Valtiovarainministeri   Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Talouskysymykset ovat näytelleet erittäin keskeistä roolia viime aikojen eurooppalaisessa keskustelussa, myös vaaleissa, ja ne olivat myös viime viikolla pidetyn EU:n huippukokouksen asialistan tärkeimmät kysymykset. Taustalla ovat olleet Euroopan talouksia pitkään vaivanneet ongelmat ja myös kansalaisten tyytymättömyys. Talous on takkuillut, uudistukset edenneet monissa maissa hitaasti, työpaikkakehitys on ollut vaatimatonta, työttömyys ei ole laskenut.

Poikkeuksiakin tästä kehityksestä on. Kaksi eurooppalaista naapurimaata käyvät vaaleihin puolen vuoden sisällä, ensi syksynä ja vuoden kuluttua keväällä, taloudenkuvaltaan aivan toisenlaisessa ilmapiirissä. Näissä maissa talous kasvaa ennätystahtia, työpaikkoja syntyy, työttömyys alenee, etuuksia kehitetään, palveluihin panostetaan. Nämä naapurimaat ovat Ruotsi ja Suomi.

Talouden, työllisyyden ja myös kilpailukyvyn osalta Euroopan katseet ovatkin entistä tiiviimmin suunnatut tänne Pohjolaan. Pohjoismainen yhteisvastuuseen perustuva yhteiskuntamalli on osoittanut voimansa. Hyvin hoidettu talous yhdistettynä toimintakykyiseen hallintoon on luonut tilanteen, jossa meillä, kuten muillakin Pohjoismailla, on kyllä keskimääräistä korkeampi veroaste, mutta samalla toimivat julkiset palvelut ja keskimääräistä huomattavasti korkeampi kilpailukyky. Taloudellinen dynamiikka on siis yhdistettävissä yhteisvastuun periaatteisiin. Tätä pohjoismaista menestyskonseptia onkin vaalittava ja edelleen kehitettävä, jotta turvaamme menestymisen mahdollisuudet myös jatkossa.

Työllisyyden edistäminen säilyy myös tulevan kehyskauden tärkeimpänä asiana. Hallituskauden alussa asetimme toiminnallemme huikean tavoitteen: 100 000 uuden työpaikan luomisen. Samalla esitimme välttämättömyyden nostaa asteittain työllisyysastetta, ensin 70:een ja pidemmällä aikavälillä aina 75 prosenttiin saakka.

Viime vuoden noin 50 000 uuden työpaikan syntyminen on tärkeä asia noteerattavaksi. (Ed. Pulliainen: Minkäslaisia pätkätöitä ne ovat?) Uusia työpaikkoja arvioidaan tämän vuoden aikana syntyvän yli 30 000. Hallituskauden aikana on hyvät mahdollisuudet päästä liki hallitusohjelmassa asetettuun 100 000 työpaikan ja työllisyyden kasvun tavoitteeseen. Myös työllisyysasteessa on edellytykset päästä lähelle 70 prosentin tavoitetta.

Hallitus on tukenut vahvasti kasvua, mutta on ollut aktiivinen myös työllisyyden hoidon rakennepolitiikassa. Veropolitiikan ja tulopolitiikan yhdistäminen on tuonut talouteen vakautta. Se on antanut vahvan ostovoiman lisäyksen kotitalouksille, mutta luonut yritysten kustannuskehitykselle kaivattua pitkäjänteisyyttä.

Rakennetyöttömyyden lievittämiseksi on toteutettu nuorten ja pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuu, työmarkkinatuen uudistus ja yli 54-vuotiaiden työntekijöiden sotumaksun alennus. Muutosturva on suomalainen toteutusmalli, jossa yhdistyvät joustavuuden ja turvallisuuden vaatimukset.

Nyt hallitus on tehnyt päätöksen lähteä mukaan EU:n puitteissa tapahtuvaan työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveroalennuskokeiluun parturi-kampaamoiden ja pienkorjaamoiden arvonlisäverotusta alentamalla. Alueelliset sotumaksukokeilut keventävät osaltaan työnantajien maksurasitusta. Työvoiman palvelukeskusten verkosto laajenee. Työmarkkinatukiuudistus ohjaa aktiivitoimiin.

Tällä hallituskaudella on turvattu hyvinvointia toteuttamalla terveydenhuollon hoitotakuu ja pienten koululaisten turvallinen iltapäivähoito. Lapsilisiä ja kotihoidon tukea sekä pieniä äitiyspäivärahoja on korotettu. Syrjäytymisen ehkäisyyn ja pienituloisten aseman parantamiseen on panostettu: 7 prosentin asumisen omavastuun poisto toimeentulotuesta parantaa elämisen edellytyksiä 70 000 vähävaraisessa taloudessa. Opintotuen asumislisää on nostettu. Koulupudokkaille on perustettu niin sanottu Omakymppi. Pitkäaikaistyöttömien asumistukea on parannettu, ja Taipaleen malliksi nimetyllä eläketuella on mahdollistettu 5 000 pitkäaikaistyöttömälle siirtyminen eläkkeelle. Kansaneläkkeiden ja eläketulovähennyksen korotukset ovat koskeneet kaikkiaan 900 000:ta henkilöä. Veteraanien kuntoutusta ja palveluja on laajennettu.

Menestyksemme edellytykset on luotu pitkäaikaisella työllä ja panostuksella tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. On huolehdittu myös investoinneista tie- ja rataverkkoon. Näin tullaan tekemään myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Oikein ajoitettu talouspolitiikka on lisännyt talouden kasvua ja tuonut meille hyvinvointia ja vaurautta. Nyt kun suuntaamme katseet vuoteen 2011, on kysyttävä, onko meillä riittävää malttia vaurastua, jotta emme heti syö niitä eväitä, jotka tähänastisella politiikalla on aikaansaatu. Ikääntymisen haasteet ovat edessämme. On siis huolehdittava paitsi tämän päivän myös tulevaisuuden tarpeista. Tämä on politiikkamme ohjenuora myös jatkossa.

Suomen kokonaistuotannon kasvu on nopeutunut, ja talouden arvioidaan kasvavan kuluvana vuonna 3,7 prosenttia ja ensi vuonnakin 2,5 prosenttia. Kaikki ennustelaitokset tarkistavat nyt arvioitaan kasvulukemista ylöspäin. Kasvua pitää edelleen yllä kotitalouksien kulutus, mutta myös vientikysyntä ja yritysten investoinnit ovat lisääntyneet.

Hallitusohjelmassa asetettu toinen tavoite, valtiontalouden tasapaino vaalikauden lopulla, näyttäisi olevan sekin saavutettavissa. Paraneva työllisyys toimii nyt tulopuolella eduksemme, ja näyttää siis siltä, että tilinpidon käsittein tasapainoon päästäisiin vuonna 2007.

Valtionvelka on myös saatu hallitusohjelman mukaiselle alenevalle kehitysuralle. Valtionvelan suhde kansantuotteeseen on laskenut 39 prosenttiin. Tämä näköala on mahdollisuus säilyttää myös ensi kehyskaudella, jolloin syntyy edellytyksiä vastata tulevan vuosikymmenen uusiin haasteisiin ja tehdä myös oikeudenmukaista politiikkaa eri ikäpolvien välillä.

Vaikka työllisyyskehitys on ollut myönteistä, ovat eräät yksittäiset, ennen kaikkea elektroniikka- ja metsäteollisuudessa ilmoitetut, yhteistoimintaneuvottelut johtamassa aika huomattaviin irtisanomisiin. Hallitus pitää tärkeänä, että käynnissä olevissa neuvotteluissa etsitään kaikki keinot irtisanomisten välttämiseksi ja työllisyyden turvaamiseksi. Neuvottelujen on oltava aitoja, ja yritysten on osaltaan oltava mukana lievittämässä niitä ongelmia, jotka näistä muutoksista seuraavat niin työntekijöille kuin alueen paikallisille toimijoille. Tässä yrityksillä on ensimmäinen vastuu.

Hallitus puoleltaan varautuu tukemaan vaikeuksiin joutuneita, niin ihmisiä kuin paikkakuntiakin, harkinnanvaraisten rahoitusavustusten sekä koulutus-, työllisyys- ja investointitukien avulla. Tänään hallitus on tehnyt päätöksen ottaa Kuusankoski mukaan kotimaiseksi kakkosvaltiontukialueeksi.

Keskipitkän aikavälin talouskasvua rajoittavat etupäässä muutokset väestön ikärakenteessa, mikä johtaa myös työvoiman vähenemiseen jo lähivuosien aikana. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Työvoiman saatavuusongelmien odotetaan pahenevan, ja se liittyy myös tiettyjen alueiden ja toimialojen kehitystilanteeseen. Tämä on iso ongelma, kun meillä samanaikaisesti on korkea rakennetyöttömyys. Työvoiman kohtaanto-ongelmat uhkaavat kasvaa. Tähän tarvitaan toimia, ja niihin hallitus on taholtansa ryhtynyt.

Asuntopolitiikan tehostamiseksi hallitus antaa kaavoituksen sujuvuuden lisäämiseen tähtäävät lakiesitykset eduskunnalle vielä kuluvan kevätistuntokauden aikana. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon turvaamiseksi Helsingin seudulla oleva, asuntorakentamiseen soveltuva valtion kiinteistöomaisuus keskitetään Senaatti-liikelaitoksen hallintaan. Tavoitteena on nopeuttaa ja yksinkertaistaa kuntien kanssa käytäviä neuvotteluja. Samalla hallitus puoleltaan edellyttää seudun kunnilta yhteistoimintaa niin keskenään kuin valtionkin kanssa asuntotuotannon edistämisessä.

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksestä on tullut tärkeä talouspolitiikan ankkuri. Se antaa ennustettavuutta ja luotettavuutta valtiolle talouspolitiikan toimijana. Eduskunnan huolellisesti käsittelemänä siitä on tullut tärkeä ohjenuora hallituksen toiminnalle. Kehysmenettelyssä on myös kehittämiselle tilaa. Jatkossa on tarpeen käydä lävitse muun muassa sitä kysymystä, tuleeko kaikkia menoja kohdella samalla tavalla ja onko esimerkiksi perusteltua rinnastaa investointiluonteisia menoja kulutusmenoihin kehystä tehtäessä. Samoin on tärkeää kehittää kehyksessä liikkumatilaa ja jakamatonta varausta koskevaa menettelyä, jotta vaalikauden aikana tulevat uudet tarpeet voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon. (Ed. Outi Ojala: Eli länget on kaulassa!)

Hallitus ei kehyspäätöksellään muuttanut toukokuussa 2003 aikoinaan hyväksyttyä, vuodelle 2007 vahvistettua kehysmenojen kokonaistasoa. Keväällä 2003 päätetty vaalikauden kehys on näin tarkistettu vastaamaan vuoden 2007 hinta- ja kustannustasoa sekä talousarvion rakenteessa tapahtuneita muutoksia, jotka vaikuttavat eri vuosien menojen tason vertailukelpoisuuteen. Näin vuoden 2007 tarkistettu menokehys on 30,35 miljardia euroa.

Kehysvalmistelussa on noudatettu varsin pidättyvää menolinjausta, jotta kokonaiskehyksen ja hallinnonaloittaisten kehysten yhteissumman väliin jäisi liikkumatilaa tulevia tarpeita varten. Tämän liikkumatilan luominen on vaatinut myös toimia menosäästöjen aikaansaamiseksi. Näitä säästöjä hallinnonaloittain tehdään yhteensä 146 miljoonaa euroa, hivenen vähemmän kuin vuosi sitten. Säästöt kohdistuvat eri hallinnonaloille, mutta osa niistä on luonteeltaan jaksotuksia. Näin on muun muassa Puolustusvoimain hankintojen ja oppilaitosten perustamiskustannusten valtionapujen osalta. Menokehykseen sisältyy noin kolme neljäsosaa valtion talousarvion määrärahoista. Kehyksen ulkopuolelle jäävien menojen arvioidaan vuonna 2007 olevan noin 10 miljardia euroa.

Seuraavan vaalikauden eli vuosien 2008—2011 menotasojen arvio perustuu nykyisen hallituksen tiedossa oleviin päätöksiin ja niiden vaikutuksiin. On sanottava kuitenkin selvästi, että tulevan hallituskauden määrärahojen tason ja painopisteet määrittelee seuraava hallitus ja että menojen kohdentaminen täsmentyy tällöin kunkin vuoden talousarviota valmisteltaessa.

Hallitus on hallitusohjelmaa täydentäen sopinut, että osakemyyntitulojen vuotuisesta 500 miljoonaa euroa ylittävästä osasta voidaan käyttää enintään 20 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin aiemman 10 prosentin sijaan menosäännön tai vaalikauden kehyksen estämättä. Tämä on tärkeä satsaus tulevaisuuden tarpeisiin. Näitä menoja voivat olla lähinnä infrastruktuuri-investoinnit sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistäminen. Tutkimus- ja tuotekehitykseen sekä infrastruktuuri-investointeihin mahdollisesti tarvittava lisärahoitus onkin tarkoitus rajoittaa selkeästi määriteltyihin kertaluonteisiin lisämenoihin.

Maaseudun kehittämiseen osoitetuissa määrärahoissa ei ole vielä otettu huomioon EU:n uuden rahoituskauden muutoksia. Hallitus pyrkii omilla toimillaan varmistamaan sekä EU:ssa tehtävässä toiminnassa että kotimaassa sen, että uudesta rahoituskaudesta aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Hallituksen kehyspäätökseen ei sisälly tässä vaiheessa päätöksiä uusista väyläinvestoinneista. Eduskunnan asiaa koskevan lausuman mukaisesti mahdollisuudet uusien väylähankkeiden aloittamiseen vuosina 2007 ja 2008 hallitus arvioi elokuussa, kun valmistellaan vuoden 2007 talousarvioesitystä. Asiaa tullaan tarkastelemaan valtiontalouden liikkumavaran mukaisesti ja mahdolliset valtion omaisuuden myynnistä kertyneet tulot huomioiden.

Hallitusohjelman ja hallituksen kehityspoliittisen ohjelman tavoitteena on kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Kehitysyhteistyömäärärahoja on hallituskaudella nostettu tasaisesti, ja tämän vaalikauden viimeiseen talousarvioesitykseen vuodelle 2007 hallitus kehyspäätöksessään esittää kehitysyhteistyövarojen nostamista 0,43 prosenttiin kansantuotteesta. Euromääräisesti kehitysapua nostetaan ensi vuonna 66 miljoonaa euroa. Koko vaalikaudella vuoden 2007 kehykset huomioon ottaen määrärahojen nousu on yhteensä 232 miljoonaa euroa. Kehitysvarat ovatkin olleet nopeimmin kasvavat erät budjetissa.

Hallitusohjelmaan ja kehityspoliittiseen ohjelmaan kirjattu tavoite on hallituksen poliittinen tavoite. Hallitus kuitenkin katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että kehitysyhteistyön kasvuluvuista seuraavalle vaalikaudelle päätetään vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusohjelma- ja kehysneuvotteluissa, eikä siksi sisällytä tähän kehyspäätökseen vuosia 2008—2011 koskevia sitovia lukuja.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen arvioidaan kehyskaudella tulojen kasvavan keskimäärin noin 2 prosentin vuosivauhtia. Verotulojen kasvu on kehyskauden alkupuolella loppukautta nopeampaa, koska veropohjien kasvun ennakoidaan hidastuvan kehyskauden viimeisinä vuosina.

Kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti teollisuuden ja kasvihuoneiden maksamaa sähköveroa alennetaan ja poistetaan teollisuuden jäteliemillä ja muilla teollisuuden jätteillä ja sivutuotteilla tuotetun sähkön verotuki. Toimenpiteiden arvioidaan vähentävän energiaverojen tuottoa nettomääräisesti noin 70 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksistä päättäessään hallitus sopi myös kehyskaudella toteutettavista tuottavuustoimenpiteistä. Ne ovat tärkeä osa tulevaisuuteen vastaamista. Ne toteutetaan hallinnonaloittain täsmätyönä, ja ne osaltaan johtavat siihen, että niukkenevienkin voimavarojen oloissa voidaan turvata kaikkein tärkeimpien palveluiden, kuten opetuksen, hyvä toiminta ja tarvittavat lisäsatsaukset. Tämä tehdään yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Kehyspäätöksen tärkeä osa on kuntien kanssa yhteistyössä tehtävä peruspalveluohjelma. Lyhyesti on todettava, että tällä hallituskaudella valtion rahoitusosuus kuntien kokonaistuloista on noussut, siis valtion rahoitusosuus kuntien kokonaistuloista on noussut. Tämä on laman jälkeisenä aikana poikkeuksellista ja osoittaa, että hallitus on omilla toimillaan vahvasti sitoutunut huolehtimaan kuntapalveluiden kehittymisestä. Ennen muuta kuntien menokehityksestä johtuen kuntatalouden ennakoidaan pysyvän kuluvana vuonna edelleen kireänä. Tosin viimeiset tiedot kuntien talousarvioista antavat jo näköalaa hienoisesta taloustilanteen paranemisesta.

Palveluiden ja kuntatalouden turvaaminen, vahvan elinkeinopolitiikan mahdollistaminen kunnille sekä tasapainoisen yhteiskuntarakenteen vaatimukset edellyttävät uudistuksia niin kuntarakenteessa kuin myös palveluiden järjestämisessä. Kuntauudistuksen valmistelu onkin hyvässä vauhdissa, ja tähän työhön osallistuvat kaikki Kuntaliiton hallituksessa mukana olevat puolueet.

Tärkeä osa uudistustyötä on menokehityksen saaminen hallintaan. Viime vuosien yli 5 prosentin menokasvu ei pysyvästi voi olla mahdollista. Tuoreet tiedot uudistuskokeilusta muun muassa Kainuussa ovatkin rohkaisevia. Kainuussa menojen kasvussa on päästy 2 prosentin tasoon. Tänä ja ensi vuonna menopuolella on edellytykset päästä kehitykseen, jossa voitaisiin alittaa tulojen ennakoitu kasvu — tulokasvuksi arvioidaan noin 4 prosenttia. Tämä siis merkitsisi kuntatalouden kääntymistä tasapainouralle.

Arvoisa puhemies! Talouden suunta on ylöspäin. Kasvulukemia korjataan kaikkialla Suomessa nyt samaan suuntaan. Työllisyys vahvistuu. Yrittäjien määrä on ennätyskorkealla. Hyvä kehitys on määrätietoisten ponnistelujen tulosta. Tällä tiellä on myös kehyspäätöksen myötä mahdollisuus jatkaa eteenpäin.

Timo Kalli /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloittaessaan työnsä hallitus asetti itselleen kunnianhimoisen tavoitteen, 100 000 uuden työpaikan luomisen. Kolmen vuoden takaisessa taloustilanteessa tuota työllisyystavoitetta ei pidetty ollenkaan realistisena. Etenkin poliittinen oppositio täällä totesi, että tavoite on epärealistinen. Nyt kuitenkin tämä 100 000 työpaikan luominen on toteutumassa. Työllisyyden kasvu on poikkeuksellisen nopeaa ja talouskasvukin eurooppalaisittain korkeaa. Opposition vastaus varmaan tämän työllisyystavoitteen saavuttamisessa on, että tämäkin on liian hidasta. Tämä varmaan teidän kannaltanne on riittämätöntä. (Ed. Zyskowicz: Väärä arvaus!)

Työllisyystavoitteen toteutuminen mahdollistaa kuitenkin hyvinvointipalveluiden rahoittamisen turvaamisen ja kehittämisen niiden uhkien torjumiseksi, joita väestön ikääntyminen meille synnyttää. Hyvinvointi syntyy ainoastaan positiivisella työllisyyskehityksellä ja yrittäjyydellä. Määrätietoisia ponnisteluja hyvän työllisyyskehityksen ja yrittäjyyden puolesta tarvitaan yhä edelleen. Tuloverotuksen keventämistä ja kehittämistä on jatkettava, mutta päätösten yhteydessä on arvioitava tarkkaan niiden oikeudenmukaisuus ja myös niiden suuntaaminen. Veronkevennysvara on kohdennettava jatkossa niin, että se hyödyttää entistä selkeämmin heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia. (Ed. O. Ojala: Ja näkisi vaan!)

Valtion menojen maltillinen hallinta on edellytys vakaalle, luovalle talouspolitiikalle, joka puolestaan on välttämätöntä talouden pitkän aikavälin kasvun kannalta. Hyvän talous- ja työllisyyskehityksen ansiosta myös valtiontalouden tasapainotavoite vuoden 2007 lopussa saavutetaan. Valtion verotulojen kasvu on ylittänyt kaikki odotukset.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa tarpeellisena. Tuottavuustavoitteet tulee kohdentaa alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tuottavuusohjelma ei saa olla este alueellistamiselle. Alueellistaminen voi päinvastoin tukea tuottavuustavoitteiden saavuttamista. Valtionhallinnon alueellistamista on jatkettava. Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että tuottavuusohjelma ei kuitenkaan johda irtisanomisiin. Valtion on siis oltava tulevaisuudessakin kilpailukykyinen ja houkutteleva työnantaja.

Arvoisa puhemies! Päätös mennä mukaan EU:n työllistävien alojen arvonlisäverokantojen alentamiseen on oikea. Tämä päätös vahvistaa palvelualojen työllisyyttä ja mahdollistaa alikehittyneen palvelusektorimme kehittymistä. Olikin vahinko, että Suomi hukkasi nämä mahdollisuudet edellisillä vaalikausilla.

Suomella ja Suomen taloudella nyt menee vahvasti. Menestyksestä ja hyvästä työllisyydestä huolimatta meillä on kuitenkin voimakkaita alueellisia eroja työllisyydenkin suhteen. Myönteisestä työllisyyskehityksestä huolimatta on viime aikoina tullut ilmoituksia tulevista laajoista irtisanomisista. Onkin tarpeellista, että hallitus varautuu tukemaan vaikeuksiin joutuneita ihmisiä ja paikkakuntia niin harkinnanvaraisten avustusten kuin koulutus-, työllisyys- ja erilaisten investointitukien turvin. (Ed. Korhonen: Leikkaamallako niitä tuetaan? On kumma logiikka taas!)

Euroopan unionin laajentuminen on koko Euroopan talouden ja työllisyyden kannalta myönteinen ja kannatettava ratkaisu. Unionin laajentuminen ei saa kuitenkaan tapahtua pelkästään maaseudun ja maatalouden kustannuksella. Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä hallituksen kehysriihessä tehtyä päätöstä, että EU:n rahoituskehysratkaisusta syntynyt vaje maatalouden rahoituksen osalta korvataan niin, että laajentumisen vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäävät mahdollisimman pieniksi. Kaikkien suomalaisten kannalta on tärkeää, että hallitus ilmoitti hoitavansa maaseudun kehittämisrahat niin, että suomalaisille kuluttajille turvataan tulevaisuudessakin mahdollisuudet kotimaisiin elintarvikkeisiin ja samalla huolehditaan myös suomalaisen ympäristön tilasta. Olisi onnetonta, jos ympäristö kärsisi rakennemuutoksesta, jota maatalous käy paraikaa läpi.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että esitys myös polttoaineverovähennyksestä maatalouden kannattavuuden korjaamiseksi on viimein saatu lausuntokierrokselle, ennen kuin se tulee eduskunnalle. (Ed. Vistbacka: Se hyväksyttiin jo viime vuonna!) Nämä ratkaisut myös mahdollistavat osaltaan jatkossa puhtaiden kotimaisten elintarvikkeiden tuotannon säilymisen kilpailukykyisenä. Puhdas suomalainen ruoka on edelleen turvallista ja antaa mahdollisuuden elintarviketuotantoketjulle, ja se on koko kansakunnan etu.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä myös kehysriihen päätöstä pientalojen lämmitysjärjestelmätapamuutoksen investointituesta. Tältä osin kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuus olisi myös hyödynnettävä täysimääräisesti. Lämmitystapojen muutosten tuella edistetään kotimaisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja samalla viedään eteenpäin myös kestävää kehitystä.

Energiapolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla energiahuollon kotimaisen omavaraisuuden nostaminen. Bioenergiaa on perinteisesti käytetty paikallisesti, siellä missä se on tuotettukin. Bioenergiaan satsaaminen on siis tehokasta maaseutu-, alue- ja myös työllisyyspolitiikkaa. Energiapolitiikkamme vaatii viisasta varautumista ja kotimaisuuden lisäämistä erilaisissa tuotantotavoissa. Tulevaisuudessa puhtaalla kotimaisella energiantuotannolla taloutemme ja yhteiskuntamme voi olla entistä vahvempi ja varautuneempi myös tuleviin mahdollisiin epävarmuustekijöihin. Suomi tarvitsee siis lisää päätöksiä kotimaisen uusiutuvan energian ja liikenteen biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi. Nyt tehdyt esitykset ja päätökset ovat hyvä alku, mutta keskustan eduskuntaryhmä edellyttää jatkossa lisää ympäristöystävällisiä ja kotimaisia uusiutuvia energiavaroja suosivia ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkein tavoite ja johtoajatus on kansalaisten peruspalvelujen turvaaminen tasa-arvoisesti koko maassa. Kysymys ei siis pelkästään ole kuntarakenteesta, niin kuin monet omissa puheenvuoroissa ja keskusteluissa ovat yksipuolisesti halunneet sanoa. On selvää, että yksi ainoa malli ei voi soveltua koko maahan. Lähtökohtana on oltava, että palvelut eivät saa etääntyä eivätkä heikentyä erityisesti laadun osalta. (Ed. Kuosmanen: Miten Sitran malli?) Lähipalveluiden on oltava jokaisen kansalaisen oikeus jatkossakin. On jälleen kerran syytä vahvistaa ja toistaa, että keskusta kannattaa vapaaehtoisia kuntaliitoksia, mutta ei hyväksy pakkoliitoksia. Samalla on todettava, että palvelujen tuottamistavoissa tarvitaan monipuolisuutta sekä kilpailukykyä ja tehokkuutta lisääviä ratkaisuja. (Ed. O. Ojala: Yksityistetään, yksityistetään, se on keskustan linja!) Myös palveluyrittäjyyden kehittämisen ja siihen kannustamisen pitää olla yksi tärkeä tavoite, jota tässä yhteydessä tietenkin voidaan tukea.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä ratkaisuna sitä, että hallitus päätti muuttaa valtion osakemyyntitulojen käyttösääntöä. Tulevaisuudessa myyntitulojen 500 miljoonan euron yli menevästä osasta voidaan aiemman 10 prosentin sijasta käyttää enintään 20 prosenttia kertaluontoisiin lisämenoihin, kuten liikenneinvestointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Näillä investoinneilla luodaan tulevaisuuden ja tulevan talouskasvun edellytyksiä.

Kehyspäätökseen ei sisälly tässä vaiheessa, niin kuin jo kuultiin, uusia väyläinvestointeja. Keskustan eduskuntaryhmä kuitenkin katsoo, että hallituksen on arvioitava asiaa eduskunnan lausuman mukaisesti tulevan syksyn budjettiriihessä. Hallituksen on selvitettävä kaikki mahdollisuudet, joilla väyläministerityöryhmän ensimmäisen vaiheen ehdotuksiin vuosina 2007 ja 2008 kuuluvat uudet väylähankkeet voitaisiin aloittaa.

Tulevalla kehyskaudella talouskasvun edellytyksiä vahvistetaan edelleen panostamalla julkiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Se onkin välttämätöntä ottaen huomioon, että olemme menettäneet viime aikoina perinteisiä teollisuustyöpaikkoja, ja kieltämättä vaarana on, että sama kehitys saattaa edelleen uhata ja jatkua. Siksi tarvitaankin voimakasta panostusta koulutukseen ja tutkimukseen, jotta voimme varmistaa tulevaisuudessa sekä meille että tuleville suomalaisille työtä ja toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Työn, yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitus jatkaa määrätietoisesti työtään paremman työllisyyden puolesta. Näin kehitetään hyvinvointiyhteiskuntaa vastaamaan ikääntymisen ja maailmantalouden murroksen haasteisiin.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen pitkäjänteinen kasvu- ja työllisyyspolitiikka on tuottanut tulosta. Talous kasvaa muita EU-maita nopeammin. Sekä työllisten että avointen työpaikkojen määrät kasvavat selvästi, ja työttömyys laskee. Helmikuussa työllisiä oli 47 000 enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta tällä vaalikaudella sai vielä jokin aika sitten jopa pilkkaa osakseen. Ed. Zyskowiczin silloisista kommenteista saisi lehtikatsauksen asemesta kokonaisen pilkkalaulukirjan. Eipä kuulu pilkkalaulut enää, sillä tämäkin tavoite on lähellä toteutumista. Odotan mielenkiinnolla, tuleeko uuden ryhmäpuheenjohtajan Häkämiehen aikakaudella uusi suunta ja tunnustus rehdisti hallitukselle tästäkin saavutuksesta. (Ed. Zyskowicz: Ehdottomasti!)

Työllisyyden kasvun takana on valitettavasti myös ilmiöitä, jotka edellyttävät erityistä huomiota niin tältä kuin tulevilta hallituksilta. Työllisyyden kasvu ei ole johtanut ainakaan samassa suhteessa tehtyjen työtuntien kasvuun viimeisen vuoden aikana. Selittävänä tekijänä on, että suuri osa uusista työsuhteista on osa-aikaisia. Sosialidemokraattien mielestä työmarkkinoita ei voi jakaa hyviin kokoaikaisiin ja usein palkka- ja työsuhde-ehdoiltaan huonoihin osa-aikaisiin työpaikkoihin. Työstä saatavalla palkalla on voitava tulla toimeen. (Ed. Kuoppa: Miksei sitten tule?) Valtion ja kuntien on omalta osaltaan huolehdittava siitä, että niiden tarjoamat työsuhteet ovat kokoaikaisia ja pysyviä.

Toinen hyvän työllisyyskehityksen vastainen ilmiö on käynnissä olevat irtisanomiset. Niin kansalaisia kuin meitä päättäjiäkin hämmentävät ja huolestuttavat toistuvat ilmoitukset satoja, jopa tuhansia työpaikkoja kerralla uhkaavista yt-menettelyistä. UPM:n ilmoitus jopa 3 000 henkilön irtisanomisista oli järkyttävä uutinen. Valitettavasti se ei todennäköisesti jää viimeiseksi tällaiseksi toimenpiteeksi. Toimialakohtaiset rakennemuutokset jatkuvat. Joiltakin osin ne ovat jopa ymmärrettäviä, mutta pelisääntöjen on oltava selvät. Huonoon suunnitteluun perustuvaa ylikapasiteetin rakentamista ja sen taitamatonta purkua ei saa maksattaa syyttömillä työntekijöillä. Työntekijät ovat vuosikausia tinkineet omista eduistaan turvatakseen yritystoiminnan jatkumisen. Kaukonäköisyyttä on voitava vaatia myös yritysten omistajilta ylimitoitettujen ja lyhytnäköisten tuotto-odotusten ja osinkojen asemesta.

Rakennemuutosten seurausten laskujen maksun osalta toteamme, että veronmaksajien piikki ei voi olla avoin. Omistajien vastuuta on lisättävä. Yritykset eivät voi paeta omaa yhteiskuntavastuutaan. Yt-menettelyn on oltava aito neuvottelu, jossa etsitään vakavasti vaihtoehtoja henkilöstövähennyksille.

Hallitus on aloittanut ripeästi toimet suurten joukkoirtisanomisten alueellisten vaikutusten lieventämiseksi. Hyvä niin. Nämä akuuttiin hätään liittyvät toimenpiteet eivät poista tarvetta muiden, jo aiemmin rakennemuutosten kohteeksi joutuneiden alueiden ja kuntien tukemiselta. Rakennemuutosten jatkuminen edellyttää myös ennakoitavuuden lisäämistä esimerkiksi te-keskusten toimesta tehtävillä paikkakuntakohtaisilla riskianalyyseillä. Näin voidaan politiikan koko toimenpidevalikko suunnata riittävän tehokkaasti ja ajoissa estämään kansalaisten ja alueiden kannalta kohtuuttoman suuria ja nopeita muutoksia.

Rakennemuutos koskee myös maataloutta. Maatalous on ollut ja on edelleen meidänkin asiamme. Lipposen hallitusten maatalouspolitiikan tunnustusta saanutta kansallista konsensusta on hyvä jatkaa. Kehysriihen linjaus, että EU:n uudesta rahoituskaudesta aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi, on tässä vaiheessa riittävän selkeä poliittinen ilmaus, johon sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä sitoutuu. (Ed. Uotila: Keneltä säästetään?) Toivottavasti samaa huolta ja sitoutumista riittää myös niitä irtisanottavia kohtaan, joilla kysymyksessä ei ole työstä saatavan tulon pudotus vaan koko työn menetys.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden kova ydin pienenee yhä suhteellisen hitaasti. Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen liian korkealla tasolla. Tämän vuoden alusta toteutettiin useita toimenpiteitä rakenteellisen työttömyyden vähentämiseksi. Ikääntyvän työvoiman työllistymistä autetaan uudella tuella. Kotitalousvähennystä uudistettiin kaksinkertaistamalla vähennyksen enimmäismäärä kotitalous-, hoiva- ja hoitotöissä. Lisäksi työllisyyttä edistävänä toimena kehysneuvotteluissa sovittiin työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäverokokeilusta. Sosialidemokraattien pitkäaikainen vaatimus kampaamo- ja parturipalveluiden sekä eräiden pienten korjauspalveluiden verokannan laskemisesta 22 prosentista 8 prosenttiin toteutuu vuoden 2007 alusta alkaen. On syytä muistuttaa, että aiemmin siihen ei ole ollut edellytyksiä kokoomuslaisten valtiovarainministerien vastustuksen vuoksi.

Työttömyyden vähentämisen tulee olla keskeisellä sijalla tulevalla kehyskaudella. Se edellyttää riittäviä voimavaroja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Tarvitsemme edelleen myös rakenteellisia uudistuksia jatkavaa politiikkaa.

Asuntopolitiikan tehostaminen on yksi keino vauhdittaa työvoiman alueellista liikkuvuutta. Hallitus aloitti tehostamistoimet viime vuoden budjettiriihessä kuuden kohdan toimenpideohjelmalla ja jatkaa lisätoimien valmistelua nyt. Kaavoituksen sujuvuutta lisätään muun muassa asemakaavoitusta koskevan kaksinkertaisen valitusoikeuden rajoittamisella tietyissä tapauksissa. Helsingin seudulla tehtävä valtion kiinteistöomaisuuden omistajahallinnan keskittäminen tulee vauhdittamaan alueen kohtuuhintaista asuntotuotantoa.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa puuttua voimakkain toimin yhteiskunnan kahtiajakautumiseen. Kysymys on yhteisvastuusta ja solidaarisuudesta. Suomesta on löydyttävä poliittista tahtoa ja voimaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. Eduskuntaryhmämme mielestä toimeentulotuen asumisen omavastuun poisto oli iso askel köyhyyden vähentämisessä.

On perusteltua jatkaa täsmätoimia kaikkein vähävaraisimpien hyväksi. Talouskasvusta huolimatta tuloerot ovat lisääntyneet. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen on tärkeä osa hallitusohjelmaa työllisyyden ja peruspalvelujen vahvistamisen ohella. Eri väestöryhmien, niin työttömien, opiskelijoiden, eläkkeensaajien kuin lapsiperheidenkin, ostovoiman turvaaminen on tärkeää, mutta on syytä muistuttaa, että yksin rahan lisääminen ei ratkaise toimeentulo-ongelmaa. Hyvin toimivat koulu-, sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä erityisesti pienituloisille.

Kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,43 prosenttiin bkt:stä jatkaa omaksuttua tasaisen kasvun linjaa. (Ed. Pulliainen: Ja siinä sitä jatkamista piisaakin!) On hyvä, että hallitus ilmoittaa edelleen poliittiseksi tavoitteekseen kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisen 0,7 prosenttiin bkt:stä vuoteen 2010 mennessä. Yksityiskohtaisesta aikataulusta päättämisen siirtäminen eduskuntavaalien jälkeisiin hallitus- ja kehysneuvotteluihin on valitettava, mutta ymmärrettävä asia.

Tässä kehysriihessä ei tehty uusia väyläinvestointipäätöksiä. Uusia päätöksiä eduskunnan edellyttämällä tavalla on kuitenkin lupa odottaa elokuun budjettiriihestä. Lisämahdollisuuksia liikenneinvestointien tekoon antaa valtion omaisuuden myyntitulojen käyttöä koskevan prosenttiosuuden kasvattaminen.

Eduskuntaryhmämme pitää tärkeänä, että veikkausvoittovarat käytetään jakosuhdelaissa määriteltyjen varsinaisten edunsaajien, kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön ja taiteen, rahoitukseen. Tällä turvataan myös hyvin tärkeä Veikkauksen monopoliasema.

Arvoisa puhemies! Valtion ja kuntien talouksien tasapainon turvaaminen edellyttää jatkossakin työllisyyden paranemista ja tiukkaa menotaloutta. Julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen on osa tätä työtä. Tuottavuutta voidaan lisätä palvelutasosta tinkimättä hyödyntäen muun muassa tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Henkilöstön vaihtuvuus suurten ikäluokkien jäädessä lähivuosina eläkkeelle tarjoaa myös ainutkertaisen mahdollisuuden toteuttaa uudistukset ilman uudelleensijoitus- tai koulutustoimenpiteitä. Irtisanomiset eivät kuulu julkisella sektorillakaan vastuulliseen työnantajapolitiikkaan.

Tämän loppuvaalikauden merkittävin kysymys on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteenpäin vieminen. (Ed. Kuosmanen: Ei siitä tule mitään!) Kysymys ei ole kuitenkaan vain tämän hallituksen toimenpiteistä, vaan kaikkien poliittisten ryhmien yhteisestä sitoutumisesta pitkäjänteiseen uudistustyöhön.

Uudistustyön peruslinjaukset on tehtävä pian. Nyt ei ole aikaa eikä mahdollisuutta jäädä odottamaan parempaa hetkeä. Sellaista ei tule. Hyvinvointipalvelujen turvaamisen ja kehittämisen ydinkysymys on palveluista vastaavien kuntien toimintatapojen uudistaminen. Se edellyttää sekä palvelurakenteiden että kuntarakenteen uudistamista. Kumpikaan yksin ei riitä. Tarvitaan molemmat. Aitoon itsehallintoon perustuva toimintakyky edellyttää riittävää kokoa ja taloudellista omavaraisuutta.

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksiin pohjautuvaa finanssipolitiikkaa arvostellaan ajoittain varsin kärkevästikin. Voidaan kuitenkin perustellusti sanoa, että tiukka budjetti- ja kehyspolitiikka on toiminut hyvin. Samalla kun on pidetty kiinni valtiontalouden tasapainotavoitteesta, on kyetty tekemään kasvun edellytyksiä vahvistavia vero-, talous-, sosiaali- ja työllisyyspoliittisia uudistuksia. Nyt esitelty kehysratkaisu jatkaa Vanhasen hallituksen vakaata ja tuloksellista linjaa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee sitä tulevien budjettiratkaisujen pohjaksi.

Jyri  Häkämies  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikolla nähty kehysriihinäytelmä vaikutti tutulta, mutta se vaikutti tutulta aivan muusta yhteydestä. Eräs politiikan havainnoitsija vertasi hallituksen tilannetta erään kuuluisan suomalaisen perheen avio-onneen: ensiksi toinen osapuoli nujakoi toisen lähes henkihieveriin, sitten uhataan erolla, mutta seuraavana päivänä yhdessä vannotaan yhteisen onnen nimiin. Saas nähdä, miten hallituksen onni nyt jatkuu.

Arvoisa puhemies! Kehysriihessä kaikki huomio kiinnittyi maatalouteen, mutta tällä päätöksellään SDP ja keskusta jättivät maaseudun epätietoisuuden valtaan. Hallitukselta odotettiin selkeää päätöstä kansallisesta kompensaatiosta. Nyt odotus jatkuu, sillä keskinäiseen kinasteluun sortunut hallitus ei päässyt asiassa ratkaisuun. Hallituksen riveistä on selitelty, ettei tukieuroista voitu tehdä päätöstä Brysselissä käytävien neuvottelujen vuoksi. Arvoisa pääministeri Vanhanen, mitä sellaisia neuvotteluja tarkkaan ottaen Brysselissä käydään, jotka estivät hallitusta lyömästä tarkkoja lukuja kiinni?

Arvoisa puhemies! Kokoomus antaa hallitukselle, ed. Backman, kiitoksen siitä, että se on toteuttanut kokoomuksen vaalien alla esittämää veropolitiikkaa, jota molemmat päähallituspuolueet ilmoittivat vaalien yhteydessä vastustavansa. Maltillisten veronkevennysten ryhdittämä talouskasvu on ruokkinut työvoiman kysyntää, ja työllisyystilanne todellakin näyttää parantuvan. Myös kokoomus pitää mahdollisena, että hallitus saavuttaa tuon tavoitteensa 100 000 uudesta työpaikasta. Siitä on syytä antaa tunnustus.

Mutta vaikka työllisyyskehitys näyttääkin edellä mainituista syistä johtuen paremmalta kuin aikoihin, niin hallituksen harjoittamalla työllisyyspolitiikalla ei ole juuri mitään tekemistä tämän saavutuksen kanssa. Suomessa oli viime kuussa vielä 271 000 työtöntä työnhakijaa, ed. Kalli. Lisäksi erilaisten työllistämistoimien piirissä oli lähes 90 000 suomalaista. Siis kaiken kaikkiaan varsinaisten työmarkkinoiden ulkopuolella on noin 360 000 suomalaista. Erityisen huolestuttavaa on, että rakennetyöttömyydestä kärsivien määrä on sitkeästi pysytellyt aiempien vuosien tasolla. Kysymyksessä on vakava ja kerrannaisvaikutuksiltaan kallis ongelma, joka koskettaa 150 000:ta suomalaista ja heidän läheisiään.

Suomessa siis esiintyy samaan aikaan sekä korkeaa työttömyyttä että monia alueita ja aloja koskettavaa työvoimapulaa. Tämä kiistatta osoittaa sen, ettei hallituksen työllisyyspolitiikka toimi siten kuin pitäisi. Talouskasvu on lähivuosina hidastumassa eri arvioiden mukaan 2 prosenttiin tai hieman sen päälle, tämän vuoden lukuihin nähden kuitenkin huomattavasti vaatimattomampaan kasvutasoon. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen ja palveluiden turvaaminen edellyttää kuitenkin ensi vaalikaudella sitä, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin. Alle 3 prosentin kasvu tekee tästä lähes ylivoimaisen haasteen.

Myös työvoiman liikkuvuuden lisääminen on haaste, aivan kuten selonteossa todetaan. Harva esimerkiksi Voikkaalta työttömäksi jäänyt pystyy halutessaan lähtemään uuden työn perään esimerkiksi Pääkaupunkiseudulle. Erot pelkästään asumisen kustannuksissa tekevät tämän mahdottomaksi. Siksi kokoomus tukee voimakkaasti selonteossa mainittua tavoitetta, jolla toteutettaisiin tämän niin kutsutun tonttitarjontatyöryhmän esitykset, joilla tähdätään siihen, että kaavoitus Suomessa ja Suomen kunnissa nopeutuisi.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden hyvä kehitys ei saa jättää varjoonsa sitä tosiseikkaa, että pätkätöiden määrä on Suomessa lisääntynyt. Vaikka epätyypillisten työsuhteiden määrä kasvaa, on osa-aikainenkin työpaikka aina parempi vaihtoehto kuin joutenolo. Työn on kuitenkin kaikissa olosuhteissa oltava tekijälleen taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Ketään ei saa rangaista halusta tehdä työtä, sillä vain siten on mahdollista turvata suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus. Hallituksen olisikin syytä puuttua kannustinloukuista aiheutuviin ongelmiin nykyistä paljon tarmokkaammin. (Ed. Elo: Kyllä ne on Zyskowiczin opit edelleen siellä!)

Yksi keskeinen syy pätkätöiden yleisyyteen on kuntatalouden heikko tila. Tästä kehityksestä punamultahallitus kantaa vastuuta, koska se ei opposition vaatimuksista huolimatta aio tämän vaalikauden aikana maksaa takaisin kunnilta ottamaansa pakkolainaa. Uskon ja toivon (Ed. Saarinen: Silläkö se ratkeaa?) — no, se auttaa, ed. Saarinen — että kesän budjettiriihessä valtiovarainministeri Heinäluoma luovuttaa taistelunsa ja lupaa kunnille sen, mikä niille kuuluu.

Työmarkkinoiden tilannetta vaikeuttaa myös se, että hallitukselta puuttuu johdonmukainen koulutuspolitiikka. Hallituksen kouluvastaisuutta kuvaa hyvin se, että vuodesta toiseen ministerit toimivat vastoin omaa ohjelmaansa ja leikkaavat opetustoimen valtionosuuksia. Hallitusohjelman mukaanhan ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat on käytettävä koulutuksen vahvistamiseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Hyvät hallituspuolueiden kansanedustajat, kuka tässä salissa voi sanoa, että koulutuksen voimavarat ja sille asetetut tavoitteet ovat tasapainossa? Koulutuksen perusturva, johon kuuluvat työrauha, riittävän pienet opetusryhmät, erityisopetus sekä toimiva oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto, on vaarantunut. Tuloksena on koulupudokkaita ja syrjäytyneitä. Kokoomus uudistaakin jälleen kerran vaatimuksensa perusopetuksen valtionosuuksien korotuksesta ja ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvien säästöjen käyttämisestä lyhentämättöminä koulutuksen kehittämiseen. Tulevan hyvinvoinnin edellytyksistä huolehtiminen on tämän päivän päättäjien vastuullisin tehtävä. SDP:n ja keskustan piirissä olisi hyvä muistaa, että Suomi pärjää tulevaisuudessa vain kansallista osaamispääomaamme kasvattamalla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen säästöjen kohteeksi ovat joutuneet myös sairaat, erityisesti lapset ja eläkeläiset. Hallitus esittää Kansallisen terveysohjelman määrärahojen roimaa leikkausta. Kehysriihessä päätettiin uudesta 25 miljoonan euron leikkauksesta tänä vuonna toteutetun 25 miljoonan euron leikkauksen lisäksi. Edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrahoja leikataan ensi vuonna 15 miljoonalla. Nämä ratkaisut eivät lyhennä hammashuollon jonoja, ja ne vaikeuttavat esimerkiksi ennalta ehkäisevän terveydenhuollon kehittämistä. Hallituksen olisi syytä muistaa, että Kansallisen terveyshankkeen kustannukset ovat suurimmillaan juuri näinä vuosina. Kunnat tarvitsevat aiemmin luvatun valtionosuuden täysimääräisenä tästä haasteesta selvitäkseen.

