Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansainväliset tilastot kertovat, että vain 18 prosenttia suomalaisista nuorista yrittäjistä uskoo työllistävänsä viiden vuoden päästä vähintään viisi henkilöä. Luku on vertailumaista kaikista alhaisin Suomessa. Siksi meidän tulisi mieluummin tehdä työllistämiseen kannustavia toimia kuin sitä heikentäviä toimia. Nyt tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys vuosilomalain muutoksesta heikentää suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja niiden halukkuutta palkata työntekijöitä.

Aivan erityistä huomiota haluan kiinnittää pieniin yrityksiin, jotka ovat palkkaamassa ensimmäistä, toista tai vaikkapa viidettä työntekijää. He kokevat luonnollisesti suureksi riskiksi sen, että työntekijä sairastuu ja aiheuttaa täten työnantajalle kustannuksia. Tämä on omiaan nostamaan työntekijän palkkaamisen rimaa. Harva tietää, että sairauspäivältä ja yhdeksältä seuraavalta päivältä työnantaja joutuu maksamaan täyden palkan saamatta Kelalta mitään kompensaatiota edes osittain näihin palkkakuluihin.

Yleisesti on tiedossa, että ikääntyvillä työntekijöillä on, luonnollisista syistäkin, hieman nuorempia työntekijöitä enemmän sairauspoissaoloja. On tärkeää, että tällöin ei syyllistetä työntekijää, ja huolta tulisikin kantaa siitä, että kun tavoittelemme Suomessa laajasti pitempiä työuria, emme loisi järjestelmiä, jotka ovat omiaan syrjimään ikääntyvien työntekijöiden palkkaamista.

Arvoisa puhemies! Moni yrittäjä on ihmeissään. He ovat äänestäneet kokoomusta sen mielikuvan perusteella, että puolue edistäisi yrittäjien asiaa ja suomalaista työtä hallituksessa. Nyt tämä mielikuva on jälleen kerran osoittautunut totaalisesti vääräksi. Puheet ja teot ovat kokoomuksella pahasti ristiriidassa.

Olen todella pettynyt siihen, ettei rakentavalle ja realistiselle työntekijöiden näkökulman huomioon ottavalle keskustan muutosesitykselle löytynyt kokoomuksesta vastakaikua. Keskustan esityksessä olisi turvattu neljä viikkoa vuosilomaa terveenä kaikille työntekijöille, mutta olisi säilytetty kuusi niin sanottua karenssipäivää, mikä olisi vähän parantanut työntekijöiden nykyistä asemaa. Tämä olisi ollut ihan kohtuullinen lopputulos kaikkien näkökulmasta.

Kokoomus on syyttänyt, että lain valmisteluvaiheessa elinkeinoelämän etujärjestöt nukahtivat. Jos tämä pitää paikkansa, haukottelu näyttää tarttuneen. Nyt olisi kokoomuksenkin aika herätä ruususenunesta todellisuuteen eikä katsoa vain sivusta, kun hallitus heikentää yrittäjien asemaa. Tässä taloudellisessa tilanteessa 200 miljoonan euron lisäkulujen aiheuttaminen suomalaisille työnantajille on kohtuutonta. Siksi esitän, että käsittelyssä oleva hallituksen lakiesitys on hylättävä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen nykyinen vuosilomalainsäädäntö olisi pienin muutoksin riittänyt kyseisen työaikadirektiivin 7 artiklan 1 §:n täyttämiseksi. Näin ollen kannatan edustaja Lohen tekemää lakiesityksen hylkäysesitystä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lohi tuossa kävi läpi, mikä on tilanne pienissä 1—5 työntekijän yrityksissä, ja olin haistavinani, että yritti haastaa kokoomusta keskusteluun asiasta.

Työntekijöitten oikeuksien ja yrittäjävastuun sovittaminen on monesti äärimmäisen hankalaa, ja erityisesti se on nimenomaan pienissä yrityksissä. Edustaja Lohi kuvasi tuon logiikan hyvin, mutta pitää myös muistaa se, mistä suomalaisen työelämän isot ongelmat palkansaajilla johtuvat. Kyllä se on se, että työelämän parantaminen on paras lääke siihen, että sairausajat jäisivät paljon vähemmäksi kuin mitä ne nyt ovat. Kyllä sekin on kuitenkin aika karmea tilanne, kun ajatellaan vaikka perheellistä työntekijää, jos käy niin ikävästi, että osa siitä niin tarpeellisesta vuosilomasta valuisi hukkaan — muistaen sen, mitä varten ovat sairausajan korvaukset, mitä varten on vuosiloma ja vuosilomasta maksettavat korvaukset — jos sitten sellaista palkansaajaa, joka todella on tarpeessa, rangaistaan ja osin sitten tätä yrittäjän taakkaa siirrettäisiinkin vielä huonommassa tilanteessa olevan palkansaajan kannettavaksi.

