Hannu  Aho  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta kyseessä olevassa lakiesityksessä on erittäin paljon huonoa, mutta täytyy heti ensimmäiseksi kehua, että on siinä jotain hyvääkin. Eli ehdotuksessa on maininta, jossa siinä tapauksessa, että edelleen sukupolvenvaihdoksia tehtäisiin ja nykyisillä omistajilla on sitoumuksia joistakin toisista tiloista, sitoumusselvitykset voidaan siirtää jatkajalle. Tässäkin on ollut liian jäykkää asennetta. Pitää olla määrävuodet, ennen kuin niitä on voinut siirtää ilman pääomasanktioita, mikä on täysin järjenvastaista, jos ajattelee maatalouspoliittisesti asioita ja miten niitä käytännössä hoidetaan. Tämä on positiivista.

Tässä esitetään luopumistukilakia jatkettavaksi neljällä vuodella, mutta sitten lakiin sisältyy sellaisia asioita, jotka eivät omasta mielestäni millään loksahda oikein paikalleen. Luopumistukijärjestelmän tavoitteena on ollut saada tilarakennetta kehitettyä, viljelijöitten keski-ikää laskettua elikkä nuorennettua yrittäjiä. Tavoitteet ovat olleet aika kovia silloin. Kun 95—99 aikajaksoa katsotaan, silloin otettiin tavoitteeksi 3 000 tilaa vuodessa, jotka voitaisiin luopumistuen piiriin saada, jotta pystyttäisiin tätä rakennetta parantamaan ja tilojen isäntien ja emäntien ikää vähän nuorentamaan.

Ministeriön ja EU:n tavoitteet ovat tässä olleet, että maataloudesta tulisi todella yritystoimintaa, ja silloin, kun siihen pyritään, jokainen tietää, että jos rakennetta joudutaan rajusti kehittämään, silloin se vaatisi erilaisia toimenpiteitä ja sillä tavalla, että jatkajat pääsisivät tarpeeksi nuorina yrittäjiksi, koska miltei aina, voi sanoa, siinä vaaditaan aikamoisia investointeja. Sitä kautta tulee myöskin taloudellista vastuuta, ja sen takaisin maksamiseksi vaaditaan pitkäjänteistä toimintaa.

Tilastollisesti tarkasteltaessa vuosien 95—99 aikana kaikkiaan vain noin 5 500 tilaa on vaihtanut omistajaa eri tavalla. Näistä perinteisillä sukupolvien vaihdoksilla on vain 32 prosenttia, loppu on siirtynyt lisämaakaupoilla tai vuokrauksilla. Nyt kun ajatellaan tilannetta, että tätä jatketaan vuoden 2003 jälkeen, ongelma on siinä, että ensimmäiset kaksi vuotta ikä, jolla pystyy luopumaan, pysyy 55 vuotena, niin kuin se on tällä hetkellä, ja uinuvalle pääsee, jos on täyttänyt 50 toinen aviopuolisoista, mutta kahden vuoden jälkeen tulee nousu, jolloin se tulee 57 vuoteen, että pystyy tähän järjestelmään tulemaan sisään. Jos oletamme, että henkilö täyttää 55 vuotta 2006, hän ei pääse tähän järjestelmään koko tämän sopimuksen aikana. Ei voi kahta vuotta ottaa kiinni missään vaiheessa, vaan hän on automaattisesti ulkopuolella, vaikka kuinka olisi tarvetta.

Hyvin tiedämme, että tänä päivänä investointeja tehtäessä EU:lta tulee määrätty osa rahoitusta, mutta vastuuta tulee erittäin paljon myöskin pankkipuolelta, ja silloin tulevat ongelmat. Millä pystymme vastavakuuksia hommaamaan niin paljon, että pankeista saamme rahoitusta, jos vielä jatkajat lähtevät menemään viidellekympille ennen kuin he saavat tämän tilan haltuunsa, niin kuin monessa tapauksessa tulee olemaan? Tavoitteet, mitä on asetettu luopumistukijärjestelmälle, eivät kohtaa millään tavalla toisiaan. Tässä yhtä kansanosaa lyödään erittäin rajusti korvalle. Sanotaan, että on rahasta kiinni, ja jokainen tietää, että kaikki etuudet maksavat määrätyn hintansa, mutta jos me paljon tässäkin salissa puhumme maaseudun, maatalouden kehittämisestä ja siitä, että todella maaseudulla olisi yritystoimintaa ja yrittäjiä, me emme saa hyväksyä tämän tyyppisiä lakiesityksiä, jolloin lyödään vastaan niitä mahdollisuuksia, mitä me toisaalta pyhäpuheissa puhumme mutta emme käytännössä toteuta.

