1) Hallituksen esitys laiksi vuokra-asuntojen korkotukilainalla
rahoitettujen asuntojen vapautumisesta käyttörajoituksista
Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, kuitenkin täältä edestä,
totean, että ympäristövaliokunta on käsitellyt
yksimielisesti hallituksen esityksen laiksi vuokra-asuntojen korkotukilainalla
rahoitettujen asuntojen vapauttamisen käyttörajoituksista.
(Hälinää — Puhemies koputtaa)
Nythän koko joukko asunto- ja asumiseen liittyvää lainsäädäntöä on
ollut uudistuksessa johtuen osittain perustuslain vaatimuksista,
joka vaatii asetustasoisten säädösten,
mikäli ne liittyvät ihmisten oikeuksiin, nostamista
lakiin, mikä on tietysti hyvä asia ja perustuslain
keskeinen kohta. Tässä nimenomaisessa kohdassa
ja laissa valiokunta, niin kuin todettu, yksimielisesti totesi, että hallituksen
esitys sinänsä on hyvä, mutta me olemme
viime aikoina nimenomaan viestittäneet hallitukselle siitä,
että asumista koskeva lainsäädäntö,
erityisesti vuokra-asuntojen tuottamiseen liittyvä lainsäädäntö,
pitäisi saada enemmän yksiin kansiin. Nyt on kysymys
tilkkutäkistä, jota on vuosien aikana, kun on
ollut pula vuokra-asunnoista, säädetty ja tätä täkkiä tehty,
ja samalla on syntynyt tällainen varsin monitahoinen, monimuotoinen
... (Hälinää)
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Anteeksi, ed. Tiusanen. Tämä hälinä on
sietämätöntä, tämä on kerta
kaikkiaan mahdotonta, ja tämä istunto keskeytetään,
ellei edustajien kesken toimita tavalla, jota perustuslaki edustajilta
edellyttää. Minä todella pyydän,
että edustajat keskittyvät nyt tähän
täysistuntotyöskentelyyn. Täysistunnon
ulkopuoliset asiat hoidetaan tämän istuntosalin
ulkopuolella. Tämä täysistunto todella
keskeytetään, ellei saliin löydy järjestystä.
Kiitos, arvoisa puhemies. — Niin, on syntynyt tilkkutäkin
kaltainen kudelma hyvin monentyyppisestä lainsäädännöstä,
jolla kaikella on pyritty useimmiten hyvään asiaan,
esimerkiksi siihen, että saadaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.
Nyt kun korkotaso on muuttunut ja ihmiset ovat yhä enemmän
myöskin hankkineet omistusasuntoja, tämän
lainsäädännön sisällöltä on
tavallaan mennyt pohja osittain pois. Sen takia hallitus on tuonut
jatkuvasti uudistuksia. Ne ovat osauudistuksia. Varmaankin olisi
järkevää päästä yhtenäiseen
yhteen lainsäädäntöön,
joka pitäisi sisällään aika
tavalla haasteellisen kysymyksen eli sen, miten vuokra-asuntoja
todellakin kohtuuhinnalla tuotetaan tässä maassa,
niin että myös pienituloiset ihmiset voivat asua
esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, jossa vuokrataso on
todella kova, jolloinka keskituloisten ihmisten asuminen täällä on
jo hankalaa.
Tällaista viestiä on välitetty, että tuotaisiin ikään
kuin asuntolainsäädäntöön
kokonaisuudistuksen tyyppistä näkökantaa,
tuollaista yhtenäistä asian tarkastelua, joka
sitten olisi valmis ja lainsäädäntö myöskin
ottamaan vastuun silloin, jos korkotaso taas tulevaisuudessa nousee.
Näin ollen tämä tilanne, joka nyt on,
että on niin matala korkotaso, ei toki ole ikuisuuskysymys,
se voi muuttua.