Siihen, mikä on sitten yrittäjän vastuu ja mikä kuuluukin yrittäjän kannettavaksi, en tiedä, olisiko lääke sitten se, että siinä jaettaisiin yrittäjien taakkaa yhteiseksi enemmän kuin nyt, niin että sitä rasitusta ja taakkaa, mikä nyt kiistatta kohdistuu enemmän pieneen yritykseen ja voi olla hyvinkin hankala tilanne, kantamaan tulisi laajempi joukko.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi tuossa otti esille, että työelämän parantaminen olisi paras lääke työntekijöiden näkökulmasta. Siksi ihmettelenkin, miksi ei näitäkin kustannuksia, jotka nyt tässä ollaan sysäämässä suomalaisille työnantajille, 200 miljoonaa euroa, vaikka osaa siitä, käytettäisi työelämän parantamiseen, niin se olisi paljon tehokkaampaa työntekijän kannalta.

Nythän tässä ei olla siirtämässä mitään taakkaa työntekijälle vaan nimenomaan työntekijöiltä työnantajille. Tähän taloustilanteeseen, jossa työttömyys on kasvamassa, investoinnit ovat siirtymässä muualle Suomesta, sopii mielestäni erittäin huonosti se, että me itse laitamme nyt esteitä ja kapuloita niille yrittäjille, jotka ehkä miettivät, että uskallanko sen ensimmäisen tai toisen työntekijän palkata. Tässähän pitää hakea kohtuullinen ratkaisu, joka tekee oikeutta myös niille pienyrittäjille, jotka ovat näitä kustannuksia maksamassa.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi antoi tässä sen tyyppisen kuvan, että Suomessa, varsinkin pienissä yrityksissä, olisi työelämässä jotakin, voisi sanoa, enemmän pielessä kuin muualla. Tämähän on vastoin parempaa tietoa. Siellä poissaolot ovat murto-osa siitä, mitä keskimäärin. Kyllä poissaolot sairaustapauksien vuoksi, vaikka ne olisivatkin sitten ihan aiheellisia — ja ne ovatkin aiheellisia, mutta se johtuu taas sen työn luonteesta — ovat nimenomaan suuressa teollisuudessa, sitten kuntien työntekijöissä, lähinnä sosiaali- ja terveyspuolella. Voisi sanoa sillä tavalla, että ei se työelämä kyllä ole huonoa siellä pienessä yrityksessä. Yleensä ne asiat keskustellaan siellä keskenään eikä siellä mitään isompia riitoja ole.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin hieman oikaissut edustaja Lohen puheenvuoroa, kun hän sanoi, että miksi ei tuota 200:aa miljoonaa käytettäisi johonkin muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi sitten sairauspoissaolojen vähentämiseen. Muistuttaisin, että teidän esityksenne ei suinkaan poista näitä 200 miljoonan kuluja vaan sen ero hallituksen ja sen jälkeen valiokunnan muokkaamaan esitykseen on huomattavasti pienempi. Toki siinä jonkun verran eroa on. Mutta komppaisin myös edustaja Suutaria siinä, että laskennallisesti on osoitettavissa se, että pienissä yrityksissä on vähemmän sairauspoissaoloja, ja siellä myös todennäköisesti joustavammin pystytään järjestelemään työaikoja siten, että tuo haitta tästä laista ei ole niin suuri kuin tässä on esitetty. Mutta kannattaa muistaa, että me emme kukaan ole pyytäneet tätä lakia vaan tämä on tullut vähän tilaamatta ja pyytämättä ja on Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten seurausta. Valiokunta on yrittänyt sen kustannuksia minimoida.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mustajärven puheeseen minun on pakko sanoa, että nämä tehdyt esitykset eivät ole sen mukaisia, mitä sanoitte. Ja nyt sitten näistä kustannuksista vielä se, että eihän tässä keskustan esityksessä lisää kustannuksia tule juuri lainkaan, elikkä nuo 200 miljoonaa euroa, mitkä siinä olivat, ovat ihan tämän uuden tuomia lisäkustannuksia kokonaisuudessaan.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatoville haluaisin todeta, että keskusta ei todellakaan ole esittänyt sitä, että nämä käytettäisiin työelämän olosuhteiden parantamiseen. Mutta tarkoitukseni oli todeta edustaja Mustajärvelle, että jos nämä työelämän olosuhteet koetaan kaikista suurimmaksi ongelmaksi, niin olisi parempi lähteä niitä parantamaan kuin luoda tätä kautta työnantajille näin suuria lisäkustannuksia. Se keskustan esitys, joka näkyy sieltä vastalauseesta, olisi ollut kyllä kohtuullinen sekä työntekijöiden näkökulmasta että työnantajien näkökulmasta. Kustannukset olisivat työnantajille jääneet huomattavasti pienemmiksi. Olen erittäin pettynyt, että tämä ei saanut kannatusta. Tämä olisi kyllä täyttänyt ne edustaja Filatovinkin mainitsemat EU-tuomioistuinten päätökset ja direktiivin vaatimukset siitä, miten kansallista lainsäädäntöä tulee säätää.