Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain liikennerikoksia koskevaa lukua. Vesiliikennejuopumusta koskevaa pykälää muutettaisiin siten, että ammattimaisessa vesiliikenteessä veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja olisi 0,5 promillea. Muutoksella Suomen rikoslainsäädäntö saatettaisiin vastaamaan kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n STCW-sopimuksen muutoksia.

Regeringens proposition innehåller ett förslag om att sänka promillegränsen i yrkesmässig sjötrafik till 0,5 promille. I och med förslaget skulle Finlands strafflag ändras så att vår lagstiftning överensstämmer med internationella sjöfartsorganisationens STCW-konvention.

Jatkossa vesiliikennejuopumuksesta tuomittaisiin siten myös se, joka ohjailee alusta ammattimaisessa vesiliikenteessä tai määräyksestä toimii tällaisessa aluksessa sen kulun turvallisuuteen tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen olennaisesti vaikuttavassa työtehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea. Uusi promilleraja koskisi kaikkea Suomen aluevesillä liikkuvaa ammattimaista rahti- ja henkilöliikennettä. Ammattiliikenteeseen luettaisiin lastin ja matkustajien kuljetukset, mutta uudet säännökset koskisivat myös esimerkiksi hinaajia, jäänmurtajia, tutkimusaluksia ja meripelastusaluksia. Sääntelyn piiriin kuuluisivat myös liikennöivät ravintolalaivat, miehitettynä vuokratut alukset sekä kuntien ja valtion omistamat alukset ja ammattiveneet. Lisäksi rikoslain 23 luvun 5 §:n soutuveneisiin rinnastettavien ja siten rangaistusvastuun ulkopuolelle jäävien kulkuneuvojen määritelmään tehtäisiin tekninen muutos.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön esitysluonnoksesta saamissa lausunnoissa korostui, että mikäli kuljettajan suorituskyky on alkoholin nauttimisen johdosta laskenut niin, että kuljettaja vaarantaa toisten turvallisuutta, täyttyy nykyisinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaan rikoksen tunnusmerkistö myös yhtä promillea alhaisemmalla promillemäärällä. Erityisen merkityksellistä on, että useissa lausunnoissa toistui näkemys, ettei suuremmille lainmuutoksille ole käytännön tarvetta.

Det är alltså skäl att påpeka att det enligt rådande lagstiftning är möjligt att döma en person för fylleri i sjötrafik även om förarens promillegräns understiger en promille ifall förarens förmåga att manövrera fartyget är nedsatt.

Lain valmistelussa tuli esiin, että viimeisen 30 vuoden aikana on tapahtunut merkittävä vesiliikenneturvallisuuden parantuminen. Suhteutettuna venekantaan kuolleiden määrä on laskenut 90 prosenttia. Suurimmassa osassa vesiliikenteen kuolemantapauksista, sikäli kuin niihin liittyy päihteiden käyttöä, on kysymys selvästi rangaistavuuden rajan ylittäneestä, vahvasta, yli 2 promillen humalatilasta. (Ilkka Kanerva: Se on vaarallista!)

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on laatinut selvityksen vesiliikennejuopumuksen rangaistuskäytännöstä. Sen mukaan keskimääräisessä vesiliikennejuopumuksessa ajetaan 1,5—2 promillen humalassa 4—6 metrin mittaisella 10—40 hevosvoiman moottoriveneellä yksin tai yhden matkustajan kanssa, ilman että tekoon liittyy erityistä vaaraa tai vahinkoelementtiä. Vesiliikennejuopumuksissa moottorivene on lähes yksinomaan tekoväline. Purjeveneiden osuus oli 2—3 prosenttia ja vesiskoottereiden 1—2 prosenttia. Lain valmistelussa ei ole tullut esille erityistä käytännön perustetta laskea vesiliikennejuopumuksen yleistä promillerajaa.

Symbolisia kriminalisointeja ei tulisi säätää. Kriminalisointeja pitää käyttää vain sellaisten tekojen vastustamiseen, jotka ovat vahingollisia tai vaarallisia muille ihmisille tai yhteiskunnalle. Promillerajan yleinen alentaminen toisi rangaistavuuden piiriin paljon tapauksia, joissa toisen turvallisuutta ei ole vaarannettu. Erityisesti on korostettava, että alle promillen humalatila voi johtaa rangaistusvastuuseen, jos ohjaamiskyky on alentunut. Vaikka tätä lainkohtaa sovelletaan harvoin, siitä ei tule tehdä päätelmää sen tarpeettomuudesta. Säännöksellä on aito tarve.

Lain valmistelussa on myös pohdittu vesiliikennejuopumuksen alemman promillerajan sitomista aluksen kokoon taikka nopeuteen, mikä koskisi kaikkea vesiliikennettä, ei pelkästään ammattimaista vesiliikennettä. Tällainen ratkaisu laajentaisi rangaistavuuden alaa teoissa, joissa toisille aiheutettu vaara on suurempi ja vakavien onnettomuuksien riski korkeampi. On myös keskusteltu turvallisuuden parantamisesta vesillä säätämällä jonkinlaisesta ajolupajärjestelmästä erityisesti suurten moottoriveneiden osalta. Mielestäni olisi hyvä pohtia, mikäli esimerkiksi yli 30-jalkaisten todella suurten niin kutsuttujen muskeliveneiden kuljettajilta olisi vaadittava ajokortti, joka osoittaa, että kuljettajalla on ajoon tarvittava pätevyys. Tällaisen sääntelyn yhteydessä voisi mielestäni samalla pohtia, mikäli myös tämän ryhmän osalta olisi syytä ottaa käyttöön alempi 0,5 promillen raja.

Värderade talman! Jag välkomnar också en diskussion om huruvida vi behöver en lagstiftning som förpliktigar förare av verkligt stora motorbåtar, exempelvis båtar över 30 fot, att inneha någon form av körkort varigenom föraren skulle bevisa att han innehar kompetens att framföra ett så stort fartyg. I samband med detta kunde man bra även överväga att sänka promillegränsen för denna typ av farkoster till 0,5 promille.

Lisäksi meidän on syytä pohtia, millä tavalla saamme ihmiset käyttämään pelastusliivejä paremmin kuin tänä päivänä. Uskoisin, että pelastusliivien yleisemmällä käytöllä olisi kaikista suurin merkitys hukkumiskuolemien vähentämiseksi.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää hallitusta hyvästä esityksestä. Esitys on perusteltu ja parantaa vesilläliikkujien turvallisuutta. Vene ja alkoholi kuuluvat yhteen aivan yhtä vähän kuin auto ja alkoholi.

Hallituksen esitys laskee promillerajaa ainoastaan ammattimaisen liikenteen osalta. Esitystä valmistelleen työryhmän raportissa todetaan, että ammattiliikenteen ohjaajille voidaan asettaa tiukemmat promillerajat kuin virkistyskäytössä olevien alusten ja veneiden ohjaajille, koska ammattiliikenteessä käytetään yleensä isompia aluksia tai veneitä tai kuljetetaan ulkopuolisia henkilöitä. Lisäksi mainitaan, että ammattimaisella veneliikenteen harjoittajalla on korostunut velvollisuus huolehtia ja vastata toisten turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Totta on, että sekä alusten ja veneiden koko että niiden suhteellinen käyttöaika on ammattiliikenteessä suurempi ja riskit sen myötä myös kasvavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö virkistyskäytössä olevien alusten ja veneiden ohjaajien alkoholinkäyttö olisi aivan yhtä lailla turvallisuusuhka. Sopii kysyä, eikös kaikilla ihmisillä ole sama arvo. Aivan kuten maantieliikenteessä on myös vesillä jokaisen ajoneuvon kuljettajalla vastuu itsensä ja toisten turvallisuudesta.

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, onnettomuudet tapahtuvat tyypillisesti tilanteessa, jossa kuljettaja on voimakkaassa humalassa. Promillerajan laskemisella ei siis lähtökohtaisesti voida vaikuttaa onnettomuuksiin, kun promilleraja onnettomuustilanteessa joka tapauksessa on reippaasti ylitetty. Siksi promilleraja onkin mielestäni äärimmäisen tärkeä periaatteellinen kysymys. Se on myöskin signaali kansalaisille, että alkoholi ja ajoneuvot tai veneet eivät kuulu yhteen. Kyse ei siis ole niinkään paljon promilleluvuista vaan tästä periaatteesta.

Arvoisa puhemies! Tanskassa ammattimaiselle liikenteelle vesillä on jo säädetty 0,5 promillen raja, mutta siellä sama raja koskee kuitenkin myös vapaa-ajan veneilyä sellaisilla aluksilla, jotka kuuluvat pätevyysluokituksen piiriin. Pienten alusten kuljettajille ei Tanskassakaan ole promillerajaa, mutta, arvoisa puhemies, Suomihan voisi tässä asiassa toimia esimerkillisesti muuttamalla promillerajaa myös yksityisveneilijöille.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun nyt virkistyskäytössä olevat veneet jäävät tämän hyvän lainsäädännön ulkopuolelle, kysyn ministeriltä perustetta sille, että ikään kuin vesiskoottereilla, purjeveneillä, nopeilla moottoriveneillä, vaikka ne ajaisivat toisten rajaviivoilla hyvin nopeaa vauhtia, on ikään kuin hyväksytty, että saa olla pienessä maistissa. Kansalaiset eivät tätä hyväksy vaan haluaisivat tasavertaista lainsäädäntöä kaikille.