Mutta näillä sanoilla, arvoisa puhemies, nyt vielä,
kun sali on todella hiljainen, haluaisin todeta, että yksi
kohta tässä on hallituksen esityksestä yksimielisesti
muutettu eli 5 §, jota on selvennetty.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva lakimuutos koskien
osaomistusasuntojen vapauttamista rajoituksista on hyvä ja
kannatettava. Nykyisillä työmarkkinoilla ihmisten on
usein pakko muuttaa työn perässä paikkakunnalta
toiselle. Yhteiskunta on muuttunut, ja ihmisten elämäntilanteet
muuttuvat nopeasti; ei voida vaatia sitoutumista kymmeneksi, puhumattakaan
kahdeksikymmeneksi, vuodeksi yhteen asuntoon. Osaomistusasuntojen
myynti voi olla usein vaikeaa, ja lakimuutos parantaa näissä asunnoissa
asujien tilannetta. Käytäntö on myös osoittanut,
että enemmistöosuuden omistajilla ei ole kiinnostusta
pitää huolta asunnoista ja asumisviihtyvyys niissä laskee.
Kuitenkin kaksikymmentä vuotta on liian pitkä aika,
sinänsä sinä aikana pitäisi
jo tehdä monenlaisia remontteja.
Lakimuutos ei kuitenkaan kohtele ihmisiä täysin
tasapuolisesti. Vähemmistöosuuden omistaja eli
asukas voi ostaa asunnon nopeutetusti ainoastaan silloin, kun enemmistöomistaja
ja pankki sen hyväksyvät. Olisin halunnut, että olisi
luotu järjestelmä, jossa kaikilla osaomistusasuntojen asukkailla
olisi mahdollisuus halutessaan ostaa asunto itselleen viiden vuoden
jälkeen.
Arvoisa puhemies! Toivon, että hallitus tuo eduskunnalle
pitemmälle viedyn lakimuutoksen, jolla turvattaisiin kaikille
osaomistusasuntojen asukkaille mahdollisuus asuntonsa ostoon.
Pia Viitanen /sd:
Herra puhemies! Heti alkuun täytyy todeta, jos joku
katsoo tarkkaan tätä meidän ympäristövaliokuntamme
mietintöä, että tässä on
sellainen pieni työtapaturma sattunut oman puolueeni edustajille,
että tässä ei ole yhtäkään
Sdp:n edustajaa allekirjoittajien joukossa. Se ei tarkoita sitä,
ettemmekö olisi mukana, vaan erilaisten yhteensattumien
johdosta jokaisella meistä oli erittäin laillinen
ja hyvä syy juuri siitä kokouksesta olla pois
ja näin tästä saattaa saada hieman vääristyneen
kuvan siitä. Emme ole boikotoineet mitenkään,
vaan päinvastoin takana ollaan.
Minun mielestäni on hyvä, että tässä yhteydessä olemme
valiokunnassa korostaneet tämän yhtenäisemmän
lainsäädännön tarvetta. Tämä on hieman
tilkkutäkkiä, on monia erilaisia pieniä tukimuotoja,
joita vuosien varrella on rakennettu, muutettu jnp. Tämä tietenkin
on kohta yhtä sekavaa kuin sosiaalilainsäädäntökin,
ellei ole sitä jo.
Noin muuten yleisesti tähän sosiaaliseen asuntotuotantoon,
mihin tämäkin laki liittyy, ja Ara-tuotantoon
liittyy tietenkin tänä päivänä aika
paljonkin muutoshaasteita. Tiedämme, että tämä tuotanto,
uustuotanto, jota tulevaisuudessakin tarvitaan, on lähtenyt
liikkeelle viime vuosina vähenevässä määrin.
