Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Värderade talman! Värderade ledamöter! Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Tällä lakiesityksellä 166 on kaksi pääasiallista tarkoitusta. Ensinnäkin siinä esitetään saatettavaksi kansallisesti voimaan EU:n niin sanottu pakolaisen määritelmä -direktiivi. Toiseksi esityksessä esitetään muutettavaksi ulkomaalaislain säännöstä, joka koskee tilapäisen oleskelun myöntämistä ulkomaalaiselle maasta poistamisen estymisen vuoksi.

Ensin tästä määritelmädirektiivistä. Sen tavoitteena on edistää jäsenvaltioista annettavan kansainvälisen suojelun ja siihen liittyvien etuuksien yhdenmukaisuutta. Voidaan ehkä luonnehtia direktiiviä jopa historialliseksi siinä mielessä, että ensimmäisen kerran kansainvälisoikeudellisesti sitovalla tavalla määritellään myös toissijaisen suojelun käsite.

Det här vill säga att förslaget har två huvudsakliga syften — dels att nationellt införa i vår lagstiftning det så kallade definitionsdirektivet inom EU, dels är vårt syfte att ändra utlänningslagen så att vi ändrar reglerna om så kallat tillfälligt skydd när det de facto finns ett hinder för att avlägsna en utlänning från vårt land.

Juuri näistä käsitteistä kansainvälinen suojelu, toissijainen suojelu ja humanitäärinen suojelu haluan sanoa, ja on tarpeen sanoa, muutaman sanan ja kertoa samalla esityksen valmistelussa esiin nousseista näkökohdista ja valituista ratkaisuista.

Kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan pakolaisasemaa ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa. Suojelun tarpeen perusteella myönnettävä oleskelulupa on Suomessa annettava toissijaisen suojelun muoto. Se on ollut meillä käytössä jo vuosia ennen kuin EU:n direktiiviä alettiin valmistella. Määritelmädirektiivissä toissijaisen suojelun määritelmä on kuitenkin suppeampi kuin suojelun tarpeen perusteella myönnettävä oleskelulupa meillä täällä. Tämän vuoksi, kun me valmistelimme esitystä, kartoitimme eri ratkaisuvaihtoehtoja. Se ei ollut ihan helppoa, sillä eri jäsenmaissa on päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Myös toissijaisen suojelun määritelmä on tietyiltä osin tulkinnanvarainen, minkä johdosta Alankomaiden kansallinen tuomioistuin on pyytänyt ennakkoratkaisua EY-tuomioistuimelta.

Esityksessä päädyttiin siten esittämään direktiivin mukaisen toissijaisen suojelun määritelmän sisällyttämistä ulkomaalaislakiin. Tukea ratkaisulle saatiin erityisesti neuvoston oikeudelliselta yksiköltä ja komissiolta. Molemmat ovat pitäneet tärkeänä direktiivin perustavan laatuisen määritelmän sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön sellaisenaan. Mutta kun ei kuitenkaan esityksellä ole tarkoitus rajoittaa kansainvälisen suojelun myöntämistä Suomessa, niin tämän vuoksi me esitämme lisättäväksi uuden kansainvälisen suojelun kategorian, humanitäärisen suojelun. Kyseiseen säädökseen siirrettäisiin ne suojelun tarpeen perusteella myönnettävän luvan elementit, jotka eivät mahdu direktiivin mukaisen toissijaisen suojelun alaan. Humanitääristä suojelua myönnettäisiin, jos edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole mutta ulkomaalainen ei kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan vallitsevan tilanteen vuoksi voi sinne palata. Todellakin direktiivin säännösten valossa tämä on mahdollinen ratkaisu, ja direktiivi ei estä kansainvälisen suojelun antamista direktiivin määritelmää laajemmin, kunhan annettava suojelu määritellään muuksi kuin toissijaiseksi suojeluksi.

Muutoksen myötä kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan siis Suomessa pakolaisuuteen liittyvän suojelun lisäksi toissijaista suojelua ja humanitääristä suojelua. Mahdollisuus myöntää humanitääristä suojelua jättää tarpeellista kansallista liikkumavaraa kansainvälisen suojelun myöntämisessä.

Jag har här uppehållit mig en hel del vid definitionerna av internationellt skydd, alternativt skydd och humanitärt skydd. Däremot har vi stannat för de här lösningarna efter diskussioner med bland andra rådets och kommissionens rättsliga enheter. Vi vet att andra länder också har haft svårigheter med att införa definitionerna i den nationella lagstiftningen, exempelvis har Hollands nationella domstol bett om ett förhandsbesked från EG-domstolen. Dessa definitoner har vi alltså strävat till att införa.

Esityksen toinen pääasiallinen muutos koskee ulkomaalaislain 51 §:ää eli kuuluisan tilapäisen oleskeluluvan, niin kutsutun b-luvan, myöntämistä ulkomaalaiselle maasta poistamisen estymisen vuoksi. Muutosesityksen tarkoituksena on parantaa sellaisten ulkomaalaisten asemaa, joita heistä riippumattoman teknisen esteen vuoksi ei voida poistaa maasta. Heille myönnettäisiin nykyisen tilapäisen oleskeluluvan sijasta jatkuva lupa eli a-lupa. Esityksessä ehdotetaan, että jatkuva oleskelulupa voitaisiin uuden 51 a §:n mukaan myöntää kahdessa eri tilanteessa: ensinnä tavalliseen tapaan päätösharkinnassa ja toiseksi tilanteessa, jossa on tehty maasta poistamista koskeva päätös ja sitä on yritetty panna täytäntöön, mutta on todettu, että ulkomaalaisen maasta poistaminen hänestä riippumattomasta teknisestä syystä ei olekaan mahdollista. Aikarajaksi jälkimmäisessä tapauksessa esitetään yhtä vuotta päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisesta. Tällainen lupa on mahdollista myöntää myös aikaisemmin, jos on ilmeistä, että täytäntöönpano ei tule onnistumaan.

Kun tätä valmisteltiin, oli johtavana näkökohtana, ettei henkilöille, jotka tosiasiallisesti tulevat jäämään Suomeen, annettaisi aluksi tilapäisiä oleskelulupia. Nimensä mukaisesti tilapäinen lupa on tarkoitettu annettavaksi siinä tarkoituksessa, ettei ulkomaalainen jää maahan vaan oleskelu jää lyhytaikaiseksi. Jos oleskelu tilapäisellä luvalla muodostuukin pitempiaikaiseksi, on vaarana, että ulkomaalainen syrjäytyy. Näin sen vuoksi, että lupaan ei liity niitä esimerkiksi kotoutumiseen liittyviä oikeuksia tai työntekoon liittyviä oikeuksia, joita myönnetään muille maassa oleskeleville.

