3) Laki kiinteistöverolain 13 a §:n
muuttamisesta
Reino Ojala /sd (esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten otsikosta ilmenee, lakialoite
liittyy kiinteistöverolain 13 a §:ään. Tämä on
pykälä, joka kiinteistöveron säätämisen jälkeen
on tähän lakiin lisätty.
Aloitteella on kaksi allekirjoittajaa. Lisäkseni ed.
Rossi on sen allekirjoittanut. Se johtuu siitä, että vuonna
93 hän on tehnyt ensimmäisen vastaavaan asiaan
liittyvän lisäysesityksen tähän
lakiin. Silloin siinä oli 112 allekirjoittajaa, joista edelleen
eduskunnassa on 26 edustajaa. Yksi silloinen allekirjoittaja on
tällä hetkellä tasavallan presidenttinä,
yksi puhemiehenä ja yksi varapuhemiehenä sekä neljä ministerinä.
Tämä koskee asiaa, että kansalaisjärjestöjen omistamista
yleishyödyllisessä käytössä olevista yhdistys-
ja seurantaloista saisi vapautuksen kiinteistöverosta.
Matkan varrella tähän lakiin on tehty muutoksia,
haluttu täsmentää. Siihen on lain säätämisen
jälkeen lisätty tämä 13 a §,
joka sisältää säännökset
yhdistys- ja seurantalon veroprosentista. Sen mukaan kunnanvaltuusto
voi määrätä maamiesseuran, nuorisoseuran
ja työväenyhdistyksen kiinteistöveroprosentin
0,20:tä alemmaksi, jos rakennus on pääasiallisesti
yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä.
Tämä yleishyödyllisyys sitten katsotaan
joka kerta erikseen yhdistyksen toiminnan perusteella.
Tässä 13 a §:ssä on yleisesti
nähty kahden tyyppisiä ongelmia. Laissa on tarkoin
määritelty, keiden omistamiin taloihin säännös
soveltuu. Säännöstä ei sovelleta
esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen ja yhdistysten tai
urheiluseurojen omistamiin taloihin, sanoo valtiovarainvaliokunta
mietinnössään vuonna 96. Siten säännös
kattaa vain osan tuloverolain 22 §:ssä määritellystä yleishyödyllisen
yhteisön käsitteestä. Valiokunnan mielestä asiaa
tuli täsmentää, ja niin valiokunta myöskin
teki ja täsmennettiin niin, että pykälällä tarkoitetaan
kaikkia yleishyödyllisiä yhteisöjä,
että ne saatetaan keskenään samaan asemaan.
Näin asiaa elettiin.
Sen jälkeen täällä vuonna
98 käydyssä keskustelussa todettiin, että vieläkään
kaikki uskonnolliset yhdyskunnat eivät ole samassa asemassa,
ja silloin lakia edelleen täsmennettiin ja silloin kuviteltiin,
että asia tuli sillä kuntoon. Niin ei kuitenkaan
ollut. On kuntia, joissa kaksi vastaavanlaista uskonnollista yhdistystä,
uskonlahkoa, on saanut erilaisen kohtelun kiinteistöverossa.
Esimerkiksi helluntaiseurakunta on voinut saada vapautuksen kiinteistöverosta
mutta Jehovan todistajien vastaavanlainen talo ei ole sitä saanut.
Tässä on totta kai kysymys verotuksen oikeudenmukaisuudesta,
ja sen takia tähän on kiinnitetty huomiota.
Tein tästä syksyllä kirjallisen kysymyksen,
johon valtiovarainministeriö kyllä antoi perusteellisen
ja perustellunkin vastauksen. Vastauksesta kuitenkin ilmenee, että he
eivät olleet aivan täysin selvillä siitä käytännöstä,
joka Suomen kunnissa tällä hetkellä tältä osin
on. Sen takia asiaa tulee edelleen täsmentää.