Oikeastaan tällä hetkellähän
pääsääntöisesti se
uustuotanto, mitä Arasta lähtee, on ainakin noin
puoliksi tätä uutta erityisryhmien avustusta ja
sitä tuotantoa. Siellähän on aika isojakin
haasteita sitten tulevaisuuden osalta muun muassa siinä,
mitä tulevaisuudessa on sosiaalinen asuntotuotanto. Painopistettä tietenkin
siirretään myös korjaus- ja perusparannukseen,
esteettömyyteen ja ikääntyvien ihmisten asuntotarpeeseen
vastaamiseen. Nämä ovat tietenkin tärkeitä muutostrendejä,
jotka on huomattava tässäkin yhteydessä,
kun teemme asuntolainsäädäntöä.
Mutta, puhemies, täältä, kun en nyt
korokkeella ole, totean vain lopuksi, että mukana olemme huolimatta
tästä omituisesta tapaturmasta.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä myöskin kannatan henkilökohtaisesti
tällaisen asuntolainsäädännön
yhteenkokoamista. Meillä on hyvä esimerkki koululainsäädännöstä, joka
on selkeyttänyt meidän lainsäädäntötyötämme,
tuonut siihen johdonmukaisuutta ja tuonut esimerkiksi mahdollisuuden
entistä enemmän vaikuttaa niihin alan asioihin
nimenomaan poliittisesti. Tällä hetkellä meillä on
niin paljon asuntolainsäädäntöä,
niin pirstaloitunutta ja eri aikoina koottua, että olisi
syytä laittaa tällainen hanke käyntiin
pikapuoliin, viimeistään seuraavalla vaalikaudella.
Tämä on myöskin sosialidemokraattien
tulevissa puolueohjelmissa mukana.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kaikki tiedämme, että asunto
ja työ ovat kaikilla keskeisimmät edellytykset
elämiselle. Halusin muutaman sanan sanoa asuntotuotannosta
ja tästä esityksestä, mikä on
ympäristövaliokunnan kautta tullut.
Meillä asuntorakentaminen on, kaikki tiedämme
sen, hyvin pitkän ketjun lopputulos. Tuohon ketjuun ja
lopputulokseen, sen onnistumiseen, vaikuttavat monet eri tahot:
valtio, kunnat, rahoittajat, rakennuttajat, rakentajat, yksityiset
ihmiset jne. Jotta tuo lopputulos olisi sitten asunnon ostajan ja
rakentajan kannalta onnistunut, se edellyttää,
että nämä kaikki vaiheet onnistuvat ja kaikki
osaavat hommansa; yhteistulos on silloin onnistunut. Valtio vaikuttaa
lainsäädäntöön, niin kuin
tässäkin tapauksessa, rahoitukseen, se vaikuttaa
kaavoitukseen lainsäädännöllä ja
moneen, moneen muuhun asiaan. Kunnat ovat hyvin keskeisessä asemassa,
kun ne suunnittelevat asuntotuotantoaan, kaavoitus- ja maapolitiikkaansa,
määrittelevät tariffit, päättävät,
missä järjestyksessä alueita suunnitellaan,
rakennetaan jnp.
Hyvin keskeiseksi ja monta kertaa vaikeaksi asiaksi on muodostunut
se, että rahoitusjärjestelyt ovat yksityisen ihmisen,
jopa rakennuttajan ja rakentajan kannalta aivan tarpeettoman monimutkaiset.
Lainoitusjärjestelmä on tässä maassa muodostunut
sellaiseksi, että kunnissa tarvitaan jo aivan huippuasiantuntijaorganisaatio,
jotta he osaavat neuvoa yksityistä kansalaista, rakentajaa,
niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin oman asuntonsa rahojen hankkimisessa.
Tämä on tieteenala, joka on aivan liian monimutkainen;
pitäisi keinolla millä hyvänsä puuttua
ja mahdollisimman nopeasti asiaan niin, että se yksinkertaistuisi.
Siitäkin huolimatta, että tämä aiheuttaa
valtion päässä, Aran puolella, Valtiokonttoriin
jnp., ja jopa kuntiin hankaluuksia vanhojen asioitten osalta, jossain
vaiheessa pitäisi tämä monimutkaisuuden
kehittyminen viheltää poikki ja yksinkertaistaa
asiaa huomattavasti.
