Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa ei ole kysymys perhepolitiikasta, vasta sitten seuraavassa. Nämä menevät tällaisessa järjestyksessä mutta näin jätettyinä.

Kysymys on laista kuntoutusrahalain 8 §:n muuttamisesta. Lyhyesti perusteluina tälle lakialoitteelle näkisin, että yksi kysymys on, että — kun me olemme täällä puhuneet toimeentulotuen käyttäjien määristä, miten sitä määrää tulisi vähentää, koska se on se toissijainen tukimuoto — ensisijaisia tukimuotoja ja ehkäiseviä tukimuotoja käytettäisiin paremmin.

Kuntoutusrahaanhan on oikeus kuntoutusrahalaissa säädetyin edellytyksin aikana, jona kuntoutuja on kuntoutuksen takia estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä. Kuntoutusrahaa voi saada ammatillisen ja terveydellisen kuntoutuksen sekä näihin liittyvän koulutuksen ajalta. Kuntoutusrahaan oikeuttavan kuntoutuksen tarkoituksena tulee olla kuntoutujan työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai sinne tulo. Kuntoutusraha ammatilliseen kuntoutukseen sisältyvässä koulutuksessa toimii yleisimmillään ensimmäisen ammatin saamiseksi niille, joille sen hankkiminen nimenomaan terveydellisten syiden vuoksi on vaikeaa, tai ammatin vaihtamiseksi terveydellisten syiden vuoksi. En nyt tässä osaa sanoa, mikä se ryhmä on. Ei ole kovin suuresta ryhmästä kyllä kysymys mutta erittäin tärkeästä, koska on kysymys terveydestä ja ihmisistä, jotka haluavat työelämässä olla terveydellisistä ongelmista huolimatta.

Lain nykyinen muoto, jossa kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta saa alennettua kuntoutusrahaa, ei kannusta kuntoutujaa aloittamaan tai jatkamaan kuntoutuksessa. Tämän lain ongelmatilanteet tulevat selkeimmin esille kuntoutusrahalla tutkintoon opiskelevien koulutukseen liittyvien loma-aikojen osalta, jolloin siis kuntoutusraha pienenee, ja nimenomaan tällöin monen kuntoutujan jo ennestäänkin pienissä kuntoutusrahoissa tämä pienennys tuntuu ja aiheuttaa loven hänen toimeentulossaan, ja silloinhan he joutuvat turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan ja sen apuun. Erityisesti tästä yhteydenottoja tulee varsinkin näin kesälomien lähestyessä. Ongelma ei ehkä sillä tavalla todellakaan ole kovin laaja, mutta näille ihmisille se on todellinen heidän elämäänsä hankaloittava asia.

Lain nykyinen muoto mielestäni ei motivoi kuntoutusrahalla opiskelevaa kuntoutujaa toimeentulon turvaamiseksi ja työmahdollisuuksien parantamiseksi. Tavoittelen tämän lain muutoksella siis tämän parantamista. Siksi lakialoitteessani esitän, että kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta maksettu kuntoutusraha maksetaan täysimääräisenä ilman nykyisessä laissa olevaa 20 prosentin alenemaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on yksi köyhyysloukku. Kannatan ed. Rauhalan aloitetta. Toivon mukaan se asia näin korjataan.

Ihan hyvä esimerkki on viime kesältä. Henkilö oli tämmöisellä kuntoutusjaksolla, ja oppilaitos oli kuukauden lomalla. Häneltä alennettiin 20 prosenttia kuntoutustukea, ja hän joutui menemään sossun luukulle hakemaan leipärahaa. Siinä ei ole oikein logiikkaa, minkä takia yleensä tämmöinen järjestelmä on tehty. Kun kyse on kuitenkin jaksosta, jossa määrätään alku ja loppu, tuntuu ihmeelliseltä, miksi joltakin loma-ajalta rangaistaan. Se ei tähän logiikkaan sovi. Sen takia minä odotan, että tämä korjattaisiin. Tässä on joku lapsus tai ajatteluvirhe tullut tätä lakia tehtäessä.