyödyksi kaikille vuokra-asujille.

Arvoisa puhemies! Metropolialueen toiseksi suurin kaupunki Espoo on rakentanut vuosittain yli 2 500 asuntoa metropolialueen maankäyttösopimuksen mukaisesti. Näistä noin 500 on valtion tukemaa asuntotuotantoa. Mutta haasteita rakentamiseen tulee jatkossa enemmän. Rakentaminen kulkee käsi kädessä aina liikenneinvestointien ja elinkeinopolitiikan kanssa, ja näiden kaikkien täytyy olla pitkäjänteisesti suunniteltua toimintaa. Esimerkiksi Espoon kannalta metron välitön jatkaminen Kivenlahteen ja kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen olisivat välttämättömiä asuntotuotannon lisäämiselle. Toinen tähän kytkeytyvistä Espoon kannalta tärkeistä asioista on se, että Uudenmaan ely-keskukset valittavat Espoon kaavoista hyvin usein. Kokonaisia asuinalueita on kaatunut ely-keskusten valittaessa muun muassa joukkoliikenteen puutteesta. Valtion pitääkin tulla entistä enemmän vastaan pääkaupunkiseudun liikenneinvestoinneissa, sillä niiden asuntotuotannon lisäämisen vaikutukset tulevat entistä enemmän ei pelkästään pääkaupunkiseudun vaan koko valtion alueelle.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä välikysymyskeskustelu tällä kertaa vei asioita eteenpäin tai ainakin se laajensi tietoisuutta tai vei, sanotaan, tällaista asuntopoliittista keskustelua eteenpäin.

Ensinnäkin tuli selväksi se, että se tavoite, että omavastuukorko puolitetaan, saavutettiin. Mutta se tavoite ei johtanut siihen asuntotuotantotavoitteeseen, joka asetettiin. Tämä on totta. Mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että markkinakorot ovat pysyneet lähinnä eurokriisin pitkittymisestä johtuen paljon, paljon matalammalla kuin odotettiin. Eli elämme tässä suhteessa poikkeusaikoja, ja siksi onkin tärkeää näinäkin aikoina huomata, että taloustaantuma ei varmasti jatku ikuisesti ja sosiaalidemokraattinen pitkäaikainen tavoite pitää Ara-tuotanto kilpailukykyisenä, houkuttelevana, muun muassa niin, että nämä omavastuukorot pitkällä tähtäimellä pidetään matalana, on täysin oikea tavoite. Se, että olemme juuri näinä vuosina, 2011—2012, eläneet poikkeuksellisen matalan korkojen aikoja, on kieltämättä leikannut vähän tätä omavastuukoron puolituksen vaikutusta. Mutta olen täysin varma, että tämä toimi tulee vielä näyttämään kyntensä tämän hallituskauden aikana.

Kun sanoin, että tämä keskustelu on mennyt vähän eteenpäin, niin minusta se on mennyt eteenpäin erityisesti siinä asiassa, että ei puhuta enää ainoastaan asuntojen tuottamisesta vaan puhutaan myös kohtuuhintaisesta asumisesta. Ja mitä se kohtuuhintaisuus on? Minusta kohtuuhintaisuus on sitä, mikä on esimerkiksi tällä hetkellä Ara-asuntojen keskineliövuokra pääkaupunkiseudulla, siinä 11 euron tietämillä.

Tavoite kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisesta on aivan oikea, mutta ne keinot, joita esimerkiksi oppositio tai keskusta on täällä esittänyt, muun muassa tämä välimalli, ovat väärät. (Markku Rossin välihuuto) Kysyn: montako kohtuuhintaista asuntoa, edustaja Rossi, välimallilla rakennettiin? Vastaus on pyöreä nolla — el-lette te pidä kohtuuhintaisena 19 euroa neliöltä maksavaa asuntoa, nimittäin se on välimallin keskimääräinen vuokra. Se tarkoittaa sitä, että kun asut 50 neliön asunnossa, niin maksat siitä vuokraa noin 1 000 euroa. Voidaanko sitä pitää kohtuuhintaisena? Mielestäni ei. Eli voi ajatella, että välimallia ehkä siinä tilanteessa suhdannepoliittisena toimena joku saattoi perustella, mutta älkää tulko perustelemaan, että sillä kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan, sillä siitä näytöt ovat tähän mennessä pyöreä nolla.

No, kun sitten toinen ajatus on se, että pelkästään rajoitusaikoja purkamalla saataisiin aikaiseksi kohtuuhintaisia asuntoja, niin sekin taitaa olla toiveiden varassa.

Arvoisa puhemies! Täällä moni keskustan edustaja sanoi, että ne kunnat, joissa keskusta on enemmistössä tai johdossa, ovat hoitaneet asuntopolitiikan hyvin ja sitten taas esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, missä kokoomus, sosialidemokraatit ja vihreät ovat vallassa, ei ole hoidettu asioita hyvin. Katsoinpa tuossa metropolialueen aiesopimuksen toteutumisen, siis sen aiesopimuksen, johon kunnat ovat sitoutuneet. Tulos on se, että parhaiten aiesopimusten kohtuuhintaisia asuntoja koskevista Ara-tuotantotavoitteista ovat suoriutuneet nimenomaan pääkaupunkiseudun kunnat ja pahnanpohjimmaisena, jos ei ihan, niin melkein, on Mäntsälä, joka on keskustajohtoinen kunta. Eli ei tämä nyt niin yksinkertaista ole kuin on tässä salissa annettu ilmoittaa.

Mutta totta on, että tämä metropolialueella tapahtuva rusinat pullasta -politiikka on saatava kuriin, ja silloin oleellista on se, että niistä asioista, jotka eivät tunne kuntarajoja, kuten maankäyttö, asuminen ja liikenne, pitäisi myös päättää ilman kuntarajoja. Siksi tarvitsisimme vahvaa metropolihallintoa, siis niin vahvaa, että tällä mahdollisella metropolivaltuustolla olisi oikeus jopa lunastaa maata ja kaikki siltä väliltä aina sinne asunnon luovutukseen asti, yleiskaava- ja sen lisäksi asemakaavaohjelma, jolla saataisiin kunnille vauhtia. Minä luulen, että tämä jo itsessään — siis se, että tämmöinen metropolivaltuusto voisi tarvittaessa päättää, mihin vuokra-asuntoja rakennetaan, toimija voisi rakennuttaa ne itse ja valita asukkaat — saisi liikettä tämän seudun kuntiin.

Sen lisäksi en näe kyllä mitään haittaa siinä, että valtio lähtisi Kruunuasuntojen kautta mukaan näille markkinoille. Näille markkinoille tarvitaan kaikki mahdolliset uudet toimijat, joita käytettävissä on.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaissa todetaan, kuinka julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Meillä on hieno perustuslaki, joka takaa paljon oikeuksia kansalaisille, mutta valitettavasti käytännössä nämä oikeudet eivät toteudu.

Suomessa tehdään karkeaa bisnestä ihmisten perusoikeudella asumiseen. Meillä on yleishyödyllisiä yhtiöitä, yhteisöjä, jotka ovat siirtyneet raakaan bisneksentekoon. Esimerkiksi Vantaalla on tuoreita esimerkkejä VVO-kytkennöistä, tiettyjen poliittisten puolueitten ja poliittisten virkamiesten suhmuroinneista, jotka omalta osaltaan myös nostavat kustannuksia. On valitettavaa, että tällaista tapahtuu ja ei vain Vantaalla, vaan sitä tapahtuu varmaan kaikissa suurissa kaupungeissa. (Markku Rossi: Edustaja Lindtmanko siellä suhmuroi?)

Asumiseen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä kansalaisen elämään liittyviä asioita, ja erityisesti asumisen hinta—laatu-suhde koskettaa meistä jokaista omakohtaisesti. Vuosikymmeniä meille on kerrottu, kuinka suomalaiset haluavat asua omakotitalossa järven rannalla ja keskellä kaupunkia. Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa nykyisin ainakaan vuokra-asukkaiden keskuudessa, sillä melko tuoreen selvityksen mukaan heistä suurin osa haluaa asua kerrostalossa ja keskellä kaupunkia. Pari vuotta sitten todella julkaistiin tällainen selvitys, ja siinä kysyttiin vuokralaisten näkemyksiä, ja 75 prosenttia halusi asua juuri kerrostalossa. Eräs keskeinen asia, mitä vuokra-asujat myös haluavat, on se, että vuokrat ovat kohtuullisia. Eli ollaan valmiita tinkimään jopa asunnon tasosta, kunhan vain vuokra on kohtuullinen, jotta muuhunkin elämiseen jää rahaa.

Arvoisa puhemies! Erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla väestönsuojien rakentaminen on kallista. On arvioitu, että ne nostavat rakentamiskustannuksia 3—5 prosenttia. Eräät asiantuntijat ovat kritisoineet näiden väestösuojien tarpeellisuutta, kun ajatellaan nykymaailman uhkakuvia. Perinteisesti on ajateltu, että sodan aikaan tarvitaan pommisuojia, mikäli oletetaan, että sotaa käydään 40-luvun tyylillä. Mutta nykyään käytetään ohjuksia ja täsmäpommeja, ja monesti iskut kohdistetaan muuhun kuin asuntokantaan, esimerkiksi sähkömuuntamoihin, jolloin pystytään halvaannuttamaan yhteiskunta aika nopeasti.

Tästä huolimatta meillä edelleen rakennetaan näitä väestösuojia, ja niiden kustannukset ovat korkeita. Väestösuojia monesti käytetään tarvikevarastoina, ja se tarkoittaa sitä, että saattaa mennä pari kolmekin päivää, ennen kuin ne saadaan raivattua tyhjiksi, jos jotakin todella tapahtuu.

Melkeinpä suurimmat uhat nykyaikana ovat myrkkyonnettomuudet, jolloin tulee myrkkykaasuja ympäristöön, tai sitten mahdollisesti säteilyonnettomuudet, jolloin siellä perinteisessä väestösuojassa pitäisi olla välittömästi, ja se tarkoittaa sitä, että nykyajan uhat ovat sen tyyppisiä, että nämä perinteiset väestösuojat eivät turvaa, vaan että ihmiset ovat paremmassa turvassa omassa kodissaan. Eli näitä väestösuojien rakentamisvelvoitteita tulisi ehdottomasti pienentää siitä, mitä ne tällä hetkellä ovat.

Arvoisa puhemies! Lukuisat asumisoikeusasuntojen asukkaat ovat olleet minuun yhteydessä ja toivoneet, että perussuomalaiset ottaisivat esille asumisoikeusasukkaiden heikon tilanteen tässä omassa asumisessaan. Heillä ei ole riittävästi vaikutusmahdollisuuksia, ja he ovat halunneet, että meidän lainsäädäntöä muutetaan sillä tavalla, että asumisoikeusasukkaat pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan omien asuntojensa tilanteeseen, niin että heillä olisi mahdollisuus vaatia esimerkiksi erityistilintarkastuksia, jos epäilevät, että ei asianmukaisesti ole hallintoa hoidettu. Toivoisin, että hallitus kiinnittäisi huomiota näihin asumisoikeusasukkaiden toiveisiin ja heidän vaikutusmahdollisuuksiaan lisättäisiin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti edustaja Lindtman juuri poistui salista. Olisin kutsunut hänet uudelleen tutustumaan keskustajohtoiseen Kuopion kaupunkiin ja Kuopion kaupungin asuntopolitiikkaan. Eduskunnan lakivaliokunta tosin vieraili Kuopiossa heti vaalikauden alussa, ja ilmeisesti siitä on jo niin pitkä aika, että on unohtunut, että Kuopiossa rakennetaan 700—800 asuntoa vuosittain hyvin moniarvoisella tavalla, opiskelijoille ja vammaisille vuokra-asuntoja, rakennetaan myös kaupungin keskustaan kerrostaloja ja omakotitaloja järvenrannalle. Tervetuloa tutustumaan muuhunkin kuin saaristokaupunkiin.

Minä pidän kyllä aika brutaalina sitä ajatusta, että sinällänsä puoluepolitiikka ratkaisisi, millä lailla missäkin kunnassa rakennetaan. Monesti tarpeet säätelevät enemmältikin, ehkä edellytyksetkin myös, mutta toki kaupungit ja kunnat voivat ohjata ja niiden tuleekin ohjata, yhtä lailla kuin valtion, myös asuntopolitiikkaa. Siksi myös tämä välikysymys on tehty, koska tavoitteena on ollut juuri nostaa nämä asuntopoliittiset kysymykset keskusteluun.

Täällä on monessa puheenvuorossa todettu, että välikysymys sinällänsä on ihan hyvä. Minä jättäisin pois sen sanan "sinällänsäkin", koska välikysymys on aina paikallaan, ja kun koko oppositio on siihen yhtynyt ja hallituspuolueistakin on todettu, että se on paikallaan, niin se on silloin paikallaan eikä siinä mitään "sinällänsä"-lisäliitteitä tarvita.

Kun hallitus aloitti, niin silloin todellakin todettiin, että alennetaan neliövuokria 3—4 euroa neliötä kohden, aloitetaan runsas vuokra-asuntojen rakentaminen, jopa 3 000 vuokra-asuntoa vuosittain. Kaikki nämä tavoitteet ovat menneet aivan nurin, juuri päinvastaiseen suuntaan. Siinä mielessä on paikallaan juuri hallitukselta kysyä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään.

Nyt me olemme kaikki sitten erittäin jännittyneinä odottamassa, että kehysriihi tulee ratkaisemaan tämän kaiken. Edustaja Lindtman sanoi, että tämä metropolialueen uusi hallintomalli tulee ratkaisemaan kaiken. Ei ole kauan, kun tässä salissa on keskusteltu hallintohimmeleistä. Eikö tämä metropolihallinto olekin sitten uusi himmeli, joka rakennetaan? (Silvia Modig: Ei välttämättä!)

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että pääkaupunkiseudun asunnottomat tai ne, jotka joutuvat kalliita vuokria maksamaan ja asumaan kalliisti, eivät yhtään odota kyllä uutta hallintohimmeliä, eivät metropolihallintoa tai mitään muutakaan, vaan he odottavat asuntoja. Siitä, minne asuntoja rakennetaan: totta kai metropolialueella tai Etelä-Suomessakin vähän laajemmalti ajateltuna jokainen kunta pyrkii omalla alueellaan rakentamaan asuntotuotantoa niiden tarpeiden mukaan, mitä siellä kulloinkin on. Voi olla, että metropolialueen hallinnolla ohjattaisiin asuntotuotantoa ehkä vielä enemmän keskittävämmin kuin mitä tällä hetkellä on tapahtunut. Siinä minä luulen olevan sen metropolialueen hallinnon tarve, jota täällä on esitetty.

Asuntoministeri Kiuru sanoi omassa puheenvuorossaan todellakin, että metropolialueelle ennakoidaan jopa 300 000 asukkaan lisäystä seuraavan 15 vuoden aikana. Tämähän käytännössä johtaa siihen, että näiden 15 vuoden aikana asuntokurjuus ei tule pääkaupunkiseudulla helpottamaan missään vaiheessa. Ei varmasti sitä voida alueellistamisellakaan ratkaista, mutta kysymys on myös siitä, miten hallitus toimii kaiken kaikkiaan koko Suomen kehittämisessä, annetaanko arvo myös muille alueille, annetaanko edellytyksiä kehittyä, koska nythän käy niin, että muualla maassa, varsinkin maaseutualueilla, asuntojen hinnat ja pääomat laskevat ja keskuskaupungeissa, kuten myös tässä pääkaupunkiseudulla, asuntojen hinnat taas nousevat. Monin paikoin asuntoja on tyhjillään.

On myös niitä kuntia, joissa on tehty hyvin mielenkiintoisiakin ratkaisuja. Esimerkiksi mansikkakaupungissa, syntymäkotikunnassani Suonenjoella, on toteutettu mielenkiintoinen ratkaisu, jossa tasearvoilla on myyty vuokra-asuntoja omistajille elikkä uusille ostajille, ja niin ollen ovat ihmiset päässeet hyvin pienillä summilla omien, uusien asuntojen pariin rakentamaan, korjaamaan ja viemään sitä eteenpäin. Monessa tapauksessa sillä on ollut hyvin merkittävä vaikutus ihan jopa siihen asuinyhteisöön, ja tässä mielessä kyllä uusiakin keinoja pitää uskaltaa kokeilla. Siksi keskusta on osaltaan opposition kanssa ollut välikysymystä tekemässä. Me haluamme tehokkaampaa maapolitiikkaa, väljempiä kaava- ja rakentamismääräyksiä, haluamme myös kaiken kaikkiaan asuntotuotantoon sijoittamista edullisemmaksi, ja kyllä se vaan näin on, että vaikka tätä leasing-asuntoasiaakin — eli 10 prosentilla pääsisi asuntoon käsiksi, vuokranmaksun jälkeen sitten myös omistajaksi — on vähätelty, niin uusia esityksiä tarvitaan. Keskusta on osaltaan ollut niitä valmis lyömään pöytään ja on valmis asuntopoliittiseen keskusteluun.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Minä voisin, edustaja Rossi, vastaanottaa sen kutsun, jonka suuntasitte edustaja Lindtmanille. Tulisin mielelläni tutustumaan Kuopion ratkaisuihin. Hyvistä ideoista on täällä pulaa, kuten tämäkin keskustelu on osoittanut.

Tämä välikysymyksen aihe on todella tärkeä. Pääkaupunkiseudun poliitikolle tämä on arkipäivää. Erityisesti pääkaupunkiseutu tarvitsee kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Asuntojen hinnat ja vuokra-asuntojen hinnat ovat jo este työvoiman saannille. Monella kuluu puolet käytettävissä olevista tuloista asumiskustannuksiin. Mo-nien alojen palkat eivät yksinkertaisesti enää mahdollista asumista pääkaupunkiseudulla. Kun tähän lisätään se, että 60 prosenttia Helsingin kotitalouksista on yhden hengen talouksia, on tilanne kestämätön.

Kun pääkaupunkiseutu on koko Suomen talouden veturi, on pääkaupunkiseudun ongelma koko Suomen ongelma. Omasta näkökulmastani ongelman ydin pääkaupunkiseudun asuntotuotannossa ovat toimimattomat ja vääristyneet asuntomarkkinat, erityisesti rakennusala. Kilpailun puute ja muutamien määräävä markkina-asema ovat ongelman ytimessä. Jos tilanne halutaan saattaa kestävälle tasolle, on tähän kiinnitettävä suurin huomio.

Vaikka opposition välikysymys tarjoaa mahdollisuuden arvokkaaseen keskusteluun, eivät kaikki näkemykset minua vakuuta. Esimerkiksi kritiikki asuntolainojen korkovähennyksen karsimista kohtaan kertoo siitä, että pääkaupunkiseudun haasteet eivät ole teille tuttuja. Meillä on pula nimenomaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista, ja tällä muutoksella mahdollistamme sen, ettei järjestelmämme tue ainoastaan omistusasumista vaan kohtelee asumismuotoja tasapuolisesti. Voidaan jopa ajatella, että korkovähennysoikeus on ollut osaltaan rakentamassa tätä tilannetta, joka nyt edessämme on.

Arvoisa puhemies! Rehellisyyden nimissä on todettava, että isolta osalta ratkaisun avaimet ovat kunnissa, nimenomaan kaavoituksen ja tontin luovutuksen keinot. Näillä määreillä pitäisi olla mahdollista — sillä, että meillä on monopoli, ja sillä, että Helsinki omistaa yli 60 prosenttia omista maistaan — ja meillä pitäisi olla keinot muuttaa asunto- ja rakennusalan suuntaa.

Keinoja on monia. On jaettava tontteja ja urakoita pienemmissä erissä, jotta pienemmätkin rakennuttajat voivat toimia ja pääsevät mukaan markkinoille. He tuovat aitoa kilpailua, joka ennen pitkää heijastuu myös asuntojen hintoihin.

Erilaisia omatoimikonsepteja ja ryhmärakentamista on tuettava. Näillä saadaan lisää asuntotuotantoa, löydetään uusia asuntotuotannon malleja ja voidaan luoda monipuolista, erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin sopivaa asuntokantaa. Ryhmärakentaminen tulee nähdä myös keinona ehkäistä alueiden välistä negatiivista segregaatiokehitystä. Kun ihminen pääsee vaikutta-maan omaan kotiinsa ja välittömään ympäristöönsä, hänestä kasvaa parhaimmillaan alueeseensa sitoutunut asukas, joka haluaa vaikuttaa koko asuinalueensa kehitykseen.

Meidän on perustettava julkisia rakentamisyksiköitä tai -yhtiöitä, jotka voivat rakentaa myös ilman voittoa. Se auttaa meitä myös tasaamaan suhdannevaihteluita, jotka ovat haitallisia sekä asuntotuotannolle että rakennusalan työllisyydelle. Tontin luovutuksen ehtoihin ja käytäntöihin on otettava vahvempi ote. Tontteja ei tule luovuttaa taholle, joka ei sitoudu tuottamaan haluttua asuntojakaumaa.

Autopaikan hinta tulee erottaa asunnon hinnasta, ja pysäköintipaikkojen tarve tulee minimoida. Tässä oli hieno kuulla, että kokoomus on vaihtanut näkemystään asiasta. Nyt toivomme toki, että edustaja Heinonen ottaa yhteyttä myös helsinkiläisiin kollegoihinsa ja vie tätä viestiä eteenpäin, koska tähän asti toimintalinjanne Helsingissä on ollut aivan toinen.

Toisin kuin muutamissa puheenvuoroissa sanottiin, pääkaupunkiseudun ongelma ei ole pelkästään asuntojen määrä vaan se asuntojakauma. Kalliita omistusasuntoja on kyllä hyvin tarjolla niille, kenellä niihin ylihintaisiin asuntoihin on mahdollisuus.

Arvoisa puheenjohtaja! Suomessa asutaan hyvin harvassa, niin maaseudulla kuin täällä taajamissa. Tämä vaikeuttaa monelta osin politiikkaamme. Se vaikeuttaa palvelujen saatavuuden varmistamista, se lisää matkustusaikoja. Matkustusaikojen lisääntyminen ei edistä ilmastotavoitteitamme ja asettaa paineita liikenneinvestointien kasvulle, jotka varsinkin Helsingissä ovat valtavia. Se myös vähentää työllisyyttä varsinkin harvemmin asutuilla alueilla, minkä seurauksena moni muuttaa maaseudulta kaupunkiin, mikä tuottaa muun muassa kasvukeskusten asuntopulaa. Tämän takia pääkaupunkiseudun kehittämisen suunnan tulee olla aivan päinvastainen kuin edellisen hallituksen pääministerin, keskustan Matti Vanhasen Nurmijärvi-unelman. Siinä toteutuvat harvan asutuksen kaikki ongelmat, joihin aiemmin viittasin.

Sen sijaan meidän on tiivistettävä kaupunkirakennetta koko pääkaupunkiseudun työssäkäynnin alueella painottaen olemassa olevia raideratkaisuja. Työpaikkojen, opiskelupaikkojen ja palvelujen tulee sijoittua niin, että liikkumisen tarve vähenee. Kannustan siis kaikkia alueen kuntapäättäjiä yhdessä rakentamaan koko pääkaupunkiseudun kokoista verkostokaupunkia hyvillä joukkoliikenneyhteyksillä. Siten meille saattaa joskus syntyä ihan oikea metropoli.

Toisin kuin edustaja Rossi, minä näen yhteisen metropolipolitiikan ja metropolihallinnon edellytyksenä sille, että me voimme järkevästi suunnitella yhdessä maankäyttöä. Nyt käytännössä kaupunkisuunnittelulautakunnassa törmää tilanteeseen, missä Helsingin puolella asuntokaava on tiheä, kovan tehokkuuden kaava, ja kun tulee kuntaraja vastaan, seuraavalla puolella on peltoa. Aiesopimukset eivät ole saaneet meitä tekemään tätä paremmin. Sen takia demokraattisen päätöksenteon ulottuvissa oleva metropolihallinto voisi olla tähän hyvä ratkaisu.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kun siinä nyt kolme kertaa oli Rossi, niin ehkä poikkeuksellisesti vastauspuheenvuoro edustaja Rossi.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia.

Ensinnäkin haluan ottaa vastaan edustaja Modigin kysymyksen, voidaanko Kuopioon kutsua asuntopolitiikkaan tutustumaan muitakin. Tervetuloa, tulemme järjestämään aiheeseen liittyen sopivan ekskursion sopivana aikana, muutkin kuin edustaja Lindtman, joka hänkin tarvitsee hieman tukiopetusta.