Tulee ihan mieleen, että toivottavasti tässä ei ole ajatusmalli siitä, että tällainen elitistinen harrastus esimerkiksi voisi päästä vähän huokeammalla. Esimerkiksi ajoneuvovero kohdistuu kyllä kaikkiin ajoneuvoihin lukuun ottamatta sitä, että tämmöiset muskeliveneet ja vesiskootterit, mönkijät eivät ole veron piirissä, ja kuitenkin ne ihmiset, jotka tarvitsevat työmatkoilleen ajoneuvoja, ovat verotuskohtelun piirissä. Käykö tässä vähän samoin?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Östman viittasi myös rattijuopumukseen. Viime aikoina on ollut eräitä hyvinkin traagisia ja paljon keskustelua aiheuttaneita rattijuopumustapauksia, joissa rattijuoppo esimerkiksi äskettäin Helsingissä ajoi kuoliaaksi 11-vuotiaan lapsen. Tämän keskustelun myötä on paljon käyty julkisuudessa keskustelua siitä, että tarvittaisiin uusia keinoja rattijuopumuksen hillitsemiseksi. On puhuttu alkolukosta, on puhuttu rikoksiin syyllistyneiden pakollisesta hoitoonohjauksesta, on puhuttu ajoneuvon takavarikoimisesta jne. Olisin kysynyt ministeri Henrikssonilta, mitä näille uudistushankkeille kuuluu.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että lakialoite on erinomaisen kannatettava.

Edustaja Östman otti mielestäni puheensa lopussa erittäin arvokkaan asian esille, eli hän nosti keskustelun myöskin siitä, että huviveneilijöiltä promilleraja pitäisi saada alemmaksi. Onko ministeriössä tällä hetkellä tämän asian suhteen menossa toimenpiteitä? Se on mielestäni äärimmäisen tärkeää. Itse asun Saimaan rannalla, ja siellä tosiaan veneitä liikkuu paljon. Se on joiltain osin erittäin sokkeloinen, ja kaiken kaikkiaan viina nyt ei kuulu sen enempää ruorin kuin ratinkaan taakse.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalmari nosti esille juuri tämän saman tärkeän asian, että on kansalaisen kannalta hämmästyttävää se, että vesiliikenteessä ei tarvitse olla ei-ammattimaisessa liikenteessä samaa promillerajaa kuin ammattimaisessa liikenteessä. Jotta se sääntö olisi kaikille sama, niin toki toivoisin sitä, että tämä 0,5 promillen raja koskisi myös näitä ei-ammattimaisia vesilläliikkujia, koska tässä hallituksen esityksessä eduskunnalle myös puhutaan siitä, että esimerkiksi vuonna 2008 vesiliikenteen hukkumistapaturmissa kuolleista päihtyneitä oli 32 ja selviä vain 22. Tässäkin tapauksessa se mittausraja oli se 1 promille. Jos kuolemantapauksissa suurin osa on päihtyneinä, niin tämähän on selvä signaali siitä, että jotain pitäisi laille tehdä. Kysynkin ministereiltä, meinataanko tähän jossain vaiheessa puuttua muullakin tavalla.

Toinen kysymys on se, miksi huumaavien aineiden käytössä ei ole nollarajaa vaan vesiliikennejuopumuksissa se on sidottu suorituskykyyn elikkä huumausaineissa saa ajaa vesiliikenteessä. Mielestäni vastaukseksi (Puhemies: Nyt minuutti taitaa olla täynnä!) ei riitä siinä, että ei ole resursseja.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä hallituksen esitys on oikealinjainen, mutta jo käytetyt puheenvuorot ovat hyvä lähtökohta. Olisin samoin kysynyt myös, onko mietitty sitä, kuinka tämä huviveneilijöiden iso ja kasvava määrä on otettu tässä huomioon, kun tiedetään, että vesilläliikkumislaitteet ovat erityisesti muuttuneet. Niiden nopeudet ovat valtavia, pienten skoottereitten ja muiden laitteitten nopeudet ovat valtavat, eikä yhtään tee harkintakykyä eikä sen laitteen hallintaa helpommaksi se, onko huviveneilijä tai ammattiveneilijä, ja nämä ovat siellä ammattiveneilijöiden osaksi liikennöimillä reiteillä erittäin suuri riski.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen nollatoleranssin kannattaja niin maalla kuin vesilläkin, ja lain henki nyt valitettavasti säilyy edelleen sellaisena, että ikään kuin vesillä voisi liikkua enemmän kännissä kuin maanteillä, jos kansankielellä puhutaan. Se henki on enemmän vielä tällainen ymmärtäväinen ja salliva humalassa liikennöintiin vesillä. Toivoisin, että tässä liikuttaisiin toiseen suuntaan.

Kun sääntöjä tiukennetaan, niin silloin ne säännöt ovat mitättömiä, jos ei valvonta ole järjestyksessä. Tässä yhteydessä on pakko kysyä myös sitä, millä tavalla ministeri vaikuttaa siihen, että valvontaa on. Viittaan poliisien laskeviin määrärahoihin: poliisiresursseja varmasti tarvittaisiin. Tässäkin jälleen huomaamme, mitä ongelmia tulee, kun poliiseilla ei ole resursseja. Jos tämä vakava asia kestää pienen kevennyksen ja jos kompromissia haetaan nollatoleranssiin, niin ehkä voitaisiin tässä lainsäädännössä sopia sillä tavalla, että voisivat olla aika korkeatkin promillemäärät sallittuja talvikuukausien aikana sisävesiliikenteessä.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moraalinormin niin merellä, maalla kuin ilmassa rattijuopumuksen suhteen tulee olla nolla. Herää kysymys, onko hallituksen esityksessä otettu riittävällä tavalla esiin vesiliikenteen turvallisuus vai pyritäänkö lainsäädännön muutoksella vain täyttämään kansainväliset sopimukset. Lisäksi kysyn, kun tiedetään, että 15 vuoden ikä vaaditaan moottoriveneen kuljettamiseen, onko käyty keskusteluja siitä, pitäisikö muskeliveneen kuljettajalta vaatia jonkun tason ajokorttia, koska näillä veneillähän ne nopeudet ovat todella suuria ja myöskin onnettomuuksia on sattunut.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen esitys on varsin hyvin ja perusteellisesti laadittu noin pääosin. Ne tilastotiedot, joita siellä esitetään, selventävät sitä kuvaa, joka meriliikenneonnettomuuksista ja sitten tästä alkoholin osuudesta niihin on olemassa, mitä tiedetään. Siihen nähden on aika hyvää työtä tuo valmistelu.

Joitakin kysymyksiä muutamat valmistelun kohdat herättävät. Nostan niistä esiin yhden asian, joka näyttää nyt epäselvältä lakipykälän perusteella. Kysyn, voisiko ministeri tai sitten valiokunta selventää sitä, miten on ammattikalastajien kohdalla, jotka liikkuvat omalla kalastajaveneellään ja ammatikseen harjoittavat kalastusta, kuuluvatko nämä nyt tämän tulevan rajoituksen piiriin. Siinä ei ole kysymys henkilökuljetuksista eikä suuren rahdinkaan kuljetuksesta paitsi ehkä silloin, jos kuolleita kaloja veneessä on paljon, mutta tästä olisi hyvä saada selvempi pykälä.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitys on sinänsä kannatettava, mutta samalla voimme kysyä, miksei 0,5 promillen raja koske kaikkea vesiliikennettä, oli se sitten ammattimaista tai ei. Nyt annettava esitys antaa väärän signaalin siitä, että huviveneilyä voi tehdä hieman kännissä. Meidän tulisi antaa selkeä ja yksiselitteinen signaali, ettei vesiliikenteessä ole hyväksyttävää ajaa humalassa. Esimerkiksi ilmailussa ei ole ongelmaa noudattaa nollatoleranssia riippumatta siitä, onko kysymys ammatti- tai yksityislennosta.

Suomen vedet ovat matalia ja ahtaita niin saaristossa kuin sisävesilläkin. Ohjaimessa olevan on pysyttävä terävänä ja tarkkana kaikissa tilanteissa. Lisäksi on täysin selvää, että alkoholi sumentaa ihmisen havaintokenttää, hidastaa reaktionopeutta ja kasvattaa riskinottoa. Näin ollen siis vesillä ajamisen olosuhteet ovat samat niin ammatti-ihmiselle kuin huviveneilijällekin. Lyhyesti sanottuna alkoholi ja liikenne eivät sovi yhteen.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan puheenvuoroni voisi olla toisinto tuosta edustaja Saarisen puheenvuorosta. Kaikki maisti ennen vesillä tai maalla ajamista on turhaa.

