Päivi  Räsänen  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessani, jonka koko kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on suunnitellut ja muistaakseni osittain allekirjoittanutkin, ehdotetaan, että jokaisesta lapsesta maksettavan lapsilisän määrää korotetaan 5 eurolla kuukaudessa jo tämän vuoden heinäkuun alusta lähtien. Aivan samoin kuin tuo äsken käsitelty ruuan arvonlisäveron alentamista koskeva lakialoite myös tämä aloite sisältyy vaihtoehtoiseen lisäbudjettiimme, eli haluamme suunnata merkittävän osan niistä mahdollisuuksista, jotka hallitus käyttää tuloveronalennuksiin, parantamaan tulonsiirtoja, ennen kaikkea lapsiperheiden tulonsiirtoja.

Lapsilisät ovat suomalaisten lapsiperheitten toimeentulon kivijalka. Lapsilisien tarkoitus on korvata lapsista aiheutuvia kuluja, ja samalla ne toimivat lapsiperheiden ja lapsettomien talouksien välisen toimeentuloeron tasaajina. Lapsilisiin kohdistuvien leikkausten johdosta niiden reaaliarvo on pudonnut 18 prosenttia kahdeksan vuoden sisällä eli Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen toimintakausien aikana. Osittain tämä selittää lapsiperheiden toimeentulovaikeuksia ja köyhyyttä, joka tapauksessa sitä, että lapsiperheiden toimeentulo verrattuna lapsettomiin kotitalouksiin on suhteellisesti heikentynyt.

Lapsilisän nouseva porrastus lapsilukumäärän mukaan asettaa kaikki lapsiperheet perhekoosta riippumatta tasavertaiseen asemaan. Tässä suhteessa haluan kyllä hyvin voimakkaasti arvostella silloisen pääministeri Lipposen, nykyisen puhemies Lipposen, perusteluja omalle vaaliohjelmalleen, jossa hän esitti sitä, että tämä porrastus täytyy loiventaa tai jopa poistaa. Hän esitti, että näin kaikki lapset olisivat tasavertaisessa asemassa keskenään. Näin ei suinkaan ole. Hänen perustelunsa olivat sosiaalipoliittisesti täysin kestämättömiä.

Useissa Euroopan maissa porrastus on jopa Suomea jyrkempi. Selitys porrastukselle on todellakin yksinkertainen: Mitä useampia lapsia perheessä on, sitä vähemmän vanhempien muista tuloista jää yhtä lasta kohti jaettavaa. Kun perheen lapsilukumäärä nousee, niin vanhempien palkkatulothan eivät toki lisäänny. Ihmettelen kyllä todella syvästi, että keskustalainen pääministeri Jäätteenmäki ja keskustapuolue ovat nielleet tämän sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan Lipposen syötin ja suostuneet sitoutumaan hallitusohjelmassa malliin, jossa aiotaan edelleen purkaa lapsilukumäärän mukaista lapsilisäporrastusta. Tätä porrastustahan loivennettiin jo Lipposen ensimmäisen hallituksen suorittaman lapsilisäleikkauksen yhteydessä, ja itse asiassa me näemme sen seuraukset nyt nimenomaan niin, että toimeentulo-ongelmat kasautuvat yhä vahvemmin monilapsisiin perheisiin. Lapsilisätyöryhmän selvityksen mukaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat monilapsiset perheet tälläkin hetkellä. Väestöliiton tutkimuksen mukaan tämä on yksi syy siihen, että suomalaiset eivät uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat. Keskimäärin haaveillaan selvästi suuremmista perheistä, kuin mihin sitten käytännössä päädytään.

Lapsilisätyöryhmän parin vuoden takaisessa muistiossa, jossa pohdittiin sitä, millä tavalla lapsilisäjärjestelmää tulisi kehittää, todetaan näin: "Lapsilisä ei kata lapsen vähimmäiskulutuksesta aiheutuvia menoja, jolloin perheelle syntyy tarvetta lapsen kulutuksen kattamiseen perheen muiden tulojen kautta. Lisäkatteen tarve on sitä suurempi, mitä useampia lapsia perheessä on. Tämän vuoksi lapsilisän kohdentaminen useampilapsiselle perheelle suhteellisesti suurempana on perusteltua." Lapsilisätyöryhmä tuli siihen johtopäätökseen, että tätä porrastusta ei tule loiventaa. Sen sijaan lapsilisätyöryhmä esitti, että lapsilisät tulisi sitoa indeksiin. Tätä samaa esitettiin myös viime kaudella eduskunnan yksimielisenä pontena.