Arvoisa puhemies! Tämä kaunis pelto jonkun toisen rajan takana: Kyllä ollaan tietysti tekemisissä kuntien oman päätöksenteon kanssa. Ja jos metropolihallinnolla halutaan sitten säädellä tätä, niin jotenkin minä näen sieluni silmin teillä nyt sellaisen kolhoosialueen, mihinkä kaikki kasataan, ja kun viittasitte aiempaan pääministeriin Vanhaseen hänen Nurmijärvi-unelmastaan, niin tehän tavallaan torppaatte ihmisten halun asua omakotitaloissa maaseudulla vähän väljemmin. Sillekin pitää luoda mahdollisuuksia. Kyllä minä ja keskusta olemme kannattamassa — itse asun kerrostalossa — sitä myös, että ihmiset saavat asua väljemmin vapaasti siellä, missä haluavat. Sekin kuuluu ihmisen elämään.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Tähän minidebattiin kaksi vastauspuheenvuoroa ja sitten puhujalistaan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse olen sitä mieltä, että ei jokaisessa suurkaupungin asunnossa tarvitse olla autopaikkaa. Täällä sitä eivät aidosti edes ihmiset tarvitse eikä kaikilla autoa ole, ja olen valmis siinä olemaan aktiivinen ja viemään sitä eteenpäin, niin kuin Normitalkoissa muutenkin, vaikkapa väestönsuojavelvoitteen osalta.

Mitä tulee yhdyskuntarakennesuunnitteluun, niin olen Modigin kanssa siinäkin samaa mieltä, että siihen pitää suuremmalla alueella kiinnittää huomiota. Jos me annamme rakentua niin, että omakotitaloja tulee sattumanvaraisesti sinne tänne, niin meillä ei julkinen liikenne, ei seutuliikenne tule toimimaan sillä tavalla kuin pitäisi. Tutkimusten mukaan tarvitaan noin 20 000 asukasta yhden seutuliikennelinjan varteen, että siitä tulee niin toimiva, että työnteko ja liikennöinti onnistuu tuon seutuliikenteen varassa. Valitettavasti meidän yhdyskuntarakenteemme ei sitä tue. Ja raideliikenteen varrella ehdottomasti pitää tulevaisuudessa olla entistä enempi tehokkaampaa rakentamista.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Modig, vastauspuheenvuoro 1 minuutti, ja sitten puhujalistaan. Meille tarjoutuu vielä varmaan mahdollisuus keskusteluun myöhemmin.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri metropolihallinto ja yhtenäinen metropolipolitiikka mahdollistaisi sen, että voisimme rakentaa erilaisia asumisen muotoja. Nyt Helsinki kannattaa hyvin, hyvin kovaa tehokkuuden määrää, mitä naapurikunnat eivät tee. Tämä vaikeuttaa sitä, että me voisimme tehdä hyvin monia erilaisia, niin että olisi niitä omakotitaloja, olisi rivitaloja, olisi kerrostaloja. Minä näen sen juuri niin, että tämä mahdollistaisi sen.

Nyt meillä on käynnissä pääkaupunkiseudun kuntien kesken, joissa muun muassa Tapani Mäkinen yhdessä niistä vaikuttaa, epäterve kilpailu veronmaksajista. Se vaikeuttaa meidän asuntotuotannon suunnittelua, se vaikeuttaa meidän kaavoituspolitiikkaa, koska ihmiset, jotka asu- vat pääkaupunkiseudulla, elävät, työskentelevät, opiskelevat, seurustelevat koko pääkaupunkiseudun kuntien alueella. Sen takia päätökset, jotka heidän arjen elämäänsä vaikuttavat, pitäisi myös pystyä tekemään koko pääkaupunkiseudun tasolla.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Nyt välillä puhujalistaan.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa tehtiin kaikkien aikojen merkittävin maareformi vuosina 1944—1959, jolloin 400 000 Karjalan siirtolaista ja sodasta palaavaa rintamamiestä asutettiin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tämän suunnitteli ja sitä johti Veikko Vennamo voimallisesti eräiden vastustuksesta välittämättä. Asiaa edisti Johannes Virolainen siirtolaisvirastostaan. Isäni, Toivo Väätäinen, oli teoissa mukana lohkomalla enojeni kanssa suuren määrän asutustiloja. Kolme kovaa ja tuloksellista V:tä: Vennamo, Virolainen, Väätäinen. Vertauskuvallisesti tapahtui sama myöhemmin 1970-luvulla suomalaisen kestävyysjuoksun osalta: tehtiin mahdottomasta mahdollinen. Saan tänään jatkaa isäni ja Vennamon ja Virolaisen perintöä.

Asuntopula on minulle henkilökohtainen haaste. Sydämeni saa lisää sykettä tästä haasteesta. On käynnistettävä asuntopoliittinen suur- reformi. Esillä olevassa välikysymyksessä on vasenryhmän nimet, mutta sieltä uupuu suuremman V:n allekirjoitus: vasemmisto sosialidemokraatteineen ja arhinmäkeläisineen. Toki edustajat Korhonen ja Uotila haluaisivat olla mukana, mutta ei heilläkään ole kanttia potkia Kataista ja kokoomusta kumoon.

On tullut aika paljastaa asuntopolitiikan avopokerin viimeinen perskortti asuntopoliittisessa pelissä. Vasemmisto, nyt käännetään teidän korttinne. Paljastuuko sieltä V-linjan voittokortti, vuokra-asuntoja kohtuuhinnalla? Ei satoja, ei tuhansia, vaan satojatuhansia. En usko enää hallituksen puheisiin, ei juuri kukaan tavallinen kansalainenkaan. Mikä on valtion panostus näissä kohtuuhintaisissa asunnoissa?

Arvoisa herra puhemies! Kun hallitus ei kykene näkemään eteensä kahta vuotta, ei ole kyennyt eikä kykene eteenpäin, puhumattakaan vuosikymmenistä, sen on parasta valahtaa sulavan kevätlumen mukana häpeän likaviemäreihin. Kaikki asuntoratkaisussa todella mukana olevat tahot — Rakennusliitto, Rakennusteollisuus, Helsingin kaupunki, rakennusliikkeet, SAK, EK ja muut — ilmoittavat valmiutensa suururakkaan. Mistä kiikastaa?

Hallussani on ratkaisuesitykset edellä mainituilta osapuolilta. Niistä selviää, että on eväät välittömästi tuottaa Pääkaupunkiseudulla 4 000—5 000 kohtuuhintaista vuokra-asuntoa vuosittain. Se vaatii vain maan hallituksen päätöksiä valtion osuudesta ja roolista. Tarvitaan muutoksia Ara-toimintamalleissa, yleishyödyllisyyslaissa, asumisoikeuskäytännöissä ja rahoitusratkaisuissa, mutta ennen muuta ministeriltä ja koko hallitukselta todellista kykyä ja uskallusta aikaansaada päätöksiä tekoina, ei vain tyhjänpäiväisinä puheina. Asuntoministeri ei ole tänäänkään ollut uskottava. Miksi hän tieten tahtoen tuhoaa poliittisen uransa? Erotkaa huojuvasta rakennelmasta, hallituksesta. Asuntoministeristä saattaisi löytyä hallituksen ainut mies, uskaltaja. Kannattaako roikkua tässä uppoavassa hallituslaivassa?

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset tulevat lähiviikkoina esittämään oman asunto- ja rakennuspoliittisen ohjelmansa liikenneinfroineen. Sitä ennen halusimme välikysymyksellä saada esille hallituksen asumiseen kohdistamat konkreettiset toimenpiteet rahoituksineen ja tekijöineen. (Timo Heinonen: Miksette kerro omaanne?) Vähän taitaa olla villoja heiveröisen hallituksen harhoissa eli visioissa. Ei mitään uutta tältä ohuitten innovaatioiden, paksujen korruptioiden ja piileskelevien ministereitten koalitiolta. Valtion rooli ja voima selväksi tässä asiassa! Mikä vaivaa pääministeriä, kehitysministeriä, asuntoministeriä, kaikkia hallituksessa? Ettekö te osaa, ettekö te uskalla, vai onko totuus niin yksinkertainen, että hallitus on maho tässä asiassa? Selvää on asuntopolitiikan osalta, että minkälainen hallitus tahansa tekisi parempaa jälkeä kuin nykyinen.

Lyhyestä virsi kaunis. Perussuomalaisena kansanedustajana kannatan epäluottamusesitystä. Huono hallitus menköön, parempi tulkoon.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuokra-asuntotuotanto on Suomessa romahtanut ja vuokrataso noussut tämän hallituksen aikana. Siitä ei nyt päästä mihinkään. Työministeriön kortistossa on noin 26 000 työtöntä rakennusmiestä, noin 3 000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tätä tilannetta voi hyvin perustellusti kutsua hallituksen demarivetoisen asuntopolitiikan konkurssiksi.

Yleishyödyllisyyslainsäädäntöä pitää esimerkiksi ryhtyä keventämään. Siitä on puhuttu täällä salissa useissa puheenvuoroissa. Myyntirajoitusten pitäisi olla määräaikaisia. Uusia vuokra-asuntoja rakennettaisiin, jos yleishyödylliset rakennuttajat voisivat myydä osan kohteistaan — tietenkin sillä edellytyksellä, että rahat pistettäisiin todellakin (Riitta Myllerin välihuuto) uuteen vuokra-asuntotuotantoon. Sitä voitaisiin tällä tavalla varmasti lisätä.

Ongelmana on siis kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon liikkeelle saaminen. Asuntopolitiikan suuntaa pitää mielestäni muuttaa monella tavalla. Valtion asuntotukijärjestelmä on todellakin uudistettava nykytarpeita vastaavaksi. Uudistuksia on tehtävä korkotukijärjestelmässä, tässä mainitsemassani yleishyödyllisyysjärjestelmässä ja asumistukijärjestelmässä. Me tarvitsemme monenlaisia malleja surkean asuntotilanteen ratkaisemiseksi.

Tällä hetkellä aravalainojen keskikorko on 4 prosenttia eli tuplahinta markkinakorkoihin verrattuna. Tuki on muuttunut rasitteeksi. Yhteiskunnan muutosta ei ole otettu huomioon. Helsingissä 60 prosenttia asuntokunnista on yhden hengen talouksia. Silti pieniä asuntoja ei tuoteta vaan määräyksillä nostetaan asuntojen keskikokoa eikä ihmisten toiveita juuri asuntopolitiikassa oteta huomioon vaan tuotetaan lähinnä yhdellä mallilla. Osa ihmisistä todellakin haluaa edelleenkin asua rivitaloissa ja omakotitaloissa. Kuten täällä on myös todettu, sekään ei saisi tässä yhteiskunnassa olla syntiä eikä kiellettyä.

Haja-alueille rakentaminen ollaan metropolialueella kieltämässä kokonaan. Näin on tosin kyllä tehty monissa muissakin paikoissa. Erittäin vaikea on rakentaa haja-alueille, vaikka olisi kysymyksessä kyläyhteisö esimerkiksi Jyväskylässä, kotikaupungissani.

Puurakentamiseen panostaminen kannattaisi tänä aikana myös ympäristösyistä. Sitä pitäisi ehdottomasti vahvistaa, eikä vain pientaloja vaan myös pienkerrostaloja voitaisiin rakentaa puusta. Puurakentaminen on myös ihmisten toiveiden mukaista.

Valtio tuottaa vuokra-asunnoilla voittoa 130 miljoonaa euroa, ja Ara tulouttaa valtion budjettiin tuon summan yleiskatteeksi. Haluan tietää, onko tässä mitään järkeä. Minun mielestäni siinä ei ole järkeä.

Arvoisa puhemies! Nykyhallitus on useilla toimillaan nostanut asumisen hintaa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Näitä toimia ovat varainsiirtoveron ja kiinteistöveron nosto, aluerakentamissopimukset, rakentamismääräykset, energiatehokkuusvaatimukset, energiatodistukset jne. Helsingin seudun tonttien tarjontaa pitäisi tietenkin lisätä kysyntää vastaavaksi, ja nyt katseet kääntyvät kyllä hallituspuolueitten edustajiin, koska hallituspuolueet hallitsevat näiden kaupunkien tonttipolitiikkaa. Ara-tuotantoon osoitetut tontit ovat kaikkein huonoimpia, jolloin rakentamiskustannukset nousevat väistämättä korkeiksi. Normitalkoita ja kaavamääräysten väljentämistä tulee jatkaa. Esimerkiksi tiukat asuntojen koon määrittelyt, autopaikat, väestönsuojamääräykset muun muassa nostavat asuntojen hintaa.

Tietenkin kaikkein hankalin tilanne on tuhansilla ja taas tuhansilla asunnottomilla, joita Suomessa on yli 8 000 — tämä luku muistaakseni oli jo yli 8 000 asunnotonta. On aivan kestämätön ja häpeällinen tilanne sivistysvaltiossa, että meillä ei pystytä järjestämään asunnottomille asuntoja. Se on kyllä mielestäni tämä kuuluisa tahtotilakysymys, ja se tahtotila pitäisi nyt muuttaa ihan teoiksi.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Katto pään päällä on yksi ihmisen keskeisimmistä tarpeista. On myös selvää, että asuntopolitiikassamme on vielä paljon kehittämistä, kuten olemme täällä tänään keskustelussa kuulleet, ja erityisesti pääkaupunkiseudun kohtuuhintaisen asuntotuotannon ongelmat kaipaavat todellakin pikaisesti ratkaisuja.

Onneksi ministeri Kiuru lupaili, että jo huomisessa hallituksen kehysriihessä näihin asumisen haasteisiin etsitään uusia ratkaisuja. Kun tiedämme, että alueiden olosuhteet eroavat suuresti toisistaan, niin työllä on varsin haastava lähtökohta, mutta suhtaudun hyvinkin luottavaisesti huomisen kehysriihen tuloksiin asuntopolitiikan osalta.

Hallitushan sopi jo puoliväli-istunnossaan, että työvoiman alueellista liikkuvuutta ja työmarkkinoiden kohtaantoa parannetaan. Reseptiksi tämän tavoitteen toteuttamiseksi tarjotaan erityisesti kasvukeskuksiin kohdistuvaa asuntopoliittista toimenpidekokonaisuutta. Erityistä huomiota onkin kiinnitettävä siihen, miten rakentamisen erilaisia esteitä saadaan purettua.

Kysyntä ja tarjonta määräävät vapaarahoitteisen asumisen hintatason, johon sosiaalisenkin asuntotuotannon ratkaisuja ja niiden mielekkyyttä on aina verrattava. Tehokkain tapa laskea hintatasoa on kaiken kaikkiaan lisätä tarjontaa. Oli sitten kyse kohtuuhintaisesta vuokra-asuntotuotannosta, vapaarahoitteisesta tuotannosta, asumisoikeusasunnoista tai erityisryhmille suunnatuista asunnoista, kaikki tuotanto on hyödyksi erityisesti täällä asuntopulasta kärsivällä Helsingin seudulla. Esimerkiksi rakennuksen kustannusrasitusta keventämällä voidaan saada aikaan rakennuttajia kannustavia säästöjä.

Tässä yhteydessä haluaisinkin muistuttaa, että kun viime vaalikaudella asuntoministeri Vapaavuoren johdolla käynnistettiin Normitalkoot, joissa selvitettiin, mitkä rakentamis- ja kaavamääräykset saattavat tarpeettomasti nostaa asuntorakentamisen kustannuksia, selvityksessä esiin nousivat muun muassa väestönsuojat. Ja kuten tänään jo useaan otteeseen täällä on todettu, väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta luopuminen tulisikin toteuttaa mahdollisimman pikaisesti.

Tarpeetonta sääntelyä on kaiken kaikkiaan purettava kautta linjan ja haettava ensi sijassa keinoja, joilla asuntomarkkinoiden omaehtoista toimintaa voitaisiin kehittää. Valtion erityistuilla voidaan parhaimmillaan saada aikaiseksi toivottuja vaikutuksia, mutta parasta olisi, mitä vähemmin julkisin panostuksin haluttua rakentamista saataisiin liikkeelle. Aran rajoitusaikojen lyhentäminen on tästä yksi oiva esimerkki.

Asuntopolitiikan jatkokehittämistä varten on perusteltua tehdä laaja-alainen selvitys kaikkeen asumiseen liittyvistä kysyntä- ja tuotantotuista. Tällaista selvitystä on kaivattu jo pitkään, ja on hyvä, jos kokonaisuutta saadaan työn tuloksena vielä entisestään järkevöitettyä. Asuntopolitiikkahan on ennen kaikkea pitkäjänteistä työtä, ja siksi kannatan, että pohditaan hyvin perusteellisesti viime vaalikaudella ministeri Vapaavuoren esittämää selontekomenettelyä.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo tullut esiin erityisryhmien asuntojen rakentaminen, ja valtioneuvostohan linjasi erittäin hyvän periaatepäätöksen siitä, että kehitysvammaisilla ihmisillä olisi oikeus omaan asuntoon ja laitosasumista puretaan. Valitettavasti näitä investointiavustushakemuksia on tullut huomattavasti enemmän kuin myöntämisvaltuuksia on. Olen erittäin kiitollinen siitä, kun ministeri Kiuru tuossa jossakin vastauspuheenvuorossaan kiinnitti huomiota siihen, että eduskunnasta on tullut selvä ilmaisu, että nyt on se vaihe, jolloin katsotaan, miten investointiavustukset ja korkotukilainoituksen osuus erityisryhmien asuntotuotannossa ovat toteutuneet, ja olen hyvin luottavainen sen suhteen, että se on myös huomenna kehysriihen asialistalla.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Asuntoministeri Kiuru on ansiokkaasti pyrkinyt edistämään kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi se päämäärä, jota kohti ministeri määrätietoisesti kulkee. Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena onkin ollut turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat. Ei hallituksen eikä etenkään ministerin tehtävä ole kuitenkaan ollut helppo.

Kysymys kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta ei ole pelkästään asuntopolitiikkaa, vaan se on myös sosiaalipolitiikkaa. Asuntopolitiikan avulla puututaan lisäksi yhteiskunnan eriarvoistumiskehitykseen. Jos pieni- tai keskituloisilla ei ole enää mahdollisuutta kohtuuhintaiseen asumiseen kasvukeskuksissa, syntyy meille työssäkäyvä köyhälistö, jolla työstä saatu palkka ei riitä asumiskuluihin ja kohtuulliseen elämiseen. Tällainen ilmiö pitää tyrehdyttää Suomessa alkuunsa.

Uhka on kuitenkin todellinen. Selvityksen mukaan esimerkiksi Ara-asuntojen markkinatilanne on pääkaupunkiseudulla kiristymässä. Helsingissä vuokrajono kasvoi viime vuonna 2 000 hakijalla ja yhteensä asuntoa jonotti 27 000 kotitaloutta. Niistä 49 prosenttia oli erittäin kiireellisen asunnon tarpeessa. Pääkaupunkiseudulla kasvavan palvelualan ammatteihin ei riitä pian enää työntekijöitä, jos näillä ei ole mahdollisuutta asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan kohtuuhintaisessa asunnossa ja elättää samalla myös perhettään.

Erityisen haavoittuvassa asemassa asuntopolitiikan suhteen ovat nuoret. Etenkin tässä ajassa, jossa työmarkkinoiden näkymät ovat heikot, on nuorilla suuri vaara joutua myös asunnottomaksi. Aran mukaan nuorten asunnottomuus on lisääntynyt noin 10 prosentilla vuodesta 2010, ja nyt jo joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. Viime vuonna maassamme oli yli 2 000 asunnotonta alle 25-vuotiasta. Esimerkiksi Nuorisoasuntoliitto epäilee kuitenkin, että todellisuudessa luku voi olla jopa suurempi, sillä Aran tilastoissa ovat mukana ainoastaan ne nuoret, jotka ovat sosiaalitoimelle ilmoittautuneet. Tällaiset luvut ovat pysähdyttäviä. Tässä ei ole enää kysymys hallituksen ja opposition välisestä nokittelusta välikysymyskeskustelussa, vaan aito tarve on pysäyttää nuorten asunnottomuus. Tavoitteenamme tulee olla nollatoleranssi.

Arvoisa puhemies! Pienituloiset kotitaloudet keskittyvät asumaan yhä selkeämmin lähiöihin ja kaupunkien laitamille. Sosioekonominen eriytyminen kasvaa ja keskittyy myös hyvinvoivilla alueilla. Tutkimusten mukaan se ei ole ongelma, että osa asuntokannasta on edullisempia vuokra-asuntoja, mutta se on, jos vuokra-asuntotuotanto keskittyy yksistään tietyille alueille. Kun vuokra- ja omistusasuntoja rakennetaan samoille asuinalueille, vähennetään eriarvoistumista ja sosiaalisia ongelmia. Sosiaalista asuntotuotantoa on lisättävä, mutta samalla on varmistettava, ettei rakennetta sosioekonomisesti kaikkein heikoimpia asuinalueita metropolialueen reunoille, kauas keskuksista, palveluista ja työpaikoista. Tämä ei edistä ihmisten hyvinvointia.

Haluaisin lopuksi nostaa esiin niitä positiivisia hallituksen toimia, jotka ovat tuottaneet tulosta. Esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on ollut toimiva. Hallituksen tavoitteena oli hankkia vuoteen 2015 mennessä 2 500 asuntoa pitkäaikaistyöttömille ja turvata asumiseen liittyvä tukipalvelu. Viime vuoden loppuun mennessä asuntoja on hankittu parisentuhatta, mikä tekee 400 asuntoa vuodessa. 2 500 asunnon tavoite tullaan siis saavuttamaan. Pitkäaikaisasunnottomuus onkin saatu kääntymään laskuun kymmenessä pahiten siitä kärsivässä kaupungissa. Esimerkiksi viime vuonna pitkäaikaisasunnottomuus väheni kokonaisuudessaan 3,7 prosenttia. Nämä ovat hyviä merkkejä. Työtä on kuitenkin vielä edelleen jatkettava.

Asuntopolitiikka koskettaa aivan jokaista suomalaista. Siksi siitä on tärkeää puhua ja linjata asuntopolitiikan suuntaa. Mutta ennen kaikkea tärkeää on tehdä oikeudenmukaisia tekoja tasa-arvoisen, inhimillisen ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon eteen.

Pertti  Virtanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset! Meillä on pitkän aikaa... Meillä puhuttiin aikoinaan, silloin kun suomalainen media, toimittajat, oli vielä asialla... Nythän samat tahot omistavat suomalaisen median, lähinnä päälehdet ja tv:t, ja Yle on miehitetty vanhan vallan porukalla, niin että ei meidän anneta huomata, että Suomessa on tämä Uuden-Seelannin malli aivan niin kuin poliittisena valintana ajettu sisään enemmän ja enemmän.

Ainahan meillä on keinoteltu asunnoilla. Jopa edellisellä presidentillä on kai kolme neljä asuntoa, niin että niitä voi sitten vuokrailla aina vain kalliimmilla hinnoilla, kun enemmän ja enemmän ihmisiä haluaa muuttaa tänne, ja viimeisen tilaston mukaan Helsingin seutu on haalimassa maahanmuuttajia niin, että 10 vuoden päästä on jo 25 prosenttia maahanmuuttajia pääkaupunkiseudulla.

Tätä voi joku ajatella, että tämä on joku vahinko, mutta se on poliittinen ratkaisu. Eniten minua ihmetyttää, että tähän ovat menneet vasemmisto ja vihreät mukaan näin härskisti. Tämä on pelkkää tämmöistä kaunopuheisuutta, että jotenkin muutetaan asuntopolitiikkaa.

Aivan kuin meidän nykyinen presidentti esimerkillisesti palkkansa suhteen toimi ja näytti esimerkkiä rikkaimmille, isoimmille, niin kukaan ei ole presidenttiä seurannut. Mutta esimerkki olisi ollut ja on tarpeellinen niille, joille on mahdollista toimia niin, että muutkin suomalaiset ja kansalaiset havaitsevat, että tässä on jotain mieltä, yhteishenkeä, tässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Sen sijaan ministerit: Juuri oli lehtijuttu siitä, kuinka paljon lainaa on ministereillä, yhteensä siis miljoonia. Sitten yhdessä A-studiossa kysyttiin, voivatko ministerit, arvoisa puhemies, päättää pankkien asioista, kun he ovat sitoutuneet joihinkin pankkeihin tällä hirvittävällä lainalla. Minä mieluummin kysyisin, voivatko meidän ministerit vakavalla naamalla puhua nykyaikaisesta asuntopolitiikasta, maahanmuutosta, siitä, että suomalaiset tulevat pääkaupunkiseudulle, jos heillä on miljoonien edestä asuntolainoja, joilla he ovat ostaneet pääkaupunkiseudulta velaksi asuntoja.

Eikö ministerien esimerkki todista sitä, että he toivovat inflaation hoitavan? Nyt kun ei ole enää devalvaatioita, joita aikoinaan keskustapuolue järjesti tähän maahan, ei voi devalvaatiolla hyötyä ihan älyttömästi näistä rahoista, niin nyt ajetaan inflaatiota, Uuden-Seelannin mallia, jossa siis ihmiset maksavat palkastaan puolet vuokraan, vähemmän vuokra-asuntoja, ainoastaan omistusasuntoja rakennetaan, maahanmuuttajia lisää pääkaupunkiseudulle ja muihin keskuksiin, jotta saadaan asuntojen hinnat nousemaan enemmän ja enemmän. Asunnoista on tullut enemmän ja enemmän pelkästään keinottelun ja rikastumisen väline, kun osakkeilla ei pysty sitä niin selkeästi tekemään.

