5) Laki talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain 3 ja 6 a §:n
muuttamisesta
Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tällä lakialoitteellani 36/2003
vp olen halunnut helpottaa sitä ruuhkaa, joka talous- ja
velkaneuvonnassa tällä hetkellä käytännössä on
ja jonka ne ihmiset kokevat, jotka erityisesti ovat joutuneet velkaongelmiin
tai takaajina velkaongelmiin. Kysymys on siitä, että voitaisiin
myös yksityiset talous- ja velkaneuvontapalvelujen tuottajat
saada tarjoamaan näitä palvelujaan virallisen
yhteiskunnan palvelujen lisäksi edellyttäen, että heillä on
tähän tarvittava pätevyys ja osaaminen.
Kauko Juhantalo /kesk:
Herra puhemies! Kohtuullisen hyvin tiedän edustaja-aloitteiden menestymisen
mahdollisuudet erityisesti näissä raha-asia-aloitteissa,
mutta tämä ed. Oinosen aloite sisältää niin
paljon sellaista yleistä kantavuutta, että siihen
tulisi suhtautua todella vakavasti meillä täällä valtiopäivillä.
Suomessa opittiin viime vaalikaudella mielestäni jo
hyvin lähestymään niitä ongelmia,
joita ylivelkaantuminen teki 90-luvun alussa, ja eduskunta hallituksen
esityksestä lähestyi asioita hyvin, mutta niin
kuin nyt klassinen sanonta on, kuitenkin vielä riittämättömästi.
Minä edustan avoimesti niitä suomalaisia,
jotka epäonnistuivat 90-luvun alussa yritystoiminnassa.
50 vuotta toimin yrittäjänä hyvällä menestyksellä.
En eduskuntatyötä lukuun ottamatta ole ollut milloinkaan
kenenkään muun palveluksessa. Sijoitin hyvän
yrityksen rahat arvopapereihin ja betoniteollisuuteen. Ne molemmat
romahtivat. Siinä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin takaajana
ottaa vastuu hyvänkin yrityksen taseista. Hyvät
neuvonantajat häipyivät. Yksi hyvä neuvonantajapankkikin
samassa ongelmassa loppui kokonaan.
Tämä ongelma on sellainen, että muun
muassa minä olen erittäin avoimesti kirjoittanut
oman vaalipiirini suurimmassa lehdessä siitä harmista, jonka
aiheutin itselleni ja perheelleni. Siitä huolimatta satakuntalaiset äänestivät
oikeastaan suurella enemmistöllä, kerta kaikkiaan
suurella enemmistöllä, minut tänne eduskuntaan,
ja siinä varmaan on taustalla paljon sitä, että pitäisi
helpottaa vaikeuksissa olevien ihmisten työtä,
myös heidän, jotka avoimesti kertovat, miten itse
ovat sen kokeneet. En ole juridisesti jäävi puhumaan tästä asiasta,
mutta olen aikamoinen asiantuntija.
Velka-asioissa pitää lähestyäkin
kahdella eri tavalla asioiden ratkaisemista. Toinen on juuri se,
miten ed. Oinonen nyt asiaa lähestyy ehdottaen tällaisen
monipuolisemman, ammattitaitoisen työkaluvaraston, työkalureservin,
käyttöönottoa niille ihmisille, jotka
kymmenintuhansin ovat lamaantuneet. He eivät ota yhteyttä — tunnen
heitä satoja — eivät enää vastaa
mihinkään kirjeisiin, ja olisi erittäin
hyvä voida hoitaa ammattitaitoisin keinoin hyvällä asiantuntemuksella
heidän asiaansa, mihin hyvinkin vanhat velkojat saattavat
suostua, jos se tehdään niin kuin ammatti-ihmiset
tekevät.
Kerron esimerkin. Minä olen kahdesti hyvän, tunnetun
asianajotoimiston kautta tehnyt sovintoehdotuksen velkojilleni.
Valitettavasti suuretkin päättäjät
pyysivät minulta, että etkö voisi palata
joskus myöhemmin, antaa tämän asian olla vielä levossa.