Punamultahallitus on siis päätynyt leikkaamaan terveydestä ja koulusta. Muunlaiseenkin vaihtoehtoon se olisi voinut päätyä. (Ed. Gustafsson: Miten se kokoomuksen vaaliohjelma?) Kokoomus tulee omassa vastalauseessaan esittämään oman vaihtoehtonsa hallituksen hyvinvointipalveluja leikkaavalle linjalle.

Arvoisa puhemies! Hallitus on alentamassa teollisuuden sähköveroa ensi vuoden alusta. Tämä parantaa energiariippuvaisen perusteollisuutemme kansainvälistä kilpailukykyä, mutta se ei riitä korvaamaan päästökaupasta aiheutuvia lisärasitteita. Hallitus ottaa askeleen oikeaan suuntaan, mutta se ei riitä. Tarvitsemme ehdottomasti jämäkämpää teollisuuspoliittisten toimenpiteiden kokonaisuutta. Emme voi nostaa käsiämme pystyyn työpaikkojen saneeraamisen edessä, vaan meidän on tehtävä kaikki tehtävissä oleva, jotta maassamme myös tulevaisuudessa olisi teollisia työpaikkoja. (Ed. Elo: Mitä se olisi käytännössä?) Hallituksen onkin määrätietoisella ohjelmalla parannettava teollisen toiminnan kansainvälistä kilpailukykyä ja sen kannattavuutta.

Arvoisa puhemies! Vaikka punamultahallitus on saanut toimia poikkeuksellisen suotuisissa olosuhteissa, jättää sen harjoittama politiikka paljon toivomisen varaa. Keskinäinen nahistelu, josta viime viikko oli hyvä osoitus, ja omien etujen vaaliminen tuntuvat olevan ministereillä lähinnä päällimmäisenä mielessä. Sulle—mulle-jakopolitiikan sijaan suomalaiset odottavat nyt hallitukselta päätöksiä, joilla turvataan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Hallituksen toiminnan on lisättävä kansalaisten tulevaisuudenuskoa, joka on horjumassa. Viime viikon poliittinen näytelmä ei ollut kunniaksi kenellekään.

Kari Uotila /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikon kiistely hallituspuolueiden kesken maatalousrahoista oli seurausta keskinäisen luottamuksen puutteesta SDP:n ja keskustan välillä. Pelko hallituskumppanin iltalypsypolitiikasta oli yksi syy myös siihen, että hallitus kolme vuotta sitten päätyi asettamaan itsensä ja eduskunnan kaulaan menokehyshirttosilmukan, silmukan, joka estää kansalaisten ahdinkoon puuttumisen lisärahoituksella silloinkin, kun ennakoitua suuremmat tulot sen mahdollistaisivat. Toinen syy kehysmenettelyyn oli pyrkimys tehdä tilaa hyvätuloisia ja rikkaita suosiville veronkevennyksille. Räikein esimerkki tästä oli päätös poistaa varallisuusvero kaikista rikkaimmilta. Kolmas syy tiukkaan kehyspäätökseen oli pyrkimys pysyvästi vähentää julkisia menoja ja näin ajaa julkista sektoria alas. Neljäs syy lienee halu olla EU-mallioppilas ja näyttää muille EU-johtajille, että meillä kyllä menokuri pitää, vaikka kansa kärsii.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä nyt tarvitaan oikeudenmukaisempaa politiikkaa. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden köyhyys on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Suhteellisen köyhyyden ja tuloerojen kasvu on Suomessa lähes nopeinta koko Euroopassa, ja erityisesti pienituloisten ihmisten mahdollisuudet saada tasavertaisesti terveyspalveluja ovat heikentyneet. Opiskelijat pakotetaan lainaluukulle, vaikka tulevaisuus pätkätöineen on epävarmaa. Vasemmistoliiton ja opiskelijoiden ehdotus opintorahan korotuksesta ei saa riittävästi kannatusta. Juuri äskettäin vastauksessaan opiskelijajärjestöille sosialidemokraattien puoluesihteeri Feldt-Ranta katsoo, ettei tarvetta opintorahan korottamiselle ole, ja samoilla linjoilla oli vastauksissaan pääministeri Vanhanen.

Kansalaisten vaikeudet eivät koske vain etuuksien tasoa vaan myös palvelujen riittävyyttä. Kunnat ovat vaikeuksissa. Niiden velkaantuminen lisääntyy. Tästä kärsivät kuntalaiset, sillä kunnat vastaavat pääosasta hyvinvointipalveluja. Lasten tarvitsema turvallinen ja laadukas päivähoito ja koulutus ovat vaarantumassa. Vaikeuksissa olevat perheet eivät saa riittävästi kunnan sosiaalitoimen apua. Vanhukset jäävät vaille muun muassa kotipalveluja ja kaikki kuntalaiset vaille laadukkaita terveyspalveluja. (Ed. O. Ojala: Mutta hyvin menee kuulemma!) Vammaisten tarvitsemat kuljetus- ja muut vammaispalvelut ovat niin ikään vaarassa. Myös kulttuurin ja liikunnan palvelut ovat osa sitä laajaa palvelujen kirjoa, jota kunnilta odotetaan. Myös puheet kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 prosentin tavoitteesta tuntuvat aika ontoilta tätä selontekoa katsottaessa. Vauhdin ja tavoitteen välinen ristiriita on aika suuri.

Arvoisa puhemies! Kysymys on tahdon puutteesta. Varaa olisi oikeudenmukaisempaan politiikkaan. Sen tunnustaa hallitus itsekin. Selonteon perustelumuistion sivulla 11 se toteaa: "Viime vuoden hyvä kehitys antaa aiemmin ennakoitua paremman lähtökohdan kuluvalle vuodelle ja myös tulevalle kehyskaudelle." Sivulla 46 hallitus toteaa: "- - näkymät ovat parantuneet sitten toukokuun 2003 kehyspäätöksen, jolloin vuosittaisen nettorahoitustarpeen eli alijäämän ennakoitiin olevan 2—2,5 miljardia euroa vaalikaudella 2004—2007." Budjettitaloushan oli esimerkiksi viime vuonna 3 miljardia ylimääräinen, ja hallitus itsekin arvioi sen jatkuvan ylijäämäisenä noin puolella miljardilla lukuun ottamatta vuotta 2008. Hallitus toteaakin, että valtionvelan bkt-osuus laskee jo tänä vuonna 37 prosenttiin ja ensi vuonna jo 35,5 prosenttiin, vaikka aiemmin arvioitiin, että tämä velan bkt-osuus pysähtyisi pitemmäksi aikaa noin 44 prosentin tasolle.

Mutta mikä on sitten hallituksen vastaus eduskunnan toiveisiin ja kansalaisten hätään? Hallitus tekee lisäleikkauksia ja lisäsäästöjä. Suoria säästöjä ilmoitetaan 146 miljoonaa. Lisäksi leikkaus on myös se 120 miljoonaa, jonka edestä hallitus ei tee hintatason muutokseen perustuvia tasokorotuksia. Viime viikolla paljon esillä olleet maatalouskompensaatiot, oli se summa nyt 90 tai 100 miljoonaa, on myös korvattava uusilla säästöillä muualta, sillä tämä summa ei sisälly kehykseen. Hallitus toteaa kehyspäätöksen sivulla 6 "- - jos jatkovalmistelussa tehdään kehykset ylittäviä ratkaisuja, tullaan niiden vaikutukset kompensoimaan määrärahasäästöinä muualla." Tämä koskee näitä maatalousrahoja. Kysyn, ottaako hallitus tämän rahan eläkeläisiltä, opiskelijoilta, syrjäseutujen palveluista vai mistä.

Arvoisa puhemies! Irtisanomiset vaativat toimia. On irvokasta, että hallitus tässä tilanteessa leikkaa muutosturvarahoitusta. Täällä ei ole ministeri Filatov paikalla, mutta kysyisin, miten hän on voinut hyväksyä kehykseen kohdan "Muutosturvan rahoitustarvearvioita on alennettu määrärahan käytöstä saatuja tietoja vastaavasti". (Ed. Gustafsson: Koska on poliittinen sopimus, että piikki on auki!) — Vastaukseksi ei kelpaa se, että piikki on tarvittaessa auki. — Jos muutosturvan rahoitusta ensin leikataan ja sitten korjataan työllistämisrahoilla, se on pois muilta työttömiltä. Näin ministeri Filatov itse asiassa on lyönyt lukkoon sen, että työllisyysmäärärahat eivät nouse muutosturvan tarpeiden perusteella.

On aivan selvää, että muutosturvan osalta koneisto ei ole pystynyt täydessä laajuudessa käyttämään muutosturvan mahdollisuuksia. Lyhytaikaisten kokemusten perusteella muutosturvan rahoitusta ei pidä leikata vaan lisätä. Sen lisäksi tarvitaan uusi ja parempi yt-laki, tarvitaan irtisanomissuojan parantamista ja tarvitaan lisää rahaa niille paikkakunnille, joita nämä karmeat irtisanomiset ravistelevat. Jos yhtiöiden herrat hylkäävät, niin yhteiskunnan ei pidä hylätä työttömäksi joutuneita.

Kysyttävää on, arvoisa puhemies, muiltakin ministereiltä. Asuntokanta rapistuu, korjausvaje kasvaa. Arvoisa valtiovarainministeri Heinäluoma, mitä järkeä on leikata 20 miljoonaa euroa asuntojen korjausrahoista?

Ministeri Huovinen puuttuu salista. Eduskunta on vaatinut yhteensä yli 100 miljoonan euron tasokorotusta tien- ja radanpitoon sekä joukkoliikenteeseen. Hallitus vastaa tähän lisäsäästöillä. Aikooko ministeri Huovinen paeta jälleen eduskunnan selän taakse odottelemaan lisäyksiä joulukuussa? Nähdäänkö elokuun budjettiriihessä jälleen viime vuoden tapainen näytelmä, jossa hallituspuolueet ja ministerit vaalien lähestyessä rukkaavat sovittua väylähankkeiden toteuttamisjärjestystä uudelleen? — Katsoin vahingossa väärin ministeri Luhtasta. (Naurua)

Ympäristöministeri Enestam, te sanoitte tässä salissa ympäristötöistä 20. joulukuuta 2005: "Toivon, että eduskunnan myötävaikutuksella nyt viidennen kerran selviän neuvottelussa entistä paremmin, kun aikanaan käydään kädenvääntö valtiovarainministeriön kanssa." Ministeri Enestam, te olette nyt jo viidennen kerran epäonnistunut ympäristötyömäärärahojen nostamisessa. Tästä pitäisi tehdä jo johtopäätöksiä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitolle hallituksen kehysehdotus ei kelpaa. Nyt tarvitaan toimenpiteitä ja rahoitusta eriarvoistumisen ja köyhyyden lisääntymisen torjumiseksi ja kansalaisten tarvitsemien palvelujen turvaamiseksi. Lisäleikkauksista on luovuttava, kustannustason nousua vastaavat lisäykset tehtävä, eikä maataloudelle annettavaa oikeutettua lisätuloa saa ottaa muilta apua tarvitsevilta. Kunnille on annettava lisää rahaa palvelujen turvaamiseen. Pakkolaina on maksettava takaisin välittömästi. Tarvitaan kunnon tasokorotus kansaneläkkeisiin, työttömyysturvaan ja opiskelijoiden opintorahaan. Liikenneturvallisuuden parantaminen ja joukkoliikenteen turvaaminen edellyttävät eduskunnan tahdon mukaisen tasokorotuksen tekemistä liikenneministeriön menokehykseen. Ympäristön tilasta huolehtiminen vaatii lisäpanostusta. Ympäristötöiden rahoituksen alamäki on lopetettava ja rahoitusta lisättävä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätöstä on käännettävä oikeudenmukaisemmaksi ja monta piirua ihmisen suuntaan. Kansalaiset eivät tarvitse EU-johtajilta imagopisteitä sen paremmin liian tiukasta menokurista kuin muualla kuolleeksi todetun ja myöhemmin muuttuvan perustuslain hätäisestä ratifioinnistakaan. Sitä vastoin kansalaiset tarvitsevat hyviä palveluja ja riittävää toimeentuloa. Vasemmistoliitto tulee tekemään työtä näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Eriarvoistuva ja kahtia jakautuva Suomi on kansalaisten tulevaisuuden kannalta suurempi riski kuin valtion vähäinen velkamäärä. On parempi maksaa velkaa siinä tahdissa kuin aiemmin suunniteltiin eikä kuristaa liian nopealla maksuvauhdilla hyvinvointivaltiota hengiltä.

Tarja Cronberg /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on muuttamassa kansallisen politiikan tekemisen EU-rahoituksen paikkauspolitiikaksi. Viime aikojen hallitusnäytelmässä on keskusteltu maaseudusta. Hallitus päätti, etteivät uuden EU-rahoituskauden muutokset saa aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia viljelijöiden tuloihin. Samalla tultiin ottaneeksi kantaa kysymykseen, onko EU-rahoitus saavutettu etu. Aika kallis kannanotto, kun ajatellaan vaikkapa nykyisten aluekehitysrahojen tulevaisuutta. Itse iloitsen siitä päivästä, jolloin itäsuomalaisena kansanedustajana voin seisoa täällä korokkeella ja puhua kansallisesta kompensaatiosta, kun EU päättää lopettaa aluekehitysrahojen maksamisen Suomelle, ja perustella sitä sillä, että itäsuomalaisten tulotason ei tulisi laskea. (Ed. O. Ojala: Taitaa jäädä vain toiveeksi!) — Katsotaan.

Samassa yhteydessä toinen esille noussut periaatteellinen kysymys koski sitä, tuleeko Suomen tehdä omia päätöksiä ennen kuin EU on vahvistanut tukitasot. Ajatus siitä, että Suomi voisi tulevissa EU-neuvotteluissa vielä vaatia korvausta menetyksistä, samanaikaisesti kun kotimaassa on jo tehty periaatepäätös tukien korvaamisesta, on absurdi. Se edellyttäisi, että eläisimme suljetussa maailmassa, jossa suomalaiset keskustelut eivät leviäisi maailmalle. Eri maiden virkamiehet, komissio myös, ovat varmaan mielenkiinnolla seuranneet suomalaista keskustelua.

Arvoisa puhemies! 100 miljoonaa euroa on iso raha maaseudun kehittämisessä. Onko mahdollisesti keskusteltu tai mietitty hallituksen puitteissa sen uudelleen kohdentamista? Vastaus on: ei. Perusteluna kompensaatiolle on käytetty a) saavutettua etua, b) viljelijöiden tukitasoa. Esimerkiksi kun julkisuudessa on keskusteltu iisalmelaisen Peltolan tilan tulonmenetyksistä ympäristötuen leikkausten myötä, on keskustelusta jäänyt tyystin puuttumaan, miten ympäristön tila kohenee tuolla tilan nyt mahdollisesti menettämällä 4 200 euron summalla. Tämä asia olisi vihreiden mielestä hyvä tietää. Ehkä tästä on tarpeen keskustella, kun valtioneuvosto nyt päättää sen kriteereistä, mihin kompensaatio kohdennetaan.

Suomen maataloudessa on vihreästä näkökulmasta valtava potentiaali niin biokaasutuotannon kuin peltoenergiankin kehittämisessä. Biokaasun talteenotto ei olisi ainoastaan ilmastonmuutoksen kannalta tärkeä, vaan ennakoisi myös tulevaisuuden autokannan muutoksia ja uusia polttoaineita, kuten synteesikaasua. Biokaasuasiantuntijat ovat arvioineet, että yhden lehmän vuotuisesta lannantuotannosta valmistetulla biokaasulla yksi auto kulkisi vuoden. Samalla valumat vesistöihin vähenisivät huomattavasti. Vaikka tämä arvio puolittuisikin, on se varteenotettava huomio, ja biokaasuun tulisikin panostaa sen sijaan, että "vanhasta muistista" kohdennetaan nyt voimakkaasti valvottuun ja tuloksiltaan myös kyseenalaistettuun ympäristötukeen. Tällöin vaikutettaisiin yhtä aikaa monialaiseen työllisyyteen, kansalliseen huoltovarmuuteen, saasteettomampaan liikkumiseen ja lämmitykseen sekä maisemallisesti monimuotoiseen maaseutuun. 100 miljoonan euron panostuksella maataloudessa voitaisiin tehdä uudenlaisia, rakenteellisesti ratkaisevia ympäristötekoja.

Onkin melkoisen järkyttävää todeta, että samalla kun EU-tukien menetyksiä kompensoidaan kansallisesti maaseudulle, ei bioenergiaa mainita sanallakaan. Hallituksen panostukset uusiutuvaan energiaan myös vähenevät huolimatta siitä, että kauppa- ja teollisuusministeri on nimenomaan todennut, että ministeriön painopiste tällä kehyskaudella on teknologia- ja innovaatiopolitiikassa. Nimenomaan teknologia- ja innovaatiopolitiikan näkökulmasta rahoja tulisikin panostaa uusiutuvaan energiaan, ei suinkaan vähentää. KTM lupaa kehyksissä Tekesille 20 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Se tulisikin kohdentaa jo ennestään liian pienen volyymin bioenergiainnovaatioihin.

On mielenkiintoista todeta, että hallituksen ehdottama ja vihreiden tervetulleeksi toivottama pelletti- ja maalämpötuki rahoitetaan, mutta se rahoitus otetaan kerrostalojen ja rivitalojen korjausavustuksista. Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kannalta, ed. Kalli, tämä ei suinkaan ole panostusta kestävään kehitykseen, vaan itse asiassa nollasummapeliä, jossa kerrostalot maksavat sen, minkä omakotitalot voittavat.

Bioenergiasatsaus toisi virtaa myös hallituksen liikennepolitiikkaan, joka ei tällaisena lupaa sen parempaa ilmastolle kuin harvaanasutulle maaseudullekaan.

Rautateiden ja joukkoliikenteen kannalta budjettikehys on katastrofaalinen. Liikenteen tasa-arvoinen kehitys maassa mättää todella. Jo syksyllä vihreät tekivät välikysymyksen, jossa kyseltiin joukkoliikenteeseen kohdistuvien leikkauksien merkitystä. Yöjunille saatiin parin kuukauden lisäaika, mutta ratkaisu on kestämätön pitkällä tähtäimellä, varsinkin jos otetaan huomioon hallitusohjelman tavoitteet lisätä julkista liikennettä. (Ed. Kurvinen: Lisätään raiteilla kuljetuksia!) — Juuri näin.

Kehysselonteossa vihreät haluavat lisäksi kiinnittää erityistä huomiota kahteen ihmisten hyvinvointiin voimakkaasti liittyvään asiaan. Toinen on sairauksien ennaltaehkäisy ja toinen köyhyyden voimakas lisääntyminen.

Kuntien kiristynyt talous heikentää niiden panostusta ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Tehtyjen selvitysten mukaan kunnat säästävät juuri ennaltaehkäisyssä. Tämä kostautuu niin hoito- kuin lääkekustannuksissakin. Hallitus tyytyy vain rajoitusratkaisuihin. Esimerkiksi nopeasti kasvaneiden lääkekustannusten kasvu rajataan 5 prosenttiin vuosina 2008—2011. Puututaan todellakin vain oireisiin, ei itse ongelmaan.

Toinen kysymys liittyy köyhyyteen ja sen lisääntymiseen Suomessa tilanteessa, jossa Suomi on yksi maailman hyvinvoivimpia valtioita — tässä juuri hetki sitten todettiin, että Suomella menee taloudessa lujaa, paremmin kuin EU:ssa keskimäärin. Tulonjaon eriarvoisuus ja köyhyys ovat kasvaneet 90-luvulta saakka. Vähimmäisturvan varassa elävien joukko kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä pienituloisina on 120 600 työtöntä, 23 000 maatalousyrittäjää, 51 700 työnantaja- ja yksityisyrittäjää, 91 900 opiskelijaa ja 137 900 eläkeläistä. Näin siis siitäkin huolimatta, että elämme hyvinvointivaltiossa.

Hallituksella ei ole köyhyyden vähentämiseksi minkäänlaisia eväitä. (Ed. Huotari: Eikä halua!) Pienet hyväksytyt asumistukien muutokset, ministeri Heinäluoma, eivät tätä kuvaa muuta. Vihreiden köyhyyspaketti on edelleen tarjolla. Muun muassa työmarkkinatukea sekä opiskelijoiden opintorahaa nostamalla voitaisiin köyhyyttä lieventää. Esittämämme toimenpiteet yksinkertaistaisivat sosiaaliturvaa ja siten myös synnyttäisivät säästöjä.

Myös köyhyys muualla kuuluu meille suomalaisille. Kansainvälisen yhteisön ehkä tärkeimpiä tavoitteita on kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallitus myös asetti tämän tavoitteekseen todeten, että se tulisi saavuttaa vuonna 2010. Tämä merkitsisi kehitysmäärärahojen nostamista noin 0,1 prosentilla vuosittain. Jo viime vuonna ennen kehysriihtä 110 kansanedustajaa jätti asiasta kirjallisen kysymyksen. Nyt kuitenkin hallitus esittää kehitysavun osuutta nostettavaksi 0,42 prosentista 0,43 prosenttiin. Tämä ei suinkaan tue tavoitteiden saavuttamista. Kylmien lukujen takana on se tosiasia, että joka viidestoista sekunti maailmassa kuolee lapsi puhtaan veden puutteeseen, 40 lasta tämän puheenvuoroni aikana.

Arvoisa puhemies! Miksi Suomi jatkaa pienten askelten politiikkaa aivan kuin mikään maailmassa ei olisi muuttunut? Elämme kuitenkin keskellä globaalia murrosta tilanteessa, jossa tarvittaisiin näkemyksiä kansalaisten arkiturvallisuudesta ja Suomen paikasta maailmassa, ei vain spekulaatiota siitä, antaako EU rahaa ja miten paljon. Valtiontalouden hoitoa leimaavat säästöt siitä huolimatta, että Suomi on edelleen yksi maailman parhaiten toimeen tulevia valtioita. Nyt valitun verokilpailun sijaan tulisi hallituksen luoda pohja niille toiminnoille, joilla Suomi pärjää myös tulevaisuudessa. Hallituksen valinnat ovat kuitenkin eräänlaista laastaripolitiikkaa, jossa sinne tänne syntyvät menopaiseet tai säästöhaavat peitetään hetkeksi sen sijaan, että kansakunnan tulevaisuutta hoidettaisiin ennalta ehkäisevin ja rakentavin toimenpitein pitkällä tähtäimellä. Voimakkaat johtajat eivät ole kadoksissa ainoastaan muissa EU-maissa.

Christina Gestrin  /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade fru talman! Rapporteringen och slutsatserna från regeringens budgetramsförhandlingar varierar beroende på vem man lyssnar på. Dels har det talats om regeringskris och avgångar, dels om konstruktiva diskussioner. Kontentan är ändå den, att regeringen kom överens om att ge fortsatt stöd till lantbruk och landsbygd också efter att EU-stöden skärs ned. Exakta eurobelopp kan givetvis inte slås fast förrän förhandlingarna med EU avslutats och det är inget nytt i det. Så har vi agerat nu i tolv år redan.

Det finns än en gång orsak att understryka hur viktig den inhemska jordbruksproduktionen är. Det är inte föråldrat att tala om betydelsen av en hög självförsörjningsgrad av inhemska råvaror. Det handlar om att garantera riskfria och högklassiga råvaror för vår livsmedelsindustri. Finland har en hög moral och etik då det gäller husdjursuppfödning. I det finländska jordbruket tar man stor hänsyn till miljön. Och just nu pågår arbetet med det nya EU-miljöstödprogrammet för jordbruket. Svenska riksdagsgruppen ger sitt fulla stöd för att programmet får den finansiering som behövs.

Maataloutemme perustuu perheviljelmämalliin, kun taas monet muut maat ovat siirtyneet tehotuotantoon. Kerron teille esimerkin: Leningradin alueella, jossa ainoastaan 10 prosenttia maasta on maataloustuotannossa, on yli 3 miljoonaa kanaa. Kanaloiden lannankäsittely ei täytä läheskään Suomen kriteerejä. EU:n nitraattidirektiivi edellyttäisi vähintään 200 000 peltohehtaaria lannan levitykseen. Käytännössä alue, jolle lanta levitetään, on kymmenesosa tästä. Pietarin ympäristön kanaloiden tuottama lanta sisältää fosforia yli neljä kertaa enemmän kuin Pietarin kaupungin jätevedet. Leningradin alueen tehomaatalous on merkittävä Suomenlahden kuormituslähde. Ankarasta lainsäädännöstä huolimatta käytäntö on kokonaan toinen. Sen sijaan lakien, normien ja käytännön voidaan sanoa toimivan hyvin Suomessa.

Arvoisa puhemies! Hallitus palasi vanhaan työskentelytapaansa ja keskusteli kehysriihessä ainoastaan suurista linjoista. Tämä merkitsee sitä, että hallituksen budjettikehyksiä koskeva selonteko ei sisällä kovin paljon yksityiskohtia. Eräitä myönteisiä uutisia kuitenkin on.

Hallituksen suurimpana haasteena on työllisyyden kohentaminen. Myös tässä ehdotuksessa on työllisyyttä lisääviä panostuksia. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen tulisi hyödyntää täysimääräisesti EU:n arvonlisäverokokeilua. Palvelujen arvonlisäveroa alentamalla voidaan lisätä kysyntää ja madaltaa työhönoton kynnystä. Se johtaa joka tapauksessa työpaikkojen lisääntymiseen. Parturi- ja kampaamoliikkeiden ja eräiden korjaamoiden arvonlisäveron alentamista koskeva ehdotus on hyvä, mutta sitä olisi hyvä laajentaa EU-tasolla niin pian kuin mahdollista.

Vi behöver ändå fler sysselsättningsinstrument. Vi har redan sett att hushållsavdraget för både reparation och service har skapat fler jobb och samtidigt minskat den grå ekonomin. Svenska riksdagsgruppen vill gärna se att regeringen utvecklar och utvidgar avdraget till att gälla nya arbeten.

Svenska riksdagsgruppen har tidigare oroat sig för de jobb som nu sköts av ensamföretagare. I Finland finns tiotusentals ensamföretagare som närmar sig pensionsåldern. De här företagarna borde nu uppmuntras att anställa sin första arbetstagare som kunde avlasta arbetsbördan och så småningom ta över verksamheten.

Regeringen gick inte den här gången in för att diskutera infrasatsningar på detaljnivå. Därmed uteblev det besked som hela västra och mellersta Nyland väntar på, att åtgärda de åtta kilometer långa köerna på stamväg 51 i Kyrkslätt. Svenska riksdagsgruppen är nöjd med regeringens beslut att öka procentandelen av statens vinst på utförsäljningar som kan användas till infraprojekt. Vi ser det som en möjlighet att inom budgetramarna kunna ge grönt ljus för de projekt som finns med i ministerarbetsgruppens första korg, och vi vill särskilt lyfta upp ombyggnaden av stamväg 51 och att det här projektet skall inledas redan 2007.

Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä lähdemme siitä, että hallitus suhtautuu vakavasti Ruotsin päätökseen varustamoja koskevan tonnistoveron käyttöönotosta. Jollei Suomi tarkista merenkulkupolitiikkaansa tänä keväänä, vaarana on työpaikkojen uusi ulosliputusaalto. Suomen on otettava nopeasti uudelleen käyttöön varausjärjestelmä, joka voisi johtaa uusiin alustilauksiin ja suomalaisten varustamojen työllisyyden kohentumiseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja eduskunnan budjettipolitiikka näyttää olevan yhtä säännöllistä kuin vuorovesi. Keväällä tehdään leikkauksia ja syksyllä kasvatetaan menoja. Huolimatta siitä, että tämä voi tuntua soutamiselta ja huopaamiselta, se on toiminut. Hallituskauden neljäs vuosi on kulumassa, ja pysyttelemme edelleen niukoissa vuoden 2003 kehyksissä. Hallituksen harjoittaman talouspolitiikan ansiosta työllisyystilanne ja kotimarkkinat ovat vahvistuneet. Nyt myös investoinnit Suomeen ovat lähteneet liikkeelle ja vienti vetää hyvin. Eurooppalaisessa vertailussa Suomen talouden tilanne näyttää tällä hetkellä hyvältä.

Men jag kan ändå inte hålla mig ifrån att rikta ett kritiskt finger mot vissa av de inbesparingar på totalt 146 miljoner euro som finansministeriet tagit fram. Positivt är ändå att de aviserade nedskärningarna på miljömomenten kunde undvikas. Det här gäller bland annat vattenskyddet och Metso-programmet. Bra är också att regeringen äntligen kom överens om stödet för en övergång till förnybar energi i uppvärmningen av småhus. Däremot anser jag inte det klokt att slopa stödet för reparationer som leder till större energieffektivitet.

Svenska riksdagsgruppen hade gärna sett att regeringen hade svarat på de rapporter som visar att utslagningen ökat bland barnfamiljer och de folkpensionärer som har de lägsta pensionerna. Vi hade gärna sett en satsning på barnfamiljerna till exempel genom höjda ensamförsörjartillägg och förlängd föräldraledighet så att alla barn kunde vårdas hemma tills de fyller ett år. Samtidigt finns det också skäl att höja stöden för de äldre. Och ett område som vi fått mycket kontakter om gäller de låga fpa-ersättningarna för privat läkarvård. Taxorna har släpat efter nu i över tio år och det vore hög tid att justera dem.

Slutligen några ord om biståndet. Det är bra att anslagen för biståndet ökar med 64 miljoner, vilket är mycket pengar i sig. Men regeringen ligger fortfarande långt efter den överenskommelse som Finland förbundit sig till inom EU och i andra internationella sammanhang. Enligt den överenskommelsen skall biståndet ligga på 0,7 procent av bni år 2010. Chanserna för nästa regering att öka biståndsanslagen med flera hundra miljoner på en enda gång är inte stora. Därför måste denna regering ännu ta ansvar för de förpliktelser som regeringen avtalat om på internationell nivå. Det finns med andra ord inte andra möjligheter än att nu, än en gång och en gång för alla, höja biståndet, och att vi här i riksdagen ser över den här delen.

Päivi  Räsänen  /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Rouva puhemies! Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos valitsi viime vuoden kielisammakoksi valtiovarainministeriön käsitehirviön "tuottavuuden toimenpideohjelma". Laitoksen mukaan kapulakielisesti kuvatun ohjelman todellinen uusorwellilainen sisältö on, että valtionhallinnosta vähennetään tuhansia työpaikkoja.

Hallitus on nyt perääntynyt hurjimmista suunnitelmistaan ja rajannut henkilöstösupistukset vajaaseen 10 000 henkeen, mutta henkilöstöleikkauksien mielekkyys jää edelleen kysymykseksi. Tutkimuslaitoksia ja yliopistoja koskevat henkilöstövähennykset ovat pahassa ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jonka mukaan Suomen asemaa vahvistetaan yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista sekä tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään.

Pitääkö paikkansa, että myös tutkimuslaitosten ulkopuolisin varoin palkattua henkilöstöä on vaadittu vähennettäväksi? Koskeeko valtionhallinnon henkilöstöleikkaus myös esimerkiksi poliisia ja vankeinhoitoa? Alimiehitetyllä poliisilla on jo nyt suuria vaikeuksia selviytyä rikosten selvittämisestä. Täpötäydet vankilat ja rikosten suuri uusimisriski tulee ottaa vakavana haasteena. Vankiloiden henkilökuntaa tulisi päinvastoin lisätä etenkin vankien mielenterveys- ja päihdeongelmien vuoksi.

Hallitus ei näytä oivaltavan sitä, että sijoitus liikenneinfrastruktuuriin on sijoitus suomalaiseen työhön ja yrittämiseen. Huonokuntoiset tiet ja radat ovat myös turvallisuusuhka, ja siksi on käsittämätöntä, että hallitus on valinnut säästökohteekseen juuri perustienpidon ja perusradanpidon.

Selonteossa kiinnitetään aivan oikein huomiota työvoiman kohtaanto-ongelmaan: "Työvoiman väheneminen yhdessä korkean rakenteellisen työttömyyden kanssa on keskeinen talouskasvua rajoittava tekijä keskipitkällä aikavälillä." Miksi rakennetyöttömyyden ratkaisemiseksi ei esitetä toimenpiteitä? Rakennetyöttömyys ei ratkea tuloveronkevennyksillä, ei myöskään pelkästään ammatillisella aikuiskoulutuksella. Ilmiön takana on usein syvempää syrjäytymistä, päihteitä, mielenterveysongelmia, pitkittynyttä köyhyyttä. Erityinen huomio tulisi kohdistaa lasten ja nuorten syrjäytymiseen, sillä työelämästä syrjäytymisen juuret ovat valitettavasti usein jo lapsuudessa.

Kotikaupungissani Riihimäellä on kehitetty kustannuslaskentamalli, joka osoittaa, että niin sanottu ongelmalapsi maksaa kotikunnalleen jopa yli miljoona euroa lapsuutensa aikana. Jos lapsi ei tarvitse erityispalveluita, hänelle saadaan neuvolapalvelut, kolme vuotta päiväkotihoitoa ja peruskoulutus noin 90 000 eurolla. Sijoittamalla ennalta ehkäisevään lapsi- ja perhetyöhön voidaan todella saada merkittäviä säästöjä.

Suurin pettymys kehyslinjauksessa oli kuntien talousahdingon jatkaminen. Vaikka kuntien keskimääräinen vuosikate säilyi ennallaan, niin kunnat ovat kuitenkin velkaantuneet huikealla miljardin euron vuosivauhdilla. Hallituksen antamat ja myös eduskunnan hyväksymät sinänsä tärkeät lisätehtävät kunnille ovat osittain johtaneet siihen, että kuntien toimintamenot ovat kasvaneet nopeammin kuin verotulojen ja valtionosuuksien kokonaismäärä. Osittain menoja ovat lisänneet myös poliittiset virheratkaisut, esimerkiksi alkoholiveron kevennys tai vaikkapa lapsiperheiden ennalta ehkäisevään kotipalveluun kohdistuneet leikkaukset.

Mihin perustuu usko siihen, että kehyskaudella kuntien toimintamenojen kasvu hidastuisi 3,5 prosenttiin vuodessa? Mitään kustannusten kannalta merkittäviä tehtäviä ei olla kunnilta karsimassa. Toisaalta paineet esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstön palkankorotuksiin kasvavat samalla kun terveysmenot ja lastensuojelumenot uhkaavat lisääntyä. Viime vuoden lopulla, hoitotakuun jo tultua voimaan, oli yhä 20 000 potilasta laittomissa, yli kuuden kuukauden pituisissa jonoissa. On myös tavattoman lyhytnäköistä, jos korjausavustuksiin kohdistuva huomattava leikkaus vaikeuttaa ikääntyvän väestönosan itsenäistä elämää omassa asunnossa.

Hallitus ei ole taipunut maksamaan ensi vuonna kunnille kuuluvaa valtionosuusvelkaansa kokonaisuudessaan. Ensi vuoden maksujen jälkeen jää edelleen 196 miljoonaa euroa kunnilta saamatta. Tällä kehyksellä ikääntyvän väestön elintärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat uhatut. Selonteossa valitetaan sitä, että aiempien kehysten tiukkuus ja vähäinen liikkumatila ovat vaikeuttaneet tarkistusrahojen takaisinmaksua. Joko hallitus nyt tunnustaa, että kotimarkkinoiden kysyntää olisi voitu tukea muullakin tavoin kuin ylimitoitetuin tuloveronkevennyksin?

Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli vähäisen köyhyyden kärkimaita Euroopassa. Nyt olemme pudonneet keskitasolle. Erityisesti lapsiperheköyhyys on viime vuosina lisääntynyt. Pikkulapsiperheet, yksinhuoltajataloudet ja monilapsiset perheet ovat jääneet tulokehityksessä eniten jälkeen.

Uusimman perhebarometrin mukaan nuorena perheellistyneet naiset katsovat, että parhaat yhteiskunnan toimet, joilla edistettäisiin perheellistymistä ja lapsiperheiden hyvinvointia, ovat minimiäitiyspäivärahan korotus työttömien peruspäivärahan suuruiseksi, lapsilisän tasokorotus ja opintotuen lapsikorotus. Hallituksen budjettikehykset eivät sisällä esitystä suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahran poistamiseksi, eli minimiäitiyspäivärahaa ei olla korottamassa sinne työmarkkinatuen tasolle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ehdottaa myös opintorahaan lapsikorotusta.

Vuonna 2007 tuloverotusta aiotaan keventää 590 miljoonalla eurolla. Verorasitusta tulisi kuitenkin katsoa kokonaisuutena ja kansalaisten näkökulmasta. Vaikka valtion tuloverotusta on kevennetty, kunnat ovat joutuneet ennätysvauhdilla korottamaan kunnallisverojaan. Tarvitsisimme uudistuksen, jossa myös verotuksen keinoin tuettaisiin nykyistä vahvemmin yleisesti hyvinvointia ja perheitä. Veronkevennysten painopiste saisi ihan ensimmäisenä siirtyä sieltä viinakassista ruokakoriin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista. Se hyödyttäisi suhteellisesti eniten pienituloisimpia, lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Sen sijaan alkoholiveron kiristys vähentäisi kulutusta ja siten myös alkoholihaittoja ja sairauskustannuksia. Sillä saataisiin myös huomattavia verotuloja yhteiskunnalle.

Keskustan työryhmä esitti viime viikolla elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista 10—12 prosenttiin seuraavan hallituskauden aikana. Ruuan arvonlisäveron lasku oli jo neljä vuotta sitten keskustan vaaliohjelmassa tavoitteena tälle hallituskaudelle. Jos päähallituspuolue keskusta ei ole saanut tavoitettaan hallituksessa läpi, syyn täytynee löytyä toisesta suuresta hallituskumppanista. (Ed. Pulliainen: Ei kun Rkp:stä!) Eikö sosiaalidemokraatteja kiinnosta sosiaalisesti oikeudenmukainen verotus?

Hallituksen ratkaisu EU-tukien leikkauksen kompensaatiosta on jäänyt epämääräisen sanallisen lupauksen varaan. Rahasummissa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on luettavissa vain 10—18 miljoonan euron leikkaus. Hallitus on sitoutunut siihen, että maaseudun EU-tukien leikkausten vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäävät "mahdollisimman pieniksi". Tämän nahkapäätöksen myötä viljelijät ja maaseudun väestö jäävät myöhempien tulkintojen armoille ja epävarmuuteen. Mitä tarkoittaa "pieni" vaikutus tuloihin? Mitä merkitystä tässä on sanalla "mahdollisimman"?

Kristillisdemokraattien mielestä EU-tukien leikkausten täysi rahallinen kompensaatio on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu. Miksi EU:n laajenemisen kustannusten maksu-uhka jätettäisiin vain yhden, jo entuudestaan alipalkatun väestönosan taakaksi?

Ennen viime eduskuntavaaleja kaikki puoluejohtajat olivat vaalipaneelissa sitä mieltä, että kehitysyhteistyövarat tulee korottaa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. (Ed. Soini: Ei ollut kaikki!) — No, perussuomalaiset ilmeisesti eivät ole tätä kirjanneet. — Hallitus kirjasi tämän tavoitteen hallitusohjelmaansa, mutta kieltäytyi noudattamasta Holkerin työryhmän realistista ohjelmaa, jolla olisi päästy tavoitteeseen. Kehysneuvottelujen tuloksena syntyi korotus 0,43 prosenttiin bruttokansantulosta. Lupausten pettämistä yritetään kaunistella sillä, että luvataan seuraavan hallituksen korottavan joka vuosi yhtä paljon kuin tämä hallitus neljässä vuodessa. (Ed. Pulliainen: Se onkin tosi hallitus!)

Hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen saavuttaminen on haasteellista, koska tässä on nyt viivästelty, mutta se ei saa olla mahdotonta. Sitoumuksista on pidettävä kiinni. Kun kerran olemme valmiita lähettämään sotilaita estämään kansanmurhia, niin meidän täytyy olla sitäkin valmiimpia pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja antaa mahdollisuudet rauhanomaiselle kehitykselle.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei yllätä — ei edes kielteisesti. Kehysselonteko on kamreeripolitiikkaa kolkoimmillaan, kylmää elämäntapasosialidemokratiaa vailla poliittista kunnianhimoa. Teksti on toteavaa, ongelmat ja haasteet luetellaan. Suomen pyristely EU:n pakkopaidassa jatkuu entiseen malliin. Suurrikkailta on hallitus jo poistanut varallisuusveron, ja pienituloisille sitten paukkuu kehys vastaan. Veropolitiikassa ei luvata suunnanmuutosta vähäosaisten suuntaan. Köyhän kansan kuivattaminen jatkuu entiseen malliin.

Veropolitiikassa hallitus verhotusti tunnustaa EU-pakkopaidan kuristusotteen. Erinäköisten yhdenmukaistamistoimien johdosta odotettavissa on muun muassa aleneva vaikutus Suomen yhteisöverojen kertymään. Kolhoosivaluutta euron vahvuus rajoittaa viennin kasvua, samoin kuin raakaöljyn hinnannousun myötä nousseet yritysten tuotantokustannukset.

Mieleen muistuvat vanhojen puolueiden voivottelupuheet Ruotsin kohtalosta sen jälkeen, kun Ruotsin kansa päätti aivopesusta huolimatta säilyttää oman kruununsa. Silloin eliitti arveli ruotsalaisyritysten ryntäystä Suomeen. Ryntäys tulikin, mutta toisenlainen, ja ruotsalaiset ovat sen jälkeen ostaneet lukuisia suomalaisyrityksiä, ja lisää menee. Emu-jäsenyys tekee nyt suomalaisduunarille sitä, mitä EU-jäsenyys teki talonpojalle. SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen on muilta kiireiltään sentään joutanut toimittamaan julkisuuteen vanhan maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveron käyttöönottotavoitteen. Se on siinä SAK:n läyhäkkeessä, joka tuolla kiertelee. Vasemmiston maatalousasiantuntemushan on tunnetusti parhaimmillaan syömäpuolella.

Arvoisa rouva puhemies! Väestön ikääntymiseen ja sen tuomiin haasteisiin on uhrattu paljon tilaa ja huomiota. Tämä kysymys onkin todellinen ja polttava. Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa tavoitetta syntyvyyden nostamiseksi ei ole missään. Suomen ongelmat ratkeavat muka muualta tuodulla työvoimalla. Ensiarvoisen tärkeää olisi saada syntyvyys nousuun ja todella roimasti satsata tulevaisuuden veronmaksajiin ja työntekijöihin.

Perussuomalaiset ovat esittäneet lapsivähennyksen palauttamista verotukseen ja muidenkin perhetukien korottamista. Niihin satsaaminen on todellista tulevaisuuden tekemistä. Olen myös varma, että tämän päivän eläkeläiset hyväksyvät lastenlapsiinsa panostamisen. Eläkeläiset ovat myös voimavara — tämä on syytä muistaa — ei pelkkä kuluerä, saati uhka.

Kehyksistä paistaa läpi myös puolustuspolitiikan painopisteen muuttuminen Suomen rajojen sisäpuolelta niiden ulkopuolelle. Kunniakas YK-mandaatti on historiaa, ja rahoja menee entistä enemmän siviilikriisinhallintaan, joka voi päivänä minä hyvänsä muuttua entistä enemmän sotilaalliseksi kriisinhallinnaksi. Kansallista puolustusta leikataan, ja "kongojen leiripäiviä" lisätään.

Gepardihattuvetoiselle kehitysavulle hallitus sen sijaan on suopea. Siellä vielä YK:n suositus kelpaa. 66 miljoonaa euroa lisää rahaa tuli tähän, tuplasti se, mitä köyhyyspaketti muistaakseni, mutta kehitysmäärärahojen perillemenosta ja valvonnasta ei tässäkään kehyksessä puhuta yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! EU-moolokin kita ammottaa entistä suurempana. Suomen kansan kustantamat EU:n elatusmaksut moninkertaistuvat tällä kehyskaudella. Kehyksistä ei löydy kaurapuuron vertaa totuutta siitä, mitä maatalous-, alue- ja rakennetuille tapahtuu. Perustelumuistion sivulla 28 tyydytään vain toteamaan, että rahoituksen taso laskee vuosien 2000—2006 ohjelmasta. Paikoitellen on pelättävissä alue- ja rakennetukiin jopa 40 prosentin leikkauksia. Näin luki muun muassa tämän päivän Ilkka-lehdessä, joka ainakin Pohjanmaalla on tietävinään asioista. Maaseudun mätkiminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Perussuomalaisille EU on jo saanut uuden sisällön: EU = eroon unionista.

