Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on hyvin valmisteltu, se on tarpeellinen ja sitä on odotettu. Valiokunta ehdottaa tasa-arvolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen hyväksymistä eräin korjauksin, lisäyksin ja täsmennyksin.

Valiokunta katsoo, että tasa-arvo on yksi keskeinen menestystekijä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lukuisat tutkimukset ja arkielämästä saadut kokemukset todistavat, että työntekijät voivat hyvin työyhteisöissä, joissa naiset ja miehet työskentelevät yhdessä ja mahdollisimman tasa-arvoisina. Erilaisuus rikastuttaa työyhteisöä ja ruokkii luovuutta. Hyvinvointi ja luovuus nostavat puolestaan tuottavuutta. Kun etsitään keinoja tuottavuuden parantamiseksi, pitäisikin valiokunnan mielestä kiinnittää entistä enemmän huomiota tasa-arvopolitiikan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Valiokunta korostaa, että tasa-arvopolitiikan tavoitteena ei ole pyrkiä tekemään miehistä ja naisista samanlaisia, vaan tuoda koko yhteiskunnan hyödyksi se rikkaus, joka kumpuaa naisten ja miesten erilaisista ajattelutavoista ja näkökulmista. Tasa-arvolain uudistuksen painopiste on tasa-arvosuunnittelun vauhdittamisessa. Tasa-arvosuunnitelmien sisältövaatimukset tarkentuvat, ja suunnitelmien tekemisen laiminlyönnistä voidaan määrätä uhkasakko. Valiokunta pitää tasa-arvosuunnittelua erittäin keskeisenä välineenä tasa-arvon edistämiseksi. Erityisen tärkeä on tasa-arvosuunnitelmaan sisällytettävä palkkakartoitus, jonka toivotaan tuovan esiin uutta tietoa palkkaerojen syistä ja toimivan näin välineenä palkkauksellisen tasa-arvon edistämisessä.

Valiokunta ehdottaa tasa-arvosuunnittelua koskevaa säännöstä vielä tarkennettavaksi siten, että suunnitelman toimenpide-ehdotuksiin tulee sisältyä myös ehdotukset palkkauksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Mitä eritellymmin ja huolellisemmin palkkakartoitus on tehty, sitä paremmin mahdolliset perusteettomat palkkaerot tulevat esiin ja epäkohtien korjaamisesta voidaan sopia työpaikalla. Valiokunta pitää tärkeänä, että tasa-arvosuunnitelmaa laadittaessa käydään läpi työpaikalla käytössä olevat palkkausjärjestelmät ja pyritään selvittämään, kohtelevatko ne miehiä ja naisia tasa-arvoisesti ja tulevatko saman vaativuustason työt kohdelluiksi yhdenvertaisella tavalla, toistan, tulevatko saman vaativuustason työt kohdelluiksi yhdenvertaisella tavalla. Siinä se.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdottaa lakiin lisättäväksi säännökset tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä oppilaitoksissa. Valiokunta painottaa oppilaitosten merkitystä tasa-arvon edistämisessä ja katsoo, että opiskelijoiden kanssa yhdessä tehty tasa-arvosuunnitelma on hyvä tapa käsitellä tasa-arvoasioita oppilaitoksen sisällä ja sen avulla saatetaan myös hälventää mahdollisia syrjintäepäilyjä. Säännöstä on tarkoitus soveltaa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä kansan-, kansalais- ja työväenopistoissa.

Säännös ei koskisi peruskouluja, koska hallituksen esityksessä ne on jätetty syrjintää oppilaitoksissa koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta painottaa, että hallituksen tulee kuitenkin seurata, miten tasa-arvon edistäminen peruskouluissa toteutuu perusopetuslain mukaisten välineiden avulla. Jos tarvetta ilmenee, niin hallituksen tulee ryhtyä toimiin lainsäädännön tarkentamiseksi tältä osin.

Uhkasakkoa toimivampi keino vaikuttaa tasa-arvosuunnitelmien tekoon yrityksissä voisi valiokunnan mielestä löytyä myös siitä, että julkiset hankinnat tehtäisiin vain sellaisilta yrityksiltä, jotka noudattavat niin tasa-arvolakia kuin muitakin keskeisiä työelämän lakeja. Valiokunta esittää, että hallitus yhdessä Kuntaliiton kanssa selvittää, voitaisiinko tällainen ohje julkisista hankinnoista antaa.

Valiokunta kiinnittää huomiota mainonnan ja median suureen vaikutukseen erityisesti lasten ja nuorten asenteisiin. Niiden todellisuudesta vieraantunut tapa kuvata naisia ja miehiä vaikuttaa nuorten käsityksiin sukupuolten roolimalleista ja antaa vääristyneen kuvan seksuaalisuudesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, miten voitaisiin toimia, jotta tiedotusvälineet välittäisivät myös tasa-arvoa tukevaa mies- ja naiskuvaa. Norjan lainsäädännön mukaan mainostajan tulee huolehtia, että mainos ei ole ristiriidassa sukupuolten tasa-arvon kanssa eikä ole naista tai miestä loukkaava tai arvoa alentava taikka hyväksikäytä jompaakumpaa sukupuolta. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, olisiko syytä ottaa meilläkin käyttöön vastaavanlaista lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi viittä lausumaa, joilla edellytetään hallitukselta toimenpiteitä tasa-arvon edistämiseksi.

Valiokunta on huolissaan pätkätöiden yleisyydestä ja niiden kohdentumisesta erityisesti synnytysiässä oleviin naisiin. Ilman vakituista työsuhdetta perheen perustaminen ja asunnon hankkiminen on turvatonta ja hankalaa. Ainakin suuremmilla työpaikoilla tulisi pyrkiä sijaisuuksien hoitajien työsuhteiden vakinaistamiseen niin, että määräaikaisia työsuhteita käytettäisiin vain satunnaisiin tarpeisiin ja pääosa sijaistarpeista hoidettaisiin vakituisten sijaisten voimin. Luomalla useampien kuntien yhteisiä varahenkilöjärjestelmiä voitaisiin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutoimessa saada nykyisiä määräaikaisia työsuhteita muutettua pysyviksi. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, miten työsuhteiden katkonaisuutta ja siitä aiheutuvaa epävarmuutta nuorten aikuisten elämässä voitaisiin vähentää.

Vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvat kustannukset jakautuvat edelleen epätasaisesti työnantajien kesken. Vanhemmuuden työnantajille aiheuttamat ylimääräiset kustannukset heikentävät naisten asemaa työmarkkinoilla ja voivat johtaa joissakin tilanteissa siihen, että työnantaja palkkaa mieluummin miehen. Valiokunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimiin vanhemmuudesta työantajalle aiheutuvien kustannusten jakamiseksi yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota myös miesten tasa-arvo-ongelmiin ja erityisesti miesten asemaan lasten huoltajuuteen liittyvissä kysymyksissä. Miesten syrjintä on yleensä luonteeltaan välillistä. Vaikka lapsen huoltoa ja tapaamista koskeva lainsäädäntö on lähtökohdiltaan ja sanamuodoiltaan syrjimätöntä, niin miehet kokevat usein joutuvansa huoltajuuskiistoissa epäedulliseen asemaan sukupuolensa perusteella. Käytännössä miehen on monasti ollut vaikea saada lapsen huoltajuutta itselleen, vaikka hänellä tosiasiallisesti on voinut olla paremmat mahdollisuudet lapsesta huolehtimiseen. Valiokunta korostaa lapsen edun ensisijaisuutta huollosta päätettäessä, ja pitää sekä lapsen edun että tasa-arvon kannalta ongelmallisena tilannetta, jossa miehet eivät edes esitä huoltajuutta itselleen, koska epäilevät järjestelmän puolueettomuutta. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, tehdäänkö lasten huoltajuusasioissa isiä syrjiviä päätöksiä, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta naisia ja miehiä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti huoltajuuskysymyksissä.

Valiokunta on huolissaan myös tasa-arvovaltuutetun resurssien riittävyydestä. Lainmuutos tuo tasa-arvovaltuutetun toimistolle uusia tehtäviä, joiden asianmukaiseen hoitamiseen tulee ohjata riittävästi voimavaroja. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota myös pitkäjänteisen rahoituksen turvaamiseen tasa-arvotyötä tekeville kansalaisjärjestöille. Tasa-arvovaltuutetun ja kansalaisjärjestöjen resurssien turvaamisesta ehdotetaan hyväksyttäväksi lausuma.

Lopuksi valiokunta ehdottaa vielä lausumaa, jolla hallitus velvoitetaan seuraamaan tasa-arvolain toteutumista ja antamaan asiasta selvitys valiokunnalle vuoden 2009 loppuun mennessä. Selvityksessä tulee käsitellä muun muassa tasa-arvosuunnitelmien laatimista, sisältöä ja vaikutuksia.

Valiokunnan käsittelyssä paljon huomiota sai verrokkihenkilön palkkatietojen saantia koskevan lakiehdotuksen 17 § 3 momentti, jonka mukaan syrjintää epäilevän työntekijän edustajalla on oikeus saada verrokin palkkatiedot tasa-arvovaltuutetun kautta, jos palkkasyrjintäepäilyyn on aihetta. Valiokunta toteaa, että ehdotettu menettely voi olla byrokraattinen ja kankea. Kynnys ottaa esiin palkkasyrjintää koskevia kysymyksiä voi tämän johdosta nousta, jolloin pelättävissä on, että työntekijä jättää mieluummin asian selvittämättä, kuin joutuu työpaikalla leimatuksi. Valiokunta edellyttää, että hallitus seuraa tasa-arvovaltuutetun kautta tapahtuvan tietojensaannin toimivuutta ja siinä mahdollisesti ilmeneviä epäkohtia ja että myös tätä selvitetään valiokunnalle lain toteutumisesta annettavan selvityksen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Mietintöön liittyy kaksi vastalausetta. Vasemmistoliiton vastalauseessa ehdotetaan, että luottamusmies voisi saada verrokin palkkatiedot suoraan työnantajalta eikä niitä tarvitsisi hankkia tasa-arvovaltuutetun kautta. Vihreiden vastalauseessa esitetään lakiehdotusta muutettavaksi palkkatietojen saantia koskevien säännösten lisäksi myös siltä osin, että tasa-arvolain oppilaitoksia koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös peruskouluihin ja hyvityssäännöksistä poistettaisiin 15 000 euron yläraja.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kiitokset valiokunnan puheenjohtajalle ja valiokunnalle siitä, että tämä merkittävä tasa-arvolain kokonaisuudistus on nyt täällä valmistumassa. Uudistus edistää samapalkkaisuutta ja antaa uusia keinoja sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseen. Tasa-arvosuunnitelmat on nyt tehtävä työpaikoilla sakon uhalla. Lakiuudistus on osa hallitusohjelmaa, jossa todetaan aika paljon tasa-arvoasioista. Tasa-arvon laaja toimintaohjelma hyväksyttiin syksyllä ja samapalkkaisuusohjelmaa laaditaan nyt kolmikantaisessa työryhmässä, joka saa pontta tästä lakiesityksestä.

Tämän tasa-arvolain tärkein tavoite on lisätä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa erityisesti työelämässä ja lisäksi panna täytäntöön muutettu EU:n työelämän tasa-arvodirektiivi.

Naisten ja miesten välisen samapalkkaisuuden kannalta tärkein ja tehokkain väline lakiehdotuksessa on tasa-arvosuunnitelma ja siihen sisällytettävä palkkakartoitus. Tasa-arvosuunnitelmasta ja palkkakartoituksesta ilmenevien tietojen perusteella työnantaja on velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin, mikäli niistä mahdollisesti ilmenee palkkasyrjintää. Jokainen työntekijä voi itse arvioida palkkakartoituksesta ilmenevien tietojen avulla omaa palkkauksellista asemaansa muihin työntekijöihin verrattuna. Henkilöstön edustajat voivat edistää samapalkkaisuutta lisäävää edunvalvontaa, myös luottamusmiehet ja työnantajat saavat hyvän työvälineen ja uusia keinoja tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämiseksi.

Samapalkkaisuuden edistämisessä lainsäädännön syrjintäkieltojen lisäksi vaikuttavinta on työmarkkinaosapuolten toiminta työehtosopimusneuvotteluissa ja työpaikoilla. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan nyt kolmikantaisesti yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa samapalkkaisuusohjelmaa. Työryhmä on pyytänyt jatkoaikaa toukokuun puoliväliin saakka. Luulenpa, että tuon jatkoajan yhtenä syynä on ollut se, että on odotettu tämän lain valmistumista täältä eduskunnasta siitä syystä, että tähän lakiin oli panostettu tiettyjä odotuksia ja pelkoja, jotka vaikuttivat siihen, millä tavalla tähän samapalkkaisuusohjelman jatkotyöhön nyt sitten paneudutaan.

Palkkasalaisuus on yksityisellä sektorilla herkkä asia. Palkkatietojen saamisessa syrjintää epäiltäessä on tehtykin tässä vain pieniä muutoksia. Henkilöllä, joka epäilee tulleensa syrjityksi, on oikeus saada verrokin palkkatiedot samalla tavoin kuin voimassa olevan tasa-arvolain mukaan. Sen sijaan luottamusmiehen oikeutta saada palkkatiedot on vahvennettu. Hänellä on oikeus saada verrokin palkkatiedot, jos epäilyyn on perusteltua aihetta. Luottamusmiehen oikeus saada palkkatiedot oli vaikea asia. Valiokunta on nyt ottanut huomioon sen herkkävireisyyden, joka tuossa työryhmässä tältä osin oli, ja on omalta osaltaan tasoittanut nyt sitten tietä tälle samapalkkaisuusohjelmalle. Lausun siitä kiitokset.

Palkkatietojen julkisuus on ollut työnantajille melkoisen mahdoton asia toteuttaa. Nyt työnantajillakin on mahdollisuutensa osoittaa, millä muilla keinoilla samapalkkaisuutta voidaan viedä eteenpäin. Luottamusmiehen tiedonsaantioikeus on aiheuttanut erittäin paljon eri suuntaan käyviä keskusteluja. Sen vuoksi hallitus tulee hyvin tarkasti seuraamaan ehdotetun muutoksen vaikutuksia samapalkkaisuuden edistämiseen ja tasa-arvovaltuutetun toimintaan.

Valiokunnan viiden lausuman osalta totean, että ne ovat hyvin keskeisiä, ajankohtaisia, ja ne ovat myös asioita, joihin hallitus on jo omalta osaltaan tietysti kiinnittänyt huomiota ja ryhtynyt moniin toimenpiteisiin. Tältä osin me pidämme näitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan edellyttämiä lausumia hyvin tärkeinä. Me tulemme hallituksessa jatkamaan toimenpiteitä eduskunnan edellyttämällä tavalla.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi tasa-arvolaiksi on oikean suuntainen, ja valiokunnan mietintö tuo siihen monia tarpeellisia täydennyksiä. Arvostamme vihreässä eduskuntaryhmässä erityisesti sitä, että hallitus seuraa pätkätöitä mies- ja naisnäkökulmasta eikä ainoastaan määrällisesti vaan myös laadullisesti — naisten pätkätyöthän ovat usein huomattavasti lyhyempiä — sekä ryhtyy toimenpiteisiin sen suhteen, että vanhemmuuden kustannukset jaettaisiin kaikkien työnantajien kesken. Nämä asiat ovat tärkeitä ja keskeisiä.

On kuitenkin valitettavaa, että valiokunnalla ei ollut rohkeutta luoda kunnollisia edellytyksiä tasa-arvon edistämiselle peruskouluissa ja palkka- ja työhönottosyrjinnän torjumiselle, vaikka selkeitä parannusehdotuksia on ollut esillä koko tasa-arvolain uudistamisprosessin ajan. Erityisesti haluamme kiinnittää huomiota siihen, että työmarkkinoiden jakautumisen purkautumisen täytyy alkaa jo varhaislapsuudesta ja peruskoulusta. Peruskouluissa tehtävä tasa-arvotyö voi kantaa hedelmää pitkälle aikuisikään ja tulevaisuuteen. Kuitenkin vielä asennemuokkaustakin tärkeämpi tasa-arvokysymys peruskouluissa on lasten ja nuorten oikeus käydä koulua ympäristössä, joka vastustaa häirintää ja syrjintää.

Toinen kysymys on palkkasyrjinnän toteaminen. Se edellyttää, että käytettävissä olevat tiedot verrokkihenkilöiden ja verrokkiryhmän palkkauksesta ovat saatavilla. Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat niin keskeisiä perustuslaillisia oikeuksia, ettei niiden toteutumisen valvomista ole syytä turhaan hankaloittaa. Tasa-arvolain uudistuksen tulisikin edesauttaa palkkasyrjintäepäilyjen käsittelemistä työpaikkatasolla. Yksityisyyden suojan varaan rakentuva perustelu palkkatietojen vaikeasta saamisesta on ontuva, koska julkisella sektorilla palkkatiedot ovat jo julkisia eivätkä palkkatiedot yleisen käsityksen mukaan kuulu yksityisyyden suojan ytimeen.

Kolmas kysymys liittyy työhönottosyrjintään. Työhönottosyrjinnän taustalla vaikuttaa usein se, että työnantajalle on kannattavaa välttää sellaisen työntekijän palkkaamista, joka on raskaana tai jonka voidaan odottaa käyttävän perhevapaita lähivuosien aikana. Nykyinen järjestelmämme kannustaa taloudellisesti syrjintään, ja tilannetta korostaa vielä se, ettei työhönottosyrjintä yksityisellä sektorilla mitätöi toisen hakijan kanssa tehtyä työsopimusta, vaan ainoastaan rahallinen korvaus on mahdollinen. Tästä syystä 15 000 euron katto työhönottosyrjinnän rankaisuna on huono asia, ja ehdotamme sen poistamista.

Tältä pohjalta ehdotan, että käsittelyn pohjaksi hyväksytään vastalauseen 2 mukainen lakiehdotus.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Herra puhemies! Jäätteenmäen—Vanhasen hallituksen hallitusohjelman tasa-arvopolitiikkaa koskeva osio on tavoitteiltaan paras ja kunnianhimoisin, mitä koskaan aikaisemmin on ollut. Osana tätä hallitusohjelmaa luvataan uudistaa tasa-arvolaki, jonka ensimmäisessä käsittelyssä on täydet perusteet nyt antaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle kiitokset varsin kattavasta mietinnöstä, johon liittyy viisi eri lausumaehdotusta, jotka kaikki ovat erittäin perusteltuja ja ajankohtaisia.

Tasa-arvolaki edistää työpaikan tasa-arvosuunnittelua, tekee siitä pakollisen yli 30 työntekijän yrityksissä ja työpaikoilla. Suunnitelman tekemistä voidaan vauhdittaa uhkasakolla. Tasa-arvosuunnitelman sisällölliset vähimmäisvaatimukset takaavat suunnitelmien tietyn tason. Suunnitelmasta tulee ilmetä toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi työpaikalla samoin kuin arvio edellisten tasa-arvosuunnitelmien toimenpiteiden toteutumisesta. Tasa-arvosuunnitelma oikein tehtynä paljastaa työpaikan työntekijöiden sijoittumisen eri tehtäviin sekä palkkakartoituksen.

Tasa-arvolain uudistuksen tavoitteena oleva perusteettomien palkkaerojen poistaminen naisten ja miesten välillä lähtee saman työnantajan palveluksessa saman tasoisista tehtävistä maksettavien palkkojen erojen pois kitkemisestä. Tutkimuksen mukaan erot ovat 6—8 prosenttia, eivät se 20 prosenttia, kuten niin usein puhutaan. Naisten 80 senttiä selittyy erolla, joka saadaan, kun lasketaan yhteen naisten kaikki palkat ja verrataan niitä miesten palkkojen yhteismäärään. Valtaosanhan tästä 20 prosentista selittävät naisvaltaisten matalapalkka-alojen alemmat palkat. Naisten 6—8 prosenttia miesten palkkoja alemmat palkat selittyvät vähäiseltä osaltaan myös meidän naisten vaatimattomuudella. Naiset eivät nimittäin osaa pitää puoliaan, vaan tyytyvät vähempään.

Tuulikki Petäjäniemi on todennut, että naiset skarpatkoot. Hän on selvittänyt hallituksen samapalkkaisuusohjelman rakentamisen edellytyksiä, ja selvityksen pohjalta asiaa käsittelee nyt kolmikantainen työryhmä, aivan kuten ministeri Mönkäre täällä juuri hetki sitten totesi, jossa ovat valtion lisäksi mukana myöskin työmarkkinaosapuolet. Tehty selvitys lähtee siitä, että palkkaerot miesten ja naisten kesken ovat ilmeisiä ja edellytyksiä samapalkkaisuusohjelmalle on. Ainakin kiinnostusta ja hyvää tahtoa tuntuu löytyvän kaikilta osapuolilta. Keinoista kuitenkin ollaan erimielisiä, toteaa Tuulikki Petäjäniemi.

Tutkimukset naisten ja miesten palkkavaatimuseroista paljastivat naisten vaatimattomuuden. Vuodelta 2003 oleva työolotutkimus kertoo, että 44 prosenttia miehistä, mutta vain 29 prosenttia naisista oli viiden viime vuoden aikana pyytänyt palkankorotusta. Korkeakoulutettujenkin naisten palkkatoivomukset ovat pienempiä kuin vastaavan koulutuksen saaneiden miesten. Olenkin sitä mieltä, että naisten pitäisi nyt katsoa peiliin ja ottaa käyttöön terve järki ja vahva itsetunto. Me emme pärjää pelkällä anelun asenteella, vaan meidän on opittava myös vaatimaan perusteltuja oikeuksiamme.

Tasa-arvolain uudistaminen on ollut pitkä ja vaativa prosessi. Tasapainon ja yhteisymmärryksen saavuttaminen työnantaja- ja työntekijäpuolen kesken ei ole ollut helppoa. Jotta laki todella toimisi, tarvitaan molempien osapuolten, siis myöskin työnantajien, vahva sitoutuminen lain toteutukseen. Pelkkä pakkopulla asenteiden tasolla ei riitä. Niinpä lain toteutus vaatiikin vielä kypsymistä asenteiden tasolla. Siinä mielessä meistä jokainen voi työpaikalla omalla toiminnallaan edistää tasa-arvotavoitteita.

Seuraava suuri haaste hallituksella on tasa-arvolain mietintöönkin liittyvän lausuman toteuttaminen: vanhemmuudesta aiheutuvien kulujen jakaminen yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken. Kustannusten kohdentuminen naisten työnantajille heikentää osaltaan naisten työmarkkina-asemaa erityisesti pienemmissä yrityksissä. Kustannusten jakaminen yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken on ainoa tapa, jolla ratkaisu ongelmaan on mahdollista löytää. Kaikki muut järjestelmät ovat paljon paperityötä vaativia ja kustannuksia sitä kautta lisääviä.

Kaiken kaikkiaan tasa-arvolain uudistaminen on nyt saatu päätökseen. Toivonkin, että tästä eteenpäin edetään tehtyjen sopimusten mukaisesti, koska muuten hyvin helposti uudistus ja sen toteutuminen vesittyvät.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirkka-Liisa Anttilan puheenvuorosta ei ainakaan itsetuntoa puuttunut. Tunnetta kyllä oli sillä latauksella, että riittää tälle salille ja paljon muillekin. On turha epäillä, että naisilla ei ole itsetuntoa. Itse olen tämän asian kokenut niin, että oman tuntemukseni mukaan naiset nimenomaan pärjäävät sillä itsetunnolla ja sillä itsetunnon vahvuudella, mikä heillä on olemassa.

Herra puhemies! Sellaisenaan juuri tätä ennen keskustelin aikaisemman kauden edustajan Kari Myllyniemen kanssa. Myllyniemen terveisenä tähän keskusteluun oli se, että jos joka paikassa noudatettaisiin tätä epäonnistunutta järjestelmää, missä kiintiönaisten perusteella kunnalliseen päätöksentekoon ja hallintaan vaadittiin 40 prosentin kiintiötä, jos samaa tapaa käytettäisiin eduskunnassa, mihin kansa valitsee edustajat, niin hyvät naiset, minä ennustaisin, että te juoksisitte itsenne hengiltä juostessanne valiokunnasta toiseen ollaksenne läsnä kaikissa nimenhuudoissa ja ilmoittautumisissa. Näin katsottuna, kyllä tässä monessa asiassa on menty ojasta allikkoon ja erittäin pitkällekin.

Hallituksen esitys ei ollut kovin häävi tässä asiassa. Ymmärrän hyvin, että tämä liittyy pitkälti hallitusohjelmaan ja sen sisältöön ja liittyy myöskin siihen, että tässä yhteiskunnassa ikään kuin muita suurempia asioita ei olisi olemassakaan kuin tämä naisten ja miesten välinen tasa-arvo. Mutta kun katsotaan tätä valiokunnan mietintöä, mikä tähän on syntynyt, täällä on kuultu 34:ää eri asiantuntijaa. Mielestäni siellä on varmaan ollut tärkeitä ja tarpeellisiakin, mutta olisin toivonut, että olisi yksi todellisen tasa-arvon asiantuntija ollut myöskin kuultavana. Tämä tasa-arvon asiantuntija, ketä tässä haen ja olisin toivonut täällä nähtäväksi, on toimittaja Aarno Laitinen. Hän mielestäni on ainut, joka edustaa todellisen tasa-arvon pohtimista tässä yhteiskunnassa viikoittaisilla kolumneillaan pohtien sitä, mikä on miesten asema tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja kantaako siitä yleensä kukaan huolta. Näin nähden, jos täällä olisi tällaistakin silmää ja mietintää käytetty, luulen, että tästä mietinnöstä olisi tullut syvällisempi ja enemmän asioihin paneutuva kuin tämä nyt on.

Tämän pohjalta, jos ajatellaan, kun mietiskelen toimittaja Laitisen kolumnia siitä, mikä on miesten ja naisten tasa-arvo, esimerkki Iltalehdestä parin viikon takaa: Kun äiti lähti uuden miehen matkaan suuressa hurmassa ja innostuksessa, lapsen huoltajuus jäi isälle. Äiti tietenkin oli niin kauan sen uuden miehen matkassa kuin tätä hauskaa riitti ja alkoi asia tuntua vanhanaikaiselta. Kun tämä uusi mies löysi vielä paremman naisen ja tämä äiti jäi yksin ikään kuin hunningolle, niin hänelle tuli huoli, pitäisikö alkaa hoitaa, kun naapuritkin ovat sitä mieltä, sitä lapsen huoltajuutta. Näin kaikki, niin kuin kirjoituksessa, kolumnissa, todettiin, tasa-arvo- ja sosiaalitädit lähtivät hoitamaan asiaa, antoivat lausuntoja siitä, että isä ei pysty lasta kasvattamaan täysipainoisesti eikä oikein, ja niin totesivat, että lapsen huoltajuus pitää siirtää äidille, kun äidillä tämä uusi rakkaus oli sammunut ja kääntynyt nurin niskoin. Näin katsottuna huoltajuus siirrettiin sinne. Isä määrättiin maksamaan elatusapumaksuja sekä kaikkia muita lapsen huoltajuudesta johtuvia kuluja, mutta kukaan siitä kahdesta vuodesta, minkä tämä äiti oli laiminlyönyt ja jättänyt maksamatta ja korvaamatta, ei kantanut huolta. Tämäkö se on sitä tasa-arvoa, mitä tämä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tässä hakee ja on hakenut ja miettinyt ja pohtinut näitä asioita?

Toivoisin, että tässä yhteiskunnassa pohdittaisiin todella niitä asioita, mitkä ovat tasa-arvoon liittyviä, tarpeellisia ja välttämättömiä, ja lopetettaisiin tämä niin sanottu tyhjän asian jauhaminen, niin kuin tässä nyt on tapahtunut ja syntynyt. Yhtenä esimerkkinä voisi ottaa työn tuottavuuden ja tuottavuuden perustan siinä, mitä se työnantajalähtökohdasta ja näkökulmasta on olemassa.

On paljon sellaisia töitä, missä nainen on paljon näppärämpi kuin mies. Kun vaaditaan tätä samapalkkaisuutta, niin kuin näissä puheenvuoroissa nytkin on alkanut jo vähän soida, niin kyllä katson, jos työnantajana palkkaan ihmistä, mieluummin nuoren, näppäräsormisen naisen paremmaksi toimistotyöntekijäksi, paremmaksi niin sanotun sorminäppäryyttä vaativan asian hoitajaksi ja toteuttajaksi kuin jonkun kömpelösormisen miehen, joita nytkin salissa monta näen itseni lisäksi. Tämäkö on sitä oikeaa tasa-arvoa, että vaaditaan jokaiseen tehtävään, kun hakee mies ja nainen, vuorotellen otettavaksi mies taikka nainen? Kun tämä kömpelö mies palkataan, niin tällekö pitäisi maksaa sama palkka kuin sille notkealle naiselle, joka olisi tehnyt sen työn paremmin? Näin tätä todistustaakkaa katsoen tältä rintamalta ei se niin yksinkertaista ole olemassa, ketä tässä milloinkin syrjitään.

Esittelypuheenvuorossa jo selkeästi kävi ilmi sellainen henki, että työnantajat ovat tässä ikään kuin kieroja, vaikeita, syrjiviä, ja sanoisin sitten niin, että vielä se tunne jäi kuunnellessani valiokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuoroa, että ikään kuin miehet olisivat aina syyllisiä ja naisia syrjitään. Ei se näin ole. Jos naisilla olisi valta, niin miehillä ei tässä yhteiskunnassa olisi mitään sanomisen sijaa. Olisi vain yksinkertaisesti sillä tavalla, että naiset päättäisivät kaikista asioista yksin. He käyttävät nimittäin nytkin valtaa enemmän kuin heille yleensä ottaen on suotu, mutta se on heidän vahvuutensa ja sillä he ovat pärjänneet ja pärjäävät eteenkinpäin.

Tästä esittelypuheenvuorosta myöskin käy ilmi se, että suunnitelmilla ja uhkasakoilla nämä asiat ratkaistaisiin. Ei tämän suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä ja tasa-arvoa ratkaista suunnitelmilla eikä uhkasakoilla vaan sillä, että yritys menestyy, työ on tuottavaa ja kilpailukyky tässä yhteiskunnassa kasvaa, niin että tuotteemme maailmanmarkkinoilla pärjäävät laadulla sekä hinnalla. Tässä tarvitaan naisia nimenomaan sen laadun suhteen. Tarvitaan työntekijöitä, sekä miehiä että naisia siinä, että myöskin tämä hinta käy ja pelaa.

Kun ajatellaan näitä valiokunnan muutoksia täällä sisältöön ja pykäliin, niin täällä 9 a §:ssä todistustaakasta haetaan aika ihmeellinen tulkinta. Valiokunta on näppäryydessään kirjoittanut tänne: "- - syrjintä sukupuolten perusteella - -", ja kohta jatkuu, että "- - vastaajan on osoitettava, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että menettely on johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta." Tänne on aika ihmeellinen, verottajan luonteinen tulkinta löytynyt. Kun muussa oikeudenkäynnissä on niin, että syyttäjän pitää esittää syyllisyys, tässä asiassa lähdetään siitä, että kuka tahansa työnhakija voi esittää, että häntä on syrjitty sukupuolen perusteella, olkoon kuka tahansa, ja työnantajan pitää lähteä todistamaan, ettei ole syrjitty. Ei tämä ole kyllä tästä yhteiskunnasta eikä tästä päivästä. Tämä on niistä utopioista ja niistä maailmoista, missä ei ollenkaan mietitä sitä, kuinka tämä työnantaja, yrittäjä, tässä yhteiskunnassa tekee, tulee toimeen ja pärjää. Vai onko niin, että työnantajan pitää lähteä siitä, että on, niin kuin suurissa yrityksissä onkin, erikseen juristit, jotka miettivät tällaisia asioita? Mutta kun puhutaan pienyrityksestä, 5—15 työntekijää, ei siellä ole yrittäjällä aikaa tällaisia asioita lähteä pohtimaan, vaan hänen pitää keskittyä sen bisneksen tekoon.