Tämä järjestelmä, jos se näin toteutuu eikä eduskunta tähän tee muutoksia, niin kuin minä toivon, ei ole tasapuolista kohtelua kansalaisia kohtaan, mitä linjaa meidänkin pitäisi edelleen kehittää. Toisaalta myös maataloudessa toimiminen on erittäin raskasta ja ihmisten jaksaminen tulee kovalle koetukselle ja sitä kautta meille tulee ongelmia. Näin sosiaalisestikin ajatellen meidän pitäisi pystyä tässä tekemään muutoksia.

Mutta näkisin koko maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisen kannalta erittäin tärkeäksi, että ikäraja olisi koko nelivuotiskauden tämä 55 vuotta, niin kuin se on tälläkin hetkellä, jo senkin takia, että pystyisimme takaamaan palveluiden saatavuuden myös kesäasukkaille. Vapaa-aika kuitenkin tässä maassa lisääntyy suurella osalla kansaa. Uskoisin näin, että kaikki haluavat käydä maaseudulla, missä palvelut ovat vielä jäljellä, ja saavat myöskin niitä palveluja, mitä kesämökkiasukkaat kaipaavat, ja uskoisin näin, että jos normaali toiminta, myöskin lututoiminta, siellä jatkuu, silloin voisimme luottaa tulevaisuuteen. Kun nyt vielä EU laajenee, mikä tuo meille uusia haasteita, väistämättä on tilanne vain se, että rakennetta meidän on kehitettävä, sanoisin keskimääräisesti isommaksi, jotta pystytään vastaamaan näihin tuleviin haasteisiin. Siihen tällä hetkellä maaseudulla on toistaiseksi ja onneksi kohtuullisen hyvä yrityshalu, ja meidän tulisi antaa myöskin eduskuntana mahdollisuudet toteuttaa näitä, jotta maaseutu säilyy tulevaisuudessakin asuttuna ja kaikille mielekkäänä katsella.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamiseksi on tärkeä laki maatalouden rakennekehityksen ja jatkajien tähän elinkeinoon saamisen kannalta. Hallitus on luvannut ohjelmassaan edistää sukupolvenvaihdoksia. Käytännössä ei ole juuri tällaisia toimia ollut, mutta mielestäni on hyvä, että tässä on nyt vuokramahdollisuus vuodesta 2005 lähtien. Se on luopujan, joka haluaa vielä vähän miettiä tilan mahdollista myyntiä, kannalta, mutta myös jatkajan kannalta hyvä asia. Tähän asti hallituksen taholta on esitetty, että nimenomaan jatkajan kannalta luopumisvaihtoehto on huono. Mielestäni, niin kuin perusteluissa todetaan, se on jatkajan talouden kannalta monessa tapauksessa hyvä, se on paljon halvempi vaihtoehto kuin lisämaan osto. Tutkimukset ovat näyttäneet, että niille, jotka investoivat esimerkiksi tuotantorakennuksiin, vaikeudet seuraavat siitä, että liian äkkiä joudutaan ostamaan lisää peltoa.

Olen samaa mieltä kuin ed. H. Aho, että ikäkysymykseen olisi puututtava vielä.

Toinen asia, mitä kehottaisin valiokuntatarkastelussa miettimään, on osakeyhtiömäinen maatalous. Sehän on yrityskoon kasvaessa lisääntynyt. Vaikka me puhumme perheviljelmistä, monet suuremmat yritykset ovat osakeyhtiömuotoisia. Voiko tämmöinen olla tämän luovutuksen saaja? Ainakaan minulle ei tästä selvinnyt, todetaan vain, että jatkajan täytyy täyttää tietyt ammatilliset edellytykset ja sitten hän voi olla lisämaan saajana. Mutta osakeyhtiömuotoisenkin osalta asiaa on syytä tarkastella, muun muassa MYEL-asioissa jo huomioidaan osakeyhtiömäinen maatalous.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjällähän on ollut vuodesta 74 lähtien mahdollisuus luopua yrityksestä, eli nämä säädökset ovat olleet tosiaan sieltä asti voimassa. Totta kai EU:n liittymissopimuksen myötä näitä säädöksiä tarkistettiin, ja nyt vuosille 2000—2002 edelleen on jatkettu tätä mahdollisuutta, mutta viljelijän kannalta siinä on tapahtunut heikennyksiä. Luopumistuen maksuhan kestää vanhuuseläkeikään saakka. Eri toteuttamismalleja on nyt sitten väännetty todella hyvinkin monia, ja tämä lakiesityshän lähtee siitä, että vuosina 03 ja 04 sovellettaisiin täsmälleen nykyistä mallia. Muutos tulisi vuoden 05 alusta. Luopumistuki perustuisi nykyiseen tapaan edelleen kauppoihin, joita maatilasta sukupolvenvaihdoksena tai lisämaana tehdään.