Lisäksi hallitus aikoo lykätä lapsilisien korotuksen vasta ensi vuodelle, vaikka valtiontaloudessa olisi juuri nyt liikkumatilaa kohentaa lapsiperheiden ostovoimaa, kuten totesimme käsiteltäessä lisäbudjettia. Toki tätä edellyttäisivät myös kansalaisille annetut vaalilupaukset. Mielestäni lapsilisien korotus tulisi toteuttaa välittömästi nyt vaalivuonna ja sillä tavoin, että se kohdistetaan kaikille lapsille. Jatkossa lapsilisät tulisi sitoa myös indeksiin ja jatkossa myös mahdollisesti korottaa lapsilisiä tätäkin runsaammin. Korostan sitä, että kun tarkastelemme valtiontalouden liikkumavaraa ja myös sitä liikkumavaraa, mihin pääministeri Jäätteenmäen hallitus on lisäbudjetissa päätynyt, niin tälle aloitteeni mukaiselle muutokselle olisi nyt varaa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on todellakin perusteltua, aivan kuten ed. Räsänen totesi, kyseenalaistaa hallitusohjelman linjaus ja hallituksen itse asiassa jo tekemät selkeät päätökset siitä, että lapsilisää korotettaisiin vain ensimmäisen lapsen osalta. Kaikki ne selvitykset ja kaikki ne keskustelut, mitä täällä käytiin keskustan välikysymyksen, opposition välikysymyksen, johdosta ja lasten ja nuorten hyvinvointia koskevan selonteon pohjalta, kaikki nuo keskustelut, kaikki asiantuntijalausunnot puoltavat sitä, että juuri monilapsisten perheiden tilannetta pitää helpottaa. Kyllä minä ihmettelen, arvoisat keskustan edustajat, kuinka te tällaisen sosialidemokraattien ehdotuksen menitte hyväksymään, ja vakaasti kyllä vetoan teihin, että miettisitte vielä, eikö monilapsisten perheiden tilannetta todellakin pitäisi helpottaa, kun tiedätte, että yhteiskunnallinen tilanne on tällä hetkellä sellainen, että on yhä enemmän perheitä, jotka eivät hanki lapsia, ja sitten on niitä, jotka hankkivat enemmän lapsia tai haluaisivat hankkia, mutta eivät taloudellisesti pysty. Eikö meidän olisi hyvä kannustaa siihen, että Suomessa ne perheet, jotka lapsia haluavat hankkia, voisivat lapsia hankkia? Toivon todellakin, että lapsilisäasia vakavasti harkitaan ja mietitään, eikö voitaisi jonkinlaista muuta mallia hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Lapsilisien sitominen indeksiin on mielestäni välttämätöntä, ja toivon, että me valtiovarainvaliokunnassa tämän asian hoidamme, jos hallitus ei sitä halua tehdä tai sellaista päätöstä kykene tekemään.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lapsilisäasia on myös yksi niitä asioita, jotka olivat hyvin vankasti ja vahvasti esillä vaalikentillä ennen maalisvaaleja 2003. Itse henkilökohtaisesti olen ollut hyvin vahvasti sitä mieltä, että lapsilisiä tulee korottaa nimenomaan jokaiselle lapselle, koska jokainen lapsihan on perheessä yhtä rakas, yhtä läheinen ja yhtä lailla perheenjäsenenä tasavertainen ja tasa-arvoinen kuin ensimmäinen tai toinenkin lapsi.