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti ilmaisin itseäni epätäsmällisesti. Minä puhuin suomalaisen työelämän yleisistä ongelmista ja siinä kiteytin suurimmaksi ongelmaksi sen, kuinka mielekkääksi työ koetaan ja että yleinen havainto aika kovien asiantuntijoitten sanomana on se, että suomalaisilla niin julkisella sektorilla kuin yksityisellä sektorilla on kadonnut oman työn autonomia, ja jos se on totta, niin silloin alkaa näitä sairauslomiakin tulemaan. Pienillä työpaikoilla — sen verran minullakin on työkokemusta sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta, että olen nähnyt — on sekä parhaat että pahimmat esimerkit. Minä tiedän jumalattoman paljon pienyrittäjiä, jotka viettävät sen palkatun työntekijän puolesta aivan yhtä lailla unettomia öitä kuin omasta tulevaisuudestaan, mutta on myöskin semmoisia esimerkkejä, että pienellä työpaikalla voidaan kahlita se työntekijä hyvin tiukasti, kun on kyse ainoasta mahdollisesta työpaikasta.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kommentoisin edustaja Mustajärven puhetta siltä osin, että työelämän ilmapiiri on yksityisissä yrityksissä sen verran parempi, että uskoisin, että sen takia siellä sairauspoissaolot ovat pienempiä, huomattavasti pienempiä kuin julkisella työnantajalla.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen edustajana minulle on kuluvana vaalikautena tullut eteen jos jonkinlaista hallituksen esitystä, joita luonnollisesti on joutunut tässäkin salissa puolustamaan. Tänään käsittelyssä oleva vuosilomalain muutos on kuitenkin esitys, jonka järkevyyttä tässä ajassa voi perustellusti epäillä. Esityksen takana on toki jalo pyrkimys noudattaa viime kesänä tehtyä EU:n tuomioistuimen päätöstä työaikadirektiivin noudattamisesta. Tässä direktiivissähän jokaiselle palkansaajalle taataan vähintään neljän viikon palkallinen loma. Näin toki pitää olla, mutta tämä pääosin työmarkkinaosapuolten sorvaama esitys tulee kalliiksi meidän kansantaloudellemme. Toteutuessaan esitys vähentää käytännössä Suomessa tehdyn työn määrää tilanteessa, jossa tehdyillä työtunneilla mitattuna sijoitumme EU-maiden vertailussa jo nyt häntäpäähän. Se vaikeuttaa erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia palkata uutta työvoimaa ja tuo heille hallituksen omienkin laskelmien mukaan vuosittain 200 miljoonan euron lisälaskun. Tämä ei voi olla kestävä kehityksen suunta, jos haluamme aidosti kantaa huolta meidän yrittäjiemme ja kansantaloutemme kilpailukyvystä. Tämän talon samoin kuin koko valtiovallan tulisi vahvistaa, ei estää, yrittäjien mahdollisuutta nostaa tämä maa pois nykyisestä taantumasta.

Arvoisa puhemies! Kuten monien muidenkin elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin liittyvien direktiivien kohdalla ihmetystä tässä asiassa on aiheuttanut esityksen valmisteluun liittynyt kiire. Vaikka EU-tuomioistuimen päätöksestä on kulunut vain noin vuosi, on Suomi likipitäen ainoana jäsenmaana reagoinut näin voimakkaasti sen sisältöön. Ennakointi on toki kaikessa pääsääntöisesti hyvä asia, mutta joskus, kuten tässä, se voi kääntyä itseään vastaan. Käytettävissä olevien tietojen mukaan mitään sanktiota komissio ei olisi tämän asian tiimoilta kaavailemassa. Samanlaisesta pelisilmän puutteesta voi arvostella myös työmarkkinajärjestöjä. Heillehän kuitenkin tarjottiin uusi mahdollisuus tarkistaa tekemäänsä pohjaesitystä uuden järjestelmän väärinkäyttömahdollisuuksien pienentämiseksi. Yhtenä vaihtoehtonahan meillä Suomessakin olisi ollut siirtyä tässä yhteydessä Ruotsissa käytössä olevaan ensimmäisen sairauspäivän karenssiin. Tahtoa tähän tarttumiseen ei kuitenkaan kolmikannassa löytynyt, ja siksi tähän tilanteeseen on päädytty.