Tässä mielessä on hyvä tämä valiokunnan
lisäys täällä lopussa: "Valiokunta
toteaa tässä yhteydessä, että arava-
ja korkotukilainsäädäntö muodostaa
varsin vaikeaselkoisen kokonaisuuden siksi, että samanaikaisesti
on voimassa eri aikoina lainoitettuihin asuntoihin kohdistuvia järjestelyjä eri
ehdoin, kun vanhoja sopimuksia ei ole mahdollista tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä
muuttaa
tai kumota. Valiokunta katsoo, että tulevaisuudessa on
selkeämmin pyrittävä sellaisiin lainsäädäntöratkaisuihin,
joissa tuloksena olisi mahdollisimman yksinkertainen ja ymmärrettävä järjestelmä."
Tämä on viesti nyt kaikille asiaan vaikuttaville
tahoille ja valmistelijoille, että tähän
pitäisi paneutua ja rohkeasti, koska tämä on
yksityisen asunnonhankkijan etu.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä nyt on edellä kauhisteltu
tämän järjestelmän vaikeaselkoisuutta,
toisaalta on puhuttu yksityisestä asumisesta, toisaalta
arava-asumisesta ja aravarakentamisesta. Olen kuitenkin asiaa jonkin
verran harrastaneena sitä mieltä, että vaikka aravalainsäädäntö toki
on monipolvista ja monimutkaistakin, niin ei se nyt niin vaikeaa
ole. Kun ne henkilöt, joitten siihen viran tai työn
puolesta pitää paneutua, tekevät sen
kunnolla, ottavat selvää, mitä niissä laeissa
oikein on säädetty, niin kyllä se homma
nyt kohtuullisen helposti sujuu. Ei se nyt tietenkään
tarkoita sitä, etteikö sitä voisi tehdä yksinkertaisemmaksi,
ja näin varmaan pitää tehdäkin,
mutta en kyllä itse ole voinut mitenkään
kokea, että se olisi vaikeuttanut järkevien päätösten
tekemistä. Järkevien päätösten
tekemistä vaikeuttaa se, jos ei haluta tehdä järkeviä päätöksiä.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle haluan todeta sen tästä asuntolainsäädännön
kokoamishankkeesta, että ei ole kyse pelkästään
aravalainsäädännöstä vaan
koko asuntolainsäädännön kokoamisesta
siten, että meillä on yleiset puitteet asumiselle
ja näille järjestelmille ja sitten yhdessä kokonaisuudessa voisivat
olla nämä eri lait mukana. Tämä on
nimenomaan päätöksenteon ja demokraattisen
valvonnan näkökulmasta semmoinen ehdoton edellytys,
että meillä olisi selkeä laki, niin että ihmiset
ymmärtävät ja tietävät,
mitä kaikkea meillä on, ja pystyvät vaikuttamaan
myöskin asioihin. Asiantuntijat varmasti kyllä ymmärtävät,
kun riittävästi lakimiehiä palkkaavat
näitä eepoksia lukemaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Todella hyvää keskustelua,
vaikka tässä on lyhyt aika. Aivan niin kuin täällä on
nyt todettu moneen kertaan, tuo nimenomaan vuokra-asumiseen liittyvä lainsäädäntö
on
syntynyt vaikeissa olosuhteissa — kova asunnottomuus, pitkät
vuokra-asuntojonot etenkin Pääkaupunkiseudulla — ja on
etsitty erilaisia keinoja yleishyödyllisen rakentamisen
lisäämiseen ja muita keinoja. Nyt sitten on tultu
uuteen tilanteeseen, jossa voidaan koota rauhassa tilanne ja katsoa,
mikä olisi painopiste ja miten erilaiset lainsäädännön
osat voisivat tukea toinen toisiaan. Tässä mielessä tämä kokonaisuudistus,
lainausmerkeissä, voisi olla ihan järkevää.