En osaa nyt lähteä puolustamaan hallitusta sen kummemmin, miksi se on tehnyt tämän ratkaisun, että tätä ensimmäisen lapsen osalta korotetaan, mutta esittäisin kysymyksen ed. Sarkomaalle, kun hän totesi, miten keskusta on vahvasti lähtenyt sosialidemokraattien kelkkaan tämän asian suhteen. Esitän kokoomukselle mielestäni asiallisen kysymyksen siinä mielessä, että vaikka te olitte kahdeksan vuotta hallituksessa, teillä oli kahdeksan vuotta aikaa hoitaa tämä asia kuntoon, te ette kumminkaan saaneet aikaan mitään. Nyt keskusta on ollut ensimmäisiä metrejä kahdeksan vuoden jälkeen hallituksessa, ja nyt ollaan arvostelemassa sitä, että me olemme nielleet jonkin syötin tai jonkin koukun. Minä uskon, että näin ei ole tapahtunut. Tähänkin asiaan, ystävät rakkaat, tullaan palaamaan vielä tämän neljän vuoden aikana.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin käytiin keskustelua ruuan arvonlisäverosta muun muassa, ja se on yksi keino helpottaa lapsiperheiden elämää. Se ei toki viestinnällisesti kerro lapsiperheiden tukemisesta yhteiskunnan taholta.

