Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteeni koskee niin sanotun kotitalousvähennyksen parantamista, kehittämistä.

Pääministeri Jäätteenmäen hallitushan on ottanut tavoitteekseen työllisyyden lisäämisen, ja uusia työpaikkoja luvataan suomalaisille lisää 100 000 vaalikauden loppuun mennessä. Tavoite on hyvin kannatettava ja perusteltu, mutta hallitusohjelmaan sisällytettyjen keinojen noiden työpaikkojen luomiseksi on arvioitu monelta taholta olevan hieman puutteellisia. Myös itse työministeri Filatov on todennut, että uusia toimenpiteitä tarvitaan, jotta tämä tavoite täyttyisi. Yksi uusi keino, jota ei hallitusohjelmassa ole, on kyllä se, että kotitalousvähennystä pitäisi kehittää ja parantaa.

Työttömyyden torjuminen onkin kaikkea muuta kuin vain työministeriön määrärahakysymys, vaikka tähän asiaan hallitus näyttää luottavan kuin kallioon. Todellakin tukityöllistämisen lisäksi tarvitaan runsaasti erilaisia keinoja, ennakkoluulottomia kokeiluja. Kotitalousverovähennys tuli kokeiluluontoisena voimaan loppuvuodesta 97 Etelä-Suomessa, Lapissa ja Oulun läänissä. Itä- ja Länsi-Suomessa oli samaan aikaan kokeilussa yritystukijärjestelmä. Vuonna 2000 verovähennysjärjestelmä tuli voimaan koko maahan. Tällä hetkellä tämä vähennys on 60 prosenttia arvonlisäverollisesta työn hinnasta, enintään 1 150 euroa. Vähennyksessä on 100 euron omavastuu, ja sen voivat perheessä tehdä molemmat puolisot. Näin on tällä hetkellä. Jos kotitalous työllistää suoraan, työn sivukulujen lisäksi se voi vähentää 10 prosenttia palkkakuluista. Tähän vähennykseen oikeuttavaksi työksi katsotaan normaali kodissa tehtävä kotitaloustyö, johon ei ole saatu julkista tukea. Tällaista työtähän on esimerkiksi siivous, remontit, pihatyöt ja lastenhoito.

Arvoisa puhemies! Vaikka kotitaloustyön verovähennyksen käyttö on vuosittain kasvanut, vasta vuonna 2001 käytön laajuus on kasvanut merkittävästi. Vuonna 2000 vähennystä käytti noin 31 000 henkilöä, ja vuonna 2001 se oli jo lähestulkoon 73 000 henkilöä, joten tämä on merkittävä kasvu, vaikka näinä vuosina tuo vähennyksen määrä oli saman suuruinen. Silti tämän vähennyksen käyttö on vielä varsin vähäistä verrattuna moniin muihin verotuksessa tehtäviin vähennyksiin. On aivan ilmiselvää, kun näitä lukuja pohtii ja katsoo, että kasvupotentiaalia todellakin on, ja sitä kannattaa kyllä kannustaa ja edistää.

Kotitalousvähennykseen liittyvää positiivista työllisyyskehitystä ei voi suoraan vielä nähdä tilastoista, mutta joitakin päätelmiä voi toki jo tehdä. Uusia työpaikkoja on todellakin syntynyt. Yksityisten kotitalouspalvelualan yritysten työllistämien henkilöiden määrä on nimittäin kasvanut reippaasti viime vuosina. Suuri osa yksityisissä kodeissa työtä tekevistä työntekijöistä löytyy kuitenkin tällä hetkellä vielä siivousala-nimikkeen alta. Tämän alan työpaikkojen määrä on kasvanut esimerkiksi vuonna 2001, vaikka toisaalta esimerkiksi tehdasteollisuuden määrä on pienentynyt ja julkinen kulutus on ollut hyvin pientä. Voidaan todeta, että tämän alan kasvu ei ole nojautunut julkisen sektorin kasvuun eikä teollisuuden kasvuun, missä suurin osa alan työpaikoista tosiasiassa on. Nämä kaikki luvut puoltavat sitä, että tähän asiaan kannattaa panostaa.

