Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa herra puhemies, ärade herr talman! Käsittelyssä olevassa energia- ja ilmastostrategiassa on hallitusohjelman mukaisesti nimenomaisesti kysymys edellisen, vuonna 2008 hyväksytyn strategian päivityksestä. Tämän vuoksi nyt hyväksytty strategia sisältää vain rajallisesti uusia tavoitteita ja linjauksia. Keskeinen ohjenuora on ollut varmistaa vuodelle 2020 asetettujen kansallisten tavoitteiden saavuttaminen ja valmistaa tietä kohti EU:n pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteita. Strategiatyön yhteydessä on arvioitu muun muassa aiemmin päätettyjen ohjauskeinojen toimivuutta ja tehty skenaariolaskelmia päästökehityksestä, uusiutuvan energian osuuden kasvusta sekä energiatehokkuuden paranemisesta.

Suomi on hyvällä uralla kohti kaikkien kolmen tavoitteen saavuttamista eli niin päästöjen vähentämisessä, uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä kuin energiatehokkuuden parantamisessa. Päästökaupan ulkopuolisen sektorin osalta 16 prosentin päästövähennystavoite saavutettaneen nykytoimilla jopa ilman joustokeinojen käyttöä. Uusiutuvan energian osalta olemme reilusti direktiivissä määritellyn ohjeellisen polun yläpuolella, ja vuoden 2020 tavoite, 38 prosenttia energian loppukulutuksesta, ylitettäneen skenaariolaskelmien mukaan runsaalla prosenttiyksiköllä. Energian loppukulutuksen osalta tavoitteeksi asetetaan tässä päivityksessä taittaa energiankulutuksen kasvu energiatehokkuutta parantamalla niin, että vuonna 2020 kulutus on enintään 310 terawattituntia, joka on tilastoinnissa tapahtunut muutos huomioon ottaen noin 11 terawattituntia tiukempi kuin aiemman strategian tavoite. Kaiken kaikkiaan voi hyvin perustein todeta, että Suomi on energia- ja ilmastopolitiikassa eurooppalainen edelläkävijä.

Strategiassa on tehty joitakin uusia linjauksia asioista, jotka ovat välttämättömiä pitkällä aikavälillä. Näitä vuoteen 2025 asetettuja linjauksia ovat muun muassa kivihiilen käytön korvaaminen pääosin biomassalla, maakaasun osittainen korvaaminen biopohjaisella kaasulla, mineraaliöljyn osuuden painaminen 17 prosenttiin energiankulutuksesta sekä tuulivoiman tuotantotavoitteen nostaminen 9 terawattituntiin.

Strategiapäivityksessä on käyty kattavasti läpi energia- ja ilmastopolitiikkaan liittyviä ja useille eri hallinnonaloille kuuluvia aiheita. Näitä aiheita ovat EU:n energia- ja ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen, energiatehokkuustoimenpiteet, joustokeinot ja hiilinielut, lisätoimet vuoteen 2020 mennessä, päästöjen vähentämistavoitteen mahdollinen tiukentaminen EU:ssa, uusiutuva energia ja turve, eurooppalaisen ja kansallisen energiamarkkinakehityksen edellyttämät toimet, kaukolämpö sekä sähkön ja lämmön yhteistuotanto, kuluttajat ja kuluttajatoimien ohjaus, maatalous ja ruoka, puhtaan teknologian liiketoiminnan kehittäminen, julkisen sektorin toiminta sekä alueellinen ja kuntatason toiminta ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Hallitusohjelman mukaisesti strategian liitteeksi on lisäksi laadittu mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma. Käsittelen jäljempänä lähemmin muutamia näistä aihealueista.

Suomi on monissa energiansäästötoimissa ja energiankäytön tehokkuudessa kansainvälisesti johtavia maita. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto, energiakatselmusten järjestelmällinen toteuttaminen ja vapaaehtoisten energiatehokkuussopimusten kattavuus ovat tästä tuloksellisia esimerkkejä. Hallitus tulee laatimaan energiatehokkuuslain sekä kansallisen energiatehokkuuden toimeenpanosuunnitelman. Energiatehokkuudessa keskeisiä toimenpidealueita ovat erityisesti liikenne ja rakennuskanta.

Metsähakkeen käytön lisääminen monipolttoainekattiloissa on keskeisin ja kustannustehokkain keino lisätä uusiutuvan energian käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa. Monipolttoainekattiloissa metsähakkeen käyttö korvaa turpeen käyttöä. Strategian valmistelun yhteydessä on päivitetty kevään 2010 arviot metsähakkeen käytöstä sähkön ja lämmön tuotannossa. Hallitus pitää kiinni metsähakkeen käytön 25 terawattitunnin tavoitteesta sähkön ja lämmön tuotannossa vuonna 2020.

Metsäpohjaisen biomassan käyttöä voidaan lisätä edelleen korvaamalla kivihiilen käyttöä. Kivihiilen merkittävä korvaaminen sähkön ja lämmön yhteistuotannossa edellyttää joko nykyisten kivihiilipölykattiloilla varustettujen voimaloiden korvaamista uusilla monipolttoainekattilavoimalaitoksilla, lisäinvestointien tekemistä nykyisiin kivihiilipölykattiloihin tai kivihiilipölypolttokattiloihin soveltuvien jalostettujen puupolttoaineiden käyttöönottoa.

Hallitus edistää metsäpohjaisen biomassan käyttöä kivihiilen korvaamiseksi siten, että kivihiilen voimalaitoskäyttö pääosin syrjäytyy vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi varmistetaan energiatuen riittävyys investointien tekemiseen ja selvitetään tarve uusille tukijärjestelmille.

Biopohjaisella synteettisellä maakaasulla eli bio-SNG:llä voidaan korvata maakaasua ja siten edistää uusiutuvan energian käyttöönottoa. Koska bio-SNG:tä voidaan siirtää olemassa olevassa maakaasuverkostossa, siihen ei liity polttoainelogistiikkaongelmia. Bio-SNG:tä voidaan käyttää maakaasun kanssa ilman, että se edellyttää investointeja voimalaitoksissa. Strategiseksi tavoitteeksi on asetettu maakaasun käytön korvaaminen noin 10 prosentilla kotimaisesta puusta valmistetulla synteettisellä maakaasulla.

Turpeella on merkittävä rooli biomassan tukipolttoaineena taajamien ja teollisuuden sähkön ja lämmön tuotannossa. Kotimaisena energialähteenä turpeella on aluetaloudellista merkitystä ja tärkeä rooli huoltovarmuuden turvaamisessa. Valtioneuvoston 2012 tekemällä periaatepäätöksellä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta ohjataan soiden ja turvemaiden käyttöä niin, että suoluonnonvarojen käyttö on kestävää ja käytön aiheuttamat ympäristöhaitat vähenevät. Strategian mukaisesti turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti siten, ettei se korvaudu kivihiilellä. Hallitus asettaa tavoitteeksi, että turpeen energiakäyttö vähenee kolmanneksella viime vuosien keskimääräisestä tasosta vuoteen 2025 mennessä. (Timo Soini: Miksi?)

Samalla on tärkeä tiedostaa, että seuraavien 10—20 vuoden aikana, kun nykyistä voimalaitoskantaa on käytössä, turvetta tarvitaan lämmityskaudella vähintään 11—13 terawattituntia, koska se ei ole korvattavissa esimerkiksi metsähakkeella tai muulla uusiutuvalla polttoaineella. Lisäksi on turvattava kohtuullinen 6—8 terawattitunnin ylivuotinen turvevarasto sääriskien tasaamiseksi.

Turpeen käyttö on viime aikoina vähentynyt paikoin hallitsemattomalla tavalla siten, että sen on korvannut kivihiili. Tähän ei-toivottavaan kehitykseen on useita syitä päästöoikeuden ennakoimattoman alhaisesta hinnasta poikkeuksellisen sateisiin kesiin. Selvää kuitenkin on, että osin kielteinen kehitys on ollut seurausta luvattoman hitaasta ja pahasti takkuilevasta luvituksesta. Tähän on yksinkertaisesti saatava muutos.

Tuulivoimaa koskevan nykyisen 6 terawattitunnin tavoitteen saavuttaminen edellyttää tuulivoiman rakentamiseen liittyvien muiden kuin taloudellisten esteiden ratkaisemista. Tämäkään ei ole ihan yksinkertaista. Monin osin kehitys on ollut suotuisaa, mistä esimerkkinä on muun muassa kehysriihessä Raahen alueen niin sanottuun tutkakompensaatioon luvattu rahoitus. Tuulivoimankin osalta luvitusjärjestelmämme toimii kuitenkin tuskallisen kankeasti, minkä lisäksi muun muassa melukysymysten ratkaiseminen on vielä lopullisesti maaliin saattamatta. Strategian tavoitteiden mukaisesti tuulivoimaloiden rakentamista kuitenkin joudutetaan kehittämällä suunnittelua ja lupamenettelyjä ja siten lupien saamista. Hallitus asettaa tuotantotavoitteeksi vuodelle 2025 noin 9 terawattituntia.

Kaasumarkkinoiden toimivuuden, kaasun hinnan vakauden ja kaasun toimitusvarmuuden parantamiseksi hallitus edistää järjestelyjä, joilla luodaan kilpailevaa kaasuntarjontaa ilman kansallisia tukia. Suomenlahden rannikolle sijoittuva LNG-terminaalihanke sekä Balticconnector-hanke sisällytetään EU:n infrapaketin mukaiselle PCI-listalle yhdessä Viron kanssa.

Ympäristötavoitteiden täyttäminen vientiä tukevien kotimarkkinamekanismien avulla on paras keino alentaa ympäristösyistä luotujen mekanismien kustannusvaikutuksia ja kääntää ne selvästi positiivisiksi.

Suomi on vahva energiateknologian ja cleantechin viejä. Energiateknologian vienti vuonna 2010 oli 6,6 miljardia euroa. Viennin kasvu on ollut erittäin vahvaa viimeisten kymmenen vuoden aikana, tyypillisesti kymmenkunta prosenttia vuodessa. Energiateknologia on osa puhdasta teknologiaa, ja koko cleantech-vienti oli noin 12 miljardia viime vuonna, mikä on lähes 20 prosenttia koko maamme viennistä. Suomessa oli vuonna 2011 yli 2 000 cleantech-liiketoimintaa harjoittavaa yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 20 miljardia euroa eli noin 11 prosenttia bkt:stä.

Strategiseksi tavoitteeksi on asetettu Suomen energiateknologiaviennin kasvu 20 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä ja cleantech-viennin kasvu 38 miljardiin euroon samaan vuoteen mennessä. Tulos edellyttää uusiutuvan energian ja cleantech-alan noin 12 prosentin vientipainotteista vuosittaista kasvua.

Suomen tulee aktiivisesti kehittää kilpailukykyään energiamarkkinoilla investoijien näkökulmasta. Kotimarkkinan kilpailukyvyn osatekijöitä ovat ainakin rahoitusasema, lupaprosessien kesto ja kulku sekä energiatuotteiden markkinan toimintakyky ja tukijärjestelmät. Näin luodaan ennakoiva ja investointeja houkutteleva markkina.

Hallitusohjelman mukaisesti strategian liitteeksi on laadittu mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma. Vuonna 2011 öljyn osuus Suomen kokonaiskulutuksesta oli noin 24 prosenttia, mikä on jo Euroopan ja yleensäkin teollisuusmaiden alhaisimpia lukuja. Jatkossa mineraaliöljyn käyttö vähenee tai sen käyttöä vähennetään erityisesti liikenteessä. Hallitus asettaa tavoitteeksi, että vuonna 2025 mineraaliöljyn osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta putoaa alle 17 prosenttiin.

Hallitus on arvioinut myös strategian vaikutuksia. Niin sanotussa tarkennetussa perusskenaariossa investoinnit lisääntyvät merkittävästi erityisesti biojalostamokapasiteetin kasvun ja rakennuskannan korjausinvestointien seurauksena. Vaikka osa tarkennetun perusskenaarion toimenpiteistä on taloudellisesti kannattavia ilman julkista tukea, on kuitenkin selvää, että kaikkia toimenpiteitä ei saada aikaan ilman alkuvaiheen tukisysäystä.

Arvoisa herra puhemies! EU:ssa on juuri käynnistynyt keskustelu energia- ja ilmastotavoitteista kohti vuotta 2030. EU:n komissio julkaisi 27.3. niin sanotun vihreän kirjan, jossa arvioidaan muun muassa tulevien energia- ja ilmastotavoitteiden arkkitehtuuria ja myös laajemmin EU:n kilpailukykyä suhteessa muuhun maailmaan.

Hallitusohjelman mukaisesti Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta, johon päästään noudattamalla strategioiden pohjalta laadittavaa tiekarttaa kohti vuotta 2050 energiatehokkuuden nostamiseksi ja uusiutuvien energiamuotojen käytön tehostamiseksi. Tämä tiekarttatyö on juuri alkamassa. Tämä ajoittuu hyvin eurooppalaisen vihreään kirjaan liittyvän keskustelun kanssa.

Tiekartan valmistelussa pyritään ottamaan huomioon myös se, että tulevaisuus voi olla hyvin erilainen kuin osaamme ennakoida. Maailman energiataloudessa tapahtuu myös jatkossa ennakoimattomia muutoksia. Mainitsen tässä vain muutamia energiapelin muutostekijöitä, joilla voi olla merkittäviäkin vaikutuksia.

Liuskekaasu on muuttanut globaaleja energiamarkkinoita tavalla, jota ei vielä muutama vuosi sitten pystytty ennakoimaan. USA:ssa liuskekaasun hinta on vain kolmannes eurooppalaisen kaasun hinnasta. Tämän merkittävän uuden kilpailuedun turvin "Saudi-Amerikkaan" siirtyy takaisin teollista tuotantoa Kiinasta. Myös vaikutukset eurooppalaiseen teollisuuteen voivat olla arvaamattoman suuria. USA:sta voi tulla jopa nesteytetyn maakaasun viejä.

Fossiiliset polttoaineet elävät renesanssia, koska aiemmin USA:han purjehtineet hiililaivat tuovat lastinsa nyt Eurooppaan. Hiilen hinta on tämän seurauksena laskenut.

Uusiutuvat energialähteet ovat lisääntyneet merkittävästi, mutta monissa maissa erittäin korkein kustannuksin.

Vaihteleva uusiutuva tuotanto, tuuli- ja aurinkovoima sekä näihin liittyvät erilaiset kansalliset tukijärjestelmät ovat sekoittaneet sähkömarkkinat ja tehneet kannattavuuslaskelmien teon erittäin vaikeaksi. Tähän liittyen energiainvestointeja tekevät yritykset ovat epävarmoja ymmärrettävistä syistä.

Päästökaupan keskeinen rooli investointien ohjaajana ei toimi, koska päällekkäiset ohjauskeinot vaikuttavat päästöoikeuden hintaan. Myös päästöoikeuksien ilmaisjaolla on ollut vaikutusta, mutta se on ollut välttämätöntä kansainvälisen kilpailukyvyn vuoksi.

Ydinvoiman asema on muuttunut useassa maassa.

Tiekartan valmistelua on tarkoitus katsoa tätä sekä muutoinkin koko ajan muuttuvaa taustaa vasten: miten tehtäisiin oikeita valintoja, vältettäisiin vääriä eikä annettaisi reaalimaailman ja virtuaalitodellisuuden edetä liian kauaksi toisistaan?

Arvoisa puhemies! Tiekarttatyössä hyödynnetään jo tehtyä ja tekeillä olevaa tutkimustyötä. Skenaariotyön avoimuus on keskeinen asia, ja sen mahdollisimman hyvää toteuttamista ollaan suunnittelemassa. Alustavan arvion mukaan tiekartta tuotaisiin valtioneuvoston selontekona eduskunnalle kevätistuntokauden 2014 loppupuolella.

Eero  Lehti /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa kiittää nykyistä ja myös edellistä hallitusta onnistuneista toimenpiteistä ja niiden eteenpäinviemisestä ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi. Olemme hyvällä uralla vuotta 2020 silmällä pitäen. Jo tehtyjen päätösten lisäksi nyt otetaan uusia askeleita kohti pidemmän aikavälin päästövähennystavoitteita. Nämä puhtaan energian toimenpiteet viitoittavat tietä vuoteen 2050 ulottuvan tiekartan päästövähennyksiin.

Kylmien säiden ja pitkien välimatkojen Suomi on erityisen riippuvainen siitä, että kohtuuhintaista energiaa on saatavilla. Saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden lisäksi keskeistä on myös energiaomavaraisuuden lisääminen.

Kotimaisen energian merkityksen ymmärtää, kun katsoo Suomen kauppatasetta. Ulkomaiset polttoaineet ovat suuri — eivät toki ainoa — syypää siihen, että miinuksella mennään. Meidän ei myöskään tulisi olla ehdoin tahdoin riippuvaisia esimerkiksi sähkön tuonnista. Tuontiriippuvuutemme on kuitenkin tosiasia, joka muuttuu vasta 2020-luvulla, kun Olkiluoto 3 ja periaatepäätösluvat saaneet ydinvoimayksiköt ovat käynnistyneet ja uusiutuvaa kotimaista sähköä on enemmän saatavilla.

Toisaalta energiapolitiikkaa ohjaa voimakkaasti tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Myös tämän takia fossiilisten energianlähteiden, erityisesti kivihiilen ja öljyn, käyttöä on määrätietoisesti vähennettävä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa, että uusiutuvien energianlähteiden osuutta tulee edelleen voimakkaasti kasvattaa. Tässä meillä on hyvät lähtökohdat osaamisemme ja uusiutuvien luonnonvarojemme ansiosta. Energiapolitiikan eri tavoitteiden yhteensovittaminen on mahdollista, kun hyödynnämme laaja-alaisesti kustannustehokkaita, kotimaisia ja vähäpäästöisiä energianlähteitä.

Toisaalta Suomea ei tule kurjistaa alimitoittamalla ennusteita tulevaisuuden energian- ja sähkön tarpeesta. Energiaa kyllä säästyy, jos tehtaita lopetetaan sen takia, että kohtuuhintaisen sähkön saantia ei ole voitu taata. Järkevä energiatehokkuus sen sijaan on erittäin kannatettavaa. Siinä säästetään rahaa ja ympäristöä samalla kertaa.

Arvoisa herra puhemies! Tänä talvena olemme saaneet huomata, kuinka kotimaisen turpeen vähyyden takia yhä useammalla voimalaitoksella on jouduttu lisäämään kivihiilen käyttöä. Syynä on ollut turpeen lupamenettelyjen hitaus sekä kesän sateisuus. Tilanne siis on, että kotimaista energiaa, joka luo työpaikkoja, korvataan ulkomailta tuodulla kivihiilellä. Tässä ei ole järkeä. Toki turpeen ympäristö- ja erityisesti vesistövaikutukset tulee saada kuriin. Turpeen talteenottoteknologiaa on syytä vielä voimakkaasti kehittää, jotta ympäristöhaitat voidaan minimoida.

Valtioneuvoston periaatepäätös, jossa turvetuotanto ohjataan jo luontoarvonsa menettäneille soille, on oikea. Näin voidaan varmistaa sekä arvokkaan suoluonnon säilyminen että turvetuotannon toimintaedellytykset. Kun arvokkaat kohteet ovat poissa lupaprosesseista, tulee sen näkyä luvituksen sujuvuudessa. Turpeen tuotantomääriä on nostettava tarvittavalle tasolle ja kauppataseongelmaa on kevennettävä.

Energiateknologian ja muun puhtaan teknologian vienti muodostaa yhteensä lähes 20 prosenttia koko maamme viennistä, ja globaalit markkinat kasvavat nopeasti. Hallituksen tavoite cleantech-alan kasvattamiseksi on kunnianhimoinen mutta erittäin tarpeellinen. Kotimarkkinat ovat ratkaisevassa asemassa. Valtion tulee edesauttaa esimerkiksi liikenteen siirtymistä hybridi- ja sähköautoihin, jotta saadaan kriittinen massa tämän autokannan nopeaan kasvattamiseen. Myös julkisin hankinnoin voimme panostaa uusiin innovaatioihin esimerkiksi jätteen hyödyntämisessä.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos vaatii tekoja, ja fossiilisista polttoaineista irti pääseminen on haasteellinen tehtävä. Kun huolehdimme energiantuotannosta, joka varmistaa energian saannin, kohtuuhintaisuuden ja vähäpäästöisyyden, on meillä tässä asiassa enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

Jukka Kärnä /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen on vähennettävä tulevaisuudessa riippuvuutta öljystä, lisättävä energiaomavaraisuutta ja sopeuduttava yhä tiukkeneviin ympäristötavoitteisiin maailman ja tulevien sukupolvien pelastamiseksi. Energiankäytön on tehostuttava ja energiantuotannon on perustuttava entistä enemmän hiilettömyyteen. Tämän viitekehyksen asettamissa paineissa ja rajoissa on pyrittävä turvaamaan nykyaikaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus, riittävä ja kohtuuhintainen energian saatavuus sekä hyvä työllisyyskehitys.

Suomi on sitoutunut energia- ja ilmastotavoitteisiin vuodelle 2020. Kuudesta perustavoitteesta kolmessa olemme asettaneet omat kansalliset tavoitteet. Päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästöjen osalta, uusiutuvien energialähteiden osalta energian loppukulutuksesta ja biopolttoaineiden osuudessa tieliikenteen polttoaineista olemme sitoutuneet EU-tasoja tiukempiin tavoitteisiin.

Sosialidemokraatit tukevat Euroopan unionin tavoitetta nostaa vuoden 2020 kasvihuonepäästöjen vähennystavoitetta 20:stä 30 prosenttiin, mikäli muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja keskeiset nopeasti kasvavat taloudet kykenevät riittäviin päästövähennystavoitteisiin. Ennen lopullista sitoutumista Suomen pitää selvittää tavoitteen yhteiskunnalliset hyödyt, vaikutukset kansantalouden ja yritysten kilpailukykyyn sekä tavoitteen kustannusvaikutukset. Lisäksi pitää varmistaa kaikkien EU-maiden sitoutuminen tavoitteisiin.

Euroopan unionin vuoteen 2050 ulottuvaan 80 prosentin päästövähennystavoitteeseen ja vähähiilisen energiankäytön ja -tuotannon tavoitteisiin pitää niin ikään valmistautua hyvin ja huolella. Suomi haluaa olla edelläkävijä ympäristönsuojelussa, mutta yhden maan ratkaisut eivät riitä, jos muut maat eivät seuraa mukana. Emme hyväksy ympäristöshoppailua, ja siksi haluamme mahdollisimman laajan rintaman sitoutuvan tiukkoihin kriteereihin.

Energia- ja ilmastostrategian mukainen tarkennettu ohjelma edellyttää Suomelta lisätoimia, jotka vaikuttavat jo vuonna 2020 ja sen jälkeen. Lisätoimia tarvitaan puhtaan energian tuotannon lisäämiseksi, rakennusten ja liikenteen energiatehokkuutta pitää parantaa, maataloudessa päästöjä pitää vähentää, ja jätteitä pitää käyttää nykyistä enemmän energian- ja lämmöntuotannossa.

Suomella on vahva jalansija cleantech-toimialalla, joka on yksi nopeimmin kasvava ala maailmassa. Keskeisinä syinä ovat ilmastonmuutos, raaka-aineiden riittävyys, kasvava väestömäärä, jätteiden määrän kasvu sekä puhtaan veden riittävyys.

Suomessa toimii yli 2 000 alan yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on 11 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen vahvuudet tällä alueella ovat energia- ja materiaalitehokkaat tuotantoprosessit, bioenergia, vedenkäsittely ja kierrätys. Näin Suomella on hyvät mahdollisuudet nousta puhtaan energian ohjelman myötä edelläkävijämaaksi. Onnistuminen ja uusien työpaikkojen syntyminen vaativat uusia investointeja, osaamispohjan vahvistamista ja teknologiarahoituksen tehostamista.

Arvoisa puhemies! Suomella on hyvät mahdollisuudet lisätä metsäpohjaisen biomassan tuotantoa ja korvata sillä kivihiilen käyttöä voimalaitoskäytössä. Tämä edellyttää pitkäjännitteisten ja ennakoitavissa olevien tukikeinojen käyttämistä yli vaalikausien. Lisäksi metsähakkeen korjuun ja kuljetuksen toimintaketjuille pitää luoda kattavat ja kestävät markkinaehtoiset edellytykset. Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto on Suomessa yksi energiantuotannon vahvuus, ja sitä pitää suosia. Tuotanto on hyötysuhteeltaan tehokasta ja mahdollistaa puupohjaisen energiankäytön.

Metsäpohjaisen biomassan käytön lisääminen Suomessa edellyttää, että bioenergiaa koskevat kestävyyskriteerit eivät estä kotimaisten biomassojen käyttöä energiantuotannossa.

Suomi ei edelleenkään ole omavarainen sähköntuotannossa. Sähkön omavaraisuus saavutetaan vasta 2020-luvulla, kun Olkiluoto 3 ja periaatepäätösluvat saaneet ydinvoimalayksiköt ovat käynnistyneet ja uusiutuvan sähkön tuotanto on lisääntynyt suunnitellusti. Näin meillä on mahdollisuus jopa sähkön vientiin niin kansallisesti halutessamme.

Tuulivoiman rakentamista voidaan jouduttaa kehittämällä suunnittelua, lupamenettelyjä ja lupien saantia.

Arvoisa puhemies! Suomella ei ole enää varaa edellisen hallituksen aikana tehdyn rikkipäätöksen kaltaisiin toimiin. Tämän vuoksi meidän on tehostettava kansallisista intresseistä lähtevää Euroopan unionin energia- ja ilmastopolitiikan koordinaatiota. Ennen uusien päätösten hyväksyntää Suomen pitää selvittää kokonaisvaikutukset kansantalouteen ja yritysten toimintaedellytyksiin. Tällaisesta tilanteesta on kyse muun muassa päästöoikeuksien leikkaamisessa kolmannella kaudella. Niiden määriä ei pidä leikata, koska ylitarjonta johtuu pääasiassa talouden taantumasta. Mikäli leikkauksia tehdään, teollisuutemme kilpailukyky, tuotanto ja työllisyys heikkenevät.

Kaj Turunen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmasta ote, ote myöskin ministerin äsken pitämästä puheesta: "Turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti siten, ettei se korvaudu kivihiilellä". Näinköhän tämä on mennyt, arvoisa ministeri?

Arvoisa puhemies! Meidän on ajateltava energiaa aivan uudella tavalla. On nähtävä kuusenoksa kemikaalina, puru ja lastut biopolttoaineina, vesi lämmönlähteenä jne. Meidän on nähtävä energia ympärillämme. Hyödyntämällä kotimaista energiaa ja kehittämällä siihen perustuvaa vientiteollisuutta voimme oikaista merkittävästi kauppatasettamme. Kotikutoista byrokratiaa on karsittava. Devalvaatiomahdollisuuksien puuttuessa euroalueella on energian kustannusten seuranta ja vaikutusten arviointi välttämätöntä. On mietittävä, mitä vastuita jätämme tuleville sukupolville.

Sähkön ja yleensäkin energian ollessa välttämättömyyshyödyke on perusteltua, että energiayhtiöt olisivat mahdollisuuksien mukaan kunnan määräämisvallassa sekä kuntalaisten omistuksessa. Sama asia pätee myös vesilaitoksiin. Tämä on kuntalaisten pitkän tähtäimen etu, energiayhtiö kuntalaista varten. Sähkön ja yleensä energian merkitys tuskin tulee tulevaisuudessakaan vähenemään, päinvastoin. Tästäkin syystä on kaikkien suomalaisten syytä pitää kiinni omistamistaan energiayhtiöistä.

Hallituksen puoliväliriihessä tekemä sähkön hinnan korotus on haitallinen kaikille kotitalouksille. Tasaveroluonteensa vuoksi se kuitenkin rasittaa eniten pieni- ja keskituloisia. Sähkön jakeluvarmuuteen samoin kuin hintaan tulee kiinnittää huomiota osana maamme huoltovarmuutta. Yleensäkin maamme energiapolitiikkaan tulisi saada poukkoilevan päätöksenteon sijaan yli vaalikausien kestävää ennakoitavuutta. Nyt näin ei ole. Viittaan tässä muun muassa nykyisenkin hallituksen tekemään tuki- ja veroratkaisuun.

Arvoisa puhemies! Bioenergiasta ja uusiutuvista energialähteistä samoin kuin kaikesta biomassojen hyödyntämisestä puhutaan tänä päivänä yhä enemmän. Tätä on pidettävä positiivisena kehityksenä. Perussuomalaiset haluavat jatkossa kiinnittää huomiota erityisesti puurakentamisen lisäämiseen niin yksityisessä kuin julkisessakin rakentamisessa. Suomi voisi olla jopa puurakentamisen suunnannäyttäjä koko Euroopassa. Tavoitteen saavuttaminen vaatii toki parempaa sekä ennakoivampaa päätöksentekoa, etenkin istuvalta hallitukselta. Ala on varsin merkittävä tekijä ja työllistää runsaasti ihmisiä joko suoraan tai välillisesti. Puusta valmistettavat tuotteet ovat kestäviä sekä uusiutuvia ja vaikuttavat siis positiivisesti hiilitaseeseen. Metsä- ja maapohja eivät karkaa Kiinaan muuta kuin ehkä kuvainnollisesti ilmastosopimuksien myötä. Pyrkimys lisätä puurakentamista tukee hyvin myös tavoitetta ilmastopolitiikan paremmasta ennakoitavuudesta.

Arvoisa puhemies! Maamme hallitus on omissa ohjelmissaan lupautunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden energian loppukäytöstä noin 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. EU puolestaan on asettanut omaksi tavoitteekseen 20 prosenttia. Tämä pystytään Suomessa kyllä toteuttamaan, sillä olemme uusiutuvan energian käytössä unionin kärkijoukkoa. Kysymys kuitenkin kuuluu: onko Suomen aina järkevää asettaa tavoitteitaan suuremmiksi kuin EU vaatii?

Mielestämme ei, sillä tämä tulee — ja on jo tullut — Suomelle aika ajoin hyvin kalliiksi. Tämä tie on nähty jäsenyysvuosiemme saatossa. Hyvinä huonoina esimerkkeinä tästä mainittakoon muiden muassa Durbanin ilmastokokouksen päätökset, joissa metsistämme tuli nielujen sijasta päästökohteita. Tästä uhkaa tulla Suomelle vuosittain miljoonien, jopa kymmenien miljoonien lasku. On puhuttava painokkaasti kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen puolesta. Kotimainen energiatuotanto tarjoaa jo nyt useita tuhansia pysyviä työpaikkoja, jotka osaltaan pitävät maaseutua elinvoimaisena ja asuttuna. Kotimaisen energian käytön edistäminen on mahdollisuus sitä kautta luoda myös tuhansia uusia työpaikkoja maaseudulle.

Arvoisa puhemies! Turve on Suomen energiahuoltovarmuuden kannalta keskeinen tekijä, joten sen saatavuus täytyy turvata. Turve on lisäksi tärkeä polttoaine monissa kunnallisissa energialaitoksissa sekä teollisuudessa yleensäkin yhdessä puun kanssa. On syytä myös muistaa, että turpeen säilöntäkestävyys on korkeaa luokkaa. Se on kantojen ohella ainoa kotimainen polttoaine, joka kestää helpostikin useamman vuoden varastointia.

Hallitus leikkasi energiapuun tuotantotukea kolmanneksen ja kiristi turpeen verotusta. Nämä tuki- ja veropäätökset ovat merkittävästi heikentäneet kotimaisen energian kilpailukykyä kivihiileen nähden ja johtaneet tuontienergian maahantuontiin. Näin on käynyt useissa suomalaisissa kaupungeissa. On myös otettava huomioon, että Saksalla luovuttuaan ydinvoimasta on suuri intressi pitää kivihiilen päästökauppahintaa matalalla, ja siihen se vahvana EU-maana varmasti pystyy.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina kansalaisten suhtautuminen turpeeseen ja sen käyttöön on muuttunut suopeammaksi. Tämän osoittavat useat eri tutkimuksetkin. Voidaan myös odottaa, että hyväksyntä turvetta kohtaan kasvaa entisestään, jos ja kun ympäristöasioista huolehditaan asianmukaisella tavalla, niin kuin tänä päivänä jo tehdäänkin. (Pertti Salolainen: Koska?) Tämä on erinomainen lähtökohta entisestään hälventämään niitä mahdollisia epäluuloja, mitä kyseessä olevaan sektoriin vielä mahdollisesti liittyy.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari ajatusta vielä tuulivoimasta. Tuulivoimalla (Puhemies koputtaa) tuotettua energiaa kehitetään tariffin avulla, ja tuulienergia onkin nostanut osuuttaan. Tuki kuitenkin vääristää markkinoita. Aikaa myöten tariffitukemisesta onkin syytä luopua.

Perussuomalaiset toivovat, että keskusteluyhteyttä eri ministeriöiden välillä parannetaan maamme energia- ja ilmastopolitiikan päätöksenteossa. Suomella on ilmastosektorilla pitkällä aikavälillä paljonkin vielä annettavaa.

Mauri Pekkarinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus otti vahvan vastuun maailmanlaajuisesta ilmastokysymyksestä. Se rakensi kunnianhimoisen strategian ja päätti historiamme suurimmasta energiapaketista, oikeastaan historiamme suurimmasta investointipäätöksestä. (Erkki Virtanen: Maailman suurimmasta!)

Ilmastokysymys on 80-prosenttisesti energiakysymys. Siksi päätimme lisätä radikaalisti erittäin paljon, oikeastaan pääkaupunkiseudun noin miljoonan asukkaan vuosikulutusta vastaavan määrän, uusiutuvaa, nimenomaan uusiutuvaa sähköä ja lämpöä. Se oli huima päätös, mihinkä sitouduimme. Päätimme myöskin vähentää päästöjä 20 prosentilla, säätää lailla, että liikenteessä 20 prosenttia pitää olla uusiutuvaa vuonna 2020, ja päätimme myöskin antaa periaatepäätöksen kahdelle uudelle ydinvoimalahankkeelle. Uudistuksista ja uudistuksien vaatimista tuista päätettiin niin ikään erikseen lailla.

Kataisen hallituksen strategiapaperi kertoo retoriikassaan, että se sitoutuu tämän strategian toimeenpanoon. Osasta sovitusta se on pitänyt kiinni mutta vain osasta. Monista kotimaisen heikennyksistä käsittämättömin on se, että hallitus on kiristänyt turpeen veroa merkittävästi 2,9:stä 5,9 euroon megawattitunti ja samalla heikentänyt nimenomaan puun tukea noin kolmanneksella. Käytännössä puun ja turpeen yhteiskäytön kilpailukyky ennen kaikkea kivihiileen verrattuna on heikentynyt erittäin merkittävästi.

Uralin takaa tuodaan Suomeen nyt kivihiiltä. Sitä käytetään sellaisilla paikkakunnilla, jotka periaatteessa ovat jo tehneet päätöksen luopua kokonaan kivihiilen käytöstä. Huikein esimerkki on maailman suurin biovoimalaitos Pietarsaaressa. Vielä äsken, viime vuonna, se käytti noin 10 prosenttia kaikesta energian raaka-aineestaan kivihiiltä. Tänä vuonna sen johtajan minulle kertoma arvio on, että se tulee käyttämään 40—50 prosenttia raaka-aineestaan kivihiiltä. (Hälinää) Se on hurja lisäys tilanteessa, jossa sen hinta kaiken lisäksi, vuosittainen lisäkustannus, on noin 25 miljoonaa euroa. Sen verran tuontienergiaa eikä mitä tahansa tuontienergiaa vaan kivihiiltä aletaankin tuoda maailman suurimpaan biovoimalaitokseen Pietarsaaressa.

Arvoisa puhemies! Hallitusta voi kiittää ja erityisesti TEMiä voi kiittää ja antaa tunnustuksen sille siitä, että se on sitoutunut selvitysmies Tarasti muurinmurtajanaan siihen, että tuulivoiman käytön lisäämisestä pidetään kiinni. Mutta ympäristöhallinnon linja tässä asiassa onkin sitten jo toista maata. Jälki merikotkan, liito-oravan tai erilaisten ötököiden oleskelusta vuosienkin takaa lähimaastossa estää nyt tuulivoiman rakentamisen. Samaa voi sanoa niistä meluohjeista, mitä uusia meluohjeita ympäristöministeriö on rakentanut.

Ympäristöministeriön ja puolustusministeriön linjausten perusteella Suomeen näyttää olevan vaikeaa saada 700 tuulivoimalaa samaan aikaan, kun Saksa on sitoutunut 70 000 tuulivoimalan rakentamiseen. Huikea ero!

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian erilaiset käyttöteknologiat, ennen kaikkea puhdas teknologia on jo Suomessa tällä hetkellä merkittävässä roolissa. Mahdollisuudet siinä ovat vielä paljon parempaan. Hallitus puhuu mieluusti puhtaan teknologian asioista, kertoo satsaavansa niihin. Kun katsoo hallituksen selontekoa, sieltä käy ilmi, että vuodesta 2011 tähän vuoteen hallitus tulee leikanneeksi julkisia t&k-varoja 42 miljoonalla eurolla. Mitä resurssien lisäämistä tämä on näihin tarkoituksiin, jos tosiasiassa näitä resursseja leikataan?

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee jatkossakin paljon energiaa. Säästö- ja tehokkuustoimenpitein energian kokonaiskulutus on painettavissa 2020-luvulla alle 300 terawattitunnin. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä muutama asia kannattaa ja tulee asettaa selviksi tavoitteiksi Suomelle. Ensinnäkin, energiaomavaraisuus on nostettava vähintään 50 prosenttiin. (Keskustan ryhmästä: Hyvä!) Toisekseen, uusiutuvan energian osuus Suomessa nostetaan vähintään 50 prosenttiin. (Keskustan ryhmästä: Hyvä!)

Käytännössä tämä edellyttää muutamaa asiaa ylitse muiden. Ensimmäinen on se, että energiapuun käyttöä tulee lisätä 13,5 miljoonasta aina 20 miljoonaan kiintokuutiometriin asti. Pöyry osoittaa selvityksessä, että tämä on mahdollisuus. Hallituksen pitää sitoutua siihen, tehdä selvät ratkaisut. Käytännössä tämä tarkoittaa, että puuta käytetään ei sähkön ja lämmön lähteenä vaan yhä useammin biokaasun ja myös nestemäisten polttoaineiden raaka-aineena.

Toinen tärkeä asia on lisätä tuulivoiman käyttöä entisestäänkin. Kaikkeen siihen, mihinkä puu riittää, se kannattaa ensin ottaa, mutta kun se ei riitä kaikkeen uusiutuvaan, sitten tarvitaan tuulta. Sitten tarvitaan myöskin tuuleen liittyen ja aurinkoon liittyen säätövoimaa. Vesivoima on otettava käyttöön erityisesti siellä, missä vesivoiman lisäkäyttö samalla merkitsee myöskin tulvasuojelun parantamista. Tällä viittaan Vuotokseen, kaikki tietävät tämän. Pienimuotoiseen energiaverkkoon pääsyä on parannettava.

Arvoisa puhemies! Fossiilisten polttoaineitten käyttö, tuontisellaisten, on ajettava alas. Kivihiilen energiakäyttö on lopetettava. Fossiilinen öljy on korvattava suurelta osaltaan biopohjaisilla vaihtoehdoilla sekä sähköllä.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimalupien osalta, jotka viime vaalikaudella päätettiin, jos ne käytetään niin kuin paljon mahdollista on, jo nyt keskusta tekee selväksi, että uusiin lupiin, kun vanhat vanhenevat 2027 ja 2030, ei ole aihetta sitoutua. Ne toimet, joilla uusiutuvaa äsken kerrotulla tavalla lisätään, merkitsevät sitä, että noita lupien uusimisia ei keskustan mielestä jatkossa tarvita. (Ben Zyskowicz: Miksei?)

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Jotta nämä uusiutuvat vaihtoehdot etenevät niin kuin tässä kuvasin, se edellyttää sitä, että niiden tuen, järjestelmän, leikkauksista luovutaan ja palataan Suomessa sellaiselle uusiutuvien energiamuotojen tukien tielle, jotka ovat kohtuullisia, oikeutettuja, jotka vähentävät nimenomaan rahaa tuontienergiaan, parantavat omavaraisuutta.

Nyt tämän Vanhasen strategian mukaan julkista rahaa käytetään noin 340 miljoonaa vuonna 2020. Tässä hahmottelemani toimet merkitsevät noin 200 miljoonan euron lisää vuoteen 2030 mennessä. Silloinkin ja siinäkin tilanteessa se on aika pieni tuki suomalaiselle työlle, kotimaisuudelle ja omavaraisuudelle.

Muistutan lopuksi, että Saksa käytti 2012, viime vuonna, 20,3 miljardia euroa oman kotimaisen saksalaisen energian tukeen ja käyttää tänä vuonna noin 30 miljardia euroa. Siinä, jos Suomi asteittain lisää oman kotimaisen tukea muutamalla sadalla miljoonalla, se on pieni lisäys verrattuna siihen, mitä meitä vielä pidemmällä olevat edistykselliset maat ovat tehneet ja tekemässä.

Anna Kontula /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että Suomi näyttää hoitavan osansa EU:n vuodelle 2020 asettamista tavoitteista ja tähtää radikaaliin fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. Iloita voi siitäkin, että meillä aletaan vihdoin heräillä vihreän talouden mahdollisuuksiin. Hyvää on myös, että kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa tavoitellaan aidosti resurssipihiä yhteiskuntaa, vaikka sitä kohti edetäänkin varovaisin hiirenaskelin.

Mutta, hyvät edustajat, tämä ei alkuunkaan riitä. Suomi tuntuu suhtautuvan varoituksiin ilmastonmuutoksesta kuin aamu-uninen teini, joka herätyskellon soidessa kurkottaa nappaamaan torkun päälle ja jatkaa uniaan. Hän tietää kyllä, että aamutoimilta varastettu uni kostautuu myöhemmin ja että jokainen minuutti vain pahentaa tilannetta. Silti hän välttää viimeiseen asti heräämistä aamun kylmään todellisuuteen.

Meidän poliitikkojen ensimmäinen velvollisuus on kuitenkin katsoa tosiasioita silmiin. Vaikka energia- ja ilmastostrategia sen häveliäästi jättääkin kertomatta, Suomi on Euroopan unionin ilmastohaisuli: Suomen ilmastopäästöt asukasta kohti ovat EU:n huippua ja meidän EU-politiikkamme yhtä päästövähennystavoitteiden jarruttelua.

Strategiassa huomautetaan aivan oikein, että ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kriittiseen 2 asteeseen vaatii merkittävästi tiukempia tavoitteita. Samalla kuitenkin todetaan, ettei Suomi sellaisia vaadi tai toteuta. Jos se Suomesta on kiinni, edes lässähtänyttä päästökauppajärjestelmää ei yritetä elvyttää, päinvastoin. Suomi jakaa edelleen satojen miljoonien edestä sellaisia verotukia, jotka suoraan kannustavat yrityksiä energiamässäilyyn. Uusiutuvan energian suosimisesta kyllä puhutaan, mutta todellisuudessa tuulivoimalarakentamisen suurin este ovat fossiiliset kaavoituskäytänteet.

Ilmastoherätys on meillä muutenkin pahasti kesken. Suomalaisen elinkeinoelämän valtavirta näkee ilmastoteot edelleen ensisijaisesti kulueränä, ei uuden talouden mahdollisuuksina. Samaan aikaan Saksassa tehdään toista teollista vallankumousta, kun vahva kotimainen cleantech-kysyntä avaa tietä myös alan viennille.

Taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan ei ole kyse mistään taloyhtiön kevättalkoista, joihin osallistutaan, milloin omat prioriteetit sen sallivat. Maapallon pitäminen elinkelpoisena ei ole yksi vaihtoehdoista, vaan ainoa vaihtoehto. Me poliitikot emme voi päättää ilmastopäästöjen enimmäistasosta. Sen määrää ilmaston lämpenemistahti. On tehtävä parhaan nykytiedon valossa parhaita päätöksiä ja toivottava, että se riittää. Se tarkoittaa vuoden 2020 päästövähennystavoitteiden tuplaamista ja tiukkaa ilmastolakia.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Vaikka päästöjen ylärajasta ei ole tarpeen neuvotella, meidän tehtävämme on päättää keinoista. Meidän on luotava kuntia, joissa energiatuotanto on uusiutuvaa ja hiilidioksidivapaata, kierrätys ja yhteiskäyttö helppoa, julkinen liikenne sujuvaa, rakennuskanta energiapihiä ja hankinnat ilmastoystävällisiä. Sen sijaan, että jättäisimme tuleville polville ydinjätteellä täytetyn isänmaan, on rakennettava uusiutuvien energiamuotojen voimalaverkkoa.

Vasemmistolle on tärkeää, että tarmokas päästöpolitiikka toteutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se tarkoittaa, että vaikka sähköorgioista sakotettaisiin ankarasti, on samalla ymmärrettävä kohtuullinen sähkönkulutus perustarpeena, johon kaikilla pitää olla varaa. Se tarkoittaa myös, että suomalaiset vastaavat hiilijalanjäljestään niiltäkin osin kuin meidän tarpeisiimme perustettu tuotanto tapahtuu maan rajojen ulkopuolella.

Näiden valtavien haasteiden ratkaisemisessa kunnianhimoisesta energia- ja ilmastostrategiasta olisi ollut hyötyä. Siksi onkin valitettavaa, että nyt käsittelyssä oleva strategia on jäänyt köykäiseksi lärpäkkeeksi.

Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvää syntymäpäivää, ministeri Vapaavuori!

Tänään on puhuttu ja puhutaan varmasti vielä paljon strategian yksittäisistä linjauksista — turpeesta ja tuulivoimasta, megatonneista ja terawattitunneista, syöttötariffeista ja energiatehokkuuslaista. Itse en kuitenkaan aio puhua niistä. Kun puheenvuoroni on päättynyt, kun debatti on ohi, kun menette koteihinne illalla, toivon, että muistatte tästä puheenvuorosta yhden asian. Se on tämä: ilmastopolitiikassa on kysymys elämästä ja kuolemasta.

Vuosituhannen taitteessa kaksi hirmumyrskyä moukaroi Orissan osavaltiota Intian itärannikolla. Jälkeen jäi kymmenentuhatta kuolonuhria, noin seitsemän miljoonaa koditonta ja miljardiluokan vahingot. Vierailin itse pahiten kärsineellä alueella neljä kuukautta myöhemmin, ja näky oli karu: laonneita metsiä, lehmien luurankoja, henkiin jääneitä ihmisiä vailla kotia. Istuin myrskysuojan savilattialla suunnilleen äitini ikäisen naisen kanssa. Hän kertoi selvinneensä roikkumalla puusta.

Hirmumyrskyjä ja mitään muitakaan sääilmiöitä ei voida aukottomasti yhdistää ilmastonmuutokseen, mutta sen me kuitenkin tiedämme, että jos emme toimi, jos emme saa ilmastokriisiä taltutettua, paljon enemmän ja paljon pahempaa on luvassa. Paljon enemmän ja paljon pahempaa.

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä strategiaa on punnittava siitä näkökulmasta, kuinka tosissaan se ottaa tämän elämän ja kuoleman kysymyksen. Kun lapsemme ja lastenlapsemme kysyvät meiltä, mitä teimme ilmastokriisin ratkaisemiseksi, voimmeko strategian perusteella sanoa "me teimme kaiken voitavamme"?

Strategiahan asettaa monia kovia tavoitteita. Hiilen käytöstä on tarkoitus luopua, öljyn ja maakaasun käyttöä leikataan ja myös turpeenpolttoa vähennetään selvästi. Vihreä eduskuntaryhmä tukee luonnollisesti kaikkia näitä tavoitteita. Mutta uskomme myös, että me suomalaiset pystymme tekemään enemmän.

Suomessa uusiutuvan energian osuus on ollut metsäteollisuuden takia verraten korkea. Uusiutuvan energian lisäämisessä emme kuitenkaan yllä aivan terävimpään kärkeen. Suomen tavoitteena on tuottaa seitsemän vuoden päästä tuulisähköä yhtä paljon kuin Tanska tuotti yhdeksän vuotta sitten. Vuosikymmenen lopulla saamme tuulella näillä näkymin sähköstämme 6 prosenttia, Tanska 50 prosenttia. Saksa tuottaa asukasta kohti aurinkosähköä 250 kertaa niin paljon kuin Suomi. Ihan halpaa se ei ole ollut, mutta samalla Saksa on noussut aurinkoteollisuuden kärkeen.

Strategian mukaan sähkönkulutus kasvaa meillä edelleen vajaassa neljässä vuodessa jopa Loviisan yhden ydinreaktorin tuotannon verran, Ruotsissa samaan aikaan tuskin mainittavasti. Ruotsilla, Tanskalla, Norjalla, Saksalla ja Isolla-Britannialla on kaikilla tiukemmat päästötavoitteet kuin Suomella. Eikä kyse ole vain tavoitteista. Vuosituhannen taitteesta Saksa on vähentänyt päästöjä asukasta kohti kaksi kertaa, Ruotsi kolme kertaa ja Iso-Britannia ja Tanska neljä kertaa niin paljon kuin Suomi.

No, onko Suomi ilmastonsuojelun lurjus — tai haisuli, niin kuin edustaja Kontula sanoi? Onko hallituksen strategia huono tekele? Pitäisikö meidän hävetä, kun seuraavan kerran osallistumme YK:n ilmastokokoukseen vuoden lopulla Varsovassa?

Ei, ei ja vielä kerran ei. Mutta Suomi pystyy myös ilmastopolitiikkaan, josta me kaikki voimme olla ylpeitä. Me tiedämme, mitä pitää tehdä. Raportti ja selvityshenkilö toisensa jälkeen on kertonut, miten Suomi voi vähentää päästöjä paljon ja ripeästi.

Meillä on tarvittava osaaminen. Kirjaimellisesti tuhannet suomalaisyritykset kehittävät teknologiaa päästöjen vähentämiseksi.

Meillä on yhteinen näkemys suunnasta. Hallitusohjelman kirjaus hiilineutraalista Suomesta on erinomainen.

Meillä on myös muutokseen varaa. Vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentaminen toki vaatii aluksi investointeja, mutta se myös tuo merkittäviä säästöjä ja etuja. Kaikkein eniten maksaa tekemättä jättäminen.

