Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia eduskunnan puhemiehistölle eilisistä juhlista — arvokkaat juhlat.

Herra puhemies! Joulukuussa eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on eteenpäin katsova ja proaktiivinen työ, jonka tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle.

Haluan omasta puolestani ja hallituksen puolesta lausua myös suuret kiitokset parlamentaariselle kontaktiryhmälle, joka oli tätä työtä tekemässä, sparraamassa, tuomassa parlamentin näkemystä ja katsomassa hyvin aktiivisesti omalta osaltaan eteenpäin, jotta selonteosta tuli toisaalta jatkuvuutta, pitkää linjaa, mutta myös sitten eteenpäin olevia ajatuksia sisältävä, eli suuret kiitokset Pako-ryhmälle tästä.

Tulevaisuuteen ulottuvan arvion tekeminen on aina haastavaa, eikä työn vaikeusastetta vähennä tälle ajalle tyypillinen epävarmuus, mikä näkyy etenkin taloudessa niin Suomessa kuin muualla. Talouden tila vaikuttaa, kuten tunnettua, valtion toiminnan edellytyksiin joka ikisellä toimintasektorilla.

Selonteko käsittelee aluetta, joka on laaja ja viime kädessä meille kaikille se kaikkein tärkein. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen. Nämä tehtävät ovat kirkkaat synkimmänkin talouskurimuksen aikana.

Selonteossa arvioidaan kokonaisvaltaisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme perusteita ja tavoitteita sekä toimintaa päämäärien saavuttamiseksi. Konkreettisimmin tämä tarkoittaa kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuvia kehityskulkuja, Suomen turvallisuuspoliittisia linjauksia, puolustuksen kehittämistä sekä toimia yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden varmistamiseksi. Selonteko toimii perustana Suomen politiikan ohjaamiselle tulevien vuosien aikana.

Tarkastelunäkökulma on tarkoituksellisesti laaja, ja tämäkin selonteko on laadittu laajan turvallisuuskäsitteen pohjalta. Esimerkiksi kansalliseen kyberturvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Luonnollisesti selonteossa keskitytään erityisesti niihin ilmiöihin, joissa on nähtävissä olennaista muutosta vuoden 2009 selonteon jälkeen.

Arvoisa puhemies! Globalisaation myötä kasvanut valtioiden keskinäisriippuvuus on ilmiö, joka nostetaan selonteon toimintaympäristöosiossa painokkaasti esiin. Se on ilmiö, jolta mekään emme ole suojassa — emmekä toisaalta haluakaan olla. Suomi on vahvasti kansainvälisestä toiminnasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä elävä maa. Keskinäisriippuvuudella on erilaisia vaikutuksia, myönteisiä ja kielteisiä, mutta arvioimme saldon olevan selkeästi positiivinen.

Keskinäisriippuvuus ja valtioiden kyky pärjätä kansainvälisessä kilpailussa vaikuttavat kansainvälisiin voima- ja valtasuhteisiin. Tämän takia 2010-luvun maailma näyttää varsin erilaiselta kuin vaikkapa 1980-luvun maailma. En tiedä, miltä 2040-luvun maailma näyttää, mutta uskon, että kansainvälisistä suhteistaan ja yhteistoimintakyvystään huolta pitävät maat pärjäävät silloinkin.

Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön ja kansainvälisten valtasuhteiden muutoksessa yhteistyöhakuisuus ja kansainvälinen vastuullisuus ovat Suomelle ja EU:lle välttämättömiä toimintatapoja, kuten selonteon toimintaympäristöosuudessa kuvataan ja perustellaan. Vaikka Suomeen ei kohdistu erityisiä tai välittömiä turvallisuusuhkia, Suomeen voi kohdistua kielteisiä turvallisuusvaikutuksia laajemmasta kansainvälisestä asetelmasta. Erilaiset turvallisuushaasteet ovat myös usein muita kuin perinteisiä valtioiden välisiä haasteita ja voivat vaatia niin siviili- kuin sotilasviranomaisten yhteistyötä ja varautumista. Aktiivinen kansainvälisyys ja pyrkimys globaalihallinnan tehostamiseen ovat mitä suurimmassa määrin omien etujemme mukaista toimintaa.

Selonteossa käsitellään globaalin muutoksen ja Euroopan turvallisuustilanteen tarkasteluissa erityisesti Euroopan unionin, Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän, Yhdistyneiden kansakuntien ja Naton asemaa. En nyt ajan säästämiseksi ryhdy käymään läpi suhdettamme edellä mainittuihin, mutta totean kuitenkin, että maailman loputtomasta muutoksesta huolimatta näköpiirissä ei ole sellaista muutosta, että edellä mainitut toimijat eivät olisi Suomelle suoraan tai välillisesti hyvin relevantteja. Näin on myös turvallisuuspoliittisessa mielessä.

Jatkossakin Suomi pitää huolta suhteistaan maailmanpolitiikan ja maailmantalouden keskeisiin maihin. Näin tapahtuu sekä osana EU:ta että kahdenvälisesti.

Kansainvälisen keskinäisriippuvuuden kasvu näkyy myös puolustussektorilla. Yhteiset uhkakuvat sekä kaikkia vaivaavat talouskehityksen ongelmat alleviivaavat tarvetta kansainvälisen puolustusyhteistyön kehittämiselle. Puolustusmateriaalien kallistuminen yleistä hintatasoa nopeammin korostaa puolustusyhteistyön tarvetta. Tulevaisuudessa juuri millään maalla ei ole enää varaa vastata kaikesta toiminnastaan itse.

Monikansallinen yhteistyö suorituskykyjen kehittämiseksi, jota kuvataan selonteossa varsin seikkaperäisesti, on tilanteeseen soveltuva toimintamalli. Euroopan unionissa toimintatapaa kutsutaan suorituskykyjen yhteiskäytöksi ja jakamiseksi eli pooling and sharing. Toiminta on vielä kehityksensä alkuvaiheessa, mutta realiteetit puhuvat sen kehittämisen puolesta.

Kaiken kaikkiaan EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on edennyt odotuksia hitaammin. Tällä hetkellä sille on kuitenkin aiempaa enemmän tilausta, ja aihe on ensi joulukuun Eurooppa-neuvoston pääteema. Kehitys ei ehkä jatkossakaan etene valtaisin harppauksin, mutta suunta tuntuu nyt oikealta.

Vastaavasti on tärkeää, että turvallisuuspoliittista solidaarisuutta kehitetään EU:ssa Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Natossa suorituskykyjen kehittämistä koskevaa toimintamallia kutsutaan älykkääksi puolustukseksi eli smart defence, ja myös tässä toiminnassa voimme kumppanimaana olla mukana.

Selonteossa ei esitetä perustavaa laatua olevia muutoksia Nato-suhteeseemme, mutta aktiivinen kumppanuus on Suomelle edelleenkin tärkeää. Naton rooli on keskeinen Euroopan vakauden ylläpitämisessä ja laajemminkin.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on lujittunut viime vuosina huomattavasti, ja näkymät yhteistyön jatkokehittämiselle ovat erittäin positiiviset. Kyse on arvopohjaltaan ja ajattelutavoiltaan varsin samankaltaisten maiden kanssakäymisestä, joka on käytännönläheistä ja joustavaa. Ajatus pohjoismaisesta yhteistyöstä Islannin ilmavalvonnassa on nähtävä konkreettisena mahdollisuutena tiivistää kanssakäymistä lähitulevaisuudessa, kuten selonteossa todetaan.

Käytännön tasolla pohjoismainen puolustusyhteistyö tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä harjoituksia ja koulutusta, hankintojen yhteensopivuutta ja myös yhteistä osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskeinen osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Selonteon mukaisesti Suomen osallistumista niin sotilaalliseen kuin siviilikriisinhallintaan pyritään vahvistamaan.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustuksen kehittämistä koskeva osuus on luonnollisesti turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon avainkohtia. Suomea koskevan laajamittaisen sotilaallisen voimankäytön uhka on pieni, mutta sitä ei voida sulkea pois, mikä tarkoittaa, että Suomen tulee jatkossakin huolehtia omasta puolustuskyvystään. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, ja sellaisena se ylläpitää kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. Suorituskykyjen ylläpitämisessä ja kehittämisessä kansainvälisen yhteistyön merkitys tulee kasvamaan entisestään. Vastaavasti kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumalla voidaan vahvistaa meidän omaa suomalaista puolustuskykyämme.

Kuten selonteossa todetaan, vuoteen 2015 mennessä toteutettava puolustusvoimauudistus on edellytys Puolustusvoimien toimintakyvylle ja jatkokehittämiselle rakennettaessa 2020-luvun puolustusta. Puolustuksen tulevien vuosien rahoitustarpeeseen kiinnitetään selonteossa erityistä huomiota, koska puolustuksen tavoitetilan ja käytettävissä olevien resurssien välillä ei tule olla epätasapainoa.

Puolustushallinnossa laadittu arvio otetaan vakavasti. Nykyhallitus ei voi kuitenkaan antaa uskottavia sitoumuksia vuodesta 2016 alkavalle ajanjaksolle. Siihen tällä hallituksella ei ole tosiasiallista mandaattia.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan tämä eduskunnalle annettu selonteko ei sisällä valtavia yllätyksiä tai paradigmamuutoksia. Se pyrkii olemaan realistinen tilannearvio ja sen pohjalta tehty paras mahdollinen päivitys Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta linjasta. Suomen turvallisuuspolitiikka on turvallisuuden aktiivista rakentamista sekä turvallisuusuhkien ennakointia ja niiden torjuntaa.

Toteaisin vielä yleisemmin selontekokäytännöstä, että arvelen käsiteltävänä olevan selonteon puolustavan hyvin paikkaansa eduskuntavaalien jälkeisessä tilanteessa. Tämä teos on tuhti tietopaketti turvallisuuspoliittisesta ympäristöstämme ja Suomen linjauksista. Samalla on kuitenkin selvää, että maailman kehitys ei seuraa Suomen selontekosykliä. Maailma muuttuu nopeasti, ja Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan on elettävä ajassa. Tämä selonteko kuvaa hyvin tilannetta helmikuussa 2013, mutta tilanteesta alkuvuonna 2017 emme voi antaa mitään takuita.

Jotta suomalainen ulkopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pystyisi elämään realistisessa ajassa ja toimimaan ja reagoimaan tarvittaessa nopeastikin, me tarvitsemme avointa, hyvin syvälle menevää kansallista keskustelua, keskustelukulttuuria ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan tästä hetkestä, keskipitkästä aikavälistä ja pidemmästä aikavälistä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä loppuun erikseen kiittää parlamentaarista kontaktiryhmää toistamiseen siitä työstä, mitä teitte hallituksen kanssa. Minusta tämä on hieno suomalainen tapa arvioida turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tätä päivää ja erityisesti tulevaisuutta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun edellistä selontekoa valmisteltiin, maailman väkiluku oli 6,7 miljardia, ja nyt se on 7 miljardia ja 70 miljoonaa, eli yksin tänä aikana on maailman väkiluku kasvanut 70 kertaa Suomen väkiluvun määrällä. Maailman turvallisuuspolitiikan muutoksia arvioitaessa tämä on sellainen perusasia, joka on muuttanut ja muuttaa edelleen maailmaa ja korostaa keskinäisen riippuvuuden kasvua.

Kestävän kehityksen saavuttaminen, mihin meillä voi parhaimmillaankin olla vain muutama vuosikymmen, on ainoa keino turvata inhimillisen elämän mahdollisuudet maapallon edelleen kasvavalle väestölle. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on suurin mutta ei ainoa tähän liittyvä jättiläishaaste. Jos siihen ei kyetä, tulevat kaikki ne laajaan turvallisuuteen kohdistuvat uhat, joita jo edellisissä selonteoissa on käsitelty, edelleen kärjistymään ja viime kädessä realisoitumaan myös sotilaallisina uhkina.

Kestävän kehityksen ja turvallisuuden yhteys on ilmeinen, kuten myös demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion merkitys niiden perustana. Elämme siis sellaisessa maailmassa, jota emme historiasta tunne, ja sen vuoksi historialliset kokemukset turvallisuuden vahvistamisesta perinteisen voimapolitiikan keinoin voivat johtaa kohtalokkaisiin virhepäätelmiin. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että maailmassa on edelleen vanhentuneeseen voimapolitiikkaan uskovia toimijoita, joiden virheiden ennalta torjumiseen on myös varauduttava. Siksi selonteossa lähdetään siitä, että vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön on turvallisuuspolitiikan perusta ja että laaja-alainen ulkopoliittinen keinovalikoima on tarpeen varmistamaan Suomen vaikutusmahdollisuudet. Oleellista on, ettei turvallisuuspolitiikka ole vain turvallisuusuhkien ennakointia ja torjuntaa vaan myös aktiivista turvallisuuden rakentamista yhteistyössä lähialueilla, Euroopassa ja globaalisti.

Euroopan unioni on hyvinvoinnin ja vakauden perusta maanosassaan. Suomelle EU on perustavaa laatua oleva arvovalinta, jolla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. On etujemme mukaista kaikin tavoin edistää EU:n kansainvälisen toimintakyvyn ja aseman vahvistamista sekä EU:n yhtenäisyyttä. Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee vahvistaa strategista lähestymistapaa. Olemme sitoutuneet EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Vaikka Euroopan turvallisuus on hyvä, on lähiympäristössä epävakaustekijöitä. EU:n laajentuminen on tästäkin syystä perusteltua.

Suomen lähiympäristö on vakaa. Alueellinen yhteistyö vahvistaa tätä vakautta ja edistää myös vastaamista laajan turvallisuuden haasteisiin.

Pohjoismainen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on noussut entistä keskeisempään asemaan. Pohjoismaat ovat Suomelle monin tavoin luonteva viiteryhmä, ja Suomi on selonteossa sitoutunut yhteistyön kehittämiseen. Tämä yhteistyö edistää alueemme vakautta ja turvallisuutta, antaa Pohjoismaille parempia mahdollisuuksia osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisuun. Yhteistyötä vahvistaa Pohjoismaiden välinen solidaarisuusjulistus avusta luonnonkatastrofeissa ja terrori-iskuissa. Yhteistyön voimana on hyötyjen etsiminen tekemisen kautta. Se ei perustu institutionaalisiin rakenteisiin. Lähtökohtana ovat joustavuus ja pragmaattisuus.

Laaja-alainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskeistä myös meidän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme. Kokonaisvaltaisuus sekä siviili- ja sotilaallisen toiminnan täydentävyys ovat keskeisiä. Kriisinhallintatehtävien vaativuus lisääntyy. Kriisinhallintaan osallistuminen on keino vastata turvallisuushaasteisiin, kantaa vastuuta, kohottaa maamme kansainvälistä painoarvoa ja kehittää omaa turvallisuuttamme ja osaamistamme. Kriisinhallintaan osallistuminen tapahtuu aina ulkopoliittisen harkinnan pohjalta. Kriisien kokonaisvaltainen hallinta edellyttää toimien jatkumoa muun muassa kriisien ennaltaehkäisystä, rauhanvälityksestä ja sellaisista kriisinhallintatoimista, jotka luovat edellytykset jatkokehitykselle.

Muuttuvassa toimintaympäristössä aktiivinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Suomen etujen mukaista. Sitä ovat leimanneet avoimuus, kansainvälinen vastuunkanto ja rakentava linja, ja tästä on syytä pitää kiinni myös jatkossa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajat! Suomen turvallisuuspolitiikka on turvallisuuden aktiivista rakentamista ja turvallisuusuhkien ennakointia ja torjuntaa. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista toimintalinjaa on perinteisesti luonnehtinut jatkuvuus, avoimuus ja vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, näin myös tulevaisuudessa.

Niin kuin tässä ulkoministeri totesi, Euroopan unioni on Suomelle perustavanlaatuinen arvovalinta, ja tällä on myös erittäin merkittävä turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. (Timo Soini: Onko se ikuinen se EU?) Suomen näkemyksen mukaan EU:n tulisi luoda yhteinen visio ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ja niin kuin tässä pääministeri kertoi, myös seuraavan tammikuun huippukokouksessa päämiehet keskustelevat puolustuspolitiikasta, ja tämä on erittäin myönteinen asia.

Suomi luo ja ylläpitää valmiuksia yhteisvastuulausekkeen piiriin kuuluvan avun antamiseen ja myös vastaanottamiseen tarvittaessa. Suomi huolehtii siitä, että kansallisessa lainsäädännössä ei ole esteitä yhteisvastuulausekkeen toimeenpanolle. Muutosten tarve pyritään selvittämään tämän hallituskauden aikana. Niin kuin tässä on todettu myös, Suomi on vastaisuudessakin sotilasliittoon kuulumaton maa mutta harjoittaa samalla erittäin aktiivista yhteistyötä Pohjois-Atlantin liiton kanssa, ja tämä on keskeinen osa meidän suorituskykymme kehittämistä ja kansallisen puolustuskyvyn varmistamista.

Pohjoismainen yhteistyö on keskeinen toiminta-alue, ja tänä vuonna Suomi toimii, niin kuin edustajat tietävät, Nordefcon puheenjohtajana, ja senkin myötä voimme muun muassa edistää sitä, että Nordefcolle luodaan yhteinen tulevaisuuden visio. Aktiivinen puolustusyhteistyö lisää alueellista vakautta ja lisää puolustuksemme uskottavuutta. Suomi pitää monikansallisen suorituskyky-yhteistyön kehittämistä välttämättömänä.

Pari sanaa kokonaisturvallisuuden käsitteestä.

Kokonaisturvallisuus-käsite on vakiintunut tässä alkuvuonna. Meillä oli kokonaisturvallisuusperiaatepäätös, ja tässä selonteossa myös sitä käsitettä alleviivataan. Entinen turvallisuus- ja puolustusasiainkomitea muutetaan; siitä tulee laaja-alaisempi ja puhutaan tulevaisuudessa turvallisuuskomiteasta. Tässä yhteydessä elinkeinoelämän merkitys kasvaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa erityisesti huoltovarmuusnäkökulmasta.

Kyberturvallisuuden kehittäminen ja siihen liittyvät tehtävät ovat esimerkki kaikkia hallinnonaloja koskevasta kokonaisturvallisuuden haasteesta. Nyt alkuvuonna valtioneuvoston ensimmäinen kyberturvallisuusstrategia valmistui, ja tässä on hyvät perusteet kyberturvallisuuden tulevaisuuden rakentamiselle yhä edelleen tästä jo kohtuuhyvästä tasosta.

Hyvät edustajat! Suomen puolustuspolitiikan kehittämisestä myös pari sanaa.

Suomeen kohdistettavan sotilaallisen voimankäytön ja erityisesti Suomeen aluevaltaustarkoituksessa tarkoitetun hyökkäyksen todennäköisyys on tänä päivänä vähäinen, mutta samalla sitä ei voi kokonaan sulkea pois. Suomeen ulottuva turvallisuuspoliittinen uhka voi syntyä osana laajempaa alueellista tai yleiseurooppalaista kriisiä.

Puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaalliselle voimankäytölle ja sillä uhkaamiselle. Puolustuksen kehittäminen lähtee siitä, että koko maata puolustetaan, yleinen asevelvollisuus on myös tulevaisuuden ratkaisu ja alueellinen puolustusperiaate ja sotilasliittoon kuulumattomuus säilyvät. Tässä yhteydessä on tietenkin samalla tärkeää alleviivata, että kansainvälinen puolustusyhteistyö on erittäin keskeinen osa tämän kokonaisuuden ylläpitoa.

Tulevaisuudessa sodan ajan vahvuus on 230 000 sotilasta. Operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalle luodaan uusi joukkotyyppi, paikallisjoukot, joilla vahvennetaan paikallispuolustusta. Lyhyellä aikavälillä puolustusvoimauudistus tasapainottaa kustannusrakennetta ja muodostaa hyvän pohjan jatkokehittämiselle, mutta samalla keskipitkällä aikavälillä muodostuu haasteita, joissa puolustusmateriaali vanhenee, sitä on uudistettava ja on investoitava uskottaviin uusiin ratkaisuihin, ja tämä muodostaa haasteen rahoituksen osalta, mistä jo pääministeri mainitsi, ja tästä tarvitsemme laajaa keskustelua. Puolustushallinnon arvion mukaan vuosikymmenen loppuun mennessä tosiaan tarvitsemme 150 miljoonaa euroa enemmän vuositasolla plus indeksikorotus, jotta voimme ylläpitää nykytason, ja tämä edellyttää laajaa keskustelua niin täällä eduskunnassa kuin Suomen yhteiskunnassakin.

Ilkka Kanerva /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensin haluan todeta, että kaikki eduskuntapuolueet olivat mukana valmistelutyössä tätä selontekoa valmisteltaessa tavalla, joka antaa aiheen olla tyytyväinen siihen sitoutumiseen ja asennoitumiseen, jolla eduskuntapuolueet tätä työtä halusivat ryydittää erittäin hyvässä yhteistyöhengessä ulkopolitiikan parhaita perinteitä noudattaen.

Toiseksi on aihetta, herra puhemies, todeta, että Pako-ryhmä on varsin tyytyväinen siihen työskentelymetodiin, joka parlamenttia, eduskuntaa edustavan sekä hallituksen valmistelukoneiston välillä tätä selontekoa valmisteltaessa saatiin aikaiseksi. Se tiedonsaanti ja vuorovaikutteisuus oli ilmiselvää, ja kannustan hallitusta edelleenkin olemaan asennoitumisessaan parlamenttiin senkaltainen, josta tämä Pako-työ on käypä ja hyvä erinomainen esimerkki.

Sitten itse asiaan, herra puhemies, todetakseni sen, että Suomen turvallisuuspolitiikka rakentuu aktiivisen turvallisuuden rakentamisen sekä turvallisuusuhkien ennakoinnin ja torjumisen varaan. Suomella on oikeus ja velvollisuus huolehtia itse omien turvallisuusetujensa määrittelystä. Me emme koskaan saa ajautua sellaiseen tilanteeseen, jossa toisaalta oma puolustuskykymme osoittautuisi riittämättömäksi, mutta jossa toisaalta emme olisi varmistaneet myöskään ulkoisen avun saannin mahdollisuutta.

Olennaista on, että Suomen ulkopolitiikan johdolla on kaiken aikaa turvallisuuspoliittinen toimintavapaus erilaisten vaihtoehtojen varalle. Laajapohjaisen parlamentaarisen valmistelun perimmäinen tarkoitus on varmistaa eduskunnan myönteinen panos tähän työhön.

Turvallisuuspolitiikkamme ehdottomana päämääränä täytyy olla kyky, jonka ansiosta pystymme ehkäisemään maamme joutumisen kriisitilanteisiin ja varsinkin sotilaallisten toimien kohteeksi. On selvää, että Puolustusvoimien ydintehtävä on Suomen kansan ja Suomen oman alueen puolustaminen.

Globalisaatio ja talouden integraatio ovat sitoneet valtiot toisiinsa tiiviimmin kuin ehkäpä koskaan aikaisemmin. Se ei kuitenkaan ole poistanut maailmasta sodan uhkaa, ei valitettavasti edes Euroopasta. Suomenkin on aina varauduttava myös pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Se on ikään kuin kansakunnan vakuutus sen varalle, ettei pahin myöskään koskaan pääsisi tapahtumaan. Puolustuskykyä kun ei luoda enää siinä vaiheessa, kun kriisi jo uhkaa.

Suomen lähialueilla turvallisuustilanne on hyvin hallinnassa. Alueellinen yhteistyö on edistänyt vakautta ja laajaa turvallisuuttamme. Samaan aikaan on huomattava, että laajojen, rajat ylittävien uhkien merkitys toimintaympäristössämme on kasvussa. Toimijat ovat yhä useammin ei-valtiollisia. Näihin uusiin uhkiin on mahdollista vastata tehokkaasti vain yhteisin kansainvälisin toimenpitein. Turvallisuutemme ei lisäänny eristäytymällä vaan lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön vahvistaa siis myös omaa turvallisuuttamme ja on edellytys esimerkiksi yhteiskunnalle kriittisen kyberturvallisuuden luomiseksi.

Aktiivinen toiminta kansainvälisillä areenoilla lisää merkittävästi maamme turvallisuutta, sillä kriisit ja konfliktit harvoin ovat vain valtioiden välisiä. Kriiseihin on kyettävä reagoimaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan keinoin.

Talouden ahtaat reunaehdot ovat tiivistäneet entisestään eurooppalaista yhteistyötä puolustuksenkin alalla. Voimavarojen yhteinen kehittäminen, yhteistyö materiaalihankinnoissa sekä tiivistyvä harjoittelu ja koulutus nähdään keinoina ei ainoastaan kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaan eurooppalaisen ja transatlanttisen solidaarisuuden lujittamiseksi. Suomelle tällaisessa yhteistyössä mukanaolo merkitsee paitsi kustannussäästöjä myös edellytysten luomista avun saamiselle yhteistyökumppaneiltamme. Tämä nostaa tietysti hyökkäyskynnystä ja on näin ollen omiaan ehkäisemään maahamme kohdistuvaa voimankäytön vaaraa.

Pohjoismainen yhteistyö on tullut uuteen, dynaamiseen vaiheeseen. Varsinkin puolustusyhteistyö kehittyy nopeasti maiden suuren poliittisen yhteisymmärryksen puitteissa. On syytä jatkossa harkita, millaisia sopimustasoisiakin järjestelyjä puolustusyhteistyöstä kiinnostuneitten Pohjoismaitten kesken kyettäisiin luomaan.

EU on epäilemättä tärkein vaikutuskanavamme Suomen ulkosuhteille. Meidän on tärkeää kehittää pidemmälle Unionin kriisinhallintakykyä, mutta EU:n tulisi olla myös vahvempi suunnannäyttäjä kansainvälisessä politiikassa maailmanlaajuisten turvallisuusuhkien ratkaisemisessa, ja vastaavasti Suomen tulee olla aktiivinen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä, ei kaikkein vähiten EU:n ja Venäjänkin välisten suhteitten tiivistämiseksi.

Lissabonin sopimukseen kuuluva solidaarisuuslauseke ja keskinäisen avunannon lauseke eivät takaa meille sotilaallista turvaa. On kuitenkin hyvä, että lausekkeitten toimeenpanemiseksi mahdolliset lainsäädäntömuutokset selvitetään vielä tämän hallituskauden aikana.

Koska EU:hun tukeutuminen ei yksin tai edes ensisijaisesti voi ratkaista Suomen mahdollista turvallisuustarvetta, on kumppaneita haettava muualtakin. On aihetta tiivistää EU:n ja Naton suhdetta, jos suinkin, sillä Naton tavoitteet, Naton tehtävät ja Naton velvoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat samat Suomen ja EU:n tavoitteiden kanssa. Suomelle on tärkeää kehittää kumppanuusyhteistyötämme Naton kanssa. Hyvä yhteistyö Suomen ja Naton välillä perustuu siihen, että molemmat kunnioittavat YK:n ensisijaista roolia globaalin rauhan ja turvallisuuden takaajana ja toimivat YK-mandaatin mukaisesti kansainvälisen turvallisuuden takaamiseksi. Myös yhteiset arvot ja kunnioitus ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota kohtaan luovat tärkeän pohjan tälle yhteistyölle.

Nato-jäsenyys mahdollistaisi Suomen tehokkaamman toiminnan YK:n tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Kaiken takana on tietysti myös oman puolustuskykymme vahvistaminen, sillä tämä kytkös avaisi meille myös informaatiokanavan meitä keskeisesti koskevissa, vaikkapa Naton ja Venäjän, keskinäissuhteissa.

Arvoisa puhemies! Puolustuspolitiikkamme perusta on jatkossakin toimintaympäristöömme ja voimavaroihimme optimaalisesti suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitämisessä. On valitettavaa, että selonteosta ei löydy nyt vastausta siihen, miten Puolustusvoimia tullaan kehittämään tai tulisi kehittää vuodesta 2015 eteenpäin. Tämä asia on meidän pikimmiten pyrittävä ratkaisemaan, sillä Puolustusvoimia on äkillisten pakkoliikkeitten sijaan kehitettävä pitkäjänteisesti.

On harmillista, että selontekoa valmisteltaessa ei löytynyt riittävän laajaa poliittista yhteistä näkemystä siitä, mille tasolle Puolustusvoimien määrärahat on jatkossa asetettava. Perustaksi on syytä ottaa puolustushallinnon esittämä tarve ja varattava vuotuisesta bkt:stä noin 1,5 prosenttia puolustuskykymme uskottavuuden turvaamiseksi yhä kasvavissa kustannuspaineisessa.

Herra puhemies! En sano tätä kaikkea siksi, että uskoisimme sotaan, vaan siksi, jottemme siihen enää koskaan joutuisi. Meillä on vahva ja yhtenäinen tahto puolustaa tätä maata mutta samalla vahvasti vastata osaltamme vakaudesta, vapaudesta, rauhasta ja ihmisoikeuksista myös rajojemme ulkopuolella.

Johannes Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Valtioneuvoston selonteko linjaa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä onnistuneella tavalla Suomen lähivuosien turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Turvallisuusympäristöämme tästä aivan läheltä maapallon kattaviin muutostrendeihin saakka on kuvattu monipuolisesti ja luotu pohjaa rakentavalle keskustelulle. Selontekoa voi suositella luettavaksi sekä tietopakettina että tienviittana.

Historian saatossa määrävuotisten puolustusselontekojen käsittelyssä on ehkä liiaksikin urauduttu tuijottamaan toistuvasti samoja kysymyksiä: puolustusmenojen tasoa, isoja hankintoja, muutoksia joukko-osastoissa ja varuskunnissa, sitä miten liittoutumattomuus ja suhde Natoon kulloinkin määritellään. Toivottavasti avaukset rohkeampiin kansainvälisiin yhteistyökuvioihin, kyberturvallisuuden ja laajemmin tietojärjestelmien turvallisuuden rakentamiseen ja kokonaisturvallisuuden kehittämiseen uusilla rintamilla virittävät entistä laaja-alaisempaa keskustelua Suomen ja suomalaisten suojelemisesta kestävällä tavalla muuttuneissa oloissa. Eduskuntakäsittelyssä on hyväksi täydentää toimintalinjauksia juuri näissä valmisteluvaiheessa olevissa asiaryhmissä ja nousta vanhentuneista taistelu-urista.

Sosialidemokraatit pitävät välttämättömänä parlamentaarista, koko poliittisen kentän kattavaa valmistelutapaa kaikkia suomalaisia koskevia turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydinsisältöjä määriteltäessä. Tällä kertaa lähdössä ei tässä aivan onnistuttu, selonteon kirjoittamisessa parlamentaarinen kontaktiryhmä pääsi mukaan vähän viiveellä ja kangerrellen, mutta pystyi vaikuttamaan myönteisesti ja konsensushakuisesti, kuten edustaja Kanerva äsken todisti.

Globaalissa maailmassa turvallisuuspolitiikkamme ei voi olla sisäänpäin käpertynyttä tai rajoittua vain välittömien uhkien torjumiseen. Vaikka Suomen turvallisuuteen ei juuri nyt kohdistu yksittäistä uhkaa, voivat maailman tapahtumat ja kehitys vaikuttaa monella tapaa myös meihin. Sosialidemokraattien mielestä Suomen vaikutusmahdollisuudet voidaan taata vain sillä, että osoitamme kiinnostuksemme yhteisen turvallisuuden rakentamiseen Pohjolassa, Itämeren alueella, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Tähän voimme päästä käyttämällä laajaa ulkopoliittista keinovalikoimaa ja toimimalla aktiivisesti kansainvälisillä areenoilla.

Suomi on jo pitkään ollut sitoutunut Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. EU:n yhtenäisempi ulkopoliittinen linja, sisäinen eheys ja kansainvälinen toimintakyky ovat onnistuessaan yksiselitteisesti Suomen etujen mukaista. Hajanaisuus ja eri suuntiin vetävä kansallisen edun tavoittelu sen sijaan heikentää erityisesti pienten jäsenvaltioiden kansainvälistä painoarvoa ja myös koko EU:n uskottavuutta.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vahvistaa hallitusohjelman linjauksen siitä, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka harjoittaa yhteistyötä sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä. Kumppanuuspolitiikka on tarjonnut meille jo useiden vuosien ajan mahdollisuuden kehittää osaamistamme muun muassa siviili- ja pelastustoiminnassa puolustussektorin lisäksi. Tätä aktiivista ja laaja-alaista yhteistyötä Naton kumppanimaana tulee jatkaa.

Myös tulevaisuudessa Suomen turvallisuus perustuu hyvin hoidettuun ulkopolitiikkaan, uskottavaan omaan puolustukseen ja laaja-alaiseen kansainväliseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Puolustuspolitiikan tehtävänä on tukea ulkopolitiikkaa ja varmistaa valtiollisen itsenäisen toiminnan edellytykset. Lisäksi maanpuolustuksen pitää pystyä turvaamaan kansamme elinmahdollisuudet kriisin sattuessa ja auttaa muinakin aikoina yhteiskuntaa huolehtimaan kaikista jäsenistään.

Suomen maanpuolustuksen kehittämisessä tulee ennakkoluulottomasti selvittää kansainvälisen yhteistyön, kuten pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön, tarjoamia mahdollisuuksia. Selonteko antaa ansiokkaasti signaalia tähän suuntaan. Suomen lähiympäristö on tunnetusti vakaa. Alueellinen yhteistyö vahvistaa tätä vakautta ja edistää myös vastaamista laajan turvallisuuden haasteisiin.

Pohjoismaissa kansalliset puolustusratkaisut eroavat toisistaan, mutta samankaltaisen yhteiskunta- ja arvojärjestelmän ansiosta ne ovat Suomelle luontevia kumppaneita myös pitkälle menevässä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Sosialidemokraatit antavat tukensa sille, että Suomi kehittää edelleen pohjoismaista yhteistyötä ja pyrkii siten saavuttamaan muun muassa operatiivista ja taloudellista lisäarvoa ja kriisivalmiuksien yhteensopivuutta.

Tässä selonteossa puolustuksemme perusperiaatteet säilyvät muuttumattomina: koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus tulevat jatkossakin olemaan Suomen puolustuksen kulmakivet.

Toimiva ja uskottava puolustuspolitiikka vaatii katsomista pitkälle tulevaan, eikä aikajänne suunnittelussa voi rajoittua vain muutaman vuoden päähän. Selonteossa keskeinen kysymys on Suomen puolustuksen kehittäminen ja materiaalihankintojen rahoitus vuoden 2015 jälkeen. Rahoituskehyspäätökset tulevat ratkaisemaan, saavutetaanko tasapaino käytettävissä olevien resurssien ja 2020-luvun tavoitetilan kesken eli pystymmekö jatkossa rahoittamaan valitun puolustusratkaisun kestävän ylläpitämisen.

Sosialidemokraatit antavat tukensa sille, että Puolustusvoimille taataan resurssit lakisääteisten tehtäviensä täyttämiseen ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Selontekoon on kirjattu puolustushallinnon arvio rahoituksen sellaisesta lisätarpeesta, että materiaali-investoinnit pystytään turvaamaan. Näkemys on perusteltu, mutta kansan- ja valtiontalouden tilan kehitys vuosikymmenen loppupuolta lähestyttäessä on otettava huomioon. Kun oppositio tulee varmaan näissä seuraavissa puheenvuoroissaan suuntaamaan tykistönsä juuri tähän määrärahatasoon, niin ehkä pari taustaseikkaa on otettava erityisesti huomioon.

Suomalaiseen malliin yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas. Suomi pystyy kohtuullisella puolustusmenojen tasolla käyttämään enemmän materiaalihankintoihin kuin ammattiarmeijan valtio — ja reilusti enemmän suhteessa vastaavankokoiseen maahan. Esimerkiksi EU-maista Suomea enemmän varustelumenoihin käyttävät vain Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Puola, Alankomaat, Kreikka ja Ruotsi, siis selvästi meitä isommat valtiot. Väkiluvultaan Suomea selvästi suuremmat Itävalta, Belgia, Unkari, Portugali, Bulgaria ja Romania voivat hankkia reilusti alle puolet vähemmän materiaalia puolustukseen kuin Suomi. Elikkä tässä on selvä tasoero johtuen juuri tästä asevelvollisuusarmeijasta ja hyvin koulutettuun reserviin pohjautuvasta puolustusmallista. Sitä on syytä vaalia jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistus on tässä talossa jo tarkoin käsitelty, mutta toimeenpano vie vielä vuosia. Alue- ja työllisyyspoliittisesti vaikeat varuskuntaverkon supistukset vaativat koko julkisen hallinnon, kuntien ja valtion, tiivistä yhteistyötä korvaavien työpaikkojen ja uusien toimintojen rakentamiseksi työpaikkamenetyksiä kokeneille ja kokeville paikkakunnille. Sosialidemokraattien mielestä koko valtionhallinnon — ei vain Puolustusvoimien — asia on kantaa kunnollista työnantaja- ja isännänvastuuta näistä uudelleen sijoitettavista työntekijöistä ja myös uudelleen luotavista uusista työpaikoista.

Tänä vuonna suunnitellaan tätä Puolustusvoimien uudistusta käytännön tasolle, minkälaista alueellista puolustusta, minkälaista paikallispuolustusta rakennetaan, ja on tärkeätä, että siinä suunnittelussa koko maa otetaan huomioon, koko maan alue on mukana konkreettisessa puolustussuunnittelussa ja jatkossakin, vaikka näitä fyysisiä läsnäolopisteitä Puolustusvoimat joutuu supistamaan, kuitenkin se koko maan puolustaminen säilyy selvästi Puolustusvoimien ykköstehtävänä.

Jussi Niinistö /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Eftervärd, stå här på egen botn och lita icke på främmande hielp." Sama suomeksi: "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun." Tämä Suomenlinnan Kuninkaanportista löytyvä Augustin Ehrensvärdin ajaton viisaus kannattaa perussuomalaisten mielestä huomioida aina, kun puhutaan Suomen puolustamisesta.

Maamme on sotilaallisesti liittoutumaton. Suomi huolehtii itse omasta puolustuksestaan, kuten hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan. Meidän tulee toki toimia maailmalla niin, että olemme "auttamisen arvoinen maa", kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö on linjannut, mutta liittoutumattoman maan peruslähtökohtaa ei pidä unohtaa. Selonteossa sivulla 96 on tämä asia oikein kiteytetty:

"Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja ylläpitää tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. - - Sotilaallisen puolustusjärjestelmän kaikki avainsuorituskyvyt on pidettävä puolustusvoimien hallussa."

Tämä pitäisi ehdottomasti kirjata selontekoon siinäkin teoreettisessa tapauksessa, että olisimme sotilaallisesti liittoutunut maa. Tämä on sitä ehrensvärdiläistä kivenkovaa kansallista realismia, jota perussuomalaiset Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluttavat.

Realismia on sekin, ettei selonteossa yritetä pyöritellä kuviteltua Nato-optiota uuteen asentoon. Suomi ei ole Natoon liittymässä, ja onko sitä paitsi kansainväliseen kriisinhallintaan keskittyneestä Natosta meille edes tarjolla uskottavia turvatakuita?

Euroopan unionin jäsenyyskään — Lissabonin sopimuksesta huolimatta — ei tarjoa Suomelle kriisitilanteessa turvaa. Tosipaikan tullen saisimme EU:sta sympatiaa, emme kättä pidempää.

Arvoisa puhemies! Vaikka selonteossa on kiitettävän realistinen ote, sisältyy siihen myös toiveajattelua. Koska kansalaiset suhtautuvat Helsingin Sanomien ja eräiden muiden tiedotusvälineiden uupumattomasta työstä huolimatta edelleen kielteisesti Natoon, ehkä jopa entistä kielteisemmin, asettaa ulkopoliittinen johtomme panoksensa pohjoismaiseen puolustusyhteistyö-hön. (Ilkka Kanerva: Se on järkevää!)

Selonteossa korostetaan pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämistä, mitä yksikään eduskuntapuolue ei periaatteessa vastustane, mutta viimeaikaisesta vilkkaasta keskustelusta huolimatta vähässä on ollut ymmärrys siitä, mitä tämä yhteistyö konkreettisesti olisi. Ja koska Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, voimme käytännössä vain Ruotsin kanssa syventää puolustusyhteistyötä. (Ilkka Kanerva: Ei kai näin ole?) Ruotsille on kuitenkin toistaiseksi riittänyt sen transatlanttinen erityisyhteys ja omintakeinen solidaarisuusjulistus, jolla ei tositilanteessa ole Suomelle juuri mitään merkitystä.

Ruotsalaisministerien taannoisesta keskustelunavauksesta ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Aseiden yhteisomistus ei luonnistu edes Natossa. Ruotsin ja Suomen puolustussopimuksesta puhuminen ei ole realistista. Sellaisia säästöjäkään, jotka avittaisivat Puolustusvoimiamme sen nykyisessä taloudellisessa ahdingossa, ei ole näköpiirissä saavuttaa puolustusyhteistyön avulla.

Sinällään ei ole mitään uutta siinä, että vannotaan Suomessa pohjoismaisen yhteistyön nimeen. Samoin tehtiin 1930-luvulla, mutta talvi- ja jatkosota takoivat suomalaiskalloihin realismia. Ruotsi on edelleenkin niin sanotusti valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen, sillä Suomi nähdään Ruotsissa puskurivaltiona, ei puolustusliittolaisena.

Toiveajattelun varaan emme siis voi Suomen puolustusta rakentaa. Suomenlinnan kiveen hakatut sanat muistaen meidän on kysyttävä: mitä konkreettista rauhan ajan pohjoismainen puolustusyhteistyö meille kriisin sattuessa voi antaa? Jos yhteistyö, oli se sitten harjoitusta, koulutusta, kykyjen kehittämistä tai materiaalihankintoja, aidosti hyödyttää Suomea, kannattaa sitä perussuomalaisten mielestä harjoittaa ja syventääkin.

Arvoisa puhemies! Naapurimme joka ilmansuunnassa, niin Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä kuin Virossakin, kasvattavat puolustusbudjettejaan. Toisin on Suomessa. Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko onkin sen olennaisimman kysymyksen osalta rimanalitus. Hallitus ei kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa siihen, mikä on puolustusmäärärahojen taso vuoden 2015 jälkeen.

Selonteon viimeisen sivun viimeisestä kappaleesta luettavissa oleva Puolustusvoimien viesti poliittisille päättäjille on selkeä: jos puolustusbudjetit jäävät vuoden 2015 tasolle sitä seuraavina vuosina, on edessä luopuminen puolustuksen peruspilareista.

Kun tasokorotusta ei kirjattu selontekoon hallituksen kantana, jää asia ratkaistavaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Tilanne vaikeuttaa Puolustusvoimien pitkän tähtäimen hankintojen valmistelua ja toimintaa. Tällä menolla ja tämän hallituksen siunauksella Puolustusvoimien on jatkettava toimintojen supistamista entisestään.

Puolustusvoimauudistuksen jälkeen lähitulevaisuudessa häämöttää puolustusuudistus Ruotsin malliin. Silloin ryhdytään tinkimään yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustuksesta.

Puolustusvoimien johto kokee olevansa pakotettu käynnistämään puolustusuudistuksen suunnittelun. Tämä on seurausta punavihreässä puristuksessa olevan, sisäisestä kriisistä toiseen kulkevan hallituksen oman maan puolustuksen tulevaisuutta koskevasta piittaamattomuudesta. (Seppo Kääriäinen: Hyvin muotoiltu!)

Arvoisa puhemies! Puolustuskykymme uskottavuus on uhattuna. Ruotsin tie ei voi olla Suomen tie. Perussuomalaiset vastustavat hallituksen linjattomuutta, joka vaarantaa puolustuksemme tulevaisuuden. Selontekoon kirjattu puolustushallinnon suoraan sanoen varsin vaatimaton tasokorotusesitys ei olisi nostanut puolustusmenoja edes vuoden 2011 tasolle, siis ajalle ennen Kataisen hallituksen vastuuttomia leikkauksia. Eikä pidä unohtaa hallituksen roolia Ottawan sopimuksen läpirunnomisessa eli jalkaväkimiinakieltoasiassa.

Perussuomalaiset kannattavatkin puolustusmäärärahojen korottamista vähintäänkin puolustushallinnon edellyttämällä tavalla (Susanna Huovinen: Mistä otetaan rahat?) Suomen puolustuksen tulevaisuuden turvaamiseksi, sillä turvallisuuden takaaminen on valtion tärkein tehtävä.

Sanalla sanoen kannatamme vastuullista puolustuspolitiikkaa.

Eero Reijonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Historiamme osoittaa sen, että itsenäisyytemme tie on ollut raskas ja vaatinut paljon uhrauksia, mutta yhdessä olemme selvinneet myös vaikeina aikoina. Tätäkin taustaa vasten keskustan eduskuntaryhmä pitää käsittämättömänä, että puolustusvoimauudistus valmisteltiin ja täytäntöönpantiin ilman laajapohjaista parlamentaarista valmistelua.

Vuosi sitten Kataisen hallitus laittoi kenraalit kertomaan puolustusvoimauudistuksesta, joka merkitsi tyhjeneviä varuskuntia ja menetettyjä työpaikkoja. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tärkeimmästä osuudesta, Suomen puolustuksen pitkän tähtäimen suunnittelusta, olisi tullut päättää itse selonteossa eikä erikseen hallituksen viime vuonna tekemillä päätöksillä.

Arvoisa herra puhemies! Kerran vaalikaudessa tapahtuva selontekoprosessi on korostanut kansallisen yhteisymmärryksen tärkeyttä ja parlamentaarisen päätöksenteon välttämättömyyttä Suomen turvallisuuden takaamisessa. Maamme turvallisuus on yhteinen asiamme. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme tulisi selontekomenettelyn lisäksi arvioida vuosittain käytävällä eduskuntakeskustelulla. Tämä toteutuisi pääministerin kerran vuodessa eduskunnalle antamalla katsauksella Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteista.

Suomi elää taloudellisesti haasteellisia aikoja. Puolustusvoimiakaan ei voida siksi rajata säästöjen ulkopuolelle, mutta säästöjen olisi tullut olla kohtuullisemmat ja ne olisi pitänyt ajoittaa pitemmälle aikavälille.

Kuluvalla kehyskaudella, 2012—2015, puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa lukuun ottamatta. Leikkausten suuruus on kohtuuton. Leikkaukset merkitsevät maastovuorokausien, lentotuntien, alusvuorokausien ja merkittävää kertausharjoitusten vähentämistä, mikä heikentää pitkävaikutteisesti Suomen puolustusvoimien suorituskykyä.

Puolustusvoimain komentaja kenraali Puheloinen on todennut useaan otteeseen, että näin suuret leikkaukset merkitsevät riskin ottamista Suomen sotilaallisessa puolustamisessa. Keskustan eduskuntaryhmä pitää erityisen huolestuttavana alueellisten joukkojen varustuksen vanhentumista. Nykyisellä rahoitustasolla varustuksen uudistamiseen ei kyetä.

Julkisuudessa olleen kyselyn mukaan joukko-osastojen ja varuskuntien lakkauttamisten myötä kansalaisilta on jo mennyt usko, että koko maata puolustettaisiin. Usko puolustuskykyymme on koetuksella.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tärkein tehtävä olisi ollut varmistaa puolustukselle riittävä rahoitus vuoden 2015 jälkeen. Siihen valitettavasti hallituspuolueilta ei löytynyt tahtoa. Vasemmistoliitto, vihreät ja sosialidemokraatit estivät kannan ottamisen, ja kokoomus nyökytteli mukana. Hallituspuolueitten päättämättömyys vaikeuttaa Puolustusvoimien pitkäjänteistä suunnittelua.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että puolustuksen rahoituksen tavoitteena olisi tullut olla vähintään se, mitä puolustushallinto on selonteossa esittänyt. Vuoden 2011 taso olisi ollut vielä parempi. Mikäli rahoitustaso ei nouse, yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja sotilaallinen liittoutumattomuus joutuvat kyseenalaisiksi. Tällaista kehitystä keskustan eduskuntaryhmä ei hyväksy.

Arvoisa herra puhemies! Selonteko edustaa jatkuvuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suomen turvallisuutta ja asemaa käsitellään laajan turvallisuuden näkökulmasta. Kokonaisturvallisuuteen kuuluu se, että Suomi varautuu laaja-alaisesti erilaisiin poikkeusoloihin. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että Suomen huoltovarmuus on pystyttävä aina varmistamaan kotimaisin voimin. Edellytämme myös, että hallitus tuo eduskunnalle linjauksen kotimaisen puolustusteollisuuden tulevaisuuden turvaamisesta. Kiirein asia on tällä hetkellä kotimaisen ruudintuotannon turvaaminen — ja mielellään vielä kuivan ruudin.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu aktiivisesti globaalien, eurooppalaisten ja lähialueittensa turvallisuusrakenteitten vahvistamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Sotilaallisen kriisinhallinnan voimavarat on mitoitettava sen mukaan, mikä maallemme on mahdollista niukentuneitten resurssien tilanteessa. Suomen on tapauskohtaisesti tarkkaan harkittava, missä operaatioissa haluamme olla mukana. Suomelle sopii paremmin lääkärin kuin tuomarin rooli: keskusta painottaa rauhanvälitystä, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiokehitystä maailman turvallisuusongelmien ratkaisemisessa.

Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa pohjoismaista yhteistyötä, aktiivista osallistumista Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja nykymuotoista rauhankumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä puolustusliitto Naton kanssa. Meitä ei auta pohjoismainen ja eurooppalainen puolustusyhteistyö, jos oma puolustuksemme on retuperällä.

Arvoisa herra puhemies! Yleinen asevelvollisuus muodostaa Suomen maanpuolustuksen kulmakiven. Järjestelmämme on myös erittäin kustannustehokas. Järjestelmäämme on kehitettävä kiinteässä yhteistyössä koko yhteiskunnan, elinkeinoelämän, työmarkkinakentän sekä maanpuolustusjärjestöjen kanssa, jotta voimme vahvistaa suomalaisten sitoutumista mielekkääksi koettuun laajentuvaan maanpuolustus- ja kriisiosaamiskoulutukseen ja siten vähentää palveluksen keskeyttäneitten määrää.

Arvoisa herra puhemies! Pienen kansakunnan voima turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on mahdollisimman suuri yksimielisyys.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon laadinnassa vasemmistolla oli kaksi tärkeää asiaa. Toinen oli se, että pitäydytään Naton suhteen siinä, mitä hallitusohjelmaa laadittaessa on sovittu. Nato-jäsenyyttä ei tämän hallituksen aikana haeta, eikä hakemista edes valmistella. Toinen on se, että me emme voineet tässä vaiheessa mitenkään sitoutua siihen, että puolustusmenojen tasoa nostetaan hallituskauden jälkeen.

Kumpikin tavoitteemme on nyt selonteossa. Olemme tyytyväisiä siihen, että muut hallituspuolueet ovat näiden näkemysten takana, vaikka luonnollisesti valmistelun aikana eri puolueilla oli erilaisia näkemyksiä painotuksista.

Maamme turvallisuus ei perustu sotilaalliseen voimaan, ei aseisiin vaan hyviin suhteisiin eri maiden kanssa ja toimintaamme Euroopan unionin jäsenenä. Tätä täydentää luonnollisesti toimintamme YK:ssa ja muissa kansainvälisissä elimissä. Parhaiten me varmistamme turvallisuutemme ja hyvinvointimme osallistumalla maailmanlaajuisten sekä Euroopan ja lähialueiden turvallisuusrakenteiden kehittämiseen.

Maailman maiden kietoutuminen yhteen kaupan ja taloudellisen yhteistyön sekä tieteen ja kulttuurin vuorovaikutuksen kautta pienentää sotien todennäköisyyttä. Keskinäinen riippuvuus tekee maiden väliset aseelliset yhteenotot yhä epätodennäköisemmiksi. Konfliktit ovatkin nyt ennen kaikkea maiden sisäisiä ja johtuvat voimavarojen ja vallan epätasaisesta jakautumisesta maiden sisällä.

Suomessa halutaan toisinaan asettaa vastakkain oman maan sotilaallinen puolustaminen ja osallistuminen kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseen yhdessä muiden maiden kanssa. Kyse on kuitenkin yhdestä ja samasta asiasta: siitä, että missään ei ongelmia ja ristiriitoja ratkaistaisi asein. Esimerkiksi aktiivinen panos ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hallinnassa vaikuttaa samalla myös niihin olosuhteisiin, joissa konfliktit syntyvät.

Arvoisa puhemies! Euroopan yhdentyminen on taannut pitkän rauhan kauden jäsenmaiden kesken. Euroopan unionin periaatteellinen avoimuus uusille jäsenille on omiaan vaikuttamaan myös jäsenyydestä kiinnostuneiden maiden käyttäytymiseen konflikteja hillitsevästi. Unioni on tarjonnut jäsenmailleen myös epäsuoraa suojaa ulkopuolisten hyökkäyksiä vastaan olematta silti sotilasmahdillaan röyhkeästi kerskaileva suurvalta. Lissabonin sopimukseen tulleet yhteisvastuulauseke ja keskinäistä avunantoa koskeva velvoite ilmentävät unionin luonnetta turvallisuusyhteisönä.

Pohjoismaille yhteistyö monilla elämän alueilla on mutkatonta ja helppoa. Yhteiskunnat ja ajattelutavat ovat aika samanlaisia. Siksi pohjoismaisella puolustusyhteistyöllä ei ole suuria periaatteellisia esteitä. Asejärjestelmien kallistuessa yhteistyö voi tarjota paljonkin mahdollisuuksia kustannussäästöihin, jos niitä toden teolla etsitään. Kaikkein mutkattominta yhteistyö on Natoon kuulumattoman Ruotsin kanssa.