Kotitalousvähennyksestä on nyt tiedotettu runsaasti, ja ihmiset tuntuvat pikkuhiljaa olevan yhä myöntyväisempiä jakamaan työtaakkaa kotona ja jakamaan myös sitä työtänsä ulkopuoliselle. Enää ei ole häpeä, jos ei itse ehdi siivota joka nurkkaa tai esimerkiksi pestä ikkunoita kirkkaiksi. Työn voi todellakin teettää ulkopuolisella ja samalla työllistää jonkun. Palveluiden kuluttaminen on paljon ekologisempaa kuin monen muun asian. Palveluiden kulutus on myös ympäristöystävällistä.

Mutta mikä tärkeintä, kotitalousvähennys on tärkeä perheiden hyvinvoinnin ja tasa-arvon kannalta. Se on toiminut hyvin harmaan talouden kitkijänä ja työllisyyden parantajana. Kotitalousvähennyksen piristämä palveluala on tuonut uusia mahdollisuuksia myös maahanmuuttajille. Vierailin kulttuurikeskus Caisassa joku puoli vuotta sitten. Keskeisin viesti, mikä suomalaisilta maahanmuuttajilta oli sillä hetkellä eduskunnalle, oli se, että kotitalousvähennystä on hyvä kehittää. Useissa maissa, kuten Ranskassa, maahan tulleet ihmiset ovat työllistyneet ensin koteihin, oppineet kielen ja kulttuurin, sitä kautta verkostoituneet ja päässeet työmarkkinoille, koulutukseen, siihen työhön, mihin ovat sitten halunneetkaan hakeutua. Tämä on tältäkin näkökannalta tärkeä asia.

Mielestäni kotitalousvähennyksen hyviä vaikutuksia voitaisiin entisestään kasvattaa, jos vähennyksen määrää nostettaisiin. Lakialoitteeni ydin on se, että siinä nostettaisiin vähennyksen kattoa nykyisestä 1 150 eurosta 1 500 euroon. Mielestäni askel on hyvin tarpeellinen, sillä se laajentaisi kotitalouksien mahdollisuuksia vähennyksen käyttöön.

Todellakin lopuksi haluan todeta, että kun tässä tavoitellaan muutaman vuoden sisällä 100 000 uuden työpaikan syntyä, silloin jos tämä tavoite halutaan toteuttaa, on aivan välttämätöntä, että palvelualojen ja kotityön mahdollisuudet työllistymisessä otetaan käyttöön täysimääräisesti. Toivon myötämielistä suhtautumista lakialoitteeni eteenpäinviemiseen.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa herra puhemies! Saadakseen nykyisen lain mukaisen täyden 1 150 euron kotitalousvähennyksen täytyy kotitalouden, jos se ostaa palvelun yritykseltä, maksaa kustannukset, jotka ovat 2 083 euroa. Tämä vastaa yrityksellä noin 2,5 viikon työpanosta. Sillä saa ostettua esimerkiksi remontin kylpyhuoneeseen, pienehkön remontin tai jonkun muun kertaluontoisen työn, mutta säännöllisen palvelun tarvitsijalle tämä summa on aivan mitätön, siis yritykseltä ostettuna. Sitten jos palkkaa henkilön esimerkiksi hoivatyöhön, palkkaa työntekijän suoraan, täyden vähennyksen saa 3 658 euron palkkakustannuksilla. Tämä vastaa noin 8 viikon työpanosta.

Nyt täytyy muistaa, että kotitöiden jakaminen perheen ulkopuolisille työntekijöille ei keskity riistokapitalisteihin. Ed. Sari Sarkomaa kertoi juuri, kuinka kotitaloustyön kysyntä on kasvanut sitä mukaa kuin tätä tukea on nostettu. Kotitöiden jakamisessa perheen ulkopuolelle onkin kyse ensimmäiseksi siitä, että työ annetaan ja se jakaantuu niille, jotka sen parhaiten osaavat. Tämä koskee esimerkiksi tietokoneen korjaajia tai remonttimiehiä tai melkein mitä tahansa muuta kädentaitoa vaativaa asiaa. Toiseksi siinä on kyse perheen hyvinvoinnista. Hoivatyön taloudellinen mahdollistaminen kotona lisää lasten ja vanhusten turvallisuutta. Vanhusten kohdalla on kyseessä myös vaihtoehto vanhainkotiin muuttamiselle. Sitä ei sovi missään nimessä unohtaa väestöpyramidimme osoittaessa sitä, että yhä enemmän tarvitaan vanhainkotipalveluita. Tämä on ennen kaikkea, aivan niin kuin ed. Sari Sarkomaa sanoi, työllisyyskysymys. Kotipalvelun käyttö lisääntyy, kun tukea on nostettu, ja kaikki keinot hallituksen työllisyystavoitteen nostamiseksi on käytettävä hyödyksi.