Kun tätä käsiteltiin vuonna 98 täällä eduskunnassa,
kaikki tässä salissa käytetyt puheenvuorot lähtivät
siitä ajatuksesta, että silloisella muutoksella
asia tulee kuntoon ja kaikkia uskonnollisiakin yhdyskuntia kosketellaan
samalla tavalla. Samoin edustajat valtiovarainvaliokunnassa olivat samaa
mieltä.
Nyt on todettu, että epäkohta on edelleen
olemassa ja se johtuu verolain 22 §:n tulkinnasta, jossa
on lähdetty siitä, että kohdellaan eri
tavalla uskonnonvapauslain ja eri tavalla yhdistyslain perusteella
rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, ja näin
ei voi olla. Sen vuoksi tämä aloite on nyt tehty
ja lähtee siitä, että tänne
lakiin tehdään siinä kaikille jaetussa
esityksessä oleva merkintä, että "kunnanvaltuusto
voi määrätä uskonnonvapauslain
nojalla rekisteröityneen uskontokunnan ja tuloverolain
22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen
yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosentin edellä säädettyä
alhaisemmaksi,
jos kiinteistöllä sijaitseva rakennus on pääasiassa
yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä.
Tässä pykälässä tarkoitetun
kiinteistön kiinteistöveroprosentiksi voidaan
määrätä myös 0,00".
Herra puhemies! Yleishyödyllistä toimintaa on
monenlaista, enkä ole kuullut kenenkään
väittävän, että näistä uskonnollisista
yhdyskunnista joku ei tekisi yleishyödyllistä toimintaa.
Minä itse kuulun valtionkirkkoon, seurakuntaan, ja silloin
kun tarvitsen apua, menen työväenyhdistyksen kokoukseen,
mutta on huomattavan paljon ihmisiä, jotka menevät
näihin erilaisiin seurakuntiin ja saavat sieltä helpotusta,
apua omaan oloonsa. Jos se ei ole yhteiskunnallista toimintaa, mikä sitten
on? Sen vuoksi, arvoisa puhemies, toivon, että valtiovarainvaliokunta
käsittelee tämän aloitteen tosissaan
ja ryhtyy siinä ehdotettuihin toimenpiteisiin.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kyseinen lakialoite on ihan asiallinen ja
perusteltu. Kunnanvaltuustot ja kunnanhallitukset kireän kuntatalouden
aikana joutuvat pitämään kiinteistöverotkin
maksimissaan, ja saattaa olla, että paineita tähän
tulee vielä jatkossa kohdistumaan entistä enemmän,
joten silloin on hyvin ikävä, jos yleishyödyllisessä käytössä olevia
kiinteistöjä joudutaan verottamaan kovinkin ankarasti.
Toivon, että tämä aloite synnyttää asiallisen
keskustelun ja johtaa siihen päätökseen,
mitä aloitteella on haluttu tehdä.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Otin ed. Reino Ojalalta tukiopetusta,
kun pidin aika hämmästyttävänä sitä,
että tilanne voi olla näinkin tuoreen lainsäädännön
osalta tällainen. Tässä on ilmeisesti
käynyt vähän samalla tavoin kuin hallintovaliokunnalle
ja eduskunnalle aikoinaan hautaustoimilain yhteydessä.
Minä en ymmärrä lainkaan sitä,
että kun Suomen perustuslain mukaan puhutaan uskonnonvapauslaista ja
sen perusteella rekisteröidyistä uskonnollisista
yhdyskunnista, ne voidaan asettaa verotuskäytännössä erilaiseen
asemaan. Tämä on minun mielestäni aika
ongelmallinen ja hälyttävä viesti, mitä ed.