Niin kuin edellisissä puheenvuoroissa todettiin, pitkäaikainen vuokraus palautuisi lakiesityksen myötä luopumistukeen vaihtoehtona lisämaan luovutuksessa. Vuokrausvaihtoehtoa, joka nyt on puuttunut, on todella kaivattu, ja myös henkilökohtaisesti pidän sitä todella hyvänä. Tietysti, jos ajatellaan vaikka Pohjois-Karjalaa, välttämättä ne maat eivät kelpaakaan uudelle yrittäjälle edes vuokrauksen kautta. Viljelemättömyys, jota myös on toivottu, ei tässäkään esityksessä ole.

Ikäraja todella nousisi 57 vuoteen näissä kaikissa luopumisissa, ja sitä täällä on jo arvosteltu. Eläkeikärajan nostaminen tietysti on erittäin huono tilojen kehittämisen ja tulevien nuorten viljelijöiden aseman kannalta. Varmasti moni yrittäjä antaisi jo alle 55-vuotiaana vastuuta nuorille, ja kun tämä ikäraja nousee, siinä on todella vaarana, lähtevätkö nuoret enää jatkamaan tässä yrityksessä.

Lain myötä sitoutumisrikkomusten seuraamuksia lievennetään nykyisestä eli sukupolvenvaihdoksessa viljelijä voisi ilman seuraamuksia siirtää omat sitoumuksensa uudelle jatkajalle, kunhan itse kesken sitoutumisaikansa täyttää luopumisiän. Tämä muutos siis tarkoittaa sitä, ettei järjestelmä enää johda pääoma-arvon takaisinperintään. Tästä ainakin mainitsi muun muassa ed. H. Aho äsken.

Kiinnittäisin huomiota lisäksi vielä yhteen asiaan, eli toivottavasti nyt ollaan riittävän ajoissa liikkeellä. Viittasin jo siihen, että näitä vääntöjä on ollut ja eri malleja on etsitty. Tämä "riittävän ajoissa" tarkoittaa sitä, että luopumistuki joudutaan hyväksyttämään komissiossa, vaikka laki säädetäänkin kansallisena. Nyt jos ajatellaan nykyistä lakia, joka tällä hetkellä on voimassa, siinä tuli muistaakseni noin puolen vuoden viive tavallaan käytännössä EU-selvitysten takia.

Kuitenkin tässä lakiesityksessä on mielestäni myös hyviä puolia, ja valiokuntatyöskentely näyttää, onko tämä mahdollista ja mitä mahdollisia muutoksia tähän vielä tulee.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. H. Aho sekä moitti että antoi kiitosta hallitukselle kyseessä olevasta laista, luopumistukilakiesityksestä. Itse kiinnittäisin erityisesti huomiota kolmeen seikkaan.

Ensimmäinen on se, että tämä lakiesitys on kompromissien tulosta nimenomaan siltä osin, kun ed. Aho aikoinaan voimakkaasti peräänkuulutti sitä, että vuokrausmahdollisuus pitää sisällyttää myös uuteen, tulevaan järjestelmään. Nyt vuokrausmahdollisuus on siihen saatu, mutta sen hintana luopumisikäraja todellakin nousee vuodesta 2005 alkaen 55:stä 57 ikävuoteen. Olisi ehkä hyvä vielä pohtia sitä mahdollisuutta, että varsinaisessa sukupolvenvaihdostilanteessa, kun tila luovutetaan vanhemmalta nuoremmalle sukupolvelle tilakaupan kautta, säilytettäisiin ikäraja 55 vuodessa ja sen sijaan lisämaan vuokraustilanteissa voitaisiin ikärajaa nostaa. Tämä tuskin kustannusvaikutuksiltaan olisi kohtuuton.