Herra puhemies! Yhtenä lähtökohtana voisi vielä ajatella, mikä näissä keskusteluissa ja puheenvuoroissa on tullut vahvasti julki, että tämä vanhemmuuden kustannusten jakaminen pitää paremmin jyvittää ja tasata molempien sukupuolten osalta. On aika ihmeellistä, että kun muutenkin jo nyt perheet ovat niin, että siellä on kahden, kolmen, neljänkin nimisiä ihmisiä — isä ja äiti ovat eri nimellä, on monesta avioliitosta, monesta liitosta olevia lapsia jne. — niin tässäkö vielä pitäisi tehdä, jos tällaista on tulossa, se, että etukäteen pitäisi luoda tämmöinen järjestelmä, että jos työnantaja ottaa nuoren naisen töihin, joka nykyisin synnyttää, kun mies ei synnytä, vaikka jotkut sitä vissiin haluaisivatkin, ja kun naapuriyritykseen otetaan mies, niin pitää pelätä, mitenhän tässä hommassa loppujen lopuksi käy, paljonko tämän miehenkin kautta tulee kustannuksia, kun tiedetään, että se naapurikylän rouvan kanssa muhinoi ja saattaa syntyä sille rouvalle pieni lapsi, jolloin tämä viaton mies, joka on ollut tärkeässä tehtävässä alkuunlaitossa, joutuu myöskin maksun puolelle tai paremminkin sen miehen työnantaja. Näin ei voi tämä yhteiskunta toimia eikä pelata. Luulen, että pitäisi hallituksen parissakin pohtia sellaista asiaa, että vanhemmuuden kustannukset hoidetaan jostakin ylemmästä kukkarosta eikä lähdetä työnantajan pussilla aina niitä kustannuksia maksamaan.

Herra puhemies! Olen ajatellut myöskin syrjintäkysymystä ja haastankin näin, vaikka tiedän, että etukäteen siitä tulee ongelma, että kun haen tulevaisuudessa metsuria työmaalleni, niin laitan sellaisen ilmoituksen, että haetaan metsuria, hevosajotaitoista, ahkeraa, tunnollista; puolisolla, naisella, on mahdollisuus kämppäemännän tehtäviin. Tiedän, että siitä saan jonkin näköisen haasteen ja syytteen, mutta haitanneeko tuo mitään, koska tämä on harkittu, tietoinen teko ja olen sen jo nyt tässä julkituonut, vaikka vuoden kuluessa aion tämän ilmoituksen vasta laittaakin.

Herra puhemies! Toivon, että tässä käytävässä pitkässä keskustelussa nämä monet epäkohdat tulevat vähän paremmin ruodittua kuin ne tässä omassa lyhyessä puheenvuorossani kykenin esille tuomaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt mene siihen lankaan syvälle, mihin ed. Seppo Lahtela toivoi minun menevän. Haluan vain todeta sen, että ed. Lahtela on parhaimmillaan loistelias puhuja, käyttää huumoria, ilkikurisuutta ja muuta, mutta sanotaan nyt, että tähän yhteyteen tämä tyylilaji ei kovin hyvin sopinut. Se oli sanan varsinaisessa merkityksessä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa vähättelevä, eräiltä osin loukkaava, ja se ei sen vuoksi ansaitse tässä yhteydessä muutamiin yksityiskohtiin menevää kommenttia, joskin se muuten olisi voinut olla paikallaankin. Oletan, että jatkossa näitä sitten tarpeen mukaan oiotaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajakollega Seppo Lahtelalle, ettei vaan tullut väärinkäsitystä: En puhunut siitä, että itselläni olisi huono itsetunto, vaan puhuin siitä, että naisilla yleensä on vikana vaatimattomuus ja huono itsetunto. Vetosin siihen työolotutkimukseen vuodelta 2003, joka kertoo, että 44 prosenttia miehistä, mutta vain 29 prosenttia naisista oli viiden viime vuoden aikana pyytänyt palkankorotusta. Tämä kertoo minusta hyvin selkeää kieltä siitä, että naiset tyytyvät vähempään.

Sitten toinen asia: Kun ed. Lahtela moneen kertaan puhui pienyrityksistä ja rajasi, että 5—15 työntekijän yritys, niin nehän eivät ole tämän tasa-arvosuunnittelun piirissä, koska rajana on 30. Siinä mielessä tämä ongelma hoituu tällä lailla.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pumaka on pumaka ja praktika on praktika. Odotin mielenkiinnolla, jos ed. Seppo Lahtela olisi kansantajuistanut, mikä tämä verrokkihenkilö on, koska minä, kunnon mies, en kyllä tällaista kieltä ymmärrä ollenkaan eikä se tullut esittelypuheenvuorossakaan selville, mikä tämä verrokki on.

Mutta siitä olen samaa mieltä ed. Lahtelan kanssa, että uhkasakkotie on väärä tie puhumattakaan siitä, että lähdettäisiin semmoiseen sääntelyyn, jossa julkisten hankintojen ulkopuolelle mentäisiin joitakin yrityksiä viemään.

Sen sanoisin naisista, kun niitä kyllä minäkin kuuntelen mielelläni, että sydämen sivistyksen omaavat naiset saavat paljon paremmin asiansa läpi kuin telaketjufeministit.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkaa ehkä vähän samaan tapaan kuin minkälaisia puheenvuoroja on käytetty naapurimaamme Viron parlamentissa. Siellä on sanottu, että ei tarvita mitään tasa-arvolakia, riittää, että luonnonlaki on voimassa. Uskon, että kuitenkin jatkossa puhujat tulevat olemaan sitä mieltä, että on erittäin tärkeää, että tasa-arvolainsäädäntöä on tässä taas hieman parannettu.

Mutta halusin vastata ed. Seppo Lahtelalle kysymykseen tästä osittain käännetystä todistustaakasta, jota sukupuolen perusteella tapahtuvassa syrjinnässä sovelletaan. Eihän se, ed. Seppo Lahtela, tietenkään tarkoita sitä, että kuka tahansa voitaisiin saattaa syypääksi milloin tahansa, vaan syrjityksi itsensä kokevan henkilön täytyy osoittaa tietyt tosiasiat, että syrjintää on tapahtunut. Sen jälkeen sitten työnantajan tai syrjijän täytyy osoittaa, että mahdollinen syrjintä on tapahtunut muusta kuin sukupuoleen liittyvästä syystä.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtela on kyllä siinä ihan oikeassa, että lausunnossa miesnäkökulma on aika niukasti otettu huomioon. Ajatelkaapa esimerkiksi lukiokynnystä, joka etenkin täällä Etelä-Suomen kouluissa voi olla varsin korkea, jolloin lukioon yleensä pääsee enemmän tyttöjä kuin poikia, koska pojat ovat jopa kaksi vuotta jäljessä kehityksestä siinä vaiheessa. Tiedämme, että 20 prosenttia nuorista syrjäytyy kokonaan tässä lukiovaiheessa. He eivät pääse lukioon, he eivät mene kymppiluokalle eivätkä ammattikouluun. Mitä näille pojille tehdään? Onko sitä mietitty?

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Edellä käydystä keskustelusta voi vaan todeta, että ehkä se tasa-arvokysymys tai keskustelu tasa-arvosta ei olekaan niin kauhean yksiselitteistä, jos me näemme tasa-arvon jo käsitteenä hyvin erilaisena ja sisällytämme siihen hyvin erilaisia asioita.

Täytyy sanoa, että minulle ainakin tasa-arvo sinänsä on tärkeä asia. Jo aikoinaan, kun 90-luvun puolessa välissä sain olla YK:n naisten konferenssissa, niin siellä tasa-arvo oli kyllä mielestäni sitä, että me vaadimme ihmisarvoa, me vaadimme ihmisoikeutta kaikille tasapuolisesti. Se ei ollut sillä lailla niin kuin kysymys siitä, että samalla poljetaan, jos tässä tulee semmoinen tunne, että mennään yli sitten, jos naisista puhutaan, miesten ja jos miehistä puhutaan, naisten. Siitä ei ole kysymys.

Arvoisa puhemies! Tässä valiokunnassa työskentely mielestäni oli todella vakavaa asioihin perehtymistä, ja sitä osoittaa se, että valiokunta on tehnyt myös viisi lausumaa. Lausumien painotukset nousevat ei pelkästään siis siitä, että kysymys on jotenkin naisen nostamisesta naisena, vaan nimenomaan tässä on nähty laajemmin, otettu perhenäkökulmaa, otettu perheen ja työn yhteensovittamisnäkökulmaa ja on otettu myös isien näkökulma ja on otettu myös se näkökulma, millä tavalla sitten kaiken kaikkiaan näissä huoltajuuskysymyksissä selvitään ja miten ratkaisuja tehdään. Erittäin hyvänä pidän myös sitä, että lausumissa on nostettu esiin tasa-arvotyö kaiken kaikkiaan, koska edellytetään, että se on pitkäjänteistä työtä ja niin tulee myös turvata tasa-arvotyö resursseina, että siihen saadaan resursseja.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen pohjana on Suomessa jo oleva naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu tasa-arvolaki. Nyt sitten tässä laajentuu se, että ehdotuksella samalla otetaan mukaan EU:n työelämän tasa-arvodirektiivi. Työelämän näkökulmasta on erittäin tärkeää, että tähän naisten ja miesten kohdalle otetaan se, kun täällä kuulutettiin sitä, mikä on verrokki, niin tässähän valiokunta otti erityisesti kohteeksi myös tämän, mitä me sitten tarkoitamme samapalkkaisuudella ja miten sitä seurataan jne. Näen sen merkittävänä asiana.

Valiokunta toteaa, että jotta tasa-arvo etenisi, on kuitenkin erittäin tärkeää tiedostaa, mitä on jo tehty ja mitä voitaisiin tehdä. Näin näenkin, että se, että tasa-arvosta puhutaan, on samalla tasa-arvon tutkimista, mitkä ovat ne esteet, mitkä pitää poistaa ja minkälaisin ratkaisuin ne sitten pitää poistaa, jotta esimerkiksi naisten uralla eteneminen tapahtuisi, ja mitä sitten tapahtuu niin yksityisten yritysten kohdalla kuin muitten työpaikkojen kohdalla, että eriarvoisuutta ei tapahdu myös siinä, että yksityisten työnantajien, yritysten kohdalla on ehkä naisten helpompi tai sitten vaikeampi kuin joidenkin muiden työpaikkojen kohdalla. Näen, että tämä tasa-arvolaki nyt näin toteutettuna asettaa eri työpaikat myös samanlaiseen asemaan.

Se, mitä erityisen hyvänä pidän myös tässä, on se, että valiokunta nosti esiin tiedotusvälineet, mainonnan ja viihdeteollisuuden, niin kuin esittelypuheenvuorossa puheenjohtaja Gustafsson toikin esille. Tiedotusvälineet, mainonta, viihdeteollisuus voivat muovata ja muovaavat lasten ja nuorten maailmankuvaa. Se kaikki, mitä viestimistä virikkeenä tulee, ei ole yhdentekevää, vaan sillä on merkitystä lasten maailmankuvaan ja ihmiskuvaan. Silloin, jos siinä tapahtuu naisten syrjimistä tai annetaan sitä kuvaa, joka myös on epäeettisesti arveluttavaa tai alentavaa niin lapsia kuin naisia kohtaan, ne ovat niitä asioita, mitkä on lailla saatava poistumaan tai niihin on saatava omat ratkaisunsa. Näin on erittäin tärkeää, että sitä, millä tavalla naisten ja miesten roolimallia esitetään tiedotusvälineissä, sitä seurataan ja siihen puututaan.

Edellä ed. Seppo Lahtela nosti esille kiintiöperiaatteen. Mielestäni on erittäin hyvä, että valiokunta käsitteli tätä kiintiöperiaateasiaa ja pohti sen merkitystä myös siinä mielessä, onko se rajaava ja onko siitä seurauksena vaikeuksia asettaa oikeita henkilöitä oikeille paikoille nimenomaan perustuen paitsi asiantuntijoiden myös monen valiokunnan jäsenenkin omiin kokemuksiin, mitä tapahtuu kunnassa, kun eri elimiin, hallituksiin ja toimikuntiin, valitaan edustajia ja sitten kiintiöperiaatetta tulee toteuttaa. Sen purkamiseen tässä ei lähdetty. Itsekin ehkä näen, että tässä vaiheessa ei ole vielä sen aika, mutta mielestäni on hyvä, että valiokunta kiinnitti huomiota tähän ja toteaa näin, että on kiinnitettävä huomiota siihen, että säännöksen soveltaminen voi aiheuttaa käytännössä ongelmia tilanteissa, joissa kyseessä on esimerkiksi lyhytaikaista yhteistyöhanketta varten perustettava useamman kunnan yhteinen toimielin. Tällaista toimielintä ei yleensä kukaan varsinaisesti nimitä, vaan jokainen kunta nimeää siihen edustajansa. Tällöin voi olla vaikea koordinoida toimielimen kokoonpano niin, että tasa-arvolain vaatimukset täyttyvät. Valiokunta katsoo, että kiintiösäännöstä kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimiin sovellettaessa tällaiset kuntien väliset lyhytaikaiset työryhmät voidaan jättää säännöksen soveltamisen ulkopuolelle. Tämä on osa kannanottoa kiintiöperiaatteeseen, ei sen purkamista.

Sitten näistä viidestä valiokunnan lausumasta. Erityisen ilahtunut olen siitä, että saimme valiokunnassa tämän neljännen lausuman, jossa todetaan, että eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii tasa-arvolainsäädännön toteuttamisen ja valvonnan edellyttämistä voimavaroista sekä turvaa tasa-arvotyötä tekevien kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet tehdä pitkäjänteistä työtä tasa-arvon edistämiseksi. Valiokunnassa kävimme keskustelua paitsi tasa-arvovaltuutetun työstä ja tehtävistä kaiken kaikkiaan ja mahdollisuuksista, miten hänen aikansa ja resurssinsa riittää kaikkeen siihen, mitä lainsäädännöllä edellytetään, mutta kävimme myös keskustelua siitä, että meidän on annettava arvo niille kansalaisjärjestöille, jotka vahvistavat tasa-arvotyötä. Suomi voi olla ylpeä siitä ajatellen kansainvälisestikin, että Suomessa on tasa-arvotyötä tekeviä kansalaisjärjestöjä. On Nytkis — Naisjärjestöt Yhteistyössä — ja muita, jotka pitävät yllä kaikkea sitä, mitä sisällöllisesti tasa-arvo sisältää.

Ehkä vielä totean sen, että pykälämuutoksia työelämä- ja tasa-arvovaliokunta teki tähän useitakin mutta erityisen hyvä on se, että saatiin nämä oppilaitokset mukaan ja siitä vielä erittäin perusteltu pykälämuutos. Sitä, että esitettiin myös peruskoulua mukaan otettavaksi, itse en ole kannattamassa vaan toivoisin, että nimenomaan sillä peruskoululainsäädännöllä, mikä meillä on, näkisimme, että tasa-arvo, ihmisoikeudet, ihmisarvo ja nämä kysymykset liittyvät perusopetuksen, kasvatuksen ja opetuksen, sisältöihin.

Heidi  Hautala  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisenä naistenpäivänä Aamulehti otsikoi, että sukupuolten tasa-arvo toteutuu Suomessa parhaiten koiran ulkoilutuksessa. Uskon, että tämä pitää paikkansa, kun puhutaan miesten ja naisten osallistumisesta kotitöihin. Uusi tutkimus, jota tässä siteerattiin, on nimeltään Sukupuolten tasa-arvo vuonna 2004. Se osoittaa esimerkiksi sen, että alle kouluikäisten lasten vanhempien osalta naiset tekevät 44 tuntia palkatonta työtä viikossa, kun miesten osuus keskimäärin on 22 tuntia, jolloin uskon, että Suomessa on edelleen hyvin paljon rakenteellisia syitä edistää tasa-arvoa ja puuttua syrjintään.

Valiokunnan mietintö tasa-arvolain uudistuksesta on erityisen ansiokas siinä, että se asettaa hallitukselle selkeän tehtävän puuttua joihinkin näistä rakenteellisista ongelmista, kuten siihen, että vanhemmuuden kustannukset eivät todellakaan tällä hetkellä jakaudu tasan kaikkien työnantajien kesken. Tässä suhteessa Suomi on itse asiassa ainoa Pohjoismaa, jossa näin ei ole. Kun eduskunta varmaankin tämän asian nyt valiokunnan lausuman muodossa yksimielisesti hyväksyy, näin oletan, niin voimme sitten odottaa, että hallitus vastoin aikaisempia suunnitelmiaan myöskin ryhtyy tätä asiaa toteuttamaan.

Toinen asia valiokunnan mietinnössä, jonka haluan erikseen mainita, on se, että siinä puututaan pätkätöihin, jotka ovat myöskin rakenteellinen tasa-arvo-ongelma. Toki myöskin miehet ovat pätkätöissä. Ne ovat kovin paljon Suomessa työelämässä yleistyneet, mutta pätkätöiden tekijöiden joukossa on aivan erityisen paljon alle 30-vuotiaita naisia, eikä varmasti ole mikään sattuma, että aborttitilastoissa on sellainen outo huippu noin 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Tämä kertoo työelämän ankarasta kilpailusta ja siitä, että on hyvin vaikea jättäytyä pois työelämästä esimerkiksi lasten saannin takia.

Arvoisa puhemies! Muiden valiokunnan lausumien osalta haluaisin todeta, että on hyvä asia, että puututaan myöskin miesten asemaan. Totta kai sukupuolinäkökulman huomioiminen päätöksenteossa aina merkitsee myöskin sitä, että katsotaan erikseen päätösten vaikutuksia miehiin ja naisiin. On aivan luontevaa tässä yhteydessä katsoa, tapahtuuko esimerkiksi huoltajuuskiistoissa jonkinlaista miesten syrjintää, niin kuin valiokunta arvelee. On kuitenkin todettava, että kovin monet näistä suurista tasa-arvokysymyksistä jäävät nyt tämän lain ulkopuolelle ja tulevaisuudessa ratkaistaviksi. Siitä huolimatta laki varmaankin vie tasa-arvoa Suomessa eteenpäin.

On erityisen hyvä asia, että tasa-arvosuunnitelmien laadinnasta tulee nyt siinä mielessä pakollista, että jos ne jätetään yli 30 hengen työpaikoilla laatimatta, niin voidaan langettaa jopa uhkasakko. Pidän mielenkiintoisena ja kannatettavana valiokunnan ajatusta siitä, että julkiset hankinnat voitaisiin sitoa siihen, että yritykset todellakin noudattavat laillisia velvoitteitaan esimerkiksi tässä suhteessa. Voitaisiin itse asiassa mennä vielä pidemmälle. Voitaisiin ajatella, että syntyisi jonkinlainen tällainen vapaaehtoinen, en sano merkintä, mutta joku tällainen standardi, jossa yritykset, jotka menevät vielä lakia pidemmälle tasa-arvon toteuttamisessa, saisivat erityisaseman esimerkiksi julkisia hankintoja tekevien tahojen joukossa. Voidaan kuitenkin miettiä sitä, onko niin, että tasa-arvosuunnitelmat ovat tarpeettomia alle 30 hengen työpaikoilla. Ruotsi on maa, jossa ne laaditaan yli 10 hengen työpaikoille, ja tällä on perusteensa. Itse asiassa pienimmillä työpaikoilla usein vanhemmuuden ja työelämän yhteensovittaminen on vielä vaikeampaa kuin suuremmilla työpaikoilla. Olisi ollut mahdollista harkita sitä, että tasa-arvosuunnitteluvelvoite ulotettaisiinkin Ruotsin tapaan jo yli 10 hengen työpaikkoihin.

No, entä sitten palkkatietojen saatavuus siinä tilanteessa, että epäillään palkkasyrjintää? Valiokunta ei ole tohtinut muuttaa kolmikannassa aikaansaatua sopimusta ja hallituksen esitystä siinä, että olisi mahdollistettu se, että pääluottamusmies voi saada nämä niin sanotun verrokkihenkilön palkkatiedot suoraan työnantajalta. On hieman ristiriitaista, että nyt näitä palkkatietoja täytyy perätä peräti tasa-arvovaltuutetun avulla samaan aikaan, kun valiokunta ihan oikein kiinnittää huomiota siihen, että tasa-arvoviranomaisilla on liian vähän resursseja Suomessa. Itse asiassa valiokunnan puheenjohtaja totesikin, että tämä tapa, jolla nyt näitä palkkatietoja joudutaan tasa-arvovaltuutetulta hakemaan, voi olla byrokraattinen ja kankea. Sitä se varmasti tulee olemaan.

Häirintä tulee nyt kielletyksi ja lainvastaiseksi syrjinnäksi. Eräät etujärjestöt ja tasa-arvotahot olivat esittäneet valiokunnalle, että työnantajat ja työpaikat velvoitettaisiin laatimaan erityinen häirintäsuunnitelma. Tälle varmasti oli perusteensa, ja haluan kiinnittää huomiota siihen, että mikään ei estä tasa-arvosuunnitelmissa ottamasta mukaan sitä — itse asiassa se aivan suorastaan kuuluukin siihen — että mietitään, miten työpaikalla voidaan ennalta ehkäistä sukupuolen perusteella tapahtuvaa sukupuolista häirintää.

Entä sitten lain soveltamisala? Suomen tasa-arvolain soveltamisala on erittäin laaja. Voi sanoa, että käytännössä se kattaa kaikki elämänalat. Tässä suhteessa Suomi on aika pitkällä edellä esimerkiksi Euroopan unionin säädöksiä, jotka pitkälti vielä rajoittuvat työelämään. Olisi ollut täysin mahdollista, että lain soveltamisalaan olisi otettu mukaan peruskoulut, koska tiedetään, että juuri peruskouluissa tapahtuu häirintää, ahdistelua, ja on erittäin tärkeätä, että lapset ja nuoret jo aivan alusta opetetaan siihen, että toisia on kohdeltava kunnioituksella ja arvostaen ja että sukupuolen perusteella tapahtuva häirintä ei todellakaan kuulu tällaiseen käyttäytymiseen. Mutta valiokunnalla ei selvästikään ollut halua eikä rohkeutta tässä vaiheessa laajentaa lain soveltamisalaa.

Toinen asia, joka kuitenkin näkyy valiokunnan mietinnössä, on se, että olisi syytä vihdoin pohtia sitä, pitäisikö mainontaa jollakin tavalla ohjata niin, että siinä ei tapahdu esimerkiksi naisia loukkaavaa mainontaa. Norjasta olisi löytynyt esimerkki siitä, että todellakin lailla voidaan kieltää sellainen mainonta, joka on sukupuolen perusteella tapahtuvaksi syrjinnäksi katsottavaa ja loukkaavaa. On huomattava, että tämä asia on monissa maissa saanut aikaan varsin voimakkaita reaktioita. Esimerkiksi EU-direktiivi, jossa oli tarkoitus kieltää loukkaava ja syrjivä mainonta, kärsi haaksirikon tältä osin jo ennen kuin se edes oikeastaan näki päivänvalon. Paljon puhuttiin sananvapaudesta, mutta uskon, että varsinkin nuorten tyttöjen vanhemmat kokevat hyvin ahdistavana sen, minkälaisen mainosmaailman heidän lapsensa joutuvat kohtaamaan julkisessa tilassa ja kaduilla. On hyvä, että valiokunta on edes maininnut tämän asian.

Arvoisa puhemies! Sitten laissa on joitakin selkeitä heikkouksia, ja tätä ei valiokuntakaan ole kyennyt muuttamaan. Kysymys tästä hyvitysmaksusta: Euroopan yhteisöjen oikeus on aivan selkeästi määrännyt, että työhönottosyrjintätilanteessa langetettavan hyvitysmaksun on oltava niin tehokas, että sillä ei saa olla ylärajaa. Nyt sille on Suomessa asetettu 15 000 euron yläraja. Hyvitysmaksun täytyy nimittäin olla tehokas korvaus työhönottosyrjinnästä, ja tästä syystä ei ole mahdollista säätää etukäteen ylärajasta, koska jos näin tehtäisiin, niin työntekijä tavallaan voitaisiin ostaa pois kilpailusta kyseisestä työpaikasta. Tämä säännös on aivan selkeästi ristiriidassa yhteisön lainsäädännön kanssa, ja uskon, että hyvin pian tähän asiaan joudutaan palaamaan. On vahinko, että valiokunta ei jo nyt korjannut tätä asiaa niin, että tällaista lainvastaisuutta ei tulisi.

Vielä mainitsen, että olisi ollut paikallaan mainita, että sukupuolivähemmistöilläkin on suoja tässä laissa. Ei ole paikallaan, että luotetaan pelkästään perustuslain ja mahdollisesti syrjintälain määräyksiin siitä, että ketään ei saa sukupuolen perusteella tai asettamalla eri asemaan sukupuolen korjauksen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella syrjiä. Tämä asia olisi tullut selkeäsanaisesti laissa todeta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heidi Hautala käytti erittäin oppineen puheenvuoron tasa-arvoasioissa. Joudun kuitenkin toteamaan tuon puheenvuoron erittäin tarkoin kuultuani, että ilmeisesti aika loppui kesken päätellen hänen tavallaan katkokseen johtaneesta lopukkeestaan puheenvuorossa. Hänen kokemusperäänsä ei näytä sisältyvän yhtään ainutta tapausta, että naissukupuoleen kohdistuvat tahot olisivat syrjivästi suhtautuneet miessukupuoleen.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Heidi Hautala puheenvuorossaan totesi, että valiokunnalla ei ollut rohkeutta ulottaa tasa-arvolakia peruskouluun, niin haluan todeta, että valiokunta tämän asian kyllä erittäin perusteellisesti puhui, pohdiskeli ja päätyi siihen ratkaisuun, että näin ei tule tehdä. Esimerkiksi haluan henkilökohtaisesti todeta, että alkuun itsekin mietin kovin paljon tätä kysymystä, mutta olen syvällisesti myöskin koulutuspoliitikkona sitä mieltä, että peruskoulu on lasten koulu, se on sivistyskoulu, se on lähikoulu, jolla on omat opetussuunnitelmansa, oma ikään kuin työsuunnitelmansa, jonka mukaan se toimii. Olen sitä mieltä, että tasa-arvolain ulottaminen peruskouluun ei olisi tuonut mitään hyötyä tai lisäarvoa. Mutta osoituksena siitä, että me suhtauduimme tähän asiaan myöskin vakavasti, tätä nyt myöskin seurataan, mitä tässä tapahtuu. Tässä on itse asiassa kysymys paljon syvällisemmästä asiasta, miten me näemme tämän peruskoulun syvimmän olemuksen, kuin siitä, että se olisi jokin osa yhteiskunnan tasa-arvolainsäädäntöä. En näe, että tämä laki olisi istunut tällaisenaan peruskouluun.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kyllä me hallituksen sisällä myös mietimme hyvin pitkään tätä. Opetusministeriö vaikutti ratkaisevasti siihen, että hallituksen esityksessä peruskoulua ei ollut sisällytetty tähän tasa-arvo-ohjelman laatimiseen. Siellä lähdettiin siitä, että ei liian varhaisessa vaiheessa sukupuolisteta tällaista kiusaamis- ja nimittelyasiaa, joksi he tämän kokivat. Sen takia sitten päädyimme siihen, että emme ulottaneet tätä asiaa tähän lakiesitykseen. Myöskin opetusministeriöstä todettiin, että syrjintälailla myöskin tällä hetkellä tämä asia hoituu myös peruskoulussa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on tasa-arvoasioiden edelläkävijä. Naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa ja vaalikelpoisuuden ensimmäisenä maailmassa. Jokaiselle perheelle yhdenvertainen oikeus lasten päivähoitoon on mahdollistanut naisten osallistumisen työelämään. Merkittävät päätökset ovat vaatineet ponnisteluja edeltäviltä sukupolvilta, aikansa edelläkävijöiltä. Lukeudun siihen ikäryhmään, joka on saanut kasvaa ja elää aiempiin sukupolviin verrattuna tasa-arvoisemmassa Suomessa. Tämä tasa-arvolain käsittely on vahvistanut omaa käsitystäni tasa-arvokysymyksistä. Tasa-arvon käsitettä on ehdottomasti laajennettava. Perinteisen sukupuolten välisen tasa-arvon lisäksi olisi käsiteltävä esimerkiksi eri sukupolvien välistä tasa-arvoa. Onko esimerkiksi työelämä valmis vastaanottamaan eri ikäryhmiin kuuluvia työntekijöitä? Miten työelämän arjessa kohtaavat ikääntyneet työntekijät ja vastavalmistuneet nuoret? Aiheellista olisi myös miettiä, kuinka suhtaudumme maahanmuuttajiin. Onko kaikki toimenpiteet käytetty, jotka edistävät vammaisten selviytymistä arjesta? Toivon, että hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaisesti tulevat päätökset edistäisivät tasa-arvoa näistäkin näkökulmista.

Olen erityisen iloinen, että valiokunta nosti esille mietinnössään vahvasti miesten tasa-arvon. Aiheeseen puututaan myös hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa, jossa todetaan näkökulman olevan vielä tasa-arvokeskusteluissa varsin uusi. Miehet jäävät usein naisten varjoon erityisesti perheasioissa. Tämä kuultiin myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Perhemallit ovat ajan myötä muuttuneet. Liian moni lapsi ja nuori kasvaa aikuiseksi ilman miehen mallia. Väitän, että esimerkiksi huoltajuusriidoissa miehen tulee perustella osaamistaan kasvattajana ja lapsen huoltajana huomattavasti vahvemmin kuin naisen. Toisaalta mies voi törmätä työpaikallaan ankaraan sosiaaliseen paineeseen isyysloman tai sairaan lapsen hoidon yhteydessä. Tuttavapiirissäni on yksinhuoltajaisiä, jotka ovat törmänneet voimakkaisiin ennakkoluuloihin. Samanlaisiin tilanteisiin ei tänä päivänä välttämättä törmää äiti yksinhuoltajana. On ikään kuin hyväksyttävämpää, että äiti on lapsen kanssa yksin, kuin että isä on. Jos haluamme edistää tasa-arvon toteutumista näissä kysymyksissä, on ensisijaisen tärkeää, että miehet osallistuvat keskusteluun. Suurimmat ponnistukset on tehtävä asenteiden tasolla.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa laissa on useita uudistuksia, jotka tähtäävät tasa-arvon toteutumiseen työelämässä. Tasa-arvon toteuttaminen palkkauksessa on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Hyväksyessään tämän lain eduskunta antaa nykyistä selkeämpiä keinoja puuttua niihin tilanteisiin, joissa epäillään palkkasyrjintää. Lain kautta luottamushenkilöiden ja tasa-arvovaltuutettujen roolit vahvistuvat. Valiokunnan kuulemisessa ilmeni epäilyksiä lain toimivuudesta ja resurssien riittävyydestä. Uusien menettelytapojen toimivuutta onkin syytä seurata, ja näiltä osin valiokunnan lausuma on perusteltu. Toisaalta lain lisäksi riittää jatkuvaa työtä eri toimijoille. Koulujen ja oppilaanohjauksen rooli on jatkossa entistä suurempi, jotta naiset ja miehet hakeutuisivat nykyistä rohkeammin eri alojen koulutukseen. Vain näin pääsemme eroon perinteisistä niin kutsutuista naisten ja miesten töistä. Vakavat palkkaerot miesten ja naisten välillä vaativat voimakkaita ponnisteluja tasa-arvolain voimaantulon jälkeenkin.