Kysymykseni liittyykin siihen, että kun nyt poliisimäärärahoja lisättiin ja täällä on monessa puheenvuorossa viitattu esimerkiksi valvontaan, niin näkeekö ministeri, että näistä määrärahoista olisi turvaa sitten myöskin tähän valvontapuoleen, niin että voitaisiin erityisesti satamien läheisyydessä suorittaa valvontaa paremmin, koska juuri siellähän isot onnettomuudet tapahtuvat ja niistä on meillä tarpeeksi karuja esimerkkejä. Tämä asenneilmapiiri eduskunnassa kuulostaa siltä, että olisimme valmiita säätämään lain, joka suojelisi yhä useamman perheen ja lapsen tällaisilta tapaturmilta, mutta kysyn ministeriltä, onko ministeriössä valmiutta tähän.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta herää kysymys, miksi laki jätetään nyt oikeastaan puolitiehen ja osittaiseksi, kun se koskee ainoastaan ammattimaista vesiliikennettä. Eikö myöskin vapaa-ajan vesillä liikkuminen tulisi asettaa samanarvoiseen asemaan? Onhan monta kertaa silloin veneessä kyydissä myöskin lapsia, ja he myöskin vaarantuvat tässä. Samoin olisi myöskin hyvä pohtia tässä yhteydessä, voisiko vesiliikenteeseen soveltaa ainakin lähes samansuuruisia promillerajoja kuin esimerkiksi tie- ja lentoliikenteessä. Ja ministerille kysymys myöskin, että jos promillerajoja päätettäisiin laskea, niin miten poliisien resurssit siinä tapauksessa.

Antti  Lindtman  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tästä keskustelusta käy ilmi se, että tässä salissa kaikki ovat sitä mieltä, että alkoholi ja ruori eivät kuulu yhteen. Se on varmasti tullut selväksi. Sitten tietysti, kun lainsäädäntöä tehdään, on aina syytä pitää mielessä se, että pitää tehdä sellaista lainsäädäntöä, jota voi valvoa, ja tämä lienee se ongelma siinä 0,5 ja 1,0 promillen välissä.

Mutta sitten myös yksi kori lainsäädännössä on se, että pitää tehdä selkeää lainsäädäntöä. Nyt jos ajatellaan sellaista tilannetta, että viet ammattimaisesti vaikka huviveneellä jonkun porukan, liikennöit, saareen, se on ammattimaista liikennettä, ja sitten kun siellä tempaiset kossupullon huiviin ja ajat takaisin, niin se onkin huviveneilyä. Tässä tulee tavallaan tämä lainsäädännön selkeys, joka on sitten taas siinä korissa, joka tekee tästä esityksestä vähän ongelmallisen. Kaiken kaikkiaan tulee vähän mieleen, että tässä on nyt yritetty täyttää kansainväliset sopimukset ja menty siitä, mistä aita on matalin.

Mutta kysyisin vielä tästä huumeiden vaikutuksen alaisuudessa ajamisen nollatoleranssista: Miksei sitä ole, ja aiotaanko sitä valmistelua tehdä? Ja mikäli tulee tämä pakollinen ajolupa näihin muskeliveneisiin, niin kuin sanoitte, niin millä aikataululla aiotte ryhtyä valmistelemaan siitä lainsäädäntöä?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo hyvin vähäisillä suorituskykyä heikentävillä tekijöillä voi olla ratkaiseva merkitys vesiliikenteen turvallisuudelle. Vesiliikenteessä on enemmän olosuhderiskejä kuin esimerkiksi maantieliikenteessä, eikä tätä tule missään olosuhteissa väheksyä. Hallituksen esitys on erittäin tärkeä, kuten täällä on monessa puheenvuorossa jo ilmaistu. Mielestäni myös vesiliikennejuopumuksen yleistä 1,0 promillen rajaa tulisi laskea. Lisäksi vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi huumausaineiden nollatoleranssi tulisi säätää koskemaan vesiliikennettä.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä kansanedustajien keskustelua täällä eduskunnassa, niin näyttää sille, että eduskunta olisi valmis tekemään tähän hallituksen lakiesitykseen tiukennuksia. Kysynkin ministeriltä: jos eduskunta valiokuntakäsittelyssä lähtisi tekemään tähän lakiesitykseen tiukennuksia, niin millä tavalla hallitus ja oikeusministeri Henriksson suhtautuisivat tähän tilanteeseen, sallisitteko te nämä tiukennukset vai vetäisittekö siinä tilanteessa esityksen takaisin eduskunnasta pois?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri nosti esityksen perusteluissa esille sen, että lain valmistelussa ei ole tullut esille erityistä käytännön perustetta laskea vesiliikennejuopumuksen yleistä promillerajaa. Tilastot kertovat, että poliisiratsioissa joka viides veneilijä ajaa alkoholin vaikutuksen alla, ja näistä jopa joka kymmenes ajaa 1,0 promillen alkoholin vaikutuksen alla. Edelleen esityksen perusteluissa ministeri totesi, että symbolisia kriminalisointeja ei tulisi säätää ja promillerajan yleinen alentaminen toisi rangaistavuuden piiriin paljon tapauksia, joissa toisen turvallisuutta ei ole vaarannettu. Miten ministeriössä ajatellaan ja arvioidaan: onko se vaaratilanne, jos yksityisveneilijä ajaa humalassa tai ammattiliikenteessä oleva veneilijä?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Erittäin hyviä kommentteja. Hyvä, että tästä syntyy keskustelua, koska meidän on syytä miettiä, millä tavalla me saamme suomalaiset käyttäytymään sekä tieliikenteessä että vesiliikenteessä niin, että he ajavat ajoneuvoansa ilman että ovat alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisina. Sen takia katson, että on erittäin tervetullutta, että tämä eduskunta perusteellisesti käy nämä näkökohdat läpi.

Tämän esityksen pohjana on tehtyjä tutkimuksia. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on omassa tutkimuksessaan, johon uskon, että meidän on syytä suhtautua vakavasti, todennut, että ne, jotka aiheuttavat vaaraa, ovat juuri ne, jotka ajavat yli 1 promillen vaikutuksen alaisina, ja tästä tutkimustiedosta johtuen oikeusministeriössä ei ole nähty syytä alentaa tätä yleistä promillerajaa. Aina kun jotain tekoa kriminalisoidaan, kriminalisoinnille pitäisi olla vahvat perustelut.

Ymmärrän toki senkin, että tässä nähdään, että okei, tämä signaaliarvo on se vahva perustelu. Mutta kriminaalipolitiikassa on kuitenkin lähdetty siitä, että ainoastaan signaalilla ei saisi kriminalisoida asioita. Pitäisi myös olla todellinen vaara itselle tai toiselle siitä tekotavasta, josta on kyse, jota halutaan kriminalisoida. Sen takia tässä esityksessä, kun luette sen tarkasti, on perusteluissa tuotu esille, minkä takia tässä on päädytty tähän, ja koko hallitus on tämän esityksen takana.

Sitten pitää muistaa, että myös silloin, jos ajaa alle promillen vaikutuksen alaisena tai ohjaa venettä alle promillen vaikutuksen alaisena, voi syyllistyä ruorijuopumukseen, jos aiheuttaa toiselle vaaraa. Tämähän sisältyy jo nykyiseen lainsäädäntöön. Tätä ei ole tarkoitus muuttaa miksikään. Sen takia meillä on tavallaan se mahdollisuus edelleen, että myös henkilö, jolla on alle promille alkoholia veressään, voidaan tuomita ruorijuopumuksesta, jos hän on aiheuttanut itselleen tai toisille vaaraa.

Mikä tuli tässä keskustelussa esille: Mielestäni oli hyvä, että tässä pohdittiin sitä, pitäisikö näiltä suurilta muskeliveneiden kuljettajilta vaatia jonkuntyyppinen ajo-oikeus, ajokortti. Mielestäni erittäin vakavasti pohdittava asia. Se asia kuuluu taas liikenneministerin tontille. Itse olisin kannattamassa sellaista ajattelutapaa, että sitä lähdettäisiin nyt pohtimaan, koska tiedämme kaikki, että muskeliveneillä, niillä yli 10 metriä pitkillä veneillä, voi saada aikaiseksi paljonkin vahinkoa, jos niitä ei hallitse. Sen takia se ajokortti siinä olisi tärkeä. Sitten sitä voisi miettiä, pitäisikö siihen kytkeä esimerkiksi 0,5 promillen raja.

Sitten tässä edustaja Zyskowicz kysyi, missä muuten mennään, kun on kyse näistä muista rattijuopumusasiaan liittyvistä toimenpiteistä. Meillä oli runsas viikko sitten palaveri ministereitten Kyllönen, Räsänen ja Guzenina-Richardson kanssa. Muun muassa keskustelimme tästä Tie selväksi -projektista, joka nyt on ollut käytössä neljällä paikkakunnalla. Sitä haluttaisiin laajentaa. Keskusteltiin myös siitä, millä tavalla me voisimme saada aikaiseksi sellaisen lainsäädännön, joka tarkoittaisi, että henkilö, joka on kärähtänyt rattijuopumuksesta, olisi velvollinen lähtemään ainakin ensimmäiselle käynnille sosiaalityöntekijän luokse, ja tätä nyt mietitään.

