Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakialoitteessani on kysymys opintotukilain
11 ja 14 a §:n muuttamisesta. Hallitusohjelman mukaanhan
opiskelijoiden opintososiaalista asemaa on tarkoitus tämän
hallituskauden aikana kohottaa, jotta täysipäiväinen ja
suunnitelmallinen opiskelu olisi mahdollista ja saataisiin opiskeluaikoja
lyhennettyä ja opiskelija aikaisemmin työelämään.
Nimenomaan suhteessa siihen, että meillä on jäämässä eläkkeelle työntekijöitä hyvinkin
suuria määriä, tarvitsemme uusia työntekijöitä.
Tämän yleisesti hyväksytyn tavoitteen
saavuttamista tällä lakialoitteellani tavoittelen
ja nimenomaan haluan sen nostaa esiin nyt jo tässä yhteydessä,
koska nämä hallitusohjelman kirjaukset, jotka
ovat hyvät, eivät ole saaneet rinnallensa sitä rahamäärettä,
millä nämä asiat voitaisiin hoitaa.
Opiskelijoiden pääasiallinen toimeentulo syntyy
opintorahasta ja asumislisästä. Molempien etuuksien
reaalitaso on viimeisen vuosikymmenen aikana pudonnut, eivätkä ne
nykyisellään riitä kattamaan enää opiskelijoiden
välttämättömiä menoja.
Tämän on todennut viime vuoden aikana muun muassa
opetusministeriön opintotukiryhmä, joka tämän
perusteella ehdotti opintorahan ja asumislisän korottamista.
Nykyinen opintotukijärjestelmä on ollut käytössä kymmenisen vuotta.
Uudistuessaan viime vuosikymmenen alussa opintotukijärjestelmä paransi
opiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä. Opintotuen reaalitaso
on kuitenkin tämän jälkeen laskenut leikkausten
ja inflaation vaikutuksesta. Esimerkiksi opintorahan ostovoima on
pienentynyt sen leikkaamisen jälkeen vuodesta 95 noin 12
prosenttia. Tämän vuoksi yhä useampi
opiskelija siis joutuu käymään työssä rahoittaakseen
opintojaan, mikä yleensä hidastaa opintojen etenemistä.
Nämä opintotuen reaalitason pudotukset ovat vaikeuttaneet
erityisesti niiden opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia, joiden
vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea lastensa opiskelua taloudellisesti.
Näin näiden opintososiaalisten etuuksien pieneneminen
vaikuttaa opiskelumahdollisuuksia epätasa-arvoistavasti,
vaikka opintotukijärjestelmän eräänä perustarkoituksena
on taata kaikille mahdollisuus opiskelemiseen omasta tai vanhempiensa
varallisuudesta riippumatta. Omaa kieltään tietenkin
puhuu korkeakouluopiskelijoiden opintotuen tasosta asumislisä,
joka on korkeimmillaan noin 20 prosenttia palkansaajien keskikuukausiansiosta,
vaikka palkasta sinänsähän ei tässä ole
kysymys. Tällä opintotuella ei aina kuitenkaan
nyky-yhteiskunnassa tule opiskelija toimeen.
Merkittävä ongelmakohta nykyisessä laissa
on alimitoitettu vuokrakatto asumislisän maksamiselle.
Tämän vuokrakaton ylittäviä vuokria
peritään yleisesti varsinkin Pääkaupunkiseudun vuokra-asunnoista,
mutta myös muiden kaupunkikeskusten vuokrien hinnat ovat
tänä päivänä hyvinkin
ylittämässä nykyisen lain vuokrakaton. Jotta
asumislisä todellisuudessa vastaisi opiskelijoitten asumisen
tasoa, tulisi mielestäni vuokrakattoa nostaa asumiskustannusten
noususta johtuen. Tästä opiskelijajärjestöt
ovat meihin edustajiin olleet useammankin kerran yhteydessä ja joskus
jopa todenneet, että vuokrakaton nostamisella erityisesti
olisi oma merkityksensä, ei siis pelkästään
yhdellä, esimerkiksi lomakuukausien huomioon ottamisella.
Kysymys on useasta kokonaisuudesta, millä tämä opiskelijoitten
hyvä opiskelumotivaatio ja opintojen eteneminen saataisiin
järjestykseen. Siis alimitoitettu vuokrakatto on yksi,
ja tähän myös opetusministeriön
opintotukiryhmä on kiinnittänyt jo huomiota.
Opintotuen ja asumislisän korottamisen ohella on siis
myös vanhempiensa luona asuvien opiskelijoiden ikäraja
yksi kysymys opintotuen määrän perustetta
määritettäessä. Nuoremmilla vanhempiensa
luona asuvilla opiskelijoilla tulisi olla yhtäläiset
mahdollisuudet opiskella vanhempiensa tulotasosta tai omista työmahdollisuuksista
riippumatta. Nyky-yhteiskunnassa vähän alle 20-vuotiaankin
oletetaan hankkivan itsenäisesti ainakin osan toimeentulostaan,
ja nykyisen lain ikäraja saattaa vaikuttaa joidenkin vanhempiensa
luona asuvien nuorten opiskelijoiden opiskelupäätökseen,
näin erityisesti tapauksissa, jolloin vanhemmilla ei ole
mahdollisuutta kustantaa näitä opintokustannuksia,
vaan pienituloisen perheen nuori hakeutuu työelämään
herkemmin ja opinnot jäävät.
Näillä perusteilla tässä lakialoitteena
esitän siis opintotuen, opintorahan, asumistuen ja pienituloisten
perheiden opintorahakorotusta. Lisäksi lakialoitteessani
esitän, että asumislisän vuokrakattoa
korotettaisiin, sekä vanhempiensa kanssa asuvien opiskelijoiden
ikärajan poistamista opintorahan määräytymisen
ehdoista. Näkisin, että tämä olisi
sellainen asia, että tämä ei olisi semmoinen
takapainotteinen vaan tähän ryhdyttäisiin
jo mahdollisesti tämän hallituskauden alkuvaiheessa.
Keskustelu päättyy.