Ed. Sarkomaa, mikä olikaan teidän, kokoomuksen, saavutuksenne kahdeksan vuoden aikana hallituksessa lapsilisien osalta?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite on synnyttänyt ihan aiheellisen keskustelun lapsiperheitten taloudellisesta asemasta. Kysymys on hyvin vakava. Todella toivon, että jatkovalmisteluissa tähän kysymykseen voidaan paneutua sillä tavalla, että lapsiperheet saavat oikeudenmukaisuutta. Meillä syntyvyys on asia, johon toivoisi paranemista siten, että lapsia syntyisi tähän maahan entistä enemmän. Yhteiskunta viime sotien jälkeen panosti lapsilisiin, loi kyläkoulut, loi tulevaisuutta, ja siinä oli hyvinvoinnin pohjaa, josta on saatu nähdä tulosta menneinä vuosikymmeninä. Näen, että kyllä meidän pitkässä näkemyksessä pitää nimenomaan lapsiperheitten hyvinvointiin eri tavoin kiinnittää huomiota, ja yksi vankka osa ovat lapsilisät.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaa puheenvuorossaan puhui juuri lapsilisien, sanotaanko, liian pienestä määrästä, mikä nyt on vielä Lipposen hallituksen viimeisessä budjetissa, jota nyt parhaillaan ryyditettiin tällä lisäbudjetilla. Kuitenkinhan totuus on se, että tämän uuden hallituksen hallitusohjelmassahan on tilanne niin, että siellä on selkeästi panostettu niihin sosiaalisiin tulonsiirtoihin, joita lapsiperheet nimenomaan tarvitsevat, kotihoidon tukeen, ja sitten tietysti kuntatalouden kautta tulee terveydenhuoltoon rahaa Kansallisen terveysohjelman myötä, ja nimenomaan sillä keinolla se on hallitusohjelmassa mainittu. Pidän sitä tärkeänä, että sosiaalisia tulonsiirtoja on tehty uudessa hallitusohjelmassa, koska vuoden 95 jälkeen sinä aikana, kun meillä oli Suomessa talouskasvu mahdottoman hyvä, parhaimmillaan 5—6 prosenttia taisi bruttokansantuote nousta, ei tehty mitään ja nyt ollaan — pahimmillaan jotkut talousennustajat ovat puhuneet — jopa nollakasvun ajassa tällä hetkellä. Kuitenkin tässäkin tilanteessa on suunta selvästi käännetty. Tätä pidän positiivisena. Tähän olisi ollut tietenkin mahdollisuus edellisenkin hallituksen aikana, mutta eihän sitä tehty.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime hallituksen aikana ja edellisen hallituksen aikana vahvasti panostettiin palveluihin. Kun laman jälkeen lähdettiin katsomaan, miten suomalaista yhteiskuntaa rakennettiin, silloin valittiin painopisteeksi se, että tärkeintä on ensin laittaa perheiden palvelut kuntoon, ja asetettiin selkeästi palvelut tulonsiirtojen edelle. Ei lapsilisää korotettu, mutta, arvoisat edustajat Ahonen ja Haapoja — toivon, että muistin nimenne oikein — totean sen, että kysymys onkin politiikan uskottavuudesta ja ennen kaikkea siitä, mitä on luvattu. Edellinen hallitus teki, minkä lupasi, mutta kysyn teiltä, arvoisat keskustan edustajat, mitä te lupasitte ennen vaaleja. Nyt on lupausten lunastamisen aika. Kysymys on siitä, mitä kaikkea politiikassa voi luvata ennen kuin uskottavuus menee, kun katsotaan sitten, mitä tehdään. Siitähän tässä on kysymys. Annan kiitosta kyllä hallitukselle siitä, että näissä asioissa edetään, mutta taiten teidän on toimittava, jotta aidosti on näihin tulonsiirtoihin varaa, jotta se ei mene velanoton puolelle ettekä tuhoa kaikkea sitä hyvää, mitä edellinen hallitus on Suomen taloudessa tehnyt. Tästä tässä on kysymys. Toivon, että ymmärrätte, mistä todellakin on kysymys. Ei pidä luvata mitään sellaista, mitä ei aio toteuttaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen puhui nykyhallituksen toiminnasta ja viittasi edellisen hallituksen toimettomuuteen. Kuitenkin edellinen hallitus viime keväänä varsin selkeästi totesi Kansallisen terveysohjelman puitteissa, että vähintään 700 miljoonaa euroa, siis 700 miljoonaa euroa, pitää lisää löytyä rahaa vuositasolla vuoteen 2007 mennessä, jotta julkinen terveyden- ja sairaanhoito voidaan pelastaa. Nyt kun katsotaan hallitusohjelmaa, menosääntöä ja myös liitepöytäkirjoja, todetaan, että hallitus esittää joko 180:tä tai 190:tä miljoonaa euroa sairaanhoitoon ja terveydenhoitoon vuoteen 2007 eli tämän vaalikauden aikana. Se on aivan liian vähän. Kuitenkin viimesijainen vastuu koko yhteiskunnallisesta rahoituksesta, julkisesta rahoituksesta, on valtion, eikä voi ajatella, että noin puolet hoitavat kunnat. Täällä ollaan Helsingissä tällä hetkellä — meinasin sanoa Kotkassa — ja täällä jos jossakin heikennetään palveluja, rikkaassa Helsingissä. Mitä tapahtuu muualla Suomessa? Kyllä vastuu valtiovallan piikissä on myös perustuslain mukaan. Näin ollen, puhemies, ei tuo esimerkki julkisesta terveydenhoidosta ja Kansallisesta terveysohjelmasta, jonka ed. Hoskonen otti esiin, mielestäni ole hyvä. Siinä nykyinen hallitus ei ole tehnyt kylliksi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen ja muut keskustalaiset puheenvuoroja käyttäneet edustajat viittasivat siihen, että kyllähän hallitusohjelmassa panostetaan lapsiperheiden tulonsiirtoihin. Se on todellakin hyvä ja kiitettävä asia, että hallitus tuo ainakin pieniä korjauksia erilaisiin lapsiperheiden tulonsiirtoihin. Mutta pääasiallinen kritiikkini kohdistuukin nyt siihen malliin, jolla lapsilisiä aiotaan ryhtyä korjaamaan. Se lisää mielestäni epäoikeudenmukaisuutta lapsiperheiden välillä erisuuruisten lapsiperheiden kesken. Kaiken lisäksi, jos lapsilisiä ei sidota indeksiin, niiden reaaliarvo jatkuvasti tippuu. Silloin tosiasiallisesti käy niin, että vaikka ensimmäisen lapsen osalta lapsilisiä korotettaisiin 10 eurolla tai jollakin muulla summalla, perheen saaman lapsilisien kokonaismäärän reaaliarvo joka tapauksessa tippuu. Tällä mallilla Jäätteenmäen hallitus tulee edelleen sallimaan sen, että lapsilisät niiden reaaliarvon osalta leikkaantuvat. Ihmettelen sitä, että tällainen malli on hyväksytty osaksi hallitusohjelmaa, koska kun viime kaudella olin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ei tällaista mallia tukenut mikään asiantuntijataho. Lapsilisätyöryhmä täysin yksimielisesti totesi, että porrastusta ei tule loiventaa. Nyt valittu malli oli sosialidemokraattien ja silloisen pääministeri Lipposen vaali-idea. Hämmästelen sitä, että se on löytänyt muotonsa tästä Jäätteenmäen hallitusohjelmasta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin nyt tämän vuoden talousarviohan on, niin kuin totesin, Lipposen toisen hallituksen viimeinen budjetti, jota tällä lisätalousarviolla on ikään kuin höystetty siinä toivossa, että saataisiin lisätalouskasvua aikaiseksi, jolla saataisiin esimerkiksi työttömyyden kasvaminen loppumaan ja työttömyys jopa vähenemään. Sehän on tämän talouspolitiikan pitkän linjan ajatus. Totta vieköön työttömyyden kustannukset tälle yhteiskunnallehan ovat käsittämättömän suuret. Jos ajatellaan niitä lähtökohtia, että meillä oli 5 prosentin bruttokansantuotteen kasvu ja sinä aikana ei kuitenkaan työttömyyttä saatu olennaisesti alenemaan, puolittamistavoite jäi toteutumatta, riski sille tietenkin, että pienemmän talouskasvun tiimoilla ollaan isommissa vaikeuksissa, on olemassa. Se on toki pakko myöntää. Sen ovat talousviisaatkin myöntäneet.