Työnantajien ja työntekijöiden, niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella, on huolehdittava siitä, että työmäärät ja työtehtävät vastaavat palkkaa. Tätä tavoitetta edistävät mahdollisimman läpinäkyvät palkkausjärjestelmät. Mielestäni erilaiset palkkausjärjestelmät ovat mahdollisuus; niitä tulee vain käyttää oikeudenmukaisesti. Laki sisältää merkittävän uudistuksen työelämän kannalta. Tasa-arvosuunnitelma yli 30 henkilön työpaikoilla saa aivan uudenlaisen painoarvon. Valiokunnan lausuma tasa-arvo-ohjelmien osalta on hyvin perusteltu. Lainsäätäjänä minua erityisesti kiinnostaa, kuinka tämä lain kohta käytännössä toimii.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvolain käsittely on ollut monella tapaa mielenkiintoinen kokemus. Tasa-arvoasiat ovat saavuttaneet merkittävän ja konkreettisen tason nyt Matti Vanhasen hallituksen aikana. Työtä on vielä monelta osin jatkettava ja laajennettava.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta mielestäni puuttuu aika kipeään asiaan yhteiskunnassa. Oleellinen keino sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseksi työpaikoilla on mielestäni antaa luottamusmiehelle oikeus palkkatietojen näkemiseen ja saamiseen. Ilman tätä oikeutta ei palkkauksessa tulla pääsemään tasa-arvoon. Varsinkin yksityisellä sektorilla se on aivan mahdottomuus. Hallituksen esityksessä ja mietinnössä tämä asia on ymmärretty, mutta kumminkin asia on mietinnössäkin vesitetty ja luodaan sellainen byrokraattinen järjestelmä asiaa varten. Se, että tiedot saisi vain kiertoteitä tasa-arvovaltuutetun kautta, hankaloittaa asiaa tarpeettomasti. Tasa-arvovaltuutetulla ei ole myöskään resursseja tämän kaltaisten asioitten hoitamiseen. Jos tasa-arvovaltuutettu ehtisi hoitamaan kaikki tulevat kyselyt, kärsisi muu tärkeä toiminta, joka valtuutetulle kuuluu.

Mielestäni työsuojelupiirit olisivat niitä, joille pitäisi lisää resursseja suoda, jotka voisivat suorittaa tarkastuksia työpaikoilla palkkauksenkin osalta, että toteutuuko samapalkkaisuus ja tasa-arvoisuus työehtosopimusten osalta. Monesti pienillä työpaikoilla on kyse siitä, että ei edes noudateta työehtosopimuksia. 30 henkeä on se raja, milloin työpaikalle tällainen tasa-arvosuunnitelma pitäisi tehdä. Myös pienemmillä työpaikoilla pitäisi valvoa tätä tasa-arvolakia ja sitä, noudatetaanko tasa-arvoista palkkausta. Siinä olisivat nimenomaan työsuojelutarkastajat silloin, jotka voisivat käydä tällaisia asioita tarkastamassa. Joka paikassa ei ole esimerkiksi luottamusmiehiä. Tiedän aloja — metalliala, puuala ja monia muita — joilla on 20—30 prosenttia työpaikoista sellaisia, joissa ei ole luottamusmiestä ollenkaan. Ne työntekijät ovat aivan tuuliajolla.

Tasa-arvoa on monenlaista. Yksityisellä sektorilla näitä palkkatietoja halutaan salailla, vaikka luottamusmiehellä olisi selkeä tarve päästä näihin tietoihin käsiksi. Julkisella sektorillahan palkat ovat julkisia; mikseivät ne voisi olla sitä myös yksityisellä sektorilla? Palkkasyrjintään on puututtava ja huomattava samalla muukin yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Pitää nähdä myös yhteys sukupuolten välisen tasa-arvon ja muun tasa-arvon ja hyvinvointivaltion välillä. Hyvinvointivaltiossa, joka kerää riittävästi veroja laadukkaitten palvelujen järjestämiseen, voisivat myös äidit käydä töissä ja yhteiskunnalla on riittävästi rahaa usein naisvaltaisille hoiva-aloille, joilla nyt kärsitään loppuunpalamisesta ja huonoista työsuhteista. Tämä on myös seurausta nykyisin rikkaita suosivasta politiikasta, jossa rikkaille annetaan suuria veronalennuksia ja työttömät, eläkeläiset ja pienituloiset jätetään nuolemaan näppejään. Se aiheuttaa entistä suurempaa epätasa-arvoa yhteiskunnassa. Tämä myös pitää huomioida.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas puhui tärkeistä asioista työpaikoilla, mutta ensin pitää, ed. Kangas, olla tuottavaa työtä, jotta on jaettavaa, eli tasa-arvokaan ei ole mitään nollasummapeliä. Näin voisi marxilaisesta näkökulmasta antaa Soinin sovellutuksen, että ilman lisäarvoa ei ole myöskään tasa-arvoa.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas on täysin oikeassa siinä, että työsuojelupiirit ovat avainasemassa tämän lain ja yleisen tasa-arvon valvonnassa. Olisikin päästävä siihen, että niillä on sellaiset voimavarat, että ne voivat tätä tasa-arvoa valvoa ihan kaiken muun työelämän säätelyn ohella. Niin kuin ed. Kangas sanoi, monilla työpaikoilla tuskin noudatetaan edes työehtosopimuksia, joten tasa-arvon pitäisi olla tämmöinen läpileikkaava teema, joka kulkee koko työsuojelun läpi.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, aivan oikein, niin kuin täällä todettiin, pitää olla tuottava työpaikka ja sieltä tulee lisäarvoa. En ole näihin tällaisiin oppeihin tutustunut, mutta varmaan edustaja, joka täällä käytti puheenvuoron, on hyvin selvillä näistä. Mutta toteaisin sen, että Suomi on kilpailukykyisin maa tällä hetkellä monella mittarilla mitattuna, ja kilpailukykyä löytyy. Minä uskon, että palkanmaksukykyäkin työnantajilla on. Itse kun olen pitkään ollut luottamustehtävissä ja sellaisissa, niin lähdin siitä, että, oli mies tai nainen, jos jompikumpi tuo pienemmän tilipussin kotiin, niin ei siitä hyödy kumpikaan. Mieluummin niin, että molemmat saavat kohtuullisen tulon; se on parempi perheelle kuin jos olisi niin, että mies nauttii siitä, että vaimo toikin pienen tilipussin, on mielissään siitä.

Mutta on hyvä, kun edustaja kertoo näitä tällaisia suuria oppeja meille, millä voidaan näitä asioita parannella.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että tasa-arvo on iloinen ja myönteinen asia ja siinä hengessä tätä asiaa pyrittiin myös valiokunnassa käsittelemään. Valiokunnan puheenjohtaja Gustafsson esitteli varsin kattavasti tämän mietinnön sisällön, joten en rupea niitä asioita toistamaan. Haluan tässä keskustelussa tuoda esille joitain, pikemminkin keskustelua herättäneitä tai ongelmallisina nähtyjä, kohtia.

Tämän lain keskeinen sisältö on se, että halutaan edistää tasa-arvoa työpaikoilla täsmentämällä tasa-arvosuunnitelman sisältöä. Idea on, että yli 30 henkilön työpaikoilla verrataan naisten ja miesten sijoittumista eri vaativuustason tehtäviin ja toisaalta sitten tässä palkkakartoituksessa verrataan erilaisten palkkaryhmien miesten ja naisten keskipalkkoja toisiinsa ja tästä päätellään, ovatko tasa-arvoasiat työpaikalla kunnossa. Työmarkkinajärjestöjen keskenhän tuossa pohjatyössä lähdettiin siitä, että tätä palkkakartoitusvertailua tehtäessä palkkaryhmiin pitäisi kuulua vähintään viisi henkilöä. Tästä valiokunnassakin keskusteltiin, mutta ei haluttu tähän mitään tämmöisiä lukumääräisiä rajoja, millä tavalla palkkavertailua tehdään. Todettiin vaan kuitenkin, että vertailu tulee tehdä siten, etteivät yksittäiset palkat ole yhdistettävissä kehenkään yksityiseen henkilöön. (Ed. Kuoppa: Onkos siinä jotain pahaa?)

Valiokunta lisäsi tähän lakiin tasa-arvosuunnitelman ulottamisen myös oppilaitoksiin. Aivan kuten ed. Gustafsson jo ed. Heidi Hautalalle vastasi, kyse ei ollut rohkeuden puutteesta, ettei sitä ulotettu peruskouluihin, vaan pikemminkin järjen runsaudesta tässä tapauksessa. Valiokunta nimittäin katsoo, että peruskouluissa poikien ja tyttöjen erot tulevat riittävällä tavalla huomioitua kuin myös tämä tasa-arvokysymys perusopetuslain perusteella ja se antaa riittävät työkalut. Tämmöistä tarpeetonta, sanoisiko, aikuisten maailmasta lähtevää, sukupuolten välistä vertailua ja mahdollista syrjintää ei ole tarpeellista nyt sitten peruskouluihin kuitenkaan ulottaa.

Arvoisa puhemies! Näistä valiokunnan ponsista haluan nostaa muutaman esille. Ensinnäkin valiokunta kiinnitti huomiota pätkätöitten yleisyyteen lisääntymisikäisillä miehillä ja naisilla, erityisesti naisilla. Ikäväksemme jouduimme toteamaan, että se on hyvin yleistä myös julkisella sektorilla. Semmoisia toimenpiteitä, joilla voidaan edistää tämän epäkohdan poistamista, valiokunta peräänkuuluttaa kovasti. Valiokunta kiinnittää huomiota myös vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaisempaan jakautumiseen, ei niin, että käytäisiin välttämättä isän työnantajan kukkarolla ja äidin työnantajan kukkarolla, vaan ylipäänsä voisi olla hyvä, että pystyttäisiin rakentamaan semmoinen järjestelmä, jossa vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset kerättäisiin kaikilta työnantajilta, eikä olisi niin, että yksittäinen työnantaja kärsii, jos hänen työntekijäänsä kohtaa iloinen perhetapahtuma.

Kolmas ponsi, jonka haluan nostaa esille, koskettelee näitä huoltajuuskysymyksiä. Uskon, että jokainen edustaja on työssään törmännyt niihin yksittäisiin tapauksiin, mitä meille kerrotaan, missä ihmiset tuntevat, että huoltajuuskysymyksissä miehiä ja naisia on kohdeltu epätasa-arvoisesti. Valiokunta toivoo, että tätä asiaa selvitetään, ja jo julkinen puhuminen asiasta on varmasti hiukan korjannutkin tilannetta, mutta edelleen ei tasa-arvo tuossa kohtaa toteudu.

Arvoisa puhemies! Joihinkin muitten edustajien puheissa olleisiin asioihin haluan vielä hiukan ottaa kantaa.

Tässä on nostettu keskusteluun tasa-arvosuunnitelman ulottaminen alle 30 henkilön yrityksiin. Sinänsä tasa-arvo varmasti kuuluu kaikille, mutta koska lakiin sisältyy tämä uhkasakko, on hyvin tarkoin mietittävä, minkä kokoisille yrityksille asetetaan lisävelvoitteita ja vieläpä uhkasakon voimin. Tämä on yksi syy, minkä takia ei pienemmille työpaikoille haluttu tätä ulottaa. Toinen syy tuon rajan vetämiseen 30:een on varmaan se, että on järkevää, että tämä laki on yhteensopiva yt-lain kanssa, missä myös on 30 henkilön raja.

Palkkatietojen saatavuudesta, mistä valiokunta puhui, tässä keskustelussa on tullut semmoinen kuva, että ne nyt sitten automaattisesti aina täytyisi tasa-arvovaltuutetun kautta pyytää. Näinhän ei ole, vaan jokainen henkilö, joka haluaa antaa palkkatietonsa, saa niin tehdä. Mutta jos henkilö ei jostain syystä halua omia palkkatietojaan tähän vertailuun antaa, niin silloin joudutaan kääntymään tasa-arvovaltuutetun puoleen. Tasa-arvovaltuutettu harkitsee, onko syytä epäillä syrjintää, ja sen jälkeen pyytää näitä palkkatietoja. Tämä menettely on mielestäni hyvin perusteltua siitä syystä, että yksityisyyden suojaa ei voida polkea tämmöisen toisen hyvän asian kuin tasa-arvon nimissä. Pikemminkin on nähtävissä aivan muita pyrkimyksiä näissä vaatimuksissa palkkatietojen saatavuudesta.

Tuohon hyvitykseen on asetettu raja 15 000 euroa, ja en ole aivan varma, mutta toivon, että siitä ei tule ristiriitaa EU-lainsäädännön kanssa. Mutta siinä mielessä on perusteltua, että tuo raja on olemassa, jos ajatellaan tilanteita, että joku henkilö haluaisi väärinkäyttää tätä lakia. Voisi olla, että olisi pari onnistunutta niin sanottua työnhakua, joissa pystyisi osoittamaan, että häntäpä onkin syrjitty, ja se antaisi ihan sievoisen vuositilin. Siinä mielessä 15 000 euroa on varmasti kohtuullinen korvaus, jos syrjintää on tosiasiassa tapahtunut, mutta se mielestäni vähentää tämmöisiä väärinkäytön mahdollisuuksia.

Ed. Hautala puheenvuorossaan otti esille myös sukupuolivähemmistöjen suojan. Valiokunta käsitteli tätä asiaa ja totesi, että siellä on jonkunlainen väliinputoajien ryhmä ilmeisesti olemassa, mitä yhdenvertaisuuslaki ei kata. EY:n oikeuskäytännöstä löytyy yksi tapaus, missä sukupuolen korjausleikkauksen perusteella syrjinnän kohteeksi joutuneelle henkilölle on sitten tähän tasa-arvodirektiiviin viitaten tuomittu hyvitystä. Tämä on kumminkin ainoastaan nyt yksi tapaus toistaiseksi. Valiokunnassa käytiin myös sen suuntaista keskustelua, olisivatko nämä sukupuolivähemmistöt, jotka tässä voivat olla väliinputoajia, parempi kuitenkin hoitaa yhdenvertaisuuslain kautta kuin tuomalla niitä tähän lakiin, joka nimenomaan on laki naisten ja miesten tasa-arvosta.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamat keskeiset huomiot. Lopuksi haluan kiittää valiokuntaa erittäin paneutuvasta työskentelystä. Tämä oli pitkä ja raskas urakka, joka saatiin kunnialliseen päätökseen.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen toi hyvin esille sen, miten palkkatietojen saatavuus tämän lain jälkeen on järjestetty. Se ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö luottamushenkilöillä olisi roolia jatkossa, samoin kuin tällä tasa-arvosuunnitelmalla ja palkkakartoituksella, joka nostaa esille siellä työpaikalla näitä erilaisia palkkaustilanteita.

Vanhemmuudesta koituvien kustannusten osalta totean vielä kerran, että kaikki työnantajat Suomessa osallistuvat vanhemmuudesta koituviin kustannuksiin maksamalla. Sairausvakuutusmaksusta 0,15 prosenttia on korvamerkitty tähän yhteiseen kassaan, josta Kelasta sitten korvaus maksetaan. Ainoa lakisääteinen korvaus, joka työnantajan pitää maksaa vanhempainloman ajalta, on vuosilomakorvaus, vuosiloman palkka. Siitä vuosilomapalkasta saa sitten hakea korvausta Kelalta. Se korvaus ei ole 100-prosenttinen, jolloin vääristymä syntyy eli äitien työnantajat maksavat enemmän. Kun tuota korvamerkittyä rahaa jää tällä järjestelmällä nyt käyttämättä, olisi moraalisesti oikein, että korvaus olisi 100 prosenttia.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi puheliaisuuttani, mutta on vastattava ed. Tiilikaiselle, joka sanoi, että työnhakija voisi käyttää väärin tätä tilannetta, jos hyvitykselle ei olisi säädetty ylärajaa työhönottosyrjintätilanteessa. Ed. Tiilikainen, uskon, että tilanne on täsmälleen päinvastoin: Nyt, kun siihen asetetaan se yläraja, työnantaja voi käyttää tätä väärin ja tavallaan ostaa pois työnhakijan sillä tavalla. Kunhan maksaa mahdollisen vahingonkorvauksen ja hyvityksen, korkeintaan 15 000 euroa, niin se on sillä hoidettu ja voi sitten syrjiä ihan vapaasti.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos yhtään tunnen oikein työnantajien näkemyksiä, niin työnantaja yrittää aina saada kuhunkin tehtävään parhaiten siihen tehtävään sopivan henkilön eikä työnantajalla ole motivaatiota syrjiä ketään. Jos joku on tehtävään paras, se otetaan. Näin uskoisin työnantajien rationaalisesti toimivan. Meillä on tässä erilainen lähtökohta ilmeisesti ed. Heidi Hautalan kanssa. Tätä on hedelmällistä sovitella jossain muualla.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä todellakaan ymmärrä ed. Heidi Hautalan näkemystä, että tätä voisi työnantaja käyttää jotenkin hyväkseen ja maksaa näitä 15 000 euron laskuja. Silloin, kun minä olin työnantajana grilliyrityksessä, 15 000 euroa oli kyllä sen verran iso summa, että se olisi ollut aikamoinen juttu jo meikäläisen yrityksessä. Minä en tiedä, kuinka monessa yrityksessä ed. Hautala on ollut työnantajana, mutta epäilen, että jos näitä asioita vähän enemmän on seurannut, niin ei tällaisia näkemyksiä toisi esille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan yksi menestystekijöistä on ollut tavoite edistää ihmisten välistä tasa-arvoa. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on hyvinvointiyhteiskuntamme selkäranka. Naisten ja miesten, molempien, merkitys hyvinvoinnin rakentajina on ollut tärkeä ja merkityksellinen. Suomi on ollut monessa mielessä myös edelläkävijä tasa-arvon näkökulmasta katsottuna. Hyvänä esimerkkinä tästä voimme todeta, että suomalaiset naiset viettävät ensi vuonna äänioikeutensa saamisen satavuotisjuhlavuotta. On maita, jotka haaveilevat tästä oikeudesta, joka meille on itsestäänselvyys.

Hallitusohjelman mukaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen kuuluu koko hallitukselle, vaikka tasa-arvoon liittyvät kysymykset näkyvätkin julkisesti eniten erilaisissa työelämään liittyvissä kysymyksissä. Suomessa naisten merkitys työelämässä on huomattava. Tänä päivänä Suomessa naisten työllisyysaste on korkea. Noin puolet palkansaajista ja kolmannes yrittäjistä on naisia. Suomalaisille työmarkkinoille on tyypillistä, että naistyövoima keskittyy erityisesti julkiselle sektorille ja määräaikaisiin pätkätöihin. Suomessa työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet sukupuolen mukaan naisten ja miesten töihin. Naisten säännöllisen työajan kuukausiansioiden keskiarvo on noin 2 100 euroa ja miesten 2 600 euroa.

Hallituksen esityksen taustalla on tasa-arvolaki vuodelta 1987, jota tässä uudistuksessa nyt parannetaan. Voitaneen todeta, ettei se ole ollut helppoa, sillä tätä uudistusta on valmisteltu jopa neljä vuotta. Tasa-arvolain tavoitteena on edistää tasa-arvon toteutumista ja estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Erityisesti on pyritty parantamaan sekä miesten että naisten asemaa työelämässä.

Tasa-arvolain keskeisin uusi sisältö koskee tasa-arvosuunnitelmien vähimmäissisällön määrittämistä ja palkkakartoituksen järjestämistä työpaikoilla. Kartoituksen avulla naisten ja miesten palkkojen ja töiden samanarvoisuutta voidaan vertailla jopa yli työehtosopimusrajojen. Palkkasyrjintäepäilyssä palkkatietojen saantia helpotetaan. Tasa-arvosuunnitelman laatimisvelvollisuus on kaikilla yli 30 työntekijän yrityksillä, ja jatkossa suunnitelman laiminlyönnistä voidaan työnantajaa sakottaa. Tulevaisuudessa pohditaan varmasti pienempienkin yritysten tasa-arvosuunnitelman laatimisvelvollisuutta. Nyt katson kuitenkin tärkeäksi, että onnistumme tässä yli 30 työntekijän yritysten osalta ja palaamme asiaan, kun tasa-arvosuunnitelmien laatiminen tulee käytännössä tutuksi ja se saa selkeän toimintamallin.

Uudistuksella on myös merkittävä vaikutus samapalkkaisuuden edistämisessä ja palkkaerojen poistamisessa. Esitys panee täytäntöön myös Euroopan unionin työelämän tasa-arvodirektiivin, huomioi perustuslain muutokset koskien tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toiminnassa ja edistää hallitusohjelman tasa-arvoa koskevia tavoitteita.

Hallitusohjelmaan on kirjattu ennätysmäärä tavoitteita naisten ja miesten välisen tasa-arvon parantamiseksi. Voidaan sanoa, että monet tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja vaativat paljon työtä ja muutoksia sekä lainsäädännössä että asenneilmastossa. Hallitus on laatinut myös oman tasa-arvo-ohjelmansa. Sen keskeinen sisältö on tasa-arvon valtavirtaistaminen. Tämä tarkoittaa tasa-arvon ottamista huomioon kaikessa päätöksenteossa ja sen istuttamista kaikkiin käytäntöihin. Hallinnossa jokaisen viranomaisen on huomioitava, miten toimenpiteet vaikuttavat naisiin ja miehiin, ja muutettava tarvittaessa olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumisen. Valtavirtaistaminen on erittäin konkreettinen tapa edistää tasa-arvoa. Tämä on osa myös tämän työelämävaliokunnan mietinnön taustaa.

Eräs suuri kokonaisuus, johon valiokuntakin otti kantaa monella eri tavalla, on työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen sekä naisten että miesten näkökulmasta. Valiokunta on kantanut huolta nuorten naisten pätkätöistä, sillä heitä ei uskalleta palkata vakituiseen työsuhteeseen perheen perustamisen, äitiysloman ja vanhempainloman sekä sairaan lapsen hoitovapaan pelossa. Vanhemmuudesta aiheutuvat lisäkustannukset rasittavat myös enemmän työvaltaisia naisten aloja, koska äidit käyttävät perhevapaita enemmän kuin isät. Vastaavasti naiset jäävät herkemmin hoitovapaalle kuin miehet.

Oleellista tässä on se, että äitien ja isien roolia ja työnjakoa perheessä yritetään lainsäädännöllä helpottaa. Tähänkin vaikuttavat monilta osin asenteet niin työpaikoilla kuin kotonakin. Jos isät käyttäisivät nykyistä enemmän oikeuksiaan perhevapaisiin, kustannukset tasaantuisivat äitien ja isien työnantajien kesken nykyistä enemmän. Kuluvana vuonna työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia tasataan kuitenkin selvästi jo enemmän kuin aikaisemmin.

Valiokunta korosti molempien vanhempien oikeutta vanhemmuuteen myös erotilanteessa. Valiokunta piti tärkeänä selvittää myös toisessa osoitteessa asuvan vanhemman oikeutta osallistua sairaan lapsen hoitovapaaseen. Isien tasa-arvoinen oikeus lastensa huoltajuuteen askarrutti myös valiokuntaa. Vaikka lasten huolto- ja tapaamisoikeutta koskeva lainsäädäntö lähtee lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin, käytännössä kuitenkin isien on vaikeampi on saada lapsensa huoltajuutta itselleen. Toteutuuko tässä sukupuolten välinen tasa-arvo, vai vaaditaanko isiltä huomattavasti enemmän kuin äideiltä, jotta mahdollisuus lastensa huoltajuuteen toteutuisi? Tähän asiaan liittyen valiokunta jätti myös oman lausumansa.

Arvoisa herra puhemies! Työelämän tasa-arvokysymykset voidaan tasa-arvolain avulla nostaa esiin. Tärkeää on, että niistä puhutaan ja epäkohtiin puututaan. Puuttumattomuuden taustalla voivat olla pinttyneet asenteet ja pelko. Asenteiden muuttamisessa ei tarkoiteta vain sitä, että miehet ja työnantajat muuttaisivat asenteitaan. Naisilla on itsellään paha tapa vähätellä itseään ja sen lisäksi myös muita naisia. Epätasa-arvon tielle voidaan mennä jo työnhakutilanteessa, kun nainen esittää huomattavasti pienemmän palkkatoiveen kuin mies. Toinen tilanne, jossa nainen helposti vähättelee omia kykyjään, on koulutusalan valinta. Vaikka koulutusvalintoihin on pyritty vaikuttamaan jopa kiintiöillä, ovat työmarkkinat edelleen voimakkaasti tästäkin huolimatta jakautuneet. Esimerkiksi Metallityöväen Liiton jäsenistä on naisia 20 prosenttia ja Lastentarhanopettajaliitossa jäseninä miehiä vain 5 prosenttia.

Tiedotusvälineillä, mainonnalla ja viihdeteollisuudella on suuri merkitys ennen kaikkea lasten ja nuorten käsityksiin, omaan identiteettiin ja sukupuoliseen kehitykseen. Ei ole yhdentekevää, kuinka nämä tahot värittävät ihmis- ja maailmankuvaa naisista ja miehistä. Luodaan herkästi mielikuva kauniista, nuoresta ja laihasta tytöstä tai naisesta, joka mielikuva saattaa ohjata nuoren tytön ihannekuvaa minästä. Yksilöllisyys voi hävitä, oman kehon ja persoonallisuuden hallinta voi vaikeutua. Mielestäni on hyvä, että valiokunta haluaa selvittää esimerkiksi Norjassa olevaa lainsäädäntöä, jossa on mahdollisuus puuttua tämän tyyppiseen vahingolliseen mainontaan.

Arvoisa herra puhemies! Uusi tasa-arvolaki mahdollistaa monella eri tavalla entistä paremman tasa-arvon toteutumisen maassamme. Tärkeää on, että lain vaikuttavuutta seurataan laajalla rintamalla. Kyse ei ole vain lainsäädännöstä vaan myös sen toteuttamisesta ja siitä, kuinka onnistumme siinä. Lainsäädäntö on osittain vaikeaselkoinen. Tästä syystä näen, että työministeriössä ja muualla täytyy panostaa myös lakiin liittyvään koulutukseen ja selkeään ohjeistukseen, jotta uudistettu tasa-arvolaki onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Oras Tynkkynen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tekisi mieli sanoa arvoisa puheenjohtaja, sillä sukupuoleen perustuvat tehtävänimikkeet ylläpitävät tarpeetonta sukupuolittamista ja jakoa tässä yhteiskunnassa. Tässä on pariin otteeseen jo todettu, että valiokunnan mietintö on erittäin ansiokas, ja siitä kuuluvat kiitokset valiokunnalle, joka teki kokonaisuutena hyvää työtä, ja ehkä erityisesti myös erittäin pätevälle ja asialle omistautuneelle puheenjohtajalle.

Tässä on niin monta kertaa, moneen otteeseen ja monessa yhteydessä poimittu erinäisiä asioita mietinnöstä, kaikkia niitä hyviä puolia, en lähde niitä toistamaan. Sen sijaan nostaisin esiin kaksi asiaa, joita en muista tai en ole huomannut kenenkään muun aiemmin vielä maininneen, eli sukupuolivaikutusten arvioinnin korostamisen lainsäädännön ja talousarvion valmistelun yhteydessä ja tasa-arvovaltuutetun ja -lautakunnan tehtävien, toimivallan ja osittain myös resurssien kehittämisen, jotka täältä mietinnöstä myös löytyvät.

Tästä huolimatta vihreät jättivät, niin kuin tässä on todettu, valiokunnassa vastalauseen. Se perustuu siihen, että valiokunta epäröi tarpeettomasti siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt tehdä päätöksiä tasa-arvon edistämisestä. Ymmärrän sen, että asioita pitää selvittää, mutta on selvittämisen aika ja on päätösten tekemisen aika. Ed. Cronberg toi esiin palkkatietojen saamisen, syrjinnän peruskouluissa, mikä on monessa muussakin puheenvuorossa tullut esille. Hyvityskatto on ollut täällä myös esillä.

Vielä viittaisin sukupuolivähemmistöjen syrjintään, jota myös ovat ainakin edustajat Heidi Hautala ja Tiilikainen kosketelleet. EY-tuomioistuimen päätöksellähän siis sukupuolen korjaukseen perustuva syrjintä rinnastettiin sukupuolen perusteella tapahtuvaan syrjintään, ja tasa-arvolaki käsittelee nimenomaan sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää, ja sen takia tasa-arvolaki olisi ollut ihan tismalleen oikea paikka puuttua tähän ongelmaan, jota nykyisessä lainsäädännössä ei muilta osin vielä ole onnistuttu hoitamaan. Enkä näe sinänsä mitään uhkaa tai vaaraa siinä, jos se ongelma olisi nyt tässä tämän lain käsittelyn yhteydessä korjattu.

Näillä saatesanoilla voinkin kannattaa ed. Cronbergin tekemää ehdotusta siitä, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseen 2 mukainen muotoilu.

Sitten muutamia kommentteja aiemmin esitettyihin puheenvuoroihin. Ed. Seppo Lahtela harrasti lennokasta retoriikkaa, jossa oli aika vähän katetta. Olisin oikeastaan pitänyt sitä hyvinkin ansiokkaana ihan tällaisena koomisena puheenvuorona, ellei siinä laskettaisi leikkiä vähän liian vakavilla asioilla. Ed. Seppo Lahtela ihan avoimesti vähätteli tasa-arvo-ongelmien merkitystä, ja pidän sitä lähinnä järkyttävänä.

Tasa-arvo-ongelmiin kuuluu esimerkiksi sukupuolittunut väkivalta, lähisuhdeväkivalta. Tasa-arvo-ongelmiin kuuluu se, niin kuin on moneen otteeseen todettu, että naiset saavat tismalleen samasta työstä vähemmän palkkaa. On edelleen aivan pelkästään sukupuoleen yhdistettävää palkkasyrjintää. Tasa-arvo-ongelma on esimerkiksi se, minkä ed. Hautala täällä mainitsi, että kotityöt jakautuvat hyvin epätasaisesti. Kun naiset tekevät sen palkkatyönsä, sen jälkeen vielä naiset joutuvat tekemään suuremman osan myös kotitöistä. Tasa-arvo-ongelma on se, että työhönotossa usein naisia syrjitään, toisinaan myös miehiä.

Taisi olla ed. Anneli Kiljunen, joka puhui kulttuurin ulkonäkökontrollista eli siitä, että naisilta vaaditaan valtavasti. Naisen pitää olla paitsi pätevä ja ahkera, myös kaunis, mikä aiheuttaa muun muassa syömishäiriöitä hyvin laajassa mitassa.

Kaikki nämä ongelmat ovat vakavia ongelmia. Ne koskevat ihmisten tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta, ja ihmettelen sellaisia edustajia, jotka vähättelevät näitä ongelmia.

Ed. Rauhala viittasi sukupuolikiintiöihin ja ehkä ikään kuin ääneen ajatellen pohdiskeli sitä, pitäisikö näistä sukupuolikiintiöistä jossain vaiheessa luopua. Hän totesi kuitenkin, ettei ainakaan vielä se ole ajankohtaista. Itse menisin ihan päinvastaiseen suuntaan eli pohtisin sitä, pitäisikö sukupuolikiintiöitä laajentaa ja niitä alkaa soveltaa myös yritysten johtoelimiin pelkästään julkisen hallinnon elinten sijasta tai niitten lisäksi.

Meinasin sanoa, että nyt kun ministeri on paikalla, niin olisin kysynyt häneltä paria asiaa, mutta ministeri ei ole paikalla, joten lopetan tähän.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tasa-arvosuunnitelma on nykyaikaa. Esityksen mukaan työnantajan, jonka palveluksessa on vähintään 30 työntekijää, on vuosittain laadittava tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta. Lisäksi sen osana pitää olla erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin. Myös kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista on tehtävä. Lisäksi suunnitelmaan tulee selostus toimenpiteistä tasa-arvon edistämiseksi ja arvio aikaisempien tasa-arvoa edistäneiden toimenpiteitten onnistumisesta. Lakiehdotus tekee julkisiksi jopa henkilöstön palkat tasa-arvovaltuutetun kautta harkiten.

Asia, mikä tässä uudistuksessa arveluttaa, on se, että kustannusvaikutus jää työnantajien velvollisuudeksi, joilla niitä jo riittää. Olisiko muita merkittäviä maksajatahoja? Onko tätä ajateltu?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä voi pääsääntöisesti pitää ihan positiivisena, mutta tässä edellinen puhuja, ed. Laxell, toi hyvin esille sen asian, että tässä väistämättä myöskin työnantajan velvoitteita lisätään. Hyvä kysymys sitten on, kuinka paljon näitä velvoitteita voidaan lisätä, että työnantaja edelleen pystyy työllistämään, eli sehän on se asia, mistä tässä salissa monesti keskustellaan, ja usein unohtuu se, että kun aina tehdään lakia milloin minkäkin hyvän asian puolesta, sille aina täytyy löytyä sitten myöskin maksaja jostakin ja se vaikuttaa taas seuraavassa vaiheessa.