Tämä minun mielestä näkyy kaikessa, mutta meidän media ja toimittajat ovat kykenemättömiä minkäänlaiseen kriittiseen keskusteluun tästä asiasta, koska ilmeisesti myös nuoret toimittajat, kun tulevat tänne hommiin, ostavat ensimmäisenä velaksi asunnon. Koska huomatkaa, nykyäänhän ei tarvitse maksaa edes sitä 10:tä prosenttia tai olla pääomaa, että saa asunnon. Sielläkin kun on vanhempia ihmisiä, te muistatte kaikki, kuinka pankinjohtajat olivat kiihkeitä siitä, että pitää olla vähän rahaa taskussakin, että teihin luotetaan.

Ja huomatkaa, mitä ikärasismia! Nuoret — ja maahanmuuttajat, kun he tulevat tänne — saavat koska tahansa 30:n, 40:n, 50 vuoden lainoja — ja maahanmuuttajilla vielä valtio maksaa niitä, jos he eivät itse pysty — näihin asuntoihin, joista on pula. Eli he nostavat järjettömästi näitten asuntojen hintaa pelkästään tällä pitkäaikaisella, kymmenien vuosien sitoutumisella, samaan aikaan kun vanhemmille ikäihmisille ei enää anneta niitä lainoja, koska tehän voitte kuukahtaa. Ei teille voi antaa, herranjumala, arvoisa puhemies, vaikka kuinka hyvin tohtorit hoitaisivat teitä, enää niin pitkiä lainoja.

Tämä on täysin suunnattu... Ja samalla, kun sidotaan nuoret ja maahanmuuttajat tähän lainakierteeseen, loputtomaan velkaantumisen kierteeseen, kymmeniksi vuosiksi, niin samalla heidät pakotetaan hyväksymään nykyaikainen politiikka, koska kai jokainen, tyhminkin, tajuaa, paitsi suomalainen media ja toimittajat, että näin me jotenkin olemme ansassa myös siinä, että kun... Jopa sosialidemokraatit ja joskus vasemmistoliitto puhuu asuntokeinottelusta, niin että pitäisi verovähennysoikeutta näitten asuntolainojen ja muitten vastaavien suhteen vähentää, ettei korkoja pystyisi niin paljon vähentämään, ja todellisuudessa hekin ovat... Haluaisin kysyä ministeri Kiurulta, voisiko hän luetella ne kaikki ministerit, jotka ovat hankkineet omistusasunnon täältä pääkaupunkiseudulta velaksi. (Puhemies koputtaa) Ei tullut vastausta.

Mutta huomatkaa, tässä ovat kaikki kansanedustajat mukana. Tässä ovat ne toimittajat, kaikki. Tämä oli vanha keskustalainen linja. (Puhemies koputtaa) Kun minä 90-luvulla, arvoisa puhemies, tulin tälle seudulle, niin keskustalainen ministeri neuvoi, että hän on ostanut lapsenlapsilleen ja kaikille asunnon, että kannattaa ostaa Helsingistä asunto, että ne hinnat nousevat kuitenkin. Eli eivätkö nämä valtapuolueet ole täysin sitoutuneita siihen, (Puhemies koputtaa) että tätä tilannetta ei voi ratkaista, vaan aina kun on vallassa, niin pyrkii hyötymään juuri tästä väärästä politiikasta — sanoisi Vennamo — väärästä politiikasta?

Kiitoksia kärsivällisyydestä, puhemies.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Asuminen on perusoikeus. Asumisen järjestäminen on yhteiskunnan velvollisuus. On suorastaan häpeä, että Suomessa, jossa juuri olemme rakentamassa uutta hyvinvointiyhteiskuntaa, on niin paljon asunnottomia. On häpeällistä, että asunnottomia on ollenkaan. Asunto menee kaikkien hyvinvointipalvelujen edelle, ja ilman omaa osoitetta on asuntoa vaikea saadakaan. Sen vuoksi kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen on meidän kaikkien kansanedustajien asia, ja siitä olemme yhtä mieltä.

Hallituksemme on tunnustanut ongelman ja sitoutunut poistamaan asunnottomuutta ja saanutkin hyviä tuloksia siinä. Jo edellisen hallituksen toimeenpanema asunnottomuuden poisto-ohjelma on tuonut helpotusta tilanteeseen ja osaltaan pysäyttänyt huolestuttavalta näyttävän tilanteen etenemisen kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kohdalla.

Asuntotuotantoon liittyy paljon intohimoja, ja se on kovaa bisnestä. Silti väitän, että kysymys on ennen kaikkea ihmisarvoisen elämän turvaamisesta. Rakennusala takaa jo itsessään työpaikkoja, ja vireät asuntomarkkinat takaavat taas työvoiman saatavuuden kaikilla elinkeinoelämän sektoreilla. Asunnottomuuden poistaminen ja työllisyyden lisääminen ovat itsessään tärkeimpiä poliittisia tavoitteita, joihin tässä etsitään keinoja.

On totta, että kuntien kaavoituskäytännöillä on suuri ja ohjaava merkitys asuntotuotannolle. Kuntien lähtökohtana on luoda mahdollisimman viihtyisää ja kaunista kaupunkirakennetta, ja kaavoja tehdään myös sitä mukaa kuin asuntoja tarvitaan. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa myös riittävien maankäytön resurssien tärkeydestä. Etenkin näin kuntauudistuskeskustelujen alla on hyvä muistaa, että kuntien käyttöön tarvitaan osaavaa henkilökuntaa myös tällä alalla. Puhutaan lääkäripulasta, mutta jos ei kunnassa ole asuntoja ja työpaikkoja, ei kyllä pidemmän päälle tarvita lääkäreitäkään.

Arvoisa puhemies! Kaavoituksen lisäksi ja ehkä vieläkin voimakkaampana tekijänä ohjaa asuntotuotantoa kuitenkin valtio ja lainsäädäntö. Asuntoministeri on väläytellyt valtion mahdollisuutta osallistua akuuttiin tarpeeseen Kruunuasuntojen oman tuotannon avulla. Kaunis ajatus ei kuitenkaan kanna tuulta tarpeeksi nopeasti. Toisaalta tänä päivänä on jo valmiudessa yhtiöitä, jotka voisivat aloittaa tuotannon heti, jos se olisi kannattavaa. Nykyinen lainsäädäntö ei kannusta vuokra-asuntojen rakentamiseen. Tarvitaan siis toimenpiteitä, jotka lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kannustaisivat asuntojen rakentamiseen ja vielä erityisesti vuokra-asuntojen rakentamiseen.

Pääkaupunkiseudulla tarvitaan paljon uusia pieniä vuokra-asuntoja, mutta samalla täytyy muistaa, että jokainen uusi asunto vapauttaa markkinoille toisen asunnon. Toisin sanoen mikä tahansa asunto lisää markkinoille on positiivista kehitystä mitään asumista tai asumismuotoa väheksymättä.

Vuokra-asuntojen rakentamista estää nyt kuitenkin tehokkaasti korkotukijärjestelmässä vaadittu 40 vuoden rajoitus. Suuret yleishyödylliset toimijat eivät ole kiinnostuneet vuokra-asuntojen tuotannosta tämän lainsäädännön ehdottoman tiukkuuden vuoksi. Määräajan laskeminen 20 vuoteen vauhdittaisi vuokra-asuntorakentamista heti. Vuosina 2009—2010 käytössä ollut malli antoi mahdollisuuden rakentaa valtion tuella vuokra-asuntoja ilman vuokraan ja asukasvalintaan liittyviä rajoituksia. Tämän 10 vuoden korkotukilainoituksen avulla saatiin alulle yhteensä 7 400 uutta vuokra-asuntoa, joista 2/3 tänne pääkaupunkiseudulle.

Tässä niin sanotussa välimallissa pääpaino oli rakennusalan työllisyyden ylläpitämisessä. Rakennusteollisuudessa onkin toivottu välimallin käyttöönottoa, jos tämä taloustilanne ei tästä ala parantua, eikä totisesti nyt näytä siltä. Onkin syytä pohtia, voitaisiinko tätä välimallia pitää suhdanteiden niin vaatiessa mahdollisena määräaikaisena ratkaisuna asuntotuotannon vauhdittamiseksi. Heikossa suhdannetilanteessa tulee ottaa käyttöön myös asuntokohtainen aloitustuki.

Arvoisa puhemies! Hyvin tarkoituksin aikanaan tehdyt ratkaisut eivät enää tänä päivänä toimi. Vuokra-asuntomarkkinoiden joustavuutta tulee lisätä ja muuttaa asuntotuotannon lainajärjestelmää aiempaa kannustavammaksi. Asuntopulan ratkaisemiseksi on tärkeää, että tarjolla on riittävästi erilaisia asumisvaihtoehtoja: vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Asuntopula, korkeat vuokrat sekä asuntokeinottelu ovat räikeitä yhteiskunnallisia epäkohtia, joiden vuoksi yhteiskunnassamme tarvitaan, niin kuin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa, Juha Väätäisen puheenvuorossa, tuotiin esiin, asuntoreformia, ja me tarvitsemme myös maareformia, jotta mahdollisuus omaan kotiin laajamittaisesti todella voi toteutua.

Meillä on asumisessa kohtaanto-ongelma. Siellä, missä on työtä ja työn edellytyksiä, ei ole asuntoja, ja missä on asuntoja, siellä ei ole työtä. Ei tähän tilanteeseen olla tultu hetki sitten. Tämä on pitkäaikainen prosessi. Virheellinen kierre vain on syventynyt.

Rakentamiskulttuurissa meillä on monia ongelmia. Yhtäältä pikkujouluissa uhoilevat urakoitsijat, jotka käyttävät kyseenalaista työvoimaa, ovat huonon rakentamisen taustalla. He saattavat käyttää ulkomailta tuotettua työvoimaa eivätkä maksa heille asianmukaisia palkkoja eivätkä huolehdi muista työllistämiseen liittyvistä velvoitteista, ja näitä huonon rakentamisen seurauksia sitten joudutaan paikkaamaan, ja se kasvattaa kustannuksia. Yhtäältä kustannuksia kasvattaa se ja virheitä syntyy siitä, että rakennusmateriaaleja käsitellään holtittomasti, jätetään ulos kastumaan jne., ja myös hävikki ja suoranaiset varkaudet ovat todellinen ongelma.

Meillä Suomessa on syvällä omistamisen ideologia. Oikeastaan meillä on oman asunnon omistamisen pakko. Monelle oma asunto ja sen maksaminen on suorastaan muodostunut elämäntehtäväksi, usein inhimillisesti traagisin seurauksin. On jouduttu asunnon maksamisen eteen työskentelemään kohtuuttoman paljon, läheiset ihmissuhteet ovat siitä kärsineet jne. Kun asunto on kallis, niin se myös vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta. Ei voidakaan, kun ollaan eräällä tavalla velka-asunnon vankeina, vaihtaa niin vain paikkakuntaa eikä ottaa riskiä, koska asunnon hinta ja työn pysyvyys toisella paikkakunnalla eivät ole niin itsestään selviä.

Kun me muistelemme niitä kauniita, mukavia menneitä aikoja, niin kyllä semmoinen valitettava asia, mikä on ajettu alas ja samalla suoranaisesti hävitetty kansallisomaisuutta, on erilaisten luontoisetuasuntojen, työsuhdeasuntojen hävittäminen. Puolustusvoimissa palvelleilla oli ennen vanhaan asunnot, kirkon työntekijöillä, valtion palkollisilla jne. Tällaista asumismuotoa ei käytännössä enää ole. Kiinteistömassoja hallinnoivat nykyisin jotkut yhtiöt, ja niillä ei sinänsä ole enää mitään tekemistä työhön liittyen. Tämäkin osaltaan vaikeuttaa työvoiman rekrytointia pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa herra puhemies! Suomi näyttää eri puolilta maata katsottuna erilaiselta. Me tarvitsemme erilaisia vaihtoehtoja, erilaisia panostuksia, erilaisia toimenpiteitä eri puolilla Suomea. On tärkeää, että maaseutu pidetään asuttuna. Olisi viisasta harkita, arvoisa ministeri Kiuru, esimerkiksi sellaista, että nuoretparit, jotka rakentavat maaseudulle ja pitävät maaseutua asuttuna, saisivat ainakin jonkinasteisen arvonlisäverohelpotuksen.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Välikysymys kohtuuhintaisen asumisen turvaamisesta on monella tavalla ajankohtainen. Kuten todettua, asumisen hinta on monin paikoin kohtuuton. Erityisesti tämä korostuu pääkaupunkiseudulla, jossa on huutava asuntopula. Kohtuuhintaisia asuntoja ei löydy millään. Pienemmillä paikkakunnilla vastaavasti asuntoja on tyhjillään ja taloja jopa puretaan. Tämä kaikki käy yhteiskunnalle ja yksittäisille kotitalouksille erittäin kalliiksi.

Välikysymys on tärkeä myös siksi, että on aivan välttämätöntä, että viimeistään tässä hallituskauden puolivälissä nostetaan arvioitavaksi se, millä tavalla hallitus on onnistunut asuntopolitiikassaan isojen lupausten ja vastaavan ministerin toimien osalta. Tänään valitettavasti on jouduttu toteamaan myös se, että hallituksen asuntopolitiikka ei ole ollut kovinkaan onnistunutta. On jopa nostettu esille näkemyksiä, että hallituksen asuntopolitiikka olisi epäonnistunut lähes täydellisesti.

On selvää, että pääkaupunkiseudun ja keskuskaupungin asuntopulan ja asumisen kalleuden yksi syy on tämä yhteiskunnan keskittyminen, jota hallitusohjelma niin monella tavalla edesauttaa. Hallitusohjelman pohjalta tehtyjen talouspäätösten suurimpia ja räikeimpiä ongelmiahan on erittäin iso epätasapaino alueellisen oikeudenmukaisuuden osalta. Tätä yhteiskuntaa keskitetään kaikilla elämisen lohkoilla. Tätä kautta edetään kohti epätasapainoista aluekehitystä.

En malta olla ottamatta tämän asian käsittelyn aikana esille rakentamista haja-asutusalueilla, rakentamista maaseudulla. Tämän hallituksen aikanahan on tullut muotiin korostaa hajarakentamisen hallintaa ja paheksua maaseutuasumisen ympäristöllisiä vaikutuksia. Monien hallituspuolueitten puheissa tiivistä yhdyskuntarakennetta toistetaan kuin mantraa. Valtakunnallisten alueitten käyttötavoitteitten ideana on tiivistää rakentamisympäristöjä. Tähän on päädytty oletetuista ilmasto- ja energiapoliittisista syistä, eli arvioidaan, että tiivistämällä yhteiskuntarakennetta voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Siis maalla asuminen olisi ikään kuin ekotehotonta.

Hallituksen ja ympäristöhallinnon tulkinta on siis se, että maaseutuasuminen tai maalla tapahtuva uudisrakentaminen lisää ilmastomuutosta, aiheuttaa muita hiukkaspäästöjä, tuhoaa biodiversiteettiä ja aiheuttaa tarpeettomia yhdyskuntataloudellisia kustannuksia. Tämä kaikki näyttää johtaneen siihen, että ainakin osittain maassa, useissa maakunnissa, tulkinta valtioneuvoston maankäyttötavoitteesta on viety äärimmilleen ja maaseudulle rakentaminen on lähes jäädytetty.

Ympäristöhallinnon byrokratiavalta on siis näyttänyt voimansa. Tämä on kohtalokasta maaseudulle, maaseudun rakentamiselle, tuotantotoiminnalle ja palveluille. Ja totta kai, kun maaseudun rakentaminen estetään, asutus keskittyy myös tätä kautta.

Viime keväänä julkistettiin erinomainen tutkimus Aalto-yliopiston toimesta. Silloin niin sanotussa hiilijalanjälkitutkimuksessa ja sen kautta kyseenalaistettiin hyvin vahvasti näkemykset maaseutuasumisen ekotehottomuudesta. Yksinkertaistaen maaseudun asujien hiilijalanjälki kokonaisuudessaan onkin kaupunkiasumista pienempi. Näin voidaankin vetää se johtopäätös, että kyse maaseuturakentamisen rajoittamisessa onkin ideologisista valinnoista, joilla pyritään ohjaamaan väestöä haja-asutusalueilta taajamiin ja kasvukeskuksiin.

Nykyinen ympäristöhallinto elää vahvasti sen uskomuksen varassa, että kaikki pitää keskittää kaupunkeihin ja mahdollisimman isoihin taajamiin. Hallinnossa, ympäristöfilosofi Juha Kuisman sanoin, eletään ikään kuin eräänlaisessa romanttisessa urbanismissa, jossa kaupunkielämän sisältö nostetaan luovuuden ylimmäksi lähteeksi. Hallituksen ajama kuntauudistus vastaavasti ei ainakaan ole parantamassa syrjäisen maaseudun elinmahdollisuuksia, päinvastoin kuntauudistuksessa muun muassa korostetaan kuntien työpaikkaomavaraisuutta ja pendelöinnistä rangaistaan.

Maaseudun rakentamista on siis jyrkästi rajoitettu viranomaistoimin. Kuten sanottua, osassa maaseutualueita on voimassa jopa eräänlainen julistamaton rakennuskielto, kuten muun muassa Kylätoiminta ry jokin aika taaksepäin antamassaan tiedotteessaan toteaa. Rakentamisen rajoittaminen on laajasti perusteiltaan ideologista, ei lakeihin perustuvaa. Eihän se näin voi olla. On selvää, että maaseudulle rakentamisen perusteettomat rajoitukset on raivattava pois tieltä. Suomen maaseudulla asuu edelleen yli 2 miljoonaa suomalaista ja heistä vain miljoona harvaan asutulla maaseudulla. Maalle myös halutaan muuttaa. Jos maaseudulla halutaan elää, asua ja rakentaa, ei sitä pidä lähteä jo lähtökohtaisesti rajoittamaan vaan hakemaan sille mahdollisuuksia.

Puhemies! Aivan lopuksi: Asuinpaikan valitseminen vapaasti on Suomessa asuvan perustuslaillinen oikeus. Se on itse asiassa katsottu niin itsestään selväksi asiaksi, että sitä ei ole ymmärretty kirjata edes perusoikeuksiin. Se on siis niin keskeinen arvo. Tässäkin hallituksella on työsarkaa hoidettavana siis pistää hallinto toimimaan lainsäädännön mukaisesti.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jokaisella Suomessa asuvalla on olta- va mahdollisuus kohtuuhintaiseen, normaaliin asuntoon. Se on hyvinvointivaltion perusasioita, joista ei voi tinkiä. Suomessa on ollut asuntopolitiikassa vuosikymmeniä toimiva työnjako. Rahoituksen saatavuudesta ja kohtuuhintaisuudesta on vastannut valtio hyvinkin monenlaisin, kulloiseenkin aikaan soveltuvin instrumentein.

Kaavoitetun tonttimaan saatavuudesta, rakentamisen mahdollisuuksista ja toteutumisesta sekä toimivista asuntomarkkinoista ovat vastuussa kunnat. Kunnilla on tähän kaikki mahdolliset välineet kaavoitusmonopolista maanlunastusmenetelmään saakka. Valtio ja osin kunnat itse ovat kyllä erilaisin kestävin tai vähemmän kestävin perustein laatineet normeja ja säännöksiä vaikeuttamaan toimivia asuntomarkkinoita. Rakentajia, siis rakennustyön toteuttajiakin, pieniä ja suuria, on Suomessa runsaasti, kilpailuun saakka.

Ehkä heikoin lenkki on ollut rakennuttajien ja omistajien taholla. Valtion toimet rahoituksen ja rakentamisen normituksessa ja ohjauksessa eivät monesti lyhytjännitteisyydessään ole luoneet riittävää varmuutta ja pitkäjänteisyyttä rakentamiseen ja omistamiseen. Kiinteistöjen ylläpitoon ja ylläpidon kustannuksiin on vasta viime aikoina luotu käytäntöjä ja rahoitusmekanismeja kalliiden oppirahojen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni suurin este toimivien asuntomarkkinoiden ja sitä kautta myös kohtuuhintaisten asuntojen, niin vuokra- kuin omistusasuntojenkin, tuotantoon on kuntien ja kaupunkien omat maa-, kaavoitus-, rakentamis- ja asuntomarkkinapolitiikat. Toinen merkittävä este ja kustannuksia nostava tekijä on tiukka normitus ja ohjaus. Viime hallituskaudella aloitettuja normienpurkutalkoita on jatkettava niin, että eri rakennusmateriaaleja, muun muassa puuta, kohdellaan tasavertaisesti ja esim. väestönsuo-jien pakollisesta rakentamisesta luovutaan.

Jos kunnan päättäjien ja viranhaltijoiden fokus pysyy koko ketjun ajan kohtuuhintaisessa asunnossa, niin tämä kyllä toteutuu, mutta jos lähdetään ajamaan jonkun muun kuin asukkaan intressejä, niin silloin käy niin kuin pääkaupunkiseudulla ja muutamilla muilla paikkakunnilla on tapahtunut: hinnat ovat pilvissä, ja saatavuus on heikkoa. Tämä koskee myös kuntia itseään. Kyllä kunnan ahneus näkyy samalla lailla kuin muidenkin ketjussa mukana olevien ahneus asuntojen hinnoissa ja markkinoissa.

Rakennuksen kustannukset eivät Suomessa juurikaan poikkea eri paikkakunnilla. Ehkä ainoastaan pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen Itä- ja Pohjois-Suomessa kuljetuskustannukset ja kilpailun puute nostavat tavaroitten hintoja korkeammiksi kuin Etelä-Suomessa. Siitä huolimatta saman kokoisen, saman tasoisen, saman ikäisen ja samasta tavarasta rakennetun ja yhtä viihtyisän asunnon saa Oulussa puoleen hintaan siitä, mitä Helsingissä.

Kuten edellä olen korostanut, kaikkien kun-tien toimenpiteet eivät aina ole palvelleet kustannusten minimointia vaan jopa ahneus rahastaa rakentajia vaikuttaa kumulatiivisesti asuntojen hintaan. Pelkän tontin ja kaavoituksen laskutus kaupungille voi olla Helsingissä yli 2 000 euroa asuntoneliöltä, kun esimerkiksi Oulussa se parhaimmillaan on 100 euroa asuntoneliöltä. Meidän pitää katsoa koko ketjun käyttäytymistä, ei ainoastaan yhtä lenkkiä. Tosiasioita pitää uskaltaa tunnustaa.

Onkin aiheellista kysyä, tarvitaanko tulonsiirtoja ja tukitoimia valtion toimesta paikkaamaan kuntien oman toiminnan aiheuttamia kustannuksia. Mielestäni, ennen kuin lisätään valtion rahoitusta tai muita tukitoimia, meidän on tarkoin katsottava asuntojen todellinen hinnanmuodostus ja purettava loppuhintaan liittyvät ylimääräiset kustannusvaikutukset pois.

Arvoisa puhemies! Mielestäni toimivien asuntomarkkinoiden puute ja sitä kautta kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannon niukkuus johtuu monesta tekijästä, mutta suurimmalta osalta kuntien kyvyttömyydestä hoitaa pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa siten, että koko ketjun tavoitteena on vain ja ainoastaan paikkakunnan toimivat asuntomarkkinat. Kunnilla on tähän kaikki työkalut, jos ne niitä oikein haluavat käyttää.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä esille nostetut ongelmat ovat todellisia, ja ministeri Kiuru on tarttunut niihin tomerammin kuin edellinen hallitus. Ilman välikysymystäkin ne ovat esillä kehysriihessä, mutta on hyvä keskustella niistä täälläkin.

Asuntojen kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhta on kärjistynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kohtuuhintaisen valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäämisellä on todella kiire.

Omassa puheenvuorossani kuitenkin keskityn lähinnä erityisryhmien asumiseen. Erityisryh-mien asunnoista on puute joka puolella Suomea, ja näitä erityisryhmiä ovat muun muassa pitkäaikaisasunnottomat, kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja muistisairautta sairastavat henkilöt.

Vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaustyöt mahdollistavat omassa kodissa asumisen avuntarpeen lisääntyessäkin. Erityisesti hissien rakentamiseen vanhoihin kerrostaloihin tulisi saada entistä enemmän avustusta. Kerrostaloissa asuu paljon ikäihmisiä, jotka eivät hissien puutteiden takia pääse ulos. He ovat ikään kuin jääneet vangeiksi omiin asuntoihinsa. Tutkimusten mukaan siinä vaiheessa, kun ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti pysyvää laitoshoitoa. Kuka meistäkään haluaisi jatkuvasti olla vain neljän seinän sisällä vailla ulkoilumahdollisuuksia?