Kuten sanottu, voimme olla tyytyväisiä siihen, että selonteossa ei oteta harppausta Suomen liittämiseksi Natoon. Sellaista me pitäisimme harkitsemattomana tai suorastaan vaarallisena. Nato-jäsenyyden kannattajat Suomessa sivuuttavat vaikenemalla sen, että Natossa on ennen kaikkea kyse Yhdysvaltain sotilaallisen tuen pyytämisestä. Silloin vastapainoksi on sitouduttava olemaan mukana Yhdysvaltain sotatoimissa, kun Yhdysvallat sitä pyytää. (Ben Zyskowicz: Onko näin?) Kukaan ei kai kuvittele, että Yhdysvallat vain hyvää hyvyyttään ottaa maita puolustettavakseen. Vain pitkäaikaiset Nato-maat ovat vapaampia suhteessaan Yhdysvaltoihin. Tämähän näkyi selvästi toisessa Irakin sodassa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistolle oli mahdotonta hyväksyä sitä, että nyt päätettäisiin puolustusmenojen tasokorotuksesta vuoden 2015 jälkeen tietämättä yhtään, millaisessa maailmassa silloin eletään. Entinen keskustalainen puolustusministeri, kansanedustaja Seppo Kääriäinen oli tuohtunut taannoisessa Suomenmaan kirjoituksessaan siitä, että selonteko ei ota kantaa puolustusmäärärahoihin vuoden 2015 jälkeen. (Seppo Kääriäinen: Edelleenkin!) Sen hän lukee vasemmiston syyksi. Hän pahoittelee erityisesti sitä, että puolustus kilpailee euroista eläkkeiden, lapsilisien, kuntien, maatalouden ja kaikkien muiden kanssa. Vieläpä hän moittii tällä vaalikaudella tehtyjä puolustusmenojen vähennyksiä. (Mauri Pekkarinen: Kyllä Kääriäinen osaa!) Edustaja Kääriäisen mukaan se on kaiken kertova arvovalinta.

Arvoisat keskustalaiset, se on todella arvovalinta. (Seppo Kääriäinen: Niinhän se onkin!) Tämän synnin voimme kantaa ilolla ja ilman katumusta. Toisin kuin keskusta — ja mikäli äsken kuulin oikein, myös perussuomalaiset — me vasemmistossa emme ole lisäämässä asemenoja ja katsomassa vasta sen jälkeen, miten paljon eläkkeistä, palveluista tai lapsilisistä pitää leikata, jotta sotilasmenot tulevat kuitatuiksi. (Pertti Salolainen: Siinä se kuultiin!) Myös kansalaismielipide on tässä asiassa vasemmiston linjoilla: Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa puolustusmenojen pitämistä ennallaan tai niiden vähentämistä.

Tässä selonteossa ei edes mainita siviilipalvelusta, vaikka se on ajankohtainen asia nyt, kun puhutaan työurien pidentämisestä. Vuoden mittainen siviilipalvelus katkaisee monen nuoren työuran jopa kahdeksi vuodeksi. Samaan aikaan saavat tuhannet nuoret joka vuosi kokonaan vapautuksen asepalvelusta. Ylipitkä siviilipalvelus on muinaismuisto massa-armeijan ajalta, eikä siihen takertuminen ole yhteiskunnalle järkevää saati tarkoituksenmukaista. Suomen tulisi lyhentää siviilipalvelus samaan pituuteen kuin lyhin asepalvelus. (Kari Uotila: Molempia lyhemmiksi!)

Arvoisa puhemies! Tällaisenaan selonteko tyydyttää meitä.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme tänään kiinnostavaa, historiallistakin päivää, kun viimeisimmän eurooppalaisen sodan — toivottavasti viimeisen eurooppalaisen sodan — osapuolten, Serbian ja Kosovon, presidentit tapaavat Brysselissä kello 16:n aikaan EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin johdolla. 14 vuotta on mennyt, että tähän on päästy.

Jugoslavian hajoamisesta voi tehdä muutamia johtopäätöksiä:

Ensinnäkin, kriisiytyviä maita uhkaa useammin sisäinen hajoaminen kuin ulkoinen vihollinen.

Toiseksi, kun neuvotteluissa ja luottamuksen rakentamisessa epäonnistutaan, pandoran lipas aukeaa helposti, jopa Euroopassa, esimerkiksi etnisen vihanpidon muodossa.

Kolmanneksi, siviiliväestön, naisten ja lasten, suojaamiseksi kriisin keskellä voidaan joutua käyttämään hyvin voimakkaita sotilaallisia toimenpiteitä, kuten Balkanilla näimme.

Neljänneksi, kriisit muuttavat kansainvälisiä pelisääntöjä. Esimerkiksi Sarajevon ja Srebrenican tilanteiden jälkeen YK hyväksyi suojeluvastuun periaatteen eli mahdollisuuden puuttua maiden sisäisiin asioihin silloin, kun ihmisoikeuksia loukataan.

Viidenneksi, suhteiden normalisoitumisen jälkeen voi mennä hyvin pitkään ennen kuin päästään normaalitilanteeseen, ja tässä voidaan tarvita rauhanvälitystyötä, tässä tapauksessa esimerkiksi EU:n tekemää välitystyötä.

Arvoisa puhemies! Nyt kun käsittelemme Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, meihin ei tällä hetkellä kohdistu mitään välitöntä turvallisuusuhkaa mistään ilmansuunnasta. Turvallisuusmaisema ei kuitenkaan ole yhtä auvoinen kuin kylmän sodan ja Jugoslavian kriisin jälkeinen hetki, jolloin laajeneva ja syvenevä Euroopan integraatio, ja sen lisääntynyt yhteistyö Venäjän kanssa, näytti vähentävän jännityksen ja uhkien mahdollisuutta Euroopassa.

Euroopassa talousvaikeudet ja suuri nuorisotyöttömyys luovat uusia jännitteitä. Maailmanpolitiikan polttopisteissä, kuten Syyriassa ja Etelä-Kiinan merellä, suurvaltojen välinen jännitys on nyt tosiasia. Islamilaisen radikalismin alla kulkeva liike luo yhteenottoja laajalle vyöhykkeelle Afganistanista ja Pakistanista Saheliin. Marginalisoiduilla alueilla ja ihmisryhmissä, puhuttiinpa sitten Darfurista tai Malin tuaregeista, kuullaan helposti näiden kansainvälisten radikaalien aseellisten liikkeiden kutsuhuuto, ja kuullaanpa se tänä päivänä myös Pariisissa, Minnesotassa tai vaikka Espoossa.

Suomi ei ole ulkopuolella tästä konfliktien maailmasta. Kaikki nämä jännitteet vaikuttavat omaan turvallisuuteemme suoraan tai välillisesti. Kansainvälinen terrorismi, tietoliikenneverkkoihin tehtävät hyökkäykset — kyberuhat — tai toisella puolella maailmaa tehtävät provokaatiot voivat yhtäkkiä muodostaa myös meillä turvallisuustilanteen, jossa joudumme suojaamaan omia kansalaisiamme ja koskemattomuuttamme todellisen uhan edessä.

Maissa, jotka taistelevat aseellisesti olemassaolostaan, kaikki liikenevät resurssit käytetään puolustukseen. Tämän tiedämme myös omasta historiastamme. Rauhanaikana meidän on tässä salissa arvioitava se osuus, jonka puolustusmenoihin käytämme, ja samalla se osuus, jolla pidämme muilla tavoilla yllä sitä maata ja yhteiskuntaa, jota olemme valmiita puolustamaan. Estämme omaa yhteiskuntaamme kriisiytymästä tai vajoamasta heikkouden tilaan.

Arvoisa puhemies! Kun materiaalikustannukset puolustuksessa jatkuvasti nousevat, katseet kääntyvät erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin. Meille läheisin ja luontevin yhteistyömahdollisuus tarjoutuu pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Suomessa puhutaan joskus vähätellen Ruotsin maanpuolustuksesta eikä aina muisteta, että Ruotsi on paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti merkittävä tekijä puolustusvälineteollisuudessa. Jos on jotakin, mitä emme omin voimavaroin pysty valmistamaan, hankkimaan, ylläpitämään tai käyttämään, pohjoismainen yhteistyö ja yhteistyö Ruotsin kanssa tarjoaisi näissä tilanteissa luontevan vaihtoehdon.

Ärade talman! I Stoltenbergrapporten, som gestaltar ett nordiskt försvarssamarbete, fick samarbetet kring bevakningen av Islands luftrum mycket uppmärksamhet. Det här samarbetet håller nu på att förverkligas. Stoltenbergrapporten omfattade allt som allt 13 konkreta förslag till intensifierat nordiskt samarbete kring allt från internationell krishantering till arktiska frågor. Man borde granska ifall det bland de här förslagen finns samarbetsmöjligheter eller helt nya områden där ett nordiskt samarbete kunde ökas.

Samanlaisiin synergiaetuihin pyritään myös EU:ssa pooling and sharing -järjestelyjen kautta. Näissäkin meidän tulisi olla aktiivisesti mukana silloin, kun voidaan saada Puolustusvoimien käyttöön tätä kautta uusia voimavaroja.

Puhemies! Tuhannen taalan kysymys puolustuskeskustelussa on, millainen on se kriisi tai uhkakuva, jota vastaan kulloinkin pitää varustautua. Toisen maailmansodan alkaessa muillakin kuin Puolalla oli ratsuväkeä ja kaikki tekivät saman havainnon sen heikkouksista tankkeihin verrattuna. Nykyään puhuttaisiin kai epäsymmetrisestä sodankäynnistä.

Entistä enemmän huomiota on myös kiinnitettävä sotilaiden työturvallisuuteen. Suojauksen ja varusteiden on oltava kunnossa. Tästä on saatu paljon kokemuksia rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä. Niin henkilökohtaisten suojavarusteiden, ajoneuvojen panssarointien kuin suojaavan high techinkin pitää vastata tätä päivää.

Kun puhumme paljon uhkakuvien muutoksista ja uusista uhista, yksi perinteinen asia helposti unohtuu. Se on maan huoltovarmuudesta huolehtiminen. Itämeren sulkeutuessa merenkululta Suomi jää saareksi.

Kaikissa olosuhteissa meidän pitää voida turvata kansalaisten perustarpeet; olemme riippuvaisia polttoaineesta, sähköstä, lämmöstä, elintarvikkeista. Vuosi sitten talvimyrskyn aikana nähtiin — kun sähköt olivat poikki, kännykät ja tietokoneet mykkinä, juomavesi vähissä, lääkkeet lopussa, puut kaatuneet autotien päälle — miten haavoittuvainen meidän yhteiskuntamme voi kriisitilanteessa olla.

Valitettavasti myös erilaiset ympäristökriisit ja -onnettomuudet lisäävät tätä yhteiskunnan haavoittuvuutta. Meidän on sekä taisteltava kasvavia ympäristöuhkia, kuten ilmastonmuutosta, vastaan että lisättävä varautumistamme ääriolosuhteista selviämiseen. Kansakunnan huoltovarmuuden kehittäminen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on siinä keskeisellä sijalla.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustusta on katsottava rationaalisena kokonaisuutena niin, että se aina pystyy huolehtimaan päätehtävästään: kansalaisten suojaamisesta ja maan alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta. Maanpuolustuksen tehokkuutta ja uskottavuutta mitataan sillä, miten se näistä tehtävistä eri aikoina ja uhkakuvien muuttuessa pystyy huolehtimaan.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Finlands försvar är vår gemensamma brand- och olycksfallsförsäkring. Var och en som har en sådan försäkring hoppas förstås att man aldrig behöver tillgripa den. Ändå är det få som skulle vara beredda att avstå från den. Man har den, bokstavligen, för säkerhets skull.

Det är lätt för svenska riksdagsgruppen att omfatta de tre fundament vår försvarspolitik också enligt denna redogörelse bygger på, nämligen allmän värnplikt, ett territoriellt försvar av hela landet och fortsatt militär alliansfrihet.

Medan Sverige har avstått från den allmänna värnplikten har Österrike nyligen genom en folkomröstning beslutat hålla fast vid den. Finland har varken ekonomiskt eller försvarspolitiskt råd att följa Sveriges exempel. Ett försvar av hela landet förutsätter ett territoriellt försvar med trupper och reserver som är avdelta att ansvara för försvaret av de olika delarna av landet.

Arvoisa puhemies! Yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustus liittyvät tämän vuoksi toisiinsa. Yleinen asevelvollisuus sisältäen riittävästi reservin harjoituksia ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen toimintaa kytkeytyy myös suoraan vahvaan puolustustahtoomme. Molemmilla kansalliskielillä tapahtuva asevelvollisten koulutus ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta turvaavat sen, että koko väestön puolustustahto on yhtä vahva. Meidän sotilaallinen liittoutumattomuutemme ei estä kumppanuusyhteistyön jatkamista ja kehittämistä Naton kanssa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallitus on selonteossaan kirjannut Puolustusvoimien kasvavat resurssitarpeet, jotta mainitusta kolmesta peruslähtökohdasta voitaisiin pitää kiinni myös vuodesta 2015 eteenpäin. Vakuutusmaksu nousee kaluston vanhentuessa ja uusien hankintojen käydessä yhä kalliimmiksi sotilasteknisen kehityksen myötä.

Eduskuntaryhmämme on myös kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että seuraavan hallituksen on pystyttävä osoittamaan ohjelmassaan tarvittavat lisäresurssit Puolustusvoimille. Mikäli näin ei tapahdu, mahdollisesti yhtä tai useampaa peruslähtökohtaa joudutaan arvioimaan uudelleen. Tähän valintaan meidän ja koko Suomen kansan on valmistauduttava.

Ärade talman! Sedan regeringen i december avgav redogörelsen har från svenskt håll initierats en debatt om att fördjupa det nordiska försvarssamarbetet som de flesta av oss här också varmt förordat. Det svenska initiativet är välkommet. Sverige och Finland samarbetar redan kring bland annat övervakning av luftrum och havsområden, materiel, utbildning, övningar och internationell krishantering.

Samarbetet kan ytterligare utvecklas, till exempel inom Nordefco-ramen. Finessen med Nordefco är att det inte förutsätter att alla fem nordiska länder samarbetar kring allt, utan de länder deltar som anser sig ha nytta av respektive samarbetsform. Den nyaste av de här är det taktiska transportsamarbetet Nortat. Någon militärallians blir det här ändå inte.

Regeringen kommer separat att informera riksdagen om planerna på ett finländskt och svenskt deltagande i övervakningen av Islands luftrum under några veckor nästa år. Svenska riksdagsgruppen meddelar redan nu sin beredskap att godkänna deltagandet som ett odramatiskt komplement till de nuvarande gemensamma övningarna i luftrummet över Nordkalotten.

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomen puolustuksen päätehtävänä on ja pysyy Suomen alueen puolustaminen, osallistuminen kansainvälisiin rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin on välttämätön osa puolustusta ottaen myös huomioon mahdollisuudet oman sotilaallisen osaamisen ylläpitämiseen. Suomen tulee olla aktiivinen kumppani kansainvälisessä yhteisössä. EU:n jäsenyys on merkittävä osa turvallisuuspolitiikkaamme, vaikka unionin ulkopolitiikasta yleensä ja valmiusjoukoista erityisesti ei ole oikein tullut sitä, mitä me odotimme.

Yhtä tärkeä kuin sotilaallinen kriisinhallinta on siviilikriisinhallinta sekä ennalta ehkäisevässä merkityksessä että jälkiseurannan kannalta. Monilla konfliktialueilla on huutava tarve Suomen erityisosaamisesta, esimerkiksi kun kyse on hyvästä hallinnosta ja naisten merkittävästä roolista. Siellä, missä ihmisoikeuksia ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksia ei kunnioiteta, aseellisen konfliktin riski on suuri.

Ärade talman! Alla säkerhetshot är alltså inte militära till sin karaktär. Miljö- och klimathoten ska tas på allvar innan de ger upphov till öppna konflikter med militära förtecken. Det gäller inte minst kampen om de begränsade naturresurserna, börjande med olja och rent dricksvatten.

Också cybersäkerheten bör ägnas allt större uppmärksamhet. Finland måste kunna skydda sina vitala funktioner såsom statsledningen, kritisk infrastruktur, sårbara ekonomiska sektorer och så vidare. Finland har uppställt som mål att 2016 vara en global föregångare inom beredskapen inför cyberhot, och det målet harmoniserar väl med satsningar på nya områden inom högteknologin som också öppnar nya exportmöjligheter.

Svenska riksdagsgruppen vill också betona att till försvarsberedskapen hör en tillräcklig försörjningsberedskap med allt från livsmedelsförsörjningen till egen produktion av försvarsmateriel.

Arvoisa puhemies! Näiden tekijöiden yhteisenä nimittäjänä on laaja turvallisuuskäsitys, jonka tulee olla johtavana periaatteena tämän päivän maailmassa. Sotilaallinen maanpuolustus kuitenkin on ja pysyy ytimenä ja viimeisenä lukkona myös laajassa puolustusstrategiassa.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parlamentaarinen dialogi Pako-ryhmän kautta selonteon valmisteluvaiheessa on arvostettavaa. Voin yhtyä täysin sydämin niihin kiitoksiin, joita täällä on työtavan kehittymisestä toimivaksi prosessin aikana tänään annettu.

Mutta, herra puhemies, asiaan. Hyvän arjen oleellinen perusedellytys on turvallisuus. Suomalainen turvallinen yhteiskunta muotoutuu kokonaisturvallisuuden kautta. Emme nykypäivän globaalissa maailmassa pysty irrottamaan yhtä tai joitakin turvallisuuden tekijöitä, uhkakuvia, ja tuudittautumaan turvallisuudentunteeseen. Tarvitsemme kokonaiskuvan ympäröivästä maailmasta, sen eri tasoista, niin että voimme kansana ennakoida ja niin varautua perinteisiin turvallisuusuhkiin kuin valmistautua myös uusiin tilanne- ja toimintariskeihin, jotka voivat pahimmillaan haavoittaa turvallisuusympäristöämme.

Tänään käsittelemme ja kohdistamme keskustelun turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Kansallisen koskemattomuuden suojeleminen on edelleen 2010-luvulla perusarvo. Koskemattomuutemme suojeleminen on meidän oma tehtävämme siitä huolimatta, että kumppanuus, yhteistyö, kahden- ja monenvälisyys, neuvottelut ja sopimukset ovat turvallisuusrakenteissamme arvokasta arkipäivää. Erityisesti hyvin hoidettu ulkopolitiikka mutta myös kaikkien politiikan lohkojen kiitettävä toiminnallisuus on pitkälti tae hyvälle turvallisuuskehitykselle.

Taloudellisten edellytysten parantamiseen, ravintoon, puhtaaseen veteen, työhön ja terveisiin elinolosuhteisiin liittyvien kansainvälisten ponnistusten merkitys vakaudelle on ilmeinen. Suomalaisen kansallisen turvallisuusympäristön rakentaminen on globaali tehtävä. On tavoiteltavaa tehdä YK:n ja EU:n kautta rauhaa rakentavaa, oikeudenmukaisuutta lisäävää ja kansojen omia mahdollisuuksia tukevaa työtä. Me kristillisdemokraatit pidämme tärkeänä niin YK:n, EU:n kuin myös Naton kautta tehdyn sotilaallisen ja siviilikriisinhallintatyön rakentavaa jatkamista.

Turvallisuusympäristön rakentaminen on myös paikallinen tehtävä. Voidaksemme viime kädessä osoittaa kantavamme vastuumme omasta kansallisesta koskemattomuudestamme kaikissa tilanteissa tarvitsemme toimivat, riittävän ajanmukaisesti varustetut ja koulutuksen tasossa tässä päivässä ja tulevaisuudessa elävät Puolustusvoimat. Sisäiselle turvallisuudelle on rakenteensa; pahimman varalle tarvitsemme kokonaiskuvan hallitsevan, toimintakykyisen ja uskottavan puolustusratkaisun. Kristillisdemokraatit haluavat Suomen puolustuskyvyn perustuvan jatkossakin Puolustusvoimiimme, joilla on riittävä maa-, meri- ja ilmakyky, riittävät kouluttautumismahdollisuudet, mahdollisuudet toiminnalliseen osaamiseen myös tekniikan osalta ja joukkojen perustana yleinen asevelvollisuus.

Julkisessa keskustelussa ja kannanotoissa on varattu paljon painoa pohjoismaiselle yhteistyölle. On totta, että skandinaavinen yhteisö on toiminut aikaisemmin historiassa ja voi toimia nytkin yhdessä monessa, valvonnan, hankintojen, kouluttautumisen ja eritoten kriisinhallinnan saralla, mutta me kristillisdemokraatit alleviivaamme oman kansallisen viime käden vastuun merkitystä. Missään yhteistyöratkaisussa tai sopimustoiminnassa ei tule uskoa tai odottaa enempää turvallisuustakuita kuin mihin todella on sitouduttu.

Arvoisa puhemies! Tätä selontekoa laadittaessa on käyty keskustelua resursseista. On harmillista, ettei selontekoon pystytty piirtämään pitkäjänteistä, tarkempaa suunnitelmaa resurssien osalta. Puolustusvoimien kykyjen pitkän tähtäimen suunnitelmien osalta olisi ollut tärkeää poliittisesti löytää yhteisymmärrystä riittävistä voimavaroista, antaa selkeä viite resursoinnin mittakaavasta myös vuoden 2015 jälkeiselle ajalle.

Sitten kaksi kohdennettua näkökulmaa puheeni lopuksi.

Yleinen asevelvollisuus on edelleen Puolustusvoimien selkäranka ja kertausharjoituskoulutuksen merkitys tulevaisuuden Puolustusvoimissa vaikuttava. Yleisen asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen reserviläinen on valmis kouluttautumaan erityistehtäväänsä. Resursseja todella tulee olla jatkossa riittävästi. Kertausharjoitusrakenne ylläpitää varusmieskoulutuksen käyneiden motivaatiota palvella isänmaata ja rakentaa turvallisuutta. Emme voi jatkossa nipistää kertausharjoituksista. Näin vain synnytämme ikäluokkia, jotka ovat käyneet intin ja kokevat turhautumista, kun eivät pääse kehittymään koulutuksessaan. Tällä voi olla erittäin negatiivinen vaiku-tus maanpuolustushenkeen ja -tahtoon pitkässä juoksussa.

Toinen näkökulma, jossa on helppo yhtyä myös vihreän ryhmän kantaan, koskee turvallisuusnäkökulmana huoltovarmuutta. Kaikkiin kriiseihin tulee varautua. Nykyajan uhka voi näyttäytyä toisin kuin mitä kansallinen muistimme kertoo. Huoltovarmuus, sen suunnittelu, riittävä ylläpito ja logistinen toimivuus tulee ottaa yhä tarkemmin tarkastelun kohteeksi. Monen arkisen poliittisen ratkaisun takana on merkitys huoltovarmuudelle, joskus myös heikentyvä ote. Pitäkäämme huolta kuljetusinfrasta, maa- ja energiataloudesta — joitakin esimerkkejä mainitakseni. Turvallisuus rakentuu osista. Meistä jokainen myös täällä salissa vaikuttaa sanoin ja teoin siihen, miten huominen tulee ilmi.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kiitoksia ryhmäpuhujille hyvistä puheenvuoroista. Joitakin huomioita.

Aloitan EU:n yhteisestä puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta. Se on aihepiiri, joka vaatii kehittelyä. Meillä on paraikaa Malin operaatio hyvä esimerkki siitä, missä ehkä tahtoa EU:lla olisi nopeaankin reaktioon mutta kykyä toimintaan ei samassa määrin ole. Toki EU reagoi ja toimii, mutta meillä tällä saralla on vielä paljon tehtävää mukaan lukien luonnollisesti materiaalihankinnat, yhteinen tiivistyvä yhteistyö kaikkinensa. Tämä on aihepiiri, joka on Suomea kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen, ja tässä yhtenä semmoisena yhteistyöryhmänä maita voidaan pitää niin sanottua Weimarin maaryhmää. Me tulemme tätä EU:n turvallisuus- ja puolustusulottuvuutta omalta osaltamme pitämään eräänä prioriteettina EU:n kehittämisessä.

Kansainvälinen toiminta ylipäänsä on Suomen oman maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden kannalta aivan keskeinen osa. Sitä tehdään niin EU:n kuin Pohjoismaiden piirissä enenevässä määrin mutta myös Naton piirissä ja luonnollisesti perinteisesti YK:n puolella. Kysymys on siis siitä, että pystymme yhdessä toisten kanssa ennalta ehkäisemään kriisejä tai taltuttamaan kriisejä mutta myös kehittämään omaa puolustuskykyämme, omien Puolustusvoimiemme kykyä reagoida kriisitilanteisiin. Aivan yhtä lailla se tarkoittaa sitä, että me pystymme varautumaan avun vastaanottamiseen, mikäli sitä joskus tarvitsisimme. Eli kansainvälinen yhteistyö, mitä ikinä se näistä äsken mainituista onkaan, ei ole pois kotimaan puolustuksesta, vaan se on nimenomaan sitä vahvistava.

Määrärahakirjauksesta oli paljon mielipiteitä. Tämä puolustushallinnon arvio noin 150 miljoonan euron lisätarpeesta perustuu hyvin yksityiskohtaiseen arvioon. Se ei ole mikään tämmöinen yleinen, että tarvitaan 100 tai 150 tai 200 miljoonaa lisää puolustukseen, vaan se on hyvin yksityiskohtainen listaus, mihin sitä rahaa käytetään. Jokainen poliittinen ryhmä voi sitten ensi vaaleihin valmistautuessa määritellä oman kantansa, luottaako se tähän puolustushallinnon omaan arvioon vai onko sillä itsellään joku parempi arvio, joko sitten suurempi tai pienempi. Mutta vaaleissa kaikki menoluokat ovat auki, yhtä lailla koulutus, sosiaaliturva kuin maanpuolustuskin.

Täällä jossakin puheenvuorossa todettiin, että kun sitä määrärahasitoumusta ei tässä selonteossa mainita, se johtaisi jatkuvaan leikkausten kierteeseen. Sitä se ei tarkoita. Määrärahataso on turvattu kyllä täällä mainitulle ajanjaksolle, mutta sen jälkeen meidän on tehtävä uusia linjauksia.

Täällä todettiin myös se, mikä on sinänsä oikein, että mikäli määrärahatasossa ei tapahdu muutosta, niin puolustuksen perusratkaisut joutuvat uuteen valoon, mutta se kulkee myös toiseen suuntaan. Mikäli me luopuisimme yleisestä asevelvollisuudesta rahapulaan vedoten, me todennäköisesti tarvitsisimme lisää rahaa. Eli tässä on molempiin suuntiin kulkevia voimia. Mutta niin tai näin, meidän on arvioitava hyvin kiihkottomasti, mitä maanpuolustukselta odotamme, kuinka haluamme sen resursoida ja millaisia ratkaisuja sitten olemme valmiita tekemään peruslinjauksissa tai pienemmissä linjauksissa.

Puolustusvoimauudistus sattui samaan aikaan muiden menoleikkausten suhteen. Puolustusvoimauudistus olisi pitänyt tehdä, vaikka määrärahoja puolustukseen olisi haluttu käyttää lisää. Tässä on kaksi ihan selkeää tekijää.

Ensimmäinen on se, että nuorten ikäluokkien määrä vähenee, eli me emme tarvitse seiniä samassa määrin kuin aikaisemmin.

Toinen on sitten se, että jotta pystyisimme pitämään tämän hyväksi havaitun kolminaisuuden, kolmasosa—kolmasosa—kolmasosa-määrärahajako, miten määrärahoja käytetään, me tarvitsemme paremman, toimivamman, tulevaisuuteen kohdistuvan puolustusvoimarakenteen, jotta pystymme esimerkiksi varustautumisesta tai siihen tarvittavista määrärahoista pitämään kiinni. Ei ole mieltä siinä, että meillä ei ole varaa aseistaa tai ostaa tarvittavaa kalustoa, mutta on varaa seiniin. Eli nämä vain sattuivat samaan aikaan, mutta tämän vaalikauden kohdalla on myös ihan määrärahatasoleikkauksista kysymys.

Arvoisa puhemies! Odotan ihan mielenkiinnolla sitä, kuinka edustajat tässä alkavassa debatissa näkevät esimerkiksi turvallisuusympäristön muutoksen, jaatteko tässä selonteossa olevan arvion, ja toisaalta miten suhtaudutte vaikkapa tähän kansainvälisen yhteistyön tiivistämiseen. Kansainvälinen yhteistyö, vielä ehkä voin sitä korostaa, ei tarkoita puolustuksen ulkoistamista, vaan se on osa meidän oman maamme puolustuskyvyn parantamista ja kriisien ennaltaehkäisyä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin äskeiseen, viimeisimpään kannanottoon vain sen verran, että Euroopassa on selvästi nähtävissä tietyntyyppistä alueellisen puolustusfilosofian kasvua. Täällä on viitattu muun muassa Weimarin aloitteeseen. Niitä on kovin monia muitakin. Eräs ilmentymä niistä on tietysti EU:n taistelujoukot ja Naton NRF-joukot, ja olisi toivottavaa tämän alueellistumisen kannalta, että Ruotsi tulisi myös tähän NRF-järjestelyyn, jossa Suomi on jo mukana, mikä osaltaan silloin parantaisi tämän pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisen linjauksia, ja toivoisin, että tässä suhteessa päästäisiin todellakin nyt eteenpäin. Olisin hieman kysymässä hallituksen suunnasta sitä, kuinka pitkälle ovat tällä hetkellä konkretisoidut ne tavoitteet, joita meidän Nordefco-puheenjohtajuutemme tällä hetkellä on, sillä se on eräs selkeimpiä asioita, joissa meidän on poliittisesti uskoakseni helpointa päästä nyt eteenpäin tämän kansainvälisen yhteistyövaraisen turvallisuuden rakentamisessa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä sekä perussuomalaisten että keskustan puhujat arvostelivat sekä tehtyä puolustusvoimauudistusta että sitä, että se kaivattu tasokorotus materiaalihankintoihin vuoden 2015 jälkeen puuttuu.

Nyt tässä pitäisi teidänkin varmaan tehdä valintoja: jos kaivataan takaisin sen koko koneiston, varuskuntien joukko-osastojen ylläpitämistä, joita nyt puolustusvoimauudistuksessa sopeutettiin Puolustusvoimien nykyisiin ja tuleviin tehtäviin, niin silloin teille ei riitä se 150 miljoonaa euroa, vaan pitää 0,5—1 miljardi euroa lisätä sitten sinne tulevan vaalikauden vaihtoehtobudjettiin, ja jos teillä tähän ei ole valmiuksia, niin mikä sitten on ratkaisu? Haluatteko näitä uudelleen organisoituja Puolustusvoimia pitää kunnon hankinnoilla pystyssä, vai haluatteko paluuta tähän vanhojen varuskuntien, tyhjien punkkien järjestelmään?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen spekuloi. Keskustelussa on kyllä käynyt mielestäni riittävän selvästi ilmi, että Puolustusvoimat tarvitsee lisärahoitusta vuoden 2015 jälkeen kipeästi. (Välihuutoja vasemmalta) Sen sijaan epäselväksi on jäänyt, mikä on hallituksen linja Suomen puolustuksen tulevaisuuden suhteen: onko sitä, vai aikooko tässä hallitus vaan työntää päänsä pensaaseen? Ymmärtääkseni kuitenkin enemmistö eduskunnasta edellyttää pitkäjänteisiä ratkaisuja puolustuskykymme turvaamiseksi — mutta mitä tekee hallitus? Kysynkin pääministeri Kataiselta: oletteko ymmärtänyt, että selonteko pakottaa Puolustusvoimat hakemaan säästöjä yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustuksesta ja että tämä suunnittelu on jo alkanut?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä edustaja Kanerva nosti esille mielenkiintoisen luvun. Mainitsitte, että 1,5 prosenttia bkt:stä olisi kokoomuksen tavoite. Se tekee äkkiä laskemalla noin 3 miljardin puolustusbudjettiin noin lähes 700 miljoonan euron lisäyksen siihen tasoon, joka 2014—2015 vaihteessa on. Kysyn pääministeriltä: onko tämä hallituksen, kokoomuksen kanta, onko tämä nyt avaus, avaus kokoomuksen suunnasta, että tällä mennään seuraaviin vaaleihin, 1,5 prosenttia bkt:stä? Tähän haluaisin vastauksia.

Toinen mielenkiintoinen kysymys tuli tässä edustaja Kanervan puheenvuorossa, jossa nostitte esille tämän Nato-jäsenyyden ja totesitte, että se toisi uusia mahdollisuuksia suomalaisten puolustamiseen. Onko kokoomuksella linja, että pyritte Nato-jäsenyyttä hakemaan, ja tukeeko hallitus tätä linjaa?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän edustaja Niinistön puheenvuoroon toteaisin, että minusta on ihan hyvä, että Puolustusvoimat hakee säästöjä, ja muun muassa asepalveluksestakin niitä olisi vielä haettavana. Nykyään se lyhin asepalvelu lyheni 5,5 kuukauteen, ja mielestäni sitä voitaisiin aivan hyvin, kuten useasti olen esittänyt, lyhentää 4 kuukauteen, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) ja tähän samaan 4 kuukauteen olisin myös lyhentämässä siviilipalveluksen pituutta. Tällä tavalla saataisiin nuoret ihmiset töihin, nuoret ihmiset opiskelemaan, sen sijaan että aikaa nyt tuhrautuu tähän asepalvelukseen ja siviilipalvelukseen.

Sen lisäksi pääministerin viimeiseen kysymykseen siitä, onko turvallisuusympäristö oikein arvioitu tässä selonteossa: kyllä on. Suurimmat turvallisuusuhat tulevat ilmastonmuutoksesta, luonnonkatastrofeista, köyhyydestä maailmassa, joten parasta turvallisuuspolitiikkaa olisikin kehitysavun lisääminen ja siviilikriisinhallintaan panostaminen.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri nosti esille nyt meneillään olevan Malin tilanteen ja Ranskan operaation siellä. Olin eilen Brysselissä kuuntelemassa Saksan ja Ranskan keskustelua, jossa kävi ilmi, että Saksalla on kyllä kuljetuskoneita, mutta ei niihin voi panna ranskalaisia sotilaita. Niihin voi kyllä panna afrikkalaisia sotilaita, mutta vielä ei ole niin pitkällä tämä Euroopan unionin yhteistyö, (Timo Soini: Mahtavaa!) että voisi naapurimaasta ottaa, ja tämä kuvaa ehkä aika hyvin sitä, missä ollaan tässä yhteisten voimavarojen kehittelyssä.

Mutta varsinaisesti kommenttini oli edustaja Jussi Niinistölle. Te, edustaja Niinistö, puhuitte kovin kriittisesti kansainvälisestä yhteistyöstä, pohjoismaisesta yhteistyöstä ja Ruotsi-yhteistyöstä, minusta vähän siinä hengessä, että kun apua ei saatu vuonna 39 syksyllä, niin nyt sitä ei halutakaan saada. (Timo Soini: Mihin sitä tarvitaan?) Minusta tämä on hyvin lyhytnäköistä ajattelua nykyisessä maailmassa, kun emme todellakaan tiedä, mitkä kriisit meitä kohtaavat ja missä muodossa. Minusta on erittäin tärkeää, että me valmistaudumme myöskin ottamaan vastaan apua ja antamaan sitä silloin, kun tarvitsemme näissä kysymyksissä.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Som vi sade i gruppanförandet så är det viktigt att Finland är aktivt med i det internationella samfundet, och också regeringen har dragit upp de här linjerna på ett förtjänstfullt sätt i redogörelsen. Jag skulle instämma i den fråga som ledamot Kanerva här ställde om Nordefco-samarbetet, vad regeringen har för eventuella målsättningar för att fördjupa det nordiska perspektivet.

Sitten, herra puhemies, painottaisin myös huoltovarmuustoimintojen tärkeyttä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta ja sen kokonaisturvallisuuden kehittämisessä. Tässä selonteossa on tavoitteet hyvin asetettu, mutta kysyisin myös sitä, onko hallituksella ajatuksia, miten tätä huoltovarmuutta voitaisiin parantaa mukaan lukien kotimaisen kriittisen puolustusteollisen osaamisen osalta.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähialueen turvallisuusympäristö on varsin vakaa, ja tilanne on hyvä ja stabiili. Tämä on hieno asia. Kuitenkin Venäjällä on otettu kanta, että kriittisessä paikassa Venäjä on tarvittaessa myös oman maan rajojen ulkopuolella valmis puolustamaan vaikka voimakeinoin omia kansalaisiaan. Miten tämä näkyy meidän turvallisuus- ja ulkopoliittisessa otteessamme ja käydäänkö tätä ennakoivaa keskustelua meidän kanssakäymisessämme niin, että voitaisiin pitää huolta siitä, että tämä ei kohdistu Suomeen ja toisaalta, että kansalaisten ei tarvitse miettiä tällaista huolta?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa todetaan, että Suomi huolehtii jatkossakin omasta puolustuksestaan. No, kukahan muu siitä huolehtisi. Mutta silmiin pistää kyllä se, että "itsenäinen puolustus" on termi, jota selonteossa ei enää käytetä.

Todellakin ensimmäistä kertaa selontekojen historiassa nostetaan esille mahdollisuus luopua jostakin puolustusjärjestelmien avainsuorituskyvystä, kunhan vain luodaan pitävä sopimuspohja. Tällaiseen sopimukseenhan myös puolustusministeri Haglund viittasi väläyttäessään pohjoismaista puolustusliittoa. Tämä ei ole varmaankaan ministerin yksityisajattelu, sillä edustaja Kanerva vaati myös täällä ryhmäpuheessaan sopimustasoisia järjestelyjä Pohjoismaiden välillä. Onneksi presidentti Niinistö on viheltänyt tämän villin spekulaation poikki, mutta sopii kysyä, miksi maininta puolustusjärjestelmien avainsuorituskyvystä luopumisesta ja spekulointi, missä olosuhteissa se voisi tapahtua, on ylipäätään otettu selontekoon.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliitto ja vihreät näyttävät olevan sillä kannalla, että armeija voidaan kohta suorittaa telttaretkenä takapihalla. Eihän tällä lailla voi ajatella. Samaan aikaan olette leikkaamassa täältä määrärahoja, mutta ei ole sellaista merirosvojahtia, johonka te ette suomalaisia sotilaita olisi lähettämässä.

Ja sitten, arvoisa puhemies, kysyn pääministeri Kataiselta Malin operaatiosta, kun Ranska painui Maliin: Missä se päätettiin, missä EU:n elimessä? Mikä oli Suomen kanta siinä EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan elimessä, jossa se päätettiin, ja missä se pöytä sijaitsi, kun ollaan näissä ytimissä, kun näistä päätetään? Lasku siitä kyllä löytänee perille, niin kuin tähänkin asti EU-hommissa on löytänyt.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Soini tässä viittasi kaiken maailman merirosvojahteihin, minä olen lähtenyt siitä, että merenkulun vapaus maailmassa on myös suomalaisten intressi. Meillä on laivoja tuolla maailman merillä. Se on yksi meidän koko elinkeinomme perusta, että voimme vapaasti liikkua ja käyttää tätä vapauttamme. Jos jossakin tätä vapautta uhataan, onhan se nyt Suomen asia. Odotammeko me täällä tumput suorina, että maailman meret muuttuvat turvallisiksi emmekä siihen osallistu? Ei ole mitään järkeä arvostella tällaista toimintaa, jolla pyritään saamaan kansainvälinen rikollisuus kuriin. Tämä on tärkeää toimintaa, johon Suomi on osallistunut.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä merirosvojahti tapahtuu siis lähinnä Somalian rannikolla, ja tässähän isona asiana käytetään sitä, että nälkää näkeviä autettaessa se olisikin hyvä. Mutta näitä nälkää näkevien avuksi tulevia ruokakuljetuksia ei juurikaan olla ryöstämässä vaan korkean teknologian kuljetuksia ja sitä kautta riistämässä ja kiristämässä rahaa. Sitten kun nämä ruokakuljetukset pääsevät maihin, siellä ne ollaan sitten ryöstämässä, ja sitä rahaa käytetään sotilaallisen toiminnan jatkamiseen ja terrorismiin. Ymmärrän kyllä merenkulun käyttämisen ja sen kehittämisen. Kysymys oli siitä, miksi te aina Suomen rajojen ulkopuolelle osoitatte solidaarisuutta. Ettekö te voisi solidaarisuutta osoittaa suomalaisille varusmiehille?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on otettu muutamia mielenkiintoisia kantoja vuoden 2015 jälkeiseen tulevaisuuteen, siis Puolustusvoimien rahoitustasoon, joka on tämän selonteon kimuranteimpia ja tärkeimpiä kysymyksiä. Täällä on jo kolme kantaa tuotu esille: 2015 jatkettaisiin samalla tavalla, mihin siinä päädytäänkin, lähinnä vasemmalla on tällaista kantaa. Sitten on puolustushallinnon esittämään kehittämisvaihtoehtoon yhtynyt perussuomalaiset ja keskusta, noin vähimmäisvaihtoehtona, ja kolmantena näkymänä on ollut kokoomuksen edustaja Kanervan tuoma 1,5 prosenttia bkt:stä. Sehän merkitsee noin 3 miljardin euron panosta, ehkä vähän enemmänkin. Minulla on ehdotus hallitukselle (Ilkka Kanerva: Vähemmän!) — vähemmän — ehdotus hallitukselle, ilmainen ehdotus: pankaa heti tämän selonteon valmistumisen jälkeen, käsittelyn jälkeen, liikkeelle parlamentaarinen valmistelu pelkästään liittyen sotilaalliseen puolustamiseen ja hakemaan erilaisia vaihtoehtoja, kuinka kehitetään Suomen puolustusta vaikkapa näitten nyt esiin tulleitten rahoitusvaihtoehtojen pohjalta, niin olisi jotakin kättä pidempää vuoden 2015 hallitusneuvotteluihin. Miltä tuntuu, herra pääministeri?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on paljon keskusteltu tästä Puolustusvoimien määrärahatarpeesta vuoden 2015 jälkeen. Nyt hallitus kokoontuu lähiaikoina keskustelemaan lähivuosien talouspolitiikasta. Kysyn pääministeriltä: onko varmaa, että ensi ja seuraavan vuoden budjeteissa, joista tämä hallitus päättää — se ei voi siis päättää vuoden 2015 jälkeisistä budjeteista, mutta näistä kahdesta budjetista se voi päättää — ei enää Puolustusvoimien määrärahoista lainkaan leikata vaan että Puolustusvoimat ainakin nämä vuodet voivat vielä rakentaa tätä rakenteellista uudistustaan siltä pohjalta, jolta ne ainakin tällä hetkellä ajattelevat sitä voitavan tehdä?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisille on tärkeää, että Suomen puolustusta ja kansainvälisiä suhteita hoidetaan sillä tavalla, että Suomessa säilyy rauha ja että kansainväliset yhteydet pysyvät kunnossa ja turvallisuus yleisesti lisääntyy. Oma puolustus ja kansainväliset yhteydet ovat jatkossakin keskeiset elementit, joiden osalta meidän täytyy tehdä työtä, ja on muistettava, että yksikään maa ei oikeastaan todellisuudessa selviä yksin vaan me tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, yhteisiä tavoitteita, ja siihen me tarvitsemme kansainvälistä keskustelua eri maiden välillä. On luonnollista, että Pohjoismaat tekevät tiivistä yhteistyötä, ja on hyvä, että selonteossa on nostettu pohjoismaisen yhteistyön selvittäminen, sen seuraaminen, millä tavalla yhteistyö kehittyy tulevaisuudessa, yhdeksi tavoitteeksi, ja pidän sitä hyvin tärkeänä.

On selvää, että Puolustusvoimat ei selviä nykyisellä budjetilla tulevista haasteista, ja itse pidän tärkeänä, että jo ennen vuotta 2015 meillä täytyy olla näkemys siitä, mikä on tulevien vuosien Puolustusvoimien budjetti Suomenmaassa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa Puolustusvoimat saa totutella niukkuudessa elämiseen. Vastikään viime vuoden puolella puolustusvoimauudistus rusikoi Suomen puolustusvoimia ja maamme puolustuskykyä rankalla kädellä: varuskuntia lakkautettiin, kertausharjoituksia vähennettiin ja alueellinen puolustuskyky lähes romutettiin. Myös länsinaapurissamme puolustuskykyä on tarkoituksella heikennetty ja tietyin seurauksin. Ruotsin puolustusvoimain komentaja Sverker Göranson arvioi, että Ruotsin puolustus kestäisi korkeintaan viikon sotilaallista hyökkäystä vastaan. Kysynkin ministeri Haglundilta: kun teillä on sentään jo lähes vuoden kokemus puolustusministerinä, mikä on teidän arvionne siitä, kuinka kauan Suomen puolustus kestäisi sotilaallista hyökkäystä vastaan tulevilla niukoilla puolustusresursseilla?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko hieman korjata sitä kuvaa, jonka edustaja Kanerva antoi tuosta hallituksen ja parlamentaarisen kontaktiryhmän työstä. Se oli, niin kuin edustaja Kanerva sanoi, oikein hyvää silloin työn loppuvaiheessa, mutta alku oli huono johtuen juuri siitä, mikä otettiin esiin tuossa keskustan ryhmäpuheenvuorossa, että tuota puolustusvoimauudistusta ei käsitelty samalla tavalla syvällisesti yhteisiä linjauksia etsien kuin aikaisempina vuosina on ollut tapana. Eli alku ei mennyt hyvin, mutta loppu oli oikein hyvää ja yhteistyö kyllä toimi.

Pääministeriltä olisin kysynyt siitä, kun esitimme sitä, että pitäisi tämän selontekomenettelyn lisäksi olla myöskin tällainen vuosittainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu, koska aivan niin kuin pääministeri omassa puheenvuorossaan sanoi, emme voi tietää, mikä on tilanne esimerkiksi parin vuoden kuluttua. Tämän selonteon linjaukset pitävät paikkansa juuri nyt, mutta muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla toisin, vaikka ei nyt sellaista näkymää tässä kenelläkään ole. Mitä olette mieltä tästä keskustan esityksestä? Se osaltaan olisi hyvin synkronissa myös sen kanssa, mitä tasavallan presidentti eilen esitti.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteosta nousee laajan turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön kuvauksen ja vakiintuneen linjauksen jälkeen kaksi asiaa: kansainvälinen yhteistyö ja puolustuskyvyn kehittämisen voimavarat. Nämä eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan molempiin tarvitaan lisäpanostuksia. Selonteossa kuvattu nykyinen tai lähitulevaisuuden hahmottava kansainvälinen yhteistyö ei ratkaise Puolustusvoimain rahaongelmia. Yhteistyöllä on paljon positiivisia vaikutuksia, ja se on jopa välttämätöntä laaja-alaisten turvallisuusuhkien ehkäisyssä, sotilaallisen osaamisen tason ylläpitämisessä ja taloudellisten säästöjenkin mahdollistamisessa materiaalihankinnoissa.

Sen sijaan minä en laskisi kovinkaan paljon nykymuotoisen yhteistyön apuun kriisiajan sotilaallisessa maanpuolustuksessa. Mielestäni on selvästi tiedostettava kriisiajan ja normaaliajan kansainvälisen yhteistyön erot ja toimittava sen mukaisesti.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on oltava ennakoitavuutta. Maamme turvallisuuden perustana ovat paitsi hyvin hoidetut naapuruus- ja kansainväliset suhteet ja yhteistyö myös uskottava oma puolustus. Vaikka yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus tulevat olemaan jatkossakin puolustuksemme selkärankana, yhteistyö sopivien kumppanimaiden kanssa on kannatettavaa.

Tosiasia kuitenkin on, että Puolustusvoimamme tarvitsevat toimiakseen rahaa. Ne ovat olleet jo nyt voimakkaasti mukana säästötalkoissa, ja sillä saralla tuskin lienee enää paljon leikattavaa. Samalla puolustuksen tulevaisuuden investoinnit ovat mittavia.

Tässä on yhtälö, johon meidän on mielestäni epävakaasta taloustilanteesta huolimatta otettava viivyttelemättä kantaa ja haettava vastausta, jotta näihin tässä selonteossa asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin selonteosta käy ilmi, on turvallisuusympäristö muuttunut globaalissa maailmassa, ja selonteon arvio on aivan oikean suuntainen. Aseellisen uhan rinnalle ja ohi on noussut aivan uusia uhkia. Siksi me vasemmistoliitossa pidämme tärkeänä, että turvallisuuspolitiikassa siirrytään aidosti laajempaan näkökulmaan ja turvallisuuskäsitteeseen.

Liian pitkään on tuijotettu vain armeijan määrärahoja, vaikka sotilaallisen konfliktin uhka on tänä päivänä pieni verrattuna muihin uhkiin. Niitä ovat muun muassa ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten myrskyt, kasvavat siirtolaisvirrat, resurssipula, niin ruuan, energian kuin muiden raaka-aineiden pula, sekä erilaiset ympäristökatastrofit, joista olemme jo saaneet esimakua. Nämä asiat ovat polttoainetta tuleville konflikteille. Tähän turvallisuusuhkaan reagoiminen vaatii laajaa näkökulmaa ja asian huomioimista kaikilla politiikan sektoreilla sekä vastuullisen ilmastopolitiikan esillä pitämistä myös kansainvälisissä suhteissamme, ja sitä ei voi tehdä näyttämättä itse hyvää esimerkkiä.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu monesti taloustilanteesta ja siitä, että tässä taloustilanteessa ei voida määritellä puolustusmäärärahoja vuoden 2015 jälkeen, ja melkein samaan hengenvetoon todetaan, että puolustusmateriaali on kallistunut nopeammin kuin muut tavarat. Tästä minä vetäisin semmoisen johtopäätöksen, että pitkäjänteiseen puolustuspolitiikkaan kuuluu myös pitkäjänteinen puolustusmateriaalin hankintapolitiikka. Tämä tuo säästöjä näissä hankinnoissa sen sijaan, että me joutuisimme hätätilanteessa tekemään sitten kiireratkaisuja ja ostamaan kalliilla materiaalia. Esimerkiksi Ilmavoimien tilanteessa nyt olisi syytä määritellä ne rajat, millä Ilmavoimat lähtee korvaamaan kohta vanhentuvia Hornet-hävittäjiä. Hankitaanko mahdollisimman hyvää ja siihen mahdollisimman hyvää kalustoa mahdollisimman halvalla vai otetaanko välttävä vaihtoehto, mikä ei sitten palvele meidän tarpeitamme ollenkaan?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on peräänkuulutettu pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta, ja kyllä tämä määrärahataso on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat tähän. Kun katsotaan vuoden 2015 jälkeiseen aikaan, niin kyllä minun mielestäni tämä määrärahataso täytyisi nyt löytää ja määrittää, jotta — on sitten hallituspohja mikä tahansa seuraavien vaalien jälkeen — Puolustusvoimilta löytyy varmuus rahoituksesta. Minun mielestäni hyvä taso olisi tämä vuoden 2011 taso.

Tähän liittyen rahaa tarvitaan muun muassa kertausharjoituksiin. Nyt on linjattu, että 18 000 reserviläistä pystyttäisiin kertausharjoituttamaan, ja jos lasketaan suunnitelman mukaisesti 230 000 sotilasta, niin silti kertausharjoitettavien määrä jää aika pieneksi. Keskimääräinen kertausharjoitusten väli olisi yli 12 vuotta. Kysynkin teiltä, arvoisa puolustusministeri: onko tämä riittävä määrä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Salin vasemmalla laidalla on eduskuntaryhmä, jonka nimeksi sopisi "Edustaja Lapintie ja menneisyyden vangit", nimittäin niin vanhakantaista ja asenteellista oli edustaja Lapintien ryhmäpuheenvuorossaan esittämä suhtautuminen Natoon, joka kuitenkin on demokraattisten maiden erittäin merkittävä rauhanjärjestö, johon Suomikin luontevasti kuuluisi.

Täällä kysyttiin, olemmeko kokoomuksessa sitä mieltä, että Suomen tulisi Natoon kuulua. Kyllä, olemme sitä mieltä, että pitkällä aikavälillä Nato-jäsenyys vahvistaisi ja vakauttaisi Suomen turvallisuutta ja Suomen asemaa. Lisäksi Nato-jäsenyys antaisi Suomelle puhevallan niissä tärkeissä Nato-pöydissä, joissa jäsenet keskustelevat ja päättävät asioista. Eri asia on, että asia ei tällä hetkellä eikä esimerkiksi nykyisen hallituksen toimikaudella ole ajankohtainen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En tiedä nyt, mitä puheenvuoroa edustaja Zyskowicz on kuullut. Minä ihan selvästi sanoin, että modernia ja uutta on se, että tunnustetaan, että Nato-jäsenyyden haikaileminen on hyvin vaarallista ja jopa vahingollista Suomelle nimenomaan sen takia, jos katsomme, että siinä sitoudutaan myös siihen, että Yhdysvaltojen pyytäessä apua lähdetään mukaan. Ja sen verran voidaan katsoa taaksepäin, että esimerkiksi Irakin sodassa kaikki uudet Nato-maat olivat siellä eturintamassa. Sinnekö te, edustaja Zyskowicz, meidät haluatte? Minä en halua. Minä haluan, että me harjoitamme diplomatiaa, siviilikriisinhallintaa, perinteistä rauhanturvaamista, satsaamme kehitysyhteistyöhön ja sillä tavalla saamme riippumattomana, liittoutumattomana Suomelle mahdollisimman laajan kansainvälisen turvallisuuden. Se on kaikkein parasta turvallisuusyhteistyötä myös tavallisille suomalaisille, ihan tavallisille ihmisille.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä sitä nyt ollaan puun ja parkin välissä. Siellä on vasemmistoliitto ja siellä on hallituskumppani kokoomus. Minkälaista politiikkaa tästä voi tulla, puolustuspolitiikkaa tai mitään muutakaan politiikkaa, kun hallituspuolueet ovat täysin vastakkaisilla kannoilla? (Susanna Huovinen: Selonteossa on sanottu!) Täytyy kerta kaikkiaan ihmetellä, pääministeri Katainen, teidän loputonta sietokykyänne. Kyllä te olette kärsivällinen mies.