Toinen asia: Haluan kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tähän lakiin on jäänyt, en tiedä, onko vahingossa vai tarkoituksella, 200 000 markan eli vajaan 40 000 euron tuloraja eli jatkavilla yrittäjillä ei saisi olla tuloja tätä enempää. On äärettömän iso vahinko, jos tällainen lopulliseen lakiin myöskin jää. Se pitäisi korjata.

Kolmas asia on se, että asumisvelvoite ja siihen liittyvät asiat on saatu uudessa laissa oikeanlaiseen järjestykseen ja muotoon.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hannu Aholle voisi todeta ensinnäkin tasapuolisesta kohtelusta, että kolmikantaneuvotteluissa viime vuoden puolella ilmeisesti palkansaajien eläkeiästä varhaiseläköitymisratkaisuissa tuli sen tyyppinen ajatus, että varhaiseläkeiät tulevat joka tapauksessa nousemaan myös siellä. Siinä mielessä tämä on linjassa sen ratkaisun kanssa. Se näkyy tässä olevan kopsattu siltä puolelta, että 40-luvulla syntyneet on periaatteessa suojattu, he ovat vanhan järjestelmän mukaisesti. Siinä mielessä tässä on tasapuolisuutta.

Yhteen asiaan puutun ja pohdin, mitä pystyy vähässä ajassa pohtimaan kysymystä. Minusta on hyvä, jotta vuokrausvaihtoehto tulee. Äänestin itse aikanaan sen puolesta täällä salissa, kun tästä äänestettiin, että sen olisi pitänyt säilyä koko ajan. Tähän problematiikkaan liittyen nimittäin, nyt kun se tulee 2005—2006, pitää kysyä, mitä tämä vaikuttaa itse asiassa rakennekehitykseen, koska tällä hetkellä, kun tiedetään etukäteen, että näin tapahtuu, todennäköisesti vanhan järjestelmän mukaiset edellytykset eli tilakaupat tulevat olemaan jäissä, jäädään odottamaan, tilaa voidaan vuokrata. Minusta tämä pitäisi pohtia uudelleen ja valiokunnan uskaltaa ottaa kantaa myös sillä tavalla, että tämä aikaistettaisiin mahdollisimman aikaiseksi, jopa niin, jotta vuokrausvaihtoehto olisi jo ensi vuonna käytettävissä, jolloin tämä menisi luontevasti eteenpäin. Tässä on järjetön juttu. Ainakaan minun omassa nupissani ei ole löytynyt vielä tällä hetkellä tämän mietinnän perusteella mitään logiikkaa, mihin tämmöinen voi perustua. Odotan, että valiokunnassa tämä käydään läpi ja kuullaan asiantuntijoita siitä, mitä vaikutuksia tällä on. Toivon mukaan löydetään vielä ratkaisukin siihenkin malliin, että tämä pitkäaikainen vuokrausvaihtoehto olisi jo ensi vuonna käytössä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajat Hannu Aho ja Kähkönen ovat kuvanneet varsin tarkoin sen, mitä tässä nyt sisältönä on. Kommentoin vain vähän jotakin käydystä keskustelusta.

Ensinnäkään tätä hallituksen esitystä ei olisi ylipäätään tullut, jolleivat maatalousvaliokunnan hallituspuolueiden maatalousvastaavat olisi suorastaan pakottaneet ministeri Hemilää tähän operaatioon ja valmistelutyöhön. Toisekseen, nämä samat tahot ovat pitäneet, hyläten aina tehdyt ehdotukset, huolta siitä, että vuokrausvaihtoehto on mukana. Ja kun täällä puhutaan kompromissista, niin kompromissihan on se, että näitten erilaisten toteuttamisvaihtoehtojen kesken soviteltiin sellainen malli, joka mahtuu valtiovarainministeriön tiukimman mahdollisen puristuksen jälkeen syntyneeseen raamiin. Ja siitä tämä paketti syntyi. Mikä koskee yksityiskohtia, niin niitähän voidaan viilata valiokunnassa ilman muuta, muun muassa siten kuin ed. Hemmilä totesi eli tätä 200 000:ta.