Me pystymme rakentamaan Suomen uudelleen vähäpäästöiseksi. Me pystymme luomaan tuhansia uusia työpaikkoja vihreästä taloudesta. Me pystymme näyttämään muulle maailmalle, että tämä kansakunta ei pakoile vastuutaan, ei piilottele muiden selän takana.

Arvoisa puhemies! Alussa pyysin teitä muistamaan tästä puheenvuorosta yhden asian: ilmastopolitiikassa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Mutta ehkä puheenvuorosta kannattaa muistaa myös toinen asia: me pystymme vastaamaan tähän haasteeseen, samalla päättäväisyydellä ja sisulla, jolla tämä kansakunta on aiemminkin menestynyt.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Ingen kan i dag förneka energi- och klimatpolitikens stora betydelse i den globala säkerhets- och utrikespolitikens omvärld. Det pågår en tuff dragkamp om tillträde och rätt till de fossila energitillgångarna. Intresset för Arktis är ett exempel på det.

Skiffergasutvinningen i USA har redan medfört förändringar på den globala energimarknaden. Kolets pris har sjunkit i Europa och Ryssland oroar sig för att efterfrågan på den ryska oljan och gasen minskar. Ryssland gillar inte heller att LNG-terminaler planeras i Europa, bland annat hos oss. Flera leverantörer innebär att monopolpositioner bryts, vilket påverkar prisbildningen.

Uppfattningen om kärnkraftens för- och nackdelar prövas och omprövas i många länder. Allt det här pågår samtidigt som världens ledare borde sätta ned mycket energi på att åstadkomma ett nytt, bindande klimatavtal.

Arvoisa puhemies! Hallitus toteaa selonteossaan, että energiankulutuksen hillitsemiseksi tarvitaan uusia politiikkatoimia. Ilman niitä ilmaston lämmön nousun rajoittaminen 2 asteeseen käy mahdottomaksi. Suomen tulee toimia aktiivisesti EU:ssa ja YK:ssa, jotta sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta koskevat neuvottelut toteutuisivat.

EU:n tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä 80—95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämän vuoksi keskustelu kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteen korottamisesta 20:stä 30:een prosenttiin vuoteen 2020 mennessä EU:ssa on tärkeä. Hallitus epäröi, koska kilpailukyvyn pelätään kärsivän tästä. Samanaikaisesti todetaan, että kaikki, mikä edistää öljyriippuvuuden pienentämistä, energiatehokkuuden parantamista, cleantech-alan tuotekehittelyä ja uusiutuvan energian käyttöä on hyödyksi maamme taloudelle ja EU:n kilpailukyvylle.

Päästökaupalla ei ole ollut toivottua vaikutusta, minkä vuoksi komissaari Hedegaard esitti äskettäin uusien päästöoikeuksien lykkäämistä toivoen tämän lisäävän kysyntää ja nostavan hintaa. Hän muistuttaa, että hiilidioksidin hinnan korottaminen ei synny itsestään, vaan edellyttää hallitusten poliittisia päätöksiä. Suomen tulee ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä olla vauhdittajien joukossa.

Talman! Finland har mycket att vinna på att satsa på cleantechsektorn. Innovationer, forskning och utveckling måste prioriteras, likaså samarbetet med de övriga nordiska länderna. Tillväxtmöjligheterna är stora. Energiklustret i Vasa är ett bra exempel på det här. Det är Nordens största i sitt slag. Vi behöver nya arbetsplatser och denna sektor erbjuder det.

Kriterierna för den offentliga upphandlingen bör utformas så att gemensamma energieffektivitets-, miljö- och hållbarhetsstandarder för hela den nordiska marknaden skapas. Det skulle leda till en nordisk, stor hemmamarknad. Företagsamheten inom miljöteknologibranschen skulle gynnas och möjligheterna att i stor omfattning nå ut till den enorma globala marknaden skulle förbättras. Det nordiska miljömärket Svanen ska också här vara en föregångare.

För att förbättra självförsörjningsgraden bör tyngdpunkten läggas på utvecklingen av förnybara energikällor och energieffektivitet. I Finland har bioenergin den största utvecklingspotentialen, men regeringen bör se upp med att hållbarhetskriterierna i EU inte utformas ogynnsamt för bioenergins och det finländska skogs- och jordbrukets del. Vi stöder målet om att också i fortsättningen producera jordbruksprodukter i minst en sådan mängd som motsvarar den inhemska konsumtionen.

Andelen sol- och vindkraft i Finland är fortfarande liten men potential finns för att bygga ut och förstora den globala marknadsandelen. Redogörelsen föreslår en koncentration av vindkraften till havsparker, men svenska riksdagsgruppen anser att det finns stora möjligheter att bygga ut vindkraften också till lands. Åland har mycket goda vindförhållanden och bör snarast möjligt få rätt till inmatningstariffen för vindkraft.

Arvoisa puhemies! Älykkäiden sähköverkkojen, sähkömittareiden ja sähkön välivarastoinnin mahdollistavan tekniikan kehittämistä ja käyttöönottoa tulee edistää. Tavoitteena tulee olla sähkönkulutuksen tasaaminen siten, että kulutushuippujen syntyminen kylminä talvikuukausina estetään. Tuotantokapasiteettia ei voi perustaa joidenkin tuntien vuosittaisiin sähkön kulutushuippuihin.

Hallitus lupaa yksinkertaistaa pienimuotoisen sähköntuotannon edellytyksiä, mikä on kaivattu toimenpide. Jo rakennusvaiheessa aurinkopaneelien tai muun uusiutuvan energian talteenoton huomioon ottaminen suunnittelussa nostaa omavaraisuusastetta. Kaikki esteet on raivattava nopeasti, jotta ylijäämäsähkön myyntiä voitaisiin helpottaa.

Talman! Det viktigaste i redogörelsen är enligt svenska riksdagsgruppen konstaterandet att ytterligare åtgärder behövs för att nå de klimatmålsättningar som Finland förbundit sig till. Cleantech är en dellösning, liksom lokal elproduktion, men den största utmaningen ligger i att också på individplanet ändra på vårt resurskrävande konsumtionsbeteende och gå in för återvinning, effektivering och kretsloppstänkande samt minska beroendet av ohållbara energiformer.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen energiapolitiikan kolme peruslähtökohtaa, tässä järjestyksessä, energia, talous ja ympäristö, ovat valtioneuvoston laatiman kansallisen energia- ja ilmastostrategian perusta. Energia- ja ilmastokysymyksissä vaaditaan yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi johdonmukaisuutta ja ennakoivuutta niin kansallisesti kuin EU:n ja globaalilla valtioidenvälisellä tasolla.

Energia-, talous- ja ympäristöpolitiikan kolminaisuuden, jonka syleilyyn ilmastopoliittiset ratkaisut sijoittuvat, yhteistoiminnan vaikutukset tulee kaikessa päätöksenteossa ottaa huomioon, eikä pidä unohtaa myöskään sosiaalisia vaikutuksia. Liikutaan varsin arviointitarpeisen politiikkasektorin äärellä.

Strategiatyössä on otettu huomioon, hyvä niin, vuoden 2008 strategian eduskunnan kannanotto energia- ja ilmastovelvoitteiden täyttämisen kustannustehokkuudesta, energiaomavaraisuuden lisäämisestä sekä riittävän ja kohtuuhintaisen sähkönsaannin turvaamisesta. Keskeisellä sijalla kansallisessa energiapolitiikassa on oltava energian saatavuuden turvaaminen. Todellisuutta on, että Suomi on edelleen liian riippuvainen tuontienergiasta. Noin kolmasosa energiasta tuotetaan kotimaisista lähteistä. On oleellista, miten kotimaista energiantuotantoa pystytään lisäämään. Huoltovarmuus on tältäkin osin pidettävä kirkkaana mielessä.

Suomen alhainen energiaomavaraisuus luo painetta myös talouteen. Tuontienergiaan liittyy hintojen voimakkaita vaihteluja, ja riippuvuus öljystä, kivihiilestä ja maakaasusta on myös syy Suomen vaihtotaseongelmiin. Kauppataseen heikentymisestä vuosina 2001—2011 yli kolmannes johtui tuontienergiasta.

Strategia pyrkii täsmällisyyteen, mutta vastaako se riittävän selkeästi omavaraisuuden oleelliseen kysymykseen? Tämä jää eduskunnan pohdittavaksi. Jotta energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta voidaan parantaa, tulee keskustella monipuolisesti kotimaisista energianlähteistä. Tärkeimpiä kotimaisia energianlähteitä ovat puu ja turve. Valtioneuvoston strategiassa nostetaan metsäpohjainen biomassa vahvasti turpeen edelle. Jo hallitusohjelmassa linjattiin, että turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi, kuitenkin niin, että turve ei korvaudu kivihiilellä. On oleellista, että strategian linjaukset metsähakkeen käytön lisäämiseksi potentiaalisena energianlähteenä todella onnistutaan toteuttamaan.

Suomen tavoitteena on nostaa uusiutuvien energioiden osuus energiantuotannosta nykyisestä 30 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Kun puun ja turpeen rinnalle nostetaan muun muassa bioenergia, peltobiomassa, tuuli ja aurinkokin, tavoite on realistinen. Kristillisdemokraattien energiapoliittisena tavoitteena on tehokas energiantuotanto, jossa kotimaisen raaka-aineen ja työn osuus on mahdollisimman suuri. Pidämme tärkeänä suomalaisen tutkimuksen ja kehityksen roolia, jotta suomalaisyritykset voivat saada vientituloja uuden energiateknologian alalta edelleen.

Sitten vielä vähän arjestamme. Liikenne aiheuttaa vajaat 20 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä. Biopolttoaineiden jakeluvelvoite tukee päästövähennystä reilummin kuin mitä EU on tavoitetta liikennesektorille asettanut. Muutoin liikenteen osalta on todettava, että yhdyskuntarakennetta eheyttävät liikenneverkkoratkaisut ja joukkoliikenteen edistäminen tarvitsevat toteutuakseen kädenojennusta jatkossakin valtiolta. On muistettava, että joukkoliikenteellä ei ole mahdollista Suomen kokoisessa ja kaltaisessa maassa kokonaan korvata oman auton käyttöä esimerkiksi asiointi- tai työmatkaliikenteessä.

Ilmastopolitiikan osalta olisi oleellista saada aikaan ilmastolaki. Tämä puoli jää strategiassa vain maininnan tasolle. Olisi ollut suotavaa, että strategiassa olisi otettu kantaa myös ilmastolain suuntaan. Hallitusohjelma ja käsittelyssä oleva strategia linjaavat Suomesta hiilineutraalin yhteiskunnan sekä ympäristöosaamisen, puhtaan teknologian ja kestävän luonnonvarapolitiikan edelläkävijän. Ilmastolaki olisi konkreettinen keino päästä eteenpäin. Sen avulla Suomessa siirryttäisiin tekemään aidosti hallituskaudet ylittävää ilmastopolitiikkaa.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Merkittävää energiapoliittista keskustelua käytäessä en voi olla kadehtimatta sitä energiatasoa, joka edustaja Pekkarisen esityksestä suorastaan puhkui. Siitä jos joku insinööri saisi sen energiatason talteen, niin kyllä siinä vähintään yksi keskikokoinen tuulivoimayksikkö korvattaisiin.

Vakavasti ottaen tämän sinänsä sydäntä särkevän, tunteikkaan puheenvuoron alta kuitenkin paistoi se, että meillä on varsin laaja kansallinen yhteisymmärrys energia- ja ilmastopolitiikasta, mikä ei sinänsä ole ihme, koska tässäkin on kysymys pitkälti päivityksestä, jota olimme yhdessä silloisen ministeri Pekkarisen kanssa hänen silloin johtamassaan työssä tekemässä.

Huomasin myös perussuomalaisten, toisen merkittävän oppositiopuolueen, puheenvuorosta, että varsinaista suurempaa aihetta kritiikkiin ei kuitenkaan löytynyt, ja tämä on minun mielestäni erinomaisen hyvä asia. Suomen kaltaisessa maassa energia- ja ilmastopolitiikan pitkä linja on senkaltainen arvo, että jos siinä löytyy laajempaa kansallista yhteisymmärrystä, se on erittäin suuri arvo.

Tämä liittyy myös edustaja Kärnän esille ottamaan kysymykseen ennustettavuudesta. On harvoja aloja — ehkä maanpuolustuskysymykset ovat toinen senkaltainen — energiapolitiikkaan verrattuna, joilla ennustettavuudella, pitkäjänteisyydellä on niin suuri painoarvo kuin nimenomaan energiapolitiikassa.

Toki täällä kiinnitettiin huomiota joihinkin eroihin, todellisiin tai sitten ei. Mitä ensinnäkin tulee kivihiileen, niin tosiasia kuitenkin on se, että kivihiilen määrä chp:ssä ei ole vähentynyt vaan pysynyt samassa 15 terawattitunnissa. (Mauri Pekkarinen: Miksi?) Lauhdetuotannossa on jonkun verran kausivaihteluita, mutta sekin on pysynyt samassa. Mutta kuten itsekin puheenvuorossani totesin, on olemassa jonkun verran aidosti huolestuttavaa kehitystä ja on tiettyjä paikkakuntia, missä on siirrytty tai pohditaan siirtymistä turpeesta kivihiileen, mikä kiistatta on erittäin huolestuttavaa, niin kuin tässä totesinkin. Se on kuitenkin seurausta monista eri tekijöistä. Täällä tietenkin yritetään maalata kuva, että se on hallituksen alkuvaiheessa tehtyjen tiettyjen vero- ja tukipäätösten seurausta. Niilläkin on jonkunmoinen pieni vaikutus saattanut olla, mutta isompi merkitys on päästöoikeuden kansainvälisellä hintakehityksellä, sateisilla kesillä ja sitten ennen kaikkea tällä huonosti toimineella luvituksella. (Mauri Pekkarinen: Tämä on ollut vasta kolme kuukautta voimassa!)

Tämä on myös vastaus tähän yleiseen huoleen turpeesta. Minun mielestäni meillä on hyvin rakentava, huolella harkittu hallituksen linjaus siitä, että maltillisesti vähennämme turpeen käyttöä, kuitenkin siten, että se ei korvaudu kivihiilellä, ja tässä on tietenkin niin sanotusti tarkan markan paikka monessa suhteessa.

Tuulivoiman suhteenkaan emme saa riitaa aikaiseksi. Olemme näistä linjauksista ihan samaa mieltä. Kysymys on vain siitä, että meillä on iso joukko erilaisia hallinnollisia ongelmia, jotka ovat käytännössä tehneet mahdottomaksi sen, että pääsemme niihin tavoitteisiin, joita olemme yhteisesti asettaneet. Olemme käyneet neuvonpitoa puolustusministeriön, liikenneministeriön, ympäristöministeriön ja eräitten muitten tahojen kanssa useista eri kysymyksistä, jotka liittyvät tutkakompensaatiosta melukysymyksiin. Osa on saatu ratkaistua, osa on vielä kesken, mutta yritys on kova, ja kyllä siinä eteenpäin päästään.

Olen sinänsä edustaja Tynkkysen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ilmastopolitiikassa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Silti uskaltaisin väittää, että käyttämänne vertaukset olivat hieman epäreiluja. Suomen energiapolitiikkaa leimaa pitkälti se, että meillä on kohtuullisen kylmä ilmasto, kohtuullisen pitkät keskimääräiset etäisyydet ja kohtuullisen energiaintensiivinen teollisuus. Kaikissa näissä suhteissa poikkeamme esimerkiksi Tanskasta aivan olennaisesti. Me tuotamme paperia noin 100 miljoonalle ihmiselle maailmassa ja terästä noin 50 miljoonalle, mitä Tanska ei tee. Toki niistä luopumalla saisimme omat tilastomme näyttämään hyviltä, mutta sen seurauksena joku muu tuottaisi todennäköisesti tavalla, joka aiheuttaisi enemmän päästöjä, ja kaiken lisäksi romuttaisimme aika paljon omasta kansantaloudestamme.

Energiapolitiikassa ilmastopolitiikka on yksi merkittävä ulottuvuus. Sen lisäksi on kysymys kustannustehokkuudesta, energiaomavaraisuudesta, huoltovarmuudesta sekä riittävästä kohtuuhintaisen energian saatavuudesta niin teollisuuden kuin kotitalouksien käyttöön. Suurimmat ponnistelut, mitä voimme tehdä tämän elämän ja kuoleman kysymyksen eteen, ovat kuitenkin globaalilla tasolla, ja olen varma, että ympäristöministeri Niinistö niistä kertoo hieman enemmän. Tähän kysymykseen tulemme ottamaan sitten laajemmin kantaa myös tiekarttakysymyksessä, joka hallituksessa tämän työn jälkeen aloitetaan.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä lopuksi yhdestä keskeisestä kysymyksestä, joka tuli ainakin kahdessa ryhmäpuheenvuorossa esille, joka liittyy biomassan kestävyyskriteereihin. Tämä on kiistatta kansallisesti erittäin iso ja merkittävä kysymys. Sinänsä on ymmärrettävää, että biomassallekin haetaan kestävyyskriteereitä aivan samalla lailla kuin biopolttoaineilla ja bionesteillä ne ovat jo olemassa. Siinä on täysin legitiimi, itse asiassa erittäin hyväkin tavoite takana. Nyt on vain kysymys siitä, että se järjestelmä pitää luoda senkaltaiseksi, ettei se aiheuta ylimääräistä byrokratiaa ja se ottaa Suomen kestävän metsänhoidon asianmukaisesti huomioon siten, että siitä ei aiheudu kansallisesti vahinkoa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa käsittelyssä oleva sähkömarkkinalain uudistus on iso ja laaja paketti, ja selonteossa on siitä myös kannanottoja. Lakiesitys tuo kuluttajille monia hyviä asioita nykytilaan verrattuna. Eräs niistä on sähkökatkojen maksimiaikojen lyhentäminen.

Selonteko toteaa, että kantaverkkoa on kehitettävä niin, että koko maa voidaan pitää yhtenäisenä hinta-alueena ja kansalliset pullonkaulat on ratkaistava. Energiateollisuuden mukaan — siis tämä on Energiateollisuudelta saatu tieto — sähkön siirtohintaan kohdistuu kovia paineita, kun turvataan kansalaisten mahdollisimman katkeamaton sähkönsaanti. Energiateollisuuden mukaan siirtohintanousut ovat vaihteluvälillä 0—200 prosenttia.

Arvoisa ministeri, millä keinoilla hallitus aikoo turvata sähkön yksihintajärjestelmän meille kaikille kansalaisille, eli mitä keinoja näitten pullonkaulojen ratkaisemiseksi on olemassa?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, puheessanne otitte esiin tämän turvetuotannon luvituksen ja kerroitte, että se on ollut seurausta luvattoman hitaasta ja pahasti takkuilevasta luvituksesta niin, että turvetuotantoa ei ole saatu riittävässä määrin käyttöön. Toteatte tässä puheessa myös, että tähän on yksinkertaisesti saatava muutos. Sen enempää tuossa puheessa ei siitä ollut, joten voisitteko kertoa, mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla saadaan muutos aikaiseksi?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin retoriikka on hyvää, mutta käytännössä ne teot eivät ihan nyt vastaa tuota. Nyt paraikaa pitäisi olla meneillään sellainen vaihe, jossa rannikolla olevat 12 hiililaitosta vähitellen muuttuvat nimenomaan kotimaisia uusiutuvia raaka-aineita käyttäviksi. Siitähän me sovimme.

Toiseksi me sovimme, että olemassa olevissa laitoksissa ei yhdessäkään lisätä. Mitä on tapahtunut? Rannikolla ei tapahdu yhtään mitään tai jos valmistelu onkin, mitään konkreettia ei tällä hetkellä siellä tapahdu — ja sisämaahan kuskataan Uralin takaa tällä hetkellä kivihiiltä ja käytetään sitä huikeita määriä kaiken aikaa. Tämä muutos tapahtui, ministeri, vasta vuodenvaihteen jälkeen. Jos te viittaatte viime vuoteen tai edelliseen vuoteen, se ei oikein nyt ole hyvä perusta, koska muutos on tapahtunut nyt ihan äskettäin ja sen seurauksena toimijat tekevät näitä ratkaisuja niin kuin tekevät, niin kuin minun kotikaupungissani Jyväskylässäkin asian laita on. Minä toivon, että ministeri ottaa tässä uuden asennon. Muuten kaikki se, mitä täällä on kuultu, on ihan positiivista.

Toinen asia liittyy näihin nieluihin. Ministeri Niinistö, te lupasitte, että Suomi hoitaa tämän nieluasian kuntoon. Teidän strategianne kertoo, että se ei ole kunnossa. On käsittämätöntä, että kun Suomen metsät merkitsevät tosiasiassa kaiken aikaa nielujen kasvua, niin meillä käykin niin päin, että Suomen metsät aiheuttavat päästöjä, (Puhemies koputtaa) mitä kukaan järjellinen ihminen ei voi ymmärtää. Tähän pitää saada kompensaatio ja pian.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen kun meidän kansallinen energia- ja ilmastostrategiamme on todennut, että me emme aio ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ehkäisisivät ratkaisevasti ilmastonmuutosta, on lopussa tietysti johdonmukaisesti luku, jossa pohditaan ilmastonmuutokseen sopeutumista. Tästä tulee mieleen se Kummelin jääkiekkovalmentaja, joka totesi jo etukäteen ennen peliä, että "pojat hei, me ollaan hävitty tää peli". Kysyisinkin ministereiltä: Onko tämä se viesti, joka tässä nyt halutaan välittää? Peli on näillä merkeillä jo hävitty.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Minister Vapaavuori sade att fossila bränslen upplever en renässans i Europa just nu, och det här beror mycket på det som händer i USA med skiffergasen. Utsläppshandeln har inte haft önskad effekt, det vill säga priset har inte styrt till en mindre fossil energipolitik. Borde man ta i bruk nya styrmedel för att få in energipolitiken i en hållbar riktning?

Puhemies! EU:ssa keskustellaan ilmastotavoitteista kohti vuotta 2030. Jos päästökaupalla ei saavuteta tavoitettuja tuloksia, niin pitäisi varmasti pohtia myös muita tällaisia ohjauskeinoja. Mikä on hallituksen kanta esimerkiksi kasvihuonepäästöjen verotukseen? Onko tätä asiaa pohdittu?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori, te kommentoitte Suomen suhdetta muihin maihin kisassa ilmastonmuutoksen torjumisessa ja viittasitte edustaja Lehden tavoin siihen, että Suomella on pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto. Ymmärrän tämän argumentin hyvin silloin, kun puhutaan päästötasosta tai energiankulutuksen tasosta, mutta miten kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet selittävät energiankulutuksen kasvua? Onko meidän ilmastomme muuttunut kylmemmäksi tai ovatko etäisyydet Suomessa kasvaneet viime aikoina?

Ymmärrän myös hyvin sen, että vientiteollisuus, energiaintensiivinen sellainen, kuluttaa paljon energiaa ja se näkyy myös meidän tilastoissamme, mutta miten tämä energiaintensiivinen teollisuus selittää kulutuksen kasvua kaikilla muilla sektoreilla? Otetaan vaikka kotitaloudet ja maatilat: 2000-luvun aikana Ruotsissa sähkönkulutus näillä sektoreilla ei ole kasvanut juuri lainkaan, Suomessa se on kasvanut hyvin merkittävästi.

Entä miten pitkät etäisyydet selittävät sitä, että Suomessa tuotetaan tuulivoimaa niin vähän? Voisiko ajatella päinvastoin niin, että harvaan asutussa maassa tuulivoimalle on paremmat edellytykset kuin vaikka Tanskassa ja Saksassa, jotka ovat hyvin tiheään asuttuja?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä makro- että mikrotason kysymys, kun on näin herkullinen tilanne, että kolmekin ministeriä on paikalla:

Ensinnäkin kysyisin ilmastolain askelmerkeistä hallituskauden loppuun, jos siitä voisi jonkinlaisen referaatin saada sieltä ministerilehteriltä.

Sitten muutama mikrotason asia. Tulen itse kaakkoisesta Suomesta, ja kun meillä on kuitenkin eteläisessä Suomessa putkistoa valmiina, niin tämä synteettisen kaasun asema ja sen tulevaisuus kiinnostaisi, että sitä avattaisiin vähän lisää.

Kolmantena asiana nostaisin, ettei tarvitse puhua muualla kakkaa, lannan tilanteen. Jos sen voisi myös päivittää, mikä on lannan tilanne, koska se on kyllä haja-asutusalueilla maatalousyrittäjien mielessä, että miksi sitä ei voi hyödyntää tehokkaammin.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyn kuntien roolista ilmastopolitiikassa. Siihen ministerin puheenvuorossa ei juuri puututtu. Tiedämme kuitenkin, että merkittävät ja pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavat päästövähennykset edellyttävät suuria investointeja, joihin kunnilla ei ole tässä kurjuudessa varaa. Valtion ja kuntien välillä on olemassa ilmastokumppanuusmenettelykokeilu Kuntaliiton ja kolmen ministeriön kesken. Kysymys on tuki- ja rahoitusjärjestelmästä, jossa kunnat voivat tarjota valtiolle kasvihuonekaasupäästövähennyksiä ja saada toteuttamistaan vähennyksistä rahallisen hyvityksen. Kysyn: missä vaiheessa mainittu hanke on, ja miten se on konkreettisessa budjetoinnissa otettu huomioon?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kentällä ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisoppaan meluarvot ovat aiheuttaneet paljon keskustelua ja käytännön ongelmia. Oppaan mukaan vaaditaan jopa 35 desibelin rajan alittumista, jos läheisyydessä on loma-asutusta, ja se läheisyys käytännössä tarkoittaa jopa niin pitkää matkaa kuin 2,5:tä kilometriä. Kun ruvetaan miettimään, kuinka paljon tätä rantaviivaa Suomessa on ja kuinka paljon loma-asutusta, niin tällaisilla säädöksillä olemme käytännössä sulkemassa rakentamispaikat erittäin vähiin.

Kysyn ministeri Niinistöltä: Mitä näille ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisoppaan meluarvoille voisi tehdä? Onko siihen tulossa jotain valtioneuvoston ohjeistusta tai päätöstä? Toinen konkreettinen asia on, miten on mahdollista, että samalla tontilla olevalta hiilivoimalalta edellytetään erilaista meluarvoa kuin samalle tontille pyrkivältä tuulivoimalalta, eli tuulivoimalalla pitäisi olla tiukemmat meluarvot.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi olla tietenkin tyytyväinen, että Suomi on 20—20—20-tavoitteissa pääsemässä kaikkiin näihin Euroopan unionin tasolla sovittuihin. Vähän voi olla skeptinen tai pahoillaan siitä, että osa tästä on tullut tietysti teollisuuden alasajosta, päästövähennyksistä, mikä ei ole tietenkään hyvä.

Mutta kysymys tuulivoimasta taas kerran, kun meillä ovat nämä äsken mainitut melukysymykset ja kaavoituskysymykset ja sitten nämä tutkakysymykset, joista olen aikaisemminkin kysynyt, ja äsken ministeri mainitsi, että Raahen seudulle ollaan tekemässä paketteja, joilla voidaan tukea sitten tutkien siirtämistä tai muuttamista tai muuta. Miksi? Tai eihän se ole vain Raahen seudulle, toivottavasti se voisi myöskin ulottua tuonne itäisempään Suomeen ja Suomenlahdelle, sinne itään koskevia tutkia eikä ainoastaan Ruotsiin meneviä tutkia varten.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sähkönjakeluyhtiöt kauppaavat kuluttajille ekosähköä. Ekosähköstä kuluttaja joutuu maksamaan korkeampaa hintaa kilowattitunnille kuin tavallisesta sähköstä. Kysynkin arvoisalta ministeri Vapaavuorelta: miten kuluttaja voi varmistua siitä, että hänelle toimitetaan nimenomaan ekosähköä, kun sekä ekosähkö että tavallinen sähkö kulkevat samoja johtimia pitkin ja samojen muuntajien kautta? Samalla kysyn hallitukselta: toteutuuko tässä kuluttajansuoja, ja aikooko hallitus huolehtia siitä, että tässä asiassa ei kuluttajia harhauteta?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerit Vapaavuori ja Niinistö, viime kaudella yhteistyössä pistimme Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan uuteen suuntaan: voimakas satsaus päästöjen vähentämiseen, uusiutuvan energian lisäämiseen. Ainakin me keskustassa ajattelimme, että tällä kaudella tästä on hyvä jatkaa ja lisätä vauhtia, nostaa kunnianhimotasoa uusiutuvan energian suhteen, kääntää energian kokonaiskulutusta laskuun, päästä eroon fossiilisesta hiilestä ja öljystä ja sitä kautta vähentää päästöjä.

Nyt kummastukseksemme huomaamme, että se viime vuosien kohtuullisen hyvä liike, mihin pääsimme yhteisvoimin, on pysähtymässä. Teidän päätöksillänne uusiutuvan energian käytön lisäämisen sijaan kivihiilen käyttö näyttää lisääntyvän. Oletteko te, ministerit Vapaavuori ja Niinistö, puolueinenne vaihtaneet kantaa, vai kuka teidän hallituksessanne, vasemmistoliitto ja SDP:kö, hannaa vastaan niin, että emme pääse vahvemmin eteenpäin uusiutuvan energian lisäämisessä ja päästöjen vähentämisessä?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän siinä, että turvetta ei ole riittävästi, suurimmat ongelmat ovat sateinen kesä, 47 prosenttia saatiin turpeesta talteen, sen lisäksi lupasuma, joka on tällä hetkellä aivan valtava, ja vanhat turvemaat, jotka ovat syviä — jos vettä sataa, niin sinnehän se kattilaan jää. Se on minun mielestäni erittäin suuri osa siitä, että tänne kivihiiltä tuodaan. Kun meidän turvetuotanto saadaan joihinkin järkeviin rajoihin ja Vapo on lähtenyt sille tielle, että he myöskin asettavat itselleen, toiminnalleen, tosi tiukat rajat, se pitää saada kuntoon, mutta tämänhetkiseen kivihiilenkäyttöön suurimmat syyt ovat lupasuma sekä sateinen kesä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän, että hallituspuolueitten edustajilla on tarve selitellä tätä turvepulaa ja turpeen käytön korvaamista kivihiilellä tietenkin sen takia, koska maakunnissa hyvin paljon ajatellaan, että on paljon järkevämpää käyttää energialähteenä turvetta kuin kivihiiltä. Miksi näin? Sen takia, että silloin nämä työpaikat jäävät Suomeen, vaihtotase paranee ja Suomeen tulee lisää veroeuroja, juuri niitä veroeuroja, joita te nyt sitten lahjoitatte näille rikkaimmille osinkoveron keventämisen muodossa.

Turvepulan osalta hallituksella oli tilaisuus kehysriihessä tehdä korjaavia toimenpiteitä, mutta toiseen suuntaanhan tässä valitettavasti mennään. Eli tässä on käymässä niin, että turve korvautuu paljon nopeammin kivihiilellä kuin mitä te olette ajatelleet, eli se ei korvaudu puubiomassalla sillä tavalla kuin ajateltiin. Tässä mielessä teidän olisi pitänyt pysäyttää nämä veronkorotukset ja tehdä nopeita toimenpiteitä lupaprosessien tehostamiseksi.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että kansanedustajilla on mielipiteitä, niin kuin edustaja Kärnäkin tuossa kertoi mielipiteensä. Mutta se, että meillä on turvepula, ei ole mielipidekysymys, vaan siihen löytyy vastaukset faktoina. Yksi fakta on se, että luvitus on se ongelma. Mitä tulee sateisiin kesiin, niin ongelma on se, että turvetta nostetaan nyt tällä hetkellä aumoista, jotka ovat jo miltei loppuun kaluttuja, ja pieninkin vesisade pitää nämä aumat märkinä hyvin pitkään, sen sijaan että saataisiin turvetuotantoon uusia alueita, jotka eivät käytännössä hätkähdä kovin pienestä sateesta. Tämä on se ongelma, että luvituksen kautta tullut ongelma siirtyy sitten turvetuotantoalueille.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnälle: Ei ole ihan väärin teidän johtopäätöksenne. Kyllä huono kesä vaikutti turpeen saantiin, se on ilman muuta selvä, mutta kyllä nämä muutoksetkin vaikuttavat, mitä on tehty. Vielä kertaalleen: Maksimissaan puun tuki on 18 euroa megawattitunnilta. Nyt se maksimi on 13 euroa megawattitunnilta. Se on erittäin merkittävä pudotus — samaan aikaan, kun turpeen vero nousee 2,9:stä 5,9:ään. Se on toinen erittäin merkittävä muutos. Totta kai näillä on suuri merkitys siihen, mikä on turpeen ja puun yhteiskäyttö suhteessa kivihiileen. Tällä on iso merkitys.

Ja vielä erittäin tärkeä seikka. Se on se, että silloin, kun käytetään hiiltä hiililauhteen raaka-aineena, siitä raaka-aineesta ei mene veroa lainkaan, mutta silloin, jos käytetään chp:tä, siis yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa, jossa puu ja esimerkiksi turve ovat, sitä raaka-ainetta verotetaan. Tässäkin mielessä tämä epäsuhde näitten ratkaisujen seurauksena muuttuu kaiken aikaa ympäristön kannalta epäystävälliseen suuntaan, ja tästä syystä minä toivon, että hallitus todella tarkistaa tätä linjaa. Keskusta lähtee siitä, että Suomi voi hyvin asettaa meidän (Puhemies koputtaa) täällä linjaamallamme tavalla 40 prosentin vähenemän ihan kannatettavaksi linjaksi.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uhka kivihiilen käytön lisääntymisestä on todellinen, ja kyllähän hallituksen tehtävä on se torjua. Olen samaa mieltä edustaja Turusen kanssa siitä, että tässä asiassa on ihan olennaisia faktoja olemassa. Itse asiassa olennaisia tosiasioita selviää nimenomaan tästä strategiasta. Hiilen käyttö lisääntyy, jos päästökauppaa ei saada korjattua, ja päästökauppaa ei saada korjattua, ellei Euroopan unioni ota käyttöön tiukempaa päästövähennystavoitetta, sellaista, joka saa päästökaupan toimimaan. (Mauri Pekkarinen: Ei riitä, ei riitä!) Itse asiassa tärkein toimi, mitä hallituksen tulisi tehdä, olisi siirtyä kannattamaan miinus 30 prosentin päästövähennystavoitetta EU:ssa vuoteen 2020 mennessä. Se olisi se paras keino, jolla torjumme hiilen käytön lisääntymistä Suomessa ja tätä samaa riskiä muualla Euroopassa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin, jos nyt asetettaisiin se 30 prosentin velvoite, ei sillä ole sellaista vaikutusta, mitä edustaja nyt puheenvuorossaan tässä puhuu. Jos, niin kuin nyt on hallitus tehnyt, me tavallaan heikennämme oman kotimaisen eli puun ja toisaalta sitten kotimaisen turpeen, näiden molempien, raaka-ainekilpailukykyä, niin noilla toimilla ei kerta kaikkiaan tätä hiiltä saada tukittua. Pitkällä tähtäyksellä, jos asetetaan 50—60 prosentin päästövelvoite, se alkaa varmaan vaikuttaa, mutta 10 prosentilla sen velvoitteen nostamisella on erittäin pieni vaikutus sittenkin nimenomaan puun ja kivihiilen väliseen kilpailutilanteeseen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Pekkarista sparraamisesta ja totean, että olen hänen kanssaan samaa mieltä, että totta kai tässä tarvitaan myös kotimaisia toimia. Meillä on mahdollisuuksia heikentää hiilen asemaa kotimaassa muuttamalla verotusta — näitä päätöksiä hallituksen olisi järkevä tehdä — ja totta kai sitten sellaisella investointipolitiikalla, joka tukee nimenomaan sitä, että me saamme sellaisia laitoksia, jotka voivat teknisesti polttaa enemmän puuta ja tarvitsevat vähemmän turvetta sidospolttoaineena. Tällaisella kokonaisuudella pääsemme siihen, että sekä kivihiilen että turpeen käyttö vähenee ja kotimaisen metsäenergian käyttö kasvaa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäen päästötavoitteet ovat teoriassa äärimmäisen hyviä, mutta niin kuin täällä ministeri Vapaavuori nosti esille, niin tämä liuskekaasu todennäköisesti muuttaa aika paljon hintarakenteita globaalissa kaupassa ja energiakaupassa. Tämä johtaa lyhyesti sanottuna siihen, että on halpa Amerikan Yhdysvallat, halpa Aasia ja kallis Eurooppa.

Me olemme EU:n kautta sitoutuneet kalliiseen ja monien ohjauskeinojen takia epäselvään päästöjen sopimusjärjestelmään, mutta Kioton toiseen velvoitekauteen liittyneiden maiden päästöt kattavat alle 15 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Ensimmäisen velvoitekauden maista Venäjä, Japani, Uusi-Seelanti ja Kanada ovat jättäytyneet pois, ja kyllähän tällöin joutuu kysymään jo ministeri Niinistöltä, onko tämä EU-strategia oikea, onko se järkevä. Jos 85 prosenttia on jo ihan muualla ja koko ajan on hiilivuotoa sinne, niin tapammeko me itsemme ja oman teollisuutemme liian puhdasoppisella ilmastopolitiikalla?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Todellakin, niin kuin edustajat ovat tuoneet esille, ilmastopolitiikassa ja ilmastonmuutoksessa on kysymys elämästä ja kuolemasta ja siitä, miten me varmistamme mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ihmiskunnalle ylläpitää hyvinvointia, ylläpitää maatalouden tuottavuutta ja kannattavuutta, varmistaa ruokaturva eri puolille maailmaa ja varmistaa taloudellinen hyvinvointi. Kaikesta tästä on kysymys ja kaikkeen tähän on vastaus vihreässä taloudessa ja päästöjen nopeassa vähentämisessä.

Kun vasemmistoliiton ryhmäpuhuja, edustaja Kontula sanoi, että meidän pitäisi miettiä sitä, olemmeko jo antaneet periksi, ja sen takia puhutaan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, niin on syytä sanoa, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen on täällä jo tänään joka tapauksessa. Maapallo on lämmennyt esiteollisesta ajasta jo lähes 1 asteen, ja meillä tulee ilmastotutkijoiden arvioiden mukaan hyvin kiire, jotta me voimme rajoittaa ilmastonmuutoksen alle 2 asteeseen. Erilaiset paikallisten sääolojen muutokset ovat sellaisia, että tutkijat arvioivat, että me olemme jo siirtymässä, ellemme ole jo siirtyneet, epävakaiseen äärimmäisten sääilmiöiden aikakauteen, jossa tulee kustannuksia ja joka aiheuttaa ruokaturvan heikentymistä. Maailmanpankin arvio on se, että kuivuudesta kärsivä maatalouspinta-ala kasvaa noin 15 prosentista 45 prosenttiin, jos nykyistä vauhtia ilmasto lämpenee, noin 4 asteella vuosisadan puolivälin jälkeiseen aikaan mennessä.

Eli paljon on tehtävissä, kaikkien pitää tehdä enemmän, ja ilmastotieteen ja -tutkijoiden näkökulmasta yksikään maa maailmassa ei tällä hetkellä tee riittävästi. Näin ollen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja EU-tasolla lähdetään siitä, että kaikki maat sitoutuisivat yhä voimakkaammin ponnisteluihin sen varmistamiseksi, että talouskasvu ja taloudellinen hyvinvointi ja monien valtioiden olemassaolokin on ylipäätään mahdollista jatkossa ja että sitä voidaan kehittää mahdollisimman johdonmukaisesti. Kaikki näyttö osoittaa, että mitä nopeammin toimia tehdään, mitä kustannustehokkaammin ne suunnitellaan lyhyellä aikavälillä niin, että niistä saadaan paras hyöty pitkällä aikavälillä vähähiilisen yhteiskunnan rakentamisessa, kaikki tutkimukset osoittavat, että tämä on myös taloudellisesti järkevintä. Eli tähän suuntaan Suomi toimii kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, että kaikki maat sitoutuisivat omien kykyjensä mukaan suurempiin päästövähennystavoitteisiin, ja samalla kun maailma myös sen Kioton toisen velvoitekauden ulkopuolella on yhä enemmän panostamassa ympäristöteknologiaan, niin cleantech on myös menestymisen mahdollisuus.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa painopiste vuosina 2013—14 on Dohan ja Durbanin päätösten pohjalta siinä, että yhä etsitään tapoja nykyjärjestelmän pohjalta nostaa päästövähennystavoitteita kaikkien maiden osalta jo tällä vuosikymmenellä. EU arvioi omalta osaltaan tänä keväänä mahdollisuuksiaan kiristää päästövähennystavoitteiden toteutumista ja varmistaa, että hiilen hinta päästökaupassa on sellainen, että se kannustaa nopeasti vähäpäästöisiin vihreän talouden investointeihin.

Hiilen hinnan alhaisella tasolla päästökaupassa on monenlaisia negatiivisia vaikutuksia päästökaupan toimintaan, ja se vaikuttaa osaltaan myös siihen, että fossiilisten polttoaineiden poltto on ollut kannattavampaa kuin etukäteen arvioitiin. Siinä on ollut kansallisesti kielteisiä vaikutuksia muun muassa sen turpeen ja kivihiilen välisen käytön osalta.

Kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen kannalta kaikkein parasta olisi se, että koko EU:n tasolla hiilen hinta olisi riittävän korkealla, jotta niitten kannattavuus lähtisi nousuun. Meillä on isoja mahdollisuuksia metsäenergiassa, uusiutuvassa energiassa, laajemmin tuulivoimassa, pienimuotoisissa kotitalouskohtaisissa sähköntuotannon ratkaisuissa, ja meidän kannattaa EU-tasolla edistää näitä vihreän talouden investointeja edistävien hiilen hinnan syntymistä.

Hiilen hinnan lisäksi arvioidaan vuoden 2020 päästövähennystavoitteen yksipuolista kiristämistä ja vuoden 2030 tavoitteen asettamista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Niin kuin tässä selonteossa tuodaan esille, jos se asetetaan aikaisessa vaiheessa ja selonteon tavoin ilmastotieteen edellyttämälle tasolle — komissio on arvioinut tällä hetkellä, että se tarkoittaisi vähintään 40:tä prosenttia — niin suunnitelmallisten päästövähennysten toteuttaminen johtaisi jo silloin lyhyellä aikavälillä hiilen hinnan nousuun ja päästövähennystavoitteiden kiristymiseen, jotta me olisimme suunnitelmallisesti aikataulussa.

Hallituksen toimista muun muassa ilmastolain valmistelu tähtää siihen, että ilmastolailla saataisiin semmoinen ohjausjärjestelmä, jossa päästövähennysten toteuttaminen olisi sektorien välillä mahdollisimman hyvin yhteen sovitettu, mahdollisimman kustannustehokasta, tarkasti seurataan tietoa toteutetuista toimista ja mahdollisista täsmentävistä toimista ja erityisesti siis päästökauppasektorin ulkopuolella saataisiin fiksumpia käytäntöjä nopeammin käyttöön, ja siten se olisi väline myös tähän maailmaan, jossa päästövähennystavoitteiden tasoa pitäisi nostaa, vaikka sinällään päästövähennystavoitteista päätetään erikseen.

Lopuksi, puhemies, muutama huomio, jos sallitte, esitettyihin kysymyksiin.

Turvetuotannon osalta ministeri Vapaavuori toi esille niitä näkökantoja, jotka hallituksella on sen suunnitelmallisesta vähentämisestä. Lyhyellä aikavälillä on tullut esille se, että pitää sovittaa yhteen ympäristönsuojelutavoitteet ja turvetuotannon ohjaaminen jo luontoarvonsa menettäneille soille. Voin omalta osaltani sanoa sen, että olemme pyrkineet varmistamaan, että niiden soiden luvitus, jotka ovat jo luontoarvonsa menettäneitä, olisi mahdollisimman jouhevaa, mutta näissäkin pitää arvioida vesistön ja puhtauden näkökulmasta parhaiden mahdollisien tekniikkojen käyttöönottoa, mutta aluehallintovirastoissa on pyritty ohjaamaan enemmän resursseja ruuhkien purkamiseen, ja jossain määrin näitä ruuhkia on syntynyt aluehallintouudistuksen jäljiltä. Maksupolitiikan uudistuksella ja erilaisilla muilla ratkaisuilla pyritään vauhdittamaan lupien käsittelyä, ja me myös valmistelemme sitä, että osa maatalouden eläinsuojapäätöksistä siirrettäisiin aluehallintovirastoista kuntiin, mikä helpottaisi ruuhkia ja nopeuttaisi siellä myös silloin näiden lupa-asioiden käsittelyä.

Tuulivoiman osalta voin sanoa, että paljon on tehty toimia näitten esteiden purkamiseksi, ja meluasiat liittyvät ministeri Kiurun hallinnonalaan, mutta olemme myös puhuneet, että siellä olisi mahdollisuus löytää parannuksia, joilla tuulivoimaloiden rakentamista voidaan vauhdittaa. Oman hallinnonalani osalta olemme tehneet töitä sen eteen, että kaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointi kaikissa tuulivoimahankkeissa tehtäisiin mahdollisimman yhtenäisenä, yhdessä prosessissa, yhdellä kuulemisella, jotta se olisi nopeampaa. Me yritämme rutistaa tämä valmisteluaika parilla vuodella lyhyemmäksi siitä, mitä se on tähän mennessä ollut, ja tähän koko hallitus on sitoutunut.

Lopuksi voin sanoa vielä sen, että päästövähennystavoitteiden ja varsinaisten kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi meillä on mahdollisuus pelastaa ilmastoa ja varmistaa, että ilmastotavoitteet toteutuvat myös sillä, että niin sanottujen F-kaasujen kansainvälinen sääntely ja kotimainen sääntely etenevät. Nämä ovat erittäin haitallisia fluorattuja aineita, joiden käyttö on lisääntynyt ja jotka aiheuttavat voimakkaasti kasvihuonekaasupäästöjä. Niihin pitää puuttua, ja lyhytaikaisiin ilmastovaikuttimiin pyritään myös puuttumaan kansainvälisessä yhteistyössä. (Mauri Pekkarisen välihuuto)

Durbanin päätöksen pohjalta syntynyt hiilinielumalli: se kompensaatio on komission kanssa sovittu, että Suomen tavoitteet tulevat toteutumaan, ja Dohan päätösten jälkeen malli on mahdollista toteuttaa käytännössä, ja lähikuukausina tulen teille kertomaan, edustaja Pekkarinen, miten se käytännössä tehdään. Komissio on meille aika paljon velkaa siitä, että pelastimme Dohassa omalla neuvottelupanoksellamme koko Kioton toisen velvoitekauden toteutumisen muun muassa siinä, että neuvottelimme EU:n sisällä ratkaisun AAU-päästöoikeusyksikköjen käytöstä, jossa EU:ssa on ollut vaikeuksia löytää yhteisymmärrystä, ja komissio on sitoutunut Suomen kannalta edullisen ratkaisun löytämiseen.

Lopuksi voin sanoa myös sen, että Puola on kutsunut minut valmistelemaan metsäasioista uuteen 2015 tehtävään sopimukseen liittyen vuoden 2020 jälkeisiä päästövähennyksiä ohjaavaa työtä niin, että metsäasioissa yhä paremmin yhdistyisivät ympäristöintegriteetti, ilmastonsuojelutavoitteet niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa ja metsien kestävä käyttö. Elikkä olemalla aktiivisia kansainvälisissä neuvotteluissa edistämme niin ilmastonsuojelua kuin kotimaisten näkökohtien huomioimista.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tämmöinen yleishuomio, joka ei varmaan ole aiheellinen mutta jota ehkä voisi jossakin vaiheessa miettiä. Kun me puhumme paljon tästä energiasta, ilmastotavoitteesta, niin jotenkin vähän häiritsee — en tiedä, onko se sitten vanhakantainen näkemys vai eikö se ole — että tämä säästönäkökulma jää kyllä nyt kovin pienelle tässä koko energiapolitiikan kehikossa. Me puhumme energiatehokkuuden parantamisesta, senhän voi tulkita positiivisesti säästämiseksi, mutta sen voi tulkita myös niin päin, että se nähdään vain asiana, jota pitää tehostaa. Kasvu voi jatkua, mutta tehostetaan, mitä saadaan aikaan, ja kumminkin, kun täällä on puhuttu esimerkiksi tästä Hinku-hankkeesta, joka on todella hyvä esimerkki, jossa saadaan tuloksia aikaan kohtuullisen pienillä panostuksilla ja todella merkittävissä määrin, niin oikeastaan tätä näkökulmaa haluaisi vain laajentaa ja avata niin, että saataisiin Hinkun tapaisia projekteja enempi liikkeelle.

Sitten toinen on tämä luvitusjärjestelmä. Kyllähän se on ihan käsittämätöntä, esimerkiksi tämä tuulivoima, että siellä on Puolustusvoimat ja valtionhallinto noin pääsääntöisesti se tulppa, (Mauri Pekkarinen: Juuri niin!) ei pelkästään Puolustusvoimat, ja kyllähän siihen pitää meidän pystyä puuttumaan tämän talon kautta tai paremminkin hallituksen kautta. (Mauri Pekkarinen: Hyvin puhuttu tällä kertaa!)

Tom Packalén /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa tavoitellaan tuulivoiman lisäämistä osana ylikunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä.

Haluan nostaa kuitenkin esille tuulivoiman haittoja. Tuulivoima ei ole taloudellisesti kannattavaa. Jos se olisi kannattavaa, ei valtion tarvitsisi tukea sen tuottamaa sähköä subventoinnilla.

Suurimman ongelman kuitenkin muodostavat tuulivoiman aiheuttamat ympäristöhaitat. Tuulivoimalat ovat parhaimmillaan yli 200 metriä korkeita, ja ne pilaavat maiseman useiden kymmenien neliökilometrien alueelta. Tuulivoiman meluhaitat ovat merkittäviä, ja erityisesti matalien bassoäänien terveysvaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi.

Haluaisin kysyä arvon ministereiltä, miten tämä on hallituksessa huomioitu. Toivon, että hallitus antaisi arvoa myös ympäristöarvoille, sillä lapsissa on tulevaisuus.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin hyvin ilahtunut tästä edustaja Packalénin puheenvuorosta ja siitä, että perussuomalaisten ryhmästä voimakkaasti puhutaan ympäristön puolesta, siihen varmaan koko sali voi yhtyä. Kävi mielessä kyllä, olettekohan vieraillut monenkin tuulivoimalan alueella, koska näitä mainitsemianne voimakkaita bassoääniä en itse ole huomannut ainakaan niissä kymmenissä tuulivoimaloissa, joita itse olen hyvin läheltä käynyt seuraamassa.