Mutta vielä sitten tähän — otetaan nyt laaja turvallisuuskäsitys, esimerkiksi huoltovarmuus. Nyt suuret osat laivastoa Suomessakin seilaavat ulkomaisilla merimiehillä eivätkä kotimaisilla. Puolustetaan suomalaista työtä: kun kriisi tulee, niin täällä voi olla suomea puhuvia ihmisiä, jotka eivät karkaa maailman turuille.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että edustaja Zyskowicz nosti tämän Nato-jäsenyyden esille, ja siihen liittyy tämä Islannin ilmavalvontaan osallistuminen. Selonteossa nähdään se konkreettisena mahdollisuutena tiivistää kanssakäymistä lähitulevaisuudessa. Yhteiskuntatieteitten tohtori, entinen aktiiviupseeri ja sotilaslentäjä Veikko Heinonen turvallisuuspolitiikan tilaa koskevassa väitöskirjassaan on viitannut ministeri Tuomiojan kirjoituksiin, ja ministeri Tuomioja on todennut, että Islannin ilmatilan valvontaan osallistuminen on epärealistista ja tarpeetonta ja sen lisäksi se on ja pysyy sotilasliitto Naton tehtävänä — siis on ja pysyy sotilasliitto Naton tehtävänä. Tällä kannalla oli myös aiemmin puolustusministeri Häkämies. Mikä nyt on sitten muuttunut, muu kuin se, että Häkämies ei ole enää ministeri, mutta te olette? Onko joku asiaperuste muuttunut? Tässä väitöskirjassa viitataan myöskin siihen, että näille pohjoismaiseen yhteistyöhön liittoutujille tämä tarjoaa mahdollisuuden lähentyä Natoa ja osoittaa yhteenkuuluvuutta. Islanti-operaatiossa on nimenomaan Nato-lähentymisestä kyse.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ilmeisesti on niin, että kun vaalit eivät ole lähellä, niin silloin Nato ei ole kokoomukselle mikään salarakas, vaan sen pystyy tunnistamaan, että aina, kun vaalit ovat vähän lähempänä, tulee vähän salaisempaa siitä tapailusta.

Herra puhemies! Tämä mielestäni erittäin hyvin nyt todistaa sen, mitä edustaja Kiviniemi ja keskusta täällä edellä sanoivat ja mihin itse asiassa tasavallan presidenttikin eilen viittasi. Kun toimintaympäristö muuttuu näin nopeasti, kun hallituksen linja pitkällä tähtäimellä on täysin avoin vasemmiston ja kokoomuksen välillä, on välttämätöntä, että Suomen eduskunta, kansan valitsemat edustajat, saa vuosittain pääministerin ilmoituksen, jonka pohjalta me voimme keskustella siitä, mihin suuntaan meitä nyt ollaan hivuttamassa, mitä hallitus ajattelee ja missä mennään ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta, jossa toimintaympäristö valtavan nopeasti muuttuu. Eli siis fundeeraukset eivät riitä, vaan näistä asioista pitää olla eduskunnan tietoinen ja näistä asioista on välttämätöntä, että eduskunta myöskin tekee päätöksen. Toivon tähän pääministerin kommenttia.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tästä kehyspäätöksestä ja Puolustusvoimien ratkaisusta meillä ei ole otettu yhdenkään hallinnonalan kannalta linjauksia. Jos lisäleikkauksia Puolustusvoimiin tehtäisiin, se tarkoittaisi käytännössä hyvinkin merkittäviä ratkaisuja, lukuisten yksikköjen sulkemisia tai sitten puolustuskyvyn merkittävää alentamista. (Seppo Kääriäinen: Ei se riittäisi!) Sitä jokainen tietysti omalta osaltaan harkitsee, mutta me teemme kehyspäätöksessä kaikkia hallinnonaloja koskevia ratkaisuja samaan aikaan.

Tästä vuosittaisesta keskustelusta. Kannattaa nyt perehtyä tähän selontekoon, ja kun täällä on kysytty, mikä on hallituksen kanta selonteossa olevaan asiaan, niin se lukee selonteossa. Ei sitä nyt ruveta uudelleen keksimään. Sen voi lukea nyt ihan tässä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että me keskustelisimme vuosittain tai kuukausittain. Minusta ehkä kaikkein paras tapa on se, ettei tehdä mitään raskasta prosessia, vaan keskustellaan aina silloin, kun eduskunta haluaa. Esimerkiksi ajankohtaiskeskustelu voi olla hyvä vaihtoehto. Jos eduskunta ei sitä halua syystä tai toisesta, niin voitaisiin miettiä itse asiassa ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön kanssa, jos me järjestäisimme vähän kevyemmällä menettelyllä turvallisuus- ja puolustuspoliittisia mutta myös ulkopoliittisia keskusteluja. Vielä ihan muutama hetki sitten oli semmoista, että niistä ei oikein saanut keskustella, mutta olen ilahtunut siitä, että niistä saa ja halutaan keskustella. Keksitään porukalla, mikä on se paras tapa, mutta ei tehdä liian raskasta, koska emme me joka vuosi mitään tämmöistä rupea tekemään. Siihen menee oppineen aika hukkaan. Eduskunnalta ei ole tähänkään mennessä salattu yhtään mitään puolustuspolitiikkaan liittyen, mutta jos laajempi porukka haluaa tulla, niin keksitään, mikä se keino on. Ajankohtaiskeskustelu voisi olla oikein hyvä siihen.

Tämä on ainoa kerta, kun kommentoin puolueen puheenjohtajana, ja tämän jälkeen en sitä tee, en käytä yhteistä aikaa siihen. Kokoomuksen Nato-kanta on ollut vuodesta 2006 lähtien kaikissa meidän vaaliohjelmissamme, ja se on tuonut ensimmäisen kerran toiseksi suurimman puolueen paikan ja sitten suurimman puolueen paikan, (Timo Soini: Kohta menee katosta läpi!) mutta ei sen suuremman puolueen paikkaa. Se on meillä ollut avoin asia aina ja tulee aina olemaan, ja minä toivon, että siitäkin keskustellaan ihan avoimesti ihan milloin hyvänsä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Siihen nähden, miten hyvässä hengessä tätä selontekoa on valmisteltu yhdessä parlamentaarisen kontaktiryhmän kanssa ja muullakin tavoin ylläpidetty yhteistyötä, olen lievästi pettynyt tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että nousee aivan erityisiä tarpeita esiin, mutta olisin toivonut, että samalla, kun kerrataan historiaa, niin osattaisiin myös irtaantua vähän vanhasta historiasta, katsoa nykymaailmaa, mitkä ovat ne todelliset suuret muutostrendit, jotka vaikuttavat meidänkin turvallisuuteemme.

Muutaman erityiskysymyksen osalta on todettava, että hallitusohjelmalinjaukset ovat lähtökohtana olleet tällekin selonteolle, mitä tulee meidän suhteisiimme ja yhteistyöhön Naton ja Nato-kumppanuuden osalta. Tämä yhteistyö ei vie meitä yhtään lähemmäksi Nato-jäsenyyttä, oli sitten niin, että jotkut sitä haluaisivat tai toiset sitä pelkäisivät. Ihan tukevasti meidän omissa käsissämme on tätä koskeva mahdollinen päätöksenteko. Meillä ei ole mitään tähän liittyviä tarpeita, eikä Islannin ilmatilassa harjoitteleminen tätä myöskään muuta. Osallistuminen Islannin ilmavalvontaan on Naton tehtävä. Tämänhän teki muuten Naton pääsihteerikin täällä hyvin selväksi: ei ole kysymys tästä tehtävästä.

Tämä tulee ihan lähiaikoina eduskunnan laajaan käsittelyyn ja keskusteluun, selvittelyyn, mistä on kysymys, mutta itse näen sen tärkeänä osana tämän selonteon keskeistä linjausta pohjoismaisen yhteistyön lisäämisestä ja tiivistämisestä, joka ei tähtää mihinkään uusiin sopimusjärjestelyihin, vaan hyvin käytännönläheisesti pyrkii lisäämään kustannustehokkuutta, yhteistyövalmiuksia niin koulutuksessa, harjoituksissa, valvontatehtävissä, kriisinhallinnassa ja hankinnoissa. Ja tämä on kaikki sellaista, jolla on varmasti, näin toivon, myös täällä salissa erittäin vahva tuki.

Muutama ihan erityiskysymys Malista, edustaja Soini kysyi. Kaikki Euroopan unionin toimenpiteet ja sen jäsenvaltioiden toimenpiteet perustuvat YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen Malista, jossa annetaan täysi tuki Afrikan unionin ja Ecowasin tulevalle missiolle Malissa, ja sitä varten on EU tehnyt neuvostossa omat päätöksensä, jossa se valmistautuu tähän missioon tavoitteenaan nimenomaan tukea ja kouluttaa Afrikan unionin ja sen jäsenvaltioiden kykyä vastata tähän hyvin vakavaan, meidänkin turvallisuuteemme heijastuvaan haasteeseen.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Koskien meidän Nordefco-tavoitteita, mistä edustaja Kanerva kysyi, niin olemme asettaneet tavoitteeksi ensinnäkin tehdä tänä vuonna Nordefcolle vision, mihin me haluamme viedä tätä yhteistyötä. Tämä on otettu hyvin vastaan, ministerikollegoiden kanssa sovittiin tästä marraskuussa. Sen ohella suorituskyky-yhteistyötä, materiaaliyhteistyötä jatketaan ja arvioidaan myös näitä yhteistyön rakenteita, siis tätä käytännön tason toimintaa, jota on erittäin paljon tänä päivänä, joten aika kunnianhimoinen ohjelma. Meillä on ministeritason kokous tässä kohta ja näemme sitten, miten tämä jatkuu, mutta tämä näyttää erittäin hyvältä, ja minäkin teidän tavoin toivon, että Ruotsi liittyy tähän NRF:ään.

Liittyen tähän edustaja Niinistön kysymykseen siitä, että onko joitain lisäsäästöjä suunnitteilla, niin vastaus siihen on ei. Ja en myöskään tässä voi yhtyä edustaja Lapintien arvioon siitä, että olisi järkevää edelleen lyhentää asepalvelusaikaa. Mielestäni se ei olisi hyvä ratkaisu. En usko, että se myöskään olisi järkevä säästötoimi, koska meidän kiinteistömme, kantahenkilöstömme, koko meidän toimintamme on ympärivuotista ja nyt sykli on tosi toimiva kahdella palveluserällä ym., joten en usko, että se on hyvä tie.

Sitten edustaja Yrttiaholle. Olette varmaan lukenut sitä kohtaa — puhuitte tästä suorituskyky-yhteistyötä ja yhteiskäytöstä, ihan niin kuin tuossa pooling & sharing -yhteistyössä lukee — te lainasitte sitä osittain, mutta on hyvä huomata, että tässä lukee kyllä selkeästi, että haasteena on se, että tämän materiaalin on oltava käytettävissä tarpeen vaatiessa, ja myöhemmin selonteossa lukee hyvin selkeästi se, että Suomi lähtee siitä, että kaikki keskeiset suorituskyvyt ovat oman maan käsissä. Tämä on hyvin selkeästi kirjattu tähän selontekoon, joten tältä osin — siis sivulla 98, kehotan lukemaan — tässä ei kyllä kannata mitään tällaisia väärinkäsityksiä kehittää sen pohjalta.

Edustaja Oinoselle sen verran, että mitenkö kauan Puolustusvoimamme kestäisi mahdollisen kriisin tullen, sitä on kyllä mahdotonta arvioida, koska se riippuu ihan kriisin luonteesta. Siihen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta, mutta voin sanoa näin, että nukun tällä hetkellä yöni hyvin, ja jotta voin näin tehdä myös tulevaisuudessa, niin se vaatii tietenkin sitä, että näihin resurssihaasteisiin pitkän päälle voidaan vastata.

Edustaja Savolalle viimeisenä: kertausharjoitukset vuonna 2015 ovat mielestäni kohtuullisella tasolla. Tämä vuosi ja seuraava vuosi ovat vaikeita. Me olemme nyt kyenneet nostamaan sitä tasoa tänä vuonna 5 000:een, mikä oli alun perin suunniteltu 2 000:een, ja pidän tätä hyvänä. Se ei tietenkään ole hyvä taso, mutta se on hyvä, että sitä nostettiin ainakin 100 prosenttia enemmän, kuin mitä oli suunniteltu.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitän pääministeriä siitä, että hyväksyitte keskustan aloitteen vuosittaisesta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta keskustelusta, ja tulkitsin vastauksenne, että suorastaan lupasitte sen eduskunnalle äsken. Sen sijaan väitteenne siitä, että ette löytäneet riittävää rahoitusta 2015 vuodesta eteenpäin ja selitys, että ette halua mennä tulevalle hallituskaudelle, se ei valitettavasti kuulosta kovin uskottavalta. Nimittäin jotkut hallituksen ministerit ovat sujuvasti menneet sinne tulevalle kaudelle. Esimerkiksi hallituksenne paras liikenneministeri Kyllönen leikattuaan perustienpidon määrärahoja ilmoitti, että ne rahat nousevat 2016, ja tämä syötti jopa nielaistiin. Oikeampi syy lienee se, kun kuuntelen hallituspuolueittenne kantoja, että hallituksella ei kerta kaikkiaan ole yhteistä näkemystä. Keskusta lähtee siitä, että Puolustusvoimien ilmoittama (Puhemies koputtaa) lisämäärärahan tarve on minimi vuoden 2015 jälkeen.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suora lainaus selonteosta: "Ajatus pohjoismaisesta yhteistyöstä Islannin ilmavalvonnassa", siis Islannin ilmavalvonnassa, "nähdään konkreettisena mahdollisuutena tiivistää kanssakäymistä lähitulevaisuudessa."

Tässä tohtori Veikko Heinosen väitöskirjassa todetaan lisäksi viitaten Esko Antolaan, että Antola siis näkee Stoltenbergin esityksen Naton strategiana saada Ruotsin ja Suomen potentiaali Naton käyttöön vetoamalla pohjoismaiseen yhteisyyteen ja yhteisvastuuseen, ja mikä mielenkiintoista, nimenomaan Suomi ja Ruotsi ovat olleet aktiivisia tässä USA-, Nato-yhteistyössä. Ja edelleen viitataan, että siten näiden liittoutujien asettuminen kannattamaan Stoltenbergin ajatuksia voitaisiin tulkita eräänlaiseksi takaportin rakentamiseksi matkalla Nato-jäsenyyteen.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selontekoa olemme nyt saaneet reilun kuukauden verran lueskella, ja tuntuu siltä, että joillakin sen lukeminen on vielä hiukan kesken.

Kuuntelin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa ja kiinnitin huomiota siihen, että siellä nähdään nyt vihollisia jopa rivien väleissä. Se on todella harmillista siinä mielessä, että toisaalta tämä selonteko on leimattu mitäänsanomattomaksi eikä mitään uutta tuovaksi, eli jatketaan entisellä linjalla. Siinä mielessä nämä perussuomalaisten tulkinnat ovat ehkä hivenen liioiteltuja.

Parasta tässä selonteossa kuitenkin on, sen ovat myös asiantuntijat kertoneet, se, että siinä lisätään yhteistyötä monella eri tasolla ja toisaalta kiinnitetään huomiota uudenlaisiin uhkakuviin, mitä meillä jopa Euroopassa on. Se, että suljemme rajat ja laitamme pään pensaaseen täällä Suomessa, ei todellakaan edesauta globaalia kehitystä maailmanrauhankaan näkökulmasta. Talouskriisit aiheuttavat yhteiskuntarauhan menettämistä, ja siitä on meillä nyt jo Euroopassa vakavia merkkejä, joita on myös perussuomalaisten syytä katsella oikealla tavalla.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston 117-sivuisessa selonteossa koskien Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa todetaan sivulla 109 seuraavaa: "Raskaan ruuti- ja ampumatarviketuotannon ylläpidon tarkoituksenmukaisuutta kotimaassa arvioidaan jatkuvasti. Toistaiseksi on ollut perusteltua säilyttää tuotantokykyä kotimaassa huoltovarmuusnäkökohtien vuoksi." Tätä taustaa vasten, arvoisa puhemies, ihmettelen suuresti, miksi valtio on hylännyt kokonaan Laukaan kunnan Vihtavuoressa sijaitsevan ruutitehtaan. Valtio ei ole edes yrittänyt antaa tukeaan ruutitehtaan säilymiselle. Kysymyksessä on paitsi sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen myös yli 200 työntekijän työpaikat. Kysynkin, mitä arvoisa pääministeri ja hallitus aikovat tehdä asian eteen.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, herra puhemies! Vain kolme EU-maata on edelleen Naton ulkopuolella: Suomi, Ruotsi ja Itävalta. (Timo Soini: Ja Irlanti!) Kuten pääministeri totesi, EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Mahtaako olla niin, että EU:n Nato-mailla ei ole sama tarve, samanlaista kiirettä kehittää tätä EU:n ulkosuhdepolitiikkaa kuin esimerkiksi Suomella ja Ruotsilla on?

Toinen kysymys, se koskee tätä sopimusasiaa.

Jag stöder själv varmt ett fördjupat nordiskt samarbete inom alla områden men nu just specifikt inom försvarspolitiken. Minister Tuomioja sade att det inte förutsätter några avtal, men på sidan 43 i den svenska versionen av den här redogörelsen sägs det att "särskilt för länder som inte hör till någon militär allians krävs att ett hållbart grundläggande avtal tas fram för att dessa länder ska kunna avstå från de kapaciteter som intar en nyckelställning i ländernas försvarssystem", och då handlar det uttryckligen om ett nära samarbete och en arbetsfördelning. Hur kommenterar ni det här betraktande mot det som ni sade för en stund sedan?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse Pohjoismaiden neuvoston presidenttinä voin vakuuttaa, että pohjoismainen turvallisuusyhteistyö kyllä lähtee siitä, että Pohjoismailla on yhteisiä tarpeita ja halutaan profiloitua pohjoismaisesti.

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin turvallisuuspoliittisissa selonteoissa on aina todettu, että meillä on uskottava itsenäinen puolustus, mutta tässä selonteossa ei kertaakaan mainita, että Suomella on uskottava itsenäinen puolustus. Onko se selkeä kannanotto arviointiin siinä, minkälainen puolustus meillä on? Tähän täytyy liittää, että tosiaankin entinen ulkopoliittinen vaikuttaja Suomessa arvioi, että Suomi kestää totaalihyökkäyksessä kolme päivää. Sinä aikana ehtii kyllä tänne näyttämölle. Ruotsin puolustusvoimien komentaja on sanonut, että se kestää viikon, niin että kolme päivää plus neljä päivää oikeastaan olisi tämä mittatikku ilmeisesti. Jos on totaalihyökkäys, niin pitääkö tämä arvio paikkansa?

Kysynkin: Jos Suomella olisi Naton turvallisuustakuut, niin olisiko Suomen puolustus uskottavampi siinä tilanteessa? Olisiko se kustannustehokkaampi? Ja onko meillä yleensä semmoinen politiikka, että haluamme istua pöydässä siellä, missä demokraattiset länsimaat tekevät yhdessä päätöksiä, vai haluammeko me nähdä maailman tapahtumat seuraavan päivän lehdistä aamukahvipöydässä?

Pääministeri Jyrki Katainen

Voisi aloittaa melkeinpä tästä viimeisestä kysymyksestä. Meillä on varmaan hallituksen sisällä hyvinkin erilaiset näkemykset tästä asiasta, ja minä edustan nyt vain tätä hallituksen yhteistä linjaa. Varmasti edustaja Sasin kanssa tunnemme toistemme ajatukset, jotka saattavat kulkea aika monessakin kohtaa samaan suuntaan. Hallituksella tämä Nato-linjaus on selvä, niin kuin tiedätte.

Täällä on aprikoitu sitä ja oltu ihmeissään, että miten on mahdollista, että hallituksella on erilaisia mielipiteitä. Olisikohan tämä nyt ainoa asia, missä meillä on erilaisia mielipiteitä. (Mauri Pekkarinen: Ei todella!) — Ei ole. Ei ole muuten ensimmäinen hallituskaan, missä eri hallituspuolueilla on erilaisia mielipiteitä.

Muistelen ainakin ihan omakohtaisesti, että oli muutamissa asioissa, vähän pienemmissäkin asioissa, ei niin kansallisesti merkittävissä asioissa, edellisessäkin hallituksessa erilaisia mielipiteitä. Tämän hallituksen sisällä erilaisia mielipiteitä on vähintäänkin saman verran, voi olla jopa enemmän. Tiedättekö, mistä se johtuu? Siitä, että meillä on niin paljon erilaisia puolueita tässä hallituksessa. Miksi näin? Kiitos kansanvallan, vaalituloksen, sen, että tässä oli se porukka, joka kykeni sopimaan kuitenkin hyvin suuresta joukosta asioita, jotka ovat Suomen edun mukaisia. Eli ei sitä nyt kannata mitenkään suurena ihmeenä pitää. Puolustusvoimien määrärahat tänä päivänä ja tulevaisuudessa — nekin ovat asia, joka jakaa hallituspuolueitten mielipiteitä.

Mutta se, että ei ole päätetty, kuinka paljon rahaa käytetään vuonna 2016, 2017 ja 2018, ei pakota Puolustusvoimia tekemään mitään uusia radikaaleja toimenpiteitä nyt, koska heillä on käytettävissä olevat määrärahat tiedossa tarkastelujaksolla. Tästä oli nimittäin väärää, siis asiavirheellistä, tietoa äsken liikkeellä. Me jokainen voimme sitten valita oman painopisteemme tulevissa vaaleissa, kuinka paljon haluamme käyttää mihinkin rahaa. Täällä varmaan hallituksen sisällä osa porukasta näkee asian toisella tavalla kuin toiset.

Arvoisa puhemies! Ihan vain tuosta vuosittaisesta keskustelusta. Minä olen siis aina valmis keskustelemaan. Ajankohtaiskeskustelu eduskunnassa tai sitten joku vapaamuotoisempi: keksitään vain niitä keinoja.

Näistä EU:n puolustuksen ongelmista. Niihin on varmaan monia syitä. Yksi on tämä duplikaattipelko, eli valtaosa EU-maista kuuluu Natoon. Ne pitävät sitä järjestelyä riittävänä, ei ole suurta halua. Sitten on tietysti pelko siitä, yhtenäistyykö politiikka. Ulkopolitiikassahan me näemme tämän saman ongelman: yhtenäistyykö politiikka, joudummeko antamaan suvereniteettia jonnekin pois, jos menemme pidemmälle vaikkapa EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa? Tämänkaltaisia ongelmia tässä on, mutta kannattaa puskea eteenpäin. Kaikki, mikä saadaan yhteisen integraation nimissä eteenpäin, on kotiin päin, varsinkin Suomelle.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ryhmäpuheenvuorossamme koetimme vedota, että ei urauduttaisi vanhoihin taisteluhautoihin tässä keskustelussa, mutta näkyy olevan molemmilla puolia salia intoa tätä Natoa liioitella.

Erityisesti olin kiinnostunut edustaja Zyskowiczin ja edustaja Sasin puheenvuoroista. Ensin ajattelin, että oli tämä Karim Z. Yskowicz ollut kirjoittamassa edustaja Zyskowiczin puhetta, (Naurua) kun hän tämmöisestä Nato-maasta muuttaneena on ehkä innostunut vielä aiheesta. Mutta sitten kun edustaja Sasi vielä jatkoi, niin kyllä tässä näyttää siltä, että kokoomus on oikein innolla nostamassa tätä Nato-asiaa pöydälle, ja ehkä nämä edustaja Kanervankin vähän ylimitoitetut puolustusbudjettitavoitteet kuvastavat nyt jonkinlaista hermostumista. Kuitenkin olisi hyvä antaa suurelle yleisölle varmemmin kuva siitä, että yhdessä hallituksessa on sovittu hyvä linjaus turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon ja sen mukaisesti toimitaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin mitä tulee määrärahoihin, niin Puolustusvoimien omassa arviossa lähdetään 50, 50 ja 150 miljoonan euron korotuksista, ja ne tulevat tietysti toistensa päälle. Tämä 1,5 prosenttia on tietysti siihen hieman lisää, mutta ei ratkaisevasti mitään, ja me tiedämme kustannuspaineet tuolla rintamalla. Ei tästä sen enempää, ei siinä mitään kummallista dramatiikkaa ole.

Mitä tulee Natoon, niin yritin, puhemies — ja viittaan erityisesti ulkoministeri Tuomiojaan — löytää Nato-keskusteluun hieman sellaista näkökulmaa, että sitä katsottaisiin vähemmän dramaattisesti ja nähtäisiin, että ei Suomen Nato-politiikalla, mikä se sitten onkaan muodoltaan, ohiteta meidän premissejämme, ei meidän arvojamme EU:ssa, ei meidän arvojamme YK:ssa, mutta sillä parannetaan meidän vaikutusmahdollisuuksiamme. Se on eräs näkökulma tähän keskusteluun. Ei se tarkoita sitä, että tänään mennään koputtamaan Naton ovelle jäsenanomuksen kanssa, mutta pitää olla henkistä avaruutta arvioida asioita rauhassa ja nähdä, mitä vaikutusta niillä on meidän kansainväliseen asemaamme.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä on keskusteltu mahdollisesta Suomen Nato-jäsenyydestä. Nyt täytyy huomata, että pohjoismainen yhteistyö on äärettömän tärkeää tältäkin kannalta, koska totta kai on selvää, että jos Natoon mentäisiin, sinne mentäisiin yhdessä Ruotsin kanssa. Sen vuoksi tämä keskustelu on tietysti täysin välttämätöntä Ruotsin kanssa ja läheinen yhteydenpito Ruotsin suuntaan.

Mutta pyysin alun perin puheenvuoron kyllä sen johdosta, että tasavallan presidenttihän esitti täällä tällaista ulkopoliittista foorumia, jossa keskusteltaisiin ulkopolitiikasta. Onko hallituksella syvempää tietoa siitä, voisiko se palvella sitä tarkoitusta, jota täällä on haettu, että käytäisiin säännöllisesti, vuosittain, tällaista keskustelua, jota Ruotsissa käydään Sälenissä, missä puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta säännöllisesti?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yhdyn edustaja Tuupaisen näkemykseen siitä, että kyllä ruutia tarvitaan tänään, huomenna ja pitemmälläkin tähtäyksellä. On äärimmäisen tärkeä asia, että tämä huoltovarmuuden kannalta tärkeä asia hoidetaan.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, on asioita ja asioita: niitä, joissa tarvitaan päätöksiä varsin lyhyeksi ajaksi eteenpäin, ja niitä, joissa pitää kansakunnan ison linjan tulla selväksi pitkäksi aikaa eteenpäin. Nyt tässä käy niin, että vuoden 2015 jälkeen sekä puolustuksen ja turvallisuuden kannalta isot muut linjakysymykset jäävät monella tavalla auki että sitten myöskin tämä määrärahakysymys jää auki. Kun sanon, että nämä isot linjakysymykset jäävät auki, perustan tämän arvioni siihen, että täällä ovat kuitenkin suurimman hallituspuolueen erittäin merkittävät kansanedustajat kertoneet hyvin selvästi, kuinka aktiivisesti ja kuinka vahvasti Nato-jäsenyys on heidän kuvioissaan mukana.

Nyt kysymys oikeastaan kuuluukin, ja suuntaankin sen mielellään puolustusministerille: kun te seuraatte Ruotsin keskustelua — minä olen ollut havaitsevinani, että Ruotsissa tässä mielessä ei keikutella tällä tavalla venettä vuoden 2015 jälkeen — onko meillä Suomessa pitemmälle asiat selvät, miten toimitaan, vai onko niin, että kuljetaan (Puhemies koputtaa) ihan oikein tasajalkaa, Suomi ja Ruotsi?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det har diskuterats länge om det nordiska försvarssamarbetet, så ur den här synvinkeln tycker jag att före man går in för att knacka på Nato-dörren borde man utröna på vilket sätt man ännu kan utveckla det nordiska försvarssamarbetet.

Pohjoismaisen puolustus- ja turvallisuusyhteistyön vahvistamisesta on keskusteltu pitkään. Minusta Pohjoismaiden neuvoston aloite uudesta pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on hieno jatke tälle keskustelulle. Kysynkin pääministeriltä, miten hallitus suhtautuu tähän ja minkä aikataulun puitteissa voidaan odottaa Suomen tarkempaa linjausta tähän.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sainhan puheenvuoron niin, että saan puhua muustakin kuin Natosta?

Arvoisa puhemies! Totean tähän keskusteluun silti sen, että vaikka turvallisuuspolitiikan yhteydessä on luonnollista, että käymme myös tätä Nato-keskustelua, niin mielestäni on tärkeää muistaa, että Suomen tosiasiassa tärkein turvallisuuspoliittinen valinta on jäsenyys Euroopan unionissa. Se ei niin usein tule näissä yhteyksissä esiin, mutta mielestäni se on entistä tärkeämpi muistaa nyt, kun Euroopan unionin vakaus, hyvinvointi ja myönteinen kehittyminen ei ole itsestäänselvyys. Jäsenyyden alusta lähtien se on ollut meille myös turvallisuuspoliittinen valinta. Sen turvallisuuspoliittinen merkitys ei ole juuri siinä, millä tavalla EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka saatikka puolustuspolitiikka toimii, vaan sen merkitys on siinä, että Euroopan unioni on luonut Eurooppaan vakaan toimintaympäristön, jossa kaikki sen jäsenmaat ovat olleet käytännössä myös turvallisuuspolitiikaltaan hyvin menestyneitä. Itse asiassa Suomen tärkein turvallisuuspoliittinen (Puhemies koputtaa) toimintaympäristö tälläkin hetkellä on se, että me luomme vakaata ja hyvinvoivaa Euroopan unionia.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Sasi sanoi, että täällä ei mainita tätä itsenäistä puolustusta, niin sivulla 98 sanotaan: "Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja ylläpitää tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. Suomen puolustusjärjestelmän ydin on puolustusvoimien tuottama sotilaallinen puolustuskyky. Sotilaallisen puolustusjärjestelmän kaikki avainsuorituskyvyt on pidettävä puolustusvoimien hallussa." Tämä tarkoittaa mielestäni täsmälleen sitä, että Suomella on itsenäinen puolustus.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, kuten edustaja Sinnemäki totesi, että Suomen liittyminen Euroopan unioniin aikanaan oli myöskin turvallisuuspoliittinen valinta. Se tapahtui vuonna 1995, ja kansanäänestys käytiin edellisenä syksynä, mutta sen jälkeen on Euroopassa tapahtunut hyvinkin paljon asioita. Melkein kaikki entiset Varsovan liiton maat, itäblokin maat, ovat liittyneet Natoon mukaan lukien Albania, joka kuului itäblokkiin tai mihin blokkiin sitten kuuluikaan, ehkä omaan blokkiinsa, mutta kuitenkin liittyi vuonna 2009. Tästä syystä on myöskin hyvinkin järkevää käydä avointa, ennakkoluulotonta keskustelua Suomen suhteesta Natoon ja miettiä, mikä on se paras keino turvata Suomen kansalliset edut suhteessa Natoon, Naton sisällä tai hyvinkin tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu Nato-jäsenyydestä on tietysti tärkeä asia, eikä sitä pidä sulkea millään tavalla. Haluan kahteen asiaan viitata kuitenkin ikään kuin harhakäsityksen alas ampumiseksi.

Ensinnäkään Nato-jäsenyys, jos sellaiseen menisimme, ei korvaisi eikä korvaa Suomen omaa uskottavaa kansallista puolustusta. (Ilkka Kanerva: Näin on!) Ei se korvaa, vaan se on ikään kuin lisänä, jos niin arvioidaan. Minusta tämä täytyy pitää mielessä.

Toisekseen on tämä rahakysymys. Jos Suomi liittyisi Natoon, niin ei se hellittäisi ollenkaan meidän paineitamme puolustusrahoituksessa, sillä se 2 prosentin suositus on olemassa Naton politiikassa, ja se on ihan varma, että Suomikin kohtaisi tämän painostuksen ja suosituksen sitten, jos me siihen liittyisimme. Ei riittäisi 3 miljardia, vaan pitäisi olla 4 miljardia budjetissa, jos me olisimme Naton jäsen.

Minusta nykyinen suhde on nykyisellään kohdallaan. Se on viisas. Ei ole perusteita hakea jäsenyyttä, mutta samalla pidetään mahdollisuus auki, että Suomi hakee, jos tilanne sitä vaatii. Jos valtion johto niin arvioi ja Suomen kansa äänestyksessään tähän tulee, silloin sinne mennään.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että maailman mahtavilta 1990-luvun alussa puuttui rohkeus ja ajan merkkien lukemisen taito. Tuolloin olisi pitänyt Nato kylmän sodan jäänteenä lakkauttaa, kun Varsovan liittokin lakkasi olemasta. Ihmettelen, miten vähän selonteossa esiintyvät kirjaimet Y ja K. Maailman tulisi nyt nimenomaisesti keskittyä YK:n uudistamiseen, ja tässä tehtävässä, tässä missiossa, Suomella voisi olla entistä paljon paljon aloitteellisempi rooli.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyesti toteaisin, että ihmettelen kyllä tätä hallituskumppani kokoomuksen intoa lähteä tässä avaamaan tätä Nato-keskustelua. Ihan hyvä, kaikesta pitää aina totta kai keskustella, mutta hallitusohjelmassa on harvinaisen selkeästi linjattu, ja on harvinaisen selkeästi myös tässä selonteossa uusittu se linjaus, että Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, Suomi ei valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Lisäksi totesin myös meidän ryhmäpuheenvuorossamme, että meidän mielestämme tämä on todella oikea linja. Olisi harkitsematonta ja suomalaisten kannalta suorastaan vaarallista haikailla sitä Nato-jäsenyyttä. Toivottavasti, nyt kun nämä purkaukset on tässä salissa saatu kuulla, voimme palata tähän hallitusohjelman linjaukseen: Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, Suomi ei valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Minä käyn päivittäin, viikoittain joissain tilaisuuksissa puhumassa ja keskustelemassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ja tiedän, että monet muut tekevät samoin, kyllä tätä keskustelua käydään. Jos on tarvetta ikään kuin koota johonkin suurempi jamboree, jossa tätä käsiteltäisiin, niin mikäs siinä, se on ihan mahdollista, mutta torjun sellaisen käsityksen, etteikö tätä koko ajan tehtäisi, ja niin pitääkin tehdä.

Se on tietysti toinen asia, jos jotkut toivovat jotain toista lopputulosta siitä, se on sitten taas sisältökysymys. Ja kyllähän tästä Nato-asiastakin voidaan keskustella ja pitääkin keskustella, mutta on tietysti vähän eri asia, puhunko tuolta paikalta [osoittaa kansanedustajien paikkoja] vai tältä paikalta. Mielelläni tuolta paikalta kävisin keskustelua edustaja Kanervan kanssa, jopa ehkä hyvin yksityiskohtaisesti kävisin läpi, miksi hänen mielipiteensä minun mielestäni ovat vääriä ja perusteettomia, mutta tällä paikalla me kaikki olemme täällä tätä hallituksen linjaa ja hallituksen politiikkaa esittelemässä. Tahdon kuitenkin muistuttaa tästä keskustelusta huolimatta: ei se niin vaikeaa ole. Me pystyimme hallitusneuvotteluissa kahdessa vuorokaudessa sopimaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevasta osiosta, mutta kaikki muu vei sitten kuusi viikkoa. Ja kun me olemme tätä selontekoa valmistelleet, niin ei meillä ollut minkäänlaisia ongelmia ja vaikeuksia löytää tätä yhteistä linjaa. Että ehkä ei nyt kannata kuitenkaan ylikorostaa näitä erilaisia näkemyksiä.

Vielä ehkä kuitenkin edustaja Gestriniä muistuttaisin, että näitä ei-Nato-maita on EU:ssa kuusi kappaletta. Ehkä yhtä oleellista on myöskin, että Natossa on kuusi ei-EU-maata mukana, ja tämäkin on siinä yhtälössä aina sitten pohdittava ja muistettava. Mutta oleellista on se, että me olemme nyt toivon mukaan tänä vuonna ottamassa uusia merkittäviä askeleita myöskin Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Se on nostettu pääaiheeksi joulukuun Eurooppa-neuvoston valmisteluissa, ja siinä on tapahtumassa asioita. Ei se tule korvaamaan Nato-maiden mielestä, ei varmaan meidänkään mielestämme, Natoa, mutta se tulee merkittävästi kuitenkin vahvistamaan — tähän me ainakin haluamme pyrkiä — Euroopan kykyä vastata erilaisiin turvallisuuspoliittisiin haasteisiin kaikilla sen käytössä olevilla välineistöillä.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen kysyi Ruotsin Nato-valmisteluista. Siitä en kyllä tiedä kovinkaan paljon, mutta Ruotsin julkinen keskustelu Natosta nousi tämän Sälenin ison Folk och Försvar -kongressin jälkeen, jonka jälkimainingeissa on puhuttu myös Ruotsin puolustuksen kestävyydestä ym. Sitten on hyvä muistaa, että Ruotsi aikoinaan haki EU-jäsenyyttä kertomatta Suomelle, ja uskon, että siitä on syytä ottaa opiksi. Toivoisin, että sinä päivänä, kun tämmöinen asia mahdollisesti ajankohtaistuisi Suomessa tai Ruotsissa, siitä pidettäisiin toisiamme ajan tasalla ja voisimme toimia yhdessä, mutta se on toivomusasia — olen tietenkin sanonut tämän kollegalleni.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeri Tuomioja tuossa aikaisemmin sanoi, että selontekoa on tehty hyvässä hengessä. Voi sanoakin tasavallan presidentin eilisen puheen jälkeen, että tämä fundeeraaminen on täällä salissa otettu tosissaan ja tähän työhön on lähdetty heti.

Minua kumminkin hämmensi tuossa aikaisemmin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron pitäneen puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön puheenvuoro, jossa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja suhtautui varsin nuivasti yhteistyöhön Ruotsin kanssa. Minusta tiiviimpi yhteistyö Ruotsin kanssa olisi kuitenkin oikein luontevaa, koska Ruotsi on Suomen tavoin sotilaallisesti liittoutumaton maa. Kysynkin puolustusministeri Haglundilta: aiotteko te edistää yhteistyötä Ruotsin ja Suomen välillä puolustuspolitiikassa, vaikka puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ei tähän mahdollisuuteen tunnu uskovan?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman hämmentyneenä olen seurannut tätä keskustelua ja tapahtumia maassamme viime aikoina. Nato ei ole suomalaisille kelvannut, mutta juhlapuheissa pohjoismainen yhteistyö on kelvannut tai kelpasi ainakin siihen asti, kunnes ensimmäinen tällainen yhteistyötehtävä tuli pöydälle.

Vielä kesällä Islanti-tapauksessa puhuttiin yhteistyötehtävästä ilmavalvonnassa ja myös pohdittiin tunnistelentoja. Nyt pohjoismainen yhteistyöhanke on kuivunut kuin rusina. Islantiin voitaisiin nyt mennä lentämään ilman edes itsepuolustukseen tarvittavia aseita. Toivottavasti edes ilmatankkausta voisimme siellä harjoitella. Mutta näyttää siltä, että tämäkään ja tämän tasoinenkaan pohjoismainen yhteistyö ei keskustalle kelpaa. Millaista pohjoismaista yhteistyötä keskusta sitten kannattaa? Kysyn myös ministeri Haglundilta: onko tämä Islanti-case nyt luokassaan sitä vaativinta, mitä olemme pohjoismaisen yhteistyön nimissä valmiita tekemään?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edelliseen puheenvuoroon viitaten täytyy tietysti todeta ensimmäisenä, että Islannin ilmavalvontaan osallistuminen ei sovi lain mukaan Suomen tehtäviin. Viime vaalikaudella puolustusvaliokuntakin otti sen kannan, että Suomen ei ole mahdollista osallistua siihen. No, tässä syksyn mittaan hallituksenkin taholta tuli vähän vuoropäivinäkin erilaisia kommentteja, osallistummeko Islannin ilmavalvontaan vai harjoitteluun, aseilla vai ilman. Mielipiteet tuntuivat vaihtelevan.

Nyt ilmeisesti on päädytty siihen, että harjoitteluun voisimme osallistua. Sen takia hivenen ihmetyttää, kun tosiaan tuolla selonteossa puhutaan edelleen Islannin ilmavalvonnasta, ei harjoittelusta Islannin ilmavalvonnan yhteydessä tai jotenkin muuten. Mutta kysyisin itse asiassa selonteosta. Opposition toiveista viime syksynä, kun puhuttiin ilmavalvonnasta, hallitus lupasi, että selonteko tästä asiasta tulee. Mikä on tällä hetkellä tilanne ja missä mennään tämän suhteen? Tuleeko selonteko ja jos tulee, niin milloin?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä on asia, josta joudumme käymään keskustelut kaikkien eduskuntaryhmien kanssa sen vuoksi, että minusta eduskunta itse ratkaisee sen, missä muodossa se haluaa tämän käsitellä. Asiasisällön puolesta siihen riittää mielestäni selvitys. Selvitystäkin voi eduskunta käsitellä sitten siinä muodossa kuin itse haluaa ja juuri niin laajasti kuin haluaa. Joka tapauksessa asiasisältö kokonaisuudessaan on tästä muodosta riippumatta kokonaan ja täysin eduskunnan käsiteltävissä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupainen täällä aiemmin kyseli, miksei hallitus tee mitään tässä ruutitehdasasiassa, joka koskettaa maakuntaamme. Olen kyllä ihmeissäni, koska käsitykseni oli se, että kaikki keskisuomalaiset kansanedustajat tietävät, että hallitus on hyvin tietoinen ja tekee parhaansa löytääkseen ratkaisuja. Mutta hyvä, että tämä tuli tässä nyt kollegalle selvitettyä.

On helppoa yhtyä, arvoisa puhemies, tähän ministeri Tuomiojan käsitykseen siitä, että ilmastonmuutos ja väestönkasvu ovat niitä jättiläismäisiä haasteita, joiden edessä me olemme. EU:ssa toimiminen tarjoaa meille tähän paremmat hartiat saada myös tuloksia aikaiseksi. Helppoa on yhtyä myös selonteon linjaukseen siitä, että turvallisuuspolitiikka ei ole vain tätä uhkien torjuntaa, vaan se on myöskin aktiivista turvallisuuden rakentamista, ja tässä työssä ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokratian vahvistaminen ovat aivan keskeisiä. Ilahduin tästä perussuomalaisten YK-linjanmuutoksesta, joka täällä tuotiin esille. En vain oikein näe, miten se käy yksiin esimerkiksi perussuomalaisten kehitysaputavoitteiden kanssa. Edustaja Niinistö totesi täällä jotenkin niin, että ruotsalaiset ovat valmiita puolustamaan maataan viimeiseen suomalaiseen.

Puhemies! Tällainen ilmeisesti hauskaksi tarkoitettu retorinen heitto ei nähdäkseni kuulu (Puhemies koputtaa) toisiaan kunnioittavien parlamenttien tapaan keskustella eikä vahvista asemaamme pohjoismaisessa yhteistyössä.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi tähän ruutiasiaan. Ihan niin kuin tässä edustaja Huovinen totesi, tässä ovat hallituksen ministerit kokoontuneet epävirallisesti ja pohtineet sitä, millä tavoin voimme päästä siihen tavoitteeseen, mikä on kirjattu selontekoon. Tämä on haasteellista johtuen muun muassa siitä, että kyseinen yritys on ranskalaisomisteinen. Jos se myydään, niin sitten on etuosto-oikeus seuraavalla yrityksellä jne., että se ei ole mikään ihan yksinkertainen asia. Tavoite on ehdottomasti tärkeä, puolustushallinnon kannalta erityisen tärkeä ja myös työpaikkojen kannalta tärkeä, joten sitä pyritään kyllä kaikin toimin edistämään, mutta sen yrityksen tilanne ei ole hyvä, koska se ei ole kannattavaa liiketoimintaa. Tämä on haasteellista, mutta siihen pyritään vastaamaan.

Tässä kysyttiin aiemmin edustajien toimesta puolustusteollisuudesta laajemminkin.

Bland andra ledamot Blomqvist: det här är helt klart någonting vi behöver satsa på de närmaste åren. Det är såväl försvarsministeriets fråga som också handels- och näringsministeriets fråga. Vi har helt klart behov av att stärka försvarsindustrin. Vi har en del framgångsrika företag, men också en del som inte fungerar så bra.

Gällande ledamot Gestrins fråga om de här avtalen så står här ju helt tydligt alltså, precis som du säger, att ska man ha gemensamma försvarskapaciteter så ska de vara avtalsbaserade, men man konstaterar ju där i meningen innan att det inte är så enkelt. Det är därför som det är precis så som ledamot Väätäinen här konstaterade, att man ändå sedan har dragit den slutsatsen att vi i det här läget bygger försvaret på att vi har alla centrala prestationsförmågor i egna händer. Det här är viktigt att notera i det här skedet, men det är sedan en annan sak vad vi gör i framtiden.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä on perussuomalaisten vaihtoehto? Onko se polkupyöräkomppaniat Suomen turvana? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Perussuomalaisten turvallisuuspoliittinen ajattelu on sisäänpäin käpertynyttä ja vanhentunutta. Kansainvälisen kriisinhallinnan mahdollistamia kokemuksia tai oppeja ei juurikaan arvosteta. Uhkakuva ei vastaa todellisuutta. Perussuomalaiset varautuvat yhä vain talvisotaan. Samaan aikaan rajat ylittävät uhat, joissa toimijat ovat usein ei-valtiollisia, vaativat kansainvälistä yhteistyötä ja ajanmukaisen, teknologisesti kehittyneen armeijan. Laaja reservi ei voi olla ainoa Suomen turva. Joukkojen on oltava hyvin varustettuja ja kaluston sellaista, että se sopii tarkoitettuun käyttöön. Kriiseihin ja uhkakuviin on voitava reagoida nopeasti.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon viitaten: kyllä kummasti kokoomuksen maakuntaedustajat ovat tämän vanhanaikaisen alueellisen maanpuolustuksen kannalla silloin, kun mennään varuskuntiin. Toivoisin sielläkin sitten olevan sen saman laulun, mikä teidän kylmä linjanne on. Puhuisitte tyhjistä seinistä ja punkista siellä varuskunnissakin. Siksipä kaipaan tätä samaa johtajuutta myös siihen asiaan, että selonteossa pitää yksiselitteisesti turvata keskeiset puolustusteollisuuden haarat. Pitää päättää, mitä ne ovat, ja turvata ne. Emme saa ajatella niin, että sitten jos kriisitilanne tulee, ruutia pitäisi esimerkiksi naapurivaltioista ruveta kyselemään. Selonteon seuraavanlainen kirjaus ei riitä minulle: "Raskaan ruuti- ja ampumatarviketuotannon ylläpidon tarkoituksenmukaisuutta kotimaassa arvioidaan - -. Toistaiseksi on ollut perusteltua säilyttää tuotantokykyä kotimaassa huoltovarmuusnäkökohtien vuoksi." Kysynkin puolustusministeriltä: eikö tätä voida kirjoittaa niin, että on perusteltua säilyttää ja se säilytetään?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vikmanille: perussuomalaiset arvostavat rauhanturvatyötä. Kokonaisturvallisuuteen kuuluu myös rauhanturvatyö, ja kokonaisturvallisuudessa tarvitsee huomioida rauhan aika, kriisiin varautuminen ja myös sitten se kriisin aika. Kokonaisturvallisuuteen liittyy muun muassa poliisi, pelastustoimi ja esimerkiksi näiden turvallisuussektoreiden eläkeikä. Pakko mainita, että Suomessa on yksi palomies juuri menehtynyt työtehtävissään, osittain varmasti eläkeiän johdosta.

Kyberturvallisuus on nykypäivää. Uhat ovat muuttuneet ja muuttuvat. Myös laajempi toimeentulo ja ajatus "työ on parasta sosiaaliturvaa" liittyy kokonaisturvallisuuteen, joten pitäisikö turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon olla kokonaisturvallisuutta kattava ja laajempi kuin se nyt tällä hetkellä on?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vikmanin on syytä lukea tämä selonteko. Täällä paljon puhutaan uhkakuvista, joista mekin olemme keskustelleet ja joihinka olemme varautuneet, mutta annettakoon tämän olla edustaja Vikmanin nuoruuden haihatuksia.

Mutta ensinnäkin tämä selonteko, jossa puhutaan, että tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle ja joka käsittelee Suomen turvallisuuspoliittisia linjauksia. Elämme vuotta 2013, ja nyt teillä, arvoisa hallitus, ei ole tietoa, mitä tulee vuoden 2015 jälkeen. Täällä on seikkaperäisesti kerrottu kaikkea, mutta se tärkein, rahamäärä, unohtuu. Vaikka teillä on kuinka surkea sixpack-hallitus, niin te vuosittain tiedätte aina, montako miljardia on Suomen budjetti, joten tämä on suorastaan kelvotonta luettavaa, koska emme tiedä, mitä tapahtuu vuoden 2015 jälkeen, mutta silti täällä tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle. Toivon kyllä, että jonkinlaista rahamäärää tässä esitetään. Tämä menettää arvonsa.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen on kaikissa oloissa säilytettävä itsenäinen puolustuskyky. Kansainvälisen yhteistyön lisääminen on järkevä keino uhkakuviin vastaamiseksi ja voimavarojen järkevän käytön edistämiseksi. Puolustuksen on oltava uskottava ennen kaikkea niiden silmissä, jotka edes harkitsevat toimia maatamme vastaan. Toisen maailmansodan aikainen rynnäkkökivääriarmeija polkupyöräkomppanioilla vahvistettuna ei sellainen ole. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Suomea ei myöskään puolusteta varuskunnista. Joukkojen on oltava nopeasti liikuteltavat. Koko maan puolustaminen ei riipu varuskuntien lukumäärästä tai sijoittelusta. Puolustuspolitiikka ei voi olla alisteista aluepolitiikalle.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on omaksuttu laaja-alainen turvallisuuskäsite kaiken kaikkiaan, mikä kattaa niin ydinonnettomuudet, luonnonkatastrofit kuin kyberuhatkin. Vesipula ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat väestöpaineet ovat lisänä tämän uhkakakun päällä, jos niin voi sanoa, ja ainoastaan listalta puuttuu ulkomaailman invaasio eli ufo-hyökkäys. Mutta eihän siitäkään koskaan tiedä.

Selonteosta käy ilmi, että tämä on laaja-alainen, ja siinä halutaan laajentaa puolustushallinnon tehtäviä viranomaisyhteistyön ja laajan turvallisuuskäsityksen nimissä. Kysynkin puolustusministeriltä, tuleeko Puolustusvoimat näillä niukoilla resursseilla selviämään näistä uusista tehtävistä ja uusista haasteista.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä aikaisemmassa puheenvuorossa puhuttiin Natosta 90-luvulla, että sopisi jäädä sinne. Nykyinen Nato ei kuitenkaan ole sen tyyppinen kuin kylmän sodan aikana.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa todettiin kahdella kielellä, että älä luota vieraaseen apuun. Edustaja Niinistön analyysi oli ansiokas, mutta samasta aineistosta voi tehdä toisenlaisenkin johtopäätöksen. Puolustusmateriaalin hinta on nousussa. Pystymmekö omin taloudellisin voimin pitämään puolustuksemme kunnossa? Mielestämme tarvitsemme kumppaneita, ei vierasta apua. Pohjoismainen yhteistyö on tässä yksi tärkeä keino, joka sopii varmasti ideologisestikin laajasti, mutta mielestäni tiiviimpi yhteistyö Naton kanssa on se keino, jolla luomme uskottavaa, ennalta ehkäisevää puolustuskykyä Suomelle.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on paljon hyvää, ja minusta siinä on erinomaisesti huomioitu tämä kokonaisturvallisuuden näkökulma, turvallisuuspolitiikkahan on huomattavasti laajempi käsite kuin puolustuspolitiikka. Hyvää on myös se, että tähän on selkeästi kirjattu se, ettemme voi eristäytyä muusta maailmasta ja suurin osa turvallisuusuhkistamme on globaaleja.

Kysyn kuitenkin ministeriltä puolustuspolitiikan uudesta linjauksesta eli selonteossa mainituista paikallisjoukoista. Selonteossa mainitaan, että operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalle luodaan uudeksi joukkotyypiksi paikallisjoukot paikallispuolustusta vahvistamaan. Miten nämä joukot perustetaan, mitä niihin kuuluu ja mitä tavoitteita näiden joukkojen toiminnalla on?

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! I dag har det diskuterats, och vissa ledamöter har uttryckt en besvikelse över att EU:s utrikespolitik inte har lyckats. Jag vill dock referera till att det finns en European Foreign Policy Report Scorecard 2013 som konstaterar att EU:s gemensamma utrikespolitik 2012 har varit mera framgångsrik. Min fråga till utrikesministern är också om han uppfattar att den här bedömningen som görs av Finlands insats för den har varit den riktiga när man säger att Finland har haft en ledande roll för att få samverkan mellan Serbien och Kosovo, ökat stöd för MENA-länderna, att vi når MDG-målen samt ATT-avtalet.