Mutta sitten siihen yleiseen raamiin: Jos ministeri Niinistön tämän päivän puheet otetaan huomioon, minä epäilen, että se raami ei kyllä tässä pullistele.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä luopumistukijärjestelmäasia on ollut monta kertaa jo eduskunnassa käsiteltävänä. Tästä on tehty lakialoitteita, kirjallisia kysymyksiä jne. Historiahan tällä on se, että vuonna 95 jo osittain EU:n liittymissopimukseen liittyi se, että tällainen järjestelmä otetaan käyttöön, ja se oli EU:n osarahoitteinen järjestelmä. Tarkoituksena oli nimenomaan rakennekehityksen vauhdittaminen. Tämä luopumistukijärjestelmä oli saman tyyppinen kuin ennen EU-jäsenyyttä meillä ollut sukupolvenvaihdosjärjestelmä, joka tuli voimaan 70-luvun puolessavälissä.

Vuonna 99 tämä järjestelmä oli katkolla. Tähän ensimmäiseen järjestelmään, joka alkoi 95, kuului myös vuokrausvaihtoehto ja viljelemättömyyssopimus. Vuonna 99, kun tämä tuli katkolle, niin siinä tilanteessahan hallitus esitti koko järjestelmästä luopumista eli sitä, että tämä romutetaan kokonaan. Mutta budjettiriihessä silloin kesällä Rkp:n ministeri Enestam otti asian pöydälle, ja siltä pohjalta hallitus perusti työryhmän, joka pohti, millä tavalla tätä järjestelmää kuitenkin voidaan jatkaa. Silloin tuli tämä nykyinen järjestelmä, jossa ei ollut mukana enää viljelemättömyyssopimusta eikä vuokrausvaihtoehtoa.

Tästä oli sellaiset seuraukset, mitä arveltiinkin, eli tämä hidastaa ennen kaikkea tietyillä alueilla rakennekehitystä. Normaalissa luopumisessa eli niin sanotusti isältä pojalle ei synny ongelmia, mutta silloin, kun halutaan luopua tilasta niin, että maat liitetään toiseen tilaan, siinä on vain myyntivaihtoehto, ja tältä osin tämä järjestelmä ontuu.

Ed. E. Lahtela toi esille sen, mitä kolmikannassa on tapahtunut, ja viittasi siihen, että tämä on linjassa sen kanssa. Kuitenkin tässä tulee muistaa se, että tämä ei ole eläkejärjestelmä, vaan tämä on nimenomaan luopumistukijärjestelmä, jonka ensisijaisena tarkoituksena on rakennekehityksen vauhdittaminen.

Kun hallitus viime syksynä sai valmiiksi maatalouspoliittisen strategiatyöryhmän raportin, niin siinä mainitaan näin: "Maatalouden rakenteen parantaminen on jatkossa edelleen tärkeä tavoite Suomessa, jotta maataloustuotannon yksikkökustannuksia voidaan alentaa. Sukupolvenvaihdoksia lisäämällä ja tuotannosta luopumista helpottamalla hidastetaan viljelijöiden keski-iän nousua ja parannetaan tuotantomahdollisuuksien siirtymistä jatkaville tiloille." Elikkä tällä tavalla tämä ryhmä kirjoitti kannanoton, ja samanaikaisesti kuitenkin tällaista järjestelmää sitten heikennetään. Eli ei tässä mitään todellista logiikkaa ole. Kyllä puhutaan, tehdään ohjelmia, mutta sitten kun pitäisi tehdä päätöksiä, että ohjelmia voidaan toteuttaa, niin siihen ei kuitenkaan haluta mennä.

Nämä ovat poliittisia ratkaisuja, yksinomaan poliittisia päätöksiä. Siinä, että nyt tätä järjestelmää ei korjattu sillä tavalla kuin esimerkiksi opposition taholta olisi haluttu — eli että olisi otettu vuokrausvaihtoehto mukaan ja viljelemättömyyssopimus ja ikäraja olisi pysynyt edelleen 55 vuotena — syy oli, niin kuin ed. Pulliainenkin toi esille, se että ei ole rahaa. No, rahaa ei ole, jos ei tehdä poliittisia päätöksiä ja poliittisia ratkaisuja siitä, että rahaa tämän järjestelmän toteuttamiseen otetaan. Eihän tässä muusta ole kysymys kuin politiikasta.