Arvoisa puhemies! Toki alun perin heikon esityksen muuttamisesta edes hiukan parempaan muotoon tulee myös antaa kiitosta. Työ- ja tasa-arvovaliokunnan tekemät liennytykset lakisääteisiä lomia pidempien lomien kohdalla ja direktiivin tulkinnan tarkempi määrittely ovat askeleita parempaan suuntaan. Kiitoksen ansaitsee myös valiokunnan laatima tiukka lausuma, joka velvoittaa hallitusta seuraamaan karenssisäännösten muuttamisesta johtuvia toiminnallisia, taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia. Vaikutuksista on toimitettava työ- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2015 loppuun mennessä selvitys, jonka perusteella lainsäädäntöön tehdään lisätarkennuksia. Omasta mielestäni mahdollisuus puuttua tulisi kuitenkin olla jo tätä ennen, jos tarvetta ilmenee.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama täsmennys niihin näkemyksin, joita tässä keskustelussa on esitetty.

Ikääntyvien sairastaminen ei ole mitenkään määrällisesti suurempaa, jos lasketaan sairauspäiviä, mutta se, mikä on ero ikääntyneempien työntekijöiden ja nuorempien välillä, on se, että jos ikääntynyt sairastuu, niin hänen sairauspäivänsä ovat usein pidempiä ja sairaudet ovat useammin vakavampia. Silloin voisi ajatella, miten ne suhteessa tähän lakiin kohdentuvat juuri sitten sen talviloman tai kesäloman aikaan — en usko, että tällaista suurempaa korrelaatiota tulee. Elikkä siinä mielessä en usko, että tämä jotenkin estää ikääntyneen palkkaamista enemmän kuin nuoremman työvoiman. Jos näin halutaan ajatella, niin pitää kyllä aika monta oletusarvoa olla, joiden pitäisi sitten jonkun ihmisen kohdalla juuri toteutua tiettyinä päivinä.

Valiokunta käsitteli tätä asiaa hyvin huolella ja mietti, minkälaisia liennytyksiä näihin kustannuksiin voisi löytyä. Me pohdimme sitä, menisimmekö neljän viikon järjestelmään, menisimmekö neljän viikon plus muutaman päivän järjestelmään vai tähän lakisääteiseen järjestelmään. Päädyimme lakisääteisen loman nollakarenssiin sen vuoksi, että se on kaikkein yksinkertaisin ja tuo myös yrityksille vähiten byrokratiaa, koska meidän nykyisessä lainsäädännössämme lomapäiviä voidaan kerätä, niitä voidaan siirtää, niitä voidaan siirtää seuraavan vuoden ajalle, ja jos pienissä yrityksissä pitäisi pitää tarkkaan lomakirjanpitoa siitä, mistä lomasta nyt on kysymys ja koskeeko tässä kohtaa nollakarenssi vai seitsemän päivän karenssi, niin on aika todennäköistä, että tietyissä tapauksissa kustannukset tuosta seurannasta olisivat suurempia kuin se riski, että joku työntekijöistä sairastuu juuri loman aikana.

Tätä 200:aa miljoonaa on pidetty ikään kuin automaattisena kustannuksena, mutta se on vain laskennallinen. Siinä on laskettu ne sairauslomapäivät, joita ihmisillä on keskimääräisesti, ja jaettu ne keskimääräisesti eri kuukausille ja viikoille. No, me tiedämme, että Suomessa on raskas ja pimeä ja kylmä talvi, jolloin ihmiset sairastavat enemmän, ja se oli yksi syy, miksi valiokunta päätyi tähän lakisääteisen loman nollakarenssiin, koska on kohtuullista, että ihmisillä on talviaikana edes yksi viikko lomaa. Jos tämän olisi voinut järjestää siten, että kesällä on kolme viikkoa nollakarenssia ja talvella on yksi viikko nollakarenssilla, niin valiokunta olisi varmasti tähän päätynyt, mutta se olisi ollut niin sekavaa lainsäädäntöä, että sitä kukaan ei olisi voinut käytännössä työpaikoilla noudattaa.

