Gunnar Jansson /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Tämä on todella merkittävä esitys. Se tulee näin sopivasti tänä päivänä, kun juuri olemme keskustelleet parlamentarismista ja uudesta perustuslaista, osittain myöskin presidentin valtaoikeuksista. Eli tämä hallituksen esitys koskee valtiosopimusoikeutta koskevaa Wienin yleissopimusta. Jo silloin, kun Suomi ratifioi tämän sopimuslain, traktaattioikeuslain, niin Suomi antoi ratifioinnin yhteydessä sen 7. artiklan 2. kohtaan selityksen, jonka mukaan Suomi silloin katsoi, ettei minkään tämän yleissopimuksen määräyksessä esitetyn ole tarkoitus muuttaa sopimuspuolten sisäisen lainsäädännön määräystä, joka koskee toimivaltaa tehdä sopimuksia. Eli tässä tulee presidentin valtaoikeus esille.

Tämän sopimuskohdan mukaan valtion päämiehillä, hallituksen päämiehillä ja ulkoasiainministerillä ilman valtakirjaakin katsottiin olevan sopimuksenteko-oikeus valtiota sitovalla tavalla. Tämä aika merkittävä ja omituinen varauma, joka tehtiin silloin eduskunnan myötävaikutuksella, haukuttiin jopa sekä kirjallisuudessa että poliittisella kentällä. Kuten esityksessä myöskin ilmoitetaan, niin Iso-Britannia — sivut 1 ja 2 — ja Irlanti reagoivat aika voimakkaastikin ja ilmoittivat Yhdistyneille kansakunnille, että tämä ei käy, ja jos käy, se ei tarkoita yhtään mitään. Siihen aikaan elettiin sellaista aikaa, että presidentin asema valtiosäännössämme oli sen verran vahva, että näin piti tehdä — niin omituista kuin se onkin. Nyt on tullut aika, jolloin tämä varauma poistetaan tai kuten ponnessa sanotaan, tämän perusteella ja uuden perustuslain 94 §:n mukaisesti hallitus esittää, että eduskunta tekisi niin ja noin ja myöskin peruuttaisi 7. artiklan toiseen kappaleeseen tehdyn selityksen.

Minä olen sitä mieltä, ettei tälläkään kavenneta presidentin valtaoikeuksia, vaan nyt säädetään meilläkin sellaiset lait ja sopimukset, joiden mukaan sopimusoikeus on sopusoinnussa valtiosääntömme kanssa tai päinvastoin valtiosääntömme myöskin hyväksyy, että kansainvälisesti valtion päämies, presidentti, pääministeri ja ulkoasiainministeri voivat toimia ilman valtakirjaa tavalla, joka sitoo maatamme.