Irja Tulonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitän ja esitämme tässä lakiesityksessä, että lasten päivähoidon lakia, sen 11 §:ää, muutetaan siten, että subjektiivista päivähoidon oikeutta rajataan silloin, kun jompikumpi vanhempi on kotona.

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana merkittävintä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on ollut kattavan lasten päivähoitojärjestelmän luominen. Vuonna 1973 annettu laki lasten päivähoidosta velvoitti kuntia järjestämään lasten päivähoidon paikallisten tarpeiden mukaan. Monet kunnat olivat tässä viipyjiä, ja muistan, kun se laki hyvin nihkeästi lähti eteenpäin. Alle kolmivuotiailla on ollut subjektiivinen oikeus päivähoitoon vuodesta 1990, ja vuodesta 96 lapsi on voinut olla päivähoidossa, kunnes hän siirtyy oppivelvollisena peruskouluun. Päivähoitolain voimaantuloa edelsivät monet yhteiskunnalliset muutokset. Elettiin taloudellisen kasvun kautta ja työvoimapula kaupungeissa oli merkittävä, ja silloin tarvittiin hyvin voimakkaasti myöskin meidän naisten panosta työelämässä.

Ongelmallisinta on se, että lainsäädännössämme ei ole asetettu minkäänlaisia ehtoja kokopäivähoidon saamiselle, joten lapsi voi olla kokopäivähoidossa 8—10 tuntia, vaikka toinen vanhempi tai molemmat vanhemmat ovat kotona ja voisivat hoitaa lapsensa itse. Paikan saaminen ei siis ole sidottu vanhempien työssäkäyntiin tai opiskeluun. Kotona olevat vanhemmat ovat joko työttömiä, vanhempainlomalla, hoitovapaalla tai muista syistä kotona.

Subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan on vahvistanut kunnallisen päivähoidon merkitystä kotona hoitamisen kustannuksella. Kokopäivähoidossa olevia lapsia, joilla ainakin toinen vanhemmista oli kotona, oli vuonna 97 tehdyn seurannan mukaan noin 5 000 lasta koko maassa. Tämä siis jo vuosi lainmuutoksen jälkeen. Asiantuntijoiden mukaan viime vuosien aikana sellaisten lasten määrä kokopäivähoidossa on kasvanut, joilla toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona.

Tämä kehitys ei aina ole lapsen kannalta toivottavaa. Me olemme monta kertaa täällä ennen eduskuntavaaleja edellisen eduskunnan aikana keskustelleet lasten pahoinvoinnista ja olemme joutuneet lisäämään lastenpsykiatriseen hoitoon korvamerkittyä rahaa, mikä on erittäin harvinaista valtion talousarvion yhteydessä. Valtiovarainvaliokunta kuunteli todella hyvin monipuolisesti niitä henkilöitä, jotka hoitavat lapsia, ja kyllä siellä tuli hyvin selkeästi ilmi se, että lasten pahoinvointi lähtee usein siitä, että vanhemmat eivät ota vastuuta kasvattamisesta.

Päivähoidon subjektiivinen oikeus on lähtenyt todella työelämän ja aikuisten tarpeista, ja väitän, että lasten kehitystarpeet on siinä unohdettu, mutta en väitä kuitenkaan, että päivähoidon taso päiväkodeissa olisi huono, päinvastoin, se on esimerkillistä ja hyvää. Lapsen ja vanhempien välisen kiintymyssuhteen sekä vanhemmuuden vastuun syntyminen ja säilyminen edistää lasten tervettä kasvua. Tämä on tutkimuksin usein todettu. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä konkreettisemmin kiintymys tarkoittaa yhdessäoloa, päivittäistä hoivaa ja tunnetason läsnäoloa. Terveen psyykkisen kehityksen perusrakenteet syntyvät hyvässä ja tiiviissä lapsen ja vanhemman suhteessa. Kahdeksan tunnin viettäminen suuressa ryhmässä pienelle lapselle on myös rasittavaa.