Mitä tulee siihen väitteeseen, että elinkeinoelämä olisi jotenkin vahingossa nukkunut tämän lain valmistelussa, niin siihen en usko. Siitä löytyy runsaasti todistusaineistoa esimerkiksi elinkeinoelämän omista kalvoista ja esittelymateriaaleista, joissa he ovat hyvin selvästi tuoneet julki sen, että minimi, jonka tämä direktiivi vaatii, on tuo neljä viikkoa nollakarenssilla, mutta he päätyivät siihen, että koko loma olisi nollakarenssilla, koska se on selkeämpi ja yksinkertaisempi muoto.

Lisäksi siihen, mitä tulee sanktioihin, niin ne ovat tietysti kiinni siitä, tekeekö joku valituksen ja viekö joku kyseisen lainsäädännön tuomioistuimeen vai ei, mutta nykyjärjestelmässä on niin, että julkinen työnantaja olisi ollut heti velvollinen, ikään kuin korvausvelvollinen tämän järjestelmän kautta, ja jos Suomi taas maana ei olisi vienyt tätä lainsäädäntöä eteenpäin ja valitus olisi tehty jostakin yksityisestä työnantajasta, niin näissä tilanteissa valtio on se, johon ne sanktiot kohdistuvat. Tämä vain tiedoksi siitä menettelystä.

Kiireeseen liittyen, meillä on olemassa toinen osa tästä lainsäädännöstä, josta ei ole niin paljon tässä salissa puhuttu. On aika hassua, että tuo toinen osa, josta siis ei ole puhuttu, oli kolmikannassa erimielinen, mutta tämä osa, josta nyt on puhuttu paljon, oli kolmikantavalmistelussa yksimielinen. Tuossa toisessa osassa on kyse siitä, miten lomapalkka määräytyy, ja siitä me tiedämme, että me todennäköisesti olisimme olleet hyvin pian tuomioistuinkäsittelyssä, jos tätä lakimuutosta ei olisi tehty, ja kun tämä sairauskarenssi taas liittyy vuosilomalainsäädäntöön, niin on ollut aika luonnollista, että ministeriö on pyrkinyt tuomaan sen samaan aikaan eduskunnalle, koska eduskunta myös usein kritisoi ministeriöitä siitä, että ne tuovat pykälän kerrallaan tänne eduskuntaan ja lainsäädännön kokonaiskuva ikään kuin katoaa noiden pykälien taakse.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuosilomalain muutosesitys, jota nyt eduskunta on hallitusryhmien voimin täällä siunaamassa, on hyvin eriskummallinen prosessi ja sisällöltään suomalaiseen oikeustajuun sopimaton esitys.

Ensinnäkin on aivan totta, että taustalla on EY-tuomioistuimen tulkinta työaikadirektiivistä, ja totta kai täytyy lähteä siitä, että direktiiviä tulkitaan ja huolehditaan, että kansallinen lainsäädäntö täyttää sen. Tässä kohtaa kuitenkin tuo tulkinta ja toimeenpanoon rientäminen on ollut täysin ennenaikaista. Se, että on tullut tuomioistuimen päätös, ei tarkoita sitä, että on välittömästi sännättävä etunojassa tekemään näitä muutoksia. Käsittääkseni komissiolta ei ollut tullut minkäänlaista patistelua Suomen suuntaan. Ani harva jäsenmaa on tehnyt elettäkään ryhtyäkseen näihin tuomioistuimen päätöksen seurannaistoimiin.

Ainakin itselleni tulee ensimmäisenä ajatus, että kun työaikadirektiivistä on aikoinaan päätetty ja siinä on haluttu varmistaa, että jokaisella työntekijällä on oikeus neljän viikon vuosilomaan, ja jos EY-tuomioistuimen päätöksen seurauksena asiaa tulkitaan siten, että loma-aikana sairastaminen siirretään ensimmäisestä päivästä lukien työnantajan kontolle, mitä alun perin työaikadirektiiviä laadittaessa ei ole tarkoitettu, niin eikö järkevää olisi, että ensimmäinen vaihe olisi pohtia, pitääkö työaikadirektiiviä tältä osin tarkentaa. Kysynkin: onko Suomen hallitus ollut missään yhteydessä EU-komissioon tai muihin jäsenmaihin, jotta työaikadirektiiviä olisi voitu täsmentää ilman tätä virheellistä, alun perin tarkoittamatonta tulkintaa?

No, niin tai näin, nyt hallitus riensi etunojassa tätä esitystä eduskuntaan tuomaan, ja jo tuossa lähetekeskustelussa muun muassa valiokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov epäili, mennäänkö tässä pykälässä koskien juuri näitä loma-ajan sairauspäiviä ja niitten omavastuun poistamista jo liian pitkälle. Vastaus on, että kyllä siinä mentiin liian pitkälle, tuon direktiivin tulkinnassa.