Ympäristöhaitat liittyvät tuulivoimaan niin kuin kaikkeen muuhunkin energiantuotantotapaan, ja siitä pääsen tähän edustaja Korhosen hyvään muistutukseen, että energiatehokkuus on ympäristön kannalta paras tapa tuottaa energiaa. Negawatit ovat parhaita megawatteja, jos ympäristön näkökulmasta puhutaan, ja usein myös taloudellisimpia.

Tuulivoiman kannattavuudesta kannattaa ehkä muistaa, että tuulivoima on kuitenkin polttoaineeltaan ilmaista, ja siitä seuraa se, että kun tuulivoimaa otetaan laajassa mitassa käyttöön, niin se itse asiassa laskee sähkön markkinahintaa. Ja kaikille meille kansanedustajille, jotka olemme huolissamme vientiteollisuuden energiakustannuksista, tuulivoima on hyvä uutinen, koska se auttaa pienentämään tätä teollisuuden energialaskua.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kyllä täytyy sanoa, että edustajan puhe esimerkiksi tuulivoiman äänimaailmasta kuulostaa kovin vieraalle. Minäkin olen nukkunut kumminkin tuulivoimalan alapuolella muutaman kymmenen metrin päässä muutamia öitä, ehkä kymmeniä, veneessä, enkä kyllä tuollaista bassonjyskettä ole siellä kuullut, mutta en kyllä kovin paljon diskanttiakaan, että se on ollut siinä mielessä tasapainoinen.

Kyllähän tässä väkisellä syntyy kysymys siitä, että jos Tanska pystyy tekemään tuulivoimaa, jos Saksa pystyy tekemään tuulivoimaa — minä tuossa katsoin, että Saksan asukastiheys on noin 230 henkeä neliökilometrillä ja meillä, jos minä nyt oikein muistan, on 17 henkeä neliökilometrillä — ja me emme pysty sitä tekemään, ei tuolta hae perusteita, kyllä minun mielestäni se on ihan järkyttävää lähtökohtaisesti.

Voidaanko niitä tuulivoiman äänirajoituksia, desibelimääriä sitten jotenkin järkevöittää ja niihin hakea joitakin ratkaisuja, on toinen asia, mutta ei pidä maalata sellaista uhkakuvaa, jota oikeasti ei ole.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harvoin tulee otettua iholle, mutta nyt otan.

Jos minä omistaisin maata, niin minun täytyy suoraan sanoen sanoa, että minusta olisi trendikästä, että minulla olisi tuulivoimaa omalla maalla, ja kaiken lisäksi se rakentamistekniikkahan on sellaista, että se loppujen lopuksi voidaan purkaa pois niin, että myöhemmin ei edes tiedetä, että siellä on ollut. Minun mielestäni tämä keskustelu on jonkin verran nyt niin kuin aidanseipäistä. Siis se on kotimaista, ja se on kaiken lisäksi ilmasta otettavaa. Minä en nyt voi ymmärtää tätä vaikeutta, mikä tässä rakentuu.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole tuulivoiman kaikkein innokkaimpia kannattajia, mutta en minäkään näe näitä meluongelmia siinä päällimmäisinä. Kyllä tuulivoimaa rakentaa voidaan, jos rahat riittävät. Siitä olen kyllä huolissani, riittävätkö.

Mutta ylipäätään tähän energia-asiaan: Omavaraisuus on tämä kaikkein tärkein asia, ja toinen erittäin tärkeä on kohtuuhintaisuus. Ilman niitä suomalainen teollisuus ja vientiteollisuus eivät tule menestymään. Kolmas asia on vähäpäästöisyys. Silloin se tarkoittaa sitä, että meidän pitää huomioida myöskin ydinvoima keskeisenä tekijänä, meidän pitää huomioida kotimainen vesivoima ja sen laajentamismahdollisuudet myöskin osana. Jos tätä tuulivoimaa halutaan viedä eteenpäin, niin tuulivoiman säätövoimaksi tarvitaan vesivoimaa.

Ja aivan kuten edustaja Eestilä täällä käytti erinomaisen puheenvuoron, niin totta kai meidän pitää tehdä omat kansainväliset velvoitteemme, mutta eihän se sitä voi tarkoittaa, että me teemme esimerkiksi EU:ssa aivan eri lailla kuin Yhdysvalloissa. Kyllähän me olemme samassa kilpailutilanteessa heidän kanssaan, ja meillä pitää olla silloin yhteiset pelisäännöt.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on edelleen kunnianhimoiset tavoitteet tuulivoiman lisäämiseksi, mutta säätöenergian lisääntyvä tarve on kuitattu tässä strategiassa pelkästään kulutuksen joustoilla. Minä olisin ministeri Vapaavuorelta kysynyt teidän näkemystänne siitä, miten te näette 2020-luvullekin tultaessa tällä tuulivoiman lisäämismäärällä tämän säätöenergian tarpeen kasvun ja miten te näette, että se pitäisi täyttää.

Tuulivoimakeskustelunkin huomioon ottaen näyttää aika erikoiselta, että vesivoimalla — joka on paras säätövoiman muoto ja ainoa uusiutuvan energian muoto, joka ei vaadi valtion tukea toteutuakseen — ei ole minkäänlaista roolia tässä strategiassa, että te olette unohtaneet kokonaan sen asian, (Arto Satonen: Se on totta!) sitä ei ole olemassa. Ministeri Niinistö, uusiutuvan energian kohdassa, jossa käsitellään eri energiamuodot, ei vesivoimaa käsitellä laisinkaan. Te annatte niitten purojen virrata, jotka tällä hetkellä virtaavat, mutta minkäänlaista kehittämisnäkökulmaa teillä ei säätönäkökulmasta, ei omavaraisuusnäkökulmasta eikä tulvansuojelunäkökulmasta vesivoimaan ole.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori totesi puheessaan: "Suomi on vahva energiateknologian ja cleantechin viejä. Energiateknologian vienti vuonna 2010 oli 6,6 miljardia euroa."

Muistamani mukaan Suomi tuo energiastaan noin 70 prosenttia, elikkä me olemme noin 30-prosenttisesti energiaomavaraisia. Me kyllä viemme teknologiaa ja know-how’ta, mutta joudumme tuomaan ulkomailta energiaa. Tämä on käsittämätön yhtälö, joka ei ainakaan heti minulle avaudu.

Tuossa todettiin, että energian tuonti on yksi merkittävä syy kauppataseen alijäämään. Tämänkin takia on syytä kyllä valmistaa kotimaan rajojen sisäpuolella energiaa niin paljon kuin se on mahdollista.

Vielä puutun ministeri Vapaavuoren puheeseen, kun totesitte, että hitaasta ja pahasti takkuilevasta luvituksesta johtuu, että turvetuotantoa ei saada riittävästi. Useissa puheenvuoroissa on viitattu tähän turvetuotantoon, joten kysynkin nyt teiltä, ministeri Vapaavuori, mitä te aiotte tehdä, että turvetuotantoluvitus ei takkuile ja että se saadaan nopeammin ja joustavammin toimimaan.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen yhtä mieltä ministeri Niinistön kanssa siitä, että meidän on mieluumminkin tehtävä enemmän kuin vähemmän, ja sen vuoksi nyt, kun tarkastellaan sitä, miten tavoitteet toteutuvat 2020, on myöskin mietittävä sitä, pitääkö meidän nostaa tätä tavoitetasoa.

Täällä perussuomalaisten puheenvuorossa todettiin, että pitääkö Suomen aina olla edelläkävijä, ja ymmärsin, että se liittyi tähän uusiutuvien energioitten tavoitteeseen. Kuitenkin samalla toitte vahvasti esille sitä, että Suomen pitää edistyä tällä uusiutuvien energioitten alueella, mikä on mielestäni hyvä. Mutta siihen on päästy vain sen takia, että meillä on ollut suhteellisen korkea, 38 prosentin tavoite.

Muistaakseni edustaja Pekkarinen oli ministerinä silloin, kun komissio teki tämän ehdotuksen, ja silloinen Suomen hallitus vastusti vimmatusti ja katsoi, että tämä 38 prosentin tavoite uusiutuville energioille on liian korkea. Onneksi sitten jossain vaiheessa todettiin ja tultiin siihen tulokseen, että ehkä on hyvä, että tämä tavoite on korkea.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että edustaja sanoo tuollaiset pinttymänsä tämmöisessä julkisessa tilaisuudessa, jossa ne voidaan varmasti korjata.

Arvoisa edustaja, te ette löydä minulta sellaista kommenttia, jossa olisin ollut sitä vastaan, että 38 prosenttia on Suomen tavoite. Me olimme ja henkilökohtaisesti minä olin — täällä on paljon edustajia, jotka tietävät — varmasti huomattavasti sitäkin kunnianhimoisempiin tavoitteisiin valmiita.

Mitä tulee tavoitteisiin nyt tästä eteenpäin, käytin äsken ryhmäpuheenvuoron, jossa kerroin, että Suomen keskusta sitoutuu siihen, että nyt pitää tämän syksyn ja kevään aikaan tehdä päätökset, joissa tavoitteeksi asetetaan, että uusiutuvan osuus Suomessa 2020-luvun kuluessa on vähintään 50 prosenttia.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena edustajan kysymykseen: yleisellä tasolla Suomen ei tarvitse ottaa Durbanista turpaan eikä hyväksyä rikkidirektiivejä tai tehdä sellaisia toimia, joita meiltä ei välttämättä edellytetä.

Mutta tässä yhteydessä otan myöskin tähän tuulivoimaan nyt sitten sen verran kantaa, että kun edustaja Packalén tässä piti hyvinkin kriittisen puheenvuoron tuulivoimasta, niin täytyy todeta näin yleisellä linjalla, että perussuomalaiset ei ole linjannut mihinkään suuntaan sillä tavalla kantojaan kiinni tuulivoimasta. (Hälinää)

Itse totean, niin kuin täällä on todettukin, että tuulivoima on trendikästä, ja jos minullakin olisi maapaikka, niin todennäköisesti minä kyllä sinne varmaankin jonkinlaisen hyrrän laittaisin pyörimään, että saisi kännykän ladattua, jos sähköt menee poikki. Trendikästä se on, mutta täytyy muistaa kuitenkin, että emme me tuulivoimalla kuitenkaan ratkaise energiaongelmia. (Puhemies koputtaa) Se on hyvin pieni osa energiantuotannosta, mitä Suomessa voidaan tuulivoimalla ylipäänsä tehdä. (Mauri Pekkarinen: Ei ole pieni osa!)

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että ymmärrettäisiin, mikä arvo on sillä, että asetetaan tavoitteet, koska silloin todella pyritään pääsemään niihin tavoitteisiin ja etsitään keinot. Sen vuoksi sellainen ajattelu, että nyt mennään liian pitkälle tai ollaan turhaan edelläkävijöitä, ei vie meitä eteenpäin, vaan eteenpäin vie se, että meillä on aidosti tavoitteet hoitaa tämä ilmastonmuutos niin, että se on hallittavissa.

Olen todella iloinen nyt tästä edustaja Pekkarisen tavoitteenasettelusta — 50 prosenttiin asti uusiutuvia energianlähteitä — mutta puhuin siitä hetkestä, kun komissio oli antanut oman esityksensä ja Suomelle tuli tämä 38 prosentin tavoite. Silloin Suomi vastusti sitä. Sain itsekin joitakuita lobbareita, jotka hallituksen puolesta kertoivat, että se on liian suuri tavoite Suomelle.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia näistä kiitoksista ja tunnustuksista ajatellen tätä jatkoa. Me todella olemme olleet kaiken aikaa sitoutuneita, ja olemme tästä eteenpäinkin, siihen, että uusiutuvaa lisätään oikein rohkein ottein.

Mutta sitten tähän samaan varjon heittämiseen, että jos nyt kuitenkin olette ainakin niin kuin harkinnut lyövänne vaimoanne, niin ei nyt ole oikein rehtiä kertoa tämmöistä salissa — koska sellaista kannanottoa en ole tehnyt, minä en tiedä, voi olla, että sosialidemokraateista joku on, minä en kyllä muista sosialidemokraattien kenenkään epäilleen 38:aa prosenttia, mutta voi olla, että siellä on joku. Mutta minä en oikeastaan mistään merkittävästä poliittisesta ryhmästä muista kuulleeni sellaista julkista kannanottoa, jossa oltaisiin sitä mieltä, että 38 prosenttia on liikaa. En kuullut sosialidemokraateistakaan, niin että en tiedä, mihinkä tämä perustuu. Edustaja Myller taisi olla silloin Brysselissä, ja jos sinne kuuluu puhelimessa sama asia ihan eri tavalla kuin se täällä Suomessa kuuluu, niin en koskaan pyri Brysseliin erilaisiin hankkeisiin, vaan pysyn täällä Suomessa kernaasti.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Myller totesi, että perussuomalaiset eivät pidä siitä, että ollaan etunenässä jossain. Toki me haluamme edistää energiapolitiikkaa ja käyttää uusiutuvia, mutta me emme välttämättä halua keinotekoisesti tuetulla tavalla ohittaa kotimaisia energiavaroja niin kuin turvetta ja muuta.

Mitä tulee tuohon ilmaston lämpenemiseen ja muuhun, niin on olemassa suomalaisia tutkimustuloksia, jotka toteavat nämä ilmastopaneelin tulokset vääriksi tämän kasvihuoneilmiön aiheuttaman lämpenemisen osalta. Turun yliopistossa fysiikan ja tähtitieteen laitoksella on tehty tutkimusta, jossa on todettu, että lämpeneminen on vain 0,24 astetta celsiusta, kun ilmastopaneeli on päässyt nousuun, joka on 3,1 astetta celsiusta. Mutta tämä ilmastopaneelin vaikutus on jopa fysiikan ja luonnontieteitten aloilla niin voimakas, että kansainvälinen lehdistö ei välttämättä ota huomioon tämmöisiä fysiikan tutkimuksia.

Olisin sitä mieltä, että meidän ministerimme — (Puhemies koputtaa) ympäristöministeri asuu Kaarinassa, joka on Turun lähellä — pitäisi olla Turun yliopiston tutkimuksista tietoinen ja asettaa vaikka joku muu vertaileva tutkimus siihen, onko se tutkimus oikein.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilän puheenvuorosta jäi vähän epäselväksi, mistä asteista ja mistä paneeleista puhuttiin. Arvio on, että lämpötila maailmassa on keskimäärin noussut esiteolliseen aikaan verrattuna 0,8 astetta eikä joku 3,1 astetta, johon edustaja Heikkilä edellä vertasi. En tiedä, mitä tutkimusta Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitoksella on tehty, mutta sen tiedän, ettei ainakaan ilmastotieteen tutkimusta, koska sitä ei kyseisellä laitoksella harrasteta.

Mitä ilmastotutkijat ilmastonmuutoksesta sanovat, voitte kysyä keneltä tahansa ilmastotutkijalta Suomessa tai muualla, kaikkien viesti on täysin yksimielinen. Se on se, että ihminen on aiheuttanut hyvin voimakkaan ilmastonmuutoksen ja näillä emmeillä se ilmastonmuutos tulee voimakkaasti kiihtymään. Tosiasioihin perustuvaa politiikkaa — suosittelen sitä lämpimästi myös perussuomalaisille ilmastonmuutokseen liittyen.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viittasin IPCC-paneelin käyttämiin lukuihin. Jotain 3,1 astetta oli heidän luvuissaan, ja olen sen ottanut Turun Sanomista, jossa on ollut marraskuussa Jyrki Kauppisen, fysiikan emeritusprofessorin, kirjoitus, jossa hän on kritisoinut näitä lämpötilan nousun mittauksia. On olemassa myöskin muita kansainvälisiä tutkimuksia, jotka nämä ilmastomyönteiset ja ilmastopolitiikan perässäjuoksijat hyväksyvät kritiikittä ja unohtavat kaikki nämä kriittiset tutkimukset, joissa on todettu, että pilvisyys on suurempi tekijä ilmaston lämpenemiseen kuin hiilidioksidi. Hiilidioksidia vapautuu myöskin merivedestä joidenkin vuosisadan alun seurausten muodossa vielä, mutta se hiilidioksidin vaikutus ilmaston lämpenemisen nopeutumiseen on tulkittu väärin näissä teoreettisissa tutkimuksissa, mihin tämä koko homma pohjautuu. Pitäisi vähän laajentaa sitä näkemystä siitä tieteestä, ettei ihan vedettäisi höplästä ja koko Suomen taloutta ajettaisi kriisiin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tavallaan sääli, että käytämme tätä yhteistä aikaa sen vuosikymmenien takaisen keskustelun käymiseen, onko ilmastonmuutos totta vai ei, kun voisimme käyttää sen pohtimiseen, miten Suomi pärjää tässä haastavassa tilanteessa, kun päästöjä pitää vähentää ja samalla kuitenkin taloudesta pitää pitää huolta.

Yksi parhaita vertauksia, jonka itse olen kuullut ilmastotieteestä, on: jos olette leikkausvuoteella ja teillä on sellainen mahdollisuus, että on sata asiantuntijaa siinä ympärillä arvioimassa, kannattaako leikkausta tehdä, jos näistä sadasta asiantuntijasta 99 on sitä mieltä, että leikkaus on paitsi tarpeen suorastaan välttämätön teidän eloon jäämisenne kannalta, niin kuunteletteko näitä 99:ää asiantuntijaa vai kuunteletteko sitä yhtä erimielistä, joka sattuu olemaan toisella kannalla? Edustaja Heikkilä on päätynyt sille kannalle, että hän jättäisi leikkauksen tekemättä, koska jostain on löytynyt yksi asiantuntija, joka on siitä eri mieltä.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Packalén käytti hyvin tunteisiin vetoavan puheenvuoron tässä joku aika sitten. Lasten asialla oltiin liikkeellä. En tiedä, minkälaisia vääriä profeettoja ja kvasitietoa on ollut lähteenä. Aina kannattaisi mennä oikean lähteen juurille vähän niin kuin Oras Tynkkynenkin tässä mainitsi.

1700-luvulla, kun höyryjunia Englannissa alettiin ensimmäisen kerran käyttää, lääkärit pelottelivat ihmisiä, että niillä matkustaminen ja jopa niiden katselu aiheuttaa mielenvikaisuutta. Nyt samanlaista fobiaa tuntuu olevan näistä tuulivoimaloista.

Tuulivoimasta kun puhutaan, niin on tällainen käsite kuin tuulivoimasyndrooma ja täällä on sitten taudinkuvia: tuulivoima voi aiheuttaa harmaantuvia hiuksia, syöpää, epämuodostumia, kanat eivät muni, karjalaumat kuolevat sähköpiikkeihin, tuulivoima aiheuttaa mielenterveysongelmia ja unettomuutta. Ainakin edustaja Korhonen on nukkunut hyvin yönsä, joten ilmeisesti tämä syndrooma kannattaa ottaa vakavasti ja miettiä omaa suhtautumista asiaan.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä jättäisin tuulivoiman nyt väliin ja kääntäisin katsetta tuonne pohjoiseen päin. Suomen pohjoisimmasta pisteestä on noin 20 kilometriä arktiselle merelle, Jäämerelle. Tässä strategiassa ei paljonkaan puututa siihen, mitkä ovat siellä ilmastonmuutoksen aiheuttamat jäljet, mutta ennen kaikkea myös siellä on Euroopan suurimmat energiavarat.

Ministeri Vapaavuori sanoi, että tehdään ensi vuoteen mennessä tiekartta, joka pohjautuu EU:n kirjaan. Eikö olisi oikein, että Suomi olisi eturintamassa EU:n edustajana siellä, vaikka nyt ei ihan ollakaan rannikkovaltio, Norjan ja Venäjän kanssa? Ne molemmat panostavat kovasti arktiselle alueelle. Kysyisin: mikä on Suomen rooli tulevaisuudessa arktisen alueen osalta niin ilmastopoliittisesti kuin myös taloudellisesti?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen ilmasto- ja energiapoliittisena tavoitteena on lisätä ripeästi tuulivoimaa, ja tavoitteeksi on esitetty muun muassa 700 uuden tuulivoimalan rakentamista vuoteen 2020.

Kuten tiedätte, niin Kaakkois-Suomessa on eletty erittäin vaikeita teollisuuden rakenneuudistuksia ja -muutoksia. Tuulivoima on tullut nyt sinne uudella tavalla agendalle, ja tavoitteena on, että me voisimme rakentaa tuulivoimaa myös Kaakkois-Suomeen. Nyt kuitenkin tilanne siitä huolimatta, vaikka kaikki toiminnot on huolehdittu ja rakennettu valmiiksi, on se, että Puolustusvoimat on asettanut esteitä tälle asialle ja Puolustusvoimat ei ole myöskään perustellut tarkkaan sitä, mihin perustuu heidän kielteinen kantansa tähän kysymykseen. Ministeri Vapaavuori ja ministeri Niinistö, kun molemmat tiedätte tämän asian hyvin, niin toivoisin, että ottaisitte tämän Kaakkois-Suomen tuulivoimalakysymyksen erittäin vakavasti ja lähtisitte ajamaan sitä, ratkaisemaan niitä kysymyksiä, jotka liittyvät tutka- ja muihin Puolustusvoimiin liittyviin kysymyksiin, jotta nämä tuulivoimalat saataisiin rakennettua. Kaikki päätökset ovat muilta osin valmiita. (Puhemies koputtaa) Ainoastaan kuokka maahan, niin voisimme lähteä liikkeelle.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt niin, että selonteon tavoite voi toteutua vain silloin, jos meillä on edelleen yrityksiä ja erilaisia tahoja, jotka rakentavat uutta päästötöntä kapasiteettia, ja että pystymme säilyttämään nykyisen selluntuotantokapasiteetin. Voidaan kysyä, mitä sellaista tämän kahden vuoden aikana on tapahtunut, että investointien kiinnostavuus olisi lisääntynyt. Kotimaisten polttoaineiden kustannuksia on selvästi nostettu, puun ja turpeen verotus on vienyt tähän suuntaan, ja nämä kaikki asiat, luvitus, josta tässä on käyty keskustelua, estävät — eivät edistä, vaan estävät — uuden kapasiteetin syntymistä. Sen tähden meidän pitäisi täällä keskustella enemmän siitä, mitenkä voimme edistää.

Edustaja Lehtomäki nosti esiin myös merkittävän asian, josta vähemmän täällä on puhuttu. Me menetämme koko ajan säätöön käytettävää tuotantoa, ja jotta tämä paletti voidaan tulevaisuudessa pitää yllä ja ratkaista, me tarvitsemme uutta vesivoimaa, jotta saamme aikaan jatkossakin kotimaista säätöä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän tavallaan sen, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa olisi helpompi jättää nämä ympäristöasiat ikään kuin odottamaan parempia aikoja, mutta toivottavasti emme tee niin, koska kysymys on tulevaisuuden sukupolvien elinolojen turvaamisesta.

Toisaalta, voisimmeko ottaa ilmastohaasteet ja kiristyvät velvoitteet myös positiivisena mahdollisuutena, koska tämän asian ympärillä tehdyt innovaatiot maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin? Jokainen toimiva innovaatio, jonka avulla voidaan energiataloutta kehittää ja päästöjä vähentää, löytää todennäköisesti tiensä myös kansainvälisille markkinoille.

Nyt olisikin Suomessa syytä panostaa tutkimukseen ja kehittämistoimintaan. Tämän lisäksi nyt olisi oikea aika lisätä energiaa tuottavan ja energiaa käyttävän laitekannan investointeja, kuten biojalostamoja ja tuulivoimaloita. Meillä Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet tulla erityisesti uusiutuvan energian käytön mallimaaksi. Riittääkö meillä tahtoa tähän?

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluaisin palauttaa mieliin sen, että kysymys on edellisen strategian päivityksestä, jonka keskeinen sisältö on se, että olemme hyvin uralla kaikkien EU-sitoumustemme osalta, niin päästövähennysten osalta, uusiutuvien lisäämisen osalta kuin energiatehokkuuden parantamisen osalta, ja tämä ei ole vähäpätöinen saavutus. Sitä voidaan selittää osin sillä, että taloudessa menee huonosti, taloudessa menee huonosti ympäri Eurooppaa, ja aika harva EU-maa on kuitenkaan näin hyvällä uralla kuin me olemme.

Seuraava vaihe, jota täällä on toki monessa yhteydessä sivuttu, liittyy sitten tulevaisuuteen, vuoteen 2030 tai 2050. Sitä koskeva tiekarttatyö aloitetaan hallituksen toimesta välittömästi tämän jälkeen jo tänä keväänä, ja siihen on tarkoitus laajat kansalaisryhmät ottaa monin tavoin mukaan.

Kommentoisin muutamaa kysymystä.

Edustaja Pekkarinen, emme me saa riitaa aikaiseksi teidän tavoitteestanne 50 prosenttia uusiutuvia. Itse asiassa tuossa laskeskelimme, että jos haluamme sillä uralla vuoteen 2050 mennä hiilineutraaliin maahan ja vaikka kaikki ydinvoimaluvat toteutuisivat ja vaikka tulisi vähän lisääkin, niin silti tämä kasvu-ura itse asiassa edellyttäisi sitä, että vuoteen 2030 mennessä tarvitaan 50 prosenttia. Voi olla, että tarvitaan enempikin, ja voi olla, että asetamme kunnianhimoisemman tavoitteen kuin keskusta, mutta joka tapauksessa se on hyvä lähtökohta.

Edustaja Yrttiaho puhui täällä kuntien roolista, ja se on hyvä lyhyesti kuitata, koska täällä on kuitenkin paljon kunnanvaltuutettuja paikalla. Kunnilla on erinomaisen paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tähän kysymykseen. Kunnat vastaavat esimerkiksi kaavoituksesta ja siihen liittyvästä kaupunkirakenteesta ja eheistä yhdyskunnista. Kunnat vastaavat pitkälti joukkoliikenteestä. Kunnilla on merkittävä instrumentti käsissään julkisten hankintojen kautta, ja onpa muutamilla kunnilla omia energiayhtiöitäkin.

Edustaja Kettunen kysyi, mistä sen tietää, mitä se sähkö on, joka sieltä töpselistä tulee. Huomisen jälkeen tietää, nimittäin huomenna esittelen valtioneuvoston istunnossa lain sähkön alkuperämerkinnöistä. Toki meillä on nyt semmoinen järjestelmä tälläkin hetkellä olemassa, mutta tässä sitä vahvistetaan, ja sen jälkeen tätä kautta pystytään verifioimaan paremmin se, mitä sähköä... (Mauri Pekkarinen: Kyllä se tiedetään nytkin!) — Kyllä se tiedetään nyttenkin, mutta järjestelmä paranee.

Täällä on paljon puhuttu tuulesta, ja ehkä sen takia siitä nyt olisi muutama perusteellisempi sana paikallaan. Tavoitteemme vuodelle 2020 tarkoittaa 2 500 megawatin tehoa. Meillä vuodenvaihteessa oli 288 eli vain pikkasen yli 10 prosenttia siitä tavoitteesta. Muistan hyvin, kun viime vaalikaudella sanoin tässäkin salissa, että edustaja Pekkarisen toimesta nyt on poistettu taloudelliset esteet mutta meillä on valtava määrä muita esteitä jäljellä. Tämä on, kuulkaa, hyvät edustajat, oikeasti hämmentävää, kuinka niitä esteitä vain riittää. Meillä on ollut Tarastin työryhmää ja sen jälkeen on ollut monia muita työryhmiä — ja muutama työryhmä istuu vieläkin — ja pohditaan kaikkia niitä mahdollisia esteitä, mitä tässä Suomessa on, ja olen tässä edustaja Tynkkysen kanssa täysin samaa mieltä: miten on mahdollista, että näin harvaan asutussa maassa tästä tulee niin iso ongelma, vaikka meillä on suunnilleen edustaja Packalénia lukuun ottamatta kansallinen yhteisymmärrys siitä, että tämä pitää tehdä?

Me olemme muun muassa liikenneministeriön kanssa käyneet neuvotteluja, jotka ovat itse asiassa edenneet ihan kohtuuhyvin, ja ne ovat liittyneet muun muassa lentokenttien tiettyihin varalaskeutumissuuntiin ja näihin. Me olemme käyneet neuvotteluja puolustusministeriön kanssa, ja puolustusministerille pitää kyllä tässä nostaa hattua, että itse asiassa ne neuvottelut ovat edistyneet aika hyvin. Tämä kysymys tästä Raahen tutkijakompensaatiosta tullee ratkaistavaksi vielä tänä vuonna, ja kehysriihessä tehtiin päätös siitä, että TEMin pääluokasta siirretään PLM:lle varoja, jotta se voidaan hoitaa. Kyse on erittäin isosta hankkeesta. Kysymys voi olla jopa yhden terawatin tasoisesta tuotantokapasiteetista, joka kerralla kolminkertaistaa koko Suomen tuulivoimatuotannon. Kaakkois-Suomen kysymys on hankalampi, ja sen kanssa jatketaan neuvotteluja puolustusministeriön kanssa.

Mutta sitten ovat nämä kysymykset tästä meluasiasta ja luvituksista, ja niitten puolella, kuulkaas, ei vain meinaa tulla sitä edistystä millään. Nyt onneksi tässä tietenkin tätä keskustelua on paljon käyty, ja ministerikollega Niinistön puheenvuoro tässä oli rauhoittava. Kyllä meidän pitää oikeasti ottaa tosissaan tämä luvituskysymys Suomessa. Kyllä meillä on iso rakenteellinen ongelma, että senkintyyppisissä asioissa, missä meillä on täydellinen kansallinen yhteisymmärrys siitä, että asiassa pitää mennä eteenpäin, tämä luvitus on niin vaikeata ja kankeata kuin mitä se tällä hetkellä on. Tämä liittyy siis toki myös turpeeseen mutta myös tuuleen ja liittyy itse asiassa moneen muuhunkin kysymykseen.

Tähän liittyen edustaja Lehtomäki kysyi säätöenergiasta. Voisi sanoa, että 6 terawatin tai 9 terawattitunnin tuotanto ei ole vielä tämän säädön kannalta iso ongelma. Totta kai se sitten asteittain kasvaa. Vesivoiman laajempi käyttö olisi toki hyödyksi. Voisi sanoa, että esimerkiksi Tanskassa tätä hoidetaan säätämällä chp-tuotantoa, että kyllä niitä vaihtoehtoja sitten kuitenkin on olemassa.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan viimeiseksi tähän alkupuolen keskusteluun, joka minun mielestäni on ehkä tässä nyt kaikkein olennaisin. Edustaja Pekkarinen totesi täällä, että meillä pitäisi olla käynnissä nyt kehitys, joka johtaisi asteittain pois kivihiilestä. Olen edustaja Pekkarisen kanssa tästä täysin samaa mieltä. (Mauri Pekkarinen: Kaikki menee toiseen suuntaan!) Sen jälkeen edustaja Sinnemäki suunnilleen sanoi näin, että tämä on aidosti yhteinen ongelma, ja niin se on. Tämä on reilusti ja rehellisesti myönnettävä, ja tämä on monella tapaa hankala kysymys. Mutta sitten kokonaan toinen asia on kysymys, mistä se oikeasti johtuu. Jos edustaja Pekkarinen olisi edelleen ministeri Pekkarinen, niin ministeri Pekkarinen täällä salissa puhuisi pitkästi siitä, miten Yhdysvaltain liuskekaasut mullistavat koko maailman energiamarkkinat, miten se heijastuu kivihiilimarkkinoihin, miten tämä pitkäaikainen talouskriisi on johtanut päästöoikeuden hintoihin, miten on ollut huonoja kesiä jne. Kaikilla näillä on varmasti dramaattisesti isompi merkitys kuin niillä muutamilla pienillä vero- ja tukipäätöksillä, mitä hallitus aloittaessaan teki. Toki voidaan myöntää, että varmaan niilläkin joku merkitys on ollut, varsinkin kun otetaan huomioon kaikki nämä muut asiat, jotka ovat sen ympärille syntyneet täysin ennakoimattomalla tavalla.

Nämä ovat nyt joka tapauksessa kysymyksiä, mitä tästä eteenpäin pitää aidosti ja huolellisesti pohtia. Maailma muuttuu monesti ennakoimattomalla tavalla, monesti tavalla, joka dramaattisesti muuttaa näitä lähtökohta-asetelmia. Samaan aikaan meidän pitäisi pitää huolta siitä, mistä edustaja Kärnä täällä puhui jo pari tuntia sitten, että energiapolitiikan pitäisi kuitenkin lähtökohtaisesti olla ennustettavaa ja pitkäjänteistä (Mauri Pekkarinen: Aivan!) ja meidän pitäisi tehdä semmoisia ratkaisuja, joitten varaan voidaan luottaa. Tästä on nyt kysymys. Meidän pitää huolella ryhtyä rakentamaan sitä tiekarttaa vuoteen 2030 ja 2050 ja silloin tietenkin ottaa kantaa myös siihen edustaja Gestrinin esille ottamaan kysymykseen, tarvitaanko uusia ohjauskeinoja vai onko sittemminkin ehkä ongelma se, että meillä on liikaa ohjauskeinoja ja tarvitsemmeko sittenkin ehkä vähemmän ohjauskeinoja.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on peräänkuulutettu tällaista etunojassa olemista, ja kyllä perussuomalaisetkin voivat olla esimerkiksi tämän uusiutuvan energiantuotannon suhteen tukevassa etunojassa niin kuin suomalainen mäkihyppy 80-luvulla. Siihen liittyen täällä selonteossa puhutaan hajautetusta energiantuotannosta. Siitä on puhuttu tässä keskustelussa aika vähän. Täällä on mainittu tämmöinen, että "otetaan huomioon hajautetun energiantuotannon käytön ja jakelun kehittäminen sekä innovatiiviset lähiratkaisut". No, nämä innovaatiot vaativat tietysti kehittämistä tosi paljon, ja saattaa mennä vuosia, että jotain tuotteita syntyy, ja varsinkin pientoimijoilla eivät riitä kyllä resurssit kovinkaan monen vuoden harrasteluun ja puuhasteluun. Eli Suomen ongelma tässä suhteessa on se, että vaikka meillä on rahoituslähteitä paljon, niin ongelma on edelleen rahoitus. Kysyisin: onko ministeriössä mietitty tämmöisille pientoimijoille notkeampia rahoituskanavia?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä teidän linjallanne se uusiutuva 50 prosenttia kerta kaikkiaan ei toteudu 2020-luvulla.

Toinen juttu, kun sanotte, että siihen nyt vain löytyy jotenkin ikään kuin ymmärrettäviä syitä, että hiilen käyttö lisääntyy: ei siihen löydy ymmärrettäviä syitä. Menkää sinne Alholmiin Pietarsaareen. Yritys, joka käytti 10 prosenttia kivihiiltä viime vuonna, näiden muutosten jälkeen käyttää 40—50 prosenttia kivihiiltä. Kyllä se on sen tuen vaikutusta, mikä puulta lähtee pois ja sen veron, mikä tullee turpeelle lisää, kun molemmat vaikuttavat kielteisesti, siis tässä seospolttoaineessa, sen kilpailukykyyn, niin totta kai sillä on vaikutusta siihen, että hiiltä käytetään sisämaassa entistä enemmän. Ei minun kotikuntani laittaisi 10:tä miljoonaa euroa siihen, että se koko lailla uuden laitoksen muuttaa niin, että se pystyy käyttämään tätä kivihiiltä, ja juuri näistä syistä, mitä äsken sanoin. Kyllä tämä on linjanmuutos.

Mitä tulee vesivoimaan vielä, (Puhemies koputtaa) mitä enemmän tuulta tulee, tarvitaan säätövoimaa, ja vettä siihen tarvitaan.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kaikki menisi oikein hyvin, jos päästöoikeuksien hinta olisi jollakin järkevällä tasolla, jossakin 50 eurossa tonnilta tai jotain sellaista, niin kuin sen piti olla. Silloin ei tarvittaisi mitään pistetukia. Näissä pistetuissa on se vika, että ne harrastavat tämmöistä osaoptimointia ja johtavat aika vinoon. Jos päästöoikeus maksaisi tämän, missään tapauksessa ei sinne Jyväskylään kuljetettaisi kivihiiltä, vaan te tappelisitte joka ikisestä puukuutiosta. Tämä kysymys siitä, miten verotetaan chp-laitoksia ja sähköntuotantoa, menettäisi kaiken merkityksensä, koska silloin ei tarvittaisi mitään erillistä muuta energiaveroa, vaan tämä yksi vero riittäisi ja se kohdistuisi ihan oikein, emmekä ehkä tarvitsisi tuulivoimatukeakaan.

Minä muuten olen sillä tavalla harhaoppinen, että minusta me emme tarvitse erillistä päätöstä siitä, mikä on uusiutuvien osuus, vaan me tarvitsemme kunnianhimoisen päätöksen siitä, kuinka vähän meillä on hiilidioksidipäästöjä, ja se sitten johtaa semmoiseen uusiutuvien osuuteen, mihin se johtaa, ja jos se päätös on riittävän kunnianhimoinen, se menee kyllä yli tämän 38 prosentin.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi totean, että kysymykseen ilmaston lämpenemisen todellisuudesta varsin selvä näyttö on napajäätikön sulaminen, joka on kenen tahansa todettavissa, esimerkiksi satelliittikuvista viimeisten 10 tai 15 vuoden ajalta.

Mutta kuten ministeri totesi, globaalit energiamarkkinat ovat poikkeuksellisen voimakkaan muutoksen alla. Vuosien ja jopa vuosikymmenien päähän katsovaa ja energiapolitiikan ennustettavuuden varmistavaa strategiaa laadittaessa olisi mahdollisimman hyvin kyettävä ennakoimaan näitä muutoksia. Kysyisin ministeriltä: miten perusteellisesti tämän strategian valmistelussa on otettu huomioon toisaalta Saksan päätös luopua ydinvoimasta ja toisaalta USA:ssa ja muuallakin jo nyt tiedossa olevien ja mahdollisesti vielä löydettävien jättimäisten liuskekaasuvarojen vaikutukset energiamarkkinoihin?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuuli-, turve-, kivihiili- ja vesivoima on jo käsitelty, mennään metsähakkeeseen. Tässä selonteossa hallitus aikoo edistää metsäpohjaisen biomassan käyttöä kivihiilen korvaamiseksi siten, että kivihiilen voimalaitoskäyttö pääosin syrjäytyy vuoteen 2025 mennessä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa kulutettiin vuonna 2012 kivihiiltä sähkön- ja lämmöntuotannon polttoaineena yhteensä noin 3,6 miljoonaa tonnia. Yhden kivihiili-irtokuution lämmönarvon korvaamiseen tarvitaan 8,5 irtokuutiota metsähaketta. Se tarkoittaa 30,6 miljoonaa tonnia metsähaketta vuodessa eli yli 5 miljoonaa rekkakuormaa eli yli tuhat rekkakuormaa voimalaitosta kohti päivässä. Olen tietenkin ja olemme biomassan kannalla, (Puhemies koputtaa) mutta onko yhtälö kuitenkin mahdoton? Arvoisa ministeri, onko tähän vielä jotakin lisättävää teillä?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Kalli paalutti sen kohdan meidän uusiutuvan energian tuotannostamme, joka ratkaisee tämän, toteutuuko 38 prosenttia vai ei, tämä välitavoite ennen sitä yli 50 prosentin tavoitetta, ja se on metsät: miten metsiä käytetään, miten se jalostusaste nousee, miten se säilyy, ja mitä kaikkea metsän tuotteista, uusiutuvan metsän tuotteista, tehdään. Tähän liittyy myöskin ne hallituksen toimet, jotka ovat niitä ohjausmekanismeja, jotka ovat osin ristiriitaisia, mikä on tullut esille vaikkapa aluehallinnon uudistuksessa, selonteossa. Se on valiokunnan kuulemisissa tullut esille. Se on tunnustettu tosiaan, että on ristikkäisiä ohjausmekanismeja. Te ette voi näistä päästä eroon. Hallitus on toiminut toisin kuin mitä keskustahallitusten johdolla tehtiin energiapaketteja, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siihen on muitakin syitä, mutta se on yksi syy ja merkittävä syy siihen. Miksi te ette kerta kaikkiaan nyt tee tälle lupabyrokratialle mitään sellaista, mikä aidosti saisi pyörät pyörimään uudelleen? (Puhemies koputtaa) Se vain nyt on meillä se mahdollisuus ja ainoa mahdollisuus, että metsät pitää hyödyntää paremmin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy antaa ministeri Vapaavuorelle kiitosta siitä, että hän on taistellut tuulimyllyjen puolesta ja ratkaisi tämän tutkaongelman. Joskus näinkin päin.

Mutta sitten, arvoisa puhemies: Tässä strategiapaperissa viitataan omavaraisuustavoitteeseen ja todetaan, että omavaraisuustavoite saavutetaan 2020-luvulla, kun periaateluvan saaneet ydinvoimalaitosyksiköt käynnistyvät ja pienimuotoinen tai muuten hajautettu sähköntuotanto yleistyy. Tämä on varmasti totta. Hallituksesta on kuitenkin toistuvasti ympäristöministerin taholta keinutettu tätä ydinvoimavenettä, ja nyt kysyisin tietenkin ministeri Vapaavuorelta, onko koko hallitus sitoutunut tähän strategiapaperiin nimenomaan tämän tavoitteen osalta.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuottoisasta syöttötariffista johtuen suomalaiset ja ulkomaalaiset tuulisähkön pelurit ovat hankkimassa kiivaasti tuulisähkön rakentamislupia omilla pikku yhtiöillään ja minimirahalla. Näillä yhtiöillä ei itsellä ole tuulivoimaosaamista, vain minimipääomaa, eikä myöskään välttämättä pääomia toteuttamiseen eikä alaan liittyvää toimintaa, joten jos luvat saadaan, ne myytäneen ulkomaalaisille, veroparatiisisaarilla toimiville pääomasijoitusyhtiöille ja hyvällä tuotolla. Sen jälkeen pääomasijoittajat toteuttavat rakentamisen ja myllyjen käytön. Tällainen keinottelu pitää estää.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan perussuomalaisille toteaisin, että olisi erittäin hyvä — kun edustaja Turunen tuossa sanoi, että ei ole minkäänlaisia linjauksia esimerkiksi tuulivoimasta — että ylipäätään uusiutuvasta energiasta olisi joitain linjauksia, kun huomaa, että täällä puheenvuorot ovat aika laidasta laitaan, ja ennen vaaleja muistamme Matti Putkosen linjaukset, joitten mukaan uusiutuvan energian tukeminen olisi sama kuin heittäisi seteleitä hakekattilaan. Eli olisi todella hyvä, että se linjaus täällä tulisi ja voisimme sitten yhdessä pohtia, onko se samantyyppinen kuin keskustan pyrkimys uusiutuvan vahvaan lisäämiseen ja hajautettuun energiaan. Toivottavasti se sellainen on.

Mutta nyt kysyisin hallitukselta: Vaikka olette keskittämispolitiikan kannalla kaikessa, olisiko teidän mielestänne kuitenkin älykkäillä sähköverkoilla mahdollisuus siihen, että pientoimijat jatkossa voisivat myydä sähköä, kuten Saksassa tehdään? Onko hajautettu bioenergian tuotanto, vaikka siitä ei halaistua (Puhemies koputtaa) sanaa mainittu, teidänkin ohjelmassanne? Onko esimerkiksi peltoenergian saatava uusi mahdollisuus niin, että saamme kotimaista valkuaista siinä ohessa?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin edustaja Kalmarille ja muille, jotka täällä kyselevät perussuomalaisten energiapolitiikan perään, että meillä on esimerkiksi julkaistu ennen vaaleja maaseutupoliittinen ohjelma, jonka on puoluehallitus hyväksynyt.

Mutta tähän keskustan metsäpolitiikkaan sen verran haluaisin kommentoida, että edellisellä kaudella ministeri Väyrynen iloitsi Venäjän puutullien poistumisesta ja samaan aikaan ministeri Anttila sanoi tätä epäisänmaalliseksi. Elikkä kyllä näissä keskustankin linjauksissa lievää epävarmuutta on ollut.

Mutta olisin kysynyt ministeri Vapaavuorelta, kun olette nostanut julkisen sektorin toiminnan myöskin tänne selontekoon ja julkinen sektorihan tekee merkittäviä investointeja ja täällä jälleen törmätään hankintaosaamiseen: oletteko osaltanne valmis sitten lisäämään kuntien hankintaosaamista energiapolitiikassa?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt hieman turpeesta. Elikkä turve luokitellaan tänä päivänä fossiiliseksi polttoaineeksi, mutta ainakin minun käsitykseni mukaan on pikkuisen eri aika 300 vuotta ja 300 miljoonaa vuotta. Turpeen uusiutumisessa menee 300 vuotta, kivihiilen uusiutumisessa 300 miljoonaa vuotta. Tästä huolimatta nämä molemmat luokitellaan tänä päivänä fossiilisiksi polttoaineiksi.

Turvetta muodostuupi Suomessa ehkä enempi kuin sitä tällä hetkellä käytetään tai pystymme edes käyttämään. Ja nyt sitten kun näitä päästöjä laskettaessa turpeelle tulee suurin piirtein samanlainen päästökerroin kuin kivihiilelle, kun puun päästökerroin on sen uusiutumisen vuoksi nolla, niin eikö olisi aika laskea edes meille suomalaisille se, että tämän turpeen päästökerroin ei olisi sama kuin kivihiilen päästökerroin?

Arvoisa puhemies! Nyt kysynkin ministeriltä: jos kerran tämä uusiutuminen on näin, niin onko 300 vuotta sama kuin 300 miljoonaa vuotta tämän uusiutumisen suhteen?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy oikein tästä kannesta katsoa, että puhummehan me Suomen kansallisesta energiastrategiasta ja ilmastostrategiasta. Välillä tulee ainakin mieleen, puhummeko me jostain globaalimmasta asiasta. Tietenkin me olemme osa globaalia.

Kaiveskelin kovasti tämmöistä kokonaisenergiatavoitetta kotimaisuuden osalta. En sitä nyt löytänyt tästä. Tämä 31 prosenttia meillä suurin piirtein on tällä hetkellä tämä. Onko hallituksella tavoitetta tällä hetkellä sitten, mihinkä tämä Suomen kokonaisenergian kotimaisuusaste tulisi asettaa, ja millä siihen päästään?

Toinen on tässä sivulla 13, "Energiatehokkuustavoitteiden saavuttaminen": "Sähkön osalta tavoite saavutetaan pääosin hidastuneen talouskasvun ja talouden rakennemuutoksen seurauksena." Onko tämä hallituksen tavoite, että meillä on tässä hidastunut talouskasvu, vai kuinka me tällä energiapolitiikalla nyt aktivoimme omaa elinkeinopolitiikkaa eteenpäin? Näen, että hallituksella olisi riihessä ollut jo paikka tehdä näitä asioita eikä voi mennä esimerkiksi näitten päästökauppahintojen taakse. Tekoja, pyydän tekoja!

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hiljattain ilmestyi teos "Konsulttidemokratia", joka karulla tavalla kertoo kansanvallan kaventumisesta kallispalkkaisten konsulttien hääräillessä. Erityisesti konsultit ovat kunnostautuneet julkishallinnon it-asioitten sotkemisessa, mutta kyllä he ovat saaneet näkyvää tulosta aikaiseksi myös energia-asioissa. Kysynkin: onko hallituksella oikeasti energiapoliittinen linja, vai onko kysymyksessä konsulttilinja?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tieliikenteen päästöjen osuus kaikista liikenteen päästöistä on noin 90 prosenttia. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavien päästövähennysten toteuttaminen on edelleen liikennepolitiikan keskeisin haaste. Pitkän tähtäimen tavoitteena on oltava liikennejärjestelmän muuttaminen kestäväksi, öljyriippuvuuden vähentäminen, nykyaikaisen infrastruktuurin luominen sekä älykkäiden hallinta- ja tietojärjestelmien käyttöönotto. Olisin kysynyt ministeriltä, missä vaiheessa älykkäitten liikenteitten uusien vaihtoehtojen käyttöönotto on tällä hetkellä.

Sitten vielä, kun on paljon puhuttu asumisesta, rakentamisesta ja puurakentaminenkin on tässä keskustelussa noussut esiin, niin kysyisin, miten ministeri edesauttaa puurakentamisen lisäämistä. Muistan, että seminaari oli pari vuotta sitten tässä Helsingin keskustassa ja silloin kyllä meille esiteltiin hyviä vaihtoehtoja, että puusta voidaan rakentaa niin omakotitaloja kuin myös korkeita kerrostaloasuntoja.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan lausua ministeri Vapaavuorelle parhaat kiitokset siitä lupauksesta jouduttaa sekä turvetuotannon että tuulivoiman lupakäsittelyitä. Erityisesti tuulivoiman osalta on tällä hetkellä kunnissa ehkä lisääntyvien kiinteistöverotulojen toivossa käynnistetty paljon hankkeita, jotka ovat konsulttivetoisia, ja siksi on hyvä, että näissä lupakysymyksissä päästäisiin eteenpäin.

Täytyy hiukan ihmetellä täällä edustaja Packalénin aikaisemmin esille tuomia uhkatekijöitä tuulivoimasta. Ehkä siitä jäi enää puuttumaan se, että tuulivoiman pelätään sekoittavan ilmaa.

Täällä ministeriaitiossa pitkään istui ministeri Koskinen, ja olisin halunnut tiedustella ehkä häneltä — tai hän olisi ollut ehkä paras ministeri vastaamaan siihen — miten tässä selonteossa tai strategiassa peltoenergiaa tultaisiin jatkossa hyödyntämään nykyistä enemmän.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa otetaan kantaa sähköautoiluun. Tarkoituksenahan on vähentää mineraaliöljyn kulutusta Suomessa. EU:n komission direktiiviesitys puhtaan liikenteen infrastruktuurista julkistettiin myös tammikuussa, ja se sisältää muun muassa maakohtaiset velvoitteet sähköautojen latausverkoston rakentamiseksi. Suomessa muun muassa velvoite on se 71 000 latauspistettä, mikä on paljon.

Sähköautokeskustelusta Suomessa tulee siis merkittävä, eikä enää asiaa voida ohittaa sillä, että sanotaan, että akut eivät ole riittävän hyviä. Teknologia kehittyy koko ajan, mutta kuinka muuten Suomessa, hyvä ministeri, me voimme edistää tätä sähköautoilua? Isossa-Britanniassa muun muassa tuetaan yksityisen kotitalouslatauspisteen kuluissa, ja Norjassa sähköautot saavat 50 prosenttia alennusta työsuhdeautojen verotuksessa. Miten meillä Suomessa nyt sitten tulee tapahtumaan? Kuinka tämä verotus menee, onko sähköauton autovero ja käyttövoimavero poistettavissa?