Arvoisa puhemies! Tässä on sanottu, että EU:n ulkopolitiikka on ollut tehotonta. Kuitenkin eurooppalainen arvio European Foreign Policy Report Scorecard 2013 sanoo, että olemme menestyneet EU:n ulkopolitiikassa paremmin tänä vuonna. Mainitaan, että Suomi on ollut aktiivisena johtavassa asemassa koskien muun muassa enemmän tukea MENA-alueelle, Serbian ja Kosovon sovittelussa, MDG-tavoitteiden saavuttamisessa ja sitten ATT-sopimuksen aikaan saamisessa. Mielenkiintoista siinä arviossa on, että meitä ei ollenkaan mainita niissä tavoitteissa, jotka esimerkiksi liittyvät Venäjään. Kysymykseni ulkoministerille kuuluu, onko tämä arvio oikein tehty.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Sasi sanoi, että selonteossa ei ole enää uskottavasta, itsenäisestä puolustuksesta mainintaa, ja edustaja Tuula Väätäinen taas totesi, että siellä kautta rantain on, mutta minäkin olen sillä kannalla, että ei varmasti meillä enää itsenäistä, uskottavaa puolustusta ole, koska puolustusvoimauudistuksen yhteydessä on varuskuntia teilattu ja valoja sammutellaan. Esimerkiksi meillä Pohjois-Karjalassa prikaati lakkautetaan tämän vuoden lopulla.

Täällä selonteossa sanotaan, että Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustukseen ja on tärkeä osa puolustusjärjestelmää, mutta myös Rajavartiolaitos on supistamassa huomattavasti toimintojaan Pohjois-Karjalassa. Tämä tuntuu kyllä vähän ylenpalttiselta hommalta ja sellaiselta epäjutulta, että siihen kannattaisi hallituksen ja ministeriön tutustua tarkemmin ja miettiä asiaa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt, kun tuo Nato-mörkö on pyyhkäisty pöydältä, palaisin vielä toiseen edustaja Lapintien maalaamaan mörköön. Jäin nimittäin hämmästyneenä kuuntelemaan, kun edustaja Lapintie puhui varusmies- ja siviilipalvelusajasta. Se tuntui näyttäytyvän edustaja Lapintielle myös jonkinlaisena mörkönä.

Sotilasliittoon kuulumattomana maana me varaudumme turvallisuusuhkiin ilman ulkopuolista apua. Puolustusjärjestelmämme perustuu Puolustusvoimien tuottamaan puolustuskykyyn ja sitä kautta perimmiltään maanpuolustustahtoon. Huolestuttavaa onkin, että vaikka yleisen asevelvollisuuden kannatus meillä on yli 70 prosenttia, niin yhä useampi palvelukseen astuva keskeyttää. Myöskin palvelusajan hyödyllisyys on monilla ollut liian helppo kyseenalaistaa joko tällä työurakortilla, tai sitten — miten te totesittekaan, en ihan tarkkaan saanut sitä ylös, mutta suunnilleen näin — että aikaa voisi käyttää hyödyllisemminkin vaikkapa opiskeluun. Tämä selonteko lupaa toimia puolustustahdon turvaamiseen, ja olisin nyt kysynyt puolustusministeriltä, (Puhemies koputtaa) onko tiedossa jo jotain konkreettista esitystä näistä keinoista.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin, eikö eduskunnan tahdonilmauksella ole mitään merkitystä, kun puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavaa linjausta ei ole todellisuudessa tuotu selonteossa eduskunnan käsittelyyn. Miksi sitä ei ole tuotu?

Ja kyllä minä edelleenkin protestoin tätä Eurencon Vihtavuoren ruutitehtaan kohtaloa. Minä en voi käsittää, miksi valtio ei voi millään tavalla tulla vastaan, jotta tuo ruutitehdas voisi säilyttää toimintansa siellä Keski-Suomessa. Keski-Suomi on menettänyt työpaikkoja runsaasti, tässä rytäkässä menee yli 200, mutta tärkeintä tietysti on se, että ruutiosaaminen häviää tämän tehtaan alasajon jälkeen aivan varmasti kokonaan Suomesta. Kyllä te olette myöntänyt, että huoltovarmuuden kannalta ja näkökulmasta tällä ruutitehtaalla olisi merkitystä. Minä en ymmärrä, miksi ette voi tehdä mitään. Aiotteko tehdä? Nyt on viimeinen hetki käsillä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä nostaa esille keskusteluun ihmisen kokoisen näkökulman tässä selonteossa. Pääministerikin sanoi, ettei meille kohdistu välitöntä uhkaa. Siksi olisin toivonut, että selonteossa olisi kiinnitetty huomiota myös nuorten miesten syrjäytymisuhkaan, jonka ehkäisemisessä Puolustusvoimilla olisi paljon enemmän annettavaa. Jos jopa kolmannes ikäluokista keskeyttää varusmiespalveluksen tai heidät kutsunnoissa luokitellaan B-kansalaisiksi ja tiputetaan pois varusmiespalveluksesta, niin onko se näin rauhan aikana järkevää saati inhimillistä? Uusimpien tutkimuksien mukaan varusmiespalveluksen keskeyttäminen ennakoi yhteiskunnasta syrjäytymistä. Näin ollen kysynkin arvoisalta puolustusministeriltä: Miksi selonteossa ei ollut lainkaan annettu tilaa kaikkien nuorten miesten mukaan ottamiseksi maanpuolustukseen? Miksei saman tien valittu Ruotsin palkka-armeijan tietä?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Tähän ECFR:n Scorecardiin liittyvään kysymykseen. Täytyy todeta, että kun jonkin verran tiedän, miten sitä valmistellaan, niin en antaisi sille nyt ihan ehdotonta arvoa. Se on hyödyllinen kylläkin ja kertoo joitain asioita, mutta jossain määrin joskus päätyy vähän sattumanvaraisiin tuloksiin. Minuakin hämmästyttää se, ja olemme tietysti kiitollisia, jos meidän katsotaan osoittaneen johtajuutta Balkanilla, vaikka kyllähän me nyt itse asiassa olemme kuitenkin vielä aktiivisempia olleet Venäjän suunnalla EU:ssa. Minusta on tärkeätä kuitenkin se, että ylipäätänsä voidaan todeta, että joissain asioissa EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka toimii hivenen paremmin kuin aikaisemmin, ja olemme tyytyväisiä siihen, että myös Suomen nähdään antaneen tähän positiivisen panoksensa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi edustaja Karin kysymykseen Ruotsi-yhteistyöstä. Tietenkin edistän Ruotsin kanssa käytävää yhteistyötä. Se on erittäin tärkeää. Tässä on vain tärkeää nyt pitää erillään se, että teemme tiivistä yhteistyötä niin Ruotsin kanssa kuin muiden Pohjoismaiden kanssa ja se, että meillä käytiin aika laaja puolustusliittokeskustelu, mikä sitten on ihan eri asia. Mutta tiiviimpää yhteistyötä Ruotsin kanssa toivon, niin kuin muidenkin Pohjoismaiden kanssa, ja minä näen aidosti, että semmoista on kyllä tässä horisontilla aika paljonkin.

Edustaja Heinonen kysyi, onko tämä mahdollinen Islanti-osallistuminen vaativinta tai syvintä pohjoismaista yhteistyötä, mitä tänä päivänä harjoitetaan. Käytännön tasolla ehdottomasti ei, mutta symbolisesti tietenkin merkittävää, ja sen takia se, niin kuin tässä kollegani ulkoministeri totesi, tuodaan tänne eduskuntaan, jotta siitä voidaan käydä kunnon keskustelu.

Edustaja Mäkipää pahoitteli sitä, että meillä ei ole tässä resursseista mitään kirjausta. No, pääministeri kertoi ne taustat, mutta tosiaan, kyllähän tässä todetaan, mikä se resurssitarve on, jotta tähän voidaan vastata. Jos sitten luvattaisiin jotain selonteossa, niin se ei millään tavalla sido ensi hallitusta, jonka puoluekannat ym. eivät ole vielä tietenkään kenenkään tiedossa.

Mitä tulee edustaja Kärnän kysymyksiin näistä uusista tehtävistä, esimerkiksi kyberpuolustus on meille kyllä haasteellinen. Me olemme kyenneet siihen osoittamaan paljon resursseja suhteessa meidän kokonaisresursseihimme, mutta kyllä meillä vastaisuudessa on haasteita. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Mutta mitä sitten tulee tähän viranomaisapuun, niin sehän on semmoista lähinnä rauhan ajan toimintaa, ja siihen kyllä kyetään tänäkin päivänä.

Paikallisjoukot ovat tärkeä kokonaisuus, ja siitä kysyttiin. Puolustusvoimien komentaja, jonka piirustuspöydällä nämä paikallisjoukot ovat olleet, kertoi tästä tarkemmin maanpuolustuskurssipuheessaan toissa viikolla, ja siinä ajatus Puolustusvoimien suunnittelussa on se, että nämä paikallisjoukot koostuvat nykyisistä maakuntakomppanioista, sotilaspoliisikomppanioista ym. Puhutaan siis poikkeusolojen joukoista, reserviläisistä koostuvista joukoista. Niiden tehtäviä ovat sitten valvontatehtävät, joukkojenmuodostamistehtävät ym., aluevalvontaa. Tämä on edelleen osittain vielä piirustuspöydällä, mutta pidän tätä kehitystä erittäin myönteisenä ja uskon, että tämä osittain myös vastaa siihen ymmärrettävään kipuun, mitä maakunnissa on, varsinkin siellä, missä joukko-osastoja on jouduttu lakkauttamaan.

Mitä sitten tulee tähän ruutiasiaan, niin vastasin siihen jo kerran, mutta vielä toistan siis sen, että hallituksen tavoitteena on ehdottomasti se, että ruutituotanto säilyy, mutta alleviivaan, että nyt on kysymys siitä, että ranskalainen yritys omistaa sen. Sillä on sopimus yhden toisen yrityksen kanssa, jolla on etuosto-oikeus siihen yritystoimintaan. Siihen saumaan hallitus ei voi päästä kiinni, ihan samoin kuin siinä STX-asiassa. Se ei ole niin helppoa kuin miltä se helposti ehkä kuulostaa, mutta se on erittäin vakava haaste. Se otetaan erittäin vakavasti. Tästä syystä ministerit ovat kokoontuneet, ja minä aidosti toivon, että siihen löytyy ratkaisu. Sitten se toinen haaste, jos hallitus pääsee siihen kiinni, on se, että toiminnasta pitää saada toimivaa ja ainakin lähes kannattavaa, koska tällä hetkellä se ei ole läheskään kannattavaa toimintaa. Tämä on erittäin iso haaste, ja minä pidän tätä hyvin vakavana asiana.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, edustaja Niikko kysyi näistä nuorista miehistä. Tämä on tosi tärkeä huoli, minä jaan teidän huolenne, mutta Puolustusvoimissa on kyllä tehty se arvio, että esimerkiksi nuorille miehille, joilla on huumeongelmia tai vakavia mielenterveyshäiriöitä tai muita, ei haluta antaa aseita käteen. Tästä syystä he ovat karsiutuneet pois tästä. Mutta olette oikeassa siinä, että Puolustusvoimien toiminta tekee erittäin hyvää monelle nuorelle miehelle.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, mitä ministeri Haglund sanoi, että Eurenco Vihtavuori ei ole kannattavaa liiketoimintaa, mutta mikä oli hintalappu siltä toiselta puolelta? Jos me menetämme kotimaisen ruudin, menetämme tämän osaamisen lopullisesti, saamme ehkä välillisesti noin 300 työtöntä ihmistä, plus voi olla, että valtio joutuisi vielä sen jälkeen putsaamaan maaperän, jonka hintalappu voi olla 25—30 miljoonaa, joten eikö pienellä valtion panostuksella kuitenkin pääsisi aika lailla plussapuolelle tässä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja on käytännössä hävinnyt. Tässä suhteessa ehkä tästä valitettavasti vaistoaa muutoksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja hallituksen valmistelussa 2000-luvun alkupuoliskoon nähden. Sisäministerihän ei kuulu virallisesti Utvan jäseneksi. Tämä on kyllä selkeä heikennys aikaisempaan tarkastelutapaan eli laajan turvallisuuskäsitteen mukaiseen tapaan käsitellä asioita. Se ehkä näkyy siinä, että täällä sivulla 109, kun pohditaan maanpuolustustahtoa, lähdetään siitä painotuksesta, että sillä on keskeinen merkitys myös yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpidossa ja kehittämisessä, kun 2000-luvun alkupuolella korostettiin, että sosiaalisen turvallisuuden parantaminen, syrjäytymisen vastustaminen ja panostus ihmisten jaksamiseen ja tähän turvallisuuteen, on panostus myös yhteiskunnan kriisinsietokyvyn vahvistamiseen ja sitä kautta myös maanpuolustustahdon ja maanpuolustuskyvyn lisäämiseen. Eli tämä on aika olennainen asia, ja tämä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden kokonaisuus ja tähän Utvaan liittyvä huomio pitäisi kyllä nyt myös eduskunnan käsittelyssä ja myös hallituksen sisällä arvioida.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen lähialueilla turvallisuusympäristö on varsin vakaa, kun siitä ei paljon täällä varsinaisesti keskusteltu, mutta tuolla kauempana niitä konflikteja sattuu, ja niillä voi olla hyvinkin vakavia heijastuksia tänne Suomeen, niin kuin minun mielestäni esimerkiksi edustaja Haavisto tällä merirosvoesimerkillään hyvin mainiosti totesi. Sen takia on tärkeätä, että suomalaiset sotilaat osallistuvat kansainvälisiin operaatioihin mahdollisimman paljon. Suomalaisilla sotilaillahan on monisatavuotiset perinteet ulkomaisista operaatioista, mutta parhaiten meidät tietysti tunnetaan näistä rauhantöistä, mitä viime vuosina ja vuosikymmeniä on tehty. Siinä suhteessa suomalaiset ovat erittäin arvostettua porukkaa sotilaina maailmalla.

Uskon, että nämä kv. operaatiot antavat meille hyvää kansainvälistä kokemusta ja ihan tositilanteista, ja näitä oppeja voidaan hyödyntää meidän omassa koulutuksessamme samalla, kun luodaan turvallisuutta muille maille ja parannetaan muiden maiden ihmisten elämää. Tämä on minun mielestäni sotilaallista toimintaa, mutta se on myöskin humanitääristä toimintaa, ja siitä hyötyvät kaikki osapuolet. Haluaisinkin oikeastaan kysyä, onko meillä mahdollisuuksia lisätä tämänkaltaista toimintaa ja nähdäänkö puolustushallinnossa tämä asia näin, että tästä saadaan sekä sotilaallista hyötyä että myöskin tuotetaan hyvää muille maille.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kokko kiinnitti huomiota Rajavartiolaitokseen. Suomen itäraja on pisin EU:n ja Venäjän välinen raja, ja rajaturvallisuus kuuluu olennaisena osana Suomen turvallisuuteen, ja tarvitsemme riittävän määrän rajavartijoita koko rajan matkalle.

Nyt rajavartijoiden määrää ollaan vähentämässä Pohjois- ja Itä-Suomesta, ja niitä siirretään valvontaan kaakkoon ja Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoille. Se on erittäin hyvä, mutta sekään henkilöstömäärä ei siellä jatkossa riitä.

Tässä 117-sivuisessa selonteossa mainitaan Rajavartiolaitos ainoastaan sivulla 103. Mikä on arvoisan puolustusministerin näkökanta Rajavartiolaitokseen tulevaisuudessa ja Itä-Suomessa nimenomaan?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! I utrikesutskottets utlåtande över redogörelsen 2009 sägs att Ålands ställning bidrar till stabiliteten och säkerheten i Östersjöområdet, Ålands folkrättsliga ställning beaktas när Finland utvecklar sitt militära samarbete i EU och internationella organisationer. Inget har skett. Nu utlovas visserligen en utredning men betydligt försiktigare. Min fråga är därför: kommer vi att få se en sådan mera öppen och modern utredning som utrikesutskottet då efterlyste, där man ser Ålands demilitarisering som en tillgång för försvarspolitiken och inte som ett praktiskt problem?

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen erittäin tyytyväinen siitä, että Nato-keskustelua on viimeinkin ollut mahdollisuus käydä, edistämmehän aktiivisesti kumppanuuspolitiikkaa, tekniset järjestelmämme ovat yhteensopivia ja osallistumme Naton kriisinhallintaan jo nyt.

Varsinainen asiani kuitenkin koskee sitä, että selonteossa todetaan, että Suomen kriittisistä voimavaroista ja toiminnoista yhä suurempi osa on yksityisen sektorin omistuksessa ja vastuulla. Energiayhtiö Fortum ilmoitti viime viikolla, että se pohtii sähköverkkojensa myyntiä. Selitys on se, että verkot eivät tuota tarpeeksi. Suomi on harvaan asuttu maa, joka halvaantuisi täysin, jos sähköverkot eivät jostain syystä toimisikaan. Sähkö on toisin sanoen huoltovarmuuden kannalta erittäin tärkeä asia kaikille suomalaisille. Arvoisa puolustusministeri, aiotteko sallia sen, että sähköverkot myydään mahdollisesti ulkomaiseen omistukseen?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa herra puhemies! Ensin edustaja Wallinheimolle: juuri siitä syystä, mitä luettelitte, tässä hallituksessa on pohdittu, millä tavalla voidaan säilyttää Vihtavuoren ruutitoiminta. Eihän hallituksen tehtävänä muuten ole edistää kannattamatonta liiketoimintaa, tämähän on poikkeus. Ainakaan minun mielestäni se ei ole meidän ydintehtävämme hallituksena, mutta tästä syystä, koska se on niin tärkeätä, tähän on kokoonnuttu monen ministerin toimesta, koska sitä moni ministeri vastusti. Minä en itse asiassa ole siitä ensisijaisesti vastaava ministeri, mutta pidän tätä erittäin tärkeänä.

Edustaja Kopra kysyi kansainvälisestä toiminnasta. Ehdottomasti näin, siis tänä päivänä hyvin suuri osa meidän toiminnan kehittämistä on kansainvälinen toiminta, ja meidän ammattisotilaiden osaamisen kannalta ihan perusedellytys, jotta he voivat kehittää itseään, on se, että he pääsevät kansainvälisiin tehtäviin ja siellä saavat vastuuta, joten tämä on erittäin tärkeä kokonaisuus. Pidän hyvänä, että me voimme ensi vuonna vähän nostaa meidän kansainvälisen toimintamme määrää ainakin siinä valossa, että meillä on enemmän ihmisiä ulkona. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten meillä oli parituhatta suomalaista kansainvälisissä tehtävissä, lähinnä tuolla Balkanilla. Tällä hetkellä meillä on alle 500, ja se nousee juuri vähän sen 500 yli nyt tämän Unifil-johtovaltioroolin myötä tämän vuoden syksynä.

Tässä kysyttiin Rajavartiolaitoksesta. Puolustusministeri, niin kuin varmasti tiedätte, ei vastaa Rajavartiolaitoksen toiminnasta, siitä vastaa sisäasiainministeri, mutta sisäasiainministeriöllä on nyt kovat säästöpaineet ja tästä johtuen tämä kehitys, mitä tässä kuvattiin, on edessä. Tämä on haasteellinen asia tässä taloustilanteessa, ja siellä on hirveitä paineita tuolla kaakossa, missä tuo rajanylitys on yhä aktiivisempaa. Tämä asettaa sitten vielä suurempia paineita, kun muutenkin on talous tiukalla, mutta sisäasiainministeri voinee tähän tarkemmin vastata.

Ledamot Nauclérs fråga gällande den här utredningen; min personliga syn är ju den att det att Ålands demilitarisering är en styrka för Finland är vi åtminstone helt överens om, och jag ser inte att det nu ens behövs en utredning för att bevisa det. Jag tror att vi båda är överens om att det här är just precis som du säger, en otroligt viktig fråga. Vi kommer att göra en utredning över hur Ålands demilitarisering påverkar möjligheterna för försvarsmakten att ge handräckning på Åland, och den utredningen är i startgroparna.

Sitten, arvoisa puhemies, viimeisenä edustaja Kauman kysymykseen. Ikävä kyllä en usko, että puolustusministeri itse saa päättää, saako sähköverkot myydä, mutta minäkin olen tästä huolestunut. Näen myös, niin kuin te, että huoltovarmuusnäkökulmasta tämä ei ole ollenkaan suotuisa kehityssuunta. Tietenkin vähän riippuu myös, kenelle ne myydään. Se voi myös päätyä hyväänkin ratkaisuun, mutta siinä on riskinsä, ja ihan niin kuin totesitte, sähköverkot ovat hyvin keskeinen osa meidän huoltovarmuuttamme.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuuspolitiikka ilmaantui terminä poliitikkojen ja toimittajien sanastoon Suomen ulkopoliittisen roolin aktivoiduttua Ety-konferenssin myötä. Oikeastaan Juhani Suomi kiteytti käsitteen selkeämmin kuin monet monet sen jälkeen. Hän kuvasi sitä kirjassaan "Näkökulmia Suomen turvallisuuspolitiikkaan". Se tarkoitti Suomen ulkopolitiikassa toimia, joilla tuotettiin liennytystä ja laajennettiin turvallisuuden piiriä samalla vahvistaen Suomen omaa turvallisuutta. Turvallisuuspolitiikan osaksi luettiin esimerkiksi aseidenriisuntapolitiikka ja sen välineeksi diplomatia. Turvallisuuspolitiikka ymmärrettiin laaja-alaisena toimintana, joka tuottaa totaalisen maanpuolustuksen osana turvallisuutta neutraloimalla diplomatian keinoin sotilaallisia uhkia Pohjolassa ja Euroopassa niin alueiden valtioiden välillä kuin kansainväliselläkin tasolla. Tämä näkökulma on edelleenkin mitä ajankohtaisin Suomen turvallisuuspoliittisen aseman kannalta.

Mutta tuosta ajattelusta näkyy yhä vähemmän jälkiä, kun lukee Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen turvallisuuspolitiikan määrittely-yrityksiä. Turvallisuuspolitiikan ja turvallisuuden käsite on todella todella laaja. Siitä oikeastaan vähän karrikoiden voi sanoa puuttuvan enää Veikko Lavin laulun Kaarlon kalossit. Tässä selonteossa se näkyy liudentuvan olemattomiin ja sen mukana myös Suomen turvallisuuspoliittinen linja.

Puhemies! Puutumme tässä vasenryhmän osalta selonteon kolmeen aihealueeseen, jotka kaikki kasaavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan uusia ongelma-alueita pitkälti siitä syystä, että puolustuspolitiikkaa hallitsee tiivis liittoutumispyrkimys Natoon ja vahvistuvana tahtona kahdenvälisesti myös Yhdysvaltojen kanssa.

Ensimmäiseksi, selonteko jatkaa loputonta spekulointia Nato-optiolla, vaikka kansan selkeä enemmistö sulkee sen vuodesta toiseen yhä vahvemmin Suomen puolustusvaihtoehtojen ulkopuolelle. Jatkuva spekulointi ei voi olla vahingoittamatta Suomi-kuvaa ulkomailla. Ehkäpä tämä näkyi myös kuuluisassa äänestyksessä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä.

Toiseksi, selonteko nostaa ainakin pohdintaan aiemmin selkeän itsenäisen puolustuksen sisältämistä avainsuorituskyvyistä luopumisen, ainakin joistakin avainsuorituskyvyistä luopumisen, ja pitävän sopimuspohjan luomistarpeen, joihin ministeri Haglund on julkisuudessa viitannut ja joita myös edustaja Kanerva vaati täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa.

Kolmanneksi, pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä, jossa Suomi yhdessä Ruotsin kanssa integroituu yhä tiiviimmin Naton ja Yhdysvaltojen koordinoimaan työnjakoon ja vastuisiin Baltian maat mukaan lukien, selonteko puhuu yhteistyökumppaneina paitsi Pohjoismaista myös muista pohjoisen Euroopan maista.

Arvoisa herra puhemies! Mistä tässä Suomen kannalta keskeisessä pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä on kysymys? Suomalaisessa keskustelussa on unohtunut, että Ruotsin päähallituspuolue ajaa Ruotsin Nato-jäsenyyttä ja vaatii läheistä dialogia ennen muuta Suomen kanssa. Myös Ruotsin puolustusministeri Enström on todennut, että "Nato-jäsenyydessä haluamme edetä yhdessä Suomen kanssa".

Norjan osalta ei ole epäilystäkään, etteikö Suomen ja Ruotsin Nato-integraatio ole Norjan tavoitteena. Norjan puolustusselonteossa todetaan: "Norjan näkökulmasta pohjoismainen yhteistyö on hedelmällinen lisä Natolle." Siis hedelmällinen lisä.

Tietovuotosivusto Wikileaksista löytyi paljastavaa raportointia, amerikkalaisia diplomaattiraportteja. Niissä todetaan muun muassa: "Norjan ulkoministeriön mukaan heidän innostuksensa pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön liittyy pitkälti siihen, että näin autetaan Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa." Ja edelleen: "Kaikki, mikä parantaa Pohjoismaiden puolustuskykyä, on tervetullutta. Myös siitä on hyötyä, jos pohjoismainen puolustusyhteistyö tuo Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa pehmentämällä julkista Nato-jäsenyyden vastaista oppositiota ja edelleen integroi Ruotsin ja Suomen asevoimia Nato-standardeihin ja -käytäntöihin." Näin raportoivat amerikkalaiset diplomaattilähteet.

Pohjoismaista kolme, Norja, Tanska ja Islanti, kuuluu Natoon; kaksi, Ruotsi ja Suomi, on sen ulkopuolella. Hämmästelin, kun luin ministeri Tuomiojan UP-uutispalvelulle antamaa haastattelua ja näkemystä, jonka mukaan kummassakaan ryhmässä ei ole pyrkimystä muuttaa tätä asetelmaa.

Kaiken kaikkiaan nyt lähetekeskustelussa oleva turvallisuus- ja puolustusselonteko herättää lukuisia megaluokan kysymyksiä, joista on syytä virittää perusteellista kansalaiskeskustelua ja aitoa parlamentaarista turvallisuus- ja puolustuslinjausten käsittelyä. Ministerikäsittelyssä selontekoa kiitettiin jatkuvuudesta ja yllätyksettömyydestä. Mitä useampia selontekoja Nato-lähentymisessä on saatu lukea, sitä tiuhemmin vaihtuvat naamiot, peruukit, parrat, mekot ja haalarit. Pelkään, että uinahtanut tai rattailta pudonnut hallitusvasemmisto jossakin vaiheessa herää ja huomaa, että keisarilla ei ole vaatteita ja että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Turhaan ei Pentagon tituleerannut jo viime vuonna Suomea liittolaisekseen ohjuskauppoja puoltaessaan.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta käsittelee valtioneuvoston selontekoa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Selonteko antaa kattavan kuvan turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Se huomioi esimerkiksi väestönkasvun, pakolaisuuden, ilmastonmuutoksen, kyberturvallisuuden, terrorismin, talouden painopisteen siirtymisen Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelle sekä uskonnolliset ja muut ääriliikkeet.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden varmistaminen. Puolustuspolitiikalla luodaan edellytykset näiden tavoitteiden toteuttamiselle. Puolustuskyvyn ylläpidon kustannuskehitys ja puolustusmateriaalien laaja vanheneminen vuosikymmenen puolivälistä alkaen eivät mahdollista nykyisen suuruisten Puolustusvoimien ylläpitoa tulevaisuudessa. Tämä kaikki on todettu valtion talousarviossa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lopussa todetaan, että 2020-luvun alkuun mennessä merkittävä osa kaikkien puolustushaarojen keskeisestä materiaalista vanhenee ja suorituskyky heikkenee alle tehtävien vaatimusten. Esimerkiksi Hornet-hävittäjien korvaajista on tehtävä päätös lähivuosina.

Selontekokäytännöllä pyritään siihen, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vallitsisi laaja poliittinen yhteisymmärrys ja että sillä olisi kansalaisten tuki. Poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaisten tuki ovat tärkeitä. Vaarana kuitenkin on, että turvallisuuspoliittisissa linjauksissa ohjaavana muuttujana ei olekaan turvallisuus. Poliittinen konsensushakuisuus ja päättämättömyys eivät takaa turvallisuutta, eivätkä mielipidetiedustelut korvaa vastuuta. Nato-optiosta puhuminen joutaa reserviin, koska se luo katteetonta turvallisuudentunnetta. Lisäksi turvallisuustakuut koskevat vain jäseniä, eivät kumppaneita.

Arvoisa puhemies! Nato-päättämättömyytemme on Suomelle turvallisuuspoliittinen riski. Emme uskalla sanoa Natolle ääneen "ei". Emme uskalla sanoa Natolle kuuluvasti "kyllä". Sen sijaan sanomme Natolle päättäväisesti "ehkä". Epämääräinen linjamme ei herätä luottamusta. Tässä olen hieman eri mieltä kuin edustaja Yrttiaho: ehkäpä juuri siksi Suomea ei valittu YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Jos emme ota selvää kantaa omasta turvallisuudestamme, niin miten voisimme olla uskottavasti ottamassa kantaa kansainvälisiin konflikteihin? Vaikka emme itse ajattelisi näin, niin muut tuntuvat ajattelevan ja äänestävät myös sen mukaisesti.

Hallitusohjelman mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Toisaalta hallitusohjelmassa todetaan, ettei Suomi tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Käsiteltävänä olevassa selonteossa mainitaan, että Puolustusvoimien kehittämisessä otetaan huomioon, ettei mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle muodostu esteitä. Kalustohankintamme ovat Nato-yhteensopivia, ja keskustelemme Nato-maa Islannin ilmavalvonnasta Naton komentoketjussa. Edellä mainittu on hämmentävää puhetta sotilasliittoon kuulumattomalta maalta. Ei ihme, jos Suomen linjaa ei ymmärretä, kun emme tunnu sitä itsekään ymmärtävän. Syntyy vaikutelma, että Nato-arpa on heitetty mutta tulosta ei ole julkistettu.

Ehkä-linjamme sumenee entisestään, kun keskusteluun sekoitetaan pohjoismainen yhteistyö, Nato-kumppanuus sekä Lissabonin sopimus EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamat Libya- ja Mali-operaatiot osoittivat eurooppalaisten voimavarojen puutteet. Niitä ei pystytty toteuttamaan ilman Yhdysvaltojen tukea. Mihin riittäisi pohjoismainen yhteistyö?

Arvoisa puhemies! Kiitän valtioneuvostoa sekä selonteon kirjoittajia kattavasta ja sujuvakielisestä esityksestä. Selonteon mukaan koko maata puolustetaan. Yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusperiaate sekä sotilasliittoon kuulumattomuus säilyvät. Valitettavasti taloudellinen realismi ja poliittinen idealismi eivät enää kohtaa. Jostakin on pakko luopua. Hallitusohjelma sitoo kätemme seuraavat kaksi vuotta. Päätös Natosta on tehtävä seuraavalla hallituskaudella.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus teki vakavan virheen leikatessaan Puolustusvoimilta vaalikauden aluksi lähes kaksi kertaa muita hallinnonaloja enemmän. Kipeitä haavoja nuollaan edelleen monella varuskuntansa menettävällä paikkakunnalla.

Suuret säästöt niin henkilöstöstä, toiminnasta kuin materiaalihankinnoista ovat olleet omiaan rapauttamaan myös kansalaisten uskoa Puolustusvoimiemme suorituskykyyn mahdollisessa kriisitilanteessa. Asiaa on jopa tutkittu, ja viimeisimmässä mittauksessa alle puolet eli vain noin 40 prosenttia uskoi, että Suomi pystyisi puolustamaan omaa aluettaan sodassa ilman muiden maiden apua.

Uskottava itsenäinen puolustus vaatii resursseja. Tässä valtioneuvoston esityksessä määrärahatasoa ei ole määritelty. Mielestäni näin tulisi tehdä. Määrärahataso vuoden 2015 jälkeiseen aikaan on tehtävä siten, että oli seuraava hallituksen pohja mikä tahansa, on Puolustusvoimilla varmuus rahoituksesta. Minun mielestäni vuoden 2011 taso on tässä ehdoton vähimmäisvaatimus.

Herra puhemies! Hallituksen saamattomuus ja kovakorvaisuus puolustusmäärärahojen lisäämisestä tulee pitkällä tähtäimellä Suomelle kalliiksi. Puolustusvoimain komentaja on tuonut useaan otteeseen esille, mihin tämä epävarmuus voi johtaa: riskinottoon, suureen riskinottoon. Se vaikuttaa siihen kykyyn, voiko Puolustusvoimat suoriutua siitä tärkeästä tehtävästä eli koko Suomen puolustamisesta.

Herra puhemies! Selonteossa on mainittuna vapaaehtoisen maanpuolustuksen tärkeys, mutta sitten taas toisaalta liha sen luiden ympäriltä puuttuu tältä osin. Vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöille täytyy määrittää selkeä rooli, mitä halutaan ja kuinka paljon siellä oleviin osaajiin luotetaan. Reserviläisissä on paljon tietoa ja taitoa eri saroilta. Tällä väellä on myös luonnollisesti vankkaa maanpuolustustahtoa hyödyntää näitä asioita isänmaan parhaaksi.

Maanpuolustuksen suunnitteluun ja koulutuksen toteuttamiseen on saatava lisää panostuksia. Esimerkiksi useissa maissa reserviläiset harjoittelevat todellisen kriisitilanteen mukaan huomattavasti vapaammin puolustusvoimien kalustolla, omilla kouluttajilla ja sen tuoman vastuun tuomalla luottamuksella. Eikö tätä voisi miettiä myös meillä täällä Suomessa? Tätä olisin myös kysynyt debatissa, jos toisen vastauspuheenvuoron olisin saanut, ministeri Haglundilta.

Herra puhemies! Kertausharjoituksien määrä on linjattu selonteossa 18 000 reserviläiseen. Se on edelleen pieni määrä. Vaikka sodanajan vahvuus laskee tämän selonteon suunnitelman mukaisesti 230 000 sotilaaseen, jää kertausharjoitettavien määrä edelleen suhteellisen pieneksi. Keskimääräinen kertausharjoitusten väli reserviläiselle on silti yli 12 vuotta, ja se on kyllä liikaa. Mielestäni kertausharjoitusten määrää tulisi lisätä tästä 18 000 reserviläisestä korkeammaksi, ja näiden mahdollisten lisäresurssien ja rahoitustason määrittämisien kautta rahoitus tulisi ohjata kaikin mahdollisin keinoin muun muassa tähän asiaan.

Herra puhemies! Haluan loppuun todeta vain sen, että vaikka kansainvälinen toiminta on Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeää, se ei voi jatkuvasti ajaa oman kansallisen puolustuksen ja puolustusvoimiemme kehittämisen edelle. Esimerkiksi huomenna puolustusvaliokuntaan aiotaan tuoda Atalanta-asia käsittelyyn aivan järjettömän kiireellä aikataululla. Käytännössä puolustusvaliokunnasta on tuskin tässä edes kuuluisaksi kumileimasimeksi, niin nopeasti tämä aiotaan viedä. No, se nähdään, mitä huomenna siitä keskustellaan.

Joka tapauksessa resurssit kansainvälisiin operaatioihin löytyvät hämmästyttävän helposti. Kotimaassa säästetään vereslihalle lähes kaikessa. Tarvitsemme uskottavat itsenäiset Puolustusvoimat jatkossakin. Sen on oltava ensisijaisesti kunnossa. Sen jälkeen meillä on riittävä selkänoja kansainväliseen yhteistyöhön, harjoittelutoimintaan ja hankintoihin.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jyrki Kataisen johtama kuuden puolueen hallitus on koko olemassaolonsa aikana jaksanut julistaa vastuun kannosta. Vastuun kantoa on kanniskeltu ympäri valtakuntaa ja mietitty, mihin sen kulloinkin voisi laskea. Taas kerran joudumme valitettavasti näkemään, että puheet ovat yhtä ja teot toista. Tämä käy ilmi, kun luemme hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, jota voisi hyvin kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi vaisuksi. Se vaikenee oleellisesta ja kieltäytyy katsomasta tulevaisuuteen.

Puolustusvoimat on todennut, että vuoden 2015 jälkeen rahoituksen tulee alkaa asteittain kasvaa tai muuten edessä on puolustuskyvyn rapautuminen. Tämä tarve on kirjattu selontekoon, mutta hallitus ei siihen sitoudu. Aiemmissa turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa rahoitusta on linjattu pitkälle kuluvan hallituskauden ylitse. Miksi ei nyt? Onko hallitus niin toimintakyvytön, että sen on siirrettävä ratkaisut seuraavalle hallitukselle tai seuraavien vaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin?

Puolustusministeri Haglund totesi pari viikkoa sitten, että Puolustusvoimat tarvitsee vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi, jotta puolustuskyky voidaan säilyttää. Todettakoon, että ministeri Haglundin hahmottelema suunta on oikea vaikkakaan ei vielä riittävä. Itsenäinen ja uskottava maanpuolustus vaatii panostuksia. Me pidämme armeijastamme huolta, koska haluamme, että se kykenee tarpeen tullen puolustamaan itsenäisyyttämme ja itsemääräämisoikeuttamme, yhteiskuntarauhaa ja vakautta.

Suomessa Jyrki Kataisen hallitus on ajanut rankalla säästökuurillaan Puolustusvoimat ahtaalle. Naapurimaissamme tilanne on toinen. Venäjällä, Ruotsissa, Norjassa ja Virossa puolustusbudjetit ovat kasvussa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa puhutaan komeaan sävyyn paikallisjoukoista: "Paikallisjoukkoja käytetään muun muassa paikallisiin taistelu-, suojaus- ja valvontatehtäviin, joukkojen perustamiseen, alueellisten ja operatiivisten joukkojen tukemiseen, yhteydenpitoon viranomaisten kanssa sekä niiden tukemiseen. Paikallisjoukkojen kautta kytketään myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintoja tiiviimmäksi osaksi puolustusvoimia ja kokonaisturvallisuutta."

Tämähän kuulostaa vallan hienolta tekstiltä, vai mitä? Kerrassaan mainiota tekstiä. Ongelma vain on se, että tällaiset puheet ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Pohjois-Karjalassa Kontiorannan varuskunnan lopettamisen jälkeen lähin varuskunta tulee sijaitsemaan Venäjällä. Itä-Suomessa ei ole varuskuntaa, johon alueelliset joukot ja paikalliset joukot voisivat tukeutua. Selontekoa lukiessa on selvää, että sen paikallisten joukkojen tulee tuntea erityisen hyvin oma alue, sen erityispiirteet ja tarpeet, mutta miten tavoitteeseen käytännössä päästään niillä alueilla, joiden puolustaminen ei hallitusta kiinnosta? Haastavaa on myös se, kuinka paikallisjoukkojen kautta vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintoja kytketään tiiviimmäksi osaksi Puolustusvoimia ja kokonaisturvallisuutta, Kataisen hallitus kun on leikannut tylyllä kädellä vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöille myönnettävää tukea. Valtion tuki pienenee, mutta velvoitteet lisääntyvät. Toisaalta se kuulostaa täsmälleen Kataisen hallituksen politiikalta.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Suomalaiset eivät voi enää puolustaa isänmaataan yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Se ei ole missään nimessä hyvä uutinen, mutta tosiasioiden tunnustaminen osoittaa suurta viisautta. Ongelmat ja virheet on tunnistettu, nyt tarvitaan halua ja rohkeutta niiden korjaamiseen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen Suomen valtion sotilaallinen puolustaminen, sen suvereniteetin säilyttäminen, ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen, ja kuten tässä selonteossa todetaan, maailma kuitenkin muuttuu erittäin nopeaan tahtiin ja uusiin uhkakuviin on täällä pohjoisessa lintukodossammekin varauduttava.

Tässä selonteossa on omaksuttu laaja-alainen turvallisuuskäsite, mikä kattaa niin ydinonnettomuudet, luonnonkatastrofit kuin kyber-uhatkin. Vesipula ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat väestöpaineet ovat vielä, voisi sanoa, kirsikkana tämän uhkakakun päällä, ja voi todeta, että listalta puuttuu ainoastaan mahdollinen ulkomaailmallinen invaasio eli ufohyökkäys, mutta siitähän ei kanssa koskaan tiedä. Ja hyvä niin, että tämä erittäin laaja turvallisuuskäsite on omaksuttu ja kaikki uhat on kuvattu ja otetaan myöskin huomioon. Haluan kuitenkin muistuttaa, että suomalaisen puolustuksen selkärangan muodostavat nyt ja varmasti tulevaisuudessakin yleinen asevelvollisuus, reservi ja sen taitojen ylläpitäminen. Kaikki muu on bonusta.

Selonteossa ei mielestäni sanallakaan mainittu asevelvollisuutta ennen sivua 74 ja tämänkin jälkeen vain muutaman kerran. Kuitenkin asevelvollisuuden kehittämisessä olisi pitänyt mielestäni puhua enemmän varusmiesten keskeytyksistä tai nuorten miesten ja naisten fyysisestä sekä henkisestä kunnosta, sillä nämäkin seikat kuuluvat puolustuspolitiikkaan.

Selonteossa todetaan, että "sodan ajan joukkojen määrä on vuonna 2015 noin 230 000 sotilasta. Joukkojen määrän vähenemistä pyritään kompensoimaan suorituskykyisemmillä joukoilla ja asejärjestelmillä", mikä on aivan oikein. Suorituskyvyn tärkeimpiä tekijöitä on kuitenkin käsittääkseni maanpuolustustahto. Selonteossa ei mielestäni siitäkään puhuta tarpeeksi. Maanpuolustustahto, hyvien aseitten lisäksi, on se, jolla tässä pärjätään.

Minusta ainakin olisi kuitenkin hyvä tietää, että jos joskus valitettavasti se yhteinen kutsu käy ja metsään huudetaan, niin vastaako sieltä kukaan tai ketään. Mikä on suomalaisten miesten ja naisten maanpuolustustahto ja -kunto?

Arvoisa puhemies! Selonteosta käy ilmi, että siinä halutaan laajentaa puolustushallinnon tehtäviä. Viittaan tuohon laaja-alaiseen uhkakuvaan. Viranomaisyhteistyön ja laajan turvallisuuskäsityksen nimissä puolustushallinto ottaa itselleen uusia tehtäviä näitten uusien uhkien nimissä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat kyberuhat. Pitäisikö harkita, että esimerkiksi tähän tehtävään soveltuisi paremmin jokin muu turvallisuusorganisaatio Suomenmaassa varsinkin nyt, kun puolustushallinnon resursseja on leikattu? Se karsii sotilaallista toimintaa. Samalla kuitenkin erilaisia viranomaisyhteistyömalleja lisätään ja velvollisuuksia kasvatetaan. Tämä on kaikki pois asevelvollisuusarmeijan tehokkuudesta.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän valtioneuvostoa rehellisestä ja realistisesta selonteosta. Vaikka selonteossa ei ole havaittavissa asiavirheitä, se ei ole realistisuudestaan huolimatta vailla ongelmia. Selontekoa vaivaa ylimalkaisuus ja konkretian puute. Taistelukentän muuttumiseen otetaan kantaa vain ylätasolla.

Selonteossa ei käsitellä lainkaan sitä, miten Suomi pystyy pienenä maana vastaamaan mahdolliseen suurvalta-armeijan hyökkäykseen. Kaikille lienee varmasti selvää, ettei yksikään pieni maa tule hyökkäämään Suomeen nyt eikä tulevaisuudessa. Suomen puolustusstrategia tarvitsee päivitystä ja ennen kaikkea avointa keskustelua.

Nostan esille kaksi isoa kysymystä.

Ensinnäkin, onko Puolustusvoimilla varaa niin sanottuun verkostokeskeisen sodankäynnin malliin, joka tunnetaan Suomessa Maavoimien uutena taistelutapana?

Toiseksi esitän vakavan kysymyksen: saammeko me kansanedustajina Puolustusvoimilta todella kaiken päätöksissä vaadittavan tiedon?

Ensin verkostokeskeisen sodankäynnin mallista. Tämänhetkisen linjan mukaan Suomi on kehittänyt Puolustusvoimia läntisen mallin, erityisesti Yhdysvaltojen kehittämän verkostokeskeisen sodankäynnin oppien mukaisesti. Tässä sotimistavassa pyritään teknologisella ylivoimalla ja ylivertaisella tiedonhallinnalla siihen, että hyökkääjä on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Yhdysvallat on saavuttanut useita voittoja verkostokeskeisellä taistelutavalla. Ensimmäisen kerran taistelutapaa sovellettiin Afganistanissa vuonna 2001. Uuden taistelutavan teho oli mullistava, ja al-Qaidan ja Talebanin taisteluvoima lyötiin alle kahdessa kuukaudessa. Yhdysvallat käytti samaa, mutta jo edelleen kehitettyä taistelutapaa vuonna 2003 operaatio Iraqi Freedom’ssa. Verkostokeskeinen taistelutapa oli jälleen jättimenestys ja Irakin asevoimat lyötiin käytännössä ilman tappioita. Nämä voitot tapahtuivat kuitenkin operaatioiden alkumetreillä. Jos tarkastelemme vain operaatioiden alkuja, syntyy vaikutelma, että verkostokeskeinen sodankäynti, tai Suomessa Maavoimien uusi taistelutapa, on ainoa oikea tapa käydä sotaa.

Huipputeknologian avulla voidaan vihollinen lyödä jo satojen kilometrien etäisyydeltä, mutta tämä ei ole koko totuus. Yhdysvallat on kärsinyt Afganistanissa ja Irakissa tuhansien miesten tappiot jo voitettujen sotien jälkeen. Verkostokeskeisen sodankäynnin voima tulee esiin taistelussa samoin taistelevaa symmetristä vihollista vastaan. Epäsymmetristä vihollista, kuten sissejä tai terroristeja, sillä ei kuitenkaan onnistuta voittamaan.

Itse en vastusta Puolustusvoimien siirtymistä verkostokeskeiseen taistelutapaan periaatteellisesti. En kuitenkaan usko, että kykenemme sijoittamaan niin paljon rahaa verkostokeskeisen sodankäynnin vaatimiin asejärjestelmiin, että niistä yksin kasvaisi riittävä pelote.

Yhdysvallat käyttää puolustusbudjettiinsa tänä vuonna 633,3 miljardia dollaria, jolla uuteen teknologiaan ja aseisiin panostetaan. Vertailun vuoksi Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen menot vuonna 2011 olivat 2,45 miljardia euroa eli noin 0,5 prosenttia Yhdysvaltojen vastaavista.

Painopistettä tulisi muuttaa. Suomen tulisi kehittää epäsymmetristä sodankäyntiä vastaamaan nykypäivän taistelukentän haasteisiin. Epäsymmetrinen taistelutapa, kuten sissisota, on edullinen ja Suomelle ihanteellisesti sopiva taistelutapa, mutta sen kehittämiseen ei ole panostettu tarpeeksi. Sissisota on jäänyt taka-alalle pohdittaessa, millaisia uusia hienoja aseita voitaisiin hankkia.

Nostan esille yhden ehdotuksen siitä, kuinka Puolustusvoimat voisi panostaa epäsymmetriseen sodankäyntiin. Nykypäivän taistelukentälle erityisesti soveltuva ratkaisu olisi kehittää tarkka-ampujien käyttöä. Tarkka-ampuja on maailman kustannustehokkain asejärjestelmä. Nykyisistä taisteluarvoltaan epätasaisista reserviläisistä pystyttäisiin kouluttamaan vain kolmen salissakin usein keskustellun JASSM-ohjuksen hinnalla 2 000 miehen vahvuinen äärimmäisen suuri pelote mille tahansa suurvalta-armeijalle.

Ehdotukseni taustalla on näkemys siitä, että Puolustusvoimien tulee käyttää saamansa raha mahdollisimman tehokkaasti maanpuolustuksen hyväksi.

Kannatan puolustusyhteistyön tutkimista ja kehittämistä Ruotsin kanssa. Puolustusvoimiemme erilaisuudet voivat osoittautua yhteisiksi vahvuuksiksi. Ruotsin puolustusvoimien panos voisi näkyä eritoten kauppamerenkulun turvaamisena sekä osallistumisena ilmatilamme ja Ahvenanmaan puolustukseen.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Liitteineen kaiken kaikkiaan 117-sivuinen julkaisu Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 on jatkoa vuoden 2009 selonteolle ja pyrkii laajasti kuvailemaan Suomen turvallisuus- ja ulkopoliittisessa ympäristössä tapahtuneita muutoksia, joihin kuuluu olennaisena osana, jopa muodikkaastikin, kyberturvallisuus. Onhan tietojärjestelmien haavoittuvuuden merkitys tullut suomalaisillekin varsin konkreettisella tavalla tutuksi viime vuosien myrskyjen myötä. Ei tarvita kovinkaan kummoista mielikuvitusta, jotta voisi ymmärtää tarkoituksellisen tietojärjestelmiin kohdistuvan lamaannuttavan hyökkäyksen vakavuuden yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Selonteosta on jo ehditty lausua, että se ei pidä sisällään mitään yllättävää. Toisaalta hyvä niin, sillä maamme rooli kansainvälisissä turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä on pitkään tukeutunut pitkäjänteiseen ja yhdensuuntaiseen toimintaan. Taloudellinen tilanne ohjaa etsimään yhteistyötä eri tahojen kanssa, ja oli se yhteistyö sitten Nato tai pohjoismaista yhteistyötä, sen merkitystä ei pidä aliarvioida mutta ei myöskään sinisilmäisesti luovuttaa pois tärkeitä omia suorituskykyjä yhteistyöhön luottaen.

Puolustuspoliittisesti arvioituna selonteon tärkein anti on sen viimeisessä kappaleessa. Siinä oli tarkoitus määritellä maanpuolustuksen resursoinnin taso ja sitä myötä sotilaallisen maanpuolustuksen toimintavalmiudet vuoden 2015 jälkeen. Puolustusvoimauudistus ja siihen samaan aikaan osuneet voimakkaat säästövelvoitteet ovat aiheuttaneet sen, että nykyisten kehyspäätösten linjan jatkuessa vuoden 2015 jälkeen ei enää pystytä turvaamaan maanpuolustuksemme kolmea pääperiaatetta: yleistä asevelvollisuutta, liittoutumattomuutta ja koko maan puolustamista.

Arvoisa puhemies! Selontekoa arvioimaan perustetun parlamentaarisen kontaktiryhmän enemmistö piti tarpeellisena, että selontekoon kirjataan selkeä linja sotilaallisen maanpuolustuksen menojen lisätarpeista materiaalihankintojen turvaamiseksi ja Puolustusvoimien toiminnan tason palauttamiseksi.

Puolustushallinto itse arvioi lisärahoituksen tarpeekseen vuoden 2016 indeksikorotuksen lisäksi noin 50 miljoonaa euroa. Tavoitteena on saavuttaa asteittain 150 miljoonan euron rahoitustason nosto vuoteen 2020 mennessä. Kontaktiryhmän perussuomalaiset jäsenet, edustaja Jussi Niinistö ja minä, pidämme tätä tasoa vielä liian alhaisena, sillä jos vähän pyytää, niin vähän saa, kuten edustaja Niinistö parlamentaarisen kontaktiryhmän kokouksessa totesi.

Vasemmistoliitto ei kuitenkaan halunnut tavoitetta kirjattavaksi, ja loppumetreillä myös vihreät kannattivat vasemmistoliiton kantaa, jota vasemmistoliitto perusteli muun muassa sillä, ettei tulevien hallitusten käsiä voida sitoa. Perustelu ontuu pahasti, sillä esimerkiksi maamme EU-politiikka on sitonut hallituksen käsiä ja tulee edelleen sitomaan.

Selonteon lopullinen versio osoittaa, että hallituksella ei tässäkään asiassa ole selkärankaa, vaan se taipui toteamaan: "Yleisen taloustilanteen heikentymisen ja epävarmuuksien johdosta ei tällä hetkellä ole mahdollisuuksia ennakoiden muuttaa tulevia menokehyksiä. Seuraavan hallituksen arvioitavaksi jää, millaisia mahdollisuuksia on vastata puolustushallinnon esittämään lisäresurssitarpeeseen ja sen vaikutukseen valitussa puolustusratkaisussa pitäytymiseen."

Arvoisa puhemies! Hallitus näytti kykynsä rohkeisiin ratkaisuihin ja pisti siis päänsä pensaaseen juuri, kun siltä edellytettäisiin pitkäjänteisiä ratkaisuja puolustuskykymme ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tämänhetkiseen taloustilanteeseen vetoaminen tehtäessä ratkaisuja, joiden vaikutus ulottuu 2020-luvun tuolle puolen, on hieman samanlaista hätävarjelua kuin mitä harjoitettiin kolmannen parlamentaarisen puolustuskomitean mietinnön suhteen vuonna 1982. Tuolloin katsottiin, että maamme puolustukseen myönnettävä lisärahoitus vaarantaisi kansainvälisen rauhanliikkeen työn. Kuvaavaa on myös, että silloiset vasemmistopuolueet vastustivat puolustusmenojen kasvattamista siksi, että seuraava sota olisi kuitenkin ydinsota, jossa suomalaisten ei olisi mahdollista puolustaa itseään.

Nyt ilmeisesti kuvitellaan, että seuraava sota tulisi olemaan tietokoneiden välinen kybersota eikä konventionaalisia aseita tai sotavoimia enää tarvittaisi. Luulisi politiikan vasemmalla laidallakin ymmärrettävän, ettei yksikään maa voi olla ilman armeijaa, ei omaa tai jonkun toisen. Tämä kannattaa pitää mielessä varsinkin, kun maamme lähiympäristössä panostetaan voimakkaasti puolustuskyvyn parantamiseen.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Statsrådets redogörelse innehåller inte några stora överraskningar men den inger en känsla av att man går som katten kring den heta gröten. Å ena sidan upprepas den kända doktrinen om militär alliansfrihet och betydelsen av den allmänna värnplikten. Å andra sidan säger statsrådet att Finland inte på egen hand i framtiden klarar av att garantera säkerheten för vårt land. Läget är alltså det att vi nu borde komma vidare i planeringen av hur vårt samarbete med strategiska samarbetsparter ska utvecklas för att Finland också i framtiden ska bevara ett trovärdigt försvar och en garanterad säkerhet.