Viittaan sosiaalilainsäädäntöön, joka
on varsin monipolvista, hankalaa, ja harva sen hallitsee kokonaisuutena.
Aivan samalla tavalla tässä voitaisiin päästä vähempiin
eri lakeihin ja kuitenkin tehokkuus ja kattavuus kehittyisi.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Itse asiassa ympäristöministeriö oman
kokemukseni mukaan on jo pitkään yrittänyt
toimia tähän suuntaan. Valitettavasti — ainakin
nyt menneisyydessä, ehkä tällä hetkellä tilanne
saattaa olla vähän toinenkin — ongelmaksi
on muodostunut eräs toinen ministeriö, joka sattuneista
syistä on suunnilleen vastustanut, jos ei nyt ihan jokaista, niin
suunnilleen joka toista hyvää esitystä,
jolla ympäristöministeriössä on
yritetty lainsäädäntöä selkeyttää.
Kysymys on tietysti valtiovarainministeriöstä,
ja kysymys on siitä, että kun tähän
on kuitenkin liittynyt ainakin välillisesti valtion raha ja
rahoitus ja valtiovarainministeriön innostus pitää huolta
valtion saatavista, valtion eduista, niin silloin itse asiassa on
jouduttu toimimaan vastoin yksittäisen asukkaan etua mutta
myöskin tämän järjestelmän
selkeyttä vastaan. Jos nyt tässä suhteessa
on parannusta toivottavissa, niin toki kannatan sitä lämpimästi.
Kuitenkin yksityisen asumisen ja arava-asumisen tai yksityisen rahoituksen
ja aravarahoituksen yhdistäminen ei välttämättä ole
ihan niin yksinkertaista, että pannaan ne vaan tuosta saman
otsikon alle, niin kyllä se siitä sujuu. Pitää tietysti
miettiä, mitä kummaltakin halutaan.
Pia Viitanen /sd:
Herra puhemies! Mielestäni tässä nyt
oikeastaan puhutaan ehkä vähän kahdesta
asiasta. Eli tavallaan ympäristövaliokunta viittaa
sen tyyppiseen kokonaisuudistukseen, että meillä olisi
yksissä kansissa sekä aravaa että korkotukilainsäädäntöä että sitten
yksityistäkin asumista, olisi selkeästi asuntolainsäädäntö,
joka olisi hallittavissa paremmin kuin tänä päivänä. Toisaalta
taas ed. Virtanen viittaa ihan oikein siihen, että paljonhan
on kiinni siitä — huolimatta siitä, millaisissa
kansissa nämä lait ovat — tiedostammeko
sen muutostarpeen, mikä on, tiedostammeko haasteet markkinoillamme
ja olemmeko valmiit tekemään niitä toimia,
jotka vastaavat niihin tarpeisiin, mitkä ovat markkinoilla. Tyyppiesimerkki
on se, että kun aravatuotanto ja korkotukituotanto eivät
ole vetäneet, niin näitä ehtoja on parannettu.
Valitettavasti siitä huolimatta, vaikka ehtoja on parannettu
viime vuosina, ne eivät vedä muuten vieläkään
siinä määrin kuin toivottavaa ehkä olisi,
ainakin jossain toisesssa markkinatilanteessa.