Sitten vielä tästä melusaasteesta: Täällä mainittiin, että tuulivoima aiheuttaa melua mutta sähköauto ei. Siinäkin mielessä se on hyvin kannatettavaa. Siinä poistuu melusaaste.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen pitää olla biotalouden mahtimaa monella tavalla, se on ihan selvä asia. Meillä on erittäin mittavat raaka-aineresurssit muun muassa metsissämme, metsissä, jotka ovat myös valtava hiilinielu, vaikka myös kansainvälisissä neuvotteluissa hallitus on mennyt muuta sopimaan.

Puusta valmistetut tuotteet ovat myös pitkäikäisiä hiilivarastoja, siksikin puurakentamiseen ja kehittämiseen tulisi panostaa puuenergian lisäksi erittäin voimakkaasti. Kun selaan tätä strategiaa, puun monipuolisen käytön kehittämiseen, puurakentamiseen tässä ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota. Mistä se johtuu? Kai hallitus kuitenkin haluaa tähän puurakentamiseen ja puurakentamisen kehittämiseen panostaa myös jatkossa mittavasti?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on turpeesta puhuttu ja puusta, niin lupamenetelmät ja ennen kaikkea puuenergian tuen heikentäminen ovat johtaneet siihen, että merkittävässä osassa sellaisia voimalaitoksia, missä turvetta ja puuta on käytetty, on jouduttu siirtymään kivihiilen käyttöön.

Kyseessä on merkittävä rakenteisiin asti ulottuva muutos, ja kehitys uhkaa reilua 1 200 työpaikkaa Suomessa. Tuontienergia uhkaa vallata yhä enemmän jalansijaa turpeen korvaajana. Pöyryn tekemän tutkimuksen mukaan kivihiilen lisäkäyttö uhkaa nostaa kuluttajan kaukolämmön hintaa noin 15 prosenttia turvetta käyttävissä kaupungeissa tänä vuonna.

Pellervon taloustutkimus on kuitenkin tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan Suomeen syntyisi 4 100 työpaikkaa, mikäli energiaturpeen tuotanto pidettäisiin nykyisellä tasolla ja kasvava metsähakkeen osuus suunnattaisiin korvaamaan fossiilista tuontienergiaa.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan tähän tuulivoimakeskusteluun ja varsinkin tuulivoiman rakentumisen esteisiin. Minulla on vahva kannatus, että esteet raivataan ja poistetaan.

Ministeri Vapaavuori, totesitte puheessanne, että meluasia on erittäin vaikea, mutta itse asiassa suurin ongelma on ympäristöministeriön ohjeopas, joka on terveydenhuoltolainsäädännön vastainen ja myös valtioneuvoston periaatepäätöksen vastainen. Nämä 35 ja 40 desibelin melurajat ovat kohtuuttoman pienet, jos vaikka vertaa liikenteen meluun tai muun energiantuotannon meluun.

Mutta itse asiassa tuulivoiman hyväksyttävyyttä on helppo edistää niin, että edistetään myös pientuotantoa, ja selonteossa onkin ihan mukavia ituja pienimuotoisen sähköntuotannon edistämiseen, mutta valmiita ratkaisuja ei itse asiassa ole. On todettu, että nettolaskutus esimerkiksi siihen liittyen tulisi voimaan, että asukas syöttää aurinkosähköä, tuulisähköä, ylijäämää tuotannosta verkkoon. (Puhemies koputtaa) Tätä on luvattu selvittää, mutta se on todettu kyllä ongelmalliseksi, joten voisitteko hieman täsmentää, milloin selvitykset valmistuisivat.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Biotalouden, uusiutuvan energian ja myös vihreän teknologian aluevaltauksista me voisimme todella kehittää oikean kansallisen suomalaisen kärkivientituotteen. Tällä hallituksen tavalla kivihiiltä suosimalla ja omasta uusiutuvasta leikkaamalla se ei kyllä kuitenkaan onnistu.

Puheenjohtaja Sipilä esitti tässä taannoin uutta kasvurahastoa edistämään biotalouden ja ympäristöliiketoiminnan kehittämistä. Tuo esitys on erinomainen, ja se kannattaisi ottaa vakavasti. Tukiessamme aloittelevia ja kasvuvaiheen bioyrityksiä me voisimme todella yhdessä olla uutta vientikärkituotetta olla kehittämässä.

Arvoisa ministeri Vapaavuori, miten suhtaudutte tähän esitykseen?

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehdotus uudeksi ympäristönsuojelulaiksi oli lausunnoilla vuodenvaihteessa. Sen myötä teollisuuspäästödirektiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sen on ennakoitu tuovan suomalaiselle teollisuudelle jopa suuremmat kustannukset kuin rikkidirektiivi on tuonut. Kuitenkin hallitus linjasi puoliväliriihessä, että teollisuudelle ei enää sälytetä lisää kustannuksia tällä kaudella.

Kysyisin nyt ministeri Niinistöltä: miten varmistatte sen, että tämä ei tuo teollisuudelle lisäkustannuksia?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Suomen tavoitteeksi energiapolitiikassa pitää asettaa tuontienergiasta luopumista tai vähentämistä. Kotimainen uusiutuva energia työllistää, se parantaa vaihtotasetta, se on luotettava, ja ennen kaikkea tämä energiahuoltovarmuuden parantaminen on tärkeää.

Tulen Oulusta, kotikaupungistani, jossa turve on ollut tärkeässä roolissa. Oulu on lämmennyt tähän asti turpeella, olemme joutuneet käyttämään puuta, mutta sen lisäksi voimalaitoksissa on nyt kattiloita uusittu hiilen tarpeisiin. Siksipä hallituksen toimet juuri turpeen käyttöön ja turpeen ja puun yhteiskäyttöön verotuksellisin ja myöskin tukipoliittisin keinoin ovat aika turmeltavia. Meidän pitäisi käyttää kaikin keinoin kotimaisia uusiutuvia energioita juuri niillä alueilla, joissa niitä on käytettävissä tuulivoiman, vesivoiman, jopa sen lisärakentamisen, ja tämän turpeen hyödyntämisen keinoin.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Muutamaan kysymykseen täällä. Yksi viimeisistä kysymyksistä liittyy näihin rahastoihin: hallitus on juuri kehysriihen yhteydessä päättänyt kahdesta merkittävästä rahasto-ohjelmasta, toinen liittyy alku- ja siemenvaiheen ja toinen kasvuvaiheen rahastoihin, ja totta kai ne ovat käytettävissä ennen kaikkea niillä alueilla ja aloilla, missä Suomella on merkittävintä uusinta liikepotentiaalia olemassa, ja siinä mielessä biotalous ja cleantech ovat ihan varmasti siellä keskeisten joukossa.

Tarvitaanko sitten ihan erillisiä korvamerkittyjä rahastoja itse kullekin alalle — en välttämättä siihen usko, vaan pääasia on, että oman pääoman ehtoista riskirahaa on käytettävissä, ja tässä mielessä kehysriihi toi olennaisesti lisää tähän harjoitukseen.

Puurakentamisesta on useammassa eri puheenvuorossa kannettu huolta. Itsellänikin se on ollut lähellä sydäntä pitkälti sen takia, että edellisellä kaudella asuntoministerinä olin muuttamassa niitä rakentamislupamääräyksiä, jotka käytännöllisesti katsoen mahdollistivat, että se buumi lähti liikkeelle.

Meillä on ministeriössä käynnissä metsäalan strateginen ohjelma, jossa yksi kolmesta painopistealueesta on puurakentamisen edistäminen, ja sitä tehdään kovaa vauhtia. Se vie oman aikansa, mutta meillä on paljon hyviä esimerkkejä ja paljon hyviä hankkeita vireillä monessakin suomalaisessa kaupungissa. Tietenkin pientalopuolella 80 prosenttia taloista on aina ollut puusta, mutta nyt kysymys on julkisesta rakentamisesta ja kerrostalorakentamisesta.

Julkisten hankintojen neuvonnasta puhuttiin. Motiva on parhaillaan kehittämässä julkisten hankintojen neuvontapalvelua.

Puhuttiin pientuotannosta ja nettolaskutuksesta, edustaja Karimäki taisi viimeksi puhua siitä. Se on asia, jota meillä on selvitetty pitkäänkin, mutta sen selvittely vain yksinkertaisesti vaatii vielä jonkun verran. Se ei ole ihan yksinkertainen kysymys, ja jos muistan oikein, niin olen tainnut vastata siihen liittyvään kirjalliseen kysymykseen juuri edustaja Karimäelle, joten sieltä löytyy tarkempia selityksiä.

Kivihiilen korvauksesta voisi sanoa näin, että strategia lähtee liikkeelle siitä, että lauhteeseen käytetty kivihiili korvautuu pitkälti ydinvoimalla ja sitten tuolla chp-puolella erilaisilla metsäjalosteilla.

Edustaja Pekkarinen täältä jo poistui, mutta sanon näin yleisellä tasolla, että jokainen tapaus on erilainen. Edustaja Pekkarinen täällä taisi mainita ainakin Pietarsaaren ja Jyväskylän voimalaitokset. Näitten molempien osalta käsittääkseni on kysymys siitä, että kun turvetta ei ole ollut saatavilla, niin kivihiili yksinkertaisesti on ollut ainoa vaihtoehto. Kun turvetta ei ollut saatavilla, niin silloin sitä ei ollut saatavilla, ja silloin on kysymys enemmän luvituksesta ja huonoista, sateisista kesistä kuin sitten joistakin veroratkaisuista tai muista isommista kysymyksistä.

Muutamassa puheenvuorossa kiinnitettiin huomiota meidän energiamme kotimaisuusasteeseen. Minulla ei tarkkaa lukua mielessä ole, mutta voisi sanoa näin, että kutakuinkin kaikki uusiutuva taitaa olla lähtökohtaisesti kotimaista, ja joka tapauksessa uusiutuvasta 80 prosenttia on metsäpohjaista ja sitten on tuulta ja vettä päälle, niin että kyllä se pitkälti kotimaista on. Ydinvoima on sitten tietenkin vähän määrittelykysymys. Raaka-aine ei ole kotimaista, mutta tietenkin sen osuus kokonaiskustannuksista on vähäinen.

Mutta sitten on kysymys näistä ehkä kolmesta isosta merkittävästä energiamuodosta tai -varasta, jotka eivät ole kotimaisia: mineraaliöljy, jonka osalta on nyt selkeä tavoite pudottaa 24 prosentin osuus — joka on jo kansainvälisesti katsottuna matala — edelleen 17 prosenttiin, sitten kaasu, jonka osalta tarkoitus on korvata maakaasu osin kotimaisella biokaasulla, ja sitten kivihiili, joka on tarkoitus lähestulkoon kokonaan ajaa alas. Eli tässä suhteessa, nyt en osaa lukuja sanoa, mutta kyllä tämän strategian toteuttaminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että kotimaisuusaste olennaisesti tässä nousee.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuorta täydentäen korostaisin tosiaan sitä, että nyt on tehty ilmasto- ja energiastrategian päivitys, jossa on arvioitu olemassa olevien tavoitteiden toteutumista. Mutta sen lisäksi, vaikka kyseessä on päivitys, on asetettu myös uusia tavoitteita, ja sillä tavalla eteenpäin tässä mennään myös kunnianhimon osalta.

Puhtaan energian ohjelman osalta asetetaan uusia tavoitteita vuodelle 2025, turpeen käyttöä pyritään suunnitelmallisesti vähentämään kolmanneksella, ja on mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma. Kaikki nämä edellyttävät lisätoimia, joista monia on jo tässä linjattu, ja täsmennyksiä tulee hallituskauden kuluessa. Mutta se suuri kotimainen ponnistelu on se, että me ryhdymme katsomaan yhä enemmän sinne pitemmälle kohti vuosia 2050 ja 2030, ja tätä me teemme rinnan tämän 2050-tiekartan valmistelun yhteydessä, rinnan sen tarkastelun, mitä EU:ssa tehdään päästövähennystavoitteiden kunnianhimon nostamiseksi.

Täällä on useampi edustaja tuonut esille sen, kuinka itse asiassa päästöjen vähentämisen kustannustehokkuuden kannalta, teollisuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta ja vihreän talouden investointien kannalta järkevää on se, että varsinaisen päästövähennystavoitteen kunnianhimo on riittävä. Tämä on erittäin tärkeä huomio. Mitä kunnianhimoisempi päästövähennystavoite meillä on, sitä tehokkaammin päästökauppa instrumenttina ohjaa kotimaisten uusiutuvien käytön lisäämiseen, vähäpäästöisiin ratkaisuihin, vauhdittaa näitten investointien käyttöönottoa nopeasti. Ja energia-alalta tulee hyvin paljon sitä viestiä, että nyt pitäisi nopeasti asettaa kunnianhimoa pitemmällä aikavälillä ja riittävän korkealle tasolle, jotta ne investoinnit lähtevät nyt liikkeelle.

Jos ajatellaan kansainvälistä asetelmaa, niin vihreän talouden rakentaminen ja vähäpäästöiset ratkaisut etenevät voimakkaasti maailmalla. Vaikka Kiinassa edelleen avataan uusia hiilivoimaloita ja hiilipäästöt ovat edelleen kasvussa, niin samaan aikaan heidän panostuksensa vähäpäästöisiin puhtaisiin teknologioihin ovat suurempia kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Yhdysvallat tekee aika paljon toimia kotimaassa ja tietyissä osavaltioissa, vaikka heillä ei ole sitoutumista muodollisesti Kioton toiseen velvoitekauteen juuri sen takia, että he panostavat myös tähän ympäristöteknologiaan.

Eli tämän päivityksen ohella muilla toimilla, mitä hallitus tekee biotalouden edistämisessä, maatalouden ravinnekierron edistämisessä, biokaasun, muiden näitten hajasijoitettujen energiatuotantomuotojen käytön edistämisessä, jätteiden hyödyntämisessä energiaksi yhä enemmän, kaikilla näillä ratkaisuilla pyritään siihen, että niillä ratkotaan myös samalla ilmastohaastetta ja puututaan ympäristöongelmiin. Eli kyllä me teemme monella saralla töitä, ei vain tässä ohjelmassa, sen eteen, että kotimaiset uusiutuvat energiamuodot saisivat lisää tilaa.

Ilmastolakivalmistelu, joka tällä hetkellä etenee, ja loppuvuodesta virkamiestyöryhmä tulee tekemään esityksen hallituksen päätettäväksi, lähtee juuri siitä, että yhä paremmin eri sektoreiden, maatalouden, jätepolitiikan, energiapolitiikan, toimet tukisivat toinen toisiaan vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentamisessa niin, että ratkaisut olisivat kustannustehokkaita, että se olisi myös maaseudun elinkeinojen iso mahdollisuus ja että yhdistettäisiin tämä vähäpäästöiseen, vähäresurssiseen yhteiskuntaan siirtyminen myös taloudellisen kasvun kannalta hyvällä tavalla.

Eli nämä ovat niitä toimia, mitä hallitus tekee, ja näitä myös ympäristöministeriössä tehdään ilmastolain valmistelussa, ja toisaalta myös ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksessa on tähän liittyviä elementtejä.

Täytyy muistaa, että suomalaisen teollisuudenkin kannalta, niitten työpaikkojen kannalta, parasta on se, että me panostamme ympäristöteknologiseen osaamiseen ja varmistamme, että niitten investointien kannattavuus on kunnossa.

Täällä on puhuttu ilmastotieteestä myös. On syytä korostaa, että vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tehty erilaisia ilmastotutkimuksia. En muista ihan tarkkaa lukua, mutta olisiko ollut niin, että 99,8 prosenttia näistä tutkimuksista osoittaa ihmisen aiheuttaman kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän vaikutuksen ilmaston lämpenemiseen, ja viimeaikaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet sitä, että tämä vauhti vain kiihtyy.

Se, että meillä on emeritusprofessoreja, jotka puhuvat asioista, jotka eivät ole ensisijaisesti heidän omalla tutkimusalallaan, ei ole vertaisarvioitu tutkimus. Eli minä toivon, että suhtauduttaisiin tieteeseen vakavasti ja perehdytään asiaan perehtyneiden tutkijoiden arvioihin.

Hallitus on pyrkinyt parantamaan ilmastopolitiikassa tieteen vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon sillä, että me olemme perustaneet ilmastopaneelin, jonka tutkijat ovat hyvin sitoutuneita tähän työhön ja tehneet hyviä asiantuntija-arvioita ja myös selvityksiä ilmastopolitiikan vauhdin parantamisesta myös energiatehokkuuden ja kustannustehokkuuden ja uusiutuvan energian tavoitteiden kannalta mielekkäimmällä mahdollisella tavalla.

On syytä korostaa, että ilmastotiede on tutkimuspohjaista tiedettä, josta tarjotaan myös ratkaisuja siihen, miten ilmastopolitiikan ongelmat voidaan ratkoa. Meidän poliittisten päättäjien tehtävä on luoda ohjausjärjestelmiä ja riittäviä kansainvälisiä sopimuksia, jotta me vastaamme tieteen asettamiin vaatimuksiin. Tosiasia on se, että tällä hetkellä yksikään maailman maa ei riittävässä määrin vastaa tieteen edessä ilmastopäästöjen vähentämiseen, ja tätä työtä kannattaa tehdä kotimaassa yhä aktiivisemmin ja kansainvälisesti, jotta jatkossa me pystyisimme päättäjinä seisomaan ryhdikkäästi tulevien sukupolvien edessä ja sanomaan, että me olemme tehneet oman osuutemme.

Selvää on se, että Suomen kannattaa tehdä tämä suunnitelmallisesti ja aikaisessa vaiheessa, ja se on kotimaisten työpaikkojen ja talouden kannalta hyvä asia, että me panostamme nyt näihin vähäpäästöisiin ratkaisuihin etunenässä. Tätä työtä me teemme EU:ssa ja tämän kotimaisen tiekartan valmistelun yhteydessä ja palaamme eduskunnan kanssa asiaan lähiaikoina.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuoren puheessa parasta oli kohta, jossa hän eritteli energiapelin muutostekijöitä. Ne rivit kuvaavat hyvin, kuinka monimutkaisesta ja nopeasti muuttuvasta maailmasta on kyse. Politiikassa ja ilmastopolitiikassakin on paha asetelma, jos jonkin asian kylkeen liimataan tarra "ainoa oikea vaihtoehto" ja jotka eivät sen nimeen vanno, ovat vanhakantaisia, vääräuskoisia ja tietämättömiä. Sitten sosiaalisen ja poliittisen paineen avulla yritetään vaikuttaa siihen, että kaikki marssivat samaan tahtiin ja samaan suuntaan. Pahin esimerkki tästä on rikkidirektiivi, jossa Suomi halusi olla apukoulun priimus seurauksista välittämättä. Ja laskua maksetaan pitkään.

Toinen esimerkki. Olen muistaakseni joka kerta, kun eduskunnassa on äänestetty päästökaupasta, äänestänyt sitä vastaan sinällään oikeasta ja elintärkeästä tavoitteesta huolimatta. Ja koko ryhmän puolesta voin sanoa, että suhtaudumme päästökauppajärjestelmään hyvin kriittisesti. En kerta kaikkiaan usko, että järjestelmä, joka on pakotettu kapitalistisen järjestelmän muottiin ja joka sallii vapaamatkustajat ja sitä varmemmin, mitä suurempia ne ovat, pelastaa maailman. Pahimmillaan järjestelmä siirtää tuotantoa sellaisiin maihin ja yrityksiin, jotka saastuttavat muita enemmän. Ei luonto kysy, kuka saastutti, vaan luonto reagoi päästöjen määrään. Sen sijaan ilmastolakivaatimuksen olen allekirjoittanut ja sen kaltaisen järjestelmän koen konkreettisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Arvoisa puhemies! Pohjoinen Suomi on aina ollut alamaisen roolissa suhteessa etelään, kun on päätetty joko luonnon suojelusta tai sen hyödyntämisestä. Sodan jälkeen valjastettiin Kemijoki. Jaloilleen nouseva teollisuus vaati omansa. Mutta vieläkin löytyy niitä, jotka haluavat valjastaa viimeisetkin vapaat vesistöt, jos niitä ei ole erityislailla suojattu.

Vesivoimaa sanotaan puhtaaksi energiaksi. Jos esimerkiksi Vuotoksen allas rakennettaisiin, niin olisiko sillä tuotettu energia puhdasta, jos samalla tuhottaisiin 40 kilometriä ainutlaatuista jokiluontoa ja eloperäiset päästöt näkyisivät jopa Perämerelle asti? Vihreitä on usein syyllistetty siitä, että he pelastavat maailman milloin milläkin yksittäisellä asialla, mutta keskustalle näyttää olevan aivan pakkomielle se, että he haluavat pelastaa maailman Vuotoksen altaan rakentamalla. Siitä asiasta on tapeltu jo 50-luvulta asti, eikä loppua näy.

Tuulivoimaa kannattavat lähes kaikki, mutta voi kysyä, onko subventio mennyt jo yli. Lapin kansanedustajat saivat puhuttelevan kirjeen eräältä kunta- ja kansalaisaktiivilta. Siinä sanottiin, että tuulivoimaloita voi rakentaa, jos se on järkevää ja välttämätöntä, sinne, missä ne eivät tuota kohtuutonta haittaa muille osapuolille, ja silloin, kun se on myös energiantuotannon ja talouden kannalta perusteltua. Lapin vaaroille ja tuntureille ei kannata tuulivoimaloita rakentaa verovaroilla kansainvälisten ilmastosijoittajien ja päästökaupan ahneiden voitontavoittelijoitten takia. Se ei ole missään suhteessa siihen, mistä tämä pohjoinen on tiensä tehnyt ja voi tulevaisuudessakin tehdä. Vaaroilla, tuntureilla ja vesistöillä on lukemattomia muita hyvinvointia ja vaurautta tuovia aarteita annettavana, kunhan meillä on sitä malttia vaurastua. Näin siis paikallinen kunta-aktiivi, ja hänen näkemykseensä voi syystä yhtyä.

Arvoisa puhemies! Jos halutaan nauttia aineellisesta hyvinvoinnista, ei voi kieltää kaikkia energiamuotoja. Aina ne uhrauksensa vaativat. Perusvalinnan täytyy olla kuitenkin hajautettu energiantuotantomalli. Se mahdollistaa erilaiset ratkaisut ja suosii kotimaista tuotantoa. Puunkäyttö voitaisiin nostaa aivan uudelle tasolle. Nyt vain on ikävä, että veropäätöksin on monia hankkeita jarrutettu ja laitettu jopa jäihin. Monessa voimalaitoksessa suunnitellaan, josko tilattaisiin kivihiililaiva kotimaisen energialähteen sijaan. Hyväksyn myös turpeen käytön, osin hintana siitä, että jotain myös suojellaan. Turpeen käyttö on merkittävä työllistäjä, ja se on kotimainen energialähde. Yhdessä puun kanssa se tarjoaa jo volyymiltaankin vaihtoehtoisen energialähteen moniin uusiutumattomiin vaihtoehtoihin nähden, ja nyt puhun nimenomaan jo ojitetuista eli jo pilatuista soista ja niiden käytöstä.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta käsittelee valtioneuvoston selontekoa kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta. Energia- ja ilmastovelvoitteiden täyttämisessä on painotettava kustannustehokkuutta, energiaomavaraisuuden lisäämistä sekä kohtuuhintaisen sähkönsaannin turvaamista. Hallitusohjelman mukaisesti pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta. Globaali energiankäyttö on kasvamassa sellaisella vauhdilla, että ilmaston lämmönnousun rajoittaminen 2 asteeseen on käymässä mahdottomaksi. Kasvavien talouksien päästöt eivät kuitenkaan anna Euroopalle moraalista oikeutta lipsua vastuusta. Edelläkävijyys kääntyy vielä sekä Euroopan että Suomen kilpailueduksi.

Euroopan tasolla vuoteen 2020 mennessä tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen 20 prosentin vähentäminen, uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattaminen loppukulutuksesta 20 prosenttiin sekä energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla. Suomen uusiutuvan energian tavoite on 38 prosenttia loppukulutuksesta, ja se ollaan myös saavuttamassa. Tieliikenteessä uusiutuvan energian polttoaineelle velvoite on 10 prosenttia, mutta Suomi on päättänyt korkeammasta, 20 prosentin tavoitteesta.

Arvoisa puhemies! Kovat tavoitteemme huolestuttavat joitakin: miksi hirttäytyä EU:n velvoitteita kovemmalle tasolle? Vaikkapa siksi, että edelläkävijöinä olemme luomassa uutta teollisuutta ja työpaikkoja. Esimerkiksi UPM-Kymmene Oyj on investoimassa 150 miljoonaa euroa Lappeenrannan Kaukaan tehtaalle biojalostamoinvestointina. Tuotanto alkaa 2014, ja se työllistää suoraan ja välillisesti noin 200 henkilöä. Vuosituotanto on 120 miljoonaa litraa korkealaatuista uusiutuvaa dieseliä, joka tehdään raakamäntyöljystä. Se saadaan puolestaan pääosin UPM:n omilta sellutehtailta prosessitähteenä. Näin tuotettu biopolttoaine ei lisää suoraa tai epäsuoraa maankäyttöä.

Hallituksen esitys laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä on eduskunnan käsiteltävänä. Esityksen mukaan Energiamarkkinavirasto voi hakemuksestaan antaa ennakkotiedon siitä, onko raaka-ainetta pidettävä jätteenä, tähteenä, syötäväksi kelpaamattomana selluloosana tai lignoselluloosana. Ennakkotieto olisi voimassa toistaiseksi. Tässä kohdin asiaa käsittelevien valiokuntien ja eduskunnan on oltava tarkkana. Toistaiseksi voimassaolo voi vaarantaa esimerkiksi UPM:n Lappeenrannan investoinnin, mikäli jatkuvuus vaarannetaan uudella päätöksellä. Näin suurten investointien ja kansallisen edun ollessa kysymyksessä pitäisi laki tai ainakin sen perusteluosat muotoilla niin, että päätös ennakkotiedosta olisi suhteutettava investoinnin suuruuteen ja sen tulisi taata ennustettavuus riittävän pitkälle tulevaisuuteen.

Lupaava, joskin mittasuhteiltaan pienempi esimerkki löytyy Valkeakoskelta. Peatec Oy on käynnistämässä toimintaa, jossa käytetyistä renkaista ryhdytään tekemään nestemäistä polttoainetta ja lämpöenergiaa. Tuotantolaitos sijaitsee UPM:n Tervasaaren tehdasalueella. Rakennemuutosta tämäkin.

Arvoisa puhemies! Eduskunta sai huhtikuussa 2012 ministeri Lauri Tarastin selvityksen tuulivoiman edistämiseksi. Tavoitteena oli poistaa byrokraattisia esteitä tuulivoimarakentamisen tieltä. Paikalla oli viisi ministeriä, ja kaikki ilmaisivat vahvan sitoutumisensa tuulivoiman edistämiseen. Tavoitteena oli, että Suomessa olisi vuoteen 2020 mennessä noin 800 isoa tuulivoimalaa. Niiden tuotanto vastaisi 6:ta prosenttia sähkönkulutuksesta, mikä puolestaan pienentäisi tuontienergialaskua 300 miljoonalla eurolla vuosittain ja työllistäisi jopa 25 000 henkilöä.

Tuulivoimarakentamisen esteitä ei ole kuitenkaan saatu vielä purettua. Yksi esimerkki liittyy ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisoppaan meluarvoihin. Opas on osoittautunut vaatimuksiltaan ylimitoitetuksi. Esimerkki: Kristiinankaupungissa fossiilinen kivihiilivoimalaitos saa pitää 5 desibeliä enemmän ääntä kuin samalle tontille kaavaillut tuulivoimalat. Koko tuulivoimahanke on vaarantumassa vaadituilla lupa-arvoilla.

Toinen esimerkki: Mökkiasutuksen vaikutuspiirissä äänen taso ei saa ylittää 35:tä desibeliä yhtenäkään yönä. Valtaosa hankkeista vaarantuu, koska etäisyyden asutukseen pitäisi olla jopa 2,5 kilometriä. 35 desibelin rajaa voi havainnollistaa seuraavasti: Helsingin kerrostaloasunnossa pääsen 35 desibelin rajan alle silloin, kun jääkaappi ei hurise enkä itse hengitä. Tämä esimerkkinä tästä ylimitoitetusta raja-arvosta.

Tuulivoimaloiden meluarvoista on annettava valtioneuvoston nykyistä joustavampi päätös. Teollisuustonteilla ja satamissa tuulivoimaloiden äänen tasoksi on sallittava alueella sijaitsevien muiden teollisuus- ja voimalaitosten äänen taso.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus asettaa tavoitteeksi, että vuonna 2025 mineraaliöljyn osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta putoaa alle 17 prosentin. Pääosa vähennyksestä tulisi tieliikenteestä, loput öljylämmityksestä. Selonteon mukaan tämä tapahtuisi tukemalla uuden moottoritekniikan käyttöönottoa sekä luomalla infrastruktuuria ja kannusteita vähäpäästöisten autojen ostajille.

Koska liikenne on edelleen lähes täysin riippuvainen fossiilisista polttoaineista, uusiin käyttövoimiin siirtyminen vaatii selonteon mukaan pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja yhteistyötä. Tätä tarkoitusta varten liikenne- ja viestintäministeriö asetti tammikuussa 2012 Tulevaisuuden käyttövoimat liikenteessä -työryhmän pohtimaan etenemispolkua kohti hiilivapaata liikennettä. Työryhmän toimikausi on 24.1.2012—31.12.2012. Työryhmä on saanut jatkoaikaa 30.4.2013 saakka. Miksi selonteko annetaan eduskunnalle ennen työryhmän työn valmistumista?

Selonteon strategisiin linjauksiin kuuluu huolehtiminen sähköautojen latausinfrastruktuurin syntymisestä huomioimalla asia rakentamismääräyksissä ja rakentamisessa. Tällä hetkellä liikennepolttoaineiden verotus tai ajoneuvojen hankintaan ja käyttöön kohdistuva verotus ei tue sähköautojen yleistymistä. Selonteon mukaan hallitus olisi edistänyt puhtaan energian tavoitteita jo monin keinoin. On kuitenkin ikävää huomata, että se on tarkoittanut tähän mennessä energiapoliittisten tavoitteiden maksattamista pienituloisilla polttoaineverojen kautta. Hallitus ei ole myöskään lähtenyt kehittämään infrastruktuuria, joka tukisi polttonesteiden sijaan sähköä autojen käyttövoimana. Esimerkiksi Virossa sähköautojen latausverkoston aikaansaamiseen on suhtauduttu Suomea vakavammin.

Arvoisa herra puhemies! EU:n komission direktiiviesitys puhtaan liikenteen infrastruktuurista julkistettiin 24.1.2013. Se sisältää muun muassa maakohtaiset velvoitteet sähköautojen latausverkoston rakentamiseksi. Suomessa velvoite on 71 000 latauspistettä, joista julkisten pisteiden osuus on 7 000 kappaletta. Velvoite tulee täyttää vuoteen 2020 mennessä. Kaikkiaan Euroopan unionin alueelle esitetään rakennettavaksi yli 8 miljoonaa latauspistettä. Näistä 10 prosenttia eli 800 000 kappaletta on julkisia latauspisteitä. Tämä EU-direktiivi on tarkoitus saattaa voimaan vuoteen 2014 mennessä. Öljypohjaisia polttoaineita käyttävät autot ovat sekä maailmanlaajuisesti että myös Suomessa merkittävä haitallisten hiilidioksidipäästöjen lähde. Sähköautoilulla on siis paikkansa, sillä sen käyttövoima eli sähkö on päästöistä puhdasta ja ympäristöystävällistä. Sähköautoilusta ei aiheudu hiilidioksidipäästöjä.

Sähköautot ja niiden toiminnan kehittäminen on otettu hyvin vastaan suomalaisessa ajattelussa. Hajanaisia latauspisteitä löytyy pääkaupunkiseudulta, ja sähköauton käyttäjä voi ladata itselleen ilmaisen mobiilisovelluksen, joka näyttää kaikki maamme julkiset sähköautojen latauspisteet. Energiayhtiöt eri puolilta Suomea taasen ovat käynnistäneet valtakunnallisen latausoperaattorin organisoimisen ja latausinfran rakentamiseen valmistautumisen. Espoossa sähköautoilua on edistetty myös julkisessa liikenteessä: Bussilinja 11 kulkee sähköllä. Sähköbusseja on syksyllä luvassa Espooseen lisää.

Lainsäätäjillä itsellään on mahdollisuutensa vaikuttaa sähköautoilua kannustavaan ajatteluun. Sähköautojen verokohtelu tulisi korjata mahdollisimman pian siten, että sähköautovero sekä käyttövoimavero poistettaisiin kokonaan. Myös muita porkkanoita puhtaan liikenteen puolesta tulisi nostaa esille. Isossa-Britanniassa asiaan on herätty muun muassa siten, että sähköautojen omistajat voivat saada jopa 75 prosenttia tukea oman kotitalouslatauspisteen rakentamiseen. Norjassa sähköautot saavat käyttää joukkoliikennekaistoja ja parkkeerata ilmaiseksi. Norjassa sähköautot saavat myös 50 prosentin alennuksen työsuhdeautojen verotuksesta. Työsuhdeautoina toimivien sähköautojen verotusta tulisi myös Suomessa ehkä pohtia.

On ikävää, että tänään täällä paikalla olleista ministereistä ei kukaan ottanut kantaa eikä vastannut debattipuheenvuorossa esittämiini kysymyksiin liittyen sähköautojen verotukseen. Eikö heillä ollut asiasta minkäänlaisia ajatuksia?

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiaselonteossa osoitetaan, että Suomi on saavuttamassa, jos ei kokonaan, niin suurelta osin EU:n tasolla yhdessä sovitut 20—20—20-tavoitteet. Päästökauppasektori on sidottu päästövähennystavoitteisiin EU-tasoisin päätöksin, ja selonteon mukaan myös päästökauppasektorin ulkopuoliset alat, kuten asuminen, liikenne ja maatalous sekä jätehuolto, saavuttaisivat meille taakanjaossa sovitun 16 prosentin vähennystavoitteen. Näihin tuloksiin vaikuttaa, täytyy sanoa valitettavasti, talouden hiipuminen, eli kasvun oloissa tuskin näitä tavoitteita olisi saavutettu.

Uusiutuvien energioiden osuuden kasvattaminen meille sovittuun 38 prosenttiin onnistuu todennäköisesti näistä tavoitteista parhaiten. Tavoitteen saavuttamiseksi on Suomessa kehitetty uutta teknologiaa muun muassa metsä- ja muun bioenergian käyttöönottamisessa. Tavoite on toiminut siis juuri niin kuin on pitänytkin eli kannustanut uusiin kehitysinvestointeihin.

Energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen sähkönkulutuksen osalta on pitkälti hiipuneen talouskasvun seurausta. Muilta osin valitettavasti tavoitteet eivät selonteon mukaankaan näytä toteutuvan.

Selonteon tarkoituksena on ollut arvioida Suomen osalta mahdollisuutta saavuttaa nykytoimilla EU:n tasoiset tavoitteet ja valmistautua EU:n pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteisiin. Jos ja kun haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen 2 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan, on hiilidioksidipäästöjä vähennettävä 80—95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämän on myös Eurooppa-neuvosto linjannut vuonna 2009. Tämä vaatii todella isoja muutoksia ja uudistuksia paitsi energiantuotantoon ja -kulutukseen myös tuotantoon ja kulutukseen ylipäätään.

Tässä energiatehokkaiden ja luonnonvaroja säästävien ratkaisujen merkitys on aivan keskeinen, ja tämän muutoksen on oltava maailmanlaajuinen, mutta edelläkävijöitä myös tarvitaan. Tämä kehitys toteutuakseen edellyttää, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa saadaan aikaan tuloksia ja sitoutetaan tätä kautta kaikki teollisuusmaat ja kehittyvät maat, myös kehitysmaat, mukaan sitoviin ja velvoittaviin oikeudenmukaisiin toimiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi myös keskipitkällä aikavälillä, jotta tämä pitkän aikavälin tavoitteen saavuttaminen olisi edes jollain lailla realistinen.

EU on ollut ja mielestäni sen pitää edelleen olla edelläkävijä ja omalla esimerkillään näyttää suuntaa siihen, minkälaisilla toimilla ilmastonmuutos saadaan hallintaan. EU:ssa jo päätetyt toimet eivät ole kaikilta osin toimineet toivotulla tavalla. Niinpä tarvittavat ohjausvälineet kuten päästökauppa pitää saada toimimaan. Nyt tämä väline yskii pahasti, koska päästöoikeuden hinta on jo liian alhainen, ja tähän ongelmaan ollaan EU:n tasolla hakemassa ratkaisua.

Täällä on keskusteltu myös siitä, onko ilmastopolitiikan ohjausvälineitä liikaa vai liian vähän, miten 2020 jälkeen pitää suhtautua siihen, onko meillä yksi ohjaava tavoite vai onko meillä nämä kolme, jotka ovat tällä hetkellä, eli hiilidioksidin päästövähennystavoite ja sitä ohjaavat energiatehokkuustavoite ja uusiutuvan energian tavoite. On välttämätöntä, että investointeja ajatellen meillä on vakaat olosuhteet ja investoijat tietävät, mitä päätöksiä pitkällä aikajänteellä tehdään. Tämän vuoksi olisi hyvä, että meillä olisi sekä uusiutuvien energioitten tavoite sen lisäksi, että on tietysti hiilidioksidin vähentämistavoite ja myöskin energiatehokkuustavoite. Tällä hetkellähän energiatehokkuustavoite ei ole sitova, ja ehkäpä juuri sen vuoksi siinä olemmekin menestyneet kaikkein heikoimmin.

Mielestäni nyt sitten kun hallitus valmistelee lupaamaansa tiekarttaa 2020 jälkeisistä toimista, niin tässä on syytä ottaa nämä asiat huomioon ja erityisen tärkeänä miettiä sitä, miten Suomi yhtenä globaalin vastuun kantajana on tekemässä sellaisia päätöksiä tulevaisuuteen, että me voimme säilyttää tämän maapallon elinkelpoisena ja kykenemme ilmaston lämpenemisen pitämään tuon 2 asteen rajan alapuolella.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Selonteko painottaa esipuheessaan energia- ja ilmastovelvoitteiden täyttämisessä kustannustehokkuutta, energiaomavaraisuuden lisäämistä sekä riittävän ja kohtuuhintaisen sähkönsaannin turvaamista. Osana näitä tavoitteita ja ratkaisuja on niin sanottu hajautettu energiantuotanto. Keskitynkin sen tuomiin mahdollisuuksiin.

Alue-energiaratkaisuissa valitettavasti on vallalla näkemys, että suurten yritysten hankkeet ovat kaikkien edun mukaisia. Kunnat kilpailevat harvoista suurinvestoinneista verisesti. Voittajia on harvassa. Teknologisia vaihtoehtoja Suomessa alkaa löytyä, ja myös esimerkiksi sähköverkkojen turvallisuuteen saataisiin tuplavarmistusta keskeisiltä osin. Energiapolitiikkaa ohjaa hallituksen ohjelma. Se, kenen sanelujen mukaan sitä kulloinkin laaditaan, pääsee myös niskan päälle toteutuksessa. Nyt niskan päällä ovat suuret hankkeet, onhan suuri kaunista ja kannattavaa. Vaikka soraääniä toki kuuluu, niille ei oikeasti ole kuulevia korvia, jos hallituksen ohjelma ei tue näitä vaihtoehtoja.

Herra puhemies! Suomen tulisikin etsiä vaihtoehtoja hajautettuun, myös pienimuotoiseen energiantuotantoon ja tehdä toinen tukijalka bioenergiasta. Nyt bioenergiaa rangaistaan verotuksellisesti ja tukien alentamisen kautta. Hajautetun energiantuotannon teknologiatoimittajat ovat usein pieniä, ja päättäjien vakuuttaminen on vaikeaa, kun samoista asioista käyvät aivan päinvastaista viestiä tuomassa harvat suuryhtiöt. Sekä ympäristö- että energia-asioissa on mielestäni tilaa molemmille toimijoille. Joissakin kohteissa suuruuden ekonomia on perusteltua, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu. Jos suuressa investoinnissa tehdään virhe, on maksulappu sen mukainen, eli riskienhallinta nopeasti muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä on vaikeaa.

Suuren toimijan, kuten vaikkapa Neste, roolina voisi olla oman toimintansa ohella myös merkittävän tukijan rooli. Arvostan Nesteen toimintaa mutta en sen liian määräävää asemaa. Neste pitää omaa NExBTL-tuotettaan kärkihankkeena, ja sitä se varmasti onkin. Samaan aikaan se tutkii ja kehittää muun muassa levä-, mikrobi- ja muita öljyntuotantomahdollisuuksia. Mitä jos joku on jo heitä edellä, ja vieläpä Suomessa, mutta ei pysty resurssien puutteesta johtuen viemään hankettaan eteenpäin tai sitten pelkää Nesteen varastavan ideansa? Nesteen pitäisi olla mukana tukemassa myös riippumatonta toimintaa ja keksintöjä. Suomessa ongelma ei monesti ole innovaatioiden puute vaan niiden eteenpäinvieminen. Rahoitus on tässä monesti akilleenkantapää.

Herra puhemies! Hajautettu energiantuotanto tuntuu olevan vielä toistaiseksi lapsenkengissä, ja sellaiseksi se jääkin, jos sen potentiaalia ei ymmärretä ja sitä ei tueta oikealla tavalla. Kysehän ei ole vain energiasta vaan myös aluepolitiikasta. Tähän selonteko vastaa lupauksella lisätä hajautetun energiantuotannon osuutta energiantuotannossa ja edistämällä lämpöyrittäjyyttä paikallisiin biomassoihin perustuvan energiantuotannon lisäämiseksi. Nämä lupaukset on syytä lunastaa, tuohan se mukanaan kaivattua kotimaista työtä.

Muutama sana vielä turpeesta ja puusta.

Erittäin positiivista on se, että hallitus tavoittelee merkittävää tuontienergian korvaamista kotimaisella energialla. Tähän tavoitteeseen sopii erittäin huonosti turpeen käytön vähentäminen ja turpeesta luopuminen. Suomessa on suuri turvevarallisuus, jonka varallisuuden käyttämättä jättäminen ei ole kansantaloutemme edun mukaista. Turvesuotyömaat voidaan varustella ympäristöä kuormittamattomiksi. Suomessa on kehitetty vesiensuojeluteknologiaa, jolla pystytään estämään avatun turvesuon ympäristöpäästöt. Suojaaminen maksaa, mutta jos turpeen hyödyntäminen silti on kannattavaa, ei turpeen käytön kieltäminen voi olla ainoa tie. Turpeen kokonaisvaltaista käyttöä tulisikin kehittää. Turvetta voidaan nykymenetelmillä hyödyntää monella tavalla ottamalla siitä talteen arvokkaita teollisuuden raaka-aineita ja öljyjä ennen polttamista.

Puunkäytön kasvu pitää suunnata biohiileen, biokaasuun ja bionesteisiin. Nämä ovat tärkeitä panostuksia kotimaiseen energiaan ja luovat paljon kaivattuja työpaikkoja ympäri maan. Puun kustannustehokas jalostaminen biohiileksi ja bionesteiksi ei vaadi suuria laitoskokoja ja satojen miljoonien investointeja. Puusta on moneksi. Ennen polttamista puusta on otettava talteen mahdollisimman paljon arvokkaita teollisuuden raaka-aineita ja puuöljyä. Kun tehdään puusta biohiiltä, tehdään myös puuöljyä ja muita raaka-aineita. Suuremmasta puun tuotosta myös metsänomistaja hyötyy. Puu on Suomen vihreää kultaa myös jatkossa, kun puhalletaan yhteen biohiileen.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Suomesta on viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtynyt yli 100 000 työpaikkaa maan rajojen ulkopuolelle. Tähän on monta syytä, mutta jos haluamme — ja mielestäni meidän pitää haluta — pitää täällä teollisuutta myös jatkossa, ovat varmuus energian saatavuudesta sekä energian hinta aivan ydinkysymyksiä.

Hallitusohjelman mukaisesti pitkän aikavälin tavoitteenamme energiantuotannossa on hiilineutraali yhteiskunta, mikä on erinomainen asia. Haaste hiilineutraalista yhteiskunnasta on niin suuri, että kaikki vaihtoehtoiset tuotantomuodot — biomassa, tuuli, jätteenpoltto ja aurinkovoima — on pidettävä pöydällä. Teollisuuden kannalta energiantuotantoa kohtaavan regulaation pitää olla pitkäjänteistä ja yksiselitteistä, jotta yritykset pystyvät laskemaan energiainvestointiensa kannattavuuden riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Kokonaisuutena katsottuna Suomi on onneksi jo nyt hyvässä vaiheessa kaikkien kolmen hiilineutraaliutta lisäävän tavoitteen saavuttamisessa: päästöjen vähentämisessä, uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa.

Arvoisa puhemies! Suomi on hyvin riippuvainen energian tuonnista. Jopa 70 prosenttia energiastamme tuodaan muualta. Vaihtotaseemme on heikentynyt merkittävästi paitsi elektroniikkateollisuuden viennin vähenemisen myös tuontienergian hinnannousun myötä. Suomen kokonaistuonnin arvosta jopa 20 prosenttia on energiaa. Energiaomavaraisuutemme kasvattamisen pitäisikin olla tärkeä asia, ja näkisin sen mieluiten yli 50 prosenttina nykyisen 30 prosentin sijaan kokonaistuotannosta. Tällä voitaisiin kasvattaa työllisyyttä Suomessa sekä parantaa merkittävästi vaihtosuhdetta. Vaihtotaseemme ei yksinkertaisesti kestä enää jatkuvaa öljyn hinnannousua.

Asia on merkittävä myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Sähköntuotannon osalta noin 20 prosenttia sähköstämme tuodaan ulkomailta, mutta strategian mukaan olemme sähköomavaraisia 2020-luvulla.

Suomi tavoittaa uusiutuvan energian tavoitteen, 38 prosenttia kulutuksesta, myös vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian osuus on tänä vuonna jo melko tarkkaan kolmannes energiankulutuksesta. Saavutus on merkittävä, ja niin on myös sen ympärille muodostunut teollisuudenala.

Puhtaan teknologian markkinat ovat yksi nopeimmin kasvavista teollisuudenaloista maailmassa. Suomen cleantech-sektorin vienti on noin 12 miljardia vuodessa eli lähes 20 prosenttia viennistämme, eikä finanssikriisi ole vaikuttanut siihen yhtä voimakkaasti kuin muihin vientimme aloihin. Alan menestyminen on siis jo nyt meille elinehto. Suomen etuja ovat nimenomaan tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot, mutta niissä vahvuutemme on toistaiseksi kapealla alueella.

Tuoreen selvityksen mukaan olemme tuulivoimassa jäljessä muuta Eurooppaa, ja meidän tuulivoimateollisuuden vahvuudet ovat nimenomaan arktisessa tuulivoimassa. Juuri näitä kapeita erikoisalueita meidän pitää löytää muiltakin uusiutuvan energian teollisuudenaloilta ja tukea niihin liittyviä innovaatioita. Investointitarve uusiutuvaan teknologiaan maailmalla on suuri ja tulee varmasti vielä kasvamaan.

Arvoisa puhemies! Turpeen energiatuotannolla, vaikka siihen on tähän mennessä suhtauduttu turhan negatiivisesti, on merkittäviä aluepoliittisia ja työllistäviä vaikutuksia. Tällä hetkellä turpeen osuus energiantuotannostamme on noin 7 prosenttia ja tuotantoon soveltuvista turvesoista vain 1 prosentti on hyötykäytössä. Tästä huolimatta turpeen käyttöä energiantuotannossa pyritään selonteon mukaan vähentämään kolmanneksella vuoteen 2025 mennessä. Turpeen verotuksen kiristyminen ja nämä vähennyspäätökset johtavat työpaikkojen menetyksiin. En sano, että turve yksinään ratkaisisi mitään energiapoliittisia kysymyksiämme, mutta mielestäni meillä ei ole varaa olla hyödyntämättä turpeen tuomia mahdollisuuksia työpaikoista puhumattakaan, etenkin kun tiedämme, että nykyisillä teknologioilla turvetta voidaan hyödyntää paljon ympäristöystävällisemmin kuin aiempina vuosina.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä eduskunta on saanut käydä vähintäänkin oman osansa kriisikeskusteluista talouspolitiikasta puhuttaessa. Joskus on kuitenkin paikallaan laittaa kriisiarviot oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka meneillään olevaa talouskurimusta ei pidä vähätellä, se on kuitenkin aikanaan ohi ja markkinatalous on oikaissut virheensä. Tänään keskustelemme kriisistä, joka on suurempi ja vakavampi. Ilmaston nopea ja arvaamaton muutos on vakava mittasuhteiltaan. Se on vakava, koska se ei korjaannu itsestään ilman aktiivisia ja määrätietoisia toimia.

Hallituksen selontekoon sisältyvä ilmastonmuutosta torjuvien ja siihen sopeuttavien toimien lista on laaja ja kattava. Laajuus on hyvä lähtökohta. Sitä mukaa kuin tietomme ilmastonmuutokseen vaikuttavista tekijöistä on lisääntynyt, on myös kasvanut ymmärrys siitä, millä kaikilla eri tavoilla ihmisen toimet siihen vaikuttavat. Niin ikään kiitosta ansaitsee se, että toimien painopiste on muutoksen torjunnassa. Sopeutumisen tarve on aiheellista tunnustaa. Teemmepä mitä tahansa, ilmastonmuutokseen vaikuttavat päästöt kasvavat kehittyvien maiden energiankäytön ja maankäytön muuttuessa. Silti nyt on aika ennen kaikkea tarttua toimiin, joilla muutosta hillitään.

Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopan ykkösmaita uusiutuvan energian käyttäjänä. Meillä on hyvät edellytykset jatkaa erityisesti biopolttoaineiden kehittämistä. Lähtökohtamme ovat tässä eettisesti kestävät. Suomalaisen bioenergian raaka-aineiden lähteet eivät ole ravintokasveissa eivätkä siksi kilpaile peltoalasta ruuantuotannon kanssa. Suuret bioenergiavarannot ovat ennen kaikkea metsissä. Niistä voimme saada raaka-aineen liikennepolttoaineisiin, joilla täytetään oma uusiutuva kiintiömme ja joista riittää varmasti myös vientiin.