För länge sedan valde Finland den västliga orienteringen. Statsrådet ställer sig öppen till en djupare nordisk integrering i säkerhets- och försvarspolitiken. Ett närmare säkerhetspolitiskt samarbete inom EU ligger också i Finlands intresse. Vårt kompanjonskap med Nato vill vi fördjupa. Vi är både delaktiga och intresserade av EU:s pooling and sharing och Natos smart defence.

De senaste veckorna har diskussionen om Finlands och Sveriges säkerhets- och försvarssamarbete för det mesta fått ett positivt mottagande av dem som kommenterat frågan. I en gemensam artikel har försvarspolitikexperterna Stig Rydell och Stefan Forss konstaterat att det är riskabelt att binda sig till gemensamma åtgärder utan att ha ett statsrättsligt avtal. President Niinistö har å sin sida uttalat sig om att målet för Finlands försvarapolitik är ett djupt, mångsidigt och till internationella förbindelser utsträckande nordiskt kompanjonskap.

Viime syksynä pidetyssä pohjoismaista turvallisuusyhteistyötä käsitelleessä seminaarissa tanskalaiset ja norjalaiset asiantuntijat totesivat kannattavansa pohjoismaisen puolustusyhteistyön laajentamista, mutta Nato on ja tulee jatkossakin olemaan heidän tärkein puolustuspoliittinen yhteistyökumppaninsa.

Ulkoasiainvaliokunta käsitteli Suomen turvallisuuspolitiikkaa perusteellisesti hallituksen kertomuksen yhteydessä vuonna 2012. Mietinnössään valiokunta toteaa, että Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne muuttuu, kun Yhdysvaltojen kiinnostus ja panostus Nato-yhteistyöhön ja Eurooppaan heikkenee seuraavien 5—10 vuoden aikana, eikä EU arvioiden mukaan käytännössä kykene näin lyhyellä aikavälillä luomaan uskottavaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Valiokunta korostaa, että Suomen tulee omassa turvallisuuspolitiikassaan ottaa tämä kehityssuunta huomioon ja sisällyttää sitä koskevat arviot ja suunnitelmat seuraavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.

Suomella on hyvät ja ystävälliset suhteet Venäjään. Näitä meidän on vaalittava ja syvennettävä tekemällä yhteistyötä eri yhteiskunnallisilla sektoreilla. Kauppakumppanina Venäjä on yksi Suomen kaikkein tärkeimmistä kumppaneista. Meillä on yhteinen meri ja yhteiset tavoitteet rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi Itämeren alueella. Suunnitelmia Venäjän ja Suomen välisen viisumipakon asteittaisesta löyhentämisestä on pidettävä myönteisenä merkkinä. Samalla toteamme, että Venäjä on uudistamassa ja vahvistamassa sotilaallista suorituskykyään. Venäjä haluaa selkeästi vahvan sotilaallisen puolustuskyvyn myötä vahvistaa asemaansa suurvaltana maailmassa.

I regeringsprogrammet säger regeringen att Finland inte under denna regering ansöker om medlemskap i Nato. Skrivningen är klar och tydlig. Men skrivningen betyder inte att alla tänkbara alternativ inte ska synas i sömmarna. Sverige har ibland överraskat sin omgivning med sitt sätt att göra snabba och stora beslut i olika politiska frågor och också att ompröva sina tidigare beslut. Sverige har också visat en stark handlingskraft i Natos militära krishanteringsuppdrag under de senaste åren. Nu står Sverige och Finland i en situation där båda länderna konstaterar att de är beroende av stöd och samarbete för att på sikt upprätthålla sin säkerhets- och försvarsförmåga.

EU är för en obestämd framtid en osäker säkerhetspolitisk kraft, och 21 av 27 EU-länder är redan medlemmar av Nato och delar därför inte Finlands och Sveriges brådska beträffande ett fördjupat säkerhets- och försvarspolitiskt samarbete. Flera experter säger att det nordiska säkerhetssamarbetet är ett viktigt steg vidare, men inte tillräckligt. Estniska utrikesministern Urmas Paet sade nyligen att Sverige och Finland redan uppfattas som Natoländer, men från Nato-håll kontras detta med att man antingen är medlem eller inte är det.

Konklusionen av det här är att vi ska har ett nära samarbete med Sverige och att vi i väntan på ett eventuellt fullt medlemskap i Nato bör utveckla och fördjupa det nordiska samarbetet med ett avtal länderna emellan. Endast med ett avtal kan vi försäkra oss om att samarbetet fungerar också vid en eventuell kris.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi huolehtii omasta puolustuksestaan. Puolustusratkaisu perustuu koko maan kattavaan alueelliseen puolustusjärjestelmään sekä yleiseen asevelvollisuuteen ja vahvaan maanpuolustustahtoon. Avoin globaali suhtautuminen on toki välttämättömyys Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle. Yhteistyön tiivistämisestä huolimatta emme saa ylenkatsoa oman kansallisen puolustuksemme merkitystä ja riittävän rahallisen panostuksen tärkeyttä.

Hallituspuolueet ovat päättäneet leikata tällä vaalikaudella Puolustusvoimien resursseja radikaalisti. Rahoitustason leikkaaminen 10 prosentilla koko kehyskaudella tarkoittaa sitä, että varuskuntia lakkautetaan jne., muun muassa maastovuorokausia, lentotunteja, kertausharjoituksia, materiaalihankintoja joudutaan vähentämään. Komentaja Puheloinen on puhunut riskistä kuvatessaan näiden säästöjen jälkeistä tilannetta maanpuolustuksellemme.

Puolustushallinnon arvion mukaan suorituskyvyn ylläpidon tarvitsema lisärahoitustarve on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa vuodessa. Tässä selonteossa hallituksella olisi ollut mahdollisuus linjata selkeästi Puolustusvoimien vuoden 2015 jälkeisestä rahoituksesta, mutta siihen se ei valitettavasti ryhtynyt. Tältä merkittävältä osin selontekoon ei voi ilmaista kuin tyytymättömyytensä — puuttuva raha oli ja on edelleen kysymys, johon tässä selonteossa olisimme kipeimmin kaivanneet vastausta.

Arvoisa puhemies! Norjan ja Tanskan turvallisuuspolitiikka perustuu Nato-jäsenyyteen. Ruotsi näyttää luottavan naapureihinsa. Myös Islanti on Nato-maa, ja sillä on lisäksi kahdenvälinen puolustussopimus USA:n kanssa. Pohjoismainen yhteistyö on nyt onnistunut saamaan osittain negatiivista kaikua, kun Suomen osallistumista Islannin ilmavalvontaan tai harjoitustoimintaan — tai millä nimellä sitä milloinkin on kutsuttu — on valmisteltu varsin epämääräisesti.

Kannatan Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittämistä muun muassa yhteiseen harjoitustoimintaan jatkossakin osallistumalla. Sen sijaan osallistuminen Nato-valtion ilmavalvontaan ei ole sotilaallisesti liittoutumattomalle Suomelle oikea ratkaisu. Islannin ilmatilan valvonnan järjestäminen kuuluu Nato-maiden omalle vastuulle.

Tässä yhteydessä ihmetyttää myös selonteon kirjaus: "Ajatus pohjoismaisesta yhteistyöstä Islannin ilmavalvonnassa nähdään konkreettisena mahdollisuutena tiivistää kanssakäymistä lähitulevaisuudessa." Onko kyseessä kanssakäymisen tiivistäminen Nato-maihin vai Pohjoismaihin? Se jää, ehkä tarkoituksellakin, epäselväksi. Joka tapauksessa selonteossa todetaan, että "Suomi ei nykyisen hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista". Hyvä niin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että YK:n merkitys ainoana maailmanjärjestönä korostuu, kun yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen ja toimintatapojen merkitys kasvaa. Realistisesti tarkastellen YK:n turvallisuusneuvoston edessä on kuitenkin taas vaikea vuosi heikentyneen legitimiteetin ja entistä aktiivisemman Venäjän kanssa. Tutkijakommenteissa on spekuloitu poliittisen keskustelun siirtymisellä enenevästi nimenomaan turvallisuusneuvoston ulkopuolelle. Suuntana voi olla hyvinkin G20-maiden vahvistuminen kansainvälisen turvallisuuden kysymyksissäkin, mikä on hyvä meillä Suomessakin tiedostaa.

Hallituksen linjausten mukaan kehitysyhteistyövaroja voidaan lisätä laajan turvallisuuden edistämiseksi niille alueille, missä Suomi tukee rauhanvälitys-, rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtäviä. Tähän varmistetaan selonteon mukaan riittävät resurssit. Herää kysymys, mistä rahat. Selonteossa on muuallakin lukuisia kohtia, joissa todetaan, että resurssit turvataan. Mutta mistä rahat?

Siviilikriisinhallintaoperaatioissa tavoitteena on 150 suomalaisasiantuntijan taso. Ihan vain huomautuksena, että tämä 150 on ollut tavoitetaso jo melkoisen pitkään.

Arvoisa puhemies! Modernit verkostoihin perustuvat yhteiskuntarakenteet ovat yhä riippuvaisempia kriittisestä infrastruktuurista. Huoltovarmuudesta puhuminen ei ole vanhanaikaista. Energiahuollon, veden ja perinteisen liikenteen ohella tämä koskee myös kyberturvallisuutta. Langattoman tiedonsiirron yleistyessä ja järjestelmien verkottuessa yhteiskuntaan laajasti vaikuttavien häiriöiden riski on yhä vakavampi.

Arvoisa puhemies! Selonteon linjaukset edustavat ulkopoliittista jatkuvuutta korostamalla laaja-alaista turvallisuuskäsitystä ja monenkeskistä yhteistyötä, mutta uusia raikkaita avauksia se ei näiltä osin sisällä. Selonteon ylevät tavoitteet ovat ristiriidassa ulkopoliittisen vaikuttavuutemme alentuneen tason kanssa. Sitä kuvastavat muun muassa tappio YK:n turvallisuusneuvostoäänestyksessä, pienenevät kehitysyhteistyöpanostuksemme ja lähetystöverkon karsiminen.

Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta keskustellaan vuosittain, ja mielestäni siihen ei riitä presidentin eilen mainitsema fundeerausseminaari. Siksi ehdotankin itsekin, että pääministeri antaisi kerran vuodessa eduskunnalle ilmoituksen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteista sekä toiminnastamme kansainvälisissä järjestöissä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi muutama kysymys, joita olin ajatellut esittää tuossa debatissa.

Selonteossa sanotaan, että osallistuminen kansainväliseen vastuunkantoon vahvistaa mahdollisuuksia meilläkin saada apua kriisitilanteissa. Herää kysymys, että niitä maitako ei auteta, joilla ei jostain syystä ole osallistumismahdollisuutta kansainväliseen vastuunkantoon.

Toinen pieni asia, joka herätti mielenkiintoni: "Valtion alueellisten toimijoiden ja kuntien muodostamien yhteistoiminta-alueiden eri sektoreiden aluejakoa yhdenmukaistetaan." Eli onko tuo kuntakohellus saatu mukaan myös tähän turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon?

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Rubriken på mitt anförande kunde vara "Dags att omvärdera Ålands demilitarisering och neutralisering".

Åland demilitariserades 1856 som en förtroendeskapande åtgärd. Öarnas strategiska betydelse var ett hot mot den som inte hade kontrollen. Därför beslöts att Åland inte skulle få befästas. Hur skulle då Åland kunna försvaras i krig? Ja, svaret är att det gick naturligtvis inte, och vid Ålandsfrågans behandling i Genève 1921 enades parterna därför att om Finland skulle dras in i ett krig skulle öarna vara neutraliserade, inte neutrala men väl neutraliserade, inga krigshändelser skulle få äga rum. Det enades signatärmakterna om, det har blivit folkrättsligt bindande även för andra länder.

En kontrollmekanism infördes. Finland kunde vända sig till Nationernas förbund och hade rätt att om Finland hotades också begära hjälp av signatärmakterna, i dag alla, förutom Indien, EU-stater. Själv har jag förvånats över att ingen sett möjligheterna för Finland att skaka liv i Ålandskonventionen, som har samma syfte som solidaritetsklausulen i artikel 222 i Lissabonfördraget. Det finns ingen motsättning mellan ett starkt militärt försvar och folkrättsligt försvar av Ålands demilitarisering, men framför allt neutraliseringen.

Det finns få demilitariserade och neutraliserade områden i världen, och det har säkert gjort att man känt stor osäkerhet över hur Åland ska försvaras. Det har därför varit naturligt att säga och handla som om det skulle försvaras som vilket område som helst, ett strategiskt viktigt område, med andra ord med ett klassiskt territorialförsvar. Detta har inte varit någon lätt uppgift och demilitariseringen har setts som ett problem, och när sedan invånarna slagit vakt om demilitariseringen har det lett till oändliga diskussioner mellan landskapet och försvaret, landstigning eller inte, hur många gånger etc. Detta är bortkastad energi.

I stället för att uppfatta Ålands demilitarisering och neutralisering som ett problem är det dags att se det som en tillgång, en möjlighet och en resurs. Det finns ett annat sådant område inom Norden, nämligen Svalbard/Spetsbergen, och det traktat som reglerar den frågan har varit öppet för fler länder att ansluta sig till. Så borde också Ålands status kunna göras levande. Mycket av diskussionen kring vad som står i regeringens säkerhetspolitiska redogörelse handlar om territorialförsvarets resurser och om vi ska ha en värnpliktsarmé, och vad vore då naturligare än att se Ålands ställning i ljuset av detta. Använd de minskade resurserna som finns till de ställen där ett territorialförsvar är på sin plats.

Herr talman! Ålands demilitarisering och neutralisering ska inte försvaras av försvarsministeriet, Åland ska försvaras av utrikesministeriet. Det handlar om folkrätt och om traktatsrätt på samma sätt som i fallet med Svalbard. Hur ska då Ålandskonventionen hållas levande och utgöra exempel i andra krisområden? Ja, inte är det med territorialförsvar i alla fall. I redogörelsen lyfts behovet av civil krishantering fram som ett område där Finland har mycket att ge. I det sammanhanget kommer Ålandsexemplet väl till pass. Listan på krisområden där demilitarisering är aktuell kan göras lång. Demilitariserade zoner är en trygghet för många minoriteter runtom i världen och flera, de flesta kanske, av just de områden som ledamot Haavisto nämnde tidigare har varit aktuella i det här sammanhanget.

Herr talman! Tidigare har inget tagits in om Åland i redogörelsen. Bra skrivningar finns i både utrikes- och försvarsutskottets behandling 2009. Det är ett stort framsteg att nu ha fått in Åland i redogörelsen och att den utredning som utskottet efterlyste 2009 nu ska göras. Det väntar vi med spänning på.

I redogörelsen står att "Åland har en etablerad ställning i internationell rätt. Tryggandet av landskapets specialställning hindrar inte att Finland intensifierar sitt militära samarbete inom Europeiska unionen och i internationella organisationer". Själv skulle jag formulerat meningen annorlunda. I stället för att skriva "tryggandet av landskapets specialställning hindrar inte" skulle jag ha skrivit "underlättar för Finland att intensifiera sitt militära samarbete".

Herr talman! En riksdagskollega frågade mig i går om jag tyckte att det nu, när Ålands självstyrelselag ska reformeras, vore dags att införa värnplikt för ålänningarna, och jag svarar gärna ja på den frågan. Unga framstående jurister som specialiserar sig inom folkrättens område och vet hur man försvarar Ålands demilitarisering och neutralisering vid förhandlingsbordet kunde delta runtom i världen i andra krisområden med den erfarenhet och kunskap utbildningen kan ge dem. Det vore ett bra bidrag till världsfreden.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa koskien Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa todetaan sivulla 107 seuraavaa: "Raskaan ruuti- ja ampumatarviketuotannon ylläpidon tarkoituksenmukaisuutta kotimaassa arvioidaan jatkuvasti. Toistaiseksi on ollut perusteltua säilyttää tuotantokykyä kotimaassa huoltovarmuusnäkökohtien vuoksi." Tätä taustaa vasten ihmettelen suuresti, miksi valtio on hylännyt kokonaan Laukaan kunnan Vihtavuoressa sijaitsevan ruutitehtaan. Valtio ei ole edes yrittänyt antaa tukeaan ruutitehtaan säilymiselle. Tähän johtopäätökseen olen tullut lähinnä mediasta saamieni tietojen perusteella, joskin kävin jo vuosi sitten avustajani kanssa tutustumassa kyseiseen tehtaaseen ja sen ongelmiin.

Tammikuun alkupäivinä oli lehdistössä tieto, että eräs yksityinen ostaja oli tehnyt tehtaasta ostotarjouksen, joka kaatui siihen, ettei valtio halunnut ottaa itselleen ympäristövastuuta alueen saastuneista maista. Tehtaan toiminnan aloittamisesta eli vuodesta 1926 alkaen alueella on ollut valtion tai valtionyhtiöiden toimintaa, muun muassa useita kemian alan tehtaita, jotka ovat saastuttaneet alueen maaperää. Ymmärrettävästi yksityinen yhtiö ei voi ottaa lähes sadan vuoden ympäristöongelmia kontolleen.

Arvoisa puhemies! Laukaan ruutitehtaan omistaa nykyisin Eurenco-konserni, jolla on tehtaita Vihtavuoren lisäksi Ranskassa, Belgiassa ja Ruotsissa. Eurenco-konserni on Ranskan valtion omistaman Groupe SNPE:n omistama tytäryhtiö. Eurenco-yhtiö on ottanut yhteyttä Patriaan ilman toivottua tulosta. Meitä keskisuomalaisia, siis muitakin kuin minua, ihmetyttää valtion nuiva suhtautuminen yli 200 henkilön työpaikan säilymiseen, sillä ruutitehtaan lakkauttaminen vaikuttaa myös kahden muun alueella toimivan yrityksen, Nammon ja Forcitin, toimintaan.

Nyt jos koskaan olisi korkea aika parantaa hallituksen epäonnistunutta teollisuuspolitiikkaa. Vähin, mitä nyt olisi tehtävä, olisi säilyttää nykyiset teolliset työpaikat eikä lakkauttaa niitä. Vihtavuoren ruutitehtaan osalta voitaisiin toimia niin, että koko ampumatarvikkeisiin liittyvä teollinen osaaminen keskitettäisiin Vihtavuoreen, jolloin synergiaetuja syntyisi muun muassa hallinnosta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana Natosta, josta keskusteltiin tuossa päivällä. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman sivulla 22 todetaan muun muassa seuraavaa: "Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä." Otin tämän esille siksi, että päivällä kokoomuksen eduskuntaryhmä eräitten veljien toimesta selkeästi toi esille sen, että kokoomus haluaa Suomen liittyvän Natoon. Kysymys kuuluukin: Onko hallituksen intressi se, että vähentämällä vuosittain Puolustusvoimien määrärahoja ajaudutaan Naton syliin? Tämäkö on se lopputulema, jota hallitus ajaa takaa?

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei pidä sisällään yllätyksiä. Se noudattelee varsin tarkasti hallitusohjelmamme ja hallitusohjelmassa määriteltyä linjaa, eli valmisteilla ei ole turvallisuuspoliittiseen linjaan mitään muutoksia. Selonteossa kuitenkin varsin vahvasti alleviivataan pohjoismaista yhteistyötä, korostetaan sitä hallitusohjelman mukaisesti, mutta niin kuin tuossa debatissa esille nostin, niin hieman tämä Islannin ilmavalvonta -keskustelu on kyllä herättänyt sellaisiakin ajatuksia mielessä, että onko tuo puhe pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä vain sanahelinää ja juhlapuheissa puhuttua vastinetta Nato-vaihtoehdolle. Sellainen on tullut mieleen, kun tätä keskustelua on kuunnellut.

Islannin ilmavalvonta-asiassa kesällä vielä keskusteltiin siitä, että voisimme lähteä sinne ja osallistua myös ilmavalvontatehtäviin ja sen lisäksi vielä mahdollisesti myös tunnistelentoihin. Tämän jälkeen keskustelu kiihtyi, ja nyt tällä hetkellä keskustellaan enää siitä, että olisimme mukana harjoituksissa ja jopa ilman minkäänlaista aseistusta nämä koneet siellä lentäisivät, eli ei olisi edes varustusta itsepuolustukseen. Tuntuu erikoiselta, ja minun mielestäni hyvä keskustelun paikka on sekin, onko tämän tyyppinen pohjoismainen yhteistyö nyt sitten sitä enintä, mihin me Suomessa olemme valmiita. Jos se on sitä, niin silloin ei kyllä pohjoismaisen yhteistyön varaan kovin suuresti kannata maamme turvallisuutta laskea.

Lisäksi hallitus ilmoittaa Suomen jatkavan sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Se on selkeä viesti tulevaisuuteenkin. Täällä keskustelussa on esille tuotu, että myös meillä kokoomuksessa on ollut selkeä oma käsityksemme maamme turvallisuudesta ja siihen vaikuttavista asioista, mutta ymmärrämme sen, että tällaiset ratkaisut pitää tehdä niin, että niillä on laaja suomalaisten tuki ja myös poliittisesti laaja kannatus.

Selonteossa on kuitenkin yksi selkeä viesti ja huoli, johon selonteko ei kuitenkaan anna vastausta. Puolustusvoimien kehittäminen nykyajan vaatimuksien mukaiseksi edellyttäisi nimittäin tuntuvia taloudellisia lisäpanostuksia, mutta näihin uudistuksiin ei nyt kuitenkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia. Selonteossa Puolustusvoimien kalliit hankinnat, jopa niistä päättäminen, siirretään siis seuraaville vaalikausille. Vuonna 2009 selonteossa vielä linjattiin, että vuodesta 2011 eteenpäin puolustusmäärärahoihin tulee 2 prosentin, inflaatiotarkistuksen kanssa yhteensä 4 prosentin korotuksia, ja tällä oli tavoitteena turvata kallistuvan puolustusmateriaalin hankinta. Tämä olisi tarkoittanut yli 100:aa miljoonaa euroa vuodessa. Eli myös viime hallituskaudella linjasimme tulevien hallituskausien puolustusmäärärahoja. Nyt tähän ei ollut valmiutta kaikilla puolueilla, ja valitettavasti tämä jää tuossa selonteossa auki.

Muutamia asioita on Suomessa pidetty perinteisesti konsensuksen alaan kuuluvina. Tärkeimpinä ovat olleet ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat linjaukset, ja nämä asiat on valmisteltu ja hoidettu parlamentaarisen yksimielisyyden vallitessa. Itse olisin toivonut, että myös tästä tulevaisuuden rahoituksesta olisi löytynyt nyt yksimielisyys.

On syntynyt tilanne, joka vaarantaa Puolustusvoimien kehittämisen. Olemme joutuneet tällä kaudella leikkaamaan varsin rajusti Puolustusvoimista, ja se on näkynyt maastoharjoituksissa, lentotunneissa ja myös kertausharjoituksissa. Epävarmuus syntyykin siitä, että tulevasta, vuoden 2015 jälkeisestä, rahoituksesta ei tässä selonteossa ole tietoa eikä myöskään eduskunnassa tämän käsittelyn jälkeen. Jollei rahoitustaso nouse, edessä on Puolustusvoimien perusfundamenttien, peruskivijalan, merkittävätkin muutokset. Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen on ilmaissut usein julkisuudessa tämän. Hän on todennut, että jos Puolustusvoimien rahoitusta ei lisätä, vaarassa on koko maan puolustuksesta luopuminen ja komentajan mukaan myös mahdollisesti luopuminen yleisestä asevelvollisuudesta.

Arvoisa puhemies! Itse olisin toivonut, että tästä olisi löydetty yhteinen käsitys, millä tavalla tuosta vuodesta 2015 eteenpäin Puolustusvoimien rahoitusta käsiteltäisiin. Ymmärrän myös sen, että ei tämä selontekokäsittely olisi kuitenkaan vaikuttanut sitovasti siihen, mitä tulevat hallitukset tekevät, mutta se olisi ollut selkeä signaali tuleville eduskunnille siitä, että maamme uskottavasta ja itsenäisestä puolustuksesta halutaan pitää huolta myös tulevaisuudessa.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Eduskunnan tehtäviin kuuluu viime kädessä päättää Suomen puolustuskykyä koskevista suurista rakenteellisista uudistuksista. Vuonna 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä eduskunta edellytti seikkaperäistä arviota muutoksista, mikäli Puolustusvoimain rahoitusta joudutaan leikkaamaan talous- ja finanssikriisin johdosta. Tämän seikan kiertäminen ja Puolustusvoimain säästöjen läpivieminen koetteli viime keväänä eduskunnan päätös- ja arvovaltaa. Arvio tulevista muutoksista on nyt vihdoin selonteon muodossa eduskunnan käsittelyssä.

On selvää, että toimintaympäristömme on ajassa muuttunut. Globalisaatio ja maiden välinen keskinäisriippuvuus on kaikessa kasvanut, vaikutusvaltaa on siirtynyt ja uudelleenjaettu talouskasvun mukana. Valtioiden lisäksi myös muita toimijoita on ilmestynyt toimintaympäristöömme, ja uudet kehityssuunnat, muun muassa ilmastonmuutos tai muutokset väestörakenteessa, vaativat ratkaisuja, jottei yhteiskunnan vakaus järky.

Suomi varmistaa pienenä maana parhaiten puolustuskykynsä olemalla mukana kansainvälisessä yhteistyössä. Suomelle on tärkeätä, että Euroopan unioni säilyttää asemansa rauhan takaajana, vaikka itse unionin puolustuskyky ei näyttäisi kasvattavan merkitystään. Pohjoismainen yhteistyö on Suomelle luonnollinen tie. Yhteiset hankinnat voivat olla jatkossa perusteltuja. Kumppanuusyhteistyö Naton kanssa on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Yhteistyön lähtökohtana on huolenpito omasta pesästämme. Yhteiskunnan kriittisten toimintojen turvaaminen on pienelle maalle tärkeätä. Omavaraisuus ja huoltovarmuus ruuantuotannossa, energiahuollossa ja erityisesti meriliikenteessä on taattava nykyistä paremmin. Keväällä annettavan uuden huoltovarmuuspäätöksen on vastattava tähän tarpeeseen.

Maailmanlaajuisesti pulaa ja kiistoja tulee olemaan puhtaasta vedestä, ruuasta ja energiasta. Meillä Suomessa olisi energiaa kestävään käyttöön omasta takaa enemmän kuin osaamme nyt hyödyntää. Metsiemme puuta on tulevaisuudessa osattava hyödyntää nykyistä paremmin ja enemmän. Samalla voisimme energian tuontia vähentämällä vahvistaa kauppatasettamme. Puunkäyttöä lisäämällä saavutamme myös asetetut ilmastotavoitteet.

Myöskään omaa puolustuskykyämme emme voi unohtaa. Sotilaallisen puolustuksen tehtävänä on ensisijaisesti luoda ennalta ehkäisevä kynnys ulkoisia uhkia vastaan. Tästä ei voida pitää kiinni, jos Puolustusvoimiin kohdistettuja säästöjä toteutetaan ilman rakenteiden vahvistamista.

Puolustusvoimien osuus valtion budjetissa on ollut noin 5 prosentin luokkaa. Puolustusmenoihin kohdistettujen säästöpäätösten jälkeen menot tulevat vähenemään kaikkiaan noin kolmanneksella. On selvää, että sodanajan joukkoja on vähennettävä, kun käytössä olevat resurssit ja ikäluokatkin pienenevät. Vuonna 2015 sodanajan joukkojen määrä on enää 230 000 sotilasta. Tässä on selkeä pudotus 350 000:sta vuonna 2011. Joukkojen määrän väheneminen vaatii vastapainokseen suorituskykyisemmät joukot ja erityisesti uudet asejärjestelmät. Vanhenevaa kalustoa on uudistettava. Rakenteellisten uudistusten tarve on todettu jo edellisessä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Samalla on erittäin tärkeätä, että satsataan lisää vapaaehtoiseen maanpuolustukseen, kun muuten Puolustusvoimien menoja leikataan.

Arvoisa puhemies! Sopeutustoimien jälkeisen varusmiestason on laskettu riittävän uskottavaan maanpuolustukseen. Kuitenkin varusmiespalvelusta suorittavien korkea keskeyttämisprosentti ja ikäluokkien notkahduksen tasoittuminen luovat tarpeen vuonna 2015 rahoituksen uudelleentarkistamiseen. Viimeistään vuoteen 2030 kohdistuu jo niin merkittäviä investointeja, että lisämäärärahaa tarvitaan aivan välttämättä, jottei varusmiestasoa jouduta jälleen supistamaan. Tämä asettaa jo yleisen asevelvollisuudenkin perusteet kyseenalaiseen valoon. Seuraavassa selonteossa rahoitustasoa onkin tarkistettava siksi, että nyt tehdyn uudistuksen hyödyt voidaan paremmin saada käyttöön.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Täällä on moitittu sitä, mitä tässä selonteossa ei ole, eli sitä, että tässä ei ole määrärahoja Puolustusvoimien tulevaisuutta silmällä pitäen.

Herra puhemies! Edellisessä selonteossa oli selkeät määräykset määrärahoista eli inflaatiokorjaus plus 2 prosenttia. Olin itse ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana tätä käsittelemässä. Ulkoasiainvaliokunta sen hyväksyi. Sen jälkeen eduskunta hyväksyi linjauksen, inflaatiokorjaus plus 2 prosenttia. Mitä tapahtui? Mitä tapahtui eduskunnan päätökselle? Eduskunnan päätöksestä tuli miinus 11 prosenttia.

Voitte ymmärtää, minkälaisella mielellä olen nyt käsittelemässä tätä selontekoa ja tähän liittyviä asioita. No, nyt katsottiin tavallaan, että otetaanpa opiksi, ei merkitä näitä määrärahoja vaan referoidaan vain sitä, mitä Puolustusvoimat on halunnut ilmaista tarpeikseen. Tällä tavalla meillä ei ole linjausta eikä ole linjausta edes seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Kysyin täällä ministereiltä, takaatteko sen, että seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ovat ne rahat, jotka Puolustusvoimat tarvitsee ja jotka vaaditaan tähän rakenneuudistukseen. Tähän ei tullut selkeitä vastauksia, ja hallitus alkaa pohtia budjettejaan tässä aivan lähiaikoina. En todellakaan, hyvät kollegat, kadehdi Puolustusvoimia tällaisessa tilanteessa.

Jotta tästä käsittelystä olisi jotain hyötyä Puolustusvoimien määrärahatarpeen kannalta, pitäisi lähteä siitä, että täällä edustettuina olevat puolueet ilmoittavat nyt selkeästi kantansa esimerkiksi siihen, että ne ovat valmiita hyväksymään tässä selonteossa olevan Puolustusvoimien määrärahatarpeen ja sen ilmauksen, joka siellä on Puolustusvoimien toimesta annettu. Siinä tapauksessa puolueet ovat siis valmiita sen hyväksymään, että sattuisivat olemaan seuraavassa hallituksessa. Silloin tästä keskustelusta olisi jotain konkreettista hyötyä. Silloin me tietäisimme, mikä ainakin on tilanne seuraavaa hallitusta muodostettaessa. Voin kyllä veikata, että tällaisia sitoumuksia ei tule. Mutta kun tasavallan presidentti on ilmoittanut, että hän on valmis järjestämään ulko- ja turvallisuuspoliittisia seminaareja ilmeisesti hieman tuon Ruotsin Sälenin tapaan, niin ehkä tässä parin vuoden aikana voitaisiin saada jotain selkeyttä niissä seminaareissa siitä, millä tavalla Puolustusvoimien määrärahatarve voitaisiin tulevaisuudessa järjestää.

Aika paljon on puhuttu tästä cyber-turvallisuudesta. Se on tärkeä asia, mutta, hyvät ystävät, vielä tärkeämpi on sähköturvallisuus. Jos ei ole sähköturvallisuutta, ei ole cyber-turvallisuuttakaan, koska silloin IT ei täällä toimi. Jos ajatellaan sähköturvallisuutta huoltovarmuuden kannalta, niin jos esimerkiksi muutamalla pitkän kantaman ohjuksella tuhottaisiin Helsingin ja lähiseutujen sähkövoimalat tammi—helmikuussa, niin arvatkaa, mitä tapahtuisi: tietoliikenne ei toimisi, vesi ei toimisi, mikään ei toimisi. Näin ollen sähköturvallisuus on äärettömän tärkeä asia ja kaikki voitava on tehtävä, jotta siinä suhteessa tehtäisiin riittäviä valmisteluita.

Täällä on puhuttu myöskin Natosta. Siitä toteaisin vain lyhyesti lopuksi, että tämä suomalainen keskusteluilmapiiri tästä Natosta on merkillinen. Se on sellainen, että Suomi säilyttää valmiutensa liittyä Natoon. Minä kysyn: Koska ja millaisessa tilanteessa? Siinä tilanteessako, jossa Suomi olisi jo joutumassa kriisin syövereihin ja salamat jo iskisivät? Siinä tilanteessako me lähtisimme sitten hakemaan Nato-jäsenyyttä? Sehän syventäisi sitä kriisiä.

Hyvät ystävät, jos sinne Natoon mennään, sinne on mentävä yhdessä Ruotsin kanssa ja silloin, kun aurinko paistaa, ei silloin, kun kriisi on päällä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Salolainen tuossa edellä todisti, aina nämä yli kauden menevät sopimukset ja selonteot eivät pidä, mutta selontekojen tarkoitus on nimenomaan pitkän linjauksen rakentaminen. Siinä, missä liikennepoliittisessa selonteossa tämä hallitus juhli, että lisäämme 100 miljoonaa perusväylänpitoon — tosin se unohti sitten sanoa, että se on seuraava hallitus, mikä sen tekee, mutta juhlintaa riitti, ja omaa kehua riitti — tässä puolustuspoliittisessa selonteossa ei uskalleta sanoa mitään vuoden 2015 jälkeisestä ajasta.

Joka tapauksessa kokonaisturvallisuus on se päivän sana aina niissä piireissä, missä turvallisuudesta ja maanpuolustuksesta puhutaan. Mielestäni pitäisi keskustella enemmän kaikesta siitä, mitä Puolustusvoimista olisi saatavissa ja mitä muuta hyötyä siinä yhteiskunta voisi saada, enemmän kuin sen pelkän puolustuksen — ja "pelkkä puolustus" on nyt kyllä sitten lainausmerkeissä — eli kaikesta siitä yhteiskunnallisesta hyödystä, mikä voi tulla esimerkiksi liikunnan myötä, valistuksen myötä, ensiapukoulutuksien myötä jne., ja miksei vaikkapa sosiaalisen kanssakäymisen johdosta vanhainkodeissa. Puolustusvoimat alokasajan jälkeen on semmoinen paikka, mistä voitaisiin ottaa näitä yhteiskunnallisia hyötyjä eteenpäin. Silloin kenties tämä rahoituskin olisi helpompi hyväksyä, ja se tuottaisi yhteiskunnalle enemmän.

Huoltovarmuudesta ei ole puhuttu mielestäni riittävästi. Nyt on esimerkiksi kovimmillaan keskustelu siitä, mitkä lentokentät Suomessa pidetään voimissaan, ja tähän keskusteluun ei ole mitenkään liitetty huoltovarmuusasioita, maanpuolustuksellisia asioita. Samoin satamat, turvetuotanto — mitä hallitus ajaa alas, ja tilalle otetaan kivihiiltä — kaikki nämä, liittyvät huoltovarmuuteen, energiatuotanto yleensäkin ja nämä mainitut sähköverkot. Jos ne menetetään, niin silloin voi tulla talvella vilu. Kenties siinä kohtaa rakennusmääräyksissäkin pitäisi ottaa entistä enemmän esille se, että pitää olla sähkökatkoksen aikana menetelmä lämmittää kämppää ja tehdä ruokaa. Tärkeää on myös teollisuus, ja tässä kohtaa on mainittava satakuntalaisena kansanedustajana Säkylän sokeritehdas tätä sokeriverokeskustelua käytäessä.

Määrärahat: Puolustusvoimat tukeutuu ja perustuu hyvinkin pitkälle reserviin. Reservi ei ole toimintakykyinen, ellei kertausharjoituksia ylläpidetä. Tämä hallitus on leikannut niin paljon, että kertausharjoituksia nyt ei pidetä. Toivottavasti nyt hallituksessa olevat puolueet heräävät vuoden 2015 jälkeen. Materiaalihankinnat ovat entistä isommassa roolissa kanssa, ja isoja hankintaeriä tulee Merivoimien osalta alushankintoina, Maavoimilta esimerkiksi rynnäkkökiväärien uusimisena ja Ilmavoimilta paljon puhuttuna Hornet-kaluston korvaamisena jollakin. Liittyykö siihen sitten jo hankitut ilmasta maahan -pommit vai mitä tapahtuu, se onkin sitten eri asia. Mutta joka tapauksessa tällä rahoitustilanteella, mikä nyt on, minkä tämä hallitus on tehnyt, ei voi ylläpitää uskottavaa maanpuolustusta kovinkaan pitkään. Rahoitusta tarvitsee lisätä, ja jotta se on hyväksytympää ja kannattavampaa yhteiskunnan kannalta, on mietittävä, mitä muuta hyötyä Puolustusvoimista voidaan saada, enemmän kuin se pelkkä puolustus: viranomaisyhteistyö, yhteiskunnan hyvinvointi, terveysolot, liikunta. Jotain tarvitsee saada lisää, ja rahoituksesta on pidettävä huolta.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Alati muuttuva ja siksi äärimmäisen vaikea seurata. Näin voisi tiivistää ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon maalaamaa tilannekuvaa. Tie staattisesta kylmän sodan toimintaympäristöstä nykypäivään on sisältänyt joukon suuria muutoksia. Ideologioiden sijasta taloudesta on tullut myös kansainvälisen politiikan keskeinen käyttövoima.

Meille suomalaisille kansainvälisen politiikan myllerrys on merkinnyt pääasiassa myönteisiä asioita. Asemamme ja vaikutusvaltamme on vahvistunut, olot lähialueillamme ovat entisestään vakautuneet, ja sotilaallisen konfliktin uhat ovat vähentyneet. Menestyksemme on perustunut haluun ymmärtää muutosta. Olennaista on ollut tajuta se, että uusien olosuhteiden ja uhkien keskellä turvallisuuden hakeminen vain yhdestä lähteestä ei riitä. Siksi Suomi on toiminut aktiivisesti laajalla rintamalla. Lähialueilla olemme luoneet vakautta rakentamalla hyviä kahdenvälisiä suhteita naapureihimme, erityisesti Venäjään, mutta myös Pohjoismaihin ja muihin Itämeren alueen valtioihin. Euroopassa olemme halunneet profiloitua yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakentajina niin EU:n kuin Natonkin rakenteissa ja operaatioissa. Olemme myös pitäneet tärkeänä vaalia hyviä suhteita sotilaalliseen supervaltaan Yhdysvaltoihin sekä kantaneet globaalia vastuuta aktiivisen YK-vaikuttamisen ja oman kansallisen kehityspolitiikkamme kautta.

Arvoisa puhemies! Toimivaa systeemiä ei pidä tahallaan rikkoa. Varaa hienosäätöön on kuitenkin aina olemassa. Hyvä asemamme ei saa merkitä otteemme herpaantumista. Näin puolestaan voisi kiteyttää selontekoon kirjatut ohjeet meille politiikoille. Olen tästä analyysistä täysin samaa mieltä. Talousdiplomatiamme terävöittäminen, Venäjä-suhteiden tiivistäminen sekä aktiivisempi osallistuminen EU- ja Nato-yhteistyöhön hankkeissa, jotka tukevat selkeimmin kansallisia intressejämme, ovat omasta mielestäni parantamisen kohteita. Lisää valppautta kaivataan puolestaan kasvavien maailmantalouksien seuraamisessa. Näistä perillä oleminen on välttämätöntä meidän tulevan hyvinvointimme kannalta.

Puolustuspolitiikassa valitsemamme linja eroaa monista muista EU-maista. Sotilaallinen liittoutuminen tai ammattiarmeijaan siirtyminen eivät ole olleet eivätkä tule lähitulevaisuudessakaan olemaan meidän tiemme. Toisaalta mallimme ylläpito on kuitenkin edellyttänyt rohkeutta uudistaa puolustuksemme rakenteita. Puolustuksen omien lähtökohtien ohella niitä on vauhdittanut meidän poliitikkojen säästämishalu.

Viimeisin ja eritoten meille keskisuomalaisille se kipein uudistuksen aalto on parhaillaan käynnissä. Puolustuksen asiantuntijat Puolustusvoimien komentajan johdolla ovat kuitenkin todenneet, että kovin pitkään tällä tiellä emme voi jatkaa. Määrärahoja ei voi enää leikata, jos haluamme pitää mallistamme kiinni. Vuoden 2015 jälkeen edessä on merkittäviä ja kalliita hankintoja aina Maavoimien materiaalista Merivoimien aluksiin ja Hornetien seuraajiin. Niiden kohtaloista päättää samana vuonna aloittava uusi eduskunta. Sitä ennen on kuitenkin laajemman Suomen puolustusmallin säilyttämisen edellytyksiin keskittyvän keskustelun paikka. Siihen myös jokainen täällä edustettu puolue haluaa omalla panoksellaan osallistua.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi nostan esille kaksi keskisuomalaisia askarruttavaa asiaa: kotimaisen ruutituotannon tilanteen sekä puolustusvoimauudistukseen liittyvien varuskuntalakkautusten jälkihoidon. Selonteossa todetaan ruutituotannon säilyttämisen olleen toistaiseksi perusteltua huoltovarmuusnäkökulmasta. Kuitenkin Laukaan Vihtavuoressa sijaitsevan Suomen ainoan ruutitehtaan kohtalo on täysin auki. Paikallisten toimijoiden tai yrityksen työntekijöiden hyvästä tahdosta tai venymiskyvystä pelastusoperaatio ei ole ollut kiinni. Sen sijaan valtion sitoutumisen suhteen tähän mennessä olemme kuulleet vain ymmärtäväisiä sanoja konkreettisten tekojen sijaan. Päätöksentekoa ei ole auttanut edes se, että pöytään on lyöty poliittiset ja taloudelliset loppusummat ruutituotannon lopettamisesta. Vähintään 120 henkilön laittaminen työttömyyskortistoon ja Vihtavuoren maaperän puhdistaminen lakkauttamisen jälkeen maksaisi valtiolle kymmeniä miljoonia. Turvallisuuspoliittisesti tyytyisimme lopettamispäätöksen myötä siihen, että oma kriisiajan huoltovarmuutemme olisi pysyvästi huonompi. Aikaa ruutiasiassa ei ole kovin paljon tarjolla. Siksi olisi hyvä saada nopealla tahdilla varmuus siitä, miten hallitus aikoo selonteossa mainitun kirjauksensa lunastaa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Wallinheimo tuossa kaipasi konkreettisia tekoja muun muassa Vihtavuoren osalta. Minä kaipaisin konkreettisia tekoja hallitukselta monessa muussakin asiassa, muun muassa siinä, että Puolustusvoimien rahoituksen taso on turvattava. Mielestäni on huonoa johtajuutta se, että jos viisi puoluetta hallituksessa on sitä mieltä, että rahoitus on turvattava vähintään Puolustusvoimien asiantuntijatahon esittämän tason mukaisesti ja yksi puolue ei ole sitä mieltä, niin pääministeripuolue antaa tässä periksi.

Tämä rahoitustaso, Puolustusvoimien asiantuntija-arvion mukainen, olisi tae sille, että voisimme säilyttää yleisen ja yhtäläisen asevelvollisuuden sekä itsenäisen alueellisen maanpuolustuksen. Asevelvollisuuden säilyttäminen on Suomen mahdollisuus säilyttää uskottava maanpuolustus sekä liittoutumattomuus.

Kuten keskusta on nostanutkin esille, pääministerin on annettava kerran vuodessa eduskunnalle katsaus Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteista, mikä mahdollistaa ajankohtaisen keskustelun. Hyvä, että pääministeri oikeastaan tämän asian nyt lupasikin.

Oli suuri vääryys, ettei Puolustusvoimien uudistusta tuotu parlamentaarisella menettelyllä eduskunnan käsittelyyn viime vuonna. Keski-Suomen kohdalta se merkitsi kahden varuskunnan alasajoa. Seurauksena on satoja työttömiä, molempien menettävien seutujen elinvoiman väheneminen ja maanpuolustushengen vaarantuminen. Varuskuntien alasajo täytyy lopettaa, jos haluamme kohdella koko maan alokkaita edes vähänkin tasapuolisesti. On kohtuutonta, että nuoret määrätään satojen kilometrien päähän suorittamaan asepalvelusta.

Jos joku puolustusteollisuuden haara ajetaan alas, sitä ei voi nostaa hetkessä. Eurencon ruutitehtaan tulevaisuus on tosiaan katkolla, ja olen sitä mieltä, että tässä selonteossa pitää yksiselitteisesti turvata ne keskeiset puolustusteollisuuden haarat, jotka haluamme säilyttää. Pitää päättää, mitkä ne ovat ja turvata ne. Emme saa ajatella niin, että jos kriisitilanne tulee, ruutia ruvetaan hankkimaan muualta.

Asia, joka ei ole kovin paljon tässä keskustelussa eikä varsinkaan tuossa selonteossa tullut esille, mutta jonka edustaja Jalonen nostivat esiin, on huoltovarmuus, ja itsekin haluan tätä asiaa vielä nostaa. Huoltovarmuuden kannalta on erittäin tärkeää, että huolehdimme omasta energian ja ruoan tuotannosta. Olisiko mikään maa valmis antamaan elintarvikeapua muille, jos omat kansalaiset näkevät nälkää? Jopa EU:n näkökulmasta olisi arveluttavaa, että sen riippana kriisin sattuessa olisi syrjäinen, toisten tuotannosta riippuva Suomi.

Kun kriisinhallinnassa pyritään kohdistamaan toimenpiteet oleelliseen ja hoitamaan suuret massat, voisi vähäväkinen, merentakainen ja pitkien etäisyyksien kansa tuntua taakalta. EU:n viljan interventiovarastot eivät ole varmuusvarastoja, vaan markkinoiden tasaamisessa käytettäviä työkaluja. Jos maailmalla syntyisi pulaa elintarvikkeista kadon tai jonkin kriisin seurauksena, ei maailmanmarkkinahinta olisikaan enää polkuhinta mannerten välillä seilaavalle ylituotannolle. Kun jo nyt koko metsätalouden vientitulo täytyy käyttää elintarvikkeiden ostamiseen, niin sitä sopii miettiä, kuinka moninkertainen tämä hinta olisi, jos ne tuotaisiin ulkoa ja olisimme myyjän armoilla. Kuten Venäjän ja Ukrainan energiaepäselvyydet takavuosina opettivat, silloin kun on kyse elintärkeästä asiasta, voi kauppa olla melkoinen vallankäytön väline. Jälkeenpäin on pohdittu sitäkin, vaikuttiko liittoutumiseemme Saksan kanssa toisen maailmansodan aikana se, että meidän viljalaivamme tulivat sieltä.

Arvoisa puhemies! Energian avulla on tehty ulkopolitiikkaa ennenkin, muulloinkin kuin Venäjän ja Ukrainan välillä. Pohjoinen sijaintimme määrittää sen, että lämmitykseen tarvittavan energian määrä on henkeä kohti maailman suurimpia. Lisäksi teollisuutemme tarvitsee runsaasti energiaa. Suomen energiahuollon tulee perustua kotimaiseen, hajautettuun ja monipuoliseen energiantuotantojärjestelmään.

Sofia Vikman  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen puolustus perustuu koko maan kattavaan alueelliseen puolustukseen sekä yleiseen asevelvollisuuteen. Kansainvälisen yhteistyön merkitys ja tärkeys korostuu koko ajan. Kuten keskustelussa on todettu, lähtökohtana ei ole se, että uskoisimme sotaan, vaan se, että oma uskottava puolustus on paras tapa välttää sota. Haluamme estää maamme joutumisen kriisitilanteisiin ja etenkin sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.

Suomalainen maanpuolustustahto on vahva. Suurin osa ikäluokasta valitsee edelleen varusmiespalveluksen. Onkin selvää, että valtiovallan on kaikilla toimillaan ylläpidettävä ja tuettava kansalaisten maanpuolustustahtoa.

Olen harmissani siitä, että viime selonteossa kirjatut määrärahojen korotukset jäivät toteutumatta epävarman taloustilanteen vuoksi. Lähtökohtana on kuitenkin se, että Puolustusvoimille tulee taata jatkossakin sellaiset resurssit, joilla se pystyy suoriutumaan sille määritellyistä tehtävistä. Nykyinen määrärahataso ei ole tähän tulevaisuudessa riittävä. Kokoomuksen tavoitteena onkin tasapainon löytäminen Puolustusvoimien tehtävien ja määrärahojen välillä.

On valitettavaa, että uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei ota suoraan kantaa määrärahojen tasoon vuoden 2015 jälkeen. Selonteossa voisi olla enemmän konkreettisia ehdotuksia siihen, miten Suomi pystyy ylläpitämään voimavaroihimme ja nykyiseen turvallisuusympäristöömme suhteutetun puolustuskyvyn. Perustaksi on syytä ottaa puolustushallinnon esittämä tarve ja varattava vuotuisesta bruttokansantuotteesta noin 1,5 prosenttia puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.

Opposition luonnehdinnat selonteosta rimanalituksena ovat kuitenkin vailla totuuspohjaa, sillä turvallisuusympäristössä ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä vaatisi poikkeamista johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta korostavasta linjasta. Vaikka turvallisuusympäristö on nyt Euroopassa ja Suomen lähialueilla vakaa, Suomen edun mukaista on avoin ja kehittävä keskustelu turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Puolustusvoimat on joutunut jo toteuttamaan rankkoja säästöjä; puolustusmenoista on leikattu enemmän kuin muilta hallinnonaloilta. Lisäsäästöjä julkisiin menoihin haettaessa tämä on otettava huomioon ja lähdettävä siitä, että puolustus on jo kantanut oman osansa sinällään välttämättömistä valtiontalouden säästöistä.

Käydessämme avointa keskustelua turvallisuudesta ja puolustuspolitiikasta on meidän tunnustettava se tosiasia, että kansainvälinen ympäristö muuttuu globalisaation eli valtioiden tiiviimmän rinnakkaiselon ja keskinäisriippuvuuden myötä. Uusiin uhkiin on mahdollista vastata tehokkaasti vain kansainvälisen yhteistyön avulla. Nykyään maantieteellisesti kaukaiset tapahtumat vaikuttavat turvallisuuteemme. Terrorismi, kyberhyökkäykset, ympäristökatastrofit, kansainvälinen rikollisuus sekä muut ei-valtiolliset uhat eivät ole estettävissä pelkästään yksittäisen valtion toiminnalla tai vain raudalla ja miesvoimalla. Kyberuhat on otettava erityisen vakavasti. Yhteiskunta on muuttunut haavoittuvaiseksi.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on ollut etulinjassa kannattamassa kansainvälisen yhteistyön lisäämistä sekä korostanut aktiivisuutemme merkitystä. Nato, EU ja pohjoismainen yhteistyö ovat kaikki meille tarpeellisia yhteistyöfoorumeita. Ne eivät missään tapauksessa sulje toisiaan pois, kaikkia niitä tarvitaan. Pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen on johdonmukainen kehityssuunta, ja meillä sen edistämisestä tuntuu vallitsevan yksituumaisuus, ja hyvä niin. Pohjoismaiden kesken on yhteinen tahto selvittää, millaista yhteistyötä pystyisimme toteuttamaan.

EU ei tarjoa Suomelle sotilaallista turvaa. On kuitenkin hyvä, että solidaarisuuslausekkeen ja keskinäisen avunannon lausekkeiden toimeenpanemiseksi selvitetään mahdolliset lainsäädäntömme muutostarpeet.

Suomi osallistuu edelleen kansainvälisiin operaatioihin, jotka tukevat vakautta ja konfliktien ratkaisua sekä antavat Puolustusvoimille oman puolustuskykymme kannalta tärkeää kokemusta. Tavoitteemme on Suomen turvallisuusympäristöön ja voimavaroihin suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitäminen, puolustuksen kehittäminen osana kokonaisturvallisuutta ja kansainvälisen puolustusyhteistyön syventäminen.

Kokoomus on jo vuosia kannustanut kansalaisia osallistumaan aktiiviseen keskusteluun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Toivottavasti keskustelu jatkuu vilkkaana.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muuttuvan maailman myllerrysten keskellä vakaa turvallisuuspolitiikka on kivijalka ja tuo ennakoitavuutta. On välttämätöntä, että Suomessa käydään kansalaiskeskustelua turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. On enemmän kuin yhdestoista hetki käydä selontekokeskustelua eduskunnassa. Tätä keskustelua tulee laajentaa myös tämän talon ulkopuolelle.

Kuten debatissa toin esille, 1990-luvun alun linjaukset ovat tuoneet meidät tähän päivään. Jos silloin maailman mahtavilla olisi ollut rohkeutta ja ajan merkkien lukemisen taitoa toisella tavalla, niin voimme vain jossitella, tehdä kontrafaktuaaleja, minkälainen maailmamme nyt olisi. Tarkoitan tällä sitä, että kun sekä Nato että Varsovan liitto olivat kylmän sodan tuotteita, niin kun Varsovan liitto lakkasi olemasta, yhtä lailla olisi pitänyt Nato-maissa tehdä sellaiset johtopäätökset, että Nato olisi tullut siinä samalla kylmän sodan tuotteena lakkauttaa. Mutta kun näin ei menetelty, tämä johti siihen, että Nato ryhtyi perustelemaan olemassaoloaan, etsimään, hakemalla hakemaan uusia tehtäviä tulemalla toisten tonteille, ja tästä ainakin välillisesti on seurannut YK:n kriisi. Niin kuin debatissa sanoin, maailman tulisi keskittyä YK:n uudistamiseen, ja tässä tehtävässä Suomella jo historiallisista syistä tulisi olla aktiivinen aloitteentekijän rooli.