Sitten lisäksi mietitään alkolukkoa, mutta myös se kuuluu liikenneministerin tontille. Yhdessä meidän pitää löytää ratkaisu. Sitten yleisellä asenteella on valtavan suuri merkitys, sillä, miten ihmiset omissa kodeissaan miettivät omaa suhtautumistaan alkoholiin. Tässä meillä on kyllä, edustajat hyvät, paljon tekemistä.

Sitten näistä huumausaineista. Sitä ei ole mietitty nyt tämän lakimuutoksen yhteydessä, että pykälää tältä osin muutettaisiin, koska oikeusministeriöstä ovat tulleet ne signaalit, että tämä nykyinen lainsäädäntö toimii. En ole saanut minkäänlaisia muita signaaleja. Ja jos on toimiva lainsäädäntö, niin sitä on turha muuttaa. Mutta toki tästäkin voidaan keskustella.

Onko jokin asia, jonka olen nyt unohtanut? — Poliisien resursseista kysyttiin. Totta kai on niin, että vaikka poliisien resursseja lisätään, niin meidän pitää miettiä, mihin toimenpiteisiin me haluamme, että poliisilla on mahdollisuudet puuttua. Silloin pitää miettiä, mikä on tärkeintä. Onko tärkeintä se, että valvotaan, jos on joku juonut kaksi keskiolutta ja lähtee viisiheppaisella perämoottorilla ajelemaan? Onko se tärkeä tehtävä, vai onko jokin muu asia, jonkin muun, ehkä vakavamman rikoksen tutkiminen tärkeämpi tehtävä? Meidän on pakko miettiä myös näitä asioita. Ja jos ei ole syntynyt tutkimusten perusteella todellista kriminalisoinnin tarvetta, niin ei olisi syytä kriminalisoida.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä näistä vastauksista. Tätä argumenttia usein käytetään, onko järkevää käyttää poliisin resursseja siihen, että tarkistetaan, onko joku, joka ajaa venettä tai autoa, juonut kaksi olutta vai ei, mutta eihän se, että lasketaan promillerajaa, tarkoita välttämättä sitä, että pitäisi lisätä ratsioita. Nythän tehdään jo tässä vaiheessa tietty määrä ratsioita per vuosi, ja ne jäävät sitten kiinni, jotka ovat ylittäneet asetetut promillerajat.

Sitten vielä tästä, kun on tehty näitä selvityksiä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mielipidettä on kuunneltu varmaan ihan tarkkaan, ja hyvä näin, mutta kysynkin ministeriltä, onko kuultu rajavartio-osaston ja Poliisihallituksen mielipiteitä asiassa täysimääräisesti.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen esitystä lukiessa mieleen tulee hieman kaksijakoisia ajatuksia. Toisaalta on erinomaista, että tällä esityksellä päästään puuttumaan edes osittain jo pitkään kansalaisten oikeudentajua kyseenalaistavaan seikkaan eli niin sanottuun ruorijuopumuksen normaalia rattijuopumusta korkeampaan promillerajaan. Toisaalta esityksessä kummastuttaa, että alennettu promilleraja koskee vain yhtä osaa vesiliikenteessä olevista henkilöistä, tässä tapauksessa siis sellaisia, jotka ammatikseen kuljettavat vesillä aluksia. Vain heillä promilleraja laskettaisiin samalle tasolle kuin tieliikenteen rattijuopumuksen eli nykyisestä 1 promillesta 0,5 promilleen. Muille vesilläliikkujille suurin sallittu promillemäärä jäisi edelleen 1 promilleen. Kysyisinkin vastaavalta ministeriltä: miten voi olla mahdollista, että juuri vesiliikenteeseen ammattilaisille tiukimmat promillerajat ovat välttämättömämpiä kuin tavallisille vesilläliikkujille, ja miksi raja ei voi olla kaikissa ajoneuvojuopumuksissa sama?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä salikeskustelua, niin huomaa, että hallituksen jäsenet myös puolueesta riippumatta kaikki ovat tyytymättömiä tähän hallituksen esitykseen, vaikka eivät suoraan sitä sano, ja siten toivoisinkin, että tähän tulisi vähän jotain tarkennuksia matkalla tai uusia esityksiä.

Olisin vielä, arvoisa ministeri, vastaukseen halunnut tarkennusta siihen, kun mainitsitte, että pitää sosiaalityöntekijän luokse ohjata rattijuopumuksesta tavattuja henkilöitä ja mahdollisesti harkita alkolukkoa ja asenteen merkitystä. Mielestäni jo nytten on olemassa tämmöinen tärkeä asiasyy, kun peräänkuulutitte syytä, miksi. Eikö 32 veneonnettomuuksissa, liikennetapaturmissa, kuollutta henkilöä riitä syyksi alentaa sitä rattijuopumusrajaa? Jos 32 henkilöä kuoli vuonna 2008, eikö se ole riittävä syy?

Toisekseen vielä halusin muistuttaa myös rangaistuksen koventamisista näille rattijuopoille. Kuten on saatu iltapäivälehdistä lukea tämän 11-vuotiaan lapsen kuolemasta, kun viidenkympin alueella ajettiin sataa, niin todennäköisesti siinäkin tuomio tulee olemaan hyvin lievä, korkeintaan vuosi kaksi istutaan kiven sisällä ja elämä menee, joten toivoisin myös rangaistusten koventamista. Onko sitä luvassa?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Östman toi juuri sen esille, mitä tässä puheenvuorossani halusin myös tuoda, ja toistankin sen: Tämä ei edellytä poliisien lisäresursseja. Me ymmärrämme sen, että jos promillerajaa lasketaan, valvontatilanteissa nykykapasiteetilla poliisin toimintaedellytykset tietysti keskittyvät silloin aina yksittäisiin tapauksiin, ja silloin tämä muu vesiliikenteen valvonta tietysti aina pysähtyy siihen hetkeen, jolloin se tarkoittaisi tietysti, että resursseja pitäisi olla, jotta tämä nykyinen taso voitaisiin säilyttää. Mutta en usko, että se on niin suuri lisäsatsaus, ettäkö ei voitaisi tuoda tätä promillerajan laskua myös alemmaksi.

Se, että edustaja Niikko sanoo, että hallituspuolueet ovat tyytymättömiä tähän lakiesitykseen, on hieman yksipuolinen tulkinta, sillä me olemme pääsääntöisesti tyytyväisiä, että vesiliikennettä edelleen tehdään turvallisemmaksi. Me haluamme vaan tässä salissa vieläkin enemmän kehittää turvallisuutta.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille noista vastauksista. Siinä ministeri jo omalta osaltaan hieman linjasi myöskin tulevaisuuteen, miten voitaisiin mennä. Viittasitte esimerkiksi muskeliveneisiin ja totesitte siinä, että jos niihin saataisiin ja voitaisiin harkita myöskin sitten sitä 0,5 promillen rajaa tulevaisuudessa. Itselleni kyllä herää kysymys, miksi se asetettaisiin sitten siihen. Eikö kaikki vesillä liikkuminen tulisi asettaa samanarvoiseen asemaan?

Ministeri viittasi myöskin asenteisiin, että kodeissa se asenne alkoholin käyttöön tulee. Eikö se ole just niin, että jos asetettaisiin kaikille vesilläliikkujille se sama promilleraja, niin se olisi myöskin sitä asennetta lapsille? Siellä huviveneissä monasti ne lapset ovat kesäisin myöskin. Sieltä saataisiin sitä asennetta. Jos sitä promillerajaa ei aseteta kaikkeen vesillä liikkumiseen, niin kyllä se on tavallaan viesti, että saa humalassa kuljettaa omaa venettään. Ei ehkä tällaista viestiä kannattaisi viedä.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kaudella tein kirjallisen kysymyksen hallitukselle tarkoituksena vauhdittaa sitä harkintaa vesiliikennejuopumuksen promillerajan alentamiseksi. Nyt tämä selvitys, jota silloin kaipasin, on saatu tässä hallituksen esityksen myötä, nämä tilastot ja vahvat tiedot, ja iloitsen siitä, että tällainen tietopaketti on nyt käytettävissä. Sanoudun täällä irti kyllä niistä, jotka vaativat nollatoleranssia maantieliikenteeseen tai veneliikenteeseen, minun mielestäni se ei ole kovin käytännöllinen tapa ratkaista tämä ongelma, mutta kysyisin vielä ministeriltä ammattikalastajien asemaa suhteessa tähän lainsäädäntöön.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin ansiokasta keskustelua. Täällä on tullut muutamaan kertaan se esille, mutta haluan vielä erikseen nostaa sen, että niitä muitakin päihteitä on kuin alkoholi. Toivon, että näihin käytännössä huumeisiin kaikenlaisessa liikenteessä, ja tässä tapauksessa puhutaan nyt sitten vesiliikenteestä, kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota, koska kyllähän ne ovat vielä vaarallisempia kuin vaikka se 0,5, jota rajaa tässä nyt ollaan sitten esittämässä. Ne ovat pieninäkin määrinä tosi vaarallisia siellä liikenteessä.