Lähinnä pyysin kuitenkin tämän puheenvuoron puuttuakseni muutamaan kohtaan.

Ensimmäisenä otan esille tämän kiintiöperiaatteen. Siitäkin huolimatta, että olen lähes varma, että hyvin lyhyellä aikavälillä tämä kiintiö 60—40 tulee hyödyttämään miehiä, olen sitä mieltä, että tämä kiintiöperiaate ei ole järkevä. Monissa kunnissa, kun on valittu valtuutettuja, sukupuolimäärä ei mene lähellekään tasan ja silloin joudutaan jakamaan paikkoja muilla perusteilla kuin sillä, minkä verran vaaleissa on ääniä saatu. Hyvä kysymys on, kuinka demokraattista se sitten enää on. Jos täällä eduskunnassa toimittaisiin samalla tavalla, niin esimerkiksi keskustan ryhmässä, jossa taitaa olla hädin tuskin joka neljäs edustaja nainen, tulisi aikamoinen kiire keskustan naisedustajilla täyttää ne kaikki valiokuntapaikat, jotka keskustalle tulevat, jos täällä toimittaisiin samalla periaatteella. Varmaan sama ongelma on muissakin ryhmissä, ei toki kokoomuksen ryhmässä niin paljon kuin monessa muussa. Mutta kuitenkin minun mielestäni tämä kiintiöperiaate on aikansa elänyt. Ymmärrän, mitä sillä on tavoiteltu, mutta en näe kyllä sitä järkevänä enkä varsinkaan sitä, mitä ed. Tynkkynen esitti, että tämä myöskin ulotettaisiin elinkeinoelämän puolelle.

On valitettavaa, että tällä esityksellä myös yksityisen sektorin palkat tehdään julkisiksi, toki ainoastaan tasa-arvovaltuutetun välityksellä, mikä on tärkeä ehto sille, että tämän lakiesityksen voi ylipäätään hyväksyä.

Palkkatietojen antamista suoraan luottamusmiehelle on esitetty vasemmistoliiton vastalauseessa. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että julkisen sektorin palkat ovat julkisia. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta. Julkisen sektorin palkat ovat julkisia, koska ne maksetaan meidän kaikkien yhteisesti maksamista veroista ja läpinäkyvyys on täten perusteltua nimenomaan veronmaksajan näkökulmasta käsin. (Ed. Mustajärvi: Entäs yksityisyyden suoja?)

Palkkojen julkisuus ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. (Ed. Kuoppa: Miksei kuulu?) Me emme ole tottuneet siihen, että palkoista kerrotaan avoimesti. Kuten ed. Kuoppa tietää, meillä ei ole sellaista järjestelmää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa on totuttu siihen, että ihmiset vastaavat hyvin avoimesti, mitä palkkoja he tienaavat. (Ed. Mustajärvi: Kyllä meilläkin palkoista keskustellaan!) Palkkojen julkistaminen yksityisillä työpaikoilla lisäisikin siten ennen kaikkea keskinäistä kateutta ja heikentäisi työilmapiiriä. Palkkasalaisuudesta ei tulisi luopua edes tasa-arvoargumentilla. Nyt esitettävä malli, jossa palkkojen tasa-arvonäkökulmaa voidaan arvioida tasa-arvovaltuutetun välityksellä, on hyväksyttävä kompromissi, jolla palkkatietojen saamista ei tehdä liian helpoksi, mutta se on mahdollista, jos on perusteltu syy epäillä esimerkiksi sukupuolesta johtuvaa palkkasyrjintää.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensin kommentti noista kiintiöistä. Vasemmistoliitto oli ensimmäinen puolue, joka puolue-elimiin otti tämän 40—60-kiintiön jo perustamisvaiheessa 15 vuotta sitten. Minusta kiintiöt ovat olleet hyvä asia, koska niiden tarkoitushan on muuttaa meidän käyttäytymistämme ja tätä poliittista kulttuuria siten, että kun aikamme harjoittelemme sitä, että on tällainen perälautamalli, niin jatkossa sitten toivottavasti yhteiskunta muuttuu sillä tavalla, että automaattisesti erilaisissa valinnoissa toteutuu tasa-arvo sukupuolten kesken. Kyllä ongelma tasa-arvon kannalta on se, että vaikka näissä julkisissa tehtävissä, lukuun ottamatta vaaleilla valittuja elimiä, tämä kiintiö on käytössä, niin tuolla yritysmaailmassa kuitenkin herravalta jyllää aika paljon pätevienkin naisten kustannuksella edelleen.

Tästä mietinnöstä. Tätä on paljon kehuttu, enkä käy moittimaan, päinvastoin, siellä on erittäin hyviä asioita. Äskeisen lausahduksen jälkeen korostan kyllä valiokunnan rohkeutta puuttua myöskin miesten kokemaan syrjintään. Minusta se oli erittäin hyvä asia, ja siitä myöskin on lausuma mietinnössä. Kyllä meihin varmaan on aika moneen kansanedustajaan oltu yhteydessä siinä mielessä, että on epäilty, niin kuin valiokuntakin pohdiskelee, että esimerkiksi huoltajuuskiistoissa ja sosiaaliviranomaisten kanssa asioidessa mies aika herkästi ainakin kokee olevansa ennakkoasenteiden uhri ja kokee myöskin syrjintää silloin, kun esimerkiksi huoltajuuspäätöksiä tehdään. On hyvä, että valiokunta on tähän puuttunut ja vaatinut myöskin hallitukselta toimia.

Mitä sitten palkkatietoihin tulee, niin entisenä pääluottamusmiehenä minä pidän aika tärkeänä sitä, että konkreettisesti ja ilman mitään turhia viivytyksiä, turhia mutkia, esimerkiksi luottamusmiehellä olisi mahdollisuus verrata ja saada palkkatietoja ja tällä tavalla taistella työpaikalla muun edunvalvonnan lisäksi sen puolesta, ettei syrjintää tapahdu, ja varmistua siitä, että työnantaja hoitaa asioita oikein ja tasa-arvolain hengessä ja rikkomatta yhdenvertaisuus- tai syrjintälakia.

Palkoista sitten sen verran, että tämä on tosiasia, niin kuin täällä on todettu, että palkkatasossa naiset ovat jäljessä huomattavasti. Minulla on tässä Tilastokeskuksen varsin tuoreita tilastoja siitä, mikä osuus palkansaajista hankkii esimerkiksi alle 1 500 euroa, ja nämä luvut ovat aikamoisia. Esimerkiksi teollisuudessa naisista yli 10 prosenttia hankkii yli 1 500 euroa, miehistä vain 3,6 prosenttia; yksityisissä palveluissa naisista 17 prosenttia ja miehistä 6,3 prosenttia; kunta-alalla naisista 11 prosenttia, miehistä 7,1 prosenttia jne. Tietysti kappalemäärään vaikuttaa tietenkin se, mikä naisten osuus yleensä näillä aloilla on, mutta erot ovat huomattavia.

Sitten, minkä vuoksi minä oikeastaan tämän koko puheenvuoron pyysin, palaan siihen. Täällä on valiokunta mietinnössään käsitellyt palkkauksen kehitystä tasa-arvoon liittyen. Suora lainaus: "Toisaalta yhteiskunnassa on kuitenkin meneillään myös sellaisia kehityssuuntia, jotka voivat vaikuttaa palkkaeroja kasvattavasti. Viime vuosina yhteiskunnallisessa keskustelussa on avoimesti korostettu palkkaerojen merkitystä ja katsottu, että joustavuuden lisäämisen työmarkkinoilla tulee koskea myös palkkausta. Palkkaerojen kasvattaminen näyttää tutkimusten mukaan samalla merkitsevän myös sukupuolten välisten keskimääräisten palkkaerojen kasvua, mikä selittynee ennen kaikkea monien matalapalkkaisten ammattien naisvaltaisuudella."

Tämä on ihan oikeaa pohdiskelua, mutta olisi valiokunnalla luullut olevan rohkeutta puuttua yhteen keskeiseen ja kaikista eniten tällä hetkellä keskustelussa olleeseen kehitystrendiin ja hallitusohjelmassakin mainittuun asiaan elikkä matalapalkkatukimallin rakentamiseen, josta hallituksen sisällä käydään keskustelua ja jota on luvattu vuoden 2004 aikana, mutta nyt se on edelleen siirretty. Tällaisella mallilla, että työnantajia ryhdytään palkitsemaan siitä joko sosiaaliturvamaksuja alentamalla tai heitä suoraan veronmaksajien tuella tukemalla, betonoidaan näitä matalia palkkoja pysyvästi. Se on rakenteellinen iso muutos ja sellainen, josta ei päästä eroon ihan äkkiä, jos sellaiseen rakenteelliseen muutokseen mennään. Sen vuoksi minä varoitan, ja erityisesti, kun täällä on ansiokkaasti valiokunnan puheenjohtaja ed. Gustafssonia tämän mietinnön osalta kehuttu, ja aiheesta, minä todella vetoan sosialidemokraatteihin hallituspuolueena tässä asiassa, että nyt ei mennä tekemään hölmöilyjä eikä virheitä eikä sellaisia rakenteellisia ratkaisuja, joilla matalapalkkajärjestelmä luodaan tähän maahan ja tällä tavalla betonoidaan matalapalkkaongelma ja betonoidaan myös se, että matalapalkkoja saavat naiset pysyvät niissä matalapalkkahommissa tämän jälkeenkin. Kyllä meillä tarvitaan muunlaista kehitystä työmarkkinoilla kuin tätä.

Anne  Holmlund  /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Mielestäni tässä puheenvuorossa tuli hyvin esille vasemmistoliiton kanta siitä, että mieluummin työttömänä kuin töissä, kun työpaikkoja oikeasti ei haluta Suomeen luoda. Tämä on erittäin huolestuttavaa.

Haluan myös ed. Uotilalle tuoda esiin sellaisen näkökohdan, kun verrokin palkkatiedot tulisi hänen mielestään antaa automaattisesti luottamusmiehen käyttöön, että se on tälläkin hetkellä aivan mahdollista, mikäli verrokki siihen suostuu. Tämä laki ei millään tavoin estä sitä. Tässä on kyse lähinnä siitä, että jokaisella on oikeus pitää omat palkkatietonsa omanaan, ei ole mitään selkeätä velvollisuutta antaa. Jos haluaa antaa tiedot, se on edelleenkin aivan mahdollista.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole siitä. Työttömyyttä meidän pitää ilman muuta pystyä vähentämään ja työtä pitää tarjota, mutta ei työtä pidä tarjota sellaisella menettelyllä, joka johtaa tällaiseen USA:n malliin, että olet jatkuvassa kamppailutilanteessa kahden työpaikan kanssa, josta et saa yhdestäkään niin paljon palkkaa, jolla tulet ihmisarvoisesti elämään. Kyllä minä varoitan ihan vakavasti siitä, että hallituksessa ei mentäisi ratkaisuun, jossa Suomeen luotaisiin tällainen työmarkkinatilanne tältä osin.

Palkkatietojen osalta olen sitä mieltä, että luottamusmiehillä pitäisi olla tätä lakia paremmat mahdollisuudet seurata ja valvoa palkkakehitystä työpaikoilla.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä laki kokonaisuudessaan on selvä edistysaskel parempaan suuntaan, että siitä tunnustus sekä hallitukselle että myöskin valiokunnalle ja valiokunnan jäsenille.

Ajattelin puuttua vain itse asiassa tähän palkkakeskusteluun. Olen suurella mielenkiinnolla kuunnellut, kun olen ollut sentään osaston luottamusmiehenä, pääluottamusmiehenä, ammattiosaston puheenjohtajana suhteellisen pitkiä aikoja. Todella mielenkiintoista kuunnella sitä, miten näitä asioita oikein voidaan hoitaa ja miten niitä nähdään. Silloin 70-luvulla jo meillä paperiteollisuudessa paikalliset palkkasopimukset allekirjoitti kyseinen pääluottamusmies, jokaisen henkilön palkkasopimuksen. Jokainen palkkasopimus oli siinä mielessä julkinen, että jokainen työntekijä, joka halusi tulla katsomaan sen, voi katsoa sen, mitä hän sai, mitä sai joku toinen työntekijä. Jokaiselle osaston luottamusmiehelle jaettiin osastokohtaiset palkkasopimukset. Ei kertaakaan ainakaan minun noin kahdenkymmenen vuoden ay-urani aikana tultu valittamaan siitä, että tuo toinen työntekijä tietää minun palkkani, tai että se käy nyt yksilön oikeuden päälle.

Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tämmöistä näkökulmaa. Siis sitä kautta voitiin pääluottamusmiehinä valvoa, että työnantaja maksoi naisille samasta työstä saman palkan kuin miehille, ja me valvoimme sen. Me pystyimme valvomaan myöskin sen, että jos työnantaja esitti naisia esimerkiksi jollekin koneelle, jossa ei aikaisemmin ollut historiallisista syistä ollut naisia tekemässä sitä työtä, voitiin taata ja sopia, että hän sai saman palkan siitä työstä ja hänellä oli myöskin etenemismahdollisuus, niin kuin miehilläkin, eteenpäin sillä urallaan elikkä hän voi edetä vaativampaan ja vaativampaan vakanssiin. Meillä oli mahdollisuus valvoa tätä hommaa, ja sen hoitivat pääluottamusmies ja luottamusmiehet. Tämä on todella järkyttävää kuunnella nyt 2000-luvulla tällaista keskustelua, että palkkatiedot ovat sellaisia yksilöllisiä asioita, joilla voi loukata ihmistä.

Minä kysyn ed. Satoselta: haittaako ed. Satosta se, että hänen palkkansa on julkinen? Ei minua ainakaan haittaa yhtään se, ei yhtään se haittaa. Minä en ymmärrä kyllä, että maksaa sen rahan sitten, ne eurot, valtio, kunta tai yksityinen, samanlaisia eurojahan ne ovat. Ja samalla tavalla niistä maksetaan verot ja niillä ostetaan palveluja ja tuotteita. Tämä tosiaan ihmetyttää ihan käytännön elämässä; ei tässä sellaisia ongelmia ainakaan tuolla tullut, ehkä sitten jossain muualla on.

Voin kertoa toisen esimerkin, erään toisen sopimusalan tapauksesta. Siellä oli hiukan toisenlainen systeemi. Eräälle naistyöntekijälle työnjohtaja kertoi, että älä puhu palkkaasi kellekään, että hän maksaa sinulle 25 penniä enemmän kuin muille. Meni muutama vuosi aikaa, niin vahingossa tämä rouva näkikin yhden työtoverinsa palkkanauhan ja huomasi, että hän saakin 25 penniä vähempi kuin muut, vaikka hänen piti saada enempi. Tässä on aivan toisenlainen esimerkki siitä juuri, mihin voi johtaa se, että nämä palkkatiedot eivät ole julkisia. Siis jos työnantaja haluaa, se voi käyttää häikäilemättömästi hyväkseen työntekijöitten hyväuskoisuutta. (Ed. Esa Lahtela: Tähän se perustuukin!) — Onko se tämä tai joku muu sitten, että tällaista halutaan? Minä puhun aivan vaan realistisesta kokemuksesta ja elämästä, mitä on tapahtunut.

En ymmärrä kyllä, että tämä on sellainen suuri ongelma, että esimerkiksi pääluottamusmies ei saisi työpaikkansa palkkatietoja ilman tämän asianomaisen henkilön suostumusta. En tarkoita sitä, että näistä palkkatiedoista ja palkkalistoista, kokonaispalkkasopimuksista tehdään mitäkin lennäkkejä, jotka jaetaan toreilla. Ei toki. Mutta jos työntekijä halusi nähdä sen oman palkkansa, toisen palkan tai muut, vaikka koko tehtaan palkat, niin hän meni pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen luokse ja katsoi, ja siellä ne olivat nähtävissä. Näin se toimi aivan hyvin, ja en tosiaankaan ymmärrä, että tässä nyt täytyy tämän tasa-arvovaltuutetun kautta pyytää nämä palkkatiedot ja sitä kautta pääluottamusmies tai luottamusmies voi ruveta tätä asiaa ajamaan. Kyllä minä olen suuresti hämmästynyt näistä näköaloista. Voi olla niin, että 70-luvusta ollaan menty niin paljon taaksepäin 2000-luvulla näissä asioissa, että nähdään tämmöisiä mörköjä. Mutta en ymmärrä kyllä. Niin kuin totesin, tämähän on selvä edistysaskel tämä laki ja olisin toivonut, että tässäkin olisi voitu mennä eteenpäin.

Tulkoon nyt vielä todetuksi tässä, kun otetaan ihmisiä töihin ja muuhun, että Suomessahan työlainsäädännössä on kolme kivikovaa kohtaa työnantajan oikeuksia. Ne ovat työhön ottaminen, työnjohto ja työstä erottaminen. Ne ovat työnantajan pyhiä oikeuksia, ja niitä ei ole koskaan tässä maassa pystytty murtamaan. Ne ovat edelleenkin olemassa. Työnantaja on siinä asiassa kyllä ylivoimaisesti vahvemmassa asemassa. Jos haet esimerkiksi työtä ja työnantaja syystä taikka toisesta riippumatta ammattitaidostasi toteaa, että hän ei ota sinua töihin, niin eihän sinne firmaan töihin pääse. Se on aivan varma asia. Ilman ettei puututa näihin työlainsäädännön perusteisiin, siihen ei voi puuttua. Tässähän ei siitä edes ole kysymys. (Ed. Kangas: Julkisella sektorilla voi valittaa!) — Julkisella sektorilla valitetaan, mutta yksityisellä sektorilla ei voi edes valittaa. — Elikkä tämä on tätä reaalielämää, mitä se työpaikoilla on. Jos joku ei usko, niin voihan sitä mennä työtuomioistuimessa kokeilemaan, pitävätkö nämä paikkansa. Siellä on se riittävän monta kertaa kokeiltu.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä, kuten jo aikaisemmin totesin, on selvä edistysaskel ja johtaa parempaan. Olisin toivonut kyllä, että myöskin tässä kohtaa olisi voitu mennä pitemmälle elikkä luottamusmiehillä tai työnsuojeluviranomaisilla, jotka valvovat työntekijöitten oikeuksia niissä paikoissa, missä esimerkiksi työntekijät eivät ole järjestäytyneitä, olisi ollut oikeus saada nämä tiedot ja sitä kautta hoitaa, että tämmöistä palkkasyrjintää ei tapahtuisi. Valitettavasti sitä tapahtuu, ja kyllä minä ainakin näen niin, että ihmiselle, joka tekee työtä, siitä työpanoksesta pitää maksaa eikä siitä, onko hän mies vai nainen.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelemme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnöstä koskien hallituksen esitystä laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta. Yksi tärkeimmistä suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöistä on tasa-arvo. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että tasa-arvon alalla aikaansaatavat edistysaskeleet ovat suorassa yhteydessä myös tuottavuuden parantamiseen. Jokaisella työnantajalla on lain mukaan yleinen velvollisuus edistää tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tämä koskee yhtä lailla julkisia kuin yksityisiä työnantajia.

Keskeinen tasa-arvokysymyksiä säätelevä laki on laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, niin kutsuttu tasa-arvolaki, joka on alunperin tullut 86 ja jota on täydennetty vuonna 1995, ja nyt sitä sitten uudistetaan. Tasa-arvolaki tähtää muun muassa naisten ja miesten välisen tasa-arvon parantamiseen, estää sukupuoleen perustuvan välittömän tai välillisen syrjinnän, parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä, antaa työelämässä syrjitylle oikeuden hakea hyvitystä sekä edellyttää valtion ja kunnallisiin toimielimiin sekä nais- että miesjäseniä. Euroopan unionin monet direktiivit säätelevät myös tasa-arvokysymyksiä. Suomen perustuslakiin on kirjattu sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto. Perustuslakiin on kirjattu, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 1.1.2003 lukien voimaan astunut työturvallisuuslaki painottaa omalta osaltaan tasa-arvoa ja tasapuolista kohtelua osana työyhteisön hyvinvointia. Työturvallisuuslaki velvoittaa välittömästi puuttumaan työpaikoilla tapahtuvaan syrjintää ja häirintään. Myös laki yksityisyyden suojasta edistää omalta osaltaan tasa-arvoa ihmisten välillä.

Arvoisa herra puhemies! Käsitteillä olevan tasa-arvolain uudistuksen painopiste on tasa-arvosuunnittelun vauhdittamisessa. Tasa-arvosuunnitelmien sisältövaatimuksia tarkennetaan ja tehdään mahdolliseksi uhkasakon määrääminen, jos työnantaja laiminlyö suunnitelman tekemisen. Valiokunta pitää tasa-arvosuunnittelua erittäin keskeisenä välineenä tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvosuunnitelmiin sisällytettävät palkkakartoitukset voivat tuoda esiin uutta tietoa palkkaerojen syistä ja toimia näin hyvänä välineenä palkkauksellisen tasa-arvon edistämisessä. Valiokunta ehdottaa tasa-arvosuunnittelua koskevaa säännöstä tarkennettavaksi siten, että suunnitelman toimenpide-ehdotuksiin tulee sisältyä myös ehdotukset palkkauksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että tasa-arvosuunnitelmaa laadittaessa käydään läpi työpaikalla käytössä olevat palkkausjärjestelmät ja pyritään selvittämään, kohtelevatko ne naisia ja miehiä tasa-arvoisesti ja tulevatko saman vaatimustason työt kohdelluiksi yhdenvertaisella tavalla.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilö Tuulikki Petäjäniemi on tutkinut samapalkkaisuuden esteitä. Hokema siitä, että naisen euro on 80 senttiä, ei mittaa niinkään palkkaeroja, vaan tulotason eroa naisten ja miesten välillä. Itse asiassa samoissa tehtävissä samalla alalla työskentelevät naiset saavat 2—7 prosenttia pienempää palkkaa kuin miehet. Mitä paremmin palkatuista tehtävistä on kyse, sitä suuremmat palkkaerot ovat. Laajimmillaan palkkaerot ovat vuotuisia kokonaisansioita tarkasteltaessa. Silloin ero naisten ja miesten välillä on lähes 30 prosenttia naisten vahingoksi. Tällöin mukaan lasketaan normaalin palkan lisäksi olosuhteiden ja epämukavan työajan perusteella maksettavat lisät, ylityön ja lisätyön ansiot, luontaisetujen verotusarvo sekä tulos- ja suoritusperusteiset palkanosat koko vuodelta.

Naisen euro on 80 senttiä myös siksi, että naisista suurempi joukko työskentelee aloilla, joiden palkkataso on perinteisesti ollut matala. Tehdyn tutkimuksen mukaan naisten ja miesten palkka koostuu yhä erilaisista elementeistä, jotka tukevat tuloeroja. Miesvaltaisilla aloilla käytetään esimerkiksi tulospalkkausta enemmän kuin naisvaltaisilla aloilla, ja yksilöllisiä palkkoja maksavilla työpaikoilla palkkaerot kasvavat miesten hyväksi sitä mukaa, mitä korkeammalle tulotasolle kivutaan. Hyvin koulutetut ja vaativaa työtä tekevät varttuneet naiset jäävät suhteellisesti eniten jälkeen samanlaista työtä tekevistä mieskollegoistaan. Tuulikki Petäjäniemen mielestä samapalkkaisuutta edistettäisiin purkamalla työelämän jakautumista miesten ja naisten aloihin, hallituksen samapalkkaisuusohjelmalla, edistämällä samapalkkaisuutta tulopoliittisilla ratkaisuilla ja työehtosopimuksilla, työmarkkinaosapuolten yhteisillä toimilla ja työn vaativuuden arvioinnilla työpaikoilla. Petäjäniemen raportin mukaan samapalkkaisuutta edistävät myös esimiesten valmentaminen, henkilökohtaisten suoritusten arviointi ja naisten valmentaminen palkkaneuvottelujen käymiseen.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta ehdottaa lakiin lisättäväksi säännökset tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä oppilaitoksissa. Valiokunta painottaa oppilaitosten merkitystä tasa-arvon edistämisessä ja katsoo, että opiskelijoiden kanssa yhdessä tehty tasa-arvosuunnitelma on hyvä tapa edistää tasa-arvoasioita oppilaitoksen sisällä ja sen avulla saatetaan myös hälventää mahdollisia syrjintäepäilyjä. Säännöstä on tarkoitus soveltaa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä kansan-, kansalais- ja työväenopistoissa. Säännös ei koskisi peruskouluja, koska hallituksen esityksessä ne on jätetty syrjintää oppilaitoksessa koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta painottaa, että hallituksen tulee seurata, miten tasa-arvon edistäminen peruskouluissa toteutuu perusopetuslain mukaisten välineiden avulla, ja ryhtyä tarvittaessa toimiin lainsäädännön tarkentamiseksi tältä osin.

Tarve tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä oppilaitoksissa heräsi minulle siinä vaiheessa, kun huomasin, että lakiesityksessä oli uusi pykälä 8 b, jonka otsikko on Syrjintä oppilaitoksissa. Tämä pykälä sisältää ne kohdat, mihin tasa-arvokysymyksissä oppilaitoksissa tulee kiinnittää huomiota. Omat kokemukseni sekä opettajana että koulutusorganisaation johtajana muistuttivat mieleen niitä asioita, joiden perusteella olin sitä mieltä heti tämän lakiesityksen käsittelyn alusta lähtien, että olisi hyvä saada oppilaitoksiin myös nämä tasa-arvosuunnitelmat. Tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanovin kanssa käyty keskustelu vahvisti oppilaitosten tasa-arvosuunnittelun tarpeen, ja olenkin erittäin iloinen siitä, että meidän valiokuntamme on kirjannut, että tasa-arvosuunnitelmat oppilaitoksiin tulisi. Uskon, että tällä lisäyksellä lisäämme avoimuutta ja ennaltaehkäisemme syrjintäepäilyjä oppilaitoksissa.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi viittä lausumaa, joilla edellytetään hallitukselta toimenpiteitä tasa-arvon edistämiseksi.

Valiokunta on huolissaan pätkätöiden yleisyydestä ja niiden kohdistumisesta erityisesti synnytysiässä oleviin naisiin. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, miten työsuhteiden katkonaisuutta ja siitä aiheutuvaa epävarmuutta nuorten aikuisten elämässä voitaisiin vähentää. Tutkimusten mukaan pätkätyöt ovat yksi suurimmista työelämän epävarmuuden aiheuttajista. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä varsinkin naisvaltaisilla aloilla. Suomessa naisten osuus pätkätyötä tekevistä on korkein koko EU:ssa, sillä noin 60 prosenttia määräaikaisista työntekijöistä on naisia. Varsinkin hoitotyössä pätkätyöt ovat hyvin yleisiä. On laskettu, että alle 30-vuotiaista hoitotyöntekijöistä yli puolet eli 68 prosenttia on pätkätöissä. Siinä tilanteessa on mahdoton suunnitella elämää pitkän päälle, kun määräyskirja on voimassa enää pari viikkoa. Ei uskalla jäädä sairaanakaan pois töistä, ettei mahdollisuus uuteen työpätkään vaarantuisi. Onneksi nykyään myös valtio on heräämässä pätkätöiden epäkohtiin. Myös kuntien ja kuntayhtymien on syytä kiirehtiä pätkätöiden muuttamista vakinaisiksi, muutoin esimerkiksi koko hoitoalan vetovoimaisuus kärsii pahasti. Valiokunnan lausumassa kiinnitettiin erityistä huomiota synnytysiässä olevien naisten asemaan, mutta toivon huomiota kiinnitettävän kaikenikäisten, sekä naisten että miesten, pätkätyöproblematiikkaan.

Vielä ihan lopuksi, arvoisa herra puhemies, toinen lausuma koskee vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia. Vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvat kustannukset jakautuvat edelleen epätasaisesti työnantajien kesken. Vanhemmuuden työnantajille aiheuttamat ylimääräiset kustannukset heikentävät naisten asemaa työmarkkinoilla ja voivat johtaa joissakin tilanteissa siihen, että työnantaja palkkaa mieluummin miehen. Valiokunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimiin vanhemmuuden työnantajalle aiheuttamien kustannusten jakamiseksi yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken.

Kokoomuksen kanta asiaan on selkeä: Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on korvattava työnantajille. Lapsen syntymästä ja hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle työhön liittymättömiä kuluja, jotka maksaa pääosin äidin työnantaja. Äidit työskentelevät usein naisvaltaisissa yrityksissä naisvaltaisilla aloilla. Naisvaltaiset alat puolestaan ovat pitkälti keskittyneet palvelusektorille, jossa tuottavuus on matalaa ja voi koitua kohtuuttoman suuria taloudellisia rasitteita. Vanhempainvapaiden kustannusten epätasainen jakautuminen vaikeuttaa nuorten naisten työllistymistä, ylläpitää pätkätyösuhteita, edesauttaa naisvaltaisten alojen sijaisten palkkausten väärinkäytöksiä sekä pahimmillaan estää kasvua hakevien yritysten mahdollisuuksia palkata tarpeellista lisätyövoimaa. Työnantajakustannusten korvaamisen parantamiseksi pelkkä vuosilomakorvausten korvaaminen ei riitä. Vuosilomakorvausten lisäksi tulisi työnantajille korvata myös eläke- ja sosiaaliturvamaksut sekä lomarahat täysimääräisesti.

Arvoisa herra puhemies! Päätän tässä vaiheessa tähän.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä ovat monet edellä todenneet, tässä laissa on paljon hyviä asioita ja vielä enemmän sitten siinä, mitä valiokunta käsitteli, koska me kävimme aika syvällisen ja hyvän keskustelun ja tietysti asiantuntijakuuleminen jalosti tämän tasa-arvolain monia näkemyksiä siihen malliin, mikä ponsissa näkyy. Siinä mielessä pääsääntöisesti voi olla tyytyväinen tähän.

Tässä on joitakin asioita, mitkä voisivat olla toisin. Ensiksikin kohta, joka tässä on tullut muun muassa vihreiden pohjaesityksessä, jotta peruskouluihin tulisi tämä tasa-arvosuunnitelmien teko ja siellä käytäisiin noudattamaan tätä lakia. Siellä on opetussuunnitelmat, siellä lapset ovat lapsia. Minusta se menee kyllä liian pitkälle, jos lähdetään siellä tämmöisestä ajattelusta, joka kuuluu kuitenkin miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon, koska siellä voisi kyllä vinksahtaa koko hommeli ihan päälaelleen. Sen takia en näe mitään syytä, että tätä laajennetaan sinne nuorempiin, siis lapsiin.

Ennen kuin menen itse asiaan, sukupuolikiintiöprosentit: Minä näen, että niillä on ollut oma paikkansa tässä koko kehityksessä ja asennemuokkauksessa. Minä olen sitä mieltä, jotta Suomi-nimisessä valtiossa pitää jossakin vaiheessa osata ilman prosentteja hoitaa tämä asia. Me olemme menneet huiman askeleen eteenpäin tasa-arvokehityksen osalta, ja jossain vaiheessa, jos kyse on siitä, jotta valitaan se henkilö, kuka on pätevä johonkin tehtävään, on se luottamustoimi tai työ, sen pitää olla sillä pohjalla sen valinnan. Voi olla, niin kuin joku edustaja totesi, jotta nämä prosentit jatkossa tulevat suojaamaan miehiä. Minä olen sitä mieltä, jotta ei tarvitse suojata miehiä. Jos miehet eivät ole päteviä johonkin asiaan, niin valitaan siihen naisia sitten. Minusta sen tyyppinen ajattelu, että pitää jollakin prosentilla mitata, tuntuu aika hassulta, koska eikö joka paikassa pitäisi pyrkiä siihen, jotta se ihminen on ihminen ja osoittaa omilla kyvyillään ja pätevyydellään, onko hän siihen käypä ja pystyykö sen homman hoitamaan.