Vaikka 1.7. voimaan astuvassa ikälaissa korostetaan omassa kodissa asumisen ensisijaisuutta, jossakin vaiheessa omassa kodissa asuminen ei ole enää inhimillisesti ottaen oikea vaihtoehto. Muistisairaudet ovat tyypillinen esimerkki, jossa sairauden tietyssä vaiheessa ihmisen on päästävä asumaan joko ryhmäkotiin tai tehostetun palveluasumisen muistiyksikköön. Näistä kodinomaisista yksiköistä on valtava puute lähes joka puolella Suomea. Muistisairaille vanhuksille tarvitaan vuosittain noin 1 500—2 000 uutta kodinomaista asumispaikkaa. Saadessaan asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta koko sairauden ajan muistisairaat ihmiset eivät tarvitse sairauden loppuvaiheessakaan yleensä laitoshoitoa, mutta lähes aina he tarvitsevat kodinomaisia asumisyksikköjä.

Muistisairautta sairastavien lisäksi mielenterveyskuntoutujien asunnoista on valtava puute. Lisäksi pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisen jatko-ohjelmassa tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä.

Kehitysvammaisten laitoshoito on tarkoitus purkaa vuoteen 2020 mennessä. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää, että kehitysvammaisille rakennetaan noin kuusisataa uutta asuntoa vuodessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että asuntotuotantoa erityisryhmille on edelleenkin lisättävä. Tämä vaatii selkeää suunnitelmaa ja rahoituksen suuntaamista tälle puolelle.

Toinen keskeinen kysymys on, kuka näitä asuntoja rakentaa: monikansalliset yritykset vai yleishyödylliset voittoa tavoittelemattomat säätiöt vai kunta. Valitettavan usein monessa kunnassa on jouduttu tilanteeseen, jossa esimerkiksi monikansallisen rakennuttajan siivillä palvelutuotantokin ajautuu näiden yhtiöiden omistamille tai läheisesti kytköksissä oleville monikansallisille yrityksille. Kysymys on myös Aran rahoituksen perusperiaatteista, ketä tuetaan julkisilla verorahoilla. Näihin kysymyksiin ministeri Kiuru on ansiokkaasti paneutunut.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen. Kosteus- ja homevaurioihin liittyvien terveysvaikutusten kustannukset ovat tutkimusten mukaan jopa 450 miljoonaa euroa. Kyseessä on valtava ongelma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan valtion apua ja ohjausta sekä erityisesti eri ministeriöiden välistä yhteistyötä. Asian laajuuden takia tilanteen korjaamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen suunnitelma, ja tämän suunnitelman etenemisestä olisinkin halunnut ministeriltä kysyä.

Lisäksi on syytä kysyä, onko rakennuttajan tai myyjän vastuuta lisättävä tai laajennettava. Olen lähiaikoina nimittäin joutunut kuulemaan useamman surullisen tarinan siitä, että talon ostaja on joutunut terveyden menettämisen lisäksi kohtuuttomiin taloudellisiin vaikeuksiin ostettuaan niin sanotun hometalon. Joissakin tilanteissa tuntuu, että ostaja on täysin oikeusturvaton.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuloilla on elettävä ja asumaan on pystyttävä — siinä keskustan välikysymyksen ydin. Asumisen kustannukset eivät saa nousta kohtuuttomiksi. Muihin perustarpeisiin on jäätävä rahaa. Täällä pääkaupunkiseudulla tilanne alkaa riistäytyä käsistä, ja siihen on nyt jo puututtava. Lupaukset ovat vahvassa tahtotilassa, ei juuri enempää.

Vuokra-asuntojen määrä on kuusinkertaistumisen sijaan vähentynyt ja vuokrat ovat nousseet entisestään. Tähän ovat suoraan vaikuttaneet hallituksen muut päätökset, joista keskittäminen on vakavin. Hallitus kasvattaa työpaikkojen ja palvelujen keskittämisellä jo nykyisellään kovaa painetta kohti keskuksia. Samaan aikaan haja-asutusalueiden asunnot jäävät tyhjilleen ja siellä kiinteistöjen arvot laskevat.

Asuntopaineen yksi luonnollinen ratkaisu ja peruslähtökohta on pitää koko maa tasapainoisemmin asuttuna. Miksi keskittää ihmiset kerroksiin ja riveihin yksien teiden ja ratojen varsille, kun tämän maan vahvuus on tila ja avaruus? Sitran maaseutubarometrin mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista katsoo, että maaseudulla on merkitystä heidän elämänsä kannalta. Maaseutuasumisessa on imua, jota tämän päivän päätöksenteolla ja tolkuttomalla lupabyrokratialla ei pidä lannistaa.

Elinvoima ei maakunnissa hiivu itsestään. Kaupungistumisen kehitys ei ole mikään luonnonlaki, joka tapahtuu vain itsestään poliittisista toimista ja päätöksistä huolimatta. Kyllä hallitus pakkaa ihmisiä pääkaupunkiseudulle ja keskuksiin hyvin määrätietoisin ottein monella rintamalla, mikä on omiaan pahentamaan kaupun-kien asuntopulaa ja nostamaan hintatasoa. Työpaikkoja, palveluja ja varsinkin koteja on mahdollista säilyttää myös suurten keskusten ulkopuolella, jos tahtoa löytyisi.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa korostetaan kuntien työpaikkaomavaraisuutta ja pendelöinnistä rangaistaan. Kuntien rahoituksesta leikataan, jolloin palveluista on pakko karsia. Pääväyliä pidetään kunnossa, alempi tieverkko rapautuu. Kun haja-asutusalueella asuminen on muun muassa näistä syistä hankaloitunut, vielä rajoitetaan haja-asutusalueelle rakentamista äärimmäisen tiukalla lupapolitiikalla. Tässä asuntopaineessa tämä toiminta on aika käsittämätöntä. Haja-asutusalueillakin rakentaminen halutaan keskittää pääteiden varsille työpaikkojen äärelle. Asuinpaikan valitseminen vapaasti on Suomessa asuvan perustuslaillinen oikeus. Tämä on syytä muistaa, kun maaseuturakentamista rajoitetaan.

Arvoisa puhemies! Asuinpaikan valitseminen tai sen vapaus tarkoittaa myös sitä, että pääkaupunkiseudulla ja muissa kaupunkikeskuksissa pitää voida asua kohtuulliseen hintaan. Asuntotarjonta on kuitenkin heikohkoa ja hinnat taivaissa. Tulijoita on paljon, niin paljon, että asunnot käyvät kaupaksi korkeasta hinnasta ja heikosta laadusta huolimatta. Asuntomarkkinoiden suuntaa pitää korjata lisäämällä kohtuuhintaista rakentamista ja asuntotarjontaa. Nykyisen vuokra-asuntorakentamisen ongelmana ovat rakentajalle asetetut tiukat säännökset, jotka eivät kannusta rakentamaan. Valtion tukema rakentaminen on muuttunut valtiota tukevaksi toiminnaksi, sillä vuokra-asuntojen tuotot kilauttavat valtion kassaan vuosittain 130 miljoonaa voittoa. Tämä käänne syventää kohtuuhintaisen asumisen ongelmaa, eikä hienosäätö auta. Koko systeemiä olisi muutettava.

Arvoisa puhemies! Suomessa elää noin 8 000 ihmistä vailla asuntoa. Asunnottomuuteen on aktiivisesti haettava ratkaisukeinoja. On totta, että asunnottomuuden syyt ovat moninaiset eikä niitä ratkaista yksin asuntoja tarjoamalla. Köyhyys, syrjäytyneisyys ja päihteet kulkevat useimmiten asunnottoman elämässä mukana. Asunnottomuuden poistaminen vaatii siis sekä asunnon että sosiaalisen tuen — yksin kumpikaan ei ongelmaa poista. Pääkaupunkiseudulla tämä tarve on tietysti moninkertainen verrattuna muihin maaseutukeskusten kaupunkeihin. Kohtuuhintaisten asuntojen puutetta ei kuitenkaan voi väheksyä asunnottomuuden taustatekijänä, ja siksikin siihen on puututtava vahvasti.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kohtuuhintaiseen asumiseen tulisi panostaa. Laajemmat muuttoliikkeet kasvukeskuksiin seuraavat pitkälti työpaikkatarjontaa. Näin ollen erityyppisten asuntojen kysyntä kasvaa tuntuvasti. Tämä asettaa asuntopolitiikalle uusia haasteita, joihin tulisi pystyä vastaamaan nykyistä tehokkaammin. Niin omistus-, osaomistus-, asumisoikeus- kuin vuokra-asuntojenkin hinnat ovat suoraan sanottuna lähteneet käsistä.

Asuminen on yksilön perustarve, ja koti tulee taata jokaiselle suomalaiselle, kun ei täällä Pohjolassa löydy vuoden ympäri lämpimiä bambumajoja palmujen alta. Asuminen on noussut kohtuuttoman kalliiksi suhteessa suomalaisten keskiansioon. Asumiskustannukset aiheuttavat päänvaivaa erityisesti työttömille, eläkeläisille, opiskelijoille ja muille pienellä toimeentulolla eläville suomalaisille eli kaikille niille, jotka tarvitsisivat eniten yhteiskunnan tukea. Asuminen on ehdottomasti saatava taas järkevän hintaiseksi kasvukeskuksissa. Lisäksi yksikin vasten tahtoaan asunnoton suomalainen on liikaa.

En usko, että noin 8 000 asunnotonta on omasta tahdostaan ilman kotia. Pienten asuntojen tarve on suuri. Pitää muistaa, että yksin asuva on oikeutettu asumistukeen 37 neliön kokoiseen asuntoon asti. Myös alun perin yleishyödylliset asuntoja tarjoavat toimijat, kuten VVO ja SATO, ovat lähteneet euron kiilto silmissä korottamaan vuokria, lopputuloksena kohtuuttomat asumiskustannukset.

Hallituksen politiikka ajaa työ- ja opiskelupaikkoja hälyttävää tahtia kasvukeskuksiin eli juuri sinne, missä asunnon järjestäminen kaikille tökkii pahiten. Lisäksi omakotitaloasuminen maaseudulla tehdään erityisen hankalaksi erilaisin jätevesisäädöksin ja kovaa kiinteistöveroa perimällä. Vastuullista olisi vähintäänkin ryhtyä tiukkoihin toimiin ylihintaista asumista vastaan korjaamalla vääristyneet asuntomarkkinat, vaikuttamalla kysyntään ja tarjontaan sekä ohjaamalla lainsäädännöllä kasvukeskusten asumisen järjestämistä oikeille raiteille.

Ja tässä kohtaa haluaisin muutaman sanan sanoa tuulivoimarakentamisesta. Jokainenhan haluaa, että oman asunnon arvo säilyisi ja että asumisviihtyvyys olisi hyvä. Muun muassa Uudessakaupungissa ollaan nyt rakentamassa lähes 200 metriä korkeaa tuulivoimalaa hyvin lähelle asukkaita eli jopa 460 metrin päähän, melkein taka- tai etupihalle — kuinka vaan, voidaan sanoa kummin päin vaan — ja jokainen ymmärtää, että se ei ole hyvä asia, jos esimerkiksi omistaa asunnon tai yleensä, vaikka olisikin vuokralla. Näin suuri voimalarakennus niin lähelle on kyllä raskas taakka niille asukkaille, ja siellähän on tehty iso adressi, pitkä adressi, jossa on lähes tuhat nimeä. Tuulivoimarakentaminen sinänsä on ihan positiivinen asia, mutta se, että ei ole tarkkaa rajaa määrätty, kuinka etäälle asujaimistosta rakennetaan, on kyllä puute lainsäädännössä.

Suomalaiset perustavat perheen entistä iäk- käämpinä, jos enää lainkaan, mikä on koettu ongelmalliseksi ilmiöksi. Nyky-yhteiskunnassa koulutus on avain työhön ja koulutuksen perässä muutetaan usein jo nuorena kasvukeskuksiin, joissa asuminen on kallista. Opintotuki ja asumislisä menevät pääsääntöisesti pitkälti pelkkään vuokraan, ja muuhun elämiseen jää vain pelkkä opintolaina, jos ei muita tuloja tai säästöjä ole. Perheelliset opiskelijat ovat jääneet liian vähälle huomiolle, ja heidän asumistaan tulisi erityisesti tukea, jotta perheiden perustaminen alle kolmekymppisenä olisi kouluttautuville edes mahdollista.

Erityisryhmien, kuten vammaisten, tuet ovat myös huomioitava entistä paremmin. Tällä hetkellä vammaisille järjestetään aivan liian vähän tuettua asumista kovasta tarpeesta huolimatta. Jos vammainen nuori asuu kotonaan, lasketaan hänen saamansa tuet perheen tuloihin. Tässä on suuri epäkohta. Se pitäisi korjata.

Asumisen ongelman ratkaisun avaintekijä on uusien asuntojen rakennuttaminen vastaamaan vallitsevaa kysyntää. Tällä hetkellä uusia asuntoja valmistuu liian vähän. Ulkomaalaiset rakennusurakoitsijat ovat laajamittaisesti tehneet maihinnousun Suomeen, ja suomalaisia rakennustyömiehiä on työttöminä jopa 20 000, joten loogista olisi, että nämä ulkolaiset rakennusurakoitsijat työllistäisivät nämä suomalaiset työttömät rakennusmiehet. Hallitus voisi tehdä sen eteen enemmän toimenpiteitä. Kysymys kuuluukin: onko hallitus tehnyt riittävät toimenpiteet kohtuuhintaisen asumisen suhteen? Ja vastaus on: ei ole.

Perussuomalaisten ryhmäpuheessa Juha Väätäinen toi esille asuntopolitiikkamme ydinongelmat. Siinä tuli ilmi asioita, jotka ovat suuria ongelmia, ja tämän vuoksi kannatan epäluottamuslausetta hallitukselle.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Siitähän se täytyy lähteä, mistä lähdetään rakentamaan, maasta ja kaavoituksesta. Tonttipula on pääkaupunkiseudulla. Mistähän suunnasta sitä katsotaan? Jos katsotaan Keski-Euroopasta, Saksasta tai Hollannista, missä on 400 asukasta neliömetrillä, ja muualta, niin siellä se ei hyvinkään voimakasta ole. Tässä on tullut keskusteltua heidän kanssaan, kun he ihmettelevät, että mitenkä Suomessa voi olla tonttipula. Mutta siihen on varmaan omatkin perusteensa. Suuret rakennusliikkeet aikanaan 70—80-luvulla ovat jo haalineet itselleen riittävästi tonttia kaiken tulevaisuuden rakentamista varten ja ovat lähes siinä monopoliasemassa sitten määräämässä osaltaan sitten, mitä rakennetaan ja minne.

Eli tulisiko yhteiskunnan olla tässä sitten terävämpi ja ottaa käyttöön yhteiskunnallisia välineitä, joilla sitten tätä tonttimaata saataisiin myös sitten yhteiskunnalliseen vuokratonttien käyttöön tai sitten itse kaupunkien omistukseen? Sitä on hyvä pohtia. Esimerkiksi 90-luvun aikana on käytetty paljon tätä lunastusoikeutta. Onko tämä mahdollista?

Eli tonttipula pitää pystyä ratkaisemaan, ja meillä on Suomessa sitten myös alueita, missä on hyvinkin tilaa rakentaa. Meillä on maaseudulla tilaa rakentaa, ja siellä on hyvin, mutta siellä on sitten taas ongelmana se, että siellä tulee tämä byrokratia vastaan, että siellä ei välttämättä saakaan rakentaa edes niille vanhoille asuntopaikoille.

Tässä on pääkaupunkiseudulla ja myös muilla kasvukeskusalueilla ongelmana tämä tarveharkinta-alue ja niin sanottu lievealue, mikä on kaavoitusalueen ulkopuolella. Onko nyt sitten niin, että näitäkin kaupungit panttaavat vuosikymmeniä, jopa ihmisiän, että tämä on nyt kaiken varalta vain, että tänne ei saa rakentaa, tänne tarveharkinta-alueelle, että jos joskus rakennettaisiin? Onko tämä yhteiskunnallista tämänhetkistä laiskuutta, että kunnat eivät kaavoita? Eikös tämä pystyttäisi ratkaisemaan? Kaavoitetaan nämä tarveharkinta-alueen lievealueet ja otetaan kaavoitusvälineet oikeasti käyttöön. Eli töihin vain arkkitehdit ja kaavoittajat, ja sen jälkeen on oikeastaan sitten turha sanoa, että sinne ei saisi rakentaa, kun tiedetään, mitä sinne saa rakentaa.

Yhtenä tässä pääkaupunkiseudun asiassa on varmaan tämä korjausrakentaminen ja niin sanotut vanhat rakennukset. Se on meillä myös näissä maaseututaajamissa, missä ovat 70—80-luvulla tai 60-luvulla nousseet pystyyn nämä laatikkorakennukset. Eivät ne asunnot kaikille kelpaa, eli ihmisen asuntovaatimukset ovat muuttuneet. Asuntovaatimus on yleisesti noussut, ja myös rakentaminen on muuttunut.

Se ei välttämättä ole mitenkään niin kuin avaruustiedettä tämä rakentaminen, niin kuin totesi yhtä lailla edustaja Korhonen, vaan enemmänkin meillä on avaruustiedettä tämä lupien saanti. Kokonaan kaavoituksien ja lupien saanti on tämmöisille ammattilaisillekin lähes aina aikamoinen viidakko, byrokratian viidakko, erilaisilla säännöksillään. Voitaisiinko näitä lakeja ja niitä ohjeita, mitä me annamme täältä eduskunnasta, antaa selkokielisesti ja myös sitten selkokielisesti tulkita täällä eri tasoilla, niin kuin maankäyttöinsinöörien ja myös rakennushenkilöitten tasolta?

Tässä on ongelmana myös sitten, mitä on ansiokkaasti kyllä meidän asuntoministerimme selvittänytkin ympäristöministeriön kautta, tämä ely-keskusten erilainen tulkinta rakennuspäätöksissä ja siinä asiassa, ja toivon, että myös tämä selvitys tuo sitten eri ely-keskusten päätöksissä tulosta. Eli meillä Suomessa on erilaisia tulkintoja siinä, millä tavalla tulkitaan meidän lainsäädäntöä ja rakentamista. Olen monta kertaa ottanut esille tämän Pirkanmaan-esimerkin: meillä tulee näitten rakennusjärjestyksien kautta — kun ympäristöministeriö ohjaa meidän ely-keskuksia ja sitä kautta ely-keskukset ohjaavat meidän alueen kuntia — tarve, että pitää olla kohta parikymmentä hehtaaria maata Kurussakin, että voit oman omakotitalon sinne rakentaa. Minun mielestäni tämä tyyli... Ja varsinkin jos se on lapsiperhe, niin ei sallita tällaista rakentamista.

Sitten vielä, arvoisa puheenjohtaja, tähän aluepolitiikkaan. Myös tämä ja aluepoliittiset työvälineet nousivat täällä vahvasti esille. Täytyy kyllä hallitusta moittia siitä, että meillä on aika vähän tällä hetkellä aluepoliittisia työkaluja, millä voitaisiin tasapainottaa juuri tätä asiaa, että ihmiset saisivat asua maaseudulla ja myös yrittää ja toimia niitten työpaikkojen puitteissa. Tämänhetkiset hallituksen aluepoliittiset työvälineet ovat MAL, mikä keskittää maakuntien keskuksiin maankäyttöä, aluetta ja liikennettä, kuntarakenneuudistus, sote-uudistus ja muita keskittäviä toimenpiteitä, mitä myös valtion palveluitten osalta on. Siellä ei ole enää edes sitä koheesio- ja kilpailukykyohjelmaa, minkä edustaja Koskinen mainitsi, millä edes jonkun verran kehitettiin maakuntia ja maaseudun alueita. Ja lisäksi tähän samaan soppaan laitetaan se, että maakuntien alueitten omat kehittämismäärärahat on ajettu nolliin. Eli tässä hallitukselle tätä soppaa.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään pidetty paljon erinomaisia asuntopoliittisia puheenvuoroja ja sitten toki myös joitain ei aivan niin erinomaisia. Asuntopolitiikka on melko haastava kokonaisuus monine muuttujineen, mutta yritän muutamia näkökohtia antaa.

Jos katsotaan ensin näitä vallitsevia megatrendejä ylipäätään maailmassa, mutta myös Suomessa, niin kaupungistuminen nousee esiin oikeastaan joka puolella läntistä maailmaa. Tässä huomionarvoista on se, että kaupungistuminen on ihmisten valinta. Keskustan edustaja Timo Korhonen täällä totesikin sen hyvin: ihmisillä pitää olla mahdollisuus valita, asua siellä, missä he haluavat. Mutta toisin kuin edustaja Korhosen puoluetoverit väittivät täällä aikaisemmin, tämä ihmisten valinta ei johdu mistään hallituksen metkuista tai pahoista teoista vaan siitä, että ihmiset hakeutuvat kasvukeskuksiin paremman elintason, työpaikkojen ja paremman elämän ajamana.

Väestönkasvu Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on huimaavaa, Helsingissä suunnilleen 1 prosentti joka vuosi. Tämä tarkoittaa, että yhden vaalikauden aikana Helsinkiin tulee keskisuuri kaupunki, vähän yli Haminan verran, lisää. Tämä taas johtuu maan sisäisestä muuttoliikkeestä, mutta myös toki maahanmuutosta, ja sen lisäksi Helsingissä syntyvyys on varsin korkea.

Kuitenkin kun mietitään asumisen hintaa ja kustannuksia, joista täällä on paljon puhuttu, on huomattava, että hinta määräytyy markkinoilla. Sen lisäksi, että tämä väestönkasvu Helsingissä nostaa asumisen hintaa, niin myös elintason nousu nostaa asumisen hintaa, ja on laskettu, että pelkästään meidän elintasomme kasvu vaatisi Helsingissä rakentamaan noin 3 000 asuntoa vuosittain. Sitten kun siihen päälle laitetaan nämä väestönkasvun lisäävät tekijät, niin päästään noin 5 500:aan. Mutta huomionarvoista on se, että hinta määräytyy markkinoilla, joten loppujen lopuksi merkittävää on vain se, kuinka paljon on kokonaistarjonta ja kuinka paljon kokonaiskysyntä.

Haaste on suuri. Tämä asuntopulan ratkaisu vaatii kaikki mahdolliset toimet. Olen iloisena kuullut, kuinka ministeri Kiuru on todennut, että nyt tahtotila on yhteinen. Kuitenkin on huomattava, että tämä haaste ei ratkea hokkuspokkustempuilla tai yli yön. Yhden vaalikauden aikana, vaikka kaikki tehtäisiin oikein, noin 5 prosenttia asuntokannasta uudistuu, joten tämä on varsin pitkäjänteistä toimintaa, ja tässä suhteessa täytyy todeta, että menneiden hyvien käytäntöjen jatkaminen on varsin perusteltua.

Kunnilla on suuri vastuu. Helsinki on nostanut kaavoitustavoitteita viimemmäksi viime sunnuntaina, ja on selvää, että kaikki alueet, jotka täällä soveltuvat asuntorakentamiseen, tulisi kaavoittaa ja rakentaa. Sen lisäksi on selvää, että kuntien ei pidä soveltaa turhia kaavamääräyksiä, jotka nostavat rakentamisen hintaa, ja näkisin, että myös tontinluovutukset tulisi tehdä vain määräajaksi, ja mikäli rakentaminen ei ala, niin sitten tontti luovutettaisiin jollekulle muulle.

Mutta myös valtiolla on suuri vastuu. Tilanne on tästä näkökulmasta ollut haastava, ja täytyy sanoa, että se ainoa merkittävä toimi, mikä on tehty tässä tuetun asuntotuotannon puolella, on ollut omavastuukorkojen puolitus, eikä tämä ole johtanut — valitettavasti, ministeri Kiuru — yhdenkään uuden asunnon rakentamiseen. Tämä on tarkoittanut lisää kustannuksia valtiolle, mutta hinta—laatu-suhteella mitattuna voi todeta, että tämä ei ole ollut onnistunut asuntopoliittinen toimi.

Mitä valtio siis voisi tehdä? Näen, niin kuin aikaisemminkin jo totesin, että yleishyödyllisyysehtoja olisi tässä suhdannetilanteessa lievennettävä ja luovutusrajoitteita lyhennettävä määräajaksi 40:stä 20 vuoteen. Sen lisäksi tarvittaisiin norminpurkutalkoot, väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta luopuminen, ja sen lisäksi tarvittaisiin pääkaupunkiseudulla maankäytön ohjaus seudulliseksi. Kaikkein helpointa tämä olisi toteuttamalla pääkaupunkiseudun kuntien kuntaliitos.

Joka tapauksessa tarvitaan määrätietoisia toimia. Niitä tarvitaan valtion toimesta, kuntien toimesta, mutta niitä tarvitaan nyt, ja vielä muistutan, että kyse ei isossa kuvassa ole niin paljoa siitä, minkälaisia asuntoja rakennetaan. Kyse on siitä, että ylipäätään rakennetaan, koska kokonaiskysyntä ja kokonaistarjonta ratkaisevat sen, mikä on meidän asumisen hintataso.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka on vaikea laji, jossa on osattava yhdistää monta erilaista tavoitetta. Maan eri osat poikkeavat toisistaan. Helsingin seudulla on ongelmana asumiskustannusten karkaaminen tavallisten työtä tekevien ihmisten tuloihin nähden kohtuuttomaksi. Muualla Suomessa on huomiota kiinnitettävä rakentamisen ja asumisen laatuun ja rakennuskannan kunnon ylläpitämiseen. Kun yhden koon malli ei sovi koko maahan, on hallitusta toisensa jälkeen ja asuntoministeriä toisensa jälkeen helppoa ja halpaa moittia.