Kun varoja ei meillä täällä eduskunnassa eikä kunnissa ole jaettavana loputtomiin, on lasten päivähoidon järjestämistä pystyttävä pohtimaan kokonaisuutena. Sen tähden olen rohkeasti tehnyt tämän lakialoitteen. Eduskunnalta vaaditaankin rohkeutta puuttua jo tehtyihin päätöksiin ja vallitsevaan lainsäädäntöön. Lapsen ja perheen edun rinnalla on yhteiskuntapoliittisesti järkevää tukea lasten hoitamista kotona, sillä kunnallisen hoitopaikan järjestäminen tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, kuin jos lapsen hoito järjestettäisiin kotona. Tästähän on täällä edellisissä lakiesityksissä käytetty hyviä puheenvuoroja.

Jos päivähoidon subjektiivista oikeutta muutettaisiin siten, että kaikilla lapsilla olisi oikeus osapäivähoitoon 4—5 tuntia päivässä ja kokopäivähoitoa saisivat vain ne lapset, joilla on siihen erityinen syy, tämä tuottaisi kunnille säästöä noin 30—35 miljoonaa euroa vuodessa. Helsingissä säästöä tulisi noin 3 miljoonaa euroa ja Pääkaupunkiseudun kunnissa yhteensä 6,6 miljoonaa euroa. Subjektiivisen päivähoidon rajaamisessa säästyneet varat voisikin mielestäni osoittaa esimerkiksi täällä jo esitettyyn lasten kotihoidon tuen korottamiseen. Tämä olisi myös hallituksen linjan mukaista, koska hallitushan esittää lasten kotihoidon tuen korottamista, tosin aikamoisella aikaviiveellä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni järjestelmämme ja lainsäädäntömme tulisi kannustaa vanhempia arvostamaan enemmän lasten kanssa kotona vietettyä aikaa. Lakialoitteessani lasten päivähoidon subjektiivista oikeutta rajataan, sillä niillä lapsilla, joiden jompikumpi vanhempi on kotona, ei opiskele tai käy työssä eikä ole erityistä syytä päivähoitoon, silloin voitaisiin tämä rajaus tehdä. Tilanteissa, joissa päivähoidon järjestäminen on tarpeen sosiaalisista ja kasvatuksellisista syistä, tulee sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulkita kulloinkin tilanne erikseen. Mielestäni tämä on lapsen oikeus siinä tapauksessa, ja se on mahdollista kunnissa tehdä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden näkökulma on mielestäni hyvin aikuislähtöinen, ja laki toteuttaa enemmän vanhempien oikeutta päivähoitopaikkaan kuin lapsen oikeutta esimerkiksi vanhempiinsa, lämpimään syliin, rajoihin ja rakkauteen. Lain tulisikin erotella päivähoidon tehtävät lapsen eikä aikuisten tarpeista lähteviksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tulosen lakialoitteella on puolensa ja puolensa. Ihmettelen vaan, jotta aloite lähtee kokoomuksen suunnalta, koska olen ymmärtänyt, että kokoomuskin on sitä mieltä, että meidän pitää Suomessa työllisyysastetta saada nostettua huomattavasti ylemmäs, koska kuitenkin useimmissa tapauksissa, joita tämä tulisi koskemaan, jos tämän tyyppinen oikeus puretaan, on kyse siitä, että se vanhempi on työnhakija. Jos ajattelee sitä teknisesti, mitä tapahtuu siinä tilanteessa, niin työvoimatoimisto, työhallinto, odottaa kuitenkin, että ihmisen pitää olla valmis, pitää olla puhelimen ääressä, kytätä sitä puhelua, tuleeko johonkin komento. Nyt jos tätä päivähoitopaikkaa ei olisi olemassa, niin aika hankala olisi lähteä työhön, jolloin mihin sen lapsen sitten kiikuttaisi, mukaankaan kun ei voi ottaa. Siinä mielessä minusta tässä järjestelmässä, mikä tällä hetkellä on, on se hyvä puoli, että on olemassa paikka, johon lapsi viedään.