Mutta mitä tulee ed. Tiusasen puheenvuoroon siitä, että esimerkiksi Pääkaupunkiseudun ongelmat saattaisivat johtua jopa hallitusohjelmasta tai jostain muusta, kyllähän siinä on, jos asia sanotaan kaunistelematta suoraan, tämän holtittoman rakennemuutoksen seurauksia, kun ihmiset on pantu muuttamaan muutamille paikkakunnille, joilla ei palveluita keritä rakentamaan, ei sitten millään. Taisi olla Turussa, oliko se Åbo Akademissa, väitöskirjassa tutkittu palvelujen hintoja; joku lisensiaatti väitteli tohtoriksi palvelujen hinnoista. Siinä juuri todistettiin se, että kyllä palvelut pystytään järjestämään kohtuullisen hyvätasoisina. En nyt muista sitä tarkalleen — en ole vielä valitettavasti sitä väitöskirjaa käsiini saanut — mutta joka tapauksessa se osoittaa nimenomaan sen, että tämän mielettömän keskittämisen seurauksena ovat nämä jälkikivut. Palvelut eivät pysy millään mukana, ja sitten palvelujen hinta nousee käsittämättömiin mittasuhteisiin, joita ei esimerkiksi maaseutukunnissa ole nähtykään.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Ed. Hoskonen on aivan oikeassa siinä, että tuossa keskittymisessä kärsivät sekä ne alueet, joilta väestö poistuu, jotka tyhjenevät, että Pääkaupunkiseutu.

Mutta se, miksi viittasin Helsinkiin, johtuu siitä, että kun täällä illan myöhäisinä tunteina keskustelimme ministeri Pekkarisen kanssa tästä samasta asiasta, Kansallisesta terveysohjelmasta, hän totesi, että se 350 miljoonaa euroa kuuluukin kuntien kannettavaksi, se toinen puolisko, eikä valtiolle. Itse viittasin siihen, että perustuslain mukaan viimesijainen vastuu on valtiovallalla. Se kanta on käyty tarkkaan ottaen tässäkin talossa läpi. Helsinki käy esimerkiksi, rikkaana kuntana kuitenkin verrattuna esimerkiksi moniin muihin kuntiin, siinä, että se on heikentämässä palveluja. Mistä niistä löytyy se 350 miljoonaa seitsemän vuoden aikana lisää euroissa sairaanhoitoon, siis sairaaloihin, terveyskeskuksiin, ihmisten hoitamiseen ja kuntouttamiseen? Ei näillä näkymin löydy.

Siinä, mikä liittyy työttömyyteen, olette aivan oikeassa. Se on kaikkein kovin haaste nykyhallitukselle myös: 100 000 uutta työpaikkaa. Se tekee tasaisen vauhdin taulukossa 70 päivässä. Nyt on mennyt yli 40 hallituspäivää. Kovasti on menty varmasti selkä taaksepäin, juostu siis takaperin eikä eteenpäin, koska nyt on miinusmerkkinen varmaan se saldo, joka on syntynyt tämän hallituksen aikana. Mutta en väitä, että se on nykyhallituksen syy.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä Jäätteenmäen hallitusta täytyy siinä puolustaa ja ed. Tiusaselle todeta, että kyllä edellinen hallitus jo päätti, että Kansallisen terveysprojektin rahoitus menee niin, että puolet tulee kunnilta ja puolet valtiolta. Viime hallitus päätti jo, että kehyksiin tulee 50 miljoonaa per vuosi lisää rahaa. Mitä lisäpöytäkirjassa on, kyllä Kansallisen terveysprojektin rahoitus on turvattu, mutta eri asia on, mihin muuhun jää rahaa, jos lukee, mitä hallitusohjelmassa luvataan.