Uuden 51 a §:n ohella turvapaikanhakijalle voitaisiin jatkossa myöntää jatkuva oleskelulupa myös edellä kerrotun humanitäärisen suojelun perusteella, jos maasta poistamisen esteen arvioidaan olevan pitkäaikainen ja johtuvan alkuperämaan yleisestä tilanteesta.

Det andra syftet med den här lagstiftningen är att rätta till det missförhållande som har konstaterats med de så kallade B-tillstånden. B-tillstånd har använts när det faktiskt har funnits ett hinder för att utvisa någon från vårt land. Samtidigt har de här personerna, som man säger på finlandssvenska, råkat i en "limbosituation" utan rätt att arbeta och utan rätt till andra stödåtgärder när man de facto vet att vistelsen här ändå kommer att bli långvarig.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Maahanmuutto- ja ulkomaalaisasioiden osalta on kyseessä laaja kokonaisuus, jossa pitää pystyä erottamaan laillista ja laitonta maahanmuuttoa koskevat asiat toisistaan. Meillä hyvin helposti, kuten tässäkin keskustelun alussa jo on osoittautunut, on kykenemättömyyttä maahanmuuton kokonaisvaltaiseen tarkasteluun.

Euroopan unionin sisäasiainministerineuvostossa rakennettiin neljä vuotta yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan linjaa, jossa on kunnianhimoinen tavoite yhteisestä järjestelmästä vuoteen 2010. Suomen puheenjohtajakaudella pystyttiin mielestäni hyvin kirjaamaan komission kanssa yhteisiä linjauksia erityisesti ihmiskaupan torjunnassa ja laittomien työmarkkinoiden haltuunotossa, jossa oli muun muassa sanktioiden aikaansaaminen laitonta työvoimaa pitäviä työnantajia kohtaan. Samoinhan me perustimme myöskin krp:n yhteyteen vuoden 2004 alusta laittoman työvoiman valvontayksikön myöskin Suomessa, ja tällä tavalla on tätä kokonaisuutta eri tavoin hahmotettu.

Ensinnäkin tarvitaan erittäin paljon EU:n ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä lähtöalueiden ja kauttakulkualueiden sosiaalisen, taloudellisen ja oikeudellisen järjestelmän parantamiseksi, ihmisoikeusjärjestelmän parantamiseksi ja myöskin yhteistyötä EU—Afrikka-tasolla. Afrikan ongelmat me tiedämme, niin joka tapauksessa tarvitaan tältä osin jatkoa sille työlle, jota 2006 syksyllä muun muassa Tripolissa käynnistettiin.

Näitä ongelmia EU:n osalta kärjistää erityisesti Turkin tilanne, kun arvioidaan, että parempaan elämään Keski-Eurooppaan pyrkivien sekä ihmiskaupan uhrien määrä voi vaihdella jopa 150 000:n ja 4 miljoonan välillä vuosittain, ja Suomikin on mukana siinä EU:n rakentamassa yhteisessä projektissa, jossa Turkkiin pyritään turvapaikkajärjestelmää luomaan 2012 mennessä ja jossa todella saataisiin niin ihmisoikeuksien kuin myöskin laittoman maahanmuuton hallinnan osalta asiat kuntoon.

Ovet ja ikkunat aukaisemalla ja silmät kiinni laittamalla eivät nämä asiat kyllä hoidu. On uskomatonta, että ne ihmiset, jotka puhuvat ihmisoikeuksista tässäkin salissa, olivat muun muassa viime kaudella voimakkaasti vastustamassa alaikäisten lasten taustojen, matkareittien ja vanhempien selvittämistä koskevaa lakia, jonka viime kaudella edellinen hallitus vei läpi. Ei ylittänyt uutiskynnyksiä se Pohjoismaiden maahanmuuttoministereiden kesken Vaxholmissa esille ottamani asia kesällä 2006, että meillä oli hävinnyt Suomessa 12 kiinalaista lasta vastaanottokeskuksista. Sen minä ymmärrän, että joillekin ei merkitse se, että tuhat ihmistä katoaa vastaanottokeskuksista vuodessa, mutta lapsia. Minä sanoisin, että jos yksi suomalainen lapsi katoaa, niin meillä on naapurit ja viranomaiset etsimässä yötä myöten. Mutta tältä osin uskomatonta välinpitämättömyyttä tässä salissa.

Ruotsissa jäi jäljelle 96 samanlaista selkäreppua isosta kiinalaislasten ryhmästä. Tämän jälkeen me teimme yhteisen työryhmän ja toivon mukaan saimme tämän kiinalaislapsiin liittyvän ilmiön ainakin Pohjoismaiden osalta hallintaan.

Meillä on siis erityisesti eteläisissä EU-jäsenvaltioissa merkittävä laittoman maassa oleskelun ongelma, ja se tuottaa monenlaisia ongelmia. Tässä suhteessa on oltava yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittinen linjaus myös suojelun tarpeen määrittelyn osalta.

Tätä asiaa on valmisteltu ministeri Thorsin ja ilmeisen voimakkaasti pakolaisneuvonnan mustavalkoisen lainvalmistelun pohjalta. Nimittäin on erittäin myönteistä, että hallintovaliokunta saa tämän esityksen käsiteltäväkseen, koska kyllä nopealla selaamisella kiinnittää huomiota se, että tässä ei näy kahta asiaa: Suomen laillisen ja laittoman maahanmuuttoasian rehellinen ja rohkea käsittely ja toiseksi EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tämänhetkinen kehitystilanne, ja ehkä myöskään ympäristössä tapahtuvat muutokset eivät ole riittävästi nyt tässä arvioituna.

Viittaan tällä siihen, että tämä humanitaaristen perusteiden väljä mukaanotto ilman tarkkaa määrittelyä laajentaa tämän koskemaan käytännössä erittäin monia maita, ja lisäksi tämä epävakausmääritelmä on niin väljä, että olisi kyllä erittäin tärkeätä erityisesti hallintovaliokunnan katsoa, mitkä ovat EU:n yhteiset linjaukset ja Unhcr:n ja yleensä kansainväliset yhteiset linjaukset, että Suomen viranomaiskäytäntö ei tässä muodostu erilaiseksi kuin yleinen linja on.