Toinen kysymys on siinä, millä tavalla me voimme muuttaa asenteita. Etenkin siihen meidän pitäisi panostaa yhteiskunnassa. Siihen meillä on hyvät keinot. Meillä on tiedonvälitys mahtavaa, kun se saadaan vaan palvelemaan joitakin asioita, mitkä ovat hyviä asioita. Siinä mielessä pitäisi korostaa sitä, mikä merkitys on, jotta ollaan lapsien kanssa. Joissakin tapauksissa voi olla hyvä, jotta lapset viedäänkin sinne hoitoon, jos kotona on semmoinen ilmapiiri. Mutta kyllä minä uskon, että useimmissa tapauksissa suomalaiset perheet kantavat huolta lapsistaan. Sitä pitäisi korostaa yhä enemmän, jotta kaikki ne ajat, mitä voidaan olla, ollaan lapsien kanssa, jos on vanhempi kotona. Mutta ei pidä purkaa sitä hyvää järjestelmää, joka meillä tällä hetkellä on olemassa siinä mielessä, jotta saadaan se työllisyysaste parannettua ja lapsen päivähoitojärjestelyt eivät ole esteenä työhön menemiselle. Kokoomuslaisesta näkökulmasta minä sen ymmärrän, että siellä ilmeisesti on rahaa kaikilla niin paljon, jotta voi iskeä setelitupon ja lapsen samalla naapuriin viedä, mutta kaikilla köyhemmillä ei sitä ole.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Todellakin, tällä aloitteella on puolensa ja puolensa. Kun täällä sanotaan, että kunta ei olisi velvollinen myöntämään lain 11 §:ssä tarkoitettua päivähoitopaikkaa, niin sen toinen puoli on juuri se, minkä ed. Tulonen tässä perusteellisesti esitteli. Se toinen puoli on se, että silloin kunta lähtee siitä, että sillä ei sitä paikkaa olekaan. Tämä voi olla sellainen, että sen jälkeen sitten se seuraava aste on, että työllistymisen osalta ei pyritäkään parempaan. On niin kuin peruste, että kun ei ole päivähoitopaikkaa, kun kunta ei ole siihen varautunutkaan, niin mitenkä silloin voidaan vaatia, että me menemme työhön, jos se työpaikka on osoitettavissa. Elikkä tämä on harvinaisen hankala, arvoisa puhemies, harvinaisen hankala paikka. Tämän takia tarvittaisiin semmoinen perhepoliittinen selontekokeskustelu, jossa olisi kaikki nämä osatekijät samassa paletissa niin, että se kokonaisuus käytäisiin kerran taas läpi, kun olosuhteet ovat muuttuneet, niin kuin ne ovat muuttuneet. Sen taas kaikki me tiedämme varsin hyvin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Yhtyisin edustajien Lahtelan ja Pulliaisen näkemyksiin. Pitkälti olen samaa mieltä. Mutta jos rajataan lapsen oikeutta päivähoitoon, silloin pitäisi kyllä järjestää joku muu turva lapsille. Usein kotiolot ovat sellaisia, että siellä ei lapsi pärjää vanhempien kanssa. On huume- ja alkoholiongelmia, on työttömyyttä ynnä muuta, joka kiristää. Nykyinen ajanmeno on vielä rajua. Tuhansia näkyy joutuvan työttömäksi nyt viime viikkojenkin aikaan, niin että eivät ne ongelmat sieltä poistu. Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Sinne se tulee, minne tulee.

Sitten on sellainenkin syy, jonka olen monesti kuullut hyvin toimeentuleviltakin ihmisiltä, että halutaan viedä lapsi päivähoitoon, kun täällä yhden lapsen politiikka on, jotta oppii muitten lasten kanssa olemaan ennen koulua. On tällaisiakin tarpeita. Siinä on monia ulottuvuuksia. Se ei ole vaan pelkkä se, että lapsi siellä on. On monet motiivit, minkä takia vanhemmat sinne vievät.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Epäilijöille edustajille Lahtelalle ja Pulliaiselle sanoisin, että todella siellä päivähoitolaissahan on selkeä esitys siitä, että silloin, kun sen työpaikan saa, myöskin saa päivähoitopaikan. Tämä ei sitä muuta. Ongelma ei ole sen kaltainen. Olen sitä parista isosta kaupungista selvittänyt ennen tätä lakiesitystä. Molemmista on tullut viesti, että se ei ole kyllä ongelma. Kunta pystyy. Niillä on nyt jo semmoinen kiintiö siellä. Ei ainakaan Tampereella ole minkäänlaista ongelmaa. Ei siellä toisessakaan isossa kaupungissa, josta kysyin, mitään sen kaltaista ongelmaa todella ole. Kuntaliittohan on tehnyt myöskin tästä selvityksen ja on ihan selkeästi esittänyt, että vaikka tätä sanotaan ongelmaksi, se ei ole se ongelma, jos rohkeasti tämmöinen päätös voidaan tehdä.