Tärkeimpänä on, ihan niin kuin ed. Sari Sarkomaa sanoi, harmaan talouden saaminen aisoihin. Tätä kotitaloustyötä teetätetään tällä hetkellä puoluekannasta riippumatta, niin kuin tiedätte. Tämä ei ole mikään oikean siiven juttu, tämä on ihan yhtä lailla vasemman siiven juttu, puoluekannasta riippumatonta tämä käyttö. Harmaa talous riistää ihmisen oikeuden eläkkeeseen ja sosiaaliturvaan. Näitä verottomia palveluita tarjoava ihminen harvoin ajattelee itse omaa tilannettaan eläkevuosiin asti, mutta me olemme päättäjiä, meidän täytyy huolehtia näistä ihmisistä ja ennen kaikkea muistaa se, että harmaa työ ja pimeästi maksaminen on rikollista.

Mikä vielä on tärkeätä, nämä kotitalousvähennykseen tehtävät parannukset vaikuttavat hallituksen peräämään tasa-arvoon. Meillä Tilastokeskus on raportoinut, että miehet ja naiset tekevät lähes yhtä paljon ylitöitä. Naiset kuitenkin kokevat elämänrytminsä kaksi kertaa useammin äärimmäisen hektiseksi. Syy saattaa olla siinä, että naisilla on yhä edelleen tämä eksklusiivinen oikeus rynnätä töitten jälkeen kotiin tekemään toinen työpäivä kotitaloustöiden parissa, syöttää ne nälkäiset lapset, käydä kaupassa jnp., silittää se miehenkin paita. (Ed. Halme: Hävytöntä!) — Aivan. — Jos tätä työtä jaettaisiin kodeissa, meillä olisi aikaa lapsille enemmän. Nyt tämmöiseen vuodenaikaan, kun juuri kesämökkikausi on alkamassa, muistuttaisin, että esimerkiksi kesämökkien pihatyöt ovat erinomainen kohde, missä pystytään työtä jakamaan.

Jos täällä olisi ollut puhetta johtamassa tänään puhemies Lipponen, minusta olisi ollut hauska tietysti tiedustella, miten hänen kotonaan nämä kotitaloustyöt on jaettu ja miten ne etenkin silloin jaettiin, kun hän oli pääministeri, koska olen ymmärtänyt, että hänen puolisonsa erityisesti oli mukana edustustehtävissä. Nykyiseltä pääministeri Jäätteenmäeltä olisin halunnut kysyä, hoitaako hänellä "jouten oleva" puoliso kotityöt vai rentoutuuko hän ehkä itse siivoamalla ja silittämällä lauantaisin ja lataa akkuja seuraavalle viikolle valmistamalla koko perheen tulevan viikon ateriat sunnuntaisin. Kaikilta kansanedustajilta haluaisin kysyä, onko se se paras panos, minkä me voimme antaa yhteiskunnalle kansanedustajina, että me teemme itse kaikki ne työt, mihin meillä olisi helposti palkattavissa ihminen, joka saisi siitä vielä palkkaa, että auttaa meidän elämäämme.

Jatkossa tulee kehittää edelleen näitä toimintatapoja, joilla mahdollistetaan se erityisesti, että yksinhuoltajilla on myös taloudelliset mahdollisuudet jakaa kotona tehtävää työtä, koska heillä sitä työtä on kaikkein eniten. Nimenomaan yksinhuoltajat tarvitsevat apua, ja eduskunnan tarjoama malli ei voi olla se, että isovanhemmat ovat lasten hoidossa se peruspilari, siitäkään huolimatta että eräs ministeri naistenlehden mukaan tekee näin. Täytyy muistaa, että kaikkien mummot ja papat eivät asu naapurissa, eivät terveydellisistäkään syistä ole ehkä käytettävissä.