Toinen on, että maasta poistamisen osalta tämä vuoden määräaika, joka poikkeaa esimerkiksi Ruotsin neljästä vuodesta, saattaa johtaa myöskin tahalliseen pitkittämiseen, piilotteluun, jolloin perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrä voi olla jopa vetovoimatekijänä Suomen suuntaan poiketen EU:n yleisestä linjauksesta. Tältä osin tilanne on hyvinkin herkkä.

Haluan tässä huomauttaa, että kun keväällä 2007 Ruotsin maahanmuuttoministeri Billström ministerineuvostossa kantoi huolta Ruotsiin suuntautuvasta irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän kasvusta, niin siinä yhteydessä selvästi, uskon, Ruotsillekin kävi ilmi, että pitää olla yhteiset periaatteet myöskin EU:n toimia. Nyt Tukholman alueella on tehty 6 000 kielteistä päätöstä Irakista tulleiden turvapaikanhakijoiden osalta. He odottavat ministeri Thorsin lakiesityksen läpimenoa. Suomen käytäntö muutetaan niin liberaaliksi, että me olemme tältä osin nyt kuilun puolelta kyllä hallitsemattoman turvapaikkapolitiikan osalta menossa Ruotsin ohi. Näin tulee käymään, ja tämä pitää eduskunnan tajuta, kun se nyt käsittelee ministeri Thorsin hengentuotetta ja vahvaa tahtotilaa laiksi.

Nimittäin erityisesti kiinnitän vielä huomiota siihen, että meillä on myös turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Tältä osin pitää näiden kriteerien olla kunnossa: esimerkiksi humanitaariset syyt tarkkaan määritelty, tekniset esteet tarkkaan määritelty ja selkeät ohjeet myöskin viranomaisille. Näiden tarkkojen aikarajojen osalta sanoisin, että vuoden määräaika viranomaistyössä ei välttämättä tule onnistumaan, jolloin me ikään kuin luomme tätä kautta esimerkiksi Ruotsin neljän vuoden käytännöstä rajusti poikkeavan tilanteen. Siis tällä haluan vaan todeta, että nyt on tuotu esille kaksi turvapaikkajärjestelmään liittyvää keskeistä elementtiä. Me emme käsittelisi maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan laajaa kokonaisuutta EU-mitassa, eikä täällä viitatakaan yleiseen linjaan, vaan halutaan Suomen lainsäädäntöön, joka on liberaaleimpia EU:ssa, kaksi keskeisen osan muutosta, murentamista. On tekniset esteet ja väljä humanitaariset syyt -määritelmä, joka tulee, mikäli ministeri Thors ohjeistaa, varmasti olemaan myöskin väljä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut siitä, että ed. Rajamäki kantaa huolta maailman lapsista. Toivoisin, että hän kantaisi samaa huolta niistä lapsista, jotka hänenkin ministerikaudellansa olivat suljettuina vankilamaisiin olosuhteisiin Suomessa säilöönottokeskuksissa, koska koko perhettä koski maasta poistaminen, tai jotka joutuivat todistamaan, että heidän vanhempansa huumattuina vietiin lentokoneeseen. Eli kyse on näkökulmasta, siitä, nähdäänkö muualta tulevat ihmiset uhkana vai mahdollisuutena. Kyse on myös tasa-arvosta, nähdäänkö tasa-arvo ja solidaarisuus muunakin kuin omien kansalaisten välisenä asiana vai asiana, jota pitää edistää maailmanlaajuisesti.

Itse katson, että tämä nyt käsillä oleva lakiesitys on terve askel oikeaan suuntaan. Toivon, että tämän yhteydessä mietitään myös sitä — kun nyt esimerkiksi viime vuosina on tehty karkotuksia, joissa on tietoisesti myös aivan takuulla tiedetty, että näitten karkotettavien kohtalona voi olla hyvinkin todennäköisesti vangituksi tuleminen, kiduttaminen tai jopa murhaaminen — että karkotuksiin liittyvä asenne, että kunhan on Suomen rajojen tai EU-rajojen ulkopuolella, muuttuisi sillä tavalla, että me kannamme globaalia vastuuta kaikista näistä ihmisistä, jotka karkotetaan Suomesta, ja se suomalainen inhimillinen vastuu ja poliittinen vastuu ei pääty Suomen rajoille, vaan se päättyy siihen, mikä on se lopputulos tämän karkotetun ihmisen kohdalla.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On erittäin tärkeätä, että meillä on, niin kuin Suomella on, yksilöllinen käsittely turvapaikanhakijoilla, jossa oikeustiet käydään läpi, ja itse asiassa meillä erittäin hyvin niitä käytetään. Julistamisen ja väitteiden sijasta pitäisi pystyä esittämään myös tapauksia, jotka vastaisivat, ed. Sirnö, teidän puheitanne. Niitä ei löydy. Kyllä meillä ne hyvin tarkkaan on käsitelty. Meillä pitäisi myös olla näiden väitteiden yhteydessä viranomaisilla oikeus kertoa myöskin asianomaisia henkilöitä koskevat faktat, mutta sitähän ei voida tehdä suojelupoliisin ym. tietojen osalta. Tältä osin meillä pitäisi mennä Norjan käytäntöön, että asianomaiset henkilöt antavat valtuudet, että viranomaiset voivat heitä koskevat tiedot luovuttaa. Kyllä näitä esimerkkejä, joista ed. Sirnökin on huolta kantanut, on läpikäyty ja ne on turhaksi todettu.