En nyt ihan tarkkaan kuullut, kuuntelin vähän huonosti, mutta täällä joissain puheenvuoroissa puhuttiin sitä, että lähdetään takaperin: kun on mopokortti olemassa, mikä on tosi hyvä ja tärkeä asia, niin kyllähän myöskin täällä venepuolella sitten — mikä se raja on, onko se aluksen pituus, moottoritehot, mikä tahansa — näitä tämän tapaisia asioita sopii myöskin tulevaisuudessa miettiä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on täysin oikeassa siinä, että lainsäädäntöä ei pidä tehdä sen takia, että halutaan täältä antaa joku signaali. Siihen pitää olla muut keinot. Vain se, että halutaan antaa signaali, ei ole riittävä peruste, vaan täytyy olla aito peruste lainsäädännön toimivuudelle, ja sitten täytyy olla rehellinen itselleen. Jos laskettaisiin kaiken liikenteen raja 0,5:een, niin se edellyttäisi lisäresursseja, jotta saadaan valvonnan taso pidettyä, koska siis tiedetään, että jos ratsia laitetaan pystyyn ja sitten siihen tulee kaksi keppanaa ottanut kolmen hepan moottorilla, niin ratsia pysähtyy siihen, kun lähdetään sitten viemään tutkimukseen jne. Sieltä saattaa tulla joku 1,5 promillen tapaus sen jälkeen, joka jää ottamatta, eli se edellyttää kyllä lisäresursseja.

Minusta se keskeinen ongelma on tässä lainsäädännön selkeys. Voi sanoa, että ison aluksen tuominen satamaan ei onnistu 0,9 promillen kännissä, mutta kun se koskettaa nyt sitten kaikkea muuta, niin raja ammattiliikenteen ja huviveneilyn välillä on todella pieni tuolla jossain sisävesillä. Eikö tässä nyt samalla kannattaisi tämän lainsäädännön selkeyden nimissä saattaa kaikki sitten samalla tasolle lainsäädännön edessä?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Jos aloitetaan näistä kalastajista, koska se on minunkin mielestäni äärettömän hyvä kysymys ja se ei tule selkeästi tästä lakiesityksestä esille, miten heidän osaltaan tätä lakia pitäisi tulkita.

Lähtisin siitä, että tämä 0,5 promillen raja tulee koskemaan myös ammattikalastajia, mutta näen kyllä, että tässä on syytä lakivaliokunnan kuulla asiantuntijoita juuri tästä rajanvedosta: koska ammattikalastaja liikkuu vesillä tavallaan ammattikalastajana, ja koska hän sitten ehkä liikkuu siellä ihan muuten vapaana? Tämä on mielenkiintoinen rajanveto, ja, edustaja Lindtman, olette aivan oikeassa tässä, että myös tätä kannattaa lakivaliokunnassa nyt pohdiskella, koska on tärkeätä, että se lainsäädäntö, mikä tulee tästä talosta ulos, antaa selkeitä ohjeita siitä, ketä se koskee ja missä tilaisuuksissa ja tilanteissa. Tässä täytyy myöntää, että tältä osin tässä esityksessä on hieman puutteita, mutta tiedän, että tässä talossa osataan myös paikata sellaisia asioita, ja sen takia luulen, että lakivaliokunta myös pystyy siihen.

Sitten olisi syytä muistaa, että aina kun puhutaan rikosoikeudesta ja rikollisesta toiminnasta, keskeinen asia on kiinnijäämisriski. Mitä paremmin pystytään valvomaan, sitä korkeampi on myös kiinnijäämisriski. Jos tässä nyt ajatellaan vaan näin, että tilanne olisi se, että lähdetään alentamaan kaikkia promillerajoja, niin toki siinä on vaarana sitten, että jos me ensinnäkään emme voi näyttää, että on todellinen tarve näille kriminalisoinneille, koska tätä vaaraa muille ei kuitenkaan aiheudu — niin kuin lakiesityksessä tulee esille tästä oikeuspoliittisesta tutkimuksesta — niin kuitenkin tässä tulisi käymään sitten niin, niin kuin edustaja Lindtman sanoi, että se, jolla on ehkä 0,5 promillea veressä, jää ratsiaan, ja se, joka todella voi aiheuttaa muille vaaraa, joka ajaa alle 2 promillen humalassa, pääsee lähtemään. Tätäkin meidän pitää pohtia. Sen takia uskon, että on hyvä asia, jos lakivaliokunnassa myös näistä asioista kuullaan laajasti asiantuntijoita.

Oikeastaan tässä nämä perustelut, ja jatketaan keskustelua.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos taas ministerille. Tässä nähdään, miten tärkeätä on käydä tätä keskustelua, kun edustaja Kantola kysyi tästä ammattikalastajien tilanteesta, tulisiko tämän promillelaskun koskea myöskin heitä. Nyt sitten tulee seuraavaksi eteen sellainen pohdinta, mikä on tärkeämpää. Sanotaan, että ammattikalastajat matkustavat yleensä yksin veneessä ja he saavat suuren kalansaaliin, mutta heitä tämä promillerajan lasku nyt sitten koskisi. Sitten mietitään yksityisveneilijää, perheenisää, joka on ottanut muutaman kaljan, ja lapset ovat mukana sitten kalareissulla, ja siellä sallitaan sitten ylempi raja. Onko tämän kalansaaliin arvo tärkeämpi kuin sitten nämä lapset, jotka ovat mukana siinä veneessä?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en oikein allekirjoita tätä kiinnijäämisriskin perustelua. Minä olen toiminut 12 vuotta lentäjänä ja tehnyt parituhatta matkaa pilotin ohjaimissa, ja siellä on nollatoleranssi ollut koko ajan. Se on lentäjälle päivänselvä asia, että toimitaan nollatoleranssilla ja sen päivän aikana, kun lennetään, alkoholia ei nautita. Eli siellä toimii paremminkin se sanktio, mitä tapahtuu, jos minä lennän, vaarannan muiden hengen, mutta myöskin se sanktio, että lähtee lupakirja. Minun mielestäni tämä näkökulma voisi olla myöskin täällä veneilyssä, että sanktio on sen verran suuri, että se menee sen kiinnijäämisriskin edelle.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri edellisessä vastauksessaan toi alle yhden promillerajan ruorijuopumuksen piiriin, jos aiheuttaa vaaraa itselleen tai toisille. Käsitykseni mukaan vesiliikenteessä aina vaaran aiheuttaminen toiselle on myös rangaistava teko.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, että sillä kiinnijäämisriskillä on joissakin tapauksissa paljon paljon isompi merkitys kuin sitten sillä itse rangaistuksella. Ajatellaan jotain ihan arkisia asioita: vaikkapa roskaaminen tai monesti itse asiassa myös liikennevalvonta on semmoinen, jossa se vaikuttaa enemmän. Ja tämä ei tarkoita sitä, etteikö rangaistuksia pitäisi koventaa, ja sen takia tietysti ei voi säätää sellaista lainsäädäntöä, jonka vaarana on, että sitä ei tarvitse noudattaa.

Mutta edelleen peräänkuulutan tätä selkeyttä tavallaan: jos ammattikalastajalla on nämä vapaa-ajan verkot mukana ja hän sitten käy vesillä, niin saako hän rangaistuksen vai ei saa. Tässä suhteessa kyllä olisi suotavaa, että kun ministeriöillä on se lainsäädännön valmistelun vastuu ja kaikki työkalut käytettävissä — toki ne ovat eduskunnassa — niin tässä suhteessa olisi tietysti toivottavaa, että lainsäädäntö tulisi mahdollisimman selkeänä jo tänne eduskuntaan.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Edustaja Östmanille sen verran tästä teidän vertailustanne ammattikalastajan ja perheenisän välillä: Toki on niin, että jos tämä perheenisä aiheuttaa lapsilleen vaaraa, niin myös hänet tuomitaan vesiliikenteen juopumuksesta. Tämänhän mahdollistaa jo olemassa oleva laki. Ei tämä muutu miksikään. Vaikka on alle promillen vaikutuksen alaisena ajamassa, niin aina, jos aiheuttaa muille tai itselle vaaraa, siitä voi saada syytteen ja se on rikollinen teko. Elikkä se on jo hoidettu siltä osin.

Sitten tässä tuli myös esille edustaja Lindtmanin puheenvuorossa, että oikeusministeriön virkamiehillä on suurin vastuu tässä valmistelussa. Niin toki onkin, ja tulenkin pyytämään, että he tältä osin, mikä koskee nyt ensinnäkin tätä kalastajien asemaa tässä, tuovat myös lakivaliokunnalle selkeän näkemyksensä tästä tilanteesta.