Biopolttoaineiden kehittelyllä on lupaava tulevaisuus. Uusiutuvan energian osalta kannattaa kuitenkin muistaa sen merkittävä osuus sähköntuotannossa. Tuotamme sähköä uusiutuvista lähteistä, joissa yhdistyy sekä päästöttömyys että huoltovarmuus. Tuulivoima on varmasti uusiutuvan sähköntuotannon kasvuala. Siihen panostettaessa on kuitenkin muistettava kasvava säätövoiman tarve, vaikka voimme parantaa tuulivoiman käyttökelpoisuutta laajoilla ja älykkäästi ohjatuilla sähköverkoilla.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian ohella Suomi on edelläkävijä myös monessa muussa suhteessa. Hyvä esimerkki on vaikkapa terästeollisuus. Vaikka se onkin runsaasti energiaa ahmiva teollisuudenala, on hyvä panna merkille, että Perämerenkaarella tuotetaan maailman päästöttömintä terästä ja jokainen siellä tehty terästonni merkitsee sitä, ettei maailmanmarkkinoilla tarvita vastaavaa määrää kivihiilellä ja energian tuhlauksella tuotettua terästä. Hyvän tai ainakin siedettävän ilmastotaseemme vuoksi onkin paikallaan, että emme kohtuuttomasti haittaa oman tuotantomme kilpailukykyä. Tässä kohti on paikallaan korostaa, että me emme hae emmekä tarvitse lupaa saastuttaa. Tarvitsemme kuitenkin reilun pelikentän, jossa tuotantoa ei tarpeettomasti siirretä sinne, missä päästöt ovat tuotantoyksikköä kohti paljon suurempia.

Suomen osallistuessa EU:ssa ja Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMOn työssä laivaliikenteen ympäristövastuun kehittämiseen on merikuljetusten tärkeys Suomelle tunnustettava. On myös tunnustettava, että oikein säädeltyinä merikuljetukset ovat taloudellisen tehokkuuden ohella myös ympäristöystävällisiä. Laivoissa kulkee noin 90 prosenttia maailman tavaratonneista, mutta laivat aiheuttavat vain alle 3 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Jos tavarakuljetukset siirtyvät mereltä maalle, laivoista rekka-autoihin, kuljetusalan ilmastotase heikkenee väistämättä.

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikasta puhuttaessa mielipiteet käyvät usein ristiin ja vaihtoehdot ovat toisistaan kaukana. Tässäkin suhteessa energia- ja ilmastopoliittinen keskustelu voi olla tervetullut muutos. On mahdollista ja tarpeellista, että tässä keskustelussa päästään yksimielisyyteen. Voimme olla pitkälle yksimielisiä hallituksen tilannearviosta ja yhtä lailla yksimielisiä siitä, että selonteon toimenpidelista on oikein laadittu ja hyvä pohja ilmastopolitiikalle.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme puhuneet tänään täällä vakavasta asiasta, maailman tulevaisuudesta.

Ilman merkittäviä uusia toimia globaali energiankäyttö kasvaa niin, että ilmaston lämmönnousun rajoittaminen 2 asteeseen käy mahdottomaksi. Nyt on otettava käyttöön kaikki mahdolliset energiankäytön tehostamiseen liittyvät keinot sekä asetettava uusiutuvien energianlähteiden käyttö ensisijaiseksi. Mitä nopeammin pääsemme vähentämään hiilen ja öljyn käyttöä, sen parempi. Olemme tehneet oikeansuuntaisia päätöksiä jo aiemminkin, mutta toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa esitetyt tavoitteet ovat hyviä, mutta mielestäni pelkkien tavoitteiden kirjaaminen ei riitä. Tavoitteina mainitaan uusiutuvan energian osuuden lisääminen, kotimaisen energian osuuden lisääminen, energiajärjestelmän tehokkuuden parantaminen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sekä energiahuollon varmuuden parantaminen — kaikki tärkeitä asioita. Olisin kuitenkin toivonut, että strategiassa olisi enemmän konkreettisia toimenpiteitä aikataulutuksineen. Lisäksi toimenpiteiden vaikuttavuuden vertailu ja arviointi helpottaisi strategian toteutumisen seurantaa. Ymmärrän hyvin, että nykyisessä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olisi helpompi jättää nämä asiat odottamaan parempia aikoja, mutta toivottavasti emme tee niin, sillä kysymys on tulevaisuuden sukupolvien elinolojen turvaamisesta maapallollamme.

Toisaalta voisimme ottaa ilmastohaasteen ja kiristyvät velvoitteet positiivisena mahdollisuutena. Tämän asian ympärillä tehdyt innovaatiot nimittäin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Jokainen toimiva innovaatio, jonka avulla energiataloutta voidaan kehittää ja päästöjä vähentää, löytää todennäköisesti tiensä myös kansainvälisille markkinoille. Nyt olisikin syytä panostaa tutkimukseen ja kehittämistoimintaan. Tämän lisäksi nyt olisi oikea aika lisätä energiaa tuottavan ja energiaa käyttävän laitekannan investointeja, kuten biojalostamoja ja tuulivoimaloita. Voisimmeko olla tehokkaan energiankäytön ja erityisesti uusiutuvan energiankäytön mallimaa maailmassa? Oma maakuntani Pohjois-Karjala osoittaa tässä hyvää esimerkkiä. Maakuntaliiton hyväksymässä ilmasto- ja energiaohjelmassa on tavoitteeksi asetettu öljyvapaa maakunta lämmityksen osalta vuoteen 2020 ja kaiken energiankulutuksen osalta vuoteen 2030 mennessä. Mahdollisuutemme onnistua tavoitteessamme ovat hyvät, sillä jo nyt uusiutuvan energian osuus on 64 prosenttia sen ollessa koko maassa noin 30 prosenttia. Lisäksi Joensuun voimalaitoksen yhteyteen on valmistumassa bioöljylaitos, joka on teollisessa mittakaavassa ensimmäinen laatuaan koko maailmassa. Bioöljylaitos tuottaa sähkön ja kaukolämmön lisäksi tulevaisuudessa 50 000 tonnia bioöljyä vuosittain.

Arvoisa puhemies! Kritiikistäni huolimatta strategiassa on toki paljon hyviäkin asioita. Erityisesti iloitsen siitä, että siinä otetaan kantaa myös kulutustottumuksiimme ja kuluttajatoimien ohjaukseen. Voimme jokainen tehdä asian eteen paljon omilla valinnoillamme. Lähiruuan ostaminen, julkisten kulkuneuvojen käyttäminen, ruokahävikin vähentäminen ja lihansyönnin rajoittaminen ovat kaikki toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Toivonkin, että jokainen meistä tuntee oman vastuunsa, ja toivomme, että täällä eduskunnassa tekisimme lainsäädäntöä, joka tukee kuluttajien toivottavia valintoja näissä asioissa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus hankaloittaa omilla toimillaan uusiutuvan energian tavoitteiden toteuttamista. Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden nykyisestä 28,5 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Metsähakkeen osuus tästä lisäystavoitteesta on yli puolet.

Nurinkurista on, että hallitus leikkaa metsätalouden määrärahoista. Kemera-tuesta, pienpuun energiatuesta ja jopa Metso-ohjelmasta leikataan kehysriihen päätösten mukaan ensi vuonna 21 miljoonaa euroa, ja vuonna 2017 leikkaukset nousevat 33 miljoonaan euroon. Metsätalouteen kohdistetut määrärahat ovat jo edellisissä budjeteissa olleet täysin riittämättömällä tasolla. Leikkaukset niukkoihin määrärahoihin heikentävät tilannetta entisestään. Lisähankaluutensa asiaan tuo pienpuun energiatuen tilanne. Petu on edelleen jumissa EU:n komissiossa.

Metsäenergian käyttöä energiantuotannossa tulee lisätä. Metsäenergian käytön lisäämisen mahdollistavat runsaat metsävaramme. Viime vuosikymmenien aikana metsien kasvu talousmetsissä on lisääntynyt. Metsiemme puuvaranto lisääntyy vuosittain, sillä metsien hakkuut ovat vakiintuneet tasolle, jossa vain puolet metsien vuotuisesta kasvusta hakataan.

Uusiutuvan energian lisäämistavoitteiden myötä puunkäyttö energiantuotannossa onkin lisääntynyt ilahduttavasti. Metsähakkeen käyttöä energiantuotannossa tulee lisätä entisestään. Kansallisena tavoitteena on kaksinkertaistaa pienpuusta ja nuorten metsien harvennuksesta kertyvän metsähakkeen käyttö. Tavoite on kannatettava ja se on mahdollista toteuttaa, mutta kestävän metsätalouden rahoitukseen ja pienpuun energiatukeen kohdistetut leikkaukset vaikeuttavat olennaisesti tavoitteen toteutumista. Metsähakkeen käytön lisääminen edellyttää hakkeen korjuun ja kuljetuksen logistiikan kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on hankaloittanut metsäenergian käytön edistämistä alentamalla uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön muuttuvahintaista tuotantotukea. Alun perin tuotantotuella haluttiin turvata metsäpohjaisen energian kilpailukyky fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Sähkön tuotantotuen alentamisen myötä metsähake korvataan halvemmilla fossiilisilla polttoaineilla, pääasiassa kivihiilellä.

Tukileikkaukset vaikeuttavat myös chp-hankkeita. Chp-voimalat ovat yhdistettyjä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksia, ja useissa näistä pienvoimaloista energiantuotanto perustuu puun ja turpeen yhteiskäytölle. Hallitus on sitoutunut uusiutuvien energialähteiden edistämistavoitteisiin, mutta silti se on heikentänyt omilla toimenpiteillään uusiutuvan energian lisäämisen edellytyksiä. Uusiutuvan energian lisäämistä on jarruttanut etenkin hallituksen tukipolitiikan vaikea ennustettavuus.

Tällä hetkellä olennaista olisi huolehtia kotimaisten uusiutuvien energialähteiden kilpailukyvystä verrattuna ulkomaiseen tuontienergiaan. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä kasvattamalla kasvaa samalla myös energiaomavaraisuutemme. Energiaomavaraisuutta onkin varaa kasvattaa, sillä Suomi tuo yli kaksi kolmasosaa käyttämästään energiasta ulkomailta.

Kotimaisen uusiutuvan energian lisäämisellä lisätään myös työpaikkoja. Bioenergia-alalla on suuri potentiaali synnyttää uusia työpaikkoja Suomeen. Pelkästään metsähakkeen hankintaan, kuljetukseen ja energiantuotantoon voi uusimpien tutkimusten mukaan syntyä arvion mukaan yli 4 000 uutta työpaikkaa tulevina vuosina. Työllistämispotentiaali on vieläkin suurempi, kun mukaan lasketaan biohiileen, biokaasuun ja bionesteisiin perustuvan energiantuotannon mahdollisuudet.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtio tukee hyperkalliin tuulisähkön tuottamista, vaikka sen positiiviset vaikutukset ympäristön kuormituksen pienentämisessä ovat suhteellisen vähäiset. Lisäksi tuotantotuet ilmeisesti tulevat suurelta osin valumaan veroparatiiseissa toimiville pääomasijoittajille. Pysyvästi työtä ja toimeentuloa syntyisi Suomeen hyvin vähän. Rakentamisen jälkeen tarvitaan vain yksi huoltomies noin 20:tä tuulimyllyä kohden. Joillakin seuduilla tuulimyllyrypäs aiheuttaa matkailun puolella jopa työpaikkojen menetyksiä. Joka tapauksessa työllistävä vaikutus ei ole mitä tuulisähköintoilijat antavat ymmärtää.

Edellisellä vaalikaudella keskustajohtoinen hallitus runnoi vuoden 2011 alusta alkaen tuulisähkölle syöttötariffin, joka maksetaan valtion varoista eli siis lopulta veronmaksajien pussista. Käytäntö on tolkuttoman kallis, sillä Suomen valtio on sitoutunut takaamaan tuulimylly-yhtiön tuottamalle tuulisähkölle takuuhinnan. Aluksi se on 105 euroa ja 30 senttiä megawattitunnilta ja myöhemmin 83 euroa ja 50 senttiä megawattitunnilta. Tällä hetkellä pörssistä saa sähköä hintaan noin 46 euroa megawattitunnilta. Erotus on siis järkyttävän suuri, ja se menee meidän veronmaksajien piikkiin. Toisin sanoen tuulivoimatukiautomaatti, syöttötariffijärjestelmä, tulee aivan liian kalliiksi. Tämä poikkeuksellisen suuri tuottotakuu on saanut tuulisähköuskovaiset ja ahneet pikavoittojen tavoittelijat liikkeelle. He yrittävät saada tuulimyllyt tuotantoon ennen kuin kansa herää huomaamaan kalleuden ohella tuulivoimatuotannon ympäristö- ja muut haitat.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ja ulkomaalaiset tuulisähköpelurit ovat hankkimassa kiivaasti tuulisähkön rakentamislupia omille pikkuyhtiöilleen ja minimirahalla. Lupien käsittelyjä ja hankintaa kiirehditään. Lisäksi vaaditaan lakien ja säädösten pikaista muuttamista ja/tai kiertomahdollisuuksia tuulimyllyjen rakennuslupien saamiseksi. Näillä yhtiöillä ei itsellään ole tuulivoimaosaamista, vain minimipääoma, eikä myöskään välttämättä pääomia toteuttamiseen eikä muutakaan alaan liittyvää toimintaa, joten kun luvat saadaan, ne myytäneen ulkomaalaisille veroparatiisisaarilla toimiville pääomasijoitusyhtiöille ja tietenkin hyvällä voitolla. Sen jälkeen pääomasijoittaja toteuttaa rakentamisen ja myllyjen käytön. Tällainen keinottelu tulee estää.

Suomen valtion tavoitteena on, että Suomessa olisi tuulivoimatehoa vuonna 2025 eli 12 vuoden kuluttua noin 4 000 megawattia. Tarvittava valtion ja veronmaksajien tuki on vuositasolla lähes 400 miljoonaa euroa, siis lähes 400 miljoonaa euroa. Se on järkyttävän paljon.

Arvoisa puhemies! Tuulisähkön rakentaminen on erityisen pyhä asia vihreille. On jopa tragikoomista, että silloin vähätellään tai unohdetaan kokonaan tuulimyllyjen ympäristö- ja terveysvaikutukset niin kanta-asukkaisiin, kesämökkiläisiin kuin matkailuyrittäjiinkin. En ole yhdenkään vihreän poliitikon havainnut kantaneen tuulimyllyistä huolta, vaikka isojen tuulivoimaloiden rypäs on paljon isompi ja pysyvämpi haitta kuin yksittäinen susi tai liito-orava.

Arvoisa puhemies! Bioenergian käyttö on ympäristön kannalta hyvä ratkaisu, ja mikä erittäin tärkeää, se tuo tuulivoimaan verrattuna erittäin runsaasti työtä ja toimeentuloa suomalaisille. Hallituksen tulisi tehdä kaikkensa bioenergian hyväksi. Samalla markkinoita vääristävä ja epätervettä bisnestä synnyttävä tuulisähkön syöttötariffi on korjattava.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen energia- ja ilmastostrategia on erinomaisen tasapainoinen tiekartta, jolla viitataan jatkotoimia kohti pidemmän aikavälin päästövähennystavoitteita, kuitenkin niin, ettei näillä toimilla vaaranneta suomalaisten hyvinvointiyhteiskuntaa. Tällä strategialla hallitus tavoittelee päästövähennysten lisäksi Suomeen lisää uusia työpaikkoja, vaihtotaseen kääntämistä positiiviseksi ja energiaomavaraisuutemme nostamista nykyistä korkeammalle tasolle. Tahtotila on selkeä ja toteutuskelpoinen. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki viranomaiset ja päätöksentekijät muistavat energia- ja ilmastostrategian olevan kokonaisuus, josta ei voi poimia itselle makeita rusinoita ja jättää muille happamia marjoja. Viime päivinä tällaistakin ajattelua on ollut ilmassa. Hyvänä esimerkkinä kokonaisuuden huomioimisesta strategiassa on kirjaus, jossa sanotaan, että polttoturpeen käyttöä vähennetään niin, ettei se korvaannu kivihiilellä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ensin varmistetaan ja toimitaan siten, että löytyy ilmaston, työllisyyden, vaihtotaseen ja energiaomavaraisuuden kannalta turvetta parempi korvaava polttoaine.

Nyt on käynyt kuitenkin niin, että kivihiili on vallannut turpeelta alaa käsittelyssä olevan strategian tavoitteiden vastaisesti. Tämä uhkaa entisestään heikentää energiaomavaraisuuttamme, vaihtotasettamme ja jopa noin 3 000:ta suomalaista työpaikkaa. Kaiken lisäksi turvetuotannon lupasuman vuoksi tuotantoalaa poistuu tällä hetkellä moninkertainen määrä siihen, mitä uutta tuotantoalaa saadaan tilalle. Valtioneuvoston periaatepäätös, jossa turvetuotanto ohjataan jo luontoarvonsa menettäneille soille, on oikea. Näin voidaan varmistaa sekä arvokkaan suoluonnon säilyminen että turvetuotannon toimintaedellytykset. Kun arvokkaat kohteet ovat poissa lupaprosessista, tulee sen näkyä luvituksen sujuvuudessa, sillä esikarsinta on jo suoritettu ja suurin osa luvan saannin esteistä poissuljettu. Suomen turvemaista on kaiken kaikkiaan alle prosentti turvetuotantoaluetta.

Arvoisa herra puhemies! Uusien työpaikkojen synnyttämiseksi puunkäytön kasvua pitäisi suunnata toisen kotimaisen energian korvaamisen sijasta tuontienergian korvaamiseen. Siten valtavan työllisyyspotentiaalin omaavien uusien teknologioiden kehitystä saadaan eteenpäin. Metsäpohjaisen biomassan käytön lisääminen tulee suunnata myös nykyisten hiilipölykattiloitten, voimalaitosten uusimiseen, jotta kivihiilestä päästään eroon vuoteen 2025. Tällä hetkellä monet energiayhtiöt miettivät investointipäätöksiä eri polttoaineiden suhteen, onko se kivihiili vai kotimainen polttoaine, turve tai puu. Nykyisessä monipolttoainekattilakäytössä turve ja puu yhdessä muodostavat kaikkein järkevimmän yhdistelmän ja täyttäisivät energia- ja ilmastostrategian tavoitteet hyvin.

Eräs järkevä sähköntuotannon muoto on käynnissä olevien chp-laitosten yhteydessä oleva lauhdesähkökapasiteetti, joka tulisi hyödyntää tulevaisuuden tuuli- ja aurinkosähkön jo olemassa olevana säätövoimakapasiteettina. Sähkön hinnan muutoksista johtuvat suuret metsähakkeen toimitustarpeen muutokset aiheuttavat merkittäviä ongelmia metsähaketta toimittaville yrittäjille ja metsänomistajille. Säätösähkön tarpeen aiheuttamaa hintavaihtelua voidaan vähentää pitämällä huolta siitä, että chp- plus lauhdetuotannossa tuotettu metsähakesähkö on kilpailukykyistä. Tämä voidaan varmistaa, kun kyseessä olevassa laitoksessa metsähakkeella tuotetulle lauhdesähkölle maksetaan takuuhinta tuulisähkön tapaan.

Kuten huomataan, meillä on kaikki edellytykset käsittelyssä olevan strategian toteutuksella päästä siihen, mitä hallitus tavoitteleekin: päästövähennystavoitteiden saavuttaminen, lisää uusia työpaikkoja, vaihtotaseen kääntäminen positiiviseksi ja energiaomavaraisuutemme nostaminen nykyistä korkeammalle tasolle. Kunhan toteutamme kokonaisuuden, näemme metsän puilta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomella on kolme vaihtoehtoa energiatuotantonsa ylläpitämiseen: nykyinen malli, jossa ydinvoima näyttelee pääosaa ja uusiutuvilla ja uusiutumattomilla energiamuodoilla tuotetaan tarvittava käyttöenergia, toisena vaihtoehtona on luopua pikkuhiljaa ydinvoiman käytöstä ja panostaa uusiin ja uusiutuviin energiamuotoihin ja kolmantena vaihtoehtona pyrkiä tuottamaan energiaa luonnosta saatavilla mahdollisuuksilla, tuuli-, vesi- ja aurinkoenergialla. Todennäköistä on, että lyhyellä aikavälillä ainoa realistinen mahdollisuus on jatkaa nykyistä sekakäyttölinjaa.

Ydinvoimasta Suomi ei voi luopua, mikäli haluamme säilyttää sähkön hinnan osalta jonkinlaisen kilpailukyvyn muihin kilpailijamaihimme verrattuna, eikä varsinkaan niin kauan kuin tuomme naapurista ydinpolttoaineella tuotettua sähköä.

Saksan päätös luopua jollain aikavälillä ydinvoimasta on vielä monen kysymyksen varassa. Sähkön hinta on jo tällä hetkellä kovassa nousussa tuulivoima- ja aurinkopaneelitukien takia. Saksa suunnittelee nostavansa bioenergiatuotantonsa vuoteen 2020 mennessä noin 30 prosenttiin sähkön kulutuksessa. Suomessahan tämä on jo saavutettu.

Iso-Britannia käy parlamentissaan keskustelua mahdollisesta ydinvoiman lisärakentamistarpeesta. Britannian omat energiavarat alkavat jo tyhjentyä. Eli tätä keskustelua käydään ympäri Eurooppaa.

Edellä mainittu ei tarkoita sitä, etteikö Suomellakin olisi tehtävää. Aivan liian paljon energiatuotantomme vieläkin on tuontipolttoaineiden varassa. Maakaasun, öljyn ja kivihiilen käyttöä Suomessa tulee edelleen pystyä vähentämään. Kivihiilen käytöstä voidaan luopua hyvin lyhyellä aikajänteellä luvittamalla esimerkiksi lisää turpeennostoalueita. Kivihiilen käyttö on se osa energiatuotantoamme, joka kokonaisuutena eniten vaikuttaa ilmastoomme.

Jotkut isommat kunnat ja kaupungit ovat laatineet omia ilmastostrategioitaan. On selvää, ettei kaikilla kunnilla ole siihen mahdollisuuksia. Sen takia on hyvä, että maakunnallisia ilmastostrategian selvityshankkeita on menossa eri puolilla Suomea. Kun näillä hankkeilla pyritään kasvihuonepäästöjen laskemiseen, tulee valtion olla mukana, kun muutetaan esimerkiksi lämmön- tai sähköntuotantoa vähäpäästöisemmäksi.

Kioton päästösopimuksen mukaisissa linjauksissa Suomi on pysynyt kiitettävästi ylittäen vaatimukset reilusti. Suomen ei näissäkään asioissa voi aina olla mallimaana niin, että sillä kohtuuttomasti rasitetaan suomalaista elinkeinoelämää ja energian kohtuullista hinnoittelua.

Arvoisa puhemies! Metsän merkitys paitsi energian ja rakennustarpeen lähteenä korostuu myöskin päästönieluna. Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous sektorina on reilusti pienempi kaasupäästöjen tuottaja kuin metsä nielee päästöjä. Vaikka netto-osuus on pienentynyt viime vuosina, on sillä Suomen päästöstrategiassa merkittävin vaikutus. On tärkeää myös, että pidetään huolta hakkuualueiden uudelleenmetsityksestä.

Turpeessa samoin kuin muissakin metsäperäisissä energialähteissä on joka tapauksessa kysymys uusiutuvista energialähteistä. Kun Suomen pinta-alasta noin kolmannes eli 10 miljoonaa hehtaaria on suota, siitä vain 0,6 prosenttia on energiakäytössä. On edesvastuutonta jättää hyödyntämättä kansallista energiaomaisuuttamme.

Suomalaisessa energiatuotannossa on työllistävyydellä merkittävä osuus. Niin turve, metsähake kuin muukin bioenergiatuotanto työllistää Suomessa tuhansia, jopa kymmeniätuhansia työntekijöitä. Tätä tuotantoa ja alan työllisyyttä meillä on edelleen mahdollisuus huomattavasti lisätä.

Tuulivoima, jonka käyttö Suomessa on vielä alkutekijöissään, ei tule ratkaisemaan meidän energiatarpeitamme. Jos tuulivoiman rakentamista lisätään, on muistettava, että rakentaminen vaatii huomattavia tukitoimia, jotka myöskin kuluttajat maksavat. Tuulivoimapuistojen rakentamisessa tulee aina huomioida olemassa olevan asutuksen läheisyys. Samalla, kun suuressa määrin siirrytään tukemaan tuulivoiman rakentamista, on huomioitava sähkön hinnan vääjäämätön nousu. Esimerkiksi Tanskassa, jossa on runsaasti panostettu tuulivoimaan, sähkön hinta on kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Arvoisa puhemies! Samalla, kun panostamme uusiutuviin energialähteisiin ja uusiin tapoihin tuottaa energiaa, tulee kulutuksen kasvua hillitä. Esimerkiksi maalämmön hyödyntämisessä Suomi on vielä lähes kehitysmaa. Naapuri Ruotsi on tässäkin asiassa huomattavasti edellä. Osan niistä rahoista, millä tuetaan energiateollisuutta, voisi suunnata muun muassa maalämmön käytön lisäämiseen. Maalämmön laitetuotanto on lähes kokonaan kotimaista, joten silläkin on Suomen työllisyyden kannalta merkittävä vaikutus.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen ovat osa Suomen energiapakettia, johon Suomi on EU:n puitteissa sitoutunut. Suomessa on päädytty rakentamaan tuulivoimaa. Cleantechin liiketoimintamahdollisuuksiin on uskottu, tukea on luvattu, mutta silti hankkeet eivät oikein etene. Keskityn nyt tuulivoimaan.

Suomen tavoite on tuottaa tuulisähköä vuonna 2020 jopa tuhannella uudella tuulivoimalalla. Vireillä on tuulivoimalahankkeita ja merituulivoimahankkeita. Tavoitteet tuulivoiman lisärakentamisessa ovat kovat, mutta esteet näyttävät olevan sitäkin korkeammat. Jotain voimme varmaan oppia.

Kaavoitus- ja lupaprosessien monimutkaisuus viranomaistoiminnoissa on hidastanut tuulivoiman rakentamista. Suuren tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää varausta maakuntakaavassa. Hankkeeseen tarvitaan myös kunnan ympäristölupa, jos siitä saattaa aiheutua lähiasutukselle kohtuutonta haittaa. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää myös rakennuslupaa kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta.

Aluevalvontalain mukaan jo maaperän tutkiminen Suomen alueella 150 metrin lentokorkeudella ja mainittujen alueiden kuvaaminen lennon aikana on luvanvaraista. Yli 30 metriä korkeiden merkkien rakentamiseen tulee olla lentoestelupa. Lentoesterajoitukset sulkevat pois merkittävän osan tuulivoiman rakentamiseen soveltuvista alueista. Mutta ei tämä tähänkään lopu.

Liikenneviraston mukaan valta- ja kantateillä sekä maanteillä, joilla nopeusrajoitus on vähintään 100 kilometriä tunnissa, tuulivoimalaa ei saa rakentaa 500:aa metriä lähemmäksi tietä. Lupia tarvitaan myös Energiamarkkinavirastolta, kun vähintään 110 kilovoltin sähköjohto aiotaan rakentaa. Jos tuulivoimapuiston oletetulla vaikutusalueella on edes osa Natura-aluetta, hankkeesta on tehtävä Natura-arviointi yva-menettelyn yhteydessä. Oman viiveensä tuo myös kaavoitusprosessien demokraattinen osallistumis- ja vaikutusmahdollisuus.

Tämä oli tämmöinen pikakatsaus byrokratiaan.

Uusiutuvan energiantuotannon tulee olla taloudellisesti järkevää. Tuulivoimatuotannolle tuulisuus on ykkösasia. Yhden metrin ero sekunnissa keskituulisuudessa vaikuttaa kymmeniä prosentteja tuotantoon. Mikäli tuulivoimaloita ei voida rakentaa Suomen tuulisimmille paikoille, asetettujen tavoitteiden täyttäminen edellyttää useampia voimaloita. Se tulee entistä kalliimmaksi ja edellyttää enemmän valtion tukea.

Nyt on myös havahduttu siihen, että voimalan ääni häiritsee ympäristön asukkaita. Matala ääni menee läpi seinien ja esteiden. Voimaloita on siis pysäytetty, kun ihmiset ovat kotosalla tai kun ihmiset loma-aikana viettävät aikaansa mökkeillen alueella. Tällaiset tauot vaikuttavat tuulivoiman kannattavuuteen. Myllyjähän ei voi myöskään pitää käynnissä kovalla tuulella, pakkasella tai tuulettomalla kelillä. Tällöin tarvitaan valtava määrä vastaavaa varavoimaa.

Suomen talouden kasvu lepää kuitenkin cleantechissä. Edellä olen käynyt läpi haasteita ja ongelmia, jotka liittyvät tuulivoimaan. Suomi haluaa olla mukana tuulivoimateknologian kehitystyössä. Se edellyttää myös tuulivoiman hyödyntämistä Suomessa ongelmista huolimatta.

Syytä olisi kuitenkin hakea nyt kumppanuutta niiden maiden kanssa, joissa tuuliolot ovat paljon Suomea otollisemmat — vähän samalla tavalla kuin Suomi haluaa varmasti olla mukana aaltoenergian hyödyntämisessä, ja silloin on haettava kumppanuutta niistä maista, joissa sitä aaltoenergiaa erityisesti voidaan hyödyntää.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Kun sähköstä ja yleensä energiasta on tullut tänä päivänä välttämättömyyshyödyke, on perusteltua, että energiayhtiöt ja vesilaitokset olisivat mahdollisuuksien mukaan kunnan määräämisvallassa sekä kuntalaisten omistuksessa. Kuntalaisen pitkän tähtäimen etu nimittäin on, että energiayhtiökin toimii heidän etuansa silmällä pitäen. Myös sähkön jakeluvarmuuteen tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Tämä on maamme huoltovarmuuden kannalta kannatettavaa sekä vahvistavaa toimintaa. Muutoinkin sähkön ja yleensä energian merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan.

Arvoisa puhemies! Tästä syystä on kaikkien suomalaisten syytä pitää kiinni omistamistaan energiayhtiöistä. Tänä päivänä bioenergiasta sekä muutoinkin uusiutuvista energialähteistä puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Tämän näen positiivisena kehityksenä maassamme. Esimerkiksi Pohjois-Karjala on ollut uusiutuvien energialähteiden käytössä edelläkävijä sekä kansallisesti että kansainvälisesti tarkasteltuna. Kaikkiaan uusiutuvan energian osuus Pohjois-Karjalan energian kokonaiskulutuksesta on reilut 60 prosenttia, mikä on noin puolet enemmän muuhun Suomeen verrattuna. Pohjois-Karjalassa on ollut oma bioenergiastrategia jo vuodesta 91 alkaen, ja se on auttanut luomaan alueelle jopa 5 000 henkilötyövuotta. Tietenkin tätä edesauttavat Pohjois-Karjalan hyvät metsävarat ja korkealaatuinen metsä- ja teknologiaosaaminen.

Uusiutuvista energialähteistä puhuttaessa ei voida sivuuttaa myöskään kotimaisen polttoaineen käytön merkityksen lisäystä. Alan tutkimukseen ja tuotantoon tuleekin osoittaa tarvittavat resurssit. Puusta ja turpeesta tuotetun nestemäisen polttoaineen valmistus tulee varmasti jatkossa korostumaan entisestään. Kotimainen energiantuotanto tarjoaa helpostikin useita tuhansia ellei toistakymmentätuhatta pysyvää työpaikkaa. Kansantaloudellisesti tällä on myös suuri merkitys. Kaikkia lupakäytänteitä on nopeutettava, ne eivät saa olla kehityksen jarruna. On myös tärkeää, etteivät työpaikat ja raha valuisi ulkomaille vaan pysyisivät kotimaassa.

Arvoisa puhemies! Puhuttaessa turpeesta kokonaisalana sekä omana politiikkalohkona, kuten kuuluu, on pakko todeta, että turvepolitiikka on enemmän tai vähemmän maassamme epäonnistunutta. Alaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota kuin mitä nyt tehdään. Turve on Suomen energiahuoltovarmuuden kannalta keskeinen tekijä, joten sen saatavuus tulisi turvata. Turve on lisäksi tärkeä polttoaine monissa kunnallisissa energialaitoksissa sekä teollisuudessa yleensäkin yhdessä puun kanssa. On syytä myös muistaa, että turpeen säilöntäkestävyys on korkeaa luokkaa. Itse asiassa se on kantojen ohella ainoa kotimainen polttoaine, joka kestää helpostikin useammankin vuoden varastointia. Viime aikoina ongelmana on ollut jossakin määrin tosiseikka, että turvetta ei ole ollut riittävästi varastoissa. Toki tähän on osasyynsä myös sateisilla kesillä, jolloin tavaraa ei ole saatu nostettua varastoon riittävää määrää.

Arvoisa puhemies! Turpeen saatavuus on kuitenkin ollut heikko jo useamman vuoden ajan. Samaten sen hinta on ollut nousussa. Kun turpeen hinta on ollut nousussa, eräät energiayhtiöt ovat korvanneet turpeen kivihiilellä. Toisaalta yksi varsin painava syy on myös se, että turvesoiden lupaprosesseihin kuluu liikaakin aikaa. Luvitus on yksinkertaisesti liian hidasta. Onkin mahdollista, että pitkällä aikavälillä turpeen hinta nousee entisestään, jos turvesoita ei saada lisää käyttöön. Nyt turvesoiden lupasumasta ja kotimaisen energiapuun tuen heikentymisestä johtuen turvelupa on johtanut siihen, että useissa suomalaisissa isoissa kaupungeissa olevissa energialaitoksissa on jouduttu turvautumaan kivihiilen polttamiseen. Kyseessä on merkittävä, rakenteisiin asti ulottuva muutos, jonka kehitys uhkaa reilua 1 200:aa työpaikkaa Suomessa.

Arvoisa puhemies! Pöyryn tekemän tutkimuksen mukaan kivihiilen lisäkäyttö uhkaa nostaa kuluttajien kaukolämmön hintaa noin 15 prosenttia jo tänä vuonna turvetta käyttävissä kaupungeissa. Myös Pellervon taloustutkimuksen mukaan Suomeen syntyisi 4 100 työpaikkaa, mikäli energiaturpeen tuotanto pidettäisiin nykytasolla ja kasvavan metsähakkeen osuus suunnattaisiin korvaamaan fossiilista tuontienergiaa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kasvihuonekaasut lämmittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettaisiin. Ilmastonmuutosta voidaan silti hidastaa, etteivät ympäristölle ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättömiä. Jos ilmasto lämpenee yli 2 astetta, sopeutuminen on äärimmäisen vaikeaa. Ilmastomallien mukaan suuret sateet ja myrskyt lisääntyvät. Toisaalta jotkut seudut aavikoituvat, toiset peittyvät tulvaveden alle.

Nykyiset päästövähennystavoitteet eivät riitä 2 asteen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä tunnustetaan myös selonteossa. Siksi selonteon linjaus, ettei kunnianhimon tasoa nosteta, on kestämätön hyvän tulevaisuuden kannalta.

Lisätoimenpiteissä lupaavaa on se, että uusiutuvan, hajautetun pienenergian tuotannon edistäminen saa lisähuomiota. Erityisesti aurinkoenergia on kannattavaa integroituna rakennuksiin, ja pientalojen asukkaat ja kerrostaloyhtiöt voivat asentaa pientuulimyllyjä. Toisinaan ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Sähköverkon haltija voi ottaa tuotannon verkkoonsa, mutta nykyisin siitä ei tarvitse maksaa korvausta. Oikeudenmukaista on, että sähköyhtiö huomioi laskutuksessa vastaanottamansa sähkön. Siksi oli pettymys, että selonteossa pidetään nettolaskutusmenettelyä ongelmallisena esimerkiksi perustuslain suhteen. Ongelmat ovat varmasti ratkaistavissa, koska nettomittarointi on yleinen käytäntö maailmalla. Selonteossa luvataankin selvittää asiaa ja valmistella malli netotukseen siirtymisestä, jos ongelmat ovat ratkaistavissa. Kiitettävää on se, että moni sähköyhtiö on alkanut toimia niin, että ostavat pientuottajien sähkön.

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategiassa on korostettu puhtaan, vihreän teknologian, cleantechin, merkitystä. Haasteena alan kasvuyrittäjyydelle on etenkin pääoman saanti markkinoilta, koska voittojen odotusaika on pitkä. Valtiontakaus uuden teknologian käytettävyydelle demohankkeiden yhteydessä on olennaista, sillä erittäin lupaavatkin puhtaan teknologian innovaatiot sisältävät markkinariskin pitkien kehittelyaikojen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Tuulivoima on lähes päästötön uusiutuva sähköntuotantotapa, ja Suomen tuuliatlas osoittaa, että meillä on paljon mahdollisuuksia tuulivoiman lisäämiselle. Strategian tavoite tuulivoiman lisärakentamiselle vuoteen 2025 mennessä on 9 terawattituntia, ja uusia tuulivoimaloita tukeva syöttötariffi tuli voimaan maaliskuussa 2011. Tuulivoiman rakentaminen lähtikin käyntiin, mutta tavoitteesta ollaan jäljessä. Tuulivoiman lisärakentamista haittaavat monet hallinnolliset esteet, jotka Tarastin työryhmä selvitti. Nämä esteet, kuten armeijan tutkiin liittyvät haasteet, voimaloiden etäisyydet teistä, melurajoitukset, kaavoitukseen ja luvituksiin liittyvät haasteet, on pikimmiten ratkaistava, jotta tuulivoiman rakentaminen pääsee lentoon.

Arvoisa puhemies! EU:n päästökauppa on tehotonta, koska päästöoikeuksia on liikaa. Hiilidioksiditonnin hinta on vajonnut ennätyksellisen alas. Hinta ei kannusta yrityksiä keksimään vähähiilisiä ratkaisuja, ja yrityksiltä on jäänyt oikeuksia käyttämättä, vaikka niitä on jaettu ilmaiseksi. Suomen on ajettava muutosta päästökauppajärjestelmään, jotta se aidosti ohjaisi korvaamaan kivihiiltä uusiutuvilla raaka-aineilla. Fossiilista polttoainetta sisältäviä kaivannaisia, esimerkiksi Viron palavan kiven kaltaisia polttoaineita, otetaan enenevässä määrin käyttöön. Myös liuskekaasuesiintymiä löytyy maailmalla paljon. Kansainvälisellä ilmastosopimuksella on jo kiire.

Talousasiantuntija Sternin mukaan ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin ja laaja-alaisin markkinavirhe. Koska fossiiliset polttoaineet ovat halpoja, uusien teknologioiden on vaikea nousta. Toisaalta mitä nopeammin korjaamme tuon markkinavirheen, sen vähemmän tulee vaurioita jälkipolville. Ilmastonmuutos on uusi teollinen vallankumous, jossa voittajia ovat ne, jotka nopeimmin omaksuvat uudet tekniikat, ja hyötyjiä ovat lopulta kaikki ihmiset.

Kuuluisan raporttinsa jälkeen Stern kertoi, että uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että hän on raportissaan aliarvioinut ilmaston lämpenemisen aiheuttaman uhan. Kasvihuonekaasupäästöt kasvavat nopeammin kuin raportin laatimisen aikaan uskottiin, ja erityisen huolestuttava on havainto, että maailman merten kyky imeä itseensä hiilidioksidia on selvästi ennustettua heikompi. Stern sanoi, että näistä tekijöistä seuraa, että maapallon ilmasto lämpenee nopeammin kuin he osasivat odottaa. Maapallon kantokyvyn keston aika alkaa käydä vähiin.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän valtioneuvoston selonteon mukaan ilman merkittäviä uusia poliittisia toimia globaali energiankäyttö kasvaa niin, että ilmaston lämmönnousun rajoittaminen 2 asteeseen käy mahdottomaksi. Jotta 2 asteen tavoitteeseen voitaisiin päästä, on Kansainvälisen energiajärjestön mukaan käyttöön otettava kaikki mahdolliset energian tuotantoon ja energian käyttöön liittyvät keinot. Mielestäni keinojen käyttöönotossa kannattaisi Suomessa kuitenkin ottaa käyttöön terve järki.

Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa nostetaan tuulivoiman tuotantotavoitteita. Edellinen hallitus asetti tavoitteeksi tuottaa vuonna 2020 tuulivoimalla sähköä 6 terawattituntia, ja nykyinen hallitus nostaa tavoitteen 9 terawattituntiin vuonna 2025. Se kuitenkin maksaa, ja maksajina ovat veronmaksajat, koska tuulisähkön nykyisillä takuuhinnoilla tuulivoimaa tuettaisiin verovaroista vuonna 2020 noin 200 miljoonalla eurolla. Kannattaa siis vakavasti harkita, onko tuulivoima sittenkin liian kallista energiaa.

Tuulimyllyjä ei yksinkertaisesti kannata rakentaa ihan joka notkoon, niemeen ja saarelmaan. Hyvä vaihtoehto on metsäenergia, jota Suomessa riittää lähes rajattomasti ja paljon halvemmalla. Bioenergia ry:n Pellervon taloustutkimus PTT:ltä tilaaman selvityksen mukaan hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa tavoittelema metsähakkeen lisääminen voisi tuoda yksin energian hankintaan ja kuljetukseen 2 600 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Tämän lisäksi metsähakkeen lisääminen toisi 1 500 henkilötyövuoden kerrannaisvaikutukset, kun eurot jäisivät Suomeen tuontienergian ostamisen sijaan. Vaan mitä tekee hallitus? Karsi 5 miljoonaa euroa pienpuun korjuutuesta kehysriihessään.

Tukiperusteisesti rakennettu tuulivoima ei juurikaan työllistä muuta kuin rakennusvaiheessa. Tuulivoiman hyötysuhde on varsin vaatimatonta luokkaa, noin 17—20 prosenttia, koska suuri ongelma on tuulettomuus. Suomen sähköjärjestelmän toimivuuden takaamiseksi häiriötilanteissa otettiin viime viikolla, 25.3., käyttöön Fingridin rakentama varavoimalaitos. Kun tuuli tyyntyy tai kun ydinvoimalaitos ei pysty tuottamaan sähköä odotetulla tavalla, käynnistetään 111 miljoonaa euroa maksanut varavoimala Forssassa, joka toimii siis kevyellä polttoöljyllä. Tämän tuulivoimalan korvaavan voimalan maksavat sähkön käyttäjät, tietenkin. Tarpeeseen varavoimala kuitenkin tuli, sillä niin merkittäviä ovat tuulivoiman tuotantotehon vaihtelut Suomessa. Leikillisesti voi sanoa tietenkin, että ei tuule nyt, on tyyntä nyt, kun tuuli nyt on tyyntynyt. Ja silloin sähköä tuotetaan kevyellä polttoöljyllä.

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä onkin kysymys kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta, pitää muistaa myös, että Kioton pöytäkirjan toiseen velvoitekauteen liittyneiden maiden päästöt kattavat alle 15 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Ensimmäisen velvoitekauden maista Venäjä, Japani, Uusi-Seelanti ja Kanada ovat jättäytyneet pois. Lisäksi Yhdysvallat ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa, ja toinen kausi ei tuo mitään päästörajoituksia sellaisille maille kuten esimerkiksi Kiina, Intia ja Brasilia. Sopimus ei missään nimessä ole ajan tasalla, kun sulkee suurimmat saastuttajat rajoitusten ulkopuolelle. Suomi sen sijaan on tässäkin asiassa Euroopan unionin mallioppilas, ja pöytäkirjan allekirjoitus palkittiin jättilaskulla, kun metsät muuttuivat hiilinieluista päästölähteiksi. Voi tätä vihreätä ajatusmaailmaa, ministeri Niinistö siellä työhuoneessa, jos satut kuuntelemaan!

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomi maana sopisi hirveän hyvin ilmastopolitiikan edelläkävijäksi. Me olemme koulutettu kansa, meillä on paljon uusiutuvan energian potentiaalia, meillä on teollista osaamista, meillä on vientiosaamista, meillä puhutaan paljon yhteiskunnassa kansainvälisestä vastuusta ja meillä on perinteitä välittää muista kuin itsestämme. Luulisi, että jos maailman maista joku olisi ilmastopolitiikan edelläkävijä, se olisi Suomi. Todella sääli ja valitettavaa, että näin ei kuitenkaan ole, vaan olemme perässähiihtelijöitä ja jarruttajia. Epäilen, että olemme myös kärsineet tästä roolista, perässä hiihtämisestä ja jarruttelusta. Uskon, että jos olisimme olleet rohkeampia ja reippaampia, ottaneet tavoitteita, ottaneet kunnianhimoisia tavoitteita, meillä todennäköisesti olisi myös enemmän vientisektorin työpaikkoja, meillä olisi enemmän innovaatioita, jotka liittyvät energiankäytön tehostamiseen ja uusiutuvaan energiaan ja meistä oltaisiin kiinnostuneempia niillä markkinoilla, jotka nyt ovat maailmanlaajuiset, joissa tehdään koko ajan ostopäätöksiä, päätöksiä maailmanlaajuisen infrastruktuurin uudelleen rakentamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on otettu esiin monia sellaisia kipupisteitä, joita meillä tällä hetkellä kansallisessa energiapolitiikassa on. On puhuttu siitä harmillisesta seikasta, että kivihiilen käyttö ei näytä olevan vähentymässä, vaan on jopa riskejä sen lisääntymiseen. Täällä on pohdittu sitä, että tuulivoiman syöttötariffi on kohtuullisen hintava. Iso osa näistä ongelmista on sellaisia, jotka pystyttäisiin korjaamaan, jos meidän todellinen kunnianhimon tasomme päästöjen vähentämisessä olisi se, mihin itse olemme sitoutuneet, eli olisimme linjassa vähentämässä päästöjä 2 asteen tavoitteen mukaisesti. Tätä Suomi ei kuitenkaan tällä hetkellä tee, niin kuin ei tee Euroopan unionikaan.

Itse näen strategian suurimpana puutteena sen, että kysymyksiin siitä, mikä on Suomen kanta Euroopan unionin päästövähennystavoitteiden kiristämiseen vuoteen 2020 mennessä tai vuoden 2030 päästövähennystavoitteen asettamiseen, ei itse asiassa oteta mitään uutta kantaa. Todetaan, että jatketaan selvittelyjä, pyöritellään asioita ja lykätään päätöksentekoa. Kuitenkin juuri tässä kohtaa olisi voitu päättää, että kyllä, Suomi kannattaa EU:n päästötavoitteen kiristämistä vuoteen 2020 mennessä. Jos EU kiristäisi päästötavoitteitaan vuoteen 2020 mennessä, meillä todennäköisesti olisi paljon nykyistä toimivampi päästökauppajärjestelmä. Se tarkoittaisi sitä, että kivihiili ei olisi korvaamassa kotimaista metsäenergiaa ja turvetta. Se tarkoittaisi myös sitä, että meidän tuulitukemme tulisi halvemmaksi paljon nopeammassa tahdissa kuin se tulee, jos päästökaupan hinta on näin alhainen.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa esitetään arvio, että jos EU:n päästötavoite vuodelle 2020 olisi miinus 30 prosenttia miinus 20 prosentin sijasta, tämä vaikuttaisi Suomen bruttokansantuotteeseen vuoden 2020 tasolla vähentävästi miinus 0,4 prosenttia. No, me kaikki tässä salissa ymmärrämme, että oikeastaan tuo ei tarkoita juuri mitään. Se on niin pieni ero, että vastaava ero voi syntyä kovin monista muistakin tekijöistä. Eli tosiasiassa Suomella olisi kaikki mahdollisuudet siihen, että me olisimme mukana tekemässä tuota kunnianhimoisempaa ja myös ilmastopolitiikan kannalta realistisempaa päästötavoitetta. Olisimme silloin niitä edelläkävijöitä, joita meidän kannattaisi olla.

Selonteossa myös todetaan, että päästövähennysten ja päästövähennyksiä koskevien päätösten lykkääminen itse asiassa maksaa enemmän. Mitä myöhemmin teemme päästövähennyksiä, sitä suuremmat ovat niiden kustannukset. Sen takia oma toiveeni hallitukselle on se, että hyvin pian toivottavasti eduskunta pystyy ohjeistamaan hallitusta tämän selonteon käsittelyssä niin, että Suomen ilmastopolitiikan kunnianhimon taso nousee.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyssä olevassa selonteossa on monia myönteisiä asioita. Hallitus on tietyllä tasolla sitoutunut edellisen hallituksen energiapoliittisiin tavoitteisiin.

Edellinen hallitushan panosti — voi sanoa, että rajusti — muun muassa kotimaisen biotuotannon kehittämiseen ymmärtäen sen, että Suomi on niin monella tavalla biotuotannon mahtimaa. Meillä on valtavat raaka-ainevolyymit. On metsää, on turvetta, peltoa jne., mutta on myös vettä, ja erikoista onkin, että vesivoimaa tässä selonteossa ei mainita millään tavalla.

On aivan selvää, että Suomessa hyödynnettävissä olevat biomassat on saatava tuottamaan ja kestävään käyttöön. Aivan erityisesti tämä koskee, totta kai, puuta. Puutahan meillä kasvaa vuosittain metsissämme yli 100 miljoonaa mottia.

Tälle ilmasto- ja energiastrategian käsittelylle on nyt monella tavalla otollinen aika. Meillä on talouslama. Meidän pitää saada talouteen kasvua. Meidän on saatava aikaan vientiä ja kyettävä korvaamaan tuontia. Koko ajan me myös korostamme ilmastopolitiikassa päästövähennysten merkitystä. Mutta mitä käytännössä tapahtuu? Kuten tänään on monta kertaa jo todettu, Suomeen rahdataan enenevässä määrin kaukaa tulevaa, saastuttavaa kivihiiltä.

Nykytilanne on monella tavalla aivan käsittämätön. Kuinka hallitus voi toimia niin, että saastuttava tuontienergia korvaa enenevässä määrin kotimaista energiaa? Siis maassa, jossa on valtavat kotimaiset energian raaka-ainevolyymit.

Tietysti tähän aihepiiriin liittyen voisi myös kysyä, kuinka on mahdollista, että tämän hallituksen toimesta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Suomen maailman parhaiten hoidetut metsät muuttuivatkin hiilinielusta päästöiksi, siis ikään kuin rasitteeksi Suomelle.