Koko opposition yhdistämä välikysymys on tehty kevyen kaavan mukaan. Siihen on koottu moitteita ja murheita, joilla on varsin vähän tekemistä keskenään. Sen enempää kysymyksestä, sen rivien välistä tai sen tehneiden puolueiden aiemmastakaan toiminnasta ei saa aavistustakaan siitä, millä tavoin ongelmia pitäisi ratkaista. Ristiriitaisuus tulee esille vaikkapa tästä. Ylivoimainen valtaosa asumisen suorasta tuesta suuntautuu pääkaupunkiseudulle. Kannattaako keskusta tämän tuen lisäämistä?

Toinen kysymyksen keveyden paljastava kohta liittyy sekin Helsingin seutuun. Välikysymys arvostelee hallitusta asioista, jotka ovat viime kädessä kunnallisessa päätösvallassa. Ei hallitus paljonkaan päätä siitä, mitä Helsinki kaavoittaa, eikä sitä, miten Helsinkiin rakennetaan. (Mikko Savola: Sinipunan päätösvallassa!)

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka on vakava asia, jota ministeri Kiuru on hoitanut parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä saa arvostella, mutta arvostelun pitäisi perustua tosiasioihin ja asiantuntemukseen.

Arvoisa puhemies! Suurimmassa osassa maata asuntopolitiikassa on ennen kaikkea panostettava rakentamisen ja peruskorjaamisen laatuun. Vaikka suomalaiset ovatkin pohjoisen rakentamisen parhaita asiantuntijoita ja työtä tekevät ammatistaan ylpeät ihmiset, on laadussa paljonkin toivomisen varaa. Ratkaisuksi tuskin käy uusien sääntöjen ja määräysten lisääminen. Sen sijaan olisi paikallaan miettiä asunnon ostajien ja muiden asukkaiden oman osallistumisen li-säämistä. Voimassa olevan asuntokauppalain 22 §:ää tulisi tehostaa ottamalla rakennustyötä ostajien lukuun valvovan tarkkailijan määrääminen lähtökohdaksi.

Maankäyttöpolitiikassa on Suomen maakunnallisissa kasvukeskuksissa huolehdittava päätösvallan säilymisestä kunnallisen kansanvallan käsissä. Kaavoittaminen pitää sovittaa yhteen kunnallisen maanhankinnan kanssa. Kaava tuo mukanaan arvonnousua, ja siihen liittyy kunnan velvollisuus suunnitella ja toteuttaa kunnallistekniikkaa. Jos kunta kaavoittaa yksityisessä omistuksessa olevaa maata ja tuo sille kunnallistekniikan, herää tietysti kysymys siitä, kenelle maan arvonnousu kuuluu. Kunnallisen kaavamonopolin ja kunnallisen maanomistuksen yhteensitominen ei ole ainoa ratkaisu, mutta nykyisellään se on yksinkertainen ja varsin toimiva.

Arvoisa puhemies! Suomessa valmistuneiden uusien asuntojen määrä on viimeisimmän tilastotiedon mukaan noin 30 000 vuodessa. Asuntorakentamisen vaikutus kansantuotteeseen ja työllisyyteen on huomattava, ja asuinrakennukset muodostavat huomattavan osan kansallisvarallisuudesta. Asuntojen uudisrakentamisen laatu ja taloudellisuus on sen vuoksi merkittävä yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Tämän lisäksi asuntojen rakentaminen ja kauppa ovat yksilöiden ja perheiden kannalta erittäin tärkeitä. Oma asunto on lähes aina ylivoimaisesti perheen tärkein varallisuuden osa.

Asuntopolitiikan ikuisuusongelmista huolimatta moni asia on varsin hyvässä kunnossa. Suomea ei uhkaa asuntokupla eikä hintojen nousukierre. Ministeri Kiurun ja koko hallituksen työ ansaitsee täyden tuen eduskunnalta.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ehkä koskaan ennen ei ole asuntoministeri pitänyt yhtä monta puheenvuoroa kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon puolesta kuin on tehnyt ministeri Kiuru parin viime vuoden aikana. Mutta se on vaan niin, että pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan tekoja.

Koskaan ennen ei olekaan kohtuuhintainen aravavuokra-asuntotuotanto romahtanut niin vähäiseksi kuin on tapahtunut ministeri Kiurun kaudella. Hallituksen vuokra-asuntopolitiikka onkin täysin epäonnistunut. Nykyinen hallitus on jäänyt asuntopolitiikassa vähemmistön ajaman politiikan vangiksi, ja siksi asuntopolitiikka on epäonnistunut.

Ministeri Kiuru kannattaa asuntopolitiikassa rajoittamispolitiikkaa, kun asuntotuotanto saataisiin käyntiin nimenomaan rajoituksia purkamalla. Onkin ristiriitaista, että todennäköisesti eduskunnan enemmistö kannattaa rajoitusten vähentämistä, mutta hallitus toteuttaa vähemmistön kannattamaa, tuotantoa tuhoavaa rajoituspolitiikkaa.

Olen tämän kuun 5. päivänä tehnyt lakialoitteen kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon turvaamiseksi. Aloitteeni mukaisilla toimilla valtion tukema vuokra-asuntotuotanto saataisiin uudelleen käyntiin ja kasvuun hyvin nopealla aikataululla, eikä se maksa valtiolle mitään. Päinvastoin, työllisyys parantuisi, valtion menot vähenisivät ja verotulot kasvaisivat. Asuntorakennuttajat tietävät, että vuokra-asuminen yleistyy tulevaisuudessa.

Jos valtio haluaa olla mukana tukemassa vuokra-asuntotuotantoa, nykyisiä lakeja on muutettava seuraavasti:

Yleishyödyllisyyssäädöksiä on muutettava siten, että asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitukset olisivat korkeintaan 20 vuotta ja rajoitukset olisivat kohdekohtaisia. Nykyisin jokainen uusi aravalainaehtoinen tai korkotuen piirissä oleva kohde pitkittää aiemminkin rakennettujen saman omistajan kohteiden rajoituksia 40 vuotta. Rajoitukset ovat siten käytännössä ikuisia. Rajoitusmuutoksen myötä vuokra-asuntuotanto lisääntyisi huomattavasti ja myös vanhan asuntokannan jalostaminen tulisi kannattavaksi. Aravalainoitetuille kohteille on myös annettava mahdollisuus käyttää niitä vakuuksina.

Erityisesti pääkaupunkiseudulle uutta vuokra-asuntotuotantoa ei saa toteuttaa suunnittelematta. Vaikka Helsingin seudulla vuokra-asuntoja tuotettaisiin nykyiseen nähden 3 000 asuntoa nykyistä enemmän, asuntotilanne ei paranisi juuri ollenkaan, sillä kysyntä lisääntyy tarjonnan lisääntyessä. Se johtuisi siitä, että maakuntien huonon työllisyystilanteen vuoksi yhä useampi lähtisi pois koti- ja synnyinseudultaan kohti Helsinkiä. Rajusti kasvava asuntotuotanto Helsingissä ei parantaisi edes metropolin tilannetta, vaan alueelle pyrkisi uusia asukkaita enemmän kuin asuntoja tuotetaan.

Valtion eri alueita eriarvoisesti kohtelevaa politiikkaa on muutettava tasapainoiseksi. Siis: valtion eri alueita eriarvoisesti kohtelevaa politiikkaa on muutettava tasapainoisemmaksi. Syksyllä 2011 tein kysymyksen hallitukselle nykyisen aravalainajärjestelmän valtavista ongelmista, mutta yhtään ongelmaa ei ole korjattu. Selvityksiä kyllä on laadittu.

Paavo Lipposen toinen hallitus teki Suvi-Anne Siimeksen esittelystä hallituksen esityksen yleishyödyllisyyslaista. Laki astui voimaan vuonna 2000 ja käytännössä likipitäen pysäytti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisen. Vuonna 2000 voimaan astuneen lain myötä arava-asuntojen rajoitukset ovat muuttuneet käytännössä ikuisiksi.

Valtion tuki on lainajärjestelmän ongelmien vuoksi mennyt päälaelleen. Valtio ei enää tue asukasta, vaan vähävaraiset arava-asukkaat tukevat velkaista valtiota maksamalla valtion tukemasta lainasta markkinakorkoon nähden jopa nelinkertaista korkoa. Siis valtio ei tue asukkaita, vaan köyhät vuokralaiset tukevat valtiota. (Kauko Tuupainen: Pitää paikkansa!)

Valtion vanhojen aravalainojen järjestelmät on yhtenäistettävä ja yksinkertaistettava. Kaikille vanhoille aravalainoille on saatava korkokatto ja yhtenäiset lainaehdot. Nykyinen järjestelmä on johtanut karkeisiin vääristymiin. Korkein aravalainan korko on tällä hetkellä hiukan vaille 8 prosenttia.

Vuosimaksulaina on myös aiheuttanut vääristymiä. Metropolialueilla hyvin toimeentulevat aravayhtiöt ovat saaneet toistuvien vuosimaksujen alentamisen ansiosta alennettua joidenkin lainojen korkoa jopa alle promillen, kun maakunnissa asuntoyhtiöt maksavat korkeinta mahdollista korkoa, sillä ne eivät voi konvertoida lainoja pankkilainaksi ilman kunnan omavelkaista takuuta. Valtion täytetakaus on yksi vaihtoehto, niin että näistä rajusti yli markkinakorkojen olevista koroista voitaisiin päästä eroon.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oppositio jätti välikysymyksen kohtuuhintaisen asumisen turvaamisesta: asia, jonka suhteen tarvitseekin kantaa huolta. Jos asunnottomia on Suomessa noin 8 000, sellaisia ihmisiä, kenellä ei ole kotia pään päällä, se vaatii varmasti tekoja sen suhteen, että kohtuuhintaisia asuntoja löytyy: vuokra-asuntoja, omistusasuntoja. Aion tässä puheenvuorossa hieman käsitellä sitä, mikä vuokra-asumisen kustannuksiin muun muassa johtaa, sekä myöskin sitten hieman maaseudun näkökulmasta rakentamiseen liittyviä asioita.

Herra puhemies! Useaan kertaan tähän vuokra-asumiseen asuntoministerin ja hallituksen suulla on luvattu tehdä parannuksia, mutta niitä tekoja ei toistaiseksi ainakaan riittävästi ole ollut. Sen takia oppositio tämän välikysymyksen joutuikin jättämään.

Me keskustan ryhmänä ja puolueena olemme esittäneet muun muassa sitä, että vuokra-asuntokantaan sidottua pääomaa saataisiin paremmin vapautettua uudistuotantoon. Muun muassa vuosirajahan tässä on tällä hetkellä pitkä: se on 40 vuotta. Meidän mielestämme se pitäisi puolittaa 20 vuoteen ja sitä kautta näitä pääomia vapauttaa nopeammin. Se olisi yksi tällainen keskeinen keino, millä pystyttäisiin tätä kohtuuhintaista asumista parantamaan ja näitä asuntoja tekemään.

Asumiskustannusten nousu on suurta, ja erityisesti tällä hetkellä kustannukset nousevat erittäin suurta tahtia. Väärään suuntaan vieviä te-koja on valitettavasti tälläkin hallituskaudella tullut useita: muun muassa varainsiirtoveron nosto, asuntolainojen korkovähennysoikeuden leikkaukset, korjausavustusten leikkaukset. Energiatodistukset on yksi sellainen asia, joka kustannuksia on lisännyt. Energiatodistus on muuten aivan turha todistus: ei sillä mitään tee muuta kuin se on kustannuksia lisäävä tekijä. Myös rakennusmääräykset ovat sellaisia, jotka kustannuksia nostavat.

Tässä oikeastaan sitä pohdintaa hieman haluaisinkin käydä, kun vuokra-asunnoista puhutaan, näistä rakennusmääräyksistä muun muassa tässä esteettömyydessä, siinä, että pystytään pyörätuolilla menemään jokaisen asunnon kylpyhuoneeseen ja wc-tiloihin. Onko se aivan tarpeellista? Voisiko meillä olla suoraan asuntoja, jotka ovat tätä varten, ja sitten hieman halvemmilla kustannuksilla, pienemmillä kylpyhuoneilla ja wc-tiloilla tehtyjä asuntoja, koska kuitenkin vuokra-asunnoissa on vaihtuvuus jokseenkin nopeaa ja suurta?

Energian hinta on vaikuttava tekijä. Se nostaa myös vuokrien hintoja. Esimerkiksi Seinäjoella kaukolämmön hinta on noussut noin 15 prosenttia. Se johtuu siitä, että energiakustannukset ovat nousseet ja lähinnä turpeen kustannukset ovat nousseet, koska kaukolämpöä ei pystytä tuottamaan niinkään edullisesti, joten kun tähän on tulossa vielä lisää veronkorotuksia, niin se tulee nostamaan pitkällä juoksulla myös vuokrien hintoja.

Mutta, herra puhemies, maaseudun rakentamisesta: Mielestäni enemmän tätä täytyisi saada paikallisen päätäntävallan alle, ely-keskuksilta kunnille. Muun muassa rantarakentamisessa poikkeuslupien saanti pitäisi olla enemmän kuntien päätettävissä oleva asia. Myös kun tuotantorakennuksista, maatalouden tuotantorakennuksista ja niiden ympäristöluvista päätetään, niitä täytyisi paremmin saada käsittelyyn.

Ensinnäkin tällä hetkellä avilla on erittäin hidas käsittelyprosessi, ja näyttää siltä, että asiantuntijoitakaan tähän käsittelyyn ei riittävästi siellä ole, erityisesti maataloustuotantoon liittyviä asiantuntijoita. Paikallisella tasolla varmasti pystyttäisiin paremmin asiantuntijuuden perusteella näitä ympäristölupaprosesseja ratkomaan myöskin. Elikkä avilta enemmän valtaa kunnille tässä asiassa.

Herra puhemies! Maaseudun näkökulmasta aina kun vasara paukkuu, niin se on hyvä asia. Siihen pitäisi pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin. Rakentamista pitää lisätä. Se lisää yrittäjyyttä, se lisää hyvinvointia, se tuo työpaikkoja maaseudulle. Ennen kaikkea näihin ongelmiin, mitä tässä välikysymyksessäkin on esitetty, täytyy pikaisesti löytää ratkaisuja.

Siitä olen tyytyväinen, että oppositiokin on tässä asiassa löytänyt yhteisen sävelen ja tehnyt yhteisen välikysymyksen. Toivottavasti tämä kantaa hedelmää myös jatkossa.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! On erittäin valitettavaa, että oppositiopuolueiden pitää tuon tuostakin herätellä maan hallitusta talvihorroksesta välikysymysten avulla. Meidän on pakko näin toimia, sillä muutoin tärkeät asiat jäävät kokonaan hoitamatta. Tällä kertaa on kyse muun muassa kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin maassa.

Asunnottomia henkilöitä on tällä hetkellä lähes 8 000, joista yli puolet on helsinkiläisiä. Asuntojen puutteesta Helsingissä kertoo sekin, että viime vuoden marraskuussa asuntojonossa oli lähes 27 000 taloutta. Eniten viime vuoden aikana lisääntyi Suomessa nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuus. Alle 25-vuotiaita nuoria oli vailla asuntoa 2 050 ja asunnottomia maahanmuuttajia 1 550.

Julkisuudessa liioitellaan suomalaisten kotitalouksien asuntovelkaantumisen astetta ja määrää. Muissa Pohjoismaissa velkamäärä on vähintään kaksinkertainen kotitalouksien määrään suhteutettuna. Eräs syy tähän on hallituksen aikaansaama asuntojen korkovähennysoikeuden voimakas vähentäminen. Korkovähennyksen pudottaminen 75 prosenttiin ei innosta nuoria ottamaan asuntovelkaa, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, että niin sanottu kovan rahan asuntotuotanto on vähentynyt ja rakennusalan työttömyys lisääntyy jatkuvasti. Työttömänä on tällä hetkellä jo yli 26 000 rakennusmiestä.

Arvoisa puhemies! Ei voi olla oikein eikä kohtuullista, että vuokralaiset tukevat valtiota ylikorkeiden aravalainojen korkojen johdosta. Tämä on tullut tässä jo aikaisemmissakin puheenvuoroissa todettua. Vanhoja aravalainoja on tällä hetkellä 7,5 miljardia euroa, ja niiden keskikorko on lähes 4 prosenttia eli 3,8. Samanaikaisesti normaalien asuntolainojen korko on markkinoilla alle 2 prosenttia eli 1,8. Lähinnä köyhät kansalaiset tukivat valtiota viime vuonna 130 miljoonalla eurolla, mikä summa tuloutettiin valtion kassaan. "Köyhät kyykkyyn" näyttää edelleen olevan kuuden puolueen hallituksen tunnuslause.

Vaasan ammattikoulun opiskelija Hannu Räsälä totesi opinnäytetyössään viime vuonna, että noin puolet Suomen asuinkerrostaloista on hissittömiä. Hissi on välttämätön liikkumis- ja toimintarajoitteisille henkilöille mutta hyödyllinen myös lapsiperheille ja ikääntyville ihmisille. Mahdollistaahan hissi ikääntyneiden kansalaisten asumisen kotona entistä pitempään. Hallitus on hallitusohjelmassaan luvannut edistää hissien rakentamista asuntojen peruskorjausten yhteydessä, mutta olen todennut, että puheet ilman päätöksiä ovat vain sanahelinää. Tämän vuoden talousarviosta poistetut miljoonat on saatava jo ensi vuoden budjettiin, sillä peruskunnat eivät kykene lisäämään omaa osuuttaan hissien rakentamisessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että hallitus on täysin unohtanut, mitä aluepolitiikalla tarkoitetaan, joten kerron sen tässä ja nyt. Aluepolitiikka on harkittua talouspoliittista toimintaa, jonka tarkoitus on vaikuttaa eritasoisten alueiden, kuten kuntien, seutukuntien, maakuntien ja valtion taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Nyrkkisääntönä voin todeta, että oikeanlaatuinen aluepolitiikka tarkoittaa koko maan asuttuna pitämistä ja kansalaisten työllistämistä myös Kehä kolmosen pohjoispuolella.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! "Tarttis tehdä", mutta niin on asia ollut jo vuosikymmeniä. Nämä ongelmat, mitä meillä asuntopolitiikassa on, eivät ole todellakaan syntyneet viime vuosien aikana. Tarvitsisimme asuntopolitiikan uudistuksen, jossa on sekä tähän päivään että tulevaisuuteen liittyviä toimia, joilla saadaan kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto liikkeelle. Tässähän ministeri Kiuru on nostanut kissan pöydälle, ollut asiassa aloitteellinen ja aktiivinen. Toivottavasti nyt sitten muu hallitus huomenna kehysriihessä myöskin tukee niitä esityksiä, joita asuntoministeri on tehnyt.

Uudistuksen keskeisen sisällön tulee koostua ainakin seuraavista elementeistä: On saatava lisää kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Kohtuuhintaisuutta on edistettävä myös olemassa olevassa asuntokannassa. On mahdollistettava pienituloisille asuminen myös pääkaupunkiseudulla.

On kysytty, miksi tätä kaikkea ei ole jo tehty. Tämä hallitus on varannut talousarvioon rahat, mutta rakentajia ei ole ollut. Ei ole ollut myöskään niitä kuntia, jotka olisivat maapolitiikallaan mahdollistaneet rakentamisen aloittamisen. Näihin pullonkauloihin on asuntoministeri nyt puuttumassa ja pitänyt asiaa esillä koko hallituskauden ajan. Myös valtiovarainvaliokunta tämän vuoden talousarviomietinnössään on nostanut lausumana esille sen, että hallituksen on käynnistettävä lisätoimia kohtuuhintaisen valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi.

Nyt onkin saatava asuntorakentamiseen sellaisia toimijoita, jotka rakentavat aidosti omakustannushintaan. Nykyiset yleishyödylliset rakennuttajat eivät ole tähän olleet halukkaita, vaan pitävät 8 prosentin tuottoa pääomalleen liian vähäisenä. Kilpailua on siis saatava lisää. On saatava pieniä yrityksiä, keskisuuria yrityksiä, mutta tarvitaan myös valtion väliintuloa. Tarvitaan sellainen vaikuttava ja pitkän tähtäimen rakentaja, joka todella haluaa pitää ja kykenee pitämään hintoja kurissa. Tässä on esitetty sitä, että Kruunuasunnot voisi toimia tässä. Tämä on hyvä esitys, koska kyllä meidän on katsottava se, että todella voimme kustannukset saada alas.

Julkinen raha pitää käyttää kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen ja tätä varten ottaa siis uusia keinoja. En ymmärrä, miksi halutaan tukea gryndereitä, bisnestä, valtion verotuloilla. Ara-vuokra on noin 12 euroa neliöltä, kun vapaarahoitteisen vuokra-asuntotuotannon vuokra on noin 20 euroa. Tätähän on muun muassa tämä kymmenen vuoden välimalli. Tämä vapaarahoitteinen tuottaa sellaista asumista, että vuokralaiset maksavat jo rakennuttamisen aikana. Toisen kerran vähävaraiset vuokralaiset maksavat sitten asumistuen kautta, eli tämä on aika kallista sosiaalista asuntotuotantoa yhteiskunnalle. Nyt pitäisi todella uskaltaa tehdä se liike, että otetaan valtion rakennuttajayhtiö ja kaikki hyöty, minkä budjetista valtio voi ohjata kohtuuhintaiseen asumiseen, ohjataan asukkaalle eli vuokralaiselle.

Asuntopolitiikka Suomessa on kaiken kaikkiaan ollut ongelmissa jo pitkän aikaa, ja se on syytä perata läpikotaisin. Tarvitaan sitä, että meillä on riittävästi kaikenlaista asuntorakentamista, mutta niin kauan kuin tämä ei toteudu, tarvitaan tämä valtion interventio.

Toki sitten myöskin nämä erityisryhmien asuntoasiat on saatava kuntoon. Siellähän ei ole kysymys siitä, etteikö asuntorakentaminen lähtisi liikkeelle. Kysymys on enemmänkin määrärahojen niukkuudesta, ja tässä olisi mahdollisuutta myös siihen, että eri puolilla Suomea näitä tarvittavia vanhusten asuntoja, opiskelija-asuntoja, mielenterveyskuntoutujien asuntoja ja sitten vammaisryhmien asuntoja saataisiin liikkeelle.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Asuntopula ei koske vain Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua. Pula varsinkin pienistä kohtuuhintaisista asunnoista on huutava myös muualla maassa. Omistusasuntoja saa tänä päivänä maakunnissa kohtuuhinnalla. Silti vuokrat kapuavat pilviin myös Kemissä, Rovaniemellä, Vaasassa ja Seinäjoella. Vaikka asuntojen rakentaminen maksaa vain kymmenesosan siitä, mitä asuntojen rakentaminen maksaa pääkaupunkiseudulla, vuokrat ovat kaksi kolmasosaa siitä, mitä vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla. Ongelmana tässä on hillitön ahneus.

Tämä maa on ajettu tilanteeseen, missä vähävaraiset ja taloudellisiin ongelmiin esimerkiksi työttömyyden takia joutuneet ihmiset ovat toisen luokan kansalaisia. He eivät saa vuokra-asuntoa, koska heidän luottotietonsa ovat menneet. Tällä hetkellä yli 300 000 ihmistä on menettänyt luottotietonsa, ja tämä luku kasvaa joka vuosi. Etenkin nuoret yksinäiset ihmiset ja lapsiperheet ovat kurimuksessa, josta he eivät tahdo päästä irti. Luottotiedot palautuvat kahden vuoden jälkeen siitä, kun viimeinenkin erä rästissä olevasta saatavasta on maksettu.

Näiden ihmisten piinaa lisää se, että Suomessa lyötyä lyödään. Perintätoimistoissa oleva saaminen kasvaa kuin lumipallo, koska ahdinkoon joutuneet kansalaiset joutuvat maksamaan koko koneiston palkan. Useimpiin ulosottoon meneviin saataviin tulee minimissäkin liki 300 euroa lisää yksipuolisen oikeudenkäynnin kuluista. Tämä siksi, että kaikki saatavat eivät ole suoraan ulosottokelpoisia. Varaton ihminen ei ole Suomessa minkään arvoinen, ei edes asunnon arvoinen.