Sitten myös edustajalle tässä: jos henkilö muuten vesiliikenteessä aiheuttaa toisille vaaraa, niin totta kai sekin on rikollista, mutta silloin ei tuomita vesiliikennejuopumuksesta.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ammattimaisen vesiliikenteen promillerajan laskemiseksi on tietysti oikeansuuntainen, ihan niin kuin tänään tässä salissa on tuotu paljon esille. Tässä yhteydessä on kuitenkin vakavasti tarkasteltava sitä, ovatko nämä uusien säännösten myötä ammattiliikenteeseen luettava vesiliikenne ja sen ulkopuolelle jäävä vesiliikenne niin olennaisesti toisistaan eroavia — kuten on tänään puhuttu muun muassa kalastajien ammattimaisuudesta — että niistä tulisi säännellä eri tavoin.

Vesiliikennejuopumuksen yleinen promilleraja eli 1 promille säilyisi siis ennallaan tässä esityksessä. Lisäksi pysyisi voimassa se tulkinnanvarainen lainkohta, jonka mukaan rikos täyttyy alemmalla promillemäärälläkin, jos kuljettajan suorituskyky on huonontunut ja teko on omiaan vaarantamaan toisen turvallisuuden. Mutta se on vaikea näyttää toteen, ja minusta tämä ei sovi suomalaiseen oikeuskäytäntöön, että on tämmöistä tulkinnanvaraisuutta, koska ihmiset ovat hyvin erilaisia, erilaisessa mielialassa ym.

Eduskunnassa on tehty kuluneilla kausilla useita tähän liittyviä lakialoitteita, joissa on esitetty tämän vesiliikenteen promillerajan pudottamista 0,5 promilleen hyvine perusteluineen. Myös poliisin ylijohto on lausunut mielipiteenään, että vesiliikenteen promillerajan tulisi olla 0,5 promillea. Tämä promillerajan lasku olisi selvä kannanotto etenkin satama-alueiden ja vilkkaitten väylien veneilijöiden turvallisuuden parantamiseksi.

Ruorijuopumusta sen enempää kuin rattijuopumustakaan vastaan taisteltaessa ensisijainen keino ei tietenkään ole vain tämä promillerajaan koskeminen, vaan muutakin tulisi olla. Valtaosa näihin rikoksiin syyllistyvistä ei varmasti ajattele sitä promillerajaa silloin tekohetkellä. Kyse on kuitenkin siitä, minkälaisen viestin me lainsäätäjinä annamme yhteiskuntaan, erityisesti veneilyharrastuksen parissa toimivilla nuorille. Vastuullisilla päätöksillä voimme harjoittaa myös täällä sitä asennekasvatusta.

Se, että jatkuvasti vastustetaan promillerajan laskemista 1 promillesta alaspäin, antaa kyllä semmoisen viestin, että ei se ole niin paha juttu, jos on pikkusen päissään tuolla ruorissa. Huvipurren kannella voi pitää vaikka viininmaistajaiset ja ottaa useammankin oluen, kosteita rapujuhlia, kaikki on kunnossa, kunhan seurueessa on vaan yksi, joka on suurin piirtein selvin päin silloin, kun palataan satamaan. Emme me kyllä tämmöistä kulttuuria saa edistää emmekä tätä asennetta antaa eteenpäin.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, ettei kriminalisoinnin alan laajentaminen ole perusteltua yksinomaan vesiliikenneturvallisuuden parantamiseen vetoamalla. Hallituksen esityksessä siis lukee tällä hetkellä, että koska vesiliikennekuolemissa menehtynyt on yleensä kuljettaja itse, kysymys on myös siitä, missä määrin rikoslailla on syytä puuttua toimintaan silloin, kun kyse on itsensä vaarantamisesta. Kuitenkin humalainen kuljettaja on epäilemättä vaaraksi itsensä lisäksi myös muille, mutta eikö meidän pitäisi kuitenkin tässä huomioida se, että kyllä se kuljettajan henkikin on tärkeä? Silloin, kun ihminen on humalassa, niin meidän tehtävä on suojella sitä toista henkilöä. Meidän pitäisi välittää myös muista ihmisistä. Kyse on siis myös asenteiden muokkaamisesta ja siitä viestistä, jonka lainsäätäjä kansalaisille antaa.

Minä olen tässä salissa usein juristina sanonut, ettei tulisi kriminalisoida semmoisia asioita, joita ei voi valvoa, ihan juuri niin kuin ministerikin tuossa äsken sanoi, mutta tässä tapauksessa minä katson, että kyse on jo kuitenkin niin suuresta veren alkoholipitoisuudesta, että ihmiset eivät pysty itse enää tietämään omaa promillerajaansa. Ihmisen pitää voida tajuta, että esimerkiksi koko päivän kaljoittelun jälkeen ei saa mennä ruoriin. 1 promille on muuten niin paljon veressä, että silloin on saanut ottaa pitkän saunareissun aikana aika monta olutta.

Eikö meillä ole tarve tässä lainsäädännössä auttaa ihmisiä niin, että he voisivat myös hallita itsensä ja tajuaisivat sen, montako olutta on otettu ja että silloin ei ole aihetta rattiin? Eli ehdottomasti meidän tulisi pyrkiä pudottamaan kaikissa näissä se promilleraja 0,5 promilleen.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että yksi näkökulma, joka ei ole täällä ollut esillä, on se, mikä ammattivesiliikenteessä on se varustamon näkökulma. Jos itse olisin laivanvarustaja tai huolehtisin siitä, että muutaman aluksen avulla miehistöt eri puolilla harjoittavat vesiliikennettä, niin totta kai voisin tehdä kipparien ja perämiesten kanssa sopimuksen, että se on sitten nollatoleranssi. Tarkoitan sitä, että tätä nollatoleranssia, alkoholin täydellistä poissaoloa vesiliikenteestä, voidaan säädellä myös muilla keinoin kuin lainsäädännöllä. Voidaan edellyttää työntekijältä, että noissa hommissa ei sitten alkoholia pisaraakaan kuljettaja tai navigoija käytä.

Arvoisa puhemies! Olen harrastanut veneilyä Saaristomerellä varmaan 40 vuotta, ja sinä aikana on tapahtunut juuri se kehitys, mihin hallituskin esityksessään viittaa: veneilyn määrä on kasvanut aivan valtavasti, ja veneiden koko on kasvanut. No, samaan aikaan itse omaan veneilyyni liittyen olen ruvennut syömään parempia ruokia ja juomaan parempia viinejä mutta en koskaan silloin, kun vene on liikkeessä, vaan aina vasta sen jälkeen, kun vene on kiinnitetty laituriin ja ollaan turvallisesti käytännössä maissa, ja liikkeelle lähdetään vasta sitten, kun maksa on tehnyt tehtävänsä. Näin se pitää olla.

Tässä hallituksen esityksessä luetellaan tilastoja siitä, kuinka paljon vesiliikenne on kasvanut ja kuinka paljon samana aikana vesiliikenneturvallisuus on parantunut. Vuonna 1980 vesikul-jetustapaturmissa kuolleita oli 74 henkilöä 100 000:ta moottorivenettä kohti. Vuonna 2009 eli lähes 30 vuotta myöhemmin vastaava luku oli 7 henkilöä 100 000:ta venettä kohti eli kuolleiden määrä suhteutettuna veneisiin oli laskenut 90 prosenttia eli yhteen kymmenesosaan.

Ei tällainen kehitys tuon tilaston perusteella varmasti koko totuutta kerro. Mutta kun vesiliikenteen turvallisuus näiltä osin on tuolla tavalla kehittynyt, niin minusta se pitää ottaa vakavasti huomioon, kun mietitään sitten toimenpiteitä, joilla voitaisiin sitä edelleen edistää.

Nykytilassa vesiliikennejuopumuksessa suojattavana oikeushyvänä on vesiliikenneturvallisuus, niin kuin hallitus esittää. Mutta täällä kirjoitetaan, että yksinomaan sen parantamiseen vetoamalla kriminalisoinnin alan laajentaminen ei ole perustelua. Sitten tulee mielestäni outo lause: "Koska vesiliikennekuolemissa menehtynyt on yleensä kuljettaja itse, kysymys on myös siitä, missä määrin rikoslailla on syytä puuttua toimintaan silloin, kun kyse on itsensä vaarantamisesta."

Siis lainsäätäjä perusteluissa on sitä mieltä, että henkilön omaa turvallisuutta ei tarvitse edistää tällä promillerajan alentamisella. Kuitenkin meillä on lainsäädäntöä, jossa turvallisuuden lisääminen kohdistuu nimenomaan henkilöön itseensä. Meillä on käytössä turvavyöpakko, joka nimenomaan henkilön itsensä turvallisuutta lisää, pelastaa kuolemanvaaralta monissa tapauksissa. Edelleen vesiliikenteessä pelastusliivipakko veneissä tähtää myös siihen, että veneessä olija pelastuu, on sitten yksin tai toisten ihmisen kanssa. Ei se niin kauhean poikkeuksellista ole, että lailla säädetään asioita, joilla turvataan henkilön itsensä turvallisuutta.