Tämä ehdotus on aivan oikein, sanoi tämä päättäjä,
mutta koska hänen nimensä sitten tahriintuisi,
jos hän helpottaisi minun asiaani, niin annetaan vähän
aikaa vielä olla — Suomessahan tapahtui näitä julkisuudessa
kovin ruodittuja tapahtumia, joissa sovintoja tehtiin. Se johtui
minun nimestäni. Mutta meillä on kymmenintuhansin
niitä, joiden puolesta ei ole tehty minkäänlaista
ehdotusta.
Meidän täytyy siis lähestyä asiaa
näiden ehdotusten kautta, ja toinen on se tie, jota viime
eduskunta aloitti, lainsäädännöllisin
keinoin suorittaa lopullinen tästä asiasta irtaantuminen.
Kuten sanoin, tunnen näitä ihmisiä satoja,
ja itseni tavoin me vaan pohdimme, milloin tulee vuosi 2008. Olen
itse kyllä päättänyt nyt vielä kertaalleen
uudistaa sen ehdotuksen, joka minua koski, koska on lähetetty
sellaista viestiä, että jos sinä voisit vielä tehdä sen.
Sehän on tietysti omalla tavallaan niin, että vanhaan
asiaan ei haluaisi puuttua. Ehkä ihmisen psyyke toimii
niin, että sellaista epäonnen hetkeä ei
haluaisi moneen kertaan uudelleen ruotia. Luulen sen olevan aika
tyypillistä.
Minusta tässä ed. Oinosen aloitteessa olisi
nyt yksi työkalu, joka tulisi lisätä siihen
työkalupakkiin, joka on käytettävissä.
Minä itse olen toivonut, että hallitus vielä aktiivisemmin
kuin edellinen hallitus palaisi ylivelkaantuneiden ihmisten ongelmaan,
koska eihän se viiden vuoden odottaminen enää tätä ihmistä miksikään
muuta. Hän ei voi mennä työmarkkinoille,
hän on lamaantunut, mutta siellä on valtavasti
sellaisia ihmisiä, joilla olisi yrittämisen halua,
työnteon halua, ja on turha pitää heitä pannassa
tällaisia aikoja.
Kuten sanoin, tämä on hyvä aloite,
ja tässä vaan kovasti toivon, että meille
tulisi asiantuntevia, hyviä, vastaavia esityksiä,
jotka todellisuudessa kohdistuvat ylivelkaantuneiden, nimenomaan
90-luvun alun ylivelkaantuneiden, aseman helpottamiseen ja todelliseen
ratkaisemiseen. Silloin tarvitaan meidänkin aktiivisuuttamme
siihen, että saadaan innostumaan elämänuskoon
nämä monet kymmenettuhannet ihmiset.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Ihmettelen tämän lakialoitteen
perusteluissa kirjausta tai henkeä, että kunnille
annettu ensisijainen oikeus näiden palvelujen järjestämisestä on
ristiriidassa ylivelkaantuneiden edun kanssa. Eli väitän,
että nykyisistä talous- ja velkaneuvojista suurin
osa on pitkään alalla olleita ja koulutusta saaneita.
Käsittääkseni myös Kuluttajavirasto suunnittelee
talous- ja velkaneuvontatutkintoa. Täällä lakialoitteen
perusteluissa todetaan, että yksityiseltä neuvojalta
saataisiin inhimillisempää suhtautumista asiakkaaseen
ja heillä olisi laajempi asiantuntemus ja he ymmärtäisivät
velallisten henkisen hädän jne. Varmasti tätä asiantuntemusta
löytyy nykyisiltäkin talous- ja velkaneuvojilta.
Niin kuin ed. Juhantalo äskeisessä puheenvuorossaan
totesi, näitä ongelmia on monessa muussa suhteessa.
Ennen kaikkea nämä velalliset ottavat erittäin
huonosti yhteyttä velkojaan, vaikka kirjeitä laitettaisiin.
Sitten näillä velallisilla on hyvin monelle suunnalle
näitä velkoja, niin että jos tämä asia
pankin suuntaan järjestyykin, niin katsotaan, että muualle
jää vielä voittamattomia vaikeuksia.
Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, näistä ongelmista
totean, että velkasovintohakemusten käsittely
siellä velkojan puolellakin vie liian pitkän aikaa.
En käy sitä sanomaan, että tämä nyt
olisi väärin. Täällä viitattiin
tällaiseen uuteen lisätyökalupakkiin,
mutta en hyväksy tällaisia rinnastuksia tai katsomisia,
että nykyiset talous- ja velkaneuvojat olisivat asiaa hallitsemattomia.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olen puolestani sitä mieltä,
että edustaja Oinonen on kiinnittänyt tässä erittäin
tärkeään asiaan huomiota, ja kannatan tätä aloitetta.