Meidän pitäisi minusta edetä tässä nyt sillä tavoin, että valiokuntakäsittelyn yhteydessä tätä hallituksen esitystä muutetaan niin, että ikäraja on 55 vuodessa, vuokrausvaihtoehto on mukana ja myös viljelemättömyyssopimus. Elikkä järjestelmä toimisi niin kuin ensimmäisessä vaiheessa, joka alkoi vuonna 95. Tämän tyylisiä puheita on myös tullut hallituksen puolelta tämän keskustelun aikana, ja toivottavasti nyt sitten valiokunnassa myös tätä vääntöä riittävästi löytyy. Tämä asia voidaan hoitaa näillä valtiopäivillä, koska nykyinen laki on voimassa tämän vuoden loppuun ja nyt tämä hyvissä ajoin käsitellään. Jos tämä laki nyt sitten muutetaan, niin kuin äsken esitin, rahat on mahdollisuus sitten hoitaa vuoden 2003 budjetin käsittelyn yhteydessä. Siinä mielessä ei ongelmia tässä synny.

Arvoisa puhemies! Otan lopuksi esille yhden asian. Perusteluissa nykyisin on, mielestäni uutena asiana, vaikutukset sosiaaliseen ja alueelliseen tasa-arvoon, ja tämän lain osalta todetaan näin: "Vaikka tilastotiedot eivät osoita olennaista muutosta luopumistuen alueellisissa vaikutuksissa, maan syrjäisillä alueilla ja saaristoalueilla on tapauksia, joissa pellot ostavaa tai vuokraavaa viljelyn jatkajaa ei löydy. Tämän vuoksi ei ole myöskään mahdollisuutta luopumistukeen, mikä saattaa asettaa ikääntyvät viljelijät alueellisesti eriarvoiseen asemaan tilan sijainnin perusteella." Elikkä perusteluissa todetaan, että eriarvoisuus toteutuu, ja kuitenkin tässä tavallaan sitten tehdään perustelujen vastainen lainsäädäntö, jos tämä laki toteutetaan siinä muodossa kuin tämä esitys nyt on. Toivottavasti valiokunnassa sitten pystytään lakia vielä niin jalostamaan, että tästä tulee sellainen, että se todella korjaa meidän rakennekehitystämme, vie sitä positiivisesti eteenpäin ja sitten myös alueelliset ja myös sosiaaliset eriarvoisuuskysymykset pystytään hoitamaan kuntoon.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lämsä meitä lehdistössä jo valmistelun alkuvaiheessa rusikoi oikein kunnolla siitä, että emme ole tässä asiassa oikein valveilla olleet. Voin vakuuttaa ed. Lämsälle näin julkisestikin, että on oltu ja on erikoisesti sen jälkeen, kun ed. Lämsän julkistettu arviointi oli lehdessä painettuna, yritetty vääntää ja kääntää tähän mallia. Ed. Lämsä on aivan oikeassa siinä, että näitä tasapuolisen kohtelun ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen kohtelun heikkouksia tässä on. Mutta tässä on ainut yksi heikko kohta ja se on: liksaa puuttuu, valitettavasti.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lämsä totesi meikäläisen puheenvuoroon, jotta tämä ei ole eläkejärjestelmä, tämä luopumistuki. Se on ihan totta. Sinällään se ei ole eläkejärjestelmä, mutta kuitenkin kyse on tilanteesta, jossa ihminen jää niin kuin rinnasteisesti eläkkeelle. Minusta tätä jollakin tavalla pitää rinnastaa siihen, mitä tapahtuu muulla sektorilla, koska oikeastaan muuta vertauspistettä ei ole. Työelämän puolella, palkansaajapuolella, kun jäädään jostakin tilanteesta, joko työttömyydestä tai muusta, johtuen työstä pois aikaisemmin, siellä sanotaan, että on vaikkapa työttömyyseläke. Kuitenkin tätä voidaan sillä tavalla rinnastaa siihen puoleen, ja minusta myös ikärajojen osalta voi jollakin tavalla olla synkronissa siihen järjestelmään, mikä on eläkepuolella.

Hannu   Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin, että nämä eivät ole ihan rinnasteisia. Jos katsotaan palkansaajaa, kun hän jää jollakin tavalla eläkkeelle, sen paikan täyttää joku toinen, eikä siinä tarvitse kenenkään suorittaa investointia. Mutta kun tässä järjestelmässä luovutaan, aina jatkajalle tulee merkittäviä rahallisia velvoitteita. Pitää jatkuvasti ajatella suurempia kysymyksiä kuin puhtaasti vain sitä, että verokirja vaihtuu toiseksi, kun palkkaa maksetaan. Siinä mielessä näitä ei pidä verrata. Kun tämä liittyy Euroopan unioniin liittymiseen, niihin ongelmiin, mitä silloin todettiin maatalouden tulevan kokemaan, niin tämä pitäisi hoitaa nyt. Silloin poliittinen päätös oli, että liitytään, ja se pitäisi hoitaa myöskin poliittisesti niin, että päätetään, että sitä lisäliksaa, jota ed. Pulliainen peräänkuulutti, tulee tähän.