Ojala totesi. Toivoisin kyllä, että vaikka edustaja-aloitteisiin
valiokunnat suhtautuvat sangen nihkeästi, tämä valtiovarainvaliokunnassa vietäisiin
lävitse taikka sitten, jos hallituspuolueet haluavat pitää niin
tiukasti kiinni siitä, että kaikkien pitää olla
hallituksen esityksiä, että se viesti menisi,
että sitten hallitus tekee tämän suuntaisen
esityksen, koska minun mielestäni kyllä lainsäädännön
pitää olla suhteessa perustuslakiin sillä tavoin,
että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Näinhän
sanoo myöskin perustuslain 6 §.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Näyttää siltä,
että tämä kiinteistöverokysymys tältä osin
on yhä aika sekava ja käytäntö kunnissa
vaihtelee, ja on silloin tietysti tarpeen lainsäädäntöä selventää.
Tähän ed. Ojala aloitteellaan pyrkii. On ihan
paikallaan, että tämä asia otetaan näin
esille ja selvitetään. Meillä on kaksi
eri uskonnollista kirkkokuntaa, joilla on verotusoikeus ja oikeus
yhteisöveroon, yhteisöveron tuottoon. Tässä lakialoitteessa
käsitellään muita kuin niitä,
joilla tämä verotusoikeus ja yhteisövero-oikeus
on. Tällöin tietysti tuo, mitä ed. Vistbacka puhui
yhdenvertaisuudesta, tulee vielä vähän
uuteen näkökulmaan ajatellen perustuslain lähtökohtia,
mutta tilanne on tällaiseksi melko pitkälle vakiintunut.
Meillä näitä uskonnonvapauslain mukaan
järjestäytyneitä uskontokuntia lienee
parikymmentä. Sen lisäksi on vielä yhdistyslain
mukaan rekisteröityneitä yhdistyksiä,
jotka ovat tosiasiassa uskonnollisia järjestöjä.
Näiden välillä on tämä ero
tämän tulkinnan mukaan. Tällä lainmuutoksella
saataisiin nämä tasavertaiseen asemaan mutta ei
vielä kyllä sitä, että evankelisluterilainen
ja ortodoksinen kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat olisivat
samassa asemassa. Ne eivät ole eivätkä ole
näillä näkymin pääsemässäkään.
Kaikki, niin kuin ed. Ojalakin totesi, uskonnolliset yhdyskunnat
tekevät, osa aika mittavaakin, sosiaalista työtä,
diakonia- ja lähetystyötä, kehitysyhteistyötä jne.
Siinä mielessä tämän yhdenvertaisen
kohtelun olisi tietysti oltava kaiken osalta tavoitteena.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Kun kiinteistöverolakia vuonna
1998 muutettiin tässä salissa, se oli kirjattu
siihen muotoon, että ei oltu aivan varmoja, tuleeko tämä koskemaan myöskin
uskonnollisia yhdyskuntia. Sen takia muun muassa itse korostin monessa
puheenvuorossa, mikä on lainsäätäjän
tahto. Viittasin siihen, mitä verojaoston puheenjohtaja
Kimmo Sasi oli puheenvuorossaan lausunut, viittasin siihen, mitä ed.
Pekkarinen oli puheenvuorossaan lausunut, ja muistini mukaan viittasin
myöskin siihen, mitä ed. Uotila, joka oli myöskin
verojaoston jäsen, oli puheenvuorossaan lausunut. Kaikki
verojaoston jäsenet puolueista riippumatta totesivat, että lain
tarkoitus, pykälän tarkoitus, on se, että laki
koskee myöskin uskonnollisia yhdyskuntia tai vapaaseurakuntia.
Se johti siihen, että Verohallitus antoi ohjeet siitä,
että uskonnollisille yhdyskunnille ei määrätä kiinteistöveroa,
jos kunta on niin päättänyt. Siis kuntahan
päättää, mikä on kiinteistöveroprosentti
asunnosta ja siitä ja tästä jne. Kunta
ei voi harkita niin, että se myöntäisi
vapauden tälle yhdyskunnalle tai tuolle yhdistykselle,
vaan kaikkia on käsiteltävä samalla lailla.