Ed. Sari Sarkomaan tekemä lakialoite on hyvä, ja minä kannatan sitä täydestä sydämestäni askeleena kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Vuodesta 2001 lähtien pysyvänä lakina tämä kotitalousvähennyslaki on eittämättä ollut työllisyysvaikutusten kannalta positiivinen ja myös omalta osaltaan vähentänyt harmaata taloutta. Niin kuin lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja totesi, etenkin siivoustyö on lisääntynyt, mutta myös tiedän, että asuntojen kunnossapito, ennen kaikkea perusparannustyö, on lisääntynyt huomattavasti.

Mielestäni kuitenkin kaikista kiireellisintä olisi tällä hetkellä selkeyttää tätä lakia eli sitä, mikä työ oikeuttaa kotitalousvähennykseen. Ennen kaikkea konetyön osalta on epäselvyyttä, miltä osin se oikeuttaa tähän vähennykseen. Esimerkiksi otan kaivon kaivamisen tai sitten salaojatyöt ulkona. Nämä tulisi todella heti selkeyttää ja yhtenäistää valtakunnassa käytäntö, edelleen se, mitkä avustukset sulkevat kotitalousvähennyksen sitten tavallaan ulkopuolelle, ja myös vakuutuskorvauksien yhteydessä on tullut epäselvyyttä. Eri paikkakunnilla on erilainen tulkinta siitä, korvataanko kokonaissumma, mitä se työ on tullut maksamaan, vai se erotus, mikä on sen työn ja vakuutuskorvauksen välillä.

Henkilökohtaisesti viime syksynäkin yksittäisten lakialoitteitten yhteydessä käytin puoltavia puheenvuoroja. Katson, että tällä tiellä on syytä edetä, vähitellen tätä enimmäissummaa kasvattaa, ja todella jokainen työpaikka, joka pystytään sitten luomaan, on erittäin tärkeä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn kannattamaan tätä lakialoitetta 10 näillä valtiopäivillä, ensimmäinen allekirjoittaja ed. Sari Sarkomaa. Muistaakseni itse olen myös allekirjoittajien joukossa. Hyvä aloite, jolla luodaan työtilaisuuksia. Tässä maassahan on puute työnantajista. Kotitaloudet voivat olla osaltaan työnantajia, ja siellä, missä kotitalouksia on, on silloin mahdollisuus osaltaan, jos kotitaloudet itse näin haluavat, tarjota työtä. Mikä parasta, nämä työpaikat syntyvät ilman investointikustannuksia. Ne ovat olemassa, ja näin saadaan tekemätöntä työtä tehdyksi.

Yhdyn ed. Kähkösen ajatuksiin, että tätä lakia tulisi myöskin selkiyttää. Tiedän hyvin monia kotitalouksia, joissa koetaan tämä edelleen vaikeaselkoiseksi ja mutkikkaaksi. Systeemin pitäisi olla niin helppo, että se olisi kaikkien käytettävissä, ja näin ollen tekemättömät työt saataisiin tehtyä, osaavat ihmiset kohtaamaan tuo työ ja saamaan siitä työtuloja ja näin ollen vietyä asioita positiiviseen suuntaan.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä edellä puhuneiden kanssa siitä, että on hyvä, että tätä selkeytettäisiin, koska uskon, että tämän käytön este on ollut osaltaan se, että ei ole osattu hahmottaa, mihin tämä vaikuttaa, eikä ole sitten uskallettu käyttää.

Tämän asian eteenpäinviemisen yhteydessä on esitetty argumentteja siitä, että tämä tietyllä tavalla jättäisi joitakin ihmisiä semmoiseen asemaan, että he eivät voisi tätä käyttää. On monia puheenvuoroja tässäkin salissa käytetty kysyen, entä sitten eläkeläiset, jotka ovat keskimäärin pienituloisempia kuin palkansaajat. Haluan tässä sanoa, että kotitalousvähennyksen käyttäjien kasvun kehitys on ollut saman suuntaista niin palkansaajien kuin eläkeläistenkin keskuudessa. Eläkeläiset ovat ottaneet tämän vähennyksen omakseen. On hienoa, että tällä tavalla myöskin voimme meidän ikäihmistemme taakkaa ja arkea helpottaa.