Sitten täällä rinnastetaan maantieliikennettä ja vesiliikennettä ja korostetaan sitä, että vesiliikenteen olosuhteet ovat kovin erilaiset kuin maantieliikenteessä. Näin tietysti on, mutta vedetään se johtopäätös, että vaara toisten turvallisuudelle on tyypillisesti eri luokkaa kuin tieliikenteessä. Varmaan jossakin kohdin on näinpäin, mutta voi myös kuvitella hyvin päinvastaisia esimerkkejä. Jos maantieliikenteessä sääolosuhteet muuttuvat dramaattisesti, niin auton voi yleensä aina pysäyttää, ajaa tien sivuun ja matkan keskeyttää varsin turvallisesti. Vesiliikenteessä tilanne on toinen. Sellaisella isolla aluksella tai humalapäissään liikkeellä merellä, jos valtava myrsky yllättää, on vaikea sieltä noin vaan pysäyttää matka, vaan pitää osata luotsata se vene turvallisesti satamaan ja myrskyltä suojaan. Vesiliikenteessä tulee vastaan myös tilanteita, joissa tilanteen vaativuus ja vaarat ovat ihan toista luokkaa kuin tieliikenteessä, vaikka yleisesti ottaen varmasti riskit ja ajovaatimus, tarkkuusvaatimus tieliikenteessä ovatkin suurempia.

Liityn siihen keskusteluun, jota täällä on käyty, jossa on ihmetelty sitä, minkä takia ammattiliikenteeseen tuodaan tuo alennus 1:stä 0,5 promilleen tässä esityksessä ja minkä takia sitten ei siviililiikenteessä huviveneliikenteeseen. Pitäisin tärkeänä, että katsottaisiin vielä lakivaliokunnassa, johon tämä menee käsittelyyn, tarkasti se pohjoismainen tilanne. Kaikissa muissa Pohjoismaissa, joita esitellään tässä esityksessä, on järjestetty tämä promilleraja niin, että alempi promilleraja tulee vastaan silloin, kun aluksen koko ylittää tietyn rajan tai aluksen moottorin teho tai aluksen massa. Tämäntyyppistä ratkaisua olisi voitu myös Suomeen kehitellä. Nyt hallituksen esityksessä nähdään paljon vaivaa sen eteen, että tätä aluksen kokoa ei ole mielekästä pitää kriteerinä, kun mietitään tätä promillerajaa.

Tässä hallituksen esitys on itsensä kanssa ristiriitainen, koska sitten kuitenkin, kun tullaan siihen varsinaiseen ehdotukseen, jossa ammattiliikenteen osalta tätä promillerajaa alennetaan, niin siellä käytetään perusteluina "koska ammattiliikenteessä käytetään yleensä suurempia aluksia". Tämä aluksen koko on siis kuitenkin veneliikenteen turvallisuuteen vaikuttava tekijä, jolla sitten vedetään se johtopäätös, että promillerajaa pitää alentaa. Näin pitää minusta ollakin. Mutta olisi hyvä harkita sitä, voitaisiinko tämä aluksen kokoon, moottorin tehoon, aluksen massaan tai pituuteen liittyvä kriteeristö ottaa mukaan, kun harkitaan sitä, millä indikaatiolla promilleraja pitää muuttaa 1:stä 0,5:een.

Reijo  Hongisto  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä tarkastelen tätä lakiesitystä vesiliikenteen valvontaa tehneen kannalta ja kiinnitin huomiota pariin seikkaan. Näissä yleisperusteluissa tuli tämä vaarantamiskriteeri, ja sitten tässä oli yleisperusteluissa ohjaamiskyvyn alentuminen. Todetaan: "Käytännössä rangaistavuus tulee arvioida suorituskyvyn huonontumisen ja olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella." Sitten 5 §:n 2 momentissa todetaan: "- - tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut."

Mieleeni nousi kysymys, miten tämä huonontunut kyky määritellään. Vaatiiko täyttynyt teko konkreettisen vesiliikenneonnettomuuden, vai riittääkö tunnusmerkistön täyttämiseen pelkkä abstrakti vaarantamistilanne? Koska ministeri ei ole nyt salissa, niin en voi sitä kysyä, mutta tätä jäin pohtimaan.

Toinen seikka sitten, mikä tuli monessakin puheenvuorossa esille, on tämä promillerajan lasku. Ihan käytännön valvontatyötä tehneenä voin todeta, että olisi äärimmäisen yksinkertaista ja selkeää kaikille, mikäli tämä promilleraja olisi jokaiselle sama. Se on tavattoman vaikeaa esitutkintaa tehdessä osoittaa, onko tämä henkilö ollut nyt sitten huviajelulla vai onko hän tehnyt työtä tai jotakin muuta. Tässä voi tulla tulkintavaikeuksia. Näyttökysymys on tietysti sitten vaikea hahmottaa, onko se esitutkintaa suorittavalla vai onko se tällä veneilijällä, mutta joka tapauksessa syyttämättäjättämispäätökset ovat varsin yleisiä. Mutta jos olisi selvä, selkeä promilleraja kaikille sama, niin vältyttäisiin tällaisilta sekaannuksilta. Silloin kun laki kirjoitetaan niin yksinkertaisesti, että tulkintoja ei tule, niin sitä on vähilläkin resursseilla kohtuullisen helppo valvoa.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puheenjohtaja! Kiitos hallitukselle ja kiitos ministerille. Ammattivesiliikenteen promillerajan alentaminen 0,5:een on oikea asia. Olisi myös hyvä, mikäli saataisiin jonkuntyyppinen ajokortti supernopeille muskeliveneille ja myöskin niille vaikka nollapromilleraja. Sen sijaan en kannata alempaa promillerajaa tavallisille veneilijöille. Minä haluan ja monet muut saaristolaiset, mökkiläiset haluavat lähteä laskemaan verkkoja yhden saunakaljan jälkeen ilman, että pitäisi pelätä, että joku viranomainen on katsomassa jossain nurkan takana.

Kun säädetään lakia, pitäisi myös katsoa, onko resursseja valvoa niitä lakeja. Minä epäilen vähän, että jos niitä nollapromillerajoja aletaan säätää tavallisille veneilijöille, niin se ei toimi.

Antti  Lindtman  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on tuonut paljon lisäarvoa minusta tähän valmisteluun. On ehkä yhteenvetona minusta todettava, että tässä salissa, niin kuin sanottu, kaikki ovat sitä mieltä, että alkoholi ja ruori tai mikään muukaan laite sinänsä, jota voi ajaa, eivät kuulu yhteen, eli tässä suhteessa signaali on yhteinen. Sitten on tietysti totta, että tässä on ongelmia, jotka liittyvät siihen, että jos tehdään sellaista lainsäädäntöä, joka johtaa sitten siihen, että valvonta on niin heikkoa, että se lainsäädännön noudattaminen vähenee ja kiinnijäämisriski laskee, niin sekään ei ole kyllä kovin hyvä asia.

Meidän suomalaisen lainsäädäntömme vahvuus on ollut se, että me olemme täältä tuottaneet vaan sellaista lainsäädäntöä, jota voidaan valvoa. Jos nyt katsotaan esimerkiksi Etelä-Euroopan maita, niin meillä on toisenlaisiakin esimerkkejä tästä. Näin ollen, jos katsoo siitä näkökulmasta, kuinka moni näistä kuolemantapauksista on ollut siinä 0,5 ja 1,0 promillen välissä, niin ne ovat vain harvoja tapauksia. Jokainen niistäkin on tietenkin liikaa, mutta ne ovat vain yksittäiskappaleita ja -tapauksia. Sitten kun tähän yhdistää sen, mitä tälle valvonnalle tapahtuisi tämän ratsiaesimerkin myötä, niin tästä näkökulmasta voi sanoa, että sinällään ei välttämättä perusteluja olisi, mutta painotan edelleen tätä lainsäädännön selkeyttä, joka liittyy nimenomaan tähän ammattiliikenteen ja huviveneilyn väliseen rajaan.

En olisi huolissani nykyisillä resursseilla siitä, mikäli raja lasketaan 0,5:een, että Gästgivarsin naapuri tai joku jäisi siellä kiinni, koska valvontaresurssit eivät varmasti sinne riittäisi. Mutta kyllä tässä salissa, kun voidaan olettaa, että säädellään sellaista lainsäädäntöä, jota on noudatettava, täytyy myös säätää sellaista lainsäädäntöä, joka on johdonmukaista, ja tässä on nyt johdonmukaisuusongelmia. Olen iloinen siitä, että oikeusministeri sanoi, että tähän tullaan myös valiokuntavaiheessa puuttumaan. Jatkossa tietysti olisi hyvä, että nämä katsottaisiin jo ministeriövaiheessa valmiiksi.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten on kuultu tässä salissa, tässä esityksessä esitetään vesiliikennejuopumuksen promillerajaa laskettavaksi nykyisestä 1,0 promillesta 0,5 promilleen ainoastaan ammatillisessa vesiliikenteessä. Vesiliikennejuopumuksen yleistä 1,0 promillen rajaa ei sen sijaan esitetä laskettavaksi. Ymmärrän kyllä sen, että ammattiliikenteessä veneet ovat suurempia, niissä kuljetetaan enemmän rahtia ja monesti niissä on myös enemmän matkustajia, mutta siitä huolimatta olisin kyllä nähnyt mielelläni, että tässä olisi pysytelty samoissa rajoissa ja otettu harkittavaksi myös tämä vesiliikennejuopumuksen promillerajan laskeminen.