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Hoskoselle, että kyllä Helsingin nykyiset ongelmat johtuvat tästä yhteisöveron leikkauksesta, joka virheeksi myönnettiin ja joka luvattiin korjata ennen vaaleja kaikkien suurten puolueiden osalta. Se, että väki on muuttanut tänne etelään työn perässä, on aika iso trendi, iso kaupungistuminen, joka on paljon pienempää Suomessa kuin muissa Euroopan maissa. Se tulee tapahtumaan. Ihmiset muuttavat työpaikan perään. Sen eteen täytyy tehdä, että kasvukeskuksiin tulisi työpaikkoja muuallekin, mutta nykyiset talousongelmat täällä johtuvat yhteisöverosta. Se on luvattu korjata. Kyllä ne lupaukset täytyy lunastaa. Kun pääministeri Jäätteenmäki sanoo, että Helsingin yhteisövero-osuutta nostetaan — hän sanoi sen vielä vaalien jälkeenkin — toivon todella, että tämä asia tehdään eikä tehdä niin kuin nyt on hallitusohjelmassa selvitetty, että koko yhteisövero vietäisiin Helsingiltä pois. Tämä on vakava paikka. Jos meidän taloutemme menee alas Pääkaupunkiseudulla, se heijastuu koko maahan. Vakava, hankala tilanne!

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa on sisar täällä oppositiossa ja on myös muuten sisar, ymmärtääkseni sairaanhoitaja koulutukseltaan. Näin ollen odottaisi, että ed. Sarkomaa pontevasti puolustaisi terveyden- ja sairaanhoitoa. Mielestäni tuo, kun sanotaan, että asia on kunnossa, ei ole totta. Jos viime hallituksen aikana, kun tämän vuoden budjetti tehtiin, pantiin 50 miljoonaa euroa tälle vuodelle ja kehyksissä on joko 180 tai 190 miljoonaa euroa — se on vähän tulkintaa, mitä se yksi 10 miljoonaa merkitsee — siitä tulee vanhan Elon mukaan 230 tai 240 miljoonaa euroa. Siitä 350 miljoonasta eurosta jää puuttumaan, ja sitten, vaikka päätettiinkin, että se toinen puolikas on kuntien piikissä, mistä ne kunnat tekevät sen rahan, kysyn vain. Näin ollen — tämä on nyt sairaaloiden ja terveyskeskusten ja potilaiden näkökulma — kipua tulee piisaamaan ja edelleenkin tulee olemaan leikkausjonoja, joiden lyhentäminen on jo usean sadan miljoonan euron kertakustannus.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on hieman eksytty lapsilisäkeskustelusta. Olen röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri ja siitä huolimatta haluan kyllä todeta, että se minkä hallitus on luvannut ja mikä on todettu Kansallisessa terveysprojektissa, mitä rahaa tarvitaan siihen, on kyllä mielestäni aika hyvin nyt sinne laitettu. Eri asia on, riittääkö se, löytävätkö kunnat sen jostakin. En ole väittänyt, että esimerkiksi Helsingissä me sen rahan löydämme jostakin, jollemme saa yhteisöveroja takaisin. Haluaisin vaan, arvoisa ed. Tiusanen, todeta, kun täällä on käytetty puheenvuoroja, että ei olisi sitä rahaa laitettu, että kun katsoo, mitä siellä kehyksissä on aikaisemman hallituksen osalta ja mitä lisäpöytäkirjasta löytyy, näyttäisi, että se 350 miljoonaa olisi löytymässä. En halua asiaa vääristellä vaan puhua totta. Kyllä näiden asioiden täytyy olla ihan samalla tavalla, on hallituksessa tai oppositiossa, mutta ongelmia tulee olemaan terveyspalveluiden järjestämisessä, se on ihan selvä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni röntgenhoitajan ammatti ei siis ole mikään huono eikä sairaanhoitajankaan. Totean, että 240 miljoonaa euroa on 110 miljoonaa euroa vähemmän kuin 350 miljoonaa euroa.