Mitä tämä Nato sitten on tänä päivänä? Edustaja Sankelo kommentoi puheenvuoroani sanomalla, että Nato ei ole enää se sama Nato, mitä se oli kylmän sodan aikana. Ei olekaan. Se on etsinyt uusia tehtäviä. Suomi on kumppani Natolle. Nato vaatii kumppanuuden syventämistä kumppaneiltaan. Nato sitoo hankinnoilla. Me olemme enemmän tai vähemmän siinä tilanteessa, että olemme Naton ulkojäseniä.

Ihmettelen selonteossa myös sitä, että puhutaan USA-suhteiden bilateraalisuhteiden syventämisestä, mutta sitten samanaikaisesti puhutaan, että Venäjä-suhteita hoidetaan EU:n kautta. Osoittaako tämä valtiojohtomme historiattomuutta? Onko unohdettu Snellmanin ja Paasikiven opetukset? Eikö muisteta geopoliittista sijaintiamme?

Arvoisa herra puhemies! Olisin odottanut linjauksia, konkreettisia linjauksia, johtopäätösten tekoa esimerkiksi seuraavaan tapaan: olisi otettu tavoitteeksi, että 80 prosenttia vuotuisesta miesikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen. Se olisi ollut konkreettinen luku. Se olisi ollut myös Puolustusvoimien panos yhteiskuntatakuuseen pieneltä osaltaan. Tälläkin tavoin Puolustusvoimat, tällä tavoin vastuuta kantaessaan, voisi olla estämässä nuorten syrjäytymiskehitystä, niin kuin edustaja Niikko debatissa päivällä mainitsi, ja yhtä lailla selonteossa olisi voitu ottaa konkreettinen tavoite: hankinnoilla turvataan suomalainen puolustustarviketeollisuus.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävänä oleva selonteko on hyvin yllätyksetön rutiiniselonteko. Se sisältää sinänsä oivallisen analyysin turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstämme ja ihan kelpo linjaukset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mutta mitään varsinaista uutta siitä on turha etsiä. Toki pohjoismainen yhteistyö saa uusia ulottuvuuksia ja kyberturvallisuus nousee selkeämmin esille, kansallista turvallisuuskomiteaa perustetaan ja EU:n solidaarisuus- ja avunantolausekkeiden lainsäädäntövaikutuksia tutkaillaan, mutta on siis syytä kysyä, tarvitaanko tätä selontekoa ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Kysyn ja myös itse vastaan: kyllä tarvitaan. Pidän selontekokäytäntöä sen työtä tukevine parlamentaarisine työryhmineen hyvänä tapana paitsi pohtia ulkopolitiikan linjauksia myös sitouttaa eduskunta yhteisten linjausten taakse.

Selonteon esipuheessakin todetaan, että "selontekokäytännöllä pyritään siihen, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys ja sillä on kansalaisten tuki." Pienellä maalla ei ole varaa isoihin erimielisyyksiin ulkopolitiikassa, ja presidentti Urho Kekkosta lainatakseni, jos jonkin pitää olla rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka. Sivuhuomautuksena voi kyllä sanoa, että tällä hetkellä hallituksen sisäpolitiikka on totisesti rempallaan.

Oli ikävää, että hallitus aloittaessaan halusi heittää romukoppaan tämän hyväksi havaitun parlamentaarisen tavan toimia. Vasta vaatimusten jälkeen parlamentaarisen kontaktiryhmän mandaattia vahvistettiin selonteon välttämättömimmästä osuudesta, eli Suomen puolustuksen pitkän tähtäimen suunnittelusta olisi tullut päättää itse selonteossa eikä erikseen hallituksen vuosi sitten tekemillä päätöksillä.

Mutta oli hyvä, että kontaktiryhmän yhteistyö hallituksen kanssa parani heikon alun jälkeen. Samaa yhteistyöotetta löytyi pääministeriltä tänään, kun hän tarttui keskustan esitykseen jokavuotisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. Koska maailma muuttuu selontekoja nopeammin, on tarpeellista, että pääministeri informoi ja asianomaiset ministerit keskustelevat eduskunnan kanssa tästä aiheesta vuosittain. Tämä keskustan eduskuntaryhmän tekemä esitys sopii hyvin yhteen myös tasavallan presidentin eilisen, tervetulleen esityksen kanssa, kun hän aloittaa uuden käytännön, jossa ulkopolitiikan kysymyksiä fundeerataan kerran vuodessa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa määritellyt Suomen turvallisuuspoliittiset linjaukset ovat sellaisia, joihin voi yhtyä. Lähtökohtana on laaja-alainen turvallisuus. Suomen turvallisuuspolitiikka on sekä turvallisuuden aktiivista rakentamista että turvallisuusuhkien ennakointia ja torjumista. Jatkuvuus, avoimuus ja vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ovat tarpeen. EU-jäsenyys on myös turvallisuuspoliittinen valinta, vaikkei sitä pidäkään liioitella. Kyse on ennen kaikkea yhteiskunnan toimivuuteen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja rajat ylittäviin turvallisuushaasteisiin vastaamisesta.

Selonteon suuntaviivat siitä, kuinka Suomi haluaa kehittää Euroopan unionin turvallisuutta vahvistavaa roolia, ovat hyviä. Kehittämistä todellakin riittää, vaikka Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen hyvät mahdollisuudet tähän ovat olemassa. Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnassa on parannettavaa; yhteistä strategiaa tarvitaan samoin kuin EU:n pysyvän ja kokonaisvaltaisen suunnittelu- ja johtokyvyn luomista ja kriisinhallintaa. Tavoitteet ovat hyvät, mutta niiden saavuttaminen on haasteellista.

Samat vaikeudet kohdistuvat myös sinänsä kannatettavaan pohjoismaisen puolustusyhteistyön lisäämiseen. Tällä yhteistyöllähän tavoitellaan yhteensopivuutta, joka mahdollistaisi jatkossa pohjoismaiden puolustusvoimien nykyistä tiiviimmän ja laaja-alaisemman yhteistyön täydentämään kansallisia puolustusratkaisuja ja suorituskykyä. Hyvät tavoitteet, mutta kovin kaukana nekin ovat, ja on turha luulla, että näiden yhteistyömuotojen tiivistäminen, siis EU-tasolla tai Pohjoismaiden puolella, johtaisivat jollain aikavälillä puolustusliittoon. Liittoutumisessa Suomellakin on vain yksi vaihtoehto eli Nato.

Arvoisa puhemies! Suurin kritiikki ja kysymysmerkit on syytä kohdistaa puolustuskykymme turvaamiseen. Selonteon lopussa totuus paljastuu. Nyt sovituilla määrärahoilla emme puolustushallinnon arvion mukaan onnistu siinä, että Suomella on kansalaisten, valtionjohdon ja ulkopuolisten arvostama kyky puolustaa maata, sen itsenäisyyttä ja kansalaisten elinmahdollisuuksia sekä yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa hallita turvallisuusuhat. Emme siis tämän vuosikymmenen lopussa omaisi sellaisia sotilaallisia suorituskykyjä, että kynnys käyttää voimaa Suomea vastaan olisi olemassa.

Tasavallan presidentti toivoi eilisessä puheessaan eduskunnalta vahvoja kantoja, ja tässä asiassa niitä vahvoja kantoja totisesti tältä talolta tarvitaan. Hallitus on herätettävä. Tasokorotus puolustusmäärärahoihin tarvitaan tulevina vuosina, ja tarvehan on asteittain ainakin 150 miljoonaa euroa lisää vuoteen 2020 mennessä. Tästä ei voi tinkiä, tai selonteolta putoaa pohja pois.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet kuulla tänä päivänä laajasti hyviä, tärkeitä puheenvuoroja niin selontekomenettelystä, sen sisällöstä kuin Puolustusvoimien määrärahojen riittävyydestä. Monilta osin voi yhtyä noihin näkemyksiin ja kannattaa niitä.

Suomen ulko- ja puolustuspoliittisen keskustelun ilmapiiri on mielestäni selvästi muuttunut aikaisempaa huomattavasti avoimemmaksi ja aktiivisemmaksi. Sen lisäksi, että monipuolista keskustelua on ylipäätään voitu käydä, sen sävy on ollut pääasiallisesti asiallista ja analyyttista. Otsikoissa ovat olleet viime aikoina puolustusvoimauudistus, Venäjän asevoimien komentajan puheet, Islannin ilmavalvonta, kriisinhallinta Afganistanissa, Libanonissa, merirosvojahti Afrikassa, kotimaisen puolustusteollisuuden tulevaisuus, kyberuhkat jne.

Keskustelukulttuurissamme on kuitenkin edelleen yksi tabu, joka tuntuu olevan tiukassa, ja sen osoitti äsken myös tässä salissa käyty debatti. Natoa ei voi avoimesti saatikka analyyttisesti arvioida. Käsittelyssä olevassa selonteossakin Naton kehitystä on käsitelty reilun sivun verran ja toinen sivu on käytetty Naton kumppanuuspolitiikan selostamiseen. Melko minimaalisesti siis, ottaen huomioon puolustusliiton merkityksen maallemme ja maanosallemme.

En halua ottaa tässä yhteydessä niinkään kantaa Naton puolesta tai vastaan, vaan avata väylää järkevälle ja analyyttiselle keskustelulle. Toistaiseksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto on nähty sellaisena mörkönä, että on ollut viisaampi olla hiljaa. Yleensä asiaa käsitellään mustavalkoisesti, ääripäitä korostaen ja leimakirveitä heilutellen. Hyvästä esimerkistä käy Islannin ilmavalvontapyyntö, (Markus Mustajärvi: No nyt päästiin asiaan!) jossa Nato-mörkö nostettiin esiin ennen kuin ehdittiin edes selvittää, minkälaisesta toiminnasta olisi kysymys.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan: "Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien kansallisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten intressiensä pohjalta." Tämä on hyvä kirjaus. Nykytilanteessa se ei valitettavasti tarkoita mitään, sillä hallituksen ja eduskunnankin kädet on sidottu jäsenyyden valmistelun suhteen halli- tusohjelman kirjauksella loppuhallituskaudeksi. Tämä ei kuitenkaan estä keskustelua ja analyyttista arviointia Natosta ja sen suhteista Suomeen.

Tilanne on melko nurinkurinen. Viime viikonloppuna Iltalehti uutisoi, että 47 prosenttia suomalaisista ei usko Suomen selviytyvän ilman Natoa tiukan paikan tullen. 40 prosenttia luotti itsenäiseen puolustuskykyyn. MTS:n syksyllä teettämän tutkimuksen mukaan taas vain pieni osa suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä. Näyttäisi siis siltä, että moni suomalainen uskoo, että Nato auttaisi Suomea joka tapauksessa tiukan paikan tullen.

Mikä on meidän poliitikkojen mielipide? Jaa, ei, tyhjää vai poissa? Uskon, että olisi kaikin puolin hyvä, jos avoimesti voisimme arvioida jäsenyyttä, niin kuin selonteossakin todetaan. Mikäli eduskunnassakin suhtauduttaisiin Nato-pohdintoihin kylmän pragmaattisesti, niin uskon, että kansalaisilla ei olisi mitään vaikeuksia tehdä samoin. Suomalaisia on aina johdettu edestä ja esimerkillä. Nyt olisi esimerkiksi aiheellista pohtia, mitä Naton kumppanuuspolitiikan uudistaminen tarkoittaa. Erityisasemaa rauhankumppanuusohjelmassa ei enää ole. Samoin on sanottu, että Suomen Nato-jäsenyys on kumppanuuden, harjoitusten ja standardien ansiosta niin läheistä, ettei se voi olla läheisempää ilman jäsenyyttä. Naton päätöksentekopöytiin tai yleisiin puolustuksen turvallisuustakuisiin Suomella ei kuitenkaan ole mitään asiaa.

Arvoisa puhemies! Selontekokäytännöllä pyritään siihen, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys ja sillä on kansalaisten tuki. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toivoi valtiopäivien avajaisissa, että samoista asioista keskusteltaisiin myös selontekojen välillä. Hän itse ehdotti laajapohjaista ulkopolitiikan fundeeraussemi-naaria Ruotsin mallin mukaan. Jatkuvaan keskusteluun eri yhteyksissä kannusti myös pääministeri Jyrki Katainen hetki sitten tässä salissa. Keskustelutilaisuuksia ja -mahdollisuuksia siis on tarjolla runsaasti Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vaihtoehtojen tarkasteluun. Keskustelu siis jatkukoon.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteko ei sisällä suuria yksittäisiä kiistakysymyksiä, ja tämä on hyvä, sillä se on taannut mahdollisuuden keskittyä Suomen turvallisuuden kannalta tärkeimpiin kysymyksiin. Suomen turvallisuustilanne on tällä erää hyvä. Se ei kuitenkaan vähennä turvallisuuspoliittisen suunnittelun, tarkastelun tai valmistelun tarvetta.

Kuten selonteossa todetaan, Suomen puolustuskyvyn tehtävänä on ensisijaisesti muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaalliselle voimankäytölle ja sillä uhkaamiselle. Hyvän olon tunteeseen käpertymiseen ei ole varaa. Koska Suomi ei kuulu sotilasliittoihin, Suomen tulee varautua torjumaan sotilaallista uhkaa ilman ulkopuolista apua ja siten ylläpitää kaikkien puolustusjärjestelmien suorituskykyalueita.

Kansainvälistä kehitystä on aina seurattava. Aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja vahvaa sitoutumista eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön on jatkettava edelleenkin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perustunut jatkuvuudelle, avoimuudelle ja vahvalle sitoutumiselle kansainväliseen yhteistyöhön. Suomi on sitoutunut monenväliseen yhteistyöhön, jossa YK:lla on keskeinen rooli. Edustaja Kivelä tätä tänään täällä salissa peräsi, ja täytyy sanoa, että tuo asia löytyy myös selonteosta.

Turvallisuuspolitiikka ei ole vain turvallisuusuhkien ennakointia ja torjumista vaan jatkuvaa turvallisuuden rakentamista lähialueilla, Euroopassa ja läpi maapallon. Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, kyberhyökkäysten uhka, aseet ja sodankäynti, ilmastonmuutos jne. voivat muodostaa globaalisia uhkia, joiden ehkäisy on ehdottomasti oma etumme. Näiden uhkien hallinta edellyttää valtioiden välistä yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Varmaankaan mitään muuta asiaa ei ole tutkittu tässä maassa yhtä säntillisesti kuin Suomen kansan mielipidettä armeijasta, asevelvollisuudesta ja maanpuolustuksesta. Tästä kuuluu kiitos Maanpuolustustiedotukseen suunnittelukunnalle. Kuten on sanottu, kansalaiset ovat Suomen armeijan omistajia. Heitä on syytä kuunnella tarkasti. Strategisille linjanmuutoksille on heiltä kysyttävä mielestäni etukäteen lupa. Se voi tapahtua vain eduskuntavaaleissa tai kansanäänestyksissä. Mielestäni tämä ajatus on turvassa, sillä muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttaisivat turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme linjauksiin, ei kuitenkaan ole tapahtunut vuonna 2009 annetun selonteon jälkeen.

Merkittävät kehityskulut ovat olleet näköpiirissä jo pidempään. Viittaan tänään käytyihin Nato-keskusteluihin. Nato-kumppanuutemme on jo lähes 20 vuotta vanhaa, ja kehitämme sitä ajan mukana ja omia etujamme vastaavasti. Kumppanuusyhteistyö ei vie meitä lähemmäksi Nato-jäsenyyttä. Nato-jäsenyys toteutuu vain, jos haemme jäsenyyttä. Hallitusohjelmasta löytyy kirjaus, ettei tämä hallitus valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Mielestäni tällaisenaan Nato-suhteemme on selkä ja palvelee täten Suomen etua. Muuttuva toimintaympäristö edellyttää aktiivista, rakentavaa ja avointa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja on Suomen etujen mukaista kulkea tällä tiellä jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Asevelvollisuuteen perustuva armeijamme on ainutlaatuinen, ja sen kutsuntajärjestelmä on tärkeä työkalu. Samanaikaisesti toisaalla tehdään avauksia nuorten ja etenkin nuorten miesten neuvolajärjestelmän perustamiseksi. Oleellistahan tässä kaikessa on loppupeleissä yksikön onni elämässä ja hänen edellytyksensä hyvään, tasapainoiseen elämään. Tunnettua on, että Puolustusvoimat on pitänyt huolen varusmiehistään. Intin korkeatasoinen terveydenhuolto ja muut tukitoimet ovat pitäneet varusmiehet terveinä ja kunnossa sekä pitäneet asevelvollisuuden suoritusprosentit varsin hyvinä.

Haluan tässä yhteydessä kantaa huolta myös näistä armeijaan sopimattomista ja pudokkaista. Onko täällä siviilissä riittävästi resursseja ottaa vastaan näitä nuoria ja ohjata heitä elämänuralla hallitusti eteenpäin? Tätä yksityiskohtaa ei voi liikaa korostaa, sillä usein käy niin, että ne hiljaisimmat ja eniten huomiota tarvitsevat jäävät suurten linjojen ja järjestelmien jalkoihin, mikä sinällään muodostaa keskuuteemme omanlaistaan turvallisuusuhkaa. Hyvinvointivaltion nimissä näin ei saa käydä.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta selvitti suomalaisten näkemyksiä maanpuolustuksesta viime vuoden lopussa. 76 prosenttia katsoi, että Suomea pitää puolustaa, vaikka tulos näyttäisikin epävarmalta. Tosin yli puolet vastanneista uskoi, että Suomelle kävisi sodassa kalpaten. Tästä huolimatta Natoon halusi liittyä vain alle viidennes vastanneista. Sen sijaan yli 90 prosenttia suosi sotilaallista yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa ja 80 prosenttia EU:n kanssa.

Vastaavat linjaukset voi lukea nyt myös käsittelyssä olevasta Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Sen kantava periaate on, että Suomi huolehtii jatkossakin omasta puolustuksestaan. Puolustusratkaisu perustuu koko maan kattavaan alueelliseen puolustusjärjestelmään, yleiseen asevelvollisuuteen ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.

Globaali toimintaympäristö muuttuu kuitenkin koko ajan. Tällä hetkellä meitä uhkaavat uudenlaiset uhat. Varsinaisia valtioiden välisiä, vakituisten armeijoiden sotia ei ole käynnissä, mutta yhä enemmän on käynnissä erilaisia aseellisia konflikteja, joissa on osallisena sissejä, vapaustaistelijoita ja terroristeja. Näiden suhteen Suomi on ollut toistaiseksi vielä hyvin turvallinen maa, eikä välitöntä uhkaa tämänlaatuiselle kehitykselle ole aivan lähipiirissä näkyvissä. Mutta muut turvallisuusuhat, kuten muun muassa järjestäytynyt rikollisuus, tartuntataudit ja ilmastonmuutokseen liittyvät ilmiöt, uhkaavat jo meidänkin kokonaisturvallisuuttamme, ja niihin varautumisen pitää olla arkipäivää.

Selvää on, ettei Suomi selviä sotilaallisesta puolustushaasteesta yksin. Meillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia pitää yllä muun muassa ajanmukaista aseistusta. Selonteossa onkin tuotu hyvin esiin syvenevän yhteistyön merkitys meidän turvallisuuspoliittiselle kehityksellemme ja maamme aseman turvaamiselle. Yhteistyön arvoa ja välttämättömyyttä on korostettu myös uusilla alueilla, kuten muun muassa kyberturvallisuudessa. Olemme linjanneet, että Suomi on puolustusliittoon kuulumaton maa, ja tällä hallituskaudella ei valmistella Nato-jäsenyyden hakemista. Harjoitusyhteistyötä sen sijaan syvennetään ja samoin erilaisia kumppanuustoimintoja. Luontaiset yhteistyökumppanit löytyvät EU:sta, mutta yhä selvemmin Pohjoismaista. Pohjoismainen yhteistyö erityisesti Ruotsin kanssa on noussut yhä keskeisempään asemaan. Myös Ruotsista käsin on ministeritasolla asia viime aikoina nostettu näkyvästikin esille. Yhteistyöllä haetaan kustannustehokkuutta samalla saavuttaen operatiivista, taloudellista ja teollista lisäarvoa sekä yhteensopivuutta. Käytännössä kyseeseen tulisivat yhteiset harjoitukset, koulutus, hankinnat, valvontatehtävät ja osallistuminen kansainväliseen kriisienhallintaan.

Puolustusvoimilla on tulevina vuosina edessä suuria hankintoja. Yksi niistä on Hornetien korvaaminen uusilla ajanmukaisilla hävittäjillä. Uusia Horneteja on reilut 60, ja uudet koneet maksavat keskimäärin lähemmäksi 100 miljoonaa euroa kappale, joten kyseessä on miljardien hankinta. Onneksi tähän saatiin nyt hieman lisäaikaa vuoteen 2025 asti.

Arvoisa herra puhemies! Olisi epärealistista olla tässä yhteydessä puhumatta rahasta. Jokainen tietää, että uskottava puolustus maksaa, ja nykyinen Puolustusvoimien budjetti ei mahdollista tulevia välttämättömiä hankintoja. Rahoituksen lisätarpeen erityisesti suorituskyvyn ylläpitämiseksi vuonna 2016 on arvioitu olevan noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi, eikä tällä vielä Horneteja korvata. Tähän täytyy eduskunnan ottaa kantaa lähitulevaisuudessa.

On myös epärealistista väittää siis, että me pärjäämme yksin. Me tarvitsemme yhteistyökumppaneita, ja mielestäni tässä tilanteessa katse kääntyy selvästi läntiseen naapurimaahamme Ruotsiin. Meidän on myös otettava pikaisesti kantaa Ruotsin kanssa tehtävän yhteistyön vahvistamisen muotoihin ja aikatauluihin. Tällä hetkellä tämä etenemistie on realistinen vaihtoehto, mutta mielestäni on myös syytä käydä avointa keskustelua kaikista vaihtoehdoista. Mitään ei pidä automaattisesti sulkea pois.

Markus  Mustajärvi  /vr:

Arvoisa puhemies! Selonteossa toistetaan vanhat ja ihan hyvät keskeiset perusperiaatteet Suomen puolustuksesta: yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Ne kaikki ovat asioita, jotka minäkin allekirjoitan, mutta siitä huolimatta selonteossa jää aika paljon isoja asioita auki. Selontekoa pitääkin lukea paitsi siltä kannalta, mitä siellä sanotaan, myös siltä kannalta, mitä siellä jätetään sanomatta.

Määrärahakysymysten ja konkreettisten tavoitteitten puuttumisen lisäksi selonteko mahdollistaa Nato-oven jatkuvan lonksuttamisen. Selonteosta löytyy paljon kompromisseja, mutta se tarkoittaa, että se sisältää yhtä lailla ristiriitaisuuksia.

Edustaja Kymäläinen kertoi täällä siitä, mitä lukee tästä Nato-jäsenyyden hakemisesta, sen valmistelusta. On totta, että hallitusohjelmassa todetaan, että Nato-jäsenyyden hakemista ei valmistella, mutta sehän ei suinkaan tarkoita sitä, ettei Nato-jäsenyyttä voida valmistella. Hakemisen valmistelu on aivan eri asia kuin itse jäsenyyden valmistelu. On aivan selvää, että Nato-lähentymistä jatketaan ja samalla halutaan tehdä entistä tiukempia kansainvälisiä sitoumuksia. Niihinhän viittasi myöskin kokoomuksen ryhmäpuhuja Kanerva. Se, joka kieltää tämän kehityksen, ei tunne asioitten laitaa tai sitten laittaa kiusaantuneena silmänsä kiinni.

Viime vuonna päätettiin tehdä kaksi isoa ohjushankintaa Yhdysvalloista. Ne menivät käsittämättömän vähillä puheilla. Samoin vahvistettiin useampi sotilaallisen yhteistyön salaamissopimus ja osallistumista Nato-maa Islannin ilmatilan valvontaoperaatioon alettiin valmistella. Mielenkiintoista on seurata sitä, kuinka matalalla profiililla tämä Islanti-kysymys eduskunnassa ja hallituksessa yritetään sivuuttaa. Tuo historiallinen päätös yritetään naamioida tavanomaiseksi harjoitukseksi, vaikka koko operaation luonne ei ole muuttunut miksikään. Jos kyseessä on tavanomainen harjoitus, niin mikä lisäarvo Islannin ilmatilassa harjoittelusta sitten saavutetaan? Eikö sellaisia harjoituksia voisi entiseen tapaan järjestää jommallakummalla puolella Tornionjokea, pohjoisimmassa Ruotsissa tai Suomessa, niin kuin tähän asti on tehty?

On ollut aika lailla järkyttävää seurata, kuinka vasemmistolaiset ministerit ovat valmiit osallistumaan pääministeri Kataisen johtaman hävittäjälentolaivueen toimintaan Islannin ilmatilassa kuin Punainen paroni ikään. Missä ovat nyt sadankomitealaiset, missä ovat rauhanpuolustajat, kun heitä kaikkein eniten tarvittaisiin?

Arvoisa puhemies! Suunta on selvä: Suomea lähennetään sotilasliittoon. Keinoksi ja savuverhoksi on otettu pohjoismainen yhteistyö. Kuvaavaa on, että kaikkein innokkaimmat Nato-haukat vannovat nyt pohjoismaisen yhteistyön nimiin. Puolustusministeri Haglund kiirehti kahden ruotsalaisministerin kirjoituksen ja kannanoton jälkeen, joita on tulkittu hyvin vaihtelevasti, puhumaan jopa maiden välisestä puolustusliitosta.

Ilmeisesti kävi niin, että tasavallan presidentti Niinistö löi keskustelulle jarrut päälle, kun hän itse oli uudenvuodenpuheessaan vähän aiemmin puhunut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ennustettavuudesta, ja kuitenkin hallituksen puolustusministerin kannanotto oli aivan jotain muuta. Kyllä puolustusministerikin joutuu myöntämään, että tällainen valtioitten välinen sopimus johtaisi itsenäisestä puolustuksesta luopumiseen, eikä sattumaa liene se, että on avattu keskustelu mahdollisuudesta luopua osin avainpuolustuskyvystä eli joistain puolustusjärjestelmän suorituskykyalueista.

Selonteossa korostetaan sopimuspohjaisen yhteistyön lisäämistä ennen kaikkea Pohjois-Euroopan, Pohjoismaiden sekä USA:n ja Naton kanssa. Kannattaa huomata, mistä sanoi myöskin ulkoministeri debatissa, että juuri Suomi ja Ruotsi ovat olleet erityisen aktiivisesti edistämässä Euroopan unionissa yhteistyötä USA:n kanssa. Kyllä sieltä USA:n suunnasta on myöskin tästä linjasta tullut Suomelle kiitosta. Mutta on aivan selvä asia sekin, kun tänä päivänä on keskusteltu niin paljon rahasta, että mitä enemmän Suomeen rakennetaan Nato-yhteensopivaa teknoarmeijaa ylimitoitetuin hankintaohjelmin, sitä kapeammaksi tulee liikkumatila entisen linjan säilyttämiseksi.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta saa erittäin kattavan käsityksen niistä todella moninaisista uhkakuvista, joita maailmassa samoin kuin Suomessa voi tällä vuosikymmenellä tapahtua. Myös turvallisuusympäristö on hyvin kuvattu. Maailma muuttuu todella kovaa vauhtia, ja esimerkiksi yhteiskuntien riippuvuus tietoverkkojen toimivuudesta kasvaa jatkuvasti. Onneksi hallitus on hyvin kartalla näistä muutoksista ja hyväksyi juuri tammikuussa verkkohyökkäyksien ehkäisyyn tarkoitetun kyberstrategian.

Verkko- ja palvelunestohyökkäykset tulevat ehdottomasti olemaan osa tulevaisuuden sodankäyntiä. On vaikeaa kuvitella sellaista toimialaa tai yhteiskunnalle tärkeää toimintoa, joka ei olisi täysin riippuvainen tietokoneista ja tietoverkoista. Kehittynyt yhteiskunta on helppo lamauttaa totaalisesti verkkohyökkäyksellä.

Kun erilaiset uhkat samaan aikaan myös monimutkaistuvat, tulee niihin kyetä varautumaan riittävin resurssein. Se onkin tärkein tämän selonteon sanoma. Puolustusvoimille varattujen rahojen ja olemassa olevien uhkien välillä on selvä aukko. Edustaja Salolainen nosti täällä äsken puheessaan esiin sen, että edellisen selonteon jälkeen eduskunta hyväksyi määrärahatarpeeksi inflaatiokorjauksen plus 2 prosenttia. Lopulta päädyttiin kuitenkin aivan toisenlaiseen lopputulokseen eli rahoja päädyttiin vähentämään 11 prosentilla.

Nykyisillä resursseilla emme voi mitenkään vastata kovinkaan vakuuttavasti edes keskeisiin uhkiin, joille Suomi voi joutua alttiiksi. Kysymys kuuluu: otammeko nyt tietoisen riskin turvallisuustilanteestamme, vähennämmekö Puolustusvoimien tehtäviä, teemmekö päätöksen, että emme puolusta koko maata vai löydämmekö jostain lisää rahaa, jolla aukko saadaan paikattua?

Arvoisa puhemies! Edellä mainituista syistä olen hyvin tyytyväinen, että täällä on tänään edes hiukan voitu raottaa Nato-keskustelua. Itse en usko, kuten äsken totesin, että Suomi pystyy puolustautumaan uhkiaan vastaan nykyisin toimintatavoin. Vaikka pohjoismainen yhteistyö ja EU ovat meille erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita myös puolustuksen suhteen, en usko, että kumpikaan niistä tuo Suomelle riittävää lisäturvaa. Silti Nato tuntuu jostain ihmeellisestä syystä olevan edelleen mörkö, jolla jotkut kansanedustajatkin haluavat vain pelotella kansalaisia. Nato ei, toisin kuin täällä on esitetty, ole meille kokoomuslaisille mikään salarakas, joka otetaan esiin, kun vaaleihin on monta vuotta aikaa, vaan haluamme keskustella sen eduista ja haitoista avoimesti, siis keskustella. Edistetäänhän Suomessa jo aktiivisesti kumppanuuspolitiikkaa Naton kanssa. Tekniset järjestelmämme ovat yhteensopivia ja osallistumme Naton kriisinhallintaan, mutta siltikään emme ole jäseniä, jäsenyys ei ole tavoitteena, eikä Nato-sanaa saa sanoa ääneen. Kysyn vain: Miksi? Mikä siinä niin pelottaa?

Itse olen sitä mieltä, että Nato-kysymystä tulisi tarkastella kiihkottomasti ja pragmaattisesti ja pohtia sitä yhdessä esimerkiksi Ruotsin kanssa, aivan kuten edustaja Salolainen totesi. Tässä keskustelussa, jos sitä siis saa käydä, olisi syytä muistaa myös se, että ei Natokaan olisi mikään turvallisuuskysymysten patenttiratkaisu Suomelle. Syy on se, että meidän olisi silloinkin huolehdittava oman maan puolustamisesta ja satsattava vähintään ne suositellut 2 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseemme. Nythän olemme vielä kaukana siitä ja säästöjen jälkeen jäämässä yhä vain kauemmaksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan tuoda vielä yhden asian esiin, ja se on huoltovarmuus. Selonteossa todetaan, että Suomen kriittisistä voimavaroista ja toiminnoista yhä suurempi osa on yksityisen sektorin omistuksessa ja vastuulla. Se ei ole silloin mikään ongelma, kun yhteistyö toimii hyvin ja toiminta on tehokasta. Jotkut toiminnot ovat kuitenkin aivan erityisen haavoittuvaisia.

Energiayhtiö Fortum ilmoitti viime viikolla, että se pohtii sähköverkkojensa myyntiä. Selitys on se, etteivät verkot tuota tarpeeksi. Suomi on harvaan asuttu maa, joka halvaantuisi varsinkin talven kovilla pakkasilla täysin, jos sähköverkoista pantaisiin virrat poikki. Omistus on tietenkin asia, jota pohditaan etenkin Fortumin hallituksessa. Jos verkot siirtyvät sellaisen yhtiön omistukseen, joka haluaa kehittää toimintaa ja satsata Suomeen, asiamme ovat hyvin. Mutta tuleepa mieleen esimerkiksi telakkateollisuudesta tutuksi tullut eteläkorealainen suuryritys ja -omistaja, jolle Suomi on vain pieni pohjoinen maa ja siellä oleva liiketoiminta vain nappikauppaa ja pilkkuvirhe firman isoissa luvuissa.

Arvoisa puhemies! Suomelle tärkeää sähköistä selkärankaa ei tule luovuttaa ilman huolellista harkintaa muualle vain lyhyen tähtäimen voittojen toivossa. Kaikki maailmassa, etenkään suomalaisten turvallisuus, ei voi olla kaupan.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon sisältö ja käytännön toiminta ovat keskenään ristiriidassa. Tätä selontekoahan valmisteltiin aluksi jättämällä oppositio kokonaan syrjään, ja vasta erittäin vahvojen vaatimusten jälkeen vahvistettiin valmistelua seuranneen parlamentaarisen komitean mandaattia.

Mielestäni uudistusta ei valmisteltu riittävän laajapohjaisesti, syvästi, parlamentaarisesti. Presidenttihän täällä korosti valtiopäivien avajaisissa tätä parlamentaarisen vahvuuden merkitystä näissä suurissa uudistuksissa. Tässäkään näin ei siis toimittu. Kaikkein välttämättömin osuus eli puolustuksen pitkän tähtäimen suunnittelu jätettiin parlamentaarisen selonteon ulkopuolelle, kun hallitus erikseen teki päätökset lakkauttaa varuskuntia. Näiden päätösten seuraukset maakunnille ovat kovia ja lisäävät entisestään monien alueiden ahdinkoa.

Selonteossa olisi tietenkin pitänyt linjata Puolustusvoimien vuoden 2015 jälkeisen rahoituksen taso, mutta tätä tärkeätä päätöstä hallitus ei siis kyennyt tekemään. Kuluvalla kaudella puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin muilta sektoreilta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa lukuun ottamatta.

Jos jotain hyvää haluaa, ja kun haluaa, kuitenkin selonteosta löytää, haluan mainita pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön korostamisen — se vaatii tietenkin sitten vielä selkeyttämistä, mitä kaikkea se voi tarkoittaa — ja varautumisen kyberuhkiin uudella strategialla.

Kyberrikollisuus on yksi voimakkaimmin lisääntyviä rikollisuuden lajeja. On selvää, että hyvin toimiva kybertoimintaympäristö on Suomelle kilpailuetu ja parantaa varmasti Suomen houkuttelevuutta investointikohteena.

Kyberturvallisuuden ympärille on kehittymässä vahvaa tulevaisuuden vientiteollisuutta. Kotikaupungistani Jyväskylästä on tulossa alan korkeakoulutuksen keskus. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa käynnistyi kaksivuotinen kyberturvallisuuden koulutusohjelma, jonne oli erittäin paljon hakijoita. Sen englanninkieliset opinnot johtavat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Jyväskylän yliopistossa puolestaan alkaa syksyllä informaatioturvallisuuden maisterikoulutus. Yliopiston tietotekniikan laitos sai Tekesiltä tuntuvan rahoituksen Cyberwar-hankkeelle. Siinä kehitetään innovatiivista tietojärjestelmien turvaamiseen liittyvää menetelmää yhdessä yhdysvaltalaisten ja israelilaisten tutkijoiden kanssa. Liiketoimintapotentiaaliksi tällä alalla on arvioitu jopa kymmeniä miljardeja.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa pitäisi vastedes linjata vuosittain, se on tullut täällä monessa puheenvuorossa esille. Ulkopolitiikan toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja uusien uhkien mahdollisuus lisääntyy koko ajan. Olisi erittäin perusteltua, että pääministeri antaisi vuosittain eduskunnalle pääministerin ilmoituksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme tavoitteista ja myös toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä.

Puolustushallinnon arvio Puolustusvoimien rahoituksen lisätarpeesta on noin 50 miljoonaa euroa vuonna 2016 ja asteittain 150 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä plus vielä indeksikorotukset tähän päälle. Näihin arvioihin on syytä suhtautua kaikella vakavuudella, jos aiomme pitää koko maan puolustukseen perustuvan järjestelmämme uskottavalla tasolla.

Arvoisa puhemies! Hallitus on mielestäni pyyhkinyt pöytää eduskunnan hyväksymällä lausumalla, jossa edellytetään, että hallitus tuo suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavan linjauksen eduskunnan käsittelyyn, ja senhän piti olla tässä selonteossa. Siellä on hyvin vaatimaton lause aiheesta. En voi olla korostamatta tätä hälyttävää esimerkkiä Eurenco Vihtavuoren ruutitehtaasta Keski-Suomessa. Se kyllä kiinnostaa siellä, koska siellä on menetetty jo satoja työpaikkoja varuskuntien ja varikkojen lakkauttamisten vuoksi. Jos tämä tehdas ajetaan alas, yli 200 työpaikkaa menee välittömästi lisää ja ruutiosaaminen häviää Suomesta tehtaan alasajon seurauksena aivan varmasti kokonaan. Ja kun kaikki nyt olemme sitä mieltä täällä, myöskin hallituksen ministerit ovat olleet sitä mieltä, että huoltovarmuuden näkökulmasta ruutitehdas kannattaisi ja pitäisi säilyttää, niin minä nyt toivon ministeri Haglundilta ja hallitukselta riuskoja toimia sen eteen, että löydettäisiin keino, jolla valtio voisi tulla mukaan turvaamaan ruutituotantoa Suomessa.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko antaa kokonaiskuvan Suomen puolustuskyvystä ja sen haasteista. Selonteossa sanotaan muun muassa, että "Suomen puolustusjärjestelmän ydin on puolustusvoimien tuottama sotilaallinen puolustuskyky" ja että "sotilaallinen maanpuolustus on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta".

Kokonaisuusturvallisuus on ja tulee olemaan suurten haasteiden edessä. Erilaiset konfliktit ovat lisääntyneet niin fyysisinä välienselvittelyinä kuin tietoverkkojen kautta toteutettuna terrorismina. Täällä jo monesti mainitun kyberturvallisuuden merkitys ja sen osaaminen tulee olemaan kokonaisturvallisuuden kannalta keskeinen asia, olkoonkin niin, että edustaja Salolaisen esiin tuoma sähköverkkoturvallisuus kulkee käsi kädessä tämän kanssa, ja jos nettiverkkoon pääsee vihulainen, voi sähkönjakelu olla uhattuna.

Kiitän edustaja Kaumaa tästä hänen äskeisestä kannanotostaan liittyen tähän Fortumin verkkomyyntiin. Olen aivan samaa mieltä siitä, että se on hyvin lyhytnäköistä toimintaa.

Onko sitten niin, että kansalaisten ja yritysten kokema kansallinen turvallisuus on vähentynyt? Koettua turvallisuutta edustaa Puolustusvoimien, pelastuslaitoksen, Rajavartiolaitoksen ja poliisin tuottama turvallisuus. Turvallisuusala liiketoimintana on kasvanut voimakkaasti, ja sille povataan suurta tulevaisuutta myös jatkossa. Tämä turvallisuuden ala edustaa niin sanottuja kovia arvoja, ja uhkia mainonnassaan korostamalla se myös saattaa lisätä turvattomuuden tunnetta. Suomi koetaan toki edelleen kokonaisturvalliseksi paikaksi asua ja yrittää. Turvallisuus on yhteiskunnan peruspilari, jota ei sovi missään olosuhteissa kyseenalaistaa. Siihen perustuu kansalaisten tulevaisuudenusko ja sitoutuminen isänmaahan. Siihen perustuvat yritysten tulevaisuudenusko ja investoinnit tulevaisuuteen. Sillä myös houkutellaan uutta yrittäjyyttä ja pääomia Suomeen.

Arvoisa puhemies! Pienen maan vahvuus on sen henkisessä vahvuudessa, sitoutumisessa yhteisiin päämääriin. Asevelvollisuus on oleellinen osa tuota sitoutumista ja isänmaallisuuskasvatusta. Isänmallisuus ei ole eurooppalaisuuden vastakohta. Meidän on oltava kansakuntana ylpeitä itsestämme. Kun olemme vahvoja suomalaisia, pärjäämme maailmalla ja elämässä.

Yksilön kokonaisvaltaisessa turvaverkossa valtion turvallisuus antaa pohjan elämän muiden turvallisuusalueiden rakentamiselle ja tulevaisuudenuskolle. Tulevaisuudenusko luo hyvinvointia, ja sillä on suuri merkitys ihmisten henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Turvallisuus ja puolueettomuus ovat Suomen valttikortteja. Kokonaisturvallisuus pitää sisällään sotilaallisen puolustuksen uskottavuuden, yhteiskunnan rakenteiden toimivuuden ja maan johdon sitoutumisen pitkäjänteiseen kansalaistensa ja yritystensä puolustamiseen. Jos Suomi murtaa ja myy oman peruspilarinsa, pitää globalisoituva maailma huolen, että Suomen kilpailuasema elinkeinoelämän silmissä vähenee.

Arvoisa puhemies! Me elämme jo nyt jälkiteollisessa yhteiskunnassa, jossa teolliset työpaikat tulevat entisestään vähenemään, eräiden ennusteiden mukaan jopa 50 prosenttia nykytasosta vuoteen 2020 mennessä. Yritysten sijoittumisessa Suomeen tärkeimpinä perusteluina nostetaan esiin turvallinen toimintaympäristö ja osaaminen. Meillä ei ole varaa menettää turvallisen toimintaympäristön tuomaa kilpailuetua, etua, joka kriisiytyvässä maailmassa on käymässä vähiin, etua, josta tulee entistä suurempi kilpailuvaltti.

Minä en perussuomalaisena enkä kansalaisena hyväksy Suomen puolustuksen ja turvallisuuden murentamista. Kun ymmärretään sanat "kokonaisvaltainen turvallisuus" ja valtion rooli sen rakentamisessa oikein, ei luulisi olevan mitään syytä koskea leikkauksilla yhteiskunnan perustoimintaan, puolustukseen ja turvallisuuteen, yhteiskunnan peruspilareihin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta ei löydy linjausta Puolustusvoimien rahoituksesta vuoden 2015 jälkeen. Hallitus vierittää pelkurimaisesti vastuun Puolustusvoimia koskevista rahoituspäätöksistä seuraavan hallituksen ja eduskunnan harteille. Rahoituspäätösten tekemättä jättäminen tuo lisää murheita Puolustusvoimille, joita rasittavat ankarat budjettileikkaukset ja rakenteita moukaroiva puolustusvoimauudistus.

Kuluvalla kehyskaudella hallitus leikkaa puolustusbudjetista noin 10 prosenttia. Ylimitoitetut leikkaukset uhkaavat uskottavan puolustuskyvyn ylläpitoa. Puolustusbudjetin leikkausten haitallisuutta lisää se, että ilman leikkauksiakin Puolustusvoimien rahoitus ei riitä nykyisen kokoisten Puolustusvoimien ylläpitoon.

Jos puolustusbudjettien rahoitustaso ei nouse, puolustuksemme peruspilarit, alueellinen puolustus, yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus, ovat vaakalaudalla. Rahoituspäätöksen lykkääminen on ongelmallista etenkin materiaalihankintojen suhteen, sillä hankintoja on tehtävä jo ennen vuotta 2015. Kylmä tosiasia on, että vuodelle 2015 määritelty puolustusbudjetti ei riitä tarvittaviin puolustusmateriaalihankintoihin.

Puolustushallinnon asiantuntijanäkemyksen mukaan Puolustusvoimien suorituskyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan määrärahalisäystä vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä indeksikorotusten lisäksi asteittain 150 miljoonaa euroa. Puolustusvoimille on osoitettava riittävät resurssit uskottavan puolustuskyvyn turvaamiseksi. Jatkuva tinkiminen Puolustusvoimien toiminnan tasosta ja materiaalihankinnoista aiheuttaa kauaskantoisia vaikutuksia maamme puolustuskyvylle.

Puolustusbudjettiin tehtävät leikkaukset merkitsevät sitä, että Puolustusvoimat joutuu kriisitilanteessa toimimaan entistä pienemmillä ja huonommin koulutetuilla joukoilla sekä vanhentuvalla kalustolla. Sodanajan joukkojen suorituskyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan riittävä koulutus ja varustus. Nyt näistä puolustuskyvyn avaintekijöistä joudutaan tinkimään.

Puolustusmäärärahojen leikkausten myötä vapaaehtoisen maanpuolustustyön tarve lisääntyy. Maanpuolustusjärjestöjen rooli vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestämisessä korostuu joukko-osastojen ja varuskuntien lakkauttamisen ja kertausharjoitusten vähentämisen myötä. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys on suuri etenkin niillä alueilla, joilla Puolustusvoimat supistaa toimintaansa.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina puolustuspoliittisen keskustelun keskiössä on ollut pohjoismainen puolustusyhteistyö. Keskustelu virisi Islannin ilmatilan valvonnasta, ja nyt uusin avaus puolustusyhteistyön tiivistämisestä on tullut Ruotsin suunnalta. Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja puolustusministeri Karin Enström ehdottivat Pohjolan puolustusyhteistyön tiivistämistä keinoina sotilaskaluston yhteisomistus ja lisäyhteistyö sotaharjoitusten järjestämisessä.

Ajatus sotilaskaluston yhteisomistuksesta tuntuu arveluttavalta. Pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämistä yhteisen harjoitustoiminnan kautta ei sen sijaan ole syytä torjua, mutta yhteisten aseiden omistaminen on jo eri mittaluokan asia. Mieleen tulee kysymys, onko pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen askel kohti yhteistä puolustusliittoa.

Selonteossa korostetaan monessa kohdassa pohjoismaisen yhteistyön merkitystä. Selonteon linjauksen mukaan Suomi edistää pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä ja sen lisäämistä myös ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Naapurimaatamme Ruotsia lukuun ottamatta muut pohjoismaat Tanska, Norja ja Islanti ovat Nato-maita. Pedataanko pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisellä tietä kohti Nato-jäsenyyttä?

Nato-spekulaatioista huolimatta puolustuspolitiikkamme ohjenuorana säilyy edelleenkin liittoutumattomuuden linja. Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea. Jos Natoon liittyminen tulee tulevaisuudessa ajankohtaiseksi, tarvitaan jäsenyydelle suomalaisten tuki, joka voidaan mitata vain kansanäänestyksessä.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on joutunut tarkistamaan turvallisuuspolitiikkansa kurssia moneen kertaan itsenäisyytensä aikana. Ensimmäisinä vuosikymmeninä Suomi haki turvaa Saksalta, länsivalloilta, Neuvosto-Venäjän rajanaapureilta ja Pohjoismailtakin. Sotien jälkeen Suomi pyrki turvaamaan puolueettomuuttaan ja riippumattomuuttaan kylmän sodan oloissa Länsi-Eurooppaan suuntautuen.

Viimeiset pari vuosikymmentä Suomi on elänyt poikkeuksellisen vakaassa ja turvallisessa ympäristössä. Olemme liittyneet Euroopan unioniin ja varmistaneet asemamme sen sisällä. Oman ympäristömme ja koko Euroopan turvallisuus on nyt vahvalla pohjalla. EU:n ja Naton varaan rakennettua järjestelmää ei ole haastettu. Turvallisuusympäristömme ei ole kuitenkaan pysähtynyt paikalleen. Maailmanlaajuiset muutokset vaikuttavat myös meihin.

Kiinan taloudellisen nousun myötä sen poliittinen ja myös sotilaallinen merkitys on kasvanut. Sen poliittinen järjestelmä on kuitenkin pysynyt entisellään: ulkopuoliselta maailmalta suljettuna ja myös sen omien kansalaisten vaikutusvallan ulkopuolella. Tämän päivän Kiina on yhdistelmä voimaa ja arvaamattomuutta. Tapahtuneen kehityksen myötä Kiinan naapurimaat ovat alkaneet varautua mahdollisiin ristiriitoihin sen kanssa. Euroopan kannalta olennaista on, että Yhdysvallat on päättäväisesti suuntaamassa voimavarojaan Itä-Aasiaan. Kun Yhdysvaltain on samanaikaisesti kannettava huolta myös Lähi-idän ja Etelä-Aasian turvallisuustilanteesta, kehitys tapahtuu väistämättä Euroopan kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Yhdysvaltain asteittainen ja osittainen vetäytyminen Euroopasta ei suotuisissa oloissa olisi mikään ongelma. Päinvastoin, Eurooppa on vauras maanosa, jonka pitäisi pystyä huolehtimaan itsestään ja naapureistaan. Kansainvälisessä politiikassa Euroopan ja EU:n pitäisi olla turvallisuuden tarjoaja, ei turvan tarvitsija. Valitettavasti olosuhteet eivät ole millään tavoin suotuisat.

Euroopan talouskriisi on uhista vakavin. Lyhyellä tähtäyksellä kysymys on monen Euroopan maan sisäisestä turvallisuudesta, jota talouskriisi ja työttömyys horjuttavat. Pitemmällä tähtäyksellä talouskriisi kiristää EU:n jäsenmaiden välejä. Keskinäinen syyttely ja kyräily uhkaavat sekä taloudellista yhteistyötä että ihmisten liikkuvuudelle välttämätöntä rajojen avoimuutta, ja viime kädessä talouskriisi rajoittaa jäsenmaiden mahdollisuuksia varata resursseja turvallisuutensa takaamiseen.

Uusin haaste Euroopan vakaudelle on Ison-Britannian erkaantuminen muusta EU:sta. Mikäli maan oikeistohallituksen uhkapeli uusien jäsenyysehtojen saamiseksi epäonnistuu ja Iso-Britannia ajautuu eroon unionista, on sillä vakavia seurauksia myös turvallisuuspolitiikassa. Kaikesta omalaatuisuudestaan ja omapäisyydestään huolimatta Iso-Britannia on ollut korvaamaton lisä EU:lle. Turvallisuuspolitiikassa se on vahvistanut transatlanttista sidettä ja samalla tuonut EU:n sisälle globaalin toimijan, jolla on ollut myös omaa kykyä voimankäyttöön.

Arvoisa puhemies! Suomen on seurattava tarkasti oman turvallisuusympäristönsä kehitystä ja arvioitava tilannetta ennakkoluulottomasti. Jäsenyys Euroopan unionissa, kumppanuusyhteistyö Naton kanssa ja hyvät kahdenväliset suhteet riittävät varmasti lähitulevaisuuteen. Niitä ei kuitenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä. Ne kaikki edellyttävät yhteistyötahtoa ja sitoutumista. EU-jäsenyyden turvallisuuspoliittinen perustelu pätee yhä, ilman uusia kansanäänestyksiä. Suhdettamme euroalueeseen on tarkasteltava paitsi taloudellisesti myös poliittisesta näkökulmasta. Yhteistyö Naton kanssa edellyttää valmiutta vaativiin rauhanturvaamistehtäviin.

Erityistä painoa on pantava kahdenvälisiin suhteisiin myös muiden kuin naapurimaiden kanssa. Ranska ja Iso-Britannia ovat merkittäviä eurooppalaisia valtioita, joiden vaikutusvalta heijastuu myös Suomeen. Länsi-Euroopan maista erityisen tärkeä on kuitenkin Saksa. Meille Saksan painoarvoa kasvattaa se, että se on vahvasti Itämeren alueella vaikuttava valtio. Sillä on aitoa kiinnostusta ja omia etuja, jotka ulottuvat myös Pohjois-Eurooppaan. Ja lopuksi: Suomen turvallisuudelle Yhdysvallat on avainasemassa paitsi poliittisesti myös konkreettisesti maanpuolustuksemme tarvitseman teknologian toimittajana.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuudesta ja Suomen puolustuksesta vastaavat suomalaiset itse. Historiamme aikana on kuitenkin tullut osoitetuksi, että emme parhaalla mahdollisella tavalla pysty turvaamaan itsenäisyyttämme ilman toisten apua ja tukea. Yhteistyösuhteiden vahvistaminen on paras tae sille, että voimme elää rauhassa ja itsenäisenä kansakuntana ja kansainvälisen yhteisön aktiivisena jäsenenä.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista linjaa on rakennettu johdonmukaisesti. Se on jatkuvaa ja avointa. Siinä näkyy sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Osallistumme aktiivisesti Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitykseen, kumppanuuteen Naton kanssa, kasvavaan pohjoismaiseen yhteistyöhön ja kansainväliseen kriisinhal-lintaan. Selonteossa on myös erinomaisesti otettu esille, että Suomi pyrkii laaja-alaiseen kahdenväliseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa.

EU on Suomelle arvovalinta, jolla on myös turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Tämä näkökohtahan Euroopan unioniin liityttäessä jätettiin taka-alalle, mutta on hyvä, että se nyt selkeästi mainitaan. Jäsenyyteemme unionissa kuuluu yhteisvastuulauseke ja keskinäistä avunantoa koskeva velvoite. Unionille onkin kehittynyt selkeä turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomi ei voi kuitenkaan rakentaa turvallisuuttaan näiden sinänsä hyödyllisten lausekkeiden varaan, sillä suurin osa EU-maista on rakentanut omat ratkaisunsa Naton kautta.

Sotilaallisen voimankäytön uhka Suomea kohtaan on pieni, mutta mahdollinen. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on varauduttava siihen, että uskottava oma puolustuskykymme säilyy. Tähän tarvitsemme kumppaneita. Uutena painopisteenä yhteistyön saralla on noussut esiin pohjoismainen ulottuvuus. Jatkuvien kustannuspaineiden alla olevalle puolustussektorille yhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia. On myös selvitettävä työnjakoa puolustuksen osalta Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin, kanssa.