Kivihiilen lisääntyvä käyttö johtuu merkittäviltä osin, voi sanoa, hallituksen onnettomasta turvepolitiikasta ja puupohjaisen energian kielteisestä verokohtelusta ja tukitasojen leikkaamisesta. Onkin välttämätöntä, että turvetta saadaan liikkeelle muun muassa lupaongelmat poistamalla, ja myös uusiutuvan metsähakkeen tukia on kehitettävä niin, että metsähaketta on kannattavaa käyttää ennen kivihiiltä.

Turpeen osalta hallitus on asettanut tavoitteeksi alentaa sen energiakäyttöä mittavasti. Totean tässäkin sen, että henkilökohtaisesti en pidä tätä tavoitetta järkevänä.

Me tarvitsemme Suomessa runsaasti energiaa. Energiaomavaraisuutemme on tällä hetkellä luokkaa 30 prosenttia. On selvää, että meidän tulee kyetä käyttämään kaikkia kotimaisia energialähteitä mahdollisimman tehokkaasti. Tässä hallituksella on merkittävä reivaamisen paikka. Hallituksen budjettipäätökset ja viimeisimpänä kehysriihen päätökset eivät valitettavasti ole edesauttamassa kotimaisen energian lisääntyvää käyttöä. Muun muassa kehysriihessä turpeen vero on edelleen nousemassa ja samalla metsähakkeen tukea edelleen vain leikataan.

Mikäli kotimaisen uusiutuvan energian merkittävässä käytön lisäämisessä aiotaan päästä eteenpäin, pitää politiikan olla kannustavaa, pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Nythän on käynyt niin, että edellinen hallitus panosti rajusti muun muassa puhtaan teknologian kehittämiseen, mutta nyt hallitus vastaavasti leikkaa noita tasoja luokkaa 15 prosenttia.

Keskustan ryhmäpuheessa painotettiin pitkäjänteistä energiapolitiikkaa. Näiden linjausten pohjalta on muun muassa välttämätöntä, että energiaomavaraisuuttamme parannetaan 50 prosenttiin ja että uusiutuvan energian osuus nostetaan noin 50 prosenttiin. Käytännössä tämä edellyttää monia eri toimenpiteitä, muun muassa sitä, että energiapuun käyttö nostetaan sinne 20 miljoonaan kuutiometriin ja metsäteollisuuden sivuvirrat, kierrätyspolttoaineet, hyödynnetään tehokkaasti. Vastaavasti päästöjä aiheuttavat fossiiliset energiamuodot on ajettava alas eli hiilen energiakäyttö on lopetettava ja fossiilisen öljyn käyttö on korvattava suurelta osaltaan biopohjaisilla vaihtoehdoilla ja sähköllä.

Uusiutuvan energian edistäminen edellyttää monia erilaisia toimenpiteitä. Mainitsen niistä nyt tässä lopuksi ainoastaan kaksi, eli muun muassa pienpuuenergiatuki on ehdottomasti toteutettava ja myös biokaasun ja muun pienimuotoisen uusiutuvan tuki ja verkkoihin pääsy on pyrittävä varmistamaan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen energia- ja ilmastostrategian päivitys sisältää sekä hyviä että huonoja tavoitteita. Hallituksen tavoitteet metsähakkeen käytön lisäämiseksi ja hiilen käytön vähentämiseksi ovat erinomaisia. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että hallitus toimii osittain omia tavoitteitaan vastaan. Päätökset turpeen veron korottamisesta ja metsähakkeen tuen leikkaamisesta tällä hallituskaudella ovat heikentäneet niiden asemaa tuontipolttoaineisiin nähden. Tilannetta vain pahentaa päästöoikeuden alhainen taso. Kuten täällä keskustelussa ja erityisesti debatissa monessa puheenvuorossa on todettu, parhaillaan useat maakuntien energiayhtiöt ovat lisänneet kivihiilen käyttöä tai investoivat kivihiilen käytön aloittamiseen.

On erinomaista, että elinkeinoministeri Vapaavuori tunnusti, että tämä ilmiö on vahingollinen tosiasia ja se johtuu osittain siitä, että luvitusprosessit turvetuotantoon eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Olisi kuitenkin odottanut, että hallitus tai ministerit olisivat kantaneet siinä mielessä vastuunsa, että esittäisivät konkreettisia toimia tilanteen parantamiseksi. Täällähän keskustelussa on esitetty, että nyt pitäisi vastapainoksi tai tämän kilpailuaseman parantamiseksi erityisesti metsähakkeen osalta lähteä korottamaan parhaillaan kivihiilen verotusta. Mielestäni tällainen ajattelu on vaarallista, siis sellainen ajattelu, että meillä on käsi koko ajan verokahvalla, jossa on vain yksi suunta, että kun olosuhteet muuttuvat, niin aina vuorotellen polttoaineiden veroa nostetaan — tällä kertaa kivihiilen veroa, vastikään nostettiin turpeen verotusta — ja aina veroa nostamalla jotenkin tilannetta saataisiin korjattua. Tällaisessa ajattelussa unohtuu se, että kyllähän nämä energiaverotkin viime kädessä joku maksaa, ja valitettavasti ne maksaa suomalainen kuluttaja, kansalainen, tai suomalainen yritys. Ja sellainen politiikka, että me jatkuvasti nostamme vain verotusta ja tällä tavalla aiheutamme energian hinnan korotusta meidän kansalaisillemme, syö meidän kansallista kilpailukykyämme ja elinvoimaisuutta ja elintasoa kansalaisilta. Sen takia vastustan jyrkästi sitä ajattelutapaa, että me nyt sitten pelkästään veroja korottamalla koko ajan tilannetta lähtisimme korjaamaan.

Mielestäni tässä on selkeä ja yksi tie, että perutaan se väärä linja, että turpeen verotusta lähdetään nostamaan näin rajusti, perutaan ne periaatepäätökset, joita on nyt jo tehty, ja mieluummin lähdetään vaatimaan turveteollisuudelta, että vesistöpäästöt pitää laittaa kuriin, ja käytetään se raha, mikä tässä nyt kerättäisiin veroina, mieluummin näiden ympäristöhaittojen ehkäisemiseen, ja samalla nopeutettaisiin lupaprosessia ja saataisiin suomalaisia työpaikkoja myös turveteollisuudelle. Näitten työpaikkojen kautta me varmasti saisimme moninkertaisen määrän verotuloja kasaan kuin tämän turveveron korotuksella.

Arvoisa puhemies! Oma ajatukseni siis on se, että meillä ei ole mitään tarvetta lähteä nykyisestä turpeen käyttöä vähentämään. Me voisimme säilyttää kestävästi nykyisen tason, mutta huolehtisimme samalla siitä, että vesistöpäästöt laitetaan kuriin.

Hallitus tavoittelee tässä strategian päivityksessä erittäin voimakasta tuulivoiman kapasiteetin kasvattamista jopa niin, että kun viime vuonna sähkönkulutuksesta tuotettiin 0,6 prosenttia tuulivoimalla, niin aina vuoteen 2025 mennessä tuulivoiman osuus nousisi 9 prosenttiin. Tämä tarkoittaisi noin 9:ää terawattituntia vuodessa, ja kun me tiedämme, että tuulivoiman kannattavuus perustuu tähän syöttötariffijärjestelmään eli takuuhintaan ja viime vuonna esimerkiksi sähkön tukkuhinta oli keskimäärin alle 37 euroa megawattitunnilta, tuulivoimalle annettiin 105,3 euroa, ja vaikka se tulee laskemaan parin vuoden päästä 83,5 euroon megawattitunnilta, niin silti se tulee säilymään yli tuplana markkinahintaan verrattuna. Joutuu väistämättä kysymään, onko meillä varaa näin suureen tuulivoimalisäykseen, (Hemmilä: Ei!) ja vastaus on, että ei ole. Olisi ehkä tyydyttävä hieman maltillisempaan tuulivoiman rakentamiseen ja käytettävä tämä erotus, jota me nyt kompensoimme tuulivoimalle näin suurella markkinahinnan ja syöttötariffin erotuksella, mieluummin muitten kotimaisten polttoaineiden ja etenkin bioenergian tukemiseen, joka loisi työpaikkoja tänne.

Kun tuulivoimaa ollaan lisäämässä, me tiedämme, että aina ei tuule, ja silloin tarvitsemme säätövoimaa. Sen takia, arvoisa puhemies, hämmästyttää, että tässä energia- ja ilmastostrategian päivityksessä ei sanallakaan mainita vesivoimaa. Siis tässä asiakirjassa ei tekstiosassa "vesivoima"-sanaa ilmene kertaakaan. Tämä on erittäin hämmästyttävää, koska vesivoima olisi nimenomaan parasta säätövoimaa. Se olisi kotimaista, se olisi puhdasta, ja se ei tarvitsisi mitään tukea valtiolta ja veronmaksajilta.

Nyt tarvitaan poliittinen suunnanmuutos, jossa kärkitavoitteeksi asetetaan työpaikkoja luova, ympäristöystävällinen, kotimainen energiatuotanto.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen energia- ja ilmastopolitiikan tulee tavoitella energian säästöä, kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen edistämistä sekä päästöjen vähentämistä.

Keskustan eduskuntaryhmä laittoi pöydälle tänään meidän visiomme siitä, miten Suomen pitäisi visioida energia- ja ilmastopolitiikasta vuoteen 2020 asti. Uusiutuvien energiamuotojen käytön osuuden halutaan olevan yli puolet. Hiilidioksidipäästöjä lasketaan 40 prosentilla, ja Suomi on täysin hiilivapaa vuoteen 2020 mennessä. Nämä ovat kovia tavoitteita, mutta niin niitä pitää myöskin olla energia- ja ilmastopolitiikassa.

Erityistä painoarvoa meidän kaikkien pitää laittaa kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen hyötyjen saavuttamiseksi. Me parannamme vaihtotasetta, työllisyyttä, kotimainen energia on luotettavaa, energiahuoltovarmuutemme paranee, ja se on myöskin puhdasta. Siksi näitä tavoitteita kohti on mentävä ja päätöksiä saatava aikaan.

Arvoisa puhemies! Silti uskallan olla toista mieltä hallituksen kanssa turpeen mahdollisuuksista. Tänään salissa debatin aikana on turpeesta puhuttu puolesta ja vastaan, mutta minä jaksan puhua turpeen puolesta niin, että se on ruskeaa kultaa, jota meillä on olemassa, ja miksi emme sitä hyödyntäisi.

Tuontienergiasta on päästävä eroon. Energiahuoltovarmuutemme ei kestä sitä, että nyt hallitus nojaa hiilenmustaan politiikkaansa liian paljon. Ymmärrän sen ja olen todistetusti sen sanonut monesti ilmi, että turve ei päästöiltään ole mitään puhtainta, mutta se on kotimaista ja se työllistää. Oma asuinkaupunkini Oulu lämpiää turpeella, tai on lämmennyt tähän mennessä, mutta siellä näitä puu- ja turvekattiloita on nyt korvattu kivihiilikattiloilla, ja suuntaus on erittäin huono. Jos hallitus jatkaa turpeen rokottamista verotuspäätöksillään ja myöskin puun ja turpeen yhteiskäytön heikentämistä tukipolitiikallaan, niin on vastaisuudessa muitakin kaupunkeja kuin Oulu, jotka joutuvat valitsemaan sitten hiilen, jota verotetaan paljon vähemmän.

Pohjois-Pohjanmaalla, omassa maakunnassani, on tehty myöskin visio energia- ja ilmastotavoitteista niin, että olisimme energiaomavaraisia vuoteen 2020 mennessä. Me haluamme käyttää runsaasti uusiutuvaa energiaa niin, että valjastetaan tuulta ja vettä, ja me asumme siellä Suomen soisimmilla alueilla, joista vain jokunen prosentti pystytään tälläkin hetkellä käyttämään turpeen hyötykäyttöön. Meillä on runsaasti puhdasta energiaa puun ja biomassojen alalla.

Siksi toivon, että veroratkaisuilla Suomen hallitus ei rokottaisi kotimaisen energiatuotannon mahdollisuuksia, vaan me pääsisimme toteuttamaan energiariippumatonta maakunnan visiota tulevaisuudessa. Meneillään on myös maakuntakaava meillä Pohjois-Pohjanmaalla, jossa tulemme osoittamaan pitkällisen, harkitun työskentelyn jälkeen sitä, mistä voidaan esimerkiksi turvetuotantoon tulevaisuudessa ottaa näitä soita tai mihin tuulivoimapuistoja tulevaisuudessa voidaan rakentaa.

Loppuun haluan ottaa aihealueen, jossa ihmettelen hallituksen ratkaisuja vaikuttaa siihen, että jokainen ihminen voisi tehdä omia energiaratkaisujaan ja kantaa kortensa kekoon paremman ilmastopolitiikankin eteen. Se on omakotitalojen lämmityksen muutostapatöihin annettavat investointituet. Ne hallitus on päättänyt kokonaan poistaa, ja ihmettelen suuresti, minkä takia. Juuri ajatellen kotitalouksien lämmityskustannuksien säästämistä mutta myöskin uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä ei näistä investointiavustuksista pitäisi millään tavalla luopua vaan palauttaa ehdottomasti niitä kotitalouksien käytettäväksi.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus päivittää vuoden 2008 strategiaansa huonompaan suuntaan. EU-tason tavoitteet eivät hallitukselle riitä, vaan kallista hyvinvointia ajetaan alas entistä uhmakkaammin tavoittein. Hallitus on linjannut, että uusiutuvien energialähteiden osuus loppukulutuksesta on vuonna 2020 jopa 38 prosenttia, kun koko EU:n alueella tavoite on 20 prosenttia. Rajoitamme siis kansallisella päätöksellä kansainvälistä kilpailukykyämme. Tämä on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Tämä aiheuttaa monille yrittäjille lisäkuluja. Hallituspuolueiden edustajien on turha yrittää paeta sen hokeman taakse, että korkeat vaatimukset luovat kilpailukykyistä cleantech-teollisuutta. Osittain tämä on totta, mutta hallitus ei ole laskenut, kuinka paljon veronmaksajien rahaa tämän toteuttamiseen tarvitaan.

Lainaus valtioneuvoston tiedotteesta 8.2.2013: "Suomi ei ole edelleenkään omavarainen sähköntuotannossa, vaan on voimakkaasti riippuvainen sähkön tuonnista kylmimpinä talvikuukausina. Tilanne jatkuu aina siihen saakka kunnes Olkiluoto 3 voimalaitosyksikkö käynnistyy. Senkin jälkeen tehoriittävyys on heikompi kuin eurooppalaiset tavoitteet edellyttävät." Tätä lainausta tarkasteltaessa voidaan kysyä, olisiko Olkiluoto 3 jo tuotannossa, ellei olisi tilattu Ranskasta uutta koevoimalaa, jollaista ei ollut aikaisemmin rakennettu missään. Olisi voitu käyttää kansainvälisten asiantuntijoiden ohella osaavaa suomalaista työvoimaa eikä kielitaidotonta halpatyövoimaa jopa kolmansista maista. Paljonko tämä rakennusharjoitus on tullut ja tulee maksamaan suomalaiselle veronmaksajalle?

Uusiutuvilla energialähteillä ei ole mahdollista saavuttaa energiaomavaraisuutta 15 vuodessa ilman merkittäviä investointeja. Sähkön käyttöarvion alentumisesta riippumatta teollisuus tulee jatkossakin tarvitsemaan esimerkiksi ydinvoimaa. Haasteeksi kuitenkin muodostuu investointien toteuttaminen. Ratkaisevassa osassa on hallinnollisten esteiden poistaminen ja kaava- ja lupamääräysten selkeyttäminen muun muassa tuulivoimaloiden rakentamisen mahdollistamiseksi. Koko toimintakenttä tarvitsee luotettavamman ja suhdanteista vähemmän riippuvaiset toimintaedellytykset.

Arvoisa puhemies! Maatilat maksavat öljystä yli puoli miljardia euroa vuodessa. Energiaa tarvitaan, sillä traktoreita ja puimureita ei voida vaihtaa hevosiin ja poneihin, vaikka tämä olisi ympäristöystävällisempää, vihreää kehitystä. Hallitus hakee energiasäästöjä niin, ettei maatalouden harjoittajilla ole enää varaa käyttää energiaa todellisen tarpeensa mukaisesti. Maatilojen ja kasvihuoneviljelijöiden energiaveronpalautukset vähenevät 40 prosenttia eli noin 20 miljoonaa euroa. Energiansäästöä tehostetaan suomalaisten ruuantuottajien kustannuksella. Tämä on kestämätöntä kotimaisen ruuantuotannon kannalta. Milloin hallitus aikoo kiinnittää huomiota myös suomalaisen maatalouden harjoittajan toimintaedellytyksiin siten, että politiikasta aiheutuvat kulut korvataan viljelijöille?

Arvoisa puhemies! Tänään ministeri Niinistö, joka on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri, totesi turkulaisen fysiikan professorin kelpaamattomaksi ilmastotutkijaksi. Ministeri Niinistö ei taida tietää, että monilla ilmastotutkijoilla on juuri fyysikon koulutus. Professori Kauppinen on löytänyt virheen IPPC:n, Intergovernmental Panel on Climate Change, esittämästä ilmaston lämpenemisarviosta. IPPC:n mallissa hiilidioksidin lisääntymisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on arvioitu väärin, liian suureksi, kun pilvisyyden ja ilmassa olevan vesihöyryn vaikutukset on jätetty kokonaan huomiotta. Toivottavasti ministeri jatkossa nojautuu päteviin, riippumattomiin asiantuntijoihin eikä lähde arvioimaan toisten tieteenalojen tutkijoiden pätevyyttä pelkästään mutupohjalta.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Heikkilälle tiedoksi, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli on IPCC eikä IPPC. IPPC:kin on olemassa, mutta se on EU:n direktiivi, joka koskee suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamista.

Pidin hieman ristiriitaisena tässä puheenvuorossa sitä, että toisaalta kannettiin kovasti huolta sähkön tuonnista ja sitten heti suunnilleen vierekkäisessä virkkeessä vastustettiin kotimaisen uusiutuvan energian käytön lisäämistä. Juurikin kotimaisella uusiutuvalla energialla voidaan vähentää riippuvuutta energian tuonnista.

Mutta haluaisin korjata myös edustaja Heikkilän puheenvuorosta sen aivan ilmeisen asiavirheen, että Suomi olisi kansallisesti asettanut itselleen EU:ta tiukemman uusiutuvan energian tavoitteen. Näinhän se ei suinkaan mennyt, vaan silloin, kun EU:ssa uusiutuvan energian lisäämisestä päätettiin, tämä EU:n yhteinen 20 prosentin tavoite jyvitettiin jäsenmaittain yhteisellä päätöksellä. Jokainen EU:n jäsenmaa joutuu lisäämään uusiutuvan energian osuutta, monet huomattavasti Suomea enemmän.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Ehkä tässä kuitenkin on jotain vihreää vaikutusta ja lobbausta siellä EU:ssa, että tähän on menty, ja ei ole varmaan kaikelle kansalle tasapuolista, että näihin vaatimuksiin lähdetään. En toki vastusta sitä, että kehitetään vihreitä vaihtoehtoja ja kansallista energiantuotantoa, korvataan kivihiili, rakennetaan tuulivoimaloita. Kaikki, mikä säästää luontoa ja on taloudellisesti kannattavaa, niin että siitä ei aiheudu yksittäisille ammatinharjoittajille, yrittäjille, maatalousyrittäjille ja muille vahinkoa, se on tietysti hyväksyttävää ja perussuomalaista politiikkaa. Mutta se, että asutaan kaupungissa ja säälimättömästi aiheutetaan kustannuksia maaseudulla asuville, se on kohtuutonta, ja siinä on turha hakea selityksiä mistään sivusta, vaan tasapuolisuutta kansalaisille.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ensiksi haluaisin isosti kiittää ministeri Vapaavuoren esittelemää hyvää energia- ja ilmastostrategiaa, jossa suhtaudutaan hyvin myönteisesti uusiutuvaan bioenergiaan. Tämä taisi jopa yllättää monet kuulijat, tämä positiivisuus. Olemme tällä hetkellä jo etuajassa matkallamme tavoitteenamme olevaan 38 prosenttiin uusiutuvan energian osuudeksi vuonna 2020. On positiivista, että hallitus on valmis panostamaan uusiutuviin energialähteisiin nyt, kun Suomen tavoitteena lopulta on hiilineutraali sekä energiavaroiltaan mahdollisimman omavarainen maa.

Huomionarvoista on, että strategiassa mainitaan metsähakkeen käytön reipas lisääminen kustannustehokkaana energiamuotona, kun suunnitelmissa on syrjäyttää kivihiilen käyttö voimalaitoksissa. Sen sijaan turpeen käytön mahdollisuuksiin ei hallitus näytä oikein uskovan. Metsähakkeen käytön lisääminen uusiutuvana energiamuotona on toki äärimmäisen tärkeää, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu. Turve sen rinnalla on merkittävä energian raaka-aine, eikä sen käyttöä pidä lähteä vähentämään, niin kuin nyt strategiassa on kaavailtu. Turpeen käyttö on kuluvana talvena viime kesän sateisen sään takia vähentynyt, ja tästä on seurannut, että tuontienergia, pääasiassa kivihiili, on korvannut entistä enemmän juuri turpeen voimalaitoksissa.

Tällä hetkellä vuosittain poistuu käytöstä noin 3 000 hehtaaria turpeennostoalueita, ja vain 500 hehtaaria esimerkiksi viime vuonna saatiin uutta aluetta tilalle. Ongelmana turpeen käytön lisäämisessä onkin sen toimintaedellytyksen hankaloittaminen jähmeillä ja pitkittyneillä lupakäytännöillä sekä veronkiristyksillä. Voidaan todeta, ettei 6—8 terawattitunnin ylivuotinen turvevarasto millään riitä sääriskien varalle. Peruspilattuja soita on Suomessa satojatuhansia hehtaareja, eli semmoisia suoalueita, jotka on ojitettu ja joista on kuviteltu, että ne lähtevät kasvamaan metsää, mutta metsää ei ole tullut. Näitä on satojatuhansia hehtaareita. Näitä pitäisi ottaa turvetuotantoalueiksi. Tällä hetkellähän turpeentuotantoalueina Suomessa on yhteensä noin 70 000 hehtaaria.

Hallituksen strategiassa mainittiin myös tuulivoiman lisääminen. Tähän seikkaan haluaisin nyt kiinnitettävän erityistä huomiota. Tuulivoiman osalta viime vaalikaudella kehitetty energiastrategia on epäonnistunut. Pelkästään viime vuonna valtion talousarvioesityksessä 97 miljoonaa euroa energiatukia suunnattiin uusiutuville energiamuodoille ja tästä jopa puolet tuulivoimalle. Pelättävissä on, että tämän tuen määrä nousee vielä jopa 200 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Syöttötariffijärjestelmä ajaa tuulivoiman nopeaan rakentamiseen vailla järjestelmän ja ennen kaikkea sen kokonaisvaikutusten syvempää tarkastelua.

Tuulivoiman työllistävää vaikutusta on sitäkin viime vaalikaudella esitetyssä strategiassa pahoin liioiteltu. Viime vaalikaudella 2009 arvioitiin, että jo 2 500 megawattitunnin tuulivoima toisi jopa 30 000 uutta työpaikkaa. Nyt tämä määrä on arvioissa noin 2 000—2 500 uutta työpaikkaa.

Ongelma on myös säätövoiman puute. Olemme talvisaikaan pakotetut käyttämään muita energiamuotoja. Ylipäätään kun tuulivoimaa lisätään, samassa suhteessa tarvittaisiin lisää myös säätövoimaa. Säätövoimana meillä ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin vesivoima, mutta sen lisärakentaminen on jo pitkään estetty, merkillistä kyllä samojen tahojen toimesta, jotka vaativat lisää tuulivoimaa.

Lopuksi, herra puhemies, kehotankin hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin tuulivoiman syöttötariffijärjestelmää koskevan lainsäädännön muuttamiseksi siten, että veronmaksajille nyt täysin kohtuuttoman kallis tuotantotuki puolitetaan.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Taas kerran hallituksen puheet ja teot eivät kohtaa, kuten olen usean kerran aikaisemminkin täällä sanonut, ja kyllähän aika ihmeellinen tämä tilanne meillä tällä hetkellä kivihiilen käytön osalta on, eikä saada kotimaista energiaa liikkeelle. Nyt olisi puoliväliriihessä ollut aika tehdä jo tarvittavia korjausliikkeitä.

Valtiovarainministeri Urpilainen syytti ehkä joitain edustajia, että me olemme olleet päiväunilla, mutta minä näin semmoisen päiväunen, että hallitus teki hyviä päätöksiä ja luopui turpeen verotuksen korotuksesta ja nosti bioenergian tukia siten, että saksalainen hiililaiva kääntyi tuolla Itämerellä ja palasi takaisin satamaan. Tämä oli se päiväuni, minkä minä näin siitä hallituksen riihipäätöksestä, ja se olisi kyllä hieno asia, joten voisimmeko me ihan yhdessä päättää, että tehtäisiin tälle asialle jotain? (Sirpa Paatero: Varmaan ylimääräinen miljardi!) — Se voi olla ylimääräinen miljardi, tai sitten me voisimme yhdessä sitä muuten pohtia, onko siinä muita keinoja.

Kun nyt pelkästään turpeenkin verotuksellista tasoa nostetaan, niin me nostamme koko ajan tämän kotimaisen energian hintaa, ja sitä kautta se ulkomainen energia vain puskee tämän kotimaisen työnteon ja meidän investointien ja muun ohitse. Eli olisi hyvä käydä tämä debatti ehkä laajemminkin, ja näkisinkin, että hallituksella olisi aivan loistava mahdollisuus ottaa tästä yksi semmoinen asia, mikä tehtäisiin parlamentaarisella pohjalla ja voimakkaasti. Hallitus on unohtanut tämän parlamentaarisen teon aika monessa muussa asiassa, mitä täällä on käsitelty, kuten puolustusvoimauudistuksessa. (Pertti Hemmilän välihuuto) — Aivan loistavasti. — Niin, tämä on se iso asia, että meillä ei ole niitä pieniä tekoja, jokapäiväisiä tekoja, millä me ajamme tätä ilmastonmuutosta ilmaston parantamista kohti.

Toisaalta katsotaan sitä meidän kotimaisen energian hintaa, meidän kotimaista kilpailukykyä. Se on ainakin tässä selonteossa. En löytänyt suoraan tästä asiakirjasta sitä lukua, mikä on kotimaisen energian osuus tällä hetkellä — sehän on tiedossa, se on 31 prosenttia, mutta sitä ei kerrottu tässä asiakirjassa — ja mikä on hallituksen tavoite kotimaisen energian kokonaistasolla. Sitä ei sanonut edes ministeri Vapaavuori. Keskusta asetti siihen tavoitteet, ja se olisi 50 prosenttia vähintään 2020-luvulla, että saavutettaisiin se. Millä se saavutetaan? Hyvä asia on tietenkin metsähake ja nämä energiahaketoiminnan kehittäminen ja kotimaisen energian metsästä hakeminen, mutta sitäkään ei ihan äärettömästi voida kasvattaa, koska näen sen, että metsähakkeella ei kannata lauhdevoimaa tehdä, eli meidän täytyisi hakea siinä muita metsähakkeen käyttömuotoja. Minä näen, että myös tässä on tämä meidän nesteytetty energia tai kaasutettu energiamuoto, mitä on käytettävissä, eli satsattaisiin vielä tähän tutkimukseen enemmän, käytettäisiin. Mutta mitä hallitus teki? Leikkasi taas sieltä yhden 5 miljoonaa pois näistä kehittämistuista. Eli erittäin tärkeätä olisi löytää siihen semmoisia liikuteltavia kaasu- tai nestemuotoisia uusia biopolttoaineita, ovatko ne nyt bakteerin tekemiä vai voidaanko ne suoraan sitten alkoholipohjaisesti käyttää, näitä meidän täytyy kehittää.

Mutta tuo kotimaisuus. Ihmettelen tätä turvevihaa, mikä nyt hallituksessa on lietsottu, ja toisaalta sitä, että me emme saa tuulimyllyä rakennettua ja vesivoimaakaan me emme edes maininneet tässä kirjassa, sitäkään ei haluttu — mikä meillä suomalaisilla on, miksi me emme halua sitä kotimaista? Nostettaisiin nyt nämä asiat oikeasti pöydälle ja saataisiin kunnon tärinää tuonne ministeriöönkin, että ympäristöministeriöstä luvat lähtisivät liikkeelle, yhtä lailla nämä energiamuotojen muutokset.

Edellisessä edustaja Vehkaperän puheessa tuli esille, että kotitaloudet vaihtavat tällä hetkellä energiamuotoja mutta kunnilla ja isoilla teollisuuslaitoksilla on tässä ajassa kanssa paljon uudistusrakennusta. Minkä viestin me annamme tällä selonteolla tai minkä tästä eduskunnasta annamme näihin pitkäjänteisiin investointeihin? Meidän pitäisi antaa selkeä viesti, että kotimaiselle pohjalle kannattaa rakentaa. Eli se, mitä tänään on esille monestikin tuotu, Jyväskylän noin 17 miljoonaa kivihiileen investointeihin ja yhtä lailla Seinäjoki ja kumppanit, mitä ovat satsanneet niihin: onko se meidän investointien, energiainvestointien tie? Haastan teitä. Millä me saamme kotimaisen energiainvestoinnin liikkeelle ja millä tavalla me saamme nämä hiililaivat edelleen kääntymään tuossa Pohjanmerellä?

Arvoisa puhemies! Näkisin vielä yhden asian. EU tuo tämän meidän selonteon päälle vielä talousvaliokuntaankin ja moneen muuhun paikkaan päällekkäistä regulaatiota vaikka kuinka paljon. Onko meidän Suomen ministeriöissä nyt kaikki se tieto, mitä tämä päällekkäinen regulaatio tarkoittaa kotimaisen energian ja meidän kilpailukyvyn kannalta?

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kansallisen energia- ja ilmastostrategian osalta Suomessa ollaan mielestäni pitkällä aikavälillä ennen 2000-lukua tehty järkevämpiä linjauksia kuin nykyisin. Kotimaiselle teollisuudelle on kyetty tarjoamaan toimintaedellytykset energia- ja ilmastopolitiikan osalta. Vuosituhannen taitteen jälkeen on alkanut sekava kompurointivaihe epätasapainoisen ympäristöpolitiikan seurauksena. Hallitukselta on päässyt ympäristökysymyksissä langanpää hyppysistä, ja päätöksenteon painopiste on valunut Suomen kannalta olennaisimmista kysymyksistä vähemmän keskeisten asioiden ajamiseen maamme edun kustannuksella. Tästä erittäin kalliina esimerkkinä toimii tapaus rikkidirektiivi.

Nyt olisi korkea aika löytää pitkäjänteinen, selkeä ja ennakoitavissa oleva energia- ja ilmastopoliittinen linja. On selvää, että niin yksilön kuin valtionkin on kannettava vastuu ympäristöstä. Poliittiset päätöksentekijät eivät voi päätöksenteossaan sivuuttaa ympäristökysymyksiä, mutta ennen kaikkea poliitikkojen vastuulla on kansakunnan hyvinvointi, joka on pitkälti riippuvainen kansantalouden tilasta. Näin ollen yritystoimintaan tulee panostaa, jotta kansantalous voisi hyvin. Kansallinen energia- ja ympäristöpolitiikka määrittää osaltaan toimintaympäristön suotuisuutta yritysten näkökulmasta. Esimerkiksi perinteisen tehdasteollisuuden tai vaikka kaivostoiminnan kannattavuus on pitkälti riippuvainen ympäristö- ja energiapolitiikasta.

Suomen edun nimissä ilmasto- ja energiastrategialla tulee tähdätä mahdollisimman toimivaan kokonaisuuteen, jossa talous- ja ympäristönäkökulmasta ratkaisut ovat tasapainossa. On selvää, että tähän liittyen joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, jotka eivät voi miellyttää kaikkia. Jos teollisuuden annetaan tehdä mitä haluaa, ei tulos ole yhteiskuntavastuun näkökulmasta hyvä. Jos taas vaalitaan liikaa ympäristöä, ajetaan Suomessa toimivat yritykset liian ahtaalle, ja taas kerran lisää suomalaisia menettää työnsä.

Teknologian kehittyminen on mahdollistanut monia ratkaisumalleja, joiden ansiosta teollisuuden päästöt ja muut ympäristövaikutukset ovat minimaaliset verrattuna siihen, mitä ne olivat joskus menneisyydessä. Tällaisen teknologian kehittämiseen tuleekin panostaa entistä aktiivisemmin. Tosiasia on kuitenkin se, että Suomen kannalta monet elintärkeät teollisuudenhaarat kuormittavat ympäristöä uudesta teknologiasta huolimatta. Näiden toimintaedellytyksiä tulee tästä huolimatta vaalia jatkossa. Miksi näin? Minkä takia ei kaikkia päästöjä aiheuttavia yrityksiä potkita tiukalla sääntelyllä pois Suomesta esimerkiksi Venäjälle, missä päästöjen suhteen ollaan huomattavasti liberaalimpia?

On muistettava, että Suomi kuormittaa globaalissa vertailussa ympäristöä todella vähän, eli toisin sanoen jos teemme suomalaisyritysten toiminnan jatkuvuuden kannalta tuhoisia ympäristöpoliittisia ratkaisuja, ei maailman saastuminen etene juuri lainkaan nykyistä hitaampaa tahtia, koska vaikutuksemme kokonaisuuteen on pieni. Sen sijaan taloutemme heikkenee ja esimerkiksi kykymme kehittää tulevaisuudessa ympäristöä säästäviä innovaatioita heikkenee resurssien puutteen myötä. Liekö tämä hallituksen mielestä järkevää toimintaa?

EU säätelee osaltaan energia- ja ilmastopolitiikkaamme. Pääsääntöisesti Suomi noudattaa unionin asettamia tavoitteita ja monilta osin myös ylittää ne hallituksemme pyrkimyksillä. Tämä viherpoliittinen peli ja EU:n miellyttäminen puolestaan koituu kalliiksi veronmaksajille. Asiassa pitäisi kuunnella koko kansan ääntä, ei pienen vähemmistön.

Uusiutuvan energiantuotannon vahvistaminen on mielestäni hyvä asia. Tuulivoiman rakentaminen Suomessa on kuitenkin selkeä esimerkki siitä, millä tavoin hyvää tarkoittava uusiutuvan energian tuottaminen aiheuttaa tuntuvia ongelmia ja talloo kansalaisten oikeuksia. Tuulivoiman rakentamista tuetaan syöttötariffin avulla, ja vallitseva järjestelmä on johtanut hallitsemattomaan kilpajuoksuun, jossa massiivisia voimaloita nousee kuin sieniä sateella minne sattuu. Rakennuslupia tuntuu saavan tällä hetkellä turhan heppoisin perustein.

Uusiutuvan energiantuotannon eduksi katsotaan sen verrattain pienet ympäristövaikutukset. Tuulivoimalat ovat kuitenkin massiivisia rakennelmia, joista aiheutuu väkisinkin maisema- ja meluhaittaa lähialueille. Tuulivoimalan välittömässä läheisyydessä asuvat ihmiset ovat pahimpia kärsijöitä. Ministeri Vapaavuori puheessaan myönsi, ettei meluhaittojen tutkimustuloksia ole vielä saatu.

Miksi tuulivoimaloita halutaan ylipäätään rakentaa asutuksen läheisyyteen? Vastaus on: valmis sähkönjakeluverkko, jota valitettavan monet tuulivoima-alan yrittäjät haluavat hyödyntää piittaamatta lähiseudun asukkaista. Jos kerran tuulivoiman on katsottu olevan kannattava energiantuotannon muoto Suomessa, niin miksi eivät yrittäjät investoisi sähkönjakeluverkostoon itse ja tekisi tuulivoimapuistonsa muualle kuin kansalaisten takapihoille?

Lisäksi tuulivoiman rakentamisen työllistäviä vaikutuksia on pyöristelty merkittävästi ylöspäin. Nykyinen tukimalli on houkutellut kyseenalaisin motiivein toimivia ulkomaalaisia yrittäjiä Suomeen. Toivottavasti he myös vastaavat aikanaan elinkaarensa päätepisteeseen tulleiden tuulivoimaloiden purkamisesta ja kantavat näin ollen oman osansa ympäristövastuusta. Tuulivoiman rakentamisen valvontaa pitäisi tiukentaa, jotta olemassa olevia säännöksiä ja suosituksia noudatettaisiin paremmin. Lisäksi lupamenettelyä ja lainsäädäntöä tulisi kehittää suojelemaan ympäristöä ja kansalaisia tuulivoimarakentamisen aiheuttamilta haitoilta nykyistä tehokkaammin.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen olen jättänyt toimenpidealoitteen ja toivon hallituksen ryhtyvän toimiin tuulivoiman rakentamisen pelisääntöjen selkeyttämiseksi. Tuulivoiman sijaan Suomessa tulisi panostaa enemmän turve-energian tuotantoon ja ylipäätään edistää kaikin mahdollisin keinoin suomalaisten hyvinvointia energia- ja ilmastostrategian osalta.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Olisi todella helppo ratkaisu lisätä turvetuotantoa, ja minä ymmärrän, että teollisuuden tekisi mieli heittää rikkidirektiivi roskiin. Mutta kun nämä ratkaisut on tehty sen takia, että maapallon kestokyky ei riitä kantamaan tätä kulutusta ja päästöjen tasoa. Siksi siinä ei ole kyse mistään mielipiteistä tai edes siitä, että meillä olisi aidosti vaihtoehto toimia jotenkin toisin, ellemme sitten hyväksy tosiasiaa, että emme jätä tuleville sukupolville enää maapalloa, josta riittää elämän edellytykset. Itse minä en tähän ajatteluun kykene.

Siksi minun mielestäni edustaja Kontulan vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa käyttämä vertaus herätyskellon torkuttamisesta kuvaa hyvin Suomen ilmastopolitiikkaa ja valitettavasti myös tätä strategiaa. Väistämätöntä asiaa halutaan laittaa hieman eteenpäin, koska se tuntuu inhottavalta, ja se johtaa loppujen lopuksi siihen, että laskusta tulee paljon isompi ja ongelmasta paljon vaikeampi.

Täällä strategiassa todetaan, että ilman uusia, vahvempia toimia globaali energiankäyttö kasvaa niin, että ilmaston lämpenemistä ei pystytä rajoittamaan 2 asteeseen. Kuitenkin toisaalla kirjoitetaan ylpeänä, kuinka Suomi pääsee EU:n asettamiin tavoitteisiin, vaikka samaan aikaan olemassa olevat toimet todetaan globaalisti riittämättömiksi. Myös ilmastotiede näkee EU:n tavoitetason liian matalana, ja kun Suomikaan ei tässä strategiassa nosta tavoitteittaan, on pakko kysyä: olisiko ollut paikallaan tehdä uusi, oikeasti kunnianhimoinen strategia eikä vain päivittää jo alun perin riittämätöntä paperia?

Ainoastaan biopolttoaineiden osalta olemme sitoutuneet EU:ta korkeampiin tavoitteisiin. Henkilökohtaisesti pelkään pahoin, että tässä nojataan palmuöljydieseliin ja muihin vastaaviin tuotteisiin. Biopolttoaineet voivat olla suuri mahdollisuus, mutta mikään biopolttoaine, jonka tuottamiseen joudutaan käyttämään laajoja alueita, jotka sopisivat ruoan tuotantoon, tai kaatamaan suuria määriä sademetsää, ei ole ratkaisu. Se on hölmöläisten hommaa. Se on hölmöläisten säästämistä, joka loppupeleissä vain pahentaa ilmastonmuutosta.

Arvoisa puhemies! Monet niistä kaupungeista, joilla on oma energiayhtiö, kuten Helsinki, tekevät parhaillaan päätöksiä lämpövoimaloiden uusimisesta. Nyt riskinä on, että tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi tehdään päätöksiä, jotka sitovat nämä kaupungit hiileen vuosikymmeniksi. Uudet investoinnit uusiin lämmitysjärjestelmiin ovat mittavia. Tätä kehitystä valtion tulisi ohjata, jotta ilmasto- ja energiatavoitteemme voivat toteutua. Siihen tarvitaan hajautettua tuotantoa ja useita tuotantotapoja, joista tuulivoiman tulee olla yksi.

En pysty ymmärtämään niitä uhkakuvia, mitä täällä on maalattu tuulivoimaa vastaan. Kyllä minua itseäni häiritsee paljon enemmän se hiilivoimala tuossa Hakaniemen rannassa tai monet muut tuotantolaitokset ympäri Suomea. Tämä on uusi asia meidän maailmankuvassamme. Siihen täytyy suhtautua suopeammin, koska se on meille todella iso mahdollisuus.

Pitää muistaa, että ilmasto ei ole kansallinen kysymys. Se, että me sitoudumme esimerkiksi EU:n tavoitteisiin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti riittämättömät, ei yksinkertaisesti riitä. Meidän täytyy pitää mielessä, että suurimmat päästöt tulevat EU:n ulkopuolelta ja se osuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Siksi ilmastopolitiikan tavoitteiden tulee olla osana kaikessa muussakin politiikassa, jota me teemme. Me voimme aloittaa siitä, että EU:n tasolla vaikutamme EU:n päästötavoitteen nostoon ja muun muassa sen kautta ohjaamme päästökauppaa toimivaan suuntaan.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta on minusta hyvä kokonaisuus. Suomen energia- ja ilmastopolitiikka nivoutuu saumattomaksi kokonaisuudeksi ja luontoarvot huomioidaan. Tässä asiassa hallitus on tehnyt ja tekee ensiarvoisen tärkeää ja hyvää työtä. On myös paikallaan nostaa hattua edelliselle hallitukselle, joka strategian suunnittelun ja toteutuksen on pannut käyntiin.

Meidän tulee kehittää energiantuotantoamme siten, että olemme vähemmän riippuvaisia tuontisähköstä ja tuontienergiasta. Tämä onnistuu hallitulla ydinvoimaloiden rakentamisella ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäämällä.

Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavia ovat viitteet siitä, että kivihiilen käyttö lisääntyy. Tämä jos mikä vesittää ilmastotavoitteitamme. Meidän tulee olla ennakkoluulottomampia ja rohkeampia kotimaisten poltettavien energialähteiden käytön suhteen. Tällä tarkoitan tietysti puuta ja turvetta. Toki luontoarvoja tulee kunnioittaa ja soitamme arvostaa, mutta turpeen käyttöä voidaan lisätä ilman luonnon pilaamistakin.

On harmi, että puunkäyttö energianlähteenä on niin hankalaa, ainakin EU:n mielestä. Näin suomalaisina olemme varmaan melkein kaikki sitä mieltä, että puu jos mikä on uusiutuva resurssi erityisesti täällä Suomessa, missä osataan hoitaa metsiä ja hoidetaankin.

Arvoisa puhemies! Tuulivoiman käyttöä tulisi minusta lisätä merkittävästi. Tämä tuntuu olevan meitä tässä salissa jakava ajatus. Byrokraattisia esteitä pitää purkaa, jotta tuulivoimaloita päästään rakentamaan nopeammin. On tietenkin pidettävä huoli siitä, ettei kansalaisten perusturvallisuus vaarannu ja että Puolustusvoimien tutkat toimivat asianmukaisella tavalla.

Olen ymmärtänyt, että yksi merkittävä este tuulivoimaloiden nousulle on kansalaisten subjektiivinen valitusoikeus. Tulisiko harkita tämän rajoittamista? On tapauksia, joissa keskellä metsää olevan tuulivoimalan pystytystyöt eivät pääse käyntiin, kun mökkiläinen kilometrin, kahden päässä on valittanut suunnitellusta rakennelmasta. Ei voi tämäkään ihan oikein olla.

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa on tullut esiin maamme edelläkävijyys niin kutsutuilla cleantech-aloilla. Näihin näkemyksiin on helppo yhtyä. Cleantech-tuotteista on mahdollista saada merkittävä vientiteollisuuden haara. Tämä edellyttää kuitenkin valtion osallistumista kehitys- ja vientiponnisteluihin. Monet cleantech-hankkeet, esimerkiksi biovoimalat, ovat investointeina äärimmäisen isoja ja kalliita. Pienten yritysten on vaikea muun muassa uskottavuuskynnyksen takia saada ensimmäisiä projekteja myytyä ja toimitettua. Tässä suhteessa ja asiassa valtio voisi olla pilottiasiakkaana sekä rahoittaa yritysten tuotekehitystoimintaa ja toimituksia toiminnan alkutaipaleella. Tietenkin on pidettävä varansa, ettei valtion toiminta sotke markkinoiden toimintaa, mutta tässä asiassa Suomen on kuitenkin syytä vetää kotiinpäin.

Jokainen meistä suomalaisista on riippuvainen energiasta. Maa on kylmä ja talvella pitää lämmittää. Tämän pitää olla jokaisen suomalaisen kansalaisoikeus, ja siksi energian hinta ja verotus on pidettävä kurissa, jotta kaikilla on siihen varaa — puhumattakaan siitä, että kohtuuhintainen energia on merkittävä kansainvälinen kilpailutekijä. Edullinen energia on osa hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Uusia ratkaisuja tulee etsiä ennakkoluulottomasti. Toisaalta on myös hyvä pitää jäitä hatussa. Esimerkiksi sähkökäyttöisten autojen verotusta voitaisiin mielestäni pienentää. Samalla kuitenkin kannattaa muistaa, että sähköautoteknologia on vielä sillä tasolla, ettei sähkökäyttöinen ajoneuvo välttämättä ole luotettava ja toimiva ratkaisu Suomen talvisissa pakkaskeleissä pitkillä matkoilla, mutta sopii varmasti kyllä citykäyttöön varsin hyvin.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Kansallinen energia- ja ilmastostrategia on painava dokumentti, jolla on kauaskantoiset ja hyvin tuntuvat vaikutukset suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka teemmekin ilmastoasioissa kaiken voitavamme, emme pienenä kansakuntana ja kansantaloutena pysty valitettavasti omilla strategioillamme ratkaisemaan globaalin ilmastonmuutoksen ongelmaa. Vaikka henkeä kohti laskien olemme maailmassa energian suurkuluttajia, suurillakaan prosentuaalisilla säästöillä ei ole merkitystä, kun kansamme on vain alle 1 promille maailman väestöstä.

Energia- ja ilmastostrategiassa meidän kannattaakin tähdätä kokoamme suurempaan vaikuttavuuteen. Mutta miten? Mikä olisi se keino, jolla voimme moninkertaistaa vaikutuksemme maailmanlaajuisesti? Vastaus on: suomalainen teknologinen osaaminen ja sen maksimaalinen hyödyntäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja muutokseen sopeutumisessa.

Nyt käsittelyssä olevassa strategiassa on mielestäni aivan liian vähälle huomiolle jäänyt tämä teknologiseen osaamiseen liittyvä energia- ja ilmastopolitiikan ulottuvuus. Globaalisti tarkasteltuna Suomen teknologisen osaamisen jalostamisella ja hyödyntämisellä on ilmaston kannalta paljon suurempi merkitys kuin kaikilla kotimaisilla energiansäästö- ja päästöjenvähennystoimilla yhteensä.

Mielestäni Suomen tulisi siis ilmastostrategiassa painottaa enemmän uusien energiaa säästävien teknologioiden tutkimusta, kehittämistä ja markkinoille saattamista kuin kustannuksia nostavia, sinänsä oikean suuntaisia mutta taloudellisilta vaikutuksiltaan haitallisia toimenpiteitä, jotka heikentävät teollisuutemme kilpailukykyä.

Meistä suomalaisista on paljon enemmän hyötyä maailmalle ympäristöteknologian kehittäjinä kuin täällä aiemmin mainittuina apukoulun priimuksina ja esimerkkinä siitä, miten paljon ja miten kalliisti päästöjä voidaan vähentää. Esimerkistä voi tulla yllättävän nopeasti varoittava esimerkki. Suomen aktiivisuus laivojen rikkipäästöjen rajoittamisessa Itämeren alueella oli tyypillinen omaan jalkaan ampuminen, jollaisia pitää varoa.

Meillä on paljon näyttöä todella korkean tason osaamisesta esimerkiksi jätteiden käsittelyn ja sähköä säästävien teknologioiden kehittämisessä. Siksi meidän kannattaa olla ennen kaikkea tällä alueella aktiivisia ja panna mieluummin panoksia cleantech-alan koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin kuin yltiöpäisen kunnianhimoisiin ja kalliisiin päästöjen ja energiankulutuksen vähennyshankkeisiin. Olen varma, että teknologian kehittämiseen sijoitettuina varat tuottavat paljon parempaa tulosta ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ilmasto- ja energiapolitiikkaamme varjostaa suhdanteiden mukana lipuminen ja jopa lipsuminen. Energian veroratkaisut, jotka ovat johtaneet kivihiilen tuontiin, edustavat juuri tätä lipsumista. Vaikka olemme sitoutuneet monin eri tavoin kansainvälisiin ilmastosopimuksiin, joilla vähennetään muun muassa kasvihuonekaasuja, päästöjä, olemme lisäämässä fossiilisten polttoaineiden käyttöä muun muassa päästökaupan vuoksi. Kivihiilen alhainen päästökauppahinta sopinee Saksalle todella hyvin, kun se poliittisella päätöksellä on ilmoittanut luopuvansa ydinvoiman käytöstä.

Energia-alan kilpailukyvystä on huolehdittava. Suomalainen työ pärjää energian edullisella hinnalla. Energialain keskeisen lainsäädännön tulee myös olla kansallisessa hallussa. Vaikka ilmastosopimuksissa unionilainsäädäntö tulee entistä enemmän koskemaan metsiämme, on Suomen EU-strategiassa aina painotettava metsiemme merkitystä kansallisesti, mitä ei tule unionista käsin liikaa ohjata. Durbanin ilmastosopimuksen tuloksena saatiin käsittämätön laskentatapa metsäbiomassalle pinta-alan mukaan. Metsä kasvaa kolmiulotteisesti samalla, kun sen hiiltä sitova biomassa. Metsien rästihakkuistahan on jo todettu, että ne ovat kasvaneet ja tulevat kasvamaan. Tämäkin puoltaa sitä, että metsä on todellinen hiilinielu eikä päästö.