Mutta sanon tärkeimmän asian: Suomen kansalaisten on voitava luottaa maassa olevaan turvapaikkajärjestelmään ja siihen, ettei sitä käytetä väärin. Se on ehdottoman välttämätön kansallisesti tärkeän, aktiivisen maahanmuuttopolitiikan läpiviemiseksi, sen hyväksyttävyyden ja sen onnistumisen kannalta. Tämä on asia, jota meillä ei nyt riittävästi tässä tunnusteta, vaan ikään kuin sinisin silmin, ovet, ikkunat auki ja silmät kiinni kuvitellaan, että aktiivinen maahanmuuttopolitiikka on huonoa pakolaispolitiikkaa.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toissa viikolla täällä osoitettiin mieltä, koska kolme miespuolista henkilöä karkotettiin Pohjois-Irakiin. Kyseessä olivat kolme kurdia, jotka nyt näyttävät olevan se ryhmä, jota tällä hetkellä karkotetaan kohtuullisen aktiivisesti Suomesta. Kyse oli henkilöistä, jotka taustojensa perusteella hyvin todennäköisesti tulevat olemaan, jos heidät kuljetetaan Pohjois-Irakiin asti, poliittisen vainon tai kansallisen vainon kohteena. Lisäksi mielestäni esimerkiksi tällä hetkellä, kun kaikki tiedämme, että Yhdysvallat on antanut eräille Lähi-idän maille suostumuksen käydä avointa aseellista sotaa kurdeja vastaan omilla alueillansa, on huolestuttavaa, että Suomi, joka kuitenkin perinteiseen tapaan on ollut erittäin aktiivi ihmisoikeusasioissa, tällä hetkellä tuntuu vähän niin kuin nopeuttavan näitä karkotuspäätöksiä juuri näille alueille, joilla hyvin todennäköisesti seuraavien muutamien vuosien aikana tehdään erittäin vakavia kansallisia puhdistuksia, ja ne kohdistuvat juuri niihin ihmisryhmiin, joita tällä hetkellä Suomesta karkotetaan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pakko tulla tänne pönttöön, koska saattaa mennä pitkäksi.

Ulkomaalaispolitiikka räjähti Suomen syliin silloin, kun olin eduskunnassa ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa, jolloin somalipakolaisia alkoi virrata ja sen myötä sitten kaikkia muitakin pakolaisia. Silloin me saimme jokseenkin kohtuullisen hyvän ulkomaalaislain, joka ei periaatteessa sitten enää riittänytkään, vaan sitähän on sitten muutettu jatkossakin.

Kun seuraan ed. Rajamäen ja ministeri Thorsin ottelua ja olen seurannut tätä ulkomaalaiskeskustelua, niin minun on kyllä pakko kysyä ministeri Thorsilta: Miksi meille ei kelpaa se sama taso turvapaikkapolitiikassa kuin EU:lla on? (Ed. Rajamäki: Juuri näin, tästä on kysymys!) Miksi meille ei kelpaa se sama taso? Miksi meidän täytyy luoda omia järjestelmiä, jotka ovat huomattavan liberaaleja, mikä on periaatteessa tietenkin ihan hyvä asia? Meillä on hyvin liberaali ulkomaalaislainsäädäntö tälläkin hetkellä, mutta miksi meidän täytyy tätä liberalismia viedä niin pitkälle tässä asiassa, että me olemme kohta ainoa EU-maa, jolla on todella näin liberaali ulkomaalaispolitiikka? Kysymys on siitä, että myös ulkomaalaispolitiikan täytyy nauttia kansalaisten arvostusta ja kansalaisten luottamusta. Emme me voi täällä tehdä sellaista politiikkaa, jota kansalaiset eivät hyväksy.

Toinen asia, mitä minä kysyn ministeri Thorsilta: Miksi on edellytetty, että kaikki tänne maahan tulijat ovat turvapaikanhakijoita tai suojelun tarpeessa tai jossakin muussa hädässä? Miksi meillä on vuosikausia estetty niin sanottu työperäinen maahanmuutto? Minä tapasin Suomesta Kanadaan menneen siirtolaisen nyt omalla lomamatkallani, ja hän kertoi Kanadan turvapaikkapolitiikasta ja turvapaikkajärjestelmästä, miten siellä on onnistuttu silloin aikanaan sulauttamaan ja yhteiskuntaan sopeuttamaan lukuisia tuhansia muualta tulleita. Justiin sen takia, että on tehty ehkä valikoitua maahanmuuttopolitiikkaa, mutta samalla annettu myös hädässä oleville pakolaisille paikka saapua. Miksi tämä asia, työperäinen maahanmuutto, on ollut niin suuri kirosana? Nyt me todella kärsimme siitä, että on ollut niin sanottuja oikeaoppisia turvapaikkapolitiikan harjoittajia tässä eduskunnassa.

Minä toivon, että ministeri Thors vastaa näihin kahteen kysymykseen: Miksi meillä täytyy olla toisenlaiset kriteerit kuin muissa EU-maissa? Miksi meille eivät kelpaa nämä EU:n kriteerit? Ja miksi me emme noudata tai halua hyväksyä sitä, että myös työperäinen maahanmuutto on sallittua? Esimerkiksi ed. Sirnö ei missään nimessä hyväksy sitä, mikäli minä olen kuunnellut teidän puheitanne, että tänne tulijoita valittaisiin sen perusteella, onko heille tarjolla tässä Suomenmaassa töitä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi tätä lainsäädäntöä tehdään? Hallitusohjelmassa on sovittu siitä, että pyrimme eroon tilanteesta, jossa olemme olleet jo useita vuosia: täällä Suomessa on asunut laillisesti B-oleskeluluvalla ihmisiä, joilla ei ole oikeutta tehdä työtä eikä mahdollisuutta opiskella. Se on myös tavoite, jonka takana suomalaiset ovat sankoin joukoin olleet. Asiasta on järjestetty mielenosoituksia, tehty vetoomuksia, ja evankelisluterilainen kirkko, jonka jäsenistö on ymmärtääkseni hyvin laaja, on myös pitänyt tätä ongelmaa mittavana. Siksi muutokset, joilla näyttää olevan kansan tuki.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en todellakaan vastustanut sitä enkä hyväksy tätä B-lupakäytäntöä, miten sitä tällä hetkellä tulkitaan. Mutta eihän siihen tarvita näin hierarkista ulkomaalaislakia kuin tässä on tulossa elikkä kolmiportaista järjestelmää. Minä todella toivon, että ministeri Thors jossakin vaiheessa vastaa, miksi meillä pitää olla erilainen käytäntö kuin muissa EU-maissa. Ei muissa EU-maissa hyväksytä tätä Suomen B-lupakäytäntöä, mikä tällä hetkellä on, että annetaan ihmisten jäädä tänne mutta heille ei anneta mahdollisuutta tehdä töitä. Kaiken a ja o on se, että tänne tulevat voivat tehdä töitä ja olla hyödyksi tälle yhteiskunnalle ja tuntea, että he ovat tervetulleita tähän maahan, jos he eivät ole pakolaisia ja sillä tavalla kestää tämä sopeuttaminen monta kymmentä vuotta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä lailla on varmasti humaanin ja ihmisoikeuksia kunnioittavan pakolaispolitiikan kannalta erittäin tärkeä merkitys. Odotan kuitenkin sellaista lainsäädäntöä, joka helpottaa yritys- ja työperäistä maahanmuuttoa Suomeen ja samalla estää ulkomaisen työvoiman väärinkäytön työmarkkinoillamme. Jos ja kun talouselämä kehittyy 2010-luvun alusta taas nousuun, on tärkeätä, että suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus rekrytoida osaavaa ja hyvin koulutettua ulkomaista työvoimaa Suomeen. Tätä varten tarvitaan toisaalta mahdollistavaa ja yhtä lailla rajoittavaa lainsäädäntöä. Yhtä tärkeää on, että lainsäädännöllisin keinoin mahdollistetaan rehellisesti toimivien ja kannattavien ulkomaalaisten yritysten sijoittuminen Suomeen. Odotankin hallitukselta toimenpideohjelmaa ja tehokasta organisaatiota, joka hoitaa yritys- ja työperäistä maahanmuuttoa. Nykyinen järjestelmä ei vastaa yritys- ja työperäisen maahanmuuton tarpeita. Myöskään yrityspalvelujärjestelmäämme ei ole trimmattu ulkomaalaisten yritysten Suomeen sijoittumista varten.