Vielä ihmeemmältä tuntui ed. Oras Tynkkysen ajattelu, että yritysjohtajat kiintiöitäisiin. Se olisi muuten aikamoinen suunnitelmataloussysteemi — varmaan Kiinassakaan ei semmoinen onnistu — jotta Valmetilla pitää olla naisjohtajia ja Soneralla miesjohtajia. Kaikkiin pieniin firmoihin asti pitäisi mennä, totta kai, että siellä sitten kiintiöitäisiin, jotta käykö tässä firmassa sen sukupuolen omaava johtaja, elikkä se olisi pelkästään se mittari tässä. Johan se menisi ihan mahdottomuuksiin. Minä voin ymmärtää tämän väärinkin, mutta kuulin vaan tuossa ed. Oras Tynkkysen puheesta tämmöisen ajattelun.

Niin kuin totesin, tässä on monia hyviä asioita. Minusta valiokunnassa nousi hyvin esille tämä miesten syrjintä näissä huoltajuuskiistoissa. Siellä eräs asiantuntija, nainen, korosti erityisesti tätä — mahtoikohan olla semmoisissa tehtävissä, en ole ihan varma, oliko juristi vai mikä — mutta kuitenkin hän totesi monta esimerkkiä selkeästi, millä tavalla miehiä syrjitään näissä huoltajuusasioissa, jotta vaikka olisi kuinka hyvä ja pystyisi hoitamaan lapset hyvin ja pitämään huolta monessa mielessä, taloudellisesti sekä muuten, niin useimmiten vahvempi osapuoli on se äiti, nainen. Valiokuntahan kiinnitti siihen huomiota, että tätä seurataan ja ryhdytään toimenpiteisiin siinä, että tasa-arvo toteutuisi myös tällä puolen. Minusta se on sinällään ihan aiheellinen ja hyvä kysymys.

Mutta sitten kaiken kaikkiaan näistä palkkatiedoista. Ensinnäkin välttämättä nämä tilastot, mitkä osoittavat joitakin summia, eivät kerro totuutta siitä, mitä niiden summien taakse kätkeytyy. Sen ne näyttävät, että mitä alakohtaisittain katsotaan, siellä on miesten ja naisten aloja. Näkee, että missä on enemmän naisvaltaista porukkaa töissä, siellä jostain syystä, eri syistä, ovat palkat pienemmät. Siellä ei ole osattu edunvalvontaa hoitaa, tai sitten jostain syystä, ovatko ne sitten pätkempiä ne työt tai onko joku tämmöinen seikka? Voi olla, että siellä on matalan tuottavuuden näkökulma olemassa, jota sitten hallitus on väärällä tavalla lähdössä korjaamaan. Siellä on monia syitä.

Mutta sitten jos katsotaan vaikka teollisuuden puolta, itse olen tuolla metsäteollisuuden puolella ollut, leipäni saanut. Kyllä siellä teollisuudessa työpaikoilla, jos tekee samaa työtä, en ainakaan tiedä yhtään työpaikkaa, semmoista, jotta siellä olisi ollut nainen tai mies heikommassa asemassa, vaan sen määrätyn työpaikan palkkataulukon — mahdollisesti siinä voi olla tämmöisiä kokemusportaita — mukaan ihmisille maksetaan palkka, onpa mies tai nainen. Ei sitä mennä katsomaan jalkojen väliin, jotta kumpi tämä nyt on, vaan ihan oikeasti maksetaan, kun sen tehtävän hoitaa.

Mutta sitten tulee taas eroja tehtaissa myös sen osalta — esimerkiksi omalla työpaikallani, mistä tänne tulin valittua — että siellä miehet tekivät enemmän olosuhdelisätöitä, eli naiset eivät halunneet mennä semmoiseen kuumaan paikkaan, missä oli 180 astetta lämmintä ja voitiin työskennellä enintään 10—15 minuuttia, kun piti tulla jäähdyttelemään. Eivät sinne naiset halunneet kiivetä. No, siitä työstä maksettiin sitten kohtuullinen liksa aina ja näiden ihmisten, ketkä tekivät sitä, sitten tuntipalkka nousi. Kun katsoi keskiansiota, niin siellä joku tasa-arvovaltuutettu Helsingistä käsin ei nähnyt, että se ihminen kävi siellä kuumassa paikassa. Siinä voisi ihan hyvin todeta, että tätä samalla työpaikalla ollutta naista on nyt syrjitty sen takia, kun tällähän on pienempi kuukausipalkka ja vuosipalkka. Mutta se taas johtui siitä, että ei rohjettu edes laittaa sitä naista sinne ylös, koska se on sen verran hankala ja vaarallinen tehtävä, jossa on kuumuutta ja pölyä, eivätkä naiset halunneet lähteäkään sinne.

Sen takia suoraan näihin kylmiin tämmöisiin tilastoihin, joihinkin lukusiin vertaaminen on hyvin hankala ja kyseenalainen. Kertooko se totuuden? Sen takia minusta tämä kysymys, mitä tästä vertailuhenkilön palkkatietojen saannista on puhuttu tässä, on täysin pöljä homma. Kuvitelkaa nyt jossakin tuolla vaikka Pohjois-Karjalassa Öllölässä, siellä työpaikalla joku ihminen, mies tai nainen, kokee, jotta häntä on tällä työpaikalla palkkasyrjitty. Hän yrittää selvittää sitä paikallisesti, mutta ei onnistu siinä eikä luottamusmiehille anneta sen vertailuhenkilön tietoja sieltä eikä hänelle itselleen. Hän ottaa yhteyden tänne Helsinkiin tasa-arvovaltuutettuun, että nyt hätiin tänne. Tasa-arvovaltuutettuhan pyytää ilmeisesti paperilla alussa sieltä työnantajalta tiedon, mikäs juttu tämä on, mikäs tämä vertailuhenkilön palkka on, ja arvioi sen tilanteen, mutta äsken juuri kerroin sen jujun. Hän välttämättä ei tiedä niitä paikallisia olosuhteita niiden papereiden perusteella. Tasa-arvovaltuutettu matkustaa Joensuuhun lentokoneella ja taksilla ajaa sinne Tuupovaaran Öllölään työpaikalle tutustumaan siihen asiaan, mikäs tämä juttu on, ja käy neuvotteluja. Sitten hänelle pikkasen vähän aukeaa, kun pääluottamusmies selittää, että tässä nyt on tämmöisiäkin seikkoja olemassa. Sitten hän tulee tänne Helsinkiin tietysti ja pohtii muutaman viikon työpöytänsä ääressä, miten tämä on, ja sitten antaa, jos antaa, sille pääluottamusmiehelle tiedot. Mutta jos ei satu antamaan, niin tässähän tulee vielä sekin seikka, jotta tämä voi valittaa tänne tasa-arvolautakuntaan ja se pohtii sitten, onko tätä nyt kohdeltu oikein. Johan oli kallis ja mutkikas systeemi. Miksei voi silloin tässä tilanteessa tietoja antaa, kun luottamusmiehellähän on vaitiolovelvollisuus? Hän ei voi kertoa kenellekään mitään, saa syytteen siitä, jos kertoo tietoja muille, jos halutaan pitää se yksilönsuoja sillä tavalla. Niin kuin ed. Kuoppa kertoi, niin meidän työpaikkamme oli kanssa tämmöinen avoin (Puhemies koputtaa) loppujen lopuksi, jotta kaikki tiedot olivat sillä tavalla avoimet, että tiedettiin, kuka saa mitäkin palkkaa, eikä se tehnyt mitään ongelmaa. Tässä on varmaan joku semmoinen, niin kuin ed. Kuoppa kuvasi, saman tyyppinen ajattelu olemassa, miksi tätä halutaan salata. Siinä taitavat olla enemmän työnantajat kuin työntekijät nyt tässä takana.

Tässä voi kertoa yhden esimerkin, koska tässä vielä aikaa näyttää olevan.

Joo, no, hetki vaan menee tässä.

Arvoisa puhemies! Meidän työpaikallemme tuli, kun ollaan maaseutua, eräs maanviljelijä, joka on lopettanut viljelyksen. Hän osasi korjata traktoreita, leikkuupuimureita ja kaikkia näitä työvälineitä, mitä maataloissa tarvitaan. Kun tuolla tehtaassakin on trukkeja ja oli traktoreita ja jopa sellainen höylä, millä tasoiteltiin näitä tehdasalueita, niin hänet otettiin töihin. Korjaamopäällikkö otti töihin ja sanoi — kun tämä henkilö, joka tuli maanviljelyksen piiristä, oli hirveän kova ay-aktivisti eikä heti liittynyt liittoon — että me maksamme sinulle 2 markkaa enemmän palkkaa. Älä kerro kenellekään mitään. Olet ihan hissukseen tässä. Siinä meni semmoinen parit vuodet aikaa, kun tälle ihmiselle paljastui, että häntä on taidettu viilata linssiin perusteellisesti. Jossakin työehtosopimussovellutusten yhteydessä menin kysymään, että hänellä on varmaan tämän verran enemmän palkkaa, niin se jäi vaivaamaan, ja hän tuli kysymään sitten iltapäivällä, että kuule, miten se muuten oli se homma, ja siinä vaiheessa, että olisikohan se parempi, että sovittaisiin yhdessä, jotta hoida sinä nämä palkkakysymykset kuitenkin. Siinä tapauksessa ainakin tuli paljastettua, jotta sitä käytettiin tätä työntekijäporukkaa repimään eikä yhdistämään tätä hommaa eikä se ollut työntekijän etu, vaan työntekijälle haitallinen asia.

Tämä vaan kuvastaa sitä, mihin käytetään jotain palkkasalailua. Sen takia minä olen sitä mieltä, jotta tämä ed. Mustajärven tekemä esitys, taikka kun hän tulee tekemään esityksen, se on hyvä, joka tässä vastalauseessa on siinä mielessä, että luottamusmiehille pitäisi antaa työpaikalla suoraan tieto, mutta se tieto pitää pitää sisällään, siis salaisena. Ei sitä voi mennä levittelemään, jos työpaikalla on semmoinen henki, jotta nämä tiedot ovat salaisia. Sen takia jätetään tämmöinen ylimääräinen byrokratia pois tässä ja tämmöiset kalliit systeemit. Tämä tulee nimittäin johtamaan siihen, jotta kohta tasa-arvovaltuutetun toimistoon joudutaan palkkaamaan lisää porukkaa tutkimaan näitä ympäri maata olevia asioita.

Jouko  Laxell  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä palkoista on puhuttu, ja minä taas edustan hiukan kauppa-alaa. Minusta niin kuin nämä suljetut palkat tuntuvat niin ihmeellisiltä. Itsellänikin kokemusta kolmisenkymmentä vuotta ja viitisentoista eri henkilöä töissä ja kaikilla eri palkat. Voi sanoa suurin piirtein, että kukaan ei ollut kiinnostunut toinen toistensa palkasta ja muuta, mutta nyt kuulen aika paljon erilaista, ja homma pelaa täysin.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela tässä ihmetteli sitä, miksi ei voida suoraan luottamusmiehelle antaa niitä palkkatietoja. Tässähän on kysymys lakiesityksestä, joka on valmisteltu kolmikantaperiaatteella. Tämä kysymys nimenomaan oli työnantajapuolelle erittäin suuri kynnys, ja siitä voitiin tällä tavalla sopia, että ne kulkevat tasa-arvovaltuutetun toimiston kautta nämä pyynnöt. Minusta tämä on nyt se tie, jolla turvataan se, että myöskin työnantajasektori sitoutuu tämän tasa-arvolain toteuttamiseen. Nimittäin jos ei työnantajasektori siihen sitoudu, niin emme me tarvitse koko lainsäädäntöä. Sen lain varsinaiset tavoitteet eivät tule toteutumaan ilman työnantajia.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela viittasi tekemääni esitykseen siitä, että kiintiöitä kannattaisi harkita myös yritysten johtoelimien. Siis kyse on nimenomaan yritysten johtoelimistä, ei yritysten johtajista.

Siis tällä hetkellä pörssiyhtiöiden hallituspaikoista — en tiedä tarkkaan viime hetken lukua, mutta kymmenisen prosenttia kuitenkin, merkittävä vähemmistö, on naisilla, ja tähän tarvitaan parannusta. Kiintiöt on yksi mahdollinen tapa puuttua siihen. Jos esimerkiksi — nyt ed. Satonen ei ole paikalla, mutta jos kokoomuksella tai ed. Esa Lahtelalla on esittää muita keinoja puuttua tähän tasa-arvo-ongelmaan, niin kuulen niistä mielelläni. Kyse ei ole siis ratkaisuista, joita sovellettaisiin Kiinassa. Sitä harkitaan vakavasti Ruotsissa, joka nyt ei ole ihan suunnitelmatalouden esimerkkimaa kuitenkaan.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirkka-Liisa Anttila totesi, että tämä on työnantajille ollut pyhä asia. Tässä paljastui nyt se, mihin sitä käytetään myös. Jos työnantajien etu olisi paljastaa se tieto, niin hehän varmaan mielellään tämän hyväksyisivät. Mutta tässä ilmeisesti käytetään tämmöistä, mitä äsken tuolta puhujakorokkeelta kuvasin, tilannetta hyväksi ja kuvitellaan, että siitä on jotain etua.

Ed. Laxellille voisi todeta sen, jotta alat ovat erilaisia ja kulttuureissa on eroa eri paikoissa. Tiedän työpaikoissakin olevan hirveän paljon eroa. Ihan rinnakkain olevissa työpaikoissa on toisen tyyppinen käyttäytyminen.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! On syytä varmaan puheenvuoroni aluksi kerrata muutama tosiasia.

Yksikään työnantaja ei voi kieltää työntekijää antamasta palkkatietojaan. Tänä päivänä se on aivan mahdollista. Joka ikinen työntekijä, joka haluaa julkaista palkkatietonsa, saa kertoa ne kaikille, laittaa vaikka lehteen kenenkään millään tavoin sitä estämättä tai edes pystymättä estämään kyseistä asiaa. Itse en ainakaan näe mitään syytä siihen, minkä takia työnantaja ylipäätään haluaisi kieltää tällaisten palkkatietojen antamisen.

Sen verran vielä, että en ymmärrä myöskään sitä, minkä takia työntekijä pitäisi pakottaa antamaan palkkatietonsa. Jos hän nyt voi itse täysin valita, annanko tietoni vai enkö anna niitä, mitä lisäarvoa syntyy siihen, että työntekijä tähän pakotettaisiin? En ymmärrä tätä näkemystä ollenkaan.

Toinen ajatus syntyi lähinnä ed. Kuopan kommenteista, siitä, että työnantajalla on oikeus päättää siitä, kenet hän palkkaa. Minun mielestäni tämä on aivan luonnollista. Työsuhdehan syntyy siitä, että tehdään työsopimus, ja sopimus on aina kaksipuolinen oikeustoimi, joka edellyttää sitä, että toinen haluaa tehdä työtä ja toinen haluaa antaa toiselle työtä. Käsittääkseni se on sopimuksen perusperiaate.

Hän mainitsi myös siitä, että irtisanominen olisi jollain muotoa helppoa. En tiedä, ehkä käytän nyt hieman väärää sanamuotoa. Irtisanominen tänä päivänä muulla tavoin kuin tuotannollisista ja taloudellisista syistä ei todellakaan ole helppoa, enkä sano myöskään, että sen pitäisi olla helppoa, mutta se ei ainakaan ole helppoa. Saattaa olla, että 70-luvun nostalgian muistot paperiteollisuudesta eivät ihan vastaa kaikilta osiltaan myöskään tämän päivän työpaikkaa.

Oikeastaan tähän irtisanomiskysymykseen voisin todeta vielä sen verran, että kovin kauan aikaa ei ole siitä, kun edes erittäin törkeä käytös, naista halveeraava käytös, työpaikalla ei antanut oikeutta irtisanoa työntekijää, ja kyseinen työntekijä oli muistaakseni sen työpaikan luottamusmies. Herää myös kysymys, millaisiin käsiin me annamme tasa-arvon valvonnan, jos luottamusmiehet käyttäytyvät tällä tavoin työpaikalla. Toivottavasti tämä on kuitenkin ollut aivan äärimmäinen poikkeustapaus ja tällaisia henkilöitä tällaisiin tehtäviin ei myöskään työpaikoilla valita, koska mielestäni he eivät ole tällaisiin tehtäviin sopivia millään muotoa.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on saanut viimein valmiiksi tasa-arvolakia koskevan mietinnön. Lakia on valmisteltu tarkkaan ja huolellisesti, ja erityisen kiitoksen valiokunnan työskentelylle voi antaa siitä, että tasa-arvon näkökulmaa on valiokunnan mietinnössä laajennettu alkuperäistä hallituksen esitystä huomattavasti laajemmalle. Tosin näissä puheenvuoroissa on tullut esille muun muassa poikien lukio-opiskelut. Lähinnä ed. Asko-Seljavaara toi tämän näkökohdan esille, ja myöskin ed. Moilanen-Savolainen nosti esiin erilaiset ikäryhmät. Toki kun mietimme tasa-arvoa vähän laajemmassakin näkökulmassa, niin se on itse asiassa hyvinkin monimuotoinen ja hyvin laaja-alainen asia. Yhdellä lailla sitä ei pystytä valitettavasti säätämään kokonaisuudessaan, vaan se vaatii laajempaa tarkastelua. Mielestäni kuitenkin valiokunta on erittäin ansiokkaasti katsonut myös laajemman näkökulman kautta tätä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

Yleisesti voidaan todeta, että suomalaisessa yhteiskunnassa sukupuolten välinen tasa-arvo on kokonaisuudessaan melko hyvällä mallilla. Kuitenkin on syytä nostaa esille muutamia kysymyksiä, joiden suhteen meillä on vielä kosolti parantamisen varaa. Mielestäni on hyvin valitettavaa, että tasa-arvoasiat koetaan usein varsin kielteisinä asioina. Mielestäni tarvitsemme tasa-arvotyöhön kaiken kaikkiaan myönteistä otetta. Toivon, että tulevien sukupolvien myötä tasa-arvotyö nähdään eri tavalla itsestäänselvyytenä ja tällaista tasa-arvolainsäädäntöä ei enää tarvita. Periaatteessa ihannetilannehan on se, että tasa-arvolaki on toiminut silloin hyvin, kun se on tehnyt itse itsensä tarpeettomaksi. Toivottavasti vielä senkin päivän tässä eduskunnassa jollen minä niin ainakin joku muu sitten on näkemässä.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan tasa-arvolain uudistamisen painopiste on tasa-arvosuunnittelun parantamisessa ja laajentamisessa. Säädöksien täsmentäminen tuo mukanaan tarkemmat sisältövaatimukset työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmille. Ehdotuksen mukaan niihin tulee sisältyä selvitys naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Edelleenkin työelämässä naisen euro on vain noin 80 senttiä. Lähes 20 prosenttia tästä selittyy segregaatiolla. Segregaation purkaminen ei kuitenkaan sinällään poistaisi naisten ja miesten töiden erilaista arvostusta eikä eri sektoreiden ja toimialojen erilaista palkanmaksukykyä ja rahoituspohjaa, jotka näkyvät siinä, että naisvaltaisilla aloilla maksetaan miesvaltaisiin aloihin verrattuna alhaisempaa palkkaa.

Kun ed. Kuoppa omassa puheenvuorossaan puhui paperiteollisuudesta, niin mielestäni paperiteollisuus on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten palkkaerot pikemminkin kasvavat. Kun paperiteollisuudessa pystytään ulosmittaamaan korkeat palkat, sitä monella naisvaltaisella palvelualalla ei pystytä tekemään, ja tämä pikemminkin venyttää yhä enemmän Suomessa nytkin olevaa palkkahaitaria.

Sen sijaan merkille pantavaa on se, että selittämättömät erot naisten ja miesten palkkauksessa ovat 2—7 prosenttia. Palkkakartoitusten avulla pystytään toivottavasti saamaan selvyyttä siihen, mistä nämä erot käytännössä johtuvat. Yksikään työehtosopimus ei ainakaan minun tietääkseni mahdollista sitä, että pelkästään sukupuolen perusteella samasta työstä voitaisiin maksaa erisuuruista palkkaa. Samasta työstä ja samoin kriteerein arvioituna tulee luonnollisesti saman työnantajan alaisuudessa myös palkan olla saman suuruinen. On kuitenkin muistettava samalla, että käytössä on hyvin monenlaisia ja monimuotoisia palkkausjärjestelmiä ja käytännössä palkkakartoituksen tekeminen ja näiden eri yksittäisten tekijöiden selville saaminen on aika monimutkainen prosessi. Vaikka kartoitukset auttavat selvittämään sitä, mistä erot johtuvat, kartoituksen tehtävänä ei ole nostaa esille yksittäisten työntekijöiden palkkoja vaan antaa selkeä kokonaiskuva niistä tekijöistä, joista erot muodostuvat. Ehdotuksen mukaan tasa-arvosuunnitelman toimenpide-ehdotuksiin tulee sisältyä myös ehdotukset palkkauksellisen tasa-arvon edistämiseksi.

Kuten jo aikaisemmissa puheenvuoroissa on todettu, tähän on säädetty 30 työntekijän raja, tai laki koskee 30 hengen työpaikkoja ja sitä suurempia työpaikkoja. Tämähän on yhdenmukainen linjaus yt-lain kanssa, ja jos ajatellaan sitä, että tämä voitaisiin ulottaa pienemmille työpaikoille, usein törmätään siihen ongelmaan, että tätä pienemmillä työpaikoilla ei ole resursseja tasa-arvosuunnittelun tekemiseen eikä välttämättä ollenkaan edes asiantuntemusta. Sikäli olen itse ihan hyvilläni, että tässä tilanteessa lakia ei uloteta koskemaan 30:tä työntekijää pienempiä työpaikkoja. Tämä on ennen kaikkea myös resurssikysymys.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvobarometrin mukaan joka neljäs naispalkansaaja koki sukupuolestaan olevan haittaa palkkauksessa. Saman barometrin mukaan vain alle puolet sekä naisista että miehistä oli sitä mieltä, että naisten mahdollisuudet työelämässä ovat yhtä hyvät kuin miesten. Naisista väitteen allekirjoitti 29 prosenttia ja miehistä 48 prosenttia. Suomalaisessa työelämässä on selkeästi tilaa ja tilausta määrätietoiselle tasa-arvotyölle. Kuitenkin tässäkin on syytä muistaa se, että tasa-arvotyön pitää lähteä myönteisessä hengessä. Mikäli tasa-arvotyö koetaan pakkopullaksi, en usko, että se käytännössä pystyy toteuttamaan niitä periaatteita, mitä sillä halutaan ja mitä sillä ajetaan takaa.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on liittänyt mietintöön viisi lausumaa, joista muutamaa haluan hieman kommentoida. Ensimmäisessä lausumassaan valiokunta edellyttää, että hallitus seuraa määräaikaisten työsuhteiden käytön kohdistumista perheenperustamisiässä oleviin naisiin ja miehiin sekä selvittää, miten työsuhteiden katkonaisuutta ja siitä aiheutuvaa epävarmuutta nuorten aikuisten elämässä voitaisiin vähentää. On syytä muistaa, että kaikki määräaikaiset työsuhteet eivät ole epätoivottavia. Monet työikäiset ovat pätkätöissä myös omasta tahdostaan. Esimerkiksi opiskelijoille ja joillekin perheenäideille pätkätyö tarjoaa mahdollisuuden osallistua työelämään siltä osin kuin se itselle sopii. Tulevaisuuden omaehtoisia pätkätyöläisiä voivat olla kasvavassa määrin myös hyväkuntoiset eläkeläiset, jotka haluavat vielä osittain pitää kiinni myös työelämän tarjoamista mahdollisuuksista eläkkeen rinnalla.

Merkittävä osa kuitenkin tekee pätkä- tai muutoin epätyypillistä työtä vastoin omaa tahtoaan. Tällöin on suuri vaara, että työn pätkittäisyyden ohella myös elämä muodostuu pätkittäiseksi. Vuodesta toiseen jatkuva epävarmuus työnteon jatkuvuudesta on merkittävä este perheen perustamiselle sekä tasapainoiselle työn ja perheen yhteensovittamiselle. Tässä kohtaa valitettavasti suurimmat ongelmatyönantajat ovat julkisen sektorin toimijat.

Erityisen merkittävänä pidän sitä, että valiokunta on toisessa lausumaesityksessään edellyttänyt, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten jakamiseksi yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken. Näennäisestä tasa-arvosta huolimatta työmarkkinoilla synnytysikäinen nainen on valitettavasti suuri riski työnantajalleen. Mielestäni tällainen tilanne on yhteiskunnallisesti kestämätön. Emme voi emmekä saa hyväksyä sellaisia rakenteita, jotka käytännössä aiheuttavat sen, että äidiksi haluava nainen joutuu tahtomattaan olemaan työpaikkansa kulurasite, puhumattakaan siitä, että tietyn ikäinen nainen joutuu jatkuvasti alistumaan kyseenalaisiin uteluihin perheen perustamisesta.

Tilanne ei ole niinkään ongelmallinen suurilla työpaikoilla. Sen sijaan pienillä naisvaltaisilla työpaikoilla usean työntekijän yhtäaikainen äitiysloma voi olla yrityksen toiminnan kannalta lähes katastrofaalinen. Suomessa alle kymmenen henkeä työllistäviä yrityksiä on 93 prosenttia. Tämän kokoluokan yrityksissä vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset ovat merkittävä kipupiste. (Puhemies koputtaa) Erityisesti palveluyrityksissä, jotka työllistävät naisia, tämä estää yrityksien kasvua ja vähentää työllistämishalukkuutta.

Hallitus on aikaisemmilla toimillaan pyrkinyt helpottamaan tilannetta. Toimet ovat olleet oikean suuntaisia mutta täysin riittämättömiä. Kustannusten oikeudenmukainen jakaminen on erittäin haasteellinen tehtävä. Vuosilomapalkkakustannusten osalta laskelmat on helppo tehdä, mutta merkittävä osa muista äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvistä kulueristä määräytyy työehtosopimusten perusteella. Tyypillinen tes-perusteinen maksuerä on vuosilomaraha, jonka piirissä on jo yli 90 prosenttia työntekijöistä, ja käytäntö on tältä osin hyvinkin yhdenmukaista. Kuitenkaan vanhempainvapaa-ajalta kertyneestä vuosilomarahasta työnantaja ei voi hakea palautusta. Toisaalta esimerkiksi äitiysloma-ajan palkanmaksu vaihtelee alakohtaisesti hyvinkin paljon. Yksin hallitus tuskin tästä selviää, vaan avuksi tarvitaan kolmikantainen työryhmä, joka etsii oikeudenmukaisen, toimivan mallin. Ennen kaikkea kokonaisuus tässä ratkaisee, ja on tietenkin pidettävä huolta siitä, että emme samalla rasita työnantajia ja lisää palkkakustannuksia sillä, että sivukuluja merkittävästi nostettaisiin. Kyse on siitä, miten haluamme jakaa oikeudenmukaisemmin nämä kustannukset.

Kiitos, arvoisa puhemies, ylitän sitä vielä hieman.

Valiokunnan yksimielinen lausuma vanhemmuuden kustannusten tasapuolisesta jakamisesta on tervetullut ja vahva signaali hallitukselle ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin näiden epätasa-arvoa aiheuttavien ja erityisesti nuoria naisia työmarkkinoilla syrjivien rakenteiden purkamiseksi. Tasa-arvolain käsittelyn yhteydessä on tullut vahvasti esille myös näkemys siitä, että tasa-arvo ei ole kummankaan sukupuolen yksinoikeus vaan sen tulee koskea sekä naisia että miehiä.

Valiokunnan kuulemisten yhteydessä nousi vahvasti esille myös isien asema lasten huoltajuuskysymysten käsittelyn yhteydessä. Valiokunta esittääkin hyväksyttäväksi lausumaa, jossa eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän, tehdäänkö lasten huoltajuusasioissa lainsäädännöstä, hallintokäytännöistä tai viranomaisten asenteista johtuen isiä syrjiviä ratkaisuja, ja ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta naisia ja miehiä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti huoltajuuskysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa on kuitenkin syytä muistaa yksi asia. Huoltajuuskysymyksissä on ja tulee aina olla ratkaisevaa lapsen etu, ei tasa-arvonäkökulma. Molemmille vanhemmille tulee kuitenkin suoda yhtäläiset mahdollisuudet toimia lapsen huoltajana sukupuolesta riippumatta. Ratkaisevaa on kyky kokonaisvaltaiseen vanhempana toimimiseen.

Mikko Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Holmlundilta lyhyesti haluan kysyä, miten yleensä tasa-arvo voi toteutua, jos kuntien ja valtion palkat ovat julkisia, niin kuin ihan oikeana pidän, ja yksityissektorin palkat ovat salaisia. Työnantajanhan pitäisi antaa nämä palkkatiedot työntekijöitten edustajille. En minä ole vaatinut sitä, että työntekijän pitää niitä henkilökohtaisesti luovuttaa. Näen, että tämä on ainut mahdollinen tapa, jolla tehokkaasti voidaan valvoa, että tasa-arvo toteutuu ja samasta työstä maksetaan sama palkka.

Aivan lopuksi totean vielä, kun hän sanoi, että paperityöläiset ovat tulohaitaria kasvattaneet, että kyllä ne 50 000 suomalaista, jotka ovat Suomen rikkaimpia — valitettavasti niihin ei kuulu paperityöläisiä — ovat saaneet suurimman, yli 120 prosentin korotuksen tuloihinsa. Se on 1 prosentti.

Anne  Holmlund  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotan ihan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun paperiteollisuus rupeaa niin solidaariseksi, että alkaa puolustaa pienipalkkaisia naisvaltaisia aloja. Se olisi varmaan erittäin tervetullut avaus työmarkkinoilla. Odotan sitä ihan mielenkiinnolla.

Ed. Kuoppa nyt edelleen pitää kiinni siitä, että työnantajan pitää luovuttaa työntekijän palkkatiedot. En ymmärrä, miksi työnantajan pitäisi vastoin työntekijän suostumusta ilmoittaa nämä tiedot, eikä ed. Kuoppa mielestäni tuonut esille mitään sellaista näkökulmaa, joka puoltaisi tätä seikkaa, mitä hän äskettäin esitti.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Esillä olevasta tasa-arvolain muutosehdotuksesta huomattava osa on sellaisia periaatteita, joiden tulisi olla tämän päivän työelämässä itsestäänselviä asioita. Hyvä työnantaja pitää jo nyt kiinni tasa-arvolain määräyksistä, ja hyvä johtaja, nainen tai mies, suhtautuu työntekijöihinsä samalla tavalla, olivat he sitten naisia tai miehiä. Tällaisia organisaatioita ja yrityksiä meillä on runsaasti, ja meillä on paljon hyviä kokemuksia juuri tällaisista organisaatioista ja yrityksistä.

On tunnustettava avoimesti, että työelämässä on tasa-arvon osalta edistytty viime vuosina huomattavasti. Suuri ansio on luonnollisesti tasa-arvosta annetulla lailla, ja toivottavasti tällä lainmuutoksella mennään edelleen eteenpäin, mutta erittäin suuri merkitys on myös asenteitten muuttumisella työelämässä.

Kun kuuntelin kansanedustaja Seppo Lahtelan puheenvuoroa ja hänen huoltansa miesten asemasta, haluan hänelle huomauttaa, että kyllä meidän yhteiskuntamme on ollut menneinä aikoina miesten yhteiskunta. Se on tosiasia. Ei tarvitse mennä ajassa kovinkaan paljon taaksepäin, kun jo löytää räikeitäkin esimerkkejä, yksipuolisuutta esimerkiksi kunnallisissa lautakunnissa. Ei ainuttakaan naista ollut. Esimerkiksi 70-luvulla olen itse ollut esittelemässä johtavilla paikoilla organisaatioissa ja monilla muilla työelämän lohkoilla. Oli jopa kokonaisia ammattiryhmiä, joihin naisilla ei ollut sijaa, vaikka he olisivat pystyneet tehtävän hoitamaan aivan siinä kuin miehetkin.

Kiinnittäisin tässä yhteydessä huomiota juuri oikeisiin asenteisiin ja siihen, että nuo asenteet luodaan jo paljon ennen työelämän alkua. Oikea suhtautuminen tasa-arvoon luodaan oikealla kasvatuksella kotona ja koulussa. Tähän on mielestäni kiinnitetty aivan liian vähän huomiota sekä täällä keskustelussa että aikaisemmin asiaa valmisteltaessa. Jos kasvatus on tasa-arvon osalta epäonnistunutta, se aivan varmasti tietää asennevammaa myöhemmin työelämässä.

Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin myös valtiovallan vastuun tasa-arvoisesta palkkauksesta naisten ja miesten osalta; onhan valtiovalta itse erittäin suuri työnantaja maassamme, kuten kaikki tiedämme. Olemme hyvin usein esimerkiksi täällä kyselytunneilla kuulleet vastauksena palkkauskysymyksiin ja palkkatasokysymyksiin, että nuo asiat kuuluvat työmarkkinajärjestöille. Okei, pääsääntöisestihän näin onkin. Kiistämätön tosiasia on kuitenkin se, että monet naisvaltaiset alat ovat selvästi alipalkattuja tänäkin päivänä. Tällaisten osalta mainittakoon vain esimerkiksi sairaanhoitajat ja heihin rinnastettava ammattikunta, jotka ovat täysin alipalkattuja kovaan työhönsä nähden. Valtiovallalla on paljon keinoja vaikuttaa siihen, että muun muassa juuri terveydenhuoltoalalla naisten palkkausta korjataan. Vähin, mitä mielestäni voimme edellyttää, on se, että ministeriaitiosta tällaisille ajatuksille annettaisiin edes henkinen tuki. Sitä henkistäkään tukea ei ole tähän mennessä kyselytunneilla ainakaan täällä annettu.

Tasa-arvoa ei luoda pelkästään laeilla, määräyksillä eikä sanahelinällä, ei täällä eikä muualla. Tasa-arvon toteuttamisessa tarvitaan konkreettisia päätöksiä julkishallinnon organisaatioilta ja yrityksiltä, mutta erityisesti haluan korostaa valtiovallan roolia tiennäyttäjänä palkkaus-, verotus- ym. kysymysten osalta.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Tasa-arvo ja eritoten tasa-arvo työelämässä vaikuttaa hyvin laajalle koko yhteiskunnassa. Siksi tämä hallituksen esitys on erittäin tärkeä, ja pääosin voinkin olla esityksen kannalla. Valiokunnan puheenjohtaja Gustafsson esittelikin mietinnön selkeästi, ja siitä hänelle kiitos!

Valiokunta löysi yhteisen kannan muun muassa pätkätöiden ongelmista erityisesti synnytysiässä oleville naisille, vanhemmuuden aiheuttamien kustannusten epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta ja myös miesten oikeuksista huoltajuuskiistoissa.

Valiokunnan painotukset poikkeavat vahvasti ministeri Mönkäreen käsityksistä, kun hän jokin aika sitten kertoi lehdessä pätkätöitten olevan monen unelma. Itse en ole kovinkaan montaa tällaista uneksijaa tavannut. Puuttuu enää se, että työministeri Filatov kertoo matalapalkkamallia esitellessään, että matala palkka on monen työntekijän unelma.

Valiokunta kantaa perustellusti huolta myös mainonnan haitallisesta vaikutuksesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ja se huoli ei olekaan aiheeton.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen tasa-arvolaiksi sisältyy uusi 17 §:n 3 momentti, jonka mukaan palkkasyrjintää epäilevän työntekijän pyynnöstä 10 §:n 4 momentissa tarkoitetulla työntekijän edustajalla on oikeus saada palkkaa ja työehtoja koskevia tietoja yksittäisestä työntekijästä tasa-arvovaltuutetulta silloin, kun epäilyyn on perusteltua aihetta. Tasa-arvovaltuutetun tulee toimittaa tiedot viimeistään kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on edistää palkkasyrjintäepäilyjen selvittämistä työpaikoilla. Vaikka luottamusmiehet muutoinkin ovat tiiviisti mukana työpaikkojen palkkausjärjestelmien kehittämisessä, palkkaneuvotteluissa ja palkkausongelmien ratkaisemisessa, on lakiesityksen käytäntö kierrättää yksittäistä henkilöä koskevat palkkatiedot tasa-arvovaltuutetun kautta aivan turhan byrokraattinen. Se voi estää joissain tapauksissa lain tarkoituksen toteutumisen, sillä kankea menettely vaikeuttaa turhaan tiedonsaantia mahdollisissa palkkasyrjintätapauksissa. Tasa-arvovaltuutetun toimistossa ei ole varattu uusia henkilöresursseja näihin kaavailtuihin tehtäviin. Siltä osin valiokunnan mietintö on itsensä kanssa ristiriitainen, koska nyt niitä töitä tulee lisää. Sitä, kuinka paljon, ei varmasti tiedä kukaan, mutta tulee kuitenkin.

Luottamusmiehen asemaan sopii hyvin se, että hän perustelluissa tapauksissa saisi käyttöönsä myös yksittäisen henkilön palkka- ja muut työsuhteen ehtoihin liittyvät tiedot. Luottamushenkilö käsittelee muutenkin paljon sellaista tietoa, jonka yhteydessä myös yksittäisten työntekijöitten palkkatiedot tulevat ilmi. Siksi suora tiedonsaantioikeus mahdollisessa palkkasyrjintätapauksessa vain joustavoittaisi käytäntöjä. Julkisella sektorilla kaikki työntekijöiden palkat ovat julkisia, enkä minä sitä koe miksikään ongelmaksi. Siitäkään syystä yksittäistä sektoria koskeva ylisuojelu palkkatietojen suhteen ei ole perusteltua. Joka vähänkään osaa laskea, saa esimerkiksi verohallinnon tietojärjestelmän avulla selville myös yksityisellä sektorilla maksetut palkat. Verohallinnon tiedot näiden tulojen suhteen ovat aivan julkisia.

Tästä syystä jätin vastalauseen, jossa esitetään, että palkkasyrjintää epäilevän työntekijän pyynnöstä 10 §:n 4 momentissa tarkoitetulla työntekijäedustajalla on oikeus saada palkkaa ja työehtoja koskevia tietoja yksittäisistä työntekijöistä työnantajalta, jos epäilyyn on perusteltua aihetta. Tämä olisi selkeä ja joustava käytäntö, ja sen ovat tavoitteeksi asettaneet myös useat ammattiliitot ja myöskin SAK. Tietenkin voi kysyä yksityisellä sektorilla sitä, miksi nämä palkkatiedot ovat salaisia. Onko siinä hävettävää palkan maksajalla vaiko palkan saajalla?

Vihreiden vastalauseessa haluttiin ulottaa laki koskemaan myös peruskouluja ja työhönottotilanteessa todetun hyvityksen ylärajan poistamista. Me vasemmistoliitossa pitäydymme vastalauseessamme vain niissä kohdissa, jotka perustuvat työntekijäjärjestöjen antamaan palautteeseen. On nimittäin aivan varmaa, että epätasa-arvoa ruokkivat mekanismit tulevat lähivuosien aikana vahvistumaan työmarkkinoilla, eivät suinkaan heikkenemään. Tulen erityisesti seuraamaan, kuinka hallituspuolueitten edustajat arvioivat tasa-arvon vaikutuksia silloin, kun tämä hallituksen matalapalkkamalli esitellään.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! 70-luvun alussa, kun siirryin itse työelämään ja hyvinkin miehiselle alalle, kuljetusalalle, jolloinka naisia alalla ei juurikaan ollut, ymmärsin sen hyvin silloin, miksi ei ollut. Se työ oli todella raskasta, ja eivät lyhyet miehet, kuten ed. Mustajärvi, tahtoneet ylettyä laidan linkkuihin, vaan piti olla jakkaroita ja tikkaita ym. Fyysistä voimaakin vaadittiin niin, että jopa tällainen satakiloinen ukkokin sai olla tosissaan, että sai niitä hommia tehtyä ja revittyä. Mutta kun tilanne parani 80-luvulla ja erilaiset apuvälineet tulivat mukaan ja työn luonne muuttui myös toisenlaiseksi, alalle tuli myöskin naisia jossain määrin (Ed. Mustajärvi: Ja myöskin lyhyitä miehiä!) — Ja myöskin lyhyitä miehiä, kyllä, aivan oikein. — Siitä hetkestä alkaen huomasin sen, kuinka tasa-arvoisesti ihmisiä kohdeltiin erityisesti kuljetusalalla. Jokainen sai saman palkan samasta työstä, samat työt annettiin niin naisihmisille kuin miehillekin. Ihan samoja hommia tehtiin rinta rinnan, eikä kukaan valittanut eikä marissut.

Tätä minun mielestäni kuvastaa se noin pari viikkoa sitten ilmestynyt juttu, joka julkaistiin auto- ja kuljetusalan lehdessä, jossa oli haastateltu lähes kymmentä naiskuljettajaa, jotka ilmoittivat, että he ovat täysin tyytyväisiä tasa-arvoon kuljetusalalla — se oli nimenomaan tämän teeman puitteissa tehty — hyvin tyytyväisiä siitä, miten tasa-arvo toteutuu, ja kehuivat suomalaisia miehiä, työtovereitaan, siitä, että se onnistuu ja toimii. Ainoa kielteinen kommentti tuli minulle, kun haastattelin erääseen kolumniini, joka julkaistiin samaisessa lehdessä, naiskuljettajaa tuossa Hakaniemen torin nakkikioskilla. Hän kehui meitä suomalaisia miehiä, työtovereitaan, mutta ilmoitti, että maahanmuuttajat ovat ongelmana heillä työpaikalla, he eivät suhtaudu naisiin ollenkaan tasa-arvoisesti. Elikkä jos meillä Suomessa toimitaan hyvin, niin maahanmuuttajat, jotka tänne tulevat, eivät osaa integroitua myöskään tässä tasa-arvossa oikein kunnolla, eli tehtävää olisi lähinnä sillä puolella. Hyvin herkästi sanotaan rasistiksi ja muilla nimikkeillä, kuten kyseinen nainen ilmoitti minulle, että siinä on erittäin suuria ongelmia.

Samaten ed. Holmlundille voisin sanoa, että tasa-arvossa palkkauksen suhteen minä olen ollut ylpeä Mäntän paperityöläisistä. En ole koskaan siellä tehtaassa ollut töissä, mutta sanoisin, että ne veroeurot, mitkä sieltä kaupungin kassaan kilahtavat, mahdollistavat kyllä myöskin monen aika pienipalkkaisen ihmisen työnteon sekä kaupungilla että kuntainliiton eri asioissa. Mielestäni ei kannata vertailla paperityöläisen palkkoja johonkin pienipalkkaiseen alaan, koska sen paperityöläisen palkka siitä suoritetusta paperitonnista on niin mitättömän pieni, että sillä ei ole mitään merkitystä sen paperin hintaan. Päinvastoin, jos se olisi pienempi, niin nekin rahat menisivät sijoittajille ja osakkeenomistajille ulkomaille; nyt ne jäävät edes tänne Suomeen ja veroeuroina tähän Suomenmaahan.

Olen ed. Mustajärven kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä tästä julkisuudesta. Myöskin ed. Kuoppa piti tästä palkkojen julkisuudesta mielestäni hyvinkin ansiokkaan puheenvuoron. Olin valiokunnassakin ed. Mustajärven kanssa samaa mieltä, mutta en ole laittanut vastalauseeseen nimeäni. (Ed. S. Lahtela: Syy moiseen?) — Koska tässä on tullut vähän kielteistä julkisuutta yhdestä sun toisesta nimen kirjoittamisesta, jätin tällä kohtaa nimeni laittamatta, ettei keskustan hallitusryhmän porukka ihan täysin repeä liitoksistaan siitä, että poukkoillaan edes sun takaisin. (Ed. Vielman välihuuto) — Perustuslaki turvaa kyllä, mutta kohtuus kaikessa. Joskus täytyy miettiä asioita vähän pidemmällekin.

Sinänsä tämän lain käsittely oli mielestäni vähän surkuhupaisaa koko valiokunnassa. Meille marssitettiin naisjärjestöjä pilvin pimein. Jos heidän esityksensä ja heidän ajattelunsa perusteella muodostettaisiin käsitys tämän päivän Suomesta ja siitä, miten työpaikoilla ollaan, niin ette uskoisi ollenkaan. Luulen, että me olisimme jossain 30—40-luvulla ja miehet olisivat täysiä sikoja ja he sortaisivat ja tekisivät kaikkea pahaa, mitä ikinä voi kohdistaa naisiin, kaiken aikaa näissä työpaikoissa. Mielestäni nämä telaketjufeministit vievät tätä tasa-arvoa todella kielteiseen ja pahaan suuntaan. Heidän kannanottonsa ja toimensa ovat sen suuntaisia, että kaikilta nousee karvat pystyyn, jotka tietävät ja tuntevat tämän päivän elämää. (Ed. Vielma: Entäs machomiehet?) — Ehkäpä ne machomiehetkin näin toimivat. En tiedä. Ed. Vielma voi kuulua heihin, niin minä en uskalla omalta kohdaltani sanoa, koska olen itse tottunut olemaan, kuten sanoin, tasa-arvoisella alalla töissä, jolla on aina pidetty naisia ja miehiä samassa asemassa. Ei ole koskaan ollut mitään ongelmia siitä.

Näistä kiintiöistä sitten. Kukahan täällä mahtoi niistä puhua? Ed. Satonen taisi sanoa, että ne eivät ole toimivia. Minä en usko näihin kiintiöihin, ja mielestäni se oli virheliike, mikä tehtiin kaudella 95—99, jolloin tämä keinotekoinen 40—60 tuotiin. Kyllä se semmoista pelleilyä on erityisesti tuolla maakuntatasolla, kun näitä paikkoja ruvetaan jakamaan jossain sairaanhoitopiirin valtuustossa taikka hallitukseen taikka vielä vähän pienempiin; kyllä se on yhdenlaista rulettia. Eikä sinne kyllä varmasti ihan oikeasti aina osu ne ihmiset, jotka niitä asioita parhaiten hoitaisivat, ei puolueittain eikä sukupuolittain.

Olisin myöskin sitä mieltä tästä työntekijöitten palkkaamisasiasta, että työnantajalla on valitettavasti edelleen tänä päivänä se oikeus ottaa ja erottaa ja niin kauan kuin työnantaja maksaa palkat, se hänellä varmasti tulee säilymään. Kyllä melkoisen kestämättömässä tilanteessa ollaan, jos jokaisesta valinnasta täytyy ruveta katsomaan, onko se tasa-arvon mukaista vai ei. Ihmisen työura ja moni muu asia vaikuttaa vähemmän kuin pelkkä pätevyys siihen, palkataanko vai eikö. Kun olen itsekin ollut joskus tilanteessa, jossa olen saanut olla ottamassa ihmisiä töihin, niin kyllä heitä jollain muulla katsellaan kuin ihan pelkän tasa-arvon puitteissa. Kyllä kestämättömään tilanteeseen meillä kaupungissa jouduttiin tässä talven aikaan, viime syksyn aikaan, jossa oli kyseessä toki vain kaksi mieshakijaa, kun eräs tämmöinen, josta tiedettiin jo — perinteisesti oli viesti kulkenut — että valittaa kaikesta, valitti ja nyt sitten valituskierre on kiertynyt aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Ja kyse on vain siitä, että on pätevämpi mukamas. Ei näillä eväillä voi alkaa perustelemaan sitä, kenet palkataan. Tässä ollaan aika lailla vaikeassa asemassa.

Arvoisa puhemies! Olen ollut monesta asiasta ed. Vielman kanssa eri mieltä, useimmista asioista, sanotaan näin, mutta tässä asiassa, minkä esititte, että kyse on asenteista, olen täysin teidän kanssanne samaa mieltä. Näitä asioita ei hoideta ja tasa-arvoa ei hoideta millään lailla kuntoon. On lähdettävä asenteista, on pienestä pitäen lähdettävä asenteista. Enkä tarkoita sitä, että peruskouluihin tuodaan mitään tasa-arvolakia. Kohta se on leikkikoulussa ja esikoulussakin, jos sitä lähdetään laajentamaan vielä tästä. Pienille naperoille, jotka eivät ymmärrä edes asiasta yhtään mitään, on tätä turha toitottaa, vaikka sen naisjärjestöjen mielestä pitäisikin niin olla ja siellä on kuulemma seksuaalista häirintää peruskouluissa ja esikouluissa. Mutta ehkä tämä voidaan hoitaa muilla eväillä. Mielestäni suurinkin hyöty tästä asiasta ja tästä laista saadaan varmaan siitä, että ihmiset ajattelevat ja puhuvat ja muuttavat asenteitaan sen julkisuuden ja sen tiedon kautta, eivät suinkaan pelkän lain kautta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että on alkamassa toinen kierros tässä puhekierroksessa. Oli todella miellyttävää kuulla ed. Rönnin maanläheinen puheenvuoro, missä oli järki sekä tunne mukana. Kun suurella mielenkiinnolla jäin kuuntelemaan alun perin, mitä ed. Rönni puhuu, niin arvelin, että tulee kovin erisuuntainen, erinäköinen näkemys edustajan edustamaan työntekijän kantaan suhteessa työnantajan kantaan. Mutta mielestäni siinä kansanläheisesti, maanläheisesti, ilmenivät ne ongelmat ja sisällöt, mitä kummaltakin puolelta katsottuna on olemassa. Ja tämä todistus siitä. Yritin miettiä, löytyykö ed. Vielman puheenvuorosta mitään myönteistä, mutta ed. Rönni löysi sen, että asenteista on kysymys. Näin itsekin mietiskelin, kun ihmettelin, kuinka Keski-Suomessa on niin kovin erilainen kuva kuin kaakossa taikka muualla etelässä tästä pelistä, mistä ed. Vielma puhui täällä. Ed. Rönnin puheenvuorossa tämä asema ja käsitys siitä, kuinka suhtaudutaan työtovereihin, olivatpa he mitä sukupuolta tahansa, oli myönteinen ja aito.

Mitä tulee aikaisempaan keskusteluun siitä, kun kerroin, että kun pienissä yrityksissä ei ole varaa palkata juristeja hoitamaan näitä tasa-arvokysymyksiä jne., niin nyt tällä kertaa esityksessä on, niin kuin mietinnössäkin todetaan, että 30 henkilön yrityksissä, 30 henkilön työntekijämäärän perusteella, pitää tehdä suunnitelmat ja olla valmiina vastaamaan ja näin ja näin. Totean tässä yhteydessä, että tämä tulee valumaan alaspäin. Seuraavaksi se on kymmenen, sitten se on viisi, ja sitten loppujen lopuksi, jos kaksi palkataan, toisen pitää olla mies ja toisen nainen. Eihän näitä näin voida tehdä eikä toteuttaa, vaan työntekijän pitää olla yritykselle kannattava, olipa hän mies taikka nainen, paras mahdollinen, mitä sillä kertaa siihen on saatavissa. Jos peliä katsotaan tuottavuuden kannalta, niin toistan sen, mitä aikaisemminkin sanoin: nainen on monesti miestä tuottavampi työntekijänä, vaikka palkka olisikin sama, koska nainen on näppärämpi ja paremmin tähän asiaan sopeutunut, ja voisi sanoa, että tunnollisempikin. En malta olla tässä yhteydessä sanomatta monille sisarille, jotka salissa ovat olemassa, että nainen yksin ja kahdestaan työntekijänä on erittäin hyvä ja ahkera. Mutta silloin, kun joukko lisääntyy, niin tulee myöskin eripuraisuutta, riitaisuutta, ja sitten työpanos myöskin sitä kautta valitettavasti ehkä laskeekin. Luulen, että ed. Elo on samaa mieltä, vaikka onkin näennäisesti tällä kertaa ehkä minun kanssani eri mieltä. (Ed. Elo: Mikä on puhujan asenne?) — Jos tässä asiassa katsotaan, niin naisten asenne on varmasti sellainen, vaikka en ole mikään asiantuntija enkä halua esiintyäkään asiantuntijana, että nainen ei päästä toista naista pidemmälle, vaan haluaa, että kaikki ovat samassa tasossa. (Ed. Elo: Mikä on miesten asenne, herra majuri?) — Ed. Elo, tässä on niin, että miehet sallivat sen sen sijaan, että toiset ovat parempia, tehokkaampia, vauraampia ja menestyvämpiä kuin toiset, ja tämä on niin kuin helpompaa ja yksinkertaisempaa. (Ed. Elo: Toisista tulee majureita, toisista kersantteja!) — Tässä ed. Elo on aivan oikeassa.

Mutta se, mihin olin tulossa, niin tässä erittäin monissa puheenvuoroissa on kannettu huolta siitä vanhemmuuden jakamisesta, vanhemmuuden jakamisesta äidille, jolle se luonnostaan kuuluu, sekä isällekin. Mielestäni hallitus, jos pohtisi tulevaisuutta vähän paremmalla silmällä — erityisesti, ed. Elo, teille toivoisin tässä näkemystä — paremmalla silmällä niin, että korvattaisiin työnantajalle ne vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset aivan eri potista, eri pääluokasta, kuin mistä ne tällä kertaa menevät, tässä yhteiskunnassa olisi tulevaisuutta: syntyvyys olisi kunnossa, perheet voisivat paremmin. Vähän enemmän siihen yhteiskunnan rahaa menisi pikkasella viiveellä, kuitenkin tulevaisuudessa vähemmän. Mielestäni tässä olisi paljon tärkeämmästä asiasta kysymys, jos puhutaan kokosuuruusluokasta, kuin tällä kertaa paljon puhutussa hoitotakuussa, varsin saman tyyppisestä asiasta kyse kuitenkin olisi. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden ratkaisuna, vanhemmuuteen, sen tukemiseen, pitäisi valtiovallan toimesta kiinnittää enemmän huolta, paljon enemmän kuin nyt tehdäänkään.

Mutta, herra puhemies, hyvistä puheenvuoroista, kuunnellen noin mieslähtökohtaisesti, ed. Holmlundin puheenvuorossa oli sitä naisen sydäntä, työnantaja-yrittäjän taustaa ja sitä lämpöä ja tasa-arvoisuutta, mitä tässä pitäisi enemmänkin nähdä. Ei tämä ole miesten eikä naisten välinen riita, eikä ole kysymys siitä, vaan kysymys on se, että sopeudutaan toinen toistamme tukien rinta rinnan yhteistä vastuuta kantaen.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Tasa-arvolain muutoksissa on paljolti kysymys työelämän tasa-arvokysymyksistä johtuen varmaan siitä, että tässä EU:n työelämän tasa-arvodirektiivi implementoitiin suomalaiseen lainsäädäntöön. Mutta valiokunta kuitenkin mietinnössä käsitteli myös aloja, joita hallituksen esityksessä ei varsinaisesti kosketella. Tällä tavoin halusimme laajentaa tätä mietintöä käsittelemään tasa-arvokysymyksiä myöskin ihan yleiseltä kannalta.

Toisin kuin täällä muistaakseni ed. Rönni väitti, niin minun mielestä asian käsittely valiokunnassa oli perusteellista ja keskustelu ei tosiaankaan liikkunut niissä jossakin vanhoissa 60—70-luvun kliseissä, vaan pikemminkin se oli sitä nykyaikaista tasa-arvokeskustelua. Siitä minusta erinomainen esimerkki on se, että heti mietinnön alussa todetaan, että "sukupuolet ovat monin tavoin erilaisia, mutta kuitenkin yhdenvertaisia". Minun mielestäni se on äärimmäisen hyvä lähtökohta silloin, kun lähdetään puhumaan tasa-arvosta. Suomessakin oli aika, jolloin tuntui, että kun puhutaan tasa-arvoasioista, niin se tarkoitti sitä, että miehistä ja naisista haluttiin tehdä samanlaisia. Elikkä pitäisikö tässä nyt sitten sanoa, että eläköön se pieni ero.

Palkkatasa-arvon lisäksi hallituksen esityksen mukaisesti tässä tasa-arvosuunnitelmassa tulee myöskin selvittää työpaikan tasa-arvotilanne ja sen osana erittely naisten ja miesten sijoittautumisesta esimiestehtäviin. Tässä tasa-arvosuunnitelmassa ei todellakaan vaadita, että miehiä ja naisia pitäisi olla yhtä paljon työpaikoilla, niin kuin ed. Seppo Lahtela oli asian kai käsittänyt.

Ed. Tynkkynen täällä jo aikaisemmin viittasikin siihen, millä tavoin me saisimme enemmän naisia yritysten johtotehtäviin, esimiestehtäviin. En malta olla tässä ottamatta esille Talouselämä-lehden artikkelia, jossa referoidaan tutkimusta, jossa käsiteltiin 500:aa Pohjoismaiden suurinta yhtiötä vuonna 2003. Siinä todettiin, että Suomi saa reput tasa-arvosta. Norja ja Ruotsi ovat onnistuneet Suomea paremmin tuomaan naisia yritysten ylimpään johtoon. Suomalaisten suuryritysten hallituksissa on yli viisi kertaa enemmän miehiä kuin naisia, ja Suomi onkin muihin Pohjoismaihin verrattuna tasa-arvokysymyksissä lähinnä alempaa keskiluokkaa. Tässä tutkimuksessa todetaan, että Suomessa naisten osuus yritysten hallituksissa oli noin 14,9 prosenttia, kun esimerkiksi Norjassa luku oli 25 prosenttia. Sadasta suurimmasta suomalaisesta yrityksestä 52:n hallituksessa ei ole yhtään naisjäsentä. Tässä artikkelissa todetaan, että yksi mahdollisuus voisivat olla todellakin nämä kiintiöt yritysten ylimmässä hallinnossa.

Norjassa asia on toteutettu niin, että siellä valtionyhtiöissä naisia kuuluu olla 40 prosenttia hallituksen jäsenistä. Kauppa- ja teollisuusministeriön haastateltu virkamies kumoaa kuitenkin tämän suomalaisena käytäntönä, ja en tiedä itsekään, olisiko se välttämättä ainakaan yleisesti kaikkiin yrityksiin hyvä käytäntö, mutta valtion yrityksissä sitä voitaisiin varmasti harkita. Kukaan nainen tuskin nauttii siitä, että on niin sanotusti kiintiöpaikalla yrityksen hallituksessa, mutta jos ajatellaan, miten vaikea naisten on päästä pörssiyritysten hallituksiin, niin jostakin on aloitettava. Eivätkö silloin valtionyhtiöt voisi olla se askelma, josta saisi sen ensimmäisen merkintänsä cv:hensä, että löytyy sitä hallituskokemusta myöskin tärkeistä pörssiyrityksistä? Tässä mielessä haluaisin kyllä lähettää hallitukselle terveisiä. Hallitusohjelmassahan todetaan, että tasa-arvo on kaikkien hallinnonalojen yhteinen tavoite, ja minun mielestäni kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen puhuikin jossakin vaiheessa, että Suomessa tätä tulisi harkita, mutta mielestäni tämä asia on kyllä viime aikoina hautautunut ihan täysin. En ole kuullut enkä lukenut siitä mitään uutta sitten ensimmäisen hallitusvuoden jälkeen.

Tämän tasa-arvosuunnitelman on yrityksistä toteuttanut vain noin 30 prosenttia, joten uhkasakon mahdollisuus, mikä hallituksen esityksessä on, on varmasti paikallaan. Tietysti olisi hienointa, ettei mitään tällaista uhkasakkoa tarvittaisi, vaan jokainen yritys ymmärtäisi, että hyvä työilmapiiri ja hyvä tuottavuus sitä kautta ovat yritykselle sellaisia tavoitteita, joita kannattaa ehdottomasti hakea, ja yritys pitäisi tasa-arvoa tärkeänä ilman minkäänlaisia uhkasakkoja. Mutta reaalimaailma osoittaa sen, että monta kertaa näihin tavoitteisiin ei päästä ilman pientä pelotetta.

Myöskin valiokuntana halusimme kiinnittää huomiota työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen problematiikkaan sekä vanhemmuuden kustannusten jakamiseen ja isien rohkaisemiseen perhevapaitten käyttöön. Samoin otimme esille myöskin pätkätyöt ja niihin liittyvän epävarmuuden kohdistumisen erityisesti synnytysiässä oleviin naisiin. Tämä on sellainen todellinen, voisiko sanoa, aivan väestöpoliittinen, ongelma. Me emme mitenkään voi lisätä syntyvyyttä, jos juuri synnytysiässä olevat naiset pelkäävät lasten hankintaa, kun eivät voi olla varmoja tulevaisuudestaan pätkätyökierteessä.

Täällä ed. Tynkkynen toi myöskin esille tämän, että valiokuntana sivusimme sitä, tosin ihan lauseella vain, että hallituksen lakiesityksissä ja valtion talousarvioesityksissä myöskin sukupuolivaikutukset tulisi selvittää. Ruotsissahan tässä ollaan varsin pitkällä. Siellä aivan luonnollisesti jokaisen hallituksen esityksen yhteydessä tutkitaan sukupuolivaikutukset ihan samalla tavalla kuin tänä päivänä me monissa lakiesityksissä katsomme ympäristövaikutukset ja me katsomme kaikissa aina talousvaikutukset. Yhtä hyvin me voisimme myöskin tutkia, onko kyseisellä esityksellä joitakin sukupuolivaikutuksia.

Hallituksen esitys ei koske sinällänsä huoltajuusasioita, mutta valiokuntana halusimme nimenomaan kiinnittää huomiota miesten tasa-arvoon näissä kysymyksissä. Aivan niin kuin täällä ed. Holmlund totesi, niin ehdottomasti aina ensisijaisesti huoltajuuskysymyksissä on kysymys lapsen edusta, mutta kuitenkin on varmasti syytä selvittää se, onko sellainen takaraivossa piilevä asenteellisuus joskus syynä siihen, että ehkä miehet eivät koe sitä, että heillä olisi edes samanlaiset oikeudet hakea lasten huoltajuutta kuin naisilla.

Samoin mainonta ja media voimakkaina mielenmuokkaajina haluttiin mietinnössä nostaa esille ja niiden vaikutus ennen kaikkea lasten ja nuorten käsityksiin sukupuolirooleista ja toisaalta sukupuolten tasa-arvosta. Haluttiin sitä kommentoida.

Kiintiöt kunnallisessa päätöksenteossa ovat mielestäni olleet paikallaan, vaikka niissä on jouduttu joissakin tapauksissa, voisiko sanoa, laskuharjoituksiin ja miettimään, että ei ehkä aina ole pystytty valitsemaan sitä pätevintä henkilöä, vaan on jouduttu sitten turvautumaan siihen sopivimpaan. Täällä on puhuttu siitä, mitä tapahtuisi, jos eduskunnassa otettaisiin mukaan kiintiöt. Kun ed. Skinnari istuu tuossa eturivissä, niin tänään, kun suunniteltiin talousvaliokunnan matkaa, hän toi esille, että olisi hyvä, jos matkaan lähtisi mukaan naisia, mutta siinä kun sitten pikaisesti laskin, totesin, että talousvaliokunnassa meitä on kolme naista ja meillä ei ole yhtään naista varajäsenissä, joten mitenkä se sanonta menikään niistä suutarin lapsen kengistä.

Peruskoulun osalta yhdyn ed. Rauhalan, ed. Gustafssonin ja varmasti monien muittenkin esille tuomaan toteamukseen, että perusopetuslain mukaisten valtuuksien ja opetussuunnitelman puitteissa pitäisi lapsen kasvamisen tukeminen tehdä, jotta lapsesta kasvaisi välittävä ja lähimmäiset huomioiva yksilö. Kysymys ei ole tasa-arvosta suoranaisesti vaan ennen kaikkea ihmiseksi kasvamisesta. Täällä ed. Vielma toi hyvin esille sen, että kodin esimerkki tässäkin asiassa on varmasti se kaikkein rakentavin ja kauaskantoisin.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Tasa-arvo on Suomessa kehittynyt varsin pitkälle vuosikymmenien mittaan. Täällä on muutamaan otteeseen tänään todettu, että Suomessa naiset ensimmäisinä saivat Euroopassa äänioikeuden ja koko maailmassa vaalikelpoisuuden. Suomi on yhdessä muiden Pohjoismaiden, lähinnä Ruotsin ja Norjan, kanssa aivan kärkimaita, mitä sukupuolten väliseen tasa-arvoon tulee.