Valiokuntakäsittelyssä keskusta esitti, että kaikille suomalaisille työntekijöille, jokaiselle, taataan oikeus neljän viikon vuosilomaan terveenä mutta säilytetään kuitenkin ihmisten omavastuu loma-aikanakin lyhentämällä tuo karenssi seitsemästä päivästä kuuteen päivään, jotta kenenkään loma ei kulu kokonaan sairastettaessa, mutta ihmisten omavastuu säilyy myös loma-aikana.

Tämä esitys ei kokoomukselle, SDP:lle ja muille ryhmille tuolla valiokunnassa kelvannut. Seurauksena on arviolta 200 miljoonan lisäkustannus suomalaiselle työlle. Tämän tekee erityisen kiusalliseksi ja ongelmalliseksi hallitusryhmien, SDP:n ja kokoomuksen, kannalta se, että puolivälitarkastelussa ministerit Katainen ja Urpilainen allekirjoittivat paperin, että hallitus sitoutuu, että ei tule lisäkustannuksia suomalaiselle teollisuudelle enää tällä vaalikaudella. Hädin tuskin ehti tuo muste kuivua paperista, kun valiokunnan enemmistö SDP:n ja kokoomuksen johdolla täällä päättää 200 miljoonan euron lisäkustannuksista suomalaiselle työlle.

No, tuli kehysriihi ja kehysriihen veropäätökset. Noilla päätöksillä suomalaisen työn ja yritystoiminnan kannattavuutta ei parannettu tipan tippaa. Ainoastaan hallitusryhmät ovat luvanneet, että jos vaikeista oloista huolimatta on yrityksiä, jotka pystyvät tulosta tekemään, niin sitä tulosta saa sitten nostaa kevyemmällä verotuksella, ja samaan aikaan tulee siis tämä lisäkustannus suomalaisille työnantajille, suomalaiselle työlle, suomalaisille pienyrittäjille.

En voi ymmärtää erityisesti kokoomusta sillä kohtaa, että miten te voitte pettää suomalaiset pienyrittäjät tällä tavalla, ja SDP:tä en voi ymmärtää sillä kohtaa, että arvioiden mukaan kunnille saattaa langeta näistä lisäkustannuksista 100 miljoonan kakku Kuntatyönantajien mukaan. Kun samaan aikaan olette koko ajan nirhoneet kuntien valtionosuuksista sitä rahaa, millä kuntien pitäisi järjestää päivähoito-, koulu-, terveydenhuolto- ja vanhuspalvelut, niin lykkäättepä nyt sitten vielä tässä 100 miljoonan lisäkulun kunnille ja samaan aikaan vähennätte kunnille annettavaa rahoitusta. Miten kunnat pystyvät järjestämään peruspalvelunsa, jos tämänkaltaista toimintaa joka ikisessä käänteessä hallitus noudattaa?

Väitteet siitä, että olisi ollut vaikeaa tuon kuuden päivän karenssin järjestely tai että talviloma olisi ollut uhattuna: joskus asiat ovat vaikeita, mutta jos on hyvä tarkoitus, ne kannattaa tehdä. Itse ehdotin niin SDP:n kuin kokoomuksen eduskuntaryhmien puheenjohtajille viimeisenä mahdollisuutena sitä, että pidetään tuo kuuden päivän karenssi, mutta kirjoitetaan vaikka erillinen ponsi sitten, missä velvoitetaan työministeriötä valmistelemaan yksityiskohtaiset esitykset, missä tuodaan erillinen suoja sille talvilomapätkälle, vaikkapa kolmen päivän karenssi talviloman osalta.

Tämä olisi ollut toteutettavissa, koska lomavuosi alkaa huhtikuun alusta ja rytmi on se, että ensin ihmisellä on kesäloma ja sen jälkeen talviloma. Jos kesäloman aikana nuo karenssipäivät olisivat tulleet jo täyteen, talviloma olisi ollut automaattisesti suojassa. Jos taas kesäloma olisi kulunut terveenä, niin talvilomaan olisi voitu soveltaa matalampaa karenssia, jos näin olisi haluttu tehdä. Tällä tavalla olisi voitu minimoida näitä lisäkustannuksia, mutta valitettavasti — en tiedä, miksi — näihin rakentaviin esityksiin, mitä keskusta teki, ei valiokunta halunnut tarttua.

Tämän vuoksi meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin esittää hylky tälle kelvottomalle kokonaisuudelle. Tuota vuosilomapalkan määräytymistä toki kannatimme valiokunnassa, kannatamme täällä salissa, mutta koska nämä on järjettömällä tavalla nivottu yhteen tämän sairauspäivien omavastuun poiston kanssa, emme voi tätä lakiesitystä kokonaisuutena kannattaa.