Arvoisa puhemies! Olisiko hallituksen lakiesityksessä pieni lapsus? Laissa on maininta kihlakunnan poliisilaitoksista. Miksi mainitaan laissa kihlakunnat, kun niitä ei enää ainakaan periaatteessa ole olemassa? Poliisikin keskitetään maakuntien pääkaupunkeihin.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! On erittäin myönteinen asia, että hallitusohjelmassa sovittiin siitä, että pyritään ratkaisemaan kysymys niiden ihmisten mahdollisuudesta tehdä työtä ja sopeutua tavallisella tavalla eli työtä tekemällä ja opiskelemalla suomalaiseen yhteiskuntaan, jotka tähän mennessä ovat olleet näitä B-luvan haltijoita. Nähdäkseni käsillä oleva esitys tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet. On tärkeää, että valiokuntakäsittelyn aikana käydään läpi se, että tämän lain myötä esimerkiksi teknisestä esteestä ei synny sen tyyppistä kokonaisuutta, jossa ihmiset käytännössä sitten siirtyisivät pääsääntöisesti tähän kategoriaan, vaan on tärkeää, että nimenomaan tämä suojelu humanitäärisen syyn perusteella koskisi pääsääntöisesti niitä ihmisiä, joita emme ole katsoneet voivamme palauttaa näihin maihin, joissa olosuhteet kaiken kaikkiaan ovat sellaiset, että niitä ei voida pitää inhimillisesti katsoen sellaisina, joihin palautamme ihmisiä. Tässä ei miltään osin oman ymmärrykseni mukaan ole kysymys turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttämisestä. Ihminen voi hakea turvapaikkaa, ja jos hänelle ei pakolaisasemaa tai turvapaikkaa myönnetä, niin onhan toki mahdollista silloin myöntää hänelle sellainen status, joka perustuu joihinkin muihin syihin, kuten tässä humanitäärisen syyn pykälässä on ilmoitettu. Kysymykset tässä kohtaa myös perheen yhdistämisestä toivottavasti valiokunnassa harkitaan.

Yhdyn siihen esimerkiksi ed. Laxellin esittämään näkemykseen, että olisi hyvä, että melko pian tässä salissa näkisimme myös niitä esityksiä ...

... jotka koskevat työperäistä maahanmuuttoa ja Suomen aktiivisuutta näissä kysymyksissä. Toisaalta en näe sitä ongelmana, että juuri tässä esityksessä näitä kysymyksiä ei ole tarkasteltu. On ehkä hyvä, että siitä tehdään oma kokonaisuutensa, koska tässä esityksessä nimenomaan pyritään hoitamaan niitä ongelmia, joita meillä on viime vuosina syntynyt. Ja myös direktiivin mukaistamiset vaikuttavat tarpeellisilta esimerkiksi niiltä osin, kun puhutaan vainosta, jonka suorittaja on joku muu kuin valtio tai hallintoviranomainen. Suomessa on ollut jonkin verran selvästi tällaisia tapauksia, joissa ihminen on joutunut vainotuksi jonkun muun tahon toimesta, ja näissä tapauksissa olisi selvästikin ollut perusteltua voida myöntää turvapaikka.

Muutama kommentti tähän yleiseen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta. Ed. Ukkola otti esiin Kanadan mallin. Kanadan mallissa on mielestäni paljon hyvää. Yksi sen hyvistä puolista on se, että kun ihminen saapuu Kanadaan, oli se syy sitten humanitäärinen suojelu, perheen yhdistäminen tai pakolaisaseman saaminen tai tulo töihin, niin Kanadassa ihminen toivotetaan tervetulleeksi ja hänelle ilmoitetaan, että jos hän itse on halukas, niin tarjolla on Kanadan kansalaisuus. Ja tämä tapa, millä ihminen otetaan vastaan, on tietenkin hyvin merkityksellinen sen kannalta, onko ihmisen helppo jäädä maahan tekemään töitä ja kasvattamaan lapsiaan, elämään tavallista elämää. Kanadassa on myös käytäntöjä, joissa tavalliset ihmiset voivat ilmoittautua ohjelmiin, joissa he toimivat eräänlaisina isäntäperheinä maahantulijoille, ja tällainen kansalaisten oma aktiivisuus näissä kysymyksissä on tietenkin hyvä asia. Suomessa kansalaisten oma aktiivisuus viime vuosina on ollut pääasiassa sitä, että erilaiset aktiivit esimerkiksi kirkon piirissä ovat vedonneet Ulkomaalaisvirastoon, ministeriöön, poliittisiin toimijoihin, että kohtalot, joita he ovat pitäneet täysin epäinhimillisinä, näyttävät kuitenkin toteutuvan. Kanada on tietenkin hyvin suuri maa. Siellä kiintiöpakolaisuus ja kiintiöpakolaisiin liittyvä perheiden yhdistäminen koskevat vuositasolla noin 25 000:ta ihmistä, ja työperäisen maahanmuuton osalta luvut ovat sitten vieläkin korkeampia.