Totean myöskin noin ed. Juhantalon ajatuksiin liittyen,
että kyllä tässä on kysymys äärettömän
suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta, johonka tämänkin
eduskunnan on kyllä vielä palattava. Siinä ei
ole kysymys ainoastaan kymmenistätuhansista ihmisistä,
vaan minun arvioni mukaan on kyllä kysymys sadoistatuhansista,
jotka ovat näissä kierteissä mukana tavalla
tai toisella. Kun hallitus on yrittämisen erityisesti ottanut
ohjelmansa painopistealueeksi, niin olen sataprosenttisen varma
siitä, että nuoriin on heijastunut tämä 90-luvun
taitteen lama siinä mielessä, että nuoret
eivät uskalla lähteä yritystoimintaan
mukaan. Siinä mielessä tarvitaan äärettömän
paljon uusiakin keinoja, joilla laukaistaan näitä motteja,
mihinkä ihmiset ovat joutuneet, ja palautetaan uskoa siihen,
että tässä maassa vielä kannattaa
yrittää ja siinä voidaan menestyä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähköselle toteaisin,
että ei ole tarkoitus millään tavalla
aliarvioida tai väheksyä kunnallisten talous-
ja velkaneuvojien osaamista, mutta monet velkaongelmissa olevat
kokevat, että kunnalliset asianomaiset viranhaltijat ovat niin
työn kuormittamia, että he eivät sillä tavalla pysty
saamaan sieltä niin yksilöityä palvelua
ja paneutumista kuin ongelmat edellyttäisivät.
Sen takia on ajatus juuri, että tämä yksityinen
voimavara, mitä osaavan yksityisen sektorin osalta olisi
olemassa, voitaisiin saada myös hyödyntämään
tämän tärkeän asian hoitamisessa.
Ei ole tarkoitus moittia niitä henkilöitä,
jotka kunnallisessa työssä tekevät parhaansa,
vaan olisi tarkoitus saada lisää voimavaroja.
Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minusta kunnalliset velkaneuvojat ovat erittäin
ammattitaitoisia ja tekevät hyvin työtään.
Mutta kuten tässä ed. Oinosen aloitteessa on sanottu,
meillä on lukuisia pienempiä kuntia, joitten voimavarat
eivät ole riittäneet, ja myös isommissa
kunnissa jonotusajat ovat pitkät. Tunnen tapauksia asianajotoiminnan
puolelta, että käy niin, että ellei niin
sanotusti sillä hetkellä, kun on päättänyt
alkaa neuvotella, pääsekään,
vaan se lykkääntyy pitkälle, niin jälleen
se usko siihen positiiviseen ratkaisuun päättyy. Ehkä tässä on
ed. Oinonen vähän väärin painottanut
sitä, mutta kuten hän juuri äsken tuossa
sanoi, hän on sitä mieltä, että siellä tehdään
hyvää työtä. Mutta tarvitaan
tätä laajuutta yhdessä sen kanssa, että me
täällä laadimme tehokasta lainsäädäntöä.
Ei riitä pelkästään neuvonta-
ja sopimusvelvoite, vaan kyllä täytyy myös
lainsäädännön kautta katsoa
tämä järjestelmä niin, että passiivisellekaan
ihmiselle ei ole mahdotonta selviytyä joskus asioistaan.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Oinonen täsmensi
tuossa äskeisessä vastauspuheenvuorossaan. Itse
sain tosiaan sen käsityksen, jonka tuossa totesin, tätä lakialoitetta
lukemalla. Myös henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,
että kaikki ne keinot on otettava käyttöön
ja, totta kai, kaikki ne resurssit, että tätä inhimillisesti
hyvin suurta hätää, jonka kohteeksi moni
ihminen on joutunut, voidaan lievittää ja toisaalta
tästä ikeestä sitten päästä eroon.
Mutta tosiaan myös kun koulutusta lisätään,
niin kuin on lisätty myös kunnallisten velkaneuvojien
ja talousneuvojien puolella, sillä omalta osaltaan autetaan
tätä tilannetta.
Keskustelu päättyy.