Tässä on kokoomuksen lahja suomalaisille pienyrittäjille: ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien työnantajan piikkiin loma-ajan sairastaminen. Tässä on SDP:n lahja suomalaisille kunnille: 100 miljoonaa pahimmillaan lisäkustannuksia lakisääteisten palveluitten järjestämisestä tällaisella suomalaiseen oikeustajuun sopimattomalla uudistuksella.

Oikeastaan ainut toivo niin yksityisille työnantajille kuin kuntatyönantajille tässä on, että suomalaiset ihmiset, jotka ovat terveellä järjellä varustettuja, eivät tule tätä oikeutta, saavutettua etua, käyttämään, vaan ajattelevat, että jos nyt satun olemaan kaksi päivää pienessä nuhakuumeessa kesäloman aikana, niin kyllä siihen on varaa ilman, että se siirretään työnantajan piikkiin. Tässä on enää jäljellä, jos eduskunta tämän lain hyväksyy, vetoaminen suomalaisten oikeustajuun, joka onneksi on parempi kuin hallituspuolueitten oikeustaju.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajalle, että kannattaisi puhua valiokunnan puheenjohtajan kanssa eikä ryhmien puheenjohtajien kanssa silloin, kun laki on käsittelyssä valiokunnassa, koska ryhmien puheenjohtajat eivät yksittäisiin lakeihin puutu.

Mutta mitä tulee tähän kustannussäästöön, niin huomauttaisin nyt, että jos kustannukset tästä laista sillä tavalla kuin ne on laskettu, ikään kuin optiona, ovat 200 miljoonaa, niin keskustan esitys on 30 miljoonaa edullisempi työnantajille, ei sen enempää, elikkä ei kannata puhua siitä, että jotkut muut sälyttäisivät 100 miljoonan tai 200 miljoonan kustannuksen. Kyllä se kustannus kokonaisuutenansa tulee siitä, että direktiivi on kohtuullisen tiukka.

Mitä tulee työaikadirektiivin muutoksiin, niin Suomi on kyllä ajanut niissä hyvinkin erilaista linjaa kuin mikä on ollut Euroopan parlamentin tai mikä on ollut ylipäätään EU:n enemmistön linja, elikkä olisimme olleet valmiita löysentämään työaikadirektiiviä, mutta se ei ikävä kyllä vuosien yrityksistä huolimatta ole ollut mahdollista.

Mitä tulee sitten siihen, käyttävätkö suomalaiset nämä kaikki sairauslomapäiväoikeutensa ja ne siirto-oikeutensa, niin en usko siihen. Jos ihminen on mökillä ja hän on kuumeessa, niin tuskinpa hän sieltä lähtee yhden tai kahden kuumepäivän vuoksi lääkäriin hakemaan lääkärintodistusta ja siirtämään noita lomapäiviänsä. Suomalaisilla suurempi ongelma on se, että me tulemme sairaana töihin, kuin se, että me olisimme liian helposti pois töistä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa työskentelevät keskustan edustajat pyrkivät keskustan esityksiä valiokuntatyössä tuomaan esille kaikissa käänteissä ja myös noitten viikkoja kestäneitten neuvottelujen aikana. Käsitykseni oli, että tämä asia siirtyy jossain vaiheessa myös hallitusryhmien eduskuntaryhmien puheenjohtajien pöydälle, jolloin katsoin, että itse ryhmänjohtajana voin oman rakentavan esitykseni myös heidän tietoonsa saattaa.

Siinä yhdyn edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Filatovin käsitykseen, että myös itse uskon, että suomalaisten oikeustaju lähtee siitä, että ei jokaista sairauspäivää tarvitse työnantajan piikkiin sairastaa, ja siihen vetoan, jos hallitusryhmät ajavat tämän asian päätökseen.

Tuo keskustan esittämä malli olisi ollut siis vähintään 170 miljoonaa halvempi kuin hallitusryhmien esittämä. Halusimme panna täytäntöön direktiivin, taata neljä viikkoa lomaa terveenä suomalaisille. Se olisi voitu tehdä huomattavasti edullisemmin kuin mihin hallitus pystyy.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin edustaja Filatov lähtee, niin haluan hänelle mainita, että kyllä valiokunnan puheenjohtajan kanssa meillä keskustan ryhmän jäsenillä on erilainen käsitys tästä asiasta, siitä, oliko tästä asiasta etukäteen tieto vai ei, mikä tämän vaikutus tulee olemaan ja miten tässä pystytään toimimaan. Elikkä jos tämän asian todellinen tilanne olisi ymmärretty jo ennen valiokuntakäsittelyä, niin olisihan se ollut enemmän julkisuudessa, olisi tästä asiasta puhuttu, ei tämä olisi tullut näin yllättäen meille valiokunnan käsittelyyn ja tänne eduskuntaan. Hyvin moni tuolla kentällä ei vielä tänä päivänäkään tiedä sitä, että mitä ihmettä, nytkö saa sairastaa ihan vapaasti ja saa kaikki lomapäivät sitten jatkossa pitää uudelleen.