Ed. Rajamäen puheenvuorossa tässä esityksessä nähtiin paljon riskejä. Itse näin ed. Rajamäen puheenvuorossa sen ristiriidan, kun hän sanoi, että meillä nyt on jo eurooppalaisittain valtavan liberaali lainsäädäntö ja että liberaali lainsäädäntö hänen näkemyksensä mukaan tuottaa liikaa näitä ihmisiä ja riskin siitä, että turvapaikanhakijoiden määrät kasvavat. Jos meillä tällä hetkellä on erittäin liberaali lainsäädäntö, niin meillä on kuitenkin eurooppalaisittain niin vähän turvapaikanhakijoita, että en tiedä, olisiko juuri missään maassa niin vähän, ehkä Virossa on vähemmän. (Ed. Rajamäki: Nopeutimme käsittelyä!) Toisaalta itse katson, että liberaali ja inhimillinen lainsäädäntö näissä asioissa on perusteltua. Ihmiset hakevat suojaa ja turvaa omassa elämässään. Monissa paikoissa maailmassa eletään sellaisissa olosuhteissa, että meidän on niitä kaiken kaikkiaan vaikea kuvitella, ja monet ihmiset, jotka ovat tulleet tänne hakemaan suojaa, tällä hetkellä elävät Suomessa, tekevät töitä, kasvattavat lapsiaan, ja tämä on hyvä asia.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Täällä tosiaan koko ajan sotketaan laillinen ja laiton maahanmuutto, tämä kokonaisuus. Ensinnäkin haluan sanoa, että me nopeutimme viime hallituskaudella huomattavasti turvapaikkahakemusten käsittelyä, yksilöllistä käsittelyä, ja tällöin myös perusteettomien turvapaikkahakemusten määrä väheni. Helsingin hallinto-oikeushan on hylännyt kaikki Ulkomaalaisviraston päätöksiä koskevat valitukset kansainvälistä suojelua koskevin osin ja on katsonut Uvin päätökset tältä osin lainmukaisiksi. Nyt on vaara se, että tällä ministeri Thorsin esityksellä ja hallituksen esityksellä mennään eri käytäntöön kuin muut Euroopan maat esimerkiksi kansainvälisen suojelun myöntämisen osalta. On muistettava, että enemmistö Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista on hakenut turvapaikkaa jossain eurooppalaisessa maassa eikä ole suojelun tarpeessa. Väärä vetovoima, väärä viesti väljällä teknisen esteen ja palautusesteen perusteella ja humanitaarisen syyn väljällä tulkinnalla johtaa siihen, että meillä on Euroopan unionin yhteisestä turvapaikkapolitiikasta poikkeavia pyrkimyksiä. Nyt puhutaan nimenomaan pakolais- ja turvapaikkakysymyksistä, ei laillisesta maahanmuutosta, aktiivisesta maahanmuutosta.

Minä pelkäsin aikoinani, että ministeri Thors on lähdössä Ruotsin tielle. Ministeri Thors on menossa paljon pitemmälle kuin Ruotsin tie. Ruotsi on tehnyt tänä vuonna jo Tukholman alueella 6 000 kielteistä päästöstä irakilaisista, ja tältä osin EU:n linja ja Ruotsin linja alkaa olla nyt ihan toinen kuin mihin ministeri Thors pyrkii Suomessa. Jäljet näkyvät.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tuntuu siltä, että ed. Rajamäki itse sotkee laillisen ja laittoman maahanmuuton ja turvapaikan hakemisen kategorioita kokonaisuudessaan. Laitonta maahanmuuttoa meillä saattaa esiintyä erityisesti siitä syystä, että laillisia väyliä työperäiseen maahanmuuttoon näyttää olevan aivan liian vähän, tosin nyt, kun tarve on tullut kasvavaksi, ehkä jonkin verran enemmän, mutta eihän tämän lain myötä luoda suinkaan väyliä laittomaan maahanmuuttoon.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Muuten erinomaiseen ed. Sinnemäen puheenvuoroon yksi pieni mutta. Mielestäni tämäkin laki on työperäistä maahanmuuttoa edistävä laki. Eli tässä vaan tunnustetaan se tosiasia, että ne ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet tänne humanitäärisistä syistä saapumaan, ovat potentiaalista työvoimaa, jota tähän asti meidän lainsäädäntömme on estänyt työskentelemästä Suomessa. Siinä mielessä tämä laki on juuri sitä, mitä ed. Ukkola kaipasi, että näille ihmisille, jotka tulevat Suomeen, annetaan mahdollisuus myös aktiiviseen toimintaan Suomessa.

Ja mielestäni ed. Laxell piti erinomaisen puheenvuoron siitä, että meillä pitäisi miettiä näitä helpotuskeinoja, millä me saamme sitä osaavaa väkeä tänne. Mutta minun on tähän samaan kohtaan sanottava, että meillä valitettavasti on pieni pr-ongelma. Täällä asuvat maahanmuuttajat ovat itse asiassa se pr-taho, joka kertoo meistä muualle maailmalle. Esimerkiksi Nokian insinöörin vaimo, joka kohtaa päivittäin rasismia sen takia, että hän tulee maasta, jota tällä hetkellä pidetään liiankin usein poliittisissa puheissa terrorismin lähteenä, on viestittänyt kaikille sukulaisilleen, että älkää tulko Suomeen. Miksi te tulisitte Suomeen, koska täällä maahanmuuttajia kohdellaan kaltoin?

Ja toinen viesti, mikä meillä maassa olevien maahanmuuttajien taholta muualle maailmaan tällä hetkellä leviää, on se, että täällä olevat lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, siivoojat eivät yksinkertaisesti kelpaa suomalaisille työnantajille. Eli meillä on jo tällä hetkellä huikea työttömyys maassa olevien maahanmuuttajien keskuudessa. Ei ole mitään perustetta sanoa, ettei tämä olisi huonoa mainosta. Ainakin itse koen sen hirvittäväksi häpeäksi. Eli mielestäni samaan aikaan, kun kehitetään näitä keinoja saada Suomeen lisää työperäistä maahanmuuttoa, on mietittävä myös sitä, miten jo maassa olevat, kovin Suomeen jo sitoutuneet kansalaiset saadaan sitoutumaan työn kautta myös tähän maahan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnö puheessaan puhui juuri, että tämä laki on ikään kuin työperäistä maahanmuuttoa edistävä. Minusta on hyvä asia, että se olisi näin, ei siinä mitään, samalla kun se antaa myös suojelun hädässä oleville.