Liikenne- ja viestintäyhteydet ovat kansallisen selviytymisen kannalta erityisen tärkeät. Suomessa on paljon näiden alojen ammattitaitoa ja osaamista. Määrärahoja ja kannustimia tarvitaan lisää. Liikenneinvestoinnit ovat kehyskaudella kuoppien paikkausta, vaikka nimenomaan tie- ja rautatieyhteydet ovat Suomen logistiikan selkäranka. Tiehallinnon omat arviot ovat melko tylyä luettavaa. Suora lainaus Tiehallinnon kehyskannanotosta: "- - perustienpidon rahoitus säilyy niukkana ja on reaaliarvoltaan viime vuosia alhaisempi." Näin siis ne, jotka asiasta ammatikseen tietävät. Jos hallitus vielä kehyksistä poiketen lähtee tukemaan täysin tarpeetonta ja suhteettoman kallista länsimetroa, voidaan muun muassa Koillis-Lapille elintärkeä Kemijärven radan sähköistäminen unohtaa.

Poliisitoimen määrärahoihin kohdistuu kehyskaudella suuria paineita. Virkoja on edelleen täyttämättä, eikä tilanne näytä parantuvan. Sisäministeri Kari Rajamäen tiukka ja ryhdikäs, mutta sen myötä myös asiallinen maahanmuutto- ja turvapaikkalinja on syytä säilyttää myös tulevina vuosina, sanoivat sosialistinuoret mitä tahansa.

Arvoisa puhemies! Kaikesta näkee, että hallitus ei ensi maaliskuuta pitemmälle tulevaisuuteen juurikaan katsele. Vaalit tulevat vastaan. Kehysselonteko on rutiiniluonteinen haasteluettelo, joka ei poliittisella kunnianhimolla koreile. Talouden perusta on kuitenkin tällä hetkellä kunnossa, mutta haasteita riittää. Suomi on antanut survoa itsensä Euroopan unionin pakkopaitaan, ja EU-Suomella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa valuutta- ja korkopolitiikkaan. Ne puuttuvat keinovalikoimasta myös jatkossa ja varsinkin silloin, kun talouden suhdanteet lähtevät alaspäin. Pörssikurssien nousu on ahneussaalistuksesta huolimatta taittumassa. Yritysten pörssikurssissa on jo aika paljon odotuksia todellisen reaaliarvon lisänä, ja tämä loukku napsahtaa sormille ennen pitkää.

Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on ratkaisematta. Sen onnistuminen on elintärkeää tulevaisuuden peruspalveluiden kehittämiselle ja säilymiselle kunnissa. Kuntien tilannetta helpottaisi niin sanotun pakkolainan nopeutettu takaisinmaksu, mutta siitä ei ainakaan tässä selonteossa ole mitään mainintaa. Kuntien kurjuus jatkuu ja lisääntyy. Mutta palvelurakenteen uudistaminen on niin tärkeä hanke, että sen suhteen perussuomalaiset toivovat hallitukselle onnea ja menestystä.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Monipuolinen keskustelu, ja ryhmäpuheenvuoroista varmaan piirtyy hyvin kuva siitä Suomesta, jossa ollaan. Muutama kommentti käytettyjen puheenvuorojen johdosta.

Terveydenhoidon osalta on syytä palauttaa mieliin, että tämä kuuluu niin tämän koko menneen hallitus- ja vaalikauden kuin myös tulevan kehyksen ehdottomiin painopisteisiin. Terveydenhoitoon ja Kansalliseen terveysohjelmaan on suunnattu huomattavasti lisää varoja, ja kun nyt mitään uutta ohjelmaa kokoomukselta ei ole tällä vaalikaudella tullut, niin joudun vertaamaan sitä kokoomuksen viimeiseen talousohjelmaan ennen viime vaaleja, jolloin kokoomus esitti, että terveydenhoitoon laitettaisiin 100 miljoonaa euroa. Hallitus on jo tähän mennessä tämän summan laittanut kolminkertaisena tänne terveydenhoidon tarpeisiin.

Sama koskee kyllä tuon ohjelman muitakin piirteitä. Lapsilisien korotus lapsiperheille toteutettiin lähes kaksinkertaisena ja kohdennettiin kaikille lapsiperheille, ei vain niille, joilla on kaikkein pienimpiä lapsia.

Mitä tulee työllisyyslääkkeisiin, niin kotitalousvähennys, johon kokoomus esitti 1 500 euron suuruusluokkaa, on hallituksen toimin nostettu 2 200 euroon. (Välihuuto) — Kyllä, siis terveydenhoidosta huolehditaan, mitään uusia leikkauksia terveydenhoidon lisämäärärahoihinkaan ei ole tehty. Hankepuolella tehdään uutta tilannearviota ja käydään lävitse, mitkä näistä yksittäisistä kokeiluhankkeista ovat tarpeellisia. (Ed. Kuosmanen: 350 000 työtöntä on kuitenkin!)

Tuottavuusasiasta täällä on puhuttu, ja on hyvä, että se nousi esille muun muassa kristillisten ryhmäpuheenvuorossa. On kuitenkin syytä sanoa, että on välttämätöntä, että me teemme tuottavuustyötä ja toimintojen kehittämistä myös valtiolla. Ei voi olla niin, että kaikki jatkuu ennallaan tilanteessa, jossa meillä on paljon mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin, säästeliäämmin, käyttäen hyväksi juuri informaatioteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Ne eivät ole keneltäkään pois, vaan antavat mahdollisuuden siihen, että meillä on sitten ohjata resursseja sinne etulinjaan, vaikkapa opetukseen. Esimerkiksi pelkästään verohallinnossa siirtyminen sähköiseen asiointiin merkitsee tuhansiin työpaikkoihin ulottuvaa vaikutusta pidemmän ajan aikana, ja säästyvät resurssit voidaan sitten käyttää sinne, missä on etulinjan palveluja. Miksi tehdä näitä käsityövaltaisesti vanhalla tekniikalla vain sen takia, että työllistetään paljon ihmisiä, jos voidaan tehdä it-osaamista hyväksi käyttäen?

Sama koskee myös Tullihallituksen toimintaa, monia muita paikkoja. On laskettu, että meillä on korkeakoulu- ja yliopistopuolella jokaisella erillinen talous- ja palkkakirjanpito ja valtionhallinnossa käytetään näiden erillisten palkka- ja talouskirjanpitojen tekemiseen tuhansia miestyövuosia, kun voitaisiin päästä sadoilla sellaisilla. Sekin on välttämätöntä uudistustyötä, joka kannattaa tehdä, jotta meillä on voimavaroja sekä vanhoihin että uusiin tärkeisiin palvelutehtäviin. Samalla on selvä, että tämä tuottavuustyö on tärkeätä myös siltä kannalta, että se antaa valtiolle mahdollisuuden kannustavaan palkkapolitiikkaan, ihan niin kuin yksityiselläkin puolella tapahtuu.

On tärkeätä, että pidämme tämän köyhyysongelman mielessämme ja samalla katsomme, mitkä ovat köyhyyttä aiheuttavat suurimmat tekijät. Tiedämme sen sekä yleisestä elämänkokemuksesta että myös kansalaispalautteesta ja tutkimuksista, että keskeisin syy on työpaikan puute. Tärkein lääke tässä toimimiseen on, että sitoudumme tosissamme siihen työllisyystavoitteeseen, jonka tämä hallitus on asettanut, ja teemme tällä rintamalla tuloksia. Työpaikan löytyminen, itsensä elättäminen työn kautta, on sitä parasta köyhyyslääkettä. Sen lisäksi tarvitsemme sitten panoksia myös sosiaaliturvasta huolehtimiseen, ja juuri tällä tavalla hallitus on toiminut muun muassa toimeentulotukea parantamalla, ja hallitus on nostanut pienimpiä äitiyspäivärahoja lähes 100 euroa kuukaudessa, joten näitä ratkaisuja on tehty ja tullaan tekemään tämänkin jälkeen.

Sitten paljon on puhuttu, ja oikeutettua kyllä, myös kehitysyhteistyön tarpeesta. On hyvä palauttaa mieleen, mikä on tässä tosiasia. Tämä hallitus on kääntänyt kehitysyhteistyövarat voimakkaaseen nousuun, voimakkaaseen nousuun. Kehitysyhteistyövaroja on nyt nostettu enemmän kuin kertaakaan vuoden 90 jälkeen, enemmän kuin kertaakaan vuoden 90 jälkeen. Se kertoo, että me olemme ottaneet sitoumuksemme vakavasti ja vastaamme myös tähän kansainväliseen haasteeseen. Tällä kaudella tullaan reaalisesti nostamaan kehitysyhteistyövaroja 230 miljoonaa euroa. Siis lähes 50 prosenttia on kehitysyhteistyövarojen nousu tällä vaalikaudella. Kun katsotaan vaikkapa vielä sitä hallitusta, jossa vihreät viime vaalikaudella olivat mukana, sen saldo oli 60 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövarojen lisäystä, eli ensi vuoden kehitysyhteistyövarojen lisäys on yksin (Ed. Pulliainen: Olivatko demarit siinä hallituksessa, ja oliko vihreillä valtiovarainministerin salkku?) suurempi kuin koko sen ajan, jolloin vihreät olivat hallituksessa. Eli kehityssuunta on ihan oikea, ja se merkitsee tuntuvaa lisäystä kehitysyhteistyövaroihin. (Ed. Kuosmanen: Eivätkö demarit ole olleet neljätoista vuotta hallituksessa?) Nämäkin tosiasiat on syytä pitää mielessä, kun katsotaan myös tämän asian arviointia. Olemme siis oikealla tiellä ja kohti parempia päätöksiä, ja sen kai täytyy olla politiikankin tarkoitus.

Sitten muutosturvasta on puhuttu. On tähdellistä sanoa, että muutosturvarahat ovat arviomäärärahoja. Niiden viime vuoden käytön pohjalta on tehty tulevaa arviota. Lähtökohta on se, että jos tänne alueelle tulee tarpeita, niin hallitus vastaa siihen nostamalla muutosturvaan käytössä olevaa rahaa. Se on välttämätöntä, jotta voidaan vastata näiden ihmisten ongelmiin, jotka joutuvat kärsimään tästä rakennemuutoksesta. Rakennerahastorahojen osalta ed. Cronbergia voin lohduttaa sillä, että Pohjois- ja Itä-Suomen osalta rakennerahastotuet säilyvät nykyisellä tasolla.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hallitus on kääntänyt määrätietoisella politiikalla työllisyyskehityksen kasvu-uralle siten, että 100 000 työpaikan lisäys on mahdollinen. Kun sanoin, että on kääntänyt, viittaan siihen, että työllisyyskehitys vaalikautemme alkuvaiheessa meni selkeästi alaspäin, ja muistamme hyvin ne kriittiset keskustelut, joita syystä käytiin tässä eduskunnassa välikysymyksiä myöten siitä, että hallitus ei saavuta tavoitettaan. Tätä kritiikkiä oli tuolloin paljon, mutta hallitus ilmoitti, että vaikka tavoite on entistä kauempana, hallitus ei tavoitteestaan luovu. Hyvä, että tästä on pidetty kiinni.

Silloin pidettiin aika lailla itsestäänselvänä, että on hallituksen syy se, että työllisyyskehitys menee alaspäin ja että hallitus ei tavoitettaan saavuta. Se oli selvästi hallituksen syy. Äsken kokoomuksen ryhmäpuheessa taidettiin arvioida niin, että myönteinen kehitys on tapahtunut hallituksesta riippumatta. (Ed. Pulliainen: Se on teoriassa ihan mahdollista!) — Se on muuten aivan näin, se saattaa olla aivan mahdollistakin. — Toisaalta hallituksen tekojen ja päätösten luettelo tässä suhteessa on erittäin pitkä: Me olemme onnistuneet yhteensovittamaan talouspolitiikkamme oikealla tavalla suhdanteeseen. Olemme vaikuttaneet kysynnän lisäämiseen, olemme vaikuttaneet kysynnän lisäämiseen sekä veroratkaisuilla että tulonsiirroilla. Olemme vaikuttaneet lähes kolmivuotisen ennätyspitkän tulosopimuksen syntymiseen, jolla on luotu vakautta ja ennustettavuutta talouden kehitykseen. Olemme myös sillä budjettikurilla, kiitos myös eduskunnan, vaikuttaneet myös tämän ennustettavuuden ja vakauden syntymiseen.

Sanoisin, että tämän hallituksen suhdannepolitiikkaa ja toiminnan oikea-aikaisuutta arvioitaessa voitaisiin tietysti sanoa, että me olemme toimineet niin kuin oppikirjoissa kirjoitetaan, mutta minä luulen kuitenkin, että talouspolitiikan oppikirjat tullaan kirjoittamaan tästä eteenpäin sen mukaan, miten me olemme tehneet. Tästä kaudesta tulee oppikirjamainen esimerkki siitä, miten pitää reagoida oikea-aikaisesti ja tehdä oikeita ratkaisuja.

Näitä ratkaisuja on tehty myös teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi, mitä aivan oikein kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja äsken peräänkuulutti. (Ed. Kuosmanen: Teollisuus karkaa pois maasta kuitenkin!) Päätösten lista yrittäjyyden edellytysten parantamisesta ja kilpailukyvyn parantamisesta on hyvin pitkä. Muistamme sen, että kokoomus oli ajamassa kahteen kertaan pääoma- ja yhteisöveron kiristämistä yhteensä 4 prosenttiyksiköllä. Me alensimme teollisuuden yritysten osalta 3 prosenttiyksiköllä tätä. Tämä oli hyvin tärkeä muutos tämän kilpailukyvyn vahvistamisen näkökulmasta.

Talouden näkymät nyt vaalikauden lopulla ovat hyvät. Kasvu ja työllisyyden koheneminen jatkuvat, ja tältä pohjalta on hyvä jatkaa talouden vahvistamista ja myös yhteiskunnan epäkohtien korjaamista. Se voi onnistua vain sillä, että meillä on perusasiat kunnossa: valtiontalous terve, työllisyys paranee. Se antaa silloin myös edellytyksiä monien, monien yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiselle.

Se seikka, että hallitus on toteuttamassa ja saavuttamassa kaikki keskeiset makrotaloudelle asetetut tavoitteet, ei tietysti peitä sitä tosiasiaa, että yhteiskunnassa on valtavasti ongelmia, joita hallitus ei kaikkia pysty ratkaisemaan eikä parantamaan. (Välihuuto) — Halua on, mutta otamme huomioon sen, että pidämme kiinni myös valtiontalouden terveydestä, siitä, että se kestää, sillä hyviä vuosia seuraa aina myös huonompia aikoja. On tärkeää, että kun kansantaloutemme kasvu on saatu selvästi keskieurooppalaisesta tasosta paremmalle nousu-uralle, niin kasvuvaiheessa suuntaamme resurssit oikein ja varaudumme siihen, että saattaa tulla vaiheita, joissa talouskasvumme on selvästi nykyistä hitaampaa. Jos meillä on terve talous, silloin ei tarvitse mennä myöskään leikkauksiin.

Nyt me pidämme budjettikurista tiukasti kiinni. Tämä on erittäin tärkeä vuosi. Kolme vuotta on kehyksistä pystytty pitämään kiinni. Nyt viimeisen vuoden osalla on haaste olemassa, yhteinen haaste, hallituksella ja eduskunnalla, että sen myönteisen viestin pohjalta, joka valtiontalouden terveenä pitämiseen on liittynyt, pystymme uskottavalla tavalla myös jatkamaan.

Se luo myös hyvin tärkeän pohjan seuraavalle vaalikaudelle, siihen, että myös seuraavalla vaalikaudella, kun koko hallituskauden kehyksistä päätetään, niihin kaikki osaavat myös luottaa. Se tietysti korostaa niiden neuvottelujen merkitystä, jotka vaalien yhteydessä, vaalikampanjassa ja vaalien jälkeen hallitusta muodostettaessa, käydään, ja se ensimmäinen kehyspäätös, joka eduskunnassa tehdään, on erittäin tärkeä. Se on tärkeä kaikkien niiden näkökulmasta, jotka seuraavat, miten valtiontaloutta hoidetaan, mutta se on myös erittäin tärkeä hallituksen ja eduskunnan neljän vuoden päätöksenteon kannalta. Siinä luodaan se liikkumatila ja ne raamit, joiden mukaan neljä vuotta toimitaan. Jos siinä onnistutaan, se luo pitkäjänteisyyttä ja vakautta toimintaan.

Terveydenhuoltoon on aiheellisesti kiinnitetty paljon huomiota, mutta aivan samalla tavalla, niin kuin valtiovarainministeri äsken totesi, siihen on myös satsattu erittäin paljon. Kuulin viimeisimmät arviot siitä, että jos kaksi kolme vuotta sitten meillä oli yli puoli vuotta leikkausta odottavien jonossa noin 60 000 kansalaista, niin meillä on hyvä mahdollisuus näitten panostusten, joita kunnat ovat ensi sijassa tehneet mutta myös valtio aika merkittävässä määrin, supistaa tuo jono noin 5 000:een suuruusluokaltaan. Toivottavasti tässä yhteisessä hankkeessa onnistutaan. Se kertoo siitä, että vaikka pidetään talouden kurista kiinni, niin oikealla tavalla resursseja kohdistamalla pystytään myös poistamaan niitä kipeimpiä epäkohtia, joista ihmiset ovat aina valittaneet.

Arvoisa puhemies! Kehysvastauksessa koko eduskunnalla, myös jokaisella oppositioryhmällä, on hyvä mahdollisuus esittää talouden kokonaisuudesta linjansa. Toivon, että ne saadaan, ja hyvin mielelläni niitä esityksiä myös sitten vertaan tässä vaalikauden aikana esitettyihin vaatimuksiin ja tavoitteisiin. On hyvä, että pannaan kerralla paperille kokonaislinja näkyviin, tulot ja menot, ja siitä nähdään sitten, minkälaiseksi siltä pohjalta johdettu valtiontalouden hoito vähän pidemmällä aikajänteellä muodostuisi. Hallitus on oman esityksensä tehnyt, ja toivon, että se saa vahvan tuen eduskunnasta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää eduskuntaa viime perjantain päätöksestä. Olin silloin Eurooppa-neuvoston kokouksessa, mutta eduskunta teki päätöksen kriisinhallintalaista, joka muutos laitettiin liikkeelle vaalikauden alkupuolella sen analyysin pohjalta, että EU:ssa selvästikin kehitämme yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, kehitämme kriisinhallintavalmiuksia, ja oli välttämätöntä, että myös Suomen lainsäädäntö mukautetaan näihin uusiin olosuhteisiin ja vaatimuksiin, niin että meillä ei ole sellaisia erityisvaatimuksia lainsäädännössä, jotka selvästikin vaikeuttaisivat yhteistä toimintaa unionin puitteissa. Tämä vaikea, vaivalloinen prosessi on nyt käyty lävitse ja erittäin laajassa yhteisymmärryksessä eduskunnassa päätetty. Se antaa meille nyt hyvän pohjan olla kehittämässä unionin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ja tavoitteena on, että voimme joulukuun Eurooppa-neuvostossa Suomen puheenjohtajakaudella todeta, että nopean toiminnan joukot ovat toimintavalmiina. Tähän toimintavalmiuteen liittyy myös se päätös, jonka eduskunta perjantaina teki.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma perustelee tähän kehyspäätökseen sisältyvää terveydenhoitomenojen leikkausta siten, että hän viittaa kolmen vuoden takaiseen kokoomuksen kuuden kohdan ohjelmaan ja sanoo, että siellä luvattiin vähemmän. Hän vähän tietoisesti vääristelee tuota ohjelmaa. Siinä ohjelmassa esitetään 100:aa miljoonaa hoitotakuun toteuttamiseen, joka on osa tätä Kansallista terveyshanketta, niin kuin hyvin tiedätte. Eli siis nyt te syytätte kokoomusta siitä, että kolme vuotta sitten lupasimme liian vähän. Mutta katsotaanpa, mitä te kolme vuotta sitten sanoitte, kun kokoomuksen kuuden kohdan ohjelma oli julkistettu. Te totesitte, että äänestäjän kannalta vaalien asetelma voi nyt muodostua rehellisemmäksi ja siitä suurin ansio kuuluu kokoomukselle, jonka kuuden kohdan ohjelma tarkkoine laskelmineen näytti tietä paranevalle poliittiselle kulttuurille. Ministeri Heinäluoma, te silloin sanoitte näin. Nyt teidän puheestanne voi saada semmoisen käsityksen, että te suosittelette, että puolueet vaalien alla lupaavat katteettomiakin asioita, joita ne eivät edes pyri toteuttamaan. (Puhemies koputtaa) Se on uutta poliittista kulttuuria valtiovarainministeriltä. (Puhemies: Aika!)

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun vertaa hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroja siihen keskusteluun, mitä hallituspuolueiden kansanedustajat valiokunnissa ja täällä eduskunnassa ovat puhuneet ja niihin teksteihin, mitä on kirjoitettu budjettimietintöihin, kehysmietintöön viime keväänä jne., ne ovat aivan eri maailmasta. Ryhmäpuheenvuoroissa ei tullut mitään kritiikkiä, ei mitään vaatimuksia itse kehykseen, sinne tehtyihin leikkauksiin tai mitään vaatimusta niiden lisäysehdotusten puolesta, joita eduskunnan mietinnöissä on yksimielisesti esitetty, ei kehysmenettelyn kehittämisestä eikä erilaisista kipukohdista.

Pääministeri Vanhanen totesi, että hallitus on hoitanut makrotalouden hyvin. Niin paljon kuin se on sitten hallituksen päätöksistä ollutkin kiinni, niin täytyy myöntää, että makrotalouden luvut ovat olleet hyviä. Mutta miten hallitus on onnistunut yhdessä tavoitteessaan, puuttumisessa köyhien tilanteeseen, jatkuvaan tuloerojen kasvuun, joka on todella nopampaa kuin oikeastaan missään muualla Euroopassa tällä hetkellä, suhteellisen köyhyyden lisääntymiseen ja tuloerojen kasvuun? Tässä hallitus on täysin jäänyt lankulle, tässä loikassa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollega Häkämiehelle, joka antoi tunnustusta työllisyystavoitteen toteutumisesta mutta totesi, että hallituksen teot ja näytöt ovat olleet vähäisiä, haluan luetella: hallitus on toteuttanut yritysverouudistuksen, poistanut varallisuusveron, on toteuttanut matalapalkkauudistuksen, on toteuttanut arvonlisäveron alarajan liukumismahdollisuuden pienten yritysten osalta, on tehnyt sitä, on tehnyt tätä. Mutta tämäkään ei välttämättä riitä. Se on selvä. Työtä on jatkettava, ja hallitus on asettanut tavoitteekseen, että sen ykkösasia on nimenomaan työllisyyden hoitaminen.

Toiselle puolelle: Koulutuspolitiikan ja opintotuen riittämättömyys sekin pitää paikkansa, mutta nostakaamme, sisaret ja veljet, pää pystyyn. Suomessa kuitenkin on järjestelmä, joka mahdollistaa sen, ettei niin matalaa torppaa, etteikö sieltä voisi tulla maisteriksi, ja se on Suomen menestyksen salaisuus. Siitä kannattaa jatkossakin pitää kiinni.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoman vastaus suomalaiseen köyhyyteen on työpaikka. Suomen noin 500 000 köyhästä ainoastaan pieni osa on työttömiä. Suuri osa, 350 000, on eläkeläisiä, opiskelijoita, maatalousyrittäjiä tai yksinyrittäjiä. Mikä on hallituksen vastaus tähän köyhien enemmistön tilanteeseen, heidän toimeentuloonsa? (Ed. Laakso: 80-vuotiaalle mummolle työpaikka!)

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Ed. Häkämies kiitteli ja kehui hallituksen veroratkaisuja, mutta ihmetteli sitä, että niin kutsuttujen päähallituspuolueiden vaaleissa esittämiä kantoja ne eivät vastaa. Tähän en itse ota kantaa, mutta totean vain, että nämä veroratkaisut, siis sekä tuloverojen hallittu laskeminen että varallisuusveron poistaminen, ovat täysin Rkp:n jo vaalien alla esittämien ehdotusten mukaisia.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuottavuuden parantaminen informaatioteknologian avulla on aivan oikea tavoite, mutta toivoisin nyt selvää vastausta siihen, kohdistuvatko nämä henkilöstöleikkaukset valtionhallinnossa myös sellaiseen suorittavaan henkilöstöön, joka jo nyt on varsin tiukoilla. Eli voitteko luvata, että esimerkiksi vankiloiden henkilöstöä ei vähennetä, vaan päinvastoin tarpeen mukaan lisätään? Aivan sama kysymys koskee myös poliisia.

Sitten haluan tästä kuntien tilanteesta vielä kysyä. Mihin perustuu näissä kehyksissä usko siihen, että kehyskaudella kuntien toimintamenojen kasvu hidastuisi 3,5 prosenttiin vuodessa? Mielestäni tämä on aika epärealistinen usko, kun mietitään niitä näköpiirissä olevia paineita esimerkiksi henkilöstön palkankorotuksista tai terveysmenojen, lastensuojelumenojen lisääntymisestä. Jos tämä pettää, niin silloin pettää pohja myös nimenomaan kuntatalouden osalta (Puhemies koputtaa) näissä kehyksissä.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että naisten euro on 70 senttiä. (Eduskunnasta: 80!) Täällä kun kuuntelee opposition edustajia, niin täällä opposition euro tuntuu olevan hallituksen euroon verrattuna 1,50. On syytä kertoa opposition edustajille, että kaupungilla olevat kyltit, joissa lukee, että kehyksiä puoleen hintaan, eivät tarkoita valtion kehyksiä. Kehyskeskustelun ei pitäisi olla luettelointia erilaisista vaatimuksista. Kehyskeskustelun pitäisi olla vastuuntuntoista keskustelua siitä, mitkä ovat valtiontalouden kehykset, ja tältä osin se viesti, joka opposition puolelta on tänään annettu kaikissa puheenvuoroissa tähän mennessä, on kertonut siitä, että ei ole valmiutta pitää kehystarkastelusta huolta eikä huolta valtiontaloudesta vaan pelkästään esittää uusia menovaatimuksia.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme täällä jo useasti kuulleet, että tämä koko selonteko, mistä olemme tänään koko päivän keskustelleet, on virkamiestyötä, ja näinhän sen ministeri Heinäluomakin totesi, että poliittiset painotukset tulevat vasta sitten vuosien budjettien myötä varmasti vielä enemmän esille. Kyllä kieltämättä hallitus on tehnyt hyviäkin töitä, mutta täytyy kyllä ihmetellä, kun hallitus on arvostellut yksityisen sektorin irtisanomisia ja teollisuuden irtisanomisia, että kun esimerkiksi puolustushallinto on tehnyt tuloksellista ja tehokasta työtä, niin mitä varten sieltä saneerataan tai, sanotaan nyt, palkitaan suurimmalla henkilöstön karsinnalla. Ja olen kyllä sitä mieltä, että me tarvitsemme mestareita enemmän kuin maistereita. Maistereita on koulutettu ihan riittävästi, kaikella kunnioituksella.

On mukava nähdä, että luvataan jo, että väyliin tulee rahaa elokuussa, mutta toivon myös, että nämä vanhat radat ja tiet korjataan. Mutta katson tämän jo lupaukseksi Launeen Valtatie 12:n linjaukseen 120 miljoonaa ja sitten myös Heinolan rautatien korjaukseen lisärahaa.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivoisin jatkossa hieman punaväriä lisää tuohon valtiovarainministeri Heinäluoman käsivarsinauhaan. Kun katsoo tätä mennyttä aikaa, niin tuloverohelpotukset suurituloisille on toteutettu, varallisuusvero on poistettu, ja nyt kun mennään sitten tulevaisuutta kohti, niin tällä menolla on aika vaikea keksiä, mitä suurituloisilta ja pääomalta voidaan vielä helpottaa.

Mutta, herra puhemies, tämä sokeus, joka hallituksella on tämän Euroopan unionin kohdalla, on kyllä huomattava. Unioni on laajentunut. Se on täysin toisenlainen kehyskaudella. Suomen nettomaksuosuudet ovat kasvaneet. Lissabonin strategia on 30 sivua paperia vailla mitään kunnon ideaa, mutta ainoa, mikä siellä todella jää puuttumaan, on maatalous- ja rakennetuet, joista keskusta piti kriisikokouksia. Siellä ei ole kuin se 10—18 miljoonaa leikkausta. Kaikki muu on usvan peitossa.

Ja sitten vielä lapsiperheistä ja opiskelijoista. Niistä ei kumpikaan, (Puhemies koputtaa) ei pääministeri eikä valtiovarainministeri, sanonut vastauksessaan yhtään mitään.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy muuttaa aikaisemmin sanomaani. Kunnossa oleva valtiontalous voisi olla myös köyhän ystävä. Olen tätä mieltä, että voisi olla. Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, teidän toimenne köyhyyden vähentämiseksi ovat kyllä aivan olemattomat ja surkeat. Te kehutte täällä hyvää valtiontaloutta. Te kehutte myöskin sitä, että kehyspäätösmenettely on tärkeä talouspolitiikan ankkuri. Siitä nyt kyllä näyttää tulleen hirttosilmukka, mitä tulee köyhien asemaan. Teillä on kyllä varaa tulopuolelta antaa verohelpotuksia rikkaille, mutta köyhille käy huonosti. Te mainostitte myöskin pohjoismaista hyvinvointimallia. Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuuluu olennaisesti yhteisvastuu, ja se nyt näyttää kyllä unohtuneen. Jos te todella kannatatte pohjoismaista mallia, niin tehkää nyt ihmeessä köyhyyden hyväksi jotakin. Valtiontalouden raamit antavat sen mahdollisuuden, jos te käyttäisitte nimenomaan valtion myyntituloja sillä tavoin, (Puhemies koputtaa) että niitä voitaisiin käyttää liikenneinvestointeihin enemmän, silloin jäisi rahaa myös köyhyyden vähentämiseen.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä kokoomuksen puheenvuorossa kannettiin suurta huolta maataloudesta ja siitä, miten maaseuturahojen on käymässä. Ed. Häkämies totesi, ettei ole mitään sovittu. Tämä hallitus on kehysriihessä tehnyt merkittävän päätöksen. Siinä yhteisesti kannetaan vastuuta siitä, että maatalous voi näiden EU-rahoitusratkaisujen jälkeenkin Suomessa jatkua.

Minä vaan muistuttaisin kokoomusta siitä, että kun ensimmäisessä sinipunahallituksessa te leikkasitte nettona 570 miljoonaa maatalouden rahoja, ne olivat kansallisia rahoja, niitä ei EU vaatinut silloin.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Backman oli huolissaan kehyksistä ja meidän kannoistamme. Voin taata, että vihreät eivät halua ottaa lainaa tulevilta sukupolvilta. Ongelma on vaan siinä, että teidän kehyksenne ovat jo paukkuneet varallisuusveron, tuloverojen takia, ette halua ottaa windfall-veroja. On paljon rahaa, mitä voitaisiin käyttää muihin asioihin. Voisi olla ehkä myös vähävaraisten ihmisten kannalta enemmän ystävällinen budjetti ja kehys.

Jos ajatellaan pitkällä aikavälillä, niin jos nyt aiheutetaan ihmisille pahaa oloa ja epäturvallista tunnetta, he ovat huonompia työntekijöitä huomenna. Jos me nyt satsaamme siihen, että kaikki voivat hyvin, kaikki, kaikki lapset eivätkä vaan jotkut lapset, silloin meillä on enemmän tuloja tulossa tulevaisuudessa, hyvinvoiva nuori ihminenhän taatusti jaksaa paremmin myös jatkossa. Nyt meillä on paljon huonosti voivia ihmisiä tämän meidän nykyisen politiikkamme takia. Joillakin menee hyvin mutta monilla huonosti.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, värderade ministrar! Vi är stolta över att vår undervisning är bra, men av många jämförelseobjekt trivs våra elever sämst i skolorna. Vi vet att i regeringsprogrammet stod det en skrivning om att undervisningssektorn skall få behålla de anslag som den har haft, trots att åldersklasserna minskar. Hur står det till med den här saken? Jag vill med den drucknes envishet fråga hur det står till med den här skrivningen i förhållande till ramarna? Det ser inte bra ut!

Den andra frågan är: Riksdagen har enhälligt betonat att närområdessamarbetet skall åtminstone behålla sina resurser, eftersom det är viktigt med tanke på den nordliga dimensionen. Vi vet att under nästa höst har vi ordförandeskapet, och då borde vi driva den nordliga dimensionen. Men nu minskar närområdessamarbetets medel och det tycker jag är beklagligt.

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! Eduskunta painotti yhteisesti lausunnossaan pohjoisesta ulottuvuudesta, että siihen kohdistettuja varoja ei tulisi vähentää. Kuitenkin tästä voimme lukea, että ne vähenevät edelleen. Onko tämä viisasta, koska me tiedämme, että pohjoista ulottuvuutta uudistetaan tulevana syksynä?

Ja miten on sen tärkeän kirjauksen laita, kun hallitusohjelmassa todettiin, että koulusektorin tulisi saada säilyttää ne varat, jotka sille ovat kuuluneet, vaikka ikäluokat pienenevät? Tiedämme, että suomalaiset oppilaat tekevät hyviä tuloksia mutta viihtyvät huonosti kouluissa ja yhä enemmän siirretään erityisopetukseen.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla suurin älämölö kuultiin näistä maaseuturahoista, ja kun lukee tästä selonteosta kirjauksen, niin se on kyllä erittäin epäselvä. Olen kuullut erittäin monta erilaista tulkintaa siitä, mitä tämä kirjaus itse asiassa tarkoittaa. Väitetään myös, että käydään joitakin erityisiä neuvotteluja Brysselissä näiden maaseuturahojen jaosta, ja minulla on kyllä sellainen tieto, mikä on Brysselistä päin tullut, että mitään neuvotteluja ei käydä. Olisi nyt kiva kuulla, kun on paikalla avainministerit, missä niitä neuvotteluja oikein käydään, kun niistä ei kukaan tunnu yhtään mitään tietävän. Olisi mukava kuulla. Luulen, että moni haluaisi kuulla sen.

Lopuksi voin todeta sen, että sinänsä oli virkistävää kuulla valtiovarainministeri Heinäluoman sanomana, että yliopistojen taloushallinnossa on tuhansia miestyövuosia. Se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että talous- ja palkkahallinto yliopistoissa ulkoistetaan ja saadaan vähän säästöjä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Köyhien kannalta tietenkin kaikkein tärkeintä on, että julkinen talous on kunnossa. Jos katsotaan niitä maailman valtioita, joissa köyhyys rehottaa, siellä todella julkinen talous on kuralla. Suomi on tehnyt tässä suhteessa kotiläksynsä hyvin, niin että kyllä tästä kehysbudjetoinnista voi tulla vientituote kiistatta tulevaisuudessa. Suomi tässä suhteessa on esimerkillinen.

Mutta on tärkeää, että kehysbudjetointiakin muutetaan. Emme me voi olla ihan tyytyväisiä siihen, että se on niin tuloimmuuni ja että kaikki menot, myös investointimenot, jotka ovat kannattavia erityisesti infrassa, lasketaan tähän menokehykseen. Se ei ole oikein. Kun seuraavan vaalikauden kehysohjelmaa rakennetaan, on tärkeätä, että tehdään kehykseen nämä tärkeät muutokset.

Sitten tärkeää on myös se, että näissä infrarahoissa eduskunnan yksimielisesti hyväksymä ponsi on pohjana, kun hallitus vuoden 2007 budjettia tekee. Paikka ratkaista maataloustukien markkamäärä tai infran markkamääräiset ratkaisut ei ole kehysbudjetti. Ne kuuluvat vuoden 2007 tulo- ja menoarvioon.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen useita kertoja yrittänyt esittää tätä kysymystä opetusministeri Kalliomäelle, mutta aina heti napinpainalluksen jälkeen hän on poistunut. Sen takia toivoisin, että nyt ministeri Heinäluoma pystyisi tähän vastaamaan.

Eli koskeeko valtionhallinnon tuottavuushanke myöskin yliopistoja? Eli kuten meidän yliopistomme rehtori eilen vuosijuhlassa kysyi, vähenevätkö Helsingin yliopiston virat noin 6 prosenttia?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun lukee tuota hallituksen kehysselontekoa, siellä ei kyllä köyhyyspakettia ole. Sosialidemokraatit ja myöskin valtiovarainministeri lupailivat silloin viime syksynä, että köyhyyspaketti tulee ja köyhien asiaa ajetaan eteenpäin tässä hallituksessa, mutta ei tässä selonteossa kyllä sitä ole. Vai onko se nyt vahingossa jäänyt sitten pöydälle ja siivooja pistänyt sen köyhyyspaketin roskakoriin, kun tässä sitä ei kyllä ole?

Valtiovarainministeri Heinäluoma totesi, että taloussuunta on ylöspäin. Niin on myöskin köyhyyden kasvamissuunta. Köyhyys lisääntyy. Mitä te teette? Hakekaa se paperi esille, missä se köyhyyspaketti on. Pitää olla jotain sisältöäkin eikä tyhjä arkki.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitushan on nyt toteuttanut talouspolitiikkaa, jolla se pystyy osoittamaan parhaat tunnusluvut kaikista EU-jäsenmaista. Eli talouspolitiikkaa tehdään ajassa, ja sen takia tuntuu vähän hupaisalta kuunnella kokoomuksen puheenvuoroa, jossa vieläkin jaksetaan lukea vanhoja vaaliohjelmia. Ed. Häkämies, valitkaa nyt oma linjanne, rohkeasti oma linja, jossa toimitaan ajassa, älkääkä jatkako tuota ed. Zyskowiczin aikanaan edustamaa tapaa. (Ed. Zyskowicz: Kertokaa se äänestäjille, jotka uskoivat niihin ohjelmiin!)

Nyt on vaan tärkeää, herra puhemies, että hallitus toimii myöskin dynaamisesti ja innovatiivisesti jatkossa, ettei jää vain tämän menosäännön ja kehyksen vangiksi. Sen takia on hyvin tärkeätä, että todellakin kehyksen ulkopuolella voidaan arvioida esimerkiksi infrastruktuurirahoja, jotka ovat meillä globaalin kilpailukyvyn sekä liikenneturvallisuuden kannalta tavattoman tärkeitä. Globalisaation hyöty näkyy siinä, että valtionyhtiöiden osinkotulot ovat poikkeuksellisen suuret. Myöskin myyntituloja on tavattoman paljon. Tässä on mahdollisuus irrottaa varoja esimerkiksi Ruotsin mallin tapaan, jolla on hyvin kunnianhimoinen vuoteen 2015 asti ulottuva liikenneinfrastruktuurihanke. (Puhemies koputtaa) Siinä on hyvä malli myöskin Suomen hallitukselle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Backman, en ole pilkannut hallituksen työllisyystavoitetta, sellaista lehtileikettä ei löydy. Päinvastoin olen kannustanut hallitusta sellaisiin ratkaisuihin, joilla työllisyyttä voidaan parantaa ja tämä tavoite saavuttaa. Siinä vaiheessa, kun vielä sinisilmäisesti ja hyväuskoisesti kuvittelin, että demarit ja kepu ovat toteuttamassa sitä politiikkaa, jota vaaleissa lupasivat, olin aivan vakuuttunut, että sillä politiikalla työllisyystavoitetta ei ikinä saavuteta. Myös hallitusohjelman 1,12 miljardia veronalennuksiin oli alimitoitettu, mutta kun se on tuplattu, kun on otettu kokoomuksen vaaliohjelma tältä osin toteutettavaksi, ovat tulokset myös hyviä, kiitos siitä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma vertasi heti alkajaisiksi Suomea Ruotsiin. Ruotsissa on päätetty irtautua öljyriippuvuudesta vuoteen 2020 mennessä, Ruotsissa vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasa-arvoisesti ja reilusti, Ruotsissa uusiin ratahankkeisiin käytetään kaksitoista kertaa niin paljon rahaa kuin täällä Suomessa. Ehkä teiltä unohtui tämä vertailu. Ed. Laukkanen nämä ratahankkeet ja Ruotsin onneksi tuossa aiemmin muisti. Missä viipyvät merkittävät satsaukset vaikka nyt sitten rataverkkoon, että saataisiin edes se rapistuminen pysäytettyä, jos vaikka tulevaisuudessa uusiakin ratoja?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri hyvin monisanaisesti ja arvokkaasti totesi, että kehitysapumäärärahoja on korotettu 50 prosentilla. Olisin kyllä toivonut, että myös köyhyyspakettia olisi saman verran kohennettu eli tehty se, mistä ed. Kuoppa täällä sanoi. Minä en kyllä valitettavasti täältä löytänyt mitään, mikä tukisi köyhyyspakettia.

Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia, mihin ed. Laukkanenkin osittain puuttui. Minun mielestäni tämä selonteko on hyvin ristiriitainen ja kaksijakoinen. Liikenneministeriön pääluokankin osalta sanotaan, että perustienpidon osalta säästetään 6 miljoonaa euroa. Sitten taas toisaalta puhutaan, että mahdollisesti kertaluontoisesti voidaan lisätä rahaa siitä 20 prosentista, mikä osuus voidaan käyttää osakemyyntitulojen yli 500 miljoonan menevästä osasta. Tästä ei saa kyllä, arvoisa puhemies, mitään selvää, mitä hallitus tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä se, mitä ed. Laukkanen totesi: Liikennevaliokunta oli viime viikolla Ruotsissa, ja siellä liikenneministeri esitteli meille liikenneturvallisuuspakettia, joka heillä on, ja vuoteen 2015 mennessä sadan tärkeimmän tien osalta rahaa on ohjattu (Puhemies koputtaa) niihin 38 miljardia euroa. Siitä oppia.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Heinäluoma toi hyvin vahvasti esille tätä talouden suuntaa, joka on kehitystä johtuen määrätietoisesta ponnistelusta, sen tuloksista. Kyllä varmasti ponnisteluja on tehty ja hyvääkin on, mutta — mikä on SDP:n ryhmäpuheenvuorossa ja joissain muissa tullut esille — kuitenkin tämä kahtiajako on olemassa eli köyhyys on nousemassa. Jos tämä määrätietoinen ponnistelu olisi todella ollut tehokasta, jos me tuottavuutta nyt etsimme, niin eikö se merkitsisi sitä, että köyhyys ei enää lisäänny, vaan päinvastoin? Eli silloin me saisimme juuri ne ryhmät, mistä täällä on moneen kertaan ollut puhetta, lapsiperheet ja eläkeläiset ja työttömät jne., nimenomaan siihen, että heidän tilanteensa ei enää huonone. On hyvä, että julkinen talous on kunnossa, mutta jos ei sillä ole vaikutusta näihin kipeisiin asioihin, niin minusta se ei silloin ole tehokasta tai silloin siinä ei ainakaan ole tehty niitä arvovalintoja tai priorisointeja, joita nyt pitäisi voida tehdä, koska talous on näin hyvässä kunnossa. Eli juuri nythän meidän pitäisi nostaa esiin nämä kipeimmät asiat, perheiden asiat, ja se on todella lastenkin vuoksi tehtävä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen sektorin tuottavuusohjelma on aivan hyvä asia. Meillähän on kansainvälisenkin vertailun mukaan julkisessa hallinnossa aika paljon väkeä, ja kun työvoimapulakin uhkaa tulevaisuudessa, niin on hyvä, että tähän asiaan rohkeasti tartutaan. Valtiovarainministeri totesi, että näihin eturintaman tehtäviin kuitenkin voidaan enemmän kohdistaa varoja. Kysyisin poliisin osalta, kun siellä kuitenkin 80 prosenttia kuluista on henkilöstökuluja ja koulutusmäärät on nyt saatu vakaalle tasolle, 408 per vuosi, ja epäily on kansalaisilla aika suuri, että näihin sisäisen turvallisuudenkin systeemeihin kohdistuu säästöjä: Ovatko nämä eturivin tehtäviä?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen talous ja kilpailukyky on hyvässä kunnossa, ja meillä on valtavasti hyvää, osaavaa työvoimaa vapaana. Kysyn herra pääministeriltä: Minkä takia kuitenkin Suomen teollisuuden työpaikat vähenevät noin 30 000—50 000 henkilöä vuodessa? Siitä huolimatta, että teollisuuden kilpailukyky on korkeatasoinen, investoinnit karkaavat ulkomaille, niin kuin me hyvin tiedämme, Kaukoitään, Venäjälle ja EU:n uusiin jäsenmaihin. Mitä hallitus nyt aikoo tehdä, koska yksi teollinen työpaikka luo vähintään neljä palveluammatin työpaikkaa? Otan esimerkin Voikkaalta: siellä on hirvittävä tilanne, kun 1 100 ihmistä jää työttömiksi vuoden sisällä. Mitä aiotte tehdä? Ei riitä, että toimitaan puheitten tasolla; tehkää tekoja, hyvät ystävät.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näyttää siltä, että tämä hallitus jää historiaan hallituksena, jonka aikana kannattavat yritykset sanovat enemmän irti väkeä kuin koskaan aikaisemmin. Ministeri Heinäluoma vetosi jälleen kerran yritysten yhteiskuntavastuuseen ja tässä yhteydessä ennen kaikkea niiden yritysten yhteiskuntavastuuseen, jotka ovat viime aikoina tehneet irtisanomisia.