Pohjaa yhteistyölle antavat Stoltenbergin raportti ja Pohjoismaiden 2011 antama yhteinen solidaarisuusjulistus. Tähän toimintaan on tulkintani mukaan Suomessa laaja poliittinen yhteisymmärrys, vaikka Islannin ilmavalvonnan osalta käytiin värikästä keskustelua. Yhteistyön tulee muuttua oikeaksi tekemiseksi, jotta sillä voidaan vaikuttaa Puolustusvoimiemme kykyyn ylläpitää uskottavaa puolustusta tulevina vuosikymmeninä.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne Suomen lähialueilla on hyvä. Pohjois-Euroopan turvallisuudessa on ollut aina kyse vaikutusvallasta Itämerellä. Valtioiden rajojen muutokset viime vuosikymmeninä ovat vaikuttaneet Itämeren alueen voimatasapainoon, ja liikahdukset suuntaansa ovat aina mahdollisia. Turvallisuusuhkat ovat laajentuneet. Kyberturvallisuus, energiaturvallisuus, terrorismi ja muut kokonaisturvallisuuteen vaikuttavat tekijät edellyttävät toimenpiteitä ja varautumista valtion toimesta. Pitkällä aikavälillä vahvalle yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ei ole vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Päivän debatissa sivuttiin Suomen Nato-jäsenyyttä, ja esille tuli kokoomuksen linja. Tässä asiassa ei ole mitään salaisuuksia, kuten pääministeri Jyrki Katainenkin totesi. Kokoomus on puoluekokouksen päätöksillä avoimesti todennut, että Suomen Nato-jäsenyys parantaisi turvallisuuspoliittista asemaamme. Tätä keskustelua meillä on valmius käydä. Ymmärrämme, että puolustuspolitiikassa tulee saavuttaa laaja poliittinen konsensus. Tämän johdosta kokoomus seisoo sovitusti hallitusohjelmakirjauksien takana Nato-jäsenyyden osalta. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja Nato-optio ja sen muutokset on syytä päivittää aika ajoin. Julkista keskustelua tuntuu edelleen painavan kylmän sodan varjo. Nato ja sen rooli ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Vastakkainasettelun aika olisi tältäkin osin syytä saada päätökseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi. Puolustusvoimissa toteutetaan puolustusvoimauudistus vuoteen 2015 mennessä. Oman näkemykseni mukaan uudistuksen jälkeen on osoitettava selkeä tahtotila sille, että Puolustusvoimat voivat taloudellisesti suoriutua niistä tehtävistä, joita valtion johto sille asettaa. Se edellyttää määrärahojen osalta paluuta päiväjärjestykseen. Muussa tapauksessa Puolustusvoimat joutuvat merkittävällä tavalla uudelleenarvioimaan toimintaansa ja muuttamaan sen keskeisiä perusteita. Turvallisuudestamme on pidettävä huoli.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Edustaja Salolainen aiemmin tänä iltana kertoi pettymyksestään selontekojen pitävyyteen. Jatkan sitä linjaa toteamalla, että paitsi että puolustusvoimauudistus tuotiin ilman selontekokäsittelyä, vietiin läpi ilman sitä, ei ole myöskään kuulunut hallitukselta selvitystä meidän puolustusteollisuutemme tulevaisuudesta, vaikka eduskunta on sitä ainakin kertaalleen omalla päätöksellään edellyttänyt. Puolustusteollisuudella on monenlaista merkitystä ei pelkästään tämän maan puolustuksen kannalta vaan myös alueellisen työllisyyden kannalta ja myös sen paljon puhutun huoltovarmuuden kannalta. Täällä päätetyillä asioilla pitäisi olla painoarvoa minkä tahansa hallituksen päätöksissä. Nyt ei ole ollut.

Toisekseen, tällä vaalikaudella tehdyt leikkaukset Puolustusvoimiin ovat todellakin tuplatasoa verrattuna kaikkiin muihin hallinnonaloihin. Olisi ollut täälläkin aiheellista ja perusteltua kuulla, minkä takia tämä tuplatason leikkaus on viety läpi. Sitä ei ole kuulunut ja ei varmaan tulekaan. Kenraali Puheloinen on todennut, että näinkin rankka leikkaus on johtanut siihen, että Suomi on ottanut tietoisesti riskiä oman sotilaallisen puolustuksensa uskottavuuden kannalta, ja kaikkihan tämä lisää nyt sitten painetta vuoteen 2015 ja sen jälkeiseen tulevaisuuteen.

Koko tämän selonteon olennaisin kappale oikeastaan on, jos hiukan pelkistää — tämä on tietysti arvovalinta — viimeisen kappaleen ihan viimeisissä virkkeissä, missä tämä puolustusmäärärahojen taso-ongelma tuodaan selvästi esille. Siinä kerrotaan puolustushallinnon näkemys, millä tavalla uskottavuutemme voitaisiin turvata. Mutta kyllä se on samaan hengenvetoon todettava, että hallitus ei ole pystynyt ottamaan tai halunnut ottaa, molempia, kantaa puolustuksen määrärahoihin. Hallituksen sisällä tässä asiassa vallitsi selvä erimielisyys, jonka saattoi aistia parlamentaarisen kontaktiryhmän kokouksissa.

Kun tällä tavalla siis on, että ei ole otettu kantaa vuoden 2015 jälkeiseen tulevaisuuteen, niin minä toistan tässä oman ehdotukseni maan hallitukselle: Perustakaa tämän selonteon käsittelyn jälkeen ihmeessä parlamentaarisen valmistelun pohjalta sotilaallisen puolustuksen tulevaisuutta tarkastelemaan työryhmä, jossa käydään läpi ne vaihtoehdot, mitä Suomella on vuoden 2015 jälkeen. Jos rahoitus ei nouse tai jos se nousee sen verran, mitä puolustushallinto esittää, tämä jopa voidaan nostaa niin paljon tai enemmänkin kuin kokoomuksen puheenvuorossa, edustaja Kanervan puheenvuorossa ja muissa puheenvuoroissa, on tuotu esille. Tämä olisi rehellistä ja avointa asioitten valmistelua saattaa tällainen valmistelu liikkeelle, niin että vuoden 2015 hallituksen tekijöillä olisi, mistä valita. Olisi kolme neljä vaihtoehtoa perusteluineen kaikkineen, määrärahatasoineen kaikkineen. Tiedettäisiin, mitä tästä seuraa, kun tuo vaihtoehto otetaan taikka tuo vaihtoehto otetaan. Suosittelen, että hallitus ottaa tämän neuvon vakavasti varteen.

Täällä on puhuttu paljon kansainvälisen verkottumisen puolesta, ja se on kaikki aivan oikeaa puhetta. Euroopan unioni, Pohjoismaat, Nato-yhteistyö sekä bilateraalinen yhteistyö — ne kuuluvat tämän päivän Suomen puolustamisessa ihan olennaisena asiana meidän puolustuksemme kokonaiskuvaan. Mutta jatkan heti perään: Tämä kansainvälinen verkottuminen ei saa merkitä eikä voi merkitä sitä, että me ikään kuin oman kovan ytimemme, siis omien Puolustusvoimien uskottavan puolustuskyvyn, jättäisimme oman onnensa nojaan ja uskoisimme, että kyllä me sillä Nato-jäsenyydellä tai jonkin muun asian varassa sitten voimme olla huoletta oman maamme turvallisuudesta. Se ei ole tällä tavalla. Kaikissa oloissa, olimme liittoutuneita taikka ei, se kova ydin on omien Puolustusvoimiemme uskottava suorituskyky.

Edustajat Salolainen ja Haavisto kiinnittivät puheenvuoroissaan huomiota huoltovarmuuteen. Salolainen puhui sähköturvallisuudesta. Minä yhdyn tähän huoleen, että tässä kirjassa on liian vähän otettu kantaa meidän huoltovarmuutemme kovimpiin kysymyksiin, eikä ole kysymys vain puolen tunnin sähkökatkoista, vaan siitä, että kerta kaikkiaan vaikkapa tärkeät meriväylät menevät kiinni, jolloin me joudumme katsomaan totuutta silmiin perusasioittemme kanssa. Ruoka ja energia silloin muodostuvat pääasioiksi. Tähän asiaan kannattaisi paneutua paremmin.

Herra puhemies! Yksi asia vielä, muutama sekunti. Täällä on orpo lause — ei siis Petteri Orpoon mitenkään liittyvä, vaan adjektiivi "orpo": "Hallitus jatkaa sotilaskäskyasioiden käsittelyn tarkastelua." Mitä tämä lause oikein tarkoittaa? Minä tiedän tämän asian ongelmallisuuden — se liittyy vähän myös vallankäytön ongelmiin tässä maassa — mutta olisi se hyvä, että hallitus kertoisi vähän tarkemmin, miten se aikoo tätä sotilaskäskyasioitten käsittelyä jatkaa. Tässä se vain päättää jatkaa käsittelyn tarkastelua. Onpa hyvä tietää.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun entinen puolustusministeri puheenvuoron pitää, on hyvä, että voimme muutaman sanan tässä vaihtaa.

Mielestäni tuo ajatus tällaisesta erilaisten teiden kartoittamisesta on ihan paikallaan. En tiedä, onko se sitten poliitikkojen tehtävä vai onko se enempikin Puolustusvoimien ja asiantuntijoiden tehtävä kartoittaa sitä, mitä tapahtuu, jos rahoitus pysyy nykytasolla tai sitä lisätään tai sitä jopa nykytasosta edelleen leikattaisiin. Minun mielestäni tämä ajatus on erittäin hyvä.

Mutta olisin edustaja Kääriäiseltä kysynyt, mikä on nyt keskustan linja tässä pohjoismaisessa yhteistyössä. Myös teidän kansanedustajat puhuvat useissa paikoissa ja vannovat juhlapuheissa pohjoismaisen yhteistyön nimiin. Nyt ollaan tekemässä Islannin ilmavalvontaan harjoitusta, ja näyttää, että sekään ei kelpaa teille pohjoismaisen yhteistyön muotona. Kysyisin edustaja Kääriäiseltä: Mikä on keskustan linja pohjoismaiseen yhteistyöhön? Onko se vain juhlapuheiden linja vai onko se aidon tekemisen linja?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaankin edustaja Kääriäisen hyvä puheenvuoro innoitti minuakin jatkamaan tätä keskustelua.

Edustaja Kääriäinen toi esille itsenäisen puolustuksen ja sen olemisen puolustuksen keskiössä ja näitten kansainvälisten toimintojen olevan sitä tukemassa. Kun tuossa itse käytin puheenvuoron, niin haluan vielä myös todeta, että tämä lähtökohta on minun mielestäni juuri niin kuin edustaja Kääriäinen totesi. Mutta puolustusmateriaalin hinnannousu, se kustannuspaine, joka meillä jatkuvasti vuosikymmenen loppua kohti mennessä tulee olemaan edessä, vaatii kyllä nyt yhteistoimintaa, ja, niin kuin todettu, pohjoismaiseen yhteistyöhön meillä löytyy laaja konsensus.

Itse äskeisessä puheenvuorossa totesin, että se luonnollinen jatkumo sitten, kun aika on oikea ja löydetään laaja tuki, johtaa kohti Nato-jäsenyyttä.

Mika  Kari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kääriäisen ajatus on ihan mielenkiintoinen ja, yksittäisenä edustaja sanon, jopa kannatettava. Varsinaisessa puheenvuorossa en päässyt tätä sanomaan, mutta myös siinä vaiheessa ajattelin mielessäni lähinnä, ja nyt toivottavasti on mahdollista jopa edustaja Kääriäiseltä kysyä, keskitättekö tämän ajatuksenne siihen, että tämä selvitystyöryhmä tai tämmöinen valmisteleva työryhmä keskittyisi puolustuspolitiikassa nimenomaan budjettikehykseen vai perusfundamentteihin tai kalustohankintoihin. Onko keskustalla jo hyvä käsitys siitä, mihin suuntaan Suomen talous tulevaisuudessa menee ja sitä kautta millaiset raamit se mahdollistaa puolustuspolitiikan rahoittamiselle?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kääriäiselle kiitos hyvästä puheenvuorosta. Täytyy sanoa, että lämpimästi kannatamme tällaisen parlamentaarista työtä tukevan ja laajentavan työryhmätyön käynnistämistä.

Mielenkiintoinen oli myös edustaja Kääriäisen viimeinen toteamus, jossa hän tätä jatkuvaa Nato-jäsenyyden arviointia sivusi. Uskon, että siinä annetaan valtuutus puolustushallinnolle ja ulkoasiainhallinnon Nato-kannattajille mahdollisuus teettää jatkuvasti selvityksiä, joilla perustellaan yhä tiiviimpää yhteistyötä sekä Naton että Yhdysvaltojen kanssa. Näin minä tämän luen.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän pohjoismaiseen yhteistyöhön. Me suhtaudumme siihen asiaan totta kai myönteisesti, mutta olemme siinä asiassa realisteja. Olemme olleet itse sitä kehittämässä, myös henkilökohtaisesti olen ollut tekemässä päätöksiä sen asian puolesta, ja se on hyvä yleisvirta. Mutta pitää olla siinä realisti eikä kuvitella mitään sellaista, mikä ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista, kuten en usko tällä syömisellä vielä, että varsinaiseen operatiiviseen yhteistyöhön olisi mahdollisuuksia, mutta koulutuksessa, harjoituksessa, tilannekuva-asioissa, kriisinhallinnassa, materiaalihankinnoissa meillä on paljon yhteistyöhön mahdollisuuksia.

Mitä tulee Islantiin, emme tiedä vielä edes hallituksen esitystäkään, minkä muotoinen se on. Otamme kantaa sitten, kun tulee mustaa valkoisella lähiviikkojen aikana. Ilmavalvontaan osallistuminen ei ole mahdollista tietenkään, mutta me emme tiedä, mikä hallituksen lopullinen kanta asiassa oikein on.

Materiaalin hinnannousu tarkoittaa juuri sitä, edustaja Sankelo, että ehdottomasti pitää yhteishankintoja käyttää hyväksi sekä Pohjoismaitten puitteissa että Euroopan unionin tämän EDA:n puitteissa.

Vielä yksi kommentti tähän selvitystyöhön. Se voisi olla parhaimmillaan ministeriövetoinen, mutta siinä pitää olla tämä parlamentaarinen seuranta ja mukanaolo voimakkaasti läsnä. Totta kai se on paljon myös eurolähtöinen, koska raha määrää aika paljon sen, mihin tässä oikein on mahdollisuuksia ja mihinkä ei, mutta se rahalähtöinen tarkastelu johtaa väistämättä myös katsomaan koko Suomen puolustuksen konseptia: mitä tällä rahamäärällä oikein saadaan, joka tehokkaimmin palvelee Suomen puolustusta. Siinä joudutaan myös konseptikeskusteluun.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan tässä puheenvuorossa erityisesti kiinnittää huomiota Suomen nuoriin ja nuoriin miehiin, jotka ovat tarpeellisia meille myös rauhan niin kuin sodan aikana, ja siinä merkityksessä vain lyhkäisesti viittaan tähän selontekoon niiltä osin, mitä täällä on jo paljon kuultu.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selonteko ulottuu vuoteen 2020 asti. Selonteon tarkoitus on ohjata politiikkaa maan etujen ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Laaja-alainen turvallisuus, ennakointi ja sitoutuminen yhteistyöhön ovat esimerkkeinä hyviä suuntaviivoja maan puolustuksen kehittämiseksi. Vaikka Suomeen ei kohdistu välitöntä vieraan vallan tai muuta uhkaa turvallisuudelle, ei se kuitenkaan saa olla syy siihen, että Puolustusvoimien budjettia leikataan enemmän kuin muita valtionhallinnon toimialoja. Määrärahataso ei pian riitä uskottavan puolustuksen ylläpitämiseen.

Hallituksen vasen puoli on ollut etulinjassa heikentämässä Puolustusvoimien toimintakykyä, mille kokoomus on antanut tukensa. Jalkaväkimiinojen tuhoaminen oli vain ensimmäinen askel, jota seurasi monta muuta heikennystä, kuten oman huoltovarmuuden heikentäminen. Ei se ruutitehdas tai omavarainen ruoka muuten puhuttaisi täällä myös hallituksen jäseniä.

Selonteossa olisi pitänyt enemmän pohtia myös sitä, miten tulevaisuudessa maanpuolustus järjestetään. Olemmeko matkalla kohti ruotsalaista palkka-armeijan kaltaista armeijaa, vai pyrimmekö pitämään kiinni nykyisestä pakollisesta varusmiespalveluksesta? Tilanne kuitenkin on se, että Puolustusvoimat ei kykene järjestämään varusmiespalvelusta kuin sitä aidosti haluaville. Tästä puhuu varusmiespalveluksen keskeyttäneiden ja kutsunnoissa varusmiespalveluksesta pois karsittujen nuorten miesten suuri määrä. Lähes kolmannes ikäluokista joko keskeyttää varusmiespalveluksen tai ei pääse kutsuntoja pidemmälle. Ihmettelen sitä, miksi yhteiskuntamme ei huoli erilaisia tai niin sanottuja syrjäytymisriskissä olevia nuoria muuhun kuin jonkin projektin asiakkaaksi. Miksi luokittelemme nuoret toivottuihin ja ei-toivottuihin joka paikassa, vieläpä valtion toimesta?

Kaikissa nuorissa kysymys ei suinkaan ole puolustusministeri Haglundin mainitsemista mielenterveys- tai päihdeongelmaisista nuorista, joita varusmiespalvelukseen ei voida ottaa. Yleisimpiä kotiinlähdön syitä ovat toki mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, joita vuonna 2011 oli 38 prosentilla lähtijöistä. 19 prosentilla oli tuki- ja liikuntaelinten sairaus tai oireita. Käyttäytymisen häiriö ei kuitenkaan ole sama kuin mielenterveysongelma. Keskeyttämisessä tai käytöshäiriössä kysymyksessä on usein heikoimman lenkin katkaiseminen, armeijassa kun ei ole tilaa erilaisuudelle, kuten vähemmillä sosiaalisilla tai motorisilla valmiuksilla oleville nuorille. Lisäksi on syytä muistaa, että kutsunnoissa ylipainoiset nuoret putoavat joukosta heti, vaikka heille olisi mahdollista nykyarmeijassa tarjota muutakin kuin perinteistä, kuntoa vaativaa koulutusta. Esimerkiksi kybersotaa voisi osa nykyisestä peliriippuvaisesta nuorisosta hyvinkin harjoitella, vaikka kunto ei muuhun riittäisikään.

Arvoisa puhemies! Vetoan keisariin, kuten sanonta kuuluu. Presidentti Sauli Niinistö toivoi eduskunnalta perusteellista keskustelua selonteosta. Eikö tähän keskusteluun ja selontekoon mahtuisi myös maamme nuoriso? Toki ymmärrän sen, että Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on rakentaa ja ylläpitää uskottavaa maanpuolustusta. Kuitenkin, kun uusimpien tutkimuksien mukaan varusmiespalveluksen keskeyttäminen ennakoi yhteiskunnasta syrjäytymistä, ei asiaa voi sivuuttaa olkaa kohauttamalla, ei ainakaan kansanedustaja.

Arvoisa puhemies! Eikö olisi tärkeää, että näin rauhan aikana kaikille nuorille annettaisiin yhtäläiset mahdollisuudet osallistua varusmiespalvelukseen ja suorittaa se loppuun? Myös lakkautettavien varuskuntien uusintakäyttöä ajatellen: olisiko syytä alkaa miettiä varusmiespalveluksen suorittamisen mahdollistamista myös syrjäytymisriskissä olevien nuorten osalta? Eivätkö kaikki miehet ole tarpeen, jos tiukka paikka tulee, vai onko tosiaan niin, että yhteiskuntatakuu on sitä varten, että voimme siivota tuhannet nuoret tilastoista projektiasiakkaiksi ja sen jälkeen sanomme olevamme onnistuneita nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä?

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmissakin Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa on toimintalinjana uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen. Koko maata puolustetaan lähtökohtana yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusjärjestelmä. Vuoden 2009 selonteossa liittoutumisen mahdollisuutta tuotiin aikaisempaa enemmän esille. Nyt käsillä olevassa selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen. Selonteko siis rajoittuu vuoteen 2020 saakka, ja se käsittää turvallisuuspoliittisia linjauksia, mutta kuten täällä monet ovat sanoneet, se kaikkein tärkein eli raha on täältä puuttunut, niin että onko mahdollisuutta näitä toimenpiteitä tehdä, se nähdään sitten vasta vuoden 2015 jälkeen.

Maassamme tulee meidän mielestämme olla uskottava puolustuspolitiikka sekä yleinen asevelvollisuus nyt ja tulevaisuudessa. Elämmekö ruususenunta, kun Suomen ympärillä olevat valtiot niin idässä kuin lännessä kasvattavat puolustusbudjettejaan ja me vähennämme? Samoin nousevat taloudet Brasilia, Kiina, Intia lisäävät voimakkaasti asevoimien rahoituksia. Ihmettelen edelleen Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen henkilömiinojen poistamiseksi, voitiinhan niillä merkittävästi vaikeuttaa teknologisestikin kehittyneiden asevoimien operatiivista liikkuvuutta. Onko odotettavissa, että ennemmin tai myöhemmin EU:sta kehittyy liittovaltio?

Olen lukenut aina silloin tällöin Lissabonin sopimuksia, ja mietin tässä ääneen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevia määräyksiä Lissabonin sopimuksessa. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka käsittää unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan. Se johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää. Tällöin se suosittelee, että kukin jäsenvaltio tekee tätä koskevan päätöksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti edelleen. Jäsenvaltiot asettavat unionin käyttöön yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamiseksi siviili- ja sotilasvoimavaroja myötävaikuttaakseen neuvoston määrittelemien tavoitteiden toteutumiseen. Ne jäsenvaltiot, jotka muodostavat keskenään monikansallisia joukkoja, voivat asettaa ne myös yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käyttöön ja niin edelleen ja edelleen — mielenkiintoista luettavaa.

Arvoisa puhemies! Olemme pieni kansa Pohjolassa, ja oma puolustus- ja turvallisuustilanteemme on yhteydessä kansainväliseen tilanteeseen. Tämänhetkiset niin sanotut kaukaiset uhat, terrorismi, joukkotuhoaseet, rikollisuus, ympäristöongelmat ja nälkä, voivat olla todellisuutta maassammekin. Olemmeko varautuneet tähän? Ydinaseiden leviämismahdollisuudet Pakistanin, Pohjois-Korean ja myös Iranin osalta kasvattavat huolta globaaliturvallisuudesta, joka koskettaa meitäkin.

Myös huoltovarmuudesta on täällä puhuttu. Esimerkiksi kolmannes leipäviljasta tuodaan ulkomailta. Energian omavaraisuus on kaukana, edelleen liikenteessä kuljetaan öljyllä. Olemme siis melko haavoittuvaisia. Maaseudun ihmisenä pelottaa myös, että pellot on pantu pakettiin, kaikki pienet karjatilat, sikatilat, kanatilat on lopetettu ja keskittyminen on käymässä. Uskon, että tulee käymään, että pienetkin peltotilkut vielä tässä otetaan käyttöön. Olemmeko siis varautuneet tähän kaikkeen, sillä lähellä tai kauempana maailmassa tapahtuvat eri katastrofit vaikuttavat kaikkeen.

Viimeiseksi: Välimeren ympärillä olevissa Afrikan maissa käydään raakoja taisteluita, ja usein yhtenä osapuolena ovat ääri-islamilaiset. Ainakin minä näen tämän tapahtuman hyvin pelottavana. Jotta näitä turvallisuusuhkia voitaisiin torjua, on pyrittävä vaikuttamaan perimmäisiin syihin, kuten demokratiavajeeseen, tasa-arvoon — monissa maissa naisilla ja lapsilla ei ole minkäänlaista oikeutta — ja köyhyyden poistaminen on yksi valtava asia. Tänä päivänä köyhyydessä elää yli 3 miljardia ihmistä. Vuoden 2015 jälkeen on katsottava ja seurattava, olenko oikeassa: onko Suomi menossa askel askeleelta yhteiseen eurooppalaiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan. Toivottavasti näin ei ole käymässä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Niinistö perussuomalaisten ryhmäpuheessa aivan oikein totesi, on hallituksen selonteossa paljon realistisia ja kiitettäviäkin asioita tai huomioita, mutta se ei kuitenkaan onnistu vastaamaan siihen kaikkein tärkeimpään kysymykseen: miten turvataan koko Suomen uskottava puolustus vuoden 2015 jälkeen, ja mikä on puolustusmäärärahojen taso nyt meneillään olevan puolustusvoimauudistuksen jälkeen? Puolustusselonteko vahvistaa vain Suomen jo aikaisempaakin turvallisuuspoliittista linjaa, mutta jättää ne kaikki merkitykselliset ja vaikeat asiat seuraavan hallituksen päätettäviksi.

Selonteossa todetaan, että pitkäjänteiseen suunnitteluun ja kehittämiseen perustuvan puolustuskyvyn ylläpitoon tarvitaan yli hallituskausien ulottuvat valtiojohdon linjaukset. Selonteko kuitenkin loppuu lauseeseen, jossa todetaan, että seuraavan hallituksen arvioitavaksi jää, millaisia mahdollisuuksia on vastata puolustushallinnon esittämään lisäresurssitarpeeseen ja sen vaikutukseen valitussa puolustusratkaisussa pitäytymiseen. Tässä voisi siis havaita pientä ristiriitaa. Puolustusvoimauudistuksen jälkeisestä ajasta ei siis ole muuta tietoa kuin se niin hallituksen kuin asiantuntijoidenkin myöntämä tosiseikka, että valitun puolustusratkaisun kestävä ylläpitäminen vaatii mittavia lisäresursseja. Mikäli säästölinjalla joudutaan jatkamaan, on odotettavissa, että yleinen asevelvollisuus rapautuu ja koko Suomen kattava uskottava puolustus jää historiaan. Puolustusmäärärahojen korottaminen puolustushallinnon esittämällä tavalla vuodesta 2016 eteenpäin on kannatettavaa ja ehdottoman tärkeää.

Arvoisa puhemies! Suomi on liittoutumaton maa, ja kuten selonteossakin on todettu, varaudumme sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea. Kaikenlainen yhteistyö muiden maiden kanssa on totta kai merkityksellistä ja kannatettavaa, mutta puolustusjärjestelmän ydin on ja sen tulee tulevaisuudessakin olla Puolustusvoimien tuottama sotilaallinen puolustuskyky.

Selonteossa korostetaan pohjoismaista yhteistyötä, joka yleisesti ottaen monilla elämämme osa-alueilla on kannatettavaa ja hedelmällistä. Selonteossa jää kuitenkin edelleen hämärän peittoon se, mitä tuo pohjoismainen puolustusyhteistyö ihan konkreettisesti voisi olla. Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, joten puolustusyhteistyön syventäminen olisi mahdollista lähinnä Ruotsin kanssa. Viimeaikaisen julkisen keskustelun perusteella tähänkään ei juuri ole halukkuutta tai mahdollisuuksia lähteä. Islannin ilmavalvontaankaan osallistumista ei voida varsinaisena yhteistyönä nähdä, sillä kyseessä on lähinnä avunanto maalle, jolla ei ole edes omaa armeijaa.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on myös käyty läpi parastaikaa toteutettava puolustusvoimauudistus. Se toteutuu monilla alueilla muun muassa lakkauttamalla varuskuntia. Lahdessa Hämeen Rykmentin Hennalan varuskunta suljetaan, ja tämä tulee näkymään Päijät-Hämeessä lisääntyvänä työttömyytenä. Myös kotikunnassani Hollolassa Puolustusvoimien talouskuuri vaikuttaa. Varuskunta työpaikkoineen lähtee, mutta meille Hollolaan jää rasitteeksi Hälvälään Puolustusvoimien taisteluharjoitusalue. Alueen läheisyyteen ei voi meluhaittojen vuoksi rakentaa asuinrakennuksia. Harjoitusalueelle voitaisiin kuitenkin kaavoittaa 4 000—5 000 asukkaan käsittävä asuinalue, mikäli Puolustusvoimat luopuisi alueen käytöstä.

Tapasimme Puolustusvoimien komentajan Ari Puheloisen tämän viikon tiistaina ja keskustelimme tämän alueen käytöstä tulevaisuudessa. Valitettavasti Puolustusvoimille annettujen säästötavoitteiden vuoksi alue saattaa jäädä harjoitusalueeksi, sillä maaperän puhdistukseen Puolustusvoimilla ei taida olla taloudellisia mahdollisuuksia. Toivoa sopiikin, että pääkaupunkiseudun ei tarvitse tulevaisuudessa turvautua varavesivarantoihin, sillä täällä Hälvälässä sijaitsee Suomen ykköspohjavesialue.

Arvoisa puhemies! Puolustusmäärärahojen leikkauksilla on siis myös varsin laajakantoisia, välillisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tähän selontekoon on suhtauduttava vakavasti. Turvallisuuden takaaminen on valtion tärkein tehtävä. Sotilaallinen puolustaminen on Puolustusvoimien tärkein tehtävä. Sotilaallinen maanpuolustus on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Siksi myös tulevaisuudessa valtion tulee ylläpitää uskottava maanpuolustus.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspolitiikka on huomattavasti laajempi käsite kuin puolustuspolitiikka. Käsittelyssä olevassa selonteossa tämä asia on huomioitu erittäin hyvin. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on todennut, että syrjäytyminen on Suomen suurin turvallisuusriski. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Syrjäytyminen voi johtaa rikollisuuteen, väkivaltaisuuteen ja radikalisoitumiseen, joiden seurauksena yhteiskunnan kokonaisturvallisuus heikkenee.

Selonteossa on huomioitu hyvin myös se, ettemme voi sulkea rajojamme ja kuvitella voivamme eristäytyä muusta maailmasta. Globalisaation myötä valtioiden keskinäinen riippuvuus on kasvanut, ja teknologian kehitys on mahdollistanut reaaliaikaisen tiedonkulun lähes kaikkialle maailmaan.

Selonteossa huomioidaan se tosiasia, että väestönkasvu, ilmastonmuutos, energian ja vesivarojen niukkuus, ydinvoimalaitosten turvallisuus, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus eri muodoissaan vaikuttavat valtioiden ja kansalaisten turvallisuuteen yhä enenevässä määrin joka puolella maailmaa. Kaikki nämä turvallisuusriskit on huomioitava Suomen kokonaisturvallisuutta pohdittaessa.

Keskinäisriippuvuuden lisääntyminen ja toimintaympäristön teknistyminen ovat tuoneet esiin yhteiskuntien uudenlaisen haavoittuvuuden. Nykyisin lähes kaikki yhteiskunnan kriittiset toiminnot ja palvelut perustuvat teknisten, erityisesti sähköenergian ja tietoliikenteen varassa toimivien, järjestelmien käyttöön, jolloin yhteiskuntaan laajasti vaikuttavien häiriöiden riski kasvaa. Kyberuhkaa aiheuttavat tietoverkkojen sisäiset heikkoudet sekä vahinkoa aiheuttavat tai laittomasti tietoa hankkivat ulkoiset toimijat.

Suomi varmistaa turvallisuutensa ja myös hyvinvointinsa parhaiten osallistumalla aktiivisesti globaalien, eurooppalaisten ja lähialueidensa turvallisuusrakenteiden vahvistamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ja toisaalta varautumalla myös ei-kansallisiin turvallisuusuhkiin. Pohjoismainen yhteistyö on ensisijaisen tärkeää, mutta myös EU:lla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Siksi on tärkeää, että unionin asema Euroopan vakauden ylläpitämisessä ja merkitys turvallisuusyhteisönä säilyvät.

Puolustuspolitiikka on osa kokonaisturvallisuuspolitiikkaa. Käsittelyssä oleva selonteko ei muuta maanpuolustuksemme pääperiaatteita. Se linjaa selvästi, että Suomi huolehtii jatkossakin omasta puolustuksestaan ja että yleinen asevelvollisuus säilyy yhtenä puolustuksen perusratkaisuista. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat edelleenkin itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.

Arvoisa puhemies! Kiristynyt taloudellinen tilanne aiheuttaa suuria haasteita Puolustusvoimille. Selonteossa valittu strategia edellyttää riittävää Puolustusvoimien resursointia. Toisaalta meneillään oleva Puolustusvoimien uudistus ei ole pelkästään säästötoimenpide, uudistuksessa on kysymys myöskin toimintojen kehittämisestä.

Oman maakuntani eli Pohjois-Karjalan näkökulmasta uudistukseen liittyy kuitenkin eräs turvattomuutta aiheuttava tekijä. Pohjois-Karjalan Prikaatille on kuulunut paljon siviilitehtäviä, muun muassa virka-avun antaminen hätäkeskukselle ja pelastustoimelle. Pitkien välimatkojen Pohjois-Karjalassa varuskunnan lakkauttaminen voi hidastaa ja heikentää avun saamista tällaisissa tilanteissa. Rajavartiolaitos voisi hyvin ottaa itselleen näitä tehtäviä. Se edellyttää kuitenkin resurssien turvaamista silläkin puolella, sillä myös Rajavartiolaitoksen ensisijainen tehtävä, rajaturvallisuudesta huolehtiminen, on hoidettava hyvin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu melkein alkoi Augustin Ehrensvärd -sitaatilla, jossa sanottiin, että seiso omalla jalustallasi äläkä luota vieraan apuun. No, Ehrensvärd komensi Sveaborgia ja sillä tavalla, että se antautui laukaustakaan ampumatta, ja totaalinen tappio Suomelle. Voi sanoa, että ei kauhean paljon kannattaisi ottaa oppia näistä Ehrensvärdin sanoista.

Totuus on se, että Suomihan ei ole koskaan menestynyt ulkopolitiikassa yksin. Niin kauan kuin olimme osa suurvalta Ruotsia, pärjäsimme. Sitten, kun Ruotsi oli heikko, hävisimme kaikki sodat. Vuonna 1918 täällä oli saksalaisia. Vuonna 1944 Tali-Ihantalassa olimme aika paljon saksalaisten varassa. Suomi ei ole koskaan pärjännyt yksin, ja tämä tosiasia pitäisi Suomessakin vähitellen politiikassa tunnustaa.

Kun Suomi sai täyden itsenäisyyden vuonna 1991, niin silloin syntyi semmoinen edistyksellinen ulkopolitiikka, ja se heijastui ensin siinä, että mentiin Euroopan unioniin. Puolueissa oli edistyksellisiä voimia, kokoomuksessa Salolainen, keskustassa Aho ja demareissa Paavo Lipponen. Täytyy sanoa, että 90-luku oli loistavaa ulkopolitiikan aikaa. Ajatellaan jotakin Kosovon kriisin ratkaisua: Suomen presidentti Martti Ahtisaari ratkaisi ongelmat, oli eurooppalainen suuri sankari. Silloin meni ulkopolitiikassa hyvin.

Mutta mitä on sen jälkeen tapahtunut? Sitten, kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi, 70-luku palasi takaisin, pysähdyttiin kehityksessä, ja sitten, kun Paavo Lipponen luovutti puheenjohtajan tehtävän SDP:ssä Eero Heinäluomalle, niin koko visio, kansallinen agenda, hävisi yhdellä kertaa. Heinäluoma SDP:n puheenjohtajana katsoi vain gallupeja, mistä ihmiset tykkäävät, ja sen mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa alettiin SDP:ssä tehdä. Täytyy sanoa, että se oli todella säälittävää aikaa SDP:ssä, puolueessa, jossa on ollut Väinö Tanner, joka on aina puolustanut suomalaista itsenäisyyttä, ollut Suomen voima. SDP on nyt surkeassa tilassa.

No, Jutta Urpilaisessa on vähän toivoa. Hän suhtautuu kansainväliseen solidaarisuuteen positiivisesti. Silloin voidaan ajatella, että suojeluvastuuperiaate on kunniassaan toivottavasti hänen ajattelussaan, ja myöskin kriisinhallinta toivottavasti on SDP:n sydäntä lähellä. Sillä tavalla palataan vähitellen tämmöiseen kansainväliseen politiikkaan myöskin SDP:ssä.

Keskeinen kysymys on se, onko Suomella uskottavaa puolustusta, ja täytyy sanoa, että minä en nyt ole ihan vakuuttunut siitä, kuinka uskottava tämä Suomen puolustus tänä päivänä on. Se on hyvä, että meille on hankittu ministeri Wallinin aikana sellaista aseistusta, että kynnys hyökätä Suomen kimppuun on korkea siitä syystä, että on kallista hyökätä Suomen kimppuun. Mutta siitä, että me laittaisimme 250 000 miestä pystykorvien kanssa tuonne rajalle, täytyy sanoa, että ihan työsuojelullisista syistä se olisi aika rohkeata toimintaa. Tässä suhteessa minun täytyy sanoa, että minä en ole ihan täysin vakuuttunut siitä, kuinka uskottava Suomen puolustus on. Tässä suhteessa meidän pitää kyllä vähän miettiä, jos me haluamme, että meillä on uskottava puolustus, mitä pitää tehdä. Totuus on se, että ei ole kuin yksi ratkaisu, joka on Suomen jäsenyys Natossa. Se tarkoittaa sitä, että silloin meillä on yhteinen turvallisuusjärjestely.

Jos me luemme tätä selontekoa, siellä kyllä sitten tehdään yhteistyötä siellä ja täällä ja näin ja toivotaan parasta kädet ristissä. Se on aika huonoa turvallisuuspolitiikkaa. Totuus on se, että silloin, jos ollaan Natossa jäsenenä, on yhteinen turvallisuusjärjestely, meillä on turvallisuussitoumukset, ja se merkitsee sitä, että jos tulee kriisi, me saamme apua.

Siitä, että meillä olisi optio, täytyy sanoa, että jos kolme päivää on aikaa, siinä ne kaverit tulevat tänne, pitäisi tehdä nopeasti ratkaisuja, niin minä en ole ihan vakuuttunut, riittäkö se aika siinä tilanteessa, niin että tämä optio tosiasiassa olisi käytettävissä. Eli täytyy sanoa: toivekuvilla ei ulkopolitiikkaa eikä puolustuspolitiikkaa pitäisi koskaan rakentaa. Eli meillä olisi uskottava puolustus Nato-jäsenyyden kautta, mutta se olisi myös olisi kustannustehokas. Täällä on sanottu, että 2 prosenttia täytyy käyttää Natossa, jos ollaan jäseniä, puolustukseen. No, eihän mikään maa oikeastaan siellä käytä Yhdysvaltoja lukuun ottamatta niin paljon rahaa, ja totuus on se, että oikeastaan kaikki Nato-maat tänä päivänä ovat voineet käyttää vuoden 1991 rauhanosinkoa hyväkseen. Tehdään yhteistyötä, jaetaan resursseja, voidaan luottaa toisten apuun. Silloin me voimme rakentaa tehokkaan, toimivan puolustuksen halvalla, ja siitä syystä Nato-jäsenyys on erittäin tärkeä.

Myöskin sitten, jos me haluamme vaikuttaa maailman asioihin, meidän pitää, niin kuin Lipponen on aikanaan sanonut, istua kaikissa pöydissä, missä päätökset tehdään, ja Natossa tehdään keskeisiä turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Siellä kun olemme mukana, me voimme vaikuttaa. Olennaista on se, että siellä ovat maat, joilla on sama moraalinen arvoperusta kuin meillä, jotka puolustavat toiminnallaan kriisinhallinnassa ja muualla demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, ja niitähän me haluamme. Jos me olemme ulkopuolella, me emme ole edistämässä näitä. Me voimme pitää seminaareja ja puhua, mutta sillä ei ole sinänsä kovin paljon vaikutusta. Tästä syystä on tärkeää, että me olemme oikeassa arvoyhteisössä.

Minä sanon, että jos me olemme pöydän ääressä, me tunnemme Venäjän hyvin, me olemme erittäin tärkeässä roolissa silloin. Me voimme myöskin vaikuttaa siihen, mitä Natossa ajatellaan Venäjästä, millä tavalla Nato toimii. Tosin yhteistyöneuvosto näillä mailla on, mutta joka tapauksessa meillä voisi olla tässä suhteessa roolia, kun rakennetaan yhteistä Eurooppaa, jossa myöskin Venäjä voisi olla mukana.

Arvoisa puhemies! Tämä on väliselonteko, ja kuten presidentti Niinistö eilen sanoi, nyt pitää kertoa mielipiteitä. Hallituksen kanta on selvä, se on hallitusohjelmassa kirjoitettu, tämän hallituksen aikana ei liitytä Natoon. Mutta nyt käydäänkin keskustelua siitä, mitä silloin pitää tehdä, kun seuraavaa turvallisuuspoliittista selontekoa tehdään, että pidetään huolta siitä, että Suomi on toimintakykyinen ja Suomen turvallisuus on varmistettu. Siitä syystä on erittäin tärkeätä, että nyt käydään avointa keskustelua hyvillä argumenteilla eikä hymistellä.

Stefan Wallin /r:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei sisällä kovinkaan paljon dramatiikkaa. On aika helppoa itse asiassa yhtyä sotatieteen tohtori Jarno Limnéllin taannoiseen arvioon, että tämä järjestyksessä viides selonteko eroaa merkittävästi edeltäjistään siinä, ettei yhdestäkään selonteosta aikaisemmin ole puhuttu näin hiljaa etukäteen. Syy taisikin olla se, että hallitusohjelman keskeisimmät turvallisuuspoliittiset linjaukset ovat melko tuoreet ja nekin aika epädramaattiset ja että puolustuspoliittiset kysymykset ratkaistiin jo puolustusvoimauudistuksen yhteydessä.

Suomen asemaa kansainvälisessä yhteisössä käsitellään selonteossa kuitenkin perusteellisesti, ja varsinkin pohjoismaisen yhteistyön merkitykselle povataan lisää painoarvoa. Se onkin varsin luonnollista kehitystä ottaen huomioon, miten luontevasti Pohjoismaat ovat tähänkin asti tehneet käytännönläheistä yhteistyötä Nordefcon puitteissa. Siinä yhteistyössä sisällöllä on merkitystä, ei rakenteilla tai niiden sijainnilla.

Suomen suhde Pohjois-Atlantin liittoon, Natoon, on viime vuosina edelleen kehittynyt hyvinkin suotuisaan suuntaan. Naton vuoden 2010 hyväksytty strateginen konsepti määrittelee Natolle kolme ydintehtävää: kollektiivinen puolustus, kansainvälinen kriisinhallinta sekä kumppanuus ja yhteistyö Naton ulkopuolisten maiden sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa. Suomi on jo vanha tuttu kumppanimaa ja luotettu yhteistyöpartneri Naton johtamissa operaatioissa muun muassa Afganistanissa. Kumppanimaiden merkitys Natolle on kasvanut ja vastaavasti niiden, siis meidän, vaikutusmahdollisuuksia on kehitetty. Silti kumppanimaiden ja jäsenmaiden ero on selvä. Kumppanimaat eivät ole osa kollektiivista puolustusta, eivätkä ne saa 5 artiklan mukaista turvaa kriisin sattuessa.

Under Finlands tid som Natopartnerskapsland, alltså sedan 1997, har den europeiska säkerhetspolitiska arkitekturen förändrats radikalt. Om man står vid huvudentrén till Natos högkvarter i Bryssel och betraktar raden med medlemsländernas flaggor kan man inte låta bli att notera de två flaggor som står närmast Natoflaggan: sist i alfabetet USA:s flagga och först i alfabetet Albaniens flagga, medlem sedan 2009.

Det här om någonting, ärade kolleger, berättar i ett nötskal om hur mycket Europa, Nato och inte minst Albanien har förändrats. Allt det här har skett i gott sällskap med nästan alla andra tidigare östblocksländer som på bara 10—15 år efter Berlinmurens fall bytte Warszawapakten mot Nato.

Tätäkin lähihistoriallista taustaa vasten ja näinä avoimuuden aikoina on myös Suomen suhteesta Natoon syytä puhua ennakkoluulottomasti, monipuolisesti ja julkisesti ilman, että se leimakirves tai -moukari heti heilahtaa. On myöskin mielenkiintoista, miten tätä Suomen suhdetta Natoon on määritelty viime vuosien aikana. Vuoden 1997 selonteossa Nato-lause kuuluu näin: "Suomi ei hae Naton jäsenyyttä, mutta seuraa tarkoin laajentumisen vaikutuksia Itämeren alueella sekä Naton ja Venäjän suhteissa." Vuoden 2001 suhde määriteltiin seuraavasti: "Suomi seuraa tarkoin Naton laajentumiskehitystä lähtien siitä, että valtioilla on oikeus valita turvallisuusjärjestelynsä." Vuoden 2004 selonteossa puolestaan todettiin, että "liittokunnan jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin". Vuoden 2009 selonteossa sanamuoto kuului: "On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä."

Nyt käsittelyssä olevassa selonteossa Suomen Nato-suhdetta on määritelty melkoisen, sanoisinko, aneemisesti. Se ikään kuin huipentuu siihen toteamukseen, että "Suomi tavoittelee Nato-yhteistyön kehittämistä edelleen molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla." Näin linjaus myöskin peesaa hallitusohjelmaa, jonka mukaan "Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä."

Tässä yhteydessä on ehkä hyvä todeta nyt poissa olevalle edustaja Lapintielle, joka lainasi auliisti hallitusohjelmaa tässä keskustelun alkupuolella. Hän lainasi ihan korrektisti, mutta unohti tämän jälkimmäisen lauseen, jonka mukaan Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Sekin siis on hallituksen nimenomainen tahdon ilmaisu. Se on myöskin se kuuluisa optio: ovi on kiinni mutta ei lukossa, niin kuin entinen presidentti Tarja Halonen asian ilmaisi.

Arvoisa puhemies! Suomen etu on kuitenkin aina pysyä luotettavana yhteistyökumppanina kaikissa merkittävissä kansainvälisissä järjestöissä, joiden tehtävänä on lujittaa Suomenkin ja maanosamme turvallisuutta ja vakautta. Suomen tie kansainvälisessä yhteistyössä on aina ollut vaikuttamisen tie, aktiivisen vaikuttamisen tie. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti mahdollisimman lähellä järjestöjen ydintä ja parhaiten täysivaltaisena jäsenenä. Tästä syystä Suomi aikanaan liittyi YK:hon, Pohjoismaiden neuvostoon, Euroopan neuvostoon, Euroopan unioniin ja samasta syystä Suomi myöskin otti euron käyttöön ensimmäisten joukossa.

Tästä syystä on myöskin hyvä palauttaa mieleen, mitä edellisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta tasavallan presidentin johdolla ja sittemmin myöskin eduskunta on todistettavasti kertaalleen jo todennut nimenomaan tässä neljän vuoden takaisessa selonteossa: "On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä."

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko antaa laajaa kuvaa Suomen turvallisuustilanteesta tänään, mutta ei tee juurikaan uusia avauksia tulevaan. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka pitää sisällään erilaisia näkökulmia kuin vaikkapa menneinä vuosikymmeninä. Turvallisuuskäsitystä on tietoisesti laajennettu niin meillä kuin muuallakin. Laaja turvallisuuskäsitys kattaa niin taloudelliset, yhteiskunnallis-sosiaaliset kuin ympäristöuhatkin. Näihin ja akuutteihin sotilaallisiin uhkiin tulee aina varautua. Suomen kansallinen turvallisuus on toki ykkösasia, mutta maailmanlaajuista globaalia kokonaisuutta ei enää pitkään aikaan ole voitu sivuuttaa.

Maailma muuttuu. Myös turvallisuutemme uhat muuttavat muotoaan. Tiukka talouden tilanne ei säästä Puolustusvoimiakaan kulukuurilta, mutta kohtuutta olisi hallituksen leikkauksissa pitänyt harjoittaa. Hallituksen mullistus Puolustusvoimissa tuhansien työpaikkojen leikkaamisena ja varuskuntaverkoston karsimisena ei palvele uskottavaa omaa puolustusta. Hallitus leikkaa tällä kehyskaudella 10 prosenttia puolustushallinnolta. Se on kaksi kertaa enemmän kuin minkään muun hallinnonalan säästöt maa- ja metsätaloutta lukuun ottamatta. Puolustusta tarvitaan edelleen, ja muuttuvan ympäristön vuoksi sitä nimenomaan tulee edelleen kehittää ja modernisoida. Se ei onnistu vähenevillä resursseilla.

Puolustushallinto itse on arvioinut tarvitsevansa kolmen vuoden päästä 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten päälle. Näillä lisäyksillä voitaisiin ylläpitää nykyistä tasoa; suuremmat materiaalihankinnat tarvitsisivat lisärahoitusta. Puolustushallinnon toive on paljon vuoden 2011 järkevää tasoa pienempi, mutta hallitus kiristää vielä reilusti lisää. Rahoituksen tasoa vuoden 2015 jälkeen hallitus ei ole kyennyt edes määrittämään.

Arvoisa puhemies! Hallituksen päättämällä rahoitustasolla koko puolustuksen uskottavuutta ja merkittävyyttä on arvioitava uudestaan. Puolustusvoimien mukaan resurssien näin raju leikkaaminen vaarantaa koko puolustuksen tehtävän ja tavoitteet. Oma puolustus on pidettävä iskukykyisenä kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä riippumatta.

Tasavallan presidentti Niinistö korosti eilen valtiopäivien avajaispuheessaan tässä salissa koko maan puolustamisen tärkeyttä, liittoutumattomuutta ja yleisen asevelvollisuuden turvaamista. Hallitus näyttää olevan menossa kuitenkin eri suuntaan. Suomen linja on jo pitkään ollut sotilaallinen liittoutumattomuus. Hallituksen myöntämät puolustusresurssit eivät kuitenkaan riitä turvaamaan koko maata eikä yleistä asevelvollisuutta pidemmällä aikavälillä. Nato-yhteistyö on syytä pitää nykyisellä tasollaan, liittoutumisen tielle ei ole syytä kiirehtiä.

Yhteistyön niin Euroopan unionin kuin Pohjoismaidenkin kanssa pitää jatkossakin kuulua osaksi Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista linjaa. Suomi on pohjoismaisen yhteistyön kautta sitoutunut turvaamaan rauhaa alueellisesti ja kansainvälisestikin nimenomaan ylläpitämällä ja vahvistamalla omaa kansallista turvallisuuttaan ja puolustustaan. Tämänvuotinen Suomen puheenjohtajuus Nordefcossa vahvistaa näiden lupausten merkittävyyttä. Odotamme ja vaadimme yhteistyöltä myös vastavuoroisuutta, eli saammeko apua myös silloin, kun itse sitä tarvitsemme.

Arvoisa puhemies! Puolustuksen kaventaminen on tälle hallitukselle tuttuun tapaan aloitettu maakunnista, eikä valitettavasti parlamentaarinen valmistelu kuulunut työskentelytapaan. Varuskuntien lakkauttamisen myötä työpaikkoja menetetään ja alueellinen puolustus ontuu. Sisäisen turvallisuuden muiden tekijöiden resurssivaje poliisissa ja Rajavartiostossa asettaa paineita Puolustusvoimien viranomaisyhteistyön kasvattamiselle. Huoltovarmuus koko maassa tarvitsee kaikkien viranomaisten yhteistyötä. Jos Eurooppa ja muu maailma joutuvat äkilliseen kriisiin yhtä aikaa Suomen kanssa, ei muiden apuun voi täysin tukeutua. Oma kenttä on turvattava ensin juuri laajaan turvallisuuteen nojaten.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi edustaja Sasin puheenvuorosta sen verran, että arvostan sitä, että olette tutustunut sosialidemokraattisen puolueen historiaan ja tunnette meidän merkittäviä vaikuttajiamme. Mutta ehkä muutama napsaus Nato-kypärän remmiä löysemmälle, niin vielä sisältöön voisi päästä hieman rakentavammallakin lähestymistavalla, ehkä samaan lopputulokseen, jota haette. Eli näihin asioihin tullaan varmaan keskustelussa palaamaan.

Arvoisa puhemies! Suomessa tai maailmalla ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka aiheuttaisi tarvetta luopua maanpuolustuksen perusfundamenteista eli sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan kattavasta puolustuksesta. Maanpuolustuksen tulee pohjautua varusmiespalvelukseen ja reservin kertausharjoituksiin. Näitä linjauksia ei ole tarpeen muuttaa. Puolustuspolitiikan kuuluu olla ennustettavaa kaikille maille, niin suurvalloille kuin myös Suomelle.

Tahdon myös muistuttaa, että asevelvollisuus ei ole ainoastaan hyvää puolustuspolitiikkaa vaan myös hyvää talouspolitiikkaa. Palkka-armeija olisi kustannuksiltaan nykyistä järjestelmää huomattavasti kalliimpi.

Näiden peruslähtökohtien tukemiseksi turvallisuuspoliittiseen selontekoon on lisätty elementti pohjoismaisesta yhteistyöstä, jota voidaan syventää. Yhteistyö on luontevaa etenkin Ruotsin kanssa, koska se on Suomen tavoin sotilaallisesti liittoutumaton maa. Pohjoismaat ovat luonteva ulottuvuus turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön muun muassa materiaalihankintojen, yhteisten harjoitusten ja kansainvälisen kriisinhallinnan osalta.

Yksi osa Suomen puolustuspolitiikkaa on globaali taso. Suomi toimii YK-tasolla ja kahdenvälisesti kansainvälisiä kriisejä ja konflikteja ehkäisten ja edistää näin maailman turvallisuutta myös meille suomalaisille. Turvallisuutta ei nykyaikana luoda kuin keskiajalla, rakentamalla muureja kaupungin ympärille. Globaalissa maailmassa turvallisuutta ei luoda eristäytymällä. Turvallisuuspolitiikka ei tarkoita vain aseiden hankkimista vaan aktiivista osallistumista kansainväliseen kriisinhallintatyöhön.