Mutta minä nyt kysyn edelleenkin ministeriltä: Jos tämä kolmas kategoria, humanitäärinen suojelu, korvaa tämän ja on tarkoitettu näille B-luvan saajille, niin minun mielestäni sitä ei tarvita, koska meillä on tässä toinenkin kategoria, toissijainen suojelu. Eikö tälle toissijaisen suojelun kategorialle voi antaa myös oikeutta tehdä työtä? Minä en ymmärrä tämän humanitäärisen suojelun merkitystä tässä laissa. Minä tosin en ole ennättänyt lukea tätä kokonaan, mutta tähän minä toivoisin vastauksen, koska meillä ulkomaalaispolitiikan taikka tämän turvapaikkapolitiikan ongelmana on ollut tämä B-lupakäytäntö, jota minä en myöskään hyväksy, mutta ei sitä voi ratkaista niin, että meidän järjestelmämme (Puhemies koputtaa) menee sitten EU-järjestelmän yläpuolelle ja liberaalimmaksi. (Ed. Sinnemäki: Eikös ed. Ukkolan pitäisi olla kovin liberaali!)

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paitsi maahanmuuttajien työllistymisen kannalta myös kielivarannon kannalta on erittäin tärkeää edistää maahanmuuttajien äidinkielen sekä suomen tai ruotsin kielen taitoa vahvana osana kotouttamista, ja samalla on pakko sanoa, että on tärkeää kehittää toisen kotimaisen kielen koulutusta myös.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Arvostan suuresti, jos saisin tässä vaiheessa ehkä vastata kysymyksiin, joita runsaasti on esitetty.

Ensinnäkin ed. Ukkola kysyi, miksi on estetty työperäistä maahanmuuttoa. Vastauksena voin sanoa, että ennakkoluulot ovat sen estäneet, ja meillähän on lainsäädännössä niin sanottu saatavuusharkinta, josta on hallitusohjelmassa todettu, että se pitää poistaa. Jos täällä löytyy töitä ja muuten on hyväksyttävät työehdot, niin pitää päästä tänne tulemaan töihin. Tämä on hyvin yksinkertaista, olen teettänyt selvityksen tästä asiasta ja nyt varsinainen lainvalmistelu lähtee käyntiin, joten toivon, että tänä vuonna te saatte tähän ottaa kantaa.

B-lupa-asiasta muun muassa moni väitti, että B-lupa sai laajemman käytön kuin oli tarkoitus, ja sen johdosta moni henkilö täällä joutui limboon. Ensin oli ehkä pystynyt työhön jopa, silloin kun kolmen kuukauden täällä oleskelun jälkeen sai mennä töihin, sitten tuli päätös, jossa oli B-lupa, eikä enää voinut tehdä laillisesti töitä. Tähän me yritämme muun muassa puuttua. Tämä on tarkoitukseni.

Tässä on viitattu, niin kuin presidentti Ahtisaari myös puheessaan viime viikolla viittasi, Kanadan tilanteeseen, ja ed. Sinnemäki aivan oikein toi esiin, että Kanada on niin sanottu suurvalta, mitä tulee kiintiöpakolaisiin, todellakin suurvalta. Heillä sitten on ollut myöskin työperäisen maahanmuuton osalta kiintiöjärjestelmä ja pisteytysjärjestelmä. Sieltä kantautuu tällä hetkellä erilaisia viestejä. Muun muassa sellaisia viestejä olen sieltä kuullut ministeritasolta, että se ei enää heidän tarpeitaan vastaa. Mielestäni myöskin on jonkin verran vaikeuksia verrata Suomen ja Kanadan tilannetta. Siellä puhutaan maailman kahta suurta kieltä, ja meillä ei ole ihan vastaava tilanne, niin kuin me hyvin tiedämme, mutta on asioita, joita varmaan sieltä voimme oppia, koska se on kuitenkin eurooppalainen valtio tavallaan Amerikan mantereella. Siellä varmaan nimenomaan kotouttamisessa on sen tyyppinen tilanne.

Kun me puhumme EU:n yhtenäisyydestä, minun täytyy nyt tässä yhteydessä korjata jonkin verran esitettyjä väitteitä. Tässä sanottiin, että niin sanotut Dublin-tapaukset ovat suurin asiaryhmä. Tämä ei pidä paikkaansa vuoden 2007 osalta. Dublin-tapaukset ovat huomattavasti vähentyneet, ja noin 1 500:sta ne ovat 316 tapausta. Kun me tarkastelemme myöskin Dublin-asetusta ja EU:n yhtenäisyyttä, sitä ei tietenkään voi mekaanisesti tehdä, ja me tiedämme yhtenä esimerkkinä, miten yhtenäinen käytäntö on, miten tšetšeenipakolaisia kohdellaan eri puolilla Eurooppaa. Yhtenäisyys ei ole niin suurta kuin väitetään, ja kun me näemme, miten niin sanottu harmonisaatio on tehty, olemme aika kaukana siitä tasosta.

Kun harkitsee laittoman maahanmuuton haittavaikutuksia, niin kun Suomessa on tehty tarkastuksia työpaikoilla, ei täällä ole havaittu, että tekee työtä laittomasti oleskeleva, vaan työtä tehdään laittomin työehdoin. Nämä ovat kaksi eri asiaa, ja valitettavasti, niin kuin hallintovaliokunnan jäsenet tietävät ja työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenet tietävät, moni on katsonut, että niin sanottu työnantajasanktiodirektiivi puuttuu toisenlaisiin ongelmiin ja tavallaan velvoittaisi meitä mahdollisesti tarkastamaan yrityksiä, joissa hyvin laajasti, vaikka oman seurannan kautta, suomalaisen kokemuksen kautta, tiedetään, että ongelmat ovat toisen tyyppisissä yrityksissä. Toisaalta siis ongelmana ovat enemmän laillisesti maassa oleskelevat, jotka tekevät työtä mutta joutuvat riiston kohteeksi. Suomessa valitettavasti ei voida tässä arvoasteikkoa panna, mutta meillä on toisenlainen ongelma, ja nämä ovat kaksi eri asiaa.

Tässä väitettiin myöskin, että ei kanneta huolta, ei seurata sitä, kuka esimerkiksi niin sanotusti häviää vastaanottokeskuksesta. Käytännössä tätä kuitenkin seurataan. Luvut ovat siellä myöskin pidentyneet, ja onneksi on työntekijöitä, jotka ovat yhteydessä kaikissa vastaanottokeskuksissa niihin henkilöihin, jotka ovat niiden toiminnan piirissä, joten tämä seurantatilanne on olemassa.