Ministeri Heinäluoma, silloin kun te tulitte kansanedustajaksi, te olitte vielä sitä mieltä, että irtisanomissuojaa pitäisi lainsäädännössä parantaa. Mikä teidän kantanne nyt on irtisanomissuojan parantamiseen? Te varmasti tiedätte, että tällä hetkellä Suomessa irtisanomisesta ei tarvitse maksaa senttiäkään. Irtisanomisia suorittavat, kuten totesin, kannattavat yritykset, ja niiden tavoitteena on saada pörssikurssit näillä irtisanomisilla nousuun. Eikö olisi välttämätöntä, että Suomi muiden maiden tapaan ottaisi käyttöön erorahan, jolla irtisanomisesta tehtäisiin nykyistä kalliimpi?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa jo joku aika sitten ed. Soini kyseli, mistähän hyvätuloisilta seuraavaksi saataisiin veroja pois. Minä vastaan ed. Soinille, kun valtiovarainministeri on ollut hiljaisena tässä viime aikoina, että sillä tavalla saataisiin, ettei veroja kanneta ollenkaan. Me kyllä päätämme eduskunnassa verojen kantamisesta, mutta käytännössä niitä ei kanneta ollenkaan. Suuri muutos, mikä tapahtui, kun Kalliomäki muuttui Heinäluomaksi valtiovarainministeriössä, oli se, että ruvettiin hyväksymään ajatus harmaasta ja mustasta taloudesta ja siitä, että sillä konstilla voitaisiin saada tuloja. Riviäkään tässä kehysselonteossa ei ole asiasta, äskeisessä puheessa ei ollut sanaakaan eikä missään puheenvuorossa. Siis toisin sanoen toiminta on ollut täysin tehotonta, eikä ihme olekaan, 400—500 miljoonaa pelkästään Pääkaupunkiseudulla uusimman tutkimuksen mukaan ovat harmaan talouden veromenetykset pelkästään ravintola-alalla. Nyt olisi puheitten paikka ja tekojen paikka.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se aina niin mukavaa kuunnella, kun edustajat Häkämies ja Zyskowicz suorastaan kilvan kehuvat sosialidemokraattista veropolitiikkaa. Kiitos siitä! Onhan se mukava kehuja kuulla, mutta täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta teidän harmiksenne, että valitettavasti meidän veropolitiikkamme kuitenkin eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Sosialidemokraatithan ovat aina kannattaneet tuloveronkevennyksiä nimenomaisesti tupon yhteydessä tehtyinä ja nimenomaisesti painotettuina pieni- ja keskituloisille, toisin kuin teidän porukkanne. (Välihuutoja) Kyllä minä oikeastaan tulkitsisin tämän nyt tästä metelistä ja muusta päätellen niin, että se perinteinen porvariston hillitty charmi lienee tänä päivänä enemmänkin hillitöntä harmia siitä, että hallitus on kohtuullisen hyvin saanut tämän talouspolitiikkansa kuntoon, työllisyys paranee ja kaikki menee ihan hyvään suuntaan.

Mutta arvoisat edustajat Häkämies ja Zyskowicz, tullaan samoille linjoille! On kiva, että te olette tulleet sosialidemokraattien linjoille siinä yhteydessä viime aikoina, että olette ruvenneet puhumaan kovin vahvasti pätkätyöläisten puolesta. Se on minusta tärkeä asia, ja toivon, että (Puhemies koputtaa) voimme tässä löytää toisemme pätkätyöläisten oikeuksien puolustajina.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinkin kokoomusoppositio on antanut hallitukselle tunnustusta siitä, että valtiontalous on varsin hyvässä kunnossa. Vastavuoroisesti olisi nyt reilua, että hallitus myöntäisi sen, että kuntatalous on pahasti kuralla, ja sen, että se johtuu pitkälti hallituksen omista toimista.

Valtiovarainministeri Heinäluoma totesi avauspuheessaan suurena saavutuksena, että tällä hallituskaudella valtion rahoitusosuus kuntien kokonaistuloista on noussut. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta silti sillä on vain poliittista viihdearvoa. Eikö olekin niin, ministeri Heinäluoma, että valtionosuusjärjestelmä edellyttää valtion vastaavan tietystä osasta kuntien menoja, ei tietystä osasta kuntien tuloja? Eikö olekin niin, ministeri Heinäluoma, että valtion rahoitusosuus kuntien kokonaismenoista on tällä hallituskaudella laskenut? Ja eikö olekin niin, että tämä on yksi keskeinen syy kuntien talousahdinkoon ja siihen, että opetus-, terveys- ja sosiaalipalvelut vaarantuvat?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osa-aikaiset työsuhteet ja vuokratyö lisääntyvät koko ajan. Varsinkin palvelualalla osa-aikaiset vuokratyösuhteet ovat ongelma. Määräaikaisuuksista ei ole vieläkään päästy eroon. Suomessa mennään kovaa vauhtia kohti Amerikan-mallia: ihmiset käyvät työssä, mutta eivät tule palkallaan toimeen. Näistä niin sanotuista työssä käyvistä köyhistä täällä on puhuttu paljon. Tämäkö on se hallituksen paljon mainostama työllistämismalli maassamme? Tässä voisi olla yhteys, kun perheet voivat pahoin, ja toivoisinkin, että tätä korjattaisiin. No, onneksi on nyt sitten ruokajonot vielä. EU:sta saadaan ruoka-apua.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Backman kiinnitti huomiota puheenvuorojen vastuullisuuteen. Ei kehyksen arvostelu ole vastuuttomuutta. Myös valtiovarainministeri Heinäluoma omassa puheenvuorossaan pohdiskeli kehyksen toimivuutta ja esimerkiksi sitä, pitäisikö kehyksessä olla nykyistä enemmän liikkumavaraa siihen, että poliittisiin tilanteisiin reagoidaan. On oikein, että valtiontaloudella on raamit, mutta olisi hyvä, että ne raamit eivät olisi kaulassa, niin että myös näkisi, minkälaista taulua ne itse asiassa kehystävät.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta toivon, että pääministerillä tai valtiovarainministerillä ei ole mitään sitä vastaan, jos eduskunta päättää kantaa oman vastuunsa ja tulee esittämään aikataulun kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Mielestäni tämä on välttämätöntä Suomen kansainvälisen uskottavuuden ja kehitysyhteistyön laadun takia.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 kehys on hyvin tiukka. Toivottavasti sitten lisätalousarvioissa voidaan tiettyjä kipukohtia hoitaa. Kyllä nämä infra-asiat ovat äärettömän tärkeitä. Ne ovat myöskin kansantaloudellisesti välttämättömiä. Ne ovat jopa kasvun esteitä, jos näitä asioita ei saada kuntoon.

Mutta, arvoisa puhemies, hallitusohjelmaan kuului yrittäjyyshanke ja erityisesti poikkihallinnollinen politiikkaohjelma. Siitä ei ole kyllä oikeastaan vielä näkyvissä niitä asioita, kuinka eri ministeriöt tekevät töitä yhdessä ja sovittavat voimavarojaan niin, että se edesauttaa kehittymistä myöskin työllisyyden ja työpaikkojen osalta. Koulutus ja työpaikat ja kysyntä pitää saada kohtaamaan. Siinä on suuri haaste. Siinä suhteessa eivät ministeriöt ole ottaneet vakavaa haastetta.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Laukkasen näkemykseen, että meillä on hyvät tunnusluvut, mutta me elämme silti liian kalliisti. Palvelurakenteemme on lähitulevaisuudessa kestämättömällä pohjalla, jos emme muuta kurssia.

Hallituksen esitys arvonlisäveron alentamisesta muutamalla työvoimavaltaisella toimialalla sekä matalapalkkatukea koskenut ratkaisu ovat työllisyyttä edistäviä toimia, niin kuin kaikki olemme todenneet. Jälkimmäinen kuitenkin kaipaa pikaista laajentamista, jotta siitä saataisiin oikeat hyödyt esiin. Erityisesti tuki olisi pitänyt kohdentaa myös nuorille, jotka tarvitsevat välttämättä työtä ja työkokemuksia. Nuorisotyöttömyys on koko järjestelmämme kannalta kestämättömällä tasolla, sillä nuoren syrjäytyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle murtaa yhteisen hyvinvointimme peruskiviä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara kiinnitti huomiota tärkeään asiaan aiemmin. Eilisessä Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus otsikolla "Tuottavuusohjelma vaarantaa tietoyhteiskunnan". Siinä todetaan: "Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ilmoitti - -, että hallitus peruu vuoden takaisen päätöksensä, jonka mukaan vain joka toinen vapautuva virka täytetään." Ja edelleen: "Tuottavuusmantra on puhtaaksi viljeltyä propagandaa. - - Miksi kukaan saa kutsua tällaista työntekijöitten ja tulosten vähentämistä tuottavuusohjelmaksi?" Ja vielä: "Kyseessä on alusta pitäen ollut raaka henkilöstön vähentämisohjelma." Olen kysynyt aika monta kertaa tätä aiemminkin, mutta en ole saanut vastausta: Kuinka tämä uusi, liki 10 000 työntekijän vähentämis- ja säästötavoite toteutetaan niin, ettei se vaaranna tutkimus- ja kehitystoimintaa ja yliopistojen tulevaisuutta?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän tietoyhteiskuntaohjelmaan ja tietoyhteiskuntakehitykseen, koska johdan sitä ohjelmaa hallituksessa. Juuri tietoyhteiskuntaohjelmassa tuottavuuden näkökulmasta on nähty erittäin järkeväksi se, että keskitetään ensinnäkin valtiokonsernissa tietohallintoon liittyvää päätöksentekoa ja ohjausta. Aikaisemmin päätöksiä on tehty kymmenissä, tai ilmeisesti sadoissa, erillisissä yksiköissä. Nyt me olemme tehneet päätöksen konsernijohtamismallista, määritämme selvät ohjeet ja pyrimme myös kuntakentällä samantyyppiseen kehitykseen, niin että vähitellen 2009 alkaen valtiolla ja kunnilla olisi tietyllä tapaa samanlaiset pohjat olemassa. Juuri tietoyhteiskuntaan liittyen tietohallinnon puolella on saavutettavissa huomattavasti tuottavuushyötyjä, itse asiassa ilmeisesti suhteessa paljon enemmän kuin yleensä valtionhallinnossa on tehtävissä. Tämä on päinvastoin hyvä esimerkki siitä, että tietoyhteiskunnan suomia keinoja käyttäen voidaan tuottavuutta lisätä. (Vasemmistoliitosta: Tietoyhteiskunta on paljon laajempi käsite!)

Kehyskeskustelua pitäisi käydä nimenomaan siitä lähtökohdasta, että kysymys on nimensä mukaisesti siitä, että laitetaan kehykset menoille. Se on se tapa, jolla nyt tässä joitakin vaalikausia on pyritty valtiontaloutta tämmöisessä vuosittaisessa päätöksentekorytmissä ohjaamaan. Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus sitoutuu ja eduskunta sitoutuu tiettyyn menotasoon, ja sitten budjetti säädetään sen perusteella. Kehyksen yhteydessä myös katsotaan sen menokehyksen puitteissa tämmöisiä isoja sisäisiä painotuksia, miten voimavaroja pitää ohjata. Sen jälkeen on aika tehdä yksityiskohdat. Tämä on rationaalista päätöksentekoa, ja toivon myös, että kehyskeskustelu ja -väittely eduskunnassa keskittyy tähän. Näin jokainen järkevä toimii, ja tämä menettelytapa on osoittanut tässä vuosien mittaan aika hyvin toimivuutensa. Jos Suomen julkista taloutta vertaa monien muiden maiden talouksiin, niin sanoisin, että tästä menettelytavasta kannattaa ottaa oppia.

Eduskunta on jo lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että tätä kehysmenettelyäkin pitää kehittää, niin kuin ed. Uotila taisi muistuttaa, ja varmasti näin on. Hallituksen piirissä tämä keskustelu on käyty, mutta on päädytty siihen, että oikea vaihe tehdä johtopäätökset on vaalikauden vaihde. Pidetään yksistä säännöistä kiinni se aika, mikä on luvattu, mutta ilman muuta tätä kehysmenettelyä tämän vaalikauden kokemusten perusteella kannattaa kehittää. Siellä on myös tämä elinkaarimalli tässä väylähankkeiden rahoittamisessa jne., sen arviointi, tämä investointimenojen ja muiden kulutusmenojen välinen suhde — kaikki tämä kannattaa käydä lävitse. Mutta toimitaan nyt näillä säännöillä. Ja vaikka näitä sääntöjä ja menettelytapoja uudistetaan, niin ei se sääntöjen muuttaminen rahan määrää lisää mihinkään. Kyllä ne samat taloudelliset vaikutukset ovat olemassa, ei säännöillä pääse siitä eroon, että voitaisiin saada yhtäkkiä jostain lisää rahaa käyttöön. Se vaatii sitten poliittisen päätöksen.

Maaseuturahojen osalla EU:ssa odotetaan komission esitystä. Siellä on 19 000 miljoonaa euroa viidentoista vanhan jäsenmaan osalla maaseuturahojen jakopäätöstä tekemättä. Komissio tekee siitä esityksen. Suomi vaikuttaa komissioon, totta kai, tässä valmisteluvaiheessa, ja neuvostotasolla neuvottelut sitten jatkuvat, kun on komissiolta esitys olemassa.

Kuntatalouden vaikeuksista: Niihin on varmaan monia syitä. Niihin on tämäkin talo ollut vuosien mittaan vaikuttamassa, mutta ilman muuta se akuutein kuntatalouden vaikeuksiin vaikuttava tekijä liittyy siihen, että kun menot kasvavat noin 5 prosentin, välillä yli 5 prosentin, vuositahtia, niin se johtaa vaikeuksiin. Tämän kehyskauden aikana valtion menot kehittyvät vain 1,5 prosenttia vuodessa. Valtiovalta selviää palveluistaan tällä menokehityksellä. Kunnissa haasteet ovat paljon suuremmat, ja sen tähden on selkeä tavoite asetettu moneen kertaan ja se todetaan myös tässä kehyksessä, laskelmat on tehty sen mukaan. Kyllä kuntapuolella sellaisia uudistuksia tehdään ja kunnat itse muuttavat toimintatapojaan, että saadaan se menokehitys hallitummalle kasvu-uralle. Kasvua tulee tapahtumaan, kuntatalouden osuus kansantuotteesta mitä ilmeisimmin näilläkin lähtökohdilla kasvaa.

Kehitysyhteistyö — se on syytä puhua tässäkin kehyksen yhteydessä hyvin aidosti auki. Hallitus teki sen: me teimme rehellisen arvion siitä, että hallituksella ei ole edellytyksiä seuraavaa vaalikautta sitoa menotason kehitykseen, mikä taitaisi merkitä noin 500—600 miljoonan euron lisäystä nykytasoon, vaan se on tehtävä eduskuntavaaleissa. Toki hallitukselle käy se, jos eduskunta vastauksessaan ottaa tähän asiaan kantaa, mutta uskon, että eduskuntaryhmät myös tiedostavat sen sitovuuden, joka siihen kannanottoon sisältyy. Meillähän on tavoite asetettu sen mukaan, että siinä viitataan myös valtiontalouden edellytyksiin — en muista täsmällistä sanamuotoa — ja sen mukaan pitää toimia. Minusta on rehellisintä ja avointa tässä erittäin suuressa kysymyksessä se, että vaaleissa puolueet mitoittavat kehitysyhteistyötavoitteensa selviksi euroiksi, paljonko lisää, ja niiden pohjalta päätökset tehdään. Se on avointa päätöksentekoa (Ed. Pulliainen: Mitäs jos puhuttaisiin prosenteista myös?), ja tiedetään myös se, mikä vaikutus ja merkitys sillä tulee olemaan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on käynyt ilmi, se että työllisyystilanne on parantunut erityisesti palvelualoilla, on seurausta tuloverojen alentamisesta. Se kertoo siitä, että kannattaa panostaa, niin saavutetaan myöskin tuloksia. Nyt olisi aika investoida ihmisiin. Meillä on väestökehitys sen suuntainen, että niitä, jotka nyt aloittavat työelämässä, on 15 000 vähemmän kuin niitä, jotka kuuluvat suuriin ikäluokkiin, ja niitä, jotka aloittavat koulunsa, on 8 000 vähemmän kuin niitä, jotka aloittavat työelämässä, joten tässä suhteessa on liian yksinkertaista kamreeripolitiikkaa se, että opetuksen valtionosuuksista vähennetään sillä määrällä kuin ikäluokat pienenevät. Näin ei tulisi olla, vaan pitäisi satsata oppilaanohjaukseen, pitäisi satsata pienempiin ryhmäkokoihin, nuorten työpajoihin ja muihin, koska me tarvitsemme sieltä suhteellisesti isomman määrän nuoria työelämään kuin tähänastisista ikäluokista. Näihin nuoriin täytyy nyt panostaa.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta kehyksiin tulisi väljyyttä, niin täytyisi tietysti puhua, miten sinne saadaan lisää tuloja. Ja nythän on selkeästi olemassa kohde, mistä näitä tuloja voisi saada: Meillä lehdissä julkistetaan aika näkyvästi, kuinka pörssiyhtiöt jakavat ennätysosinkoja, jakoivat viime vuonna, jakavat tänä vuonna ja tulevaisuudessa, ja siellä on melkoinen optimismi sen suhteen, että näin jatkuu. Kun samat yritykset ovat aika pitkälle tekemässä näitä lopputilinpäätöksiä, niin eikö siellä nyt sitten, tällä osinkoveropuolella, olisi pelivaraa niin, että valtio ottaisi sieltä edes johonkin näistä tänäänkin kerrotuista asioista?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakennehankkeeseen lähdettiin kovalla touhakalla, ja nyt tuossa harmikseni voin todeta, että suurimmissa hallituspuolueissa on aika isot keskinäiset erot siinä. Ja kun katsoo tuota kehystä, niin tässä esitetään porkkanarahoihin jatkoa ja vähän korotusta. Mutta mietin vaan, riittävätkö nämä sillä tavalla jatkossa, koska nyt on aika monta hanketta jo menossa, ja jos uusia oletetaan tulevan, niin siellähän pitää olla aika paljon euroja lisää. Ja toiveena hallitukselle: jospa löytyisi semmoinen hyvä paketti, jotta ei mentäisi ihan kiville, niin kuin näyttää nyt menevän tässä itse hankkeessa.

Sitten itse tähän kehysmenettelyyn. Mietin sitä, onko tässä sillä tavalla mielekkyyttä — jossakin mielessä voi olla, vastaan jo heti itsekin — että kun eduskuntavaalit ovat vuoden päästä ja sitten muodostetaan uusi hallitus, jossa käydään neuvotteluja, niin tämähän jättää sen kuvan, jotta liikkumavaraa on vaan muutama sata miljoonaa, mitä voidaan liikkua, ja vaalit ovat melkein turhat, eli samalla sapluunalla menee, olipa kuka hyvänsä hallituksessa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin kokoomuksen ja hallituspuolueiden keskinäistä sanailua, niin mieleeni nousi kysymys, mihin enää tarvitaan kokoomuspuoluetta, kun sen ohjelma toteutetaan muiden puolueiden toimesta. (Välihuutoja)

Tuloveronkevennysten työllisyyttä edistävä vaikutus perustuu kotimarkkinoiden kysynnän kasvuun. Mutta eikö sama vaikutus olisi saatu panostamalla osa veronkevennysvarasta vaikkapa pienimpien eläkkeiden korottamiseen tai köyhien lapsiperheiden perhetukiin? Eikö yksi lisäeuro kansaneläkeläiselle vaikuta aivan samalla tavoin kuin yksi euro veronkevennyksenä suurituloiselle? Nyt on kyllä saatu työllisyys nousuun, mutta samalla tuloerot ovat rajusti kasvaneet ja köyhyys lisääntynyt. Jos olisi tavoiteltu sekä köyhyyden vähentämistä että työllisyyden parantamista, niin ehkäpä tuosta tuloveronkevennysvarasta olisi (Puhemies koputtaa) voitu osa suunnata näiden pienimpien etuuksien parantamiseen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyön tavoitteen 0,7 prosenttia Suomi on asettanut itselleen ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten. Ja kun kehitysyhteistyömäärärahoja nimenomaan mitataan suhteessa bruttokansantuotteeseen eli suhteessa kansakunnan tuottamaan varallisuuteen, niin jo tässä mittaustavassa itse asiassa yleinen talouskehitys on otettu huomioon, koska euromääräisesti rahoja ei tarvitse lisätä niin paljon, jos bruttokansantuote kasvaa hitaammin. Olen sitä mieltä, että eduskunnassa tällä hetkellä olevilla puolueilla on ollut jo viime vaalien alta sinänsä mahdollisuus tehdä se sitoumus tuohon 0,7 prosenttiin, johon Suomi ja itse asiassa tässä salissa kaikki paitsi ehkä ed. Soinin puolue ovat pyrkineet, joten ehdottomasti ei tarvita enää lykkäystä tämän tavoitteen saavuttamiseen, vaan siitä tulisi sopia nyt.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on eittämättä eräs tämän hetken tärkeimmistä asioista, ja puitelaki, joka annetaan toivon mukaan ennen kesäkautta, on eräs tärkeimmistä laeista, ja on hyvin merkittävää puhua hallinnosta ja palveluista, mutta vähintään yhtä tärkeätä on tiedostaa se, että on kysymys yhdyskuntasuunnittelusta ja rakentamisesta.

Tämä koskettaa ennen kaikkea kasvukeskuksia: Helsingin kaupunkia ja vieressä olevia naapureita, Vantaata lähinnä minun mielestäni, Jyväskylää ja Jyväskylän maalaiskuntaa. Se koskettaa sillä tavalla, että yksinkertaisesti elintila on liian pieni. Minä kerron esimerkkinä: Jyväskylä on 100 neliökilometriä, Jyväskylän maalaiskunta 450 neliökilometriä, Helsinki on 185 neliökilometriä, Vantaa 240, Kuopio yli 1 000 ja Rovaniemi yli 8 000. Minä kysyisin ministeri Heinäluomalta:

Minkälaiset keinot hallitus aikoo tuoda puitelaissa siltä osalta, että yksinkertaisesti kasvukeskuksissa turvataan elintila yhdyskuntasuunnittelun (Puhemies koputtaa) ja rakentamisen osalta?

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ensin tähän tulonjakokeskusteluun: On syytä palauttaa mieleen se tosiasia, että Suomessa on yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa maailman tasaisin tulonjako. (Ed. Kuoppa: Siitä huolimatta tuloerot kasvavat!) Se on se yhteiskuntapolitiikka, johon me olemme voineet hyvin laajasti sitoutua eri hallitusten aikana, että me haluamme, että kaikki suomalaiset pysyvät kyydissä mukana, ja toivon, että tälle linjalle on tukea myös jatkossa.

Sitten tähän kehyksen perusajatteluun: Kehyksen ajatteluhan lähtee siitä, että katsotaan pidempi aika eteenpäin, katsotaan isoja kokonaisuuksia ja sitten joudutaan tekemään valintoja. Ei päästä esittämään joulupukin lahjalistaa. Kun kuuntelin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenvuoron, niin siihen tarvitaan siis kyllä se lahjakkuus, mikä oli Nkp:n viisivuotissuunnitelmia tehtäessä, että kaikki mahdollinen laitetaan siihen ja sitten kun eivät toteudu, pannaan tilastot näyttämään siltä, että toteutuma on syntynyt. Rahaa on kuitenkin aina rajallinen määrä. Joudutaan miettimään, miten se kohdennetaan. (Ed. Uotila: 3 miljardia ylijäämää viime vuonna!)

Jos valtionyhtiöiden myyntituloista tulee rahaa, niin sitä ei voi syömiseen laittaa. Sen ymmärtää jokainen. Jos myyn oman taloni, niin siitä ei tule sitä rahaa, jolla voisi kestävästi rakentaa sukupolvien yli elämistä. Eli valtionyhtiöiden myyntitulojen käytön lähtökohta on ollut erittäin järkevä ja ainut mahdollinen. Sieltä tulevaa rahaa käytetään velan lyhentämiseen, jolloin korkomenot laskevat. Korkomenojen laskun kautta tulee tulevaisuuteen pelitilaa tarpeellisille hyvinvointiyhteiskuntapalveluille, ja sen lisäksi voidaan tehdä kertaluonteisia menoja sellaisiin asioihin, jotka vahvistavat meidän talouskasvun perustaa: liikenneinvestointeihin, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Tämä on tärkeä periaate ylläpitää. Ei voi ajatella, että niillä myyntituloilla rahoitetaan jokapäiväistä elämistä. Jos näin tehdään, sitten me elämme tulevien sukupolvien varassa, lastemme ja lastenlapsemme varassa. Sitä, jos me olemme rehtejä, me emme halua tehdä. Tämän sukupolven täytyy vastata niistä menoista, jotka me itse olemme aiheuttaneet. Siksi on tärkeätä, että tämä kehys osoittaa, että ensi vuonna me voimme toteuttaa valtiontaloudessa tasapainon, (Ed. Kuosmanen: Se on oikeaa porvaripolitiikkaa!) että me emme elä tulevien sukupolvien varassa. Tämä on kestävää politiikkaa, ja sen puitteissa toimien me voimme pitää huolta, että me rakennamme myös kasvupolitiikalle vahvoja edellytyksiä.

Tässä hallituksessa, kiitos tämän kehyspäätöksen, on tehty merkittäviä satsauksia hyvinvointiyhteiskunnan perustaan, niin julkisiin palveluihin kuin terveydenhuoltoon. Se 1,1 miljardin ohjelma on täysin toteutettu sen mukaisesti, mitä alun perin luvattiin. Eli se on kaksi kertaa enemmän kuin mitä kokoomus esitti tehtäväksi. (Ed. Zyskowicz: Väärä tulkinta!) Siinä näkyy pieni ero, mikä on kahden politiikan välillä, se on kaksinkertainen, se ero.

Terveydenhoidon osalta: Me lisäämme terveydenhoitoon tulevaa valtion rahaa. Sinne laitetaan tähän mennessä tehdyillä päätöksillä kolme kertaa se, mitä kokoomus oli valmis laittamaan. (Ed. Zyskowicz: Väärä tulkinta!) — No, nämä kaikki löytyvät mustaa valkoisella netistä. Jokainen voi käydä ne sieltä lukemassa, koska teidän ohjelmanne on siellä, ja olenkin iloinen siitä, että kokoomus teki rehdisti ja toi viime eduskuntavaaleja edeltävän keskustelun maan pinnalle tekemällä tämän ohjelman. Se oli palvelus koko kansakunnalle. Se oli realistinen ohjelma, jossa ei puhuttu enää yleisistä lupauksista ilman, että katsotaan, mitä ne tulevat maksamaan, vaan laskettiin summat ja päädyttiin siihen noin 600 miljoonaan euroon. Tämä hallitus tosin toteutti hiukan enemmän, koska arvioi, että siihen on varaa.

No, sitten vielä tähän tasaiseen tulonjakoon liittyen: Tärkeä päätös on tehty, ja sitä ei nyt parane unohtaa, että me olemme laittaneet osingot verolle. Se kyllä toimii tulonjakomielessä oikeudenmukaisuutta lisäävällä tavalla, ja osinkojen verotuksesta tulevan tuoton merkitys on suurempi kuin tämän varallisuusveropäätöksen oli.

Kuntatalous: Kyllä meidän täytyy se tunnustaa, että täällä ei päätetä koko kuntataloudesta. Älkää nyt, hyvät edustajat, ottako koko vekseliä itsellenne, koska siis siellä tarvitaan myös menokehityksen hallintaa. Jokainen, joka katsoo ympärilleen, ymmärtää, että ei voi olla mahdollista, että menot kasvavat pysyvästi yli 5 prosenttia, kun tulokehitys jää kaikissa vaihtoehdoissa tämän alle. Tässä on tämä rakenteellinen ongelma. Hallitus on pitänyt omat sitoumuksensa, lisännyt voimakkaasti kuntien valtionapuja, kompensoinut kaikki veroratkaisut, joita kuntaverotukseen on tehty, mutta senkin jälkeen kuntatalous on ahdas ja vaikeassa tilanteessa, koska menot ovat kehittyneet näin paljon enemmän kuin tulot. Nyt on tärkeätä saada menokehitys hallintaan, ja sitten tullaan kuntauudistukseen. Se on aivan avain tässä onnistumisessa. Se on aivan avain, se täytyy tehdä, sitä karkuun ei pääse. Se edellyttää voimakasta päätöksentekokykyä kaikilta puolueilta ja kansanedustajilta tässä salissa vielä tämän vuoden aikana. Kun sen teemme, voimme tukea sitä, että menokehitys saadaan hallintaan, ja kun sitten valtio pitää omista sitoumuksistaan kiinni, syntyy edellytykset myös tasapainoiseen kuntatalouteen. (Ed. Kuosmanen: Se on kokoomuksen linja aina ollut!)

Lopuksi täytyy muistuttaa kuntatalouteen liittyen, että tässä ei ole mitään mahdollisuutta ottaa tukasta ilmaan, ei ainakaan valtiovarainministeriä. Nimittäin se on sama veronmaksaja, joka tämän lystin maksaa molemmissa vaihtoehdoissa. Ei ole ihmeellistä valtion rahaa, joka tulla tupsahtaa jostain ihan taivaasta, ja sitten pahaa kuntaverorahaa, vaan sama veronmaksaja maksaa kunnallisverot ja valtion verot, joten viime kädessä palataan tähän tosiasiaan, että tulee rahaa sitten kunnallisverotuksen kautta tai valtion kautta, niin menokehitys on pakko saada hallintaan. Sitä edellyttävät veronmaksajat myös tältä salilta.

Sitten tullaan tuottavuuteen myös tähän kuntauudistukseen liittyen, kun puhutaan tästä ikään kuin tämä tuottavuusohjelma olisi joku paha tai mörkö. Mistä meidän hyvinvointimme syntyy? Mistä hyvinvointi syntyy? Meillä on kaksi vaihtoehtoa: tehdä enemmän, pidempää päivää, tai tehdä tuottavammin. Ei ole muuta jakovaraa, ei tule. Loppu on inflaatiorahaa. Me emme varmaankaan halua sanoa, että julkisella puolella ryhdyttäisiin tekemään pidempää päivää. Se tuskin on ratkaisu, joten meille jää jäljelle se tuottavuuden hyötymahdollisuus, että teemme asioita fiksummin, paremmin, käytämme it-osaamista paremmin hyväksi, missä julkinen puoli meillä on jäljessä siitä, mitä yksityinen puoli on aikaisemmin tehnyt. Me voimme sitten sanoa erikseen, että meillä julkinen puoli on paljon parempi kuin mitä useimpien muiden maiden julkiset sektorit ovat, että meillä on julkinen puolikin hyvin vertailukelpoinen suhteessa siihen, mikä on muun Euroopan tilanne, puhumattakaan muusta maailmasta. Mutta tuottavuushyötyjen hakeminen on välttämätöntä. Täytyy miettiä, voidaanko käyttää esimerkiksi it-osaamista, voidaanko saada potilaskertomukset kulkemaan sähköisesti, saadaanko reseptit kulkemaan sähköisesti. Jos saadaan, säästyy paljon työvoimaa, joka voidaan käyttää sinne potilaiden aitoon auttamiseen.

Tämä sama koskee myös sisäasiainministeriön hallinnonalaa ja myös poliisitointa. Lähdemme siitä, että kenttäpoliisien määrä turvataan, jotta huolehdimme ihmisten turvallisuudesta — olen ihan varma, että niin kauan kuin ministeri Rajamäki on sisäministerinä, hän tulee pitämään tästä huolta, että kenttäpoliisien määrästä ei tingitä. Mutta sitten on paljon muita mahdollisuuksia työskennellä. Ei meillä tarvita poliiseja joka ikisessä ylinopeusvalvontatilanteessa, voidaan käyttää kameravalvontaa esimerkiksi. Ei poliiseja tarvitse laittaa poliisiaseman vahtimestaripalveluja tekemään, siinä kelpaa muukin koulutus ja vähän lyhyempi. Sekin on tuottavuustyötä. Vankilapuolella on tärkeätä, että me saamme aikaan ohjelman, jossa palautamme ulkomaalaiset täältä omiin vankiloihinsa emmekä täytä ulkomaalaisilla Suomen vankiloita. On tärkeää kehittää yhdyskuntapalvelujärjestelmää, jotta ei kaikkia tapauksia tuoda vankiloihin.

On siis paljon asioita, joita voidaan tämän tuottavuusohjelman merkeissä tehdä. Harmaan talouden merkeissähän me teemme töitä, emme puhu. Me olemme panneet poliisille lisää resursseja. (Ed. Pulliainen: Missä se näkyy?) — Kaikki, mitä hallitus ja valtio tekee, ei ole tässä kehyspäätöksessä. Tämä on kehyspäätös tulevien viiden vuoden isoille linjoille. Se ei kumoa mitenkään sitä, että hallitus pitää kiinni työstä harmaan talouden vähentämiseksi. On tehty isoja satsauksia poliisiviranomaisten resursseihin, talousrikosten selvittämiseen, ja nehän parhaillaan näkyvät. (Ed. Pulliainen: Niin, mutta onhan se tulopuolella!) Meillä on tullut erittäin iso osa muun muassa rakennustoiminnan harmaasta taloudesta pintaan näiden ilmiöiden tuloksena. Ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaan on luotu uudet järjestelmät. Niitä on kolmikantayhteistyössä tämän kevään aikana päätetty vahvistaa, joten tämä ed. Pulliaisen oikeutettu huoli on otettu vakavasti ja siinä ei enää puhuta, vaan siinä tehdään.

Ed. Thors puhui tästä kouluhyvinvointikysymyksestä, joka on aito ongelma, mitä tapahtuu kouluissa ja miten pidämme kaikkein nuorimmat kehityksen kyydissä mukana ja estämme syrjäytymisen. Kehyksestä näkyy, että hallitus satsaa tähän rahaa, juuri niitä rahoja, joita säästyy ikäluokkien pienenemisestä johtuen. Eli käynnistämme erityisen kouluhyvinvointiin liittyvän uudistusohjelman, jonka tarkoituksena on varmistaa, että ei tapahdu syrjäytymistä peruskoulujen yläasteella. Siihen liittyy sekä opetuksellista että muuta toimintaa, ja se lähtee liikkeelle, suunnittelutyö, välittömästi tämän kehyspäätöksen jälkeen.

Lopuksi: ed. Tynkkynen kysyi, miten Ruotsissa on mahdollista asettaa tämmöisiä ympäristötavoitteita ja lisätä näin merkittävästi liikenneinvestointeja — siellä onkin puhdas sos.dem. hallitus.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty ainoastaan pari puheenvuoroa, jotka sivuavat oikeushallintoa, mutta ajattelin, että kuitenkin on tarpeen kokonaisuuden kannalta myös tätä hallinnonalaa hiukan valottaa.

Voisin tietysti oikeusministeriön kehystä perinteiseen tapaan luonnehtia kireäksi, mutta sanonpa näin, että tähän kehykseen sisältyy kyllä myös positiivista eteenpäinmenoa. Tässä erityisesti pyydän kiinnittämään huomiota siihen, että rikosvahinkokorvausmäärärahoihin tuli nyt syksyllä lain mukana edellytetty ja myös esitetty kehyksien ulkopuolinen raha 3,7 miljoonaa euroa, joka nyt on kirjattu tänne kehyksiin, ja toimintamenomäärärahoja on lisätty vuositasolla yhteensä 4 miljoonaa euroa. Nämä rahat eivät ole kaksisia, mutta nyt on otettava huomioon se, että koko oikeushallinnon määrärahamäärä on pieni verrattuna moneen muuhun sektoriin. Se on kaiken kaikkiaan vajaa 700 miljoonaa euroa, eli pienikin lisä oikein kohdennettuna tuottaa tässä tulosta.

Tässä on puhuttu talousrikoksista. Minä olen pitänyt hyvin tärkeänä sitä, kun poliisitoimessa on joka tapauksessa onnistuttu lisäämään poliisitutkinnan voimavaroja harmaaseen talouteen — nyt ihan taannoin muun muassa tähän liiketoimintakieltoasiaan 13 poliisinvirkaa, jos oikein muistan — että koko tämä tutkintaketju säilyisi ja koko tämä talousrikosselvittelyketju säilyisi edes jonkunlaisena kokonaisuutena. Siitä syystä olen pitänyt tärkeänä, että myös meillä tuomioistuimissa, syyttäjälaitoksessa on tätä osaamista, ja miksei myös sitten ulosotto vaatisi myös tähän toimintaan ammattiosaamista, mitä meillä on. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus huomioon ottaen tarvitaan lisäresursseja, (Puhemies koputtaa) ja nyt ruuhkien purkuun olemme saaneet lisärahaa tuomioistuimiin, vankeinhoidolle 2,8 miljoonaa jne. (Puhemies koputtaa)

Puhemies, eikö voi sektoriministeri myös kertoa hiukan tarkemmin omasta sektoristaan?

Selvä, minä jatkan myöhemmin sitten vielä oman hallinnonalani selvitystä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Heinäluoma kuulutti tehokkuutta ja tuottavuutta. Käsittelen nyt vain yhtä tuottavuuden alaa vähän tarkemmin, voisi useammastakin alasta puhua.

Vuonna 2005 Suomessa oli 29 000 työkyvyttömyyseläkehakemusta ja niistä hylättiin 6 397 hakemusta. Siis yli 6 000 ihmistä joutui tavallaan kiertolaisen asemaan, kun heitä hoitavat lääkärit olivat todenneet heidät työkyvyttömiksi, mutta eläkelaitokset olivat hylänneet heidän hakemuksensa. Ensimmäisessä valitusasteessa noin 8 prosenttia valituksista menee läpi, ja sen jälkeen seuraa valitus vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeudessa näitten valitusten keskimääräinen käsittelyaika on noin 13—14 kuukautta, mutta nyt on tullut tapauksia ilmi, että yli 22 kuukautta on ollut eläkehakemusvalitus vakuutusoikeudessa käsittelyssä. Siis tämä on käsittämätöntä tehottomuutta ja käsittämätöntä ihmisten oikeusturvan loukkaamista. Kysymys on myöskin siitä, onko tässä mitään järkeä, että vuosittain yli 5 000 ihmistä jää ilman toimeentuloa. He eivät ole työkykyisiä. He eivät voi saada työtä. Yksikään työnantaja ei ota henkilöä työhön, jos hänellä on lääkärintodistus työkyvyttömyydestä elikkä B-lausunto.

Samanaikaisesti nämä hylkäysprosentit ovat kasvaneet. Kun vuonna 2001 yksityisellä sektorilla hylättiin näistä uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista 19,1 prosenttia, niin viime vuonna hylättiin 22,9 prosenttia työkyvyttömyyseläkehakemuksia yksityisellä sektorilla. Kuntasektorilla on hieman parempi tilanne. Vuonna 2001 siellä hylättiin 22 prosenttia hakemuksista ja viime vuonna 21,4 prosenttia. Valtion sektori on aivan oma lukunsa. Siellä hylättiin 17,7 prosenttia vuonna 2001 ja 13,9 prosenttia vuonna 2005.

Kun olen tätä aikaisemminkin täällä kysynyt, mistä nämä suuret hylkäysmäärät johtuvat, niin silloinen sosiaaliministeri Mönkäre totesi, että nämä johtuvat siitä, että lääkärit eivät ole asiantuntijoita, heidän koulutustaan pitää tehostaa. Minä väitän toista kyllä. Näitä potilaita hoitavat lääkärit ja tohtorit, erikoisalojen lääkärit, ovat asiantuntijoita, mutta kysymys on siitä, ovatko eläkevakuutusyhtiöitten asiantuntijalääkärit asiantuntijoita. He pystyvät kyllä päätöksillään tekemään kirjoituspöydässä ihmisestä työkykyisen, mutta he eivät pysty tätä ihmistä parantamaan, niin että hän pystyisi työhön, ja tässä on suuri ero. Tässä jos missä kaivattaisiin sitä tehokkuutta. Onko järkevää pyörittää kymmenientuhansien ihmisten joukkoa eri valitusasteissa, lautakunnissa ja epävarman toimeentulon varassa? Kunnallinen toimeentulotukihan on heidän viimesijainen toimeentuloturvansa. Onko varaa pyörittää ihmisiä siellä, minkä lisäksi tämä epävarmuus aiheuttaa uusia sairauksia, mielenterveyssairauksia jnp.? Tämä tulee yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Eläkevakuutusyhtiöt kyllä varmasti säästävät varoja, mutta nämä henkilöt, jotka joutuvat näitten myllynkivien väliin, ovat todella huonossa asemassa.

Ihmettelen myöskin sitä, että valtiolla lääkärit ovat sitten niin paljon ammattitaitoisempia kuin yksityisellä sektorilla, kun nämä hylkäysprosentit ovat selvästi pienempiä. Vielä haluan todeta sen, että näissä ei ole tapahtunut, siis yksityisellä sektorilla eikä juuri kuntapuolella, minkäänlaista kehitystä parempaan suuntaan, vaan päinvastoin yksityisellä sektorilla tilanne on huonontunut. Jos tehokkuutta halutaan, kyllä tämmöinen ongelma pitäisi ratkaista, joka koskee, kuten totesin, kymmeniätuhansia ihmisiä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä kun olen kuunnellut näitä valtiovarainministerin perusteita, niin tuntuu siltä, että Kuntaliitto on nyt sitten aivan hakoteillä. Tässä vähän siteeraan Kuntaliiton julkilausumaa: "Hallituksen on huomioitava kuntien talousahdinko budjettikehysriihessä." Voidaan kysyä, onko huomioitu. "Kuntien velkaantuminen ja kuntaverojen korotukset jatkuvat tulevina vuosina, ellei käännettä saada aikaan. Keskeinen syy kuntien talousvaikeuksille ovat valtion kuntiin kohdistamat toimet." Elikkä minusta siinä on nyt aika selkeä syytös siitä, että valtio on aiheuttanut näitä kuntien talousahdinkoja monessa kohtaa. Täällä se on aika selkeästi kiistetty niin pääministerin kuin valtiovarainministerinkin suusta.

Viime vuosien kompensoimattomat kunnallisverovähennykset ovat yli 800 miljoonaa euroa, elikkä melkoinen potti. "Mikäli vähennykset olisi korvattu kunnille viimeisten vuosien tapaan, ei kuntien tulos olisi negatiivinen. 550 miljoonaa euroa riittäisi nostamaan Suomen kaikkien kuntien vuosikatteet tasolle, jolla voitaisiin kattaa poistot. Kuntatalouden ongelmat eivät ratkea kuntien omin toimin. Kuntatalouden parantaminen vaatii myös valtion toimenpiteitä." Ilmeisesti kehysriihen pitäisi kumminkin olla semmoinen laajan katsannon paikka, jossa katsotaan sekä tulot että menot, missä voidaan venyttää. "Kuntien tehtävät ja tulot on saatava tasapainoon." Meillähän tänä päivänä nyt sitten näistä kehyspäätöksistä johtuu se, että kunnathan ennakoivat nyt tästä eteenpäin omissa kehyspäätöksissään samalla lailla, että palveluja pitää karsia, omavastuuosuuksia pitää nostaa, hinnoittelua pitää nostaa, mikä täältä nyt ilmenee aika selkeästi.

Äsken puhuttiin tuottavuudesta. Valtiokonttorillahan on tämmöinen hanke kuin Kieku-hanke, ja täällähän sitä sivuttiin äsken parissa puheenvuorossa ja ministerinkin vastauksessa. Siellähän tapahtuvat ne suurimmat työpaikkojen menetykset, jos se onnistuu valtion kannalta oikein. Elikkä kun pistetään palkkahallintoon erilaisia tietokoneohjelmia yhteen, niin on aivan selvää, että sieltä työpaikkoja häviää, taikka muutenhan julkisen sektorin menot eivät pienene, koska ne ovat valtaosiltaan palkkamenoja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri ehti jo täältä viuhahtaa pois, mutta olisin noin pöytäkirjan välityksellä onnitellut häntä kaikkien aikojen vaalikampanjan avauksesta. Ei liene koskaan yksikään valtiovarainministeri tai kansanedustajaehdokas näin värikkäästi ja räväkästi lähtenyt esittämään työpaikkojen vähentämistä omasta vaalipiiristään seuraavan vaalikauden aikana. Nythän sieltä lähtee tuhansia työpaikkoja, jotka ovat aikaisemmin olleet niitä niin sanottuja varmoja työpaikkoja, työpaikkoja, joiden on voinut valtion budjetin perusteellakin ja virkaluettelon perusteella odottaa säilyvän. Ja nyt ne häipyvät pois. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.

Tähän tuottavuushankkeeseen liittyy hyvin mielenkiintoinen asia, jonka todistaja on Suomen eduskunta ja valiokunnat. Siis nyt pitäisi löytyä suorastaan elmoja näihin valtion tehtäviin, niin kuin kuuluisa kirjailija on heitä kuvannut. Minkälainen on kokemus, kun näitä elmoja on ministeriöihin nyt viime vuosina palkattu? Työn taso on vaan entisestään laskenut, elikkä jossakin on menty armottomasti pieleen. Elikkä siis toisin sanoen tällä hetkellä ennuste tämän tuottavuusprojektin onnistumiselle on aika alhainen, mutta jos se onnistuu, niin ei mitään muuta kuin onnittelut vaan.

Tämän kehysselonteon linjahan on Liisan listan mukainen, elikkä ensiksi nyt on makrovähennykset momenteille ja pääluokkiin ja sitten sen jälkeen tulevat budjettikohtaisesti varsinaiset leikkauslistat. Elikkä tämä on makro-Liisan lista -politiikkaa.

Miksi tähän on ajauduttu — siis valtion taloushan on sinänsä hoidettu aika hyvin — johtuu siitä, että juuri se hyvinvointimarginaali, jolla siis se varsinainen hyvinvointiyhteiskunta pidetään yllä, siis noin 2—3 miljardia euroa, on jäänyt tulematta elikkä niitä veroja ei ole kannettu. Tämä on se varsinainen murheenkryyni. Tässä todistettiin juuri muutaman ministerin suulla, että onhan sentään tehty. On toki tehty, aivan viime aikoina — nimenomaan kun on ollut oikein räikeitä tapauksia, jotka ovat tulleet tietoon niin että niihin ei ole voinut olla puuttumatta — on todella ryhdytty puuttumaan ja on sitten saatu 50 miljoonaa euroa ja sillä tavalla valtiolle lisää tuloja.