Uskon, että kun tätä kotitalousvähennystä, arvoisa herra puhemies, viedään eteenpäin, niin se työ, jota kotona tehdään, saa myöskin sen arvostuksen, jonka se ansaitsee. Tämä on myöskin tärkeä arvokysymys. Kotona tehtävä työ on tärkeää. Sitä täytyy todellakin arvostaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Sarkomaan aloitetta askeleena oikeaan suuntaan ja kiinnittäisin erityisesti huomiota harmaaseen talouteen, johon myös ed. Hemming viittasi puheenvuorossaan. Ymmärtääkseni kotitaloustyöstä edelleenkin varsin huomattava osa on harmaan talouden piirissä. Myös tämä 100 euron vuosittainen omavastuu ruokkii harmaata taloutta, koska tällaiset pienet satunnaiset siivouskeikat eivät edes mahdu silloin tämän vähennyksen piiriin, koska tässä on tämä omavastuu.

Ed. Hemming kyseli, onko tarkoituksenmukaista, että kansanedustaja käyttää aikaansa kotitöihin näiden valtiopäivätoimien sijasta, näin vapaasti muisteltuna. Luulen, että kansanedustajan tai ministerin tulotasolla nykyjärjestelmässäkin on mahdollista palkata kotiin kotityöntekijä ja maksaa siitä täydet sivukulut, mutta itse olen enemmän huolissani vähän pienipalkkaisempien ihmisten mahdollisuudesta käyttää kotiapua. Toki tämä järjestelmä ei koskaan varmaan tulisi koskemaan ihan kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia henkilöitä, vaan heidän kohdallaan tulevat kyseeseen sitten muut järjestelmät, kunnalliset palvelujärjestelmät, avuksi niihin kotityön tarpeisiin.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle vastaisin, että ensinnäkin erityisesti kannan huolen näistä yksinhuoltajaperheistä, jotka nimenomaan tarvitsevat tätä apua ja joilla erityisesti on huonot mahdollisuudet siihen. Esimerkilläni siitä, että kansanedustajat voisivat käyttää enemmän näitä palveluja, haluan ainoastaan provosoida siihen keskusteluun, miksi me, joilla on varaa, käymme keskustelua siitä, onko kotipalvelujen käyttäminen syntiä vai eikö. Siitä on kyse.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensisijaisestihan tämä vähennys tehdään valtionverosta, mutta totta kai, jos sitä valtionveroa ei sitten niin paljon tule maksettavaksi tai ollenkaan, niin sitten kunnallisverosta voidaan tämä vähennys tehdä. Niin kuin edellisessä puheenvuorossa tuli esille, niin on totta, että kaikista pienituloisimmat eivät voi tätä vähennystä käyttää hyväksi. Usein varmasti on myös silloin niin, ellei säästöjä ole, että ei ole mahdollista myöskään tätä työtä teettää.

Itse en näkisi kovin suurena haittana sitä, että tässä on se omavastuu, johon puuttui ed. Räsänen. Pääasia minun mielestäni on, että jonkinlainen kohtuullinen summa on tämä kotitalousvähennys määrältään ja sitä sitten vähitellen kasvatetaan. Se on joka tapauksessa tullut selväksi, niin kuin ensimmäinen allekirjoittaja puheenvuorossaan totesi, että koko ajan tämän käyttö on lisääntynyt, ja varmasti tämänkin osalta tiedottamista myös tarvitaan vieläkin lisää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun keskustelussa on hieman provosoitu kysyen, missä määrin kansanedustajat kotiapua käyttävät, tässäkin on tietysti niin, että eläköön yksilöllinen vapaus. Itse en ole käyttänyt, mutta ken haluaa käyttää tätä mahdollisuutta, niin se hänelle suotakoon. Minä näen tämän juuri työllistämiskysymyksenä, harmaan talouden torjuntakysymyksenä ja työntekijän sosiaaliturvakysymyksenä. Minusta kansalaisilla pitää olla oikeus valita, mihin he rahan käyttävät. Silloin jos työtä ja työtilaisuuksia tarjotaan, niin se on minusta erinomainen mahdollisuus.