Mutta se, mikä on hämmästyttänyt meitä, on, että kun saimme ihmiskaupan seurantatyöryhmän ensimmäisen seurantaraportin viime vuoden loppupuolella, ihmiskauppatilastot meillä, niin enemmistö hyvin harvinaisista tapauksista on miehiä, kun yleinen katsantokanta olisi, että ihmiskaupan uhrit ovat naisia ja nuoria henkilöitä. Tämä vaatii meidän kaikilta viranomaisiltamme enemmän havainnointia, ja myöskin toivottavasti voimme päätyä ratkaisuihin, että henkilöille viestitetään selvällä tavalla, miten harkinta-aikaa voidaan käyttää hyväksi ja miten voi sen aikana pyytää suojelua. Tässä on meillä vielä paljon tehtävää, että viesti menee perille, jos epäillään, että henkilö on uhri, että henkilö ehtii tunnistaa itse, että hän on todellakin uhri. Siinä on vielä monia piirteitä, joihin meidän pitää kiinnittää huomiota, ja se, että meillä on lisääntyvät yhteydet tyypillisiin maihin, joista suoritetaan tätä ihmiskauppaa, vaatii lisäponnisteluja.

Väitetään, että turvapaikanhakijoiden määrät olisivat vähentyneet, koska on nopeampaa käsittelyä. Mutta turvapaikanhakijoiden määrä on muutenkin vähentynyt ihan absoluuttisesti. Sillä ei ole mitään sen kanssa tekemistä suoraan, että meillä on nopeat käsittelyt, mutta absoluuttinen määrä, joka täällä on hakenut turvapaikkaa viime vuonna, on vähentynyt. Siitä myöskin meillä on selvät luvut viime vuodelta. Sillä ei ole ihan suoraa yhteyttä mielestäni näihin nopeutettuihin käsittelyihin, joten tarvitaan tilastollista korjausta.

Mutta sen lisäksi toivon, että olen myöskin pystynyt vastaamaan ed. Ukkolan kysymyksiin, miksi me katsomme, että on hyvä esittää nämä kolme kategoriaa, koska tässä on liikkumavaraa emmekä halua meidän kansallista lainsäädäntöämme supistaa tästä EU-direktiivistä johtuen.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Sillä, että perusteettomien turvapaikkahakemusten käsittely muuttui ministeri Itälän ajan noin kahdesta vuodesta kolmeen neljään kuukauteen, oli myös oma selkeä viestinsä turvapaikkajärjestelmän vetovoiman kannalta.

Nyt nimenomaan pitäisi korostaa, että täällä käsitellään turvapaikkapäätöksen teosta säätämistä ulkomaalaislaissa eikä työperäistä maahanmuuttoa. Täällä sotketaan nämä käsitteet. Ja nimenomaan turvapaikkapäätöksistä, jotka perustuvat meillä selkeästi kansainvälisiin sopimuksiin, ulkomaalaislakiin, EU-lainsäädäntöön, ja oleskeluluvasta suojelun tarpeen perusteella, myöskin yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella, on selkeät määräykset.

Tässä tilapäisessä oleskeluluvassahan, 51 §, selvästi lähdetään siitä, että ei tilapäisestä terveydellisestä tai muusta syystä voida palauttaa kotimaahan tai pysyvään asuinmaahan tai jos on tällainen tekninen este, liikenne-este, tai tarvittavan matkustusasiakirjan puuttumisen vuoksi. Se on puuttunut 70 prosentilta turvapaikanhakijoista, koska kyseessä on hyvin paljon myöskin, niin kuin krp on osoittanut, 70-prosenttisesti, ihmissalakuljetuksen, myös organisoidun rikollisjärjestön kautta tapahtuvaa organisointia.

Tämä menee hyvin lähelle ihmiskauppaa. Kun sallitaan laitonta maahanmuuttoa Euroopan unioniin työnantajien tai viranomaisten toimesta, niin ollaan sallimassa käytännössä ihmiskauppaa ja vakavimmillaan jopa vielä järkyttävämpiäkin rikoksia. Eli tässä suhteessa tarvitaan laittoman maahanmuuton torjuntaa, EU:n yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Ja on selvä, että meilläkään viranomaiset eivät tunnista näitä, eivät varmaankaan, jos ministeri vielä lähtee viemään asiaa muusta EU:sta poiketen niin, että annetaan väärä signaali. Kyllä löytyy äkkiä käyttöä näille väljennyksille.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Paras tapa päästä eroon laittomasta maahanmuutosta on toki luoda riittävä määrä väyliä lailliselle maahantulolle. Tässä keskustelussahan on käynyt ilmi se, että puhtaasti työperäisen maahanmuuton osalta näitä väyliä ei Suomessa ole ollut riittävästi.

Ed. Rajamäelle vielä kaksi kommenttia. Kun ihmiset elävät ja asuvat jossain maassa, he tyypillisesti myös pyrkivät tekemään töitä ja elättämään itsensä, ja loppujen lopuksi ei ole kovinkaan suurta eroa siinä, mikä on sattunut olemaan se syy, miksi he ovat asettuneet sinne, mihin he ovat asettuneet. Sen takia toki tässäkin yhteydessä ed. Sirnö puhui, että tämäkin on osaltaan työperäistä maahanmuuttoa, koska käytännössä niistä ihmisistä, jotka täällä ovat saaneet kansainvälistä suojelua, monet täällä tekevät niitä töitä, joihin on ollut vaikea esimerkiksi rekrytoida työntekijöitä. Sehän on selvä asia, että ei näitä asioita kokonaan voi erottaa toisistaan, koska ihmisyksilöt pyrkivät luomaan itselleen hyvän elämän ja tyypillisesti työ kuuluu siihen.

Toinen huomio ed. Rajamäelle on se, että niillä ihmisillä, jotka ovat vainottuja, jotka pakenevat omasta kotimaastaan, usein ei ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää siihen sellaista väylää, johon kuuluu esimerkiksi rahan maksaminen joillekin henkilöille, jotka kuljettavat heidät rajan yli, ja se ei tee turvapaikanhakijasta sinänsä laitonta tai väärin toiminutta henkilöä, jos hän on käyttänyt tällaisia väyliä tullessaan maahan, koska se usein on ainoa mahdollisuus. (Ed. Rajamäki: Hyväksyttekö tällaiset väylät?)