Toisaalta nyt esimerkiksi on se tilanne, kuten äsken
kerroin, että uusi haaste on tämä perusparantaminen,
korjaus, rakentaminen, ja jos haluamme, että siinä olisi
esimerkiksi tämä Ara mukana tulevaisuudessa, se
edellyttää kyllä sitä, että myös
täällä tullaan tekemään — toivottavasti mahdollisimman
pian — toimenpiteitä. Esimerkiksi saadakseen Asuntorahastosta
lainaa perusparantamiseen joutuu sitoutumaan 40 vuodeksi tiettyihin
rajoituksiin, mikä ei ole ollenkaan houkuttelevaa tämän
päivän toimijoille. Niinpä sitten emme
tiedä, kuinka nämäkään
tukimuodot vetävät tulevaisuudessa, ellemme tee
muutoksia ajassa. Uskon, että ed. Virtanen puhui juuri
tästä ongelmatiikasta omassa puheenvuorossaan.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Juuri näin uskon puhuneeni tai ainakin
toivon puhuneeni, mutta viitaten ed. Viitasen puheenvuoroon peruskorjausaravarahoittamisesta
muistutan nyt vaan, että kun tämä nykyinen
hallitus päätti sen tässä pari
vuotta sitten poistaa, niin tämä eduskunta sen
päätti palauttaa. Sen jälkeen tämä eduskunta
seuraavana vuonna päätti sen sitten poistaa. Ehkäpä me
nyt onnistuisimme jotenkin johdonmukaistamaan myöskin oman
toimintamme, jolloin ehkä tästä koko
lainsäädännöstäkin
tällä tavoin saataisiin selkeämpi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen viittaa tärkeään
asiaan, nimittäin tämä liittyy myös
tähän niin kutsuttuun asuntopoliittiseen ohjelmaan,
minkä hallitus on hyväksynyt. Kun siinä ei
huomioitu esimerkiksi tätä asiaa, mihinkä täällä myös
ed. Pia Viitanen viittasi, niin ei tuotu sitten hallitukselta tätä esitystä ja
asia ei enää myöskään
eduskunnassa edennyt, niin kuin se aikaisemmin eteni eduskunnan
päätöksellä, korjausavustusten
aravapohjaisuus. Mutta siinä Suomen asuntopoliittisessa
ohjelmassa ei ole myöskään kaikkia muita
toimia huomioitu, mitä on tehty, ja yksi oli se, että käytiin 130
miljoonalla eurolla Asuntorahaston kassalla; sitäkään
ei ollut etukäteen huomioitu tässä ohjelmassa.
Eli kyllä olisi tietysti asiallista, että me pystyisimme
pikkasen yli näiden ohjelmien raamien, tai nimenomaan yli
niitten raamienkin, tarvittaessa toimimaan.
Ed. Juha Korkeaoja merkitään
läsnä olevaksi.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa puhemies! Minulla oli eilen hyvä tilaisuus
kuulla ympäristöministeriön asioista
vastaavan virkamiehen näkemyksiä näiden
tukimuotojen kehittämisestä tulevaisuudessa. Sain
kyllä siinä mielessä optimistisen viestin,
että siellä selkeästi viestitettiin,
että ympäristöministeriössä olisi
halu valmistella nyt uusia parannuksia muun muassa liittyen tähän
perusparantamiseen myönnettävään
korkotukeen ja sen ehtoihin, ilman että se on siinä asuntopoliittisessa
ohjelmassa mainittu. Se on äärimmäisen tärkeä periaate,
sillä kuten itsekin joskus hieman ironisesti olen todennut,
joskus on tuntunut, että tiettyjä asioita ei voi
tehdä, koska niitä ei ole asuntopoliittisessa
ohjelmassa. Mitään ei saisi tehdä yli
sen, ja kuitenkin Aran kassasta todellakin vietiin se 130 miljoonaa,
ilman että se oli kirjattu tähän asuntopoliittiseen
ohjelmaan. Mutta nyt olisi tiedossa ainakin minun saamieni tietojen
mukaan, että valmistelutyötä tehdään
toki ohi tämän ohjelmankin, mikä on järkevää politiikkaa,
kun kaksi vuotta on kulunut ja muutenkin tarkastellaan tätä hallituksen
politiikkaa. Näitä toivottavasti tervetulleita
parannuksia sitten saamme myös eduskunnan käsittelyyn
tulevaisuudessa. Tällaista tietoa juuri viimeksi eilen Asuntorahaston
kokouksessa sain.
Yleiskeskustelu päättyy.