Mutta tänä aamuna kuuntelin viimeksi perusteellista katsausta Uudenmaan veroviraston osalta, jossa kuvaus on se, että annetaan verotarkastustehtäviä, mutta olennaista on lukumäärä ja niin sanotut varmat tapaukset, joissa varmasti firmojen asiat ovat kunnossa, ja käsketään suorastaan varoa, jos näyttää olevan harmaan talouden yrityksestä ja verovelvollisesta kysymys, puhumattakaan mustasta taloudesta. Elikkä siis toisin sanoen tietoisesti vältetään oikeisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Se on tilanne tänä päivänä, kuvaus tänä aamuna arkipäivän realismista. Elikkä toisin sanoen siinä se mättää, siinä on kysymys 2,5 miljardista eurosta saamatta jääneitä tuloja valtiolle.

Sitten kuntapuoleen. Siinä on se pointti, joka ei pääministerin äskeisestäkään puheenvuorosta tullut ilmi, että meillä on kuntia, jotka ovat lähestulkoon selvitystilassa taloudellisesti, niin että vain yksi pankki niitä luotottaa. Mitä tästä seuraa? Siitä seuraa se, että kun harkinnanvaraisia määrärahoja pienennetään vuositasolla 20 miljoonaa euroa, niin hävitetään se marginaali, jolla pystyttäisiin estämään se, että todellakin luototus loppuu. Ja jos se luototus loppuu, niin se johtaa automaattisesti siihen, että koko julkisen sektorin reittausluokka lainamarkkinoilla maapallolla laskee, ja se on kallis juttu. Siinä sitten on kysymys jo korkopuolella valtavan suurista menolisäyksistä.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvä valtiontalous vaatii pitkän tähtäimen suunnitelmia, sen tiedämme, ennakoitavuutta tuloissa ja menoissakin, sekä innovatiivista ajattelua menestymisestä. Tarvitsemme linjauksia ja päätöksiä, jotka takaavat suomalaisen yrittäjyyden kasvua, alueellistakin hyvinvointia sekä ihmismäistä turvaa kansalaisille. Hyvä talouspolitiikka on kaikkien hallinnonalojen menestyvää hoitoa.

Vanhasen hallitus on yrittäjähallitus. Lukuisat veroratkaisut ja tukipolitiikka antavat suomalaisille yrityksille ja työntekijöille menestymisen mahdollisuuksia. Kulutuksen nostaminen ja kotitalouksien vahva rooli on saanut tukea muun muassa kotitalousvähennyksen myötä.

100 000 uuden työpaikan luominen on hyvässä vauhdissa. Viime vuonna Suomeen syntyi 50 000 uutta työpaikkaa, työllisyys kasvoi erityisesti yksityisellä sektorilla. 54 vuotta täyttäneiden pääsy työelämään on niin ikään saanut päätöksillään tukea. Työllisyyspolitiikka näkyy jokaisella hallinnonalalla. Vanhasen hallitus haluaa, että työpaikkoja on koko Suomessa, muun muassa energiapolitiikan kautta. Myös hallinnon alueellistaminen lisää volyymia.

Hallitus on luvannut turvata niin sanotut maaseuturahat. Lupaus on välttämätön ja oikea. Onhan viime kädessä kyse suomalaisesta ruoasta ja sen saatavuudesta. Viljelijät koko Suomessa haluavat jatkaa nykyisen kaltaista ympäristöohjelmaa. Sen toteutuminen riippuu halustamme tukea taloudellisesti ympäristömme terveyttä. Kyse on myös yleisesti hyväksytyn ympäristöpolitiikan tukemisesta.

Täällä on arvosteltu hallituksen linjaa. Lupaukseen asioiden hyvästä hoidosta ja sen yritykseen pitää voida luottaa. Maatalouden tulevaisuus ja viljelijän tulotaso ovat Vanhasen hallituksen asialistalla. On selvää, että EU:n laajentuminen vaikeuttaa maatalouspolitiikan pitkäjänteisen linjan tekemistä. (Ed. Vistbackan välihuuto) — Jatkossa onkin kehitettävä, ed. Vistbacka, keinoja, joilla suomalainen maatalous ja viljelijä tietää, mitä tapahtuu, millä aikavälillä ja millä volyymilla. (Ed. Vistbacka: Oikein!)

Samanaikaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikka vaatii selkeitä toimia. Uusiutuvan energian hyödyntäminen saa Vanhasen hallitukselta tuen kotitalouksiin saakka lämmitystapojen muutoksen tukemisen myötä. Tarvitsemme uusia ratkaisuja. Meidän on pystyttävä toimimaan omia voimavarojamme hyödyntäen energiapolitiikassa, moniin energialähteisiin turvautuen.

Arvoisa puhemies! Kuntiemme tulevaisuus puhuttaa laajasti. Vanhasen hallitus kantaa vastuuta ja on lähtenyt toimimaan kuntien tulevaisuuden puolesta. Oleellista on palvelujen riittävä taso kustannustehokkaaseen hintaan koko Suomessa. Jokaisella suomalaisella tulee olla tunne valtiosta ja kunnasta, joka pitää hänestä viime kädessä huolta. Yksi malli ei sovi kaikille. Kuntien ja maakuntien omaan ajatteluun tulee uskoa. Kunnissa ikäännytään eikä verotuloja kerry aina tarpeeksi. Tästä johtuu osittain ahdinkokin.

Tunnustettava on, että liikenne vaatii jatkossa panostuksia. Lähivuosina teiden kunto vaatii korin jos toisenkin. On välttämätöntä, että luvatut väylähankkeet aloitetaan sovitussa aikataulussa.

Työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverokantakokeilun jatkaminen vuoteen 2010 saakka saa jatkoa ensi vuoden alusta. Parturi- ja kampaamoalan sekä pienten korjauspalvelujen alv lasketaan 22:sta 8 prosenttiin. Päätös tukee yrittäjyyttä ja työllistämistä.

Arvoisa puhemies! Kehysmenettely on kaikkinensa kokonaisuuden hallintaa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luki valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 sekä siihen liittyvää perustelumuistiota, niin minua ei ainakaan hymyilyttänyt yhtään, vaikka olenkin opposition edustaja. Voin vain arvailla, millä mielin hallituspuolueiden niin sanotut rivikansanedustajat ovat mainittuja asiapapereita lukeneet. Näin uskon, ed. Haapoja.

Selonteossa on kieltämättä asetettu kauniita sanoja toinen toisensa perään, siten että jos ei tunne elämän raadollisuutta, niin luulee kieltämättä, että kaikki on valtakunnassa hyvin. Tämä tulee esiin mielestäni erityisesti kohdassa, jossa puhutaan valtion henkilöstöpolitiikasta. Sanon suoraan, että se teksti on täyttä totuuden vääristelyä. Toivon, että arvon ministerit menisivät kuukaudeksi, pariksi mukaan sellaiseen työyhteisöön, jossa säästöjä on tehty säästöjen jälkeen tuottavuuden nimissä. Otetaan esimerkiksi vaikka toimialueet, jotka parhaiten tunnen, eli poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinlaitoksen. Uskon, että ministerien silmät avautuisivat, kun he olisivat paikan päällä, eivätkä he ainakaan antaisi sellaisia vastauksia kuin viime aikoina olemme saaneet kuulla.

Arvoisa puhemies! Mihin raameissa rahaa riittää? EU:hun, kehykseen lisätään 124 miljoonaa euroa entisten käsittämättömien summien päälle. Tänä vuonnahan maksuina menee budjetin mukaan suoraan 1 540 miljoonaa euroa ja muut menot vielä päälle. Lisäksi pohjattoman tuntuisiin kehitysyhteistyörahoihin menee lisää 66 miljoonaa euroa ensi vuonna, kun taas sisäiseen turvallisuuteen ei mitään lisää. Oikeusministeriön hallinnonalalla kevennetään, yhdistetään ja karsitaan sekä yksiköitä vähennetään, arvoisa puhemies, uskoakseni ja minun mielestäni nimenomaan vastoin eduskunnan päätöksiä kihlakuntauudistuksen yhteydessä. Mielestäni näillä päätöksillä ei lisätä sisäistä turvallisuutta eikä myöskään oikeusturvaa. Yleisestikin valtionhallinnon henkilöstöä vähennetään entisestään. Siinä siis hallituksen oma osuus yhteiskuntavastuusta.

Arvoisa puhemies! Tienpito on täysin oma lukunsa. Kaikki tietävät, että niin sanottu tiepääoma pienenee koko ajan, kun rahat eivät riitä juuri muuhun kuin päivittäisiin kunnostustoimenpiteisiin. Perustienpidon parannuksista ei enää voida puhua, ed. Haapoja, lainkaan. Tiekehyksiin tarvittaisiin vähintään 350—400 miljoonaa euroa vuosittain. Nyt liikenneturvallisuus hoidetaan pudottamalla lisää nopeusrajoituksia eikä teitä kunnostamalla.

Jo nykyinen tilanne vaikeuttaa maakunnissa olevien yritysten toimintaa kuljetusten osalta. Jotenkin tuntuu siltä, ettei hallituksessa edes tiedettäisi näistä ongelmista, koska selonteon mukaan ensi vuodelle kertaluonteisesti säästetään perustienpidon osalta 6 miljoonaa euroa. Se siitä hallituspuolueen kansanedustajien lupauksesta tuolla maakunnissa.

Arvoisa puhemies! Oma lukunsa on tietysti maatalouden pääluokka. Kun tiedetään, että maatalouden tulot ovat viime vuosina laskeneet kolmanneksen ja viime vuonnakin 14 prosentilla, tuntuu erikoiselta, että suuren melun jälkeen keskusta on hyväksynyt selonteon toteamuksen, että "uudesta rahoituskaudesta 2007—2013 aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi". Mistään euroista ei puhuta, vaikka kylvökausi on jo ovella ja päätökset sitoutumisesta ympäristötukijärjestelmään olisi tehtävä myös karjalannan osalta, näin ainakin Maaseudun Tulevaisuus eilen. Vai onko todella niin, että tarkoitus oli vain, kuten keskustapuolueen varapuheenjohtaja on kirjoituksessaan todennut, että "nyt maakunnissa ei ole epäselvyyttä, etteikö puolue aja peruskannattajien asioita koko voimallaan"? Toisin sanoen tyydytään jo tässä vaiheessa siihen tulonmenetykseen, kun tiedetään tämä jo etukäteen. Ensin vaaditaan aivan oikeutetusti täyttä kompensaatiota EU:n rahoituskehyksien maatalousmenetyksille, mutta mitään muuta varmaa ei saatu kuin 10—18 miljoonan euron lisäsäästöt asianomaisen ministeriön hallinnonalalle vuosina 2007—2011.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen Pankki ennustaa bruttokansantuotteen kasvavan tänä vuonna 3,4 prosenttia ja ensi vuonna 3 prosenttia. Valtion budjetti oli viime vuodelta 3 miljardia ylijäämäinen, kun alun perin sen arveltiin olevan puolen miljardin luokkaa alijäämäinen. Tämän lisäksi valtio on saanut isot osinkotulot yhtiöistään ja muista sijoituksistaan. Taloudellinen tilanne on siis erinomainen, ja liikkumavaraa olisi, mutta mitä tekee hallitus?

Budjettikehykset vedetään nyt niin tiukalle, ettei selonteosta löydy edes moneen kertaan luvattua ja odotettua köyhyyspakettia. Täällä salissa on puhuttu moneen kertaan siitä, kuinka köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet Suomessa rajusti. Tuntuu, että kuuroille korville ovat puheet menneet. Köyhiä ei muistettu tässä riihessä ollenkaan, vaikka EU:n mittareittenkin mukaan meillä on yli puoli miljoonaa köyhyysriskirajan alapuolella elävää. Hallitus on unohtanut kokonaan tämän maan pienituloiset: lapsiperheet, vanhukset, työttömät, pätkätyöläiset ja eläkeläiset.

Nyt sitten täällä valtiovarainministeri Heinäluoma kertoi, että täitä 3 miljardin ylijäämää ja yli 1 miljardin valtionyhtiöitten tuottoa ei käytetä syömiseen. Tässä toteaisin, että kyllä voitaisiin ainakin, jos ei muille, niin tämän maan työttömille antaa tasokorotus. Heille ei ole annettu minkäänlaista tasokorotusta missään vaiheessa tämän hallituksen aikana.

Näillä kehyksillä ei myöskään paranneta jo valmiiksi rappiolla olevia kuntapalveluita. Raimo Sailas sanoi viime viikolla, että hänen mukaansa Suomesta ei ole voinut puhua hyvinvointivaltiona enää 15 vuoteen. Sailaksen mukaan maata, jossa on 15 prosenttia työikäisistä työttöminä, tukityöllistettyinä tai työttömyyseläkkeellä, ei voida pitää hyvinvointivaltiona.

Työministeriö tiedottaa työllisyyden taas vähän parantuneen. Hyvä niin, mutta nyt pitäisi katsoa vähän niitten parantuneitten lukujen taakse. Osa-aikaiset työsuhteet ja vuokratyö lisääntyvät koko ajan. Varsinkin palvelualoilla osa-aikaiset vuokratyösuhteet ovat ongelma. Määräaikaisuuksista ei ole vielä päästy eroon. Suomessa mennään nyt kovaa vauhtia kohti Amerikan-mallia: ihmiset käyvät töissä, mutta eivät tule palkallaan toimeen. Näistä niin sanotuista työssä käyvistä köyhistä on täällä puhuttu paljon.

Uudet työpaikat ovat syntyneet pääasiassa palvelualoille, kun taas teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet. Nyt meidän pitäisi kiireesti miettiä, miten turvataan teollisuuden ja ennen kaikkea vientiteollisuuden mahdollisuudet toimia. Suomi elää viennistä ja sitä kautta elävät myös kuntapalvelut. Teollisuuden työpaikkojen väheneminen on kohtalokasta.

Arvoisa puhemies! Tie- ja ratahankkeista puhutaan usein pelkästään suurina menoerinä. Pitäisi muistaa, että teihin tehdyt satsaukset myös tuottavat pitemmällä aikavälillä. Tällä hetkellä sekä Tielaitos että Ratahallintokeskus kertovat, että näköpiirissä on romahdus. Ratoja joudutaan sulkemaan, monilla teillä ajellaan henkensä kaupalla. Määrärahoja on ajettu alas niin rajusti, etteivät viranomaiset pysty takaamaan toimivia, saati turvallisia, teitä ja ratoja. Nyt tarvitaan lisää rahaa sekä pääteihin että alempaan tieverkkoon. Esimerkkinä mainitsen Nelostien, jonka kunnostamisen aloittamista pitäisi kiirehtiä. Siinä on koko Suomea halkova tie, jota käyttävät miljoonat suomalaiset. On se Suomelle melkoinen häpeäpilkku, että tulevassa EU-puheenjohtajamaassa ajellaan 1960-luvulta peräisin olevilla kuoppaisilla, vaarallisilla teillä. Teitten kunnolla on merkitystä. Kunnon satsaus teihin ja ratoihin antaisi potkua monelle paikkakunnalle.

Keskustapuolue esitti viime viikolla elintarvikkeitten arvonlisäveron alentamista 10—12 prosenttiyksikköä seuraavan hallituskauden aikana. Se on kyllä omituinen vaatimus johtavalta hallituspuolueelta. Neljä vuotta sitten keskusta lupasi laskea ruuan arvonlisäveroa heti, kun pääsee vallan kahvaan. Nyt sitä ollaan siirtämässä seuraavan hallituksen vastuulle. Kaikki tuntuu nyt siirrettävän seuraavan hallituksen niskoille velanmaksua myöten. Miksi elintarvikkeitten arvonlisäveroa ei lasketa? Kuka veron laskemista hallituksessa tällä hetkellä vastustaa?

Keskustan muillakin vaalilupauksilla alkaa olla kiire. Eläkeläiset odottavat luvattua 300 euron korotusta eläkkeisiin sekä taitetun indeksin korvaamista tasamalli-indeksillä. Myös työttömät odottavat parannusta toimeentuloonsa. Miksei keskustapuolue tee mitään lupauksiensa täyttämiseksi? Tässä alkaa tulla kiire.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin jälleen kerran yksi niistä, joka ei saanut vastauspuheenvuoroa. Tällä kertaa muuten laskin ja tarkkailin ja olin ainoa, jolle arvoisa puhemies ei myöntänyt vastauspuheenvuoroa. Olin koko debatin ajan salissa kiltisti. Sen vuoksi muutamia kommentteja, joilla olisin halunnut ministeri Heinäluoman puheeseen puuttua.

Hänen mukaansa politiikan ohjenuora on tulevaisuudenkin talouden turvaaminen. Hallitus kyllä turvaakin valtiontaloutta ja samalla poissulkee kuntien hyvinvoinnin. Mitä enemmän tämä hallitus siirtää tehtäviään kuntien hoidettavaksi, sitä huonommin voivat kunnat ja sitä paremmin valtio pärjää.

Ministeri Heinäluoma myöskin sanoi, että kaikki keinot tulee käyttää, jotta yritysten ei tarvitsisi irtisanoa henkilöstöään. Tämä pitäisi myös, arvoisa ministeri, muistaa työmarkkinapöydässä — puhun nyt ikään kuin ministeri Heinäluoma olisi paikalla. Olette entinen ja käsittääkseni osittain edelleen muiden töiden ohella sivutoiminen ay-juntta. Siellä työmarkkinapöydissä voitte istua kahdella jakkaralla, joten teillä olisi paljon keinoja käytettäväksi myös yritysten työllistämisponnistelujen hyväksi.

Opetuspuolella on turha tuudittautua Pisa-tutkimuksen tuloksiin. Kyseinen tutkimus kertoo tilanteesta silloin, kun tutkimusta tehtiin. Mikäli valtio ei käytä oppilasmäärien supistumisesta aiheutuneita säästöjä opetukseen ja sen kehittämiseen, tulee opetuksen taso tulevaisuudessa laskemaan. Vaatimukset kasvavat vuosi vuodelta. Tämän hallituksen leikkaukset opetuksesta tulevat vääjäämättä näkymään tulevissa tutkimuksissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla kehyksiin sisältyy mielenkiintoisia asioita. Veteraanipoliittisten linjausten mukaisesti sotainvalidien laitoshoitoon pääsyn haitta-asteraja alenee 20 prosenttiin vuonna 2008. Kuinkahan moni veteraani ylipäätään enää pääsee nauttimaan hoidosta, kuinka monta veteraania pärjää ikänsä puolesta ilman hoitoa?

Lääkekorvausmenojen vuosittainen reaalikasvu rajataan 5 prosenttiin vuosina 2008—2011. Lääkekustannukset nousevat jatkuvasti, kun uusia, tehokkaampia lääkkeitä tulee markkinoille. Tarkoittaako tämä siis sitä, että uusimpia ja tehokkaampia ja siksi kalliimpia lääkkeitä ei voida ottaa korvauskäytännöstä johtuen käyttöön?

Suomi-neidon kädet kohmettuvat, kun suonet eivät toimi. Miksi emme pitkällä ja miksi emme jo lyhyelläkin tähtäimellä siirrä entistä enemmän liikenteen veroina ja maksuina maksamia euroja takaisin suoraan liikenneinfran hyväksi keskieurooppalaiseen tapaan, kuten esimerkiksi Sveitsissä ja Itävallassa on tehty? Miksi tappelemme joka vuosi verissä päin kehys- ja budjettikeskusteluissa liikenteen rahoista, kun se tuo valtion kassaan miljardeja euroja, joista palautuu takaisin tälle tärkeälle alalle vain alle viidesosa? Keskustelin aiheesta kerran ed. Ahteen kanssa, ja hän väitti, että kaikki korvamerkitty raha on huonoa rahaa. En ymmärrä.

Kasvava eläkeläisten määrä on haasteellinen, mutta hallitus ei anna kehyksissään mitään tulevaisuutta tälle kansanosalle, joka on rakentanut meille hyvinvointivaltion nimeltä Suomi, jossa asua ja elää. Myöskin tulevaisuutemme tekijät eli opiskelijat on hallituksen kehyksissä unohdettu tyystin.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoman esittelypuheenvuoroa kuunnellessa syntyi se kuva, että valtakunnassa on kaikki hyvin siitä huolimatta, että köyhien määrä kasvaa, köyhien lukumäärä yleisesti, samaten työssä olevien köyhien määrä. Se työpaikkojen lisäys, mikä sinänsä on myönteistä ja mitä korostettiin tuossa puheenvuorossa, on syntynyt lähinnä osa-aikatyötä tekevien työllistämisestä ja matalalla palkalla, jolla ei tule toimeen. Sen takiahan nimenomaan työssä olevien köyhien määrä on kääntynyt voimakkaaseen kasvuun. En tiedä, onko se nyt erityinen kiitoksen ja ihannoinnin aihe.

Kun 5 minuutin puheenvuorossa ei ole mahdollista kovinkaan montaa asiaa kommentoida, niin valitsen niistä muutaman.

Kehysselonteossa on lähtökohtana melkeinpä kaikkien niiden ministeriöiden osalta, jotka jollakin tavalla sivuavat kuntasektorin toimintaa, selvä menojen vähennys nimenomaan kunnille osoitettaviin valtionosuuksiin.

Jos katsotaan vaikkapa opetusministeriötä, siellä leikataan koulurakennusten kunnossapitoon osoitettuja määrärahoja, se on se leikkauskohde, ja tehdään jatkossa pelkästään jälkirahoitteiseksi sekin vähä, mitä jäljelle jää. Eli tämä on melkoinen leikkaus nimenomaan niille kunnille, joissa koulurakennukset ovat kiireellisen korjauksen tarpeessa kosteusvaurioiden ja muiden oppilaiden terveyttä vaarantavien tekijöiden vuoksi, mutta korjaukset lykkääntyvät kuntien rahoitusvaikeuksien takia, varsinkin kun valtionosuuksia leikataan.

Sosiaali- ja terveysministeriön osalta määrällisesti valtionosuudet kasvavat, mikä on ymmärrettävää sen takia, että väestön ikärakenne asettaa valtavia velvoitteita sille sektorille. Sen takia kuntien menot kasvavat oleellisesti voimakkaammin kuin näissä arvioissa, kun vertaillaan kuntien menorakenteen kehitystä.

Liikenne- ja viestintäministeriön osalta leikataan tienpitoon kohdistuvia määrärahoja. Niin vaikeutetaan liikennettä, mutta se edustaa sitä leikkauslinjaa, mikä tässä raamissa on selvästi asetettu.

Peruspalveluohjelmasta puhuttaessa kerrotaan kuntien tilanteesta. Vuosikatteen todetaan olevan noin 1,4 miljardia euroa. Ne ovat tietenkin ennakkotietoja, ja lopulliset tulokset kai ovat jonkun ajan kuluttua saatavissa. Joka tapauksessa vuosikate on suunnilleen samalla tasolla, millä se oli edellisenä vuonna 2004, joka oli oikeastaan lähihistorian synkin vuosi kuntatalouden vuosikatteella mitattuna. Nyt päädytään samalle tasolle, niin ettei erityistä kehumisen varaa minusta siinä ole.

Aivan oikein on todettu, että kuntien lainamäärä lisääntyy noin miljardilla eurolla eli yhtä paljon kuin edellisenä vuonna. Jos tehdään vertailu edelliseen vuoteen, vuoteen 2004, niin se oli näitä kunnallistalouden synkimpiä vuosia, mutta sitä edeltäneet vuodet velkaantuminen oli oleellisesti vähäisempää. Näinä vuosina velkaantuminen kasvaa, mikä on yksi selvä selittäjä sille, että kuntatalous on syöksymässä ja syöksynyt, vaikka täällä useissa puheenvuoroissa pyritään antamaan se kuva, että näillä ratkaisuilla vahvistetaan kuntataloutta. Näinhän ei ole.

Täällä kerrotaan valtionosuuksien kasvavan vuoteen 2011 mennessä noin 519 miljoonaa euroa. Tämä saattaa lukuna pitää paikkansa. Siinä on tietenkin huomioitava se, että tuohon summaan sisältyy muun muassa 282 miljoonaa euroa sitä velanlyhennystä, jonka tämä hallitus on velkaa kunnille ja jonka takaisinmaksua se lykkää aina vuoteen 2008 saakka. Eli lisäys sinänsä on verrattain vaatimaton, kun otetaan huomioon väestön ikääntymisestä kuntasektorilla aiheutuva palvelujen kysynnän kasvu ja siitä aiheutuvat lisääntyvät kustannukset, jotka ovat entisestään kiihtymässä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme eduskunnassa toistuvasti hallituksen lakiesityksiä, jotka ikään kuin salaa lisäävät kuntien velvoitteita. Siksi tarvitaan uusi työkalu eli kuntavaikutusten arviointijärjestelmä, jonka pohjalta jokaista lakiesitystä arvioitaisiin, sen vaikutuksia kuntien talouteen. Nyt ei ole tehty näin, ja jäljet näkyvät kuntien kurjassa taloudessa.

Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistus eli niin sanottu pakkolaina on suoritettava kunnille viimeistään vuoden 2007 aikana. Miksi pitäisi kiusata kuntia viivyttämällä alle 200 miljoonan euron valtionosuuksien häntien maksamista? Eduskunta ei saa hyväksyä valtionosuuksien taitettua indeksiä. Ensi vuoden indeksitarkistus on tehtävä täysimääräisenä, koska taitetut indeksit ovat aiheuttaneet viiden vuoden aikana yli 300 miljoonan euron menetykset kuntien tuloihin.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna Suomi siirtyy muiden EU-maiden kanssa uudelle ohjelmakaudelle. Miksi hallitus ei ole kehyksissään ottanut kantaa asiaan? EU:n uudet ohjelmat leikkaavat yritysten kehittämisen ja investointien tukea niillä alueilla, joista Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu. Hallitusten pitää poistaa investointi- ja kehittämistuilla alueelliset rajat, niin että kaikki yritykset sijaintikunnasta riippumatta voivat saada tukea.

Kehysehdotukset eivät sisällä lainkaan uusia väyläinvestointeja. Miten Suomi voi edistää kilpailukykyään, kun logistiikan kehittämiseen ei investoida? Tiehallinnon mukaan perustienpitoon tarvitaan 640 miljoonaa euroa, jolla määrällä kyetään turvaamaan tiestön nykyinen kunto, toteuttamaan tieteemahankkeet ja vastaamaan välttävästi alueellisista investoinneista, mutta tosiasiassa perustienpidon rahoituksen tarve on vähintään 710 miljoonaa euroa, joka summa mahdollistaisi teiden päivittäishoidon, tierakenteiden ylläpidon sekä liikenteen turvallisuutta parantavia toimia. Eduskunta käsitteli juuri rautatielain muutosta, jonka mukaan rautateiden tavaraliikenteessä voi toimia yksittäisiä yrityksiä. Jotta tavaraliikenteen lisääminen voidaan käytännössä toteuttaa, tarvitaan perusradanpitoon lisää vähintään 70—100 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden syksyllä ammatillisessa koulutuksessa ryhdytään antamaan näyttöjä. Arvioiden mukaan vuodessa annettaisiin yli 200 000 näyttöä. Toivottavasti hallitus on ottanut tämän kehysehdotuksessaan huomioon. Odotan kulttuuriministeriöltä päättäväisiä toimia ammattiin opiskelevien opintotuen nostamiseksi korkeakouluopiskelijoiden tasolle. Ammattioppilaitosten vetovoima jää vähäiseksi, jos mitään ei tehdä ammattiin opiskelun tukemiseksi. Hallituksen kehysten mukaan ammattikorkeakoulujen kehittämishankerahoitusta alennetaan 5 miljoonalla eurolla vuonna 2007, samaan aikaan kun yliopistojen voimavaroja lisätään 20 miljoonalla eurolla. Samalla kun yliopistojen voimavaroja lisätään, saavat peruskoulut, ammattikoulut, lukiot ja ammattikorkeakoulut kärsiä.

Arvoisa puhemies! Yritysverotuksen kilpailukykyä on parannettava. Veropoistojen tulee kannustaa investointeihin, joilla tuotannon ja palvelujen tuottavuutta lisätään. Yritysten investointiedellytyksiä pitäisikin parantaa, ja siksi Arvelan työryhmän esityksiä yritysverotuksen kiristämisestä ei ole syytä toteuttaa. Perintö- ja lahjavero on erityisen ongelmallinen sukupolven- ja omistajanvaihdoksissa. Yritysvarallisuuteen kohdistuva perintö- ja lahjavero onkin syytä poistaa kokonaan ensimmäisen luokan osalta, joka koskee lapsia ja puolisoa. Tässä asiassa tarvitaan hallituksen järkiintymistä.

Ympäristön- ja luonnonsuojelu on yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta keskeisiä asioita. Hallitus vähentää 20 miljoonaa ympäristöministeriön muutenkin minimaalisista määrära- hoista. Se on mitä selkein viesti hallituksen linjasta. Ympäristöasiat eivät ole hallituksen ohjelmassa.

Arvoisa herra puhemies! Valtionvelka on edelleen 55—57 miljardia euroa, velanhoitokulut noin 2 miljardia euroa. Kun kunnatkin velkaantuvat, on tärkeätä sijoittaa suuri osa tämän vuoden valtiontalouden ylijäämästä velan lyhentämiseen. Lähitulevaisuus on täynnä sellaisia velvoitteita, jotka edellyttävät valtiolta lisäpanostuksia. Valtionvelan lyhentäminen on viisasta tulevaisuuspolitiikkaa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo aikaisemmin viitattu näytelmään, jonka suomalaisille viime viikolla järjestivät keskustan ja sosialidemokraattien kansanedustajat muun puoluejohdon kanssa. Rajasin tietoisesti tuon näytelmän näyttelijät, koska yhdeltäkään asianomaisten puolueiden tukijalta kentällä en ole saanut esityksestä positiivisia jälkikommentteja. Itse pidin käsikirjoitusta ja esitystä lapsellisena kuvitelmana siitä, että politiikassa voidaan tehdä mitä vaan ja kansalaiset hyväksyvät sen kyllä kättentaputuksin.

Presidentti Kekkosen kuuluisaksi tullut sanonta oli "Niin on, jos siltä näyttää". Tuota periaatetta noudatettiin silloin sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Viime viikon näytelmällä haluttiin näyttää kansalle, että keskustapuolue kantaa suurta huolta maaseudun ihmisten elämästä. Mutta totuus on nyt luettavissa käsiteltävästä kehyksestä. Sanatarkastihan siinä todetaan: "Hallitus toimii neuvotteluissa EU:n komission ja jäsenmaiden kanssa sekä päättäessään omista ratkaisuistaan siten, että uudesta rahoituskaudesta 2007—2013 aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi." Voiko politiikassa enää enemmän pettää tai yrittää pettää kansalaisia? Kommentit kentällä ovat olleet yksiselitteiset: hallitus jatkaa maatalouden alasajoa, vaikka yrittää teatraalisin keinoin toista kertoa. Presidentti Kekkosen sanonta pitäisikin nyt kääntää ylösalaisin: niin ei ole, vaikka se siltä näyttää.

Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelun yhteydessä voimme jo todeta, että punamultahallitus ei tiedosta tai halua tiedostaa kuntien todella tukalaa tilannetta. Sama tietämättömyys paljastuu myös esillä olevista kehyksistä. Tosiasiassa uskon kyllä hallituksen tuntevan tilanteen, mutta kysymys onkin poliittisesta valinnasta, joka on mielestäni virheellinen. Kuinka voi olla mahdollista, että valtio ei maksa tukalassa tilanteessa kamppaileville kunnille velkojaan, vaan käyttää kuntia pankkinaan ja maksaa velkansa muille? Tämä on juuri sitä tyyliä, jolla sitten maailmalla kerrotaan, kuinka Suomen valtio hoitaa vastuunsa, ja päästään tilastoissa kärkisijoille. Niin on, ja siltä näyttää EU:sta päin asiaa tarkasteltuna, monet varmaan toteavat.

Mutta jos hallitus vaivautuisi todella miettimään tilannetta kuntien ja kuntalaisten kannalta, niin totuus tulisi karusti silmien eteen. Maassamme on aivan liian paljon kuntia, jotka eivät pysty huolehtimaan edes peruspalveluista. Sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat suurissa vaikeuksissa erittäin monissa kunnissa. Muutamat kunnat ovat ajautuneet jopa mahdottomaan tilanteeseen, ja niiden olemassaolo tulevaisuudessa on kyseenalainen.

Eläkeläiset ovat saaneet istuvalta hallitukselta nöyryyttävän kohtelun. Maassamme on edelleenkin lähes 300 000 työtöntä, ja yhteiskuntamme pyörii oleellisilta osiltaan väärin päin. Sosiaalimenot ovat suuret, ja verotulot ovat liian pienet. Köyhien määrä lisääntyy koko ajan, vaikka hyvinvointivaltiossa elämmekin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kaunisteleva linja paljastui hyvin selkeästi muun muassa valtiovarainministeri Heinäluoman ja keskustan ryhmäpuheenjohtajan Kallin puheenvuoroista. He kehuivat korostetuin sanakääntein uusien työpaikkojen syntymistä, mikä sinänsä on hyvä, mutta unohtivat puhua suuresta työttömyydestä ja työttömistä ihmisistä. Heitähän on viisinkertainen määrä verrattuna aikaan, jolloin tähän maahan runnottiin hätätilahallitus.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on suuri haaste. Se on suuri haaste meille kaikille. Onhan koko kunta- ja palvelurakenne uudistettava perusteellisesti, mikäli palvelut kuntalaisille aiotaan turvata. Vaikka viime viikon riitelynäytelmä päättyikin näennäisesti onnellisesti, on selkeästi nähtävissä, että istuva punamultahallitus ei pysty tekemään kuntien osalta sellaisia päätöksiä, joilla olisi positiivista merkitystä kuntien tulevaisuudelle. Puhutaan ja puhutaan, mutta tulosta ei synny, ja kaikesta tästä jahkailusta kärsivät kansalaiset. Toivottavasti näen puitelain ja voin todeta, että olen ollut tätä puhuessani väärässä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama viikko sitten täällä salissa oli käsittelyssä kokoomuksen johdolla tehty välikysymys kuntien talousahdingosta. Hallitus on antanut kunnille edelleen yhä uusia velvoitteita hoidettavaksi, mutta pelimerkkejä niiden toteuttamiseen ei tahdo löytyä. Kunnat ovat joutuneet velkakierteeseen, ja veroprosenttia nostetaan jatkuvalla tahdilla. Välikysymykseen hallitus vastasi, että oppositio maalaa piruja seinille ja ettei kuntien talousahdinko ole niin vakavaa. Kuten olemme voineet tuon välikysymyskeskustelun jälkeen lukea, totuus on kuitenkin varsin kaukana hallituksen antamasta vastauksesta. Sen omat sisäiset muistiot antavat täysin erilaisen mielikuvan kuntien tilanteesta. Täällä istuntosalissa meille yritettiin vakuuttaa, että musta olisi valkoista, jos sitä vain tiirailee tarpeeksi kauan.

Suomen tulevaisuuden suurimmat haasteet ovat säilyneet huolimatta viime vuosina tapahtuneesta myönteisestä kehityksestä. Elämme edelleen liian kalliisti, ja palvelurakenteemme ovat piakkoin kestämättömällä pohjalla. Hyvinvointivaltion säilyttämisessä on kyse kansallisesta perinnöstä, johon meidän kaikkien on sitouduttava erimielisyyksistä huolimatta. Vähenevien resurssien ja kasvavien tarpeiden välinen ristiriita on hankala, mutta ei mahdoton. Vain työllä ja järkevällä taloudenhoidolla voimme mahdollistaa hyvinvointivaltion säilymisen seuraaville sukupolville.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys arvonlisäveron alentamisesta muutamalle työvoimavaltaiselle toimialalle sekä matalapalkkatukea koskenut ratkaisu ovat työllisyyttä edistäviä toimia. Jälkimmäinen kaipaa kuitenkin pikaista laajentamista, jotta siitä saataisiin todelliset hyödyt esiin. Tuo tuki erityisesti olisi pitänyt kohdentaa nuorille, jotka tarvitsevat työtä ja työkokemuksia. Nuorisotyöttömyytemme on koko järjestelmämme kannalta kestämätöntä, sillä nuoren syrjäytyminen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen murtaa yhteisen hyvinvointimme peruskiveä. Ihmisten tukeminen itsensä ja lähipiirinsä työllistämiseen on edelleen parasta työllisyyspolitiikkaa. Meillä pitää tukea uutta yrittäjyyttä ja ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Erityisesti yksityinen palvelusektori kaipaa lisää toimijoita.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehykset ovat monelta osin jääneet suureksi kysymysmerkiksi. Ensi vuoden eduskuntavaalit värittävät koko kehysneuvotteluja ja niistä syntynyttä hallituskriisiä. Moni ihmettelee varmasti vieläkin, mistä siinä oikein olikaan kyse. Minulle suurimmat ihmettelyn aiheet jäivät hallituksen väyläinvestointeja koskeneista päätöksistä. Niissä on kyse yritysten toimintamahdollisuuksista ja ihmisten perustarpeista. Tämänkään hallituksen liikennepolitiikkaa ei voi pitää millään onnistuneena. Tiehallinto on vuosikaudet vaatinut lisää rahaa tienpitoon, mutta vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Tänä päivänä tienpidon investointitarpeet jäävät lähes 200 miljoonaa euroa minimitasosta. Käytännössä tuo kuilu näkyy tieliikenneonnettomuuksissa, liikennenopeuksien rajoittamisissa ja lisääntyvissä ruuhkissa sekä väylästömme yhä jatkuvana rappeutumisena.

Lähitulevaisuudessa liikenneongelmat Suomessa tulevat vain kasvamaan. Esimerkiksi kaakkoisessa Suomessa raskaan liikenteen määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti. Teiden turvallisuus on heikentynyt ja liikenne puuroutunut. Siltikään uusia investointeja ei kyetä tekemään. Liikenneministeriö on ollut ongelmien edessä voimaton. Uusia tiehankkeita on ainoastaan virkamiesten pöytälaatikoissa.

Hallituksen on aika ryhdistäytyä. Hyvinvointivaltion tulevaisuus on kyettävä turvaamaan seuraaville sukupolville. Tämä vaatii kuntien talouksien tervehdyttämistä ja palvelutuotannon saattamista kestävälle pohjalle. Toimiva infra on lähtökohta yritystoiminnalle, eikä kansallista omaisuutta tule tärvellä yhtään enempää.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehys vuosille 2007—2011 osoittaa selkeästi, että taloudessa meillä on tällä hetkellä hyvät näkymät. Kasvuennuste on hyvä, 3,5—3,7 prosenttia, työttömyys alenee, uusia yrityksiä syntyy, ja ennustetaan jopa, että 30 000 uutta työpaikkaa olisi vielä tulossa nyt kuluvan vuoden aikana. On tietenkin syytä todeta se, että ei tämä yksistään hallituksen ansiota ole, mutta taas toisinpäin on myöskin selkeästi sanottava se, että kun kaksi suurta poliittista ryhmää, keskusta ja sosialidemokraatit, yhdessä Rkp:n kanssa ovat kantamassa vastuuta, voimme olla tyytyväisiä, että tämän kolmen vuoden aikana on tapahtunut selvä käänne. Tässä on, totta kai, poliittisessa elämässä ja yhteiskuntaelämässä onneakin mukana, mutta me saamme nyt ainakin tällä hetkellä katsoa myönteisesti eteenpäin.

Täällä on maalattu — totta kai, se kuuluu opposition rooliin, edustajat Kuosmanen ja Nepponen, näin pitääkin olla, teidän pitää moittia — että kaikki on huonosti, ja edellisessä puheenvuorossa myöskin ed. Vielma toi voimakkaasti esille, että siinä näytelmässä, mikä kehysriihessä käytiin, vaan haluttiin tehdä puhdasta politiikkaa. Kaikki kehysriihet, ed. Vielma, ovat olleet politiikan tekoa, ja niin ne tulevat olemaan tästä eteenpäinkin.

Ennen kaikkea, kun te, ed. Vielma, otitte esille tämän maatalouskysymyksen taas kertaalleen — tuntuu, että se on kokoomukselle nyt niin erittäin rakas — minusta on ihana asia, että kokoomuskin on tullut puolustamaan vähenevää viljelijäväestöä tässä maassa. (Ed. Vielman välihuuto) Mutta minä totean tässä sen, että hallitus on tehnyt selkeän ratkaisun, että viljelijän asia hoidetaan. Nämä maaseuturahat sen jälkeen, kun tiedetään, mitä EU:lta saadaan, tullaan hoitamaan. Täällä on ministeri Heinäluoma todennut sen, pääministeri todennut, ja tästä on tehty poliittinen sopimus, ja näin pitää ollakin. Aika näyttää sitten ne eurot, mitä tulee olemaan, ed. Vielma, mutta on turha nyt pelotella viljelijäväestöä, koska viljelijäväestö on tyytyväinen, että on saatu edes joku ratkaisu aikaan. Ed. Vielma, teidän täytyy se muistaa. (Ed. Vielman välihuuto) Te selvästi lietsotte nyt maakuntaa ja syytätte vaan keskustaa, että asioita ei ole hoidettu. Nyt pitää pysyä asiassa, ed. Vielma, tämän asian suhteen.

Herra puhemies! Tähän maatalouskysymykseen haluaisin sen todeta kehyksen kannalta, että maatalouden kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että Makeran rahoitusta voitaisiin nyt tulevan kehyskauden aikana vahvistaa. Tällä hetkellähän Makerasta menee rahoja tuommoinen 150—160 miljoonaa euroa maatalouden investointeihin, sukupolvenvaihdoksiin ja maaseudun kehittämiseen, mutta Makeran rahat tulevina vuosina putoavat niin nopeasti, että ellei sinne saada lisää siirtoja, niin kyllä romahtaa maatalouden investointien kehittäminen ja tukeminen. Tämä on varmasti meidän kaikkien yhteinen asia, ja se kyllä tarkoittaa sitä, että jos maatalouden rakennetta voidaan järkiperäisesti kehittää, sinne pitäisi saada vuosittain vähintään tuommoinen 120—130 miljoonaa euroa. Näillä näkymin se ei tule, ellei valtion puolelta kehittämisrahastoon rahoja tulevina vuosina siirretä.

Yhtä tärkeää on myöskin se, että pystyttäisiin tulevan kehyskauden aikana turvaamaan sitten Kansallisen metsäohjelman mukainen metsien rahoitus. Se on tavattoman tärkeää koko kansantalouden ja maaseudun kannalta.

Sitten kolmas iso asia on — lakiesitys tultaneen aivan muutaman viikon sisällä antamaan eduskuntaan — maatalouden luopumistukijärjestelmän jatkaminen. Se mainitaan myöskin täällä kehysselonteossa. Mielestäni olisi tärkeää ja myös järkevää, että sitä luopumistukijärjestelmää jatkettaisiin siltä pohjalta, mitä tämä yksimielinen toimikunta esitti, että luopumistuki-ikä säilyisi 56 vuodessa.

Herra puhemies! Kehysselonteko on tämän hallituksen yhteisesti antama esitys, ja toivon mukaan me pystymme sitä sitten budjettiriihessä, tämän hallituskauden viimeisessä budjettiriihessä, vielä parantamaan.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus näyttää saavuttavan talouspoliittisen päätavoitteensa valtiontalouden tasapainosta vaalikauden lopulla ja päässee ainakin lähelle toista keskeistä tavoitettaan, 100 000:ta uutta työpaikkaa, vaalikauden aikana. Hallitusta tulee tästä vilpittömästi onnitella. Kokoomuksen ajamat ja hallituspuolueiden itsensä kiroamat veronalennukset ovat kiistatta osoittaneet tehonsa.

Tilanne ei kuitenkaan ole kovin valoisa. Hallituksen tavoitteet, joihin nyt siis saatetaan päästä, ovat eräänlaisia minimitavoitteita siitä, mitä tällä vaalikaudella ainakin täytyy saavuttaa, jotta isänmaa selviäisi tulevista haasteistaan. Hallitus toteaa itse selonteossaan, että talouden kasvun ennakoidaan hidastuvan selvästi jo keskipitkällä aikavälillä ja että "väestön ikääntymisestä johtuen julkisen talouden ei voida katsoa olevan pitkällä tähtäyksellä kestävällä pohjalla". Tämä on rehellistä puhetta, mutta myös hyvin vakavaa puhetta.

Hallitus esittää kehyksissään 146 miljoonan euron menoleikkauksia. Tämä on hyvin oireellista, kun otetaan huomioon, että elämme nyt poikkeuksellisen vahvan kasvun aikaa. Kaikki merkit viittaavatkin siihen, että seuraava hallitus joutuu jatkamaan näitä säästöjä, oli hallituksessa ketä tahansa. Vanhasen hallitus ei jätä seuraajalleen niin hyvää perintöä kuin se yrittää uskotella. Hallituksen perussynti on, että se on omaa budjettiaan tasapainottaessaan siirtänyt osan budjettiongelmistaan kahdelle muulle taholle: kunnille ja seuraavalle hallitukselle.

Valtionhallinnon rahoitusasema oli viime vuonna noin miljardi euroa ylijäämäinen, kuntien ja kuntayhtymien rahoitusasema puolestaan oli samaisen noin miljardi euroa alijäämäinen. Vaikka kuntien omassa toiminnassa onkin paljon tehostamisen varaa, olisi väärin kuvitella, että valtio olisi yksinkertaisesti hoitanut asiansa hyvin ja kunnat huonosti. Kiistatonta onkin, että valtiovalta on vajailla indeksitarkistuksilla, niin sanotun pakkolainan takaisinmaksun porrastamisella ja kustannusvaikutuksiltaan aliarvioitujen uusien tehtävien kautta siirtänyt kunnille rutkasti sitä taloustuskaa, joka kuuluisi valtiolle itselleen.

Poliittisen moraalin kannalta ehkä vielä huolestuttavampaa on hallituksen innovaatio lykätä omia rasitteitaan seuraavan hallituksen kontolle. Muutama esimerkki valaiskoon kysymystä.