Kun täällä ed. Rönni käytti varsin raflaavaa nimitystä "telaketjufeministi", niin kuten äsken mainitsin, olemme ehkä seuraamassa Ruotsia, ja Ruotsissa vakavasti pohditaan feministipuolueen perustamista. Ed. Rönni ja muut, me saamme valmistautua siihen, että feministit saattavat muodostaa myös oman puolueensa. En pidä ollenkaan mahdottomana, että me olemme samassa tilanteessa kuin Ruotsi on nyt — ehkä Suomi sitten muutaman vuoden kuluttua.

Euroopan neuvostossa näkyy tämä pohjoismainen naisedustus varsin hyvin. Esimerkiksi tällä hetkellä Suomen valtuuskunnassa enemmistö on naisia, 6—4, mutta kun katsotaan esimerkiksi uusien EU-maitten, lähinnä entisten sosialististen maitten, kokoonpanoja, havaitaan, että valtuuskunnissa on se, minkä Euroopan neuvosto tänä päivänä vaatii: lähinnä yksi nainen, jotta se täyttää sen vaatimuksen, jonka Euroopan neuvosto asettaa. Ehkä mielenkiintoista on todeta myöskin se, että viime vaaleissa Ranskassa, jota nyt kukaan ei pidä kovin epädemokraattisena maana, naisten määrä Ranskan parlamentissa edelleen putosi ja on tällä hetkellä alle 10 prosenttia Ranskan parlamentin jäsenistä, joten tässä suhteessa, kun meillä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa naiset ovat varsin hyvin edustettuina myös eduskunnassa, niin me suomalaiset miehetkin voimme olla ylpeitä tästä tilanteesta.

Mitä sitten tulee naisten sijoittumiseen työmarkkinoille, siihen tietysti vaikuttavat monet tekijät. Keskeistä on tietysti opiskelualan valinta. Jo tänä päivänä voidaan sanoa, että esimerkiksi enemmistö juristeiksi ja lääkäreiksi opiskelevista ja valmistuvista on naisia. Opettajien kohdalla on jo pitkään kärsitty pulaa miesopiskelijoista. Ei ole saatu miehiä opiskelemaan opettajiksi, mihin ovat varmasti vaikuttamassa monet eri tekijät myöskin. Tosiasia on se, että pojat ovat tänä päivänä hätää kärsimässä koulussa, koska tytöt ovat poikia parempia, ahkerampia, en välttämättä sano lahjakkaampia, mutta ahkerampia kuitenkin kuin vastaavan ikäiset pojat. Jo iällä saattaa olla sinänsä merkitystä, koska tytöt yleensä kypsyvät nopeammin kuin pojat. Sillä tietysti kouluaikana esimerkiksi peruskoulussa on varmasti merkitystä koulumenestykselle.

Mutta kun sitten katsotaan paria alaa, niin havaitaan, että on selvästi eroja, jotka eivät ole tasoittuneet vuosikymmenien mittaan. Toinen on hoiva-ala, jossa edelleenkin valtaosa on naisia, ja miehiä ei tahdota hoiva-alalle saada. Toinen on tekniikka. Kun aikanani tulin eduskuntaan vuonna 79, olin teknillisen oppilaitoksen opettajana, 10 prosenttia insinööriopiskelijoista oli naisia. Kun olin yhden kauden pois 90-luvun alussa ja olin opettajana samassa teknillisessä oppilaitoksessa tai ammattikorkeakoulussa silloin, sama 10 prosenttia tekniikan opiskelijoista oli naisia. Eli nämä kaksi alaa ovat sellaisia, hoiva-ala siis naisten ala ja tekniikka taas miesten ala, ja muutoksia ei juurikaan ole tapahtunut. Niin kuin totesin, kyllä tietysti opiskelualan valinta merkitsee myöskin työuran valintaa hyvin pitkälle. Kyllähän suomalaiset sijoittuvat työelämään varsin pitkälle sen mukaan, mitä he ovat opiskelleet.

Mitä sitten tulee täällä paljon puhuttuun asiaan eli naisten asemaan talouden ja teollisuuden johtotehtävissä, niin tämähän on tosiasia, että naisia on niissä erittäin vähän Suomessa, mutta eipä ole naisia muuallakaan, jos se nyt sitten on joku tekosyy, ettei Suomessa ole naisia enempää johtotehtävissä. Siihen tietysti myöskin vaikuttavat monet eri tekijät.

Mutta mitä tulee sitten naisten saamiseen esimerkiksi yritysten sekä yksityisten että valtion yritysten hallituksiin ja hallintoneuvostoihin, niin minun mielestäni ed. Essayah täällä vähän väärin syytti valtiota. Kyllä valtiolla on ollut selvä pyrkimys lisätä naisten edustusta hallituksissa ja minun mielestäni oikeastaan aivan kiitettävälläkin tavalla. Minun mielestäni naiset pystyvät yhtä hyvin merkittäviin hallitustehtäviin valtion yrityksissä niin kuin yksityisissäkin yrityksissä siinä kuin miehetkin. Osaamista varmasti riittää.

Asian, johon esimerkiksi valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota mietinnössä, ovat nämä määräaikaiset tehtävät. Niin kuin todetaan mietinnössä, naiset ovat kuitenkin pääosassa, kun on kysymys määräaikaistehtävistä. Miehiä on vähemmän niissä. Mutta ehkä häpeällisintä meidän kansanedustajien kannalta, jotka olemme usein myöskin kuntiemme valtuutettuja, on se, että kunnat ja valtio ovat ne, joissa määräaikaiset tehtävät ovat kaikkein yleisimpiä. Kun me kymmenen vuotta sitten moitimme yksityisiä yrityksiä tästä, niin tänä päivänä me voimme katsoa peiliin ja todeta, että itsepä olemme aika huonosti hoitaneet tämän asian.

Myöskin täällä on aivan aiheellisesti kiinnitetty huomiota vanhemmuudesta aiheutuviin kustannuksiin. Uskoisin, että lähivuosien aikana Suomessa kypsyy järjestelmä, jolla naisvaltaisten alojenkin vanhemmuudesta johtuvia kustannuksia voidaan jakaa paremmin. Esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnassa oli ehdotus, jonka mukaan työnantajalle maksettaisiin korvaus yleisistä verovaroista, samat maksajathan siellä ovat, sekä työntekijät että työnantajat, mutta joka tapauksessa joko maksettaisiin yleisistä verovaroista tai perustettaisiin erillinen rahasto, josta sitten nämä vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset voitaisiin kattaa. Minun mielestäni näin pitäisi tehdä. Näin pitäisi tehdä mahdollisimman nopeasti.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä: Naisten oikeuksissa, erityisesti korostaisin naisten oikeuksia, on myös kysymys ihmisoikeuksista. Pari asiaa täällä Euroopassa tällä hetkellä puhuttaa. Toinen on se, joka kohdistuu ihmiskauppaan, lähinnä prostituutioon, jossa satojatuhansia nuoria naisia oikeastaan tuodaan Itä-Euroopasta ja on tuotu Itä-Euroopasta Länsi-Eurooppaan. Toinen on naisten oikeudet esimerkiksi sellaisessa maassa kuin Turkki, jonka kanssa nyt ollaan aloittamassa neuvottelut Euroopan unionin jäsenyydestä. Me kaikki muistamme sen, mitä tapahtui muutama viikko sitten Turkissa, kun poliisi hyökkäsi hyvin väkivaltaisesti naisten kimppuun, jotka olivat järjestäneet mielenosoituksen naisten oikeuksien puolesta. Kyllä uskon, että Turkin jäsenyyden puoltajat, yhä useammat heistä, miettivät, onko tämä maa edes kahdeksan vuoden päästä kypsä Euroopan unionin jäsenyyteen. Kyllä, kerran vielä, naisten oikeudet ovat hyvin pitkälle monissa maissa yhteydessä ihmisoikeuksiin.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on erittäin hyviä puheenvuoroja käytetty siitä, miten meidän pitäisi vaikuttaa asenteisiin ihan pienestä pitäen tasa-arvon edistämiseksi. Aivan totta, näinhän se on, ja olisi ihanteellista, että meillä ei tarvittaisi tällaisia lakeja. Mutta vaikka meillä on asiat kuinka hyvin Suomessa tasa-arvon suhteen verrattuna moneen, moneen muuhun maahan, niin kyllä meillä vielä lakia tarvitaan ja näitä kiintiöitä. Usein kysytään minultakin, tarvitaanko naisjärjestöjä, tarvitaanko kiintiöitä. Toivottavasti kiintiöitä ei tarvita ikuisesti, mutta tällä hetkellä valitettavasti kyllä vielä.

Arvoisa herra puhemies! Tulin kiinnittämään huomiota vielä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön kahteen kohtaan. Valiokunta kiinnittää huomiota miesten tasa-arvo-ongelmiin myöskin ja erityisesti miesten asemaan lasten huoltajuuteen liittyvissä kysymyksissä. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, tehdäänkö lasten huoltajuusasioissa isiä syrjiviä päätöksiä, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta naisia ja miehiä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti huoltajuuskysymyksissä. Tämä on erittäin tärkeä aihe, josta meihin, voisi varmasti näin tulkita, kaikkiin kansanedustajiin otetaan yhteyttä. Tämä on jostain syystä roihahtanut nyt aivan uudelleen esille. Sehän oli muutama vuosi sitten esillä, mutta nyt jälleen uudelleen. On hyvä, että otettiin kantaa myös tässä mietinnössä tähän aiheeseen.

Valiokunta on myös huolissaan tasa-arvovaltuutetun resurssien riittävyydestä. Lainmuutos tuo tasa-arvovaltuutetun toimistolle paljon uusia tehtäviä, joiden asianmukaiseen hoitamiseen tulee ohjata riittävästi voimavaroja, niin toteaa valiokunnan mietintö, ja tämä on aivan totta. Otetaan esimerkiksi uusi pykälä 8 b, joka koskee syrjintää oppilaitoksissa. Se edellyttää tasa-arvovaltuutetun toimistoon oppilaitoksia koskevan asiantuntijuuden lisäämistä. Kun ministeri Mönkäre oli paikalla, olisi tehnyt mieli kysyä — en vain huomannut siinä — onko tätä suunniteltu, koska toivon, että tähän kiinnitetään nyt huomiota tämän uuden pykälän tultua. Totta kai, niin kuin tuossa todettiin, tasa-arvosuunnitelmat oppilaitoksissa nyt hieman edistävät sitä, että välttämättä niitä tasa-arvovaltuutetulle tulevia lausuntopyyntöjä ei niin paljon tule, mutta kyllä niitä varmasti sen verran tulee, että siellä toimistossa sitä oppilaitoksia koskevaa asiantuntijuutta olla pitää.

Viimeisessä lausumassa hallitus velvoittaa seuraamaan tasa-arvolain toteutumista ja antamaan muun muassa tasa-arvosuunnitelmien laatimista, sisältöä ja vaikutuksia sekä palkkatietojen saantimenettelyn toimivuutta koskeva selvitys valiokunnalle vuoden 2009 loppuun mennessä. Tämä oli ihan hyvä lausuma myöskin.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on ollut suuri mielenkiinnon kohde yhteiskunnassamme. Sen osoittaa suuri asiantuntijakuulemisten ja lukuisten kansalaisten yhteydenottojen määrä. Haluankin esittää tässä kiitokseni valiokunnan sihteerille ja puheenjohtajalle niin kuin kaikille sen jäsenille tyylikkäästä valiokuntatyöskentelystä monia tunteita herättävän aiheen parissa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen aiemmin työskennellyt niin vaativassa ja työntäyteisessä valiokunnassa kuin työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on, mutta tällä vaalikaudella en ole enää tuossa raskasta työtä vaativassa valiokunnassa — olen muissa tehtävissä eduskunnassa — enkä tähän lain valiokuntakäsittelyyn ole voinut osallistua. Mutta totean, että täällä on käytetty eri näkökulmista katsoen erittäin hyviä puheenvuoroja, joista eri näkökulmista käsin tätä asiaa voidaan lähestyä.

Samanarvoisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä asioita. Toisaalta mies ja nainen ovat aina erilaiset. Vain nainen voi tulla raskaaksi, vain nainen voi synnyttää ja vain nainen voi imettää. Puhuttakoon tasa-arvosta mitä tahansa, niin tämä eriarvoisuus on ja pysyy. Sille me emme voi edes eduskunnassakaan mitään. Onneksi mies ja nainen ovat erilaisia, mutta tarvitaan yhteiskunnassa ja elämässä oikeudenmukaisuutta. Minusta samasta työstä sama palkka — tämä on oikea tavoite, joka julkishallinnossa on toteutunut, mutta toteutuuko se muualla ja missä määrin? Yhä enemmän, kun erilaisia työtehtäviä ja projekteja myöskin kilpailutetaan, saattaa olla vaarana, että tuo hyvä julkishallinnon periaate, samasta työstä sama palkka, ei sitten enää yhteiskunnassa kaikin tavoin tällä hetkellä toteudukaan. Voi olla, että tässä on menty askeleissa taaksepäin.

Minä korostan sitä, että mies ja nainen ovat onneksi erilaisia, ja minä toivon, että tämä erilaisuus myöskin säilyy ja pysyy eikä keinotekoisesti sitä koeteta hävittää, kuten tiettyjä merkkejä on. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei todellakin pidä olla oikeudenmukaisuus ja oikeudenmukaisuuden pohjalta nouseva tasa-arvo niissä kysymyksissä, mitä tällä hyvällä hallituksen esityksellä on tahdottu etsiä.

Täällä viitattiin eräässä puheenvuorossa ansiokkaasti myöskin siihen, että monet naisten työt ovat nimenomaan hoito- ja hoiva-alalla tänä aikana pätkätöitä. Tästä olen hyvin huolestunut, mutta ennen kaikkea tätä huolta ovat kertoneet pätkätöitä tehneitten hoitajien aviomiehet. He ovat olleet huolissaan puolisoittensa jaksamisesta. Toivon, että kunnille, kuntayhtymille, voitaisiin saada myös niin paljon voimavaroja, että mahdollisimman paljon voitaisiin myös tarjota sitä turvaa, mitä työsuhteen kesto pitempään voisi tarvita.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että tasa-arvoa ei saavuteta pelkästään tasa-arvolailla. Kyse on pitkälti asenteista, ja kodin esimerkki, kuten ed. Essayahkin mainitsi, on avainasemassa.

Ed. Risikko toi omissa puheenvuoroissaan laajasti esille tasa-arvosuunnitelmien ulottamisen myös oppilaitoksiin. Tämä on myönteinen ja tarpeellinen lisäys, ja 6 b §:n lisääminen lakiin onkin pitkälti ed. Risikon määrätietoisen työn ansiota. Toki lisäys on tehty mietintöön ja lakipykäliin yksimielisesti.

Valiokunta on mietinnössään todennut, että sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi olennaisten ainevalintojen kannalta peruskoulu on erittäin tärkeässä asemassa. Valiokunnan kuulemista asiantuntijoista ovat varsinkin opetushallinnon edustajat katsoneet, että tasa-arvon edistäminen peruskouluissa ja siellä ilmenevät tasa-arvo-ongelmat tulee hoitaa perusopetuslain mukaisten valtuuksien ja opetussuunnitelmien puitteissa. On mielestäni perusteltua, että peruskoulut jätettiin tässä vaiheessa lain ulkopuolelle. Kuten ed. Gustafssonkin aiemmassa puheenvuorossaan totesi, peruskoulu on lasten koulu. Lasten ja nuorten tasa-arvokasvatus on tärkeää. Oikea ohjenuora ei kuitenkaan tässä vaiheessa mielestäni ole tasa-arvolaki.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Finland behövde en modernisering av jämställdhetslagen. Vi har en ny grundlag med bestämmelser om bland annat antidiskriminering som måste införas i den här lagens bestämmelser. Det var också nödvändigt att få med EU:s direktiv om jämställdhet i arbetslivet, och den här lagen har svenska folkpartiet i flera omgångar ropat efter.

Jag hör också till dem som tycker att behandlingen av lagen i utskottet var saklig och bra på de flesta punkter. Det är ingen tvekan om att Finland i och med den här lagen nu hör till de moderna rättsstaterna också i Norden när det gäller samhällets syn på jämställdhet mellan kvinnor och män.

Vi kommer att få jämställdhetsplaner på alla arbetsplatser som har mer än trettio anställda, med hot om vite om det inte görs. Det här tycker säkert inte alla arbetsgivare om, men efter att man har hittat modellerna så kommer det här att vara en styrka på många arbetsplatser.

Vi får i den här lagen klara definitioner på vad som är diskriminering på grund av kön. Bland annat införs något som jag tycker är bra, nämligen att sexuella trakasserier är klar diskriminering också.

Jag skall endast lyfta fram ett par saker som jag tyckte var bra att de togs upp som uttalanden i anslutning till vårt betänkande och som riksdagen förhoppningsvis godkänner.

För det första någonting som har diskuterats länge men inte lett till resultat, dvs. olikheterna mellan företag som är kvinno- och mansdominerade. Jag tänker då på den ersättning som de kvinnodominerade företagen måste betala för vårdledigheterna jämfört med de mansdominerade. Det har enligt en del experter räknats ut att tilläggskostnaderna för ett barn kan vara upp till 13 000 euro för ett företag, trots att man får ersättning för de direkta utgifterna för vårdledigheten.

I det här avseendet vill jag dessutom lyfta fram det att det också kom fram att arbetsgivarna förhåller sig betydligt mer negativa till mäns ansökan om vårdledighet än kvinnornas. För att vi överhuvudtaget skall kunna höja på nativiteten så att Finland är ett konkurrenskraftigt land i framtiden måste de här frågorna åtgärdas genom kloka trepartsförhandlingar där regeringen måste vara pådrivande part.

Jag är också glad att vi i uttalandet tog upp detta som innebär en indirekt diskriminering av män vid vårdnadstvister. Det är helt nödvändigt att myndigheterna förhåller sig neutrala också i den situationen att mannen, alltså pappan, är en bättre vårdnadshavare än modern i vissa situationer. Det är helt naturligt att navelsträngen är kvar och modern i de flesta fall är den som är den bättre vårdnadshavaren, men det får icke vara en självklarhet för vi har också sociala belastningar och annat som gör att papporna kan vara bättre än åtminstone samhällsinstitutioner som ofta har blivit alternativ när pappan har åsidosatts. Jag är glad att det här utreds.

Arvoisa puhemies! Suomi todella tarvitsi uuden tasa-arvolain, ja tämän uudistuksen jälkeen Suomi kuuluu moderneihin oikeusvaltioihin tässäkin ulottuvuudessa. Olen iloinen siitä, että myöskin lausumissa otettiin esille tämä ongelma, mikä liittyy vanhemmuudesta työnantajille aiheutuviin kustannuksiin, että nyt saataisiin oikeudenmukaisuutta tähänkin ongelmaan pikkuhiljaa, jos hallitus tähän ongelmaan haluaa tarttua.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että myöskin miehiä muistettiin tässä mietinnössä. Muun muassa huoltokiistoissa on tullut esille, että isiä syrjitään ratkaisuissa. Ei suhtauduta täysin neutraalisti miesten, tai siis isien, mahdollisuuksiin kantaa huolta omista lapsistaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies, hyvät edustajatoverit! Valiokunta on tehnyt erinomaista työtä, ja sinänsä jo pohjaesitys oli kauan kaivattu ja odotettu. Valiokunta on osoittanut sormellaan monta hallituksen esityksen porsaanreikää siitä huolimatta, vaikka pohja olikin hyvä, ja valiokunta on aivan oikein mietinnössään todennut, ettei kyseessä saa olla vain puitelaki, lainlaatijan toive siitä, mikä mahdollisesti olisi toteutumassa, ilman että siihen tavalla tai toisella myös konkreettisesti osoitetaan resursseja. Viimeiset pari vuotta täällä eduskunnassa ovat ainakin minulle, untuvikolle, jo opettaneet ja antaneet karvaita kokemuksia siitä, että hyvätkin hallituksen esitykset kariutuvat käytännön elämässä hallituksen menokattoon ja sen sanelemaan rahanpuutteeseen. Siksi valiokunnan tavoin toivon, että kyseinen uusi hieno laki myös näkyy käytännön työssä ja käytännön rahoituksessa mahdollisimman nopeasti.

Muutama sana, arvoisa puhemies ja hyvät edustajatoverit, satavuotisesta äänioikeudestamme.

Tämän vuoden alussa Ipu tutki maailman valtioita ja katsoi, missä naisia on eniten mukana paikallisissa parlamenteissa. Yllättävää kyllä kärkisijalle ylsi Ruanda, joka vielä muutama vuosi sitten ei millään tavalla edustanut demokratian tähtikaartia. Yllättävää sen sijaan ei ollut, että seuraavalla sijalla oli Ruotsi. Suomi on vähitellen, tai sanoisinko joissakin määrin pudonnut asetelmassa sitä myötä, kun itse asiassa meidän naisedustajien määrä täällä on vaihdellut enää muutamalla muutamien viime vaalien aikana.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus saavutettiin lähes sata vuotta sitten Suomessa. Jotakin asennemaailmastamme kuitenkin kertoo, että tämäkin talo juhlii ennen kaikkea tämän talon satavuotista historiaa, ei sitä, että ensi vuonna on kulunut sata vuotta siitä, kun maailmanlaajuisesti ensimmäistä kertaa naiset saivat yhtäläisen oikeuden äänestää ja olla ehdokkaina. Maailmalta löytyy huomattavasti vanhempiakin parlamentteja kuin Suomen parlamentti, joita on juhlittu moneen kertaan. Sen sijaan maailman naiset ovat aina katsoneet Suomeen päin siinä vaiheessa, kun on ollut kyse siitä, missä päin maailmaa ensimmäisenä naiset ovat saaneet yhtäläisen ja yleisen äänioikeutensa. Siksi esitänkin täältä puhujakorokkeelta edelleen pienen lievän toiveen, ettei naisten äänioikeuden maailmanlaajuinen juhlinta vain jäisi meiltä suomalaisilta ensi vuonna kokematta ja näkemättä.

Suomalaisilla naisilla on ollut siis sata vuotta äänioikeus ja edustusoikeus täällä parlamentissa sekä muissa luottamustehtävissä. Mitä tuona aikana suomalaisten naisten saldoon on jäänyt? Tällä hetkellä naiset ovat miehiä koulutetumpia, elävät huomattavasti pitempään, tai ainakin vuosia pitempään kuin miehet, mutta valitettavasti naiset ovat keskimäärin köyhempiä kuin miehet, saavat keskimäärin huonompaa palkkaa kuin miehet, (Ed. S. Lahtela: Eivät aina!) — keskimäärin — ovat keskimääräistä harvemmin johtotehtävissä erityisesti yksityisellä sektorilla. Sen sijaan kolmannella sektorilla naisten näkyvyys johtotehtävissä on jo huomattavasti runsaampaa. Naiset ovat keskimääräistä useammin pätkätöissä ja määräaikaisissa työsuhteissa, naiset ovat keskimääräistä useammin yksinhuoltajia ja keskimääräistä useammin myös yksinhuoltajista niitä kaikista köyhimpiä yksinhuoltajia. Siinä missä miesten työttömyys on viime vuosina hitaasti kääntynyt laskuun, naisten työttömyys on aiempaa useammin pitkittynyt ja syventynyt ja naisten mahdollisuus saada toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita on vähentynyt.

Muutama vuosi sitten juhlittiin Forssan kokouksen satavuotisjuhlaa, eikä tässä vaiheessa tarvitse edes porvaripuolella ruveta pelkäämään, että vetäisin sen sata vuotta vanhan julistuksen esiin. Se sadan vuoden takainen kokous lähti siitä, että Suomessa tavoiteltiin tiettyjä oikeuksia kaikille suomalaisille. Osa niistä oikeuksista liittyi oikeuteen ja tasa-arvoon, osa myös puhtaasti työelämään. Tavoitteena oli työelämän sisäinen tasa-arvo niin miesten ja miesten kuin miesten ja naisten välillä.

Valitettavasti suomalainen työelämä ei ole kuitenkaan yli sadassa vuodessa muuttunut tasa-arvoisemmaksi. Jopa tasa-arvoasioissa edistykselliseen hallitusohjelmaan ovat lipsahtaneet kuuluisat perustellut erot palkkauksesta. Nämä perustellut erot palkkauksessa ovat todellisuutta ihmisten arjessa ei ainoastaan perinteisten mies- ja naisvaltaisten alojen välillä, vaan niin sanottujen sukupuolineutraalien alojen sisällä. Esimerkiksi akateemisilla aloilla tasa-arvo on käytännössä tarkoittanut sitä, että työt ovat muuttuneet määräaikaisiksi, osapäiväisiksi ja palkaltaan jälkeenjääneiksi. Samoin naisten edistysaskeleet politiikassa ovat tuntuneet kääntävän nurjan puolen esille, sillä siellä, missä naisten määrä on johtotehtävissä ja luottamustoimissa lisääntynyt, siellä myös yhä useammin valtaa on delegoitu virkamiehille.

Ennen vanhaan oli sanonta, että jos yksikin kukko tuli kanalaan, hänestä tehtiin pian se johtava kukko. Näin valitettavasti on hyvin usein ollut niin sanotuilla naisvaltaisilla aloilla. Kiitettävän usein nuoret miehet nykyään jo pohtivat alaa hoivan ja huollon ja julkisen sektorin puolella niilläkin aloilla, joita perinteisesti on pidetty naisvaltaisina. Aiemmin oli käytäntö, että jos kouluun tuli yksi miesopettaja, hänen uraputkensa rehtoriksi oli hyvin paljon todennäköisempää kuin naisten. Nyt onneksi tämä ei ehkä ole enää todellisuutta, mutta kerrottakoon se, että samalla kun osa perinteisistä julkisen sektorin naisvaltaisista aloista miehistyy, niin samalla myös valittavasti näitten miestenkin mahdollisuudet edetä urallansa ovat heikentyneet. Eli tasa-arvoa on ehkä saavutettu työelämässä, mutta väärään suuntaan.

Maallikon silmissä on kummallista, ettei hallitus tätä esitystä tehdessään ole tarkemmin analysoinut tulevan matalapalkkamallinsa epätasa-arvoa lisääviä elementtejä. Toisaalta yhtä kummastuttavaa oli, että hallitus ummisti silmänsä valmisteilla olevalta tasa-arvolailta lyödessään budjettikehyksissä lukkoon epätasa-arvoon tähtäävät ja tasa-arvonäkökulmasta eriarvoisuutta lisäävät suunnitelmansa rangaista pitkäaikaistyöttömiä ja lisätä matalapalkkaisuutta Suomessa. Kummassakin on kyse erittäin voimakkaasti naisvaltaistuvista aloista. Naisten osuus pitkäaikaistyöttömistä on lisääntynyt ja lisääntymässä, samoin suurin osa tästä Vanhasen työreformista, anteeksi matalapalkkamallista, aiotaan toteuttaa aloilla, jonka ytimen muodostavat jo nyt toimeentulon kannalta liian pienipalkkaisiin ja usein fyysisesti erittäin raskaisiin töihin pakotetut naiset. Kun kahta lakia tai kolmea lakia käytännössä tuodaan tähän taloon yhtä aikaa, olisi tietysti toivottavaa, että hallitus suorittaisi sitä kuuluisaa suvaustansa, johon se on jo viime vuoden kesäkuussa sitoutunut.

Arvoisa puhemies! Ei ole olemassa perusteltuja syitä palkkauksen eroille. Ei ole olemassa naisten ja miesten aloja. On vain olemassa asenteita, joilla ylläpidetään sitä, että toisia aloja arvostetaan vähemmän ja toisia enemmän. Itse toivon, että tällä hyvällä lailla edesautetaan sitä, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo myös käytännössä työpaikoilla lisääntyy. Olisin myös toivonut, että naisten ja miesten tasa-arvoa olisi lisätty myös siellä, missä sitä eniten tarvittiin, eli niillä matalapalkkaisilla aloilla, joilla on olemassa sopimusviidakko, jossa luottamushenkilöt eivät pysty seuraamaan päivittäin sitä, mitä kukin työpaikalla ansaitsee, ja jossa pelko työpaikan menettämisestä on niin suuri, että välttämättä ei haluta edes luottamushenkilölle ilmoittaa omia palkkatietoja sen pelossa, että tämä ilmoitus aiheuttaa syystä tai toisesta tuotannollisista syistä ulosmittauksen työpaikalta. Olisin siis toivonut, että tähän esitykseen olisi lisätty luottamusmiesten oikeus tarkistaa palkat myös silloin, kun siihen välttämättä ei ole kyseisen työntekijän lupaa erikseen kysytty.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvo ei ole todellisuutta Suomessa niin kauan, kuin syystä tai toisesta emme tunnista epätasa-arvoa keskuudessamme, emme arjen tasolla emmekä työelämässä. Valitettavasti tasa-arvo ei ole koskaan todellisuutta Suomessa, jos meidän väkivaltatilastomme edelleen osoittavat sen, että Suomessa vaietaan liiankin usein naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Saara  Karhu  /sd:

Arvoisa puhemies! Sain taannoin kutsun kansainväliseen naisfoorumiin puhujaksi. Tuo foorumi oli Pariisissa, ja ihmettelin sitä intoa, millä suomalainen nainen haluttiin sinne paikalle. Kun sitä asiaa sitten kyselin ja ihmettelin, paljastui — se oli sama vuosi, jolloin Tarja Halosesta tuli Suomen tasavallan presidentti — että he haluavat nimenomaan naisen Suomesta siksi, että Suomessa on naispresidentti. Se oli todella kova juttu kansainvälisessä naisfoorumissa, ja oikeastaan sen foorumin puhekutsun myötä itselleni aukesi aivan kunnolla tämä tilanne. Täytyy sanoa, että emme me täällä Suomessakaan voi olla tyytyväisiä, mutta kyllä me jossain määrin voimme olla ylpeitä. Meillä on monia hyviä edistysaskeleita otettu. Tämä laki kuitenkin osoittaa, että valmista ei ole täälläkään, vaan lainsäädäntöä tarvitaan. Olen kuunnellut tätä keskustelua, ja tuntuu siltä, että täällä ovat valistuneet kansanedustajatkin vähän ymmällään. Erilaisia mielipiteitä on ja kaikki hyvin perusteltuja, mistä näkökulmasta niitä kulloinkin haluaa katsella.

Yksi mielenkiintoinen juttu, jota tuossa pohdiskelin tuolissani hetki sitten, oli se, kun oliko se ed. Essayah, joka totesi ihan tämmöisenä pienenä yksityiskohtana omassa pitkässä puheenvuorossaan talousvaliokunnan valiokuntamatkasta ja siitä ongelmasta, että kun ei mukaan saada nyt millään naista lähtemään. Se on jännä tilanne. Meillähän on aina omat syymme, minkä takia me haluamme tai emme halua, pääsemme tai emme pääse lähtemään näille valiokuntamatkoille. Kyllä siinä sekin vinha perä on, että jos tänne Suomeen tulee valiokunta jostain vieraasta maasta ja siellä on pelkkiä miehiä tai pelkkiä vanhoja miehiä tai oli sitten pelkästään vanhoja naisia tai nuoria naisia, jotain se kertoo siitä maasta se valiokunnan kokoonpano. Se on yksi sellainen tärkeä asia kyllä, mikä kannattaisi ottaa huomioon, että kun meiltä lähtee joukko edustamaan Suomea, varsinkin kun lähdetään tiettyihin maihin, niin olisi kyllä hyvä, että se olisi mahdollisimman semmoinen heterogeeninen se kokoonpano niin iän kuin sukupuolenkin suhteen, ettei tule mielikuvaa Suomesta esimerkiksi mieskansanedustajien maana tai vanhojen naiskansanedustajien maana tai ihan miten tämä asia halutaan tässä ottaa huomioon. Se on semmoinen iso juttu tuolla maailmalla.