Sitten se, että kyllä minä ainakin olen käsittänyt todellakin niin, että valiokunnassa selkeni vasta tämän valiokuntakäsittelyn aikana se asia, että riittää, että tämä 24 päivää sitä vuosilomaa on olemassa.

Ja minä ihmettelen, että kun kolmikantaneuvotteluissa on tällä hetkellä todettu, että meidän nykyinen tilanne on toimiva ja hyvä, niin minkä takia nyt sitten tässä salissakin käydään keskustelua, että tämä meidän tilanne ei olisikaan hyvä, että me tarvitsemme lisää lomapäiviä tai meillä pitäisi ehdottomasti saada vielä enemmän terveenä niitä lomapäiviä pitää, koska meillä on sovittu laajasti, että 24 päivää terveenä saa olla lomalla, ja tilanne on koettu hyväksi.

Ja kyllä minä sen vielä sanon, että vasemmistopuoli käytti kyllä tässä — tämä moka, mikä on tapahtunut — tätä tilannetta todella rajusti minun mielestäni hyväksensä. Minua todella harmittaa tässä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, että mennään tekemään tämmöisiä asioita, kun muun muassa työllistäminen kuntasektorillakin on sitä, että kyllä sitä kaksi kertaa mietitään, otetaanko uusia työntekijöitä töihin vai ei, jos on vähänkään kyse henkilöstä, joka saattaa vaikka sairastua.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että tässä taloustilanteessa vuosiloman nollakarenssi tuntuu yrityksille ja etenkin kuntatyönantajalle ylimääräiseltä kustannuserältä. Näitä kustannuksia voidaan arvioida, mutta tosiasiallisesti vasta tullaan näkemään mahdolliset tulevat kustannukset.

Suurin muutos tulee kuitenkin olemaan työntekijöiden osalta: tämä esitys tulee parantamaan työntekijöiden asemaa. Minä uskon siihen, että suomalaiset ovat tunnollisia työntekijöitä. Me tiedämme hyvinkin tutut tarinat työntekijöistä, jotka sairastavat aina lomallaan. Minusta on kohtuullista, että nämä tunnolliset, hyvät työntekijät jatkossa saavat myös oikeuden pitää lomansa vuosilomana. Direktiivitasollakin asiaan on haluttu puuttua, ja nyt myös Suomessa tulee siis toteuttaa tätä direktiiviä.

Minusta tässä on nyt tavaksi haluttu valita johdonmukainen ja selkeä säännös. Tästä tosissaan valiokunnassa keskusteltiin, ja erilaisia malleja ja esityksiä oli, mutta jokainen, joka on työaikalakia ja työehtosopimuksia työssään joutunut setvimään ja selvittämään, tietää, että ne ovat jo nykyisellään hyvin monimutkaiset, ja siksi on tärkeää, että tästä saatiin johdonmukainen ja selkeä säännös aikaiseksi.

Pidän oikeastaan vähän outona sitä pyyntöä, joka täällä keskustan osalta tuli, että suomalaiset eivät käyttäisi oikeuttaan vuosilomaansa sairastuessaan. Poissaoloon tarvitaan jatkossakin lääkärintodistus, ja nyt tästä keskustelusta syntyy sellainen käsitys, että suomalaiset jollain tavalla käyttäisivät hyväkseen näitä sairauslomia. Kuten täällä edustaja Filatov totesi, ongelmana eivät ole liialliset poissaolot, vaan päinvastoin ongelmana on se, että ihmiset eivät nykyiselläänkään hae sairauslomaa, vaikka ovat työssä ja sairaana.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tuon esille sen, kun sanottiin, että seurannan kustannukset olisivat pienet verrattuna tästä tuleviin muihin kustannuksiin. Kyllä mietin, että mistä ne seurannan kustannukset sitten tulevat tässä tapauksessa, koska kyllähän siis nämä 200 miljoonaa kuitenkin arvion mukaan tästä kustannuksia on. Meidän keskustan esitys ei tule yhteiskunnalle tällä hetkellä kalliiksi, vaan tämä kyseinen lakiesitys tulee maksamaan todellakin sen lähes 200 miljoonaa, ja siihen meillä ei ole varaa. Ihmettelen sitä, millä perusteella lähdetään pienentämään näitä asioita.