Eero   Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Niin kuin hän totesi, kysymys on nimenomaan rahasta. Kun ei ole liksaa, niin ei ole liksaa, ja näinhän se on. Mutta tässä on nimenomaan kysymys poliittisesta päätöksestä, halutaanko asia hoitaa. Kysymys on minusta tässä nimenomaan kotimaisen elintarviketuotannon turvaamisesta pitkällä aikajänteellä. On sen luokan asioista kysymys, että rahaa pitäisi löytyä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta on tärkeä asia. Aivan kuten edellinen puhuja viittasi, on kysymys maan elintarvikehuollon jatkumisesta, on kysymys maaseudun asuttuna pitämisestä, ja sen takia valiokunnassa on toivon mukaan tulossa tähän tarvittavat korjaukset.

Erityisesti alleviivaan ja korostan tätä vuokrausmahdollisuuden tarpeellisuutta. Se on hyvä vuokranantajan kannalta. On monia syitä, minkä takia maataloustuotannosta luopuva maanomistaja ei ole valmis myymään. Toisaalta tämä vapauttaa viljelijää, joka jatkaa, pääomamenoista. Hän pääsee vuokralla edullisemmin. Tämä joustava vuokrausmenettely on muun muassa yksi hyvin tarpeellinen asia.

Pekka   Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttaminen on ollut valmistelussa jo jonkin aikaa, ja tässä on eri vaiheissa ollut keskustelua ja esityksiä erilaisiksi lain sisällöiksi. Nyt tämä valmistelu on saanut muotonsa, jossa on päädytty ratkaisuun, että luopumistuen saajan alaikäraja nousee 57 vuoteen ja nyt kaksi vuotta 55-vuotiaat säilyttävät vielä luopumistukioikeuden myydessään pellot toiselle. Vuoden 2005 alusta, kun ikäraja on noussut, tulee luopumistuki myöskin vuokraviljelykseen.

Täällä minusta aivan ansiokkaasti kiinnitettiin huomiota tuohon epätasa-arvoiseen kohteluun, mikä eri alueilla tämän lain erilaisten muutosten myötä on ollut. Erityisesti tästä järjestelmästä, jossa viljelemättömyys- ja vuokrausvaihtoehto poistuivat, kärsivät Itä- ja Pohjois-Suomi. Siellä tilojen rakennemuutos ei ole edistynyt sillä tavalla kuin varmasti oli ajateltu. Moni viljelijä heikkokuntoisena joutui jäämään jo näennäisviljelijäksi ja estyi saamasta myöskin luopumistukea. Tulotaso laski, ja se vei heidän elintasoaan alas.

Tämä on ollut erittäin epävakaa järjestelmä, ja minusta nyt, jos meidän maatalouttamme ja puhdasta ja terveperäistä elintarviketalouttamme ajatellaan, olisi kohtuullista todella ollut, että nyt hallitus olisi saanut tässä esityksen aikaan, jossa luopumistuki-ikä olisi säilynyt 55 vuodessa ja olisi palautettu viljelemättömyys- ja vuokrausvaihtoehdot jo vuoden 2003 alusta lukien. Näin me olisimme kyenneet takaamaan vakaan elintarviketalouden kehityksen ja terveen rakennemuutoksen maataloudessa, ja tämä olisi luonut muutenkin vakautta maaseudun kehitykseen ja elinvoimaisuuteen, jota nyt peräänkuulutetaan hyvin voimakkaasti ja jonka eteen monilla muilla keinoilla tehdään työtä, mutta kuitenkaan maaseutu ei ole elinvoimainen ilman perusmaataloutta eivätkä keinotekoiset muut elinkeinot tahdo menestyä. Siksi tämä on valiokunnassa varmasti hyvin huolellisen pohdinnan aihe, ja minä toivon, että tähän valiokunnassa löytyy myönteinen ratkaisu.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiainen kiinnitti huomiota Itä- ja Pohjois-Suomessa vuokrausvaihtoehdon välttämättömyyteen. Minä voisin vakuuttaa ed. Nousiaiselle, että kun me etsimme ratkaisuja tämän talousraamin puitteissa, niin siinä oli myöskin sellainen vaihtoehto mukana, että vaikka ei olisi raha nyt näinkin laajalle riittänyt kuin se riitti, niin siinä olisi erikoisesti Itä-Suomeen tämä vuokrausvaihtoehto joka tapauksessa tullut. Mutta sitten tulee se pykälä, mihin tässä aikaisemmassa keskustelussa on viitattu, elikkä alueellinen tasa-arvojuttu. Sitten se meni ihan poskelleen siinä katsannossa ja sitten pitikin taas vääntää uusi malli. Ed. Nousiainen, minä voin vakuuttaa, että esittämänne näkökohdat ovat kyllä olleet pöydällä tarkimman jälkeen.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Itse myös muistuttaisin ed. Nousiaiselle ja muillekin oppositioedustajille, jotka täällä ovat asiasta käyttäneet puheenvuoron, että kyllä tämä nyt vähintäänkin kohtuullinen esitys on verrattuna siihen, mikä olisi vaihtoehto, että tämä kokonaan loppuisi vuoden 2003 alusta. Sekin on ollut vaihtoehdoista hyvin keskeisenä esillä, että koko luopumistukijärjestelmä kerta kaikkiaan loppuu. Siihen nähden tämä on vähintäänkin kohtuullinen järjestelmä.