Arvoisa puhemies! Suomessa lämpötilavaihtelut ovat 70 astetta vuositasolla. Täällä ei voi asua savimajassa tai maakuopassa. Suomessa lämmitettävä asunto ei ole ylellisyys, se on välttämättömyys. Silti meillä nukkuu myös ensi yönä 8 000 ihmistä taivasalla. Tämä on kestämätöntä, epäinhimillistä ja raakaa toimintaa sivistysvaltiolta. Meillä kääritään isot voitot ihmisten hädänalaisesta tilasta ja taputellaan pulskia mahoja voiton kiilto silmissä.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi aika tarttua tähän huutavaan vääryyteen. Nyt pitää ihmisille saada inhimillisen hintaisia asuntoja siten, että välistä poistetaan voittoautomaatti ja laitetaan esimerkiksi vuokrakatto. Jos näin tehtäisiin, estettäisiin veromarkkojen valuminen gryndereiden ja asunnoilla keinottelevien taskuun. Jos asuntojen vuokrat saataisiin kohtuuhintaisiksi, ei asumistukia tarvittaisi niin paljon. Siinä olisi oiva keino hallitukselle säästää kuluissa.

Arvoisa puhemies! Myös asumisoikeusasunnot ovat ongelma. Asumisoikeusasunnot ovat ongelma, koska ihmisiltä vaaditaan kynnysraha ikään kuin vakuudeksi siitä, että he ostavat asunnon, jota he eivät oikeasti omista. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että asumisoikeusasujilla ei ole sananvaltaa esimerkiksi talossa tehtäviin remontteihin tai vuokrankorotuksiin. He eivät myöskään näe, mihin talosta kerätyt vuokrat tosiasiallisesti menevät.

Asumisoikeusasuntoja kauppaavat turvaavat toiminnallaan oman lompakkonsa asukkaan kustannuksella. Nimittäin jos asumisoikeustalosta muuttaa joku pois, hän on kolme kuukautta vastuussa vanhasta asunnostaan ja joutuu maksamaan siitä kaikki kulut, jollei tuota asuntoa ole saatu vuokrattua. Jos taas tilalle ei tämänkään jälkeen saada uutta asujaa, maksavat muut asukkaat myös tämän tyhjillään olevan asunnon kulut. Siinä käy lopulta niin, että viimeinen asumisoikeusasuja maksaa kaikkien tyhjillään olevien asuntojen kulut ja loppujen lopuksi, kun hänkin joutuu muuttamaan pois, hän on se, joka sammuttaa viimeisenä valot. Eihän se näin voi olla, vai voiko?

Arvoisa puhemies! Tietooni on tullut myös tapauksia, missä ikääntyvälle väestölle ei anneta asuntoja palveluiden lähistöltä, vaikka siellä olisi kunnan asuntoja. Herääkin kysymys, onko kuntien asuntoviranomaiset velvoitettu säästämään vapaana olevia asuntoja mahdollisia muuttajia tai maahanmuuttajia varten. Miksi uudet muuttajat eivät voi alkuun muuttaa esikaupunkialueelle vähän kauemmas palveluista ja antaa ikääntyvälle väestölle asuntoja palveluiden vierestä? Tämä edesauttaisi ikääntyvien kotona asumista ja ehkäisisi ennen kaikkea laitoksiin siirtymistä. Tämäkin säästäisi pitkällä tähtäyksellä kuntien ja valtion varoja.

Arvoisa puhemies! Meidän velvollisuutemme on pitää huolta kaikista kansalaisista, myös vähäväkisistä. Meidän velvollisuutemme on osoittaa inhimillisyyttä, jotta ihmiset saavat katon päänsä päälle. Bambumajassa ei Suomessa pärjää, ei edes kesällä. Ihan tiedoksi: tänään tulleen tiedon mukaan Suomessa asuu 708 000 ihmistä alle köyhyysrajan. Heidänkin pitäisi saada koti itselleen.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikan ongelmat kärjistyvät nimenomaan Helsingissä. Helsinki pullistelee ja natisee liitoksissaan väestönpaljouttaan. Täällä on kyllä työpaikkoja, mutta tänne muuttaminen on hankalaa ensinnäkin siksi, että täällä ei ole asuntoja, ja toisekseen siksi, että asunnot ovat niin kalliita.

Niin kauan kun asunnoista on pulaa, niin kauan myös hinnat pysyvät ylhäällä. Asuminen ylipäätään pääkaupunkiseudulla on jopa tuplasti kalliimpaa kuin muualla Suomessa. Samankaltaisia ongelmia on havaittavissa kasvukeskuksissa muuallakin Suomessa. Väestö pakkautuu isoihin kaupunkeihin, joissa asuntojen tarve lisääntyy suhteellisesti nopeaa vauhtia.

Arvoisa puhemies! Ennusteiden mukaan Helsingin seudulle muuttaa vuoteen 2050 mennessä 100 000—250 000 uutta ihmistä. Viime vuonna muuttaneita oli 18 000. Näin ollen tänne tulee rakentaa vuosittain 15 000—20 000 uutta asuntoa kymmenien vuosien ajan. Mikäli uutta asuntorakentamista ei saada pikimmiten käyntiin, meille syntyy pääkaupunkiseudulle todellinen asuntokupla ja hinnat karkaavat totaalisesti käsistä.

Nyt olisi taloudellisesti erittäin hyvä aika rakentaa: tarvetta asunnoille on, korot ovat matalalla ja vapaata työvoimaa on. Meillä on tälläkin hetkellä yli 26 000 rakennustyöläistä työttömänä.

Arvoisa puhemies! Kai sitä voisi hallitukselle sanoa, että niin makaa kuin petaa. Teidän istuttamanne keskittämisen siemen itää pääkaupunkiseudulla kuin kytevä pommi. Vuosikymmenten saatossa se tulee vielä räjähtämään käsiin, jos ette nyt pikaisesti ota itseänne niskasta kiinni ja yksinkertaisesti ala rakennuttamaan lisää uusia asuntoja.

Työ- ja koulutuspaikkojen vieminen maakunnista johtaa automaattisesti siihen, että ihmiset muuttavat töiden ja opiskelujen perässä sinne, missä niitä on tarjolla. Kataisen hallituksen päätökset esimerkiksi valtion työpaikkojen sijoittamisista puhuvat karua kieltään. Maakunnilta viedään surutta satoja työpaikkoja nenän edestä ja sijoitetaan tänne Kehä kolmosen sisäpuolelle.

Voitte sitten ihan rauhassa syyttää itseänne autossa istuessanne aamuruuhkassa. Tämä suuruusideologian ihannoiminen ei olekaan niin yksinkertaista kuin luulitte, sillä isoillakin kaupungeilla on ongelmia, todella isoja ongelmia.

Arvoisa puhemies! Hallitus voisi nyt lopettaa asuntopolitiikasta riitelemisen ja yksinkertaisesti patistaa kuntia kaavoittamaan tyhjiä tonttejaan ja pakottaa niitä käyttöönottoon. Valtion tulisi myös osallistua asuntorakentamisen rahoitukseen tukirahojen muodossa. Vuokra-asuntotuotannon vauhdittaminen julkisin varoin tulee nähdä ennen kaikkea investointina tulevaan eikä pelkästään valtion taloutta rasittavana menoeränä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa, että tämä kupla, mikä täällä pääkaupunkiseudulla on, johtaa jo kymmenien vuosien taakse virheelliseen alue- ja talouspolitiikan johtamiseen tässä maassa.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! "Sen koti korjaa, mikä maailmalla rähjääntyy" on vanha sanonta. Ehkä se kuvaa henkistä mielialaa enemmän, mutta ihminen on kokonaisuus. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään hyvinvointivaltiossa asunto-ongelmista tai asunnon puutteesta.

Asunto-ongelma on koko kansantalouden kannalta merkittävä, sosiaalisesti ja elinkeinoelämän kannalta. Tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja maamme työtätekevälle kansalle, lapsiperheille, vanhuksille, opiskelijoille. Kunnat tarvitsevat työntekijöitä, jotka osallistuvat maamme palveluntuotantoon. Myös yritykset tarvitsevat työntekijänsä. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa asumisen kustannukset voivat olla kohtuuttomat. Onko meillä sellaiset markkinavoimat jylläämässä, jotka ahmaisevat loputtomaan kitaansa pienituloisten palkat? Tulen juuri Tehyn tilaisuudesta, jossa pohdittiin sitä, tulisiko Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin maksaa parempaa palkkaa vai rakentaako pienituloisille hoitajille enemmän asuntoja.

Asuminen on osa terveyttä ja hyvinvointia, ja siksi siihen on panostettava. Kohtuullisen hinnan lisäksi on vaadittava konkreettista asumisterveyttä. Meillä on tunnetusti monissa rakennuksissa ja siis myös asunnoissa pahoja sisäilmaongelmia, ja tähän on puututtava laajalla rintamalla alkaen koulutuksesta mutta myös laadunvalvonnasta.

Haluan puhua siksi puurakentamisesta, johon on luvattu panostaa myös hallitusohjelmassa. Meillä on Suomessa vahvaa puurakentamisen osaamista. Puurakenteiset talot ovat tunnetusti sisäilmaltaan terveiksi rakennettuja, eli se osaaminen meillä on, varsinkin hirsitaloissa. Puurakentaminen on myöskin monella tavalla kokonaistaloudellisesti edullisinta. Meillä tulisi lainsäädännöllä tai sen muuttamisella huolehtia siitä, ettei meillä ole mitään turhaa estettä puurakentamiselle vaikkapa kaavoituksessa. Puurakenteiset talot ovat edullisia myös päästökaupan eli hiilitaseen kannalta, sillä puurakentaminen tasapainottaa nimenomaan sen hiilitasapainon laskentaa.

Mutta mikä parasta, puurakenteiset talot ovat kansantalouttamme tukevia. Niistä on myös merkittäväksi vientituotteeksi, ja alihankintaketju, sahat mukaan lukien, pyörittää euroa isänmaan hyväksi. Puuraaka-aineemme saadaan kotimaasta, ei Kiinasta, mutta Kiinaan voidaan sitä viedä. On siis aika tehdä isänmaallista talouspolitiikkaa.

Kohtuuhintainen asuminen on jokaisen oikeus, mutta meillä on välillisiä kustannuksia liikaa myös näillä markkinoilla monessa ketjun osassa. Meillä on myös kaavoituksen esteitä, näköalattomuuttakin, kuten täällä on todettu. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, kyllä, mutta ely-keskukset puuttuvat todella herkästi kuntien päätöksiin valittamalla. Myös maakuntakaavojen merkinnät voivat olla yllättävällä tavalla rajoittavia, jopa siis näköalattomia nekin. Esimerkiksi kotikunnassani Muhoksella aivan taajaman ja palveluiden lähellä kaavamerkintä voi estää rakentamisen palveluitten viereen ja sen paljon puhutun asiointi- ja työssäkäyntialueenkin sisällä. Tein kaavoituksen esteistä hiljattain kirjallisen kysymyksen, johon odottelen vastausta. Kaavoitus nousi yhtenä ongelmana esiin myös aluehallinnon uudistuksen selonteossa, joka on lausuntokierroksella valiokunnissa.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite yhdyskuntarakenteen tiivistämiseksi ei ole hyväksyttävissä. Viimeaikaiset uutiset esimerkiksi metsälakienkin uudistamisesta kertovat siitä, että talouskäyttöä ollaan rajaamassa edelleenkin. Se voi olla puurakentamisen este. Millä ohjeistuksella Suomen luonnonvaroja aiotaan käyttää kansantalouden hyväksi, jos sorateiden varsille ei saa rakentaa, puuta ei pääse korjaamaan eikä luonnonvaroja yleensäkään saa hyödyntää?

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessämme tivataan, miten hallitus aikoo pitää huolta kohtuuhintaisesta asumisesta. Sen turvaaminen pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa, joissa tarjonta on riittämätöntä ja hinnat ovat kohonneet pilviin, on tärkeää, ja ministeri Kiuru lupaakin, että huomisessa kehysriihessä hallitus tulee esittelemään asuntopoliittisia toimia. Niitä odotellessa haluan omassa puheenvuorossani hieman nostaa esiin reuna-alueiden ja kehyskuntien tilannetta.

Kuten välikysymyksessä todetaan, yksi syy kasvukeskusten osin kurjaan asuntotilanteeseen on hallituksen keskittävä politiikka. On selvää, että kun suuri joukko ihmisiä muuttaa keskuksiin joko työn tai palveluiden perässä, markkinat reagoivat kasvavaan kysyntään niin, että asuntojen hinnat ja vuokrat nousevat.

Kasvukeskusten asuntopainetta helpottaaksemme meidän on pidettävä huolta reuna-alueista, jotta kansalaisten ei olisi ikään kuin pakon sanelemana lähdettävä kotiseuduiltaan. Maaseutu autioituu, mutta niin ei ole pakko käydä, ei se ole mikään luonnonlaki. Pitäkäämme koko Suomi asuttuna, se on vanha koeteltu mutta kestävä periaate. Siksi on huolehdittava mahdollisuuksien mukaan, että uusia työpaikkoja syntyy joka puolelle Suomea ja että palvelut eivät tyystin karkaa reuna-alueilta.

Arvoisa puhemies! Muuttoliike maassamme kohdistuu ensisijaisesti Uudellemaalle, ja siellä suurin paine kohdistuu Kehä kolmosen sisäpuoliselle alueelle. Ministeri Kiurun mukaan niin sanotulle metropolialueelle ennakoidaan jopa 300 000 asukkaan lisäystä seuraavien 15 vuoden aikana.

Pääkaupunkiseudun asuntotilanteesta puhuttaessa voidaan katseita kohdistaa myös kehyskuntiin, jotka osaltaan tuovat helpotusta asuntopulaan. Kehyskunnissa asuminen on halvempaa ja väljempää kuin Helsingissä. On sitä paljon puhuttua ja kaivattua elämisen laatua. Tilaa on vielä uusille asunnoille ja asukkaille. Samaan hengenvetoon on tosin lisättävä, että kehyskunnista Helsinkiin suuntautuvia liikenneyhteyksiä on luonnollisesti kehitettävä, jotta kehyskunnissa asuminen muodostuisi useammille varteenotettavaksi vaihtoehdoksi pääkaupungissa asumiselle.

Vielä pari sanaa muodikkaasta metropoliaatteesta, jota hallitus ajaa osana suurta ja härkäpäistä kuntarakenneuudistusta.

Metropoliasiasta valmistui hiljattain esiselvitys, josta haluan nostaa esille yllättävän vähän julkisuudessa esillä olleen yksityiskohdan. Selvitys nimittäin sisältää kehyskuntien näkökulmasta katsottuna suorastaan käsittämättömän ehdotuksen. Esiselvityksessä ehdotetaan, että metropolialueella uudisrakentaminen kiellettäisiin asemakaava-alueiden ulkopuolella. Toisin sanoen haja-asutusalueille ei enää saisi rakentaa. Sehän on vaikeaa monin paikoin jo nyt, mutta kertakaikkinen kielto olisi kerrassaan outo.

Yleisesti ottaen isommat rakennusprojektit on toki järkevää toteuttaa taajamiin tukeutuen, mutta periaatteellisesti vapaassa maassa vapailla kansalaisilla tulee olla vapaus valita, missä he asuvat. Haja-asutusalueille rakentaminen usein tukee kylien elinvoimaisuutta tilanteessa, jossa kouluja ja kauppoja, puhumattakaan muista palveluista, on karannut keskuksiin. Haja-asutusalueen rakentamisen kieltäminen saattaisi sitä paitsi ehkä jopa pahentaa keskusten hintakuplaa, kun asuntomarkkinoiden paine keskittyisi yhä voimakkaammin, joten järki käteen tässäkin asiassa.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen keskittämispolitiikka on erittäin epäonnistunut. Se näkyy muun muassa siinä, että maaseutu tyhjenee. Ei ole tarkoituksenmukaista tunkea kaikkea jo ennestään ahtaaseen pääkaupunkiin, eikä ole viisasta, että suurin osa julkisin varoin autettavista maahanmuuttajista laitetaan juuri pääkaupunkiin.

Siis jos halutaan kohtuuhintaista asumista, mistä on täällä koko ajan puhuttu, meillähän on maaseudulla nyt tyhjillään asuntoja vaikka kuinka paljon, kun se on tyhjennetty tänne kaupunkiin. Miksi ei esimerkiksi maahanmuuttajia voida osoittaa sinne? Siellä on täydet valmiudet ottaa niitä vastaan niissä maaseutuasunnoissa. Koska siellä vanhuksetkin pystyvät asumaan, niin varmasti nuoret miehet pystyvät siellä olemaan, koska ne suurimmaksi osaksi niitä nuoria miehiä ovat, jotka tänne tulevat.

Esimerkiksi vuokra siellä, jos minä menen vuokraamaan omakotitalon, on kuukaudessa 300—400 euroa. Sillä pystyy vuokraamaan yli 100 neliön asunnon meiltäpäin. Ei onnistu muuten Helsingissä. Ja sitten siinä on vielä semmoinenkin etu, että kun siellä ei nyt kukaan asu näissä asunnoissa, ne menevät pilalle, mutta kun ne olisivat asuttuja, ne pysyisivät kunnossa jne. Samoin siellä on tyhjiä kouluja: sinne voi kanssa asuttaa maahanmuuttajia, jos tarvitsee. Jos kerta hirmuinen hätä on esimerkiksi pakolaiseksi lähteä, niin kyllä se varmaan semmoinenkin paikka kelpaa sitten, kun on hengenhätä.

Sitten vielä sen verran Helsingistä, että Helsingissä on tontteja, esimerkiksi Helsingin valtava ratapiha. Onko tutkittu, voidaanko ottaa rakennuskäyttöön esimerkiksi Helsingin Pasilan ratapiha-alue? Vantaan alueelle voitaisiin rakentaa uusi ratapiha-alue metro- ja juna-asemineen, joista on yhteys Helsinkiin. Nyt tarvitaan kiireellisiä päätöksiä tonttitarjonnan lisäämiseksi ja kaavoituksen vauhdittamiseksi.

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi tuolla kun on tuo puisto, siitähän pääsee vaikka Viitasaarelle asti. Kävin katsomassa sitä, Iltalehden toimittaja vei sinne. Kun minä katselin sitä paikkaa jonkin verran tuolla metsissä kulkeneena, niin siinähän oli semmoinen joutomaa-alue, muutama tämmöinen kymmensenttinen laho haapa ja männynkäppyrä. Semmoisen voi hyvin kaavoittaa ja rakentaa siihen asuntoja eikä pitää siinä jollekin koppakuoriaiselle valmiina sitä. Sitä puistoaluetta sitten siellä muualla kyllä riittää vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi New Yorkissa, vaikka siellä on kymmenen kertaa enemmän asukkaita, on paljon pienempi puistoalue, ja kaikki sopivat lenkille sinne. Tuolla kyllä hiihtolenkkiä ja muuta pystyy tekemään.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Asunnottomuus on maassamme moniongelmainen. Lähes 8 000 asunnotonta on suuri haaste voitettavaksi. Lisäksi meillä on homeasunto-ongelma. Home- ja sisäongelmista vaurioituneissa asunnoissa asuu yli 100 000 suomalaista. Tämä on arkea monelle meistä.

Yksin asuntoja rakentamalla asunnottomuutta ei koskaan saada poistettua. Meidän tulee huomioida myös erityistukea tarvitsevan asukkaan tukipalvelut. Erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät menettävät toistuvasti asuntonsa ja päätyvät asunnottomiksi. Heidän asuttamisensa yhteiskunnalliset kustannukset muualla kuin omassa kotonaan ovat mittavat. Tuettua asumista onkin kehitettävä, sillä se on loppujen lopuksi kaikkien etu.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja omistusasuntojen rakentamista tulee kyetä lisäämään. Ongelma ei ole yksin tonttipulassa ja kaavoituksessa. Mikäli kasvukunnissa ei tehdä vuokratalojen rakentamista lisäävää politiikkaa, ei vuokra- ja omistusasuntoja saada riittävästi rakennettua. Miksi emme kunnissa varaisi riittävästi rakennusoikeutta vuokrarakentamiselle? Miksi ei etsitä keinoja osallistua valtion ja kuntien toimesta ei vain rakennuttamiseen vaan jopa rakentamiseen?

Pääkaupunkiseutu kaipaisi kilpailun piristämiseksi yhteiskunnan omistajuutta myös rakennusliiketoiminnassa. Yksi syy vuokra-asuntojen puutteeseen on Helsingin seudun kehyskuntien haluttomuus kaavoittaa vuokra-asumista. Segregoitumisen kustannusten siirtäminen yksin Helsingin seudun vastuulle johtaa aiheestakin kuntarajojen tarkasteluun. Vuokra-asuntojen rakentamisen määrää pitäisi säädellä lailla, mikäli muut keinot eivät toimi.

Arvoisa puhemies! Suomalalaiset yksityishenkilöt ja yritykset omistavat noin 250 000 vuokra-asuntoa. Omistuksen arvo on merkittävä, noin 250 miljardia euroa. Ilman yksityisiä asuntosijoittajia vuokra-asuntomarkkinat eivät toimisi. Tämä on meidän myös syytä muistaa. Koska asuntosijoittaminen on usealle pitkäjänteinen lisäeläkkeen säästämismuoto, tulisi yksityistä asuntosijoittamista kohdella tasapuolisesti esimerkiksi yhtenä säästämismuotona.

Kokonaan toinen asia on ne asuntosijoittajat, jotka käyttävät toisen asunnottomuutta törkeästi hyväkseen. Ei ole tavatonta, että asunnoton joutuu pääkaupunkiseudulla maksamaan alle 30 neliön asunnostaan jopa 1 400 euron kuukausivuokraa. Eräs tuntemani asunnoton henkilö on asunnostaan maksanut kyseistä vuokraa jo vuoden verran. Tai oikeastaan: ei hän vuokraa maksa, vaan veronmaksajat sosiaaliturvan kautta. Onko tämänkaltainen epäeettinen asuntosijoittaminen tullut jäädäkseen, koska asuntopula näyttää tulleen jäädäkseen? Herääkin kysymys, miksi erityisesti Helsingin seudun kunnat suostuvat tämänkaltaiseen, lainausmerkeissä, kiristykseen ja maksavat vuosittain miljoonia euroja näin kalliita vuokria vieläpä ilman kilpailutusta.

Asunnottomuus on ongelma, ja tähän yhtälöön ei myöskään sovi joidenkin kuntien politiikka "myydään vuokra-asunnot sijoittajille rahapulassa". Muutama vuosi sitten Vantaa teki päätöksen myydä reilut 600 vuokra-asuntoa. Asunnot ovat yksiöitä ja pieniä kaksioita. Ensimmäinen erä tästä, reilu 200 asuntoa, on myyty. Toki se tehtiin normaalin kilpailutuksen keinoin. Yllätys, yllätys, kilpailutuksessa ei pärjännyt esimerkiksi Y-Säätiö, joka tuottaa kohtuuhintaista vuokra-asumista. Kilpailutuksen voitti sijoittajaryhmä, joka keräsi pääoman ja osti asunnot. Ei tässä tietenkään mitään pahaa ole, mutta kun tiedetään, mikä se lopputulos tulee olemaan: Määrätty viiden vuoden suoja-aika, jonka aikana vuokria ei saa korottaa edes remonttien tarpeessa, tietenkin johtaa siihen, että sijoittajat odottavat kärsivällisesti viiden vuoden umpeutumista. Voidaankin olla varmoja siitä, että määräajan jälkeen vuokrat kaksin- tai jopa kolminkertaistuvat, koska ne olivat liian matalat.

Arvoisa puhemies! Meidän täytyy niin valtion tasolla kuin myös kuntien tasolla olla vastuullisia päättäjiä ja lisätä kohtuullista vuokra-asumista ja kohtuullista omistusasumista. Muistutankin vielä, että meidän välikysymyksemme, yhteinen välikysymyksemme keskustan kanssa, oli teemaltaan kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen. Miten me sen teemme? Jää nähtäväksi, kuinka vakavasti hallitus ottaa meidän neuvomme varteen.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa asuntojen lisätarve keskittyy pääosin pääkaupunkiseudulle. Asunnottomuudesta kärsivät pahiten ne pääkaupunkiseudun tuhannet asunnottomat, joilla ei ole varaa hankkia omistusasuntoa ja joille kohtuuhintaista vuokra-asuntoa ei ole tarjolla. Suomessa työpaikoista lähes kolmannes on keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Kaikilla näilläkään työntekijöillä ei ole joko mahdollisuutta hankkia omaa asuntoa tai he eivät uskalla asunnon kalleuden vuoksi ottaa tarvittavaa pitkäaikaista velkaa.