Ed. Kangas, todella esitinkin tässä, jos kuuntelitte, että silloin kun on kotona perheväkivaltaa tai päihdeongelmia, mielenterveysongelmia tai muita ongelmia, niin kyllä lapsen varmasti on silloin parempi olla päivähoidossa. Nämä ovat kunnan tasolla rajattavia asioita. Se on ihan järkevää, ja näin tosiaan esitin.

Sitten vielä kun ed. Kangas, puhemies, sanoi, että täytyy kuitenkin oppia olemaan muiden lasten kanssa, niin meillähän on vuoden ikäinen esiopetuslaki ja se on tietysti muuttanut myöskin tätä päivähoidon tarvetta.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä tätä lakialoitetta, minkä ed. Tulonen on tehnyt. Siinä vaiheessa, kun tätä lakia tehtiin, eräs lastenlääkärikin soitti minulle henkilökohtaisesti ja sanoi, että nyt tässä mennään kyllä niin sanotusti väärille teille siinä mielessä, jos äiti, joka on saanut toisen lapsen, vie sitten sen vanhemman lapsen päivähoitoon. Hän katsoi, ettei se ole psykologisesti oikein, että vierotetaan siinä vaiheessa, kun mustasukkaisuus on kaikkein pahimmillaan vielä ja lapset totuttelevat toinen toisiinsa. Hän kyllä piti ehdottomasti sitä tärkeänä, että lapset saavat olla siinä vaiheessa nimenomaan yhdessä, ja se on erittäin tärkeä vaihe perheessä. Sitä kautta hän katsoi, että nimenomaan ne äidit, jotka ovat kotona, silloin myöskin hoitaisivat molemmat lapset kotona.

Minun mielestäni tämä on erittäin hyvä asia siinäkin mielessä, mitä ed. Tulosen aloitteessa on, että nämä erityistapaukset ja vaikeudet kotona antavat mahdollisuuden silloin tämän tyyppiseen hoitopaikkaan ja ettei se myöskään saa olla työhön menemisen este, vaan silloin tulee kunnan järjestää työpaikka. Sillä lailla pystyttäisiin myöskin varoja entistä enemmän suuntaamaan aamupäivä- ja iltapäivätoimintaan ykkös- ja kakkosluokkalaisille. Se on myöskin erittäin tärkeä vaihe. Näitä minun mielestäni pitää harkita hyvin vahvasti myöskin yhdessä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En pysty sanomaan, että ed. Tulonen olisi ollut äskeisessä puheenvuorossaan väärässä, en todellakaan. Tänä päivänä tässä tilanteessa erikoisesti suurissa kaupungeissa asiat ovat varmasti niin, kuin ed. Tulonen juuri äsken kuvasi. Mutta jos lakiin kirjoitetaan niin, kuin nyt tässä 11 a §:ssä esitetään kirjattavaksi, niin tällainen pykälä on kuntasuunnittelun väline myöskin. Se on vähän pitemmällä aikavälillä kuntasuunnittelun väline, johonka tukeudutaan, jonka mukaisesti kunnan toimeliaisuutta ohjataan ja järjestetään. Elikkä toisin sanoen sillä on silloin merkitystä siinä tulevassa, vaikkei tässä päivässä olisikaan.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on lyhyesti sanottuna se, että jos käy niin, että yhteiskunnan käytettävissä oleva käyttövarallisuus globalisaatiosta ja muista syistä niukkenee merkittävästi nykyisestä elikkä ollaan suurin piirtein samassa tilanteessa kuin 90-luvun alkupuolella ja velkaa ei voida enää ottaa, kun entistä ei ole aivan riittävästi, niin silloin joudutaan varmasti priorisoimaan, ja silloin ehkä on jo pakkotilanteessa pakko tehdä näin ja katsoa, millä tavalla tämä työllisyysnäkökohta otetaan huomioon.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pulliainen on täysin oikeassa tuossa kannanotossaan. Minulla on ihan omakohtaisia kokemuksia siitä, että tässä asiassa tulee ongelmia. Aika isossakin kaupungissa, Vaasassa, oli ihan konkreettinen tapaus. Mies oli töissä ja vaimo kotona, yksi lapsi oli, tarjottiin työpaikkaa, mutta kunta ei sitten pystynytkään hoitopaikkaa osoittamaan eikä ollut mitään, mihinkä muuallekaan olisi tämän lapsen vienyt. (Ed. Dromberg: Kunta rikkoi lakia!) Siitä seurasi sitten se, että työpaikka meni jollekin toiselle. Eli kyllä tässä ongelmia on. Näitä ongelmia ei kannata vähätellä. Olen sitä mieltä, että niitä on. Sen takia tässä pitää olla hyvin tarkkana, kun lakia ollaan säätämässä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on varmasti myöskin siitä, että silloin kun on subjektiivinen oikeus vanhempien viedä lapsensa päivähoitoon silloinkin, kun omilla vanhemmilla on mahdollisuus hoitaa lastaan kotona, niin elävässä elämässä tahtoo olla niin, että joskus tällaista subjektiivista oikeutta käytetään myöskin väärin. Me varmasti tässä salissa olemme kaikki samaa mieltä siitä, että kyllä paras hoitopaikka lapselle on silloin kotona, kun omat vanhemmat häntä hoitavat, mutta jostakin syystä meillä yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan, että yhä enenevästi katsotaan, että lapsen kasvatus on yhteiskunnan vastuulla, ja käytetään tätä subjektiivista oikeutta hyväksi, koska päivähoitomaksut eivät ole niin suuria, että nekään olisivat tämän väärinkäytön esteenä.