Mikään aiempi hallitus ei ilmeisesti koskaan ennen ole jaksottanut valtio—kunta-suhteeseen liittyvää kustannustenjaon tarkistuksesta valtiolle syntyvää maksuvelvollisuutta seuraavalle hallitukselle. Vanhasen hallitus tekee kuitenkin näin. Lasku: 196 miljoonaa euroa. Perustuslakivaliokunta on useaan kertaan todennut kuntien kalleusluokituksen perustuslain kannalta ongelmalliseksi. Vanhasen hallitus on päättänyt kumota järjestelmän vuonna 2008 eli seuraavan hallituksen aikana. Lasku: 118 miljoonaa euroa. Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta hallitus on juhlallisesti julistanut tavoitteeksi 0,7 prosentin bkt-osuuden saavuttamisen vuonna 2010. Itse hallitus on neljässä vuodessa nostanut määrärahoja 0,08 prosenttiyksikköä eli 0,02 prosenttiyksikköä vuodessa. Jotta seuraava hallitus pääsisi tavoitteeseen vuonna 2010, sen pitäisi lisätä määrärahoja kolmessa vuodessa 0,27 prosenttiyksikköä eli 0,09 yksikköä vuodessa eli yli nelinkertaistaa se kasvutahti, johon tämä hallitus on yltänyt. Lasku: useita satoja miljoonia, ehkä noin puoli miljardia euroa.

Hallitus on siis siirtänyt osan sille kuuluvista, niin lain edellyttämistä kuin moraalisista, velvoitteistaan seuraajalleen, samalla kun se edellyttää seuraajaltaan huomattavasti itseään tiukempaa menokuria, vieläpä taloudellisesti haastavampina aikoina.

Hallituksen selonteko perustuu myös varsin uskaliaisiin olettamuksiin. Hallitus on itse röyhistellyt rintaansa sillä, että se on nostanut kuntien valtionosuuksia peräti 1,3 miljardia euroa. Hallitus lähtee kuitenkin siitä, että vuosina 2007—2011 valtionavut kasvavat vain 519 miljoonaa euroa eli yli puolta vähemmän kuin tällä vaalikaudella, jolloin valtionosuuslisäykset eivät ole onnistuneet estämään kuntatalouden jatkuvaa kurjistumiskehitystä. Tosiasiassa ikärakenteen muutos lisää ensi vaalikaudella kuntien menoja ja valtionosuuksien tarvetta. Samalla hallitus kaiken lisäksi uskottelee, että kuntatalous tervehtyisi niin paljon, että muun muassa harkinnanvaraisia avustuksia voidaan leikata. Vaikutelmaksi jää, että käynnissä olevalta kunta- ja palvelurakennehankkeelta odotetaan suorastaan ihmeitä. Hallituksen sisäistä kuntauudistuskärhämöintiä seuratessa tämä tuntuu kuitenkin kaukaiselta utopialta, jos edes siltä.

On kuitenkin hyvä huomata, että tiukka menokuri seuraavan hallituksen kaudella on välttämätöntä. Kehysselonteon laskelmat päätyvät juuri ja juuri ylijäämäiseen valtiontalouteen. Valtionvelkaa on kuitenkin pystyttävä selvästi vähentämään myös lähivuosina, liikkumavaraa ei juuri ole. (Puhemies: 5 minuuttia!) Seuraavan hallituksen tehtävää ei tässä erittäin haasteellisessa tilanteessa helpota nykyhallituksen taipumus siirtää omia menoja seuraajalleen. Vielä vaikeammaksi kaikki muuttuu, jos seuraavan hallituksen tulee vielä pelastaa suomalainen kuntatalouskin.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani käsittelen lähinnä kysymyksiä hallituksen köyhyyspolitiikasta, sekä kotimaisesta että kansainvälisestä. Tuoreen Suomalaisten hyvinvointi 2006 -tutkimuksen mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltio natisee liitoksissaan. Tutkijoiden arvio viime vuosien hyvinvointikehityksestä on tyly. Eriarvoisuus on lisääntynyt, suhteellinen köyhyys on kasvanut, ja politiikka on sirpaloitunut projekteiksi ja hankkeiksi. Sosiaalipolitiikan näkökulmasta valittu talouspoliittinen linja johtaa loogisesti tuloerojen ja muunkin eriarvoisuuden lisääntymiseen yhteiskunnassa. Faktat puhuvat puolestaan. Nykymenolla pohjoismaisen hyvinvointivaltion erityispiirteet liudentuvat, vaikka hallitus tai tasavallan presidentti puheiden tasolla muuta väittäisi. Voi vain ihmetellä, kuinka kauan kupla jatkaa olemassaoloaan.

Eriarvoistumiskehitys on tapahtunut aikana, jona sosiaalidemokraatit ovat olleet keskeisesti hallitusvastuussa. Tätä samaa retorisen tason pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylistystä jatkoi tänään ministeri Heinäluoma omassa puheenvuorossaan, kun hän luokitteli Suomen ja Ruotsin maiksi, jotka olennaisella tavalla tulonjaoltaan eroavat muista eurooppalaisista valtioista. Tässä kohtaa hän unohti mainita muun muassa sen, että tuloköyhyys on Suomessa kasvanut nopeammin kuin yhdessäkään Oecd-maassa ja Suomi on itse asiassa Ruotsin ohella myös niitä maita, joissa tuloerot ovat kasvaneet kaikkein voimakkaimmin.

Tutkimukset osoittavat myös sen, miten eri väestöryhmien asema on kehittynyt. Samalla kun suurin osa suomalaisista voi entistä paremmin, riskiryhmiin kuuluvien tilanne on vaikeutunut. Riskiryhmässä ovat työttömien lisäksi ne, joiden työsuhteet ovat määräaikaisia tai osa-aikaisia. Lapsiperheiden köyhyys kasaantuu yksinhuoltajaperheisiin, monilapsisiin perheisiin ja perheisiin, joissa on aivan pieniä lapsia.

Vihreä eduskuntaryhmä on vetänyt jo aiemmista tutkimustuloksista omat johtopäätöksensä ja esittänyt muun muassa viime vuoden elokuussa julkaistussa köyhyyspaketissaan minimiäitiyspäivärahan, työmarkkinatuen ja opintotuen korottamista. Näiden toimenpiteiden pitäisi välttämättä olla osa myös hallituksen nyt eduskuntaan tuomaa valtiontalouden kehystä. Se olisi nimenomaan sitä poliittiseen tilanteeseen reagoimista, josta myös valtiovarainministeri täällä puhui.

Vaikka Suomessa nimenomaan tuloköyhyys on kasvanut erittäin nopeasti, köyhyys ei ole vain tulojen niukkuutta. Se tuntuu ruumiissa huolena, epätietoisuutena tulevaisuudesta. Köyhyyteen liittyy se, ettei ole mahdollista suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Köyhyys on sairastamista ja syrjäytymistä yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Köyhyyden pitäisi olla poliitikoille konkreettinen asia. Tulonjaon tasaisuus, palveluiden tasa-arvoinen saavutettavuus ja köyhyys ovat kaikki mitattavia suureita. Poliitikkojen pitäisi kyetä selvästi kertomaan, millaisia tasoja he tarkoittavat, kun puhuvat hyvinvointivaltiosta. Nykyiset lähinnä tahtotilaa tai suuntaa ilmaisevat lauseet, kuten se, että puheissa sanotaan hyvinvointivaltio, hyvinvointivaltio, hyvinvointivaltio, eivät ole tavoitteiden asettamista. Uutispäivä Demarin kolumnit eivät ole hallituspolitiikan ytimessä, vaan lehdissä ilmaistut vaatimukset jäävät harhaanjohtaviksi toiveiksi, jotka eivät tosiasiassa näy hallituksen teoissa.

Seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan tulisi kirjata selvät määrälliset hyvinvointitavoitteet, joihin hallitus sitoutuu. Sen jälkeen tulisi keskustella etuuksien tasoista ja palveluiden rahoituksesta, ja nämä voisivat asettua tavoitteiden mukaiseen uomaan, jossa myös tällä pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla voisi olla selviytymisen mahdollisuudet. Kehysten tulisi sopeutua asetettuihin poliittisiin tavoitteisiin eikä päinvastoin, kuten tällä hallituskaudella on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon, ettei hallitus ole kantanut vastuuta suomalaisesta köyhyydestä, ei ehkä ole yllättävää, ettei se myöskään ole ottanut vastuuta kehityspolitiikasta siten kuin tulisi. YK:n vuosituhattavoitteet ovat sopimus, jossa eri osapuolilla on omat velvoitteensa. Varakkaiden maiden velvollisuuksiin kuuluu osoittaa bruttokansantulostaan 0,7 prosenttia kehitysyhteistyöhön. Vuosituhattavoitteista ensimmäinen on äärimmäisen köyhyyden poistaminen maailmasta. Kuten kotimainenkin köyhyys myös tämä globaali köyhyys tuntuu ihmisten ruumiissa nälkänä, epätoivona omien lasten terveydestä ja väsymyksenä jaloissa, koska vettä joutuu hakemaan kaukaa. Köyhyys ajaa ihmisiä muuttamaan, eikä muuttoliikettä voida kestävällä tavalla hillitä muuten kuin kehitystä tukemalla.

Huoli Suomen vastuuttomuudesta on laajalti jaettu. Presidentti Halonen vaati virkaanastujaispuheessaan, että nimenomaan kehyspäätöksessä pidetään kiinni 0,7 prosentin tavoitteesta. Eduskunnan enemmistö on useaan kertaan vahvistanut tukensa tavoitteen toteutumiselle, ja kansalaiset ovat olleet laajalla rintamalla aktiivisesti liikkeellä asian puolesta. (Puhemies koputtaa: 5 minuuttia) Suomen kansainvälisen uskottavuuden ja kehitysyhteistyön laadun varmistamiseksi eduskunnan tulee sopia sitovasta aikataulusta, jolla 0,7 prosenttia vuonna 2010 saavutetaan.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden menokehyksistä seuraaville viidelle vuodelle keskustellaan nyt tilanteessa, jossa talouskasvu on suotuisaa. Kokoomuksen esittämän veropolitiikan toteuttaminen punamultahallituksen taholta on ollut omiaan lisäämään positiivista talouskehitystä ja myös työvoiman kysyntää. Se, että tällä hetkellä pyyhkii varsin kohtuullisesti, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi syytä juhlaan. Valtiontaloutta on kyettävä hoitamaan pitkällä tähtäimellä ja varautumalla siihen, että lähivuosien talouskasvu sekä muut kokonaistilanteeseen vaikuttavat olosuhteet muuttuvat huomattavasti haasteellisempaan ja vaikeampaan suuntaan. Tuleviin haasteisiin varautumisen tulisikin nyt olla hallituksen voimavarojen käytön kohteena eikä minkään keskinäisten soppien, joiden jalkoihin tärkeät, koko yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta koskevat asiat ovat viime päivinä jääneet.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen ja 100 000 uuden työpaikan luominen on ollut nykyhallituksen keskeinen tavoite. Se saattaa toteutua, mutta entä aika sen jälkeen? Totuus on se, että tulevien vuosien heikentyvä talouskasvu, työllisyystilanne ja edes jonkinlaisen kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttäisivät päätöksiä ja niitä voimakkaammin edistäviä toimenpiteitä jo nyt. Esimerkiksi teollisuuden sähköveron alentaminen on mielestäni hallitukselta hyvä signaali teollisuuden suuntaan, mutta ei kuitenkaan riitä vastaamaan kasvaviin haasteisiin. Vain pitkän tähtäyksen toimilla saadaan pysyvää hyvää aikaan. Työn verotuksen keventämistä on ilman muuta jatkettava. Se on hallituksen muutoin unohtamaa rakennepolitiikkaa parhaimmillaan. Samalla kun suomalaisten ostovoima kasvaa, kiihtyy myös talouskasvu.

Arvoisa puhemies! Peräänkuulutan voimakasta panostusta suomalaiseen yrittäjyyteen. Se on yksi avainkysymyksistä Suomen tulevaisuudesta puhuttaessa. Yrittäjyyden edellytysten parantamista on jatkettava voimakkaasti. Hallitus on saanutkin joitakin parannuksia aikaan, mutta ei se vielä riitä talouden kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi. Uusien yritysten, varsinkaan kasvuyritysten, määrä ei Suomessa vastaa riittävää tasoa. Enemmistö yrittäjistä ei usko toiminnan kasvattamisen hyödyntävän yritystä tai yrittäjää, minkä vuoksi kasvusta eivät ole yrittäjät edes kiinnostuneita. Pelkästään yrittäjyysasenteiden parantamiseen tarvitaan myös uutta potkua. Yrittäjäksi ryhtymistä on kaikin keinoin helpotettava. Yritysten kasvuun liittyviin riskeihin tarvitaan myös enemmän julkista panostusta. Olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi arvonlisävero tulisi pieniltä, alle viiden hengen yrityksiltä alentaa 22 prosentista 8 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin huolissani siitä, mitä tapahtuu liikennehankkeille, tai kai pikemminkin voisi huolehtia siitä, mitä niille ei tapahdu. Väyläverkkomme todelliset kehittämistarpeet lienevät hyvin myös valtioneuvoston tiedossa, joskaan euromääräisenä tarpeet eivät budjeteissa tai valtiontalouden kehyksissä näy. Tämä kuvaa osaltaan hallituksen kyvyttömyyttä pitkän tähtäimen kannattaviin linjauksiin. Liikenneväyläpolitiikka on paitsi lyhytnäköistä ja epäloogista myös alueellisesti epäoikeudenmukaista. En esimerkiksi tiedä, millaisesta rautalangasta E18-väylän tarpeellisuus Loviisasta Vaalimaalle asti pitäisi valtioneuvostolle vääntää, että jotain tapahtuisi. Turhia tuntuvat liikenneväyläasioissa olevan niin kansalaisten, tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen kuin minkä muun tahansa tahon ottamat kannat. Väylähankkeet ovat kuitenkin niitä investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä, tukevat elinkeinopolitiikkaa ja elinkeinoelämää, lisäävät turvallisuutta liikenteessä ja luovat uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Jo kolmen vuoden kuluttua eläkeläisiä Suomessa on enemmän kuin lapsia. Suomalaisten ikääntyminen aiheuttaa suuria muutoksia yhteiskunnalle, ja se myös vaatisi erityishuomioita sekä oikeita toimenpiteitä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuntien taloudellinen kurimus, valtion kunnilta ottama pakkolaina sekä yhteensä 40 miljoonan leikkaukset terveysmäärärahoista sekä terveydenhuollon kehittämisrahoista ovat yhtälö, joka ei voi johtaa hyvään lopputulokseen. Kun tähän lisätään vielä hallituksen epäonnistunut kunta- ja palvelurakenneuudistus, en ihmettele yhtään, jos hallitus haluaa työntää päänsä pensaaseen.

Arvoisa puhemies! Moni edellä mainittu seikka vaikuttaa negatiivisesti erityisesti juuri vanhempien ikäluokkiemme elämänlaatuun ja elinkustannuksiin. Eläkeläiset yksinkertaisesti ovat Suomessa suuri ja väärin kohdeltu kansanosa. Ymmärrystä nykyhallituksen asenteeseen eläkeläisiä kohtaan onkin vaikea ymmärtää. Lupauksia eläkeläisten aseman parantamiseen kyllä tuli ennen viime vaaleja yllin kyllin. Mikä oli vaikutus? Esimerkkinä mainittakoon, että eläkeindeksit on kyllä yhtenäistetty, tosin siten, että huonompi indeksi koskee nykyään kaikkia eläkeläisiä ja myös julkisen alan eläkkeitä. Indeksi perustuu nyt 20 prosenttia palkkaindeksiin, 80 prosenttia kuluttajahintoihin, kun suhteen pitäisi mielestäni olla vähintään 50 prosenttia ja 50 prosenttia. Olisiko nyt vihdoinkin aika osoittaa edes jonkinlaista kunnioitusta vuosikymmeniä hyvinvointiyhteiskuntamme eteen uurastaneille eläkeläisille?

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä tämän kehyskeskustelun esittelypuheenvuorossa valtiovarainministeri toi hyvin vahvasti esille sen, että Suomessa talouden suunta on ylöspäin ja meillä on työllisyys vahvistunut ja yrittäjien määrä on ennätyskorkealla ja kaiken kaikkiaan hallituksessa on tehty hyvää työtä, hyvä kehitys on ollut määrätietoisten ponnistelujen tulosta eli se, mitä on saavutettu, on tehty määrätietoisesti ponnistellen tavoitetta kohti. Näin varmasti on. Kuitenkin me täällä näissä puheenvuoroissa olemme nostaneet esille myös kysymystä, onko niin, mitä ministeri myös toi esille puheenvuorossaan, että tätä budjettikehystä on laadittu sillä ajatuksella, että köyhyysongelma on ollut mielessä. Mielestäni näin ei ole. Sen vuoksi en voi yhtyä siihen viimeiseen lauseeseen, mikä esittelypuheenvuorossa tuli, että tällä tiellä, millä hallitus nyt on, olisi turvallista jatkaa.

Se, mikä tässä erityisesti on se yksittäisen kansalaisen ja tietysti päättäjän kysymys, on se, olemmeko todella sillä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tiellä, mitä mallia meillä on rakennettu, voi sanoa, todella määrätietoisesti ponnistellen. Tavoitteena on ollut, että kaikki voivat saada tasa-arvoisesti palveluja ja oikeudenmukaisesti olla palvelujen saajina. Nyt tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunnassamme kuitenkin köyhyys kasvaa, tuloerot kasvavat ja siinä joukossa, jota köyhyys koskettaa, on hyvin monenlaisia ihmisiä. Ei voida edes puhua, että on pelkästään eläkeläisiä, vaan siellä on opiskelijoita, lapsiperheitä, työttömiä, sairaita. Hyvin hyvin monesta eri ongelmista kärsivistä koostuva joukko putoaa uudelleen ja uudelleen köyhyysloukkuun ja syrjäytyy tästä yhteiskunnan kehityksestä, mitä me sanomme hyvinvointikehitykseksi.

Mielestäni edellä jo ed. Sinnemäki piti erittäin analyyttisen puheenvuoron siitä, mitä tarkoittaa eriarvoistumiskehitys ja tuloerojen kehitys, se tulojen jakautuminen, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu. Todella olisi toivonut, että tätä kehysbudjettia olisi rakennettu nimenomaan siitä näkökulmasta, mitä Suomessa on köyhyys, mitä tarkoittaa se, että meillä on hyvin vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä.

Erityisesti kysyn myös sitä, miksi rakennetyöttömyydelle ei löydy ratkaisua, ei löydy toimenpiteitä, tämän kehysbudjetin myötä. Rakennetyöttömyys mielestäni ei ratkea tuloveronkevennyksillä eikä myöskään pelkästään sillä koulutusrakenteella tai niillä muutoksilla, mitä me olemme tehneet. Me tiedämme, että rakennetyöttömyyteen liittyy hyvin vahvasti erilaisia paljon syvempiä ongelmia, pitkittynyt köyhyys, eli siihen liittyy mielenterveysongelmia, päihteitä, ja niiden hoitamista tarvitaan. Jos ajattelemme hoitotakuun onnistumista, niin tiedämme erityisesti, että siellä mielenterveysongelmiin vastaaminen ei ole, jos katsomme taaksepäin, onnistunut, ja myöskään tällä rahoituksella, tällä kehyksellä, mitä nyt rakennetaan, ei löydy siihen vastausta.

Täällä keskustelussa on nostettu esiin, että kuntien ongelma on hyvin vakava. Valtiovarainministeri Heinäluoma sanoi, että se on kuntien itse ratkaistava, mutta kuitenkin sanon niin, että keskeinen syy kuntien talousvaikeuksille ovat valtion kuntiin kohdistamat toimet. Kuntatalouden ongelmat eivät ratkea kuntien omin toimin. Kuntatalouden parantaminen vaatii nimenomaan valtion toimenpiteitä. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamisvelka on edelleen maksamatta. Meidän tulisi maksaa se kunnille jo ensi vuonna vuoden 2008 sijasta. Tarkistusvelka kunnille on 185 miljoonaa euroa. Myös vuoden 2007 valtionosuuksien indeksitarkistukseen tehdään 25 prosentin leikkaus. Mielestäni se on yksi ongelma, että nämä indeksitarkistukset ovat tulleet leikattuina eivätkä sataprosenttisina. Tämähän merkitsee noin 40 miljoonan euron valtionosuusleikkauksia. Eli ei valtio voi pelkästään sanoa, että kunnat ratkaiskoot kuntien ongelmat, ja sitä kautta vastata näihin palvelujen laatukysymyksiin.

Toivon nimenomaan, että tässä vielä, kun budjettikehystä rakennetaan syksyllä budjettiriihessä jne., voisimme löytää ratkaisua näihin, miten hallitus vastaa ja eduskunta vastaa tähän köyhyysongelmaan.

Jari Leppä /kesk:

Rouva puhemies! Vanhasen hallitus on aivan yksiselitteisesti onnistunut talouspolitiikassaan erinomaisellakin tavalla. Talouskasvu on ollut Euroopan unionin kärkeä monen vuoden ajan. Onnistunut talouspolitiikka näkyy muun muassa jatkuvasti vähenevänä työttömyytenä ja hallituksen tavoitteen todennäköisenä toteutumisena saavuttaa tuo 100 000 uuden työpaikan raja samoin kuin työllisyysasteen tavoite.

Budjetin ulkopuolisia tuloja samoin kuin verotuloja on tullut huomattavasti ennakoitua enemmän. Tämä antaa mahdollisuuden kehysmenettelyn kehittämiselle, aivan niin kuin pääministeri Vanhanen täällä totesi, ja samoilla linjoilla oli myöskin valtiovarainministeri Heinäluoma. Tietenkin täytyy yhtä aikaa kehyksen kehittämisen kanssa pitää huoli siitä, että ei vaaranneta valtiontalouden vakautta tai luottoluokitusta, mistä on aivan aiheesta hallitus ollut huolissaan, huolta kantanut.

Budjettikehysten ulkopuolella on tällä hetkellä merkittävä määrä työllisyysmäärärahoja. Vastaavalla tavalla kehysten ulkopuolelle voitaisiin jättää myöskin ennalta arvaamattomien globalisaation haittavaikutusten minimointi — esimerkkinä UPM:n viimeaikaisen säästökuurin vaikutus tuhansien suomalaisten työhön — sekä EU:n ennalta arvaamattomat menolisäykset. Tästä esimerkkinä on EU:n maatalousmaksuosuuden selkeä alentuminen laajentumisen johdosta. Tämän seurauksena budjettikehystä joudutaan entisestään tiukentamaan ja venyttämään, jotta viljelijöille oikeutetusti kuuluvat maataloustuet pystytään maksamaan. Tästä maksamisesta on nyt olemassa hallituksen yksimielinen päätös, hyvä näin. EU:n laajentuminen on selkeästi koko suomalaisen yhteiskunnan asia; sitä ei saa maksattaa viljelijäväestöllä.

Väistämättä tulee mieleen, että kun tuo UPM:n dramaattinen ilmoitus työpaikkojen vähentämisestä tuli, siihen tartuttiin välittömästi. Maan hallitus asetti työryhmän ja piti ylimääräisiä istuntoja. Lehdistö käsitteli asiaa erittäin runsain mitoin. Täytyy muistuttaa kuitenkin siitä, että koko EU-jäsenyyden ajan sama kehitys on vuodesta toiseen ollut meillä maaseudulla. En ole havainnut yhtään ylimääräistä työryhmää, yhtään kirkuvaa otsikkoa tai muutakaan sellaista dramatiikkaa, mitä tähän UPM:n ilmoitukseen sisältyi.

Toivottavasti tämä nyt avaa silmät näkemään sen, että koko Suomesta ja kaikista ammattikunnista ja väestöryhmistä on pidettävä samanlaista huolta. Keskusta on ainakin huolissaan aivan samalla tavalla niin UPM:n työntekijöistä, heidän perheistään, heidän toimeentulostaan, niistä paikkakunnista, joissa tällaisia mahdollisia irtisanomisia tapahtuu, kuin myöskin suomalaisesta maaseudusta, viljelijästä, ruuantuotannosta, koko elintarvikeketjusta. Tätä samanlaista huomiota toivon myöskin kaikilta muilta ryhmiltä.

Puhemies! Esitin, että voitaisiin harkita kehysmenettelyn kehittämistä niin, että kehyksen ulkopuolelle siirrettäisiin joitakin asioita. Luulenpa, että tällainen kehysuudistus helpottaisi poliittista päätöksentekoa eikä kehkeytyisi sellaisia kiusallisia tilanteita ja selvää viestiä EU:n suuntaan, että Eurooppa-budjetin alennukset korvataan automaattisesti kansallisesta budjetista.

Puhemies! Maatalouden osalta vielä sen verran, että me vietimme 11.3. maataloustupon vuosipäivää. Edelleenkään sitä tuporatkaisua ei ole täytäntöön pantu. Se polttoaineveron palautus antaa aina vain odottaa itseään. Tämä ei ole oikea tapa hoitaa sovittuja asioita. Näyttääkin vahvasti siltä, että valtiovarainministeriö käyttää toden totta ylivaltaa tässä maassa, niin kuin tutkija muutama päivä sitten analysoi. Tämä luvattu verohyvitys on nyt vihdoin viimein laitettava toimeen heti.

Puhemies! Toinen asia budjettikehysten ulkopuolella voisi olla mittavimmat väyläinvestoinnit. Suuret väylähankkeet ovat selkeästi pitkävaikutteisia investointeja, joilla luodaan tasapainoisen talouskasvun edellytyksiä kaikkialla maassa. Etelä-Savon osalta kaksi suurta liikenteen kärkihanketta ovat Viitostien perusparantaminen ja Savonlinnan liikennejärjestelyt. Ne ovat tyypillisesti tällaisia investointeja. Näiden hankkeiden osalta rahoituspäätökset on saatava pikaisesti aikaan, samoin suunnittelumääräraha oikoradan jatkorakentamisesta Lahdesta Mikkelin suuntaan.

Hallituksen on toteutettava eduskunnan lausuman mukaisesti väyläministerityöryhmän ensimmäisen vaiheen ehdotusten rahoitus ensi vuonna. Tähän antaa hyvät mahdollisuudet hallituksen uusi linjaus, erinomainen linjaus, jossa valtion myyntituloja käytetään 20 prosenttia 500 miljoonan euron yli menevästä osuudesta aiemmin sovitun 10 prosentin sijaan liikenneinfraan sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Samoin muita rahoitusmalleja haetaan.

Puhemies! Kotimaisen uusiutuvan energian käyttöä halutaan laajentaa. Suunta on aivan oikea niin kansantalouden kuin ilmaston kannalta. Tarvittavien ratkaisujen on oltava riittävän rohkeita ja riittävän nopeita, jotta saamme tästä parhaan hyödyn joka puolelle maahan: huoltovarmuutemme kasvaa, tuontipolttoaineriippuvuus vähenee, uusia työpaikkoja syntyy koko maahan, teknologiavientimme vauhdittuu. Maaseudulla uusiutuva energia tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, kehitystä ja hyvinvointia.

Tässä yhteydessä en malta olla huomauttamatta, kun ministeri Heinäluoma täällä totesi vähän kehaisemalla, että Ruotsissa on puhdas sos.dem. hallitus, että on kuitenkin hyvä, että meillä täällä on enemmistöhallitus, jossa keskusta on päähallituspuolueena. Sen realismi energiapolitiikassa on aivan eri luokkaa kuin mitä se Ruotsissa on. Ruotsissa joudutaan vähän väliä aina perumaan entisiä puheita energiapolitiikasta ja taas uusia yhtä epärealistisia ilmoille saatetaan. Se siitä sos.dem. enemmistöhallituksesta ja puhtaasta sellaisesta.

Puhemies, ihan lopuksi: Tasapaino taloudessa on saavutettu ja tavoitteet ovat aika tavalla varmasti saavutettavissa tällä vaalikaudella, Vanhasen hallituksen ajalla. Siksi on syytä muistaa myöskin muita tahoja, niitä tahoja, jotka täällä eivät ole omia etujaan voimakkaasti ajamassa. Tällä tarkoitan kaikkein pienimpien eläkkeiden saajia. Suomeen tarvitaan takuueläkejärjestelmä. Näin siksi, että muutoin taitaa olla mahdotonta hoitaa kaikkein kipein ongelmamme, pienimmät eläkkeet. Noin 100 000 eläkeläisen tulotaso on niin alhainen, ettei sillä yksinkertaisesti tulla toimeen. Siksi on nykyisen säädöspohjan puutteellisuus korjattava ja tehtävä kohdennettu ratkaisu kaikkein pienimpien eläkkeiden tason nostamiseksi.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämänkeväinen kehyskeskustelu voidaan käydä hyvissä taloudellisissa tunnelmissa. Työllisyys on kehittynyt erittäin myönteisesti viimeiset kaksi vuotta, kun se saatiin nousu-uralle. Tällä hetkellä, helmikuun tilastoissa, meillä on 75 000 työllistä enemmän kuin vuonna 2003, jolloin hallitus toimintansa aloitti. Samaten valtiontalouden indikaattorit näyttävät hyvältä. Itse asiassa talouskasvu on ollut nopeampaa kuin hallituksen syntyessä uskottiin. Valtio on pystynyt lyhentämään lainojaan, ja valtion velkaantumisaste on alentunut. Nämä perussuureet ovat siis hyvässä mallissa.

Arvoisa puhemies! Tämä hyvä kehitys antaakin aiheen tarkastella tuon kehysmenettelyn toimivuutta. Valtiontalouden vakaudesta huolehtiminen on tietenkin meille kaikille äärimmäisen tärkeä tehtävä, mutta kuten eduskunta on monessa yhteydessä todennut, nykyinen kehysmenettely on hiukan jäykkä, tai sanoisiko, että se on ihan suoraan sanottuna jäykkä, eikä pelkästään, että hiukan jäykkä.

Moneen kertaan on mainittu liikennehankkeiden budjetointimenetelmän muuttaminen, jolla pystyttäisiin tuomaan väljyyttä kehyksiin. Tuo myyntitulojen käyttösääntö, josta hallitusohjelman alussa sovittiin, että 500 miljoonaa ylittävältä osalta 10 prosenttia voidaan käyttää kertaluonteisiin investointeihin, nyt viimein on muutettu, hyvä niin, eli 20 prosentin käyttöosuus tuolta osin parantaa mahdollisuuksia esimerkiksi liikenneinvestointien suhteen kuten myös tutkimus- ja tuotekehitysmenojen kehittämistä.

Mutta, puhemies, asia, joka ei ole näistä keskusteluista huolimatta vielä kehysmenettelyssä muuttunut, on kehyksen sisällä olevien myönnettyjen määrärahojen käyttäminen toiseen tarkoitukseen, jos syystä tai toisesta niitä jää käyttämättä. Valtiontalouden tilinpäätöksissä on vuodesta toiseen todettu, että kehyksen sisällä myönnettyjä määrärahoja on — pahimmillaan jopa muutamia satoja miljoonia euroja — jäänyt käyttämättä. Nämä on nyt sitten käytetty valtionvelan lyhennykseen, hyvä niin. Mutta silloin kun on selvästi huomattavissa, että yhteiskunnassa olisi tarpeita, jotka lisärahalla voitaisiin oikaista, näitten ikään kuin ylimäärin johonkin kohteeseen myönnettyjen rahojen siirto toiseen kohteeseen seuraavana vuonna olisi hyvinkin perusteltua. Se ei riko vaalikauden kokonaismenoja. Tältä osin toivon, että kehysmenettelyä jatkossa myös kehitetään.

Puhemies! Muutamia yksittäisiä positiivisia huomioita. On erittäin hyvä, että pientalojen lämmitysmuutosinvestoinnit viimein saatiin valtion tuen piiriin. Olin siitä itse monien muitten tukemana tekemässä budjettialoitetta viime syksynä, ja nyt siis tuo asia on saatettu päätökseen saakka. Eli kun omakotitalot muuttavat lämmitysjärjestelmänsä uusiutuvaa energiaa suosivaksi — pellettiä, puuta muussa muodossa tai maalämpöä — on mahdollisuus siis jatkossa saada tähän investointiin valtion tukea. Se on vähintäänkin kohtuullista, koska kuluttajat ovat joutuneet sähkön ja öljyn hinnannousun myötä kantamaan aika suurenkin osuuden tästä energia- ja ilmastopolitiikasta. On myös hyvä tarjota porkkanoita, joilla kuluttajat voivat omaa energialaskuaan pienentää.

Toinen erittäin hyvä asia on tuo työvaltaisten alojen alv-alennuskokeilu, johon nyt sitten ripeästi tartuttiin, kun EU:ssa aiheesta sopu saatiin. Nyt meille tuli mahdolliseksi osoittaa tuo alv-alennus kahdelle toimialalle, jotka Suomessa on jo valittu, eli parturi-kampaamoille ja sitten tämmöisille korjauspalveluille. Ikävää on sen sijaan se, että EU:ssa ei saavutettu sopua henkilöstöruokaloitten ja ravintoloitten ruokapalveluitten alv-alennuksesta. Käsittääkseni se kaatui Saksan vastustukseen. Tämähän oli jo hallitusohjelman alkuperäinen tavoite, että tässä asiassa olisi edetty. Sillä olisi ollut todennäköisesti suuremmat työllistävät vaikutukset kuin nyt näillä parturi-kampaamo- ja korjaamoalojen alv-alennuksilla, mutta on hyvää hallitukselta se, että tartutaan siihen kohtaan, mikä on mahdollista, vaikka alkuperäinen tavoite ei tuolta osin ihan toteutunutkaan.

Kehysriihessä kuumin kysymys oli EU:n rahoituskehysratkaisusta syntyneen maaseuturahoitusvajeen paikkaaminen, joka saatiin hyvään lopputulokseen. Hallitus yksimielisesti päätti, että nuo menetykset viljelijöille kompensoidaan. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esille, että kyse on nimenomaan maatalouden ympäristöohjelman rahoituksesta. Muut tukimuodot on aikaisemmilla ratkaisuilla hyvinkin kiinni sidottu. Jos tässä puutetta olisi rahoitukseen jäänyt, se olisi nimenomaan kohdistunut ympäristöohjelman toteutukseen. Siinä taas olisi ollut kärsijän osassa viljelijöitten ohella suomalainen ympäristö, suomalaiset vesistöt. Nyt rahaa on uuden ympäristöohjelman rakentamiseen ja toteuttamiseen, toivottavasti sillä tavalla, että edelleen mahdollisimman moni viljelijä pystyy uuteen ympäristöohjelmaan sitoutumaan.

Arvoisa puhemies! Sana vielä tuottavuusohjelmasta, mikä täällä on herättänyt paljon kritiikkiä tänään. Tuottavuuden kohentaminen on erittäin tärkeä tavoite, ja siitä pitää pitää kiinni. Se, että hallitus nyt perääntyi siitä kaavamaisesta mallista, jolla puolet eläköitymisen vuoksi vapautuvista viroista olisi jätetty täyttämättä, on ihan viisasta reaalipolitiikkaa, mutta edelleen pitää tiukasti pitää kiinni siitä, että valtionhallinnossakin tuottavuutta pystytään nostamaan. Nimittäin meillä ei kerrassaan riitä työntekijät tulevaisuudessa julkiselle sektorille, jos pyritään siihen, että jokainen paikka täytettäisiin. Nimittäin 10—15 vuoden päästä oltaisiin tilanteessa, että työmarkkinoille tulevasta ikäluokasta peräti kaksi kolmasosaa ohjautuisi julkisen sektorin palvelukseen, jos tuottavuus ei sillä puolen kohene, ja se on avoimessa kansantaloudessa täysin mahdoton asia. Meillä ei riittäisi enää työvoimaa avoimelle sektorille, ja se rapauttaisi rahoituspohjan julkisilta palveluilta. Siksi tuottavuusohjelma on välttämätön ja sitä on vietävä eteenpäin, mutta toki punniten sitä, minkälaiset mahdollisuudet eri aloilla on ja missä kohdin tuottavuutta voidaan tehostaa eniten palvelutason siitä kuitenkaan laskematta.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena kehys jatkaa sitä vakaata talouspolitiikan linjaa, mihin on totuttu, vakaata ja tuloksellista.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuluvalla vaalikaudella lähes kaikkien budjettiin liittyvien selontekojen ja hallituksen esitysten alussa on käsitelty hallitusohjelman tavoitetta 100 000 työpaikasta. Opposition puolella tätä esitettyä tavoitetta pidettiin alussa täysin mahdottomana, utopistisena tavoitteena, joka ei missään olosuhteissa tulisi toteutumaan. Nyttemmin puheet ovat harventuneet. Työllisyyden kehityksessä on päästy merkittävästi eteenpäin, ja samalla työllisyysaste on kohonnut kohti 70 prosentin tavoitetta. Tänä vuonna arvioidaan muodostuvan 30 000 uutta työpaikkaa. Tämän tavoitteen on mahdollista toteutua. Monet ennusteet valtiontalouden kehityksestä tukevat tätä tavoitetta.

Budjettikehykset luovat valtiontalouden uskottavuuden. Ensi vuoden kehys perustuu vuoden 2003 kehyspäätökseen vuoden 2004 tasosta, johon sitten on tehty hinta- ja kustannustasokorjaukset sekä talousarvion rakennemuutokset. Yhtälö on siis varsin yksinkertainen, ja liikkumavara ministeriötasolla muodostuu sisäisistä painotuksista ja tasokorjauksien tuomasta lisäyksestä sekä säästötoimenpiteistä, joita eri hallinnonaloille suoritetaan.

Pienestä liikkumatilasta huolimatta hallitus on aikaansaanut näkyviä muutoksia ja parannuksia. Työllisyyskehitystä tukevina toimenpiteinä on tulossa kokeilu palvelualojen arvonlisäverotason alentamisesta 22 prosentista 8 prosenttiin. Tämä parturi- ja kampaamopalveluita sekä pieniä korjaamopalveluyrityksiä koskeva veronalennus on tervetullut, ja odotukset kasvavat nyt sen suhteen, tuleeko se näkymään hinnoissa, palvelujen käytön lisääntymisessä ja alojen yrittäjyyden kasvussa.

Energiakysymykset ovat olleet usein esillä tässä salissa. Nyt kahdeksi vuodeksi käyttöön tuleva pientalojen lämmitystapamuutosinvestointien tuki on tärkeä toimenpide kotimaisen uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Se tukee kestävää kehitystä. Toisena tukimuotona on pellettivaraston rakentamisen saattaminen investointina kotitalousvähennyksen piiriin.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on keskeinen hanke, joka sisältyy kehysvuosiin. Uudistuksen valmistelu ministeriössä on loppusuoralla, ja tuloksia odotellaan jo lähiaikoina. Itselläni on ollut mahdollisuus seurata ja osin vaikuttaakin tämän hankkeen toteutukseen Kuntaliiton hallituksen jäsenenä. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että yhteinen päämäärä on tiedossa, mutta näkemykset sen toteuttamistavasta ovat kohtuullisen yksimielisestä ilmapiiristä erkaantuneet. Osa näkee kuntien rajapyykkien siirtelemisen parhaaksi välineeksi turvata palvelut. Itse edustan sitä kantaa, että palvelujen tuotantotapojen muutoksen kautta saavutetaan paremmat tulokset, sellaiset tulokset, joilla on mahdollisuus myös vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin, sellaiset, jotka saavutetaan alueilla yksimielisesti. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on hanke, joka kestää vuosia, ja paras lopputulos saavutetaan sillä, että päätökset on tehty selkeällä valtio-ohjauksella ja kuntatasolla mahdollisimman yksimielisesti.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksien perustelumuistiossa huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan. Siellä sisäasiainministeriön hallinnonalalla esitetään poliisipiirien merkittävää vähennystä. Paikallispoliisien piirijakoa siis laajennettaisiin ja yhteistoiminta-alueita uudistettaisiin. Mielestäni asetetut tavoitteet ovat oikeita mutta keinot sellaisia, että ne vaarantavat poliisipalveluiden kohtuullisen saatavuuden. Poliisipiirien yhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia. Muun muassa meillä Pohjanmaalla piirit tekevät saumatonta yhteistyötä tarpeen vaatiessa eikä komentosuhteissa ole ollut puutteita, kun operaatioita on hoidettu. Piirien laajentaminen jopa maakunnallisiksi aikaansaisi sen, että poliisit ajelisivat hälytysajojen ulkopuolellakin kovalla kiireellä tehtävästä toiseen.

Tästä on esimerkki läänin tasolta muutaman viikon takaa. Länsi-Suomen lääni on iso lääni, ja sen päälliköllä oli kiire tehtävien hoitoon läänin toiselle reunalle tunnetuin seurauksin. Mielestäni yhteistyön kehittäminen ja lisääminen olisi ensisijainen keino poliisipalveluiden kehittämisessä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Näin puheenvuoroni aluksi totean hieman ihmetellen sen, että tämä käyty keskustelu valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 on hieman ollut yllättävää sikäli, että olen odottanut oppositiolta ankaraa hyökkäystä, mutta se, että tätä hyökkäystä ei ole vielä kuulunut, todistanee, että hallituksen politiikka sinänsä on ollut erittäin onnistunutta, ja mikäli oikein tulkitsen opposition vahvat rivit tällä hetkellä, sitä saa tänä iltana jäädä edelleen odottamaan.

Mutta, rouva puhemies, aloitan lyhyestä historian kertauksesta. Kun nykyinen vaalikausi alkoi vuonna 2003, oli talouskasvu käytännössä pysähtynyt. Se on taloudellinen tosiasia, jonka kaikki tutkimuslaitokset ovat tunnustaneet. Verojen kevennyksillä, omilla Suomen eduskunnassa tehdyillä toimenpiteillä ja uskolla kotimaiseen kulutukseen saatiin kotimainen kulutus todella kasvuun, mikä sillä hetkellä auttoi ylös positiivisen kasvun uralle. Nyt viennin kasvu on auttanut asiassa sillä keinolla, että kotimainen kulutus jatkuu ihan hyvällä tasolla ja vienti myös. Vienti kasvaa hyvää vauhtia, mikä on todiste siitä, että pystymme todella myös valtiontaloutta ja yksityisiä talouksia paikkaamaan ja toipumaan niistä ennen vuotta 2003 olleista hieman matalasuhdanteen tilanteista parempaan kasvuun.

Bruttokansantuotteen kasvun on ennustettu tänä vuonna, vuonna 2006, olevan luokkaa 3,5 prosenttia riippuen siitä, minkä tutkimuslaitoksen tuloksia tarkastelee. Työttömyys laskee 8 prosenttiin, ja sitten se kolmas, paljon puhuttu tavoite 100 000 uuden työpaikan saamisesta Suomeen tämän vaalikauden aikana todennäköisesti realisoituu, tai sillä on erittäin hyvät mahdollisuudet realisoitua. Vaikka, totta kai, joku Voikkaan tehtaan lakkauttamiskohu aiheutti sen, jotta tällaiset positiiviset uutiset jäävät helposti varjoon, tämä on kylmä tosiasia, minkä äsken sanoin.

Valtiontaloudessa oli ylijäämää vuodelta 2005, vaikka oli ennakoitu tappiollista tulosta. Näkymät ovat hyvät, mutta meillä on toki myös ongelmia ja hyvien näkymien kautta ei saa ongelmia vähätellä. Ikääntymisistä aiheutuvat kustannukset tulevaisuudessa ja työvoiman väheneminen ovat iso haaste suomalaiselle yhteiskunnalle. Ne eivät ole sitä vain tässä Helsingin kaupungissa tai Pääkaupunkiseudulla yleensä, vaan ne ovat koko Suomenniemellä iso haaste, josta tulee ja nimenomaan pitää selvitä yhteistyöllä. Kukaan ei siitä yksin selviä, mutta hyvällä yhteistyöllä, virtaviivaistamalla palvelupalettia ja tehostamalla palveluita pystymme sen tekemään. Yksin sitä ei kukaan pysty tekemään, niin kuin totesin äsken, arvoisa puhemies.

Pienyrityksiin tulee edelleen satsata, koska uudet työpaikat todella piilevät näissä pienissä yrityksissä. Hallitus on toteuttanut monta hyvää pienyrityksiin kohdistunutta tointa tällä kuluvalla vaalikaudella, ja siihen tulee edelleen uuden vaalikauden, uuden budjettikehyksen, aikana panostaa vahvasti. Yritysverouudistuksen nostan esille vain sen verran, että se oli ratkaisu, joka piti tehdä ja jota oli pitkään haudottu edellisten hallitusten aikana, mutta nyt se on tehty ja asia on kunnossa.

Tutkimukseen ja tuotekehitykseen tulee tulevalla kehyskaudella vahvasti panostaa, nimenomaan näillä Suomi pärjää. On totta kai muitakin tärkeitä aloja, mutta näihin tuleva rahoitus tulee taata ja nimenomaan kasvavasti. Pieni maa ei voi pärjätä bulkkituotteilla eikä massalla, vaan se pystyy pärjäämään laadulla ja hyvätasoisella palvelulla.

Tiet ja rautatiet ja niihin tulevat rahat on nostettava taas ihan rohkeasti uuteen, merkittävämpään kasvuun kuin tällä hetkellä. Hallitusohjelmaan, tulevan hallituksen ohjelmaan, se on otettava vahvasti esille. Nyt ei saa olla enää mitään sellaista tilannetta, sellaista epäselvyyttä, ettei asiaa hoidettaisi. Se on koko Suomen kansakunnalle aivan erinomaisen tärkeä asia. Pitkien yhteyksien maassa teiden ja rautateiden hyvä kunto on edellytys, ja sitten pitää samaan yhteyteen nostaa myös laajakaistayhteydet. Jokainen pienyritys tarvitsee toimivat nettiyhteydet ympäri maailmaa, ja ne eivät toimi sitten millään isdn-yhteydellä enää, vaan laajakaista ja sen hyvä toimivuus pitää taata kaikille suomalaisille. Ruotsin toteuttamaa esimerkkiä voidaan aina siteerata vaikka Suomessa, otettakoon se esimerkiksi. Siellä homma on paljon paremmassa kunnossa. Totta kai sielläkin on ongelmia, mutta siellä ollaan paljon, paljon pitemmällä. Alemman tieverkon rahoihin tulee saada tulevalla vaalikaudella kehykseen vuosittain vähintään 50 miljoonan euron lisäys nykyisiin rahoihin. Se on minimi. Se tulee toteuttaa empimättä ja määrätietoisesti.