Myös energiantuotannon ytimen tulee olla kotimaassa. Kotimaisuutta tulee vaalia, eikä ainakaan byrokratialla tai liikaa vääristävillä markkinatuilla sitä tule estää. Tuulivoiman suhteen tulee olla realisti, ja sen saamien tukien arviointi tulee tehdä, niin kuin edustaja Hemmilä täällä otti esille. Huolimatta siitä, että tuuli tuulee kotimaan kamaralla, sen huoltovarmuus ei ole tällä hetkellä sama kuin turpeella sateisesta kesästä huolimatta. Kuten on moneen kertaan todettu, tuulivoima tarvitsee säätövoimaa rinnalleen, ja on ratkaistava, millä se tuotetaan.

Emme saa rangaista turvetuotantoa menneistä ja muiden synneistä. On lisäksi poukkoilevaa politiikkaa, että aiempien hallitusten poliittisiin linjauksiin perustetut investoinnit osoittautuvat nyt käyttökelvottomiksi ja joudutaan tekemään investointeja uudelleen esimerkiksi juuri hiilikattiloihin. Turvetuottajat ovat tehneet myös lukuisia parannuksia tuotantoalueilla, ja heitä ei tule siitä rangaista.

Hajautettu energiatuotanto esimerkiksi pienten tai keskisuurten chp-laitosten turvin tulisi saada käyttöön. Edellinen hallitus linjasi hajautettua energiantuotantoa niin, että pienet chp-laitokset joutuivat kannattavuusongelmiin ja paikallistalous ei ainakaan energiantuotannossa edisty. 100 kilowatin syöttötariffiraja ohjaa puulla tapahtuvaa energiantuotantoa suurille metsäyhtiöille tai sahoille, jotka käyttävät itse huomattavan osan tuottamastaan lämmöstä. Hajautettu energiatuotanto olisi mahdollista pienissä ja keskisuurissa kylätaajamissa, mutta tämä 100 kilowatin tariffirajan ylitys tuottaa lämpöä niin paljon, ettei sille löydy riittävää kulutusta varsinkaan kesällä. Chp-tuotannon edellytyksenä ovat lämpömarkkinat. Öljyn korkean hinnan tällä hetkellä voidaan arvioida parantavan kotimaisen hakkeen asemaa markkinoilla. Emme saa kohdistaa verokustannuksia raaka-aineille emmekä energialle, vaan verotus tulisi kohdistaa korkean jalostusarvon lopputuotteille. Energia-ala itsessäänkin jo nyt työllistää kymmeniätuhansia, mutta uusiin työpaikkoihin on todella mahdollisuutta ja potentiaalia. Sitä silmällä pitäen on huolehdittava myös nykyisistä ja tulevaisuuden työpaikoista ja myöskin koulutuksesta, jolla saamme uusia osaajia energiantuotantoon.

Julkisessa rakentamisessa tulee lisätä kotimaisen energian käyttöä ja hankintalain osaamista siinä. Julkisessa rakentamisessa voimme panostaa kaavoitukseen, vaikkapa päiväkotien rakentamiseen, lämmitysjärjestelmien suunnittelemiseen esimerkiksi niin, että jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa maalämpö otetaan heti suunnitelmiin mukaan. Vanhoja rakennuksia on hankalampi muuttaa maalämmölle, mutta suunnitteluvaiheessa se käy helposti. Samoin tulisi pohtia, voitaisiinko kehitettyä teknologiaa käyttää esimerkiksi öljykattiloitten muuttamiseen puuhakkeella tuotetulla kaasulla käyväksi ja voidaanko tälle antaa tukisysäys, kuten ministeri Vapaavuori asian ilmaisi.

Suomen teollisuus on energiasta riippuvainen, ja maamme pitkät etäisyydet ja ilmasto lisäävät energiankulutusta. Euro ei ole yhteismitallinen tässä suhteessa, ja silti kilpailemme samoilla markkinoilla Euroopan muiden maiden kanssa. Siksikin meidän tulee huolehtia metsäsektorimme säilymisestä kansallisessa päätösvallassa. Laskennallisesti meillä on lämmityksestä aiheutuvia päästöjä, mutta laskentatapakaan ei ole yhteismitallinen juuri meidän ilmastomme vuoksi.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Energia on yksi tärkeimpiä tuotannontekijöitämme, hyvinvoinnin lähteitämme ja vaikuttimia meidän työllisyyteemme ja meidän talouteemme. Siksi on oleellista pohtia tässäkin yhteydessä sitä, mistä ja miten me oman käyttämämme energian tuotamme.

Suomeen tuodaan energiaa vuosittain 7—8 miljardin euron arvosta, eli kolmannes suurin piirtein tulee omasta maasta ja omista lähteistämme. Tämä luku on sellainen, jonka pitää meidät jokaisen herättää siihen tavoitteeseen, että omien voimavarojemme hyväksikäyttöä pitää laajentaa ja energiaa on tuotettava nykyistä enemmän meidän omista voimavaroistamme, niistä lukuisista lähteistä, metsä päällimmäisenä, mutta kaikkiin muihin energianlähteisiin, mitä meidän maaperämme tuottaa tai mitä me itse tuotamme, pitää erityinen huomio kiinnittää.

Se myös vaikuttaa välittömästi meidän vaihtotaseeseemme, korjaa sitä, ja sen vaikutukset ovat välittömiä. Ei tarvitse odotella niin kuin veropäätöksissä joudutaan odottelemaan niiden dynaamisia vaikutuksia vaikkapa nyt kehysriihessä tehtyjen epäselvien ratkaisujen osalta hamaan tulevaisuuteen. Energian osalta jokainen kotimaassa tuotettu kilowatti tai terawatti, mikä yksikkö tahansa, tuottaa välittömän hyödyn meidän vaihtotaseeseemme ja samalla meidän työllisyyteemme, ja kun se on vielä uusiutuvaa, niin se tuo myöskin tullessaan mittavat myönteiset ilmastovaikutukset.

Elikkä kaiken kaikkiaan siinä on pelkästään hyviä puolia, ja siksi ihmettelenkin sitä lyhytjänteisyyttä, jota hallituksen energiapolitiikka on sisältänyt. Keskustan ja keskustajohtoisten hallitusten aikana tehtiin mittavat uudistukset suomalaiseen energiapolitiikkaan, ja ne uudistukset olivat hyvällä tiellä ja hyvällä alulla. Nyt tuolle polulle on ilmestynyt sellaisia poliittisia esteitä, joiden ansiosta osittain meille virtaa entistä enemmän kivihiiltä maahan, joka on Euroopan metsäisin. Meille tuodaan kivihiiltä pitkin maailmaa Uralin takaa saakka. Tämä ei voi olla järkevää, ja siksi kaikki työ ja kaikki toimet, kaikki politiikkatoimet, pitää tehdä sen eteen, että me saamme omia kotimaisia energiavarojamme enemmän käytettyä.

Herra puhemies! Meillä on myöskin erittäin monta ristikkäistä ohjausjärjestelmää näissä mekanismeissa, joilla me pyrimme tähän tavoitteeseen, joka myöskin hallituksella on. Meillä on Durbanin tavoitteet, sieltä tulleet reunaehdot. Meillä on muut maankäytön muutostavoitteet, mitä meillä on lukuisia kappaleita. Meillä on tulossa uusiutuvien kestävyyskriteerit ja sitten vielä päälle päätteeksi nämä kotimaiset sovellukset ja meidän kansalliset ratkaisumme. Osa näistä ei ole omiaan edistämään sitä tavoitetta, jota hallitus hakee tuossa omassa strategiassaan, ja siksi on välttämätöntä, että ministerit ja ministeriöt pikaisella aikataululla saavat muutoksen aikaiseksi siihen, että nämä eri ohjauskeinot toimivat samansuuntaisesti ja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Vähäistä ei ole myöskään huoltovarmuuden osalta se tarve ja välttämättömyys, jota energia tuottaa. Se on monella tavalla parempi, että nämä asiat ovat meidän omissa käsissämme eikä jonkun muun.

Lupabyrokratiasta on täällä tämän päivän aikana puhuttu moneen otteeseen. Sitä ei voi olla tässäkään yhteydessä mainitsematta. Tämän hallituksen kahden vuoden taipaleen aikana on myös energia-alalla niin kuin monelle muulle alalla lupabyrokratia kasvanut, ja se vain kasvaa kasvamistaan edelleenkin. Tämä suunta on syytä muuttaa. Onneksi tänään molemmat ministerit, jotka täällä puheenvuoroja käyttivät, olivat aivan samaa mieltä. Nyt tarvitaan vain käytännön toimenpiteitä, jotta tämä asia saadaan toteutettua.

Puhemies! Kaksi asiaa vielä lopuksi. Toinen liittyy biokaasuun, jonka lähteitä meillä myöskin on erittäin paljon tässä maassa. Se on erittäin vajavaisesti käytetty energiamuoto. Se on hyvä, se on päästötön, ja se hyödyntää erittäin mittavasti uutta teknologiaa, ja se kehitystyö on siinä kovaa. Toinen on turve. Turve on meidän kotimainen polttoaineemme, energiavaramme, ja turvetta käytetään moneen muuhunkin asiaan. Turve täytyy tietenkin tuottaa niin, että se ei pilaa vesistöjä. On päivänselvää, että ne vanhat synnit, joita turve on aiheuttanut, eivät saa toistua. Ne pitää korjata. Vesistöjä ei saa turvetuotanto pilata. Mutta myöskin se tarkoittaa sitä, että kun se turveala näin tekee, että se uudistaa omaa tuotantoteknologiaansa, niin ei sitä myöskään pidä lopettaa, ja siksi on oleellista, että ala itse myöskin tekee hyvää työtä ja samaten hallinto sitä tukee.

Puhemies! Aivan lopuksi myöskin säätövoima-asiasta. Kyllä se vain niin on, että me tarvitsemme säätövoimaa joka tapauksessa tähän maahan. Yksi merkittävä asia säätövoiman osalta on ilman muuta vesivoima, ja sillä on myöskin tulvasuojelun kannalta merkittäviä vaikutuksia. Siksi sen lisärakentamista pitää vauhdittaa.

Puhemies! Aina ensin kotimainen ja uusiutuva energia.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Neljän vuoden jälkeen on hyvä tehdä päivitys siitä koko strategiasta, missä nyt mennään. Ilahduttavaahan on se, että Suomi on saavuttamassa ne tavoitteet, joihin on neljä vuotta sitten sitouduttu niin energiatehokkuuden parantamisessa, uusiutuvien lisäämisessä kuin päästöjen vähentämisessä. Mainitsin tuossa jo, että valitettavasti osa päästöjen vähentymisistä on tullut liian helposti, niin että teollisuutta on talouskriisin kohdalla ajettu alas, mutta uskon, että siihen oltaisiin päästy muutenkin.

Hienoa on mielestäni myös se, että Suomi on vaikkapa liikenteen osalta asettanut Euroopan unionia tiukempia kriteereitä itselleen, jotenka meillä 20 prosentin taso tässä tulee varmaan toteutumaan myöskin ihan aikataulussa uusiutuvien osalta.

Meillä on kunnianhimoisia tavoitteita kirjattu myös neljä vuotta sitten, ja kunnianhimon tasoa vielä nostetaan vaikkapa tuulivoiman osalta. Silloin luki 6 terawattituntia, nyt lukee 9. Täällä tänään keskustelussa nousseet ongelmakohdat ovat tutut meille kaikille. Ne ovat melut, kaavoitukset, luvat, tutkat. Mutta hallitus on näihin kaikkiin toivottavasti löytämässä pikaisesti ratkaisut ja tukemassa toisaalta niitä demohankkeita, joilla vaikkapa siellä parhailla paikoilla, missä tuulta eniten on, elikkä merellä saataisiin näitä liikkeelle.

Tavoitteena on saada metsähake parempaan käyttöön ja korvaamaan kivihiiltä, joka nyt on noussut tässä taloustilanteessa ja näillä päästökriteereillä valitettavasti suureen rooliin. Meillä on biomassaa, josta pystytään tekemään myöskin biokaasua. Itse asiassa eilen täällä keskusteltu laki, sähkö- ja maakaasumarkkinalaki nimeltään, myöskin helpottaa maakaasun pääsyä verkkoon. Samoin pientuotannon verkkoonpääsy sähkön osalta on jo nyt mahdollista mutta helpottuu myöskin samaisen lain muutoksella.

Hienoa ja uudenlaista ajattelua on myöskin se, että meillä on kirjattu niin hallitusohjelmaan kuin tähän strategiaan ilmastolaki — päästökaupan ulkopuolisille osille — ja energiatehokkuuslaki, ei sellaisena kuin se oli EU-direktiivimuodossa, ainakaan alkuperäisenä, mutta ihan oma energiatehokkuuslaki, joka meinaa aina silloin tällöin asiana jäädä liian vähäiseen asemaan.

Meillä on osaamista, ja siitä hyvänä osoituksena on se, että meillä on sekä cleantechin että energiateknologian osalta jo vahvaa vientiä ja tuhansia yrityksiä. Yli 10 prosentin vuosittainen kasvu tältä osalta on haasteellinen saavutettava, mutta näen, että meillä muun vientiteollisuuden valitettavasti hiipuessa tai taantuessa voidaan saavuttaa uusi vientiteollisuuden ala, jossa vuoden 2020 tavoitteet ovat energiateknologian osalta 20 miljardia ja cleantechin osalta jopa 38 miljardia euroa. Näistä löytyy sitten niitä työpaikkoja.

No, tietenkin näiden omien tavoitteiden ja haasteiden osalta valmistaudumme Euroopan unionin tasoisten ja globaalien neuvotteluiden käymiseen. Mielestäni ajatus, että meillä tulevaisuudessa tulisi olla vain päästövähennystavoite, kuulostaa viehättävältä, sillä silloin kaikissa maissa pystyttäisiin kustannustehokkaimmin sen maan oloihin katsomaan, mitkä ovat ne keinot — johtuen ilmastosta, etäisyyksistä, energiantuotantomuodoista — jotka ovat luontevat. Elinkeinorakenteista ja monista muista syistä johtuen ne ovat erilaiset eri maissa, ja näin oma joustavuus maiden osalta toimisi paremmin.

Meillä talousvaliokunnassa käytiin keskustelua ja annettiin lausunto päästökauppakauden muutoksista. Yhteinen linja hallituksella oli se, että nyt, kun kolmas päästökauppakausi lähti vasta käyntiin, mitään muutosta päästöoikeuksien vähentämisestä ei tehdä, vaan katsotaan aikaan sinne vuoden 2020 jälkeen, siihen seuraavaan kauteen, joka menee sinne vuoteen 2030, jolloinka saadaan tätä pitkäjänteisyyttä tähän kaikkeen päätöksentekoon ja niin kaikille tahoille myöskin sopeutumista. Ajatus siitä, että jotain säätöä voidaan tehdä, ehkä menee niin, että siirrettäisiin niitä sinne päästökauppakauden loppuun, sillä ajattelen, että tämä talous niin Suomessa kuin Euroopassakin tästä nousee ja päästöoikeuksilla se hinta sitä mukaa varmaankin kasvaa ja se toimii paremmin päästöjä vähentävänä kuin tällä hetkellä. Siis ei leikkauksia, ei verotusta eikä päällekkäisiä toimintoja, kun meillä tämä päästökauppamalli tässä on ollut ja on olemassa.

Omana meillä on ajatus hiilineutraalista yhteiskunnasta vuoteen 2050, ja se saadaan ja saavutetaan energiatehokkuutta lisäämällä ja uusiutuvien käyttöä lisäämällä. Tämä suunnitelma on hyvä, ja nyt sitten niitä käytännön toimia, mitä tähän on jo kirjoitettu, mutta myöskin lisätoimia tarvitaan.

Viehättävä ajatus yhtenäisemmästä sähköverkosta Pohjoismaiden välillä: Hallitus on linjannut, että ei yhtenäistä laskutusjärjestelmää ja muuta, mutta yhtenäisempi verkko voisi olla. Samoin olemme tietenkin yhdistämässä myöskin Euroopan tasoisesti sähköverkkoja, missä sitten haasteita on hieman jo enemmän. Mutta kun tämä sähköinen maailma yhdistyy, niin näen myöskin — ehkä ei kaikkien tässä salissa olevien mielestä hyvä idea — nämä loistavat mahdollisuudet tulevaisuudessa myöskin viedä energiaa etenkin sähkönä, jos me pystymme sitä tuottamaan oman tarpeemme yli seuraavina vuosina. Siis monia mahdollisuuksia, kunhan ne käytämme viisaasti.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että Suomi tekee kovasti töitä energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla on tiedostettava, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan kansainvälisesti entistä tehokkaampia toimia. Suomen on kansainvälisesti toimittava aktiivisesti sen puolesta, että laaja globaali ilmastosopimus, jonka osapuoliksi tulisivat myös eniten päästöjä tuottavat maat, saataisiin solmittua.

Globaali ilmastosopimus on ainoa reilu tapa muutokseen, sillä todellinen ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää yritysten tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamista. Suomi ei saa joutua vain maksajan rooliin yhteisissä ilmastotalkoissa. Kattava kansainvälinen ilmastosopimus vaatii kuitenkin sen, että maat ovat myös kansallisella tasolla sitoutuneet tarvittaviin päästöjen vähennyksiin.

Suomen on tarkasteltava päästövähennystavoitteitaan sekä tässä hetkessä että pitkällä aikavälillä. Pitkäjänteinen työ ilmaston puhdistamiseksi on tärkeää, mutta toisaalta samalla kohtuuhintainen sähkö ja energia tulee turvata kansalaisille ja yrityksille. Nämä tavoitteet on saatava kulkemaan rinta rinnan.

Viime aikoina elinkeinoelämä on ilmaissut useasti huolensa siitä, että monet sääntelytoimenpiteet ovat sellaisia, että ne haittaavat vakavasti teollisuuden toimintaedellytyksiä. Pitkäjännitteisyyden puuttuessa energia- ja ilmastopolitiikan toimintaympäristöstä on tullut jatkuvasti muuttuvaa ja epävarmaa. Yritysten on hyvin vaikea tehdä tulevaisuuden suunnitelmia tai sijoituksia, kun ei tiedä, millaista sääntelyä on lähitulevaisuudessa odotettavissa. Jatkuvasti muuttuvilla uusilla toimilla ei saa lisätä epävarmuutta teollisuuden toimintaympäristössä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on esillä monia toimenpiteitä energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Nostan tässä esiin muutaman kansalaisia lähellä olevan asian.

Selonteossa nostetaan esiin ruokahävikki. Tällä hetkellä ruokaa haaskataan Euroopan kotitalouksissa jopa 76 kiloa henkeä kohden vuosittain. Suomessa tilanne on parempi: 25—30 kiloa vuodessa henkeä kohden, mutta sekin on liikaa.

13 EU-maata on alkanut nyt kerätä yhteen tietoa ja ideoita hävikin vähentämiseksi ja uusiksi suuntaviivoiksi kaikkien 27 EU-jäsenvaltion ruokahävikkipolitiikalle. Tavoitteena on, että ruuan tuhlaus puolitetaan EU:ssa vuoteen 2020 mennessä. MTT:n mukaan jopa kolmannes kuluttajan kaikista ympäristövaikutuksista aiheutuu ruuan tuotannosta. Varsinkin vesistöjen tilaan ruuan kulutuksella on merkittävä vaikutus, sillä ruokailu voi vastata puolta kaikista kulutuksen ravinnepäästöistä. Ilmastovaikutuksen osuus on noin 30 prosenttia.

Kun etenkin länsimaissa ihmiset syövät yhä enemmän lihaa ja muita elintarvikkeita, joiden ympäristövaikutus on suuri, ruuan haaskaamisen vähentäminen on entistä tärkeämpää. Olisikin tärkeää, että Suomessakin esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla tähän alettaisiin taas kiinnittää huomiota vanhojen hyvien aikojen tapaan.

Maa- ja metsätalousministeriö ja Evira ovat viime syksynä höllentäneet elintarvikkeiden viimeisen käyttöpäivän sääntöjä, ja esimerkiksi avustusjärjestöt voisivat vielä viimeisenä käyttöpäivänä pakastaa tuotteen ja tarjota sitä kahden kuukauden ajan. Onkin tärkeää, että kaupat soveltavat tätä uutta ohjeistusta ja entistä suurempi osa täysin kelvollisista elintarvikkeista, joiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy, päätyisi esimerkiksi hyväntekeväisyyteen niitä tarvitseville eikä jätteeksi.

Nykyään ruokajätteellä ei saa enää ruokkia elintarviketuotantoeläimiä. Jonkinlainen maalaisjärjen käyttö pitäisi kuitenkin saada takaisin ruuan ja elintarvikkeiden hyödyntämiseen jatkossa.

Kansalaisiamme arjen tasolla koskettava asia on myös liikenne. Joukkoliikenteen ja muiden vähäpäästöisten liikennemuotojen edistäminen kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi on kannatettava asia. Elämää on kuitenkin suurkaupunkien ulkopuolellakin, missä joukkoliikenne nykyisellä mallilla ei toimi kunnolla. Yhtenä isona haasteena on miettiä, millaiset ratkaisut keksitään niille alueille, jotka ovat harvaan asuttuja ja joilla välimatkat ovat pitkiä. Yksityisautoilusta ei kaikkialla voida koskaan päästä täysin eroon, mutta ilmastollisesti kestäviä ratkaisuja voidaan kehittää nykyistä enemmän.

Erilaiset ympäristöystävälliset teknologiset ratkaisut eli cleantech on kenties Suomen tärkein uusi vientiala, eikä sen edistämistä voi tarpeeksi korostaa myöskään tämän selonteon yhteydessä. On tärkeää, että globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi suomalaista osaamista viedään myös ulkomaille. Mahdollisuuksia suomalaisyrityksillä on etenkin kasvavilla markkinoilla Kiinassa, Venäjällä, Brasiliassa ja Intiassa. Esimerkiksi Intiassa infran energia ja puhdas vesi ovat väestön kasvun, vaurastumisen ja yleisen kaupungistumiskehityksen tuomia uusia massiivisia haasteita, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan kestäviä ja innovatiivisia ratkaisuja.

Mutta myös Suomessa tulee katseet kääntää cleantechiin. Strategiassa on asetettu tavoitteeksi pyrkiä edelläkävijäksi cleantechin kokonaisvaltaisessa hyödyntämisessä kaupunkiympäristöissämme. Tämä tavoite on kannatettava.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään käsillä olevassa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa, jossa kansainvälisen ilmastosopimuksen pohjatavoitteena on hiilineutraalius, ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 2 asteeseen, 20 prosentin kasvihuonepäästöjen vähennystavoite, uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen 20 prosenttiin ja 20 prosentin energiatehokkuuden kasvu ja 10 prosentin liikennepäästöjen vähennystavoite, on kyse tärkeästä globaalista asiakokonaisuudesta. Suomi tulee toteuttamaan tavoitteet ja lisäksi meille jyvitetyiksi tulleet uusiutuvan energian 38 prosentin tavoitteen sekä tieliikenteen päästöjen 20 prosentin vähentämistavoitteen.

Kotimaisen uusiutuvan energian tavoitteissamme on mielestäni aito vihreä lanka. Näen tämän myös erittäin merkittävänä punaisena lankana vaihtotaseen, työllisyytemme ja kansantaloutemme kannalta, mutta erityisesti kiinnitän huomiota turvetuotannon tulevaisuuteen. Tänä vuonna tehdyn selvityksen mukaan kotimainen turve korvataan nyt vastoin hallitusohjelman kirjausta kivihiilellä sekä muulla tuontienergialla. Myös vuoden 2013 alusta laskenut metsähakkeen sähköntuotantotuki on käytännössä ohjannut tuotantolaitoksia edullisemman kivihiilen käyttöön. Näin on valitettavasti käynyt jo esimerkiksi Kajaanissa, Kuopiossa, Oulussa, Jyväskylässä ja Porissa. Realismia on, että tämä kehitys uhkaa jo lyhyellä aikavälillä tuhansia suomalaisia työpaikkoja, luo painetta lämmön ja sähkön kuluttajahintojen nousuun ja heikentää energian omavaraisuuttamme sekä vaikuttaa noin 100 miljoonalla eurolla Suomen vaihtotaseeseen. Tästä kannan aidosti huolta.

Arvoisa puhemies! Kokoomus nosti ryhmäpuheenvuorossaan ansiokkaasti esille, kuinka kotimaista turpeentuotantoa tulee jatkossa lisätä valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaiseksi. Tällä päätöksellä turvetuotantoa tulisi ensisijaisesti kohdistaa ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille.

Suomessa on noin 9 miljoonaa hehtaaria soita, ja noin puolet niistä on ojitettuja. Turpeen määrä myös kasvaa enemmän kuin sitä käytämme. Meidän on siksi huolehdittava siitä, että kotimainen turve säilyy kilpailukykyisenä polttoaineena kivihiiltä vastaan. Sen vuoksi korjaavia toimenpiteitä täytyisi tehdä nopeasti. Tämä tarkoittaa, että kotimaiseen kysyntään nähden tulisi varmistaa riittävä turvetuotanto. Karut luvut kertovat, että viimeisten vuosien aikana turvetuotantoalaa on poistunut käytöstä noin 3 000 hehtaarin vuosivauhdilla mutta uutta, luvitettua alaa ei ole saatu takaisin kuin 1 000 hehtaaria. Vanhat, matalat suot ovat puolestaan olleet sääherkkiä, ja saldot ovat jääneet aika ajoin tosi laihoiksi. Turvetuotantoalan näkökulmasta tilanne on siis kestämätön, ja pitkittyessään se vaikuttaa myös turpeen kilpailukykyyn kotimaisena energialähteenä.

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Vapaavuori puheessaan toi hyvin esille, tulee liuskekaasu- ja öljyntuotantoteknologian kehittyminen mullistamaan maailman teollisen tuotannon työpaikkojen sijaintipaikat. Seuraavaksi alan ykköseksi nousee Australia ja sen jälkeen USA. Jo nyt on nähtävissä kehitys, että valtioihin, joissa on luvassa tätä edullisempaa energiaa, siirtyy kovaa vauhtia osa maailman nykyisistä teollisista työpaikoista. Energian edullisuus on yksi tärkeimmistä teollisuuden investointiperusteista. Suomen talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi tähän tulisi hallituksessa kiinnittää erityistä huomiota.

Ilkka  Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Muista eliölajeista poiketen ihmisen elämäntapa on kehittynyt koko ajan energiaintensiivisemmäksi. Ihmislajin yksilöiden hyvinvoinnin ylläpitäminen ja parantaminen vaatii yhäti kasvavia määriä energiavaroja. Tämä on erityisesti länsimainen ilmiö. Energiaintensiivisyys on pitkälti perustunut hiili-intensiivisyyteen, ja tämä muodostaa uhkan hyvinvoinnin jatkumiselle, ehkä koko lajille.

Tieto kasvavan energiankulutuksen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen on pakottanut nyt käsittelyssä olevien strategisten ajatusten muotoilemiseen. Energia- ja ilmastokysymykset kuuluvat yhteen. Strateginen ajattelu tähtää näiden kysymysten yhteensovittamiseen kestävällä tavalla.

Ilmastokestävyyden ja energiavarojen rajallisuus pakottaa etsimään ei vain kansallisia vaan globaaleja ratkaisuja. Valtioneuvoston selonteossa kansallinen energia- ja ilmastostrategia kytketäänkin kansainväliseen neuvottelujärjestelmään sekä siinä aikaansaatuihin sopimuksiin ja tavoitteisiin. Vaikka energiapolitiikka monilta osin on kansallisessa määräysvallassa, on erityisesti ilmaston lämpenemisestä tullut globaali uhka, jonka torjuminen ei onnistu vain kansallisilla päätöksillä. Kun energiankäyttötottumukset ja valinnat eri energialähteiden välillä vaikuttavat ilmastonmuutokseen, on selvää, että myös energiapolitiikkaa koskevat ratkaisut, kansalliset ratkaisut, vaikuttavat maiden rajojen yli. Niinpä myös kansallisen energiapolitiikan on asetuttava kansainvälisiin kehyksiin.

Globaalissa tarkastelussa Suomi kuuluu vauraiden ja pitkälle kehittyneiden, paljon energiaa kuluttavien maiden joukkoon. Meidän hiilisaldomme on todella suuri verrattuna etelän köyhien maiden tai kasvavienkaan talouksien hiilijalanjälkeen. Osana EU:ta olemme tietoisia omasta vastuustamme ilmaston lämpenemisessä. Olemme sitoutuneet kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästöjen vähentämisessä, energiansäästön lisäämisessä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottamisessa. Suomella on valmius kiristää päästövähennystavoitteita aina 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, jos muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin. Oikeudenmukaista on, että tällöin mukana ovat myös kasvavat taloudet riittävillä omilla päästövähennyksillään. EU:n ja Suomen tavoite ja lupaus on asetettu sillä tavalla, että se parhaalla tavalla kannustaisi mahdollisimman laajapohjaiseen kansainväliseen päästövähennyssitoumukseen.

Arvoisa puhemies! Kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa uusiutuvan energian kehittäminen on keskeisessä asemassa. Suomessa vesivoiman osuus on ollut merkittävä, mutta olemassa olevaa kapasiteettia ei ole mahdollista ratkaisevasti kasvattaa. Tuulivoiman osuus on hyvin pieni, mutta on arvioitu, että sitä olisi mahdollisuus kasvattaa merkittävästikin oikeilla politiikkatoimilla. Naapurimaiden kokemukset — Tanskan, Saksan — antavat vertailupohjaa, kun tukimuotoja ja investointipäätöksiä harkitaan.

Selonteossa on mielestäni viisaalla tavalla nostettu tuulivoimarakentamisen osalta esiin mahdollisuus merituulipuistojen rakentamiseen. Tuulivoimarakentamisen esteistä merkittäväksi on muodostunut monien ihmisten kielteinen suhtautuminen lähistölle sijoitettavaan tuulivoimayksikköön. Voimalan aiheuttamiin ääniin tai maisemalliseen haittaan liittyy kielteisiä kokemuksia ja pelkoja, eikä tämä helpota rakennusluvista päättämistä. Olisi tärkeätä, että tuulivoimalle energiamuotona olisi kansalaisten laaja tuki etenkin, kun uutta energiamuotoa joudutaan verovaroilla tukemaan.

Selonteossa todetaan, että tuulivoimalle soveltuvia alueita on sisämaassa rajallinen määrä. Siksi on hyvä, että tavoitteeksi otetaan merituulipuistojen toteuttaminen kestävällä tavalla. Suomen merialue on suurelta osin niin Suomenlahdella kuin Pohjanlahdellakin verrattain matalaa, ja voisi kuvitella, että tuulivoimaloiden rakentamiskustannukset pysyisivät tästä syystä kohtuullisina. Laaja tuulimyllykeskittymä yhdellä alueella toisi logistisia etuja, jotka omalta osaltaan kompensoisivat merelle rakentamisen kustannuksia. Asian selvittämiseen tulee reippaasti tarttua.

Arvoisa puhemies! Jonkinlaisena kauneusvirheenä selonteossa on mielestäni se, että ydinvoima luetaan ongelmattomasti puhtaan energian kokonaisuuteen. Suomen edistyminen — näin kerrotaan — kasvihuonepäästöjen vähentämisessä etupainotteisesti 2020-luvulle tultaessa ei johdu ensi sijassa uusiutuvan energian käytön kasvamisesta vaan fossiilisten energialähteiden korvaamisesta hiilipäästöttömällä ydinvoimalla. Tästä voi syntyä kuva, että ilmasto- ja energiastrategiassa keskeisin ratkaisu olisi ydinvoiman lisärakentaminen. Jos näin on, tähän liittyviä poliittisia pulmia ja ympäristökysymyksiä olisi ollut hyvä avata vähän tässä selonteossa. En nimittäin usko, että uraani-intensiivisyyden kasvu on pidemmän päälle kestävä ratkaisu ihmislajin hyvinvointiin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen ilmasto- ja energiastrategiasta arvioi vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja sen jälkeisen kehityksen linjaamista.

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kommentoida asian valmistelua. Jo vuoden 2008 strategian valmistelu sai osakseen VTV:n tekemässä selvityksessä vuonna 2011 hyvin suorasanaista kritiikkiä, johon en nyt tarkemmin mene. Nyt samat asiat tuntuvat kuitenkin toistuvan. Etenkin ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet paljon selonteon valmisteluprosessia, jota on pidetty hyvin salaisena. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on monta kertaa esittänyt prosessin avaamista. Tähän ei kuitenkaan, joistakin syistä, ole suostuttu.

Aina jos asioita valmistellaan salassa — tai syntyy edes tunne siitä — herää tietysti epäilyksiä, kenen tarkoitusperiä ajetaan, kenen laatimia taustaselvityksiä käytetään ja miten ylipäätään taustatietoja hyödynnetään. Meillä tuntuu tällä hetkellä olevan paljon epäluottamusta asioiden valmistelua kohtaan. Se ei ole hyväksi demokratian toimivuuden kannalta eikä myöskään eduskunnan toiminnan kannalta. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö on saanut kritiikkiä osakseen asiantuntijakuulemisten sivuuttamisesta monessa eri asiassa.

On selvää, että hallitus tekee politiikkaa ja valitsee oman linjansa, mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että valmistelutyössä ajetaan joidenkin intressiryhmien etuja ja sivuutetaan asiantuntijoiden näkemykset tai kansalaisten kuuleminen — tai sellaista ilmapiiriä ei ainakaan saa synnyttää tähän valmisteluun. Olisi tärkeää, että näin merkittävät Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat strategiat valmisteltaisiin avoimesti ja osallistavassa prosessissa.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos etenee jopa ennakoitua nopeammin, ja teollisuusmaiden päästöjä pitäisi entisestään vähentää. Kuten tiedämme, 2 asteen tavoitteen saavuttamiseen ei riitä EU:n asettama 20 prosentin päästövähennys vuoteen 2020. Siksi on tärkeää, että Euroopan unionissa on valmius kiristää tavoitetta 30 prosenttiin. Suomen tulee ehdottomasti olla mukana tukemassa tätä tavoitetta, ja katson kyllä, että EU:n pitäisi tehdä kiristys myös ilman varauksia. On välttämätöntä, että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennystavoitteisiin ja keskeiset nopeasti kasvavat taloudet osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan riittäviin päästöjen vähennystoimiin, mutta Euroopan unionin päätöstä ei voi sitoa muiden maiden ratkaisuihin.

Meidän pitää olla asiassa tarvittaessa edelläkävijöitä. Jos nyt sitoudumme tiukempiin vähennyksiin, annamme vahvan viestin kansalaisille, yrityksille ja teollisuudelle kehittää ja ottaa käyttöön vähäpäästöisiä ratkaisuja. Tässä asiassa olisi ehdottomasti järkevämpää toimia pari askelta edellä ja satsata rohkeasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi VTT on esittänyt arvion, että Suomi voi vähentää kasvihuonepäästöjä vuoden 1990 tasosta jopa 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Näin suuri vähennys onnistuu, jos puhtaita energiateknologioita kehitetään ja otetaan käyttöön nykyistä nopeammassa tahdissa energiatuotannossa, teollisuudessa, asumisessa ja liikkumisessa. Vähennyksiin on osallistuttava niin energian tuottajien kuin kuluttajienkin.

Kustannustehokas siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan vaatii energian monipuolista tuottamista ja tehokasta käyttöä. Luotan suuresti etenkin suomalaiseen huippuosaamiseen ja sen kehittämisen mahdollisuuksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on kotikaupunkini Lappeenrannan yliopiston tekemä kehitys- ja tutkimustyö.

Energiatehokkuuteen ja energiansäästämiseen on tosiaan satsattava. Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanosuunnitelmaan kohdistuu nyt suuria odotuksia. Toivottavasti sitä sekä siihen liittyen energiatehokkuuslakia tullaan valmistelemaan avoimesti kansalaisia, yhdistyksiä ja elinkeinoelämääkin osallistaen ja kuunnellen.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon eri energiatuotantomuotojen hyvistä ja huonoista puolista. Itse äänestin viime kaudella ydinvoiman lisärakentamista vastaan, ja toistan taas kantani, että olemme valitettavasti ydinvoimapäätösten myötä sitoneet sekä ajattelumme että muut voimavaramme menneeseen maailmaan.

Hyvä kuitenkin on, että tavoitteisiimme kuuluu myös tuulivoiman käytön ripeä lisääminen. Tuotanto on tarkoitus nostaa 6 terawattituntiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä merkitsee noin 700 uuden tuulivoimalan rakentamista. Strategiassa rakentamista joudutetaan kehittämällä suunnittelua ja lupamenettelyjä ja siten lupien saamista. Samalla vuoden 2025 tavoitteeksi asetetaan noin 9 terawattitunnin tuotanto.

Nyt lausuntokierroksella olevaan tuulivoimalan tutkahaittalakiin eli Lex Raaheen liittyen olisi tärkeää, että tuulivoiman kehittämisalueita voidaan pikaisesti nimetä muuallekin Suomeen. Lakiesityksessä mainitaan erikseen, että Kaakkois-Suomi on hyvätuulista aluetta, jossa on paljon potentiaalia tuulivoimarakentamiselle. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan käytettävissä yksityiskohtaista tietoa siitä, miten Kaakkois-Suomessa tuulivoimaloiden aluevalvonnalle aiheuttamat haitat ja häiriöt saataisiin poistettua. Tähän olisi löydettävissä pikaisesti ratkaisu. Kaakkois-Suomessa tuuliolot ovat hyvät, ja tuulivoiman kehittämiselle on suotuisat puitteet myös alueen energiateknisen osaamiskeskittymän vuoksi.

Metsähankkeen osalta strategia linjaa, että pidämme kiinni 25 terawattitunnin tavoitteesta sähkön ja lämmön tuotannossa vuoteen 2020. Metsäpohjaisen biomassan käyttöä edistetään kivihiilen korvaamiseksi siten, että kivihiilen voimalaitoskäyttö pääosin syrjäytyy vuoteen 2025 mennessä. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, mutta olennaista on myös, että bioenergian käytön lisääminen tapahtuu kestävästi siten, etteivät luonnon monimuotoisuuden suojelu, vesiensuojelu ja muut ympäristönsuojelun tavoitteet vaarannu.

Tässä yhteydessä täytyy tuoda esiin huoli metsälain valmistelusta. Lakiluonnoksessa ei huomioida energiapuun korjuun vaikutuksia, vaikka tutkimustulokset osoittavat ja maalaisjärkikin sanoo, että sillä voi olla huomattavia vaikutuksia metsäluonnolle, etenkin lahopuusta riippuvaiselle lajistolle, joka on aivan keskeinen luonnon monimuotoisuutta ajatellen. Osa kannoista ja hakkuutähteistä on jätettävä metsään, ja se on kirjattava lakiin. Varmasti tämä keskustelu jatkuu sitten aikanaan, kun metsälaki saadaan käsittelyyn.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi pari sanaa oikeudenmukaisuudesta. Kun ilmasto- ja energiastrategia käsiteltiin vuonna 2008, sosialidemokraatit nostivat vahvasti esiin oikeudenmukaisuuden vaatimuksen. Tuolloin totesimme, että ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset tulee jakaa oikeudenmukaisesti ottaen huomioon eri osapuolten erisuuruiset mahdollisuudet osallistua niihin. Erityisesti tulee huolehtia siitä, ettei kustannuksia sälytetä omassa yhteiskunnassamme vähävaraisimpien ihmisten kannettaviksi. Tämä on pidettävä mielessä, kun strategian linjauksia muutetaan lainsäädännöksi.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt olen kuunnellut keskustelua kuutisen tuntia, ja täytyy todeta alkuun, että edustaja Kiljusen edellä pitämä puheenvuoro oli kyllä kirkkaasti parhaasta päästä tämän tähänastisen keskustelun aikana. Kiitos siitä.

Pyrin kommentoimaan muutamia aika monissa puheenvuoroissa esille nousseita väitteitä ja kysymyksiä ja haluan aloittaa tästä isosta kansainvälisestä kuvasta. Keskustelun aikana muun muassa muistaakseni edustaja Eestilä ja edustaja Mölsä toivat esiin sen, että Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden sitoumukset kattavat vain viitisentoista prosenttia maailman päästöistä. Tämähän tietysti pitää paikkansa. Se, mitä kukaan ei toistaiseksi ole kuitenkaan muistanut sanoa, on se, että näiden 15 prosentin ohella kaikki maailman merkittävimmät päästöjen tuottajat yhdellä poikkeuksella, ja se poikkeus on Saudi-Arabia, ovat sitoutuneet rajoittamaan päästöjä. Ne sitoumukset ovat muodoltaan ja vaativuudeltaan hyvin erityyppisiä, mutta kuitenkin puhutaan kaikissa tapauksissa ihan merkittävistä päästörajoitussitoumuksista.

Otan esimerkiksi Kiinan, koska Kiina on se maa, johon keskustelussa useimmin viitataan.

Kiinassahan tehdään nykyään suurimmat uusiutuvan energian investoinnit koko maailmassa. Kiinassa otettiin käyttöön syöttötariffit uusiutuvan energian edistämiseen ennen Suomea. Tuulivoimakapasiteetti on Kiinassa nykyään noin kaksinkertainen verrattuna Saksaan, joka on ollut perinteisesti maailman ylivoimaisesti merkittävin tuulivoimamaa. Parhaimmillaan aurinkosähkön kapasiteetti kasvoi Kiinassa kahdessa vuodessa yli kymmenkertaiseksi.

Uusia hiilivoimaloita todella rakennetaan Kiinassa huolestuttavan paljon, ja se on iso ongelma, mutta usein unohdetaan mainita, että samaan aikaan vanhoja hiilivoimaloita otetaan pois käytöstä myös huimaa vauhtia. Viidessä vuodessa Kiinan vanhaa hiilivoimakapasiteettia on vähennetty 72 000 megawattia. Kun muistetaan, millaisista suuruusluokista Suomen koko energiantuotannossa puhutaan, saadaan vähän käsitystä siitä, kuinka isoista muutoksista siellä on kyse.

Ne hiilivoimalat, joita Kiinaan valitettavasti vielä sankoin joukoin rakennetaan, ovat itse asiassa uusinta teknologiaa pääosin, mistä seuraa se, että Kiinan hiilivoimalat ovat keskimäärin nykyään tehokkaampia kuin Euroopan unionissa ja tehokkaampia kuin Yhdysvalloissa. Eli kun hiilivoimaa Kiinassa käytetään, niin ainakin siitä saastuttavasta polttoaineesta saadaan suhteellisen tehokkaasti energiaa irti.

Kiinan hallitus on ilmoittanut asettavansa hiilivoiman tuotannolle vuonna 2015 katon, jota ei siis sen jälkeen sovi ylittää. Samoin valtio on asettanut Kiinassa provinsseille sitovia rajoja energiankulutukselle. Kun verrataan sitä EU:n tilanteeseen, EU:ssahan on energiatehokkuustavoite, mutta se on vapaaehtoinen, se ei sido jäsenmaita. Kiinassa provinsseille on asetettu sitovia energiankulutustavoitteita. Ja Kiinassa, niin kuin moni varmasti uutisista on lukenut, on alkamassa päästökauppakokeilu. Jo tässä ensimmäisten vuosien pilottivaiheessa tämä päästökauppakokeilu tulee olemaan maailman toiseksi suurin päästökauppamarkkina heti EU:n päästökaupan jälkeen.

No, onko tämä tarpeeksi? Ei tietenkään ole. Kiinan päästöt kasvavat edelleen huolestuttavaa tahtia, ja Kiinan pitää tehdä paljon enemmän, mutta sillä suomalaisessa keskustelussa usein viljellyllä väitteellä, että Euroopan unioni olisi jäämässä yksin ja muu maailma ei tekisi juuri mitään, ei ole juurikaan todellisuuspohjaa. On hyvä tietää, että myös muu maailma liikkuu, joskin liian hitaasti.

Edustaja Lehti kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa keskustelun alussa toi esiin sellaisen ajatuksen, että Suomea ei saa kurjistaa kulutusarvioilla, siis arvioilla energiankulutuksen tulevasta kehityksestä. Jos kulutusarvion esittäminen kurjistaisi jonkin maan, sen seurauksena Ruotsi olisi kurjistunut, Tanska olisi kurjistunut, Saksa olisi kurjistunut. Jos vertailen näitten maitten kansantalouksia Suomen kansantalouteen, on aika vaikea väittää, että nämä maat jotenkin pärjäisivät erityisen huonosti taloudellisesti.

Yritykset ostavat ja myyvät energiaa markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Jos jokin teollisuuslaitos tarvitsee sähköä, niin se ostaa sen markkinoilta eikä se katso, mitä terawattituntilukuja hallituksen strategioihin on kirjattu.

Jos hallituksen strategian tavoitteet eivät vaikuta yksittäisten yritysten investointipäätöksiin tai siihen, ostetaanko sähköä vai ei, niin mitä hyötyä niistä sitten on? Niistä on se hyöty, että niillä voidaan mitoittaa oikein energiatehokkuustoimenpiteet. Jos asetetaan tavoitteeksi vaikka nyt se, että sähkönkulutus vuonna 2020 on 94 terawattituntia, niin sitten voidaan asettaa sen tavoitteen edellyttämät toimenpiteet ja varmistaa, että tämä tavoite myös toteutuu.

Myös on pohdiskeltu sitä, että energiatehokkuustavoitteen asettaminen teollisuudelle olisi jotenkin omiaan heikentämään teollisuuden kilpailukykyä. Se on jännä ajatus, koska energiatehokkuushan on nimenomaan tapa parantaa tuottavuutta. Mitä vähemmän energiaa kuluu, sitä vähemmän joudutaan maksamaan energialaskua. Silloin voisi ajatella, että teollisuuden kilpailukyvyn kannalta on nimenomaan etu se, jos energiatehokkuutta pystytään myös teollisuudessa parantamaan. Mutta kuvitellaan, että energiatehokkuuden parantaminen teollisuudessa on ongelma. Teollisuus kuluttaa puolet Suomen energiasta. Jos ei haluta teollisuudelle asettaa energiankulutustavoitetta, mikseipä sitten aseteta sille toiselle puolikkaalle energian käytöstä? Me voimme aivan hyvin vaikuttaa energian käytön tehostamiseen kaikessa muussa energian käytössä, jos koemme, että teollisuuteen ei parane koskea.

Edustaja Turunen väitti, että tuulella voi Suomessa olla vain pieni rooli. Mietiskelin tässä, kun itsekin nyt olen ilmasto- ja energiapoliittiseen keskusteluun osallistunut aktiivisemmin viitisentoista vuotta, onko vielä vuonna 2020 tässä salissa sellaisia keskusteluja, että tuulivoimalla ei voi olla kuin pieni rooli, samaan aikaan, kun Tanska tuottaa jo puolet kaikesta sähköstään tuulivoimalla. Kuinka kauan tätä väitettä voi viljellä, kun muu maailma menee kovaa vauhtia eteenpäin ja tuottaa tuulivoimalla kasvavan osuuden kaikesta energiastaan?

Mutta Suomessakin tuulivoimalla voi olla hyvin merkittävä rooli. Se nähdään muun muassa siitä, että tuulivoimahankkeita on eri vaiheissa jo pitkälle toistakymmentätuhatta megawattia. Varmastikaan kaikki eivät toteudu, mutta yhtä kaikki puhutaan valtavasta määrästä enemmän tai vähemmän realistisia, konkreettisia tuulivoimahankkeita. Viime hallituksen tulevaisuusselonteossa, jonka edellinen hallitus ja eduskunta yksimielisesti hyväksyivät, arvioitiin tuulivoiman mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä Suomen energiajärjestelmässä, ja tulevaisuusselonteon skenaariossa päädyttiin siihen, että tuulella voitaisiin tuottaa vuosisadan puolivälissä neljänneksestä kolmannekseen kaikesta Suomen sähköstä. Siis huikea määrä, merkittävä rooli, ja yhdessä näistä neljästä skenaariosta tuulivoimasta tuli merkittävin sähköntuotantomuoto Suomessa.

Edustajat Hemmilä, Mattila, monet muut ovat puhuneet siitä, että tuulivoima tarvitsee säätövoimaa. Se on jännä keskustelu, kun muistetaan, että tuulivoimalla tuotetaan suunnilleen 3 promillea kaikesta Suomen sähköstä, mutta juuri tuulivoiman säätötarpeesta puhutaan hirvittävän paljon. Paljon vähemmän puhutaan siitä, että ydinvoima tarvitsee merkittävästi sekä säätö- että varavoimaa, koska ydinvoiman tuotantoa ei ole taloudellista säätää kovinkaan paljon markkinatilanteen mukaan. Mutta jostain syystä juuri tuulivoiman säätövoiman tarpeesta puhutaan ihan hirvittävän paljon.

Miten sitten tämä tuulivoiman kuviteltu tai todellinen säätövoiman tarve voidaan kattaa? Hyvin monella eri tavalla. Ensinnäkin yksinkertaisin vastaus on pohjoismaiset sähkömarkkinat. Sähkömarkkinat toimivat säätövoimana kaikelle sille tuotannolle, mitä tällä alueella on. On arvioitu, että vielä edes tämä vuoden 2020 tuulitavoite Suomessa ei edellytä erillisen säätövoiman rakentamista tuulivoimaa varten. Vasta sitten, kun mennään paljon korkeampiin osuuksiin Suomen sähköntuotannosta, aletaan tarvita nimenomaan tuulivoimaa varten rakennettua erillistä säätövoimakapasiteettia.

Myös unohdetaan se, että säätövoima on itse asiassa lisääntynyt jo merkittävästi. Kaikki nämä vuodet, kun mekin täällä salissa olemme puhuneet, että säätövoimaa tarvitaan lisää, säätövoimaa tarvitaan lisää, vesivoiman tuotantoa on tehostettu niin, että säätövoimakapasiteetti on kasvanut merkittävästi. Jostain syystä sitä ei myöskään mainita näissä keskusteluissa kovin usein.

Säätövoiman kääntöpuoli on kysyntäjousto, eli kun pitää saada tuotanto ja kulutus kohtaamaan, siihen voidaan vaikuttaa paitsi säätämällä tuotantoa myös vaikuttamalla kulutuksen tasoon. Kysyntäjoustossa on edelleen Suomessa hyvin merkittävä potentiaali sekä teollisuudessa että kotitalouksissa ja tulevaisuudessa myös sähköautoissa. Silloin ei puhuta siitä, että kulutusta sinänsä olisi tarpeen vähentää, vaan että sitä kulutusta säädetään ajallisesti niin, että kaikki kulutus ei osu samaan piikkiin ja aiheuta ongelmia.