Mutta joka tapauksessa tässä täytyy nyt luottaa sitten valiokunnan viisaaseen muotoiluun tässä asiassa. Sen voin sanoa, että rekrytointi on vaikeaa. Olen joskus ollut itse siinä tilanteessa, kun on haastateltu työntekijöitä, ja me pidimme ensin mittarina pätevyyttä. Jouduimme tilanteeseen, jossa saimme viisi pätevintä, joista kukaan ei ollut sopiva. Sen jälkeen vaihdoimme sopivuuden kriteeriksi, ja siinä olikin sitten tekemistä, että saimme kaikki palaset kohdalleen. Mutta siinä työssä, johon sitä haastattelua tehtiin, se sopivuus oli se ensisijainen tekijä. Taas toistepäin, jos ruvetaan miettimään pelkkää sopivuutta, niin vaarana on se, että ikävät ja ei-kivat karsiutuvat. Eli missäs sitten ollaan, ojassa allikosta. Eli rekrytointi ei ole helppoa, ja en usko, että siihen ikinä saadaan mitään sellaista tiukkaa muotoa, jota aina voidaan noudattaa, mutta toki hyvät perussäädöt on oltava takana.

Tässä lainsäädännössä on nyt mielestäni hyvä asia se, että tämä jos mikä taas kasvattaa meidän suomalaisten asennetta. Se ei ole kohdallaan ihan selvästikään. Tuossa justiin pohdiskelin, kun olen kuunnellut näitä hyviä puheenvuoroja, että esimerkiksi meillä naisilla varmasti on aika paljon tutkiskelua itsessämme. Jos mietitte, niin jo lapsesta lähtien kaksi tyttöä leikkivät hyvin yhdessä. Mutta tuopas siihen kolmas tyttö, niin ei mene kauaakaan, kun jo kehkeytyy riita. Ja sitä kolmatta — on se sitten ensimmäinen, toinen tai se kolmas, kuka vaan — sitä aletaan pikkuhiljaa nälviä tai jotain muuta, kiusata. Pojat liikkuvat porukassa. Mikäs ihme se sitten on, että meillä on hyvä veli -verkosto, että tämä miesten yhteistyö toimii aikuisenakin? Uskallan väittää näin. Katsokaa pieniä tyttöjä. Kaksi on kaverukset, kolme on ihan mahdoton juttu, ja siinä voi se kolmas olla kaveri vain, jos se yksi on tilapäisesti poissa. Meillä olisi niin kuin ihan itsessämmekin jonkinlaista asennemuokkausta tehtävissä, että me hyväksymme, siskot, vaan paremmin toisemme ja tuupataan eteenpäin, kun se tilanne tulee.

Tässä en halua tehdä merkittävistä, tärkeistä paikoista sukupuolikysymyksiä. Mielestäni aina pitäisi olla se tilanne, että paras henkilö valitaan. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, ja sen takia esimerkiksi kannatan kiintiöitä niin kauan kuin ne ovat tarpeen, koska vähän tuntuu siltä, että se paras ei aina ole kaikkien silmissä paras ja joudutaan suotta taisteluihin, joita ei tule nyt näiden kiintiöiden aikana, vaikka tiedän, että esimerkiksi poliittisissa ympyröissä pienillä paikkakunnilla kiintiöt aiheuttavat ongelmia. Mutta ne ovat kuitenkin olleet naisille aika hyvä keino päästä eteenpäin erilaisiin tehtäviin.

Tuossa oikeastaan pyysin tämän puheenvuoron sen takia ... Tässä on moni puheenvuoro vähän mennyt ohi aiheesta. Tämä ei ole niin yksselkeä asia tietenkään, että voidaan puhua täsmälleen vain juuri siitä substanssista. Niin kuin tässä, oliko valiokunnan jäsenkin, joka totesi, että täällä on huoltajuusasiat otettu esiin tähän mietintöön pontena, vaikka ne nyt eivät ihan suoraan liitykään asiaan, koska on haluttu selvittää, tehdäänkö lastenhuoltoasioissa isiä syrjiviä ratkaisuja. Taustallahan on tasa-arvokysymys, on isän oikeudet ja on äidin oikeudet. Totta kai on tärkeä selvittää, jos tämmöinen vinouma on olemassa. Mutta syy, miksi pyysin tämän puheenvuoron, on se, että mielestäni asiaa ei nyt saisi sitten jättää puolitiehen ja katsoa, miten isän tai miten äidin oikeudet tässä toteutuvat.

Täällä on viisaasti sanottu se tosiasia, että lapsen oikeudet ovat ne kaikkein tärkeimmät. Niitä ei saa tässä kysymyksessä unohtaa. Ne lapsen oikeudet tulevat sieltä toisesta laista, Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Valitettavasti elämän raadollisuus on sitä, että se laki on jäänyt tästä ajasta jälkeen. Se mahdollistaa sen lapsen käyttämisen erilaisena kiistakapulana. Vaikka varmasti ongelmia saattaa olla, ja hyvä, että nyt selvitetään, onko tämmöistä syrjintäongelmaa olemassa, niin suurin ja se aidoin ja isoin ongelma tällä hetkellä on, että lapset eivät tapaa omaa etävanhempaansa, joka usein on isä. Eivät tapaa sen takia, että tällä kauempana asuvalla vanhemmalla, vaikka fyysisesti asuisikin lähellä, ei Yksin- ja yhteishuoltajien liitonkin kertoman tiedon mukaan ole välttämättä halukkuutta, viitseliäisyyttä — elämä vie — tavata omia lapsiaan. Usein nostetaan esiin se, että äidit estävät sen tapaamisen. Se on kuitenkin aika marginaaliryhmä, ja usein heillä saattaa olla siihen syykin. Isät eivät muista enää omia lapsiaan. Näin ei toki ole aina eikä saa yleistää, mutta tämä on aika iso ongelma, ja väittäisin ihan mutu-tuntumalla, että se saattaa olla jopa huomattavasti isompi ongelma kuin tämä, joka on nostettu ponteen.

Eli toivon, että asia ei jäisi nyt sitten tämmöisen yhden kohdan selvityksen varaan, vaan todella tämä katsottaisiin laajemmin. Tämä on iso ja murheellinen ongelma, koska lapsella täytyy olla oikeus molempiin vanhempiinsa. Ja se huoltajuus, onko se yksinhuolto, yhteishuolto, kumman huolto se on, se ei ole tärkein asia, vaan se tapaaminen, arjessa mukanaolo.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tasa-arvolain uudistus, kuten tässäkin keskustelussa on jo alkumetreiltä käynyt ilmi, on ollut monivuotinen ja monivaiheinen uudistamisurakka. Välillä on saattanut näyttää siltä lain valmistelun yhteydessä, että tämä valmistelu ei pääty koskaan tänne eduskuntaan tulevaan hallituksen esitykseen. Kuitenkin itse myöskin hallitusneuvotteluissa näitä kohtia mukana neuvottelemassa olleena oli aika helppo todeta silloin, että uudistetaan vuosilomalaki ja muutama muukin laki ja uudistetaan tasa-arvolaki.

Se päätös on nyt sitten pitänyt, ja tässä loppumetreillä ollaan. On jouduttu tekemään valmisteluvaiheessa kompromisseja, ja yksi monimutkaisimmista on varmasti tähän palkkakysymykseen liittyvä menettely, joka kuitenkin liittyy toivon mukaan vain harvoihin tapauksiin, ja pääsääntönä olisi se, että luottamusmies hoitaa nämä asiat ja tasa-arvovaltuutettua ei näissä palkkatasa-arvoepäilyissä kovinkaan paljon tarvittaisi. Mutta valiokunta tuli tietenkin siihen käsitykseen, että tähänkin asiaan sitten palataan, jos jonkin näköinen kaaos alkaa syntyä. Sehän on välttämätöntä.

Mielestäni hallituksen esitys on asian vaikeuteen nähden tasapainoinen, ja erityisesti haluan kiinnittää huomiota hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan, joka on osoittamassa hallituksen todellista vaivannäköä tasa-arvon edistämiseksi. Se on erittäin korkeatasoinen ja laaja ohjelma. Valiokunta käsittelyn aikana viipyi muutamissa tietyissä yksityiskohdissa, jotka eivät välttämättä tässä mietinnössäkään tule tarkkaan esille, pidempäänkin ja kävi hyvin syvällistä keskustelua.

Yksi näistä kohdista on nimenomaan peruskoulun tasa-arvoasiat ja se lopputoteama käsittääkseni hyvin laajasti hyväksyttynä, että lapset ovat lapsia. Näissä tasa-arvokysymyksissä emme samoja menettelyjä tässä vaiheessa ainakaan halua peruskouluun kuin keskimäärin oppilaitoksiin muutoin. Vanhemmille, nuorille ja aikuistuville ihmisille haluamme todeta, että lapset ovat lapsia ja heitä tasa-arvokysymyksissä myöskin opettajien valveutuneella otteella voidaan kasvattaa ja kehittää tasa-arvoiseen suuntaan.

Tasa-arvo työelämässä on varmasti se pääteema tässä mietinnössä ja koko laissakin. Mutta haluan kiinnittää muihinkin tasa-arvokohtiin huomiota, esimerkiksi tasa-arvoon terveydenhuollossa miesten ja naisten välillä. Kohdellaanko rintakipuista naista samalla tavalla kuin rintakipuista miestä? Tästä on omat epäilymme, että naisen rintakipu ei ole samanlainen eikä siihen suhtauduta samalla tavalla kuin miehen rintakipuun. Ja miehet ehkä, kuten ed. Sirnö omassa puheenvuorossaan totesi, elävät paremmin palkattuna työelämässä ja sitä kautta myöskin keskimäärin paremmin toimeentulevina eläkeiässä, ja siitä huolimatta miehiä yhä Suomessa rangaistaan sitten muutamaa vuotta lyhyemmällä eliniällä. Sen siitä saa.

Tähän lausumaan 3 lasten huoltajuusasioista ed. Karhu sanoi, että ollaan hiukan asian ulkopuolella. Mielestäni emme ole lainkaan asian ulkopuolella, mitä tasa-arvolakiin tulee, vaan laajasti katsottuna kun puhutaan perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta ja siellä lasten asemasta, yksinhuoltajan asemasta ja yhteisestä sitoutumisesta lasten kasvattamiseen ja esimerkiksi tilanteesta, jossa lapsi sairastuu, niin isiä ja äitejä mielestäni pitäisi kohdella tasa-arvoisesti ja isänkin pitäisi uskaltaa jäädä kotiin sairasta lastaan hoitamaan eikä vain sen äidin. Tämä kolmas lausuma on harkittu hyvin tarkkaan ja se on haluttu ottaa tähän tasa-arvolain yhteyteen, koska halutaan katsoa myöskin työelämää hiukan laajemmin ja perhe-elämää ja työelämää rinnakkain ja yhdessä.

Lausumassa 4 viitataan siihen, että kansalaisjärjestöillä pitäisi olla pitkäjänteinen mahdollisuus tehdä tätä tasa-arvotyötä, ja ed. Sirnö muistutti oivallisesti tulevista eduskunnankin juhlallisuuksista ensi vuodelle. Tällainen yksi järjestö on Naisliitto, joka perustettiin vuonna 1907, kun naiset hermostuivat siihen, että vaaleissa eduskuntaan tuli valittua vain ja ainoastaan 19 naiskansanedustajaa. Se hermostuminen synnytti Naisliiton, ja se liitto jatkaa erittäin voimallisesti ja mielestäni myöskin tyylikkäästi tasa-arvotyötä. Tämän tapaisten järjestöjen, jotka ovat jo lähes jo sadan vuoden ajan jaksaneet elää ja edistää näitä asioita, osaaminen pitää myöskin tasa-arvokysymyksissä osata hyödyntää ja tietenkin sen toiminnan rahoitus myös jollakin tavalla saattaa kestävälle tasolle.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tärkeä laki, mutta aivan kuten useissa puheenvuoroissa ed. Rönni ja useammat muutkin ovat todenneet, asenteissa on myöskin jotain sellaista, mitä ei täältä eduskunnasta voida laeilla hallita eikä säätää. Mutta ehkä nyt on tämä laki ja mietintökin tällaisenaan katse tulevaisuuteen ja nimenomaan myönteinen ja iloinen asia. Mielestäni meillä suomalaisilla naiskansanedustajillakin on täysi syy olla ylpeitä siitä, että meitä on täällä juuri niin monta kuin on eikä vain kaksi, niin kuin joku jostakin työpaikasta viittasi, että heti kun on enemmän kuin kaksi naista paikalla, niin syntyy riitaa ja epäsopua ja aika menee johonkin toisarvoiseen. Kyllä minun mielestäni kaikki naiskansanedustajat täällä eduskunnassakin tarvitaan, samoin työntekijät.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen valiokunnassa aikaansaamaamme mietintöön. Mietinnössähän puututaan moniin lakiesityksessä esitettyihin asioihin, mutta myös laajennetaan huomattavasti näkökulmaa.

Uudessa laissa täsmennetään säännöksiä työpaikkojen tasa-arvosuunnittelusta. Suunnitelmien tulee jatkossa sisältää selvitys naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Suunnitteluvelvollisuuden laiminlyövälle työnantajalle voidaan asettaa uhkasakko. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, mutta valitettavasti en usko, että tässä on näin. Suunnitelmat on tärkeä saattaa hyvälle tasolle, mutta tärkeintä on se, että ne toteutuvat käytännössä. Tasa-arvolakiin sisällytetään määritelmät välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sukupuolen perusteella. Seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella määritellään myös kielletyksi syrjinnäksi. Tässä olisi tärkeää mielestäni huomioida myös se, että häirintä voi kohdistua myös miehiin, mutta heidän voi olla huomattavasti naisia vaikeampaa jopa joskus ottaa asiaa esille. Tämä on tärkeä myös huomioida työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmissa. On tärkeää luoda siellä ne keinot ja menetelmät, joilla puututaan näihin häirintätilanteisiin.

Helsingin kaupungilla on ollut oma tasa-arvosuunnitelma jo vuodesta 96, ja nykyinen suunnitelma on hyväksytty kuusi vuotta sitten. Kaupunkimme suunnitelma on kaksiosainen. Toiminnallisessa tasa-arvosuunnitelmassa tarkastellaan tasa-arvon toteutumista kaupungin kuntalaisille tuottamissa tai tarjoamissa palveluissa sekä päätöksenteossa ja henkilöstöpoliittisessa tasa-arvosuunnitelmassa tarkastellaan kaupunki-työnantajan toimintaa tasa-arvon edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ei olisi ollenkaan haitaksi, että kaikissa Suomen kunnissa otettaisiin mallia Helsingistä ja tehtäisiin lain edellyttämää suunnitelmaa laajemmat tasa-arvosuunnitelmat. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä on mielestäni hyvin linjattu näitä tavoitteita, joihin eri kunnat voisivat sitoutua. Nuoret naiset ja miehet ovat heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Kuten mietinnöstä käy ilmi, määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli vuonna 2003 naisista 20 ja miehistä 12,7 prosenttia ja valitettavasti määräaikainen työ on selvästi yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Kuntasektorilla jopa 50 prosentissa määräaikaisuuksien perusteena on sijaisuus, ja mietintöä tehdessään valiokunta keskusteli useaan otteeseen siitä, että näitä sijaisuuksia voitaisiin kuitenkin hoitaa myös toisin vakituisen varahenkilöstön voimin. Isoilla työpaikoilla ja esimerkiksi isoissa kaupungeissa ja kunnissa tähän olisi hyvät mahdollisuudet jo nyt. Jossain näin on edettykin, mutta paljon olisi vielä tehtävää. Mutta mielestäni mietinnössä esitetty asia, että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutoimessa voitaisiin luoda pienten kuntien välillä yhteisiä varahenkilöstöjärjestelmiä, olisi erittäin tärkeä ja varteenotettava ehdotus. Vakituinen työ luo kuitenkin huomattavasti enemmän turvaa monen nuoren, niin naisen kuin miehenkin, elämään pätkätyöelämän sijaan.

Edellytimme hallituksen selvittävän, miten voidaan vähentää pätkätöitä, joita tekevät erityisesti synnytysiässä olevat naiset. Hallitusta velvoitetaan ryhtymään toimiin vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien lisäkustannusten jakamiseksi yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken. Te kaikki tiedätte, että lainvastaisestikin useilta nuorilta naisilta kysytään työhaastattelussa aikomuksia perheen perustamiseksi ja lasten hankkimiseksi. Oletteko kuulleet, että vastaavaa kysyttäisiin nuorilta miehiltä? (Ed. S. Lahtela: Kyllä kysytään!) — Se on hyvin harvinaista. (Ed. S. Lahtela: Joo, mutta luonnollista!) Siksi mielestäni valiokunnan toisessa lausumaesityksessä esitetään viisaasti, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin nimenomaan työnantajille aiheutuvien kustannusten yhteisvastuullisen jakamisen suhteen. On tärkeää, että kustannukset jaetaan nimenomaan yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken, jotteivät nämä naisiin nyt kohdistuvat ongelmat vain laajene koskemaan myös perheenperustamisiässä olevia miehiä nykyistä voimakkaammin.

Olen aikaisemmin jo usein tässä salissa sanonut, että vasta siinä vaiheessa, kun naiset ja miehet ovat samapalkkaisia, miehillä on myös todellinen oikeus lapsiinsa. Tässäkin mietinnössä tätä linjataan. Mietintöön kirjattiin vaatimus siitä, että työtehtävien lisääntymisen ja työn vaativuuden kasvaessa palkkauksen olisi parannuttava sekä naisvaltaisten alojen, kuten esimerkiksi opetus- ja hoivatyön, työn vaativuuden pitäisi näkyä myös palkassa. Täällä on kuullut ilahduttavia puheenvuoroja myös miesedustajilta tämän suuntaisesti. Tällä hetkellä monet naisvaltaiset alat jäävät palkkauksessa selvästi jälkeen. Tasa-arvo onkin ottanut monta harppausta eteenpäin, kun mietintöön kirjatut toimenpiteet on toteutettu. Ne ovat kuitenkin vielä edessäpäin.

Vastuu tasa-arvosta on myös suurelta osin tiedotusvälineillä, mainonnalla ja viihdeteollisuudella. Mielestäni valiokunnan mietintöön kirjatut kappaleet tästä ovat erittäin hyviä. Me vanhemmat voimme varjella omia lapsiamme siltä, mitä he kohtaavat omien kotiseiniensä sisäpuolella. Me voimme valvoa halutessamme sitä, millä sivuilla he Internetissä surfailevat, mitä ohjelmia he telkkarista katsovat, mitä mainoksia he lehdistä näkevät, mutta me emme voi valvoa emmekä voi estää heitä näkemästä ja kohtaamasta esimerkiksi ulkomainontaa. Valiokunnan mietinnössä erittäin hyvin kirjoitetaankin, että erityisesti lasten ja nuorten maailmankuva muovautuu paljolti eri viestimistä saatujen virikkeiden pohjalta ja siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, millaista maailman- ja ihmiskuvaa ne välittävät, ja edelleen, että tämä kaikki vaikuttaa nuorten käsityksiin omasta itsestään, sukupuolirooleista ja sukupuolten tasa-arvosta. Me pidämme tärkeänä, että hallitus selvittää, mitä tämä vaikuttaa ja miten myös tiedotusvälineet voisivat välittää tasa-arvoa tukevaa mies- ja naiskuvaa. Mielestäni esimerkiksi ulkomainontaa pitäisikin pystyä nykyistä paremmin valvomaan. Minä en voi peittää lasteni silmiä itse siltä. Täällä on useammassa puheenvuorossa puututtu asenteisiin ja kasvatukseen. Ne ovat tärkeitä tekijöitä, ensiarvoisen tärkeitä, kun me kehitämme yhteiskuntaa tasa-arvoisempaan suuntaan, ei vain naisten ja miesten välisen tasa-arvon suhteen.

Mutta haluan tässä lopuksi kuitenkin tuoda yhden esimerkin, miten mallit voivat vaikuttaa asenteisiin. Oma kohta neljä vuotta täyttävä poikamme muutama viikko sitten kysyessäni, mikä hänestä tulee isona, vastasi, että hänestä tulee isä. Minä yritin esittää, tulisiko hänestä postimies, insinööri, opettaja vai lääkäri, mutta, arvoisa puhemies, hän vastasi, että hänestä tulee isä. Hän sanoi, että on hienoa olla isä. Meillä on lapsilla kotona koti-isä.

Esa Lahtela /sd:

Herra puhemies! Tästä paikaltaan muutama sana. Tuon tyyppinen ajattelu, jos olisi läpi Suomen, niin kuin ed. Peltokorpi kuvasi, se olisi tosi hieno juttu. Mutta kun tiedetään se tietotulva, mikä on tulossa ja ne markkinatalouden mekanismit, niin näyttää aika pahalta, vaikka me olemme hyviä lausuneet tässä valiokunnan mietinnössä.

Itse pyysin oikeastaan puheenvuoron yhteen asiaan liittyen. Sivulla 8 tässä mietinnössä todetaan, jotta valiokunta katsoo, että kiintiösäännöstä kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimiin sovellettaessa tällaiset kuntien väliset lyhytaikaiset työryhmät voidaan jättää säännösten ulkopuolelle. Elikkä tämä on siinä mielessä ihan viisas lausuma tai toteamus kuitenkin valiokunnalta siinä mielessä, että vältyttäisiin turhilta oikeusprosesseilta, koska valiokunnan tahto on ilmaistu tässä lyhyessä lauseessa siinä mielessä, jotta nytkin, olen ymmärtänyt, joitakin riitoja on menossa tältä osin. Sen takia jos miettii pieniä kuntia, vaikka pohjoiskarjalaisia kuntia, että valitaan joku yhteiselin johonkin pikkujuttua varten, niin siinä on usein mahdottomuus tai ei se mahdottomuus ole, mutta on aika vaikea saada toteutumaan se 40—60-sääntö. Tämä on poikkeus tässä, joka on hyvä olla.

Sitten ed. Karhu tuossa totesi, että tytöissä ja pojissa on eroja. Hän kuvasi tätä, kun kaksi tyttöä leikkii keskenään, siis lapset, niin kun kolmas tulee, tulee tämmöistä eripuraa. Olen miettinyt sitä, onko isompanakin sitten tämä sama olemassa, koska meillä päin sanotaan, että kateus vie kalatkin vedestä. Tässä voisi miettiä sitä, kun sitten taas naisvaltaisilla aloilla, kun katsotaan niin sanotut naisvaltaiset alat, siellä se edunvalvontatoiminta on ollut siinä mielessä huonompaa. Se tahto ei ole sen tyyppinen kuin miesten toiminnassa. Naiset ovat (Puhemies koputtaa) yleensä hellempiä siinä mielessä, että ilmeisesti vaatimustaso on pienempi yleensä. Tyydytään vähempään. En tiedä. Tämä on minun tämmöistä vaan yksinajatteluani.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Esa Lahtela puhui lyhyesti paikaltaan, niin yritän samaa. Jos en tässä onnistu, niin tätä on mahdollisuus jatkaa myöhemminkin.

Ed. Peltokorven puheenvuoro oli hyvä, tasapainoinen, oikea, lämminhenkinen, mutta yksi aihe siinä jäi ja korvaan särähti, sanoma siitä, että vasta kun tasapalkkaisuus toteutuu, voi miehillä olla oikeus lapsiinsa. Näinhän se ei voi olla olemassa. Isällä ja äidillä on oikeus lapsiinsa, ja se ei ole palkasta kiinni. Kun maailmaa katsotaan ennen, niin talossa, jossa oli topakka emäntä, se piti talon pystyssä, vaikka olisi ollut heittiö isäntäkin. Jos se oli toisin päin, niin ei pysynyt pystyssä. Jos emäntä ei pitänyt pystyssä ja isäntä oli siinä ja siinä, niin kaatui kuin kaatui jo. Tämä on ollut sitä tasa-arvoa. Kukin hoitaa sitä rooliansa, mihin parhaiten käy. Vanhoissa maalaisperinteissä oli niin, että usein emäntä johti taloutta, niin kuin johtaa nykyisinkin monessa perheessä tätä elämää.

Mutta se, mitä tulee tähän mietintöön ja koko sisältöön, täällä annetaan lukemattomat mahdollisuudet valittaa tasa-arvo- ja muilla perusteilla. Sanallakaan ei ilmene missään sitä, että tässä yhteiskunnassa on liian paljon vakiovalittajia, jotka valittavat kaikesta vain sillä perusteella, että saa valittaa. Esimerkkinä voisi ajatella niin, että kun tämä tasa-arvokysymys valintaperusteissa työhönottotilanteissa tulee esille, työnantajan pitää todistella, millä perusteella tämä päätös on tehty, kun työnhakijan, tämän valittajan, ei tarvitse todistella mitään, hän heittää ilmaan juttuja, ottaa yhteiskunnan lukuun avustajia jne. Ei mitään muuta kuin oikeuslaitos työllistyy ja työllistyy. Tässä tämä mietintö on mennyt oikein vuositolkulla valovuosia taaksepäin, että pitäisi katsoa eteenpäin, nähdä, mitä yhteiskunnassa on olemassa myöskin näiden vakiovalittajien suhteen. Heidät pitäisi jyrkästi tuomita myöskin korvausvelvollisiksi silloin, kun he aiheettomasti valittavat ja aiheuttavat näitä turhia oikeudenkäyntejä, myöskin tässä asiassa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua enää yhteen asiaan. Tässä on useassakin puheenvuorossa yritetty perustella sitä, minkä takia syrjintäkielto tulee ulottaa tai sen tulee koskea muita oppilaitoksia, mutta ei peruskoulua.

Ensinnäkin tuntuu siltä, että tässä on jotenkin ymmärretty syyn ja seurauksen järjestys väärin. Ajatellaan, että peruskoulussa nykyään lapset ovat lapsia ja jos tasa-arvolain syrjintäkielto ulotetaan koskemaan myös peruskoulua, se ilkeä, ikävä, aikuisten maailma tunkeutuu sinne viattomaan peruskouluun. Todellisuudessa kyse on siitä, että peruskoulussa nykyiselläänkin esiintyy monenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää, josta homottelu ja huorittelu on se kaikkein yleisin ja helpoiten varmaankin tunnettu esimerkki. Tasa-arvolailla pyritään juuri puuttumaan siihen ilkeään aikuisten maailmaan, joka on jo tunkeutunut sinne meidän peruskoulua käyvien lastemme keskuuteen. Voidaan myös kysyä, että jos syrjintäkieltoa ei uloteta koskemaan peruskoulua, niin kuin tässä hallituksen esityksessä katsotaan ja mietinnössä myös, tarkoittaako se sitä, että peruskouluissa syrjintä on sallittua. Sellaisen viestinhän tästä voisi ilkeämielisesti tulkita.

Valiokunta suhtautuukin tähän syrjintään peruskoulussa aika lailla skitsofreenisesti. Toisaalta tässä mietinnössä todetaan hyvin selvästi, että peruskouluissa ilmenee paljon sellaista sukupuoleen liittyvää nimittelyä ja muuta häirintää, johon tulee valiokunnan käsityksen mukaan järjestelmällisesti puuttua. Sitten samaan hengenvetoon todetaan, että eipäs kuitenkaan puututa eikä käytetä tätä mahdollisuutta ottaa käytöön uusia, hyviä työkaluja.

Ihan lopuksi voi myös kysyä sitä, että kun syrjintäkielto kuitenkin koskee muita oppilaitoksia, alkaako se syrjintä sitten vasta siellä toisella asteella, yhtäkkiä ilmaantuu tyhjästä ja sitä ennen sitä ei esiinny ollenkaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Äskeisen sekavan ja pitkän puheenvuoroni aikana unohdin muutamat kohdat, joita onneksi ed. Esa Lahtela minulle muistutteli.

Ensinnäkin näistä kiintiöistä, niin voin tunnustaa olevani, olleeni urani aikana montakin kertaa se kuuluisa kiintiönainen. En tiedä, onko urani tänne johtanut juuri siitä syystä, että olen ollut kiintiönainen, vai mahdollisesti joistakin muistakin tekijöistä johtuen. Mutta en usko, että se, että olen ollut kiintiönainen, on vaikuttanut minun pätevyyteeni tai pätemättömyyteeni niissä luottamustehtävissä, jotka ovat kohdalleni osuneet. Kiintiölain kohdalla on ongelmakohtia myös kuntien puolella. Nimittäin ed. Esa Lahtelan mainitsemat kunnat voivat fiksusti ohittaa tämän kiintiölain — Esa Lahtelan mukaan siis fiksusti — tietyllä tavalla luomalla joistakin elimistä niin sanottuja asiantuntijaelimiä, jolloin nämä kiintiömääritelmät eivät kohdistu näihin. Valitettavasti tämä on useimmiten tarkoittanut sitä, että kyseisen asiantuntijaelimen, luottamuselimen, ovat muodostaneet kunnan johtavat virkamiehet, jotka ovat konkreettisesti myös olleet kunnan johtavia virkamiehiä tai muita luottamusmiehiä. Samoin tämä kiintiölaki on ollut ongelmallinen sen osalta, että se ei ole koskenut kuntien omistamia tai hallinnoimia yhtiöitä, jolloin myöskään siellä ei aina ehkä ole näkynyt tasa-arvoisesti molempien sukupuolten edustus silloin, kun kunta ja kuntalaiset ovat omistajaosapuolina.

Toinen, jonka unohdin, on se — olen varmaan aikaisemmin sanonut täällä — että toivon, että me olisimme paavillisempia kuin paavi itse eli kun olemme lainsäätäjiä, niin myös ne tahot, joiden rahahanoja säätelemme, olisivat edelläkävijöitä tasa-arvoasioissa. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi tasa-arvosuunnitelmien kohdalla tämä ei ole tilanne eli julkisella sektorilla — en tiedä, pitääkö paikkansa, (Puhemies koputtaa) olen tänään tehnyt siitä kirjallisen kysymyksen — kaikilla ministeriöilläkään ei ole olemassa olevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Silloin kun puhutaan tasa-arvolaista, tuntuu tietysti hyvin kummalliselta, että se taho, joka käytännössä ohjaa koko julkista sektoria, ei itse toteuta omassa toiminnassaan tasa-arvolain henkeä.

Esa Lahtela /sd:

Herra puhemies! Ed. Sirnölle voisi todeta sen, jotta jos katsoo omaa maakuntaani Pohjois-Karjalaa, meillä kolmasosa kunnanjohtajista on tällä hetkellä naisia, noin kolmasosa nyt tällä hetkellä, mikä kuvastaa nyt sitä tilannetta, mihin ollaan menossa. Sen takia tasa-arvolaki alkaa pikkuhiljaa toteutua, kun kunnanjohtajat kokoontuvat, joskin kiertoteitse tietysti siellä sattuu olemaan sihteeritasolla sitten miehiä pelkästään, jos ajatellaan niinpäin. Sen takia minusta tämä on yhteiskunnallinen kehityssuunta. Tässä mennään todennäköisesti siihen aika nopeassa aikataulussa. Kun katsoo näitä korkeakoulututkintoja ja sitä, mihin halutaan suuntautua koulutuspuolella, niin kyllähän naiset yhä enemmän ovat pitkälle koulutettuja ja saavat parempia paikkoja, ja se näkyy nyt kunnanjohtajien osalta just, elikkä siellä tapahtuu pikkuhiljaa sukupolvenvaihdosta ja hirveän fiksuja ihmisiä, naisia, tulee sinne kunnanjohtajiksi. Voi olla, että kohta miehet ovat alistetussa asemassa, mutta minä en näe ollenkaan mitään ongelmaa siinä, jos asiat hoituvat hyvin ja on pätevät henkilöt, vaikka he ovat kaikki naisia.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyesti: Tasa-arvokysymyksissä monet tasa-arvonaiset puhuvat tasa-arvon puolesta, ja hyvänä esimerkkinä käy tämä, kun naisilla oli hirmu ongelma, miksi he eivät pääse suorittamaan varusmiespalvelusta. Vähän toistakymmentä vuotta sitten, kun tämä asia oli esillä, ääni oli paljon kovempi kuin tänään näistä muista tasa-arvoasioista. Mutta kun ovet avattiin, alkuun tuntui, että on paljonkin, ja siitä se on hiipunut ja hiipumassa. Nyt lienee joku nelisensataa vapaaehtoista naista vuosittain, ja kohta varmaan joudutaan houkuttelemaan, mistä löytyvät ne tasa-arvoiset naiset, jotka hakeutuvat tänne täyttämään sen tasa-arvoisten naisten paikan. Ei pelkkä puhe nyt auta. Pitäisi myöskin tasa-arvoisesti elää, jos kerran semmoisia etuja halutaan.