Luulen kuitenkin, että jos vanhemmat hoitaisivat enenevästi, silloin kun heillä on siihen mahdollisuus, lastaan kotona eivätkä käyttäisi tätä subjektiivista oikeutta, se nimenomaan antaisi mahdollisuuksia antaa pikaisesti päivähoitopaikka niille, jotka saavat esimerkiksi työn ja tarvitsisivat sen nopeasti, koska ne lapset olisivat poissa tietenkin päiväkodista ja päivähoitopaikasta. Tämä olisi sitä perhepolitiikkaa, mitä niin monesti tässä salissa on kaivattu, että vanhemmat uskaltaisivat olla rohkeasti kasvattamassa lapsiaan. Vaikka me tiedämme, että ongelmia on perheissä, niin tämä ei voi olla se ainut ja oikea ratkaisu, jolla siirretään tämä vastuu yhteiskunnan piiriin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En ole itse tätä aloitetta allekirjoittanut, mutta siitä huolimatta en voi ymmärtää ed. Pulliaisen käyttämiä puheenvuoroja. Siitä sai ikään kuin sen käsityksen, että kunnilla ei olisi intressejä hoitaa päivähoitoa tai tukea sitä, niin että ihmiset työllistyisivät omassa kunnassaan, ja että ikään kuin tällä tavalla toimittaisiin sen vastaisesti, että ihmiset hankkiutuisivat työelämään tai heillä olisi mahdollisuus paremmin hankkiutua, sillä että ikään kuin pidetään niin tiukoilla päivähoitoa, ettei saa paikkaa mistään. Tulen itse Vammalasta, jossa jokainen saa päivähoitopaikan, saa vielä valita, onko se kunnan vai yksityisen, seuraavana päivänä on kaikille tarjolla. Tiedän, ettei kaikkialla ole näin hyvin, mutta siitä huolimatta pidän sitä hieman outona näkökulmana.