Kerron yhden esimerkin. Tapasin nimittäin Kainuusta lähtöisin olevan nuoren sairaanhoitajan, joka kertoi miehensä olevan insinöörinä kansainvälisessä yrityksessä. Hekin olivat päätyneet vuokra-asuntoon juuri sen vuoksi, etteivät uskaltaneet ottaa mielestään liian suurta velkaa kontolleen. Miksi näin on? Miksi pääkaupungissa asunnot ovat yli kaksi kertaa kalliimpia kuin esimerkiksi Oulussa, Kajaanista puhumattakaan, vaikka asiantuntijoiden mukaan rakentamisen kustannukset ilman tonttia ovat nykyisellään samat? Helsingin asuntojen hinnat ovat korkeita jopa Euroopan mittakaavassa. Tässä täytyy olla kyseessä pitkään jatkunut kehityksen vinoutuma, joka lopulta johtaa myös yritysten kilpailukyvyttömyyteen ja palvelujen kallistumiseen. Koska kuitenkin kipein ongelma on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus, täytyy tässä tätä kysymystä lähteä purkamaan tästä näkökulmasta. Ymmärtääkseni rakentaminen Helsingissä toimii ja on kannattavaa, mutta yritykset, jopa yhteiskunnan omistamat rakennuttajat, muun muassa SATO ja VVO, eivät enää panosta tarpeeksi, läheskään tarpeeksi, kohtuuhintaisen vuokra-asunnon rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Asukkaille on pystyttävä tarjoamaan koko asunnontarveskaala aina omistusasunnosta kohtuuhintaiseen vuokra-asuntoon. Toimivat asuntomarkkinat ovat koko Suomen kannalta tärkeä asia. Niistä ovat vastuussa ennen kaikkea kunnat, mutta valtion toimet normituksineen vaikuttavat olennaisesti markkinoiden kehittymiseen. Koska itse uskon markkinoiden voimaan, olen varma, että asiaan löydetään ennemmin tai myöhemmin ratkaisu. Alan kilpailun lisääminen, kielteisten normien purkaminen, kuntien kaavoituksen ja tonttipolitiikan parantaminen ja tuetun asuntotuotannon kannusteiden lisääminen ovat täällä esitettyjä keinoja, jotka varmasti riittävät, jos niitä käytettäisiin.

Arvoisa puhemies! Yhdyn kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheen esityksiin, joissa kannustetaan hallitusta kuuntelemaan alan asiantuntijoita ja kokoamaan kehysriihessä toimenpidepaketti, jossa oikeasti saadaan vauhditettua kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa mahdollisimman nopealla aikataululla. Uskon myös Ara-asunnon rahoitusaikojen lyhentämisen esimerkiksi 20 vuoteen ja asuntopoliittisten tukijärjestelmien purkamisen lisäävän merkittävästi kilpailua ja kiinnostusta kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoon.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Puhumme kohtuuhintaisen asumisen turvaamisesta. Se on keskittynyt aika paljon tänne pääkaupunkiseudulle, missä toki tämä on isoin ongelma, mutta laajentaisin hieman keskustelua koskemaan koko Suomea ja aloitan sen kiinteistöverosta.

Hallitusohjelmassa on mainittu, että kiinteistöveron osuus kuntien verotuloista kasvaa, ja toivotaan jopa näin, että sen suhteellisuus kasvaa. Nyt, kun kuntien menot nousevat joka vuosi vääjäämättä — ja kuka tietää, mitä tässä kuntauudistushärdellissä tapahtuu, kuinka paljon enemmän ne ehkä nousevat tulevaisuudessa vielä — niin se tietää sitä, että kiinteistöverot tulevat nousemaan entisestään. Hallituksen toive siis tulee toteutumaan.

No, koska maamme on laaja, meillä on maaseutua ja keskittämispolitiikka on jo edellistenkin hallitusten aikana ajanut ihmiset maalta kaupunkeihin, niin niiltä maaseudun vanhoilta tiloilta, missä on joku leskirouva tyhjillään olevan navetan kanssa kotonaan, pakotetaan käytännössä muuttamaan kiinteistöveron voimin viimeistään pois sieltä kotoa ja menemään vanhainkoteihin ym. Tämä maaseudulla olevien tyhjien kämppien, asuntojen täyttäminen olisi yksi vaihtoehto, miten saadaan kohtuuhintaista asumista turvattua, ettei kaikkien tarvitse tuppautua niihin kasvukeskuksiin ja siellä lisätä tätä ongelmaa entisestään.

Toinen asia, mikä on ongelmallinen ja haittaa tätä kokonaiskuviota, on rakennuksen energiatodistus. Tämä johtaa siihen, että konsulttipalkkiot lisäävät rakennuskustannuksia, eristämismateriaalit ym. tekniset ratkaisut lisäävät rakennuskustannuksia, ja tämä ei mitenkään helpota sitä, että ne vuokra-asunnot olisivat halvempia ja asuminen olisi kohtuuhintaista. Eli tässä on taas tehty yhdellä näkökannalla, hieman ehkä vihreiden lasien läpi katsottuna, karhunpalvelus tälle kokonaisuudelle, mikä tässä on.

Sitten jos mennään kasvukeskuksiin, niin esimerkkinä Pori voidaan miettiä, minkä kokoisia asuntoja tarvitaan. Tarvitaan jokaisessa paikassa, jokaisessa kasvukeskuksessa riittävä määrä kaiken kokoisia asuntoja elikkä sopivassa suhteessa kysyntään. Ihmetyttää se ajatus, että jokaiseen kerrostaloon tuntuu olevan tapana tehdä se kattohuoneisto, mikä on koko kerroksen kokoinen ökykämppä, ja näitä on sitten tyhjillään. Sama neliömäärä voitaisiin saada paljon järkevämpään käyttöön, kun otettaisiin tämä kysyntä huomioon.

Vielä Porissa, esimerkkinä, kerrostaloja tulee aikamoiset määrät joka puolella. Sinänsä hyvä, että kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta on taattu, mutta sitten jos meillä on jossain keskellä kaupunkia, parhaalla kohdalla oleva tontti — Porin kohdalla oluttehtaan tontti, minkä ministeri Kiuru hyvin tietää — siihen pystyttäisiin rakentamaan paljon järkevämmin koko yhteisöä, Porin kaupunkia, koko Satakuntaa palvelevaa rakennustuotantoa, mutta nyt se lyödään täyteen kerrostaloja, taas niiden ökyhuoneistojen toivossa, ja tämä ei mitenkään palvele tätä kohtuuhintaista asumista, vaan se on nimenomaan tämmöisiä ökypuolen asioita.

Palaan seuraavassa puheessa nimenomaan tähän pääkaupunkiseutuun...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Nytkin saa puhua, kun ei ole enää etukäteen varattu puheenvuoro, jos puhut kaikki.

Puhuja:

Selvä, jatketaan, kiitoksia!

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vaikka suositus on kyllä.

Puhuja:

Eli tässä on puurakentaminen tullut esille monessakin puheenvuorossa. Puurakentaminen on mahdollista ihan kerrostaloihin asti, kun se vain tehdään hyvin, ja siinä kohtaa se edistää myös työllisyyttä. Se on ehdottoman järkevää. Onneksi sekin on siinä hallitusohjelmassa mainittu, ja toivottavasti saatte siihen ihan oikeasti jotain aikaiseksi hallituksen toimesta. Oppositio varmastikin tukee tässä kohtaa hallitusta.

Sitten jos mennään tosiaan miettimään pääkaupunkiseutua ja isoimpia kasvukeskuksia, niin tonttimaa alkaa olemaan aika lailla kortilla. Silloin meidän tarvitsee lisätä rakentamisen korkeutta, ja tämä pääkaupunkiseutukin on kohtuullisen matalaa verrattaessa joihinkin muihin isompiin Euroopan maihin, saati sitten ison lätäkön toiselle puolelle mentäessä. Siinä kohtaa tarvitsee sitten myös muistaa se, että pelastustoimi ja turvallisuus yleensäkin on pidettävä tiiviisti mukana, mutta näissä isommissa kasvukeskuksissa on mentävä leveyden sijasta ylöspäin. Rakentamiskorkeutta on lisättävä.

Siihen tässä koko kokonaisuudessa ei ole varaa kuitenkaan, kenenkään pörssi ei kestä sitä, että nyt rakennetaan rakennus ja vuoden päästä se korjataan, koska rakentamisen laatu on ollut huonoa. Rakentamisen laatuun on kiinnitettävä huomiota peruskorjauksissa, kerrostalouusiotuotannossa, myös omakotitaloissa. Tämä kaikki on taetta sille, että se kokonaisasumiskustannus on sitten kuitenkin halvempaa.

Ja sitten: eivät kaikki voi asua täällä Kampin välittömässä läheisyydessä, vaan tänne on tultava jotenkin laajemmalta säteeltä, ja silloin joukkoliikenne ja muut liikennejärjestelyt ovat se ratkaisu myös kohtuuhintaiseen asumiseen. Eli tullaan takaisin, vaikkakin hieman mutkan kautta, tuohon puheen alkuosaan, joka on siis kiinteistövero. Sitä ei voi nostaa enempää. Se on tasavero ja kohtelee ihmisiä väärin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä puututaan yhteiseen huoleen. Suurin huoli ja suurin ongelmahan on nimenomaan kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon dramaattinen laskeminen meillä Suomessa. Yksin pääkaupunkiseudulla Ara-vuokra-asuntoa jonottaa yli 40 000 kotitaloutta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on pahentunut rajusti viime vuoden lopulla ja viimeisen kahden vuoden aikana. Yksin Helsingissä asuntoa hakee 27 000 ruokakuntaa ja heistä kiireellisessä asunnon tarpeessa on yli 13 000 ihmistä. Kiireellisessä asuntojonossa on lapsia ja alle 25-vuotiaita nuoria yli 8 000. Tilanne tulee pahenemaan pääkaupunkiseudulla entisestään. Lähivuosina reilusti yli 20 000 kohtuuhintaista vuokra-asuntoa häviää, koska valtion rajoitukset niitä kohtaan lakkaavat, ja nyt tarvitaan siis aitoja ja tehokkaita toimia.

Edellisen asuntoministerin Jan Vapaavuoren aikana maassamme otettiin käyttöön esimerkiksi niin sanottu välimallin korkotukilainoitus. Se oli aito ja konkreettinen toimenpide, jolla saatiin aikaan lähes 7 500 uutta vuokra-asuntoa. Näitä välimallin vuokra-asuntoja rakensivat muun muassa työeläke- ja vakuutusyhtiöt, jotka eivät perinteiseen Ara-tuotantoon investoi. Samoina vuosina käynnistyi lisäksi normaaleja Ara-vuokra-asuntoja yhteensä 5 700. Vapaavuoden aikana kahtena vuotena markkinoille valmistui vuokra-asuntoja enemmän kuin pitkään aikaan, kahdessa vuodessa yli 13 000 vuokra-asuntoa, ja nyt tarvittaisiin samanlaisia reippaita toimia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla viime vuonna uusia Ara-asuntoja lähti rakentumaan vain 340. Edellisvuosina, kolmena edellisenä vuotena, joihin tuossa viittasin, määrä oli yli 1 000 asuntoa vuodessa. Muutos on dramaattinen.

Myös Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi on suositellut, että tähän Vapaavuoren käyttöönottamaan välimalliin palattaisiin. Nyt valtion tuki on ohjattu omavastuukoron puolittamiseen, ja tulokset kertovat, että ratkaisu on osoittautunut täydellisen vääräksi, ja kahden viime vuoden aikana vuokra-asuntorakentaminen on romahtanut. Vuokra-asuntojen rakentamisessa tämä välimalli toisi nyt nopeasti uusia vuokra-asuntoja ihmisille ja työtä rakennusalalle. Malli myös tuottaa yhteiskunnalle verotuloja moninkertaisesti käytettyyn tukeen nähden. Tästä vuokra-asuntojen rakentamisen välimallista pitää tehdä mielestäni ratkaisu huomenna hallituksen budjettiriihessä.

Arvoisa puhemies! Kohtuuhintaisen asumisen paras lääke on riittävä asuntotuotanto. Jos asuntoja on Suomessa riittämiin, on hinta myös kohtuullinen. Jos asuntoja on pääkaupunkiseudulla riittämiin, on hinta myös kohtuullinen. Mitä enemmän on tarjontaa, sitä varmemmin myös hinnat pysyvät kohtuullisina, ja tuo välimalli tuo nopeasti lisää tarjontaa myös tänne pääkaupunkiseudulle ja muille kaupunkiseuduille.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan ottaa esille vielä muutamia asioita, joihin minun mielestäni tuon välimallin rahoituksen kanssa kannattaa kiinnittää huomenna ja tulevaisuudessa huomiota.

Ensinnäkin on Rakentamisen normitalkoot, joita on syytä jatkaa. Väestösuojavelvoite on sellainen, että sitä ei varmasti ole perusteltua tässä laajuudessa pitää. Olemme esittäneet, että väestösuojavelvoitteesta voidaan luopua, ja itse henkilökohtaisesti olen valmis myös pohtimaan sitä, tarvitaanko tiiviin asumisen kaupunkiseuduilla kaikille autoille oma parkkipaikka uuden asuinrakennuksen rakentamisessa. Jos se on tiedossa siinä vaiheessa, kun talo rakennetaan, minun mielestäni siitä voisi hyvin myös neuvotella.

Me tarvitsemme myös vauhtia kaavoitukseen, kaavavalituksiin, jotka ovat ongelmaisia täällä pääkaupunkiseudulla mutta myös maaseudulla. Toivon, että näihin kaavavalituksiin, joita usein tehdään ketjutetusti, löytyisi keinoja puuttua. Onko keino sitten se, että valituksissa olisi jonkinlainen kynnysraha, jonka saisi takaisin siinä vaiheessa, jos valitus menee läpi? Jos valitus on aiheeton tai ketjutettu, niin silloin tuo raha jäisi siitä valituksesta korvaukseksi. On vaikea ymmärtää sitä, että on hankkeita, joissa valituksia tehdään ensin maan hankintavaiheessa, sen jälkeen muutamia kaavoitusvaiheessa, sen jälkeen rakennuslupavaiheessa ja mahdollisesti vielä muissakin vaiheissa saman valittajan toimesta. Minun mielestäni silloin emme ole rajoittamassa tärkeää mallia, joka minun mielestäni on oikaisuvaatimuksen tekeminen ja valituksen tekeminen, jos estämme tämäntyyppisen, uskallan sanoa, jopa kiusantekemisen näitten valitusten kautta.

Arvoisa puhemies! Kannustan myös hallitusta linjaamaan mahdollista asuntopolitiikan selontekoa, joka voisi tuoda tähän rakentamiseen pidempää aikajännettä ja suunnitelmallisuutta niin, että ei jokainen hallitus poukkoillen tekisi ratkaisuja siitä, millä tavalla alueita kehitetään ja millä tavalla asuntotuotantoa tuetaan ja edistetään, vaan meillä olisi tällainen pidempi, ehkä kymmenen vuoden tai ainakin yli vaalikauden menevä ohjelma, jota voitaisiin sitten yhdessä jopa parlamentaarisesti pohtia, millä tavalla Suomi kehittyy kaikkien näkökannalta parhaalla tavalla.

Palaan tuossa lopussa vielä muutamalla sanalla sitten maaseutuun, mutta otan sen tuossa hetken päästä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys asuntopolitiikasta ja erityisesti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saannista on aivan aiheellinen, koska hallitus on tässä hyvin selkeästi epäonnistunut. Hallitusohjelmassa luvataan, että Suomessa rakennetaan yli 3 000 vuokra-asuntoa tällä hallituskaudella, ja kuten täällä on monissa puheenvuoroissa kuultu, niin se toteutuu noin 10-prosenttisesti. Hallitusohjelmassa luvattiin myöskin, että tämä tulee alentamaan asuntojen vuokria, mutta kun asuntoja ei ole saatu ja erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntojen kysyntä on kasvanut, niin vuokrat ovat päinvastoin nousseet.

Kun puhutaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista, niin täällä ei missään yhteydessä ole määritelty sitä, mikä on se kohtuuhintaisuus. Asuntotuotannossa on muistettava se, että rakennusvaiheessa rakennusmiesten palkat ja rakennusmateriaalit ovat kutakuinkin ennalta tiedettävissä ja niissä ei suurtakaan liikkumavaraa ole. Se, mihin voidaan vaikuttaa, on tonttien hinnat ja myöskin kaupunkien perimät rakennusoikeuksien hinnat.

Kuten tiedämme, niin hallituksessa istuvat sellaiset puolueet, jotka erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla ovat kuntapäättäjinä. Niiden on vastuu siitä, millaiset ovat tonttien hinnat, onko riittävästi tontteja saatavilla ja mikä on kaupunkien ja kuntien perimä rakennusoikeuden hinta. Toki yritysten voitollakin on merkitystä siinä, miksikä asunnon kokonaishinta muodostuu, mutta kun katsotaan taas rakennusalan yritysten pystyssä pysymistä, niiden kannattavuutta, niin ei tämä yritysten voitto ole kuitenkaan se keskeisin tekijä, joka näitä asuntojen hintoja täällä nostaa.

Suomessa on tällä hetkellä 26 000 työtöntä rakennusalan ammattilaista, ja nämä hallituksen toimet eivät tule antamaan heille kovinkaan suurta valoa tulevaisuuden osalta. Toinen tärkeä henkilölukumäärä on se, että täällä pääkaupunkiseudulla on noin 8 000 asunnotonta henkilöä, jotka ovat vailla asuntoa ja joidenka tilannetta tulisi pikaisesti helpottaa.

Täällä tänään hallituksen puolesta ministeri Kiuru lupasi, että huomenna hallituksen kehysriihessä tullaan päättämään laajasta asuntopoliittisesta uudistuspaketista, jolla tuetaan kasvua ja työllisyyttä asuntopoliittisilla toimenpiteillä. Tätä tässä välikysymyksessä on nimenomaan tänään peräänkuulutettu. Hallitus lupaa, että tämä uudistuspaketti tulee kohdistumaan erityisesti kasvukeskuksiin ja sillä on tarkoitus parantaa työvoiman alueellista liikkuvuutta ja työmarkkinoiden kohtaantoa. Tämä viimeinen lause on olennainen esimerkki siitä, että hallituksella on suuri tahto edelleen keskittää työvoimaa tänne eteläiseen Suomeen. Kyse on siis keskittämispolitiikasta, ja kun otetaan huomioon nämä hallituksen toimet jo tähän mennessä tämän asuntotuotannon edistämiseksi, asuntopulan torjumiseksi, niin tällainen tavoite kun asetetaan, se ei tule todellakaan parantamaan tätä pääkaupunkiseudun tilannetta.

Tällä hallituskaudella on myöskin joko suoraan hallituksen toimesta tehty tai myötävaikutettu selkeästi siihen, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saanti on vaikeutunut. Asuntolainojen korkovähennysoikeutta on karsittu. Varainsiirtoveroa omistusasuntojen kaupoissa on nostettu. Myöskin on leikattu kotitalousvähennystä, jolla on keskeinen vaikutus siihen, miten ihmiset parantavat ja remontoivat asuntoja.

Kunnat ovat kuntien valtionosuuksiin tehtyjen leikkausten johdosta pakotettuja nostamaan kiinteistöveron ylärajoja, ja tällä on siirretty verorasitetta kuntiin ja sitä kautta asunnonhaltijoihin ja asujiin. Myöskin sitten korjausavustusten leikkaaminen ja hissirakentamisen leikkaamiset ovat olleet selkeitä toimenpiteitä, joilla on vaikutettu tämänhetkiseen asuntopolitiikkaan.

Hallituksen toimettomuus tämän asuntotuotannon edistämiseksi on ollut selkeä syy siihen, että tämä välikysymys on tehty, ja siksi täällä keskustan ensimmäisen puheenvuoron pitäjän edustaja Tiilikaisen tekemää sanamuotoa on siinä mielessä helppo kannattaa.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa ei ole pulaa rakennustarvikkeista eikä pääomasta. Kuitenkin asuntojen hinnat ovat nousseet kohtuuttoman korkeiksi pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissamme. Nuorten ja lapsiperheiden on mahdotonta saada kohtuuhintaisia asuntoja. Kun rakentaminen on keskittynyt niin sanotun kovan rahan asuntojen rakentamiseen, näin on käynyt myös meillä Tampereella.

Kaiken kaikkiaan noin miljoona ihmistä joutuu muuttamaan asuntoa vuosittain. Hyvin usein syynä on asunnon kalleus ja epävarmuus työn jatkuvuudesta taikka lomautuksen uhka. Kun-tien tulisi voimakkaasti lisätä omaa asuntotuotantoa, ja kuntien tulisi myös rakentaa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Vuonna 2011 Ara-rahoitteisten asuntohuoneistojen vuokrat nousivat 3,3 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat kohosivat koko maassa keskimäärin 3,5 prosenttia.

Vuokra-asuntojen rakentaminen tulee elvyttää samalla tavoin kuin tehtiin 1940-luvun lopulla, toisin sanoen vuokra-asuntojen rahoitus ja asuntojen vuokraaminen keskitetään julkisen sektorin omistuksessa ja ohjauksessa oleville toimielimille. Tulisiko pienituloisille tarkoitettua aravatuotantomallia ottaa uudelleen käyttöön ja tuen ehtoja tarkistaa vastaamaan nykypäivän vuokralaisen oloja? Maankäytön ja kaavoituksen lupaehtojen tulee olla joustavampia ja sallivampia uudelle lisärakentamiselle. Tällä olisi myös merkittävä työllisyysvaikutus kunnille ja koko rakennusalalle.

Arvoisa puhemies! Meillä on asuntotuotannon vähäisyydestä johtuen 26 000 rakennusmiestä työttömänä. Tämä koskettaa myös koko perhettä. Vuonna 2013 meillä Suomessa ei saisi olla yhtään asunnotonta, mutta vuonna 2012 heitä oli vielä 7 850. Hallituksen tulee paneutua tähän häpeälliseen tilanteeseen viipymättä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on käyty monipuolista ja erittäin tärkeää keskustelua asuntopolitiikasta. Kuten ministerin puheenvuorossa alussa todettiin, asuntopolitiikan vaikeudet, pitkät jonot vuokra-asuntoihin ja asumisen kalleus, kulminoituvat nimenomaan kasvukeskuksissa ja pääkaupunkiseudulla. Pienillä paikkakunnilla asuntoja voi vastaavasti olla tyhjillään.

Alueiden Suomi on rikkaus, kuten täällä on tänään todettu, mutta kyllä meidän on ymmärrettävä, että vaikka asuntopolitiikkaa tarvitaan koko maassa, niin isolla linjalla pitää vastata tämän ajan kysymyksiin rakentamalla asuntoja sinne, missä työpaikatkin luontaisesti syntyvät.

Täällä on kuvattu eri tavoin niitä ongelmia, joita meidän asuntomarkkinoillamme tällä hetkellä on. On ilmeistä, että nykyisellä menolla emme voi jatkaa. Me tarvitsemme ison asuntopoliittisen uudistuksen ja monipuolisia toimia kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämiseksi niin pitkällä kuin lyhyelläkin aikavälillä. Me tarvitsemme lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja tarvitsemme kohtuuhintaisuuden edistämistä jo olemassa olevassa asuntokannassa. Tarvitsemme myös yleishyödyllisiä toimijoita rakennuttamaan vuokra-asuntoja.

Hyvä, että ministeri Kiuru on ollut asiassa aktiivinen. Yksi tärkeä avaus on esimerkiksi käynnistysavustus, jota ministeri jo viime syksynä esitti. Näin parannetaan pieni- ja keskikokoisten toimijoiden edellytyksiä osallistua valtion tukemien vuokra-asuntojen rakentamiseen. Kuten täällä on tullut esiin, huomisessa kehysriihessä esitellään ne toimet, joilla asuntorakentamista vauhditetaan.

Arvoisa puhemies! Asuntomarkkinoiden, kaavoituksen ja rakentamisen toimivuus ovat tänään olleet keskustelun painopisteenä. Vähemmän on puhuttu siitä, miten asukkaita tuetaan asumisen kustannuksissa. On tietysti selvä, että ensisijaisesti asumisen hintaan vaikutetaan asuntopoliittisella yleistuella ja rakentamista koskevilla toimenpiteillä. Mutta ihmiset asuvat niissä kalliissa asunnoissa juuri nyt. Juuri tällä hetkellä he miettivät, miten rahat riittävät vuokranmaksun jälkeen muihin kuluihin. Silloin tarvitaan yksilölliseen tarveharkintaan perustuvaa asumistukea.

Tällä hetkellä asumistukijärjestelmään kuuluu yleinen asumistuki, eläkkeensaajien asumistuki, opiskelijoiden asumislisä ja asevelvollisten asumisavustus. Jokaisessa tuessa määräytymisehdot ovat erilaiset. Tukea maksettiin viime vuonna yli puolelle miljoonalle kotitaloudelle yhteensä noin 1,3 miljardia euroa. Asumistuesta huolimatta tuensaajien asumismenot suhteessa tuloihin ovat jatkuvasti nousseet viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Kuitenkin viime vuoden alussa hallitus toteutti peruspäivärahan ja työmarkkinatuen 100 euron korotuksen, ja tässä yhteydessä myös asumistuen tulorajaa korotettiin 100 eurolla. Tällä erittäin järkevällä perusturvan korotuksella saatiin viimein asumismenojen osuus tuloista kääntymään laskuun.