Maakunnallisiin investointeihin tulee saada rahaa paljon nykyistä enemmän, koska uudet työpaikat syntyvät maakuntiin vain aitojen investointien kautta ja Suomihan tällä hetkellä sairastaa eräänlaista investointilamaa. Totta kai investoidaan, mutta ne investoinnit tulevat lähinnä suuriin asutuskeskuksiin, suuriin kasvukeskuksiin.

Uusien työpaikkojen saanti on kuntatalouden kannalta aivan välttämätöntä. Kukaan ei varmasti Suomen eduskunnassa eikä missään muuallakaan oleta, että valtionosuuksissa tulisi valtavia jättipotteja kuntien suuntaan. Maatalouden, muiden maaseutuelinkeinojen ja niihin oleellisesti liittyvän metsätalouden toimivuus tulee taata kaikissa olosuhteissa. Suomi elää metsistä, vajaa neljännes vientituloista tulee metsistä, mutta siihen olennaisesti liittyy metsätalous ja siihen tarvittava työvoima. Niistä ihmisistä, jotka kasvavat maaseutuelinympäristössä, todennäköisesti tulee metsätalouden osaajia. Totta kai on suuntaa myös kaupungista päin metsäsektorille töihin, mutta pääasiallinen suuntaus on maatalouspuolelta ja maaseutukunnista. Tämä tulee taata. Metsätaloudessa on huippuosaamista ympäri Suomea. Otan esimerkiksi vaikka Joensuun Suomen metsäpääkaupunkina, erittäin merkittävä osaamiskeskus tällä alalla, jota tulee edelleen kehittää.

Tässä yhteydessä nostan väylähankkeiden kohdalla vielä esille Kymijoen kanavointihankkeen. Ei ole mitään järkeä siinä, että me maksamme ulkomaille, Suomen rajojen ulkopuolelle, väylästöstä, joka voitaisiin tehdä Suomeen. Se olisi paras ympäristöhanke, mitä koskaan Suomen historiassa on tehty. Se toimisi tulevana aikana seuraavat 150 vuotta, kustannus olisi noin 600 miljoonaa euroa, ja se viiden ministeriön kohdalle jaettuna tarkoittaisi karkeasti noin 20 miljoonan euron vuotuista panostusta. Suomen valtion budjetissa tällaisen panostuksen esiin kaivaminen lienee yksi helpoimpia tehtäviä.

Vähäliikenteisiin ratoihin, sen valmiina olevan listan mukaan, jonka Liidea Osakeyhtiöt toteutti ja jonka tutkimuksen tuloksen Ratahallintokeskus hyväksyi, osoitettu 175 miljoonaa euroa, suuruusluokassa 20 miljoonaa euroa vuodessa kymmenelle vuodelle, ei sekään liene ylivoimainen valtion investointi, kun se varsinkin investoidaan tulevaisuuteen. Suomi ei pysty, niin kuin puheenvuoroni alussa sanoin, kilpailemaan massoilla eikä suurilla määrillä, vaan huippuosaamisella ja nimenomaan esimerkiksi metsäteollisuuden kehittämisellä yhä pitemmälle, mutta kuljetusreittien pitää olla kunnossa. Ilman sitä kuljetusreittien hyvää kuntoa emme tule toimeen, ja kun saataisiin 90 prosenttia metsäteollisuuden tuotteista ympärivuotisen vesitiekuljetuksen piiriin, se olisi erittäin suuri lisävauhditus Suomen metsäteollisuudelle ja kaikelle muullekin vientiteollisuudelle. Miksi tätä keinoa ei käytetä? Tämä keino on otettava välittömästi käyttöön ja jätettävä tämän ympärillä toimiva pikkupolitikointi omaan arvoonsa. Tämä on suomalainen hanke jos mikä, se pitää toteuttaa.

Kuljetusyhteyksistä voisi sanoa huipputeknologian osalta sen, että myös lentoyhteydet tarvitaan, koska kansainväliset osaajat liikkuvat mielellään lentämällä, ja myös lentoliikennettä on kehitettävä koko maa huomioiden, niin kuin tähänkin asti on tehty, vauhtia on saatava vain lisää.

Kuntien asemaan tulee saada vahvistuksia seuraavalla vaalikaudella yhä enemmän. Se on turvattava, että jokainen kunta pystyy asukkailleen nykyisen hallitusohjelman mukaan toteuttamaan hyvälaatuiset palvelut kohtuullisella kustannusrasituksella, niin kuin nykyisessä hallitusohjelmassa sanotaan. Se on perusoikeus, joka kuuluu jokaiselle suomalaiselle, asuipa hän sitten Utsjoella, Ilomantsissa, Helsingissä tai Vaasassa, sillä ei saa olla mitään väliä. Ja jokaisessa pienessä kunnassa tässä maassa tehdään erittäin edullisia palveluita, joita suurissa kasvukeskuksissa ei edes pystytä tekemään tällä hetkellä. Tämäkin olisi syytä muistaa, niin tämän vaalikauden kuin tulevankin vaalikauden aikana. Merkittävä paikallinen toimija, kunta, pitää säilyttää, ja sitä tulee vahvistaa. Valtio on väestövastuussa, ja valtion on kannettava tässä oma vastuu ottamalla esimerkiksi elinkeinopolitiikka ja veropolitiikka sillä keinoin huomioon, että se suosii ja vahvistaa kuntien kasvunäkymiä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vain lyhyesti kolme asiaa. Kehysmenettely ei saa tulla esteeksi järkevälle kehittämiselle tässä maassa. Nimenomaan tarkoitan sitä, että kun talouskasvu saadaan positiiviselle uralle, sieltä tulee lisää liikkumavaraa ja siitä tulee takaisin resursseja positiivisesti tapahtuviin investointeihin tässä maassa. Suomi on ainoa valtio Euroopan unionissa, joka pystyy investoimaan oman maamme kehitykseen. Muut eivät siitä takuuvarmasti yhtään välitä. Alueellisia eroja tasaava politiikka on otettava ehdottomasti seuraavan hallituskauden tulevan kehyksen aikana erittäin vakavasti. Valtion tässäkin asiassa tulee kantaa vastuu veropolitiikalla ja oikeilla investoinneilla jokaiseen Suomen maakuntaan. Politiikalla tulee olla tähän vaikutus. Millään ministeriön päätöksellä sitä ei tehdä.

Lopuksi, rouva puhemies, eläkepolitiikan nosto viimeiseksi asiaksi. Ne pienet eläkkeet, mihin esimerkiksi ed. Leppä viittasi, ovat kansallisesti semmoinen merkittävä, sanon suoraan, häpeäpilkku, arvoisa puhemies, että tämä tulee hoitaa kuntoon. 500 euron eläkkeellä ei kukaan ihminen pysty elämään, ja niitä Suomessa tällä hetkellä on yli satatuhatta ihmistä, jotka joutuvat tämän todellisuuden kokemaan joka päivä. Näin ei saa enää jatkua.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Elämän mittaan oppii, että ellei itse melo kanoottiaan, ei liiku mihinkään." Näin sanoi aikoinaan Katharine Hepburn, ja samaa mieltä olen siinä, että Suomen on itse huolehdittava taloutensa kasvun turvaamisesta. Suomen talouden näkymät ovat edelleen hyvät, vaikka maailmantalouden kasvu jatkaakin hidastumistaan ja euroalueenkin näkymät ovat vain kohtalaiset. Maailman mittakaavassa näkymiä heikentävät yhä korkealla pysyttelevä öljyn hinta ja rahapolitiikan kiristykset euroalueella, Yhdysvalloissa ja ilmeisesti pian myös Japanissa. Kuitenkin kasvu näyttää tasoittumisen merkkejä eri maanosien kesken. Yhdysvalloissa kasvu on hidastumassa, mutta euroalueella ja Japanissa kiihtymässä.

Suomen osalta voidaan todeta, että inflaatio säilyy hitaana, talous tuntuu kasvavan potentiaalisen kasvu-uransa mukaisesti ja työttömyysaste painuu alaspäin. Yksityinen kulutus on säilynyt kasvun kiihdyttäjänä, mutta vientiinkin povataan liikettä. Kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia pitävät yllä työllisyyden parantuminen, tuloveronkevennykset, suotuisat rahoitusmahdollisuudet sekä hyvänä säilynyt luottamus niin tulevaisuuteen kuin Vanhasen hallituksen toimintaankin.

On muistettava, että pitkällä aikavälillä Suomen näkymät ovat heikommat. Väestö ikääntyy, pitkäaikaistyöttömyyttä on yhä liikaa, globalisaation mukanaan tuoma kilpailu on kovaa, ja työvoiman saannissa alkaa olla kapeikkoja. Nämä kaikki asiat vaativat jatkossakin toimenpiteitä, ja seuraavan hallituksen on oltava yhtä ripeä otteissaan kuin tämä hallitus on ollut. Valtion menopolitiikka ei voi olla löysäkätistä, ja sukupolvien tasa-arvoisuuden nimissä on valtionvelkaa pyrittävä vähentämään myös tulevina vuosina.

Selonteossa todetaan, ettei edes hallitusohjelmassa vuodelle 2011 tavoitteeksi asetettu 75 prosentin työllisyysaste pitkällä tähtäyksellä riitä turvaamaan kasvun edellytyksiä, jollei työn tuottavuus jatkuvasti parane sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tähän liittyy myös palvelukeskusten perustaminen, it-toiminnan ohjaus- ja koordinointitarve sekä hankintaosaamisen parantaminen.

Verotulot ovat noin 85 prosenttia budjetin kaikista tuloista. Ensi vuonna valtionverotukseen liittyvien alennustoimenpiteiden johdosta tuloveron tuotto laskee vajaat 600 miljoonaa euroa. Hallituksen harjoittaman veropolitiikan ja siitä johtuvan myönteisen työllisyyskehityksen, maltillisten menolisäysten sekä ennakoitua paremman tulokehityksen johdosta valtiontalouden ennustetaan kuitenkin olevan, kansantalouden tilinpidon käsittein, tasapainossa vuonna 2007, kuten hallitusohjelmassa tavoiteltiinkin.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että kehysselonteossa myönnetään, että toukokuun 2003 kehyspäätöksessä vuoden 2007 hallinnonaloittain jakamattoman varauksen lähtötaso oli liian matala. Myös liikenneministeriön pääluokkaan oli varattu riittämättömät varat. Lisäksi tuli ylimääräinen valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistustarve perintönä edelliseltä hallitukselta. Tämän selonteon myötä, kun mahdolliset vuotuiset osakemyyntitulot ylittävät 500 miljoonaa euroa, yli menevästä osasta voidaan harkinnan mukaan aiemman 10 prosentin sijasta käyttää enintään 20 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin. Näitä olisivat lähinnä infrastruktuuri-investoinnit sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistäminen.

Kun viime vuoden budjettiriihen yhteydessä nykyinen valtiovarainministeri niin sanotusti veti välistä, me eteläsavolaiset toivomme hänen huomioivan tänä vuonna ne kaksi hanketta ykköskorista, jotka ovat meidän osaltamme toteuttamispäätöstä vailla — Valtatie 5, Lusi—Mikkeli, puuttuvat parannustyöt, ja Valtatie 14, Savonlinnan keskusta — se kun ei yksin riitä, että liikenneministeri ymmärtää hankkeiden tärkeyden. Selonteon maininta on toki hyvä. Sehän sanoo, että hallitus arvioi eduskunnan asiaa koskevan lausuman mukaisesti mahdollisuudet uusien väylähankkeiden aloittamiseen vuosina 2007 ja 2008 päättäessään vuoden 2007 talousarviosta. Tämä tehdään tietysti valtiontalouden yleisen liikkumavaran puitteissa.

Etelä-Savon aluerakenne yleensäkin edellyttää varsin laajan tieverkoston, onhan se vesistöjen pirstomaa aluetta. Muun muassa peruselinkeinojen vahvuus, pitäen sisällään merkittävät metsävarat, vaatii myös toimintaedellytystensä turvaamiseksi hyvät kulkuväylät. Matkailu ja vapaa-ajan asutuksen lisääntyminen tuovat nekin omat paineensa teiden kuntoa ja hoitoa kohtaan. Olen huomannut, että jossain päin Suomea tiet ovat suoria, mäet ja mutkat puuttuvat lähes kokonaan, ei ole runsaita vesistöalueita, jotka aiheuttavat omat liikenneturvallisuusriskinsä siltojen kunnossapitomäärärahojen tai rakennustarpeen lisäksi jne. Nämä kaikki eroavaisuudet maantieteessä vaikuttavat tarpeisiimme eri puolilla maatamme. Toivon, että ministeritkin nämä asiat muistaisivat päätöksiä hallinnonaloillaan tehdessään. 100 ajokilometriä Pohjanmaan lakeuksilla on aivan eri asia kuin 100 kilometriä vaikkapa Savossa. Tämä näkyy niin palvelujen hinnassa kuntatasolla kuin yritysten sijoittumispäätöksissä tai logistiikkakustannuksissakin.

Arvoisa puhemies! On merkittävää, että yliopistojen perusrahoitusta vahvistetaan 20 miljoonalla eurolla ensi vuonna. Suomen Akatemian tutkimusmäärärahojen valtuutustaso nousee vuodesta 2007 vuoteen 2011 yli 44 miljoonalla eurolla. Myös kouluhyvinvoinnin parantamiseen kohdistetaan ensi vuonna 8 miljoonan euron lisäys. Mutta ei niin hyvää, ettei huonoakin: oppilaitosten perustamishankkeiden valtionosuuksia koskeva valtuus myönnetään ensi vuonna kokonaan jälkirahoitteisena.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle kohdistuvat 10—18 miljoonan euron vuosittaiset säästöt kehyskaudella ovat, toisin kuin valtiovarainministeri on kertonut yleislinjan olleen, kohdistumassa neuvontaan ja tutkimukseen. Tämä johtuu siitä, että suuri osa MMM:n rahoista on siten kiinni, ettei niihin voi tehdä leikkauksia. Tässä onkin taas eduskunnalla sormenjäljen jättämispaikka, etteivät säästöt olisi noin suuret. Juurihan me haluamme lisätä esimerkiksi peltoenergian tuotantoa ja parantaa edelleen ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin tilaa maatiloilla, eli neuvonnan ja tutkimuksen tarve ei ainakaan vähene.

On hyvä, että ainakin kaikki hallituspuolueet ovat nyt sitoutuneet siihen, että EU:n uuden rahoituskauden päätösten vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi. Eli kun tämä asia on hoidossa, on keskityttävä saamaan aikaan sellainen ympäristötukiohjelma, johon maatalousyrittäjät haluavat liittyä yhtä runsain mitoin kuin nykyiseenkin. Myös luopumistukiesityksen jatko on saatava pikaisesti eduskuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriön osalta jäävät syksyyn esitys lomapäivän lisäyksestä ja muut lomituksen parannusehdotukset kuten toivottavasti hevostilojen lomaoikeuden alarajan lasku.

Muuten sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan kehyksiin sisältyy kuntien kalleusluokituksen poistaminen vihdoinkin vuonna 2008. Tämä ilahduttaa esimerkiksi montaa pienellä eläkkeellä toimeentulevaa. Myös sotainvalidien laitoshoitoon pääsyn haitta-asteraja alenee 20 prosenttiin samana vuonna. Ensi vuonna valtionosuudet lisääntyvät reilut 250 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna.

Arvoisa rouva puhemies! Vihdoinkin pientalojen lämmitystapamuutosinvestoinnit saavat tukea, vaikkakin näillä näkymin vain tämän ja ensi vuoden ajan. Tuki kohdistuu uusiutuvien ja vähäpäästöisten energialähteiden käyttöönottoon. Avustusta saa pellettilämmitykseen, maalämpöön, aurinkokeräimiin sekä kaukolämpöön liittymiseen silloin, kun lämmitystapa vaihtuu. Yhtä investointia kohden avustuksen määräksi on arvioitu 700—1 000 euroa. Pellettivaraston rakentamisen työkustannukset otetaan kotitalousvähennyksen piiriin.

Suomenlahden öljyntorjuntaa on varauduttu edelleen parantamaan ympäristöministeriön voimin. Työministeriön hallinnonalalla ovat tärkeinä painopisteinä rakennetyöttömyyden purku, syrjäytymisen ehkäisy ja osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen. Suomi osallistuu alv-kokeiluun kampaamo- ja parturipalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden osalta. Näissä arvonlisäverokanta laskee 22 prosentista 8 prosenttiin ensi vuoden alusta. Toivottavasti tämä näkyy työllistymisessä ja palveluiden hinnoissa ja sitä kautta tulovirroissa.

Arvoisa rouva puhemies! Vierailtuani juuri ratsupoliisien talleilla tuolla Ruskeasuolla haluan tässä tuoda myös terveiset sisäministeri Rajamäelle. Siellä on menossa huomenna yksi hevonen lopetettavaksi ja tarve olisi saada uusi sinne tilalle, mutta rahoja ei kuulemma tänä vuonna enää ole. Lisäksi ratsupoliiseissa on kolmen henkilön vaje. Siellä on 12 ratsupoliisin sijasta vain 9 työntekijää, mikä tietenkin rajoittaa toimintaa. Tämä on tietysti Helsingin poliisilaitoksen alainen asia, mutta toisaalta myös tällainen poliisin imagokysymys ja sikäli myös ministeriä kenties kiinnostava asia. Ratsupoliisithan tuovat poliisin lähelle kansalaisia. Ja niin, oli siellä vapaana myös leikatun, ulkotöihin tottuneen tallikissan paikka!

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Kansantaloustieteilijä Markus Jäntti esitti Helsingin Sanomissa näkemyksensä siitä, että valtiovarainministeriö ja erityisesti sen virkamiehet ovat kovasti niskan päällä, kun tehdään merkittäviä talouspoliittisia ratkaisuja ja budjettipäätöksiä perustuen valtiovarainministeriön virkamiesten hänen mielestään lähes kyseenalaistamattomiin lähtökohtatietoihin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Markus Jäntti esittää tämän näkemyksensä ja huolestumisensa valtiovarainministeriön eräänlaisesta ylivallasta suhteessa yleiseen talouspolitiikkaan. Mielestäni tämä antaa meille kyllä ajattelemisen aihetta.

Valtiovarainministeriön merkittäviä ohjauskeinoja ovat nimenomaan kehyspäätökset, joiden konkreettisia sisältöjä me täällä tänään käsittelemme, ja sitten erilaiset tuottavuushankkeet, tuottavuusohjelma. Olen kuitenkin ollut panevinani merkille, että valtiovarainministeriön näkemykset tuottavuutta parantavista toimista ovat kohtuullisen mielenkiinnottomia ja aika mekaanisiakin. Peräänkuuluttaisin sitä, että niin kauan kuin tällaisia tuottavuusohjelmia tehdään, todella arvioitaisiin sitä, mikä saa esimerkiksi valtion henkilöstön antamaan parhaansa ja minkälaisia uudenlaisia ohjauskeinoja voitaisiin ottaa käyttöön, jotta esimerkiksi ennalta ehkäistäisiin tulevaisuudessa aiheutuvia menoja. Olen täysin vakuuttunut siitä, että valtionhallinnossakin on aivan liian vähän kiinnitetty huomiota hyvän johtamisen merkitykseen, siihen, että se on avain erilaisiin uusiin innovaatioihin.

Haluaisin tässä yhteydessä ilmaista ärtymykseni tästä uudesta eliittiluokasta, joka valtionhallintoon on perustettu, eli poliittisista valtiosihteereistä. Oli miellyttävää lukea kohta eläkkeelle jäävän kansliapäällikkö Juhani Korpelan näkemyksiä siitä, kuinka nyt menossa on tällainen toinen, 70-luvun jälkeen ehkä rajuin puoluepolitisoimisen aalto hallinnon huipputasolla. Täytyy sanoa, että minuakin ärsyttää, kun tällainen nuori märkäkorvakloppi tulee suureen valiokuntaan kertomaan, mitä Suomi aikoo tulevalla viikolla esittää Euroopan unionin ministerineuvoston kokouksessa. Ei todellakaan ole hyvä, että on luotu tällainen uusi luokka. Se voi suorastaan estää hyvää johtamista ministeriöissä. Mielestäni oli virhe myöskin se, että poliittisille valtiosihteereille annettiin esittelyoikeus valtioneuvoston kokouksiin. Kyse on todella usein aika kokemattomista ihmisistä, joita enemmän tai vähemmän läpinäkyvin kriteerein halutaan nostaa puolue-eliittiin, ja näin on sitten tie aivan huipulle auennut.

Arvoisa puhemies! Jos mietitään uudenlaisia johtamis- ja ohjauskeinoja, niin Hollannista on mielenkiintoinen esimerkki. Siellä nimittäin poliittiset puolueet laativat vaaliohjelmansa hyvinkin yksityiskohtaisesti, ja sitten valtion virasto, eräänlainen meidän Tilastokeskustamme vastaava suunnittelutoimisto, arvioi näiden vaaliohjelmien kustannusvaikutuksia, mutta varmaan myöskin yleisemmin niiden vaikutuksia, ja tällä tavalla ikään kuin poliittiset puolueet saavat jossain määrin sellaisia resursseja, jotka meillä Suomessa ovat lähinnä valtionhallinnon ja varmasti erityisesti valtiovarainministeriön omaisuutena. Tällaista poliittista johtamista mielestäni Suomeenkin tarvittaisiin. Tällä tavalla puolueiden välille saataisiin paljon konkreettisempaa ja rehellisempää keskustelua erilaisten vaalilupausten todellisista vaikutuksista.

Peräänkuuluttaisin myös sen tyyppisiä voimakkaampia ohjauskeinoja kuin esimerkiksi erilaisten vaikutusarviointien syventämistä. Mieleeni jäi, että Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä sanoi hiljattain, että Suomessa itse asiassa kunnat ovat ajautuneet epätoivoiseen tilanteeseen, jossa lähinnä vain koetetaan hillitä eräänlaisia häiriökäyttäytymisen aiheuttamia menoja ja niiden kasvua. Nyt tähän tarvittaisiin huomattavasti enemmän ennalta ehkäisevää politiikkaa, tarvittaisiin todella kaikkien julkisen sektorin tahojen, niin valtion kuin kuntien, päätösten hyvinvointivaikutusten laajaa arviota.

On vahinko, että tällä hetkellä näyttää siltä, että monen hyvän pilottihankkeen, joita esimerkiksi Stakes yhtenä tärkeimmistä on ollut mukana ideoimassa ja kehittämässä esimerkiksi kuntien kanssa, vaikutukset eivät tule täysimääräisesti käyttöön sen takia, että ne eivät koskaan löydä tietään julkisen sektorin, esimerkiksi kuntien, strategiseen johtamiseen. Näin haluan vielä kerran tässä lopuksi korostaa tämän ohjauksen ja johtamisen merkitystä.

Arvoisa puhemies! Viimeinen huomioni koskee sitä, että on eräitä menoja, jotka olisi perusteltua erottaa budjettikehyksistä kokonaan, niin kauan kuin niitä nyt ylipäätänsä laaditaan, ja kehitysyhteistyörahoitus on mielestäni enemmänkin globaalin kehitysveron kaltainen suoritus kansainväliseen kehityspolitiikkaan. Sillä voisi olla nimenomaan tämä YK:ssa sovitun 0,7 prosentin bkt-osuuden tavoite, niin kuin sillä nyt on, mutta se automaattisesti toteutettaisiin sen mukaisesti. Kansainvälinen kehityspolitiikka on muutenkin menossa siihen suuntaan, että on ryhdytty ikään kuin myöntämään, että tällaisen maailmanlaajuisen globaalin sosiaalipolitiikan tarve on olemassa ja että sitä on rahoitettava yhä enemmän eräänlaisin tällaisin kansainvälisiin veroihin verrattavin ratkaisuin. Mielestäni myöskin kansallisella tasolla tällaiseen ajatteluun voitaisiin mennä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kansallinen terveyshanke eli hoitotakuu on onnistunut yllättävän hyvin. Siitä kiitos kuuluu terveydenhuollon ammattilaisille, STM:n virkamiehille, jotka ovat väsymättä paimentaneet projektia ja vaikuttaneet siihen, että hoidon kriteerit eli Käypä hoito -ohjeet on saatu voimaan ja niitä on noudatettu. Kiitos kuuluu myös peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle, joka on kiertänyt Suomea ja innostanut ammattilaisia purkamaan jonoja ja nopeuttamaan hoitoonpääsyä perusterveydenhuollossa. Terveisiä vain ministeri Hyssälälle!

Ensi vuonna elämme niin sanottua postprojektiaikaa eli on taattava se, että terveydenhuollon rahat ja voimavarat riittävät lisääntyvän vanhusväestön hoitoon, parantuneiden hoitomenetelmien toteuttamiseen ja että tulokset tyydyttävät yksilöitä ja vaatimuksia. Monenmoiset konsultit kiertelevät nyt terveydenhuollon yksiköissä ja esittävät tietotekniikan lisäämistä, organisaatioiden muuttamista ja yksityistämistä. Tietotekniikan tulo terveydenhuoltoon on itsestäänselvyys. Sähköistä sairauskertomusta valmistellaan, röntgenkuvat on jo digitalisoitu lähes kaikkialla, ja konsultaatiot kuvansiirron avulla ovat nykypäivää. Tietotekniikka ei mielestäni tuo mitään suuria uusia säästöjä ja avauksia.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on valmisteilla, ja terveydenhuollon ammattilaisten mielestä perus- ja erikoissairaanhoito tulisi yhdistää. Tämä edellyttää laajoja terveydenhuollon yksiköitä. Tämmöinen 20 000 asukkaan peruskunta, josta nyt paljon puhutaan, on aivan liian pieni järjestämään terveydenhuollon palvelut yksinään.

Kuntien talous on edelleen kireä, ja terveydenhuolto tarvitsee lisää rahaa. On väärin, että hallitus aikoo leikata ensi vuoden budjetissa 25 miljoonaa euroa hoitotakuusta, kun se jo tänä vuonna leikkasi 25 miljoonaa. Lisäksi erityisvaltionosuudet sairaaloille eli evo-rahat laahaavat pahasti jäljessä, joten erikoislääkäreitä ei kouluteta tarpeeksi. Kuten valtiovarainministeri pari tuntia sitten sanoi, meillä menee Suomessa hyvin. Miksi kasvavaa valtion tuloa ei käytetä kansalaisten hyväksi? Kenelle sitä säästetään? Puhutaan paljon siitä, mitä toimintoja voidaan yksityistää, ja uskotaan, että terveydenhuolto siten tulee halvemmaksi. USA:ssa on tunnetusti yksityinen terveydenhuolto, ja se maksaa tasan kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa, ja lisäksi kolmasosa kansasta ei saa mitään hoitoa.

Suomessa tulisi viimeistään ensi vuonna ryhtyä miettimään, miten julkinen terveydenhuolto pelastetaan. Vaikka sairaaloiden ruoka- ja pesulapalvelut, vanhustenhuolto, tekonivelleikkaukset voidaan helpostikin yksityistää, ei lähiaikoina löydy muuta tekijää kuin julkinen terveydenhuolto, kun kyseessä on esimerkiksi 500-grammainen keskonen tai 50-prosenttinen palovamma tai jos täytyy siirtää maksaa tai munuaisia. Tämmöisiä toimintoja ei todennäköisesti voida yksityistää. Julkinen terveydenhuolto on siis pelastettava.

Henkilöstöpula tulee olemaan tulevaisuudessa ankara. Sairaanhoitajien palkat ovat edelleen matalat, ja kunnilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta antaa heille mitään palkanlisää erikoistaidosta tai -osaamisesta. Myös erikoislääkäreistä tulee huutava pula, ja opetusministeriön onkin kiinnitettävä tähän erityistä huomiota. Evo-rahoja on korotettava, niin että erikoislääkäreitä pystytään kouluttamaan. Kysyin jo ministeri Kalliomäeltä, mutta hän olikin poistunut, miten Helsingin yliopiston ja muiden yliopistojen käy, kun tämä valtionhallinnon tuottavuushanke tulee voimaan, leikataanko myös yliopiston virkoja 10 prosenttia, jolloin joka toinen eläkkeelle jääneen virka jää täyttämättä. Toistaiseksi en ole saanut sitä vastausta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vero- ja talouspoliittinen linja, jota hallitus on onneksemme pitkälti noudattanut, on johtanut työllisyyden myönteiseen kehitykseen, jopa niin hyvin, että hallitus saattaa päästä työllisyystavoitteeseensa. Työllisyyskehitys on ollut erityisen hyvää palveluissa, mikä on suoraan seurausta siitä, että tuloveroja on johdonmukaisesti alennettu.

Työmarkkinat ovat kuitenkin hyvin ristiriitaisessa tilanteessa. On aloja, kuten terveys- ja sosiaalisektori, metalliteollisuus ja muutamia muita, joilla on selvästi työvoimapulaa, mutta samanaikaisesti erityisesti metsä- ja elektroniikkateollisuudessa on ollut massairtisanomisia. Väestön ikääntyessä työvoimapula uhkaa levitä koko maahan ja monille toimialoille. Vuoteen 2020 mennessä työikäistä väestöä on maassamme 200 000 vähemmän ja eläkeväestöä 400 000 enemmän kuin nyt. Ikääntymisen taloudellisiin vaikutuksiin tulee varautua, ja siksi valtion budjetin pitäminen ylijäämäisenä on tärkeää.

Tulevaisuutta ei kuitenkaan rakenneta vain säästämällä vaan myös panostamalla. Koulua käyvät ikäluokat pienenevät nopeasti. Vuonna 2020, siis 15 vuoden päästä, peruskoululaisia ja toisella asteella opiskelevia on noin 60 000 nuorta vähemmän kuin nyt. Jo kehyskaudella hallitus laskee säästävänsä 98 miljoonaa euroa opetustoimen valtionosuuksista pienempien ikäluokkien vuoksi. Tämä on kuitenkin liian yksinkertaista kamreeripolitiikkaa. Olisi paljon viisaampaa suunnata näitä rahoja koulutuksen hyväksi. Ensinnäkin jos 20 oppilaan luokasta tulee 18 oppilaan luokka, niin siinä ei tosiasiassa vielä säästetä juuri mitään, koska silloinkin tarvitaan yksi opettaja ja kiinteistökustannukset ovat aivan samat. Toiseksi näistä pienemmistä ikäluokista meillä ei ole varaa menettää nuoria yhteiskunnan ulkopuolelle, koska me tarvitsemme heidän kohdaltaan vielä paljon korkeamman työllisyysasteen kuin on nykyisin työtä tekevän väestön keskuudessa. On siis panostettava pienempiin ryhmäkokoihin, oppilaanohjaukseen, opettajien täydennyskoulutukseen, nuorten työpajoihin ja muihin toimiin, joilla edesautetaan lasten kehittymistä ja taistellaan syrjäytymistä vastaan.

Arvoisa puhemies! Tämän kehysriihen kaikkein tiukimmat väännöt ainakin lehtitietojen mukaan ja sen mukaan, mitä tässä salissa on jo monesti kuultu, käytiin maatalouspolitiikasta. Vanhasen hallituksen maatalouspoliittiset saavutukset, jos niitä niin voi kutsua, ovatkin varsin karua luettavaa erityisesti eteläsuomalaisen maatalousyrittäjän näkökulmasta katsottuna. Ensin tuli Euroopan unionin maatalousuudistus, jossa ei saatu oikeudenmukaisempaa tulosta kaikkien EU-maiden kanssa. Heti perään alennettiin Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tukea, joka heikensi sekä viljelijöiden tulotasoa että Etelä-Suomen maatalouden kilpailukykyä Suomen sisällä. Eräillä aloilla — otan esimerkiksi kuttutuotannon, joka on merkittävä sillä alueella, mistä itse tulen — seurauksena oli se, että alan volyymit keskittyivät C-alueelle eli Pohjanmaalle ja Pohjois-Suomeen, kun tukiero muodostui huomattavan suureksi.

Tämän jälkeen tuli tilakohtainen tukimalli, joka monimutkaisti edelleen maataloustukijärjestelmää. Päädyttiin suomalaisen oikeustajun vastaisesti siihen, että tuki irrotettiin osittain tuotannosta. Maanviljelijän oma mahdollisuus parantaa elintasoaan heikkeni huomattavasti, kun työn tuloksista saatavan palkan osuus suhteessa pelkän omistuksen perusteella maksettaviin tukiin väheni olennaisesti.

Lisää lunta tupaan tuli maataloustupon 2004 loppuratkaisun täytäntöönpanossa. Silloin sovittiin, että maatalousyrittäjät saavat kohdennetun verohelpotuksen polttoöljyn verotukseen, 7 sentin verosta piti ottaa kohdistetusti pois 5. Aikaa on jo kulunut yli vuosi, ja asia ei ole vieläkään edennyt. On jo puhuttu välillä 3 sentistäkin; aika näyttää, saadaanko mitään aikaan. Samanaikaisesti polttoöljyn hinta on noussut kymmeniä prosentteja.

Sitten on vielä tietenkin täällä jo aikaisemminkin puhuttu sokeriratkaisu ja kuivauskorvauksen sisällyttäminen maatalouden kokonaistukipakettiin, joka sekin koitui eteläsuomalaisen viljanviljelijän tappioksi.

Sitten tulen näihin viimeisiin budjettineuvotteluihin, joissa on ollut tavoitteena korvata maaseudulle ja maataloudelle aiheutetut tulonmenetykset tämän EU:n budjettiratkaisun osalta. Pääministeri on puhunut 90 prosentin korvaustasosta. Toivoa sopii, että ainakin tämä taso saavutetaan, mutta vaikka näin kävisi, niin jälleen kerran maatalousyrittäjä on yhtenä maksajana.

Arvoisa puhemies! Keskusta on pitkin tätä vaalikautta pyrkinyt selittämään Vanhasen hallituksen maatalouspolitiikkaa torjuntavoittoina. Milloin on saavutettu torjuntavoitto Euroopan unionin ehdotuksista, milloin SDP:n kanssa budjettiasioista väännettäessä. On varmaan totta, että keskusta on joutunut taistelemaan molempien kanssa. Kuten SDP:n linjapuheesta, jonka täällä ed. Lintonen maatalousselonteon yhteydessä puhui, kävi ilmi, SDP haluaa yhä ajaa maanviljelijät entistä ahtaammalle vaatimalla työn tuottavuuden tehostamista alalla, jolla selkänahasta on jo otettu todella paljon. Ovat ne sitten olleet torjuntavoittoja tai eivät, niin lopputulos on se, että eteläsuomalainen maatalousyrittäjä on joka kierroksella joutunut antamaan omistaan. Kohta ei ole enää, mistä antaa.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kuuntelin ed. Satosen puheenvuoroa, niin yllätyin, että kokoomuskin näyttää olevan hallituksessa, koska hän toi julki, että on noudatettu kokoomuksen veropolitiikkaa. Olen ymmärtänyt näin, että hallitusohjelma on kirjoitettu hallituspuolueitten tahdosta, (Ed. Satosen välihuuto) mutta hyvä näin, jos tilanne on todella tämä, tukea tarvitaan, tukea tarvitaan.

Valtiontalouden kehysesitys vuosille 2007—2011 rakentuu vahvan talouskasvun varaan. Yrittäjyyttä tukevat linjaukset yhdessä työn verotuksen keventämisen kanssa ovat nostaneet kokonaistuotannon vahvaan kasvuun. Yrittäjyyden varaan rakennettu Matti Vanhasen hallituksen ohjelma kantaa siten hedelmää. Tämän on huomannut myös tuolla yrittäjätapaamisissa maakunnassa: yrittäjät ovat aidosti arvostaneet hallituksen linjauksia.

Tehdyt ratkaisut ovat heijastuneet ennen kaikkea työllisyyskehitykseen. Työllisyysaste hipoo 70 prosentin rajaa, ja työttömyysasteen arvioidaan laskevan 7,5 prosenttiin. Hallituksen asettama tavoite 100 000 uuden työpaikan muodostumisesta näyttää hyvin todennäköiseltä. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuret, ja tähän tilanteeseen hallituksen pitäisi pystyä reagoimaan.

Työllistäviä investointeja tulisi ohjata korkean työttömyyden alueille, ja vaikeuksiin joutuneita ihmisiä ja paikkakuntia on varauduttava tukemaan. Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että seurataan työvoimapoliittisen koulutuksen arviointia. Tältä osin kehys jättää paljon avoimia kysymyksiä.

Vuoden 2007 kehyksissä hallinnonalojen jakamattomaksi varaksi jäi vain 139 miljoonaa euroa. Tekstiosassa tästä summasta suurin osa on jo sidottu. Toivottavasti näin on. Tällä ratkaisulla maatalouspääluokan kirjausta ainakin itse tulkitsen. Ongelmaksi jää toisaalta infraan ja toisaalta tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarvittavien määrärahojen epävarmuus, koska määrärahat ovat paljolti kiinni valtioyhtiöitten myyntituloista. Tarvetta nykyistä merkittävästi suurempiin määrärahoihin on olemassa ennen kaikkea perusradanpidon ja perustienpidon osalta. Hallinnonaloittain tarkasteltuna kehysesitys pitää sisällään hyvin positiivisiakin linjauksia.

Kuten todettu, maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan osalta kehykset muotoutuvat varsin myönteiseksi, kun olosuhteet huomioidaan. On tärkeää, että EU:n rahoituksen leikkaukset kompensoidaan kansallisesti, jotta viljelijöiden mahdollisuudet elinkeinon harjoittamiseen säilyvät nykyisellään ja leikkauksen vaikutukset heidän tulotasoonsa jäävät mahdollisimman pieniksi. Asiassa vaakalaudalla ovat myös elintarviketeollisuuden työpaikat. Luopumistukijärjestelmän jatko turvaa maaseutuyrittäjyyden jatkuvuuden ikärakenteeltaan terveeltä pohjalta myöskin tulevaisuudessa.

Energia- ja ilmastopoliittisen selonteon mukaisesti Kioton mekanismien käyttöä varaudutaan rahoittamaan 60 miljoonalla eurolla kehyskauden aikana. Summa on kyllä varsin vaatimaton. Tällä summalla Suomi ei pääse ainakaan 5,75 prosentin tavoitteeseen bioenergian lisäämisessä eikä ehkä kauppa- ja teollisuusministeriön 3 prosentin tavoitteeseenkaan.

Arvoisa puhemies! Väestörakenteen vanhenemisen mukanaan tuomat haasteet ja paineet nousevat selonteossa tämän tästä esiin. Hallituksen asuntopoliittisessa ohjelmassa on ikääntyvän väestön kotona asumisen tukeminen nimetty yhdeksi keskeiseksi linjaukseksi. Tämä edellyttää asuntokannan peruskorjaustoiminnan kehittämistä ja asuntojen muutostöitten lisäämistä. Siksi onkin tärkeää kehittää kotitalousvähennysjärjestelmää siten, että myös korjaustyöt nostetaan korkeamman kotitalousvähennyksen piiriin. Näinhän tällä hetkellä ei ole. Ikääntyvien kotona asuminen edellyttää myös avopalvelujen kehittämistä ja hallinnon rajojen ylittävää yhteistyötä kotipalvelujen kehittämiseksi. Erityisen hyvänä pidän sitä, että nyt on tehty selkeä päätös siitä, että kuntien kalleusluokitus poistuu vuonna 2008. Tästä myös pienituloisimmat eläkeläiset saavat hyödyn itselleen.

Arvoisa puhemies! Alueellistaminen on saanut varsin vähän palstatilaa selonteossa. Kuitenkin minusta on tärkeätä jatkaa hyväksi koettua linjaa. Tulokset muun muassa meillä Pohjois-Karjalassa puhuvat puolestaan. Sisäasiainministeriön palvelukeskuksen rakentaminen Joensuuhun onnistui varsin hyvin, ja väestöä ja työntekijöitä sinne saatiin todella helposti.

Täällä on useissa puheenvuoroissa nostettu pientalojen lämmitystavan muutosinvestoinnit hyväksi asiaksi. Näin kieltämättä on, mutta on todettava se, että tämä tapahtuu käytännössä nykyisten kehysten puitteissa. Kun energia-avustuksiin on tällä hetkellä käytössä 17 miljoonaa euroa, summa ei kasva lainkaan tämän linjauksen myötä. Se on siis pois jostakin, ja tämä tekstimuutos tässä on hyvää, mutta ei se, että tähän ei ole osoitettu yhtään euroa lisämäärärahaa. Eli varsin tyhjän päällä tässä kaiken kaikkiaan ollaan.

Lopuksi haluan tuoda esille erään asian, joka on erittäin tärkeä ajatellen tilannetta, joka on näissä kaavojen valitusmenettelyissä. Tähän selontekoon on kirjoitettu hallitusneuvos Tarastin työryhmän raportin tulokset ja on linjattu ne niin, että ne viedään valtioneuvoston toimenpiteillä eteenpäin. Tässä on kysymys tärkeästä asiasta. Kaksinkertainen valitus ei tämän jälkeen ole mahdollista, kun siitä päätetään. Tällä hetkellähän voidaan valittaa asemakaavan jälkeen myös jokaisesta rakennusluvasta. Tämä tie toivottavasti nyt kuljetaan loppuun, ja toivon, että sitten tonttikysyntä ja tonttivaranto ovat kunnossa ja asuntotuotanto ei ainakaan tämän asian takia sitten töki.

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että valtiontalouden tasapainotavoite näyttää toteutuvan vuoden 2007 loppuun mennessä. Tavoite asetettiin korkealle, mutta Vanhasen hallitus on pystynyt vastaamaan siihen. Valtion menojen hallinta ja harjoitettu vakaa talouspolitiikka luo uskoa tulevaan ja on talouden pitkän aikavälin kasvun kannalta erittäin tärkeää.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen poistui salista, mutta haluan todeta viitaten hänen puheenvuoronsa siihen kohtaan, mikä koski maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelua, että kyllä siellä sosialidemokraattien puolesta muun muassa allekirjoittanut piti toisenlaisen puheenvuoron kuin ed. Lintonen.

Omassa puheenvuorossani käsittelen aivan lyhyesti muutamia positiivisia asioita ja sitten tartun pariin kipupisteeseen. Totta kai aina parannettavaa ja korjattavaa on.

Ensinnäkin todettakoon myönteisistä asioista, että työvoimavaltaisten alojen, koskien ennen kaikkea pienkorjaamoja ja parturi- ja kampaamopalveluita, osalta arvonlisäverokokeilu alkaa ensi vuoden alusta ja arvonlisävero putoaa 8 prosenttiin. Tämä on todella hieno asia. Teollisuuden sähkövero puolittuu. Siinä on kuitenkin ensi askel otettu; totta kai teollisuuden kilpailukyvyn kannalta olisi hyvä, että tämä voitaisiin kokonaan poistaa.

Ed. Reijonen viittasi energia-avustuksiin, ja toivottavasti todella myös tätä määrärahaa voidaan lisätä.

Edelleen osakemyyntituloista 500 miljoonan euron ylittävältä osalta voidaan maksimissaan 20 prosenttia osoittaa kertaluonteisiin infrahankkeisiin, tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Toivottavasti myös nämä summat käytetään, koska sillä puolella on rahan tarve erittäin akuutti.

Aiemmissa puheenvuoroissa jo todettiin, että luopumistuen jatko on luvattu turvata, hyvä näin. Mutta maatalousyrittäjien kohdalla jaksaminen on erittäin suuri kysymys, ja toivottavasti lomapäiviä pystyttäisiin lisäämään. Niitä on todella liian vähän. Todettakoon esimerkiksi tällainen ryhmä kuin turkistuottajat. Heillä lomapäiviä ei ole ollenkaan. Edelleen kansallinen kompensaatio viljelijöille maaseudun kehittämiseen osoitettuihin määrärahoihin EU:n taholta tehdyn leikkauksen takia on luvattu hoitaa.

Vielä totean sen, että hallitus on aloittanut toimet suurten joukkoirtisanomisten alueellisten vaikutusten lieventämiseksi. Eli keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa koulutus, korotetut investointituet ja työllisyysperusteiset investointituet, mutta totta kai tätä keinovalikoimaa on pystyttävä vielä laajentamaan muun muassa yrittäjien työnantajamaksujen osalta jne. Lainaan sanatarkasti sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta, ed. Backmanin puheenvuorosta, lauseen: "Nämä akuuttiin hätään liittyvät toimenpiteet eivät poista tarvetta muiden, jo aiemmin rakennemuutosten kohteeksi joutuneiden alueiden ja kuntien tukemiselta."

Näitä alueita, paikkakuntia on monia, ja muun muassa on Sailaksen paketti. Se nyt määrärahaltaan ei kovin suuri ole, on tietyt rajoitetut alueet, mutta erittäin hyvä, että siinäkin otetaan yksi askel eteenpäin. Mutta varmasti näitäkin alueita, paikkakuntia on lisättävä, ja on todettava, että hyvin monilla paikkakunnilla on akuutti uhka myös erittäin suuriin työpaikkojen menetyksiin. Tätä pitäisi pystyä ennakoimaan ja te-keskusten kautta muun muassa työtä tekemään, että voitaisiin varautua pahimpaan mutta toisaalta sitten lievittää näitä vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Perustienpidon rahoitus säilyy lähivuosina erittäin niukkana. Perustienpidon rahoituksesta, joka on vuositasolla noin 550 miljoonaa euroa, menee suurin osa, yli 90 prosenttia, kunnossapitoon. Tiehallinnon ilmoituksen mukaan perustienpitoon tarvittaisiin vuosittain vähintään 700 miljoonaa euroa, eli aukko rahoituksessa on melkoinen. Niinpä liikenneturvallisuutta parantaviin toimiin jää auttamattomasti liian vähän rahaa. Seuraukset tiedämme jokainen: nopeusrajoituksia joudutaan lisäämään, huonokuntoisia päällystettyjä teitä kuoritaan sorateiksi — niitä on jo tehty ja tullaan tekemään jatkossa — ja tiestön kunto entisestään huononee. Erityisesti alempiasteisen tieverkon kunto on koko ajan vuosi vuodelta huonontunut.