Subjektiivisesta oikeudesta: Minun mielestäni sitä voitaisiin myöskin jossain vaiheessa tutkia, että jos olisi tämmöinen subjektiivinen oikeus puolipäivähoitoon, se osittain ajaisi näitä samoja asioita ja kuitenkin olisi hallinnollisesti huomattavasti helpompi järjestellä ja myöskin taloudellinen vaikutus olisi toinen kuin nykyisellä järjestelmällä.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! On todellakin valitettavasti olemassa vanhempia, jotka esimerkiksi lomien aikaan vievät lapsensa hoitoon, ja tämän tyyppinen toiminta ei mielestäni ole todellakaan yhteiskunnallisesti tuettavaa. Mutta haluaisin kiinnittää huomiota tämän keskustelun yhteydessä erityisesti maaseudulla maatilojen isäntien ja emäntien, nuorien ihmisten, päivähoitoasioihin ja myöskin sitten yrittäjiin, sellaisiin yrittäjiin, jotka työskentelevät kotona, heidän oikeuksiinsa viedä lapsi hoitoon, vaikkakin työ olisi sellaista, että niin sanotusti sivusilmällä lasta voisi hoitaa. On kiinnitettävä tämän tyyppiseen yrittäjätoimintaan myös huomiota lasten hoidon osalta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti: Tämä ed. Tulosen lakialoite, jos sitä nyt miettii syvästi, lähtee semmoisesta ajattelusta ilmeisesti, mallista, jotta meillä on olemassa ihmisiä, joilla on hyvin pitkä työsuhde, mennään nuorena töihin ja sitten jäädään eläkkeelle 68-vuotiaana. Mutta meidän yhteiskuntamme ei ole nyt semmoinen. Meillä on tämmöinen pätkätyöyhteiskunta. Suuri osa näistä meidän työsuhteistamme kuitenkin tälläkin hetkellä valitettavasti on tämmöisiä pätkätöitä. Tämä aloitehan, jos lukee tarkkaan tämän pykälän, tarkoittaa, että kunta ei ole velvollinen järjestämään semmoiselle perheelle päivähoitopaikkaa, jos ei ole ansiotyössä. Millä tavalla määritellään se ansiotyö, kun saattaa tulla tieto, että tunnin päästä se alkaa ja sitten päättyy jo huomenna taas. Tämä lähtee semmoisesta kategorisesta ajattelusta, että ihminen on joko työssä tai ei ole työssä. Mutta kun tämä maailma vain ei ole semmoinen. Sen takia tämä tulee tekemään ongelmia, kuten ed. Pulliainenkin totesi jossakin vaiheessa, ja toivoisin, jotta ei ainakaan hirveän nopeasti tämä aloite etenisi. Saahan tätä täällä jauhaa, jos valiokunta haluaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä en kyllä ymmärrä tätä lakialoitteen henkeä ollenkaan samalla tavalla kuin ed. Lahtela. Minä näen tässä, että ed. Tulonen on lähtenyt ihan tällaisesta klassisesta perhekäsityksestä, että silloin, jos henkilöllä ei ole estettä kotonaan hoitaa omaa lastaan, esimerkiksi ei ole ansiotyössä, olisi enemmän oikein se, että nämä vanhemmat saisivat hoitaa omaa lastansa kotona, ja silloin myöskään kunta ei tarjoaisi tällaista subjektiivista oikeutta, että lapsen voi viedä omasta kotoaan myöskin silloin pois, kun omat vanhemmat ovat kotona, joko toinen tai molemmat. Tämä mahdollistaisi myöskin sen, että silloin, jos joku on pätkätöissä ja tarvitsee nopealla aikataululla itselleen päivähoitopaikan, olisivat subjektiivisen oikeuden piiristä pois ne lapset, jotka ovat omien vanhempiensa kanssa kotona. Tämä olisi suuren messun aihe keskustella läpi joskus tässä salissa perusteellisesti, mitä tässä yhteiskunnassa pidetään oikeana, minkä takia tällainen subjektiivinen oikeus tarvitaan niille vanhemmille, jotka eivät ole ansiotyössä ja jotka ovat kotona, jos kysymyksessä ei ole perheväkivalta eikä huumeperhe eivätkä mitkään muutkaan sellaiset perusteet. Meidänhän pitäisi kannustaa lainsäätäjinä nimenomaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, että vanhemmat hoitaisivat, ottaisivat vastuun ja kantaisivat vastuun kotona tästä lapsien kasvatuksesta. Tällainen subjektiivinen yhteiskunnan tuoma päivähoito-oikeus vääristää koko suomalaista perhekäsitystä. Siitä me emme ole käyneet mitään arvokeskustelua tässä salissa.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni olisi erittäin tärkeää käydä se arvokeskustelu, minkälainen oikeus lapsella on myöskin vanhempiinsa. Nyt tuntuu niin, että tämä on toisin päin, kääntynyt kokonaan nurin päin. Tämä lastenlääkäri toi myöskin tämän näkökohdan esille, että todellakin lapsella täytyy olla oikeus myös omiin vanhempiinsa.