Tähän hallituksen esitykseen ei myöskään sisälly muutosehdotusta huumausaineiden nollatoleranssista, ja toivoisin kyllä, että tähän suuntaan mentäisiin jatkossa, koska muissa liikennevälineissä tämä on käytössä.

Täällä on ollut hyviä puheenvuoroja tämän iltapäivän aikana, ja minusta olisi tärkeää nimenomaan, että tällä olisi ennalta käyttäytymistä ohjaavaa vaikutusta. Puollan kyllä sitä, että meille tulisi käyttöön pelastusliivien käyttöpakko. Se on semmoinen asia, millä selkeästi voitaisiin liikenneturvallisuutta parantaa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Minä toistan myös, että tämä hallituksen esitys on mielestäni aika ristiriitainen. Jos ajatellaan ihmisen tasavertaista kohtelua, niin olen sitä mieltä, että on kysymyksessä ammattimainen tai yksityinen liikenne, niin kyllä lain pitää sitä koskea samalla tavalla.

Kun täällä keskustelussa kävi myös ilmi, että ei ole poliisilla resursseja valvoa tämmöistä vesiliikennettä, niin ainakin minulle lainsäätäjänä on opetettu niin, että aina kun hallituksen esitys on, niin pitää hyvin tarkoin tietää, mihinkä se johtaa. Tällä perusteella minun mielestäni tätäkään esitystä ei ole kovin paljon perusteltu sillä, että puuttuu poliisien resurssit.

Kun täällä hallituksen esityksen perusteluissa on, että promillerajan laskun puolesta on esitetty, että se antaisi selkeän viestin, että alkoholi ja vesiliikenne eivät kuulu yhteen, niin kyllä tämä nyt ristiriitaista on. Ja niin kuin äskeinenkin puheenkäyttäjä sanoi, niin tämä huumausaineiden nollaraja ei tosiaan koske vesiliikennettä. Toivon kyllä, että kun tätä lakivaliokunnassa käsitellään, niin käytäisiin syvällistä keskustelua promillerajasta ja myös näistä huumausaineista, että tästä todella tulisi kunnollinen laki, ja jos tätä ei voitaisi muuttaa, niin on parempi, että hallitus vetäisi tämänkin lain pois ja miettisi loppuun saakka, mitä tällä todella tarkoitetaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä palata tähän huumausaineissa vesiliikenteessä ajamiseen, kun täällä hallituksen esityksessä puhutaan siitä, että henkilöä voidaan toki rangaista, jos ajaa huumausaineissa, mutta sitten tässä puhutaan, että siinä ei kuitenkaan noudateta nollatoleranssia, elikkä se ei koske vesiliikennettä. Tämä on sinänsä vähän ristiriitainen näkökulma, kun kuitenkin sitten täällä rikoslaissa on se mahdollisuus, että voidaan rangaista ja siitä tulisikin rangaista. Elikkä tavallaan on vähän ristiriidassa silleen niin kuin käsitteenä jo itse tässä hallituksen esityksessä, että jos se kerran on jo rangaistavaa ja siitä voidaan rangaista, niin toki se olisi voitu sisällyttää tähän selkeästi sanoen myös eikä jättää sitä sen takia lisäämättä, ettei ole resursseja valvoa. Senhän ei pitäisi olla syy lakeja säädettäessä.

Kiinnittäisin vielä huomiota siihen, että tästä promillerajan laskemisesta on esitetty myös hallituksen esityksessä semmoisia perusteluita, jotkut ovat esittäneet, että tämä olisi symbolinen ele, että alkoholi ja vesiliikenne eivät kuulu yhteen, että tämän vuoksi se raja laskettaisiin 0,5:een, ja sitten perusteluina on ilmoitettu, että tämän kaltaiset perustelut eivät kuitenkaan ole rikoslain säätämisen kannalta erityisen painavia. Ja tämän mukaan erityisen painavia syitä ovat: "Yleisten kriminalisointiperiaatteiden mukaan kriminalisointeja pitäisi käyttää vain sellaisten tekojen vastustamiseen, jotka ovat vahingollisia tai vaarallisia muille ihmisille tai yhteiskunnalle."

Nyttenhän tässä esimerkkitapauksessa, kun 32 henkilöä on kuollut vuonna 2002 yli 1 promillen humalassa vesiliikenteessä, nämä eivät ole riittäviä perusteita, koska tässä ei ole tullut haittaa muille kuin itse kuljettajalle, nähtävästi. Niinkö? Voidaanko tämä tulkita näin? Yhteiskunnalle ei ole tullut merkittävää haittaa tällä perusteella. Siinä mielessä tulisi ottaa vakavasti myös tämä, että jos ihmisiä kuolee vesiliikenteessä kuitenkin päihtyneenä ajaessa, niin silloin lainsäädännössä tulee tehdä jotain uutta.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon ja asiaa. Lainsäädäntöä on selkeytettävä, se on aivan selvä asia ja se on paikallaan. Meillä on erittäin paljon erilaisia promillerajoja. Meillä on lento- ja rautatieliikenteessä 0,0 promillea, sitten maantieliikenteessä 0,5 ja erittäin törkeä 1,2 promillea, ja vesiliikenteessä on nyt tällä hetkellä tämä 1 promille, ja sitä esitetään pudotettavaksi niin sanotussa julkisessa liikenteessä 0,5 promilleen. Jos on erilaisia kortteja, niin tässä niin kuin ihmeen kaupalla sitten miettii, mikä se promilleraja on. Ymmärrän tämän tietenkin, että aina kun ollaan liikenteen kanssa tekemisissä, niin se on 0,0, ja siitä ei ole tinkiminen.

Mutta minkälaisia rangaistuksia siitä seuraa ja mitenkä valvonta hoidetaan? Tämä on aivan selvä asia, että jos tämä vesiliikenteen raja pudotetaan nyt 0,5:een, niin se tarkoittaa myös poliisien puolelle lisää resursseja. Kun jo tällä hetkellä poliisit ovat ongelmissa, niin miettii vain sitä, millä tavalla tämä saadaan hoidettua. Mutta kerta kaikkiaan täytyy todeta, että hallituksen esitys on ihan linjakas ja sen takana on hyvä olla.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka itsekin nyt tätä lakiesitystä joiltakin osin tässä ehkä vähän pehmein sanoin kritisoin, niin sen verran täytyy nyt puolustaa ja kommentoida edustaja Niikon puheenvuoroa, että kun tässä esityksessä perustellaan myös sitä, miksi huumausaineiden käytössä ei ole nollatoleranssia vesiliikenteessä, niin se ei ole sisäisesti ristiriidassa, koska huumausainerikos on sikäli jo rikoslaissa. Siinä vaan todetaan, että näin voi saada tuomion siitä huumausaineen käyttörikoksesta tai sitten, jos aiheuttaa vaaraa. Eli se ei ole ristiriidassa sinänsä, ja sitä huumausaineiden nollatoleranssia ei ole sen valvontaperusteen takia, vaan sen takia, että tämä oikeuspoliittinen tutkimus ei löytänyt perusteita. Tästä itsekin olen vähän eri mieltä, onko se näin. Jos me ajattelemme, mikä on tulevaisuuden kuva, niin yhä uudemmat huumeet levittäytyvät kaikille yhteiskunnan aloille. Tästä näkökulmasta se voisi olla perusteltua, ei tästä valvontanäkökulmasta.

Sitten kun on tämä ultima ratio -periaate, joka lähtee siitä, että rikoslakia muutetaan vasta viime kädessä sen ongelman torjumiseksi, niin tähän ei käy perusteena se, että on x määrä kuolemantapauksia, vaan sieltä pitäisi sitten katsoa, mitkä ovat niitä 0,5—0,1 välissä olleita kuolemantapauksia. Niitä ei ole kuin muutama. Näin ollen tällä perusteella tämä ultima ratio puoltaisi sitä, että tätä rajaa ei kaikessa laskettaisi.

Mutta niin kuin sanottu, oma keskeinen peruste on edelleenkin se, että lainsäädännön pitäisi olla selkeätä, ja tässä on se ongelmakohta, ja siksi olisin toivonut, että tämä olisi katsottu esimerkiksi läpi linjan ottaenkin huomioon, että tämä niin sanottu ultima ratio -periaate ei nyt tässä tapauksessa puoltaisi yleisen vesiliikenteen promillerajan laskua.