Eikä ratojen korvausinvestointien osalta sanoma ole sen parempaa. Vuodesta toiseen nämäkin määrärahat ovat olleet riittämättömät, ja sen seurauksena monien rataosuuksien kunto on heikentynyt. Se on aiheuttanut myös nopeuksien laskemista. Tämä on kierre, joka vain jatkuu, ja pian ollaan siinä tilanteessa, että tietyillä rataosuuksilla suurin sallittu nopeus on sellainen, että ei enää tavarakuormia pystytä kuljettamaan, niitten kuljettaminen käy mahdottomaksi. Muutenkin muun muassa puunjalostusteollisuuden yllä on monia uhkia, niin kuin tiedätte, uhkakuvia, ja niistä osa on toteutunut. Taatusti omalta osaltaan tällainen ratojen korvausinvestointien laiminlyönti on vauhdittamassa näitä negatiivisia päätöksiä tiettyjen alueiden tuotantolaitosten osalta.

Eli nyt viimeistään olisi aika herätä ja käynnistää muun muassa niitten vähäliikenteisten ratojen kunnostaminen, joita työryhmä on esittänyt. Tässä perustelumuistiossa, joka liittyy tähän kehykseen, hyvin suppeasti tästä todetaan, mutta valitettavasti viesti on kuitenkin sellainen, että perustienpidosta ja perusradanpidosta 6 miljoonaa oltaisiin jälleen supistamassa. Eli tämän asian toivoisi korjattavan ja päinvastoin tätä suuntaa muutettavan.

Arvoisa puhemies! Kunta-asioista totean vaan sen, että on valitettavaa, että kunta—valtio-suhteen kustannusjaon tarkistamiseen liittyvää kunnille kuuluvaa rahaa ei olla tällä vaalikaudella kokonaan palauttamassa. Jokainen tiedämme, että kuntien tilanne on sellainen, että se raha kipeästi tarvittaisiin.

Mutta aivan lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana kuntien kalleusluokituksesta luopumisesta. Nythän siitä päätös on, että siitä luovutaan vuonna 2008. Tyylipisteitä ei tietysti niin kauheasti tule, koska sitä on siirretty ja siirretty vuosi vuodelta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kalleusluokituksestahan säädettiin jo vuonna 1966, ja jako on tehty tutkimuksella todettujen elinkustannusten perusteella, mutta viimeinen tutkimus on vuodelta 1980. Nykyisessä luokituksessa kunnat eivät siis ole oikein ryhmiteltyinä eivätkä palkat ja sosiaaliset tulonsiirrot muutoinkaan kohdistu todellisten kalleuserojen mukaisesti. Nykyisin myös asuinkunta ja työssäkäyntialue poikkeavat usein toisistaan.

Tämän kalleusluokitusjärjestelmän mukaan eräät sosiaalietuudet ja osittain myös palkat ovat ensimmäiseen kalleusluokkaan kuuluvissa kunnissa suuremmat kuin toiseen kalleusluokkaan kuuluvissa kunnissa. Nyt laki kuntien kalleusluokista on ristiriidassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, koska eri kalleusluokkiin kuuluvissa kunnissa nämä sosiaalietuudet maksetaan erisuuruisina. Muun muassa perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen omissa lausunnoissaan, jotka se on antanut hallintovaliokunnalle, kiinnittänyt tähän huomiota eli katsonut, että kalleusluokitusjärjestelmästä on luovuttava ja se on pikaisesti kumottava.

Nyt vihdoin ja viimein tosiaan sitten vuonna 2008 tämä toteutuu. Hallitus on luvannut, että nämä lait annetaan tänä keväänä ja tämä epäkohta poistuu. Niin kuin täällä joku totesi, muun muassa kansaneläkkeisiin se tekee kuukaudessa noin 20 euroa lisää niillä paikkakunnilla, jotka tällä hetkellä ovat kakkoskalleusluokassa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla olisi kaksi asiaa. Ensinnäkin ed. Heidi Hautalan puheenvuoroon haluaisin sikäli kiinnittää huomiota, että hän pohdiskeli valtiovarainministeriön roolia ja siellä nimenomaan arvosteli sitä, että ministeriön virkamiehillä on liian painava rooli vaikuttaa koko kansantalouden kehitykseen ja tietenkin ennen kaikkea budjetista tehtävään päätöksentekoon ja sieltä sitten muidenkin sektoriministeriöiden hallintohaarojen kehitykseen. Samanaikaisesti Heidi Hautala arvosteli sitä uutta järjestelyä, joka on tällä hallituskaudella toteutettu valtiosihteerien osalta, jossa on saatu ministeriöihin poliittista vetovastuuta. Minusta tässä hänen puheenvuorossaan oli ristiriitaa juuri siitä lähtökohdasta: jos hän on vähentämässä virkavaltaisuutta, niin samanaikaisesti hän on sitten voimakkaasti arvostelemassa sitä, että nimenomaan annetaan poliittista ohjausta enemmän eri ministeriöissä tehtävässä päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni ydin kuitenkin on kehitysyhteistyössä ja siihen liittyvissä hallituksen linjauksissa. Hallitusohjelmassahan todetaan ja hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että Suomen tavoitteena on 0,7 prosenttia kansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Ministeri Heinäluoma täällä käytti omasta puheenvuorostaan melkoisen osan myöskin kehitysyhteistyöhön liittyen, ja aivan oikein hän totesi, että istuva hallitus on voimakkaasti nostanut kehitysyhteistyömäärärahoja, tällä vaalikaudella 232 miljoonaa ja nyt ensi vuonna jopa 66 miljoonaa. Nämä ovat merkittäviä lisäyksiä, ja siitä tietysti täytyy hallitusta arvostaa. Ongelma on kuitenkin se, että 0,7 prosentin tavoitetta, jossa pyritään 0,7 prosentin osuuteen kansantuotteesta vuonna 2010, ei pystytä kuitenkaan näillä nousuilla tuossa aikataulussa aikaansaamaan. Nyt ensi vuodelle suunniteltu bkt-osuus on 0,43 prosenttia eli vielä hyvinkin kaukana tuosta 0,7:stä. Jos sinne jää sitten kaksi kolme vuotta aikaa tavoittaa tuo 0,7 prosenttia, niin se tuntuu epäuskottavalta.

Useissa puheenvuoroissa, joita täällä salissa on tänään esitetty, on todettu se, että kehitysyhteistyö on välttämätöntä globaalikehityspolitiikan toteuttamisen kannalta, mutta se on myöskin Suomen ulkopolitiikan uskottavuuden kannalta iso asia. Tämän tietenkin on oltava lähtökohtana, kun me kansainväliseen kehitysyhteistyöhön osallistumme, että myöskin tunnistamme tämän uskottavuuskysymyksen suhteessa Suomen oman kannan muodostukseen näissä kansainvälisissä kehityskysymyksissä.

Mutta yhtä lailla uskottavuuskuilu muodostuu siitä, jos hallitukset vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen sitoutuvat johonkin selkeään vuoteen ja selkeään prosenttiosuuteen, joka on kansainvälisten suositusten mukainen, ja sitä tavoitetta ei kuitenkaan pystytä sitten täyttämään. Tässä tietysti voi muistuttaa mieliin, että tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen jo vuonna 1970 New Yorkissa YK:n 25-vuotisjuhlaistunnossa ilmoitti Suomen saavuttavan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta kansainväliseen kehitysapuun 1970-luvun puoliväliin mennessä. Tuo puoliväli tuli, ja silloin hallitus tulkitsi puolivälin itse asiassa tarkoittavan 1970-luvun jälkipuoliskoa. Sekään ei koskaan toteutunut. Muut Pohjoismaat kylläkin, Ruotsi, Norja ja Tanska, saavuttivat 1970-luvulla tuon 0,7 prosenttia, Suomi ei. Se synnytti tietenkin uskottavuuskuilun siihen, miten Suomen sanat ja teot näin keskeisissä kansainvälisissä sitoumuksissa kohtaavat.

80-luvulla kehitysyhteistyömäärärahoja ryhdyttiin määrätietoisesti nostamaan, ja noin puolivahingossa Suomi ylittikin 0,7 prosenttia yhden ainoan kerran vuonna 1991. Miksi sanon "puolivahingossa"? Suomen hallituksen budjettitavoite vuodelle 1991 oli tasan 0,7 prosenttia. Me saavutimme 0,78, mikä johtui siitä, että se oli ensimmäinen lamavuosi. Bkt laski, ja näin ollen bruttokansantuoteosuus nousi lähes 0,8:aan. Sen jälkeen tietysti Suomi teki maailmanhistoriaa siinä suhteessa, että yksikään avunantajamaa ei ole niin nopeasti myöskään romauttanut apuaan kuin Suomi teki 1991 ja 1995 välisenä aikana pudottaen sen tuonne 0,3 prosentin tasolle.

Sillä tasolla, arvoisa puhemies, olemme nyt kitkutelleet vuodesta toiseen. Nyt hallitus on tarttunut tähän haasteeseen vakavasti. Me olemme kuitenkin edelleenkin jäljessä Euroopan unionin 15 vanhan jäsenen keskiarvosta, joka on 0,44 prosenttia tänä vuonna. Alkaa meidän uskottavuutemme kärsiä, ja sen vuoksi, arvoisa puhemies, itse olen julkisuudessakin sitä esittänyt, että uskottavuuden kannalta olisi välttämätöntä, että me kiinteyttäisimme sellaisen aikataulun, jonka me myöskin pidämme. On mahdotonta, että annamme lupauksia ulospäin, teemme sitoumuksia ulospäin vuositarkkuudella, kansantuoteosuustarkkuuksilla, ja emme niistä sitten kuitenkaan pidä kiinni.

Olisiko tarkoituksenmukaista — ja minä ehdottaisin, että olisi — pyrkiä siihen, että vuoteen 2010 mennessä saavuttaisimme 0,56 prosenttia, joka on se tavoite, jonka Euroopan unioni viime syksynä asetti myöskin tuossa Millennium Summitissa unionin keskiarvoksi vuodelle 2010? Se olisi Suomelle aika luonteva aikataulu ottaen huomioon sen, miten näillä kehysraameilla ja tällä nykyisellä nousuvauhdilla olisimme etenemässä. Eli 0,56 prosenttia vuonna 2010, ja sitten edettäisiin siitä venyttäen niin, että vuonna 2015, jolloin YK:n kehityksen vuosituhannen tavoitteita mitataan, Suomi voisi tuon 0,7 prosenttia tavoittaa.

Minä en ole missään tapauksessa tällä ehdotuksella laistamassa tästä 0,7 prosentin tavoitteesta. Se on meidän ehdoton sitoumuksemme, se on meidän velvollisuutemme, ja meillä on voimavarojakin tuo toteuttaa aivan samalla tavalla kuin muutkin Pohjoismaat ovat tuon toteuttaneet jo 30 vuotta aikaisemmin, mutta olisi järkevää, että me rakennamme sellaisen aikataulun, joka on uskottava tässä salissa, joka on uskottava ulospäin, ja sitten siltä pohjalta näitä määrärahojamme nostaisimme. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto todellakin, arvoisa puhemies, että ottaisimme tässä ikään kuin Euroopan unionin päätöksen pohjaksi, ja sitten 2015 olisi luontevalla aikataululla saavutettavissa tuo 0,7 prosenttia.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kierrän omaa kotimaakuntaani Vaasan vaalipiirissä ristiin rastiin, niin siellä nousee esiin selkeästi kolme asiaa, joista käydäänkin sitten todella vilkasta keskustelua.

Ensimmäisenä on maaseudun ja maatalouden tulevaisuus. Maataloudessa viljelijöiden tulokehitys on ollut hallituksista huolimatta koko EU-aikakauden huolestuttava. Jatkavien maatilojen yrittäjätulo on tilakoon kasvusta huolimatta alentunut reaalisesti. Tämä alennus on reaalisesti ollut noin 2,5 prosenttia vuodessa.

Toisena keskusteluun nousee tieverkosto. Eduskuntaan ja erityisesti hallitukselle käsketään tuoda maakunnasta terveisiä, että tieverkko kaipaa rahaa. On paljon eriasteisia teitä, jotka kaipaisivat pikaista korjausta. Monin paikoin tien kunto ei enää vastaa sille asetettua tieluokkaa.

Kolmantena on työpaikkojen saaminen maaseutukuntiin. Tämä pyyntö on perusteltu jopa aluepoliittisesti. Toisaalta pyyntö on perusteltu myös siksi, että monet ovat rakentaneet asunnot kotiseudulleen. Kotiseudulta muutto koetaan raskaana asiana, koska perheen elämä on siellä.

Puhemies! Suurin haaste Suomessa on seuraavan kymmenen vuoden aikana sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien eläköityminen. Tämä merkitsee hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalimenojen ja terveysmenojen sekä eläkemenojen voimakasta kasvua. Vastaavasti menojen kasvu lisää paineita rahoituspohjan uudistamiseen.

Tuleva ikärakenteen muutos vaikuttaa myös työmarkkinoihin. Työmarkkinoilta poistuu enemmän ihmisiä kuin tulee tilalle uusia. Ikärakenteen muutokset vaikuttavat myös työntekijöiden ammattirakenteeseen, toimialarakenteeseen ja aluekehitykseen. Eikö vain tunnu ihmeelliseltä, että samaan aikaan puhutaan työttömyydestä ja tulevasta työvoimapulasta?

Rouva puhemies! Suomen taloudellisia rakenteita on viime vuosina moitittu milloin mistäkin syystä. Niitä on sanottu jäykäksi, työvoima on kuulemma liian kallista, ja globalisaatio on tuonut muutokseen liikaa syvyyttä. Kun kansainväliset vertailut todistavat Suomen yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, niin meillä epäillään mittarien luotettavuutta ja heti perään kysytäänkin, miksi kilpailukykyisen maan tuotantoa katoaa halpamaihin.

Suomessa on tällä hetkellä enemmän yrityksiä kuin koskaan aiemmin. Uusien yritysten synnyttämiseksi ja vanhojen kasvuun rohkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin lisää vauhtia. Kysymys kuuluu, ovatko julkiset yrityspalvelut ja rahoitusjärjestelmät riittävässä terässä vastaamaan haasteeseen. Julkisissa yritys- ja rahoituspalveluissa liikkuu vuosittain karkeasti miljardi euroa, ja näissä tehtävissä työskentelee tuhansia henkilöitä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on käynnistänyt viime syksynä useampien perusselvitysten jälkeen yrityspalveluiden uudistamistyön, jonka jäljiltä uudistuksia on tehty ja tehdään edelleen. Uudistustyössä on keskeistä tunnistaa yritystemme toimintaympäristön muutostrendit. Perinteiset aluepolitiikan välineet ovat elinkeinopolitiikassa vähentyneet ja vähenevät entisestään EU:n uuden alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakauden alkaessa vuoden 2007 alusta lukien. Näissä oloissa, jos mahdollista, entistäkin tärkeämmäksi yritysten kilpailutekijäksi muodostuu yritysten osaaminen, innovatiivisuuden ja teknologiatason kohentaminen. Nyt on arvioitava, miten yritys- ja rahoituspalvelujen sisältöjä voitaisiin parantaa ja uudistaa niin, että ne kykenisivät tarjoamaan lääkitystä juuri niihin asioihin, joissa sitä tarvitaan.

Oman haasteensa yrityspalvelu- ja rahoituskenttään tuo yrittäjyyden ja yritysten yhä voimakkaampi tunkeutuminen palvelusektorille. EU:n uusi palveludirektiivi tulee huolehtimaan siitä, että tällä alalla myös kansainvälinen kilpailu kovenee. Kansainväliset vertailututkimukset osoittavat, että monilla toimialoilla tuottavuuskehitys on ollut Suomessa pitkään hyvä. Palvelusektorilla ja palvelualan yrityksissä olemme kuitenkin korkeintaan keskimääräistä eurooppalaista tasoa. Tämä on haaste yrityspalvelu- ja rahoitusjärjestelmällemme. Meneillään olevissa uudistushankkeissa olisi kyettävä madaltamaan kynnystä palveluyritysten synnyttämiseen, autettava niiden liiketoimintaosaamisen kohentamistoimia ja helpotettava uuden teknologian soveltamista myös palvelualoille.

Rouva puhemies! Meidän suomalaisten on aika ryhtyä arvostamaan saavutuksiamme. Mielestäni on turhaa vaatimattomuutta vähätellä saavutuksia, jos ulkomailta tulee kehuja. Vaikka hyvinvointijärjestelmämme on kallis ja sosiaalituet maksavat, ne eivät näytä olevan hyvän talouskehityksen este vaan pikemminkin sen tae. Meitä suomalaisia moititaan usein siitä, että olemme huonoja markkinaihmisiä. Puhemies! Silloin olemme erityisen huonoja, jos itse vähättelemme niitä saavutuksia, joita muut omasta aloitteestaan nostavat esiin ja kehuvat. Uskon, että tämä ei varmaankaan ole mitään vieraskoreutta vaan aitoa kehumista.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 päätettäessä on taustana kuluvalle vuodelle ennustettu varsin hyvä, jopa 3,7 prosentin talouskasvu. Ensi vuoden ennuste on 2,5 prosenttia. Hallitusohjelmassa asetettu kova tavoite, 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana, näyttää lähes toteutuvan.

Kehysmenettely asettaa kuitenkin tälläkin kertaa tiukat menoraamit valtiontaloudelle. Näin pitää tietysti ollakin uskottavan ja kurinalaisen talouspolitiikan kannalta. Tiukka kehysmenettely tuntuu kylläkin joskus liian jäykältä uusien välttämättömien menojen hoitamisen kannalta. Kehyksen liikkumatilaa ja jakamatonta varausta koskevaa menettelyä on varmasti syytä kehittää, niin kuin valtiovarainministeri Heinäluoma täällä esittelypuheenvuorossaan totesi.

On hyvä asia, että jatkossa valtion osakkeiden myynnistä 500 miljoonan euron ylittävältä osalta 20 prosenttia voidaan käyttää esimerkiksi liikenneinfran rakentamiseen ja uutta tuloa synnyttävään tutkimus- ja kehitystyöhön. Nykyiselläänhän tämä on 10 prosenttia, eli kaksinkertainen määrä on jatkossa käytettävissä tätä, voisiko sanoa, joustovaraa kuitenkin tähän kehykseen nähden.

Julkisuudessa noin 100 miljoonan euron maaseuturahoitustarve nousi viime viikolla otsikoihin. Uskon ja myös edellytän, että hallitus hoitaa asian periaatesopimuksensa mukaisesti, kunhan ensin on EU:lta vielä tuleva rahoitusosuus saatu selville. Ongelmakohdaksi jäänee uusi ympäristötukiohjelma ja sen rahoitus. Se ei ole pelkästään rahoitusongelma vaan myös ympäristöehtoja koskeva asia. Ehdot eivät saa tulla niin tiukoiksi, että viljelijät menettävät mielenkiinnon näihin ympäristöohjelmiin. Silloin kyllä rahaa säästyy, jos ohjelmiin ei osallistuta, mutta se ei varmaan olisi kenenkään etu. Nythän 93 prosenttia tiloista on mukana näissä ohjelmissa. Uskon, että maatalouden ympäristövaikutuksia on julkisuudessa myös liioiteltu. Ei niitä voi vähätellä, mutta ei myöskään voi liioitella. Suomenlahden tilaa käytetään aina esimerkkinä. Kuitenkin täytyy huomata, että Pohjanlahteen laskee lähes puolen Suomen peltoalan jokivesistöt, ja Pohjanlahdella ei ole vastaavia ongelmia kuin Suomenlahdella, eli niin kuin jossakin alustuksessa hiljattain kuulin, Suomenlahden tilan suurin pilaaja on kumminkin se Itämereltä yleensä kerran kesässä tuleva pulssi, joka kierrättää sitä vanhaa sakkaa, jossa tietysti maataloudellakin on osuutensa, mutta myös teollisuudella ja asutuksella. Pohjanlahteen tämä pulssi ei pääse Ahvenanmaan ja Ahvenanmaan ja Ruotsin välisen matalikon takia.

Arvoisa puhemies! Kehysesitykseen sisältyy monia perusteltuja työllisyyttä edesauttavia asioita, esimerkiksi osallistuminen pienten korjaamoiden sekä kampaamo- ja parturipalveluiden arvonlisäverokokeiluun veron alentamiseksi 22:sta 8 prosenttiin. Uskon, että pienet korjausalan yritykset voivat tarjota yksin yrittäville henkilöille työtä. Sen sijaan kampaamoalan — tämä on minun käsitykseni näin tuuheatukkaisena henkilönä — puolella ei kovin paljon työpaikkoja voi enää lisätä. Mutta varsinkin nämä pienet korjaamot ovat kadonneet ja tarvetta niihin olisi. Tämä arvonlisäveron alentaminen on osakannustin yrittäjäksi ryhtymiselle.

Myös pientalojen lämmitystapamuutosinvestointien energia-avustukset tänä ja ensi vuonna on hyvä ja odotettu tapa lisätä kotimaisen bioenergian käyttöä ja osaltaan lisätä myös työllisyysmahdollisuuksia.

Myös julkisen sektorin tuottavuusohjelma, jota on näiden kehysten yhteydessä tarkasteltu ja esitelty, on mielestäni aivan hyvä asia. Meillä on hallinnossa kansainvälisestikin verrattuna paljon väkeä, ja tätä byrokratian purkamista on syytä tehdä, varsinkin kun näköpiirissä tulevina vuosina on kuitenkin yksityisellä sektorillakin työvoimapula. Kun siihen kuitenkin ennen pitkää ajaudutaan, niin on hyvä hallinnossa varautua jo tällaiseen kevennykseen ja byrokratian purkamiseen ja nykyaikaisen tekniikan hyväksikäyttöön. Luonnollisesta poistumasta korvattaisiin uusilla työntekijöillä valtionhallinnossa kaksi kolmasosaa. Se on kuitenkin aika merkittävä vähennys, mutta ei varmaan liian radikaali, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Ministeriöt valmistelevat tarkemmin hallinnonaloittain nämä päätökset. Ministeri Heinäluoman ilmaisua käyttäen totean, että etulinjan tehtävissä, kansalaisten palveluissa, virat ja tehtävät täytyy säilyttää, että tästä hallintobyrokratiasta pitäisi tämä purku suorittaa. Esimerkkinä on poliisin toiminta. Kentällä toimivien poliisien lukumäärää, jos huomioidaan kansalaistenkin toiveet ja tällainen sisäisen turvallisuuden tarve, ei voida vähentää. Keinot täytyy löytää siitä organisaatiosta muulla tavalla. Itse olen sitä mieltä, että näihin sisäisen turvallisuuden kohteisiin, poliisiin ja Rajavartiostoon, ei näitä säästöjä pitäisikään täysimääräisesti siltä osin kohdistaa. Siellähän henkilöstömenot ovat vähintään 80 prosenttia kaikista kuluista, ja sen 20 prosentin osalta ei varmaankaan saada mitään kovin suuria säästöjä aikaan, mutta organisaatiota kehittämällä kylläkin.

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen piti mielestäni hyvän puheenvuoron kehitysavusta. Niin kuin selvästi siltä näyttää, me emme tähän 0,7 prosenttiin bkt:stä vuoteen 2010 mennessä pääse, vaikka kehitysapuvaroja nostetaan ensi vuonnakin 66 miljoonaa euroa eli yhtä paljon kuin edellisen hallituksen aikana koko vaalikaudella nostettiin. Tämän hallituksen aikana niitä nostetaan kaiken kaikkiaan 232 miljoonaa, eli ei mielestäni Suomen ollenkaan tarvitse tässä hävetä. Me hoidamme tämän asian hyvin. Sen sijaan kehitysavun käyttöön ja sen vaikuttavuuteen on entistä enemmän vaan kiinnitettävä huomiota. Olisi varmaan reilua, niin kuin ed. Kiljunen totesi, että se tavoite asetettaisiin siihen 0,56:een. Se on sitten seuraavan hallituksen ja seuraavien hallitusneuvottelujen asia, mutta näyttää ainakin pahalta ulospäin, että meillä tämän tavoitteen ja toteutuneen tilanteen välillä on jatkuvasti tällainen ero. Tosiasiassa kuitenkin rahoja on aivan kohtuudella lisätty. EU-tavoite sopisi hyvin meille suomalaisille.

Arvoisa puhemies! Esillä olevat kehykset varmentavat vakaata talouspolitiikkaa, mikä on kaikkien suomalaisten etu. Vain vakaan talouden aikana voidaan myös yhteiskunnan vähempiosaisten asia hoitaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ranta-Muotion ja ed. Ahosen loistavat puheenvuorot olivat erinomainen pohja tälle omalle puheenvuorolleni. Aiemmassa puheenvuorossani painotin teiden, rautateiden sekä Kymijoen kanavoinnin merkittävyyttä Suomen kansantaloudelle. Tämä on kansallinen velvollisuus, niin kuin sanoin. Haluan vielä painottaa sitä, että kansallisen velvollisuuden hoitaminen on tärkeää koko maassa, ei vain jossakin taajamassa, kasvukeskuksessa.

Nyt on puhuttu länsimetrosta aika monella poliittisella foorumilla, se on erittäin tärkeä hanke. Moottoriteiden rakentaminen suurten, vilkkaiden asutuskeskusten, taajamien, välille on erittäin tärkeä hanke, kansallista tieverkkoa, runkoverkkoa. Nopeiden junaratayhteyksien huolehtiminen kasvukeskusten välillä esimerkiksi nopeiden junien kulkemisen mahdollistamiseksi Pendolino-yhteyksin on erittäin tärkeä asia myös. Mutta siihen samaan koriin pitää nostaa myös tämä alempi tieverkko, vähäliikenteiset radat ja kotimainen, ympärivuotisessa käytössä oleva vesireitti. Näiden irrottaminen tästä kokonaispaletista, suomalaisesta kansallisvelvollisuudestamme, ei toimi. Se pitää toteuttaa yhtä aikaa ja tasapuolisesti koko Suomessa. Sen jokainen tietää, että kun esimerkiksi kasvukeskusten vahvaa elinkeinopolitiikkaa kehitetään, niin aina vedotaan siihen, että pitää olla toimivat liikenneyhteydet, että ihmisten on hyvä käydä töissä ja sitten tavaroiden kuljetukset toimivat, raaka-aineiden kuljetukset toimivat. Se pätee koko Suomeen, ihan koko Suomeen, jokaisella neliöllä.

Joskus olen sanonut tämän asian rinnastamalla siihen, kun Puolustusvoimissa sanotaan meidän puolustusdoktriinimme mukaan, että Suomi on puolustamisen arvoinen maa jokaisella neliömetrillään. Näissä asioissa yhteys on sataprosenttinen. Myös kansallisten kuljetusverkkojen kunnossapitäminen on jokaisella Suomen neliömetrillä velvollisuutemme, ja siihen pitää nostaa samaan pakettiin myös yksityistiet.

Tilannehan on se, että jos me metsätaloutta tässä maassa harjoitamme vahvasti, niin se tarkoittaa, että silloin tieverkon pitää olla kunnossa yksityisteistä ihan tuotantolaitoksille asti ja sieltä sitten junaradoin tai maantiekuljetuksin merisatamiin. Koko reitin on oltava kunnossa. Yksikin puuttuva pala siitä väliltä tarkoittaa, että järjestelmä ei toimi.

Bioenergia tähän nykyiseen kehyskeskusteluun tulevasta vaalikaudesta soveltuu erinomaisesti, ollaanhan valmistelemassa parhaillaan energia- ja ilmastopoliittista selontekoa tässä talossa hyvin ahkerasti eri valiokunnissa. Ja jos halutaan bioenergian käyttöä lisätä tässä maassa, se tarkoittaa, että tämäkin puoli tarvitsee toimivat yhteysverkot. Ilman niitä yhteysverkkoja asia jää torsoksi, se jää puolitiehen ja se ei toimi. Suomelle on annettu valtavat mahdollisuudet toteuttaa omaa bioenergiapolitiikkaa olosuhteiden puolesta. Meillä on Länsi-Euroopan, koko Euroopan unionin alueen, parhaimmat metsävarat pinta-alaan suhteutettuna, ja meillä on energia-alalle sopivaa osaamista, polttotekniikka hallitaan, teknologia hallitaan, kaikki hallitaan.

Mutta nyt nämä kauniit tapahtumat ennen tätä hetkeä pitää panna todellisuuteen niin, että pystymme bioenergian käyttöä tässä maassa lisäämään. Suomihan on johtava bioenergian käyttäjä tänä päivänä Euroopassa. Se johtuu puhtaasti siitä, että selluteollisuus käyttää kaiken prosessin aikana syntyvän puusta jäävän ylijäämäraaka-aineen energian tuotantoon. Esimerkkinä olen käyttänyt Enon Uimaharjussa toimivaa sellutehdasta Enocelliä, joka sekä tuottaa yli 100 megan teholla energiaa siihen prosessiin että syöttää vielä valtavan määrän lämpöenergian lisäksi sähköenergiaa sekä tehtaan omiin tarpeisiin että valtakunnan verkkoon. Tämä laitos on todella suurempi kuin Joensuun lähellä sijaitseva toinen iso voimalaitos, joka puhtaasti tuottaa kaukolämpöä Joensuun kaupungille ja siinä sivussa sähköä vastapaineella.

Elikkä siellä on se syy, miksi me olemme bioenergiamaita, mutta nyt pitää hoitaa tämä toinen osio kuntoon. Pitää pystyä tekemään pienempiä hajautettuun järjestelmään perustuvia voimalaitoksia maahan plus biopolttoaineita. Euroopan unionin tavoite vuoteen 2010 on saada biopolttoaineiden osuus 5,25 prosenttiin koko käyttömäärästä. Tämä määrä on saatava toteutettua juuri sellaisena, ja pitää panna kunnianhimoinen tavoite: pari prosenttiyksikköä sen yli. Henkilöautojen tekniikka tänä päivänä tai niiden koneiden ja laitteiden tekniikka ei aseta esteitä tällaisilla pitoisuuksilla. Sitten kun mennään jonnekin 20 prosenttiin, niin varmaan vaatii vielä lisätutkimusta, mutta sitäkään ei kannata väheksyä. Sitä tutkimusta suuret autotehtaat, moottoritehtaat tekevät joka hetki. On suorastaan kilpailu, kuka keksii parhaan laitteen. Se asia on jo kunnossa, siihen ei kannata kiinnittää huomiota. Sitten kun sillä tasolla ollaan, niin meillä on tekniikka silloin jo valmiina.

Kansallisen metsäohjelman tavoite lisätä bioenergian, metsähakkeen, käyttöä 10 miljoonaan kuutioon vuodessa nykyisestä 5 miljoonasta kuutiometristä vuoteen 2010 mennessä on hyvä tavoite.

Nämä kaksi tavoitetta biopolttoaineiden lisäämisestä ja metsähakkeen lisäämisestä kulkevat erinomaisesti käsi kädessä, mutta tämä vaatii hyvät yhteysverkot. Se ei toimi, että meillä esimerkiksi yksityistieverkko ei saa valtion rahaa. Yksityistiet hyvin usein sijaitsevat metsäautoteiden päässä ennen maanteitä; tarvitaan myös se metsäautotie, jonka huolehtivat metsänomistajat omilla rahoillaan täysin kuntoon. Mutta yksityisteiden osalta, joiden varrella asutaan, on myös yksityistä asutusta, yksityistä käyttöä, lomakäyttöä, virkistyskäyttöä, tulee valtion panostukset saada kuntoon. Aikanaan olimme tasolla 150 miljoonaa markkaa. Tämä tarkoittaa euroaikana tasoa, joka vie suurin piirtein tasolle lähes 30 miljoonaa euroa, kun inflaatio ja muu kustannusnousu otetaan huomioon. Johan tästä summasta pelkkinä arvonlisäveroina valtio perii vuosittain tien käyttäjiltä, kunnostajilta ja soran ostajilta, noin 17 miljoonaa arvonlisäveroa takaisinpäin, ja panostukset yksityistieverkkoon ovat luokkaa 15 miljoonaa euroa. Eli yksityisteiden kustantajat, ei käyttäjät vaan kustantajat, joita on hirvittävän paljon vähemmän kuin on koko käyttäjien määrä, rahoittavat valtion budjettia. Arvoisa puhemies! Tämä luku tuntuu hieman uskomattomalta. Näin se vain ikävä kyllä on. Yksityistiet eivät saa valtion rahaa, vaan ne rahoittavat valtion budjettia. Tämä asia pitää hoitaa tässä maassa vihdoin ja viimein kuntoon. Tästä on puhuttu niin, että leukaperätkin alkavat olla jo kipeät, mutta nyt on puheet puhuttu ja on tekojen aika.

Kuljetusyhteyksistä nostan yhdellä kahdella lauseella Kymijoen kanavointihankkeen myös vielä esille. Niin kuin sanoin edellisessä puheenvuorossani, ei ole mitään järkeä maksaa ulkomaiselle toimijalle rahaa kanavoinnin suorittamisesta. Totta kai se Saimaan kanavayhteyskin pitäisi säilyttää. Ei kukaan järkevä ihminen ole sitä tuhoamassa, mutta meidän pitää huolehtia pitkästä kansallisesta sekä itsekkäät kansalliset edut huomioivasta politiikasta ja liikennepolitiikasta tässä asiassa.

Niillä laskuesimerkeillä, joilla liikenneministeriö on tukenut kantaa, että tämä on kannattamaton hanke, sillä laivakoolla laskettuna, voidaan laskelma osoittaa ihan miksi tahansa. Pitää tehdä oikeisiin, vahvoihin perusteisiin nojautuva, nykykalustoon soveltuva laskuperuste, niin kuin saksalaiset ovat homman tehneet. Käytetään siihen EU-rahaa, vähän kansallista rahaa ja nautitaan niistä tuotoista. Miten käy esimerkiksi sisävesimatkailun, kun nämä päävesistöt yhdistetään samaksi ja yhdeksi verkostoksi? Sehän on aivan valtava lisäsykäys suomalaiselle kesämatkailulle, valtava mahdollisuus.

Joku sanoi, että jään murtaminen Suomen vesillä on ongelma. Se on paperitekniikkaa pelkästään, kun murretaan sisävesien jäitä. Ahtojäiden murtaminen sen rinnalla on miljoona kertaa vaikeampaa kuin puolen metrin jääkerroksen murtaminen Suomessa. Jos siellä liikutaan, niin se ei aiheuta edes kustannuksia, koska väylä pysyy käytännössä itsestään auki.

Nämä pari esimerkkiä valaiskoot sitä, että kotimaisen ympärivuotisen vesireitin saaminen toimintakuntoon vihdoin ja viimein on tämän vuosikymmenen hanke ja seuraavan vuosikymmenen hanke ja se pitää kunnianhimoisesti toteuttaa. Ilman suomalaiskansallista lähtökohtaa emme pärjää. Muistutan vielä siitä Augustin Ehrensvärdin Suomenlinnan pääportin päälle kirjoituttamasta sanonnasta, siitä kiveen hakatusta sanonnasta "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun." Nämä yli 250 vuotta vanhat sanat ovat edelleen totta. Siksi tässä bioenergia-asiassa, maatalousasiassa, maaseutuasiassa ja koko Suomi-asiassa pitää ottaa vahva kansallinen näkökulma. Ilman sitä näkökulmaa emme pärjää.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen talouspoliittiset valinnat ovat olleet oikeita, ja ne alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Nykyinen hallitus on saamassa uusien työpaikkojen lukumäärän lähes 100 000:een. Meillä on nyt kuitenkin asenne, että pärjäämme globalisaatiossa, vaikka ikäviä uutisia tuleekin koko ajan suurteollisuuden osalta. Mutta uusien työpaikkojen nopealle syntymiselle on luotava edellytyksiä, karsitaan byrokratiaa ja tehdään yrittäminen taloudellisesti kannattavaksi ja riskejä pienemmiksi. Kun näin tehdään, valtion ei tarvitse luoda niin paljon erilaisia tukimuotoja, koska yrityksiä ja työpaikkoja syntyy ihan itsestään. Onneksi esimerkiksi nyt Suomi osallistuu tähän EU:n työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverokantakokeiluun. Sehän koskee kampaamo- ja parturipalveluita sekä pieniä korjauspalveluita.

Omat haasteensa luovat valtion omat henkilöstövähennykset, jotka ovat todella suuret, melkein 10 000 vuosina 2007—2011. Ne ovat isoja lukuja. En tiedä, tehostuuko tuottavuus henkilöstöä rääkkäämällä. Itse olen huolissani myös kuntien määräaikaisten työntekijöiden määrästä. Esimerkiksi terveysalalla jopa yksi neljäsosa terveydenhuollon työntekijöistä on määräaikaisia ja on olemassa vaara, että ihmiset alkavat hakeutua muille aloille, jos työolot ja palkka eivät ole tyydyttävät.

Luulisi, että Suomessa jokainen voisi asua omakotitalossa, jos niin haluaisi. Odotankin konkreettisia toimenpiteitä tulevaisuudessa ja myös tänä keväänä, kun asuntopolitiikkaa ollaan tehostamassa ja tonttimaan hinnannousua kohtuullistamassa. Lämmitystavat tietysti olisivat kotimaista energiaa käyttäviä eivätkä tietenkään sademetsien kaatamiseen perustuvia.

Monia muita suuria kysymyksiä on tulossa. Perhevapaita pitäisi pystyä jakamaan tasaisemmin vanhempien kesken. Ja tietysti yksi asia, joka koskee meitä tielläliikkujia ja juuri niitä ihmisiä, jotka kulkevat maalta töissä, on tämä autoverouudistus. Se on tehtävä vuosikymmenen vaihteeseen mennessä, sitähän EU:kin on toivonut. Autojen hankintaverotusta tulee laskea ja taas autojen käytön verotusta painottaa niin, että siirrytään ympäristöystävällisempiin ja bioenergiaa käyttäviin autoihin.

Ruoan arvonlisäveron laskeminen on teema, jota itsekin olen pitänyt esillä, ja nythän keskustan eduskuntaryhmän työryhmä on esittänyt elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista tulevalla vaalikaudella 10—12 prosenttiin. Ehkä jotain tällä rintamalla tapahtuukin. Kevennys lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, ja siitä hyötyisivät erityisesti pienituloiset. Kilpailulla täytyy tietenkin estää, että veronalennus ei mene hintoihin.

Perintö- ja lahjaverotukseen varmasti seuraavalla vaalikaudella täytyy tehdä muutoksia. Nyt veroa peritään jo 3 400 euron perinnöstä tai lahjasta. Alarajaa voitaisiin nostaa reippaasti ylöspäin, koska kyllä niistä rahoista on jo verot moneen kertaan maksettu.

Arvoisa puhemies! Kehyspäätökseen ei tässä vaiheessa sisälly päätöksiä uusista väyläinvestoinneista. Elokuun budjettiriihessä niitä on varmasti tehtävä. Meillä Pirkanmaalla tärkeitä tieyhteyksiä ovat Valtatie 3 etelä—pohjois-suunnassa ja myös Valtatie 9 Varsinais- ja Keski-Suomen välillä. Valtatie 3:n Tampereen läntisen kehätien toinen vaihe tarvitsee nyt sitten 25 miljoonaa euroa vuonna 2007. Valtatie 2, Vihti—Punkalaidun—Pori, on Helsingin pääyhteys Poriin ja se kuuluu myös meidän Pirkanmaan alueeseen nyt, ja sen pitäisi olla valmis liikenteelle vuonna 2009.

Ylipäänsä tiehallinnon valtion rahoitus on pienentynyt lähes 100 miljoonalla eurolla verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Vähennykset ovat kohdistuneet voimakkaasti alueellisiin perustienpidon investointeihin, niin kuin tässä ed. Hoskonen muun muassa mainitsi, ja tämä on kyllä huolestuttava asia. Kyllä meidän täytyy nämä paikalliset tiet saada kuntoon.

Joukkoliikenteen ongelmat ovat tiedossa, mutta tehdäänkö niille mitään? Maamme kaikista joukkoliikenteen matkoista tehdään Pääkaupunkiseudun Ytv-alueella, Tampereella ja Turussa noin 70 prosenttia. Valtio ei tue näiden alueiden liikennettä lainkaan, vaan toiminta perustuu lipputuloihin ja kuntien myöntämään rahoitukseen. Maaseudun joukkoliikenteen tukirahavähennykset ovat olleet myös surullista kuultavaa.

Tässä näitä muutamia tulevien vuosien haasteita, mutta uskoisin, että näillä linjoilla kuitenkin varmasti pysytään maailmantaloudessa globalisaation uhkasta huolimatta mukana.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 -keskustelu on tänään ollut pääasia eduskunnassa. On ollut todettavissa se, että hallituksen harjoittama talouspolitiikka on kantanut erinomaisen hyvää tulosta. Talouskasvu on jatkunut vakaana. Se on yksi euroalueen parhaista. Toisaalta Suomessa sekä työllisyyskehitys että myöskin yritystoiminnan kehittyminen ovat olleet erinomaisia, ja tätä kuvaa muun muassa se, että selonteossa todetaan se, että hallitusohjelmassa asetettu 100 000 uuden työpaikan tavoitteen saavuttaminen on täysin mahdollista, ja toisaalta, että me pääsemme työllisyysasteessa tuonne 69,2 prosentin tasoon ja työttömyysaste laskee jopa 7,5 prosenttiin. Elikkä on erinomaista ollut se politiikka, joka on ollut veronkevennyksiin perustuvaa, mutta joka on tukenut talouskasvua ja työllisyyttä.

Pariin asiaan haluan kiinnittää tässä selonteossa huomiota. Ensinnäkin tuo maaseudun ja maatalouden tilanne: Siinähän hallitus onnistuneesti minusta päätyi erinomaiseen ratkaisuun siinä, että se unionin laajennuksesta johtuvien EU-tukien pienentymisen johdosta tyytyi poliittiseen sopimukseen toteamaan sen, että kansallisella tuella pyritään ratkaisemaan maaseudun kehittämisvarat siten, että viljelijöille aiheutuvat menetykset ovat mahdollisimman vähäisiä. Tämä on tyydyttänyt maaseudun ammatinharjoittajia, viljelijöitä, varsin hyvin, ja kaikki uskovat ja luottavat tähän poliittiseen sopimukseen. Lisäksi on ollut todettavissa se, että kehyspäätöksessä on todettu se, että luopumistukea tullaan jatkamaan, ja tätä tarkoittava lakiesitys on tällä viikolla hallituksen käsittelyssä. Yhtä lailla siellä myöskin maatalouden tulopoliittiseen ratkaisuun liittyvä polttoaineverohuojennus on lausuntokierroksella, ja sekin saadaan päätökseen toivottavasti lähiaikoina. Ainoa asia, joka on jäämässä vielä vaille ratkaisua, mutta jonka uskomme myöskin vielä tulevan tämän kevätkauden aikana, on veroratkaisuihin liittyvä osuuskuntien osuuspääoman koron verokohtelu, jossa kuitenkin on sitouduttu rinnastamaan tämä kotimaisiin noteeraamattomien yritysten osinkotuottoihin. Nämä ovat olleet niitä signaaleja, jotka ovat merkinneet sitä, että hallitus huolehtii myöskin maaseudusta ja maataloudesta ja pyrkii turvaamaan terveen, turvallisen kotimaisen elintarviketalouden ja luomaan siten kuluttajille myöskin sellaisen elintarviketuotannon, joka ansaitsee kysynnän ja kuluttajien luottamuksen.

Arvoisa puhemies! Täällä todetaan, että väylähankkeisiin ei yksityiskohtaisesti selonteossa ole otettu kantaa, mutta toisaalta on todettu se, että osakemyyntien tuloutuksessa, yli 500 miljoonan euron tuloutuksessa, 10 prosentin osuudesta on noustu 20 prosenttiin, millä on haluttu tehdä tietä sille, että elokuun budjettiriihessä hallitus voi tehdä hankepäätöksiä väylätyöryhmän mietinnön ykköskorin osalta, josta erityisesti oman alueeni osalta nousevat esille Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyt, joissa suunnitelmat ovat menossa vanhaksi vuonna 2007. Erityisesti tuon hankkeen osalta työt pitäisi saada käyntiin vuoden 2007 aikana.

Toinen kysymys on kuntien harkinnanvaraiset rahoitusavustukset. Nythän me olemme kuntien viime vuoden tilinpäätösten ennakkotietojen perusteella voineet todeta sen, että 139 kuntaa on edelleen tekemässä alustavien tietojen mukaan alijäämäisen tilinpäätöksen vuosikatteella mitattuna. Tilinpäätöstiedot kertovat ikään kuin toisinnosta edelliseltä vuodelta, ja taloustilanne ei ole kääntynyt parempaan. Ennakkotiedot peruspalveluohjelman puitteissa kertovat siitä, että talous alkaa vakiintua vuonna 2007 siten, että silloin kyetään poistot kattamaan ja vuonna 2009 jo nettoinvestoinnit. Mutta kun otetaan huomioon tämä suuri alijäämäisten kuntien joukko ja se, että meillä erityisesti teollisuustyöpaikat uhkaavat vähentyä monilla metsä- ja paperiteollisuuden paikkakunnilla, on vähintään kohtuullista se, että myöskin harkinnanvaraisin avustuksin kyetään tukemaan näitä äkillisesti vaikeuksiin joutuneita kuntia. Siinä mielessä toivon, että tuo harkinnanvaraisten rahoitusavustusten suunta ei ole jatkossa laskeva.