Ehkä vielä saadaan se kohtuullisuus, jota täällä tänä iltana on keskusteluissa esitetty, että kun varsinaisissa sukupolvenvaihdostilakaupoissa vanhemmalta sukupolvelta nuoremmalle tila siirtyy, tämä ikäraja voisi, jos se olisi mahdollista nimenomaan tiukan budjettiraamin puitteissa, säilyä 55 vuodessa myöskin vuodesta 2005 alkaen ja siitä eteenpäin. Mutta raha ei kasva puussa. Sitä tarvitaan niin moniin tarkoituksiin tässä yhteiskunnassa, ja nimenomaan valtionvaroja ei haluta kerätä. Kukaan ei haluaisi Suomessa maksaa veroja, ja kaikki järjestelmät terveydenhuollosta ja eläkejärjestelmistä alkaen joittenkin puheitten mukaan ovat katastrofissa ja tarvitsevat lisää rahaa. Sehän on yksinkertaisesti näin, että tähänkään ei voida enempää rahaa näillä näkymin käyttää.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilä puhui tavallaan valtiovarainministerin tavoin sillä tavalla, että ikään kuin rahaa ei olisi olemassa, yhtyen ed. Pulliaisen näköalaan, että liksa puuttuu. Kun mielestäni kysymys on kuitenkin kansallisesta, puhtaasta, kotimaisesta ruoasta ja sen tuotannon tulevaisuuden jatkumismahdollisuuksista, niin katson, että tämä on kansallinen kysymys. Tämä raha, kun sitä on synnytetty ja sitä valmistetaan vakituiseen ja kerätään valtion kassaan, tulee oikein ohjata niin, että meillä ja jälkipolvilla on ruokaa ja ruoanjatkamismahdollisuutta. Viljelijöillä, jotka uskovat tulevaisuuteensa, on mahdollisuus investoida, hoitaa ja nähdä sillä lailla valoa, ettei ole yksinomaan pelkkää synkkyyttä, niin kuin tässä välillä on ollut.

Herra puhemies! Vielä tässä asiassa toivoisin, että eduskunta löytäisi valiokuntakäsittelyssä tähän riittävän uskon ja riittävän rahamäärän, niin että rakenneuudistus, joka nyt on tapahtunut liiankin nopeasti, voisi tapahtua hillitysti ja oikein niin, ettemme me tavallaan housut kintuissa syöksyisi siihen asiaan, että tämä asia kääntyy yhtäkkiä päälle.

Vielä yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Kun valiokuntakäsittelyyn tämä asia menee ja siellä todetaan, että luopujan tulee luopua viljelystä ja hankintahakkuista jne., toivon, että nähtäisiin maaseudun paras työvoimareservi ja sen käyttömahdollisuudet ja löydettäisiin semmoinen lausuma, jossa todettaisiin, että nuorta metsää voisi hoitaa ja tulevaisuuden yhteiskuntaa turvata tekemällä näitä hoitotöitä eikä sitä rinnastettaisi hankintahakkuisiin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle toteaisin, että juuri siitä syystä, että hallitus ja hallituspuolueiden edustajat haluavat kantaa erityisen vastuun tulevaisuuden kotimaisesta ruokahuollosta, näinkin hyvä luopumistukilakiesitys on nyt saatu eduskuntakäsittelyyn.