Arvoisa puhemies! Kuinka Puolustusvoimien toimintakyky sitten tulevaisuudessa turvataan? Puolustusvoimien kaluston uusiminen sattuu 2020-luvulle useiden eri puolustushaarojen osalta, ja tämä luo suuren paineen saada Puolustusvoimien määrärahat sille tasolle, että määrällisesti ja laadullisesti riittävä kalusto pystytään hankkimaan.

Toimintakykyinen maanpuolustus tulee edellyttämään myös taloudellista panostusta. Kaluston uusimisen lisäksi kertausharjoitusten määrät on saatava sille tasolle, että reservin tosiasiallinen toimintakyky saadaan turvattua. Ikäluokkien pienenemisen myötä tämä tarkoittaa noin 17 000 kertausharjoituspäivää vuosittain.

Täytyy tunnustaa ja ymmärtää, ettei reservin toimintakyky säily, ellei kertausharjoitusvuorokausien riittävyyttä pidetä tärkeänä ja näistä päivistä pidetä huolta. Koulutettu ja motivoitunut reservi on suurin tae sille, että Suomen ei tarvitse jatkossakaan liittoutua sotilaallisiin sotilasliittoihin. Lisäksi on tärkeää huomioida valtion sisäinen turvallisuus. Yhteiskunnan kokonaisvaltainen puolustuskyky edellyttää muun muassa kyberturvallisuudesta, sähköverkon toiminnasta huolehtimista. Uhkia on nykymaailmassa monentyyppisiä, eivätkä ne aina jatkossa tule vähenemään, päinvastoin.

Jotta turvallisuuspolitiikka saavuttaisi sille asetetut vaatimukset, on turvallisuuspoliittiselta selonteolta edellytettävä uskottavuutta, ennakoivuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Turvallisuuspolitiikka tehdään viime kädessä aina kansalaisia varten. Kansalaisten turvallisuudentunne on kyettävä ylläpitämään, sillä se on yhteiskunnan normaalin toiminnan ehdoton edellytys.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteossa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta todetaan, että uusiin turvallisuushaasteisiin tarvitaan uusia keinoja perinteisten keinojen lisäksi. Uusille turvallisuusuhkille on tyypillistä vaikea ennakoitavuus ja lyhyet varoitusajat. Tämän vuoksi on kiinnitettävä huomiota ennalta ehkäiseviin ja turvallisuutta edistäviin toimiin. Yksi merkittävä osa-alue, jota maamme puolustuksessa tulee parantaa, on informaatiosodankäynti. Informaatiosodankäynnin keinoilla pyritään häiritsemään yhteiskunnan perustoimintoja, jotka ovat oleellinen osa yhteiskunnan huoltovarmuutta ja infrastruktuuria.

Arvoisa puhemies! Läheinen naapurimaamme ja EU-jäsenmaa Viro joutui verkkosodan kohteeksi keväällä 2007, kun Pronssisoturi-patsaan siirrosta syntyi kiista. Kyberhyökkäykset lamaannuttivat muun muassa valtion virastojen, tiedotusvälineiden ja pankkien tietojärjestelmiä. Georgian sodan yhteydessä vuonna 2008 ainakin Georgian presidentin, Georgian keskuspankin ja puolustusministeriön sivuille murtauduttiin. Toisaalta myös venäläisten tv-kanavien lähetykset Georgiassa estettiin. Tässä oli vain pari mielenkiintoista esimerkkiä kybersodankäynnistä, jota on maailmassa kaiken aikaa, tälläkin hetkellä.

Arvoisa puhemies! Kybertoimintaympäristössä ei enää päde perinteinen sodan ja rauhan määrittely. Sodan ja rauhan välinen raja hämärtyy, ja liikutaan enemmän harmaalla vyöhykkeellä. Tietoverkkohyökkäysten kohteena voivat olla maanpuolustuksen keskeisimpien elementtien lisäksi myös elinkeinoelämän toiminnot. Talousrikollisuuden ja harmaan talouden eri muotojen torjuminen liittyvät läheisesti kyberturvallisuuden kehittämiseen maassamme.

Arvoisa puhemies! Viime kuussa julkaistussa valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen kyberturvallisuusstrategiasta visioitiin hyvä kyberturvallisuuden taso, joka tulisi saavuttaa vuoteen 2016 mennessä. Suomen puolustuskyvyn, väestön toimintakyvyn ja sisäisen turvallisuuden kannalta pidän tärkeänä, että visioinnista siirrytään käytännön toimiin, jotta edellä mainittu tavoite todella saavutetaan. Hallitusohjelmassakin tavoitteena on, että Suomi on yksi johtavista maista kyberturvallisuuden kehittämisessä. Maassamme on valtava määrä it-osaamista, joten tavoitteen saavuttaminen on täysin mahdollista.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Puolustuspoliittinen selonteko noudattaa pitkälti vuoden 2009 linjauksia. Puolustuskyvyn ylläpito ei kuitenkaan saa jäädä kauniiden korulauseiden alle, ja puolustusbudjettia on voitava tarkastella etenkin tarpeet huomioon ottaen. Hallituksen linjaukset korostavat kuitenkin resurssilähtöisyyttä. Alueellisesti olemme jäämässä kehityksessä jälkeen, koska naapurimaat, kuten Norja ja Venäjä, kasvattavat puolustusbudjettiaan, kun taas meillä on otettu käyttöön kiväärin sijasta puutarhasakset, joilla resursseja leikataan tärkeiltä Puolustusvoimien toiminnoilta.

Missä ovat poliittiset linjaukset Puolustusvoimien tulevien vuosien määrärahakehityksestä? Miten maanpuolustus turvataan? Onko koko maan puolustus vielä uskottavaa? Näitä kysymyksiä joudumme pohtimaan samalla, kun itänaapurimme on ilmoittanut ennennäkemättömästä 600 miljardin euron uudistusprojektista. Erityisen huolestuttavaa on, että kalustoa sijoitetaan maamme pitkän rajan läheisyyteen.

Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen on arvioinut, että Suomi joutuu ensi vuosikymmenellä luopumaan koko maan puolustamiseen tarvittavasta puolustuskyvystä ja yleisestä asevelvollisuudesta, jos puolustusbudjetti on jatkossakin nykyisen kaltainen. Koko maan puolustamiseen tarvitaan minimissään 230 000 sotilaan koulutettu reservi, ja tämäkin on alakantissa. Puolustusvoimiin liittyy monta poliittisesti pyhää asiaa, mutta resurssit eivät jatkossa voi olla yhtä raskaasti alimitoitettuja.

Arvoisa puhemies! Suomea on väläytelty kyberturvallisuuden mallimaana, ja suunniteltu miljoonan euron panostus on lähinnä muodollinen. Tarvittavan henkilöstön saamiseksi on lisättävä räätälöityä yliopistotasoista koulutusta. Kyberturvallisuutta ei vielä nähdä osana kokonaisturvallisuutta riittävällä laajuudella. Puolustuspoliittisessa selonteossakin asiantila rajoittuu vain muutamaan mainintaan. Todellisuudessa panostukset ovat täysin riittämättömiä turvaamaan edes kansallisen tietoturvaviranomaisen ympärivuorokautisen palvelun. Verkkouhat ovat kuitenkin jo todellisuutta, ja esimerkiksi maamme media on jo joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Verkkohyökkäyksillä maan toimintakyky voitaisiin saada polvilleen, mikäli tulevaisuuden uhkakuviin ei riittävästi varauduta. Tämä tarkoittaa myös aktiivista toimintaa osana kyberturvallisuutta, koska tietoyhteiskunta elää informaatiosta, eikä sitä saada ainoastaan odottamalla serverisalissa, milloin erilaiset hyökkäysmetodit aiheuttavat niin sanotun punaisen hälytyksen.

Turvallisuuspolitiikka kansalaisen tasolla ei saa kuitenkaan rajoittua liikaa poliittisluonteiseksi. Askeleita totalitarismin suuntaan ei voi ottaa turvallisuuden nimissä, eikä kansalaisoikeuksia pidä rajoittaa ulkoisten uhkien perusteella, vaan sananvapaus on kaikissa tilanteissa turvattava. Viestintä kansalaisille onkin avainasemassa, kun erilaisiin uhkiin varaudutaan.

Maanpuolustustahto on vielä korkealla, mikä resurssit huomioiden on jo elintärkeä asia, mutta sekin voi alkaa horjua, jos toimitaan ihmisten yleistä oikeustajua vastaan. Kansalaiset tarvitsevat ja ansaitsevat asialliset perustelut Puolustusvoimien resurssinmurusille. Hallitus ei ole kyennyt tällaisella välimallilla ottamaan asiaan kantaa riittävän painokkaasti.

Arvoisa puhemies! Tämä kaikki johtaa vakavaan jatkopohdintaan siitä, millaiselle rahoituspohjalle Suomen uskottava puolustus tulevaisuudessa rakennetaan.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan yksi keskeinen elementti on turvallisuus. Turvallinen yhteiskunta on hyvinvointiyhteiskunta. Siinä mielessä on myös erittäin hyvä, että tässä selonteossa on laaja-alaisen turvallisuuden käsite ollut vahvasti näkyvissä ja asioita on käsitelty osakokonaisuuksittain, ja näin pitääkin tehdä. Turvallisuus koskettaa hyvin laajalti koko yhteiskuntaa ja jokaista kansalaista.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja kaiken kaikkiaan turvallisuus on niin tärkeä asia, että valmistelun tällaisessa asiassa pitäisi aina tapahtua parlamentaariselta pohjalta. Tämä hallitus on monessa asiassa jättänyt sivuun parlamentaarisen valmistelun. Se on näkynyt vaalipiiriuudistuksessa, se on näkynyt kuntauudistuksessa ja se on näkynyt tässä. Puolustusvoimauudistusta ja siihen liittyen Puolustusvoimiin kohdistuneita leikkauksia ja siihen liittyen tätä selontekoa olisi ollut tärkeää tarkastella laajassa kokonaisuudessa ja parlamentaarisen valmistelun pohjalta. Näin on tapahtunut: kun aikanaan tehtiin puolustuspoliittisia selontekoja vuosikymmeniä sitten ja maan puolustuksesta vallitsi hyvin ristiriitaisia näkemyksiä, yhteisymmärrystä haettiin parlamentaarisen valmistelun pohjalta. Niin pitäisi tehdä nytkin. Siinä on tärkeä asia, että syntyy asiassa sitoutuneisuus ja yksimielisyys. Ei turvallisuuskysymys ole vain hallituksen asia, varsinkaan lyhytikäisen hallituksen asia. Kyllä se on kaikkia koskettava asia, ja silloin valmistelun pitäisi aina tapahtua parlamentaariselta pohjalta.

Arvoisa puhemies! Asia, joka on tässä selonteossa kiinnittänyt huomiota, on se, että talousasioita eli rahoituspohjaa ei ole käsitelty lainkaan. Sitä on perusteltu sillä, että ei voi sitoa tulevien hallitusten käsiä. Tämä perustelu ontuu. Aina on tehty ratkaisuja, jotka ulottuvat kauas tulevaisuuteen ja jotka pitää rahoittaa myös tulevaisuudessa. Oikeastaan, kun tarkastelee tämän hallituksen syntyä ja hallitusohjelman tekemistä ja hallitusohjelmaa, siinä näkyy tämä sama ristiriita. Hallitusohjelman teksti ja hallitusohjelman liitteenä oleva taloudellinen peruste ovat eri maailmasta. Kun tehdään näin tärkeä selonteko kuin turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja siinä ei ole esitetty ratkaisuja siihen, miten tämä homma hoidetaan, kyllä tästä selonteosta aika paljon jää pois. Varmasti on sekin ollut näköpiirissä, että tämä on ollut vaikea asia ja talous on tiukka, mutta tässä voisi lainata vanhaa poliitikon ohjetta: kertokaa totuus, mutta rohkaiskaa. Kyllä asiat pitää puhua suoraan ja katsoa, miten ne asiat hoidetaan. Puolustuspolitiikka, turvallisuus on niin iso asia, että sitä pitää pystyä käsittelemään yhteisesti ja sitä pitää pystyä käsittelemään reaalitalouden pohjalta.

Kun kuunteli näitä perusteita, että ei tätä talouspohjaa nyt oikein ole voinut käsitellä, koska ei voi tulevien hallitusten käsiä sitoa, tuli mieleen vain se, että ei se haittaisi, vaikka puhuja uskoisi siihen, mitä puhuu. Ei tämä peruste kestä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi otan vielä yhden asian, joka tässä on näkynyt: huoltovarmuus ja varautuminen poikkeusoloihin. Suomi kriisiaikoina on tietyllä tavalla saarivaltio. On huolehdittava siitä, että meillä huoltovarmuus ja varautuminen poikkeusoloihin on riittävä. Se on yksi tärkeä osa turvallisuutta ja nimenomaan laaja-alaista turvallisuutta. Toivon, että keskustelu tästä selonteosta jatkuu, ja sanon vieläkin, että tämä jos mikä on syvästi yhteinen asia.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuuspolitiikkamme lähtökohtana tulee olla yhteiskuntamme toimivuuden ylläpitäminen, hyvät suhteet kansainvälisesti, varsinkin naapureihimme, puolustustahtomme ylläpitäminen sekä kyky puolustaa tarvittaessa maatamme ja kansalaisiamme. Asevelvollisuuteen perustuva koko maan puolustamislupaus huononakin aikana hyvin ja reilusti toimivassa yhteiskunnassa pitää yllä puolustustahtoamme.

Avautuvasta maailmantaloudesta johtunut kehittyneiden maiden matalan kasvun aikakausi asettaa haasteita myös Suomelle. Yhteiskuntamme toimivuuden varmistaminen on johtanut ja johtamassa vielä pitkään oleellisiin sopeuttamisiin ja rakenteellisiin muutoksiin kaikkialla suomalaisen yhteiskunnan eri sektoreilla. Sopeuttaminen on koskenut myös sotilaallista puolustustamme. Puolustusvoimauudistus sinänsä on ollut tarpeellinen ja positiivinen asia. Kovat leikkaukset puolustusbudjetissa ovat sen sijaan valitettavia, joskin ehkä välttämättömiä tässä taloudellisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta kuvaa hyvin Suomen nykyistä asemaa ja tilannetta turvallisuuspoliittisesta ympäristöstämme laajalla tarkastelunäkökulmalla. Siinä tuodaan selkeästi esille toimintakykyisen yhteiskunnan käsite, kansainvälisen yhteistyömme positiivinen vaikuttavuus, kansainväliset suhteet EU:n, USA:n, Venäjän, Kiinan sekä Pohjoismaiden osalta. Näkökulma puolustusmateriaalin kallistumisen aiheuttamasta Pohjoismaiden käytännönläheisestä yhteistyötarpeesta yhteisissä harjoituksissa, kalustohankinnoissa, koulutuksessa ja kansainvälisessä kriisinhallinnassa on mielestäni oikea. Myös Euroopan yhteisön suorituskykyjen yhteistyö sekä Nato-kumppanuusyhteistyö on selkeästi esitetty. Kyber- ja energiaturvallisuuden sekä kansainvälisen rikollisuuden uhat on niin ikään kohtuullisesti esille tuotu.

Sen sijaan vuoden 2015 jälkeisestä sotilaallisen puolustuksen resursoinnista syntyvä kuva on mielestäni puutteellinen. Asevelvollisuuteen perustuva koko maan alueellinen puolustaminen on puolustuksemme peruspilari. Mikäli 2015:n jälkeisestä rahoituksesta ei voida sopia linjauksia, on tämän peruspilarin pystyssä pysyminen vaarassa. Tämän vuoksi eduskunnan on käytävä avoin ja syvälle menevä keskustelu siitä, mitkä ovat puolustuspoliittiset tavoitteemme vuoden 2015 jälkeen. Keskustelussa tulisi käsitellä muiden muassa ja erityisesti Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustusyhteistyön, varsinkin Nordefcon, syventämisen tavoitteet, Nato-kumppanuussuhteemme tiivistämisen tavoitteet ja mahdollinen liittoutuminen sekä Puolustusvoimien määrärahatavoitteet. Avoin keskustelu huoltovarmuudestamme ja siihen liittyvästä Nato-yhteydestämme sekä Naton mahdollisista turvatakuista on paikallaan jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössämme.

Arvoisa puhemies! Vaikka tällä haavaa laajamittainen sotilaallinen uhka Suomelle lienee häviävän pieni, on puolustuksellisten suorituskykyjemme ylläpitäminen itsenäisen Suomen olemassaolon perusta. Meidän on varauduttava pahimmankin varalle. Suomi ei sen paremmin kuin muutkaan Pohjoismaiden tai kohta edes Euroopan valtiot selviä yksin uskottavan puolustuksen järjestämisestä. Liittoutuminen onkin pelkästään järkevää politiikkaa. Kun tiedämme myös, että puolustusmateriaali kallistuu aseellisen suorituskyvyn kehittymisen vuoksi nopeasti, on kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa puolustusmäärärahojen tavoitteeksi vuoden 2015 jälkeen esitetty noin 1,5 prosentin osuus kansantuotteestamme hyvinkin perusteltu. Tällä ei tosin vielä korvata Horneteja tai muidenkaan Puolustusvoimiemme tärkeimpien kalustojen uusintaa kuin osaksi.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa pidetään kiinni kolmesta Suomen puolustuksen perusasiasta: yleisestä asevelvollisuudesta, koko maan puolustamisen periaatteesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta.

Suomen asemassa nykyään, tänä päivänä, yleinen asevelvollisuus on ainoa järkevä vaihtoehto. Mitkään käytettävissämme olevat resurssit eivät riitä sellaisen ammattiarmeijan ylläpitämiseen, jolla puolustettaisiin edes puolta tästä maasta.

Koko maan puolustamisen periaate on oikeudenmukaista kaikkia kansalaisia kohtaan. Edelleen, yleiseen asevelvollisuuteen perustuva armeija on meille ainoa vaihtoehto tämän päämäärän saavuttamiseksi. Kannattaa tietysti tässä yhteydessä muistaa modernin sodankäynnin periaatteet ja Suomen puolustusdoktriini: sodankäynti perustuu liikkeeseen ja keskittyy vaikuttamiseen siellä, missä sitä kulloinkin tarvitaan, ei varuskunnissa, eikä siihen, että maata puolustettaisiin rakentamalla puolustuslinjoja ympäri Suomen.

Täällä on haikailtu erittäin tarpeellisen puolustusvoimauudistuksen myötä väheneviä työpaikkoja ja varuskuntien lakkauttamisia on harmiteltu. Ne ovat valitettavia, mutta aiempaan viitaten: Suomea ei puolusteta varuskunnista, eikä Puolustusvoimien tehtävä ole työllistää. Modernia ilmaisua käyttäen Puolustusvoimien tehtävä on puolustaa maata, Puolustusvoimien tuote on pelote, ja kaikki resurssit tulee keskittää siihen, että tuote eli pelote on mahdollisimman hyvä ja tehokas.

Tällä hetkellä enemmistö Suomen kansasta ei halua Suomen liittyvän Natoon. Kunnioitettakoon tätä näkemystä. Mielestäni Natoa on turha pelätä. Paremmin voisimme edistää turvallisuutta meillä ja muualla olemalla Naton jäseniä. On kuitenkin hyvä, että selonteossa ja sen mukaisesti Puolustusvoimiemme toiminnot ja järjestelmät ovat yhteensopivia Naton kanssa. Tämä helpottaa ainakin yhteistoimintaa ja kansainvälistä yhteistyötä monissa asioissa.

Ajatus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on suorastaan ihailtavan kaunis. Jos syntyy mahdollisuus valtiosopimustasoisen sotilasliiton perustamiseen Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa, voi se olla hyväkin ajatus. Aivan eri asia on kuitenkin viime aikoina käyty keskustelu. Hieman kärjistäen: Ruotsalaisten halu ja pyrkimys myydä meille asejärjestelmiä on täällä joidenkin toimesta tulkittu halukkuudeksi puolustusliittoon. Ruotsalaisten esiin tuoma solidaarisuuslupaus on käytännössä hätähuuto ja avunpyyntö eikä tosiasiallinen lupaus auttaa Suomea kriisissä.

Arvoisa puhemies! Hallituskauden alussa Puolustusvoimille sälytettiin nelivuotiskaudeksi satojen miljoonien säästövelvoite. Kuten kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenvuorossa todettiin, tämä säästö tulee palauttaa normaalitasolle vuoden 2016 alusta lukien siten, että Puolustusvoimien rahoitus on se 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vain tällä tavoin voimme turvata puolustuskykymme kehittymisen ja kyvyn vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Viime aikoina on valmistunut selonteko Suomen kyberturvallisuusstrategiasta, sekä Puolustusvoimien oma selvitys kybersodankäynnistä valmistunee näinä päivinä. On hyvä, että kyberasioihin on vihdoin herätty. Tässä asiassa olemme olleet jälkijunassa sekä puolustuksemme että koko valtakunnan suhteen. On tärkeää, että Puolustusvoimien toimintamahdollisuudet kyberasioiden suhteen ovat laajat ja ennakkoluulottomat. Mahdollinen meitä koetteleva konflikti tai kriisi — tietenkin toivomme, ettei sitä koskaan tule — tulee alkamaan kyberhyökkäyksellä, ja vihollinen tulee soveltamaan kybermenetelmiä koko kriisin ajan. Puolustusvoimiemme toiminta- ja vaikuttamiskykyä kyberpuolustuksessa pitää kehittää voimakkaasti, ja sille on varattava riittävät mahdollisuudet ja resurssit. Tämän takia on erittäin tärkeää, että Puolustusvoimamme voi ottaa aloitteen käsiinsä ja ryhtyä itse ennalta ehkäiseviin kybertoimiin tarvittaessa jo ennen varsinaista maahamme kohdistuvaa hyökkäystä.

Puolustusvoimien materiaalisista resursseista ja toimintamahdollisuuksista on siis pidettävä kiinni. Keskeinen voimavara, jonka päälle minkä tahansa maan puolustaminen rakentuu, ei kuitenkaan ole materia vaan henki ja tahto. Henki menee materian edelle. Kaikkien maanpuolustukseen liittyvien toimien yhteydessä on pidettävä huoli siitä, ettemme murenna puolustuksemme uskottavuuden tärkeintä voimavaraa, maanpuolustustahtoa.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tuon esille saman huolen kuin edustaja Tölli hieman aikaisemmin. On nimittäin niin, että ensimmäistä kertaa puolustusselontekojen historiassa maan hallitus ei sitoudu maanpuolustuksen pitkäjänteisen rahoituksen turvaamiseen, vaan hallitus jättää puolustuksen tulevan rahoituksen kokonaan ilmaan. Hallituksen selonteon lopussa todetaan ainoastaan puolustushallinnon laatima arvio rahoituksen lisätarpeesta erityisesti suorituskyvyn ylläpitämiseksi eli asehankintoihin tarvittavasta rahoituksesta. Tällainen ei ole vastuullista politiikkaa.

Hallituksen linja on vähintään omituinen. Se ottaa kantaa vain asehankintojen tulevaan rahoitukseen ja siihenkin vain pelkästään asiantuntijoiden arvioon perustuen. Hallitus ei tunne vastuutaan Puolustusvoimien ja sotilaallisen puolustuksen toiminnan rahoituksen turvaamisesta. Tällä ajattelulla jatketaan asevelvollisten koulutuksen alasajoa ja varuskuntien lakkauttamista. Sitä ei voida mitenkään hyväksyä. Hallituksen valitsema linja on kerrassaan poikkeuksellinen. Kertaakaan aiemmin parlamentaaristen puolustuskomiteoiden tai hallituksen antamien turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen historiassa hallitus ei ole jättänyt linjaamatta maanpuolustuksen rahoitusta yli hallituskausien. Johtuneeko se siitä, että hallituksen sisällä on niin erilaisia näkemyksiä? Ilmeisesti.

Mikä on sitten hallituksen puolustusratkaisu? Kataisen hallituksen selonteosta ei enää löydy yksiselitteistä kannanottoa koskien sotilaallisen maanpuolustuksen tavoitteita, alueellista maanpuolustusta, yleistä asevelvollisuutta ja vahvaa maanpuolustustahtoa. Tämä on aivan ainutlaatuinen muutos aiempaan. Mitä hallitus haluaa tällä kertoa? Johtuneeko se jälleen siitä, että hallituksen sisällä on niin erilaisia näkemyksiä? Vaikka hallitus toteaakin, että sotilasliittoon kuulumaton Suomi huolehtii yksin oman maansa puolustuksesta, niin hallitus jättää täsmällisesti kertomatta, miten se toteutetaan. Onko niin, että tämä sateenkaarihallitus ei pystynyt muodostamaan yhteistä näkemystä tässäkään asiassa?

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan selonteko jättää liian monia asioita vastausta vaille. Muun muassa kyberturvallisuus jää liian vähälle huomiolle.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on monella tavalla hyvä analyysi Suomen turvallisuusympäristöstä kaiken kaikkiaan. Kuten selonteko toteaa, meidän turvallisuuspoliittinen ympäristömme muuttuu jopa hyvinkin nopeasti, ja siksi yhdynkin niihin näkemyksiin, joissa nähdään järkevänä arvioida vuosittain selontekomenettelyn lisäksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tässä keskustelussa ja arvioinnissa niin tasavallan presidentillä kuin eduskunnalla on olemassa oma asemansa ja paikkansa.

Selonteossa määritellään sotilaallisen puolustuksemme peruslähtökohdiksi Puolustusvoimiemme nykyiset tehtävät, koko maan puolustaminen ja yleinen asevelvollisuus. Turvallisuuspolitiikkamme kolmantena kulmakivenä pidetään liittoutumattomuutta. Selonteko valitettavasti jättää auki puolustuksemme rahoituksen tason pitkässä juoksussa, mitä pidän edesvastuuttomana. On selvää, että nykyisellä rahoituskehyksellä emme kykene säilyttämään uskottavaa puolustuskykyä, vaan tulevalla vaalikaudella tarvitaan merkittävää lisärahoitusta, mikäli aiomme pitää kiinni puolustuksemme kolmesta mainitusta tukijalasta. On selvää, että resurssien ja tehtävien tulee olla tasapainossa keskenään, ja tässä on kaiketi ymmärrettävä, että liittoutumattomuus edellyttää, että meillä on rahat yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen.

Arvoisa puhemies! Lienee selvää, että resurssimme eivät riitä laajamittaiseen sekä huipputekniseen sotamateriaaliin ja samaan aikaan laajaan ja hyvin koulutettuun reserviin. Emme voi tehdä kaikkea itse, oma sotilaallinen suorituskykymme ei riitä. Olemme jo nyt riippuvaisia muista maista, ja ensi vuosikymmenellä tämä vain korostuu. Eli sen lisäksi, että meidän on pidettävä omat Puolustusvoimamme niin hyvässä iskussa kuin mahdollista, me joudumme syventämään kansainvälistä yhteistyötämme. Miten syvälle tässä yhteistyössä menemme, on poliittinen päätös.

Selonteko korostaa monenkeskisen puolustus- ja sotilasyhteistyön välttämättömyyttä kautta linjan, itse asiassa jopa tavalla, joka pistää pohtimaan selonteon liittoutumattomuuden syvällisyyttä ja toimivuutta. Selonteko korostaa EU-jäsenyyden turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Sitä EU-jäsenyydellä varmasti onkin. Jäsenyys on Suomelle turvallisuuspoliittinen valinta, se on vaikutuskanava uhkien poistamiseksi, mutta ei EU:lle ole tulossa yhteistä aluepuolustuskykyä, yhteistä johtamisjärjestelmää resurssien yhteiselle käytölle, eli emme voi laskea mitään EU:n sotilaallisen avun varaan huolimatta Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeesta.

Hallitus korostaa selonteossaan voimakkaasti pohjoismaisen yhteistyön merkitystä. Monenkeskinen yhteistyö on epäilemättä tarpeen, ja varmasti myös Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä on pyrittävä kehittämään. Itse näen kuitenkin niin, että pohjoismaista yhteistyötä hahmotettaessa keskeisenä lähtökohtana tulee olla uskottava sodanajan käytettävyys, kriittinen sotilaallinen yhteinen hyökkäyksen torjunnan suorituskyky. Tällä hetkellä en tällaiseen mahdollisuuteen ja kykyyn usko. En myöskään oikein hahmota, miten pohjoismainen yhteistyö Nato-maiden Norjan ja Tanskan kanssa voisi toimia ilman tosiasiallista ja syvällistä Nato-yhteistyötä. Ehkä tähän on oikea vastaus se, että sekä Ruotsin että Suomen tulisi liittyä Nato-jäseneksi yhteistyön syventämiseksi koskemaan myös kriittistä sotilaallista suorituskykyä. Joka tapauksessa kannatan lämpimästi tämän pohjoismaisen yhteistyön jatkuvaa keskusteluyhteyttä.

Nato on keskeinen merkittävä toimija puhuttaessa sotilaallisesta turvallisuudesta. Kun selonteko korostaa liittoutumattomuusteeman ohella entistä voimakkaampaa kansainvälistä yhteistyötä, on selonteon Nato-jäsenyys häivytetty taka-alalle, vaikka sekä EU:n että Pohjoismaiden ajateltu sotilaallinen yhteistyö merkitsee väistämättä entistäkin tiiviimpää ja kiinteämpää Nato-yhteistyötä.

Kansalaiskyselyissä suomalaiset näyttävät kannattavan EU- ja Pohjoismaiden yhteistyötä, mutta suhtautuvat penseästi Nato-yhteistyöhön. Tässä onkin tarve entistä laajempaan kansalaiskeskusteluun yhdessä politiikan kanssa. Yleensäkin tarvitsemme laajempaa, analyyttisempaa keskustelua Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Turvallisuusympäristöstä ja tosiasiallisista toimintaedellytyksistä myös pahimman kriisin keskellä on saatava oikea ymmärrys kansakunnalle. Itselleni selonteko ja Suomen linja näyttäytyy nyt niin, että haluamme olla rauhan aikana yhteistyössä ja liittoutuneita mutta sodan aikana liittoutumattomia eli haluamme ikään kuin olla puolueettomia silloin, kun sota syttyisi. Tämä on hurja logiikka.

Itse näen niin, että meidän on pidettävä omat Puolustusvoimamme iskussa, mutta Nato-jäsenyyden kautta voimme saada uskottavat sotilaalliset turvatakuut. Näen niin, että Suomen Nato-jäsenyys on järkevä vaihtoehto, mutta järkevän liittymisajankohdan määrittävät monet seikat, ja totta kai mahdollinen jäsenyys edellyttää kansanäänestystä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oppi sodan voittamisesta, jota lyhyesti kutsutaan strategiaksi, on itse asiassa pisimpään tutkittu alue, mitä yhteiskunnassa on, sen johdosta, että sota on yleensä kansaa ja yksilöä niin voimakkaasti kohteleva ja siitä on sen johdosta kautta aikojen tehty hyvät dokumentit. Yksi strategian perusoppi on se, että liittoudu, koska sitä kautta voimavarasi paranevat, voiton mahdollisuus kasvaa, riski hävitä pienenee. Toinen asia on: hanki liittolaiset ennen kuin tarvitset. Kyllä Suomenkin historiassa, esimerkiksi kesällä 1944, jolloin silloinen tasavallan presidentti Risto Ryti joutui antamaan henkilökohtaisen vakuutuksen, että hän ei allekirjoita rauhansopimusta, se oli viimeinen oljenkorsi, johonka Suomi saattoi nojata ja sai silloin apua Saksalta Karjalankannaksen Tali-Ihantalan ratkaisutaisteluihin. Myös muissa tilanteissa, joissa Suomen, sanoisinko, olemassaolo ja kehitysmahdollisuudet ovat olleet vaakalaudalla, sama periaate on näyttänyt toistuvan. Kannattaa siis liittoutua, mutta tehdä se riittävän ajoissa.

Jos kriisi eskaloituu Euroopassa, luulen, että kaikki valtiot ovat kiinnostuneita oman sotilaallisen arsenaalinsa lisäämisestä, varmuusvarastojen kasvattamisesta, käy niin kuin talvisodan aikana, jolloin Suomi joutui hätäpäissään hankkimaan erilaista materiaalia voidakseen käydä sotaa. Kukaan ei tietenkään toivo sotaa, mutta sen varalta on syytä olla riittävä kynnys, ettei sitä myöskään toinen osapuoli kovin herkästi aloita. Kaikki nämä strategian periaatteet tukevat nimenomaan tätä tavoitetta, ettei sotaa tai kriisiä synny, jos on uskottava puolustus, ja sitä parantaa liittoutuneisuus.

Toinen asia, joka täälläkin on moneen kertaan tullut esiin, on se, että Suomen kansasta vain noin neljännes suhtautuu myönteisesti Suomen liittymiseen Natoon. Noin 10 vuotta sitten minulla oli tilaisuus käydä Naton päämajassa Suomen Nato-suurlähettilään Blomqvistin kanssa, ja jäimme sitten keskustelemaan tästä Nato-kysymyksestä, mistä tässä on oikein loppujen lopuksi kyse. Olen pitkään seurannut maanpuolustuksen suunnittelulautakunnan tutkimussarjaa, jossa myös tätä asiaa on selvitetty. Muutosta ei juuri ole tapahtunut, mutta jos kysymyksenasettelu muutetaan, kuten suurlähettiläs minulle ehdotti, ja se myös toteutettiin siten, että "jos Suomen poliittinen johto on sitä mieltä, että Suomen kannattaa liittyä Natoon, oletteko valmiit hyväksymään ratkaisun", 56 prosenttia oli valmis hyväksymään.

Olen seurannut myös tätä maanpuolustuksen suunnittelutoiminnan kysymyssarjaa. Siellä on kainosti todennäköisesti tahallaan unohdettu tämä puoli, mistä johtuu Suomen kansan haluttomuus tukea Nato-jäsenyyttä. Olen vain päätellyt, että monet olettavat, että Suomen nuoret naiset ja miehet joutuvat vastoin omaa tahtoaan joihinkin sotatantereisiin maan rajojen ulkopuolelle. Tätä ei ole koskaan selvitetty. Syytä olisi selvittää, koska se, että Suomi on Naton ulkopuolella itse asiassa asettaa Suomen itsenäisyyden paljon suurempaan vaaraan kuin se, että olisimme liittoutuneet. Tähän sisältyy myös aika merkittävä sivujuoni. Edellinen, edellä mainittu suurlähettiläs sanoi, että Eero, oletko tietoinen siitä, että Suomi menettää 1—2 miljardia kauppaa sen takia, että emme ole Nato-jäsen. Natoon varustautuminen nimittäin lähtee siltä pohjalta, että kaikki ne varusteet, jotka ovat saatavissa Nato-maista, ne sieltä myös hankitaan. Norja olisi tässä tilanteessa varmasti meidän keskeinen kilpailijamme. Jos nyt ajatellaan talvi-, arktisiin tai muihin haasteellisiin olosuhteisiin tarvittavia varusteita, molemmissa maissa näitä tuotetaan, mutta Norjan kustannustaso on kyllä niin paljon korkeampi, että jos emme siinä kisassa pärjää, niin johan on kumma.

Sitä, että Suomi pystyisi liittoutumatta 250 000 sotilaalla puolustamaan koko maata, en usko. Mutta armeijalla on myös, ja asevelvollisuudella erityisesti, laajempi yhteiskunnallinen vaikutus. Ajatelkaa niitä nuoria ihmisiä, etenkin miehiä, joilla on vajavaiset opinnot, ei armeijan suoritusta takana, minkälaiseen asemaan he joutuvat työmarkkinoilla. Heidän todennäköisyytensä ajautua syrjäytyneiksi saamatta jääneen työmahdollisuuden takia on varsin suuri.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa selonteossa linjataan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa 2020-luvulle asti. Selontekoja on annettu noin neljän vuoden välein. On oikeutettua kysyä, onko selontekojen väli liian pitkä nykyaikaan. Tasavallan presidentti otti myös asian esille eilen valtiopäivien avajaisissa ja ehdotti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan niin sanottua fundeerausryhmää. Myös eduskunnassa tulisi vuosittain käydä keskustelua, ja laajaa keskustelua, turvallisuus- ja ulkopolitiikasta.

Suomen puolustuksen tulee pohjata jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen. Asevelvollisten määrä on viime vuosina vähentynyt ikäluokkien pienentyessä. Samalla myöskin kunto on heikentynyt. Kuluvalla hallituskaudella puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan noin kaksi kertaa enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta. Koko maan puolustaminen on vaarassa heikentyä määrärahojen leikkausten, varuskuntien lakkauttamisten ja maastovuorokausien sekä kertausharjoitusten vähenemisen myötä.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tulisi määritellä puolustushallinnon määrärahat tuleville vuosille. Nyt niistä ei ole mitään mainintaa. Puolustusmäärärahojen taso on pidettävä vähintään Puolustusvoimien esittämällä tasolla. Suomen Puolustusvoimat onkin pidettävä toimintakykyisenä ja rahoitus riittävänä.

Pohjoismaisesta yhteistyöstä on viime aikoina käyty osin sekavaakin keskustelua. Sitä kannattaa lisätä erityisesti materiaalihankintojen osalta. Tällä voidaan hyvin toteutettuna saavuttaa merkittäviä säästöjä. Suomalaisen puolustusteollisuuden kilpailukyky on pidettävä kunnossa ja Puolustusvoimien hankintoja keskitettävä mahdollisuuksien mukaan myös kotimaahan. Omavaraisuus kannattaa säilyttää esimerkiksi ruudissa, jonka valmistus on nyt häviämässä Suomesta kokonaan. Näin ei saa päästää tapahtumaan. Suomen turvallisuuteen kuuluu olennaisena osana ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös huoltovarmuuden säilyttäminen. Tarvitsemme mahdollisten kriisitilanteiden varalta omavaraisen ruoan- ja energiantuotannon.

Selonteossa Rajavartiolaitos on jätetty kovin vähälle huomiolle, vaikka kyseessä on laaja Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko. Suomen itäraja on pisin EU:n ja Venäjän välinen raja. Rajaturvallisuus kuuluu olennaisena osana Suomen turvallisuuteen, ja tarvitsemme riittävän määrän rajavartijoita koko rajalle. Nyt rajavartijoiden määrää vähennetään pohjois- ja itärajalta ja siirretään valvontaan kaakkoon. Kaakkois-Suomi ja Kaakkois-Suomen rajanylityspaikat tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa huomattavasti lisää rajavalvontahenkilökuntaa, mutta kaakosta pohjoiseen oleva raja tarvitsee myös riittävän valvonnan. Myös rajavartioston henkilökuntaa nyt vähennetään, vaikka päinvastoin tarvitaan lisää henkilöstöä.

Arvoisa puhemies! Puolustuksen strategiset perusvalinnat — yleinen asevelvollisuus, koko maan kattava alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus — tulee säilyttää jatkossakin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on hallitusohjelman tavoitteiden mukainen ja valmisteltu parlamentaarisella pohjalla. Kylläkin olisin toivonut, että olisimme parlamentaarisesti päässeet käsittelemään myös puolustusvoimauudistuksen varuskuntasupistusten osaa. Varuskuntien lakkautukset, jotka kovasti koskettivat Keski-Suomea, vietiin kuitenkin läpi ilman eduskunnan käsittelyä Utvan toimesta. Tämä ei ollut omiaan herättämään luottamusta eduskunnan ja kansanedustajien toimintaa kohtaan, ja paljon sitä on saanut kansalaisille selitellä, miksi asia näin läpi vietiin.

Arvoisa puhemies! Maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti, ja siksi turvallisuutemmekin haasteet ovat erilaisia. Perinteiset sotilaalliset uhat ovat nykyaikana yhä pienemmässä roolissa, kun taas globalisaatioon liittyvät turvallisuusuhat ovat nousseet esille. Näitä ovat kyberturvallisuuteen liittyvät uhat, ilmastonmuutos, väestönkasvu, energiakysymykset, puhtaasta vedestä huolehtiminen ym. kansalliset rajat ylittävät turvallisuuskysymykset. Valtiot ovat yhä riippuvaisempia toisistaan, joten rajat ylittävä yhteistyö on kansallisen turvallisuuden puolustamisessa yhä tärkeämmässä roolissa.

Täällä käyty keskustelu Natosta ja muuttuneista linjauksista on siinä mielessä harhaanjohtavaa, koska Suomi tulee tarvitsemaan aina kumppaneita. Suomen puolustuspoliittinen linja on vakaa, sitä luonnehtii jatkuvuus, avoimuus ja sitoutuminen kansainväliseen yhteistyöhön. Tämä selonteko antaa signaalin lähialueyhteistyön ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Tämä on yksi muutos vuoden 2009 selontekoon nähden. Pidämme linjamme selkeänä liittoutumattomuuden suhteen.

Yleinen asevelvollisuus säilyy sotilaallisen puolustuksemme peruspilarina. Me haluamme säilyttää koko maan kattavan alueellisen puolustusratkaisun. Puolustusvoimauudistus on välttämätön, joskin monille maakunnille työllisyysnäkökulmasta raskas ratkaisu. Käytettävissä olevat resurssit on kohdennettava niin, että meillä on tulevaisuudessakin uskottava puolustusjärjestelmä, joka nostaa kynnyksen käyttää sotilaallista voimaa Suomea kohtaan mahdollisimman korkealle. Myös maanpuolustustahdon säilyttäminen korkealla on tärkeää. Varuskuntia menettävillä alueilla on tärkeää mahdollistaa vapaaehtoinen maanpuolustustyö. Turvallisuusuhkien muuttuessa vapaaehtoinen maanpuolustustyö voisi olla monin tavoin hyödyksi esimerkiksi ympäristökatastrofeihin valmistauduttaessa.

Myös kutsuntajärjestelmää tulee edelleen kehittää. Opettajien ammattijärjestö OAJ nosti esille kutsuntatarkastuksen eräänä nuoren tarkastuskohtana, etappina, jossa viimeisen kerran saisimme kiinni nuoret miehet. Sen takia onkin tärkeää, että kutsuntojen osalta kehitetään moniammatillisuuden mukanaoloa. On tärkeää varsinkin niille, jotka kutsunnoissa jäävät palveluksen ulkopuolelle, antaa riittävää ohjausta tulevan varalle. Nuorten on löydettävä paikkansa, ja siinä voimme olla apuna esimerkiksi kutsuntatilanteessa. Etsivä nuorisotyö onkin jo löytänyt tiensä näihin kutsuntatilaisuuksiin, muun muassa Jyväskylässä, jossa nuorelle etsitään tulevaisuuden vaihtoehtoja yhteistuumin.

Arvoisa puhemies! Puolustuksemme on säästöpaineiden edessä taloudellisesti haastavina aikoina. Pidän perusteltuna puolustushallinnon arviota, että suorituskyvyn ylläpitämiseksi lisämäärärahatarve on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi. Tämä tason nosto on välttämätöntä jo pelkästään lähestyvien materiaalihankintojen ja kaluston uusimisen takia.

Lopuksi haluan edelleen vedota hallitukseen, että se toimisi Eurencon tehtaan tilanteen selvittämiseksi. Eurencon tehdas Laukaan Vihtavuoressa Suomen ainoana ruutitehtaana odottaa edelleen valtion mukaantuloa toiminnan pelastamiseksi. Sitä ei voi jättää hoitamatta. Tarvitaan tieto tilausten jatkuvuudesta sekä toimenpiteistä ympäristöhaittojen poistamiseksi ja energiaratkaisujen tekemiseksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko käsittelee laajalti erinäisiä puolustuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Siinä esille tulleet mahdollisten kriisien ennakoinnin ja maanpuolustustoiminnan vaatimusten jatkuva muutos ovatkin todella tärkeitä asioita, ja niiden suhteen Suomen on hyvä olla valppaana.

Globalisaation ja teknologian mukanaan tuomat uudentyyppiset uhkakuvat ovat selkeästi esillä selonteossa. Tulevaisuuden uhkia vastaan pitäisi puolustautua kehittämällä Puolustusvoimia ja tehostamalla kansainvälistä yhteistyötä. Kun ajatellaan Suomen maanpuolustuksen nykytilaa, voidaan todeta parannuskohteita löytyvän riittämiin. Tosin puntaroitaessa hallituksen toimia puolustuskykymme parantamiseksi ei voi hurraata huudella. Esimerkiksi käynnissä oleva puolustusvoimauudistus ei todellakaan edesauta turvallisuusstrategian menestyksekästä läpiviemistä, vaan nakertaa meille perinteisesti niin arvokkaan maanpuolustuksen uskottavuutta.

Maantieteellinen sijaintimme Euroopan koillisnurkassa ja maamme pinta-ala tuovat omat erityisvaatimuksensa maanpuolustuksemme toteuttamiselle. Tosiasia on, että viime kädessä vastaamme turvallisuudestamme itse. Näin ollen toimiva ja uskottava puolustus on elintärkeää. Nykyinen hallituksen toiminta johtaakin väistämättä maanpuolustuksen tason rajuun heikkene-miseen ja mahdollisesti jopa yleisen asevelvollisuuden lakkauttamiseen tulevaisuudessa. Herääkin kysymys, millä ihmeen rahalla alamme käytännössä kehittää valtioneuvoston selonteossa mainittuja kohteita, kun hallitukselta ei liikene euroja edes tämänhetkisen maanpuolustuksen tason ylläpitoon.

Arvoisa puhemies! Seuraava on lainaus kyseisestä valtioneuvoston selonteosta: "Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista toimintalinjaa luonnehtivat jatkuvuus, avoimuus ja vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, joka näkyy aktiivisena osallistumisena EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen, Naton kumppanuuteen, pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä kansainväliseen kriisinhallintaan."

Kansainvälisen yhteistyön merkitys on yksi selonteon keskeisimpiä asioita. Epäilen, ettei tosipaikan tullen EU:n puolustusyhteistyö käytännössä juurikaan hyödytä Suomea. Pohjoismainen yhteistyö maanpuolustussektorilla on yhä lapsenkengissä, ja Nato-jäsenyys ei ole Suomen kansan vaihtoehto. Toivottavasti kansan tahtoa kuullaan tässä asiassa. Käytännössä maanpuolustuksessa Suomi voi luottaa vain Suomeen.

Hyvästäkään suunnitelmasta ei ole hyötyä ilman toteutusta. Uskottavan maanpuolustuksen ylläpito ja kehittäminen maksaa. Nykyisillä määrärahoilla maanpuolustuksemme on rapautumassa. Monet muut valtiot, kuten esimerkiksi Ruotsi, Norja, Viro ja luonnollisesti Venäjä, ovat huomanneet tämän asian, ja ne reagoivat erilaisiin uhkakuviin kasvattamalla puolustusbudjettejaan. Pitäisikö kenties ottaa mallia?

Suomi on maksanut itsenäisyydestään kovan hinnan. Jos maassa ei ole armeijaa, omaa armeijaa, niin siellä on sitten jonkin toisen maan armeija. Maailmanrauhan ja kansojen välisen sovun ilman sotia tulisi olla tavoite ja päämäärä jokaisella maalla maailmassa. Koska näin ei valitettavasti ole, Suomenkin tulee voida varmistaa oman kansansa turvallisuus. Puolustusvoimien pitää olla uskottava ja resurssien näin ollen sen mukaiset. On olemassa muitakin uhkia ja kriisejä, joihin maa voi joutua. Siksi Puolustusvoimien alasajo on vaarallista politiikkaa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 -selonteko kertoo tiivistelmässään, että toimintalinja on turvallisuuden aktiivista rakentamista sekä turvallisuusuhkien ennakointia ja torjumista. Lisäksi todetaan, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.

Ensimmäisen kauden kansanedustajana näitä keskusteluja, tiedotusvälineitä ja hallituksen viimeaikaisia Puolustusvoimien rahoituksen ja toiminnan leikkauksia seuranneena joudun kysymään, noudattaako hallitus toiminnassaan tämän selonteon linjauksia. Aikooko hallitus noudattaa näitä linjauksia aina 2020-luvulle saakka, jonne selonteon tarkastelujakso ulottuu?

Arvoisa puhemies! Selonteko ei kerro, miten hallitus aikoo turvata itsenäisyyden, kun päätökset siunataan tai hyllytetään Brysselissä. Miten turvataan alueellinen koskemattomuus, jos ei ole varaa hankkia riittävää nykyajan sodankäynnin vaatimukset täyttävää aseistusta? Määrärahojen leikkaukset kertovat kansalaisille, että hallitus aikoo jättää pohjoisemman Suomen puolustuksen hoitamatta. Juhlapuheissa hallituksemme johtavat poliitikot vielä lohduttavat susien ja karhujen armoille jätettyjä harvaan asutun Suomen kansalaisia tyyliin, että koko maata puolustetaan ja kaikille koululaisille tarjotaan turvallinen koulutie.

Yhteiskunnassamme parhaillaan tapahtuva huoltovarmuuden heikkeneminen ja puolustustarpeiden hankintaa vaivaava rahapula näkyy vain lisääntyvän. Hallituksen suhtautuminen muistuttaakin 1930-luvun alun hallitusten suhtautumista. Myöskään silloin ei puolustustarvikkeiden hankintaan ja pahenevaan maailmantilanteeseen varautumista pidetty tarpeellisena. Silloinkin uskottiin diplomatiaan ja lännen suurvaltojen apuun ja yhteistyöhön. Näillä samoilla lauseilla on tämän selonteon käsittelyssä tänään kuvattu keinoja, joilla Suomen maanpuolustus on ilmeisesti tarkoitus hoitaa tulevina vuosina. En suinkaan väheksy hyviä suhteita naapurimaihin ja puolueetonta kansainvälistä yhteistyötä. Pelkästään niiden varaan ei kuitenkaan voi jättäytyä.

Herra puhemies! Olin 15-vuotias, kun sotainvalidi-isäni opetti minut ampumaan ja samalla kertoi, että maata on vaikea puolustaa tyhjin käsin ja huonoilla aseilla. Hänellä oli siitä yli neljän vuoden kokemus, ja haavoittumisen seurauksista hän kärsi lopun ikäänsä.

Maata tuskin pystyy tänäkään päivänä tässä teknisesti kehittyneessä maailmassa puolustamaan ilman ajanmukaisia varusteita ja koulutettuja, puolustustahtoisia joukkoja. Globaaleista maailmanmarkkinoista huolimatta Suomi-nimisellä saarella on syytä olla armeijan lisäksi riittävät elintarvikevarastot, lääkkeitä, polttoainetta ja muita tarvikkeita siten, että kansalaistemme turvallisuus ja alueellinen koskemattomuus, hyvinvointi ja yhteiskunnallinen toimivuus voidaan ylläpitää myös kriisiaikoina.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puhuin tänään aiemmin kahdesta minua painaneesta kysymyksestä. Kysyin, onko Puolustusvoimilla varaa niin sanottuun verkostokeskeisen sodankäynnin malliin, joka Suomessa tunnetaan Maavoimien uutena taistelutapana. Toin esille symmetrisen ja epäsymmetrisen sodankäynnin ymmärtämisen merkityksen niin suurelle kuin pienemmällekin armeijalle. Menen tässä puheessa kuitenkin siihen toiseen huoleeni.

Puolustusvoimien tulevaisuudesta tulee voida keskustella avoimesti ja rehellisesti eduskunnassa. Tämä kuitenkin vaatii ajanmukaista ja laajaa tietoa Puolustusvoimilta. Kysyn vakavasti: Toteutuuko tämä ihanne tällä hetkellä? Saammeko me kansanedustajat todella kaiken olennaisen päätöksissä vaadittavan tiedon Puolustusvoimilta? Vaikuttaa siltä, että Puolustusvoimista on muodostunut salaseura, joka arvioi itse omaa toimintaansa. Jos Puolustusvoimien suorituskykyä yrittää arvioida ja kritisoida, hiljennetään kritiikki sillä, että tiedot, joihin arviointi perustuu, ovat salaisia.

Olen lyhyen kansanedustajaurani aikana kuullut Puolustusvoimien korkeilta upseereilta ja asiantuntijoilta huolettomia lausahduksia: Puolustusvoimiin kohdistuneista leikkauksista huolimatta koko maata puolustetaan. Jalkaväkimiinojen suorituskyky pystytään korvaamaan suunnitelluilla hankkeilla.

Nämä vakuuttelut toistuvat. Viime vuosien kehitys on saanut minut kuitenkin vakavasti epäilemään näiden vakuuttelujen katetta. Jos tilanne todella olisi näin optimistinen, eikö Puolustusvoimien budjetista tulisi leikata vielä lisää? Vakuuttelujen mukaanhan leikkaukset eivät vaikuta Puolustusvoimien kykyyn puolustaa isänmaatamme. Käsitykseni mukaan tilanne on kuitenkin toinen, kerrottua huonompi.

Puolustusvoimien budjettileikkaukset ja jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus ovat heikentäneet merkittävästi puolustuksemme uskottavuutta. Voisiko Puolustusvoimien tilanteessa olla kyse rohkeuden puutteesta? Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson osoitti rohkeutta kertoessaan rehellisesti, että 50 000 miehellä Ruotsi ei selviäisi rajoitettua hyökkäystä vastaan ilman ulkopuolista apua kuin viikon.

Arvoisa puhemies! Odotan Suomen puolustusvoimien pyrkivän samankaltaiseen rehelliseen puheeseen siitä, miten budjettileikkaukset ja erilaiset sopimukset todellisuudessa vaikuttavat Suomen kykyyn torjua vihollinen tulevaisuudessa. Puolustusvoimista käytävän keskustelun tulee olla avointa, rehellistä ja faktoihin perustuvaa, ja meidän kansanedustajien tulee voida nojata ratkaisuissamme kaikkeen saatavilla olevaan tietoon.