Hallitus on myös tämän vuoden alussa muuttanut asumistukilakia siten, että pitkäaikaistyöttömän asumistuki tarkistetaan työllistymisen jälkeen uusien tulojen mukaiseksi kuuden kuukauden työssäolon jälkeen. Aiemmin tarkistusaika oli kolme kuukautta. Myös tämä on erinomainen uudistus.

Asumistukeen on suunnitteilla vielä isompi uudistus, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alussa. Tässä uudistuksessa on tarkoitus yksinkertaistaa nykyistä järjestelmää niin, että se perustuu kokonaisvuokraan ja todellisiin asumisen kuluihin, ei hypoteettisiin neliöihin tai taulukkohintoihin. Aiempien kehyslinjausten mukaan uudistus lisää yleisen asumistuen menoja vuositasolla yhteensä 60 miljoonaa euroa, eli tukeen on tulossa parannuksia.

On myös tärkeää ratkoa niitä asumistuen ongelmia, joita syntyy, kun riittämätöntä asumistukea joudutaan paikkaamaan toimeentulotuella. Näitä kysymyksiä on kuvattu hyvin muun muassa Vartiaisen ja Soininvaaran matalapalkkatyöraportissa, joka on varmasti hallituksellakin ainakin ideapaperina käytössä.

Olennaista olisi tehdä asumistuesta eli ensisijaisesta tuesta myös pienipalkkaisten ihmisten tuki. Yleinen asumistuki on tällä hetkellä pitkälle vain työttömien ja yksinhuoltajien järjestelmä. Heitä on tuensaajista noin 80 prosenttia. Kun vielä 1990-luvun alussa tuensaajista 70 prosenttia oli lapsiperheitä, heitä on nyt tällä hetkellä vain noin 34 prosenttia. Vain runsas neljäsosa asumistuen saajista saa palkkatuloa. Riittävä ja toimiva asumistuki auttaisi työttömien työllistymisen lisäksi myös työvoiman saamisessa silloin, kun korkeat asumismenot eivät kannusta työn hakemiseen kasvukeskuksissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ikääntyneistä ja erityisryhmistä, joiden asumiskysymykset ovat tänään myös olleet kiitettävästi esillä:

On tärkeää, että hallitus on sitoutunut purkamaan asteittain kehitysvammaisten laitosasumisen vuoteen 2020 mennessä ja turvaamaan jokaiselle kehitysvammaiselle ihmiselle oikeuden asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa palvelut. Laitosasumisen lakkauttaminen edellyttää, että laitoksista ja lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille on tarjolla korvaavia yksilöllisiä palveluja. Se tarkoittaa esteetöntä asumista, asumispalveluita ja tavallisia lähipalveluita, joihin on esteetön ja turvallinen käynti.

Samanlaista esteettömyyttä tarvitsemme myös ikäihmisten asumiseen. Toivon, ettei Normitalkoiden nimissä lähdetä tinkimään hissirakentamisesta eikä kylpyhuoneiden mitoituksista ym. Nämä asiat eivät ole mitään marginaalikysymyksiä, vaan koskettavat yhä suurempaa osaa suomalaisista ihmisistä. Toivottavasti ne hyvän ikääntymisen kautta tulevat koskettamaan myös aivan jokaista meistä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Pitkäaikais-asunnottomuuteen on löydyttävä kestävät ratkaisut, ja mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten ihmisten asuminen pitää järjestää ihmisarvoisella tavalla.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluan ottaa esille tuon maaseudun, joka minulle on läheistä. Tässä tietysti isoimmat paineet ovat luonnollisesti näillä vahvasti kasvavilla alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla ja muilla kaupunkiseuduilla, mutta kohtuuhintaisessa asumisessa on myös omia vaivoja maaseututyyppisessä asumisessa.

Toivon, että tässä maassa tulevaisuudessakin myös maaseudulla on mahdollista asua. Hieman huolestuneena seurailin sitä keskustelua, jota käytiin muun muassa Uudenmaan rakentamisen ohjaamisesta vahvemmin taajamiin. Kyllä minä pidän arvokkaana sitä, että tässä maassa tulevaisuudessakin ylläpidetään eläviä kyliä, ja niissä erinomaisena keinona ovat myös kyläkaavat. Uskon, että näillä keinoilla meillä on tulevaisuudessa mahdollisuus myös turvata palveluita näillä alueilla aiempaa paremmin.

Arvoisa puhemies! Toivoisin myös siihen hivenen helpotuksia, että myös rantarakentamista voitaisiin helpottaa. Siellä olisi paljon taloja ja rakennuksia, jotka olisivat käytettävissä myös vakituisina asuntoina, mutta poikkeuslupien saaminen kunnilta ja erityisesti elyiltä on erittäin hankalaa, ja näihin toivoisin tulevaisuudessa muutoksia. Se, että loma-asuntoja voitaisiin muuttaa vakituisiksi asunnoiksi, toisi myös kyliin vireyttä ja pitäisi meidän maaseutuakin tulevaisuudessa elävänä.

Toivon, että sen työn edessä, jota tehdään muun muassa nyt pääkaupunkiseudun asuntopulan ratkaisemiseksi, ei unohdeta sitä, että meillä on omia rakentamisen haasteita myös maaseudulla, yhtenä siellä esimerkiksi jätehuolto ja jätevesi, puhtaan veden ratkaisut, ja näitä pitää koko ajan pitää tässä rinnalla esillä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmoitan tässä puheeni aluksi yhtyväni välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan, edustaja Tiilikaisen täällä esittämiin näkemyksiin. Siinä puheessa on monta erittäin vakavasti otettavaa asiaa. Toistan tuon listan asioista, joiden kohdalla hallitus on vakavasti vahingoittanut järkevän asuntopolitiikan toteuttamista.

Hallitus on nostanut kiinteistöveroa. Hallitus on nostanut varainsiirtoveroa. Hallitus on karsinut asuntolainojen korkovähennysoikeutta. Hallitus on leikannut rajusti korjausavustuksia. Lämmitystapamuutoksiin ei enää anneta lainkaan rahaa. Hallitus on asettanut vuokranantajille ja asunnon myyjille velvollisuuden hankkia kallis laskennallinen energiatodistus, joka itsessään ei vielä johda energiansäästöön. Hallituksen säästötoimenpiteet ovat kohdistuneet myös hissirakentamiseen. Hallitus on leikannut kotitalousvähennystä. Hallitus on leikannut opiskelupaikkoja sieltä, missä asuminen on edullisinta, ja lisännyt opiskelijapaikkoja sinne, missä asuminen on kaikkein kalleinta.

Lisäksi kiinnitän vielä huomiota siihen kohtaan, jossa Tiilikainen kertoi Sipilän kakkarasta, nimittäin siihen sisältyy monta yhteiskuntapolitiikkaa tasapainottavaa asiaa, ja itse asiassa se on juuri järkevän asuntopolitiikan perusta.

Tuossa viimeisessä kohdassa viitattiin noihin opiskelijapaikkoihin elikkä juuri tähän keskittämispolitiikkaan ja siihen, kuinka hallitus sitä toteuttamalla vie elämän edellytykset hankaliksi tai suorastaan mahdottomiksi monilta keskusten ulkopuolisilta alueilta, ja ihmisten on tällöin muutettava niille alueille, joissa on pysyvä asuntopula ja tästä johtuvat korkeat hinnat sekä vuokrissa että myöskin omistusasuntojen kohdalla.

Juuri asuntopolitiikan kohdalla on kyse yhteiskunnan kokonaisuudesta. Keskittämispolitiikka on johtanut siihen, että asunnosta on tullut sijoituskohde. Kodista on alkanut tulla pääomaa, eikä suinkaan se ole keskeisesti sellainen arvo, josta kertoivat aikaisemmat arvot, kun kodin seinällä oli ryijy, jossa luki "Rakkaus on kodin onni". Siis tämä arvo kodin kohdalla on muuttunut rahaksi, euroiksi. Siitä on tullut sijoituskohde, jopa keinottelun kohde. Nyt onni ei kylläkään asu välttämättä siellä, missä euroarvo nousee, onneksi, vaan se muodostuu muista tekijöistä, mutta tämä kuvastaa sitä arvomuutosta, mikä yhteiskunnassa on tapahtunut, ja on itse asiassa yksi keskeinen tekijä tässä hankalassa asuntotilanteessa, mikä Suomessa on.

Asunto on yhtäältä muodostunut siis sijoituskohteeksi. Toisaalta sen arvo laskee koko ajan, kun kysyntä vähenee. Tämäkin on nähty, että tietyissä kunnissa asuntoja on poltettu, kun niihin ei ole saatu enää asukkaita asumaan. Tällainen yhteiskuntakehitys ei ole tervettä. Siksi keskusta kiinnittää tässäkin välikysymyksessä huomiota aluepolitiikkaan, jolla turvataan hajautettu yhteiskuntarakenne. Meillä on Suomessa siihen mahdollisuudet. Kyse on vain poliittisesta tahdosta. On se nimittäin merkillinen asia, että maaseutualueitten kaavoitus suorastaan estää järkevän rakentamisen niin kuin suomalaiset esimerkiksi haluaisivat, rantojen läheisyyteen.

Asun itse yli 500 kilometriä pitkän Tornion-Muonionjoen rannalla paikassa, josta on 100 metriä suurin piirtein jokeen. Mutta on hyvin todennäköistä, että elleivät esi-isäni olisi siihen rakentaneet taloa 1800-luvun alussa, niin en saisi siihen rakennuslupaa enää tänä aikana. Tämä kaavoituspolitiikka on yksi merkittävä tekijä myöskin maaseudun asumisen kohdalla. Tässä sitten asian toinen puoli on se, kun tässä viitattiin aikaisemmin tämmöiseen luontaiseen työpaikkojen muodostamiseen, että nyt käykin yllättäen niin, että Pohjois- ja Itä-Suomessa on kuntia, joissa esimerkiksi avataan uusia kaivoksia. Ensimmäinen ongelma, mihin törmätään, on siellä asuntopolitiikka. Meillä puuttuu mekanismeja, joilla me voisimme vastata nopeasti tällaisiin yhteiskuntarakenteen muutoksiin. Esimerkiksi Aran rahoituksesta suuntautuu varsin pieni osa maaseutukohteisiin, Lappiin ja Itä-Suomeen.

Kun edustaja Heinonen tässä puhui tästä maaseuturakentamisesta, niin nyt on kyllä sillä tavalla, että hallituksen on tehtävä tässä jotakin. Eivät tässä toiveet auta. Tiedän hyvin esimerkiksi Uudellamaalla — Myrskylässä kerran kävin — miten kipeä kysymys se on, kun siellä ihan yrittäjä, joka työllistää siellä, sanoi, että hän ei saa asunnolleen lupaa tähän kuntaan, hänen täytyy muuttaa tästä muualle, vaikka hän ei haluaisi näitä työpaikkoja täältä viedä pois.

Sitten toinen asia, arvoisa puhemies: Suomessa on — tässä on jo mainittu useampaan kertaan — liki 8 000 yksinäistä asunnotonta ihmistä ja yli 400 perhettä, joilla ei ole asuntoa. Tämä on mielestäni täysin käsittämätön asia, mitenkä tässä maassa, joka on luonnonolosuhteiltaan tällainen kuin on, voidaan tällainen asia hyväksyä. Ihmisyyden kunnioitus edellyttää, että asunnottomuus voitetaan, ja se voitetaan, jos siihen on tahtoa. Ihmettelen, miten hallituksen vasemmisto ja kristilliset voivat sietää tällaista tilannetta.

Tulin tänne eduskuntaan kuusi vuotta sitten ja takarivin taavina tutustuin Ilkka Taipaleeseen, joka silloin piti takarivin taavien yhdistystä ja elävöitti monella tavalla uusien edustajien elämää. Silloin tutustuin myöskin hänen keskeisimpään ohjelmaansa. Ne olivat köyhät ja ennen muuta yksinäiset miehet, jotka olivat juuri tätä asunnottomien suomalaisten murheellisinta ryhmää, yhteiskunnan unohtamia. Kun Ilkka Taipale on jäänyt pois eduskunnasta, niin en ole demareitten rivistä kuullut kenenkään tähän mennessä nostavan tätä kysymystä edes keskusteluun, ja hallituksen konkreettisista toimistahan se on kokonaan puuttunut. En ole kuullut ministeri Kiurunkaan tähän asiaan edes viittaavan.

On pakko tässä yhteydessä sanoa, että sivistysvaltio tunnetaan siitä, että se ei jätä heikoimmassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä heitteille. Köyhän asialla oleminen on tässä asuntopoliittisessa keskustelussa sitä, että päätetään ratkaista tämä asunnottomien ongelma. Ensiksi siitä tietysti on edes keskusteltava ja nostettava se tärkeälle sijalle agendalla ja sen jälkeen ratkaistava. Ihmisyys suorastaan vaatii tätä. Se on merkillistä, että varsin konservatiivisena yhteisönä pidetty katolinen kirkko on nyt paavinsa johdolla nostanut köyhät framille. Näin on tehtävä myös politiikassa.

Tämä on erikoinen tilanne, historiallinen tilanne Euroopassa. Me pelastamme pankkeja, me olemme huolissamme sijoittajien rahoista, me pelastamme valtioita, mutta mihinkä unohtuu ihminen? Pahimmassa tapauksessa hän on taivasalla, kylmissä olosuhteissa. Systeemejä pelastaessamme me emme kuitenkaan saa jättää ihmistä unohduksiin ja täysin kohtuuttomaan tilanteeseen. Tästä on kysymys syvimmältään tässä asuntopoliittisessa keskustelussa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Suomen asuntopolitiikan ongelmien yksi keskeisin aiheuttaja on ollut se, että meillä ei ole ollut viime aikoina riittävän vahvaa ja tasapainoista aluekehityksen tekemisen halua, tahtoa, siellä puolella. Sen sijaan meillä on ollut vahva keskittämisen tahtotila. Tämä asetelma on vain vahvistunut ja voimistunut tämän hallituksen aikana, ja siitä on erittäin lyhyessä ajassa, parissa vuodessa, tullut erittäin merkittävä este monella tavalla, varsinkin maaseudulla, rakentamisen osalta, yrittämisen osalta ja sitä kautta koko Suomen voimavarojen käyttämisen, hyödyntämisen osalta.

Ollaan ajauduttu tilanteeseen, että meillä toisaalla maassa jatkuvasti asumisen hinta kallistuu jopa sietämättömälle tasolle tavallisten suomalaisten työtätekevien perheiden osalta ja toisaalla maassa meillä asuntojen hinnat ja arvot ja samaten kiinteistöjen arvot alenevat alenemistaan. Tämä on seurausta siitä yhdestä asiasta, jolla aloitin, elikkä aluekehityksen puutteesta ja harjoitetusta keskittämispolitiikasta.

Puhemies! Suomalaiset haluavat yhä enemmän, iso joukko suomalaisia haluaa, asua maaseudulla. Täällä ministeri Kiuru totesi omassa puheenvuorossaan, että yhteiskunnan ei pidä määritellä eikä valita, missä ihmiset saavat asua, vaan he saavat itse päättää oman asuinpaikkansa. Tämä on kaunis ajatus, mutta valitettavasti se vain ei ole tänä päivänä enää totta. Todellisuudessa yhteiskunta rajoittaa asumisen valintamahdollisuuksia merkittävällä tavalla, ja yksi niistä on äsken mainittu aluekehitys ja aluepolitiikan puute. Toinen on se, että asetetaan jatkuvasti uusia rajoitteita haja-asutusalueilla, kaavojen ulkopuolella tapahtuvalle rakentamiselle — tämä mielestäni täysin perusteettomasti. Ja tämä on yksi kulmakivi myöskin tässä keskustan välikysymyskeskustelussa. Miksi me emme halua hyödyntää niitä voimavaroja, joita meillä maaseutu tarjoaa?

Meillä myös asutaan erittäin paljon jo nyt hyvin varustelluissa, rakennustasoltaan täysin vakituisia asuntoja vastaavissa olosuhteissa, kesäasunnoilla, osa-aika-asunnoilla, loma-asunnoilla, miksi niitä nyt sitten halutaan nimittää, vaikkapa kakkoskodeiksi. Kuitenkaan monen henkilön kohdalla, jotka haluaisivat muuttaa vakituiseksi asunnokseen tämän täysin kaikki säädökset täyttävän kotinsa — kakkoskotinsa tai ykköskotinsa, miten päin vain — se ei ole mahdollista.

Tämä on mielestäni täydellisen vanhakantainen ajattelutapa. Se oli perusteltua varmasti siihen aikaan, kun rakennustekniikka ja nuo rakennukset, lomarakennukset, olivat varustukseltaan toisenlaisia. Nyt eivät enää ole, ja sen vuoksi tämä jaottelu on syytä myöskin uudistaa. Samalla kun sitä uudistetaan, samalla myöskin vahvistetaan maaseutualueiden, maaseutukuntien verotulopohjaa ja sitä, että siellä elinkeinotoiminta, palvelurakenne pystytään luontevalla tavalla ylläpitämään ja sitä kehittämään. Jollei tätä tehdä, ihmiset siellä joka tapauksessa asuvat — ja sitä ei voi kukaan onneksi määritellä, että ei saisi asua — mutta pitävät kirjansa jossakin aivan muualla, ja maaseutu jää nuolemaan näppejään. Siksi on tarpeen uudistaa ja muuttaa tämä nykyinen toimintatapa.

Samoin mitä ihmeellisimpiä perusteita on rakentamisen esteille maaseuduille asetettu. Lupapolitiikka varsinkin liikerakentamisen osalta, maatalouden rakentamisen osalta on mennyt ihan mahdottomuuksiin. Kahden vuoden lupaprosessit jo pelkän ympäristöluvan osalta eivät ole tätä päivää, eivät lainkaan. Tämä osaltaan myöskin syö sitä yrittämisen intoa, investoinnin intoa, jota me maaseudulla myöskin vahvasti näemme. Näitä jarruja pitää saada pois päältä.

Samoin ei omakotirakentamista estetä sillä, että tontti ei ole kevyen liikenteen väylän ympärillä tai ei ole kaava-alueella. Jos sitä pidetään esteenä kodin rakentamiselle, näin ei voi olla. Siksi me tarvitsemme vahvempaa ja tasapainoisempaa aluekehityspolitiikkaa ja keskittämisen selkeästi pienempää osuutta kuin mitä se tämän hallituksen aikana on ollut.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä rakennus- ja asumiskeskustelussa on vielä pari asiaa, mitä en ole kuullut, että olisi käsitelty.

Tähän tukipolitiikkaan pikkaisen viitattiin jo asumisen suhteen, mutta se on yleensäkin sidoksissa omaisuuteen. Jos jollakin on omistusasunto, niin käytännössä se estää tuet, vaikka se tuen tarve olisi hetkellinenkin, jolloin on pakko pärjätäkseen elämässä myydä se asunto, ja silloin, jos on pakko, ei se hinta välttämättä ole sen mukainen kuin sen pitäisi olla. Ja saadaan sitten mimmoinen hinta tahansa, se kasvattaa kuitenkin sitten tarvetta vuokra-asunnoille, elikkä tämän koko tukipolitiikan perusteet pitäisi ottaa myös asumisen kannalta uudelleen tarkasteluun.

Ja toinen asia, mistä on sitten tullut minulle yhteydenottoja liittyen kiinteistöveron nousuun ja sitten kiinteistön tai asunnon perusparantamiseen ja korjaamiseen: Kun korjaamisen jälkeen arvo nousee, niin kiinteistövero nousee. Jos ei siitä saada sitten taas vähennyksiä, niin minulle on esitetty kysymyksiä, kannattaako tätä edes kuitilla sitten tehdä ja ilmoittaa mihinkään. Eli tämä harmaan talouden keskustelu, mitä hallitus nyt harrastelee, pitäisi ottaa tältäkin kantilta huomioon, että tämä on ehkä mennyt jopa päälaelleen.

Arvoisa puhemies, tarvitseeko tulla pönttöön, vai jatkanko vielä hetken?

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Jos puhut vielä pitkään.

Puhuja:

En minä pitkään.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

No, puhu lyhyesti.

Puhuja:

Joo, kiitos. — Tämä keskustelu alkoi siitä, että kysyttiin perussuomalaisten vaihtoehtoa, (Timo Heinonen: Ei ole kuulunut!) ja hallitus ilmoitti, että huomenna saatte meidän vaihtoehtomme. No, on sitä nyt odotettu jo hyvinkin pitkään, niin että hyvä, että se tulee edes nyt tässä vaiheessa. Meidänkin vaihtoehtomme kyllä tulee, mutta tämä on ollut ilmiselvästi esillä joka ikisessä keskustelussa: hallituksella ei ole omia vaihtoehtoja, ja se silmänkääntötempulla kiinnittää huomion muihin toimijoihin. Tämä on pikkaisen tämmöistä kaksinaismoralistista juttua.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti korjaan äsken käyttämässäni puheessa erään kohdan. Nimittäin kymmenen vuotta sitten tulimme Ilkka Taipaleen kanssa tänne takarivin taaveiksi.

Toinen asia, jonka lyhyesti vain vielä kiteytän: Tällä maaseuturakentamisella ja tällä esimerkiksi pääkaupunkiseudun asuntopulalla on juuri se liittymäkohta, että elleivät ihmiset saa kaavoituksen kautta niitä rakennuslupia maaseudulle edes Uudellamaalla, niin totta kai he ajautuvat sitten näihin keskuksiin. Maaseuturakentamisen kohdalla ongelma ei ole se, että rakennetaan liian paljon, vaan se, että rakennetaan liian vähän. Siellä on tilaa juuri niillä paikoilla, joille suomalaiset haluavat sen talonsa rakentaa, jär-vien ja jokien rannoilla vaikka kuinka paljon. Ongelma on se, että sinne ei saada rakennuslupia. Tätä minä en voi ymmärtää, miten tähän on päädytty tässä maassa. Maaseudulle rakennetaan liian vähän, ei liian paljon.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: kun edustaja Jalonen arvosteli hallitusta siitä, että (Ari Jalosen välihuuto) toimia ei ole esitelty hallituksen toimesta, ne esitellään huomenna.

Toisaalta ihmettelin sitä, että edustaja Jalonen ja perussuomalaiset ovat täällä keskustelussa tuoneet esille, että he kertovat sitten viikkojen päästä omat keinonsa. Kun te aikanaan ette halunneet lähteä hallitukseen, vaikka Suomen kansa teidät sinne äänesti suurella vaalivoitolla, te ette halunneet vastuuta lähteä kantamaan, te jäitte mieluummin huutelemaan puskista, niin nyt todella ihmettelen sitä, että kun teillä olisi ollut tänään erinomainen paikka välikysymyskeskustelussa esitellä omat toimenne siihen, millä tavalla Helsingissä ei ole asuntopulaa, Helsingissä ei ole asunnottomia, maaseudulla kaikki saavat asua rantatonteilla, niin te ette sitä tee. Te vain ilmoitatte, että me kerromme sitten joskus. Kyllä teidän politiikkanne on hyvin vaihtoehdotonta.

Te ette kerro minkäänlaista vaihtoehtoa, mutta onneksi tämä meidän hallituksemme huomenna linjaa tätä, ja kokoomus on esittänyt sinne hyvät ja konkreettiset toimenpiteet. Toivon itse, että nyt, kun tämä välikysymyskeskustelu päättyy, huomenna ne askeleet otetaan sen eteen, että viime kaudellakin totutut ja tutut ja tuloksekkaat hyvät keinot otetaan jälleen käyttöön.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Onpa hyvä, että edustaja Heinonen nosti tämän perussuomalaisten asian, minkä takia ei olla hallituksessa. Me olisimme silloin joutuneet kääntämään takkimme aivan täysin EU-politiikassa. (Timo Heinosen välihuuto) Koska edustaja Heinonen on nyt hallituspuolueen jäsen, niin ehkäpä te osaatte vastata siihen, että kun nyt kevätpäiväntasauksen hengessä muuttolinnut tulevat ja kevät tulee, niin missä on Suomen suunnitelma siihen, että euro ja EU kaatuvat. Kyproshan tässä on nyt ilmoittanut, että tämmöistä on mahdollista tapahtua ihan lähitulevaisuudessa. Me olemme tätä suunnitelmaa tivanneet monesti, ja te olette sanoneet, että suunnitelmia on mutta ei niitä nyt tässä kohtaa jne., kierrelleet hyvinkin kaarevasti asian ympärillä.

Mutta siellä on jo Välimeren rannalla kova nuorisotyöttömyys ja varmasti tulee pahenemaan, koska tässä suuressa myllerryksessä, minkä nyt Kypros ilmeisesti laukaisee, kukaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Tämä liittyy myös tähän välikysymyskeskusteluun. Silloin meidän asuntotarve lisääntyy, kun sieltä muuttolinnun lailla tulee väkeä sitten, nuorisotyöttömyys lisääntyy Suomessa entisestään.

Elikkä onko edustaja Heinosella nyt tiedossa, onko Suomella tämmöistä suunnitelmaa euron ja EU:n kaatumisesta kenties tämän asuntopolitiikan hengessä?

Keskustelu päättyi.