Kun Verohallituksesta meni kirje, että lainsäätäjän
tahto on, että se koskee myöskin uskonnollisia
yhdyskuntia, niin silloin se koski myöskin valtionkirkkoa. Silloin
kunnissa pelästyttiin, että hyvänen aika, nyt
menetetään paljon veroa, kun valtionkirkko ei
maksa kiinteistöveroa, ei rukoushuoneista, ei seurakuntataloista,
ei mistään. Se johti taas siihen, että meni
uusi kirje verohallinnolta kentälle, jossa sanottiin, että tämän
pykälän piiriin ei lueta uskonnollisia yhdyskuntia.
No, mikä on uskonnollinen yhdyskunta? Uskonnollinen
yhdyskunta on sellainen, joka on rekisteröity uskonnonvapauslain
mukaan. Mutta meillä, jos ajatellaan näitä vapaaseurakuntia,
esimerkiksi helluntaiseurakunnat ovat yleensä yhdistysrekisterissä.
Vapaakirkko on uskonnonvapauslain mukaan rekisteröity,
niin kuin todennäköisesti myöskin Jehovan
todistajat. Tämä on johtanut siihen, että kunnassa
voi olla helluntailiikkeen omistama rukoushuone, jota ei voi verottaa,
ja sitten voi olla esimerkiksi Jehovan todistajien rukoushuone,
joka liike on uskonnonvapauslain mukaan rekisteröity eikä kuulu
näin ollen nollaluokkaan. Siellä voi olla vapaaseurakunnan
rukoushuone, joka liike on myöskin uskonnonvapauslain mukaan
rekisteröity eikä pääse lain
piiriin.
Eli ihan niin kuin tässä on aikaisemmin todettu,
laki on johtanut siihen, että tulkintaa ei tunneta, ei
tunneta kyllä kunnissa, ei tunneta niinkään kaikissa
veropiireissä, ja sen takia asia vaatii kyllä täsmennystä.
Minä olen edelleen täysin vakuuttunut siitä,
että lainsäätäjän tahto
ei ollut se, että korttelissa a sijaitsevalle helluntailiikkeen rukoushuoneelle
määrätään nollavero
ja naapurikorttelissa olevalle vapaaseurakunnan rukoushuoneelle
tai Jehovan todistajien tai mormonien kiinteistölle tulee
kiinteistövero. Ei varmastikaan tämä ole
lainsäätäjän tahto, mutta tämä on käytäntö tänä päivänä,
kun lakia pitää tulkita niin kuin Verohallitus
on ohjeita antanut. Tästä syystä ed.
Reino Ojalan tekemä lakialoite on erittäin tarpeellinen
ja pitäisi hyväksyä yksimielisesti. Se poistaisi
kaikki nämä ongelmat, jotka kentällä tällä hetkellä vallitsevat.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä kuin
ed. Kallis juuri oli. Tästä asiasta käytiin
sellaisessa valiokunnassa keskustelua aikoinaan, jolle se itse substanssin
puolelta ei kuulu, mutta käytiin keskustelu näistä periaatteista.
Keskustelu käytiin hallintovaliokunnassa silloin, kun 90-luvulla siellä olin,
kun oli uskonnonvapauslait käsittelyssä. Taisipa
olla ed. Kankaanniemikin samaan aikaan valiokunnan jäsen,
jos muistelen oikein.
Silloin käytiin juuri läpi se, että kun
meillä on tässä suhteessa hyvin edistyksellinen
lainsäädäntö maailmanlaajuisestikin,
pitää katsoa, että sen soveltaminen käytäntöön,
niin kuin tässä, siis kiinteistöveropuolella,
tapahtuu loogisesti, järkevästi ja oikeudenmukaisesti,
että ei synny sellaista tilannetta, minkä ed.
Kallis äsken juuri kuvasi.
Keskustelu päättyy.