Sekin meiltä unohtuu usein näissä keskusteluissa, että uudet voimalat ovat merkittävästi aiempaa joustavampia eli pääsääntöisesti uusia voimaloita voidaan säätää, siis tavallisia energiantuotantoon tarkoitettuja voimaloita voidaan säätää, paljon aiempaa joustavammin kulloisenkin kysynnän mukaan.

Edustaja Elomaa sanoi, että pitäisi kuunnella kansan enemmistöä eikä vain pientä vähemmistöä energia-asioissa. Olen edustaja Elomaan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Mitä mieltä kansan enemmistö sitten on? Me onneksi tiedämme sen aika hyvin, koska Energiateollisuus ry teetti aivan hiljattain kyselyn, jossa kysyttiin kansalaisten näkemyksiä eri energiantuotantomuodoista.

Mitä energiamuotoja suomalaiset haluavat lisää? 91 prosenttia suomalaisista haluaa lisää aurinkoenergiaa, 87 prosenttia suomalaisista haluaa lisää tuulivoimaa, bioenergiaa haluaa lisää 74 prosenttia — eli huikea suomalaisten enemmistö kannattaa uusiutuvien energianlähteiden lisäämistä. No, verrataan näitä lukuja muihin energiantuotantomuotoihin. Ydinvoimaa suomalaisista haluaa lisää 34 prosenttia ja sitä haluaa vähentää 35 prosenttia. Ja se turve, paljon puhuttu tämän illan suosikkiaihe: turvetta suomalaisista haluaa lisää 26 prosenttia ja vähemmän 34 prosenttia. Aivan oikein. Kuunnellaan kansan enemmistöä. Kyllä kansa tietää hyvin myös energiapolitiikassa.

Ja aivan lopuksi, puhemies, lyhyesti: edustaja Satonen puhui samassa virkkeessä siitä, että pitää turvata kohtuuhintainen energiansaanti, mistä olen edustaja Satosen kanssa samaa mieltä, ja siitä, että juuri tämän takia tarvitaan ydinvoimaa lisää, mistä olen hänen kanssaan eri mieltä.

Onko ydinvoima kohtuuhintaista energiaa? Silloin kun periaatepäätös Olkiluoto 3:sta tässä salissa tehtiin, arvio Olkiluoto 3:n hinnasta oli 2 miljardin euron hujakoilla. Nyt tuorein tieto, mikä julkisuudessa on esitetty tästä reaktorista, on 8 miljardia euroa — nelinkertainen hinta siihen nähden, millä se voimala tässä salissa kansanedustajille silloin aikanaan myytiin. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuoreen arvion mukaan 2020-luvulla Suomessa voidaan maalla tuottaa tuulivoimalla halvempaa sähköä kuin Fennovoiman uudessa ydinvoimalassa kokonaan uudella ydinvoimalapaikkakunnalla. Eli kun halutaan kohtuuhintaista energiaa, kannattaa katsoa, millä se kohtuuhintainen energia voidaan tuottaa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli edustaja Tynkkysen puhetta, niin oikeastaan voisi olla aika pitkälle samaa mieltä asioista, ja siinä mielessä tämä keskustelu on joskus hieman vaikeata, koska meidän päämäärät ja tavoitteet eivät välttämättä ole erilaisia, mutta itse olen kuitenkin sillä tavalla orientoitunut, että kannan aika paljon huolta aivan tavallisten ihmisten asumisen kustannuksista, sähkölaskun suuruudesta ja yritysten pärjäämisestä.

On vähän erikoista, jos me pyrimme vain päämäärään unohtamalla sen, että Suomessa pitäisi pystyä harjoittamaan teollista toimintaa, pitäisi pystyä tekemään voittoa ja pärjäämään kansainvälisillä markkinoilla. Energian hinta ei saa koskaan näistä keskusteluista ikään kuin luisua syrjään, sillä esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingrid on nostanut siirtohintoja peräti lähes 50 prosenttia vuoden aikana. Ne kaikki uivat kuluttajan maksettavaksi, yritysten maksettavaksi. Moni sähköyhtiö on joutunut suurissa investointipaineissa ja ehkä omistajien tulospaineissa nostamaan siirtohintoja jopa 70 prosenttia viimeisen 10 vuoden aikana, niin että on aika vaikea kokoomukselaisena kansanedustajana lähteä vain viittaamaan kintaalla, että nehän ovat vain toissijaisia seikkoja, että olemme saaneet parannettua energiatehokkuutta ja ilmeisesti päästöjä vähennettyä. Näin on käynyt tietenkin, kun hakkeen polttoa on lisätty, mutta samalla on todettava, että kyllä me aika paljon olemme aiheuttaneet ongelmia vientiteollisuudelle ja aivan tavallisille pienyrittäjille ja samalla myös sosiaalisesti heikommassa asemassa oleville ihmisille, jotka ovat sitten nämä laskut joutuneet maksamaan.

Eli on erittäin vaarallista unohtaa, mitä tämä sähkö tarkoittaa todellisuudessa Suomen kilpailukyvylle. Se ei ole mikään slogan eikä tämmöinen helposti heitetty lause, vaan sitä täytyy vakavasti pohtia. Sen takia ei ole aivan sama, mihinkä järjestelmään me kuulumme. Jos me olemme Kioton sopimuksessa EU:n kautta ja YK:n kautta mukana, sen toki hyväksyn, mutta sitä on vaikeampi hyväksyä, että EU asettaa yhä monimutkaisempia päällekkäisiä ohjausjärjestelmiä, jotka lisäävät byrokratiaa ei pelkästään EU:n päässä vaan myös Suomen virkamieskoneistossa. Ne aiheuttavat selvää kulurakennetta sähköyhtiöille, ja sen takia, kun me eilen kävimme täällä tätä sähkömarkkinalakikeskustelua, meidän täytyy kyllä tässä eduskunnassa ottaa erittäin tarkasti huomioon, minkänäköisiä kustannuspaineita me asetamme pitkien etäisyyksien maassa, jossa energia on aivan eri asemassa kuin se on jossain Keski-Euroopassa. Sen takia tämä hintavertailu on äärimmäisen vaarallista.

Edustaja Tynkkynen täällä maalaili vähän kuvaa, mitenkä epäedullista ydinvoima on. Jos itse saisin näin jonkun verran sijoittajana arvioida, mitä minä tässä maassa haluaisin omistaa ja millä minä haluaisin tehdä niin kuin merkittävässä määrin rahaa, niin kyllä se vain on vanha vesivoima ja vanha ydinvoima. Jos te vertaatte ydinvoiman kustannuksia vuonna 2020, niin eihän se niin voi mennä. Jokainen tietää, että kun teemme merkittäviä investointeja, niin pitää odottaa 10—15 vuotta. Se on erittäin kallista aikaa. Sen jälkeen alkaa se aika, jolloinka nämä oikeasti tuottavat omistajilleen voittoa ja halpaa sähköä.

Ydinvoimalan pitoaika ei minun käsittääkseni ole yksi vuosikymmen, kyllä siinä puhutaan viidestä vuosikymmenestä. En ole mikään ydinvoiman puolestapuhuja mutta en kyllä vastustajakaan, sillä ne päättäjät, jotka aikanaan tässä talossa ovat näitä lupia myöntäneet, ovat aika järkeviä päätöksiä tehneet suomalaisen teollisuuden pärjäämisen kannalta. En tiedä, kuinka hyvin Outokumpu tänä päivänä pärjää. Varmaan olisivat iloisia, jos heillä olisi käytössään enemmän Mankala-periaatteella olevaa sähköä. Ilmeisesti sen takia he ovat lähteneet Fennovoiman osakkaaksi rakentamaan uutta ydinvoimalaa, vaikka tietävät, että ensimmäiset 15 vuotta ovat todella raskaita maksaa.

Tämä asenne, mitä ehkä vihreillä on, en tiedä, se on varmaan hyvä, mutta itse kuitenkin koen esimerkiksi tämän turvekysymyksen hieman erilaisena. Millä tavalla me sitten viemme energiapolitiikkaa eteenpäin? Minä luen tässä erään asiantuntijalausunnon, joka niin kuin pikkuisen peilaa, kuinka tiedemiehet ja tutkijat ovat, aivan oikein, tutkineet ja tehneet johtopäätöksiä. Mutta yksi asia, minkä haluan sanoa, on se, että nämä tutkijat eivät minun käsittääkseni ole millään tavalla vastuussa Suomen taloudesta eivätkä kilpailukyvystä.

"Suomessa turvetuotannon kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2008 noin 8,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tämän perusteella Suomalainen Tiedeakatemia on kannanotoissaan päätynyt arvioon, että Suomen on luovuttava turvetuotannosta sen maapallon ilmastoon aiheuttamien ilmastovaikutusten vuoksi. Tiedeakatemia korostaa kannanottojensa edustavan kansallista näkökulmaa."

Tämä johtopäätös tiedemiehillä on täysin oikea. Kyllä se näin on, että kyllä turpeenpoltto tuottaa hiilidioksidia, niin kuin tuottaa kyllä puun polttokin ja niin tuottaa kyllä kivihiilen poltto. Eli jos lähdetään puhtaasti tiedemiesten tutkimuksia referoimaan, niin me ajaudumme tiettyyn lopputulemaan. Sitä minä en tiedä, onko se lopputulema oikea. Nimittäin jatketaanpa tätä juttua, mitä tämä TTK:n tutkija tässä kirjoittaa.

"Norjan öljyn- ja kaasuntuotannon ilmastovaikutus on noin 450 miljoonaa tonnia hiilidioksidia - -". Suomella se oli turvetuotannossa 8,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Aika eri suhde on näillä luvuilla. "- - Norjassa ei ole nähty kansalliseksi näkökulmaksi esittää maan öljyn- ja kaasuntuotannon lopettamista ilmastosyillä." Ei siellä ole semmoisia puheita. Jos me siirtäisimme tämän turvefilosofian, mitä tässä salissa on, niin Norjan eduskunnassa ja parlamentissahan pitäisi valtava huuto olla joka päivä, mitenkä maapallo hukkuu ja lämpötila nousee, mutta siellä sitä ei ole. (Savola: Juuri näin!)

"Suomessa turpeella yritetään selvitä kylmistä talvista, Norjassa öljyllä ja kaasulla tehdään kansainvälistä bisnestä." Mitenkä Suomessa voi olla tämä bisneksen teko kiellettyä? Sitä ei saisi tehdä turpeella, sitä ei saisi tehdä ydinvoimalla. Tämä minua vähän häiritsee, että miksi me emme tee bisnestä niillä energiamuodoilla ja raaka-aineilla, mitä Suomessa on käytössä.

Jos minun tiedot ovat oikeita, niin Suomen tekniset mahdollisuudet käyttää turveala hyväkseen ovat 13 prosenttia, ja en käy kiistelemään, mikä luku on nollan ja pilkun jälkeen, paljonko Suomen turvealasta ja suoalasta on tällä hetkellä turvetuotannossa, mutta lisäämispotentiaali on merkittävä. Tällä hetkellä muistaakseni 62 000 hehtaaria on turvekäytössä, soita on noin 700 000. Oma käsitykseni on se, että meidän pitäisi 50 000 hehtaaria saada lisää turvetta, jotta me järkevästi pystymme vastaamaan siihen poistumaan, mikä tällä hetkellä on menossa.

Jos me arvioimme sitä, että meillä on esimerkiksi Vapo, joka on tämän meidänkin salin ja Suomen valtion enemmistöomisteinen turveyhtiö, jolla on muistaakseni 400 turvesuota käytössä, niin minä luen täältä Vapon mainoslehtisestä erään lauseen. Joku kylläkin on julkisuudessa väittänyt, että minä olen Vapon mainosmies. En minä ihan kaikkia mainoksia usko, mutta kun tässä on kuitenkin toimitusjohtajan kuva ja tämä on Vapon virallinen esite, niin minä luen täältä erään jutun.

"Vapo sitoutuu siihen, että vuodesta 2016 lähtien uusien turvetuotantoalueiden kiintoaine- ja humuskuormitus on pienempi kuin saman alueen vesistökuormitus lähtötilanteessa ennen turvetuotantoa." Mitenkä tähän pitää nyt suhtautua? Valitettavasti ministeri Niinistö ei ole täällä paikalla, mutta minä voisin kysyä, luottaako hän Suomen valtioon. Tämä on valtion omistama yhtiö pääsääntöisesti. Jos se tämmöisiä kirjoittaa ja me vain täällä salissa toteamme, että nämä eivät pidä paikkaansa, niin onhan se aika heppoista. Minun mielestäni silloin pitäisi lähteä siitä, että me haastamme Vapon toimitusjohtajan, hallituksen jäsenet ja hallintoneuvoston jäsenet tänne ja kyselemme, että miksi te kirjoitatte tämmöisiä satuja. Minä ainakin olen sen verran, sanoisinko näin, valtionyhtiöuskovainen, että minä uskon, että tämä asia on tosi ja että turvetuotannon uudet tuotantotavat aivan eri lailla ottavat huomioon ympäristön ja vesistön, ja kyllä meidän kansanedustajienkin jonkun verran pitäisi luottaa, että tämä meidän kotimainen yhtiö on kaikkien suomalaisten asialla ja haluaa myös aivan vilpittömästi suojella vesistöjä.

Tämä varsinainen energia- ja ilmastoselonteko on monelta osin erittäin hyvä. Haluan kiinnittää vielä ihan pariin pieneen asiaan huomiota.

Suomen sähköjärjestelmä ei toimi, jos täällä ei ole kylmillä ja kovilla pakkasilla niin sanottua sähkön lauhdetuotantoa. Siinä on vain sellainen ongelma, että ne tahot, jotka omistavat tämän järjestelmän kannalta ja Suomen sähkön ja lämmön toiminnan kannalta välttämättömän lauhdetuotannon, tekevät sitä tappiolla. Minun mielestäni tähänkin pitäisi jollain tavalla muun muassa Oras Tynkkysen miettiä, mitenkä tämä nyt korvataan niille omistajille, jotka joutuvat tämän järjestelmän paikkaamaan omalla kustannuksellaan. Pitääkö meidän siirtyä jonkunmoisiin kapasiteetti- tai tehomaksuihin, joilla ikään kuin korvataan heille se menetys, minkä he tästä ylläpidosta joutuvat maksamaan? Minusta tämä ei ole oikeudenmukaisuutta, mutta se ei varmaankaan ole tämänhetkisen puheen pääasiallinen aihe.

Kun me puhumme bioenergiasta, niin yksi keskeinen asia, jos me haluamme säilyttää bioenergian laadun ja saatavuuden korkealaatuisena, olisi jollakin tavalla kehittää tähän maahan aika suuria, laajoja asvalttipohjaisia terminaaleja, minnekä me pystymme varastoimaan näitä bioenergiaksi käytettäviä puumassoja riittävän suuriin pinoihin, jotta vesisade ja ilmasto eivät niitä sillä tavalla pääse pilaamaan, että se laatu säilytetään ja niiden energia pystytään maksimaalisesti käyttämään hyväksi. Tämä on yksi, mitä pitäisi tehdä.

Jos me ajattelemme sitten tämän päästökaupan ulkopuolella olevaa liikennettä, joka vastaa 40:tä prosenttia sen osion päästöistä, niin minun mielestäni täältä puuttuu tämmöinen visio, jossa me esimerkiksi asettaisimme tavoitteen, että 2030 meillä 90 prosenttia henkilöautoliikenteestä kulkee kotimaisella energialla, joihin ainakin itse lasken myös ydinvoiman. Olipa se sitten biodieseliä tai mitä ja minkänäköisiä hybridiautoja, se on insinöörien asia kehittää, mutta meillä pitäisi olla selvä näkymä siitä, että me määrätietoisesti vähennämme mineraaliöljyn käyttöä, niin kuin tässä meidän kirjasessamme on hyvin kuvattu, ja ottaisimme sen päämääräksi, jotta me saisimme kauppataseen ja vaihtotaseen kuntoon.

Monilta muiltakin osin tässä on erittäin tärkeitä asioita, joita on aika vaikea näin lyhyessä puheessa lähteä läpikäymään, mutta vihreille ja erityisesti Oras Tynkkyselle toteaisin, että meidän pitkän linjan tavoitteet eivät millään tavalla erkane toisistaan, mutta siinä on semmoinen pieni ero, että ainakin minä itse haluan ja kokoomus haluaa, että talous, teollisuus ja yritysten pärjääminen ovat aina vahvasti mukana, että se ei mene pelkästään ilmastopoliittiseksi keskusteluksi.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Uusiutuvia energialähteitä tulee tukea, myös tuulivoimaa. Tätä ei kuitenkaan tule tukea suurempien tukien osalta. Tukea tulisi myös suunnata muillekin uusiutuville energiamuodoille näitä tasapuolisesti kehittäen rinta rinnan ja kiinnittää enemmän huomiota myös energiansäästöön, jota tulisi myös tukea. Nykyisellään valtion tuki tuulivoiman rakentamiselle on liian runsas, mistä on osoituksena, että tuulivoimahankkeita oli marraskuussa 2012 valmisteilla jo lähes 9 000 megawatin edestä. Tämä on johtanut kilpailuun yhtiöiden välillä tuulivoiman rakentamisessa mahdollisimman nopeasti parhaille paikoille. Nopea rakentaminen takaa tuulivoimayhtiöille pääsyn pikaisesti korkeamman tuotantotuen piiriin eli niin sanotun syöttötariffin piiriin, joka on noin 105,30 euroa megawattitunnilta vuoden 2015 loppuun asti ja sen jälkeen 83,50 euroa megawattitunnilta 12 vuoden ajan voimalan käyttöönoton alusta.

Suunnitelmissa tulisi myös tähdentää, miten lähelle asutusta näitä tuulivoimaloita saa rakentaa. Nykyisellään yli 200 metrin pyyhkäisykorkeuteen yltävän suurvoimalan saa rakentaa noin 300—400 metrin etäisyydelle ihmisten asunnoista taikka kesämökeistä.

Puunkäyttöön perustuva bioenergia on Suomelle luontaisenomaista. Poikkeuksellisen metsäisessä maassa Suomelle luontaisinta on kehittää puuhun perustuvaa bioenergiaa. Nyt jo valtava metsien puuvaranto 2 300 miljoonaa kuutiometriä kasvaa jatkuvasti eikä muuta massakäyttöä sille ole näköpiirissä. Puuta poistuu vuosittain vain alle 70 prosenttia vuotuisen kasvun määrästä. Puuraaka-ainetta käyttäviä voimalaitoksia lämmön- ja sähköntuotantoon tulisi tukea. Tästä tulisi maaseudulle myös pysyviä työpaikkoja energiapuun korjuusta ja kuljetuksista.

Myös paikallisen aurinkoenergian tukeminen on Suomessa täysin vähäistä taikka liian vähän hyödynnettyä. Esimerkiksi Lappeenrannassa on yhtä paljon aurinkotunteja vuodessa kuin Frankfurtissa Saksassa, jossa aurinkoenergiaa hyväksi käytetään toisin kuin meillä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Turpeen tuotantoon tulee kiinnittää erityisesti huomiota ja harkita, tuleeko turpeen käyttöä enää lisätä, sillä turpeen kasvu on pilannut satoja järviä ja kokonaisia vesistöjä valvonnan asiallisten työkalujen puuttuessa. Turvetuotannon vesisuojelulle ei ole asetettu puhdistustehovaatimuksia. Tähän tulisi asettaa selkeät päästörajat, kuten muidenkin teollisuudenalojen suhteen on tehty. Valvonta ja työkalut puuttuvat. Vapon lanseeraama BAT-teknologia rakentuu vanhoille turverakenteille ja tarkoittaa käytännössä onnettomia lätäköitä ja kannokoita, joiden läpi kuivatusvedet johdetaan. Vapo on ilmoittanut luopuvansa tuotannosta alueilla, joille ei ole kunnollisia puhdistusjärjestelmiä rakennettu. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut missään.

Uusiutuvaa energiaa tulee tukea ja tuottaa hajotetusti. Myös maalämmön osuutta tulee lisätä. Voitaisiinko myös jo kaavoituksessa ottaa huomioon tämä lämmitysmuoto ja hyödyntää sitä mahdollisimman tehokkaasti?

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta energia- ja ilmastostrategian kansallisista vaikutuksista. Toistamatta täällä jo moneen otteeseen käytyä keskustelua haluan kuitenkin vielä painottaa, että Suomen kannalta on kyllä tärkeätä, että me arvioimme Suomen erityisolosuhteet ja muun muassa siitä johtuvat kansalliset kilpailukykyyn ja selviytymiseen liittyvät asiat.

EU-jäsenyyssopimuksessa 1995 Suomi nimenomaan kirjasi Suomen erityisolosuhteiden huomioonottamisen periaatteet. Tätä ei oikeastaan ole muistettu kuin maatalouspolitiikkaan liittyvissä keskusteluissa. Muun muassa liikennepolitiikkaan liittyvät edunvalvonta-asiat laiminlyötiin jäsenyysneuvotteluissa, ja nyt näissä ilmasto- ja energiastrategisissakaan asioissa ei ole riittävästi muistettu lähestymistapana tätä. Tässähän on nyt nimenomaan tämä omaan polvilumpioon ampuminen rikkidirektiiviratkaisussa ollut erittäin vakava, mutta siihen tulee myöskin tämä ilmastopäästö-, CO₂-kysymys vielä hyvin helposti lisärasituksena etelään suuntautuviin merenkulun haasteisiin, ja meillä on todella nyt syytä käydä hyvin tarkkaan läpi, millä tavalla hallitaan muun muassa Suomen talouden ja työllisyyden ja myöskin valtiontalouden näkökulmasta näiden ratkaisujen täytäntöönpano. Niillä voi olla merkitystä koko merenkulkuun, myöskin tuontiin liittyviin ratkaisuihin, koska suurin osa, ehkä kolmasosa, siitä aluskannasta, joka liikennöi tällä hetkellä Suomeen, saattaa valita näiden tulevien vaatimusten takia sen jälkeen muut meret kuin Itämeren. Näillä voi olla hyvinkin suuria vaikutuksia. Haluan vain tämän, että todetaan, että Suomen on kansallisten erityisolosuhteiden pohjalta varmistettava myöskin kansallinen kilpailukyky näissä asioissa, osin edustaja Eestilän viittaamissa turvekysymyksissä ja yhtä lailla muissa ratkaisuissa arvioitava niitä vaikutuksia.

Sitten toinen kysymys on nimenomaan tämän uuden, uusiutuvan energian ja energiaosaamisen varmistaminen. Hallituksen linjaus siitä, että Suomen energiateknologiavientitavoitteet ovat vuoteen 2020 niinkin kunnianhimoiset kuin nostaa viennin taso 20 miljardiin euroon ja cleantech-viennin kasvu peräti 38 miljardiin, on täysin toteuttamiskelpoinen suomalaisen osaamisen huomioon ottaen, mutta se edellyttää, että meillä pitää myöskin näiden yritysten tukemiseen osata sillä tavalla paneutua, että valtiovalta suuntaa täsmätukea tämän teollisuuden toimintaedellytysten varmistamiseen tutkimuspuolella ja muun muassa alueellisesti varmistamalla energiatekniikan koulutuksen. Tältä osin valitettavasti jouduttiin muun muassa Varkaudessa, kiitos opetus- ja kulttuuriministeri Gustafssonin avun, aikamoiseen taisteluun, että varmistettiin paikallisen energiateollisuuden koulutuksen jatkuminen paikkakunnalla.

Paikkakunnalla on kaksi kolmesta maailman yli 400 megawatin lämpövoimalaitosten rakentajasta eli Foster Wheeler ja Andritz, jotka parhaillaan tekevät erittäin mittavia ympäristöteknologiainvestointeja Etelä-Koreassa ja ympäri maailmaa. Eli Suomella on työkalut. Nyt pitäisi vain täällä Helsingin mittakaavassa ja ministeriöidenkin ratkaisuissa osata hyödyntää, varmistaa tämän teollisuuden toimintaedellytykset. Se edellyttää tämän kansainvälisen teollisuuden tarvitsemien liikenne- ja kuljetusyhteyksien ja koulutuksen turvaamista. Tämä on erittäin tärkeä asia nyt ottaa huomioon.

Yhtä lailla kuin metsäklusterin ja metsäteollisuuden, myöskin selluteollisuuden toimintaedellytykset tämän rikkidirektiivin vaikutusten yhteydessä on varmistettava, koska ei meillä kotimaista uusiutuvaa energiaa ja koko bioenergian edellytyksiä ole, jos selluteollisuutta ei pidetä pystyssä.

Puhemies! Haluan lopuksi ottaa esille asian, josta ehkä vähemmän on tänään puhuttu. Hallituksen ja ministeri Vapaavuoren puheissa hyvin lyhyesti kuitattiin ydinvoima, yhdellä lauseella: "Ydinvoiman asema on muuttunut useassa maassa." Tämä lausehan riittää kuvaamaan sitä, että asia on ilmeisesti hallituksessa ollut vähän vaikea kirjoittaa ulos.

Henkilökohtainen näkemykseni on kyllä se, että kyllä tämä ydinvoiman käyttöön liittyvä asema on kai muuttunut myös Suomessa. Kyllä meillä pitäisi olla rohkeutta tunnustaa, että eräänlaisiin uudelleenarviointeihin pitää ryhtyä. Minusta jopa kansallinen selvitys Olkiluodon käynnissä olevan hankkeen toteutukseen liittyvistä kysymyksistä olisi tarpeen. Siinähän on monia piirteitä. Kun siitä täällä eduskunnassa päätettiin, ainakaan minä en ollut päättämässä, että siitä tehdään halpatyömarkkinoiden pilottihanke. Siinä on siis myös turvallisuuteen liittyviä ulottuvuuksia, joita olisi syytä tarkemmin selvittää ja myöskin sen viivästymisen vaikutuksia ja perussyitä.

Kyllä myöskin Fennovoiman hankkeen uudelleenarviointi sen yhteydessä olisi todennäköisesti perusteltua. Tämäntyyppinen asia, että tämä on ohitettu näin yhdellä lauseella, että ydinvoiman asema on muuttunut useassa maassa, on minusta kysymys, johon myöskin eduskunnassa pitäisi kuitenkin uskaltaa eri näkökohdista tarttua.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on tapana ajatella, että suuri laiva kääntyy hitaammin kuin pieni. Hallituksen puheenvuoron käyttänyt ministeri Vapaavuori kuitenkin summasi puheenvuorossaan muun muassa sellaisen asian, josta rupesin miettimään, onko se joissakin tapauksissa jopa päinvastoin. Siteeraan tätä ministerin puheenvuoroa: "Liuskekaasu on muuttanut globaaleja energiamarkkinoita tavalla, jota ei vielä muutama vuosi sitten pystytty ennakoimaan. USA:ssa liuskekaasun hinta on vain kolmannes eurooppalaisen kaasun hinnasta. Tämän merkittävän uuden kilpailuedun turvin ’Saudi-Amerikkaan’ siirtyy takaisin teollista tuotantoa Kiinasta. Myös vaikutukset eurooppalaiseen teollisuuteen voivat olla arvaamattoman suuria. USA:sta voi tulla jopa nesteytetyn maakaasun viejä."

Yhdysvalloissahan on tiedostettu ongelmaksi se, että se on erittäin riippuvainen tuontienergiasta, nimenomaan Lähi-idän öljystä. Kun USA on lisäksi uinut syvälle ja ui syvällä vaihtotaseen alijäämässä, on energiantuonnin nähty olevan yksi iso tekijä myös tässä suhteessa. Siksipä sieltä on Obaman hallinnon aikana kuulunut voimakkaita viestejä siitä, että painopistettä siirretään kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen. Jokainen dollari, joka lähetetään maasta ulos energiaa ostettaessa, on nähty pois heitetyksi dollariksi, joka ei enää palaa kotiinsa. Siksi USA on alkanut panostaa voimakkaasti kotimaiseen energiaan ja, yllätys yllätys, näyttää onnistuvan siinä todella nopeassa tahdissa.

Suomessa on jo edellinen hallitus nähnyt myös tämän saman ongelman, ja siihen on valmisteltu ratkaisuja, joista täällä keskustan ryhmäpuheenvuorossa edustaja Pekkarinen seikkaperäisesti on kertonut. Keskusta on asettanut 50 prosentin tavoitteen kotimaiselle energialle ja samaten 50 prosentin tavoitteen uusiutuvalle energialle. On puhuttu vuosiluvusta 2020. Energiapuun käytön tasoa nostetaan 20 miljoonaan kuutioon nykyisestä 13:sta, tuulivoiman rakentamista lisätään 10—12 terawattituntia sellaisiin paikkoihin, joissa se ei todellakaan ole häiriöksi muille elinkeinoille, kuten matkailulle. Tässä yhteydessä myöskin tästä merirakentamisesta täällä on puhuttu. On kyllä arvioitava se, millä tavalla se vaikuttaa paikalliseen kalastukseen ja kalojen liikkumiseen, esimerkiksi Perämeren pohjukkaan suunnitelluista tuulivoimaloista pitää tarkkaan selvittää, kuinka ne vaikuttavat siellä esimerkiksi siian ja lohen liikkeisiin.

Säätövoima on herättänyt täällä myös keskustelua. Keskustan linjaus on se, että sitä on esimerkiksi vesivoiman muodossa tulvasuojelua ajatellen rakennettava lisää. Kun edustaja Tynkkynen täällä kovasti tuntui turvautuvan muiden Pohjoismaiden säätövoimaan, vesivoimaan, Norjan ja Ruotsin vesivoimaan, niin on todettava, että Suomen pakkashuippukausina, jolloin meidän energiankulutuksemme on korkeimmillaan, se ei vain yksinkertaisesti tule riittämään.

Keskustan linjauksessa myös käytetään edelleenkin turvetta mutta pidetään tarkka huoli siitä, että sen vesistölle aiheuttamat vahingot torjutaan. Edustaja Eestilä nosti tässä aivan ansiokkaasti esille Vapon omat linjaukset, jotka mahdollistavat tulevaisuudessa turpeen käytön sillä tavalla, että se ei tuota ympäristölle ja nimenomaan vesistöille ongelmia. Siinä on Vapolla jatkuva kotitehtävä kyllä tehtävänä.

Keskustan linjauksiin liittyy myös pienimuotoisen hajautetun energiatuotannon toteuttaminen. Se on tämäntyyppisessä maassa — kun Suomi on iso maa, pitkien etäisyyksien maa — erittäin tärkeä näkökulma.

Suomalaisen energian käyttäminen ja sen käytön kasvattaminen, laajentaminen on kuitenkin aivan jotakin muuta kuin mitä nyt juuri on tapahtumassa. Jokainen näkee täällä Helsingissä Helsingin energialaitoksen vieressä valtavat hiilikasat, ja olemme kuulleet tänä päivänä täällä viestejä ympäri Suomea, Keski-Suomesta ja jopa Pietarsaaren uuden bioenergiaa varten rakennetun laitoksen kohdalta, että kivihiilen käyttöä lisätään. Jossakin siis todella mättää. Täällä tänä päivänä esitetyn keskustan ohjelman toteuttaminen merkitsee 10 000—20 000 uuden työpaikan syntymistä kotimaahan vuonna 2020, ja sitten se huomattavasti parantaa meidän vaihtotasettamme.

Arvoisa puhemies! Otan esille sitten asian, jota mielestäni ei ollenkaan hallitus ole nähnyt, ja tämä on tämä arktinen näkökulma. Selonteossa katsotaan kyllä EU:hun päin, totta kai, koska sieltä tulee direktiivejä ja siellä on niitä tavoitteita, joihin Suomi on sitoutunut, vaikka Suomen kyllä meidän mielestämme tulee sitoutua paljon korkeampiin tavoitteisiin. Hämmästystä herättää se, että pohjoiseen ei katsota ollenkaan, vaikka juuri siellä on tunnetuista, vielä hyödyntämättä olevista energioista noin 20—30 prosenttia — siis koko maailman tasolla nyt puhuin.

Vaikka menemme kohti uusiutuvia energiamuotoja Suomessa ja se on hieno asia, eivät kaikki tässä maailmassa etene samassa tahdissa ja edes samaan suuntaan. Siitä syystä nuo pohjoiset energiavarat Norjanmerellä ja Barentsinmerellä tulevat varmasti hyödynnettäviksi. Onko tutkittu Norjan LNG-kaasun kuljetus- ja käyttömahdollisuuksia Suomessa? Joka tapauksessa nuo Norjanmeren ja Barentsinmeren suuret projektit tarjoavat valtavan suuria mahdollisuuksia suomalaiselle teknologialle, meriosaamiselle, laivojen rakentamiselle, meripelastustoimintaan jne., yleensäkin meriklusterin laajentamisen mahdollisuuksille.

Miksi hallitus ei lainkaan selonteossaan näe pohjoista ja arktista ja sen mahdollisuuksia? Hallituksen omista riveistäkin on tätä kyselty ja ihmetelty. Pohjoinen näkökulma merkitsee Pohjoiskalotin yhteistyön priorisoimista, ja olen pannut merkille, että ainakin tasavallan presidentti Niinistö on tämän oivaltanut: kun hän kävi Norjassa, hän suuntasi matkansa myös pohjoiseen, Tromssaan. Tässä Barents-yhteistyössä on myös olennaisesti kysymys Venäjä-yhteistyöstä, joka on siellä tärkeässä roolissa. Suomen tulee nähdä nämä mahdollisuudet, ja meillä on historiamme pohjalta suorastaan velvollisuus olla aktiivinen pohjoiseen suuntaan. EU:n pohjoinen ulottuvuus ja sen logistiikkakumppanuus ja muut ovat asioita, joita Venäjä arvostaa ja arvostaa sitä nimenomaan Suomen liikkeelle panemana aloitteena.

Yhdestä asiasta, arvoisa puhemies, täällä kaikki puhujat ovat näyttäneet olleen yksimielisiä. Puupohjaisia bioenergioita on kehitettävä lisää. Suomi on saanut periaatteellisen — ja ilmeisesti käytännössäkin saa — 100 miljoonan euron tuen Euroopan unionilta biodiesellaitoksen rakentamista varten. Paikkakin on tiedossa, erinomainen paikka Kemin Ajoksessa, mutta EU:n lisäksi tässä tarvitaan myös Suomen hallituksen toimenpiteitä. Missä nämä toimenpiteet viipyvät? On pakko sanoa, että paljon on puhetta näitten bioenergioiden lisäämisestä, mutta kun tulee paikka, missä konkreettisesti voisi toimia, ei löydykään hallitukselta toimenpiteitä, elikkä sanoista tekoihin tässäkin asiassa, Kataisen hallitus.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on puusta todettava, että se on ihmeellinen aine, ja kun me olemme tällä vyöhykkeellä, missä me Suomessa olemme ja asumme, niin meillä on erityinen tehtävä paneutua tähän puuhun. Siitä löytyy sadoissa luettava määrä erilaisia hyödynnettäviä ainesosia. Ne kaikki kannattaa tutkia ja, mikäli mahdollista, ottaa hyödynnettäviksi, ja vasta se, mikä jää jäljelle, kannattaa polttaa. Suomella on eräänlainen kutsumustehtävä metsämaana ja metsäntutkimuksen maana paneutua tähän, ja tämä leiviskä meidän pitäisi todella perusteellisesti ottaa käyttöön.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on keskusteltu kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta. Pitkään on keskusteltu, hyvää keskustelua on ollut, ja hyviä näkökulmia tästä on tullut. Kaiken kaikkiaan tässä strategiassa on sekä parannettavia asioita että myöskin heikkouksia, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tällä hetkellä Suomen energiapoliittiset linjaukset ovat suurelta osin huolestuttavia. Jos ottaa tästä ilmasto- ja energiastrategiasta suoran lainauksen sivulta 30: "Hallitusohjelman mukaisesti turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi siten, ettei turve korvaudu kivihiilellä." Tässä siis asia, joka on tavoite, mutta jossa käytännössä toimitaan tällä hetkellä aivan päinvastaisesti. Kivihiilen käyttö on lisääntynyt. Kun Helsingissä katsoo näitä suuria kivihiilivuoria tuolla satamassa, ne ovat huolestuttavia, mutta vielä huolestuttavampaa on se, että ne ovat lisääntyneet ja lisääntymässä entistä enemmän myös tuolla maakunnissa, missä olisi kotimaisia energiamuotoja käytettävissä. Tämähän johtuu siitä, että turpeen verotusta on nostettu ja toisaalta taas sitten metsähakkeen tukea on laskettu, joten ainakin tässä vaiheessa turpeen ja metsähakkeen yhteiskäyttö on epäedullisempaa kuin kivihiilen käyttö, näin kun katsotaan hintatekijöitä.

Ja kyllä kun miettii näitä maakuntien investoitavia laitoksia — Ouluun tällä hetkellä investoidaan kivihiilikattiloihin, sama homma Jyväskylässä, siellä on 16—17 miljoonan euron investoinnit, ja Keski-Suomi on kuitenkin turvetuotantomaakunta ja myöskin metsämaakunta, missä olisi hyvin paljon kotimaisista luonnonvaroista otettavissa enemmän lisää — tämä kaikki, kun tuontienergia tuodaan, on pois kotimaisesta työllisyydestä.

Tässä strategiassa turpeen energiakäyttöä halutaan laskea yhdellä kolmasosalla alas vuoteen 2025 mennessä. Mutta se ristiriita on siinä, että jos tätä lasketaan yksi kolmasosa, niin kuitenkin kaksi kolmasosaa on edelleen tuontienergiaa, mitä Suomeen tuodaan, joten tässä on ristiriita nimenomaan jälleen tämän kotimaisen työllisyyden ja kotimaisten luonnonvarojen käytön suhteen.

Edustaja Eestilä kuvasi täällä oikein hyvin niitä asioita, mitä muun muassa Vapo on linjannut, sen, että halutaan sitoutua siihen, että vesistöjä ei kuormiteta yhtään enempää ja halutaan niin sanotusti näistä vanhoista synneistä päästä eroon. Se on myös oikein tärkeä tekijä. Sillä puhtaasti pystytään jatkossa myös näitä kotimaisia energiamuotoja, kuten turvetta, hyödyntämään paremmin.

Mutta, herra puhemies, energiaomavaraisuutta on kaiken kaikkiaan parannettava Suomessa. Uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä. Molempien tavoitteen tulee olla vähintään 50 prosenttia jatkossa. Tämän on keskustan eduskuntaryhmä myös linjannut. Se on erittäin hyvä tavoite, ja siihen tulee kyllä keinot käyttää, että siihen päästään.

Energiapuun käyttöä tulee nostaa vähintään sinne 20 miljoonaan kuutioon. Metsäteollisuuden sivutuotteita tulee hyödyntää paremmin kuin mitä tähän mennessä on tehty, ja myös kierrätyspolttoaineita tulee lisätä.

Tuulivoiman käyttö on myös sellainen, mistä tulee ottaa enemmän hyötyjä irti. Tavoite tulee nostaa sinne 10—12 terawattituntiin. On hyvä, että kartoitetaan näitä tuulivoimapaikkoja, missä tuulivoimaa pystytään lisäämään. Esimerkiksi Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, on näitä kartoitettu ja hyviä paikkoja löytyy. Muun muassa Soinissa näitä on. Totta kai tähän liittyen pienimuotoisen energian verkkoonpääsyä on tuettava ja se on saatava paremmin hyödynnetyksi.

Herra puhemies! Vielä tähän loppuun haluan sanoa sen, että meidän on näitä tukijärjestelmiä edelleen kehitettävä siten, että energiapuun tuen heikennyksistä luovutaan siten, että energiapuun käytöstä tulee edullista. Hiililaitosten muuttaminen kotimaiselle energialle tulisi toteuttaa mitä pikimmiten. Sen lisäksi tämä vihreä kasvu kaiken kaikkiaan on hyödynnettävä paremmin. Kaikkea, mitä meillä on kotimaisista luonnonvaroista saatavissa, sitä täytyy kehittää. Tuotekehittelyyn täytyy panostaa. Innovaatioihin täytyy satsata paljon lisää. Kaiken kaikkiaan meidän tavoitteemme tulee olla se, että kaikki, mitä kotimaasta saadaan irti, käytetään ja tuontienergian osuutta pienennetään jatkossa.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä edustaja Savola piti jämäkän puheenvuoron ja myös edustaja Eestilä yhtä lailla. Siinä on hyvin vahvasti tullut esille tämä kotimaisuus ja kotimainen energia.

Ensimmäisessäkin puheenvuorossani pohdin juuri sitä, että meillä on se 31 prosenttia se kotimaisen osuus ja millä me saadaan sinne 50:een tai vielä suurempaan tämä kotimaisen ja bioenergian osuus. Eli bioenergiaa on myös turve-energia, ja tämä pitäisi meidän kaikkien muistaa ja sitä tavoitetta parantaa. Se on tärkeä asia työllisyyden kannalta ja yhtä tärkeä vaihtotaseen vajeen. Mutta sen energian täytyisi olla kohtuuedullista meille täällä kylmässä Pohjolassa, että me saamme sitten teollisuuden pyörät pyörimään ja kilpailukyky säilyy.

Arvoisa puhemies! Pariin asiaan vielä, ottaisin tässä osaa pariin keskusteluun, eli tämä pohjoismainen vähittäismarkkinakehitys.

Minä olen tuossa Pohjoismaiden neuvostossa ja siellä elinkeinovaliokunnassa. Minä ja edustaja Silvia Modig olemme saaneet tämmöisen energiaraportöörin tehtävän pohjoismaisella tasolla, ja meidän tulee sitten Pohjoismaiden neuvostolle raportoida pohjoismaisista energiamarkkinoista. Siellä on keskiryhmien esitys muun muassa näistä älykkäistä sähköverkoista, ja se on yhtä lailla ehkä lievästi kirjoitettu myös tähän energiaraporttiin, mikä meillä tällä hetkellä on käsittelyssä, mutta ei ehkä siinä asennossa, mitä se voisi vielä syvemmin olla.

Eli näkisin Pohjoismaiden tasolla, että meillä olisi hyvin toimiva älykäs sähköverkko, että me voimme toimia maitten välillä. Mutta se älykkyys olisi vielä tässä, että me voisimme pientoimijoina syöttää verkkoon omaa tuotantosähköä esimerkiksi nettolaskutusperiaatteella.

Tässä selonteossa on pienimuotoisen sähköntuotannon edistämisen osalta mainittu kyllä aurinkopaneelit, tuulivoima ja pienpolttolaitokset. Täältä puuttuvat ehkä kaasutuslaitokset. Mutta yksi meidän historiamme tärkein energiamuoto puuttuu oikeastaan koko selonteosta, mutta myös tästä kohtaa, tämä vesivoima, vesivoiman edistäminen. Tämä pienvesivoimahan on ollut meidän kylien, yhtä lailla meidän teollisuuden lähtökohta. Missä on koskia ollut, sinne on teollisuutta tullut tai sinne on myllynjalka laitettu.

Itse olen ollut rakentamassa nykytekniikalla pieniin myllynjalkoihin uutta energiatoimintaa ja uutta vesivoimaa, ja nykytekniikalla, säädettävillä roottoreilla ja turbiineilla, niistä pienistä vesistä saadaan kyllä hyvää energiaa paikalle sinne, mihin pitkää matkaa ei sähköjohtoja voida vetää. Eli näkisin, että nämä vanhat myllynjalatkin käytäisiin lävitse. Kun tässä on kyllä ansiokkaasti hallitus esittänyt, että asetetaan työryhmä selvittämään mahdollisuuksia edistää pientuotantoa, ei ollenkaan tulisi pois sulkea tätä meidän oikeaa kotimaista puhdasta energiaa eli vesivoimaa. Se olisi huomattavasti edullisempaakin rakentaa kuin tuulivoima sinänsä.

Tähän kuntien rooliin ja kuntien energiainvestointeihin kaikkinensa vielä: Meillä kunnilla on hyvin raskas investointivelka. Monenkin kunnan osalta on viemärijärjestelmät, yhtä lailla energiajärjestelmä, kaukolämpöverkot, huonossa jamassa. Moni kunta pohtii, millä tavalla uusia energialaitoksia tullaan asettamaan ja millä energialla ne toimivat. Nyt olisi kyllä hallituksen hyvä näyttää semmoinen selkeä suunta yli tämän 2020:n, tämä raportti tulee ehkä 2020:een, mutta mitä 2050 on, niin että esimerkiksi näissä pienissä pitäjissä osattaisiin tehdä tällä hetkellä semmoisia energialaitoksia, että niitä investointeja ei sitten tarvitsisi uudistaa 5 vuoden välein.

Tähän kaavoitukseen, arvoisa puhemies, vielä: Tämähän hidastaa, tämä kaavoitus ja erilainen regulaatio, meidän energian, varsinkin tuulivoiman, rakentamista, mutta yhtä lailla kuntien energiatoimintaa. Tässä myös ministeri Vapaavuori toi esille, että tämähän on kuntien tehtävä kaavoittaa ja tehdä. Mutta kyllähän se näin on, että tässä ympäristöministeriön ja virkamiesten ohjaus on hyvin voimakasta. Vaikka kunnialla on kaavoitusoikeus, niin kyllä ympäristöministeriö heiluttaa sitä. Eli kyllä tässä asiassa häntä heiluttaa koiraa eikä niin päin kuin pitäisi, että koira heiluttaa häntää.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen piti täällä pitkän ja hyvän analyysin sähkömarkkinoista ja energia- ja ilmastoasioista, mutta oli yksi asia, mitä edustaja Tynkkysen puheessa en itse oikein ymmärtänyt. Se oli se, kun edustaja Tynkkynen vähätteli säätövoiman tarvetta.

Säätövoimahan tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi tuulivoimala ei toimi 30 asteen pakkasella, niin jostakinhan sen voiman pitää tulla, millä tämä sähköntuotannon lakkaaminen kompensoidaan. Yleensähän se tulee pohjoismaisilta sähkömarkkinoilta, niin kuin edustaja Tynkkynen totesi, ja nämä pohjoismaiset vesivarastothan tarkoittavat sitä, että käytännössä Norja vastaa niistä, koska Norjan sähköntuotanto perustuu 99-prosenttisesti vesivoimaan. Tällä hetkellä pohjoismainen niin sanottu hydrobalanssi on muistaakseni miinus 14 terawattia nollatason alapuolella. Me emme tiedä, mihin suuntaan se menee, koska kukaan ei sitä tiedä.

Jos me nyt kuvaamme sellaista tilannetta, mikä käytännössä saattaa aivan hyvin olla mahdollinen, että meillä on Pohjoismaissa sekä Venäjällä 30 astetta pakkasta talvella, ei tuule lainkaan, jolloin tuulivoimaloista ei ole minkäännäköistä hyötyä, hydrobalanssi on alhaalla, se on aivan todellinen mahdollisuus, ja samanaikaisesti, mikä kylläkin olisi erittäin hyvä asia, meillä on teollinen tuotanto Pohjoismaissa ja Suomessa huipussaan, niin yksinkertainen tosiasia — aivan sama, mitä me kansanedustajat olemme siitä mieltä — on se, että Suomesta loppuu teho. Välttämättä me emme saa sitä Venäjältä tuotua, koska myös Venäjällä tarvitaan — jos siellä on pakkanen, niin siellä erityisesti tarvitaan — sähköä. Tämän takia me joudumme meidän sähköjärjestelmän rakentamaan toimitusvarmuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta sellaiseksi, että meillä kaikissa olosuhteissa riittää teho. Sen takia minä koen hieman vaaralliseksi sen, jos meillä jonkun puolueen johtavat energia-asiantuntijat arvioivat, että säätövoimaa ei tarvita.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tästä edustaja Eestilän nostamasta säätövoimasta. Täytyy yhtyä siihen monilta osin. Tässä strategiassahan todetaan aivan oikein se, että lähitulevaisuudessa tämän vaihtelevatuotantoisen tuulivoiman ja tasaisesti tuottavan ydinvoiman määrä lisääntyy sähkömarkkinoilla mutta samaan aikaan poistuu säätöön kykenevää erillistä lämpövoimatuotantoa, ja tästä muodostuu haastava yhtälö, johon strategia kuitenkaan ei esitä ratkaisuja. Se esittää oikeastaan siihen vain ongelman.

Minun mielestäni meidän pitäisikin nyt kansallisesti huolehtia siitä, että Suomeen syntyy uutta säätöön kykenevää sähkötuotantoa, ja mistäs muualta luontevammin ja edullisemmin sitä olisi saatavissakaan kuin vesivoimasta. Näin vältettäisiin myös suomalaisille aiheutuvia kustannuksia. Ainakaan minun tietojeni mukaan vesivoiman edistäminen ei vaadi ollenkaan veronmaksajien tukea. Se vaatii ainoastaan poliittista tahtoa, että se saadaan tehtyä. Edustaja Eestilä on tässä kyllä aivan oikealla asialla, ja tämä täytyisi saada myös tässä meidän strategisessa linjauksessamme paljon paremmin huomioitua, jotta säätövoimaa ja siihen liittyvää vesivoimaa saataisiin entistä paremmin hyödynnettyä.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa edustajat Savola ja Eestilä puhuivat tärkeästä asiasta, säätövoimasta. Näen myös, että tämä asia on ratkaistava, jos me tuulivoimaa lisäämme.

Kovina pakkaspäivinä Fingridin sivuilta taisi näkyä se, että tuomme Suomeen noin 1 600 megawattia hetkellistä sähköä. Se oli tuontia pääosin Venäjän suunnasta, noin 1 000 megawattia, ja sitten muualtakin. Toisaalta taas veimme sitä sitten myös Norjaan ja Viroon, mutta tällä hetkellä se on noin 600 megawatin luokkaa, ja kun kesää kohti mennään, niin se varmaan siitä tasaantuu. Eli noin yhden ydinvoimalan verran tarvitsisimme kotimaahan lisäenergiaa, mutta näen enemmänkin niin, että tähän me tarvitsemme bioenergiaa ja tähän me tarvitsemme tämän kotimaisen energian, muun kuin ydinvoiman, nostamista, koska se työllistää ja kiertää meidän kansantaloudessa paljon paremmin.

Oli erittäin harmillista, että edustaja Oras Tynkkynen lähti jo Tampereen junaan. Olisin kyllä tiedustellut mielelläni häneltä, mitkä ne energiamuodot ovat, muut kuin lihasenergia ja hankaussähkö, mitkä vihreät hyväksyvät suomalaisen kotimaisen energian osalta, koska nämä ympäristöregulaatiot ja myös sitten moni muu asia ovat aina pysähtyneet kyllä tähän vihreään energiapolitiikkaan.